MAO:933/15

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 29.7.2014 (liitteenä)

ASIAN TAUSTA

Exxon Chemical Patents Inc. on 5.12.1996 hakenut patenttia keksintöön nimeltä "Kylmäjuoksevuutta parantavan aineen käyttö".

Patentti- ja rekisterihallitus on myöntänyt 31.12.2009 Exxon Chemical Patents Inc.:lle patentin numerolla FI 120628.

Clariant Produkte (Deutschland) GmbH on tehnyt Patentti- ja rekisterihallitukselle väitteen edellä mainittua patenttia vastaan ja vaatinut, että patentti kumotaan kokonaisuudessaan.

Patentti- ja rekisterihallitus on 29.7.2014 antamallaan päätöksellä hylännyt edellä mainitun väitteen ja pysyttänyt patentin numero FI 120628 voimassa.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Clariant Produkte (Deutschland) GmbH on vaatinut, että valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 29.7.2014 kumotaan ja että patentti numero FI 120628 kumotaan kokonaisuudessaan.

Perusteet

Kysymyksessä olevaa keksintöä ei ole pidettävä keksinnöllisenä. Keksinnön ei ole katsottava eroavan olennaisesti tunnetusta tekniikasta (i) valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D3 perusteella, (ii) edellä mainitun viitejulkaisun D3 ja valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D2 yhdistelmän perusteella, (iii) mainitun viitejulkaisun D3 ja valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D5 yhdistelmän perusteella, (iv) mainitun viitejulkaisun D3 ja valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D13 yhdistelmän perusteella sekä (v) mainitun viitejulkaisun D3 ja valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D18 yhdistelmän perusteella.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D3 on esitetty, että seos rasvahappoja ja primaarisia alifaattisia amiineja, joissa on 10–20 hiiliatomia, vähentää dieselpolttoaineeseen lisättynä moottorin osien kulumista eli parantaa vähärikkisen dieselpolttoaineen voitelevuutta. Viitejulkaisu D3 siis opettaa yleisesti, että rasvahappojen ammoniumsuolat ja primaariset amiinit ovat käyttökelpoisia voitelevuuslisäaineita vähärikkisissä dieselpolttoaineissa.

Viitejulkaisussa D3 esitetyt tiedot eroavat kysymyksessä olevasta patentista siinä, että viimeksi mainitussa patentissa edellytetään (i) vähintään kahta hiilivetyryhmällä substituoitua typpiryhmää NR13R14 sekä (ii) sitä, että typpiryhmän tulee sisältää kaksi hiilivetyryhmää (R13 ja R14) eli niiden johtamista sekundaarisista amiineista eikä primaarisista amiineista.

Viitejulkaisussa D3 opetetaan, että primaarisista C10–20-amiineista johdettujen alifaattisten amiinisuolojen ja valaanpääöljyn hydrolysaattien lisäys parantaa polttoaineiden voitelevuutta.

Viitejulkaisun D3 mukainen tuote koostuu suurelta osin amiinisuoloista, jotka eroavat kysymyksessä olevasta patentista kahdelta osin: (i) niissä ei ole kahta NR13R14-substituenttia sekä (ii) niissä molemmat R13- ja R14-ryhmistä eivät ole hiilivetyryhmiä toisen ollessa vety (H), eli niitä ei ole johdettu sekundaarisista amiineista.

Alan ammattimiehelle on ilmeistä edellä mainitun viitejulkaisun D3 perusteella, että amiinisuola on lisäaineen aktiivinen ainesosa. Muut ainesosat, jotka sisältyvät viitejulkaisun D3 mukaiseen lisäaineeseen ovat seurausta siitä, että raaka-aineena on käytetty valaanpääöljyn hydrolysaattia. Muut ainesosat on identifioitu ainoastaan niiden kemiallisen luokan tai yhdisteryhmän perusteella, esimerkiksi "seos alifaattisia alkoholeja". Lisäksi viitejulkaisussa D3 on määritelty ainoastaan alifaattisten amiinijohdannaisten voiteluominaisuuksien parantamiseen tarvittava määrä dieselpolttoaineessa.

