MAO:492/15

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

KappAhl Sverige AB on vaatinut, että valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 27.3.2014 kumotaan ja asia palautetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle kansainvälisen rekisteröinnin 1953 hyväksymiseksi koskemaan Suomea.

Perusteet

Kansainvälinen rekisteröinti 1953 on kokonaisuutena arvioiden erottamiskykyinen. Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä esitetty näkemys, jonka mukaan kyseisellä merkillä ei ole erottamiskykyä, koska se muodostuu pelkästään numeroista, jotka ilmaisevat valittajan perustamisvuoden tai tuotannon aloitusvuoden, on virheellinen.

Numerot esitetään graafisesti ja ne ovat siten lähtökohtaisesti erottamiskykyisiä ja rekisteröitävissä tavaramerkeiksi.

Kansainvälinen rekisteröinti 1953 ei ilmaise mitään kyseisen merkin kattamista tavaroista tai palveluista.

Se, että valittajayhtiö on perustettu vuonna 1953, tai se, että tavaroiden tuotanto on mahdollisesti aloitettu vuonna 1953, ei ole peruste katsoa numerosarjan 1953 kuvaavan tavaran tai palvelun ominaisuutta. Molemmat kyseiset tulkinnat viittaavat valittajaan yhtiönä eivätkä kysymyksessä olevan kansainvälisen rekisteröinnin kattamiin tavaroihin tai palveluihin, joista yhtäkään ei voida suoraan luonnehtia ilmaisulla 1953. Kuluttajalle ei myöskään voi syntyä mielikuvaa, että mainittu tuote olisi valmistettu jo vuonna 1953.

Tavaramerkkirekisteriin on Suomessa hyväksytty useita merkkejä, jotka muodostuvat yksinomaan numeroista, kuten merkit 501, 1188, 1650 ja 4711, joista myös merkit 501 ja 4711 ovat ymmärrettävissä vuosiluvuiksi. Myös sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) on hyväksynyt numeroista muodostuvia merkkejä, kuten merkit 1955, 1956 ja 1955. Kysymyksessä oleva kansainvälinen rekisteröinti ei rekisteröitävyyden osalta poikkea edellä mainituista merkeistä

Kansainvälinen rekisteröinti 1953 perustuu Ruotsissa hyväksyttyyn tavaramerkkirekisteröintiin vuodelta 2012. Pohjoismaissa on perinteisesti noudatettu yhtenäistä ratkaisulinjaa. Sillä, että rekisteröintiä ei ole hyväksytty joissain maissa, kuten Latviassa tai Puolassa, ei myöskään voi olla ohjaavaa vaikutusta Suomen osalta.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aiheen muuttaa valituksenalaista päätöstä.

Tavaramerkkilain 13 §:ssä mainitut perusteet eivät muodosta tyhjentävää luetteloa niistä perusteista, joiden perusteella merkki voidaan katsoa erottamiskyvyttömäksi.

Merkin graafinen esitettävyys ja merkin erottamiskyky ovat kaksi täysin eri asiaa.

Valittajan viittaamat Suomessa hyväksytyt tavaramerkkirekisteröinnit eivät ole rinnastettavissa nyt esillä olevan asian kanssa, koska ne eivät ole ymmärrettävissä vuosiksi, jolloin merkin haltija on perustettu, tai vuodeksi, jolloin tavaroiden tuottaminen tai palvelujen tarjoaminen on aloitettu. Patentti- ja rekisterihallituksen erottamiskykyarviointi eroaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) erottamiskykyarvioinnista. Viimeksi mainitun viraston päätökset eivät myöskään sido oikeudellisesti Patentti- ja rekisterihallitusta.

Valittajan lausuma

Erottamiskykyä koskeva arviointi voidaan tehdä vasta, kun merkki ja sen kattamat tavarat tai palvelut ovat tiedossa. Sama merkki voi olla yksien tavaroiden tai palvelujen osalta erottamiskykyinen ja toisten osalta erottamiskyvytön.

