MAO:646/14

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 14.5.2013 (liitteenä)

Päätöksestä on valitettu Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta annetun lain 2 §:n nojalla asia on siirtynyt markkinaoikeuden käsiteltäväksi.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Paramount Pictures Corporation on vaatinut, että valituksenalainen päätös kumotaan ja asia palautetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle tavaramerkin numero 252379 MISSION POSSIBLE rekisteröinnin kumoamista varten.

Perusteet

Toisin kuin valituksenalaisessa päätöksessä on katsottu, tavaramerkki MISSION POSSIBLE on sekoitettavissa valittajan laajalti tunnettuun yhteisön tavaramerkkiin numero 9472515 MISSION IMPOSSIBLE. Merkit ovat ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan hyvin samankaltaisia, lähes samanlaisia. Sanojen merkityssisältö ei ole ratkaiseva tässä asiassa, koska kumpikaan ilmaisuista ei ole englannin kielen mukaisia, vaan ne ovat suggestiivisia. Ilmaisu "mission possible" sisältyy kokonaisuudessaan aikaisempaan merkkiin MISSION IMPOSSIBLE. Pelkkä im-tavu ei riitä poistamaan sekoitettavuutta merkkien kesken.

Aikaisempi merkki MISSION IMPOSSIBLE on laajalti tunnettu merkki. Toisin kuin valituksenalaisessa päätöksessä on katsottu, Patentti- ja rekisterihallitukselle toimitettu aineisto on tästä riittävä näyttö.

MISSION IMPOSSIBLE on tavaramerkkinä hyvin erottamiskykyinen. Koska Rautakesko Oy on hakenut merkilleen MISSION POSSIBLE hyvin laajaa rekisteröintiä, se pyrkii rekisteröinnin avulla käyttämään MISSION IMPOSSIBLE merkkiin liittyvää goodwill-arvoa oikeudettomasti hyväkseen. Myös Keskuskauppakamarin liiketapalautakunta on lausunnossaan 911/2011 katsonut, että "vastaaja on menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan ja Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n Markkinointisääntöjen 1 ja 15 artiklojen vastaisesti".

Merkki MISSION POSSIBLE on sekoitettavissa valittajan laajalti tunnettuun merkkiin ja aiheuttaa haittaa valittajan tavaramerkin käyttämiselle Suomessa.

Patentti- ja rekisterihallituksella ei ole toimivaltaa arvioida mahdollista tekijänoikeusloukkausta.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aiheen muuttaa valituksenalaista päätöstä.

Merkkien sekoitettavuutta harkittaessa on tavun "im" lisäksi otettu huomioon merkkien eri merkityssisältö ja tavaroiden eroavuudet. Aikaisempaa merkkiä ei ole otettu kokonaisuudessaan merkkiin MISSION POSSIBLE eikä sillä, että tämä jälkimmäinen sisältyy kokonaan aikaisempaan merkkiin, ole asiassa merkitystä.

Patentti- ja rekisterihallituksen on ratkaisuissaan otettava mahdollinen tekijänoikeusloukkaus huomioon tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisesti.

Rautakesko Oy:n vastaus

Rautakesko Oy on vaatinut, että valitus hylätään.

Aikaisempi tavaramerkki koskee täysin erilaisia tavaroita ja palveluja kuin valituksen kohteena oleva tavaramerkki MISSION POSSIBLE. Aikaisempi tavaramerkki koskee tavaroita ja palveluja luokissa 9, 14, 16, 18, 25, 28, 35 ja 41. Näistä ainoastaan luokka 35 on sama kuin jälkimmäisessä merkissä ja senkin sisällä palvelut ovat täysin erilaisia. Jälkimmäinen merkki käsittää luokassa 35 toimistotehtävät sekä rautakaupassa myytävien tavaroiden vähittäismyyntipalvelut, jotka ovat täysin erilaisia palveluja kuin aikaisemman rekisteröinnin kattamat tapahtumien myynninedistämispalvelut. Palvelujen välillä ei ole mitään elementtejä, joiden perusteella ne voitaisiin katsoa missään määrin samoiksi. Myöskään muissa luokissa tavarat ja palvelut eivät ole missään määrin samankaltaisia.

