MAO:928/15

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 22.4.2013 (liitteenä)

Päätöksestä on valitettu Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta annetun lain 2 §:n nojalla asia on siirtynyt markkinaoikeuden käsiteltäväksi.

ASIAN TAUSTA

Paroc Group Oy Ab ja Narmapinnoitus Oy ovat 25.10.2006 hakeneet hyödyllisyysmallioikeutta keksinnölle nimeltä "Eristeellä varustettu betonikuorielementti".

Patentti- ja rekisterihallitus on 28.2.2007 rekisteröinyt edellä mainitun hakemuksen tarkoittaman hyödyllisyysmallin numerolla 7425.

AAN:n Kiinteistöpalvelu Oy on 2.10.2012 tekemällään hakemuksella vaatinut rekisteröinnin julistamista mitättömäksi kokonaan.

Patentti- ja rekisterihallitus on 24.4.2013 antamallaan päätöksellä hylännyt AAN:n Kiinteistöpalvelu Oy:n hakemuksen ja pysyttänyt hyödyllisyysmallin numero 7425 rekisteröinnin voimassa.

Paroc Group Oy Ab:n toiminimi on sittemmin muutettu Paroc Oy Ab:ksi.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

AAN:n Kiinteistöpalvelu Oy on vaatinut, että valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös kumotaan ja että hyödyllisyysmallin numero 7425 rekisteröinti julistetaan mitättömäksi.

Perusteet

Kaikki kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 piirteet ilmenevät Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta J1. Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin tarkoittama keksintö ei siten ole uusi. Mainitun viitejulkaisun J1 kuvaamassa tuotteessa sisäkuoren paksuus voi olla esimerkiksi 150 millimetriä, jolloin se yksinään riittää kantamaan siihen kohdistuvan kuorman ilman, että ulkokuorelta vaadittaisiin kuorman kantokykyä. Kyseisessä viitejulkaisussa J1 on myös erikseen mainittu, että ainoastaan sisäkuorielementti toimii kantavana rakenneosana.

Edellä mainitun viitejulkaisun J1 mukainen kuitukangas täyttää kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukaisen suojavaatimuksen verkkoa koskevan määrittelyn. Mainitun viitejulkaisun J1 mukainen jatkuvatoiminen valmistus ei ole esteenä verkon käyttämiselle ja sijoittamiselle.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu J1 ei esitä pelkästään sandwich-elementtiä. Alan ammattimiehelle on itsestään selvää toteuttaa kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen pohjarappaus mainitun viitejulkaisun J1 opetuksen perusteella.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta J2 tunnetaan lähes kaikki kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 piirteet, joten mainitun suojavaatimuksen mukainen elementti ei ole eronnut selvästi siitä, mikä on tunnettua mainitusta viitejulkaisusta J2 yhdistettynä alan ammattimiehen yleiseen osaamiseen.

Edellä mainitun viitejulkaisun J2 mukaisessa elementissä eristeeseen on muodostettu urituksia, joiden avulla eriste kiinnittyy betonikuorielementin pintaan. Se, että eristeessä on urituksia ei tee niistä erillisiä kiinnikkeitä, vaan on osa eristeen pintarakennetta.

Myös Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta J3 tunnetaan betonikuorielementti, jossa eristekerroksen pinnassa on verkolla varustettu viimeistelypinnoite ja joka valmistetaan säältä suojatussa tilassa.

Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen betonikuorielementti ei siten ole eronnut selvästi siitä, mikä on ollut tunnettua edellä mainittujen viitejulkaisujen J2 ja J3 yhdistelmästä.

Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen pinnoite on tullut tunnetuksi myös sillä perusteella, että eräs kolmas taho on valmistanut kysymyksessä olevan keksinnön mukaisia elementtejä jo 2000-luvun alussa.

Myös kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin epäitsenäisten suojavaatimusten 2 ja 3 mukaiset ratkaisut ilmenevät edellä mainituista viitejulkaisuista.

Vastaus

Vaatimukset

Paroc Oy Ab ja Narmapinnoite Oy ovat yhteisesti vaatineet, että valitus hylätään.

