MAO:34/17

ASIAN TAUSTA

Helsingin Seudun Liikenne -kuntayhtymä (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 25.8.2015 julkaistulla EU-hankintailmoituksella sekä 29.8.2015, 29.9.2015 ja 2.10.2015 julkaistuilla lisätietoilmoituksilla avoimella menettelyllä toteutettavasta bussiliikenteen tarjouskilpailusta 37/2015 seitsemälle vuodelle ja kolmelle optiovuodelle.

Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän hallitus on 8.12.2015 tekemällään hankintapäätöksellä § 164 muun ohella valinnut kohteiden 207a, 208, 211, 212 ja 213a osalta Nobina Finland Oy:n tarjouksen sekä kohteiden 209b, 210 ja 2015 Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:n tarjouksen.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut noin 60.000.000 euroa.

Hankintasopimuksia ei hankintayksikön ilmoituksen mukaan ole allekirjoitettu.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Nobina Finland Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan hankintapäätöksen kohteiden 209b ja 210 osalta, kieltää hankintayksikköä jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Valittaja on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksua viivästyskorkoineen.

Valittaja on myös vaatinut, että markkinaoikeus toimittaa sille Pohjolan Kaupunkiliikenne Oy:n tarjousasiakirjat siltä osin kuin niitä ei ole katsottu julkisiksi, mukaan luettuna "Proventia Euro6 lausunto.pdf" -nimisen asiakirjan.

Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 32.037,75 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Esitettäväksi vaadittu asiakirja sisältää tarvittavat tiedot sen arvioimiseksi, onko Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab toimittanut sen saamiin kaluston lisäpisteisiin oikeuttavat tarjouspyynnössä vaadittavat asiakirjat hankintayksikölle. Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:n tarjousasiakirjoihin ja etenkin asiakirjaan "Proventia Euro6 lausunto.pdf" tutustuminen on välttämätöntä, jotta valittaja voi todentaa, mihin Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:n kalustosta saamat pisteet perustuvat, onko Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:n laitteisto testattu asianmukaisesti sekä todistukset testauksista toimitettu hankintayksikölle tarjouspyynnössä vaaditulla tavalla. Asiakirjojen antamatta jättäminen vaarantaisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen.

Hankintayksikkö on suosinut Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:tä tarjousten vertailussa. Hankintayksikkö on myöntänyt Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:lle kalustopisteitä tarjouspyynnön ehtojen vastaisesti. Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab on saanut pakokaasujen puhdistuslaitteistostaan ylimääräisiä pisteitä huolimatta siitä, ettei niiden toimivuudesta ole tarjouspyynnössä vaaditulla tavalla voitu esittää riittävää näyttöä. Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:n tarjouksen mukaan se asentaisi muun ohella kohteisiin 209b ja 210 tarjottuihin EEV-päästöluokan linja-autoihinsa NOxBUSTER Plus -laitteet, joita koskevia tarjouspyynnössä edellytettyjä mittaustuloksia ei ole saatavilla. Huomioitava on, että pakokaasujen puhdistuslaitteistot saattavat toimia automallista riippuen hyvin eri tavoin.

Tarjousten valinnassa sovellettu rajoitusehto siitä, että paras tarjous voi voittaa tarjouspyyntöön sisältyvistä linja-autoista korkeintaan 110, on hankintasäännösten vastainen. Rajoitusehto johtaa siihen, että tarjouskilpailussa ei valita kokonaistaloudellisesti edullisinta taikka hinnaltaan halvinta tarjousta. Kohteen 210 voittajaksi ei ole valittu kokonaistaloudellisesti edullisinta tarjousta. Rajoitusehdon soveltaminen tarjouksen valinnan perusteena ei ole nykyisin voimassa olevien hankintasäännösten perusteella mahdollista.

Rajoitusehto ei täytä hankintasäännösten vaatimusta tarjoajien tasapuolisesta ja syrjimättömästä kohtelusta. Rajoitusehto on tarkoitushakuisesti valittajaa syrjivä. Hankintayksikkö on soveltanut rajoitusehtoa tavoitteenaan leikata valittajan markkinaosuutta ja kannattavuutta pääkaupunkiseudun linja-autoliikennemarkkinoilla. Hankintayksikkö on päättänyt jatkaa usean muun liikennöitsijän sopimussuhdetta optiokaudella, mutta päättänyt jättää optiomahdollisuuden käyttämättä juuri valittajan liikennöimillä linjoilla.

Hankintayksikön menettely ei ole linjassa myöskään sen itsensä asettamien tavoitteiden kanssa. Rajoitusehto ei edistä kilpailun säilymistä markkinoilla. Jakamalla hankinta osiin ilman rajoitusehtoja on tähänkin mennessä onnistuttu saavuttamaan kilpailun säilymisen tavoite. Rajoitusehto hillitsee hintakilpailua, koska myös parasta tarjousta korkeammilla hinnoilla voi menestyä tarjouskilpailussa. Rajoitusehto ei myöskään voi vähentää väitettyä tuotannollista riskiä liikenteenhoidon laadulle.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2014/24/EU (hankintadirektiivi) ei voida soveltaa nykyiseen hankintamenettelyyn edes niin sanotun tulkintavaikutuksen perusteella, sillä nyt sovellettava oikeussääntö on uusi eikä kansallisessa lainsäädännössä ole vastaavaa säännöstä. Ehto on ristiriidassa julkisista hankinnoista annetun lain säännösten kanssa eikä direktiivin välitön vaikutus voi johtaa lain sanamuodon vastaiseen ratkaisuun. Rajoitusehto ei joka tapauksessa ole hankintadirektiivin sääntöjen ja tavoitteiden mukainen. Hankintayksikkö on rajoitusehdolla pyrkinyt hankintadirektiivin 18 artiklan vastaiseen kilpailun keinotekoiseen kaventamiseen. Soveltamalla rajoitusehtoa hankintayksikkö on lisäksi myöntänyt Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:lle kiellettyä valtiontukea.