Vaikka tavarat ja palvelut joltain osin katsottaisiin samankaltaisiksi, ovat merkit riittävän erilaisia, jotta ne eivät voi olla sekoitettavissa. Merkkien toisten sanojen erot ja erityisesti eri merkityssisällöt riittävät erottamaan merkit toisistaan.

Valittajan toimittama aineisto ei osoita, että MISSION IMPOSSIBLE olisi laajalti tunnettu tavaramerkki Suomessa. Valittajan elokuvia on Suomessa esitetty ja markkinoitu niiden suomenkielisellä nimellä Vaarallinen tehtävä. Vaikka valittajan elokuvat tai tv-sarja katsottaisiin Suomessa laajalti tunnetuiksi, tunnettuus kohdistuisi Suomessa käytettyyn nimeen Vaarallinen tehtävä eikä englanninkielisissä maissa käytettyyn versioon.

Valittajan toimittama näyttö ei myöskään koske lainkaan tavaramerkin käyttöä, vaan aineisto osoittaa ainoastaan teoksen nimen käyttöä. Jotta jokin tunnus voisi olla laajalti tunnettu tavaramerkki, on kuitenkin edellytyksenä, että tunnusta on käytetty nimenomaan tavaramerkkinä ja että se tunnistetaan kohderyhmän keskuudessa nimenomaan tavaramerkiksi. Koska valittajan toimittama aineisto ei osoita käyttöä tavaramerkkinä, ei se osoita myöskään tunnettuutta tavaramerkkinä. Lisäksi toimitettu näyttö kohdistuu suurelta osin Suomen ulkopuolelle, jolta osin se on jätettävä huomioon ottamatta.

Joka tapauksessa näyttö kohdistuu yksinomaan elokuviin liittyviin ajanvietepalveluihin, jotka kuuluvat luokkaan 41 ja jotka ovat täysin erilaisia kuin valituksen kohteena olevan tavaramerkin kattamat tavarat ja palvelut. Koska kysymys on täysin erilaisista toiminnoista, eli toisaalta elokuvaan ja tv-sarjaan liittyvistä tavaroista ja palveluista ja toisaalta rautakaupoissa myytävistä tuotteista ja rautakaupan vähittäismyyntipalveluista, on selvää, ettei kyse ole valittajan merkin hyödyntämisestä eikä valittajan merkkiä haittaavasta toiminnasta. Valittaja ei ole näyttänyt, että laajalti tunnetun tavaramerkin suojan saamisen edellytykset täyttyisivät. On selvää, että merkin MISSION POSSIBLE käyttäminen rautakauppaan liittyvien tavaroiden ja palvelujen yhteydessä ei millään tavalla vaikuta elokuvien tai tv-sarjan kohderyhmän taloudelliseen käyttäytymiseen.

Valittajan teosten nimi ei voi olla perusteena valituksen hyväksymiselle. Suomessa käytetty nimi Vaarallinen tehtävä eikä myöskään Suomen ulkopuolella käytetty nimi Mission Impossible ei ole erikoislaatuinen teoksen nimi. Merkki MISSION POSSIBLE ei ole omiaan aiheuttamaan käsitystä, että kysymys olisi valittajan teoksen nimestä. Tavaramerkki voi käytännössä loukata toisen tekijänoikeutta ainoastaan, jos kyse on kuviomerkistä, joka loukkaisi toisen tekemää kuvallista teosta. Sanamerkki ei voi loukata valittajan elokuvaan tai tv-sarjaan kohdistuvaa tekijänoikeutta.

Paramount Pictures Corporationin lausuma

Valituksenalaisessa päätöksessä on katsottu, että väitteen kohteena oleva tavaramerkki on rekisteröity luokan 6 tavaroiden "metallikalvot" (pääotsake "epäjalot metallitavarat, jotka eivät sisälly muihin luokkiin") osalta samankaltaisia tavaroita varten kuin aikaisempi tavaramerkki luokassa 16 "muovikalvojen" (pääotsake "muoviset pakkaustarvikkeet, jotka eivät sisälly muihin luokkiin") osalta. Kyseiset tavarat, kuten myös luokan 35 palvelut, ovat samankaltaisia, minkä vuoksi rekisteröinti tulee kumota näiltä osin.

