MAO:295/15
PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN
Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 11.3.2013 (liite 1)
Päätöksestä on valitettu Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta annetun lain 2 §:n nojalla asia on siirtynyt markkinaoikeuden käsiteltäväksi.
ASIAN TAUSTA
Skaala Ikkunat ja Ovet Oy on hakenut 17.8.2011 hyödyllisyysmallia keksinnölle nimeltä "Ikkunarakenne".
Patentti- ja rekisterihallitus on rekisteröinyt 28.10.2011 Skaala Ikkunat ja Ovet Oy:lle edellä mainitun hakemuksen tarkoittaman hyödyllisyysmallin numerolla 9444.
Fenestra Oy on tehnyt Patentti- ja rekisterihallitukselle vaatimuksen Skaala Ikkunat ja Ovet Oy:n hyödyllisyysmallin numero 9444 rekisteröinnin julistamisesta kokonaan mitättömäksi.
Rekisteröinnin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen käsittelyn aikana Skaala Ikkunat ja Ovet Oy on toimittanut 21.5.2012 Patentti- ja rekisterihallitukselle muutetut suojavaatimukset ja pyytänyt hyödyllisyysmallin rekisteröinnin pysyttämistä voimassa sanottujen muutettujen suojavaatimusten mukaisena.
Patentti- ja rekisterihallitus on 11.3.2013 antamallaan päätöksellään julistanut hyödyllisyysmallin numero 9444 rekisteröinnin mitättömäksi.
Skaala Ikkunat ja Ovet Oy:n toiminimi on sittemmin muutettu Skaala Oy:ksi.
Fenestra Oy on 28.1.2014 hakeutunut konkurssiin. Fenestra Oy:n konkurssipesä on ilmoittanut, että se jatkaa oikeudenkäyntiä vastaajana käsiteltävänä olevassa asiassa.
ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA
Valitus
Vaatimukset
Skaala Oy on vaatinut, että valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 11.3.2013 kumotaan ja hyödyllisyysmallin numero 9444 rekisteröinti pidetään voimassa yhtiön 11.2.2014 markkinaoikeudelle esittämien suojavaatimusten (liitteet 2.1–2.25) mukaisena. Vaihtoehtoisesti Skaala Oy on vaatinut, että asia palautetaan Patentti- ja rekisterihallituksen käsiteltäväksi. Lisäksi Skaala Oy on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely. Skaala Oy vielä vaatinut, että Patentti- ja rekisterihallitus velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 24.488,10 eurolla viivästyskorkoineen.
Perusteet
Patentti- ja rekisterihallitus on menetellyt virheellisesti, kun asiaa Patentti- ja rekisterihallituksessa käsiteltäessä ei ole toimitettu valittajan pyynnöstä huolimatta suullista kuulemista.
Patentti- ja rekisterihallitus on menetellyt virheellisesti myös siinä, että valituksenalaisessa päätöksessä ei ole esitetty lainkaan perusteluja epäitsenäisten suojavaatimusten hylkäämiselle. Koska epäitsenäisten suojavaatimusten osalta valituksenalaisessa päätöksessä ei ole esitetty perusteita hyödyllisyysmallin rekisteröinnin julistamiselle mitättömäksi, kysymykseen olisi voinut tulla rekisteröinnin osittainen mitättömäksi julistaminen.
Asian ratkaisemiseen Patentti- ja rekisterihallituksessa osallistuneet virkamiehet ovat lisäksi olleet esteellisiä.
Valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös julistaa hyödyllisyysmallin rekisteröinnin mitättömäksi julistamisesta on virheellinen. Patentti- ja rekisterihallitus on arvioinut valituksenalaisessa päätöksessään virheellisesti sekä hyödyllisyysmallilta vaadittavaa keksinnöllisyyttä että alan ammattimiehen osaamista.
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä keksinnöllisyyden arviointiin käytetty niin sanottu ongelma-ratkaisu-menetelmä ei sovellu hyödyllisyysmallin keksinnöllisyyden arviointiin.
Valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös perustuu lisäksi niin sanottuun ex poste -tarkasteluun. Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittujen viitejulkaisun D2 ja miljoonia vaihtoehtoja sisältävän viitejulkaisun D10 yhdistäminen lähes mielivaltaisesti on osoitus päinvastoin jopa olennaisen eron olemassaolosta. Viimeksi mainittu viitejulkaisu D10 ei esitä mitään ratkaisua huurtumisongelmaan. Hyödyllisyysmallilta vaadittavan keksinnöllisyyden olemista käsillä puheena olevassa tapauksessa tukee muun ohella alalla pitkään vallinnut tekninen tarve huurtumisongelman ratkaisemiseksi sekä valittajan keksinnölle myönnetty INNOSUOMI-palkinto 2011.
Vastaus
Vaatimukset
Fenestra Oy:n konkurssipesä on vaatinut, että valitus hylätään. Lisäksi vastaaja on pyytänyt, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely.
Perusteet
Kysymyksessä olevan keksinnön kannalta lähintä tunnettua tekniikkaa edustavat valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitut viitejulkaisut D1 ja D2.
Mikään esitetty itsenäinen suojavaatimus ei täytä hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain edellyttämää uutuutta ja selvää eroa tunnettuun tekniikkaan nähden.
Ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen ratkaisu eroaa edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 siinä, että käsillä olevassa ratkaisussa on kaksi ikkunaelementtiä ja niiden välinen ilmatila sekä siinä, että pehmeän selektiivipinnoitteen emissiviteetti (ε) on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16. Käsillä olevan ratkaisun etu viitejulkaisusta D2 tunnettuun nähden on siinä, että ratkaisulla saavutetaan parempi lämmöneristävyys. Objektiivinen ongelma on saada aikaan lasin ulkopinnan kondenssia ehkäisevä ikkunarakenne, jonka lämmöneristävyys on aikaisempaa parempi. Tällöin mainitusta viitejulkaisusta D2 lähtien alan ammattimies ymmärtää välittömästi, että täytyy lisätä ikkunaelementtejä ja/tai selektiivikalvoja.
Myös yhdistämällä valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainituista viitejulkaisuista D1, D3, D4 tai D10 tunnetut seikat edellä mainittuun viitejulkaisuun D2 päädytään helposti käsillä olevaan ratkaisuun. Ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen ikkunaelementti ei siten eroa selvästi siitä, mikä on tunnettua edellä mainituista viitejulkaisuista.
Ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäinen suojavaatimus 6 eroaa edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 siinä, että sekä kovan että pehmeän selektiivipinnoitteen emissiviteetti (ε) on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16, ja että ulkotilaa vasten olevan ikkunalasin sisätilan puoleiseen pintaan kuuluu selektiivipinnoite auringonsuojaominaisuudella. Tämän eron aikaansaama tekninen vaikutus on siinä, että ikkunan lämmöneristävyys ja suojaavuus auringon säteilyltä on käsillä olevassa ratkaisussa parempi kuin mainitussa viitejulkaisussa D2. Itsenäisen suojavaatimuksen 6 ratkaisema ongelma viitejulkaisusta D2 tunnettuun tekniikkaan nähden on saada aikaan kondenssia ehkäisevä ikkuna, jonka lämmöneristävyys ja auringonsuojavaikutus ovat paremmat kuin viitejulkaisussa D2. Mainitut erot eivät liity mitenkään lasin huurtumisongelman ratkaisuun. Alan ammattimies päätyisi pehmeää selektiivikalvoa valitessaan mahdollisimman pieneen emissiviteettiin parantaakseen lämmöneristävyyttä ja auringonsuojaavuutta halutessaan valitsisi auringonsuojalasin. Alan ammattimies päätyisi käsillä olevaan ratkaisuun myös yhdistäessään edellä mainitusta viitejulkaisusta D10 saamansa opin viitejulkaisuun D2. Myöskään mainitun itsenäisen suojavaatimuksen 6 mukainen ratkaisu ei siten eroa selvästi tunnetusta tekniikasta.
Myös markkinaoikeudelle esitetty uusi viitejulkaisu (kansainvälinen patenttihakemus WO 2009/106864 A1; jäljempänä viitejulkaisu D13) opettaa, että lisäämällä ikkunarakenteen uloimman lasin ulkopintaan selektiivipinnoite, joka voi olla kova pinnoite, voidaan ikkunan ulkopuolista kondenssia vähentää.
Myöskään mikään valittajan esittämistä toissijaisista suojavaatimusasetelmista ei täytä hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 2 §:n vaatimuksia, koska esitetyt ratkaisut ovat kaikki keskitason ikkuna-alan ammattilaiselle yleistietämyksen ja asiassa esitettyjen viitejulkaisujen D1–D13 perusteella itsestään selviä.
Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto
Valittajan esittämään siitä, että valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös on perusteltu puutteellisesti, on huomattava, että suojavaatimusasetelman tulee olla kokonaisuudessaan hyväksyttävissä. Jos itsenäinen suojavaatimus ei ole hyväksyttävissä, koko suojavaatimusasetelma on julistettava mitättömäksi.
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä esitettyä näkemystä kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin puuttuvasta keksinnöllisyydestä ei ole syytä muuttaa.
Ongelma-ratkaisu-periaate soveltuu myös hyödyllisyysmallin keksinnöllisyyden arviointiin sillä edellytyksellä, että otetaan huomioon, että hyödyllisyysmallin osalta vaadittavan keksinnöllisyyden taso on alhaisempi kuin patentin kohdalla.
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D10 osalta kyseisessä päätöksessä ei ole suoritettu mitään teknisten ominaisuuksien yhdistelemistä, vaan päätöksessä on viitattu ainoastaan tiettyihin mainittuun viitejulkaisuun sisältyviin esimerkkeihin. Mainitusta viitejulkaisusta tunnetaan lasin ulkopinnan pinnoittaminen kovalla selektiivipinnoitteella.