Vastine

Vaatimukset

Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 14.621,25 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Valittajan vaatima asiakirja "Proventia Euro6 lausunto.pdf" voidaan luovuttaa valittajalle.

Hankintayksiköllä on tarjousvertailussa ja pisteytyksessä ollut riittävä näyttö Proventia Oy:n NOxBUSTER Plus pakokaasun puhdistuslaitteiston suorituskyvystä Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:n tarjoamassa kalustossa (Volvo B7RLE EEV) sekä kyseisen laitteiston käyttöiästä. Tarjouspyynnön mukaan käytettyjen bussien päästöluokkaa on ollut mahdollista parantaa jälkiasennettavan laitteiston avulla. Esimerkkilaitteistona on hyväksytty NOxBUSTER Plus pakokaasun puhdistuslaitteisto. Lisäksi on edellytetty, että suorituskyvyn määritys tulee tehdä automallikohtaisesti akkreditoidun mittauslaboratorion kuten VTT:n alustadynamometrimittauksena Braunschweig-kuormitussykliä käyttäen ja että selvitykseen sisältyy myös kestoiän määritys. Kestoiän määrityksen osalta ei kuitenkaan ole edellytetty automallikohtaista koetta.

Tarjousvertailussa hankintayksikön käytössä on ollut VTT:n tutkimuspöytäkirja (VTT-CR-04084-15), josta ilmenee Volvo B7RLE EEV päästötasot, kun ko. testiautoon on asennettu NOxBUSTER Plus pakokaasun puhdistuslaitteisto. Päästötasot vastaavat Euro 6 päästötasoa.

Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab on liittänyt tarjoukseensa päästölausunnon "Proventia Euro6 lausunto.pdf", jossa on viitattu raporttipöytäkirjoihin VTT-CR-06454-13 ja VTT-CR-06493-13 sekä ei lopulliseen raporttipöytäkirjaan VTT-CR-04084-15. Raporttipöytäkirjat VTTCR-06454-13 ja VTT-CR-06493-13 on mainittu päästölausunnossa vain referenssinä laitteiston mittausmenetelmistä. Päästölausunnossa todetaan nimenomaisesti, että testiautona on ollut Volvo B7RLE EEV.

Hankintayksikkö ei ole tarjousvertailussa eikä pisteytyksessä antanut Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:n tarjoukselle pisteitä raporttipöytäkirjojen VTT-CR-06454-13 ja VTT-CR-06493-13 perusteella. HSL on kuitenkin huomioinut vertailussa ja pisteytyksessä lopullisen raporttipöytäkirjan, jonka aikaisempaan versioon Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab on tarjouksensa liitteessä viitannut. Proventia Oy omistaa raporttipöytäkirjat ja on toimittanut ne kilpailutusta varten hankintayksikölle. Hankintayksikkö ei ole edellyttänyt, että tarjoajan olisi tullut liittää tarjoukseensa selvitys mittaustuloksista. Hankintayksikkö on sitä vastoin edellyttänyt, että laitteistojen suorituskyvystä ja kestävyydestä on riittävä näyttö.

Hankintayksikkö on toiminut asiassa julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden mukaisesti. Hankintayksikkö on tukeutunut pisteytyksessä Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:n tarjouksissaan ilmoittamiin kalustotietoihin. Hankintayksikkö on voinut harkintavaltansa puitteissa antaa Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:n tarjouksille pisteitä EURO 6 -päästöluokan mukaan, koska hankintayksiköllä on ollut käsillä riittävä näyttö kaluston suorituskyvystä sekä laitteiston käyttöiästä. Hankintayksikkö ei ole toiminut asiassa syrjivästi muita tarjoajia kohtaan. Hankintayksikkö on antanut kaikille tarjoajille samat tiedot. Se, että valittaja on tarjouspyynnön, lisäkirjeen ja omien selvitystensä perusteella päätynyt tarjoamaansa kalustoon, on yksinomaan ollut valittajan päätettävissä ja näin myös valittaja kantaa yksin riskin mahdollisista seurauksista, joita tiedot, jotka valittaja on saanut laitteen valmistajalta, ovat mahdollisesti aiheuttaneet. Hankintayksikkö ei ole antanut asiassa virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa.

Vaikka tarjousvertailussa ei huomioitaisi riidan kohteena olevia Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:n saamia kalustopisteitä, sen tarjous sijoittuisi tarjousvertailussa toiseksi. Rajoitusehdon johdosta kohteen 209b voittaisi Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:n tarjous.

Hankintayksikön soveltama rajoitusehto on julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden ja periaatteiden mukainen. Koska hankintayksiköllä on oikeus jakaa hankinta osiin ja asettaa ehto, jolla rajoitetaan tarjoajan oikeutta osallistua vain tiettyihin hankinnan osiin, ei ole perusteltua kieltää hankintayksikön soveltamaa tarjoajan kannalta lievempää rajoitusehtoa. Hankintayksikkö on harkintavaltansa puitteissa voinut asettaa rajoitusehdon, joka on perusteltu, kun huomioidaan hankintayksikön pitkälle tulevaisuuteen ulottuvat velvoitteet joukkoliikenteen tilaajana pääkaupunkiseudulla. Rajoitusehto koskee kaikkia liikennöitsijöitä samalla tavalla. Hankintayksikkö on ilmoittanut rajoitusehdosta etukäteen ja se on soveltanut rajoitusehtoa ennalta ilmoittamalla syrjimättömällä tavalla.

