MAO:529/16
PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN
Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 4.11.2014 (liitteenä)
ASIAN TAUSTA
Stora Enso Oyj on 7.4.2003 hakenut patenttia keksintöön nimeltä "Alkalisen pesunesteen puhdistaminen".
Patentti- ja rekisterihallitus on 31.8.2005 myöntänyt Stora Enso Oyj:lle patentin numerolla FI 115977.
Kvaerner Pulping AB on tehnyt Patentti- ja rekisterihallitukselle väitteen edellä mainittua patenttia vastaan ja vaatinut, että patentti numero FI 115977 kumotaan kokonaisuudessaan.
Patentti- ja rekisterihallitus on 29.9.2011 antamallaan päätöksellä hylännyt edellä mainitun väitteen ja pysyttänyt patentin numero FI 115977 voimassa.
Kvaerner Pulping AB on valittanut edellä mainitusta Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksestä Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan.
Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunta on 2.11.2012 antamallaan päätöksellä kumonnut edellä mainitun Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 29.9.2011 ja palauttanut asian Patentti- ja rekisterihallitukselle patentin numero FI 115977 kumoamiseksi.
Stora Enso Oyj on valittanut edellä mainitusta Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksensa yhteydessä Stora Enso Oyj on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle kolme muutettua patenttivaatimusasetelmaa.
Korkein hallinto-oikeus on 9.10.2014 antamallaan päätöksellä kumonnut Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan päätöksen 2.11.2012 ja Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 29.9.2011 sekä palauttanut asian Patentti- ja rekisterihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.
Patentti- ja rekisterihallitus on 4.11.2014 antamallaan päätöksellä hyväksynyt Stora Enso Oyj:n patenttihakemuksen ja myöntänyt patentin numero FI 115977 yhtiön korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamansa valituksen yhteydessä antaman ensisijaisen patenttivaatimusasetelman mukaisessa muodossa.
Kvaerner Pulping AB on sittemmin muuttanut toiminimensä ensin Metso Paper Sweden AB:ksi ja sitten Valmet AB:ksi.
ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA
Valitus
Vaatimukset
Valmet AB on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 4.11.2014 ja patentin numero FI 115977 kokonaisuudessaan.
Perusteet
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä tarkastellun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei eroa olennaisesti kyseisessä päätöksessä mainituista viitejulkaisuista D1 ja D2.
Edellä mainittu viitejulkaisu D1 muodostaa lähimmän tunnetun tekniikan tason suhteessa valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä tarkastellussa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kuvatulle menetelmälle. Viitejulkaisussa D1 esitetyn menetelmän tavoite on käsitellä suodos niin, että saadaan puhtaampi suodosvirta (CC) ja likaisempi suodosvirta (CD), joista puhtaampi suodosvirta kierrätetään ja käytetään uudelleen pesuvetenä.
Kun alan ammattimies tutkii edellä mainittua viitejulkaisua D1, hän kohtaa ongelman suodosvirran puhdistamisesta siten, että metalleja poistuu suodosvirrasta. Tutkiessaan viitejulkaisua D1 alan ammattimies ymmärtää, että hänen täytyy valita toinen puhdistustekniikka. Samalla alan ammattimies kuitenkin myös ymmärtää, että viitejulkaisu D1 ehdottaa käyttämään muita puhdistustekniikoita. Näin ollen alan ammattimiehen tehtävänä on löytää vaihtoehtoinen suodosvirrasta metalleja poistava puhdistustekniikka.
Edellä mainitussa viitejulkaisussa D2 kuvataan prosessiveden hapotus, jota seuraa flokkulointi/saostus epäpuhtauksien poistamiseksi prosessivedestä. Alan ammattimies ymmärtää yllä kuvatun ongelman kohdatessaan, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 kuvattua menetelmää voi modifioida viitejulkaisussa D2 kuvatulla puhdistustekniikalla. Kysymyksessä olevan patentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kuvattu ratkaisu ei siten eroa olennaisesti tunnetusta tekniikasta.