Alan ammattimiehen on katsottava oppivan viitejulkaisusta D3, että amiinisuolan tietynlainen rakenne on edullinen, ja että lisäainekoostumuksen loppusisältöä ei ole kemiallisesti sen tarkemmin määritelty. Alan ammattimies päättelisi tästä, että amiinisuola on tärkeä komponentti viitejulkaisun D3 mukaisessa lisäainekoostumuksessa, eivät muut valaanpääöljyn hydrolysaattituotteet. Alan ammattimiehelle olisi siten ilmeistä, että dieselpolttoaineeseen lisättyinä rasvahappojen amiinisuolat vähentävät moottorin osien kulumista.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D3 esitetyt tiedot eroavat kysymyksessä olevasta patentista siinä, että viimeksi mainitussa patentissa vaaditaan vähintään kaksi hiilikarbyylisubstituoitua typpiryhmää NR13R14 sekä sitä, että typpiryhmän tulee sisältää kaksi hydrokarbyyliryhmää, eli niiden tulee olla johdettuja sekundaarisista amiineista eikä primaarisista amiineista. Tällaiset amidit ja ammoniumsuolat ovat hyvin tunnettuja lisäaineita polttoöljyille.

Alan ammattimies olisi luettuaan edellä mainitun viitejulkaisun D3 korvannut ilman minkäänlaista keksinnöllisyyttä viitejulkaisussa D3 esitetyt yhdisteet esimerkiksi millä tahansa valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D2, D5, D13 tai D18 mukaisella yhdisteellä yrittäessään parantaa vähärikkisten dieselpolttoöljyjen voitelevuutta, ja olisi näin ollen päätynyt ilmeiseen ratkaisuun, joka on aivan sama kuin kysymyksessä olevan patentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 on esitetty. Kannustin tällaiseen yhdisteiden korvaamiseen on siinä, että näiden mukaiset yhdisteet tunnetaan jo sopivina yhdisteinä polttoöljyjen lisäaineiksi, eikä niiden suhteen ole tarvetta suorittaa mitään lisätestejä koskien niiden sopivuutta polttoöljyjen lisäaineiksi.

Vertailukokein on osoitettu, etteivät kysymyksessä olevalla keksinnöllä aikaansaadut tulokset poikkea primaarisilla amiineilla saaduista tuloksista uudella ja yllättävällä tavalla. Itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää ei näin ollen ole pidettävä keksinnöllisenä.

Exxon Chemical Patents Inc.:n vastaus

Exxon Chemical Patents Inc. ei ole käyttänyt hyväkseen sille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, jonka perusteella valituksenalaista Patentti- ja rekisterihallituksen päätöstä tulisi muuttaa.

Keksinnöllisyysarvion lähtökohdaksi valitusta valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D3 valittaja on tarkastellut kyseisen viitejulkaisun tiettyjä kohtia asiayhteydestään irrallisina ja siten päätynyt virheelliseen tulkintaan.

Edellä mainitun viitejulkaisun D3 mukaisesti tulee tarkoitetun vaikutuksen aikaansaamiseksi polttoaineeseen sisällyttää riittävä määrä sekä valaanpääöljyn hydrolysaattiin sisältyvien rasvahappojen amiinisuoloja että valaanpääöljyn hydrolysaattiin sisältyviä alifaattisia alkoholeja.

Lisäaineseoksella, jossa on kahta yksilöityä vaikuttavaa ainesosaa, esitetään edellä mainitussa viitejulkaisussa D3 saatavan useita hyödyllisiä vaikutuksia, joista voitelevuuden parantuminen on yksi. Mainitusta viitejulkaisusta D3 ei ole pääteltävissä, että nimenomaan voitelevuuden parantuminen olisi seurausta juuri lisäaineseokseen sisältyvästä rasvahappojen amiinisuolasta.

Alan ammattimies, ratkaistessaan polttoaineiden riittämättömän voitelevuuden ongelmaa ja ottaessaan lähtökohdaksi edellä mainitun viitejulkaisun D3, ei päätyisi muuntelemaan kyseisen viitejulkaisun D3 mukaiseen lisäaineseokseen sisältyviä rasvahappojen amiinisuoloja löytääkseen vaihtoehtoisia polttoaineiden voitelevuutta parantavia lisäaineita. Näin ollen mainittu viitejulkaisu D3 ei ole keksinnöllisyyden este yksinään eikä myöskään yhdistettynä johonkin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D2, D5, D13 tai D18.

Valittajan lausuma

Valittaja on antanut lausuman.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, eroaako kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö olennaisesti tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista.

Sovellettavat oikeusohjeet

Patenttilain 1 §:n 1 momentin mukaan, joka on tehnyt mihin tekniikan alaan tahansa liittyvän keksinnön, jota voidaan käyttää teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään.

Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti muun ohella, milloin patentti on myönnetty, vaikkei mainitun lain 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty.

Kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö

Kysymyksessä oleva keksintö koostuu itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–11.