Koska merkki MISSION IMPOSSIBLE on laajalti tunnettu, ei sillä seikalla, että ainoastaan osa tavaroista ja palveluista on samankaltaisia, ole merkitystä, koska valituksen kohteena olevan merkin käyttäminen merkitsisi aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn vesittämistä ja olisi haitaksi sen maineelle. Vaikka käännös "Vaarallinen tehtävä" on ollut Suomessa käytössä elokuville ja tv-sarjoille, se on ollut käytössä ainoastaan rinnakkain ja huomattavasti vähäisemmässä määrin kuin merkki MISSION IMPOSSIBLE. Myös mainonnassa on käytetty pääosin merkkiä MISSION IMPOSSIBLE ja merkki on vakiintunut yleisessä käytössä kuluttajien keskuudessa. Suomalaiset kuluttajat tuntevat nimenomaisesti ja ensisijaisesti merkin MISSION IMPOSSIBLE eikä "Vaarallinen tehtävä".

Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) väiteosasto on 18.10.2013 tekemässään päätöksessä katsonut, että merkit MISSION POSSIBLE ja MISSION IMPOSSIBLE ovat ulkonäöltään ja lausuntatavaltaan samankaltaisia ja sekoitettavissa toisiinsa. Koska merkit ovat vastakohtia toisilleen, on ne katsottu myös merkityssisällöltään samankaltaisiksi.

Sekaannusvaara merkkien välillä on ilmeinen ja merkin MISSION POSSIBLE rekisteröinti ja käyttö merkitsisi valittajan tavaramerkin erottamiskyvyn vesittymistä ja haittaa merkin maineelle.

Patentti- ja rekisterihallituksen lisälausuma

SMHV:n väiteasioissa tekemillä päätöksillä ei ole oikeudellista sitovuutta koskien Patentti- ja rekisterihallituksen tekemiä päätöksiä. SMHV:n vallitseva tulkintakäytäntö koskien tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuutta eroaa Patentti- ja rekisterihallituksen tulkintakäytännöstä. Esimerkiksi luokan 1 väiteosaston päätöksessä lueteltujen tavaroiden "cinematographic film, sensitized but not exposed; sensitized films, unexposed; X-ray films, sensitized but not exposed" ei Patentti- ja rekisterihallituksen tulkintakäytännön mukaisesti voida katsoa olevan samankaltaisia luokan 9 tavaroiden "cinematographic and photographic films" kanssa. Lisäksi SMHV:n tulkintakäytäntö koskien merkkien samankaltaisuutta eroaa Patentti- ja rekisterihallituksen tulkintakäytännöstä.

Rautakesko Oy:n lisälausuma

Valittajan esittämä SMHV:n väiteosaston päätös osoittaa, että valituksenalainen päätös on ollut oikea ja perustunut lakiin ja vakiintuneeseen tulkintakäytäntöön. Kuten väiteosaston päätös osoittaa, eivät laajalti tunnetuille merkeille annettavan laajemman suojan lisäedellytykset täyty tässä tapauksessa. Valituksen kohteena olevan merkin kattamat tavarat ja palvelut ovat kaikilta osin täysin erilaisia kuin aikaisemman merkin kattamat tavarat ja palvelut, joihin laaja tunnettuus voisi kohdistua. Koska yhtiöiden toimialat ovat näin kaukana toisistaan, ei keskivertokuluttaja voisi ikinä kuvitellakaan, että valittajayhtiö olisi laajentanut toimialaansa vastaajayhtiön rekisteröinnin kattamiin täysin erilaisiin tavaroihin ja palveluihin.

Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut, että on tarpeen vaatia korkeampaa näyttöastetta, jotta voidaan todeta aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle aiheutuva haitta tai haitan vaara. Päätelmät haitan vakavasta vaarasta eivät saa perustua pelkkiin oletuksiin, joten valittajan olisi tullut todistaa konkreettisella näytöllä, että vastaajan tavaramerkin käyttämisestä todella aiheutuu haittaa aikaisemmalle tavaramerkille.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asian tarkastelun lähtökohtia

Asiassa on ensin ratkaistava, onko Rautakesko Oy:lle 31.12.2010 tehdyn hakemuksen perusteella rekisteröity tavaramerkki numero 252379 MISSION POSSIBLE sekoitettavissa Paramount Pictures Corporationille 25.10.2010 tehdyn hakemuksen perusteella rekisteröityyn yhteisön tavaramerkkiin numero 9472515 MISSION IMPOSSIBLE. Jos sekoitettavuutta ei ole, on vielä arvioitava, nauttiiko tavaramerkki MISSION IMPOSSIBLE laajalti tunnetun merkin suojaa merkin MISSION POSSIBLE kattamia tavaroita ja palveluja vastaan.

Tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä, jos se on sekoitettavissa yhteisön tavaramerkkiin, joka on rekisteröity aikaisemman hakemuksen perusteella.

Tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin mukaan tunnusmerkkien katsotaan sanotun lain mukaan olevan toisiinsa sekoitettavissa vain, jos ne tarkoittavat samoja tai samankaltaisia tavaralajeja. Mitä tavaramerkkilaissa säädetään tavaroista, on lain 1 §:n 3 momentin mukaan vastaavasti voimassa palveluista.

Tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentin mukaan tunnusmerkkien sekoitettavuuteen voidaan kuitenkin pykälän 1 momentin estämättä vedota sellaisen tunnusmerkin hyväksi, joka on laajalti tunnettu tässä maassa, jos toisen samankaltaisen tunnusmerkin käyttäminen ilman hyväksyttävää syytä merkitsisi aikaisemman merkin erottamiskyvyn ja maineen epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä taikka olisi haitaksi aikaisemman merkin erottamiskyvylle tai maineelle.

Koska kyseessä olevien merkkien kattamat tavarat ja palvelut ovat päivittäistavaroita, kohdeyleisö koostuu tavanomaisen valistuneista sekä kohtuullisen tarkkaavaisista ja huolellisista keskivertokuluttajista.

Tavaroiden ja palvelujen vertailu

Aikaisempi, esteeksi asetettu tavaramerkki MISSION IMPOSSIBLE on rekisteröity luokkien 14 ja 25 tavaroille, tietyille tavaroille luokissa 9, 16, 18 ja 28 sekä tietyille palveluille luokissa 35 ja 41.

Tavaramerkki MISSION POSSIBLE on puolestaan rekisteröity luokkien 1, 2, 4, 5, 6, 7, 8, 11, 17, 19, 20, 21, 22, 24, 27 ja 34 tavaroille sekä luokkien 36, 39 ja 45 palveluille sekä tietyille palveluille luokissa 35 ja 37.

Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että tavaramerkki MISSION POSSIBLE on rekisteröity luokan 6 tavaroiden "metallikalvot" (pääotsake "epäjalot metallitavarat, jotka eivät sisälly muihin luokkiin") osalta samankaltaisia tavaroita varten kuin aikaisempi tavaramerkki MISSION IMPOSSIBLE luokassa 16 "muovikalvojen" (pääotsake "muoviset pakkaustarvikkeet, jotka eivät sisälly muihin luokkiin") osalta. Päätöksen mukaan muilta osin merkkien kattamat tavarat ja palvelut eivät ole samoja tai samankaltaisia.

Valittaja on riitauttanut todetun päätösharkinnan vain esittämällä, että kummankin merkin kattamat luokan 35 palvelut ovat samankaltaisia.

Vastaaja ei ole esittänyt eikä asiassa ole muutoinkaan ilmennyt seikkoja, joiden perusteella sen tavaramerkin MISSION POSSIBLE tavaroiden "metallikalvot" ja valittajan aikaisemman tavaramerkin MISSION IMPOSSIBLE tavaroiden "muovikalvot" samankaltaisuutta olisi perusteita arvioida toisin kuin mihin valituksenalaisessa päätöksessä on päädytty.

Luokan 35 osalta aikaisempi tavaramerkki MISSION IMPOSSIBLE on rekisteröity seuraaville palveluille: "Kilpailujen, kisojen, pelien, visailuohjelmien, tietokilpailujen, virkistyspäivien, näyttelyiden, show-esitysten, kiertueiden, näyttämötapahtumien, teknojuhlien, teatteriesitysten, konserttien, live-esitysten ja yleisön osallistumiseen perustuvien tapahtumien myynninedistäminen".