Perusteet

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa J1 on kyse kahden ohuen kuitubetonikerroksen ja niiden välissä olevan eristekerroksen muodostamasta elementistä. Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin tarkoittaman keksinnön mukaisessa betonikuorielementin betonissa ei ole kuituvahvistusta. Kyseisessä viitejulkaisussa mainittu kuitukangas ("fibre cloth") ei vastaa kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 tarkoittamaa verkkoa.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa J1 sekä ulko- että sisälevy ovat kuituvahvisteista betonia. Kyseisessä viitejulkaisussa J1 käytetty ilmaisu "concrete/cement mortar" ei tarkoita kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin tarkoittaman keksinnön mukaista pohjarappausta.

Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin tarkoittaman itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö on siten uusi ja eroaa selvästi siitä, mikä on tunnettua edellä mainitusta viitejulkaisusta J1.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun J2 mukaisen elementin eristekerros koostuu kahdesta eri kuituorientaation omaavasta kerroksesta ja omaa tartunnan varmistamiseksi urituksen sisäpinnassaan. Mainitun viitejulkaisun mukaisessa tapauksessa eristeen suoraan betonikuorielementin pintaan sitoutuneet kuidut ovat samansuuntaisia pinnan kanssa eivätkä olennaisesti kohtisuorassa siihen nähden, kuten kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukaisessa keksinnössä. Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 ilmaisu "ilman erillisiä kiinnikkeitä" tarkoittaa selityksen mukaan sitä, että eriste on sitoutunut suoraan betonikuorielementin pintaan ilman kemiallisia ja/tai mekaanisia kiinnikkeitä.

Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö on siten uusi ja eroaa selvästi edellä mainitusta viitejulkaisusta J2.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun J3 mukaisessa rakenteessa on myös mekaaninen kiinnike ja eristekerros on ilmeisesti EPS-eristettä, eikä kuituista eristettä. Näin ollen kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukainen keksintö on uusi ja eroaa selvästi myös mainitun viitejulkaisun J3 perusteella tunnetusta tekniikasta.

Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen betonikuorielementti eroaa selvästi myös edellä mainittujen viitejulkaisujen J2 ja J3 yhdistelmästä.

Valituksessa on esitetty, että kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen pinnoite olisi tullut tunnetuksi sen perusteella, että eräs kolmas taho olisi valmistanut kysymyksessä olevan keksinnön mukaisia elementtejä jo 2000-luvun alussa. Valitukseen oheen on liitetty kaksi viimeksi mainittua seikkaa koskevaa lausuntoa. Kyseisissä lausunnoissa kuvatussa rakenteessa on kuitenkin taustalla harkkoseinä, ei betoni. Lausunnoista ei myöskään ilmene, miten eriste on kiinnitetty harkkoseinään.

Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukaisessa keksinnössä eriste kiinnitetään kovettumattomaan betoniin, jolloin eriste kiinnittyy betoniin sen kovettumisen yhteydessä. Hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö on siten uusi ja eroaa selvästi siitä, mikä on tunnettua mainittujen lausuntojen perusteella.

Koska hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö on uusi ja eroaa selvästi tunnetusta tekniikasta, myös epäitsenäisten suojavaatimusten 2 ja 3 mukaiset keksinnöt ovat uusia ja eroavat selvästi siitä, mikä on tullut aikaisemmin tunnetuksi.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa J1 on pyrkimyksenä aikaansaada uudentyyppinen sandwich-elementti, jossa sandwich-elementin betoniulkokuorella on oleellinen merkitys koko sandwich-elementin kantavuudelle. Betonisisäkuori pelkästään ei toimi kantavana rakenteena, vaan ulkokuori, eriste ja sisäkuori muodostavat yhdessä kantavan elementin.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa J1 pyritään ohuisiin betonikuoriin, jotka saadaan aikaan käyttämällä kuituvahvisteista betonimassaa.

Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukainen elementin ulkopinnan rappaus ei vastaa lujuusominaisuuksiltaan edellä mainitun viitejulkaisun J1 mukaista betoniulkokuorta, jonka tarkoitus on olla osa kantavaa rakennetta. Kysymyksessä olevassa hyödyllisyysmallissa ulkopinnan pohjarappaus muodostaa ainoastaan pinnoitteen eristekerroksen pinnalle.

Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen elementti eroaa siten selvästi edellä mainitusta viitejulkaisusta J1 tunnetusta tekniikasta.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa J2 eristeeseen muodostettu uritus ja betonivalun yhteydessä uritukseen valettu betonimassa muodostavat eräänlaisen kiinnikkeen, jolloin ei voida katsoa, että eriste olisi ilman erillisiä kiinnikkeitä sitoutunut betonikuorielementin pintaan. Mainitusta viitejulkaisusta J2 ei myöskään ilmene, että betonikuorielementin eriste muodostuisi vain yhdestä kuitukerroksesta, jossa kuituorientaatio olisi kuitujen pituussuunnassa olennaisesti kohtisuorassa elementin pintaan nähden. Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 määritelty betonikuorielementti eroaa siten selvästi siitä, mikä on ollut tunnettua edellä mainitusta viitejulkaisusta J2.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainituissa viitejulkaisuissa J2 ja J3 ei ole esitetty opastusta siihen, että eristeen ja betonikuorielementin sitoutuminen toisiinsa olisi toteutettavissa ilman eristeeseen tehtävää uritusta. Edellä mainitusta viitejulkaisusta J2 ei ilmene, että betonikuorielementin eriste muodostuisi vain yhdestä kuitukerroksesta, jossa kuituorientaatio olisi kuitujen pituussuunnassa olennaisesti kohtisuorassa elementin pintaan nähden. Edellä mainittu viitejulkaisu J3 ei esitä kuitumaista eristettä. Alan ammattimies ei näin ollen päätyisi kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun yhdistämällä edellä mainitut viitejulkaisut J2 ja J3.

Valituksen oheen liitetyt lausunnot koskevat muurattua elementtiä eikä kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukaista betonikuorielementtiä. Mainituista lausunnoista ei ilmene, miten eriste on kiinnitetty muurattuun elementtiin. Lausunnoista ei siten ilmene, että kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisia elementtejä olisi valmistettu ja toimitettu rakennuksille ennen rekisteröinnin etuoikeuspäivää.

Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin tarkoittama keksintö on uusi ja se eroaa selvästi tunnetusta tekniikasta. Hyödyllisyysmallin rekisteröinti tulee siten pitää voimassa.

Valittajan lausuma

Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäinen suojavaatimus 1 ei rajaa pois sellaisia betonikuorielementtejä, joiden betonissa on kuituvahvistus.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa J2 esitetty uritus ei merkitse samaa kuin erilliset kiinnikkeet, vaan kyseinen uritus on osa eristeen pintamuotoa. Mainitun viitejulkaisun J2 kuvasta 1 on selvästi havaittavissa, että osa eristekerroksen kuiduista on suoraan betonin pinnassa ja että kuidut ovat olennaisesti kohtisuorassa elementin pintaan nähden. Kyseisen viitejulkaisun J2 mukaisen patentin patenttivaatimuksen 1 mukaan esimerkiksi betoni voidaan valaa eristeen päälle. Mistään erillisistä kiinnikkeistä ei ole mainintaa. Edellä mainitun viitejulkaisun J2 kuvan 4 mukaisessa suoritusmuodossa eriste koostuu vain yhdestä kerroksesta, jossa kuidut ovat kauttaaltaan kohtisuorassa betonin pintaan nähden.

Pohjarappauksen lisääminen betonielementin pinnassa olevan eristeen päälle ja verkon käyttäminen on ollut jo pitkään yleisesti tunnettua betonirakentamisessa. Alan ammattimiehelle on ollut täysin ilmeistä toteuttaa kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen betonikuorielementti edellä mainitun viitejulkaisun J2 ja alan ammattimiehen yleisen tietämyksen perusteella.