Myöskään valittajan toissijaisissa suojavaatimusasetelmissa esitetyt keksinnöt eivät eroa selvästi siitä, mikä on ollut tunnettua ennen hakemuksen tekemistä.
Suullinen käsittely
Asiassa on markkinaoikeudessa järjestetty 3.2.2014 valmisteleva suullinen käsittely ja 12.3.2014 suullinen käsittely, joista on laadittu erilliset pöytäkirjat.
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU
Käsittelyratkaisut
Valittaja on esittänyt, että Patentti- ja rekisterihallitus on asiaa käsiteltäessä menetellyt virheellisesti, koska asiassa ei ole valittajan pyynnöstä huolimatta toimitettu suullista kuulemista ja koska valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä ei ole esitetty perusteluja epäitsenäisten suojavaatimusten hylkäämiselle.
Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella olisi katsottava, ettei Patentti- ja rekisterihallitus ole varannut valittajalle asian selvittämisen kannalta riittävää tilaisuutta esittää tarpeelliseksi katsomaansa selvitystä. Lisäksi markkinaoikeus toteaa, että asiassa on sittemmin markkinaoikeudessa toimitettu suullinen käsittely, jossa valittaja on päässyt esittämään tarpeelliseksi katsomansa henkilötodistelun.
Valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen kohteena ollut valittajan suojavaatimusasetelma on koostunut itsenäisistä suojavaatimuksista 1, 6 ja 9 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–5 sekä 7 ja 8. Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu, että itsenäisissä suojavaatimuksissa 1, 6 ja 9 esitetyt ratkaisut eivät eroa selvästi siitä, mikä on tullut aikaisemmin tunnetuksi. Koska pelkästään epäitsenäisistä suojavaatimuksista muodostuvan hyödyllisyysmallin ei ole katsottava olevan rekisteröitävissä, Patentti- ja rekisterihallituksen ei ole katsottava menetelleen virheellisesti myöskään siinä, ettei valituksenalaisessa päätöksessä ole mainitussa tilanteessa lausuttu lainkaan epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröitävyydestä hyödyllisyysmallina.
Valittaja on vielä esittänyt, että asian ratkaisemiseen Patentti- ja rekisterihallituksessa osallistuneet virkamiehet olisivat olleet esteellisiä.
Markkinaoikeus katsoo, että asiassa ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella asian ratkaisemiseen Patentti- ja rekisterihallituksessa osallistuneiden virkamiesten olisi katsottava olleen esteellisiä osallistumaan asian käsittelyyn.
Pääasiaratkaisun perustelut
1 Sovellettavat oikeusohjeet
Hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain (hyödyllisyysmallilaki) 2 §:n 1 momentin mukaan keksinnön tulee olla uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen hyödyllisyysmallioikeutta koskevan hakemuksen tekemispäivää ja lisäksi selvästi erota siitä.
Hyödyllisyysmallilain säätämiseen johtaneiden lainvalmistelutöiden (HE 232/1990 vp) mukaan hyödyllisyysmallin keksinnöllisyysvaatimus on alhaisempi kuin patentilta vaadittava keksinnöllisyys. Selvällä erolla tarkoitetaan, että keksintö ei saa olla aivan ilmeisesti johdettavissa aikaisemmin tunnetusta eikä ratkaisu saa olla itsestään selvä keskitason ammattimiehelle.
Hyödyllisyysmallilain 6 §:n 2 momentin mukaan hyödyllisyysmallioikeutta koskevan hakemuksen (jäljempänä hyödyllisyysmallihakemus) tulee sisältää keksinnön selitys ja tarvittavat kuvat sekä täsmällisesti ilmaistuna se, mitä halutaan suojata (suojavaatimus). Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.
Hyödyllisyysmallilain 11 §:n mukaan hyödyllisyysmallihakemusta ei saa muuttaa siten, että hyödyllisyysmallioikeus tulisi koskemaan jotakin, mikä ei käynyt selville alkuperäisestä hakemuksesta.
Hyödyllisyysmallilain 19 §:n 1 momentin mukaan hyödyllisyysmallin rekisteröinti tulee julistaa kokonaan tai osittain mitättömäksi sitä koskevan vaatimuksen johdosta muun ohella, jos rekisteröinti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä mainitun lain 1 §:n 2–4 momentissa ja 2 §:ssä säädettyjä vaatimuksia, jos rekisteröinti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole niin selvästi esitetty, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä, jos hyödyllisyysmallioikeus koskee sellaista, mikä ei käynyt selville alkuperäisestä hakemuksesta, tai jos suojavaatimusta on laajennettu hyödyllisyysmallioikeuden rekisteröinnin jälkeen.
Hyödyllisyysmallilain 21 §:n 1 momentin mukaan rekisteriviranomaisen on julistettava hyödyllisyysmallin rekisteröinti mitättömäksi, jos siihen on mainitun lain 19 §:n 1 momentissa säädetty peruste. Jos hyödyllisyysmallioikeuden haltija on toimittanut uuden suojavaatimuksen, se on mitätöinnin kohteena.
2 Kysymyksessä oleva keksintö
Hyödyllisyysmallihakemuksen selityksen mukaan kysymyksessä olevan keksinnön kohteena on ikkunarakenne, johon kuuluu yksi tai useampia ikkunaelementtejä ja vähintään kaksi selektiivipinnoitteella varustettua ikkunalasia, joista ikkunalaseista yksi on ulkotilaa vasten oleva ulkolasi. Ongelmana kyseisten, lämmöneristyskyvyltään entistä parempien ikkunoiden yhteydessä on hyödyllisyysmallihakemuksen selityksen mukaan se, että aikaisempaa kylmemmiksi jäävät ulkotilan puoleiset ikkunapinnat huurtuvat tai jäätyvät ilmankosteuden tiivistyessä lasipinnoille.
Huurtumisongelma on hyödyllisyysmallihakemuksen selityksen mukaan ratkaistu siten, että ulkotilan puolella olevan lasin ulkopinnassa on selektiivipinnoite, jolloin mainitun lasin ja sen ulkopinnan lämpötila on korkeampi kuin ilman pinnoitusta olevassa lasissa. Kyseinen pinnoite on niin sanottu kova selektiivipinnoite, joka kestää pehmeää pinnoitetta paremmin sää-, pesu- ja muita käyttöolosuhteita. Pehmeä pinnoite sijoitetaan ikkunaelementissä hermeettistä tilaa vasten olevalle lasipinnalle.
Valittaja on asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä 11.2.2014 antanut kysymyksessä olevaa keksintöä koskien kaikkiaan 25 kappaletta keskinäisessä etusijajärjestyksessä olevaa suojavaatimusasetelmaa, joiden valittaja on ilmoittanut korvaavan aikaisemmin esitetyt suojavaatimukset. Kyseiset suojavaatimusasetelmat on niiden mainitussa keskinäisessä etusijajärjestyksessä otettu tämän päätöksen liitteeksi 2.1–2.25.
3 Ensisijainen suojavaatimusasetelma
3.1 Ensisijaisen suojavaatimusasetelman mukainen keksintö
Valittajan esittämä ensisijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liite 2.1) koostuu itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 6 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–5 sekä 7 ja 8.
Edellä mainitussa itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 kysymyksessä oleva keksintö on määritelty seuraavasti:
1. Ikkunarakenne (10),
- johon kuuluu vähintään kaksi ikkunaelementtiä (16, 16’),
• joista ensimmäiseen (16’) kuuluu ulkotilaa (30) vasten oleva ikkunalasi (18’), jonka ulkotilan (30) puoleisessa pinnassa on lämmön keräämiseksi ikkunalasiin (18’) selektiivipinnoite, joka on kova selektiivipinnoite (20),
• joista toiseen (16) kuuluu sisätilaa (28) vasten oleva ikkunalasi (18) ja jossa ikkunaelementissä (16) olevan ikkunalasin (18, 18’) ikkunarakenteen (10) sisään jäävässä pinnassa on ikkunaelementissä (16) olevaa hermeettistä tilaa (24) vasten oleva pehmeä selektiivipinnoite (22), joka on kovaan selektiivipinnoitteeseen (20) verrattuna lämpösäteilyä paremmin heijastava pinnoite;
- jossa ensimmäisen ja toisen ikkunaelementin (16, 16’) väliin jää välitila (26), joka on tavallinen ilmatila; ja
- jossa kovan selektiivipinnoitteen (20) ja pehmeän selektiivipinnoitteen (22) emissiviteetti (ε) on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16.
Itsenäisessä suojavaatimuksessa 6 keksintö on puolestaan määritelty seuraavasti:
6. Ikkunarakenne (10),
- johon kuuluu vähintään yksi ikkunaelementti (16),
• joka käsittää ulkotilaa (30) vasten olevan ikkunalasin (18’), jonka ulkotilan (30) puoleisessa pinnassa on lämmön keräämiseksi ikkunalasiin (18’) selektiivipinnoite, joka on kova selektiivipinnoite (20),
• joka käsittää sisätilaa (28) vasten olevan ikkunalasin (18), jonka ikkunarakenteen (10) sisään jäävässä pinnassa on ikkunaelementissä (16) olevaa hermeettistä tilaa (24) vasten oleva pehmeä selektiivipinnoite (22), joka on kovaan selektiivipinnoitteeseen (20) verrattuna lämpösäteilyä paremmin heijastava pinnoite;
- jossa ulkotilaa (30) vasten olevan ikkunalasin (18’) ja sisätilaa (28) vasten olevan ikkunalasin (18) välillä on ikkunalasi (18), joka on molemmilta puoliltaan hermeettistä tilaa (24) vasten;
- jossa kovan selektiivipinnoitteen (20) ja pehmeän selektiivipinnoitteen (22) emissiviteetti (ε) on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16; ja
- jossa ulkotilaa (30) vasten olevan ikkunalasin (18’) sisätilan (28) puoleiseen pintaan kuuluu selektiivipinnoite (22) auringonsuojaominaisuudella.