Tavaramerkki MISSION POSSIBLE on puolestaan rekisteröity seuraaville palveluille luokassa 35: "Toimistotehtävät, rakennustarvikkeiden ja materiaalien, LVI-tarvikkeiden ja laitteiden, käsityökalujen ja sähkötyökalujen, rakennuskoneiden, työvaatteiden, sisustustarvikkeiden, sisustusmateriaalien, sisustustekstiilien, pienrautatavaroiden, turvavarusteiden ja laitteiden, kodinkoneiden, kalusteiden, valaisimien, sähkötarvikkeiden, piha- ja puutarhatarvikkeiden, piha- ja puutarhavälineiden, kasvien, siementen, lannoitteiden sekä maataloustarvikkeiden, koneiden ja välineiden vähittäismyynti".

Markkinaoikeus toteaa, että vaikka kummankin merkin kattamat palvelut kuuluvat samaan luokkaan 35, ovat ne täysin erilaisia. Aikaisemman tavaramerkin kattamat palvelut koskevat erilaisten tilaisuuksien ja tapahtumien myynninedistämistä, kun taas myöhemmän merkin palvelut kattavat lähinnä toimistotehtävät ja erilaisten rautakaupassa myytävien tavaroiden vähittäismyyntipalvelut.

Muista merkkien kattamista tavaroista ja palveluista, joiden osalta valittaja ei siis ole esittänyt väitteitä, markkinaoikeus toteaa, että aikaisempi tavaramerkki MISSION IMPOSSIBLE ei kata samoja eikä samankaltaisia tavaroita ja palveluja kuin tavaramerkki MISSION POSSIBLE.

Edellä todetun perusteella ainoastaan tavaramerkin MISSION POSSIBLE kattamia luokan 6 "metallikalvoja" on pidettävä samankaltaisina aikaisemman tavaramerkin MISSION IMPOSSIBLE kattamien luokan 16 "muovikalvojen" kanssa, joten sekoitettavuutta arvioidaan ainoastaan näiden tavaroiden osalta.

Merkkien vertailu

Merkkien sekoitettavuutta koskevan kokonaisarvioinnin on kyseisten merkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden osalta perustuttava tavaramerkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, ja huomioon on otettava erityisesti merkkien erottavat ja hallitsevat osat. Sillä, miten kyseessä olevien tavaroiden keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkit, on ratkaiseva merkitys sekoitettavuuden kokonaisarvioinnissa. Keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkin tavallisesti yhtenä kokonaisuutena eikä tarkastele sen eri yksityiskohtia.

Merkkien MISSION POSSIBLE ja MISSION IMPOSSIBLE ulkoasun vertailun osalta markkinaoikeus toteaa, että kokonaisuutena tarkasteltuina merkit ovat keskenään hyvin samankaltaisia. Kumpikin merkki muodostuu kahdesta sanasta, joista ensimmäinen on kummassakin sama sana "mission" ja toinen aikaisemmassa merkissä sana "impossible" ja myöhemmässä merkissä sana "possible". Myöhempi tavaramerkki MISSION POSSIBLE sisältyy kokonaan aikaisempaan tavaramerkkiin MISSION IMPOSSIBLE. Ainoa ero on aikaisemman tavaramerkin toisen sanan alussa oleva im-tavu, joka ei kuitenkaan poista merkkien ulkoasun samankaltaisuutta.

Lausuntatavan vertailun osalta markkinaoikeus toteaa, että vaikka kyseessä olevat tavaramerkit eroavat toisistaan hieman toisen sanan pituuden osalta, merkit lausutaan samankaltaisella tavalla, sillä myöhempi tavaramerkki sisältyy kokonaisuudessaan aikaisempaan tavaramerkkiin. Ei ole poissuljettua, että aikaisemman merkin toisen sanan alussa oleva im-tavu voi jäädä kuulematta kokonaisuutta lausuttaessa.

Merkityssisällön vertailun osalta markkinaoikeus toteaa, että kohdeyleisö ymmärtää aikaisemman merkin kattaman englanninkielisen ilmaisun "mission impossible" sanaleikkinä ja tarkoittavan suomeksi "mahdotonta tehtävää", kun taas myöhemmän merkin kattama englanninkielinen ilmaisu "mission possible" tarkoittaa suomeksi "mahdollista tehtävää", ja kyseessä olevien tavaroiden yhteydessä sen voi ymmärtää myös sanaleikkinä "toteuttamiskelpoiseksi tehtäväksi". Merkkien ilmaisut ovat toistensa vastakohtia.