Eristeen kiinnittäminen betonikuorielementin pintaan ilman kiinnikkeitä ratkaisee eri ongelman kuin pohjarappauksen lisääminen eristeen pintaan. Ongelmia voidaan siten tarkastella erillisinä uutuutta ja keksinnöllisyyttä arvioitaessa. Tällöin esimerkiksi edellä mainittu viitejulkaisu J2 paljastaa ratkaisun edellä ensiksi mainittuun ongelmaan ja alan ammattimiehen tuntema pohjarappausmenetelmä ratkaisun jälkimmäisenä mainittuun ongelmaan.

Eräs rakennusliike on rakentanut jo vuonna 2003 kerrostaloja, joissa on käytetty kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukaisia elementtejä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko AAN:n Kiinteistöpalvelut Oy:n valituksessa esitetyn valossa kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukaisen keksinnön katsottu valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä virheellisesti olevan uusi ja eroavan selvästi tunnetun tekniikan tason mukaisista ratkaisuista.

Sovellettavat oikeusohjeet

Hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain (hyödyllisyysmallilaki) 1 §:n 1 momentin mukaan se, joka on tehnyt keksinnön, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada hyödyllisyysmallioikeuden keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyväksikäyttöön sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään.

Hyödyllisyysmallilain 1 §:n 3 momentin 3 kohdan perusteella hyödyllisyysmallioikeutta ei voi saada menetelmiin.

Hyödyllisyysmallilain 2 §:n 1 momentin mukaan keksinnön tulee olla uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen hyödyllisyysmallioikeutta koskevan hakemuksen tekemispäivää ja lisäksi selvästi erota siitä.

Hyödyllisyysmallilain säätämiseen johtaneiden lainvalmistelutöiden (HE 232/1990 vp) mukaan hyödyllisyysmallin keksinnöllisyysvaatimus on alhaisempi kuin patentilta vaadittava keksinnöllisyys. Selvällä erolla tarkoitetaan, että keksintö ei saa olla aivan ilmeisesti johdettavissa aikaisemmin tunnetusta eikä ratkaisu saa olla itsestään selvä keskitason ammattimiehelle.

Hyödyllisyysmallilain 19 §:n 1 momentin mukaan hyödyllisyysmallin rekisteröinti tulee julistaa kokonaan tai osittain mitättömäksi sitä koskevan vaatimuksen johdosta muun ohella, jos rekisteröinti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä mainitun lain 1 §:n 2–4 momentissa ja 2 §:ssä säädettyjä vaatimuksia tai rekisteröinti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukainen keksintö

Kysymyksessä oleva Paroc Oy Ab:lle ja Narmapinnoite Oy:lle rekisteröity hyödyllisyysmalli koostuu itsenäisestä suojavaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2 ja 3.

Hyödyllisyysmallin mukainen keksintö on määritelty sen itsenäisessä suojavaatimuksessa 1, joka kuuluu seuraavasti:

"Eristeellä (12) varustettu betonikuorielementti (1), tunnettu siitä, että eriste (12) on ilman kiinnikkeitä suoraan sitoutunut betonikuorielementin (4) pintaan (5) siten, että eristeen (12) kuidut (9) ovat kuitujen pituussuunnassa olennaisesti kohtisuorassa betonielementin (4) pintaan (5) nähden ja että eristeellä (12) varustetun betonikuorielementin (1) eristeen (12) pinnassa on pohjarappaus (8), jossa on verkko (7), joka betonikuorielementti (4) eristeineen (12), pohjarappauksineen (8) ja verkkoineen (7) on tehty säältä suojatussa tilassa asennusvalmiiksi tuotteeksi."

Tunnettu tekniikka

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on tunnetun tekniikan osalta viitattu seuraaviin viitejulkaisuihin:
J1: WO 94/20703
J2: EP 1106742 B1
J3: FR 2584437 A1.

