MAO:660/17

ASIAN TAUSTA

Uudenkaupungin kaupunki (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 17.2.2016 julkaistulla kansallisella hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta päällystystöiden hankinnasta vuosille 2016–2018.

Uudenkaupungin kaupungin tekninen lautakunta on 29.3.2016 tekemällään hankintapäätöksellä § 49 valinnut Skanska Industrial Solutions Oy:n aputoiminimellä Skanska Asfaltti tekemän tarjouksen.

Uudenkaupungin kaupungin tekninen lautakunta on 26.4.2016 tekemällään hankintaoikaisupäätöksellä § 64 päättänyt keskeyttää hankintamenettelyn ja järjestää vuosien 2016–2018 päällystysurakoista uuden tarjouskilpailun.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Lemminkäinen Infra Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan hankintapäätöksen, kieltää hankintayksikköä jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Valittaja on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksua. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 750 eurolla viivästyskorkoineen ja asiassa määrättävän oikeudenkäyntimaksun määrän.

Perusteet

Valittaja on esittänyt, että hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti ja hankintasäännösten vastaisesti hylätessään valittajan tarjouksen hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisena ja suorittaessaan tarjousten hintavertailun. Virheettömässä hankintamenettelyssä olisi hinnaltaan edullisimman tarjouksen tehnyt valittaja tullut valita päällystystöiden suorittajaksi.

Vastine

Uudenkaupungin kaupunki on vastineenaan toimittanut markkinaoikeudelle Uudenkaupungin kaupungin teknisen lautakunnan 26.4.2016 tekemän hankintaoikaisupäätöksen § 64, jolla lautakunta on päättänyt keskeyttää hankintamenettelyn ja järjestää vuosien 2016–2018 päällystysurakoista uuden tarjouskilpailun.

Muut kirjelmät

Hankintayksikkö on lisälausumassaan kiistänyt Lemminkäinen Infra Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteeltaan ja paljoksunut sen määrää. Lisäksi hankintayksikkö on vaatinut valittajan velvoittamista korvaamaan sen arvonlisäverottoman oikeudenkäyntikulut 664,70 eurolla.

Hankintayksikkö on esittänyt, että sen on tullut hankintasäännösten perusteella hylätä valittajan tarjous hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisena. Perusteltu päätös tarjouksen hylkäämisestä on saatettu välittömästi päätöksenteon jälkeen valittajan tietoon.

Valittaja on lisälausumassaan kiistänyt hankintayksikön oikeudenkäyntikuluvaatimuksen ja esittänyt, että hankintamenettelyssä on tapahtunut menettelyvirhe, kun hankintayksikkö ei ole ennen valittajan tarjouksen hylkäämistä hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisena pyytänyt valittajalta selvitystä väitetystä alihintaisuudesta. Lisäksi hankintayksikkö on tarjousten vertailussa soveltanut tarjouspyynnössä ilmoitetusta poikkeavaa laskentakaavaa vertailuhinnan määrittämisessä.

Hankintasäännösten mukaisesti, ja ottaen erityisesti huomioon oikeusturvakeinojen käytön määräajat, valittajan on tullut samanaikaisesti saattaa vireille sekä hankintaoikaisuvaatimus että valitus markkinaoikeudelle. Määräaika oikeusturvakeinojen käyttämiselle on päättynyt 26.4.2016 ja hankintayksikkö on päättänyt hankintamenettelyn keskeyttämisestä 26.4.2016. Valittaja olisi virheettömässä hankintamenettelyssä voittanut tarjouskilpailun. Markkinaoikeusprosessi on aiheutunut viranomaisen virheestä.

Valittajan oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään kohtuullinen sekä tuntilaskutuksen että käytetyn tuntimäärän osalta. Valittajan tuntimäärä on lisäksi vähäisempi kuin mitä hankintayksikkö on omassa vaatimuksessaan esittänyt.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007, hankintalaki) 73 a §:n mukaan hankintamenettely voidaan keskeyttää vain todellisesta ja perustellusta syystä. Säännöksen esitöiden mukaan (HE 182/2010 vp s. 22) mukaan keskeyttämisen syyn arvioinnissa hankintayksikön tulee kiinnittää huomiota siihen, perustuuko hankintamenettelyn keskeyttäminen todellisiin syihin ja siihen, vaikuttaako ratkaisu syrjivästi ehdokkaisiin tai tarjoajiin.

Lisäksi mainitussa hallituksen esityksessä (HE 182/2010 vp s. 22) on unionin tuomioistuimen ja kotimaiseen oikeuskäytäntöön viitaten todettu, että hankintamenettelyn keskeyttämiseen on suhtauduttu suhteellisen sallivasti eikä uudella säännöksellä ole tarkoitus tiukentaa vallitsevaa tulkintakäytäntöä. Hyväksyttävänä hankinnan keskeyttämisen perusteena on unionin oikeuskäytännössä katsottu se, että tarjouspyyntö on osoittautunut tulkinnanvaraiseksi taikka virheelliseksi. Kotimaisen oikeuskäytännön mukaan hyväksyttävänä keskeyttämisperusteena on pidetty esimerkiksi hankintayksikön muuttunutta rahoitustilannetta, hankinnan kohteen tai hankinnan tarpeen muuttumista hankintamenettelyn aikana ja epäonnistunutta tarjouspyyntöä, jonka perusteella on ollut mahdotonta suorittaa vertailua.

Talousvaliokunnan mietinnössä (TaVM 48/2010 vp) on hankintalain 73 a §:n osalta tuotu esiin oikeuskäytännössä lisäksi todetun, ettei hankintamenettelyn keskeyttäminen edellytä vakavien tai poikkeuksellisten seikkojen olemassaoloa.

Markkinaoikeus toteaa, että 26.4.2016 tehdyn hankintaoikaisupäätöksen, jolla hankintamenettely on keskeytetty, mukaan valittajan tarjous on hylätty alihintaisena ja hankintamenettelyn keskeyttäminen on perustunut tarjouspyynnön epäselvyyteen, joka on johtanut siihen, että tarjoajat eivät ole ymmärtäneet, miten hinta tulee tarjouksessa ilmoittaa.

Markkinaoikeus katsoo, että hankintamenettelyn keskeyttäminen on perustunut todellisiin ja perusteltuihin syihin. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ole myöskään todettavissa, että hankintayksikkö olisi hankintamenettelyn keskeyttäessään menetellyt tarjoajia kohtaan syrjivästi tai muutoin epätasapuolisesti. Näin ollen hankintayksikkö ei ole hankintamenettelyn keskeyttäessään menetellyt julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti.

Hankintalain 80 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikkö voi itse poistaa virheellisen päätöksensä tai peruuttaa muun hankintamenettelyssä tehdyn ratkaisun, jolla on oikeudellisia vaikutuksia ehdokkaiden tai tarjoajien asemaan, ja ratkaista asian uudelleen (hankintaoikaisu), jos päätös tai muu hankintamenettelyssä tehty ratkaisu perustuu lain soveltamisessa tapahtuneeseen virheeseen.

Hankintalain 82 §:n 3 momentin mukaan, jos hankintayksikkö korjaa hankintapäätöksensä tai muun ratkaisunsa hankintaoikaisuna siten, että markkinaoikeudelle valituksen tehneellä ei ole enää oikeussuojan tarvetta eikä tarvetta saada perusteltua päätöstä, markkinaoikeus voi poistaa tällaisen asian käsittelystään antamatta pääasiasta.

Edellä mainitun hankintaoikaisupäätöksen johdosta hankintaa ei voida enää toteuttaa 29.3.2016 tehdyn ja jo kumotun hankintapäätöksen perusteella. Näin ollen valittajalla ei ole enää oikeussuojan tarvetta eikä tarvetta saada markkinaoikeuden perusteltua päätöstä jo päättyneen hankintamenettelyn osalta.

Koska valittajalla ei ole enää oikeussuojan tarvetta eikä tarvetta saada markkinaoikeuden perusteltua päätöstä muutoksenhaun kohteena olevan hankintaoikaisuna jo kumotun hankintapäätöksen osalta, valitus on poistettava käsittelystä antamatta ratkaisua pääasiassa.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Kuten edellä on todettu, hankinnan keskeytyspäätöksen mukaan valittajan tarjous on hylätty alihintaisena ja hankintamenettelyn keskeyttäminen on perustunut tarjouspyynnön epäselvyyteen, joka on johtanut siihen, että tarjoajat eivät ole ymmärtäneet, miten hinta tulee tarjouksessa ilmoittaa.

Markkinaoikeus viittaa hankintalain 63 §:n 1 momenttiin, jonka sisältämän oikeusohjeen mukaan hankintayksikön on kirjallisesti pyydettävä tarjoajalta kirjallista selvitystä tarjouksen perusteista ennen tarjouksen hylkäämistä hankinnan laatuun ja laajuuteen nähden hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisena. Kun hankintayksikkö on hankintalain 63 §:n perusteella hylännyt valittajan tarjouksen hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisena mainittua selvitystä pyytämättä ja kun se on ensin tehnyt hankintapäätöksen ja sen jälkeen, kun valittaja on tehnyt hankintaa koskevan oikaisuvaatimuksen, kumonnut tekemänsä hankintapäätöksen ja keskeyttänyt hankinnan tarjouspyynnön epäselvyyden perusteella, markkinaoikeus katsoo, että oikeudenkäynti on aiheutunut viranomaisen virheestä ja näin ollen olisi kohtuutonta, että valittaja joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hankintayksikkö on siten velvoitettava korvaamaan valittajan määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Asian näin päättyessä hankintayksikkö saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus poistaa asian pääasian osalta käsittelystä.

Markkinaoikeus velvoittaa Uudenkaupungin kaupungin korvaamaan Lemminkäinen Infra Oy:n oikeudenkäyntikulut 750 eurolla viivästyskorkoineen ja oikeudenkäyntimaksun 500 euroa. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Uudenkaupungin kaupungin vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.

Julkisista hankinnoista annetun lain 106 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Kimmo Mikkola ja markkinaoikeustuomari Ville Parkkari.

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.