MAO:929/15
PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN
Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 3.5.2013 (liitteenä)
Päätöksestä on valitettu Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta annetun lain 2 §:n asia on siirtynyt markkinaoikeuden käsiteltäväksi.
ASIAN TAUSTA
A on 30.3.2012 hakenut hyödyllisyysmallia keksinnölle nimeltä "Talon ulkoseinärakenne".
Patentti- ja rekisterihallitus on 15.6.2012 rekisteröinyt edellä mainitun hakemuksen tarkoittaman hyödyllisyysmallin numerolla 9696.
SPU Oy on Patentti- ja rekisterihallitukselle tekemällään hakemuksella vaatinut rekisteröinnin julistamista mitättömäksi kokonaan.
Patentti- ja rekisterihallitus on 3.5.2013 antamallaan päätöksellä julistanut hyödyllisyysmallin numero 9696 rekisteröinnin mitättömäksi kokonaan.
ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA
Valitus
Vaatimukset
A on vaatinut, että valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 3.5.2013 kumotaan ja että hyödyllisyysmallin numero 9696 rekisteröinti pidetään voimassa.
Perusteet
Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukainen ratkaisu on valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuun viitejulkaisuun D1 nähden uusi ja se eroaa selvästi aiemmin tunnetusta tekniikasta.
Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukaisessa ulkoseinärakenteessa on kaksi erillistä pystyrunkoa ja niiden välinen eristyskerros. Pystyrunko toimii rakennuksen kantavana rakenteena, ja sen tulee täyttää tietyt rakennusmääräykset. Ellei rakenne täytä näitä määräyksiä, ei kyseessä ole runkorakenne, vaan jokin muu rakenne.
Edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 ei ole esitetty, että sen mukaisessa rakenteessa ilmatiivis lämmöneriste- sekä höyryn- ja ilmansulkukerros jatkuisi yhtenäisenä koko rakennuksen ympäri. Viitejulkaisussa D1 rakenne käsittää palkeista tai vastaavista rakenneosista koostuvan runkorakenteen, runkorakenteen rakenneosien välisen lämmöneristyksen sekä runkorakenteen ja lämmöneristyksen rakennuksen sisäpuolta kohti olevat pinnat peittävän höyrysulun. Lämmöneristekerros ei jatku yhtenäisenä, vaan katkeaa jokaisen runkopalkin kohdalla.
Mainitussa viitejulkaisussa D1 höyrysulun päälle on asennettu runkorakenteeseen kiinnitetty rimoitus tai harvalaudoitus, johon puolestaan on asennettu sisäverhous. Rimoitus on kiinnitetty runkorakenteeseen eli runkorakenteen pystypalkkeihin. Kyseessä on vaakarimoitus, jota ei voida pitää minkäänlaisena kantavana rakenteena. Rimoitus on kiinnitetty kantavaan runkorakenteeseen eikä se siten ole erillinen pystyrunko. Viitejulkaisuissa ei esitetä millään tavoin, että sisäpuoliselle rakenteelle halutaan siirtää muitakin kuormia.
Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukainen rakenne poistaa kylmäsillat myös seinämien kohdalta sekä seinämän ja alapohjan liitoskohdasta.
SPU Oy:n vastaus
Vaatimukset
SPU Oy on vaatinut, että valitus hylätään.
Perusteet
Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukainen ratkaisu ei ole keksinnöllinen, vaan se on vain yksi mahdollinen sovellus valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D1, jossa eristekerros jatkuu yhtenäisenä talon vaipan ympäri. Ponttirakenteella ja teippaamalla taataan saumojen tiiveys.
Erilaisia höyrynsulkurakenteita erilaisilla eristepaksuuksilla tunnetaan myös valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainituista viitejulkaisuista D2 ja D3. Myös kaksoisrunkorakenne on alalla yleisesti tunnettu ja käytetty ratkaisu.
Asiassa on merkityksetöntä millaisia kantavuusvaatimuksia kullekin runkorakenteelle asetetaan, sillä rakennesuunnittelija mitoittaa runkorakenteet sen mukaan, minkälaisen kuorman niiden tulee kantaa.
Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto
Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukainen ratkaisu on valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuun viitejulkaisuun D1 verrattuna uusi, mutta se ei eroa selvästi siitä, mikä on tullut aikaisemmin tunnetuksi.
Edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 on esitetty katto- tai seinärakenne, joka käsittää palkeista tai vastaavista rakenneosista koostuvan runkorakenteen, runkorakenteen rakenneosien välisen lämmöneristyksen ja lämmöneristyksen rakennuksen sisäpuolta kohti olevat pinnat peittävän höyrynsulun, joka on kiinnitetty runkorakenteeseen, sekä höyrynsulun päälle järjestetyn sisäverhouksen. Höyrynsulkulevy kiinnitetään rakennuksen seinärunkoon ja sen päälle kiinnitetään rimoitus tai harvalaudoitus sisämateriaalin kiinnitystä varten. Kiinnityksessä ja pintamateriaalin asennuksessa käytettävät naulat ja ruuvit eivät aiheuta ilmavuotoja, jos ne eivät mene kokonaan levyn läpi. Kysymyksessä olevassa hyödyllisyysmallissa esitetty keksintö on tähän nähden uusi.
Mainitussa viitejulkaisussa D1 esitetty rungon sisäpuolinen höyrynsulku on muodostettu pääasiallisesti umpisolumuovia olevista levyistä, joiden molemmilla pinnoilla on kosteutta läpäisemätön pinnoite. Höyrynsulkulevy toimii näin ollen myös lämmöneristeenä, joka jatkuu yhtenäisenä koko rakennuksen ympäri ja levyjen liitokset ja läpiviennit tiivistetään saumavaahdolla täysin ilmatiiviiksi rakenteeksi. Se, että tämä kerros on nimetty höyrynsulkulevyksi eikä lämmöneristekerrokseksi, on epäolennaista rakenteen teknisen toiminnan kannalta. Myös kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin selityksessä on esitetty, että pystyrunkojen välissä oleva eristyskerros sisältää höyrynsulun.
Edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 sisämateriaalin kiinnittämistä varten tarkoitettu rimoitus kiinnitetään siten, että asennuksessa käytettävät ruuvit ja naulat eivät mene kokonaan höyrynsulkulevyn läpi, joten rimoitus ei ole yhteydessä ulkopuoliseen runkorakenteeseen, vaan on siitä erillinen.
Mainitusta viitejulkaisusta D1 tunnetun ratkaisun ja kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin välinen erottava piirre on lämmöneristekerroksen sisäpuolisen rakenteen määrittely pystyrungoksi. Viitejulkaisun D1 mukaisessa ratkaisussa sisäpuolinen rakenne on rimoitus, joka on julkaisuun sisältyvässä kuvassa asennettu vaakarimoitukseksi. Sahatavaralajin nimityksenä rima tarkoittaa neljältä sivulta sahattua kappaletta, jonka sekä paksuus että leveys on alle 75 millimetriä. Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin selitysosan mukaisen suoritusmuodon perusteella sisäpuolinen pystyrunko on esimerkiksi 48×68 millimetrin kokoinen puu eli rima. Näin ollen sekä viitejulkaisussa D1 että kysymyksessä olevassa hyödyllisyysmallissa on samankokoisesta sahatavarasta valmistettu sisäpuolinen "runko", joka käytännössä toimii sisäpuolisen verhouksen kiinnitysalustana ja kantaa ainoastaan omat kuormansa sekä verhouslevyn kuorman. Verhouslevyn kiinnitysrimoituksen suuntaus rakenteessa riippuu kiinnitettävän sisäverhouslevyn asennustavasta ja on ilmeistä, että se voi olla myös pystysuuntainen. Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen kohde ei siten eroa selvästi tunnetusta tekniikasta.
Mikäli sisäpuoliselle rakenteelle haluttaisiin siirtää yläpohjan tai välipohjan kuormia, on alan ammattimiehelle eli rakennesuunnittelijalle täysin ilmeistä, että seinän yläosaan tulee sijoittaa pystykuormia molemmille rungon osille jakava palkki, jota kysymyksessä olevaan hyödyllisyysmalliin sisältyvissä kuvissa ei ole esitetty. Tällöin myös sisäpuolisen pystyrungon mittojen kasvattaminen paremman kantavuuden saavuttamiseksi olisi alan ammattimiehelle täysin ilmeistä. Tällaista kantavampaa runkoa ei kuitenkaan ole esitetty kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin selityksessä. Kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 suojapiiri ei rajoitu poikkileikkaukseltaan suuremman sisärungon sisältävään seinärakenteeseen.
Valittajan lausuma
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D1 mukaisessa rakenteessa primäärieriste on runkotolppien välissä eikä yhtenäisenä, ja runkorakenteen ja lämmöneristyksen rakennuksen sisäpuolta kohti olevat pinnat peittää höyrynsulku eikä eristelevy. Viitejulkaisussa D1 höyrynsulkulevy lisäksi katkeaa alajuoksun kohdalla eikä jatku yhtenäisenä lattiatason alapuolelle.
Edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 on esitetty pelkästään rimoitus tai harvalaudoitus, joka on vaakasuuntainen. Rimoitus on esitetty ja suunniteltu vain sisäverhouksen asennukseen eikä se pysty kantamaan kuormia kuten välipohjaa. Kysymyksessä olevassa hyödyllisyysmallissa on esitetty kaksirunkoinen rakenne, jossa esimerkiksi ulompi runko kantaa kattokuormat ja sisempi runko välipohjan. Kaksoisrunkorakenteessa yhtenäinen eristekerros jatkuu välipohjankin kohdalla yhtenäisenä.
Mainitussa viitejulkaisussa D1 höyrynsulku ja rimoitus kiinnitetään runkoon, jolloin rakenteeseen syntyy reikiä ja samalla vuotoja ja kylmäsiltoja. Rimoitus on yhteydessä ulompaan runkoon eikä muodosta erillistä rakennetta.
Edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 primäärieriste on runkotolppien välissä ja höyrynsulkulevy toimii höyrynsulkuna ja lisäeristeenä. Kysymyksessä olevassa hyödyllisyysmallissa yhtenäinen, kahden rungon välissä oleva eriste sen sijaan muodostaa primäärieristeen ja runkotolppien välissä oleva eriste täydentää rakennetta.
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, eroaako kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukainen keksintö selvästi tunnetusta tekniikasta.
A on perustanut valituksensa siihen, että valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on virheellisesti katsottu, että kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen ulkoseinärakenne ei eroaisi selvästi siitä, mikä on tullut aikaisemmin tunnetuksi.
Sovellettavat oikeusohjeet
Hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain (hyödyllisyysmallilaki) 1 §:n 1 momentin mukaan se, joka on tehnyt keksinnön, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada hyödyllisyysmallioikeuden keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyväksikäyttöön sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään.
Hyödyllisyysmallilain 2 §:n 1 momentin mukaan keksinnön tulee olla uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen hyödyllisyysmallioikeutta koskevan hakemuksen tekemispäivää ja lisäksi selvästi erota siitä.
Hyödyllisyysmallilain säätämiseen johtaneiden lainvalmistelutöiden (HE 232/1990 vp) mukaan hyödyllisyysmallin keksinnöllisyysvaatimus on alhaisempi kuin patentilta vaadittava keksinnöllisyys. Selvällä erolla tarkoitetaan, että keksintö ei saa olla aivan ilmeisesti johdettavissa aikaisemmin tunnetusta eikä ratkaisu saa olla itsestään selvä keskitason ammattimiehelle.
Hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 19 §:n 1 momentin mukaan hyödyllisyysmallin rekisteröinti tulee julistaa kokonaan tai osittain mitättömäksi sitä koskevan vaatimuksen johdosta muun ohella silloin, kun rekisteröinti tarkoittaa keksintöä joka ei täytä mainitun lain 2 §:ssä säädettyjä vaatimuksia.
Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukainen keksintö
Kysymyksessä oleva hyödyllisyysmalli koostuu itsenäisestä suojavaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–4.
Hyödyllisyysmallin mukainen keksintö on määritelty sen itsenäisessä suojavaatimuksessa 1, joka kuuluu seuraavasti:
"Talon ja erityisesti pientalon ulkoseinärakenne, johon kuuluu kaksi pystyrunkoa (5, 7) ja niiden välissä oleva eristekerros (6), tunnettu siitä, että pystyrungot ovat toisistaan erillisiä rakenteita, jotka eivät ole kiinni toisissaan ja niiden välissä oleva eristekerros ulottuu yhtenäisenä koko rakennuksen ympäri."
Tunnettu tekniikka
Käsillä olevan valituksen käsittelyn yhteydessä on tunnetun tekniikan tason osalta viitattu seuraaviin Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuihin viitejulkaisuihin:
D1: FI6019U
D2: Höyrynsulkulevyn vaikutus paloturvallisuuteen, VTT Raportti RTE 450/04, Sivut 1-5.
D3: SPU Höyrynsulkulevy pientalon tuulijäykisteenä. Diplomityö. Anna Koskinen, TTY Rakennustekniikan osasto, Tampere 2006. Johdanto.
D4: SPU-Systems Oy. Metriseinä. Esite 1.4.1994.
