MAO:891/15

ASIAN TAUSTA

Aalto-korkeakoulusäätiö (jäljempänä myös hankintayksikkö) on puitejärjestelyyn perustuvassa kevennetyssä kilpailutuksessa pyytänyt 3.3.2015 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia irtokalusteista Otakaari 1:n U-osaan.

Aalto-korkeakoulusäätiön talousjohtaja on 24.4.2015 tekemällään hankintapäätöksellä valinnut Isku Interior Oy:n Oy:n tarjouksen.

Aalto-korkeakoulusäätiön talousjohtaja on 28.5.2015 tekemällään hankintaoikaisupäätöksellä kumonnut 24.4.2015 tehdyn hankintapäätöksen ja päättänyt, että asiassa siirrytään neuvottelumenettelyyn.

Neuvottelumenettelyyn on 28.5.2015 kutsuttu kolme aiemmin tarjouksen jättänyttä toimittajaa, joille on kullekin toimitettu oma tarjouksen täsmennyslomake.

Aalto-korkeakoulusäätiön talousjohtaja on 2.6.2015 tekemällään hankintapäätöksellä sulkenut kaikki kolme tarjousta tarjouskilpailusta tarjouspyynnön vastaisina. Hankintayksikkö on samalla päätöksellä ilmoittanut siirtyvänsä suorahankintamenettelyyn.

Aalto-korkeakoulusäätiön talousjohtaja on 2.6.2015 tehdyllä hankintapäätöksellä päättänyt valita hinnaltaan halvimman tarjouksen tehneen Isku Interior Oy:n irtokalusteiden toimittajaksi.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut noin 750.000 euroa.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Martela Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus myöntää asiassa käsittelyluvan ja kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan hankintapäätöksen, kieltää hankintayksikköä muutoin jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä.

Martela Oyj on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksuna 120.000 euroa ja määrää hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen sekä määrää hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksua. Mikäli tehottomuusseuraamusta ei voida määrätä, valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus lyhentää hankintasopimuksen sopimuskauden päättymään määräämänsä ajan kuluttua.

Lisäksi Martela Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 20 065,50 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Asiassa on hankintayksikön menettelyyn liittyvä painava syy käsittelylupahakemuksen myöntämiseksi.

Hankintayksikkö on siirtynyt neuvottelumenettelyyn 28.5.2015 tekemällään päätöksellä. Kaikki kolme tarjoajaa ovat täsmentäneet tarjouksiaan, mutta hankintayksikkö on katsonut, ettei yksikään täsmennetyistä tarjouksista ole vastannut tarjouspyynnössä esitettyjä vaatimuksia ja on ilmoittanut hankkivansa kalusteet suorahankinnalla hinnaltaan halvimman alkuperäisen tarjouksen perusteella.

Suorahankinta on mahdollinen julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 67 §:n mukaan vain lain 27 ja 28 §:ssä säädetyin edellytyksin. Suorahankinnan edellytyksiä on tulkittava suppeasti eikä suorahankintaan voida siirtyä jonkin muun kuin laissa nimenomaisesti mainitun hankintamenettelyn jälkeen.

Suorahankinta on mahdollinen muun ohessa silloin, kun avoimessa tai rajoitetussa menettelyssä ei ole saatu lainkaan osallistumishakemuksia tai tarjouksia tai sopivia tarjouksia eikä alkuperäisen tarjouspyynnön ehtoja olennaisesti muuteta. Suorahankinnan käyttäminen ei ole mahdollista neuvottelumenettelyn jälkeen.

Valittajan tarjoukset ovat täsmennysmenettelyn jälkeen olleet tarjouspyynnön mukaisia. Hankintayksikkö on ilmoittanut löytäneensä yhden mittavirheen, joka on koskenut neljää eri tuoteposiota ja niissä tuolin leveyttä, jonka olisi pitänyt olla noin 500 millimetriä. Tarjouspyynnön ehdoissa on sallittu 5 prosentin mittapoikkeama eli tuolin minimileveys olisi saanut olla 475 millimetriä. Valittajan täsmennetyssä tarjouksessa leveys on ollut 470 millimetriä. Kyse on siten ollut 50 millimetrin poikkeamasta. Alkuperäistä tarjouspyyntöä täsmentävässä vastausasiakirjassa on todettu, että "Tulee tarjota mallistosta vastaavaa tuotetta, tai jos ei löydy niin lähinnä vastaavaa; tällöin tarjouksessa on kerrottava, miten tarjottu tuote poikkeaa tarjouspyynnössä määritellystä." Valittajan neuvottelumenettelyssä antama tuolin leveyttä koskeva täsmennys on täyttänyt vaatimuksen, jonka mukaan tarjouksessa on kerrottava, miten tarjottu tuote poikkeaa tarjouspyynnössä määritellystä.

Tarjouskilpailu on käsittänyt kalusteita yhteensä 90 erilaiseen tuotepositioon. Valittajan osalta kyse on vain yhdestä neljää tuotepositiota koskevasta mittavirheestä. Hankintayksikkö on lisäksi käyttänyt Martelan tarjoamaa Sola -tuolia tarjouspyynnön mallikuvana niiden tuotepositioiden osalta, joissa väitetty mittavirhe on tapahtunut.

Vastine

Vaatimukset

Aalto-korkeakoulusäätiö on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perusteet

Hankintayksikkö on todennut täsmennetyt tarjoukset tarkastettuaan, ettei yksikään niistä ole vastannut tarjouspyynnössä asetettuja ehdottomia vaatimuksia. Valittajan alkuperäisessä tarjouksessa on ollut yhteensä 37 tarjouspyynnön ehtoja vastaamatonta tuotepositiota. Täsmennyksen jälkeen tällaisia positiota on ollut vielä neljä. Tämä on tarkoittanut yhteensä 1.140 kappaletta tuoleja, jotka puolestaan ovat muodostaneet 76 prosenttia kaikista tuoleista ja 40 prosenttia kaikista hankittavista kalusteista. Virhe on siten koskenut merkittävää kaluste-erää ja sillä on ollut suora vaikutus tarjousten vertailukelpoisuuteen.