Vaatteiden tunnusmerkkeinä ei tavanomaisesti käytetä numeroita. Vaatteiden yhteydessä ei myöskään puhuta vuosimalleista, kuten joidenkin tavaroiden osalta on tapana. Koska lukujen käyttö, muodostivat ne vuosilukuja tai eivät, ei ole tavallista nyt kysymyksessä olevien tavaroiden tai palvelujen yhteydessä, on kysymyksessä oleva kansainvälinen rekisteröinti erottamiskykyinen.

Vaikka kansainvälinen rekisteröinti 1953 olisi ymmärrettävissä vuosiluvuksi, ei kohdeyleisö yhdistä sitä valittajan perustamisvuoteen, vaan näkee siinä tunnusmerkin ja erottamisvälineen, jonka avulla kohdeyleisö erottaa valittajan tuotteet toisten elinkeinonharjoittajien tarjoamista vastaavista tuotteista.

Joka tapauksessa kansainvälinen rekisteröinti 1953 on hyväksyttävä Suomea koskevaksi yhtenäisen kohtelun vuoksi.

Kansainvälinen rekisteröinti 1953 on joka tapauksessa hyväksyttävä Suomea koskevaksi sen perusteella, että se on ollut Suomessa käytössä vuodesta 2009, ja viimeistään hakemuksen hetkellä rekisteröinti on saavuttanut käytön kautta rekisteröintiin riittävän erottamiskyvyn.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asian tarkastelun lähtökohdat

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, ettei kansainvälinen rekisteröinti 1953 koske Suomea, koska rekisteröinniltä puuttuu erottamiskyky.

Asiassa on kyse siitä, onko kansainvälistä rekisteröintiä 1953 pidettävä erottamiskykyisenä valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainituille luokkien 18 ja 25 tavaroille ja luokan 35 palveluille.

Tavaramerkkilain 1 §:n 2 momentin mukaan tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti ja jonka avulla voidaan erottaa elinkeinotoiminnassa liikkeeseen lasketut tavarat toisten tavaroista. Tavaramerkkinä voi olla erityisesti sana mukaan lukien henkilönnimi, kuvio, kirjain, numero taikka tavaran tai sen päällyksen muoto.

Tavaramerkkilain 13 §:n mukaan rekisteröitävän tavaramerkin tulee olla omiaan erottamaan haltijan tavarat muiden tavaroista. Tavaran lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta, hintaa taikka valmistuspaikkaa tai aikaa joko yksinomaan tai ainoastaan vähäisin muunteluin tai lisäyksin ilmaisevaa merkkiä ei sellaisenaan ole katsottava erottamiskykyiseksi. Arvosteltaessa merkin erottamiskykyä on kiinnitettävä huomiota kaikkiin asianhaaroihin ja erityisesti siihen, kuinka kauan ja miten laajalti merkkiä on käytetty. Mitä tavaramerkkilaissa säädetään tavaroista, on lain 1 §:n 3 momentin mukaan vastaavasti voimassa palveluista.

Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY (jäljempänä tavaramerkkidirektiivi) 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan tavaramerkkejä, joilta puuttuu erottuvuus, ei saa rekisteröidä.

Tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä muodostuvia tavaramerkkejä, jotka voivat elinkeinotoiminnassa osoittaa tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia, ei saa rekisteröidä.

Tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuilta kuvailevilta merkeiltä puuttuu myös direktiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky, ellei direktiivin 3 artiklan 3 kohdan soveltamisesta muuta johdu (tuomio Strigl ja Securvita, C 90/11 ja C-91/11, EU:C:2012:147, 21 kohta).

Asian arviointi

Tavaramerkin kuvailevuutta ja erottamiskykyä arvioitaessa on otettava huomioon toisaalta ne tavarat ja palvelut, joita varten merkki halutaan rekisteröidä, ja toisaalta se, miten kohdeyleisö ymmärtää merkin. Näin ollen haetun merkin merkityksen pohjalta on arvioitava sitä, onko kohdeyleisön näkökulmasta katsottaessa merkin ja kysymyksessä olevien tavaroiden ja palvelujen välillä riittävän suora ja konkreettinen suhde.