Kilpailukierroksella 37/2015 hankittavan liikenteen kokonaismäärä, 205 auton liikenne, on ollut poikkeuksellisen suuri. Rajoitusehdon tavoitteena on ollut turvata ja edistää kilpailutilanteen säilymistä pääkaupunkiseudun bussiliikennemarkkinoilla sekä alentaa suuren liikennemäärän haltuunotosta ja muuttuneiden reittien liikenteen aloituksesta aiheutuvaa tuotannollista riskiä liikenteenhoidon laadulle. Hankintayksikön tarkoituksena on ollut rajoitusehdon avulla ehkäistä riskejä, joita liikennöintisopimusten liiallisesta keskittämisestä voi seurata.

Hankintalainsäädännöstä ei saada tukea sille, että rajoitusehdon käyttäminen olisi kiellettyä. Vuoden 2014 hankintadirektiiveihin on sisällytetty säännökset, joilla rajoitusehtojen käyttö on nimenomaisesti sallittu. Vaikka direktiivit eivät ole vielä kansallisesti voimassa, hankintayksiköllä on ollut oikeus soveltaa direktiivin mukaista lievempää rajoitusehtoa, koska rajoitusehdon käyttäminen ei ole ristiriidassa voimassaolevan kansallisen lainsäädännön kanssa.

Rajoitusehdon soveltaminen ei ole kiellettyä hankinnan keinotekoista kaventamista silloin kun rajoitusehto on asetettu avoimesti ja tarjoajia syrjimättä. Koska rajoitusehto ei kohdistu koko markkinaosuuteen vaan ainoastaan yhdellä kilpailukierroksella voitettavien kohteiden maksimimäärään, ehto olisi voinut tulla sovellettavaksi mihin tahansa yritykseen, joka olisi antanut tarjouksen tällä kierroksella valtaosaan kohteista. Rajoitusehto ei ole myöskään estänyt valittajaa kasvattamasta markkinaosuutta. Ennen kilpailutusta valittajan osuus kilpailutuksen kohteena olleesta liikenteestä oli 126, joka vastasi kokonaismäärästä (260 linja-autoa) yhteensä 48,5 prosenttia. Kilpailutuksessa kohteiden kokoa muutettiin niin, että kokonaismäärä oli yhteensä 205 linja-autoa. Valittajalla olisi ollut mahdollisuus kasvattaa rajoitusehto huomioiden markkinaosuuttaan 53,7 prosenttiin. Valittajan markkinaosuus koko liikenteen määrästä oli noin 37 prosenttia ennen kilpailutetun liikenteen alkua syksyllä 2016 ja noin 38 prosenttia kilpailutetun liikenteen alkaessa syksyllä 2016. Mikäli rajoitusehtoa ei olisi sovellettu, valittajan markkinaosuus olisi ollut noin 40 prosenttia liikenteen alkaessa syksyllä 2016. Rajoitusehdon vaikutus valittajan markkinaosuuteen on ollut siten 2 prosenttia. Rajoitusehto ei ole merkittävästi vaikuttanut valittajan asemaan.

Rajoitusehdon soveltaminen on tarkoittanut hankintayksikön kannalta ainoastaan 13.973 euroa korkeampaa vuosimaksua, kun huomioidaan se, että valittu tarjoaja on saanut valittajaa enemmän pisteitä laadusta. Kyseinen summa vastaa noin 70 euron lisäkustannusta kilpailutuskierroksen linja-autoihin ja noin 0,001 euron lisäkustannusta linjakilometreihin. Kokonaisuutena lisäkustannusta voidaan pitää erittäin pienenä, kun huomioidaan se, että hankintayksikön hankkimat liikennöintipalvelut koskettavat noin 350 miljoonaan vuosittaista matkaa.

Rajoitusehdon käyttäminen ei ole myöskään vaikuttanut tarjousten hintatasoon yleisesti. Kohteiden 207a–215 vuosikustannukset ovat alittaneet ennakoidun hintatason noin 8,8 prosentilla. Rajoitusehdon kohteena olleen kohteen 210 osalta vastaava muutos on ollut - 9,0 prosenttia, joten myöskään sen osalta ei ole osoitettavissa, että rajoitusehdon soveltaminen olisi johtanut hankintayksikön kannalta kokonaistaloudellisesti epäedulliseen lopputulokseen.

Alan alhainen kannattavuus, ylikapasiteetti ja liikkuvuutta rajoittavat tekijät eivät houkuttele uusia yrittäjiä alalle. Pitkät sopimukset ja innovointimahdollisuuksien puute ehkäisevät yrityskannan uudistumista. Hankintayksikön kannalta markkinoiden keskittyminen on todellinen uhka ja sen on tulevien kilpailumahdollisuuksien varmistamiseksi ylläpidettävä mahdollisuuksiensa mukaan kilpailua. Yhtenä työkaluna suunnitelmallisessa hankintatoiminnassa on rajoitusehdon käyttäminen. Koska liikenteenharjoittajien tilanne yhtä lukuun ottamatta ei ole edes tyydyttävä, muutoksia markkinoilla ja kilpailutilanteessa voi tapahtua tämänkin vuoksi. Lisäksi riskinä on bussiliikenteen supistuminen raideliikenteen lisääntyessä merkittävästi.

Optioiden käyttö perustuu kilpailutettuihin sopimuksiin, eivätkä kyseiset sopimukset liity tähän oikeudenkäyntiin. Valittajan viittaus syrjivään menettelyyn optioiden osalta on väärä ja perusteeton.

Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:n saama kompensaatio liikennepalveluista perustuu julkiseen kilpailutukseen, eikä kyseessä voi olla kielletty valtiontuki. Valittajan esittämä väite ei ole relevantti seikka, kun arvioidaan hankintamenettelyn lainmukaisuutta. Markkinaoikeus ei ole myöskään julkista hankintaa koskevan valituksen käsittelyn yhteydessä toimivaltainen tutkimaan eikä ratkaisemaan sitä, onko asiassa kysymys kielletystä valtiontuesta.

Kuultavan lausunto

Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 1.850 eurolla viivästyskorkoineen.

Asiakirja "Proventia Euro6 lausunto.pdf" voidaan toimittaa valittajalle. Muita sellaisia tarjousasiakirjoja, joita ei ole katsottu julkisiksi, ei ole perustetta toimittaa valittajalle. Niillä ei ole merkitystä asian käsittelyssä eikä valittaja ole esittänyt perustetta näiden asiakirjojen toimittamiselle.

Kuultava on esittänyt tarjouspyynnön edellyttämällä tavalla vaaditun näytön linja-autoihin jälkiasennettavien pakokaasujen puhdistuslaitteiden toiminnasta. Kuultavan tarjoama auto on testattu, testit ovat olleet hyväksyttävällä tavalla VTT:n tekemiä ja hankintayksikölle on toimitettu testeistä asianmukainen selvitys. Mittaustulokset ovat olleet edellytetyllä tavalla automallikohtaisia ja akkreditoidun mittauslaboratorion laatimia.

Rajoitusehto on ollut ennakoitavissa ja kohdellut kaikkia tarjouskilpailuun osallistuvia tasa-arvoisesti ja syrjimättä. Kaikki tarjouskilpailuun osallistuneet ovat saaneet tiedon ehdosta tasapuolisesti etukäteen. Eurooppalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna rajoitusehto on ollut omiaan auttamaan kilpailutilanteen säilymistä, kun markkina ei jakaannu ainoastaan isojen kansainvälisten liikennejättien kesken, vaan auttaa säilyttämään myös pieniä ja paikallisia toimijoita markkinassa. Rajoitusehto ei johda kilpailun keinotekoiseen kaventamiseen. Kuultavan ja valittajan tarjousten hinnat eivät ole eronneet merkittävästi toisistaan. Kuultavan tarjous on kokonaispisteiden perusteella arvioituna eronnut ainoastaan 0,24 prosenttia valittajan tarjouksesta.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että hankintayksikön Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:n puolesta hankkima näyttö ei täytä Euro 6 -luokan vaatimuksia päästöjen tasosta. VTT:n tutkimuspöytäkirja on päivätty tarjousten jättämiselle varatun määräajan jälkeen. Hankintayksikkö on itse pyrkinyt parantamaan Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:n pisteitä tarjouspyynnön vastaisesti. Hankintayksikön ei olisi tullut ryhtyä itsenäisesti arvioimaan tarjoukseen sisältymätöntä aineistoa tarjouspyynnössä edellytetyn "riittävän näytön" hankkimiseksi. Näyttö ei ole muutenkaan täyttänyt hankintayksikön väittämällä tavalla Euro 6 -luokan vaatimuksia päästöjen tasosta.

Tarjouskilpailussa ei ole valittu kokonaistaloudellisesti edullisinta vaan tarjouskilpailussa toiseksi tullut tarjous. Rajoitusehto on omiaan heikentämään kilpailua markkinoilla kuluttajien haitaksi. Tarjottavien osien määrän rajoittaminen ei olisi ristiriidassa kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valinnan kanssa, toisin kuin hankintayksikön soveltama rajoitusehto. Sallittua tarjottavien osien rajoittamista sovellettaessa kunkin osan voittaisi edelleen parhaan tarjouksen tehnyt tarjoaja. Hankinnan jakaminen osiin on erotettava tarjousten antamisen jälkeen tapahtuvasta rajoitusehdon soveltamisesta. Hankinnan jakaminen osiin sallisi lisäksi tarjoajille tarjottavan kokonaisuuden paremman suunnittelun, jolloin henkilöliikennealalla keskeiset reittien väliset synergiaedut voitaisiin huomioida tarjousta tehtäessä. Hankintayksikön soveltama rajoitusehto on liikennöitsijöiden kannalta selkeästi ankarampi menettely, eikä sitä ole katsottu sallituksi.

Hankintayksikön menettely ei ole edistänyt pienten yritysten menestymistä kilpailutuksissa. Rajoitusehto on hyödyttänyt ainoastaan Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:tä, joka on valtionomisteisuudestaan johtuen jo määritelmänsä puolesta muu kuin pieni tai keskisuuri yritys. Rajoitusehdon käyttö voi johtaa riskien kasvamiseen, kuten siihen, että liikennöitsijöiden määrä vähenee tai pysyy ennallaan, kun markkinoilletulo on aikaisempaa vähemmän houkuttelevaa.

Valittajan markkinaosuuden säilyminen suurin piirtein ennallaan ei johdu rajoitusehdon tasapuolisesta luonteesta vaan muun liikenteen vähenemisestä, joka on seurausta Länsimetron liikennöinnin alkamisesta. Rajoitusehto on estänyt valittajaa kasvattamasta markkinaosuuttaan yhtä prosenttiyksikköä enempää ja on siten ollut syrjivä valittajaa kohtaan.

Rajoitusehto ei edistä toimitusvarmuutta. Mikäli markkinoilla toimii suuri joukko pieniä liikennöitsijöitä, häiriöt ovat todennäköisempiä ja kuljetuskalusto sekä varikkotilat olisivat todennäköisesti vajaakäytössä. Rajoitusehto on pääkaupunkiseudun ostoliikenteessä sovellettuna luonteeltaan keino puuttua liikennöitsijöiden markkinaosuuteen. Markkinaosuuden leikkaaminen johtaa siihen, että liikennöitsijät eivät voi saavuttaa tarjousta laadittaessa suunniteltuja tehokkuusetuja.