D5: Rakennepiirrustus. Perustukset, -leikk. 1, 2 3, 5. Talo Kallio & Rousku, 28.3.1990
Edellä mainitun viitejulkaisun D2 osalta markkinaoikeus kuitenkin toteaa, ettei kyseisen VTT:n tilaustyönä tekemän raportin osalta ole osoitettu sen tulleen julkiseksi hyödyllisyysmallilain 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi markkinaoikeus jättää mainitun viitejulkaisun huomiotta seuraavassa uutuus- ja keksinnöllisyysarvioinnissa.
Uutuus ja keksinnöllisyys
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu, että kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen ulkoseinärakenne on uusi tunnettuun tekniikan tasoon nähden.
Asian käsittelyssä markkinaoikeudessakaan ei ole kyseenalaistettu kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen keksinnön uutuutta tunnettuun tekniikan tasoon nähden.
Asiassa on näin ollen kysymys siitä, onko edellä mainitussa itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 kuvatun keksinnön katsottava eroavan selvästi tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista.
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu edellä mainitun viitejulkaisun D1 edustavan lähintä tunnettua tekniikkaa.
Mainitusta viitejulkaisusta D1 tunnettu seinärakenne käsittää palkeista (3) koostuvan runkorakenteen, palkkien välisen runkorakenteen lämmöneristyskerroksen (4) ja lämmöneristyksen sisäpuoliset pinnat peittävän höyrynsulun (5) sekä höyrynsulun päälle tulevan sisäverhousrakenteen. Höyrynsulun päälle kiinnitetään runkorakenteeseen rimoitus tai harvalaudoitus, johon asennetaan sisäverhouslevyt.
Asiassa on sinänsä riidatonta, että edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 tunnetaan yksi runkorakenne ja yksi yhtenäinen eristekerros (höyrynsulku).
Mainitun viitejulkaisun D1 mukaisessa rakenteessa varsinainen lämmöneristekerros on sijoitettu runkotolppien (3) väliin, eikä tämä eristekerros näin ollen ole yhtenäinen, vaan katkeaa runkotolppien kohdalla. Viitejulkaisun D1 mukaan rakenteeseen kuuluu kuitenkin edellä mainitun lämmöneristekerroksen sisäpuolelle tuleva höyrynsulkukerros, joka toimii myös eristeenä. Höyrynsulkukerros on yhtenäinen ja voi ulottua koko rakennuksen ympäri muodostaen yhtenäisen eristekerroksen. Höyrynsulkukerroksen päälle tulee harvalaudoitus tai rimoitus (6), johon sisäverhous kiinnitetään.
Viitejulkaisun D1 piirustuksen mukaan sisäpuolen rakenteen rimoitus on vaakasuuntainen ja se on kiinnitetty varsinaiseen runkorakenteeseen (3), jolloin esimerkiksi naulat läpäisevät paikallisesti höyrynsulun. Rimoitus ja varsinainen runkorakenne (3) eivät siten ole toisiinsa täysin kiinnittymättömiä runkorakenteita.
Kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 osalta markkinaoikeus toteaa ensinnäkin, että sen teknisten piirteiden määrittelyssä on käytetty laajamerkityksellisiä teknisiä termejä, kuten pystyrunko ja eristekerros niitä tarkemmin määrittelemättä. Alan ammattimiehelle on katsottava olevan lukematon määrä vaihtoehtoja "pystyrungon" toteuttamiseksi. Myös kysymyksessä olevassa itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 mainituille kahdelle pystyrungolle on hyödyllisyysmallin selityksessä ja kuvioissa esitetty toisistaan eroavat rakenteet ja tehtävät. Määrite "eristyskerros" voi puolestaan tarkoittaa muun ohella niin lämmöltä, ääneltä, kosteudelta kuin esimerkiksi ilmavirtauksiltakin eristävää materiaalia.
Lisäksi itsenäiseen suojavaatimukseen 1 sisältyvät määritteet "toisistaan erillisiä rakenteita, jotka eivät ole kiinni toisissaan" ja "yhtenäisinä koko rakennuksen ympäri" ovat varsin monitulkintaisia. Pystyrunkojen erillisyyttä koskevan määritteen osalta on huomattava, että mainitun suojavaatimuksen mukaisesti pystyrungot yhdessä kuuluvat ulkoseinärakenteeseen ja ovat sen vuoksi välttämättä jollakin tapaa, mahdollisesti jonkin kolmannen rakenteen välityksellä, yhteydessä toisiinsa. Maininta eristekerroksen ulottumisesta "yhtenäisenä koko rakennuksen ympäri" jättää puolestaan avoimeksi, missä suunnassa, mihin nähden ja miten ymmärrettynä eristekerros on yhtenäinen ottaen huomioon, että talossa tyypillisesti on kuitenkin oltava monenlaisia seinärakenteen puhkaisevia läpivientejä.