Sekoitettavuus

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että merkkien ei kokonaisuutena arvioiden voida katsoa olevan sekoitettavissa ottaen huomioon merkkien eri merkityssisällön ja tavaroiden eroavuudet.

Markkinaoikeus katsoo kaiken edellä lausutun huomioon ottaen, että kokonaisuutena arvioiden tavaramerkki MISSION POSSIBLE ei ole luokan 6 kattamien "metallikalvojen" osalta sekoitettavissa aikaisemman tavaramerkin MISSION IMPOSSIBLE kattamiin luokan 16 "muovikalvoihin". Vaikka kyseessä olevat tavarat ja merkit ovat jossain määrin samankaltaisia, ei kohdeyleisö kuitenkaan erehdy tavaroiden alkuperästä, koska se ymmärtää merkkien sisältämät sanaleikit ja siten niiden eron.

Laajalti tunnetun tavaramerkin suoja

Asiassa on vielä arvioitava, onko valituksenalainen päätös kumottava sillä perusteella, että valittajan mukaan sen tavaramerkki on tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu laajalti tunnettu tavaramerkki.

Yksi laajalti tunnetun tavaramerkin suojan edellytyksiä on, että merkittävä osa aikaisemman tavaramerkin kattamien tavaroiden tai palvelujen kohderyhmästä tässä maassa tuntee kyseisen merkin. Tutkittaessa tämän edellytyksen täyttymistä on huomioon otettava kaikki asiassa merkitykselliset seikat, joita ovat muun muassa tavaramerkin markkinaosuus, tavaramerkin käyttämisen intensiivisyys, maantieteellinen laajuus ja kesto sekä se, missä määrin yritys on käyttänyt varoja tavaramerkin tunnetuksi tekemiseen.

Valituksen kohteena olevan merkin rekisteröintiä on haettu 31.12.2010, joten valittajan on osoitettava, että merkittävä osa aikaisemman tavaramerkin kattamien tavaroiden ja palvelujen kohderyhmästä Suomessa on tuntenut sen merkin jo ennen kyseistä päivää. Valittaja ei ole täsmentänyt, minkä aikaisemman tavaramerkin kattamien tavaroiden tai palvelujen osalta se katsoo merkkinsä olevan laajalti tunnettu.

Valittaja on toimittanut Patentti- ja rekisterihallitukselle seuraavaa näyttöä: kopio 15.3.2010 päivätystä otteesta Helsingin Sanomien viihdesivustolta, kopio internetin suomalaisella keskustelupalstalla käydystä keskustelusta, joka ajoittuu joulukuulle 2006, kopio MTV Oy:n ohjelmapäällikön sähköpostista 29.9.2011, ote Wikipediasta otsikolla "Mission: Impossible", elokuvan Mission: Impossible katsojaluvut vuodelta 1996 maailmanlaajuisesti ja muun ohella Suomessa, asiakirja, josta näkyy Mission: Impossible elokuvien julkaisupäivät Isossa-Britanniassa VHS-kasettina, DVD:nä ja Blu-Ray-tallenteena, elokuvan Mission: Impossible (1996) julkaisupäivät DVD:nä muun ohella Suomessa, otteita verkkokaupan amazon.co.uk sivuilta Mission: Impossible elokuvien myynti-ilmoituksista, ote televisiokanava Nelosen Tarinasta vuodelta 1999, ote internetsivustolta liittyen elokuvan Mission: Impossible (1996) kuvauspaikkoihin, ote internetsivustolta liittyen elokuvan Mission: Impossible 2 kiipeilykohtauksiin, otteita eri uutissivustojen internetsivuilta liittyen Tom Cruisen stunt-temppuihin elokuvassa Mission: Impossible 4, otteita muu ohella ranskalaisilta, italialaisilta, espanjalaisilta ja saksalaisilta internetsivustoilta liittyen Mission: Impossible elokuviin, elokuvien Mission: Impossible 2 (vuodelta 2000) ja Mission: Impossible 3 (vuodelta 2006) katsojaluvut maailmanlaajuisesti ja muun ohella Suomessa, Mission: Impossible elokuvien kotiviihdemyynnin myyntiluvut Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Saksassa, Italiassa, Espanjassa ja Ruotsissa, ote Mission: Impossible elokuvien Facebook-sivuilta ja ote internetin elokuvatietokannasta liittyen Mission: Impossible elokuvien saamiin palkintoihin.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitusta aineistosta käy muun ohella ilmi, että MTV Oy on esittänyt uudemman Mission: Impossible sarjan toisen tuotantokauden jaksoja 13 kappaletta ajalla 2.6.–1.9.1991 ja että alkuperäisen, 1960-luvun sarjan ensimmäinen tuotantokausi on julkaistu DVD:nä ja ollut myynnissä Suomessa ainakin vuonna 2006. Englanninkielisessä Wikipedian artikkelissa kerrotaan lähinnä alkuperäisestä sarjasta sekä Australiassa 1980-luvulla kuvatusta uusinnasta.