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu, että edellä mainituista viitejulkaisuista D1 ja D2 ei ilmene mitään sellaista, minkä perusteella alan ammattimies päätyisi valitsemaan useista tarjolla olevista haihduttimen korvaavista vaihtoehdoista suoraviivaisesti juuri pesuveden hapottamisen ja samalla päätyisi valitsemaan tavoiteltavan pH:n tason viitejulkaisun D2 esittämää opastusta korkeammalle tasolle, eli valitsemaan tason pH 6–8 viitejulkaisussa D2 mainitun tason pH 1–5 sijasta.
Se, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 nimenomaan mainitaan haihduttamisen lisäksi myös vaihtoehtona kalvoerotin puhdistusmenetelmänä, on osoitus siitä, että viitejulkaisu D1 ei sido siinä kuvattua menetelmää tiettyyn puhdistustekniikkaan. Näin ollen alan ammattimies valitsisi edellä mainitun viitejulkaisun D2 ilmaiseman opetuksen mukaisen suodosvirran hapotuksen ja siitä seuraavan flokkulaation/saostuksen halutessaan poistaa suodosvirrasta metalleja.
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä tarkastellun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 ainoa uusi määrite on pH:n säätäminen välille 6–8, jolloin pitäisi välttyä ligniiniin kohdistuvalta uudelleensaostumiselta, eli niin sanotulta ligniinikondensaatiolta. Mikäli pH lasketaan välille 6–8, mahdollisesti esiintyvä ligniini kuitenkin saostuu ja jää ensimmäiseen puhdistukseen, sillä jo tasolla pH 9 tapahtuu nimittäin merkittävää ligniinisaostusta kaikissa mustalipeissä.
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä tarkasteltuun itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 liittyvä täsmennys pH:n säätämisestä välille 6–8 ei tuo siihen mitään sellaista, joka lisäisi kysymyksessä olevan keksinnön kuvaamaan menetelmän keksinnöllisyyttä.
Stora Enso Oyj:n vastaus
Stora Enso Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja pysyttää patentin numero FI 115977 voimassa ensisijaisesti valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä tarkasteltujen patenttivaatimusten (jäljempänä myös ensisijaiset patenttivaatimukset) mukaisessa muodossa ja toissijaisesti yhtiön korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamansa valituksen yhteydessä antamien toisten vaihtoehtoisten patenttivaatimusten (jäljempänä myös toissijaiset patenttivaatimukset) mukaisessa muodossa.
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D1 esittää pesulaitteelta tulevan suodoksen osavirran käsittelyn erotuslaitteella, jonka muodostaa haihdutin tai kalvoerotin. Kysymyksessä olevassa keksinnössä suodoksen osavirta käsitellään taas lisäämällä siihen hapottavaa ainetta, jolla osavirran pH lasketaan välille 6–8. Tämän seurauksena syntyy uuteaineita ja metalleja sisältävää lietettä, jota poistetaan koko prosessista.
Edellä mainittuun viitejulkaisuun D1 perehtyvä alan ammattimies voisi ajatella haihdutinta tai kalvoerotinta korvaavia saman lopputuloksen antavia muita erotuslaitteita. Kysymyksessä olevan keksinnön mukaisessa suodoksen hapottamisessa on kuitenkin kyse oleellisesti muusta.
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D2 tunnetaan menettely, jossa haihduttimesta saatavan konsentraatin pH lasketaan happolisäyksellä välille 1–5 sekä syntyneet flokit ja saostumat poistetaan saostimella. Viitejulkaisun D2 mukainen menetelmä poikkeaa kontekstiltaan sekä edellä mainitun viitejulkaisun D1 mukaisesta menetelmästä että kysymyksessä olevasta keksinnöstä. Viitejulkaisujen D1 ja D2 yhdistäminen ei siten ole ollut alan ammattimiehelle ilmeistä.
Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto
Valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aihetta muuttaa valituksenalaista Patentti- ja rekisterihallituksen päätöstä.