Tarjouspyynnössä listattuja tuotepositioita ovat koskeneet yhteismitallisesti laaditut mittavaatimukset joissa on käytetty kaavaa "leveys x syvyys x korkeus". Kaikki tarjouspyynnön mittavaatimukset ovat koskeneet kalusteiden fyysisiä mittoja. Tuolien leveydelle ja syvyydelle asetetut mitat ovat tarkoittaneet istuimen leveyttä ja syvyyttä eikä jalustan leveyttä ja syvyyttä. Kysymyksiin annetussa vastauslomakkeessa on annettu mahdollisuus poiketa tarjouspyynnössä annetuista mitoista jalustan positioissa T1.1, T1.2, T1.5 ja T1.6, joten jalustan leveys ja syvyys ovat saaneet olla suurempia kuin istuimen mitat. Tuolin istuinten mittojen on kuitenkin tullut täyttää niille tarjouspyynnössä asetetut vaatimukset.

Valittajan tarjous ei ole täyttänyt tarjouspyynnössä esitettyjä ehdottomia mittavaatimuksia edellä mainittujen neljän position osalta istuimia koskevien vaatimusten osalta, vaikka jalustaa koskevat vaatimukset ovat täyttyneet. Tarjotut tuotteet eivät myöskään ole mahtuneet sallitun mittapoikkeaman sisälle. Asetettu toleranssi on ollut selkeä ja ehdoton. Kuvien osalta on tarjouspyynnössä erikseen todettu, että ne ovat "suuntaa-antavia, eivät välttämättä täytä annettuja määräyksiä."

Myös muiden tarjoajien tarjoukset ovat olleet tarjouspyynnön vastaisia. Näin ollen avointa menettelyä seuranneen neuvottelumenettelyn päättymisen jälkeen Aalto-korkeakoulusäätiöllä ei ole ollut yhtään tarjouspyyntöä vastaava tarjousta. Aloitettua hankintamenettelyä ei ole keskeytetty, vaan hankinta on toteutettu hankintalain 27 §:n mukaisena suorahankintana.

Kuultavan lausunto

Isku Interior Oy ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut lausuntoa.

Vastaselitys

Martela Oyj on esittänyt, että kalustealalla olennaisin mitta on äärimitta. Jos jotain muuta mittaa halutaan painottaa, tulee siitä mainita selkeästi. Missään positiossa ei ollut erikseen mainittu tuolien istuinosien leveyttä, eivätkä tarjoajat ole mitenkään voineet olettaa, että tässä hankinnassa olisi alan yleisen käytännön vastaisesti kysymys istuinosien mitoista. Tarjouspyyntö on ylipäätään ollut niin epäselvä, että tarjoajat ovat joutuneet esittämään lähes 90 tarkentavaa lisäkysymystä ennen tarjousten tekemistä. Hankintayksikön vastaukset eivät ole olleet omiaan selkeyttämään tilannetta.

Hankintayksikkö ei ole kohdellut kaikkia tarjoajia tasapuolisesti hyväksyessään Isku Interior Oy:n tarjouspyynnön vastaisia tuotteita ja toisaalta todetessaan valittajan tarjoamien tuolien olevan tarjouspyynnön vastaisia, vaikka Isku Interior Oy:n tarjoamien tuotepositioiden virheet ovat olleet merkittävämmin tarjouspyynnön vaatimusten vastaisia.

Valittajan täsmennetty tarjous on neuvottelumenettelyn jälkeen ollut ainoa tarjouspyynnön vaatimusten mukainen tarjous. Oikein suoritetussa hankintamenettelyssä se olisi siten tullut valita tarjouskilpailun voittajaksi.

Muut kirjelmät

Aalto-korkeakoulusäätiö on antanut lisävastineen.

Aalto-korkeakoulusäätiö on lisäselvityksessään ilmoittanut, että kalusteiden sopimuksen mukainen toimituspäivä on ollut 28.7.2015 ja vastaanottotarkastus 25.8.2015.

Martela Oyj on antanut lisävastaselityksen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Käsittelylupa

Martela Oyj on vaatinut asiassa käsittelyluvan myöntämistä. Markkinaoikeus myöntää Martela Oyj:lle käsittelyluvan.

Kysymyksenasettelu

Aalto-korkeakoulusäätiö on 2.6.2015 tekemillään päätöksillä ensin ilmoittanut siirtyvänsä suorahankintamenettelyyn ja sitten päättänyt valita Isku Interior Oy:n tarjouksen. Perusteluna suorahankintaan siirtymiselle on ollut se, ettei puitejärjestelyyn perustuvassa kevennetyssä kilpailutuksessa ole saatu tarjouspyynnön mukaisia tarjouksia edes käydyn neuvottelumenettelyn ja tarjousten täsmentämisen jälkeen. Väitetty tarjouspyynnön vastaisuus on Martela Oyj:n osalta koskenut tarjousten täsmentämisen jälkeen positioissa T1.1, T1.2, T1.5 ja T1.6 mainittujen tuolien mittoja. Myös muiden tarjoajien tarjoukset ovat hankintayksikön ilmoituksen mukaan olleet tarjouspyynnön vastaisia näiden positioiden osalta.

Martela Oyj on esittänyt, että sen tarjous on ollut tarjouspyynnön mukainen tai joka tapauksessa poikennut tarjouspyynnöstä niin vähän, ettei perustetta suorahankinnalle ole ollut. Lisäksi tarjouspyyntö on ollut epäselvä.

Asiassa on siten ensin ratkaistava, onko tarjouspyyntö ollut epäselvä hankinnan kohteelle asetettujen vaatimusten osalta. Tämän jälkeen on tarvittaessa arvioitava, ovatko kaikki tarjoukset olleet hankintayksikön väittämällä tavalla tarjouspyynnön vastaisia ja onko hankintayksiköllä ollut tällä tai muulla hankintalaissa mainitulla perusteella oikeus suorahankinnan tekemiseen.

Kevennettyä kilpailutusta koskevat oikeusohjeet ja tarjouspyyntö

Nyt kysymyksessä oleva kevennetty kilpailutus perustuu puitejärjestelyyn, josta on säädetty hankintalain 31 ja 32 §:ssä. Kevennettyä kilpailutusta koskevia säännöksiä on myös julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/18/EY, joka on saatettu kansallisesti voimaan hankintalailla.

Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 31 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on valittava toimittajat puitejärjestelyyn avoimella tai rajoitetulla menettelyllä. Hankintayksikkö voi valita puitejärjestelyn toimittajat myös 25 §:ssä säädetyin edellytyksin neuvottelumenettelyllä tai tekemällä 27 §:ssä säädetyin edellytyksin suorahankinnan. Puitejärjestelyyn otettavien toimittajien valinnassa on noudatettava, mitä 8 luvussa säädetään. Usean toimittajan kanssa tehtävään puitejärjestelyyn on valittava vähintään kolme toimittajaa, jollei kelpoisuusehdot täyttäviä tarjoajia ja hyväksyttäviä tarjouksia ole vähemmän.

Hankintalain 31 §:n 1 momentin esitöiden (HE 50/2006 vp s. 80) mukaan Euroopan yhteisöjen komission hankintadirektiiviä koskevan ehdotuksen (KOM(2000) 275 lopullinen) mukaan puitesopimuksia ei voida katsoa julkisten hankintojen direktiivien tarkoittamiksi hankintasopimuksiksi, jos puitesopimusten kaikkia ehtoja ei ole vahvistettu eikä puitesopimuksia voida toteuttaa sopimuksen tapaan. Siten direktiivien menettelytapasäännöksiä on tullut soveltaa myös puitesopimuksiin perustuvien hankintojen tekemisessä.

Hankintalain 32 §:n 2 momentin mukaan jos hankintayksikkö on tehnyt puitejärjestelyn usean toimittajan kanssa, puitejärjestelyyn perustuvat hankinnat on tehtävä joko puitejärjestelyssä vahvistettujen ehtojen mukaisesti ilman kilpailuttamista tai, jos kaikkia ehtoja ei ole järjestelyssä vahvistettu, kilpailuttamalla puitejärjestelyyn otetut toimittajat puitejärjestelyn ja tarvittaessa tarjouspyynnön ehtojen mukaisesti. Tarpeen vaatiessa puitejärjestelyn ehtoja voidaan täsmentää tai selkeyttää.

Hankintalain 32 §:n 3 momentin mukaan hankintayksikön on puitejärjestelyyn perustuvien hankintojen kilpailuttamisessa pyydettävä kirjallinen tarjous niiltä puitejärjestelyyn otetuilta toimittajilta, joilla on edellytykset hankinnan toteuttamiseen. Hankintayksikön on määrättävä tarjousaika, jonka on oltava riittävä ottaen huomioon hankinnan laatu, tarjousten tekemisen edellyttämä aika ja muut vastaavat seikat. Tarjousten sisältö on pidettävä luottamuksellisena tarjouskilpailun päättymiseen saakka. Hankintayksikön on valittava paras tarjous noudattaen tarjouspyynnössä esitettyä tarjouksen valintaperustetta ja vertailuperusteita.

Hankintalain 32 §:n 3 momentin esitöiden (HE 50 vp s. 82) mukaan tarjouksista on valittava paras noudattaen ennalta asetettua valintaperustetta ja vertailuperusteita, joiden ei tarvitse olla samoja kuin puitejärjestelyä koskevassa tarjouskilpailussa. Hankintojen kilpailuttaminen voidaan siten toteuttaa kevein menettelytavoin, vaikka kyseisen hankinnan arvo ylittäisi 16 §:ssä tarkoitetun EU-kynnysarvon.

Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY johdanto-osan 11 kappaleen mukaan kun hankintaviranomainen sopii tämän direktiivin säännösten mukaisesti puitejärjestelystä, joka liittyy muun muassa tarjousten julkistamiseen, määräaikoihin ja tarjousten jättämistä koskeviin ehtoihin, se voi näiden erityissääntöjen mukaan puitejärjestelyn voimassa ollessa tehdä siihen perustuvia hankintasopimuksia joko soveltamalla puitejärjestelyssä sovittuja ehtoja tai, jos kaikkia ehtoja ei ole siinä ennalta vahvistettu, kilpailutettuaan sitä ennen uudelleen puitejärjestelyn osapuolia vahvistamattomien ehtojen osalta. Uudelleen kilpailuttamisessa olisi noudatettava tiettyjä sääntöjä, joilla pyritään takaamaan vaadittu joustavuus sekä yleisperiaatteiden noudattaminen, yhdenvertaisen kohtelun periaate mukaan lukien.

Direktiivin 32 artiklan 4 kohdan mukaan useiden taloudellisten toimijoiden kanssa tehtyihin puitejärjestelyihin perustuvat hankintasopimukset voidaan muun ohella tehdä:

– jos kaikkia ehtoja ei ole järjestelyssä vahvistettu, sen jälkeen kun osapuolia on uudelleen kilpailutettu samoin ehdoin, jotka määritellään tarvittaessa yksityiskohtaisesti, ja tarvittaessa lisäksi puitejärjestelyn tarjouspyyntöasiakirjoissa esitetyin ehdoin, seuraavaa menettelyä noudattaen:
a) hankintaviranomaiset kuulevat kirjallisesti kunkin tehtävän hankintasopimuksen osalta taloudellisia toimijoita, joilla on edellytykset toteuttaa hankintasopimuksen kohde;
b) hankintaviranomaiset vahvistavat riittävän määräajan, jossa kuhunkin erityissopimukseen liittyvät tarjoukset on esitettävä, ottaen huomioon hankintasopimuksen kohteen monimutkaisuuden ja tarjousten toimittamiseen tarvittavan ajan kaltaiset seikat;
c) tarjoukset on esitettävä kirjallisesti, ja niiden sisällön on pysyttävä luottamuksellisena annetun vastausajan päättymiseen asti;
d) hankintaviranomaiset tekevät kunkin hankintasopimuksen sen tarjoajan kanssa, joka on esittänyt parhaan tarjouksen puitejärjestelyn tarjouspyyntöasiakirjoissa esitettyjä hankintasopimuksen tekoperusteita noudattaen.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintalain 31 ja 32 §:ssä tai hankintadirektiivin 32 artiklan 4 kohdassa ei ole yksityiskohtaisesti määritetty, miten kevennetyn kilpailutuksen tarjouspyynnön hankintasäännösten mukaisuutta tai tarjousten tarjouspyynnön mukaisuutta olisi arvioitava. Markkinaoikeus katsoo, että hankintalain 2 §:n 1 momentista ja direktiivin johdantolauseesta 11 ilmenevän tasapuolisuusvaatimuksen perusteella kevennetyssä kilpailutuksessa on sovellettava hankintalain 40–41 ja 69–70 §:istä ilmeneviä tarjouspyyntöä sekä hankintalain 46 §:stä ilmenevää tarjouksen tarjouspyynnön mukaisuutta koskevia periaatteita. Tarjouspyyntö on siten tehtävä kirjallisesti ja laadittava niin selväksi myös hankinnan kohteen osalta, että sen perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia.