Kansainvälinen rekisteröinti 1953 kattaa seuraavat tavarat ja palvelut:

luokka 18: "Leather and imitations of leather, and goods made of these materials and not included in other classes; animal skins, hides; trunks and travelling bags; umbrellas, parasols and walking sticks; whips, harness and saddlery; backpacks; bags and cases of leather; covers of leather; handbags; school bags; shopping bags; beach bags; toiletry bags (leather goods); suit valises; jewellery bags of textiles materials (empty); pocket purses; purses";
luokka 25: "Clothing, footwear, headgear";
luokka 35: "Retail services for clothing, headgear, footwear, umbrellas, parasols, leather and imitation leather and goods made of these materials, precious metals and their alloys and goods in precious metals or coated therewith, jewellery and costume jewellery, skin care products, perfumes, cosmetics, soaps, essential oils, hair lotions; business management services within the framework of franchising of clothes".

Kansainvälisen rekisteröinnin kattamat tavarat ja palvelut on suunnattu pääosin kaikille kuluttajille, joten kohdeyleisö muodostuu tavanomaisen valistuneesta ja kohtuullisen tarkkaavaisesta keskivertokuluttajasta. Vaatteiden franchisingiin liittyvät liikkeenjohdolliset palvelut luokassa 35 on kuitenkin suunnattu alan ammattilaisille, joiden tarkkaavaisuusasteen voidaan katsoa olevan tavanomaista korkeampi kyseisten palvelujen yhteydessä.

Kysymyksessä oleva kansainvälinen rekisteröinti muodostuu numerosarjasta 1953.

Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu, se seikka, että merkki koostuu pelkästään numeroista, ei sellaisenaan estä sen rekisteröimistä tavaramerkiksi. Lisäksi se, että merkki muodostuu numeroista, joita ei ole muunneltu graafisesti ja joita rekisteröinnin hakija ei näin ollen ole tyylitellyt luovasti tai taiteellisesti, ei myöskään sellaisenaan estä sitä, että tämä merkki voidaan rekisteröidä tavaramerkiksi (ks. tuomio Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, C-51/10 P, EU:C:2011:139, 29 ja 31 kohta).

Merkin rekisteröiminen tavaramerkiksi edellyttää sitä, että merkillä voidaan erottaa yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista. Merkiltä, joka kuvailee niitä tavaroita ja palveluja, joita varten sen rekisteröintiä tavaramerkiksi on haettu, puuttuu näiden tavaroiden ja palvelujen osalta erottamiskyky, ellei merkin voida katsoa tulleen erottamiskykyiseksi käytön kautta.

Tavaramerkkilain 13 §:n toisessa virkkeessä ja tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa mainittu luettelo tavaroiden ominaisuuksista ei ole tyhjentävä, vaan myös muut kuin kyseisissä säännöksissä mainitut tavaroiden tai palvelujen ominaisuudet voidaan ottaa huomioon. Mainituissa säännöksissä tarkoitetut merkit ovat vain niitä, joita käytetään rekisteröintihakemuksen kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen tietyn, kohdeyleisön helposti tunnistaman ominaispiirteen osoittamiseen. Merkin rekisteröinti tulisi evätä kuvailevuuden nojalla vain, jos on kohtuudella odotettavissa, että kohdeyleisö todella katsoo merkin kuvailevan jotakin näistä ominaisuuksista. (ks. vastaavasti tuomio Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, EU:C:2011:139, 49 ja 50 kohta).

Koska pelkästään numeroista koostuvat merkit samaistetaan yleensä lukuihin, niitä voidaan käyttää elinkeinotoiminnassa muun muassa tavaroiden valmistusajankohdan tai palvelujen suoritusajankohdan osoittamiseen. Jotta pelkästään numeroista koostuvan merkin rekisteröinti voitaisiin evätä sillä perusteella, että se kuvaa tavaroiden valmistusajankohtaa, palvelujen suoritusajankohtaa tai jotakin muuta ominaisuutta, on kuitenkin oltava kohtuudella odotettavissa, että kohdeyleisön mielestä näillä numeroilla ilmoitettu luku luonnehtii niitä tavaroita tai palveluja, joita varten rekisteröintiä haetaan (ks. vastaavasti määrän osalta tuomio Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, EU:C:2011:139, 52 kohta).

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että kansainvälinen rekisteröinti 1953 on ilman erottamiskykyä, koska se ilmaisee tavaroiden ja palvelujen alkuperää. Päätöksen mukaan merkki muodostuu vain numerosarjasta 1953, joka on ymmärrettävä vuosiluvuksi, joka ilmaisee vuotta, jolloin merkin haltija on perustettu, tai vuotta, jolloin tavaroiden tuottaminen tai palvelujen tarjoaminen on aloitettu.

Markkinaoikeus katsoo, että kansainvälinen rekisteröinti 1953 on ymmärrettävissä vuosiluvuksi. Markkinaoikeus katsoo myös, ettei ole lähtökohtaista estettä sille, etteikö vuosiluku sinänsä voisi toimia tavaramerkkinä.

Nyt kysymyksessä oleva merkki saattaa luoda mielikuvan siitä, että merkin haltija on mahdollisesti perustettu merkin kuvailemana vuonna tai että kansainvälisen rekisteröinnin kattamien tavaroiden tuotanto tai palvelujen tarjoaminen on aloitettu vuonna 1953. Merkki ei kuitenkaan luonnehdi kysymyksessä olevia tavaroita tai palveluja sellaisenaan, eikä merkin ja tavaroiden ja palvelujen välillä voida katsoa olevan riittävän suoraa ja konkreettista suhdetta.

Se, että merkin haltija on mahdollisesti perustettu merkin kuvailemana vuonna, ei ole merkin kattamien tavaroiden tai palvelujen ominaisuus. Myöskään se, että tavaroiden tuottaminen tai palvelujen tarjoaminen on mahdollisesti aloitettu kyseisenä vuonna, ei suoraan liity kyseisten tavaroiden ja palvelujen ominaisuuksiin. Ei myöskään ole kohtuudella odotettavissa kohdeyleisön kuvittelevan, että kysymyksessä olevat tekstiili- ja vaatetusalan tavarat, jotka eivät luonteeltaan ole sen tyyppisiä, että tietyllä valmistusvuodella olisi merkitystä, olisi valmistettu jo vuonna 1953, ja että kohdeyleisö siten ymmärtäisi mainitun merkin tavaroiden valmistusajankohdan kuvaukseksi ja näin ollen näiden tavaroiden yhden ominaisuuden kuvaukseksi. Kyseisen merkin ei voida katsoa kuvailevan myöskään mitään muuta kyseisten tavaroiden tai palvelujen ominaisuutta.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että kansainväliseltä rekisteröinniltä 1953 ei puutu erottamiskyky kuvailevuuden vuoksi tavaramerkkilain 13 §:n toisessa virkkeessä ja tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

Markkinaoikeus toteaa, että merkiltä voi puuttua tavaramerkkilain 13 §:n ensimmäisessä virkkeessä ja tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky myös muista syistä kuin sen mahdollisen kuvailevuuden vuoksi. Näin on silloin, kun merkki ei pysty yksilöimään kysymyksessä olevan tavaran tai palvelun alkuperää.

Nyt esillä olevassa asiassa ei ole kuitenkaan esitetty mitään muuta syytä erottamiskyvyn puuttumiselle kuin se, että merkki ilmaisee tavaroiden ja palvelujen alkuperää muodostuen vain numerosarjasta 1953, joka on ymmärrettävä vuosiluvuksi, joka ilmaisee vuotta, jolloin merkin haltija on perustettu, tai vuotta, jolloin tavaroiden tuottaminen tai palvelujen tarjoaminen on aloitettu.