Edellä mainittu viitejulkaisu J1 koskee kantavaa kuorirakennetta (sandwich-elementti). Julkaisussa on kuvattu useita suoritusmuotoja, joista eräässä rakenteeseen kuuluu ohut, esimerkiksi 25 millimetriä paksu betonisisäkerros (4) ja 15 millimetriä paksu betoniulkokerros (2). Kerrosten välissä on mineraalivillaeriste (8). Betonikerrokset on valmistettu kuituvahvistetusta betonista. Betonikerroksia ei ole muutoin sidottu toisiinsa millään kiinnitysvälineillä. Kyseisessä julkaisussa on esitetty keinoja eristekerroksen ja betonikerroksen välisen kiinnityksen vahvistamiseksi. Eräänä suoritusmuotona julkaisussa kuvataan ratkaisu, jossa eristekerros on ilman erillisiä kiinnikkeitä suoraan sitoutunut elementin (4) pintaan. Julkaisun mukaan eristekerroksen kuidut ovat kuitujen pituussuunnassa olennaisesti kohtisuorassa elementin pintaan nähden. Eristekerros muodostuu lamellituotteesta.

Edellä mainittu viitejulkaisu J2 koskee eristysaine-elementtiä, joka käsittää mineraalivillakerroksen (2) ja betonikerroksen (3). Mineraalivillakerros muodostuu kahdesta kerroksesta siten, että lähinnä betonikerrosta olevan eristekerroksen (5) kuidut ovat elementin pinnan suuntaiset ja toisen kerroksen (6) kuidut ovat kohtisuorassa elementin pintaan nähden. Eristekerrokseen on tehty uria tai syvennyksiä (7) siten, että ura tai syvennys läpäisee lähinnä betonin pintaa olevan kerroksen (5) ja ulottuu osittain toiseen kerrokseen (6). Betonikerrosta (3) valettaessa betoni tunkeutuu syvennykseen (7) ja laajenee toisessa eristekerroksessa (6), jolloin betonista muodostuu T-muotoinen ankkurointi, joka sitoo betonikerroksen ja eristekerroksen toisiinsa. Eristekerroksen toisella pinnalla on päällyste (16).

Edellä mainitusta viitejulkaisusta J3 tunnetaan betonielementti, johon kuuluu kantava betonilaatta (2), eristekerros (3), verkko (4) ja päällystekerros (5). Kaikki kerrokset kiinnitetään toisiinsa elementin lävistävien kiinnikkeiden (6) avulla. Lisäksi kiinnittyminen on varmistettu muodostamalla eristekerrokseen (3) uria (3A) joihin betonikerroksen (2) betoni tunkeutuu ja vastaavasti uria (3B), jotka päällystekerroksen materiaali täyttää.

Edellä esitetyn lisäksi valittaja on valituksessaan viitannut kahteen kirjalliseen lausuntoon sekä tämän ohella esittänyt, että eräs rakennusliike olisi jo vuonna 2003 rakentanut kerrostaloja, joissa on käytetty kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukaisia elementtejä. Kyseisen julkista käyttöä koskevan väitteen tueksi ei valittajan taholta ole kuitenkaan katsottava esitetyn sellaista selvitystä, mikä osoittaisi, että nimenomaan kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista ratkaisua olisi käytetty ennen hakemuksen etuoikeuspäivää. Tämän johdosta viimeksi mainituille valittajan esittämille viittauksille tunnettuun tekniikkaan ei ole annettavissa merkitystä määriteltäessä asiassa huomioon otettavaa tunnetun tekniikan tasoa.

Uutuus

Valittaja on esittänyt, että kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäinen suojavaatimuksen 1 mukainen elementti olisi tunnettu Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta J1.

Edellä selostetun mukaisesti mainitusta viitejulkaisusta J1 tunnetaan eristeellä varustettu betonikuorielementti, jossa eriste on ilman erillisiä kiinnikkeitä suoraan sitoutunut betonikuorielementin pintaan siten, että eristeen kuidut ovat olennaisesti kohtisuorassa elementin pintaan nähden. Tältä osin kyseisen viitejulkaisun J1 kuvaaman elementin on katsottava vastaavan kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista ratkaisua.

Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 määritellään eräänä piirteenä verkolla varustettu pohjarappaus. Vastaava osa edellä mainitun viitejulkaisun J1 mukaisessa elementissä on betoniulkokerros (2), joka on kyseisen viitejulkaisun mukaan kuituvahvisteista betonia. Viitejulkaisussa J1 kuvatun elementin on tarkoitus toimia kantavana kuorirakenteena, jolloin myös betoniulkokerros (2) on osa tätä rakennetta. Tätä ominaisuutta on kuvattu mainitun viitejulkaisun J1 kuvioissa 2 ja 3 sekä selityksen sivulla 3. Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin pohjarappauskerrokselle, jota selityksessä kutsutaan ohutrappaukseksi, ei sen sijaan ole esitetty vastaavaa merkitystä. Johdanto-osassa sivuilla 1 ja 2 myös tuodaan esiin viitejulkaisussa J1 käytetyn sandwich-elementin ja perinteisen elementtitekniikan ratkaisevia eroja, joista kantavuus on keskeinen.

Markkinaoikeus katsoo, että edellä mainitun viitejulkaisun J1 mukainen kuituvahvistettu betoniulkokerros ei vastaa kysymyksessä olevassa hyödyllisyysmallissa käytettävää pohjarappausta. Vaikka kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin selityksessä ei ole esitetty pohjarappausmateriaalin koostumusta, voidaan pitää selvänä, että edellä mainitun viitejulkaisun J1 mukainen kuituvahvistettu betoni (concrete/cement mortar) on ominaisuuksiltaan ja käyttötarkoitukseltaan erilaista kuin kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukaisen keksinnön pohjarappaus.

Edellä mainitun viitejulkaisun J1 mukaan betonikerrosten kuituvahvistuksena voidaan käyttää, olosuhteista riippuen, kuitukangasta. Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin yhteydessä kuitukangasvahvisteisen betoniulkokerroksen ei kuitenkaan voida katsoa vastaavan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen elementin pohjarappausta, jossa on verkko.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että edellä mainitusta viitejulkaisusta J1 ei käy ilmi kaikkia kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 piirteitä. Kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen betonikuorielementti on siten uusi siihen nähden, mikä on tunnettua mainitusta viitejulkaisusta J1.

Selvä ero

Valittaja on esittänyt, että kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö ei eroaisi selvästi yhtäältä siitä, mikä on ollut tunnettu Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittujen viitejulkaisujen J2 ja J3 yhdistelmästä, eikä toisaalta siitä, mikä on ollut tunnettua mainitusta viitejulkaisusta J2 yhdistettynä alan ammattimiehen yleiseen osaamiseen.

Edellä mainitun lisäksi valittajan valituksen perusteella tulee seuraavassa tarkasteltavaksi, onko kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen keksinnön katsottava eroavan selvästi valituksessa uutuudenesteeksi viitatusta Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta J1.

Julkaisu J1

Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukainen eristeellä varustettu betonikuorielementti edustaa rakennustekniikkaa, jossa betonikuorielementti yksin toimii kantavana rakenteena, eristeen ja pintarappauksen antaessa elementille muita ominaisuuksia. Sen sijaan edellä mainittu viitejulkaisu J1 edustaa sandwich-tyyppisiä elementtejä, joissa lujat kerrokset, esimerkiksi betonikerrokset, eristekerroksen molemmin puolin muodostavat kaikki yhdessä kantavan rakenteen.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei alan ammattimiehelle voida pitää ilmeisenä aikaansaada kysymyksessä olevassa itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 määriteltyä eristeellä varustettua betonikuorielementtiä edellä mainitusta viitejulkaisusta J1 tunnetun tekniikan perusteella, koska mainittu viitejulkaisu J1 liittyy sandwich-elementtiin, eli selkeästi erilaiseen rakennustekniikkaan. Näin ollen mainittua viitejulkaisua J1 ei voida pitää myöskään esteenä katsoa kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen keksinnön täyttävän hyödyllisyysmallilta edellytettävän keksinnöllisyysvaatimuksen.