Vastaavasti tarjoajien tasapuolien ja syrjimätön kohtelu edellyttää, että tarjouspyyntöä tai tarjousmenettelyn ehtoja vastaamattomat tarjoukset on suljettava tarjouskilpailusta.

Tarjouspyynnön kohdan 2 "Hankinnan kohde ja laajuus" mukaan kohteena on ollut Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksen U-osa. "Hankittavat kalusteet on kuvattu liitteenä olevissa kalustesuunnitelmissa ja määräluetteloissa." Tarjouspyynnön liitteinä ovat olleet Liite 1 "Irtokalustesuunnitelmat" ja Liite 2 "Irtokalusteiden määräluettelot ja kalustemääritystiedot". Piirustusluettelon mukaan tarjouspyyntöasiakirjoihin on kuulunut muun ohella irtokaluste- ja määräluettelo (SIS 402) ja irtokalustemääritykset (SIS 403).

Tarjouspyynnön liitteessä 1 on ilmoitettu kalusteiden sijoituspaikat ja osasta kalusteita on ollut myös täsmällisempiä piirustuksia. Tällaisia piirustuksia ei kuitenkaan ole ollut tuolien osalta.

Tarjouspyyntöasiakirjassa SIS 402 on lueteltu eri positiot mukaan lukien tuolit. Viime mainittujen osalta on mainittu esimerkiksi T1.1 tuolin kohdalla ensin tuolin ominaisuudet "Oppilastuoli. Ympäriverhoiltu, korkeussäädettävä pikkutuoli pyörillä." ja tämän jälkeen lisävaatimuksina "T1 sarjan tuolit samaa tuoliperhettä. Pöydän korkeus H=720 mm. Verhoilukankaat: N=40 kpl, U=68 kpl, A=148 kpl, Ä=179 kpl, F=142 kpl, G=114 kpl"

Tarjouspyyntöasiakirjassa SIS 403 on myös lueteltu eri positiot mukaan lukien tuolit. Tarjouspyynnön kohteesta on yleensä ollut kuva ja lisäksi esimerkiksi T1.1 tuolin osalta on todettu "Ympäriverhoiltu, korkeussäädettävä pikkutuoli. Pehmeät rullapyörät. Yhtenäinen istuin- ja selkänojamuotopuriste. Ohut verhoilu. Valkoiseksi maalattu teräsrunko." Lisäksi asiakirjassa on ilmaistu tuolin koko seuraavasti "Koko (l*s*k) noin 500x520x780 mm".

Lisäkysymyksissä on nyt kyseessä olevien tuolien osalta pääosin kysytty muista ominaisuuksista kuin tuolien koosta. Kokoa koskevaan kysymykseen "T1.1, T1.2, T1.5 ja T1.6, tarjouspyynnössä on ilmeisesti käytetty nelipistetuolin mittoja, ristikkojalallisissa tuoleissa mitat ovat vähän isommat, voiko tuolin äärimitat olla noin 63 x 63 cm?" on vastattu "ei". Vastausta on myöhemmin korjattu muotoon "Kyllä voi."

Hankintayksiköltä on myös kysytty hankinnan toleranssia, johon on vastattu seuraavasti: "Tulee tarjota mallistosta vastaavaa tuotetta, tai jos ei löydy, niin lähintä vastaavaa; tällöin on tarjouksessa kerrottava, miten tarjottu tuote poikkeaa tarjouspyynnössä määritellystä."

Markkinaoikeus katsoo, että mainituista asiakirjoista ei ilmene, miten tuolit pitäisi mitata niiden tarjouspyynnön mukaisuuden arvioimiseksi. Kuvien perusteella tuolien jalustat ovat tyypillisesti jonkin verran suurempia kuin istuinosat. Tarjouspyynnön ja kysymyksiin annettujen vastaustenkaan jälkeen tarjoajat eivät ole voineet tietää, tarkoittavatko annetut mitat tuolien ulkomittoja sekä mitkä ovat vastauksessa mainitut äärimitat ja koskevatko äärimitat koko tuolia vai esimerkiksi vain jalkoja. Tarjouspyyntö on näin ollen ollut hankinnan kohteen kuvaamisen osalta epäselvä.

Markkinaoikeus katsoo, että tarjoajat eivät ole tarjouspyyntöasiakirjojen perusteella voineet tietää, miten tarjottavien tuolien tarjouspyynnön mukaisuutta pitäisi arvioida tuolien mittojen osalta. Hankintayksikön edellä todettu vastaus on viittannut pikemminkin siihen, että myös vaadituista mitoista poikkeava tuoli voitaisiin hyväksyä tarjousvertailuun, kunhan se vain on tarjouspyynnössä vaadittua tuotetta lähinnä vastaava.

Hankintayksikkö on neuvottelumenettelyyn siirryttäessä lähettänyt jokaiselle tarjoajalle yksilöllisen luettelon todetuista puutteista ja pyytänyt täsmentämään tarjousta tältä osin. Tarjouspyynnön vaatimuksia on valittajan osalta tarkennettu toteamalla esimerkiksi position T1.1 kohdalla "Tuolin jalustan pitää olla mallikuvan mukainen pyöreä putkirunko. Tuolin äärimitat voivat olla noin 63x63 cm. T1.1–T1.6 sekä T8.1 jaT8.2 tulee olla samaa tuolisarjaa, tuolit T7 ja T8.3 puujaloilla ja voivat olla eri sarjaa." Voittaneelta tarjoajalta ja kolmannelta tarjoajalta pyydetyissä täsmennyksissä on tältä osin ollut vastaava muotoilu.