Markkinaoikeus toteaa tältä osin, että tavaramerkin erottamiskykyä on aina arvioitava konkreettisesti suhteessa tavaramerkkihakemuksessa nimettyihin tavaroihin tai palveluihin. Vaikka on olemassa tiettyjä merkkiryhmiä, joilla voi olla harvemmin lähtökohtaista erottamiskykyä, unionin tuomioistuin ei ole kuitenkaan vapauttanut tavaramerkkirekistereitä tutkimasta konkreettisesti näihin ryhmiin kuuluvien merkkien erottamiskykyä suhteessa kysymyksessä oleviin tavaroihin tai palveluihin (tuomio SMHV v. BORCO-Marken-Import Matthiesen, C-265/09 P, EU:C:2010:5, 35 ja 37 kohta).

Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että kansainvälinen rekisteröinti 1953 on tavaramerkkilain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla erottamiskykyinen kaikille rekisteröinnin kattamille tavaroille ja palveluille.

Lopputulos

Markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 27.3.2014 ja palauttaa asian Patentti- ja rekisterihallitukselle kansainvälisen rekisteröinnin 1953 hyväksymiseksi koskemaan Suomea valituksenalaisessa päätöksessä mainittujen luokkien 18 ja 25 tavaroiden sekä luokan 35 palvelujen osalta.

MUUTOKSENHAKU

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen (eri mieltä), Nina Korjus ja Teija Kotro.

Asiassa on äänestetty. Eri mieltä olevan jäsenen äänestyslausunto on liitetty päätökseen.

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN ÄÄNESTYSLAUSUNTO

Markkinaoikeustuomari Karttunen:

Mitä tavaramerkkilaissa säädetään tavaroista, on lain 1 §:n 3 momentin mukaan vastaavasti voimassa palveluista.

Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY (jäljempänä tavaramerkkidirektiivi) 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan rekisteröidä ei saa tavaramerkkiä, joilta puuttuu erottuvuus.

Tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan rekisteröidä ei saa yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä muodostuvia tavaramerkkejä, jotka voivat elinkeinotoiminnassa osoittaa tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että merkin koostuminen pelkistä numeroista ei sellaisenaan estä sen rekisteröintiä. Edelleen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että se että merkki muodostuu numeroista, joita ei ole muunneltu graafisesti ja joita rekisteröinnin hakija ei näin ollen ole tyylitellyt luovasti tai taiteellisesti, ei myöskään sellaisenaan estä sitä, että tämä merkki voidaan rekisteröidä tavaramerkiksi (ks. tuomio Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, C-51/10 P, EU:C:2011:139, 29 ja 31 kohta).

Erottamiskyvyn arviointi

Tavaramerkin erottamiskykyä arvioitaessa on otettava huomioon yhtäältä ne tavarat tai palvelut, joita varten merkki halutaan rekisteröidä, ja toisaalta se, miten kohdeyleisö ymmärtää merkin.

Kansainvälinen rekisteröinti 1953 kattaa luokissa 18, 25 ja 35 seuraavat tavarat ja palvelut:

luokassa 18 tavarat: "Leather and imitations of leather, and goods made of these materials and not included in other classes; animal skins, hides; trunks and travelling bags; umbrellas, parasols and walking sticks; whips, harness and saddlery; backpacks; bags and cases of leather; covers of leather; handbags; school bags; shopping bags; beach bags; toiletry bags (leather goods); suit valises; jewellery bags of textiles materials (empty); pocket purses; purses";
luokassa 25 tavarat: "Clothing, footwear, headgear";
luokassa 35 palvelut: "Retail services for clothing, headgear, footwear, umbrellas, parasols, leather and imitation leather and goods made of these materials, precious metals and their alloys and goods in precious metals or coated therewith, jewellery and costume jewellery, skin care products, perfumes, cosmetics, soaps, essential oils, hair lotions; business management services within the framework of franchising of clothes".