Hankintayksikön soveltaman hankintasäännösten vastaisen menettelyn todelliset kokonaiskustannukset ovat yli kaksi miljoonaa euroa kilpailutetulla sopimuskaudella. Kustannusvaikutus on vielä suurempi, mikäli siinä huomioidaan myös mahdollisten optiokausien vaikutus.

Muut kirjelmät

Hankintayksikkö on antanut lisävastineen ja sen täydennyksen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Tiedon antaminen asiakirjasta

Valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus toimittaa sille Pohjolan Kaupunkiliikenne Oy:n tarjousasiakirjat siltä osin kuin niitä ei ole katsottu julkisiksi, mukaan luettuna "Proventia Euro6 lausunto.pdf"-nimisen asiakirjan.

Markkinaoikeus toteaa, että valittajalle on toimitettu "Proventia Euro6 lausunto.pdf" -niminen asiakirja. Muita asiakirjoja koskevin osin valittaja ei ole esittänyt sellaista perustetta, jonka vuoksi sen tulisi saada tietoonsa salassa pidettäviä asiakirjoja. Valittajan vaatimus näiltä osin on siten hylättävä.

Sovellettavat oikeusohjeet

Kysymyksessä olevan hankinnan kohteena on Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän linja-autoliikenteen hoitaminen.

Julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007, siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, jäljempänä hankintalaki) 9 §:n mukaan hankintalakia ei sovelleta vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista annetun lain (30.3.2007/349, siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, jäljempänä erityisalojen hankintalain) mukaista toimintaa varten tehtäviin hankintoihin. Säännöksen esitöissä (HE 50/2006 vp, s. 59–60) on todettu erityisalojen hankintalain soveltamisalaan kuuluvan muun ohella linja-autolla tapahtuvaa kuljetuspalvelua koskevan verkon saataville saattamiseen ja ylläpitoon liittyvät toiminnat.

Erityisalojen hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden on kilpailutettava EU-kynnysarvot ylittävät hankintansa siten kuin mainitussa laissa säädetään. Erityisalojen hankintalain 5 §:n 1 momentin mukaan laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat lain 6–9 §:ssä tarkoitettuja toimintoja harjoittavat valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset, liikelaitokset, julkisoikeudelliset laitokset sekä edellä mainittujen tahojen muodostamat yhteenliittymät. Lisäksi pykälän 2 momentin mukaan laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat lain 6–9 §:ssä tarkoitettua toimintaa harjoittavat julkiset yritykset sekä viranomaisen myöntämän erityis- tai yksinoikeuden nojalla toimivat yksiköt.

Erityisalojen hankintalain 8 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan eräiden liikenteen palvelujen osalta sellaisten verkkojen rakentamiseen, huoltoon, ylläpitoon sekä tarjoamiseen, joiden tarkoituksena on tarjota julkisia kuljetuspalveluita rautateitse, raitioteitse, johdinautoilla, linja-autoilla tai metrolla. Kuljetuspalvelujen verkolla tarkoitetaan palvelua, jota tarjotaan viranomaisen toiminnalle asettamien ehtojen mukaisesti. Ehdot voivat koskea liikennöitäviä reittejä, käytettävissä olevaa kuljetuskapasiteettia tai vuorotiheyttä. Pykälän 2 momentin mukaan lakia ei sovelleta yleisölle linja-autokuljetuspalveluja tuottaviin yksiköihin, jos muut yksiköt voivat vapaasti tarjota samoja palveluja joko yleisesti tai tietyllä maantieteellisellä alueella samoin edellytyksin kuin hankintayksiköt.

Säännöksen esitöissä (HE 50/2006 vp, s. 135) on todettu muun ohella, että pykälän 2 momentin mukaan lakia ei kuitenkaan sovellettaisi julkisten linja-autokuljetuspalvelujen tarjoamiseen, jos muut yksiköt voivat vapaasti tarjota samoja palveluja vastaavilla ehdoilla joko yleisesti tai tietyllä maantieteellisellä alueella. Lain soveltamisalaan kuuluisivat siten esimerkiksi kaupungin liikennelaitoksen bussihankinnat ja myös muiden bussiyritysten hankinnat silloin, kun yritys harjoittaa toimintaa erityis- tai yksinoikeuden nojalla, jolloin 2 momentin edellytykset eivät täyty. Liikennepalvelujen ostajana toimiva julkisyhteisö kuten kunta, lääninhallitus tai pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV ei harjoittaisi erityisalojen hankintalaissa tarkoitettua toimintaa, jos se vain ostaa palveluja niiden tuottajilta. Hankkiessaan liikennepalveluja tällaisen yksikön on siten toimittava hankintalain säännösten mukaisesti.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintamenettelyn kohteena ovat olleet kuntayhtymän linja-autoreittien liikennöinnin toteuttamiseen tähtäävien liikenteenharjoittajien eli palveluntuottajien valitseminen. Kyse ei ole ollut esimerkiksi edellä viitatussa hallituksen esityksessä tarkoitetulla tavalla linja-autohankinnoista. Kysymyksessä ei siten ole ollut erityisalojen hankintalain 8 §:ssä tarkoitettu liikenneverkon rakentamista, huoltoa, ylläpitoa tai tarjoamista koskeva hankinta vaan hankintalain 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu palveluhankinta, joka kuuluu hankintalain soveltamisalaan. Asiassa on siten sovellettava hankintalain säännöksiä.

Hankintalain 1 §:n 2 momentin mukaan hankintalain tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden hankintojen tekemistä sekä turvata yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuolisia mahdollisuuksia tarjota tavaroita, palveluita ja rakennusurakointia julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa.

Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 5 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan palveluhankintasopimuksella tarkoitetaan muun ohella sopimusta, jonka kohteena on palvelujen suorittaminen.

Hankintalain 41 §:n mukaan tarjouspyynnössä tai soveltuvin osin hankintailmoituksessa on oltava muun ohella hankinnan kohteen määrittely noudattaen, mitä teknisten eritelmien ja vaatimusten esittämisestä 44 ja 45 §:ssä säädetään, sekä hankinnan kohteeseen liittyvät muut laatuvaatimukset; ehdokkaiden tai tarjoajien taloudellista ja rahoituksellista tilannetta, teknistä kelpoisuutta ja ammatillista pätevyyttä koskevat ja muut vaatimukset sekä luettelo asiakirjoista, joita ehdokkaan tai tarjoajan on tätä varten toimitettava; sekä tarjouksen valintaperuste sekä käytettäessä kokonaistaloudellista edullisuutta tarjouksen vertailuperusteet ja niiden suhteellinen painotus tai kohtuullinen vaihteluväli taikka poikkeuksellisissa tapauksissa vertailuperusteiden tärkeysjärjestys.

Pykälän 2 momentin mukaan tarjouspyynnössä tai hankintailmoituksessa on oltava myös muut tiedot, joilla on olennaista merkitystä hankintamenettelyssä ja tarjousten tekemisessä.

Hankintalain 63 §:n mukaan tarjouksista on hyväksyttävä se, joka on hankintayksikön kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin hankinnan kohteeseen liittyvien vertailuperusteiden mukaan, tai se, joka on hinnaltaan halvin. Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen vertailuperusteina voidaan käyttää esimerkiksi laatua, hintaa, teknisiä ansioita, esteettisiä ja toiminnallisia ominaisuuksia, ympäristöystävällisyyttä, käyttökustannuksia, kustannustehokkuutta, myynnin jälkeistä palvelua ja teknistä tukea, huoltopalveluja, toimituspäivää tai toimitus- tai toteutusaikaa taikka elinkaarikustannuksia.

Pykälän 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, hankintayksikkö voi kokonaistaloudellista edullisuutta arvioidessaan ottaa huomioon myös asianomaisen yleisön tarpeisiin liittyviä taloudellisia ja laadullisia perusteita sekä ympäristövaatimusten täyttämiseen liittyviä perusteita, jos tällaiset perusteet ovat mitattavissa ja liittyvät hankinnan kohteeseen. Samoin edellytyksin hankintayksikkö voi ottaa huomioon myös hankinnan kohteen käyttäjänä toimivan erityisen heikossa asemassa olevan väestönosan tarpeisiin liittyviä perusteita, jos tällaiset tekijät on määritelty teknisissä eritelmissä.

Pykälän 3 momentin mukaan käytettäessä valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta vertailuperusteet ja niiden suhteellinen painotus on ilmoitettava hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa. Kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä vastaavat tiedot on ilmoitettava hankintailmoituksessa tai hankekuvauksessa. Painotus voidaan ilmaista myös ilmoittamalla kohtuullinen vaihteluväli. Jos vertailuperusteiden suhteellisen painotuksen ilmaiseminen ei ole perustellusti mahdollista, vertailuperusteet on ilmoitettava tärkeysjärjestyksessä.

Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU (jäljempänä hankintadirektiivi) on annettu 26.2.2014. Jäsenvaltioiden on tullut saattaa direktiivin määräykset osaksi kansallista lainsäädäntöä 18.4.2016 mennessä. Direktiivillä on ollut välitön oikeusvaikutus ehdottomien sekä riittävän selkeiden ja tarkkojen säännösten osalta mainitusta 18.4.2016 alkaen. Markkinaoikeus toteaa, että vastaavanlaista vaikutusta ei siten ole ollut vielä muutoksenhaun kohteena olevaa päätöstä tehtäessä.

Ennen direktiivin kansallista voimaan saattamista saattaa jäsenvaltioiden tuomioistuimille jo direktiivin voimaantulon oikeusvaikutuksena johtua velvollisuus pidättäytyä niin pitkälti kuin mahdollista tulkitsemasta kansallista oikeutta tavalla, joka uhkaa täytäntöönpanolle varatun määräajan jälkeen vakavasti vaarantaa kysymyksessä olevassa direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamisen (ks. esim. tuomio Adeneler ym., C-212/04, EU:C:2006:443, 122 ja 123 kohta). Esille ei ole tullut seikkoja, joiden perusteella asiassa olisi kysymys tällaisesta tilanteesta, eikä sanotusta periaatteesta siten johdu myöskään markkinaoikeudelle velvollisuutta ottaa laintulkinnassaan huomioon asiassa tuomioistuinkäsittelyn aikana voimaan tulleen, mutta kansallisessa lainsäädännössä vielä voimaan saattamattoman uuden hankintadirektiivin säännöksiä.

Euroopan unionin neuvoston 21.2.2012 päivätystä esityksestä hankintadirektiiviksi 18966/11 MAP 10 MI 686 koskien ryhmää 5 pienten ja keskisuurten yritysten osallistumisesta julkisiin hankintoihin (esityksen s. 2) käy ilmi, että hankintayksiköt ovat voineet rajoittaa tarjoajan osallistumista hankinnan osiin jo ennen vuoden 2014 hankintadirektiivin voimaan tuloa. Esityksen mukaan hankintayksiköillä on voinut olla perusteltu syy välttää yhden tarjoajan valintaa hankinnan kaikkiin osiin. Perusteltu syy on voinut liittyä laajemman toimittajapohjan varmistamiseen yhden toimittajan määräävän aseman välttämiseksi, määräävässä asemassa olevan toimijan aseman vahvistumisen ehkäisemiseksi, tai toimitusvarmuutta koskeviin seikkoihin.

Hankintamenettely ja asian arviointi

Asiassa on valituksen johdosta kysymys ensinnä siitä, onko tarjouspyynnössä asetettu rajoitusehto, jonka mukaan yhden tarjoajan hyväksi voidaan ratkaista sopimuskohteita enintään 110 linja-auton liikenteen verran, ollut hankintasäännösten mukainen. Toiseksi asiassa on kysymys siitä, onko hankintayksikkö toiminut hankintasäännösten mukaisesti pisteyttäessään Oy Pohjolan Liikenne Ab:n tarjouksen jälkiasennettavan pakokaasun puhdistuslaitteiston osalta.

Tarjouspyynnössä on kohdassa 3 "Hankinnan kohde" kohdassa "Kilpailuehtojen tarkennus" todettu seuraavaa:

"Kilpailukierroksella 37/2015 HSL ottaa käyttöön rajoituksen liikenteen enimmäismäärälle, jonka yksi tarjoava yritys tai samaan konserniin tai tarjousyhteenliittymään kuuluvat yritykset voivat tältä tarjouskilpailukierrokselta voittaa. Kilpailukierroksella hankittavan liikenteen kokonaismäärä (198 auton liikenne) on poikkeuksellisen suuri. Rajoituksen tavoitteena on turvata kilpailutilanteen säilymistä pääkaupunkiseudun bussiliikennemarkkinoilla sekä alentaa suuren liikennemäärän haltuunotosta ja muuttuneiden reittien liikenteen aloituksesta aiheutuvaa tuotannollista riskiä liikenteenhoidon laadulle. Rajoitus on EU:n uuden hankintadirektiivin tavoitteiden ja menettelytapojen mukainen. Enimmäismäärän rajoitusta voidaan säätää jatkossa kilpailukierroksittain.

Yhden tarjoajan hyväksi voidaan tällä kilpailukierroksella ratkaista sopimuskohteita enintään 110 linja-auton liikenteen verran. Mikäli kaikkien kilpailukierroksen kohteiden tarjousvertailun perusteella yksi tarjoaja voittaisi sopimuskohteet, joiden kohdemäärittelyssä ilmoitettu autopäivien lukumäärä yhteensä on suurempi kuin 110, näille kohteille lasketaan erotusluku. Erotusluku on tarjousten vertailupisteytyksessä parhaan ja toiseksi parhaan tarjouksen välisen piste-eron ja kohteen automäärän tulo. Kohteet asetetaan järjestykseen erotusluvun perusteella. Kohteita, joiden erotusluku on pienin, ratkaistaan toiseksi parhaan tarjouksen hyväksi erotusluvun mukaisessa järjestyksessä siihen asti, kunnes yhden tarjoajan voittamien kohteiden yhteenlaskettu automäärä on enintään 110. Näin rajoitusta sovelletaan siten, että muutettujen ratkaisujen yhteisvaikutus tilaajalle on hankintojen kokonaistaloudellisen edullisuuden kannalta mahdollisimman pieni."

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on harkintavaltaa hankinnan kohteen määrittelyssä ja tarjousten valintaperusteiden asettamisessa. Hankintayksikön menettely ei kuitenkaan saa olla epätasapuolista tai syrjivää.

Hankintayksikkö on perustellut tarjouspyynnössä asettamaansa rajoitusehtoa kilpailutilanteen säilymisen turvaamisella pääkaupunkiseudun bussiliikennemarkkinoilla sekä suuren liikennemäärän haltuunotosta ja muuttuneiden reittien liikenteen aloituksesta liikenteenhoidon laadulle aiheutuvan tuotannollisen riskin alentamisella. Sanottujen tavoitteiden ei voida katsoa olevan hankintasäännösten vastaisia, ja ne ovat vastaavat, joiden perusteella tarjoajan osallistumista on voitu Euroopan unionin edellä mainitusta direktiivejä koskevasta valmisteluaineistosta ilmenevällä tavalla rajoittaa hankinnan osien suhteen.

Rajoitusehto on ilmoitettu tarjouspyynnössä ja se on siten ollut tarjoajien tiedossa ennen tarjousten jättämistä. Rajoitusehto on kohdistunut kaikkiin tarjoajiin. Rajoitusehdon ei voida katsoa eroavan kokonaistaloudellisen edullisuuden vaatimuksen osalta siitä sallittuna pidetystä tilanteesta, jossa hankinta on jaettu osiin ja yhden tarjoajan osallistumista hankintaan on osien osalta rajoitettu. Markkinaoikeus katsoo, että ehtoa ei ole pidettävä syrjivänä tai epätasapuolisena taikka muutoinkaan hankintasäännösten vastaisena.

Tarjouspyynnön kohdassa 13 "Päätöksenteon perusteet" on kohdassa a) "Linja-autokalusto" todettu muun ohella seuraavaa:

"Linja-autokaluston varustelutasovaatimukset ja linja-autokaluston ominaisuuksiin perustuvien kalustopisteiden määräytyminen on kuvattu tarjouspyynnön liitteissä 3 ja 7."

Tarjouspyynnön liitteessä 3 "Kilpailutettavan liikenteen linja-autokaluston rakenne- ja varustetasovaatimukset sekä pisteytys" on todettu muun ohella pisteytys porrastetun päästöluokkataulukon perusteella sekä todettu seuraavaa:

"Käytettyjen bussien päästöluokkaa on mahdollista parantaa jälkiasennettavien (retrofit) laitteiden avulla. (Vaatimuksena on, että laitteistojen suorituskyvystä ja kestävyydestä on riittävä näyttö. liite 8)"

Viitatussa liitteessä 8 on todettu edelleen muun ohella seuraavaa:

"Linja-autokaluston teknisessä pisteytyksessä jälkiasennetut järjestelmät voidaan ottaa huomioon tietyin edellytyksin. Vaatimuksena on, että laitteistojen suorituskyvystä ja kestävyydestä on riittävä näyttö. Tunnettujen verifiointijärjestelmien mukaan hyväksytyt laitteistot voidaan ottaa huomioon. Esimerkkejä retrofit-hyväksyntöjä sisältävistä ohjelmista ovat Yhdysvaltain ympäristöviranomaisen EPA:n Voluntary Diesel Retrofit Program, Kalifornian ympäristöviranomaisen CARB:in Diesel Risk Reduction Program ja sveitsiläinen VERT-ohjelma.

Myös muu, akkreditoidun mittauslaboratorion (esimerkiksi VTT) antama selvitys, johon sisältyy niin suorituskyvyn kuin kestoiän määritys voidaan hyväksyä. Siitä, miten mahdollinen jälkiasennettu laitteisto arvotetaan teknisessä pisteytyksessä päättää HSL, päätöksen tueksi voidaan käyttää apuna ulkopuolista asiantuntijaorganisaatiota. Hyväksytty laitteisto voi nostaa auton vaativampaan Euro-päästöluokkaan joko hiukkasten, typen oksidien tai molempien päästökomponenttien osalta, jolloin myös auton saamat tekniset pisteet nousevat. Pyydettäessä HSL voi etukäteen antaa kannanoton tietyn laitteiston huomioimisesta pisteytyksessä.

Linja-autosta joka on varustettu jälkiasennettavalla pakokaasujen puhdistuslaitteistolla ja jonka päästötaso on akkreditoidun tutkimuslaitoksen mittauksilla todistettuna päästöluokan keskiarvoa selkeästi vähäisemmät NOx sekä PM, annetaan mittaustuloksista laskettua päästöluokkaa vastaavat pisteet seuraavasti.

NOx- ja PM-päästöt:
a) Lasketaan suora euromääräinen päästöhaitta
(NOx-päästö, g/km) * (NOx-haitta-arvo 0,0088 €/g) + (PM-päästö, g/km) * (PM-haitta-arvo 0,174 €/g) = (päästöhaitta, €/km)
b) Muunnetaan päästöhaitta vastaamaan HSL:n pisteitä: Ottaen huomioon referenssitason (Euro 3 = 0,11099€/km) ja HSL:n päästöjen painotuksen.
c) Katsotaan porrastetusta päästöluokkataulukosta saavutettu päästöluokka."

Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab on liittänyt tarjoukseensa jälkiasennettua pakokaasujen puhdistusjärjestelmää koskevan todistuksen "Proventia E6 lausunto.pdf". Lausunnon mukaan Proventia NOxBUSTER+ päästölaitteistolla on saavutettavissa Euro VI -taso, perusauton päästötason ollessa Euro V / EEV. Lausunnossa on lisäksi viitattu VTT:n raporttiin VTT-CR-04084-15 ja raportissa oleviin mittaustuloksiin. Lausunnossa on todettu, että VTT:n lopullista raporttia ei ole ollut saatavilla 22.9.2015, mutta epävirallinen raportti on toimitettu hankintayksikölle. Asiassa on esitetty että hankintayksikkö on saanut tarjousaikana epävirallisen VTT:n raportin, josta mainitussa lausunnossa tehty johtopäätös ja tehdyt testaustulokset ilmenevät. Asiassa on lisäksi selvitetty, että VTT:n lopullinen raportti on toimitettu hankintayksikölle jälkikäteen. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan laitteen valmistaja on toimittanut mainitut raportit hankintayksikölle.

Markkinaoikeus toteaa, että tarjouspyynnössä on edellä todetulla tavalla ilmoitettu, että lisäpisteiden saamiseksi on päästölaitteistojen suorituskyvystä ja kestävyydestä oltava riittävä näyttö. Tarjouspyynnössä on lisäksi lueteltu, minkälainen näyttö on riittävää. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on voinut pisteytyksessään ottaa huomioon edellä mainitun päästöraportin sisältämän viittauksen VTT:n raportin tuloksiin sekä VTT:n raportin epävirallisen version lisäksi lopullisen version. Hankintayksikkö on siten voinut harkintavaltansa rajoissa katsoa näytön riittäväksi ja pisteyttää Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:n tarjouksen hankintapäätöksessä tekemällään tavalla. Hankintayksikön ei tältäkään osin siten voida katsoa menetelleen hankintasäännösten vastaisesti.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö ei ole menetellyt hankinnassaan valittajan esittämin tavoin julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Valitus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan, mitä muun ohella hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen valittaja saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Sen sijaan olisi kohtuutonta, jos hankintayksikkö ja kuultava joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Valittaja on näin ollen velvoitettava korvaamaan hankintayksikön ja kuultavan määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Markkinaoikeus hylkää Nobina Finland Oy:n vaatimuksen tiedon saamiseksi asiakirjasta muilta kuin asiakirjaa Proventia E6 lausunto.pdf koskevin osin.

Markkinaoikeus velvoittaa Nobina Finland Oy:n korvaamaan Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut 14.621,25 eurolla ja Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab:n oikeudenkäyntikulut 1.850 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.

Julkisista hankinnoista annetun lain 106 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Pertti Virtanen, Saini Siitarinen ja Riikka Pirttisalo.

HUOMAA

Asiasta on valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 20.8.2019 taltionumero 3751.

Katso korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös KHO:2019:53