Markkinaoikeus katsoo, ettei neuvottelumenettelyssä ole tarjouspyyntöä täsmennetty siten, että se olisi ollut omiaan tuottamaan vertailukelpoisia ja yhteismitallisia tarjouksia. Saadun selvityksen mukaan tarjoajien kanssa ei myöskään ole käyty neuvotteluita, joissa hankinnan kohdetta olisi täsmennetty. Tarjoajat eivät edelleenkään ole voineet tietää, mitä mittoja hankintayksikkö on tarkoittanut ja mikä merkitys on hankintayksikön edellä mainitulla vastauksella lähimmästä vastaavasta tuotteesta. Epäselvä hankinnan kohteen määrittely ei ole ollut omiaan tuottamaan vertailukelpoisia tarjouksia ja hankinnan kohteen kuvaaminen on siten ollut hankintasäännösten vastainen vielä hankintayksikön neuvottelumenettelyksi nimeämän hankinnan vaiheessa.

Suorahankinta

Hankintalain 27 §:n 1 kohdan mukaan hankintayksikkö voi valita suorahankinnan, jos avoimessa tai rajoitetussa menettelyssä ei ole saatu lainkaan osallistumishakemuksia tai tarjouksia taikka sopivia tarjouksia ja alkuperäisiä tarjouspyynnön ehtoja ei olennaisesti muuteta. Pykälän 3 kohdan mukaan hankintayksikkö voi valita suorahankinnan, jos sopimuksen tekeminen on ehdottoman välttämätöntä, eikä säädettyjä määräaikoja voida noudattaa hankintayksiköstä riippumattomasta, ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuneen äärimmäisen kiireen vuoksi.

Hankintalain 27 §:n esitöiden (HE 50/2006 vp s. 76) mukaan pykälässä esitetyt suorahankinnan edellytykset ovat tyhjentäviä. Koska suorahankinta on poikkeus yleiseen kilpailuttamisvelvoitteeseen, sen käyttöedellytyksiä on tulkittava suppeasti.

Hankintalain 27 §:n esitöissä on edelleen todettu, että pykälän 1 kohdan mukaan suorahankinta olisi mahdollinen, jos edeltävässä avoimessa tai rajoitetussa hankintamenettelyssä ei ole saatu lainkaan tarjouksia, sopivia tarjouksia taikka ehdokkuushakemuksia eikä alkuperäisiä tarjouspyynnön ehtoja hankintamenettelyssä muuteta. Suorahankintaan siirtyminen olisi esitöiden mukaan mahdollista myös silloin, jos edeltävässä avoimessa tai rajoitetussa menettelyssä ei ole saatu sopivia tarjouksia. Säännöksen suhdetta 25 §:n 1 momentin mukaiseen tarjouspyynnön sisältöä vastaamattomaan tarjouksen perusteella käytävään neuvottelumenettelyyn ei ole tulkittu oikeuskäytännössä. Suorahankinnan poikkeuksellisen luonteen vuoksi sen käytön edellytyksiä on tulkittava kuitenkin ankarasti. Kysymykseen tulisivat siten lähinnä sellaiset tilanteet, joissa saadut tarjoukset ovat täysin tarjouspyyntöä vastaamattomia. Edellytyksenä lisäksi on, ettei alkuperäisiä sopimusehtoja olennaisesti muuteta suorahankinnassa.

Hankintalain 27 §:n esitöissä (HE 50/2006 vp s. 77 ja 78) on vielä todettu, että pykälän 3 kohdan mukaan suorahankinta voitaisiin tehdä, jos määräaikojen noudattaminen olisi hankintayksikölle ennalta arvaamattomista syistä aiheutuneen äärimmäisen kiireen vuoksi olisi mahdotonta ja hankinnan tekeminen on ehdottoman välttämätöntä. Kiireen tulisi ensinnäkin johtua hankintayksikön ulkopuolisista syistä, joten hankintayksiköstä johtuva syy ei hankintadirektiivin 31 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti voi olla peruste suorahankinnan tekemiseen. Perusteen on lisäksi oltava äkillinen ja sellainen jota hankintayksikkö ei ole kohtuudella voinut ennakoida. Säännöksen tarkoittamaksi kiireeksi ei siten voitaisi katsoa hankintayksikön viivyttelyä hankinnan toteuttamisessa. Edellytyksenä suorahankinnan tekemiselle olisi lisäksi, että hankinnan tekeminen on ehdottoman välttämätöntä. Säännöksen vetoavan hankintayksikön on kyettävä näyttämään toteen poikkeamisperusteen soveltumisen edellytysten täyttyminen.

Hankintayksikkö on päätöksellään 2.6.2015 sulkenut kaikki kolme tarjousta tarjouskilpailusta tarjouspyynnön vastaisina. Päätöksen mukaan hankintayksikkö voi valita suorahankinnan, jos avoimessa menettelyssä ei ole satu sopivia tarjouksia ja alkuperäisiä sopimusehtoja ei olennaisesti muuteta. Päätöksessä on vielä todettu, että "Edellä esitettyyn viitaten voidaan perustellusti katsoa, että hankintalain 27 §:n 1 momentin mukaiset edellytykset suorahankintamenettelyn käytölle toteutuvat tässä hankinnassa. Hankintayksikkö ilmoittaa tällä päätöksellä siirtyvänsä suorahankintamenettelyyn. Tarjoajille on annettu kaksi erillistä mahdollisuutta tarjouspyynnön mukaisten tuotepositioiden tarjoamiseksi paitsi alkuperäisen tarjouskilpailun mutta myös neuvottelumenettelyn yhteydessä. Yrityksistä huolimatta Aalto-yliopisto ei ole vastaanottanut tarjouspyynnön ehdot täyttäviä tarjouksia ja on siksi pakotettu käyttämään hankintalain sille suomaa suorahankintamahdollisuutta."

Markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on edellä mainitulla päätöksellä päättänyt toteuttaa hankinnan suorahankintana. Markkinaoikeuden arvioitavana on näin ollen se, onko tämä hankintamenettely hankintasäädösten vaatimusten mukainen.