Edellä mainittu itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti:

"1. Kylmäjuoksevuutta parantavan aineen, joka on öljyliukoinen polaarinen typpiyhdiste, jossa on kaksi tai useampia kaavan -NR13R14 mukaista substituenttia, jossa kaavassa sekä R13 että R14 on 8-40 hiiliatomia käsittävä hiilivetyryhmä, jolloin R13 ja R14 voivat olla samanlaisia tai erilaisia ja yksi tai useampi näistä substituenteista voi olla siitä saatuna kationina, käyttö sellaisen polttoöljykoostumuksen, jonka rikkipitoisuus on korkeintaan 0,05 paino-%, voitelevuuden lisäämiseksi."

Uutuus ja keksinnöllisyys

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu, että kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö on uusi tunnettuun tekniikkaan nähden.

Asian käsittelyssä markkinaoikeudessa ei ole kyseenalaistettu edellä mainitun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön uutuutta tunnettuun tekniikan tasoon nähden.

Kysymyksessä olevan keksinnön patentoitavuuden osalta asiassa markkinaoikeudessa on siten kyse siitä, onko edellä mainitussa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kuvatun keksinnön katsottava eroavan olennaisesti tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista.

Edellä mainittuun liittyen valittaja on markkinaoikeudessa esittänyt, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö olisi alan ammattimiehelle ilmeinen joko valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D3 yksin tai kyseisen viitejulkaisun D3 ja jonkin sanotussa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D2, D5, D13 tai D18 yhdistelmästä.

Viitejulkaisu D3

Valittaja on edellä todetulla tavalla ensinnäkin esittänyt, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön ei ole katsottava eroavan edellä mainitun viitejulkaisun D3 perusteella tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D3 on US-patentti, joka perustuu vuonna 1946 tehtyyn hakemukseen. Kyseisen viitejulkaisun D3 mukaisen keksinnön tavoitteena on tarjota diesel-polttoaine, joka siihen lisättyjen lisäaineiden ansioista parantaa sitä polttavan moottorin suorituskykyä. Sanottuna lisäaineena viitejulkaisussa D3 mainitaan 0,01–0,25 % pitoisuutena dieselin kokonaismäärään nähden alifaattinen amiinisuola, jota ei ole määritelty rakenteellisesti, vaan valmistusreaktionsa kautta. Alifaattinen amiinisuola saadaan viitejulkaisussa D3 esitetyn mukaan neutraloimalla valaanpääöljyhydrolysaatista saatavia rasvahappoja ja alkoholeja pitkäketjuisten primaaristen alifaattisten amiinien kanssa.

Alan ammattimiehelle on pidettävä selvänä, että edellä mainitun viitejulkaisun D3 mukaiset pitkäketjuiset alifaattiset amiinisuolat ovat öljyliukoisia, polaarisia ja amiiniryhmän sisältäviä typpiyhdisteitä.

Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön voidaan katsoa eroavan edellä mainitun viitejulkaisun D3 mukaisesta keksinnöstä useassakin suhteessa. Viitejulkaisussa D3 ei ensinnäkään ole esitetty koetuloksin sitä, että saadut edut olisi saavutettu juuri tietyn komponentin vaikutuksesta, vaan tulokset tuottanut lisäaine on ollut kompleksinen seos. Viitejulkaisussa D3 yksilöidyissä typpiyhdisteissä, jotka ovat siis primaarisen alifaattisen amiinin ja rasvahappojen suoloja, ei ole myöskään kahta NR13R14-substituenttia. Viimeksi mainitun substituentin ei ole katsottava täyttävän myöskään kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määritelmää siitä, että molemmat R13- ja R14-ryhmistä olisivat hiilivetyryhmiä, sillä primaarisessa amiinissa toinen näistä on vety (H), eli niitä ei ole johdettu sekundaarisista amiineista.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määrittelemän yhdisteryhmän käytön päättelemistä ole pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä yksin edellä mainitun viitejulkaisun D3 perusteella.

Viitejulkaisujen D3 ja D2 yhdistelmä

Valittaja on edellä todetulla tavalla toiseksi esittänyt, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön ei ole katsottava eroavan edellä mainittujen viitejulkaisujen D3 ja D2 yhdistelmän perusteella tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista.

Valittaja on esittänyt, että alan ammattimies korvaisi julkaisusta D3 tunnetut typpiyhdisteet julkaisusta D2 tunnetuilla yhdisteillä.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D2 esitetään polttoöljyjä, jotka käsittävät yhdistelmän vähintään kahdesta lisäaineesta, yhtäältä etyleenikopolymeeristä sekä toisaalta karboksyylihapon ja amiinin reaktiosta saadusta typpiyhdisteestä vahakiteiden kasvun estäjinä. Mainitussa viitejulkaisussa D2 esitetyt sekundaariset amiinit ovat tyypiltään kysymyksessä olevassa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 määritellyn kaltaisia. Edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 ei kuitenkaan käy ilmi öljyn vähärikkisyys.