3.2 Suojapiirin laajentaminen
Fenestra Oy:n konkurssipesä on esittänyt, että ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 6 suojapiiri on laajempi kuin alun perin rekisteröidyn hyödyllisyysmallin ainoan itsenäisen suojavaatimuksen 1 suojapiiri.
Mainittu alun perin rekisteröity ainoa itsenäinen suojavaatimus 1 on koskenut ikkunarakennetta, johon kuuluu yksi tai useampia ikkunaelementtejä ja vähintään kaksi selektiivipinnoitteella varustettua ikkunalasia, joista ikkunalaseista yksi on ulkotilaa vasten oleva ulkolasi. Yksi selektiivipinnoite on ulkolasin ulkotilan puoleisessa pinnassa lämmön keräämiseksi ulkolasiin.
Markkinaoikeus toteaa, että mainitun alun perin rekisteröidyn ainoan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen määrittely "yksi tai useampia ikkunaelementtejä ja vähintään kaksi ikkunalasia" on ymmärrettävissä suojavaatimuksen kirjaimellisen tulkinnan perusteella joko suppeammin niin, että ikkunarakenteessa on vähintään yhden ikkunaelementin lisäksi kaksi muuta ikkunalasia, tai laajemmin niin, että mainitut "vähintään kaksi ikkunalasia" sisältyvät suojavaatimuksessa mainittuun vähintään yhteen ikkunaelementtiin, jolloin ikkunarakenne käsittää vähimmillään vain yhden kaksilasisen elementin. Viimeksi mainittua tulkintaa voi katsoa puoltavan ensinnäkin se, että alun perin rekisteröity ainoa itsenäinen suojavaatimus 1 ei muutoin ole määritellyt ikkunaelementtien ja ikkunalasien keskinäistä suhdetta, ja että selityksen esimerkeissä on kuvattu kyseistä laajempaa tulkintaa tukevat ikkunarakenteet. Myös selityksen kokonaisuudessaan voi katsoa puoltavan sellaista suojaa, jonka edellä mainittu laajempi tulkinta toteuttaa.
Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että alun perin rekisteröidyn hyödyllisyysmallin ainoaa itsenäistä suojavaatimusta 1 tulee tulkita edellä selostetulla tavalla laajemmin siten, että ikkunarakenne voi vähimmillään käsittää yhden kaksilasisen elementin. Tämän lisäksi kyseinen suojavaatimus kattaa myös useampilasiset vaihtoehdot erilaisina yksi- tai useampilasisten elementtien yhdistelminä. Sanottuun nähden kysymyksessä olevan ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 6 ei ole katsottava laajentavan hyödyllisyysmallioikeuden suojapiiriä.
3.3 Selityksen riittävyys
Fenestra Oy:n konkurssipesä on asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä esittänyt, että kysymyksessä oleva hyödyllisyysmalli ei sisällä kaikkia niitä piirteitä, jotka ovat välttämättömiä keksinnön ymmärtämisen kannalta ja että alan ammattimies ei voi toteuttaa keksinnön mukaista ikkunarakennetta hyödyllisyysmallin perusteella.
Markkinaoikeus toteaa, että ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäiset suojavaatimukset 1 ja 6 sisältävät kovan selektiivipinnoitteen osalta ainoastaan pinnoitteen emissiviteettiä koskevan vaatimuksen, jonka mukaan emissiviteetin (ε) tulee olla pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16. Ensisijaisen suojavaatimusasetelman epäitsenäisissä suojavaatimuksissa 4 ja 8 on lisäksi edellytetty säänkestävyyttä.
Asian suullisessa käsittelyssä markkinaoikeudessa kuullun Skaala Oy:n hallituksen puheenjohtaja A:n kertoman mukaan kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin tarkoittamaa kovaa pinnoitetta ei ole valittu pelkän pinnoitteen emissiviteetin perusteella, vaan pinnoitteen on tullut täyttää myös muita vaatimuksia, jotka ovat liittyneet lasin puhdistettavuuteen, naarmuuntumattomuuteen sekä ikkunan valmistusprosessiin. A:n mukaan viimeksi mainituista syistä Pilkingtonin valmistamaa kovalla selektiivipinnoitteella ulkopinnaltaan pinnoitettua niin sanottua K-lasia, jonka emissiviteetti (ε) on 0,17, ei ole voitu käyttää itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 6 mukaisissa ikkunoissa.
Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin selityksessä ei ole käsitelty lainkaan edellä mainittuja kovan selektiivipinnoitteen muita ominaisuuksia koskevia vaatimuksia, kuten mainittuja lasin puhdistettavuuteen, naarmuuntumattomuuteen sekä ikkunan valmistusprosessiin liittyviä tekijöitä.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevaa keksintöä ole esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voisi selityksen perusteella käyttää keksintöä.
3.4 Tunnettu tekniikka
Valituksen käsittelyn yhteydessä on tunnetun tekniikan osalta viitattu seuraaviin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuihin sekä markkinaoikeudessa esitettyihin viitejulkaisuihin:
D1: "Kondenssi ikkunoiden ulkopintaan", Ismo Heinonen, Lasirakentaja 1/97 s. 1-3.
D2: DE 9014083 U1, julk. 19.3.1992
D3: Fenestran ikkunat, tekniset ominaisuudet, 2/2003
D4: "Fenestra keskittyy energiatehokkuuteen", Rakennuslehti, 30.9.2010
D5: Iltasanomat 1.12.2011
D6: Vartti 30.12.2011
D7: www.skaala.fi/ajankohtaista_159.html 28.12.2011
D8 Puu&Tekniikka, 1/2012, s.6-7
D9: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, tiedote 1.11.2011, Etelä Pohjanmaan INNOSUOMI 2011-palkinnot jaettiin
D10: Lasifakta 2009, Pilkington Lahden Lasitehdas Oy, kesäkuu 2009
D11: "Eristyslasin täytekaasun ja lasien toimivuus ja toteaminen", Kari Hemmilä ja Ismo Toivonen, VTT Rakennustekniikka, VTT:n tiedotteita, Espoo 1999
D12: External Water Condensation and Angular Solar Absorptance–Theoretical Analysis and Practical Experience of Modern Windows", Anna Werner, Uppsala Universitetet, Uppsala 2007
D13: Kansainvälinen patenttihakemusjulkaisu WO 2009/106864 A1
D14: Pilkington Group Limitedin kirjelmä Euroopan patenttivirastolle julkaisua D13 vastaavaa eurooppapatenttihakemusta EP 09715920 koskevassa asiassa
D15: Kansainvälistä patenttihakemusta PCT/GB2009/050099 (vastaa julkaisua D13) koskeva patentoitavuuden esitutkimusraportti
D16: Euroopan patenttiviraston kirje hakijalle eurooppapatenttihakemusta EP 09715920 (D13) koskevassa asiassa
D17: Kansainvälinen patenttihakemusjulkaisu WO 2007/115796 A2
D18: "Tin Dioxide", artikkeli englanninkielisestä Wikipediasta
D19: Internetartikkeli "What is Low-E Glass?", PPG Glass Education Center
D20: Kansainvälinen patenttihakemusjulkaisu WO 00/75087 A1
D21: "Ikkunakäsikirja 2004", Rakennusteollisuus RT
D22: "Increased solar energy and daylight utilisation using anti-reflective coatings in energy-efficient windows", Tobias Rosencrantz et al., Division of Energy and Building Design, Department of Architecture and Built Environment Lund University
D23: RT-kortisto 41-10947, Puu- ja puualumiini-ikkunat sekä niiden asennus, tammikuu 2009
D24: Pilkington Activ™ Neutral, Additional Handling and Processing Guidelines
D25: “Lasi rakennusmateriaalina", Rakenteiden Mekaniikka, Vol. 36 No. 2 2003, ss. 7-24
D26: US-patenttijulkaisu 2006/0115655
D27: Skaala Ikkunat ja Ovet Oy:n internetsivut (http:www.skaala.com/useinkysyttyä/html)
D28: Skaala Ikkunat ja Ovet Oy:n tiedote 7.10.2010 (http:www.skaala.com/ajankohtaista/13/skaala-alfa-frostfree-huurtumaton-energiaikkuna).
Edellä luetelluista julkaisuista tärkeimpinä tekniikan tasoa kuvaavina julkaisuina markkinaoikeus pitää seuraavia:
Viitejulkaisussa D1 tuodaan esiin ongelma, joka aiheutuu hyvin eristävien ikkunoiden huurtumisesta (ulkoilman kosteuden tiivistyminen ikkunan ulkopintaan). Mainitussa viitejulkaisussa viitataan tutkimukseen, jossa kohteena on ollut sellainen ikkuna, jossa on sisäpuitteessa kaksilasinen eristyslasielementti ja ulkopuitteessa erillislasi. Yhtenä vaihtoehtona on mainittu sellainen yhdistelmä, joka sisältää kaksi selektiivilasia ja argon-kaasulla täytetyn eristyslasielementin. Tässä tapauksessa kovapintainen selektiivilasi on uloimmassa puitteessa. Viitejulkaisun mukaan yksi mahdollisuus estää ulkopinnan kondenssia on käyttää kovapinnoitteista selektiivilasia uloimpana lasina siten, että pinnoite on ulospäin.
Viitejulkaisusta D2 tunnetaan eristyslasielementti, joka muodostuu vähintään kahdesta lasista, joiden välissä on huonosti lämpöä johtavaa kaasua. Lasien välitilaan päin olevat pinnat on varustettu pehmeällä selektiivipinnoitteella. Ulkotilan (alemman lämpötilan) puoleisen lasin ulkopinta on varustettu kovalla selektiivipinnoitteella huurtumisen ehkäisemiseksi. Mainitun viitejulkaisun mukaan huurtumisen ehkäisy perustuu selektiivipinnoitteesta johtuvaan ulomman lasin lämpenemiseen. Ulkopinnalla oleva kova selektiivipinnoite kestää myös säätiloista ja ulkoilmasta johtuvaa rasitusta. Viitejulkaisun mukaan kovan selektiivipinnoitteen emissiviteetin (ε) tulisi olla pienempi kuin 0,3.
Viitejulkaisusta D13 tunnetaan ikkunarakenteen uloimpana lasina käytettävä lasi, jonka ulkopinnalla on fotoaktiivinen, hydrofiilinen ja matalan emissiviteetin omaava (emissiviteetti (ε) pienempi tai yhtä suuri kuin 0,7) pinnoite. Mainitun viitejulkaisun mukaan pinnoite muodostuu matalan emissiviteetin omaavasta, fluorilla dopatusta tinaoksidikerroksesta ja hydrofiilisestä, fotoaktiivisesta titaania sisältävästä kerroksesta. Molemmat kerrokset on valmistettu on-line-CVD prosessissa, joka tuottaa kovan pinnoitteen. Viitejulkaisun mukaan tällä pinnoitteella voidaan vähentää huurtumista pelkän fotoaktiivisen ja hydrofiilisen pinnoitteen omaavaan lasiin verrattuna.
Edellä mainitut viitejulkaisut D10, D21, D23 ja D25 ovat käsi- tai oppikirjatyyppisiä julkaisuja, joista ilmenevät tavanomaiset ikkunarakenteet ja erilaisten pinnoitteiden käyttö. Mainituista viitejulkaisusta ilmenee muun ohessa se, että selektiivipinnoitteet ovat tavanomaisesti metallioksidia ja että pehmeä selektiivipinnoite tulee sijoittaa eristyslasin välitilan puolella olevalle pinnalle.
Viitejulkaisussa D10 on esitetty pehmeiden selektiivipinnoitteiden emissiviteetin (ε) arvot 0,013 ja 0,037 sekä kovan pinnoitteen emissiviteetin (ε) arvo 0,17. Viitejulkaisussa on myös esitetty esimerkkejä erilaisilla laseilla toteutetuista ikkunarakenteista. Viitejulkaisun sivulla 19 olevan taulukon esimerkin (4K+60+4-15Ar-S(3)4) mukaisessa ratkaisussa on kolmilasinen elementti, jonka sisäpuolen lasin sisäpinnalla on pehmeä selektiivipinnoite ja uloimman lasin sisäpinnalla kova selektiivipinnoite. Edelleen viitejulkaisun sivulla 28 on esimerkki, jossa kolmilasisen elementin uloimman lasin ulkopinta on varustettu kovalla aktiivipinnoitteella ja sisäpinta auringonsuoja-ominaisuuden omaavalla selektiivipinnoitteella.
Viitejulkaisussa D25 on todettu, että yleisin kovapinnoite on dopattua tinaoksidia ja että tyypillinen emissiviteetin (ε) arvo on 0,15. Pehmeiden selektiivipinnoitteiden tyypillinen emissiviteetin (ε) arvo on 0,04.
Viitejulkaisu D26 esittää matalan emissiviteetin omaavan pinnoitteen käyttöä eristyslasielementin ulomman lasin ulkopinnassa huurtumisen ehkäisemiseksi. Viitejulkaisun mukaan tämä lasin ulkopinnalle tuleva selektiivipinnoite on pyrolyyttisesti valmistettu, esimerkiksi fluorilla dopattua tinaoksidia. Kyseessä on siten kova pinnoite. Viitejulkaisussa on lisäksi esitetty, että lasin sisäpinta voidaan varustaa matalan emissiviteetin omaavalla pinnoitteella, jolla on auringonsuojaominaisuus.
Edellä mainitun lisäksi Fenestra Oy:n konkurssipesä on markkinaoikeudessa viitannut myös keksinnön julkiseen käyttöön ennen hyödyllisyysmallihakemuksen etuoikeuspäivää sekä viitannut tältä osin markkinaoikeuden suullisessa käsittelyyn kuullun Skaala Oy:n hallituksen puheenjohtajan A:n kertomukseen ja Skaala Oy:n messutiedotteeseen 7.10.2010.
Markkinaoikeus toteaa, että asiassa ei ole kuitenkaan osoitettu mainitun käytön julkisuutta siten, että kenellä tahansa olisi ollut tilaisuus saada tieto keksinnöstä tai että keksintö olisi muutoin paljastunut asiassa todistelutarkoituksessa kuullun A:n kertoman ikkunoiden huurtumisen testaamisen yhteydessä. Tämän vuoksi markkinaoikeus katsoo, että edellä mainittu väitetetty julkinen käyttö ei ole kuulunut tunnettuun tekniikan tasoon, eikä sitä näin ollen tule ottaa huomioon seuraavassa suoritettavassa uutuus- ja keksinnöllisyysarvioinnissa.
3.5 Uutuus ja keksinnöllisyys
3.5.1 Itsenäinen suojavaatimus 1
Uutuus
Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 ei esitetä mitään lukuarvoa kovan pinnoitteen emissiviteetille (ε), jonka kysymyksessä olevassa itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 on määritelty olevan pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16.
Edellä mainitun viitejulkaisun D2 mukaiseen ratkaisuun sisältyy puolestaan vain yksi ikkunaelementti, kun taas kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaiseen ikkunarakenteeseen kuuluu vähintään kaksi ikkunaelementtiä. Lisäksi viitejulkaisussa D2 on esitetty emissiviteetin (ε) arvon olevan pienempi tai yhtä suuri kuin 0,3, mikä osaksi poikkeaa puheena olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisesta emissiviteetin (ε) arvosta pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16.
Myöskään edellä mainitussa viitejulkaisussa D10 ei esitetä ikkunarakennetta, jossa ulkolasin ulkopinnan emissiviteetti (ε) olisi pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16.
Markkinaoikeus toteaa, että mikään muukaan asiassa esiin tullut viitejulkaisu ei sisällä kaikkia niitä kysymyksessä olevan keksinnön ominaispiirteitä, jotka on esitetty itsenäisessä suojavaatimuksessa 1. Mainitun suojavaatimuksen tarkoittamaa keksintöä on siten pidettävä uutena.
Keksinnöllisyys
Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä oleva itsenäinen suojavaatimus 1 sisältää kovan selektiivipinnoitteen osalta ainoastaan pinnoitteen emissiviteettiä koskevan vaatimuksen, jonka mukaan pinnoitteen emissiviteetin (ε) tulee olla pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16. Ensisijaisen suojavaatimusasetelman epäitsenäisissä suojavaatimuksissa 4 ja 8 on lisäksi edellytetty säänkestävyyttä.
Asian suullisessa käsittelyssä markkinaoikeudessa kuullun Skaala Oy:n hallituksen puheenjohtajan A:n kertoman mukaan kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin tarkoittamaa kovaa pinnoitetta ei valittu pelkän emissiviteetin perusteella, vaan pinnoitteen tuli täyttää myös muita vaatimuksia, jotka liittyivät lasin puhdistettavuuteen, naarmuuntumattomuuteen sekä ikkunan valmistusprosessiin. A:n mukaan viimeksi mainituista syistä Pilkingtonin valmistamaa kovalla selektiivipinnoitteella ulkopinnaltaan pinnoitettua niin sanottua K-lasia, jonka emissiviteetti (ε) oli 0,17, ei voitu käyttää itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisissa ikkunoissa.
Kuten edellä on todettu, kysymyksessä oleva itsenäinen suojavaatimus 1 sisältää kovan selektiivipinnoitteen osalta ainoastaan pinnoitteen emissiviteettiä koskevan vaatimuksen. Itsenäiseen suojavaatimukseen 1 ei sisälly pinnoitteen muita ominaisuuksia koskevia vaatimuksia, kuten edellä mainittuja lasin puhdistettavuuteen, naarmuuntumattomuuteen sekä ikkunan valmistusprosessiin liittyviä tekijöitä.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 keksinnöllisyysarvioinnissa ei voida ottaa huomioon pinnoitteen emissiviteetin lisäksi edellä mainittuja muita kovan pinnoitteen etuja, kuten lasin puhdistettavuus, naarmuuntumattomuus sekä ikkunan valmistusprosessin liittyvät vaatimukset.
Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainituista viitejulkaisuista viitejulkaisut D1 ja D2 sisältävät eniten yhteisiä teknisiä ominaispiirteitä kysymyksessä olevan keksinnön kanssa ja tarjoavat keksinnöllä saatavan vaikutuksen suhteen parhaan lähtökohdan puheena olevan hyödyllisyysmallin mukaiseen ratkaisuun pääsemiseksi. Itsenäisen suojavaatimuksen 1 osalta markkinaoikeus pitää lähimpänä tekniikan tason kuvauksena mainittua viitejulkaisua D1, joka koskee vähintään kahdella ikkunaelementillä varustettua ikkunaa. Viitejulkaisusta D1 ilmenee kysymyksessä olevan keksinnön perusratkaisu, jossa energiatehokkaan ikkunan huurtumisongelma on ratkaistu sijoittamalla kova selektiivipinnoite uloimman lasin ulkopintaan lämmön keräämiseksi kyseiseen lasiin. Viitejulkaisusta D1 ei ilmene itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista emissiviteetin (ε) arvoa, jonka mukaan emissiviteetin tulee olla pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16, eikä sitä, että pehmeä selektiivipinnoite on sisätilaa vasten olevan lasin hermeettisen tilan puolella.
Kysymyksessä olevan keksinnön tarkoituksena on ratkaista huurtumisesta johtuva ongelma siten, että saadaan aikaan huurtumaton ikkuna tai tunnettuihin ratkaisuihin nähden merkittävästi vähemmän huurtuva ikkuna.
Lähtiessään edellä mainitun viitejulkaisun D1 perusteella ratkaisemaan edellä mainittua ongelmaa, alan ammattimiehen yleistietoon on katsottava kuuluvan, että huurtumista voidaan vähentää ikkunarakenteen uloimman lasin ulkopinnalle sijoitettavalla kovalla selektiivipinnoitteella. Viitejulkaisusta D1 ilmenee myös selektiivipinnoitteen vaikutusmekanismi lasin lämpenemiseen ja siitä seuraavaan huurtumisen vähenemiseen. Tämän perusteella alan ammattimiehelle on selvää, että emissiviteetin pienentäminen johtaa ulkolasin suurempaan lämpenemiseen ja parempaan huurteen poistoon. Alan ammattimies valitsisi näin ollen aivan ilmeisesti mahdollisimman pienen emissiviteetin omaavan markkinoilla saatavissa olevan kovan selektiivipinnoitteen ulkolasin ulkopinnalle.
Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin selityksessä ei ole käsitelty itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 esitetyn emissiviteettiarvon merkitystä huurtumisen ehkäisyn kannalta eikä esitetty muutoinkaan sellaisia seikkoja, esimerkiksi tutkimustuloksia, joiden perusteella nimenomaan emissiviteetin (ε) arvo 0,16 olisi merkityksellinen huurtumattomuuden kannalta. Markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä kuullun Skaala Oy:n hallituksen puheenjohtaja A:n, joka on myös kysymyksessä olevan keksinnön tekijä, kertoman mukaan lasin pinnoitteen emissiviteetti ei ollut ainoa kriteeri valittaessa sopivaa lasia huurtumattomaan ikkunarakenteeseen. A:n mukaan Pilkingtonin valmistama kovalla selektiivipinnoitteella varustettu niin sanottu K-lasi, jonka emissiviteetti (ε) oli 0,17, oli emissiviteetin puolesta hyväksyttävällä alueella, mutta lasi ei ollut muutoin tarkoitukseen sopiva.
Kuten edellä on todettu, kysymyksessä oleva itsenäinen suojavaatimus 1 sisältää kovan selektiivipinnoitteen laadun osalta ainoastaan pinnoitteen emissiviteettiä koskevan vaatimuksen, eikä itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen keksinnön keksinnöllisyysarvioinnissa ole annettavissa merkitystä muille seikoille, kuten esimerkiksi pinnoitteen likaantuminen, naarmuuntuminen ja optiset ominaisuudet sekä ikkunan valmistusprosessin vaatimukset, joita Skaala Oy on esittänyt edellä mainitun Pilkingtonin valmistaman K-lasin tarkoitukseen soveltumattomuuden suhteen.
Edellä mainituista käsikirjatyyppisistä viitejulkaisuista D10, D21 ja D25 on selvää, että pehmeää pinnoitetta, jonka emissiviteetin (ε) arvo on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,04, käytetään eristyslasielementissä hermeettisen tilan puolella ja että tavanomaisesti pehmeä pinnoite heijastaa lämpösäteilyä paremmin kuin kova pinnoite. Lisäksi mainituista viitejulkaisuista tunnetaan kovan selektiivipinnoitteen emissiviteetin (ε) arvot 0,17 ja 0,15.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen ikkunarakenne on mahdollisimman pieneen emissiviteettiin pyrkivälle alan ammattimiehelle aivan ilmeinen viitejulkaisun D1 sekä käsikirjatyyppisistä viitejulkaisuista D10, D21 ja D25 ilmenevän alan yleistiedon perusteella.
Markkinaoikeus toteaa, että valittaja on viitannut keksinnöllisyyden osoittamiseksi myös niin sanottuihin sekundäärisiin indikaattoreihin, joista valittaja on erityisesti maininnut vallitsevan teknisen ennakkoluulon ja sen voittamisen, pitkäaikaisen tarpeen tyydyttämisen, kilpailijan näkemyksen huurtumisongelman vaikeudesta sekä kysymyksessä olevan ratkaisun yksinkertaisuuden. Markkinaoikeus toteaa, että valittajan viittaamassa Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisukäytännössä on mainittujen indikaattoreiden osalta lähdetty siitä, ettei niiden tutkinta korvaa keksinnön teknistä keksinnöllisyyden arviointia ja että sekundäärisillä indikaattoreilla on merkitystä vain epäselvissä tapauksissa, jolloin tavanomainen arviointi ei ole antanut selvää kuvaa tunnetun tekniikan tasosta. Markkinaoikeus katsoo, että käsillä olevassa tapauksessa edellä mainitut viitejulkaisut D1 ja D2 tarjoavat edellä selostetulla tavalla selvän kuvan ratkaisusta ikkunoiden huurtumisongelman. Valittajan viittaamilla sekundäärisillä indikaattoreilla ja niihin liittyvillä edellä mainituilla viitejulkaisulla D4-D9 ei siten ole sanotussa suhteessa katsottava olevan merkitystä.
3.5.2 Itsenäinen suojavaatimus 6
Uutuus
Kysymyksessä oleva itsenäinen suojavaatimus 6 sisältää muun ohella emissiviteettiä koskevan määritteen, jonka mukaan emissiviteetin (ε) tulee olla pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16, sekä määritteen, jonka mukaan ulkotilaa vasten olevan lasin sisätilan puoleiseen pintaan kuuluu auringonsuojaominaisuudella varustettu selektiivipinnoite.
Markkinaoikeus toteaa, että mainitut seikat eivät ilmene sen paremmin edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 kuin myöskään viitejulkaisusta D2. Edellä mainitussa viitejulkaisussa D10 esitetään sinänsä kolmilasinen ikkunaelementti, jossa ulkolasin sisäpinnalla on auringonsuojaominaisuudella varustettu selektiivipinnoite. Kyseisessä viitejulkaisussa ei kuitenkaan esitetä ratkaisua, jossa tällaisen ikkunarakenteen ulkopinnalla olisi emissiviteetiltään kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 6 mukainen pinnoite.
Edelleen markkinaoikeus toteaa, että mikään muukaan asiassa esiin tullut viitejulkaisu ei sisällä kaikkia niitä kysymyksessä olevan keksinnön ominaispiirteitä, jotka on esitetty itsenäisessä suojavaatimuksessa 6. Mainitun suojavaatimuksen tarkoittamaa keksintöä on siten pidettävä uutena.
Keksinnöllisyys
Kysymyksessä oleva itsenäinen suojavaatimus 6 koskee itsenäisen suojavaatimuksen 1 määrittelemään ikkunarakenteeseen nähden rinnakkaista suoritusmuotoa, jossa on ainakin yksi kolmilasinen elementti siten, että ulkotilan puolella olevan lasin ulkopinnassa on kova pinnoite ja sisätilan puolella olevan lasin ikkunarakenteen sisään jäävässä, hermeettistä tilaa vasten olevassa pinnassa on pehmeä selektiivipinnoite. Ikkunan emissiviteetti on sama kuin itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisessa ikkunassa. Ulommaisen lasin sisäpinnassa on kuitenkin lisäksi auringonsuojaominaisuudella varustettu selektiivilasi.
Markkinaoikeus toteaa, että sanotun kaltaisen kolmilasisen elementin sisältävän ikkunan perusrakenne on sinänsä tunnettu useista viitejulkaisuista, joista lähimpänä tunnetun tekniikan ratkaisuna voidaan pitää edellä mainittua viitejulkaisua D2.
Mainitussa viitejulkaisussa D2 on kuvattu kaksilasinen ratkaisu, mutta viitejulkaisusta ilmenee, että keksintö käsittää monikerroksisen eristyslasin, jossa on vähintään yksi välitila. Viitejulkaisusta D2 on siten tunnettu myös kolmilasinen eristyslasielementti, jossa on lisäksi pehmeä selektiivipinnoite hermeettistä tilaa vasten olevalla pinnalla ja kova metallioksidia oleva selektiivipinnoite ulkotilaa vasten olevalla pinnalla huurtumisen ehkäisemiseksi. Mainitun viitejulkaisun mukaan kovan pinnoitteen emissiviteetin (ε) tulee olla vähemmän kuin 0,3.
Kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 6 mukaisen ikkunaranteen on siten katsottava eroavan edellä mainitun viitejulkaisun D2 mukaisesta ikkunarakenteesta selektiivipinnoitteen emissiviteetin ja auringonsuojaominaisuuden osalta.
Kuten edellä on todettu, kysymyksessä oleva itsenäinen suojavaatimus 6 ei selektiivipinnoitteen emissiviteetin osalta eroa edellä tarkastellusta itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisesta ikkunarakenteesta. Tältä osin markkinaoikeus siten viittaa edellä emissiviteetin merkityksen osalta itsenäisen suojavaatimuksen 1 yhteydessä lausuttuun.
Auringonsuojaominaisuuden osalta markkinaoikeus toteaa, että auringonsuojaominaisuudella varustetut selektiivipinnoitteet ovat sinänsä tunnettuja muun ohella edellä mainittujen viitejulkaisujen D10 ja D21 (s. 59) perusteella. Lisäksi edellä mainitusta viitejulkaisusta D26 tunnetaan kaksilasinen eristyslasielementti, jossa ulkolasin ulkopinnalla on kova selektiivipinnoite ja saman lasin sisäpinnalla on auringonsuojaominaisuudella varustettu selektiivipinnoite. Kyseisessä viitejulkaisussa D26 on myös mainittu ulkopinnan selektiivisyydestä johtuva huurtumista vähentävä vaikutus.
Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin selityksessä ei ole esitetty, että auringonsuojaominaisuudella olisi merkitystä tarkasteltavana olevan keksinnön huurtumista estävän vaikutuksen kannalta tai että auringonsuojaominaisuudella ja kovalla selektiivipinnoitteella olisi tässä suhteessa yhteisvaikutusta keksinnöllisyystarkastelussa.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että auringonsuojaominaisuuden lisääminen edellä tarkasteltuun itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 esitettyyn ikkunarakenteeseen on tarpeesta johtuva, ammattiosaamiseen perustuva valinta, jonka edellä mainitut viitejulkaisut huomioon ottaen ei voida katsoa ilmentävän keksinnöllisyyttä. Näin ollen myös itsenäisen suojavaatimuksen 6 mukaista ikkunarakennetta on pidettävä tunnettuun tekniikkaan nähden aivan ilmeisenä.
3.5.3 Epäitsenäiset suojavaatimukset
Kuten edellä on todettu, ensisijainen suojavaatimusasetelma koostuu itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 6 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–5 sekä 7 ja 8. Edellä todetulla tavalla sen paremmin itsenäisen suojavaatimuksen 1 kuin itsenäisen suojavaatimuksen 6 mukainen keksintö ei ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröimisestä hyödyllisyysmallina.
4 Toissijainen, kolmassijainen ja neljässijainen suojavaatimusasetelma
Valittajan esittämät toissijainen, kolmassijainen ja neljässijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liitteet 2.2, 2.3 ja 2.4) koostuvat, ensisijaisen suojavaatimusasetelman tavoin, itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 6 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–5 sekä 7 ja 8.
Kysymyksessä olevien toissijaisen, kolmassijaisen ja neljässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäiset suojavaatimukset 1 ja 6 ovat identtiset ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 6 kanssa. Sekä toissijainen, kolmassijainen että neljässijainen suojavaatimusasetelma eroavat ensisijaisesta suojavaatimusasetelmasta ainoastaan epäitsenäisen suojavaatimuksen 2 suhteen.
Edellä esitettyyn nähden ja ottaen huomioon mitä aikaisemmin on lausuttu ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 6 osalta, myöskään kysymyksessä olevien toissijaisen, kolmassijaisen ja neljässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 6 mukaiset keksinnöt eivät ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina, eikä asiassa näin ollen ole tarpeen lausua toissijaisen, kolmassijaisen ja neljässijaisen suojavaatimuksen epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröimisestä hyödyllisyysmallina.
5 Viidessijainen suojavaatimusasetelma
Valittajan esittämä viidessijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liite 2.5) koostuu itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 5 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–4 ja 6.
Edellä mainitussa itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 kysymyksessä oleva keksintö on määritelty seuraavasti:
1. Ikkunarakenne (10),
- johon kuuluu vähintään kaksi ikkunaelementtiä (16, 16’),
• joista ensimmäiseen (16’) kuuluu ulkotilaa (30) vasten oleva ikkunalasi (18’), jonka ulkotilan (30) puoleisessa pinnassa on lämmön keräämiseksi ikkunalasiin (18’) selektiivipinnoite, joka on kova selektiivipinnoite (20) joka on sään- ja kosteudenkestävä ja kestää siihen kohdistuvat normaalit käyttö-, pesu- ja huoltotoimenpiteet vahingoittumatta,
• joista toiseen (16) kuuluu sisätilaa (28) vasten oleva ikkunalasi (18) ja jossa ikkunaelementissä (16) olevan ikkunalasin (18, 18’) ikkunarakenteen (10) sisään jäävässä pinnassa on ikkunaelementissä (16) olevaa hermeettistä tilaa (24) vasten oleva pehmeä selektiivipinnoite (22), joka on kovaan selektiivipinnoitteeseen (20) verrattuna lämpösäteilyä paremmin heijastava pinnoite;
- jossa ensimmäisen ja toisen ikkunaelementin (16, 16’) väliin jää välitila (26), joka on tavallinen ilmatila; ja
- jossa kovan selektiivipinnoitteen (20) ja pehmeän selektiivipinnoitteen (22) emissiviteetti (ε) on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16.
Itsenäisessä suojavaatimuksessa 5 keksintö on puolestaan määritelty seuraavasti:
5. Ikkunarakenne (10),- johon kuuluu vähintään yksi ikkunaelementti (16),
• joka käsittää ulkotilaa (30) vasten olevan ikkunalasin (18’), jonka ulkotilan (30) puoleisessa pinnassa on lämmön keräämiseksi ikkunalasiin (18’) selektiivipinnoite, joka on kova selektiivipinnoite (20) joka on sään- ja kosteudenkestävä ja kestää siihen kohdistuvat normaalit käyttö-, pesu- ja huoltotoimenpiteet vahingoittumatta,
• joka käsittää sisätilaa (28) vasten olevan ikkunalasin (18), jonka ikkunarakenteen (10) sisään jäävässä pinnassa on ikkunaelementissä (16) olevaa hermeettistä tilaa (24) vasten oleva pehmeä selektiivipinnoite (22), joka on kovaan selektiivipinnoitteeseen (20) verrattuna lämpösäteilyä paremmin heijastava pinnoite;
- jossa ulkotilaa (30) vasten olevan ikkunalasin (18’) ja sisätilaa (28) vasten olevan ikkunalasin (18) välillä on ikkunalasi (18), joka on molemmilta puoliltaan hermeettistä tilaa (24) vasten;
- jossa kovan selektiivipinnoitteen (20) ja pehmeän selektiivipinnoitteen (22) emissiviteetti (ε) on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16; ja
- jossa ulkotilaa (30) vasten olevan ikkunalasin (18’) sisätilan (28) puoleiseen pintaan kuuluu selektiivipinnoite (22) auringonsuojaominaisuudella.
Kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö käsittää siten kaikki ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 ominaispiirteet lisättynä määritteillä, jonka mukaan kova selektiivipinnoite on sään- ja kosteudenkestävä ja kestää siihen kohdistuvat käyttö-, pesu- ja huoltotoimenpiteet vahingoittumatta. Vastaavasti kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 5 mukainen keksintö käsittää kaikki ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 6 ominaispiirteet lisättynä määritteillä, jonka mukaan kova selektiivipinnoite on sään- ja kosteudenkestävä ja kestää siihen kohdistuvat käyttö-, pesu- ja huoltotoimenpiteet vahingoittumatta.
Markkinaoikeus toteaa ensinnäkin, että säänkestävyyttä on pidettävä varsin suhteellisena ja epätäsmällisenä määritteenä. Säänkestävyyttä ja sen toteuttamista ei ole myöskään esitetty kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin selityksessä.
Edelleen markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin olennainen ajatus on sijoittaa kova selektiivipinnoite ulkotilaa vasten olevan lasin ulkotilan puoleiseen pintaan. Tällöin pinnoite välttämättä joutuu vallitsevan säätilan vaikutuksen alaiseksi. Alan ammattimiehelle on näin ollen katsottava olevan itsestään selvää valita sellainen kova selektiivipinnoite, joka on säänkestävä. Myös edellä mainitussa viitejulkaisussa D2 todetaan pehmeiden selektiivipinnoitteiden heikko mekaanisen ja kemiallisten ympäristövaikutuksen kesto ja vastaavasti kovilla pinnoitteilla saavutettava olennaisesti parempi kestävyys.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 tai 5 mukaisen ikkunarakenteen voida katsoa ilmentävän keksinnöllisyyttä. Näin ollen sekä kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 että itsenäisen suojavaatimuksen 5 mukaista ikkunarakennetta on pidettävä tunnettuun tekniikkaan nähden aivan ilmeisenä.
Kuten edellä on todettu, kysymyksessä oleva suojavaatimusasetelma koostuu itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 5 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–4 ja 6. Edellä todetulla tavalla sen paremmin itsenäisen suojavaatimuksen 1 kuin itsenäisen suojavaatimuksen 5 mukainen keksintö ei ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröimisestä hyödyllisyysmallina.
6 Kuudessijainen, seitsemässijainen ja kahdeksassijainen suojavaatimusasetelma
Valittajan esittämät kuudessijainen, seitsemässijainen ja kahdeksassijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liitteet 2.6, 2.7 ja 2.8) koostuvat, viidessijaisen suojavaatimusasetelman tavoin, itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 5 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–4 ja 6.
Kysymyksessä olevien kuudessijaisen, seitsemässijaisen ja kahdeksassijaisen suojavaatimusasetelman itsenäiset suojavaatimukset 1 ja 5 ovat identtiset viidessijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 5 kanssa. Sekä kuudessijainen, seitsemässijainen että kahdeksassijainen suojavaatimusasetelma eroavat viidessijaisesta suojavaatimusasetelmasta ainoastaan epäitsenäisen suojavaatimuksen 2 suhteen.
Edellä esitettyyn nähden ja ottaen huomioon mitä aikaisemmin on lausuttu viidessijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 5 osalta, myöskään kysymyksessä olevien kuudessijaisen, seitsemässijaisen ja kahdeksassijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 5 mukaiset keksinnöt eivät ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina, eikä asiassa näin ollen ole tarpeen lausua kuudessijaisen, seitsemässijaisen ja kahdeksassijaisen suojavaatimuksen epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröimisestä hyödyllisyysmallina.
7 Yhdeksässijainen suojavaatimusasetelma
Valittajan esittämä yhdeksässijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liite 2.9) koostuu itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 4 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2 ja 3.
Edellä mainitussa itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 kysymyksessä oleva keksintö on määritelty seuraavasti:
1. Ikkunarakenne (10),
- johon kuuluu vähintään kaksi ikkunaelementtiä (16, 16’),
• joista ensimmäiseen (16’) kuuluu ulkotilaa (30) vasten oleva ikkunalasi (18’), jonka ulkotilan (30) puoleisessa pinnassa on lämmön keräämiseksi ikkunalasiin (18’) selektiivipinnoite, joka on kova selektiivipinnoite (20) joka on säänkestävä ja metallioksidia,
• joista toiseen (16) kuuluu sisätilaa (28) vasten oleva ikkunalasi (18) ja jossa ikkunaelementissä (16) olevan ikkunalasin (18, 18’) ikkunarakenteen (10) sisään jäävässä pinnassa on ikkunaelementissä (16) olevaa hermeettistä tilaa (24) vasten oleva pehmeä selektiivipinnoite (22), joka on metallioksidia ja kovaan selektiivipinnoitteeseen (20) verrattuna lämpösäteilyä paremmin heijastava pinnoite;
- jossa ensimmäisen ja toisen ikkunaelementin (16, 16’) väliin jää välitila (26), joka on tavallinen ilmatila; ja
- jossa kovan selektiivipinnoitteen (20) ja pehmeän selektiivipinnoitteen (22) emissiviteetti (ε) on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16.
Itsenäisessä suojavaatimuksessa 4 keksintö on puolestaan määritelty seuraavasti:
4. Ikkunarakenne (10),
- johon kuuluu vähintään yksi ikkunaelementti (16),
• joka käsittää ulkotilaa (30) vasten olevan ikkunalasin (18’), jonka ulkotilan (30) puoleisessa pinnassa on lämmön keräämiseksi ikkunalasiin (18’) selektiivipinnoite, joka on kova selektiivipinnoite (20) joka on säänkestävä ja metallioksidia,
• joka käsittää sisätilaa (28) vasten olevan ikkunalasin (18), jonka ikkunarakenteen (10) sisään jäävässä pinnassa on ikkunaelementissä (16) olevaa hermeettistä tilaa (24) vasten oleva pehmeä selektiivipinnoite (22), joka on metallioksidia ja kovaan selektiivipinnoitteeseen (20) verrattuna lämpösäteilyä paremmin heijastava pinnoite;
- jossa ulkotilaa (30) vasten olevan ikkunalasin (18’) ja sisätilaa (28) vasten olevan ikkunalasin (18) välillä on ikkunalasi (18), joka on molemmilta puoliltaan hermeettistä tilaa (24) vasten;
- jossa kovan selektiivipinnoitteen (20) ja pehmeän selektiivipinnoitteen (22) emissiviteetti (ε) on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16; ja
- jossa ulkotilaa (30) vasten olevan ikkunalasin (18’) sisätilan (28) puoleiseen pintaan kuuluu selektiivipinnoite (22) auringonsuojaominaisuudella.
Kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö käsittää siten kaikki ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 ominaispiirteet lisättynä määritteillä, jonka mukaan kova selektiivipinnoite on säänkestävä ja metallioksidia sekä pehmeä selektiivipinnoite on metallioksidia. Vastaavasti kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 4 mukainen keksintö käsittää kaikki ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 6 ominaispiirteet lisättynä määritteillä, jonka mukaan kova selektiivipinnoite on säänkestävä ja metallioksidia sekä pehmeä selektiivipinnoite on metallioksidia.
Säänkestävyyden osalta markkinaoikeus viittaa edellä viidessijaisen suojavaatimusasetelman yhteydessä sanotulta osin lausuttuun.
Useista edellä mainituista viitejulkaisuista (esimerkiksi viitejulkaisut D2, D12, D13, D22, D25 ja D26) puolestaan ilmenee, että selektiivipinnoitteet ovat tavanomaisesti metallioksideja. Näin ollen myös sanotun voi katsoa olevan alan ammattimiehen yleistietoa.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 tai 4 mukaisen ikkunarakenteen voida katsoa ilmentävän keksinnöllisyyttä. Näin ollen sekä kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 että itsenäisen suojavaatimuksen 4 mukaista ikkunarakennetta on pidettävä tunnettuun tekniikkaan nähden aivan ilmeisenä.
Kuten edellä on todettu, kysymyksessä oleva suojavaatimusasetelma koostuu itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 4 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2 ja 3. Edellä todetulla tavalla sen paremmin itsenäisen suojavaatimuksen 1 kuin itsenäisen suojavaatimuksen 4 mukainen keksintö ei ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröimisestä hyödyllisyysmallina.
8 Kymmenensijainen, yksitoistasijainen ja kaksitoistasijainen suojavaatimusasetelma
Valittajan esittämät kymmenensijainen, yksitoistasijainen ja kaksitoistasijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liitteet 2.10, 2.11 ja 2.12) koostuvat, yhdeksässijaisen suojavaatimusasetelman tavoin, itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 4 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2 ja 3.
Kysymyksessä olevien kymmenensijaisen, yksitoistasijaisen ja kaksitoistasijaisen suojavaatimusasetelman itsenäiset suojavaatimukset 1 ja 4 ovat identtiset yhdeksässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 4 kanssa. Sekä kymmenensijainen, yksitoistasijainen että kaksitoistasijainen suojavaatimusasetelma eroavat yhdeksässijaisesta suojavaatimusasetelmasta ainoastaan epäitsenäisen suojavaatimuksen 2 suhteen.
Edellä esitettyyn nähden ja ottaen huomioon mitä aikaisemmin on lausuttu yhdeksässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 4 osalta, myöskään kysymyksessä olevien kymmenensijaisen, yksitoistasijaisen ja kaksitoistasijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 4 mukaiset keksinnöt eivät ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina, eikä asiassa näin ollen ole tarpeen lausua kymmenensijaisen, yksitoistasijaisen ja kaksitoistasijaisen suojavaatimuksen epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröimisestä hyödyllisyysmallina.
9 Kolmetoistasijainen suojavaatimusasetelma
Valittajan esittämä kolmetoistasijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liite 2.13) koostuu itsenäisestä suojavaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2 ja 3.
Edellä mainitussa itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 kysymyksessä oleva keksintö on määritelty seuraavasti:
1 Ikkunarakenne (10),
- johon kuuluu vähintään kaksi ikkunaelementtiä (16, 16’),
• joista ensimmäiseen (16’) kuuluu ulkotilaa (30) vasten oleva ikkunalasi (18’), jonka ulkotilan (30) puoleisessa pinnassa on lämmön keräämiseksi ikkunalasiin (18’) selektiivipinnoite, joka on kova selektiivipinnoite (20) joka on säänkestävä ja metallioksidia,
• joista toiseen (16) kuuluu sisätilaa (28) vasten oleva ikkunalasi (18) ja jossa ikkunaelementissä (16) olevan ikkunalasin (18, 18’) ikkunarakenteen (10) sisään jäävässä pinnassa on ikkunaelementissä (16) olevaa hermeettistä tilaa (24) vasten oleva pehmeä selektiivipinnoite (22), joka on metallioksidia ja kovaan selektiivipinnoitteeseen (20) verrattuna lämpösäteilyä paremmin heijastava pinnoite;
- jossa ensimmäisen ja toisen ikkunaelementin (16, 16’) väliin jää välitila (26), joka on tavallinen ilmatila;
- jossa kovan selektiivipinnoitteen (20) ja pehmeän selektiivipinnoitteen (22) emissiviteetti (ε) on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16.
Kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö vastaa siten yhdeksässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista keksintöä.
Viitaten siten edellä yhdeksässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 osalta lausuttuun markkinaoikeus katsoo, ettei myöskään kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen ikkunarakenteen voida katsoa ilmentävän keksinnöllisyyttä. Näin ollen itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista ikkunarakennetta on pidettävä tunnettuun tekniikkaan nähden aivan ilmeisenä.
Kuten edellä on todettu, kysymyksessä oleva suojavaatimusasetelma koostuu itsenäisestä suojavaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2 ja 3. Edellä todetulla tavalla itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröimisestä hyödyllisyysmallina.
10 Neljätoistasijainen, viisitoistasijainen ja kuusitoistasijainen suojavaatimusasetelma
Valittajan esittämät neljätoistasijainen, viisitoistasijainen ja kuusitoistasijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liitteet 2.14, 2.15 ja 2.16) koostuvat, kolmetoistasijaisen suojavaatimusasetelman tavoin, itsenäisestä suojavaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2 ja 3.
Kysymyksessä olevien neljätoistasijaisen, viisitoistasijaisen ja kuusitoistasijaisen suojavaatimusasetelman itsenäinen suojavaatimus 1 on identtinen kolmetoistasijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 kanssa. Sekä neljätoistasijainen, viisitoistasijainen että kuusitoistasijainen suojavaatimusasetelma eroavat kolmetoistasijaisesta suojavaatimusasetelmasta ainoastaan epäitsenäisen suojavaatimuksen 2 suhteen.
Edellä esitettyyn nähden ja ottaen huomioon mitä aikaisemmin on lausuttu kolmetoistasijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 osalta, myöskään kysymyksessä olevien neljätoistasijaisen, viisitoistasijaisen ja kuusitoistasijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina, eikä asiassa näin ollen ole tarpeen lausua neljätoistasijaisen, viisitoistasijaisen ja kuusitoistasijaisen suojavaatimuksen epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröimisestä hyödyllisyysmallina.
11 Seitsemäntoistasijainen suojavaatimusasetelma
Valittajan esittämä seitsemäntoistasijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liite 2.17) koostuu itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 2.
Edellä mainitussa itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 kysymyksessä oleva keksintö on määritelty seuraavasti:
1. Ikkunarakenne (10),
- johon kuuluu vähintään kaksi ikkunaelementtiä (16, 16’),
• joista ensimmäiseen (16’) kuuluu ulkotilaa (30) vasten oleva ikkunalasi (18’), jonka ulkotilan (30) puoleisessa pinnassa on lämmön keräämiseksi ikkunalasiin (18’) selektiivipinnoite, joka on kova selektiivipinnoite (20) joka on säänkestävä ja metallioksidia,
• joista toiseen (16) kuuluu sisätilaa (28) vasten oleva ikkunalasi (18) ja jossa ikkunaelementissä (16) olevan ikkunalasin (18, 18’) ikkunarakenteen (10) sisään jäävässä pinnassa on ikkunaelementissä (16) olevaa hermeettistä tilaa (24) vasten oleva pehmeä selektiivipinnoite (22), joka on metallioksidia ja kovaan selektiivipinnoitteeseen (20) verrattuna lämpösäteilyä paremmin heijastava pinnoite;
- jossa ensimmäisen ja toisen ikkunaelementin (16, 16’) väliin jää välitila (26), joka on tavallinen ilmatila; ja
- jossa kovan selektiivipinnoitteen (20) ja pehmeän selektiivipinnoitteen (22) emissiviteetti (ε) on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16;
- jossa ulkotilaa (30) vasten olevan ikkunalasin (18’) sisätilan (28) puoleiseen pintaan kuuluu selektiivipinnoite (22) auringonsuojaominaisuudella; ja
- joka lisäksi käsittää karmit (12) ikkunarakenteen (10) kiinnittämiseksi käyttökohteeseen ja siten avattavaksi konfiguroidut puitteet (14, 14’) ikkunaelementtien (16, 16’) kiinnittämiseksi karmeihin (12), että ensimmäisen ja toisen ikkunaelementin (16, 16’) väliin jäävä välitila (26) on pestävissä.
Itsenäisessä suojavaatimuksessa 2 keksintö on puolestaan määritelty seuraavasti:
2. Ikkunarakenne (10),
- johon kuuluu vähintään yksi ikkunaelementti (16),
• joka käsittää ulkotilaa (30) vasten olevan ikkunalasin (18’), jonka ulkotilan (30) puoleisessa pinnassa on lämmön keräämiseksi ikkunalasiin (18’) selektiivipinnoite, joka on säänkestävä ja metallioksidia ja kova selektiivipinnoite (20),
• joka käsittää sisätilaa (28) vasten olevan ikkunalasin (18), jonka ikkunarakenteen (10) sisään jäävässä pinnassa on ikkunaelementissä (16) olevaa hermeettistä tilaa (24) vasten oleva pehmeä selektiivipinnoite (22), joka on metallioksidia ja kovaan selektiivipinnoitteeseen (20) verrattuna lämpösäteilyä paremmin heijastava pinnoite;
- jossa ulkotilaa (30) vasten olevan ikkunalasin (18’) ja sisätilaa (28) vasten olevan ikkunalasin (18) välillä on ikkunalasi (18), joka on molemmilta puoliltaan hermeettistä tilaa (24) vasten;
- jossa kovan selektiivipinnoitteen (20) ja pehmeän selektiivipinnoitteen (22) emissiviteetti (ε) on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16; ja
- jossa ulkotilaa (30) vasten olevan ikkunalasin (18’) sisätilan (28) puoleiseen pintaan kuuluu selektiivipinnoite (22) auringonsuojaominaisuudella.
Kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö käsittää siten kaikki yhdeksässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 ominaispiirteet lisättynä karmeja ja avattavia puitteita koskevalla määritteellä sekä määritteellä, jonka mukaan ulkotilan vasten olevan ikkunalasin sisätilan puoleiseen pintaan kuuluu selektiivipinnoite auringonsuojaominaisuudella. Kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 2 mukainen keksintö puolestaan vastaa yhdeksässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 4 mukaista keksintöä.
Auringonsuojaominaisuuden osalta markkinaoikeus viittaa edellä ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 6 yhteydessä sanotulta osin lausuttuun.
Ikkunarakenteen karmeja ja avattavia puitteita koskevan määritteen osalta markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin selityksessä todetaan ainoastaan, että puitteet voivat olla saranoituina karmeihin, jotta ikkunalasit voidaan pestä.
Joka tapauksessa markkinaoikeus toteaa, että ikkunan varustamista avattavalla puitteella on pidettävä tunnettuna ja tavanomaisena ratkaisuna (ks. esimerkiksi edellä mainittu viitejulkaisu D23), jolla ei ole katsottava olevan itsenäistä, keksinnöllistä merkitystä, eikä sillä ole osoitettu olevan myöskään yhteisvaikutusta kysymyksessä olevan keksintönä esitetyn teknisen ratkaisun kanssa.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 tai 2 mukaisen ikkunarakenteen voida katsoa ilmentävän keksinnöllisyyttä. Näin ollen sekä kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 että itsenäisen suojavaatimuksen 2 mukaista ikkunarakennetta on pidettävä tunnettuun tekniikkaan nähden aivan ilmeisenä.
12 Kahdeksantoistasijainen, yhdeksäntoistasijainen ja kaksikymmentäsijainen suojavaatimusasetelma
Valittajan esittämät kahdeksantoistasijainen, yhdeksäntoistasijainen ja kaksikymmentäsijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liitteet 2.18, 2.19 ja 2.20) koostuvat, seitsemäntoistasijaisen suojavaatimusasetelman tavoin, itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 2.
Kysymyksessä olevien kahdeksantoistasijaisen, yhdeksäntoistasijaisen ja kaksikymmentäsijaisen suojavaatimusasetelman itsenäinen suojavaatimus 1 on ikkunarakenteen karmeja ja avattavia puitteita koskevaa määritettä lukuun ottamatta identtinen seitsemäntoistasijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 kanssa. Kahdeksantoistasijaisen, yhdeksäntoistasijaisen ja kaksikymmentäsijaisen suojavaatimusasetelman itsenäinen suojavaatimus 2 on identtinen seitsemäntoistasijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 2 kanssa.
Sekä kahdeksantoistasijainen, yhdeksäntoistasijainen että kaksikymmentäsijainen suojavaatimusasetelma eroavat seitsemäntoistasijaisesta suojavaatimusasetelmasta ainoastaan itsenäiseen suojavaatimukseen 1 sisältyvän ikkunarakenteen karmeja ja avattavia puitteita koskevan määritteen suhteen.
Ikkunarakenteen karmeja ja avattavia puitteita koskevan määritteen osalta markkinaoikeus viittaa edellä seitsemäntoistasijaisen vaatimusasetelman yhteydessä lausuttuun ensinnäkin siinä, että kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin selityksessä todetaan ainoastaan, että puitteet voivat olla saranoituina karmeihin, jotta ikkunalasit voidaan pestä, sekä toiseksi siinä, että joka tapauksessa ikkunan varustamista avattavalla puitteella on pidettävä tunnettuna ja tavanomaisena ratkaisuna, jolla ei ole katsottava olevan itsenäistä, keksinnöllistä merkitystä, eikä sillä ole osoitettu olevan myöskään yhteisvaikutusta kysymyksessä olevan keksintönä esitetyn teknisen ratkaisun kanssa.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei sen paremmin kysymyksessä olevien kahdeksantoistasijaisen, yhdeksäntoistasijaisen kuin kaksikymmentäsijaisen itsenäisen suojavaatimuksen 1 tai 2 mukaisen ikkunarakenteen voida katsoa ilmentävän keksinnöllisyyttä. Näin ollen kysymyksessä olevien sekä kahdeksantoistasijaisen, yhdeksäntoistasijaisen että kaksikymmentäsijaisen itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 2 mukaista ikkunarakennetta on pidettävä tunnettuun tekniikkaan nähden aivan ilmeisenä.
13 Kaksikymmentäyksisijainen, kaksikymmentäkaksisijainen, kaksikymmentäkolmesijainen ja kaksikymmentäneljäsijainen suojavaatimusasetelma
Valittajan esittämät kaksikymmentäyksisijainen, kaksikymmentäkaksisijainen, kaksikymmentäkolmesijainen ja kaksikymmentäneljäsijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liitteet 2.21, 2.22, 2.23 ja 2.24) koostuvat itsenäisestä suojavaatimuksesta 1.
Kysymyksessä olevat kaksikymmentäyksisijainen, kaksikymmentäkaksisijainen, kaksikymmentäkolmesijainen ja kaksikymmentäneljäsijainen suojavaatimusasetelma vastaavat seitsemäntoistasijaisen, kahdeksantoistasijaisen, yhdeksäntoistasijaisen ja kaksikymmentäsijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista keksintöä.
Viitaten siten edellä seitsemäntoistasijaisen, kahdeksantoistasijaisen, yhdeksäntoistasijaisen ja kaksikymmentäsijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 osalta lausuttuun markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevien kaksikymmentäyksisijaisen, kaksikymmentäkaksisijaisen, kaksikymmentäkolmesijaisen ja kaksikymmentäneljäsijaisen suojavaatimusasetelman mukaisen ikkunarakenteen voida katsoa ilmentävän keksinnöllisyyttä. Näin ollen mainittua kaksikymmentäyksisijaisen, kaksikymmentäkaksisijaisen, kaksikymmentäkolmesijaisen ja kaksikymmentäneljäsijaisen suojavaatimusasetelman mukaista ikkunarakennetta on pidettävä tunnettuun tekniikkaan nähden aivan ilmeisenä.
14 Kaksikymmentäviisisijainen suojavaatimusasetelma
Valittajan esittämä kaksikymmentäviisisijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liite 2.25) koostuu itsenäisestä suojavaatimuksesta 1.
Kysymyksessä oleva kaksikymmentäviisisijainen suojavaatimusasetelma vastaa yhdeksässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 4 mukaista keksintöä.
Viitaten siten edellä yhdeksässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 4 osalta lausuttuun markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevan kaksikymmentäviisisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen ikkunarakenteen voida katsoa ilmentävän keksinnöllisyyttä. Näin ollen mainittua kaksikymmentäviisisijaisen suojavaatimusasetelman mukaista ikkunarakennetta on pidettävä tunnettuun tekniikkaan nähden aivan ilmeisenä
15 Johtopäätös
Edellä todetulla tavalla yksikään valittajan markkinaoikeudessa esittämistä suojavaatimusasetelmista ei ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua valittajan esittämästä selityksen rajoittamista koskevasta pyynnöstä. Valitus on tämän vuoksi hylättävä.
Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen
Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.
Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen valittaja saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Lopputulos
Markkinaoikeus hylkää valituksen.
MUUTOKSENHAKU
Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.
Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Petri Rinkinen sekä markkinaoikeusinsinöörit Erkki Tiala ja Kirsikka Etuaho.
HUOMAA
Asiasta on valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 20.2.2017 taltionumero 694.