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D1 käy ilmi menetelmä selluloosatehtaan kuitususpensioiden pesun tehostamiseksi. Menetelmään liittyy myös kierrätettyjen suodosvirtojen käsittely selluntuotannossa. Viitejulkaisussa D1 kuvatussa menetelmässä toiselta pesulaitteelta tuleva suodoksen osavirta erotetaan separaattorilla, joka voi olla haihdutin, puhtaammaksi suodosvirraksi ja likaisemmaksi suodosvirraksi. Näin muodostunut puhtaampi suodosvirta palautetaan ensimmäiselle pesulaitteelle osaksi pesuvettä ja kiintoainetta sisältävä likaisempi suodosvirta kierrätetään prosessissa.
Edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 käy näin ollen ilmi kaikki valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä tarkastellun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet, lukuun ottamatta piirrettä koskien toisen osavirran pH:n laskemisesta välille 6–8 yhdistämällä toiseen osavirtaan hapottavaa ainetta sekä piirrettä hapotetun osavirran johtamisesta prosessiyksikköön, jossa osavirrasta ja koko prosessista poistetaan uuteaineita ja metalleja sisältävä liete.
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä tarkastellun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 kuvatusta menetelmästä erottavien piirteiden tekninen vaikutus on poistaa epäpuhtauksia suodosvirrasta. Viitejulkaisun D1 mukaisessa menetelmässä on edellä mainitun itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kuvatun hapotusvaiheen ja epäpuhtauksien sisältävän lietteen erotuksen sijasta haihdutusvaihe. Viitejulkaisun D1 haihdutusvaiheen tekninen vaikutus on sama kuin mainitun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön tekninen vaikutus, eli epäpuhtauksien poisto suodosvirrasta.
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä tarkastellun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän ratkaisema ongelma on kehittää suodosvirran käsittelyyn vaihtoehtoinen menetelmä edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 ilmenevälle menetelmälle.
Mainitussa viitejulkaisussa D1 esitetään, että sen mukaisessa menetelmässä erotuslaitteena käytetylle haihduttimelle on käytännössä muitakin vaihtoehtoja, joina mainitaan kalvoerottimet. Alan ammattimies näin ollen ymmärtää, että viitejulkaisussa D1 kuvattu haihdutin, on korvattavissa muilla laitteilla tai menetelmillä.
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D2 käy ilmi menetelmä selluloosatehtaan prosessivesien puhdistamiseksi, jossa osaan prosessivedestä lisätään happo pH:n laskemiseksi välille 1–5, jolloin muodostuu flokkeja ja saostumia, jotka poistetaan erotuslaitteella.
Alan ammattimiehen voidaan siten katsoa olleen motivoituneen kehittämään edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 kuvattua menetelmää, mutta asiassa esitetyistä viitejulkaisuista ei kuitenkaan ilmene mitään sellaista, minkä perusteella hän olisi päätynyt valitsemaan useista tarjolla olevista haihduttimen korvaavista vaihtoehdoista suoraviivaisesti juuri pesuvirran hapottamisen ja samalla valitsemaan pH:n tavoiteltavaksi tasoksi 6−8 eli edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 ilmenevään opastukseen nähden korkeamman tason.
Valmet AB:n lausuma
Patentti- ja rekisterihallituksen lausunnossa esitetyn mukaan objektiivisena teknisenä ongelmana, jonka kysymyksessä oleva patentin mukainen keksintö ratkaisee, on pidettävä sitä, miten kehittää menetelmä suodosvirran käsittelemiseksi, joka on vaihtoehtoinen valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D1 kuvatulle menetelmälle.
Kyseinen ongelma tulisi kuitenkin muotoilla vaihtoehtoisen menetelmän kehittämiseksi suodosvirran käsittelemiseksi, joka on vaihtoehto edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 mainituille menetelmille, eli haihdutukselle ja kalvoerotukselle.
Mikäli sanottuna objektiivisena teknisenä ongelmana pidettäisiin pelkästään vaihtoehtoisen menetelmän löytämistä, olisi riittävää osoittaa, että vaihtoehto on tunnettu. Kysymyksessä olevan keksinnön tarjoama vaihtoehto on tunnettu paitsi valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D2 myös itse kysymyksessä olevan patentin selityksessä tunnetun tekniikan osalta selostetun valossa. Näin ollen Stora Enso Oyj:n itsensäkin mukaan prosessiveden pH:n laskeminen neutraalille alueelle sekä uuteaineiden ja metallien saostuminen on tunnettua.