Nyt kyseessä olevien luokkiin 18, 25 ja 35 kuuluvien tavaroiden ja palvelujen, muun ohella vaatteiden, asusteiden, päähineiden, jalkineiden, laukkujen sekä näihin liittyvien palvelujen, voidaan katsoa olevan tavallisille kuluttajille suunnattuja. Kohdeyleisön on siten käsillä olevassa tapauksessa katsottava muodostuvan tavallisista suomalaisista kuluttajista.

Kysymyksessä oleva kansainvälinen rekisteröinti muodostuu pelkästään luvusta 1953.

Kuten Patentti- ja rekisterihallitus valituksenalaisessa päätöksessään ja markkinaoikeuden enemmistö, katson, että luvun 1953 on ymmärrettävä viittaavan ennen kaikkea vuosilukuun 1953.

Vuosilukujen esiintymistä erilaisissa vaatetukseen liittyvissä tuotteissa, kuten esimerkiksi "kuvioelementtinä" puseron rinnuksessa, on pidettävä varsin tavanomaisena. Tämä kyseessä oleviin tavaroihin ja palveluihin liittyvä yleinen käytäntö huomioon ottaen katson, ettei kohdeyleisö mainittujen tavaroiden ja palvelujen kohdalla miellä kyseessä olevaa pelkästään luvusta 1953 muodostuvaa merkkiä tavaramerkiksi ja ettei mainittu merkki näin ollen ole omiaan erottamaan valittajan tavaroita ja palveluja muiden vastaavista tavaroista ja palveluista tavaramerkkilain 13 §:n ensimmäisen virkkeen ja tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan tarkoittamalla tavalla.

Näin ollen sillä, onko lukua 1953 pidettävä tavaramerkkinä, joka muodostuu sellaisista merkinnöistä tai merkinnöistä, jotka voivat elinkeinotoiminnassa osoittaa tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia, ei ole katsottava olevan asiassa merkitystä.

Merkin erottamiskyvyn arviointi tulee tehdä aina tapauskohtaisesti kunkin kysymyksessä olevan merkin osalta erikseen. Näin ollen myöskään valittajan viittaamista aiemmista tavaramerkkien rekisteröinneistä ei voida päätellä, että kansainvälistä rekisteröintiä 1953 olisi pidettävä tavaramerkkilain 13 §:ssä tarkoitetuin tavoin erottamiskykyisenä nyt kyseessä oleville tavaroille ja palveluille.

Edellä esitetty huomioon ottaen katson, ettei kansainvälinen rekisteröinti 1953 ole erottamiskykyinen.

Erottamiskyvyn saavuttamisesta käytön perusteella

Vaikka kansainvälinen rekisteröinti 1953 ei sellaisenaan ole erottamiskykyinen, merkki on voinut tulla erottamiskykyiseksi, jos merkkiä on käytetty pitkäaikaisesti ja laajalti tavaroiden tai palvelujen tunnuksena.

Asiassa on mainitulta osin kyse vielä siitä, onko kansainvälinen rekisteröinti 1953 saavuttanut erottamiskyvyn käytön perusteella kysymyksessä olevien luokkien 18 ja 25 tavaroiden sekä luokan 35 palvelujen osalta.

Valittaja on valituksessaan markkinaoikeudelle esittänyt, kuinka kansainvälinen rekisteröinti on ollut Suomessa käytössä vuodesta 2009. Tämän lisäksi valittaja on toimittanut markkinaoikeudelle tietoja tuotteidensa myyntiluvuista.

Katson, ettei pelkästään kyseinen valittajan toimittama selvitys osoita, että kansainvälinen rekisteröinti 1953 olisi tullut hakemuksen tekemishetkeen mennessä myöskään käytön perusteella tavaramerkkilain 13 §:n tarkoittamalla tavalla erottamiskykyiseksi.

Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla katson, että kansainvälinen rekisteröinti 1953 ei ole erottamiskykyinen kysymyksessä olevien luokkien 18 ja 25 tavaroiden sekä luokan 35 palvelujen osalta. Tämän vuoksi hylkään valituksen.

Vakuudeksi:

Puheenjohtaja Jussi Karttunen

PRH:n päätös

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.