Muu aineisto viittaa näyttelijä Tom Cruisen tähdittämiin toimintaelokuviin, jotka on julkaistu vuosina 1996, 2000, 2006 ja 2011. Ensimmäisellä Mission: Impossible elokuvalla oli Suomessa 193.459 katsojaa ja maailmanlaajuisesti 7.297.137 katsojaa, toisella oli Suomessa 260.685 ja maailmanlaajuisesti 33.499.244 katsojaa ja kolmannella oli Suomessa 63.747 ja maailmanlaajuisesti 32.022.730 katsojaa. Ensimmäinen elokuva oli vuonna 1999 televisiokanava Nelosen katsotuin elokuva 693.000 katsojalla. Elokuvien esittämisen yhteydessä Suomessa on myös käytetty nimeä Vaarallinen tehtävä. Elokuvat on julkaistu myös erilaisilla tallenteilla ja aineiston perusteella niitä on ollut myynnissä eurooppalaisissa verkkokaupoissa. Ensimmäistä elokuvaa on kuvattu usealla paikkakunnalla Euroopassa, ja elokuva sisältää kohtauksia Lontoosta, Prahasta ja Skotlannista. Neljättä, loppuvuonna 2011 julkaistua elokuvaa on kuvattu Prahan ja Dubain lisäksi Vancouverissa. Aineistosta käy myös ilmi kotiviihdemyynnin myyntitulot vuosina 2005–2011 Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Saksassa, Italiassa, Espanjassa ja Ruotsissa. Lisäksi aineistosta ilmenee, että Mission: Impossiblen englanninkielisellä Facebook-sivustolla, jolla on markkinoitu 21.12.2011 ensi-iltansa saanutta neljättä elokuvaa, on 10.10.2011 päivätyn otteen mukaan ollut 448.225 tykkääjää. Elokuvat ovat saaneet myös erilaisia palkintoja.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainittu aineisto osoittaa sinänsä, että sekä alkuperäinen televisiosarja että elokuvat Mission: Impossible ovat ainakin jossain määrin tunnettuja maailman- ja Euroopan laajuisesti. Suomen osalta aineisto ei kuitenkaan osoita muuta kuin että alkuperäisen sarjan uusintaversiota on esitetty Suomen televisiossa kolmen kuukauden ajan kesällä 1991 sekä elokuvien katsojaluvut. Esimerkiksi mitään myyntilukuja ei ole Suomen osalta esitetty. Lisäksi elokuvia Suomessa esitettäessä on käytetty myös nimeä Vaarallinen tehtävä. Markkinaoikeus katsoo, riippumatta siitä, voidaanko valittajan esittämää näyttöä ylipäänsä pitää näyttönä tavaramerkinomaisesta käytöstä, ettei esitetty aineisto kokonaisuutena arvioiden riitä osoittamaan, että merkittävä osa aikaisemman tavaramerkin kattamien tavaroiden ja palvelujen kohderyhmästä Suomessa on tuntenut merkin MISSION IMPOSSIBLE asiassa merkityksellisenä ajankohtana.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei tavaramerkin MISSION IMPOSSIBLE ole esitetty olevan tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu laajalti tunnettu tavaramerkki asiassa merkityksellisenä ajankohtana Suomessa, joten asiassa ei ole tarpeen enemmälti arvioida laajalti tunnetun merkin suojan saamisen edellytysten täyttymistä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Nina Korjus ja Sami Myöhänen.

PRH:n päätös

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta