MAO:770/15

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 18.6.2013 (liitteenä)

Päätöksestä on valitettu Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta annetun lain 2 §:n nojalla asia on siirtynyt markkinaoikeuden käsiteltäväksi.

ASIAN TAUSTA

Kamyr, Inc. on 2.11.1995 hakenut Suomessa jatketulla kansainvälisellä patenttihakemuksella patenttia keksintöön nimeltä "Menetelmä ja laitteisto massan käsittelemiseksi". Hakemus on sittemmin siirretty Andritz Inc.:lle.

Patentti- ja rekisterihallitus on 15.1.2010 myöntänyt Andritz Inc.:lle patentin numerolla FI 120650.

Metso Paper Sweden AB on tehnyt Patentti- ja rekisterihallitukselle väitteen edellä mainittua patenttia vastaan ja vaatinut, että patentti kumotaan kokonaisuudessaan.

Väitekäsittelyn aikana Andritz Inc. on 29.11.2011 toimittanut Patentti- ja rekisterihallitukselle muutetut patenttivaatimukset, pyytäen patentin pysyttämistä voimassa muutettujen patenttivaatimusten 1–47 mukaisena.

Patentti- ja rekisterihallitus on 18.6.2013 antamallaan päätöksellä kumonnut patentin numero FI 120650 kokonaisuudessaan.

Metso Paper Sweden AB:n toiminimi on sittemmin muutettu Valmet AB:ksi.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Andritz Inc. on vaatinut, että valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 18.6.2013 kumotaan ja että patentti numero FI 120650 pidetään voimassa yhtiön väitekäsittelyn aikana 29.11.2011 Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamien muutettujen patenttivaatimusten 1–47 mukaisena. Toissijaisesti Andritz Inc. on vaatinut, että patentti numero FI 120650 pidetään voimassa yhtiön markkinaoikeudelle toimittamien toissijaisten patenttivaatimusten 1–4 mukaisena.

Perusteet

Kysymyksessä oleva keksintö on uusi ja se eroaa olennaisesti ennestään tunnetusta tekniikan tasosta.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu virheellisesti, että Andritz Inc.:n väitekäsittelyn aikana 29.11.2011 Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamien muutettujen patenttivaatimusten (jäljempänä myös ensisijaiset patenttivaatimukset) itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kaikki piirteet, sanotussa päätöksessä mainittua piirrettä F2 lukuun ottamatta, olisivat tunnettuja kyseisessä Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D1 perusteella.

Mainittujen ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen piirteen F1 mukaan "osavaiheet (a) ja (b) suoritetaan ainakin seuraavien vaiheiden aikana: impregnointi (10), keiton alun tienoilla (laite 30) ja keiton lopun tienoilla (laite 32)". Edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 ei ole esitetty, että ainakin juuri kyseisissä olennaisissa kohden suoritetaan osavaiheet (a) ja (b). Viitejulkaisusta D1 käy pikemminkin ilmi, että suurimolekyylisten aineiden poisto yhdessä vaiheessa on riittävä ja että tämä tehdään ennen kuin keiton päävaiheen reaktiot alkavat tai aikaisemmin.

Alan ammattimies ei edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 saamansa tiedon perusteella olisi muutoinkaan päätynyt ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen menetelmään. Sanottu menetelmä eroaa siten olennaisesti ennestään tunnetusta tekniikasta.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä ei ole otettu huomioon, että kysymyksessä olevaa keksintöä koskevan patenttijulkaisun useissa kuvissa ja niihin liittyvässä selostuksessa on esitetty useita tuloksia, joiden mukaan ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisella menetelmällä on saatu massaa, jonka ominaisuudet ovat parantuneet. Tällöin on juuri olennaista, että tehollisen liuenneen orgaanisen materiaalin pitoisuus on tasolla 100 g/l tai sen alle olennaisesti koko kraftkeiton ajan.

Edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 on sinänsä käynyt ilmi, että on hyvä poistaa liuennutta orgaanista materiaalia, jonka molekyylipaino on yli 3.500. Viitejulkaisusta D1 ei kuitenkaan ole käynyt ilmi, että mainittu poisto olisi vastannut kysymyksessä olevan keksinnön ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä F2, eli tehollisen liuenneen orgaanisen materiaalin pitoisuuden pitämistä tasolla 100 g/l tai sen alle olennaisesti koko kraftkeiton ajan.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu P1 on koskenut vain liuennutta ligniiniä. Edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 on puolestaan nimenomaisesti todettu, että keksinnön edut saavutetaan, kun poistetaan ainoastaan se materiaali, jonka molekyylipaino on yli 3.500. Vaikka viitejulkaisussa D1 on mainittu myös ainemääriä prosentteina, niin sekään ei kaiken muun tiedon lisänä olisi johtanut kysymyksessä olevan keksinnön ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen määrittelyyn. Kysymyksessä olevassa keksinnössä on käsitelty useamman kuin yhden puussa olevan orgaanisen yhdisteen liukenemista keittoprosessin aikana, ja siksi orgaanisten yhdisteiden erilaisia liukenemisnopeuksia lipeään. Koska orgaanisilla yhdisteillä on erilaiset liukenemisnopeudet, on tärkeää säätää DOM-pitoisuus arvoon 100 g/l tai sen alle koko keiton ajaksi. Mainitun viitejulkaisun D1 perusteella alan ammattimies olisi ryhtynyt korkeintaan optimoimaan sen aineen määrää, jonka molekyylipaino on yli 3.500.