Julkaisujen J2 ja J3 yhdistelmä

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitun viitejulkaisun J2 mukaisessa betonielementissä eristekerrokseen tehdyt syvennykset ja niihin kovettunut betoni muodostavat sellaisen kiinnitysmekanismin, joka ei toteuta kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 määrittelyä, jonka mukaan eriste on ilman erillisiä kiinnikkeitä suoraan sitoutunut betonikuorielementin pintaan. Mainitun viitejulkaisun J2 mukaisessa elementissä eristekerros muodostuu kahdesta kerroksesta, joista betonikerrosta vasten tulevan kerroksen kuidut ovat elementin pinnan suuntaiset eivätkä kohtisuorassa siihen nähden, kuten kysymyksen olevan hyödyllisyysmallin mukaisessa keksinnössä. Tosin syvennysten kohdalla edellä mainitun viitejulkaisun J2 mukaisessa elementissä betoni ulottuu toiseen eristekerrokseen, jossa kuidut ovat kohtisuorassa betonin pintaan nähden. Viitejulkaisun J2 mukaisessa elementissä eristekerroksen kuidut eivät pääosin ole kuitenkaan kohtisuorassa betonipintaan nähden, eikä kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen määrittelyn ole tältä osin katsottava toteutuvan. Mainitusta viitejulkaisusta J2 ei myöskään tunneta kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukaista pohjarappausta.

Edellä mainitun viitejulkaisun J3 osalta markkinaoikeus puolestaan toteaa, että kyseisen viitejulkaisun mukaisessa elementissä betonikerros, eristekerros ja verkolla varustettu pintakerros on kiinnitetty toisiinsa erillisten kiinnityselinten (6) avulla. Lisäksi eristekerrokseen on tehty urat betonikerroksen ja pintakerroksen kiinnittymistä varten. Eristekerroksena ei ole esitetty käytettävän kuitueristettä, esimerkkinä eristemateriaalista on mainittu ainoastaan polystyreeni.

Edellä mainittujen viitejulkaisujen J2 ja J3 on katsottava olevan tekniikaltaan läheisiä. Tähän nähden ja mainittujen viitejulkaisujen sisällön perusteella alan ammattimiehellä on katsottava olevan perusteet yhdistää ne. Viitejulkaisusta J2 ei kuitenkaan ilmene, että betonikuorielementin eriste muodostuisi vain yhdestä kuitukerroksesta, jossa kuituorientaatio olisi kuitujen pituussuunnassa olennaisesti kohtisuorassa elementin pintaan nähden. Viitejulkaisu J3 ei puolestaan edes esitä kuitumaista eristettä. Molemmissa mainituissa viitejulkaisuissa eristeen ja betonin sitoutuminen toisiinsa varmistetaan urituksella.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että edellä mainittujen viitejulkaisujen J2 ja J3 tietojen yhdistäminenkään ei johtaisi siihen, että eristeen ja betonin sitoutuminen toisiinsa olisi toteutettavissa ilman eristeeseen tehtävää uritusta. Näin ollen kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen keksinnön on katsottava eroavan selvästi mainittujen viitejulkaisujen J2 ja J3 yhdistelmästä.

Julkaisun J2 yhdistelmä alan ammattimiehen yleisen osaamisen kanssa

Markkinaoikeus toteaa, että valittaja ei ole valituksessaan esittänyt perusteita sille, mikä saisi alan ammattimiehen muuttamaan edellä mainitun viitejulkaisun J2 keskeistä opetusta siten, että tämä luopuisi urituksista.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo jääneen asiassa osoittamatta, että kysymyksessä oleva itsenäinen suojavaatimus 1 ei eroaisi selvästi edellä mainitun viitejulkaisun J2 ja alan ammattimiehen osaamisen yhdistelmästä.

Yhteenveto

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen keksinnön ole valituksessa esitetyillä perusteilla katsottava olevan aivan ilmeisesti johdettavissa edellä viitatusta aikaisemmin tunnetusta tekniikan tasosta. Valituksessa esitetyillä perusteilla ei näin ollen voida katsoa, etteikö itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö täyttäisi hyödyllisyysmallilta edellytettävää keksinnöllisyysvaatimusta.

Johtopäätös

Valituksessa ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla kysymyksessä oleva hyödyllisyysmalli numero 7425 olisi julistettava mitättömäksi. Valitus on näin ollen hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Petri Rinkinen, markkinaoikeusinsinööri Kirsikka Etuaho sekä asiantuntijajäsen Timo Joutsenoja.

PRH:n päätös

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.