Hankintayksikkö on saanut tarjouksia, joiden se on katsonut olevan tarjouspyynnön vastaisia. Tarjouspyyntö on kuitenkin ollut edellä todetuin tavoin epäselvä hankinnan kohteen niiden ominaisuuksien osalta, joihin väitetty tarjouspyynnön vastaisuus perustuu. Hankinnan kohdetta ei ole myöskään riittävästi täsmennetty neuvotteluvaiheessa. Markkinaoikeus toteaa, ettei tarjousten tarjouspyynnön mukaisuutta edellä todetuin tavoin ole voinut tällaisessa tilanteessa lainkaan arvioida. Missään tapauksessa ei ole ollut mahdollista arvioida, että saadut tarjoukset olisivat olleet täysin tarjouspyyntöä vastaamattomia. Näin ollen hankintalain 27 §:n 1 kohdan mukaisesti suorahankinnan edellytykset eivät ole täyttyneet.

Hankintayksikkö on vastineessaan markkinaoikeudelle muun ohella esittänyt, että kyseinen kalusteiden hankinta on ollut pakko toteuttaa ennen 1.9.2015 tapahtuvaa tilojen käyttöön ottoa. Hankintasopimus on tämän takia allekirjoitettu 3.6.2015, jotta tilat olisivat olleet opiskelijoiden ja opettajien käytettävissä 1.9.2015. Myöhästyminen olisi voinut vaarantaa opetuksen antamisen sekä aiheuttaa merkittäviä taloudellisia kustannuksia.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksikkö on jo hyvissä ajoin ollut tietoinen hankinnan aikataulusta. Hankintamenettelyn kiireellisyys on viime kädessä johtunut siitä, että tarjouspyyntö on ollut edellä todetuin tavoin epäselvä. Kun tätä hankintamenettelyn virhettä ei ole ajoissa havaittu ja korjattu, on jouduttu tilanteeseen, jossa uuden kevennetyn tarjouskilpailun järjestäminen ei ole ollut hankintayksikön hankkeelle asettaman aikataulun puitteissa mahdollista. Markkinaoikeus katsoo, että hankinnalla on sinänsä ollut kiire, mutta tämä kiire on johtunut hankintayksikön omasta toiminnasta. Kyse ei siten ole ollut hankintalain 27 §:n 3 kohdan tarkoittamasta ulkopuolisesta syystä aiheutuneesta kiireestä. Näin ollen myöskään hankintalain 27 §:n 3 kohdan mukaiset edellytykset suorahankinnalle eivät ole täyttyneet.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö on menetellyt hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Asiassa on näin ollen harkittava hankintalaissa säädettyjen seuraamusten määräämistä.

Seuraamusten määrääminen

Hankintalain 94 §:n 1 momentin mukaan, jos hankinnassa on menetelty hankintalain tai sen nojalla annettujen säännösten tai muiden julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti, markkinaoikeus voi muun ohella

1) kumota hankintayksikön päätöksen osaksi tai kokonaan;
2) kieltää hankintayksikköä soveltamasta hankintaa koskevassa asiakirjassa olevaa virheellistä kohtaa tai muuten noudattamasta virheellistä menettelyä;
3) velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä; 4) määrätä hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksun asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä;
5) määrätä hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen;
6) määrätä hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun;
7) lyhentää hankintasopimuksen sopimuskauden päättymään määräämänsä ajan kuluttua.

Saadun selvityksen mukaan hankintasopimus on solmittu 3.6.2015 ja hankinnan kohteena olevat huonekalut on toimitettu 28.7.2015. Hankintapäätös on siten pantu täytäntöön eikä hankintalain 94 §:n 1 momentin 1–3 kohdan mukaisten reaalikeinojen käyttäminen ole enää mahdollista. Näin ollen asiassa jäävät arvioitaviksi valittajan seuraamusvaatimuksista hyvitysmaksun, tehottomuusseuraamuksen, seuraamusmaksun ja sopimuskauden lyhentämisen määräämistä koskevat vaatimukset.

Hankintalain 94 §:n 2 momentin mukaan pykälän 1 momentin 4–7 kohdassa mainittujen seuraamusten määräämisestä säädetään 95–98 §:ssä.

Hankintalain 94 §:n pykälän 3 momentin mukaan tehottomuusseuraamus, seuraamusmaksu ja sopimuskauden lyhentäminen voidaan määrätä vain 16 §:ssä tarkoitetussa EU-kynnysarvon ylittävässä hankinnassa. Tehottomuusseuraamusta ei kuitenkaan voida määrätä lain liitteen B mukaisessa palveluhankinnassa.

Hankintalain 94 §:n esitöiden (HE 190/2009 vp s. 69) mukaan markkinaoikeudella on lainsäädännön puitteissa harkintavaltaa seuraamusten määräämisessä. Markkinaoikeuden tulee kuitenkin harkintavaltaansa käyttäessään ottaa huomioon tehokkaan oikeussuojan toteutuminen sekä hankintalainsäädännön tavoitteet.

Hyvitysmaksun määrääminen

Hankintalain 95 §:n mukaan hyvitysmaksu voidaan määrätä maksettavaksi, jos 94 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettu toimenpide saattaisi aiheuttaa hankintayksikölle, muiden oikeuksille tai yleisen edun kannalta suurempaa haittaa kuin toimenpiteen edut olisivat taikka jos valitus on pantu vireille vasta hankintasopimuksen tekemisen jälkeen. Kuten edellä on mainittu, sopimus on syntynyt ja se on laitettu täytäntöön, joten edellytykset hyvitysmaksun määräämiselle ovat olemassa.

Hankintalain esitöissä (HE 190/2009 vp s. 69) on todettu hyvitysmaksun määräämisen edellytyksenä olevan, että hankintamenettelyssä on tapahtunut virhe ja että ilman tätä virhettä hakijalla olisi ollut todellinen mahdollisuus päästä hankinnan toimittajaksi. Jotta hyvitysmaksu voidaan määrätä, molempien edellytysten tulee täyttyä. Hyvitysmaksua voidaan määrätä maksettavaksi mahdolliselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu. Valittajan on tämä osoitettava.

Kysymyksessä olevassa tarjouskilpailussa jo tarjouspyyntö on ollut epäselvä. Näin ollen virheetön hankintamenettely olisi merkinnyt sitä, että hankintayksikkö olisi laatinut tarjouspyynnön niin selvästi, että tarjoajien olisi ollut tarjouspyynnön perusteella mahdollista tietää, mitä täsmällisiä vaatimuksia kaikille hankinnan kohteille on asetettu ja minkä mittojen perusteella tuotteita pidetään hyväksyttävinä. Tässä tapauksessa ei voida kuitenkaan tietää, miten tämä olisi toteutettu ja miten se olisi vaikuttanut tarjouksiin ja niiden vertailuun.

Edellä lausuttu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että asiassa ei ole riittävän luotettavasti todettavissa, että valittajalla olisi ollut hankintalain 94 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä hankintamenettelyssä. Hyvitysmaksun määräämisen edellytykset eivät näin ollen täyty ja hyvitysmaksua koskeva vaatimus on siten hylättävä.

Tehottomuusseuraamus, sopimuskauden lyhentäminen ja seuraamusmaksu

Neuvoston direktiivien 89/665/ETY ja 92/13/ETY muuttamisesta julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen tehokkuuden parantamiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/66/EY johdantolauseen 13 mukaan jotta estettäisiin lainvastaiset suorahankinnat, joilla yhteisöjen tuomioistuin katsoo hankintaviranomaisen tai hankintayksikön rikkovan kaikkein vakavimmalla tavalla julkisia hankintoja koskevaa yhteisön lainsäädäntöä, olisi säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista. Lainvastaiseen suorahankintaan perustuva hankintasopimus olisi näin ollen katsottava lähtökohtaisesti pätemättömäksi. Pätemättömyys ei saisi olla automaattista, vaan sen pitäisi olla riippumattoman muutoksenhakuelimen vahvistama tai johtua kyseisen elimen tekemästä päätöksestä.

Direktiivin 2 d artiklan 2 kohdan mukaan kansallisessa lainsäädännössä voidaan säätää kaikkien sopimusvelvoitteiden taannehtivasta peruuntumisesta tai rajoittaa peruuntuminen koskemaan niitä velvoitteita, jotka edelleen olisi pantava täytäntöön. Jälkimmäisessä tapauksessa jäsenvaltioiden on säädettävä muiden 2 e artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen seuraamusten soveltamisesta.

Direktiivin 2 e artiklan 2 kohdan mukaan vaihtoehtoisten seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Vaihtoehtoiset seuraamukset ovat seuraamusmaksun määrääminen hankintaviranomaiselle, tai sopimuksen voimassaoloajan lyhentäminen.

Hankintalain seuraamusjärjestelmää koskevan muutoksen esitöiden yleisperusteluissa (HE 190/2009 vp s. 29) on todettu, että oikeussuojadirektiivin edellyttämällä tavalla seuraamusjärjestelmää täydennettäisiin hankintasopimuksen tehottomuussääntelyllä ja sille vaihtoehtoisilla seuraamuksilla eli valtiolle maksettavalla seuraamusmaksulla ja hankintasopimuksen sopimuskauden lyhentämisellä. Uudet seuraamukset koskisivat EU-kynnysarvon ylittäviä hankintoja. Hankintasopimuksen tehottomuussääntelyä sovellettaisiin laittomiin suorahankintoihin ja hankintayksikön sellaisiin menettelyvirheisiin, joihin ei voida muutoin puuttua, koska hankintayksikkö on tehnyt hankintasopimuksen vastoin odotusaikasääntelyä. Tehottomuussääntely koskisi hankintasopimuksen täyttämättä olevia sopimusvelvoitteita. Seuraamusmaksulla ja hankintasopimuksen sopimuskauden lyhentämisellä täydennettäisiin tehottomuussääntelyä. Seuraamusmaksu tulisi sovellettavaksi myös tilanteissa, joissa hankintayksikkö olisi vastoin odotusaikasääntelyä tehnyt hankintasopimuksen.

Hankintalain 96 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus voi todeta hankintasopimuksen tehottomaksi, jos: 1) hankintayksikkö on tehnyt suorahankinnan ilman tässä laissa mainittua perustetta eikä suorahankinnassa ole menetelty 79 §:ssä tarkoitetulla tavalla; 2) hankintayksikkö on tehnyt hankintasopimuksen, vaikka hankinnassa on velvollisuus noudattaa odotusaikaa; 3) hankintayksikkö on tehnyt 90 §:n vastaisesti hankintasopimuksen, vaikka hankinta-asia on saatettu markkinaoikeuden ratkaistavaksi.

Hankintalain 96 §:n esitöissä (HE 190/2009 vp s. 71) on todettu, että puitejärjestelyyn perustuvissa hankinnoissa hankintayksikkö voisi 78 §:n nojalla valita, noudattaako se hankinnassa odotusaikaa ennen hankintasopimuksen tekemistä vai ei. Tästä harkintavallasta huolimatta oikeussuojadirektiivi edellyttää, että puitejärjestelyyn perustuvissa EU-kynnysarvon ylittävissä kilpailutuksissa tuomioistuimen tulee voida määrätä hankintasopimuksen tehottomuusseuraamus, jos kilpailutuksessa ei ole noudatettu menettelylle asetettuja vaatimuksia. Puitejärjestelyyn perustuvat kilpailutukset tulee tehdä lain 32 §:n 2 ja 3 momentissa säädettyjä menettelyjä noudattaen. Jos hankinnassa ei ole näin menetelty, voidaan hankintasopimus todeta tehottomaksi.

Esitöissä on edelleen todettu (s. 72), että tehottomuusseuraamus olisi sopimusoikeudellisesta pätemättömyydestä erillinen hankintaoikeudellinen seuraamusmuoto, joka tulisi kyseeseen vain EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa. Tehottomuudesta mahdollisesti seuraavien vaikutusten tietystä samankaltaisuudesta huolimatta ei ehdotetulla säännöksellä pyritä muuttamaan vakiintuneita sopimusoikeudellisia oppeja sopimuksen pätemättömyydestä, eikä kyseessä siten ole uusi sopimusoikeudellinen pätemättömyysperuste. Tehottomuus olisi oikeudelliselta luonteeltaan hallinnollinen seuraamus, joka kohdistuisi hankintalainsäädännön mukaisen velvoitteensa laiminlyöneeseen hankintayksikköön ja tämän sopimuskumppaniin.