Edellä esitetyn perusteella myös ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisissä patenttivaatimuksissa 27, 38 ja 45 esitetyt keksinnöt eroavat olennaisesti ennestään tunnetusta tekniikasta.

Ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 40 mukainen laitevaatimus on myös keksinnöllinen. Alan ammattimies ei olisi yhdistänyt valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuja viitejulkaisuja D1 ja D3, ja vaikka olisi yhdistänytkin, ei olisi päätynyt mainitun ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 40 mukaiseen laitteeseen.

Edellä mainitun viitejulkaisun D1 mukainen laitteisto on ollut erilainen kuin edellä mainitun viitejulkaisun D3 mukainen laitteisto, koska viitejulkaisussa D1 poistettu liuos on ultrasuodatettu ja kierrätetty sitten keittimeen, kun taas viitejulkaisussa D3 kierron kautta on tuotu uudet käsittelynesteet keittimeen.

Valmet AB:n vastaus

Vaatimukset

Valmet AB on vaatinut, että valitus hylätään.

Perusteet

Valituksessa ei ole osoitettu, että kysymyksessä olevaan keksintöön sisältyisi mitään sellaista, joka eroaisi tunnetusta tekniikasta.

Ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 osalta valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu aivan oikein, että sanotussa päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D1 kaikki ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet, lukuun ottamatta kyseisessä päätöksessä mainittua piirrettä F2, ovat tunnettuja. Viimeksi mainitusta erosta ei kuitenkaan ole aiheutunut mitään merkittävää eroa viitejulkaisuun D1 nähden.

Monissa alan käsikirjoissa on kuvattu, kuinka suuri osa liuenneesta orgaanisesta materiaalista on suurimolekulaarista ja poistettavissa ultrasuodatuksella. DOM-pitoisuuden pitäminen tasolla 100 g/l tai alle olennaisesti koko kraftkeiton ajan ei ole ollut erityisen matala pitoisuus, eikä se näin ollen ole tuonut yllättävää vaikutusta tunnettuun tekniikkaan nähden.

Edellä esitetty pätee myös ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisten patenttivaatimusten 27 ja 45 mukaisiin kraftkeittomenetelmiin sekä itsenäisen patenttivaatimuksen 38 mukaiseen kraftmassaan.

Ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäinen patenttivaatimus 40 ei eroa olennaisesti valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainituista viitejulkaisuista D1 ja D3.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäiset patenttivaatimukset 1 ja 40 ovat uusia, mutta ne eivät olennaisesti eroa tunnetusta tekniikasta.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D1 käy ilmi, että vaikka suurimolekyylisten aineiden poisto voidaan aloittaa impregnoinnin yhteydessä, niin suurin hyöty saadaan kun poisto tehdään bulkkidelignifioinnin, eli keiton päävaiheen, aikana. Mainitun viitejulkaisun D1 selitysosassa kuvataan, että keittoliuoksen poisto voi tapahtua jatkuvasti koko prosessin läpi; toisaalta kokeellisesti laboratoriomittakaavassa on toteutettu prosessi, jossa suurimolekyylisiä aineita on poistettu kolmessa eri kohdassa.

Kysymyksessä olevan keksinnön ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteenä F2 esitetyn DOM-pitoisuuden pitämisen tasolla 100 g/l tai alle olennaisesti koko kraftkeiton ajan tekninen vaikutus ei myöskään ole selvä. Kysymyksessä olevasta patentista ei käy ilmi se, miten liuenneen orgaanisen aineen pitoisuutta kontrolloidaan mainittuun arvoon. Siten tämä piirre ei vaikuta keksinnöllisyysarviointiin.

Erityisesti valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittujen viitejulkaisujen D1 ja P1 valossa alan ammattimies on kyennyt kehittämään ja optimoimaan prosessia.

Ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 40 mukainen laite ja valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D2 mukainen laite eroavat toisistaan siltä osin, että mainitun ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 40 mukaan jokaiselle sihdille liittyy kierrätyslinja sekä välineet korvausliuoksen tuomiseksi kierrätyslinjaan. Mainitusta viitejulkaisusta D2 ei myöskään käy ilmi välineitä erotetun liuoksen käsittelemiseksi liuenneen orgaanisen materiaalin poistamiseksi ja korvausliuoksen valmistamiseksi. Eron vaikutuksesta saadaan aikaan parempaa kraftmassaa, jolla on paremmat laatuominaisuudet.

Kysymyksessä olevan keksinnön tekninen ongelma on ollut, kuinka muuntaa edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 tunnettua laitetta selluloosamassan kraftkeittoon massan laadun parantamiseksi. Tätä ongelmaa ratkaistessaan alan ammattimies olisi tutustunut selluloosan jatkuvatoimisiin keittimiin/keittomenetelmiin, joilla on saatu parannettua massan laatua. Näistä edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 keiton selektiivisyyttä ja siten massan laatua on parannettu korvaamalla käytetty keittoliuos liuoksella, josta on poistettu suuren molekyylimassan orgaaniset yhdisteet. Alan ammattimies olisi pystynyt optimoimaan laitetta lisäämällä erotusvälineitä ja korvauslinjoja useaan eri vaiheeseen prosessia.

Ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 40 mukainen laite ei siten ole eronnut olennaisesti edellä mainituista viitejulkaisuista D2 ja D1 tunnetusta tekniikasta.

Andritz Inc.:n lausuma

Valittajan markkinaoikeudelle toimittamien kysymyksessä olevan keksinnön toissijaisten patenttivaatimusten (jäljempänä myös toissijaiset patenttivaatimukset) itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen laite ja valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D2 mukainen laite eroavat toisistaan niin monissa piirteissä, ettei mainitun viitejulkaisun D2 pitäminen lähimpänä julkaisuna ole perusteltua. Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitut viitejulkaisut D2 ja D1 ovat koskeneet huomattavasti erilaisia prosesseja ja siten laitteistoja, joten niitä yhdistämällä ei ole voitu mitenkään päätyä kysymyksessä olevan keksinnön toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen laitteeseen. Edellä mainitut viitejulkaisut D2 ja D1 ovat koskeneet erilaisia ongelmia ja ratkaisuja niihin. Viitejulkaisussa D2 on estetty ligniinin häiritsevää saostumista pH:n säädöllä, kun taas viitejulkaisussa D1 häiritseviä aineita on poistettu ultrasuodatuksella.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 poistetaan tietyn molekyylikoon omaavaa ainesta. Siitä ei kuitenkaan käy ilmi kysymyksessä olevan patentin patenttivaatimusten mukainen kokonaisprosessi tai laitteisto parempilaatuisen massan tuottamiseksi

Muut kirjelmät

Patentti- ja rekisterihallitus on lisälausumassaan esittänyt valittajan toissijaisten patenttivaatimusten osalta, että niihin sisältyvän itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen laite on uusi sekä eroaa olennaisesti valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainituista viitejulkaisuista D2 ja D1 tunnetusta tekniikasta. Koska mainitun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen laite eroaa olennaisesti ennestään tunnetusta tekniikasta, myös epäitsenäisten patenttivaatimusten 2–4 kohteet eroavat olennaisesti ennestään tunnetusta tekniikasta.

Toissijaisten patenttivaatimusten itsenäinen patenttivaatimus 1 eroaa ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisestä patenttivaatimuksesta 40 siltä osin, että lähimmäksi tekniikan tasoksi valitusta edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 ei käy ilmi kumpaakaan mainittuun toissijaisten patenttivaatimusten itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 lisättyä piirrettä. Eron aikaansaama tekninen vaikutus ja objektiivinen tekninen ongelma eivät sinänsä ole muuttuneet. Kuitenkin tarkasteltaessa sitä, ratkaisisiko alan ammattimies objektiivisen teknisen ongelman patenttivaatimuksissa määritetyllä tavalla koko ennestään tunnetun tekniikan perusteella tarvitsematta missään vaiheessa kekseliäisyyttä, lisätyt piirteet saavat aikaan eron.

Valmet AB on lisälausumassaan esittänyt valittajan toissijaisten patenttivaatimusten osalta, että niihin sisältyvän itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet löytyvät kaikki valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D1. Mainitussa toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 ei siten ole mitään sellaista, joka tekisi sen esittämästä laitteesta uuden.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko Andritz Inc.:n ensisijaisissa tai toissijaisissa patenttivaatimuksissa kuvattu keksintö uusi ja eroaako se olennaisesti tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista.

2 Sovellettavat oikeusohjeet

Patenttilain 1 §:n 1 momentin mukaan, joka on tehnyt mihin tekniikan alaan tahansa liittyvän keksinnön, jota voidaan käyttää teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään.

Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti muun ohella, milloin patentti on myönnetty, vaikkei mainitun lain 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty.

3 Ensisijaiset patenttivaatimukset

3.1 Patenttivaatimukset

Markkinaoikeuden tarkasteltavina ovat ensisijaisesti valittajan väitekäsittelyn aikana 29.11.2011 Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamat muutetut patenttivaatimukset 1–47 (ensisijaiset patenttivaatimukset).

Ensisijaisten patenttivaatimusten mukainen keksintö koostuu itsenäisistä patenttivaatimuksista 1, 27, 38, 40 ja 45 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–26, 28–37, 39, 41–44 ja 46–47.

Kyseisten patenttivaatimusten viidestä itsenäisestä patenttivaatimuksesta kolme kohdistuu menetelmään, yksi kraftmassaan ja yksi laitteeseen.

Ensisijaisten patenttivaatimusten ensimmäinen menetelmään kohdistuva itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti:

1. Menetelmä kraftmassan valmistamiseksi keittämällä hienonnettua selluloosapitoista kuitumateriaalia, tunnettu siitä, että massaa valmistetaan jatkuvasti, seuraavia osavaiheita (18, 30, 31, 32, 33) käyttäen materiaalin kraftkeiton aikana:

(a) erotetaan (käyttämällä sihtejä 18, 30–33, pumppuja 19, 34–37 jne.) selluloosapitoisesta materiaalista liuosta, joka sisältää olennaisesti riittävästi liuennutta orgaanista materiaalia vaikuttamaan haitallisesti massan lujuuteen, H-tekijään, tehollisen alkalin määrään ja/tai massan valkaistavuuteen; ja

(b) korvataan (linjoissa 21, 51–54) koko erotettu liuos tai osa siitä sellaisella liuoksella, joka sisältää huomattavasti vähemmän tehollista liuennutta orgaanista materiaalia kuin erotettu liuos, jotta voitaisiin vaikuttaa positiivisesti massan lujuuteen, H-tekijään, tehollisen alkalin määrään ja/tai massan valkaistavuuteen, jolloin osavaiheet (a) ja (b) suoritetaan ainakin seuraavien vaiheiden aikana: impregnointi (10), keiton alun tienoilla (laite 30) ja keiton lopun tienoilla (laite 32) ja osavaiheet (a) ja (b) suoritetaan tehollisen liuenneen orgaanisen materiaalin pitoisuuden pitämiseksi tasolla 100 g/l tai sen alle olennaisesti koko kraftkeiton ajan.

Ensisijaisen patenttivaatimusten toinen menetelmään kohdistuva itsenäinen patenttivaatimus 27 kuuluu seuraavasti:

27. Kraftkeittomenetelmä, jossa keitetään hienonnettua selluloosapitoista kuitumateriaalia ainakin 100 tonnia päivässä, tunnettu siitä, että tehollisen liuenneen orgaanisen materiaalin pitoisuus keittoliuoksessa pidetään tasolla 100 g/l tai sen alle olennaisesti koko kraftkeiton ajan.

Ensisijaisten patenttivaatimusten kraftmassaan kohdistuva itsenäinen patenttivaatimus 38 kuuluu seuraavasti:

38. Kraftmassa, joka on valmistettu kraftkeittämällä hienonnettua selluloosapitoista kuitumateriaalia, tunnettu siitä, että se on lujempaa kuin perinteisesti valmistettu massa, koska keittoliuoksen tehollisen liuenneen orgaanisen materiaalin pitoisuus on pidetty tasolla 100 g/l tai alle olennaisesti koko keiton ajan.

Ensisijaisten patenttivaatimusten laitteeseen kohdistuva itsenäinen patenttivaatimus 40 kuuluu seuraavasti:

40. Selluloosamassan kraftkeittoon tarkoitettu laite, johon kuuluvat pystysuora vuokeitin (11), keittimen eri tasoilla sijaitsevat ja eri vaiheisiin kuuluvat sihdit sekä sihteihin ja sihdeistä pois johtavat poisto-, korvaus- ja kierrätyslinjat, tunnettu siitä, että

sihdit käsittävät ainakin kaksi poisto/erotussihtiä (30–33), jotka sijaitsevat mainitun keittimen eri tasoilla ja kuuluvat eri keittovaiheisiin;

kuhunkin mainittuun sihtiin liittyy kierrätyslinja (38–41) ja erotuslinja (34–37);

kuhunkin mainittuun kierrätyslinjaan kuuluvat välineet korvausliuoksen (51, 52, WL) tuomiseen kierrätyslinjaan, jotta saadaan täydennettyä osa erotuslinjassa erotetusta liuoksesta tai koko poistettu liuos; ja

välineet (57, 58) erotetun liuoksen käsittelemiseen, jotta liuoksesta saadaan tehokkaasti poistettua liuennettua orgaanista materiaalia ja voidaan näin valmistaa korvausliuosta.

Ensisijaisten patenttivaatimusten kolmas menetelmään kohdistuva itsenäinen patenttivaatimus 45 kuuluu seuraavasti:

45. Hienonnetun selluloosa- ja kuitupitoisen materiaalin kraftkeittoon tarkoitettu menetelmä, jossa valmistetaan ainakin 8 tonnia massaa päivässä yksiastiaisessa eräkeittimessä (60), tunnettu siitä, että keittoliuoksen tehollisen liuenneen ligniinin pitoisuus pidetään noin tasolla 50 g/l tai sen alle olennaisesti koko kraftkeiton ajan.