Markkinaoikeus toteaa, että hyödyllisyysmallissa käytetyille määritteille, joita ei ole tarkemmin määritelty, on niitä tunnettuun tekniikkaan nähden tarkasteltaessa annettava niiden sanamuodon mukainen merkitys.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo ensinnäkin, että itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen eristekerros sisältää muun ohella edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 kuvatun yhtenäisen höyrynsulkukerroksen, eikä mainitussa suojavaatimuksessa tarkoitettu määrite "eristekerros ulottuu yhtenäisenä koko rakennuksen ympäri" ole mainittuun viitejulkaisuun D1 nähden uusi ja kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin tarkoittaman ratkaisun siitä erottava piirre.
Edelleen on arvioitava kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista pystyrunkoa, joka sijaitsee ulkoseinärakenteen sisäpuolella ja johon hyödyllisyysmallin selitysosassa on viitattu sisempänä pystyrunkona (7), suhteessa edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 esitettyyn rimoitukseen tai harvalaudoitukseen.
Valittaja on tältä osin esittänyt muun ohella, ettei mainitusta viitejulkaisusta D1 tunnettu vaakarimoituksella tunnettu rakenne täytä kysymyksessä olevassa itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 tarkoitettua pystyrungon määritelmää ja ettei alan ammattimies kykene käsittämään sitä mainitussa suojavaatimuksessa tarkoitetuksi pystyrungoksi.
Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevassa itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 esitetään kaksi pystyrunkoa, ilman että niiden välille olisi tehty eroa esimerkiksi pystyrunkojen sijainnin
(ulko-/sisäpuoli), rakenteen, materiaalin tai kantavuusvaatimusten osalta. Alan ammattimiehen voidaan tosin katsoa ymmärtävän ja myös kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin selitysosastakin on katsottava käyvän ilmi, että pystyrungoista toinen on ulompi ja toinen vastaavasti sisempi pystyrunko. Sisemmänkään pystyrungon osalta kysymyksessä olevaa itsenäistä suojavaatimusta 1 ei kuitenkaan ole rajoitettu koskemaan esimerkiksi yksinomaan määrätyn suuntaisen rimoituksen omaavaa rakennetta, eikä sen osalta ole myöskään asetettu vaatimuksia esimerkiksi kantavuuden suhteen.
Markkinaoikeus katsoo, ettei alan ammattimiehenkään ole katsottavissa ymmärtävän kysymyksessä olevassa itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 tarkoitettuun sisempään pystyrunkoon liittyvän edellä mainitun kaltaisia määritteitä, vaan kyseinen termin on tulkittava kattavan kaikki rakenteet, jotka ovat luokiteltavissa pystysuuntaisiksi runkorakenteiksi, niiden materiaalista tai esimerkiksi kantavuudesta riippumatta.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että vaikka edellä mainitun viitejulkaisun D1 kuvaaman runkorakenteeseen kiinnitetyn edellä kuvatun sisäverhousrakenteen ei katsottaisikaan merkitsevän ulommasta runkorakenteesta erillistä pystyrunkoa, kysymyksessä olevassa itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 määritelty ulkoseinärakenne on aivan ilmeisesti johdettavissa mainitusta viitejulkaisusta D1 ja alan ammattimiehen yleistiedosta, eikä sen näin ollen ole katsottava eroavan selvästi tunnetusta tekniikasta hyödyllisyysmallilaissa tarkoitetulla tavalla.
Johtopäätös
Kuten edellä on todettu, kysymyksessä oleva hyödyllisyysmalli koostuu itsenäisestä suojavaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–4. Edellä todetulla tavalla itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö ei eroa selvästi tunnetusta tekniikasta, eikä näin ollen ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina. Asiassa ei siten ole tarpeen lausua mainittujen epäitsenäisten suojavaatimusten hyväksyttävyydestä hyödyllisyysmallina. Valitus on näin ollen hylättävä.
Lopputulos
Markkinaoikeus hylkää valituksen.
MUUTOKSENHAKU
Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.
Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Sanna Holkeri, markkinaoikeusinsinööri Kirsikka Etuaho sekä asiantuntijajäsen Timo Joutsenoja.
HUOMAA
Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.