Markkinaoikeus toteaa, että pelkästään sen seikan, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D2 esitetyt yhdistelmät ovat tunnettuja polttoöljyjen lisäaineina, ei voida katsoa perustelevan, minkä vuoksi alan ammattimies yhdistäisi juuri mainitun viitejulkaisun D2 edellä mainittuun viitejulkaisuun D3. Joka tapauksessa, vaikka mainitut viitejulkaisut D3 ja D2 yhdistettäisiin, valittajan ei ole katsottava osoittaneen, minkä vuoksi alan ammattimies jättäisi viitejulkaisun D2 opetuksen mukaisen toisen lisäaineen, etyleenikopolymeerin, pois koostumuksesta ja korvaisi viitejulkaisun D3 primaarisen amiinin viitejulkaisun D2 sekundaarisilla amiineilla.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määrittelemän yhdisteryhmän käyttö ei ole ollut alan ammattimiehelle ilmeistä myöskään edellä mainittujen viitejulkaisujen D3 ja D2 yhdistelmän perusteella.

Viitejulkaisujen D3 ja D5 yhdistelmä

Valittaja on edellä todetulla tavalla kolmanneksi esittänyt, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön ei ole katsottava eroavan edellä mainittujen viitejulkaisujen D3 ja D5 yhdistelmän perusteella tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista.

Edellä mainittu viitejulkaisu D5 kuvaa ftaalihapon ja sekundaaristen amiinien amideja tai ammoniumsuoloja. Mainitun viitejulkaisun D5 tiivistelmässä mainitaan näiden yhdisteiden olevan hyödyllisiä polttoöljyjen lisäaineita. Viitejulkaisun D5 esimerkkiosassa kuvataan näiden uusien yhdisteiden synteesiesimerkkejä. Viitejulkaisussa D5 ei kuitenkaan kuvata saatujen yhdisteiden ominaisuuksia tai esitetä käyttökokeita. Mainitusta viitejulkaisusta D5 ei siten voida päätellä, millaisena ja mihin ominaisuuteen vaikuttavana polttoöljyn lisäaineena kyseiset yhdisteet olisivat käyttökelpoisia.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus toteaa, ettei myöskään minkään edellä mainitussa viitejulkaisussa D5 esitetyn voida katsoa perustelevan, minkä vuoksi alan ammattimies korvaisi edellä mainitun viitejulkaisun D3 typpiyhdisteitä mainitun viitejulkaisun D5 mukaisten yhdisteiden käytöllä. Sanottuun nähden markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määrittelemän yhdisteryhmän käyttö ei ole ollut alan ammattimiehelle ilmeistä myöskään edellä mainittujen viitejulkaisujen D3 ja D5 yhdistelmän perusteella.

Viitejulkaisujen D3 ja D13 yhdistelmä

Valittaja on edellä todetulla tavalla neljänneksi esittänyt, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön ei ole katsottava eroavan edellä mainittujen viitejulkaisujen D3 ja D13 yhdistelmän perusteella tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista.

Mainitussa viitejulkaisussa D13 kuvataan raakaöljy, jossa on sen ominaisuuksia parantavia lisäaineita, joiden tarkoituksena on erityisesti estää vahan muodostusta ja parantaa kylmäjuoksevuutta. Viitejulkaisun D13 mukaan mainittujen vaikutusten saavuttamiseksi käytetään kahta lisäainetta yhdessä: ensinnäkin vähintään yhtä aromaattisia kylmäjuoksevuusominaisuuksia parantavaa lisäainetta sekä toiseksi vähintään yhtä kampapolymeeria. Erään suoritusmuodon mukaan näiden lisäksi voidaan käyttää polaarista typpiyhdistettä, joka on edullisesti öljyliukoinen polaarinen typpiyhdiste, jossa on yksi tai useampia kaavan =NR mukaisia substituentteja, jossa R on 8-40 hiiliatomista koostuva hiilivety, joka voi olla kationimuotoinen. Mainitussa viitejulkaisussa D13 ei kuvata voitelevuuden paranemista, eikä sitä, että kylmäjuoksevuus paranisi yksin typpiyhdistettä käyttämällä. Viitejulkaisusta D13 ilmenevän öljyn ei mainita olevan tiettyä jaetta, eikä vähärikkistä.

Valittaja on esittänyt motiivina sille, että alan ammattimies yhdistäisi edellä mainitut viitejulkaisut D3 ja D13 sen, että viitejulkaisussa D13 mainitut yhdisteet ovat tunnettuja polttoöljyjen lisäaineina. Sanotun seikan ei voida kuitenkaan katsoa perustelevan juuri kyseisen viitejulkaisun D13 valintaa. Joka tapauksessa, vaikka mainitut viitejulkaisut D3 ja D13 yhdistettäisiin, valittajan ei ole katsottava osoittaneen, minkä vuoksi alan ammattimies jättäisi viitejulkaisun D13 keskeisen opetuksen mukaiset vähintään yhden aromaattisen kylmäjuoksevuusominaisuuksia parantavan lisäaineen ja vähintään yhden kampapolymeerin pois koostumuksesta ja korvaisi viitejulkaisun D3 primaarisen amiinin viitejulkaisun D13 sekundaarisilla amiineilla.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määrittelemän yhdisteryhmän käyttö ei ole ollut alan ammattimiehelle ilmeistä myöskään edellä mainittujen viitejulkaisujen D3 ja D13 yhdistelmän perusteella.

Viitejulkaisujen D3 ja D18 yhdistelmä

Valittaja on edellä todetulla tavalla viidenneksi esittänyt, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön ei ole katsottava eroavan edellä mainittujen viitejulkaisujen D3 ja D18 yhdistelmän perusteella tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista.

Viitaten aikaisemmin yhtäältä edellä mainittujen viitejulkaisujen D3 ja D2 sekä toisaalta edellä mainittujen viitejulkaisujen D3 ja D13 yhdistämisestä lausuttuun ei valittajan ole katsottava osoittaneen, minkä vuoksi alan ammattimies olisi valinnut edellä mainitussa viitejulkaisussa D18 eri tarkoitukseen kuvattujen lisäaineseosten yhden komponentin yhdistettäväksi edellä mainitun viitejulkaisun D3 opetukseen.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määrittelemän yhdisteryhmän käyttö ei ole ollut alan ammattimiehelle ilmeistä myöskään edellä mainittujen viitejulkaisujen D3 ja D18 yhdistelmän perusteella.

Kokeelliset tulokset

Valittaja on puuttuvan keksinnöllisyyden tueksi viitannut lisäksi vielä siihen, että vertailukokein olisi osoitettu, etteivät kysymyksessä olevalla keksinnöllä aikaansaadut tulokset poikkea primaarisilla amiineilla saaduista tuloksista uudella ja yllättävällä tavalla. Valittajan esittämän mukaan kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen suoritusmuoto on vain sattumanvarainen valinta tunnettujen ratkaisujen joukosta, eikä näin ollen muodosta minkäänlaista keksintöä.

Edellä mainitun tueksi valittaja on esittänyt suuren määrän tunnettua tekniikkaa kuvaavaa kirjallisuutta polttoöljyjen lisäaineista, mistä valittaja on katsonut typpiyhdisteiden voitelevuutta parantavien ominaisuuksien olleen yleisesti tunnettuja.

Markkinaoikeus toteaa, että valittajan viittaamissa julkaisuissa esitetään eräitä orgaanisia typpijohdannaisten joukkoja, joiden on osoitettu tuottavan parantuneita voitelevuustuloksia, useilta osin seoksena yhdessä muiden lisäaineina tunnettujen komponenttien kanssa. Toisaalta on huomattava, että valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D9 esitetään tulos, jonka mukaan testatuilla typpiyhdisteillä saatiin niin voitelevuutta parantava kuin sitä huonontava että voitelevuuteen merkittävästi vaikuttamaton tulos. Markkinaoikeus katsoo siten jääneen asiassa osoittamatta, että typpiyhdisteiden voitelevuus olisi valittajan esittämin tavoin yleisesti tunnettu. Alan ammattimiehen ei voida siten katsoa valittajan esittämin tavoin ymmärtäneen voitelevuutta parantavan ominaisuuden kattavan kaikki typpiyhdisteet ja kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 rajaaman joukon olevan valinta tästä yhdisteryhmästä. Kysymyksessä olevassa keksinnössä ei näin ollen ole katsottava olevan kyse valintakeksinnöstä. Näin ollen valittajan viittaamille vertailukokeiden tuloksille ei ole annettavissa merkitystä keksinnöllisyyden arvioinnissa käsillä olevassa asiassa.

Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ole pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä tunnetun tekniikan valossa valittajan valituksensa tueksi esittämillään perusteilla. Valituksessa ei näin ollen ole esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla kysymyksessä oleva patentti olisi kumottava. Valitus on siten hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Petri Rinkinen sekä markkinaoikeusinsinöörit Erkki Tiala ja Kirsikka Etuaho.

PRH:n päätös

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.