3.2 Tunnettu tekniikka

Valituksen käsittelyn yhteydessä on tunnetun tekniikan osalta viitattu seuraaviin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuihin viitejulkaisuihin:
P1: Hartler, N. Extended Delignification in Kraft Cooking-A New Concept. Svensk Papperstidning, 1978, Vol 81, No. 15, s.483–484
D1: US 4670098
D2: US 3413189
D3: US 3425898

3.3 Itsenäinen patenttivaatimus 1

Markkinaoikeus toteaa, että kaikkia ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän piirteitä ei löydy yksinään mistään asiassa esillä olevasta viitejulkaisusta. Mainitun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää on siten pidettävä uutena tunnettuun tekniikkaan nähden.

Valittaja on esittänyt, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D1 mukaisesta menetelmästä siinä, että liuennutta orgaanista materiaalia poistetaan useassa kohdin prosessia.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitun viitejulkaisun D1 mukaan suurin hyöty saadaan, kun suurimolekyylisten aineiden poisto tehdään bulkkidelignifioinnin, eli keiton päävaiheen aikana, vaikkakin poisto voidaan aloittaa impregnoinnin yhteydessä. Mainitussa viitejulkaisussa D1 esitetään lisäksi, että keittoliuoksen poisto voi tapahtua jatkuvasti koko prosessin läpi (palsta 2, rivit 27–36), minkä lisäksi esimerkissä 1 (palsta 8, rivit 31–40) kuvataan laboratoriomittakaavassa toteutettu prosessi, jossa suurimolekyylisiä aineita poistetaan kolmessa eri kohdassa.

Ottaen huomioon, että edellä mainittujen liuenneen orgaanisen aineen poiston ja suurimolekyylisten aineiden poiston voidaan katsoa vastaavan toisiaan, markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän ero tunnettuun tekniikkaan ole mainitulta osin sellainen, että kyseistä menetelmää olisi pidettävä patenttilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla keksinnöllisenä.

Valittaja on itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän toisena erona tunnettuun tekniikkaan nähden esittänyt menetelmään liittyvän piirteen tehollisen liuenneen orgaanisen materiaalin pitoisuuden pitämisestä tasolla 100 g/l tai sen alle olennaisesti koko kraftkeiton ajan.

Markkinaoikeus toteaa, ettei edellä mainittu piirre sellaisenaan, vastaavalla tavalla esitettynä numeroarvona, käy ilmi edellä mainitusta viitejulkaisusta D1. Viitejulkaisuun D1 sisältyvä määritelmä "poistetaan suurimolekulaarisia yhdisteitä, molekyylipaino yli 3.500" ja kysymyksessä olevaan itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyvä määritelmä "pidetään DOM tasolla 100 g/l tai sen alle" ovat molemmat tietyin parametrein määriteltyjä piirteitä, joissa kummassakaan ei ole otettu täsmällisesti kantaa siihen, mitä kemiallisia yhdisteitä massankeittomatriisista poistetaan. Mainitussa viitejulkaisussa D1 yhdisteiden, joiden molekyylipaino on yli 3.500, on kuvattu vaikuttavan haitallisesti sellunvalmistuksen reaktioihin ja niiden poistamisen mahdollistavan delignifioinnin tehostamisen ja paremman saannon selektiivisyyttä huonontamatta. Näin kemikaalitarvetta tietyn ligniinipitoisuuden sisältävän sellun saamiseksi on mahdollista alentaa (palsta 1, rivi 64–palsta 2, rivi 7). Vastaavasti kysymyksessä olevan patentin selitysosassa (s. 2, viimeinen kappale) on kuvattu, kuinka DOM-pitoisuutta minimoimalla voidaan vaikuttaa positiivisesti massan valkaistavuuteen, vähentää kemikaalikulutusta ja lisätä massan lujuutta.

Markkinaoikeus katsoo alan ammattimiehelle olevan selvää, että kysymyksessä olevassa patentissa tarkoitetut liuenneet orgaaniset aineet ja edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 tarkoitetut molekyylipainoltaan yli 3.500 olevat aineet viittaavat olennaisesti samoihin yhdisteisiin, joita poistetaan samankaltaisissa olosuhteissa ultrasuodatuksen avulla. Kummankin menetelmän on siten katsottava tarkoittavan olennaisesti samojen yhdisteiden poistamista olennaisesti samojen haittavaikutusten välttämiseksi. Valittajan ei näin ollen ole katsottava osoittaneen, että myöskään edellä mainittu kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirre olisi merkinnyt olennaista eroa tunnettuun tekniikkaan nähden.

Valittaja on viitannut lisäksi siihen, että kysymyksessä olevan patentin tarkoittamassa menetelmässä käsiteltäisiin useamman kuin yhden puussa olevan orgaanisen yhdisteen liukenemista keittoprosessin aikana. Sanottu seikka ei kuitenkaan käy ilmi kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 sanamuodosta. Mainitussa patenttivaatimuksessa käytetty ilmaisu orgaaninen yhdiste on hyvin laaja ja sisältää niin ligniinin kuin muitakin sekä suuri- että pienimolekulaarisia aineita. Orgaanisten yhdisteiden erilaisia liukenemisnopeuksia lipeään tarkemmin ei myöskään ole tuotu esiin kysymyksessä olevaa keksintöä koskevassa patenttiasiakirjassa.

Sekä viitejulkaisussa D1 että kysymyksessä olevassa patentissa on myös ilmaistu optimitilanteen olevan suurimolekulaaristen yhdisteiden pitoisuuden ja vastaavasti DOM-tason minimointi, edullisimmin hyvin pieniin prosenttiosuuksiin ja pitoisuuksiin. Molemmissa on esitetty prosessiekonomian sanelema "kompromissitaso". Markkinaoikeus toteaa edelleen, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 on kuvattu suurimolekulaaristen yhdisteiden pitoisuudeksi alle 8 painoprosenttia keittoliuoksessa. Kysymyksessä olevaa keksintöä koskevan patenttijulkaisun selitysosassa on puolestaan esitetty orgaanisen liuenneen materiaalin pitäminen DOM-tasolla 100 g/l tai sen alle. Kyseiset suureet eivät sinänsä ole keskenään verrattavissa. Ottaen huomioon, että molemmissa kyseisissä menetelmissä hyödynnetään kuitenkin samankaltaisia poisto- ja kierrätysosaprosesseja käyttäen ultrasuodatusta samankaltaisissa olosuhteissa, myöskään mainitun seikan valossa ei kysymyksessä olevaa keksintöä koskevassa patenttiasiakirjassa ole katsottava tuodun esiin mitään sellaista, jonka perusteella mainittu piirre olisi pidettävissä keksinnöllisyysarvion kannalta merkityksellisenä.

Valittaja on osoituksena keksinnöllisyydestä viitannut vielä koetuloksiin, joiden mukaan kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisella menetelmällä on saatu massaa, jonka ominaisuudet ovat parantuneet käsittelemättömään massaan nähden. Kyseisissä vertailukokeissa (muiden muassa kuva 9) verrokkina on kuitenkin käytetty menetelmää ja sen tuloksia, joissa prosessiin ei ole sisältynyt minkäänlaisia poisto-/kierrätysvaiheita. Sellaisia kokeita, jotka osoittaisivat eroa edellä mainittuun, lähintä tekniikan tasoa edustavaan viitejulkaisuun D1, ei sen sijaan ole esitetty kysymyksessä olevaa keksintöä koskevan patenttijulkaisun selitysosassa eikä muussa aineistossa.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää on pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä eikä sen näin ollen ole katsottava eroavan olennaisesti siitä, mikä on tunnettua edellä mainitun viitejulkaisun D1 perusteella.

3.4 Muut itsenäiset patenttivaatimukset

Ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäinen patenttivaatimus 27 koskee edellä selostetulla tavalla menetelmää, jossa tehollisen liuenneen orgaanisen materiaalin pitoisuus keittoliuoksessa pidetään tasolla 100 g/l tai sen alle olennaisesti koko kraftkeiton ajan. Ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäinen patenttivaatimus 38 koskee puolestaan edellä selostetulla tavalla kraftmassaa, joka on valmistettu siten, että keittoliuoksen tehollisen liuenneen orgaanisen materiaalin pitoisuus on pidetty tasolla 100 g/l tai alle olennaisesti koko keiton ajan.

Ottaen huomioon, että edellä itsenäisen patenttivaatimuksen 1 yhteydessä on katsottu, ettei sanottuun vaatimukseen sisältyvä piirre tehollisen liuenneen orgaanisen materiaalin pitoisuuden pitämisestä tasolla 100 g/l tai sen alle olennaisesti koko kraftkeiton ajan ole merkinnyt olennaista eroa tunnettuun tekniikkaan nähden, markkinaoikeus katsoo, ettei myöskään edellä mainittujen itsenäisten patenttivaatimusten 27 ja 38 ole katsottava eroavan siitä, mikä on tunnettua valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D1.

Ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäinen patenttivaatimus 45 koskee edellä selostetulla tavalla menetelmää, jossa keittoliuoksen tehollisen liuenneen ligniinin pitoisuus pidetään noin tasolla 50 g/l tai sen alle olennaisesti koko kraftkeiton ajan.

Markkinaoikeus toteaa, ettei edellä mainitulle määritteelle pitoisuuden pitämisestä "noin tasolla 50 g/l tai sen alle" ole kysymyksessä olevassa patenttijulkaisussa esitetty erityistä etua edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 esitettyyn nähden. Mainitussa viitejulkaisussa D1 on kuvattu (palsta 3, rivit 1–11), kuinka pitoisuuden tavoitetaso on alle 8 painoprosenttia, mutta optimaalinen taso on 0,5–2 painoprosenttia keittoliuoksesta. Kysymyksessä olevaa keksintöä koskevan patenttijulkaisun selitysosassa voidaan keksinnön periaatteen osalta katsoa kuvatun (sivu 2, rivit 15–25) saman periaatteen, vaikka siinä on käytetty viitejulkaisussa D1 käytetystä poikkeavia suureita. Tehollisen liuenneen ligniinin pitämisen tasolla 50 g/l tai sen alle ja molekyylimassaltaan yli 3.500 aineiden tason pitäminen tasolla 0,5–2 painoprosenttia keittoliuoksessa voidaan odottaa tuottavan samanlaisen tehoa parantavan vaikutuksen. Edellä mainittu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevassa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 45 ole kuvattu mitään edellä mainittuun viitejulkaisuun D1 nähden yllättävää.

Ensisijaisen vaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 40 osalta markkinaoikeus katsoo, ettei kyseisen laitevaatimuksen mukaisen keksinnön ole valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainituilla perusteilla katsottava eroavan siitä, mikä on tunnettua sanotussa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D2 ja D1.

3.5 Epäitsenäiset patenttivaatimukset

Ensisijainen patenttivaatimusasetelma koostuu edellä selostetulla tavalla itsenäisistä patenttivaatimuksista 1, 27, 38, 40 ja 45 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–26, 28–37, 39, 41–44 ja 46–47. Edellä todetulla tavalla yksikään itsenäisten patenttivaatimusten 1, 27, 38, 40 tai 45 mukaisista keksinnöistä ei ole patentoitavissa. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua epäitsenäisten patenttivaatimusten patentoitavuudesta.

4 Toissijaiset patenttivaatimukset

4.1 Patenttivaatimukset

Toissijaisesti markkinaoikeuden tarkasteltavina ovat valittajan markkinaoikeudelle toimittamat muutetut patenttivaatimukset 1–4 (toissijaiset patenttivaatimukset).

Toissijaisten patenttivaatimusten mukainen keksintö koostuu itsenäisestä laitetta koskevasta patenttivaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–4.

Toissijaisten patenttivaatimusten itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti:

1. Selluloosamassan kraftkeittoon tarkoitettu laite, johon kuuluvat pystysuora vuokeitin (11), keittimen eri tasoilla sijaitsevat ja eri vaiheisiin kuuluvat sihdit sekä sihteihin ja sihdeistä pois johtavat poisto-, korvaus- ja kierrätyslinjat, tunnettu siitä, että

sihdit käsittävät ainakin kaksi poisto/erotussihtiä (30–33), jotka sijaitsevat mainitun keittimen eri tasoilla ja kuuluvat eri keittovaiheisiin;

kuhunkin mainittuun sihtiin liittyy kierrätyslinja (38–41) ja erotuslinja (34–37);

välineet (57, 58) erotetun liuoksen käsittelemiseen, jotta liuoksesta saadaan tehokkaasti poistettua liuennutta orgaanista materiaalia ja voidaan näin valmistaa korvausliuosta, ja että laitteeseen kuuluu impregnointiastia (10), jonka pohja on yhdistetty (22:n kautta) mainitun keittimen yläosaan; ja väline (18), joka on tarkoitettu poistamaan liuosta mainitusta impregnointiastiasta, jolla liuoksella on ensimmäinen liuenneen orgaanisen materiaalin pitoisuus, ja korvaamaan koko poistettu liuos tai osa siitä (16’:n tai 21:n kautta), jolla liuoksella on toinen liuenneen orgaanisen materiaalin pitoisuus, joka on huomattavasti alhaisempi kuin ensimmäisen liuenneen orgaanisen materiaalin pitoisuus.

4.2 Itsenäinen patenttivaatimus 1

Markkinaoikeus toteaa, ettei yhdestäkään asiassa esitetystä valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta P1, D1, D2 tai D3 ilmene kaikkia toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 esitettyjä keksinnön piirteitä. Sanottu huomioon ottaen itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on pidettävä uutena siihen nähden, mikä on tullut tunnetuksi asiassa esitettyjen viitejulkaisujen perusteella.

Markkinaoikeus toteaa, että sekä valittaja että Valmet AB ovat pitäneet lähimpänä tekniikan tasoa edustavana julkaisuna toissijaisten patenttivaatimusten itsenäiselle patenttivaatimukselle 1 valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittua viitejulkaisua D1.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 kuvataan muun muassa sellunkeittomenetelmään kehitetty laitteisto. Lisäksi mainitussa viitejulkaisussa D1 kuvataan sekä menetelmä että laite massan käsittelemiseksi siten, että liuoksesta poistetaan keittoa haittaavia ainesosia.