Hankintayksikkö on päättänyt toteuttaa huonekaluja koskevan kevennetyn kilpailutuksen suorahankintana. Tämä hankinta on edellä todetuin tavoin ollut hankintasäännösten vastainen suorahankinta, josta ei ole julkaistu hankintalain 79 §:n mukaista ilmoitusta. Markkinaoikeus katsoo, että hankintalain 96 §:n 1 momentin 1 kohdan edellytykset tehottomuusseuraamuksen määräämiselle ovat siten täyttyneet.

Hankintalain 96 §:n 4 momentin mukaan tehottomuusseuraamus voi koskea vain vielä täyttämättä olevia sopimusvelvoitteita.

Aiemmin todetun mukaisesti hankintayksikkö on tilannut Isku Interior Oy:ltä huonekaluja, jotka on jo toimitettu. Ottaen huomioon, että sopimus on jo laitettu täytäntöön ja että tehottomuusseuraamus voi koskea vain vielä täyttämättä olevia sopimusvelvoitteita, markkinaoikeus katsoo, ettei sellaisia velvoitteita ole, joihin tehottomuusseuraamus voitaisiin kohdistaa. Näin ollen tehottomuusseuraamusta koskeva vaatimus on hylättävä.

Kun hankintasopimus on jo pantu täytäntöön, ei asiassa ole myöskään mahdollista hankintalain 98 §:n perusteella lyhentää hankinnan sopimuskautta ja tätä koskeva vaatimus on hylättävä.

Tehottomuusseuraamuksen edellytysten täyttyessä asiassa on kuitenkin vielä harkittava seuraamusmaksun määräämistä.

Seuraamusmaksun määräämisestä säädetään hankintalain 98 §:n 1 momentissa, jonka mukaan markkinaoikeus voi määrätä hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun jos:
1) markkinaoikeus on määrännyt hankintasopimuksen tehottomuusseuraamuksen;
2) hankintayksikkö on tehnyt hankintasopimuksen, vaikka hankinnassa on velvollisuus noudattaa odotusaikaa;
3) hankintayksikkö on tehnyt 90 §:n vastaisesti hankintasopimuksen, vaikka hankinta-asia on saatettu markkinaoikeuden ratkaistavaksi; tai
4) markkinaoikeus ei ole yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä 97 §:n mukaisesti määrännyt hankintasopimuksen tehottomuusseuraamusta.

Hankintalain 98 §:n 1 momenttia koskevien esitöiden (HE 190/2009 vp s. 72) mukaan pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan markkinaoikeuden olisi täyttämättä oleviin sopimusvelvoitteisiin kohdistuvaa tehottomuusseuraamusta määrätessään määrättävä lisäksi hankintayksikkö maksamaan valtiolle seuraamusmaksu. Tilanteessa, jossa sopimusvelvoitteet on seuraamusta määrättäessä jo täytetty osittain tai kokonaisuudessaan, voisivat pelkän tehottomuusseuraamuksen vaikutukset jäädä merkityksettömiksi. Tämän vuoksi laissa säädettäisiin tehottomuuden lisäseuraamuksena valtiolle maksettavasta seuraamusmaksusta.

Hankinnan arvo on ylittänyt hankintalain 16 §:ssä tavarahankinnoille säädetyn EU-kynnysarvon.

Markkinaoikeus katsoo oikeussuojadirektiivin edellyttävän tehokkaiden muutoksenhakukeinojen olevan käytössä kaikissa olosuhteissa. Erityisesti laittomassa suorahankinnassa seuraamusten tulisi olla tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Markkinaoikeus on edellä todetuin perustein katsonut, että tehottomuusseuraamuksen määräämisen edellytykset ovat täyttyneet. Ottaen huomioon myös se, mitä hankintalain esitöissä on tältä osin erityisesti hankintalain 98 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttu, markkinaoikeus katsoo, että seuraamusmaksu on tehottomuusseuraamusta täydentävänä seuraamuksena hankintalain 98 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella määrättävä silloin, kun tehottomuusseuraamuksen määräämisen edellytykset ovat täyttyneet, mutta mitään sellaisia täyttämättömiä sopimusehtoja, joihin tehottomuusseuraamus voitaisiin kohdistaa, ei ole. Tässä asiassa hankintasopimuksen sopimusvelvoitteet on sopijapuolten välillä täytetty. Asiassa on näin ollen määrättävä seuraamusmaksu.

Hankintalain 98 §:n 5 momentin mukaan pykälässä tarkoitettua seuraamusta määrätessään markkinaoikeuden on otettava huomioon hankintayksikön virheen tai laiminlyönnin laatu ja valituksen kohteena olevan hankinnan arvo. Seuraamusmaksun määrä ei saa ylittää kymmentä prosenttia hankintasopimuksen arvosta.

Ottaen huomioon hankintayksikön virheiden laadun ja valituksen kohteena olevan hankinnan arvon ja sen, että hankinta on pantu täytäntöön, markkinaoikeus harkitsee seuraamusmaksun määräksi 50.000 euroa.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan, mitä hallintolain-käyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, mikäli valittaja joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hankintayksikkö on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä, mitä harkittaessa on otettu huomioon, että osa oikeudenkäyntikuluina laskutetuista toimenpiteistä on kohdistunut aikaan ennen muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen tekemistä. Vastaavasti hankintayksikkö saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus määrää Aalto-korkeakoulusäätiön maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 50.000 euroa.

Markkinaoikeus hylkää valituksen muilta osin.

Markkinaoikeus velvoittaa Aalto-korkeakoulusäätiön korvaamaan Martela Oyj:n oikeudenkäyntikulut 15.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.

Julkisista hankinnoista annetun lain 106 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Markkinaoikeuden päätös hyvitysmaksun, tehottomuusseuraamuksen, seuraamusmaksun ja sopimuskauden lyhentämisen määräämisestä voidaan kuitenkin panna täytäntöön vain lainvoimaisen päätöksen nojalla.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Kimmo Mikkola sekä markkinaoikeustuomarit Pertti Virtanen ja Ville Parkkari.

HUOMAA

Asiasta on valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 28.11.2017 taltionumero 6149.