Markkinaoikeus toteaa, että toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kuvattu keksintö eroaa edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 kahdessa suhteessa.

Mainittu itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kuvattu keksintö eroaa ensinnäkin siinä, että sen kuhunkin sihtiin kuuluu kierrätyslinja. Tältä osin markkinaoikeus toteaa, että kyseinen piirre on edellä mainittujen muiden asiassa esitettyjen viitejulkaisujen perusteella ollut tunnettu jo 1960-luvulta.

Toiseksi kysymyksessä oleva itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kuvattu keksintö eroaa siinä, että sen mukaiseen laitteeseen sisältyy väline, joka on tarkoitettu poistamaan liuosta impregnointiastiasta, jolla liuoksella on ensimmäinen liuenneen orgaanisen materiaalin pitoisuus, ja korvaamaan koko poistettu liuos tai osa siitä liuoksella, jolla on toinen liuenneen orgaanisen materiaalin pitoisuus, joka on huomattavasti alhaisempi kuin ensimmäisen liuenneen orgaanisen materiaalin pitoisuus.

Viimeksi mainitulta osin on huomattava, ettei edellä todettu eroavuus välttämättä tarkoita erotusvälinettä, vaan riittävää on, että vähintään osa poistetusta liuoksesta korvataan matalamman DOM-pitoisuuden laimennusliuoksella.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 esitetyn mukaan käsiteltävää massaa (impregnoitu hake ja keittoliuos) poistetaan impregnointiastian pohjalta syöttölaitteen kautta ja johdetaan keittimen yläosaan. Massan siirto tapahtuu keittoastian yläosasta otetun ja edellä mainitun syöttölaitteen kautta kierrätettävän keittoliuoksen avulla (palsta 6, rivit 53˗64). Myös esitetystä esimerkistä 1 (palsta 8, rivit 31–40) ilmenee, että keittoliuoksen kierrätystä sovelletaan impregnointivaiheen poistolinjassa. Viitejulkaisussa D1 sinänsä esitetään, että suurin hyöty poistosta saadaan bulkkidelignifiointivaiheen aikana. Viitejulkaisussa esitetyn mukaan käsittelyä voidaan kuitenkin tehdä läpi koko prosessin, alkuvaiheesta lähtien. Täten suurimolekulaaristen yhdisteiden poiston impregnointivaiheen lopussa on katsottava olevan tunnettua edellä mainitusta viitejulkaisusta D1.

Kysymyksessä olevaa patenttia koskevassa patenttijulkaisussa ei myöskään tuoda esiin, minkä vaikutuksen juuri impregnointilaitteistoon sijoitettu poisto- ja korvauslaitteisto yhdessä muiden poistovaiheiden lisäksi tuottaisi. Sekä mainitusta patenttijulkaisusta (kuvio 15) että edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 on ymmärrettävissä, että liuenneen orgaanisen materiaalin pitoisuus on korkeimmillaan, ja vastaavasti suurin hyöty saadaan, poistosta keiton aikana, eikä niinkään impregnointivaiheen aikana. Kysymyksessä olevaa patenttia koskevassa patenttijulkaisussa on edelleen esitetty, että minimoimalla DOM-pitoisuus koko keiton ajan, massan lujuus lisääntyy huomattavasti (s. 2, rivit 1–3). Laitteen kannalta merkitsevänä on siten pidettävä sitä, että keittimessä on ainakin kahteen sen eri tasoon sijoittuvat sihdit ja niihin liittyvät kierrätyslinjat.

Edellä esitetty huomioon ottaen valittajan ei ole katsottava osoittaneen, että viimeksi mainitun kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen vaikutus laitteella saadun massan laatuun olisi merkinnyt tunnettuun tekniikkaan nähden yllättävää vaikutusta. Asiassa esitettyjen viitejulkaisujen valossa mainittua piirrettä onkin pidettävä pikemminkin alan ammattimiehelle normaalina suunnitteluvalintana.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista laitetta ei ole pidettävä patenttilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla keksinnöllisenä.

4.3 Epäitsenäiset patenttivaatimukset

Toissijainen patenttivaatimusasetelma koostuu edellä selostetulla tavalla itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–4. Edellä todetulla tavalla itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole patentoitavissa. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua epäitsenäisten patenttivaatimusten patentoitavuudesta.

5 Johtopäätös

Edellä todetulla tavalla sen paremmin ensisijaisten patenttivaatimusten kuin toissijaisten patenttivaatimusten mukainen keksintö ei ole patentoitavissa. Valitus on tämän vuoksi hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Ari Wirén sekä markkinaoikeusinsinöörit Erkki Tiala ja Kirsikka Etuaho.

PRH:n liite

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.