Sitä teknistä vaikutusta, jonka kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä saa aikaan, ei ole pidettävä samana kuin edellä mainitun viitejulkaisun D1 aikaansaama vaikutusta. Objektiivisena teknisenä ongelmana, jonka alan ammattimies kohtaa, on pidettävä erotusmenetelmän löytämistä poistamaan uuteaineita ja metalleja. Kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän tarjoama ratkaisu kyseiseen ongelmaan on laskea osavirran pH välille 6–8 yhdistämällä osavirtaan hapottavaa ainetta, mikä aikaansaa sen, että muodostuu uuteaineita ja metalleja sisältävä (saostunut) liete, jota voidaan poistaa prosessista.
Edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 on tunnettua, että hapottamalla voidaan erottaa uuteainetta ja metalleja. Kysymyksessä olevan patentin selitysosassa tämä kuvataan myös tunnettuna tekniikkana.
Kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista ratkaisua on pidettävä siten ilmeisenä alan ammattimiehelle edellä mainituissa viitejulkaisuissa D1 ja D2 kuvattujen menetelmien perusteella.
Muut lausumat
Stora Enso Oyj on 6.8.2015 ja 11.5.2016 toimittanut markkinaoikeudelle asiassa lausuman.
Valmet AB on 28.1.2016 ja 29.8.2016 toimittanut markkinaoikeudelle lausuman.
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
1 Kysymyksenasettelu
Asiassa on ensisijaisesti kyse kysymyksessä olevan patentin numero FI 115977 pysyttämisestä voimassa valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä tarkasteltujen patenttivaatimusten (edellä mainitut ensisijaiset patenttivaatimukset) mukaisessa muodossa. Tähän nähden toissijaisesti asiassa on kyse sanotun patentin pysyttämisestä voimassa Stora Enso Oyj:n korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamansa valituksen yhteydessä antamien toisten vaihtoehtoisten patenttivaatimusten (edellä mainitut toissijaiset patenttivaatimukset) mukaisessa muodossa.
2 Sovellettavat oikeusohjeet
Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi verrattuna siihen, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.
Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti muun ohella, milloin patentti on myönnetty, vaikkei mainitun lain 1, 1a, 1b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty.
3 Kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö
Edellä mainitut ensisijaiset patenttivaatimukset muodostuvat itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–6. Ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö koskee menetelmää alkalisen nesteen pesemiseksi sulfaattiselluloosatehtaan pesemöllä.
Mainittu ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti:
"1. Menetelmä alkalisen nesteen pesemiseksi sulfaattiselluloosatehtaan pesemöllä, joka menetelmä käsittää järjestyksessä seuraavat vaiheet:
- ensimmäinen massavirta (1) ohjataan ensimmäiselle pesulaitteelle (101), missä ensimmäiseen massavirtaan (1) yhdistetään pesuneste (12),
- ensimmäiseltä pesulaitteelta (101) ohjataan toinen massavirta (2) toiselle pesulaitteelle (102), missä toiseen massavirtaan yhdistetään pesuneste (3),
- toiselta pesulaitteelta (102) johdetaan pesty massavirta (5) eteenpäin prosessissa ja pesuaineen (3) syrjäyttämä suodos (4) kierrätetään takaisin prosessiin,
tunnettu siitä, että
- toisella pesulaitteelta (102) pesunesteen (3) syrjäyttämä suodos (4) jaetaan ensimmäiseen osavirtaan (6) ja toiseen osavirtaan (7),
- toisen osavirran (7) pH lasketaan välille 6–8 yhdistämällä toiseen osavirtaan (7) hapottavaa ainetta (8),
- hapotettu osavirta (9) johdetaan prosessiyksikköön (103), missä osavirrasta (9) ja koko prosessista poistetaan uuteaineita ja metalleja sisältävä liete (10),
- prosessiyksikössä (103) käsitelty osavirta (11) yhdistetään ensimmäiseen osavirtaan (6) ja johdetaan takaisin prosessiin käytettäväksi ensimmäisen pesulaitteen (101) pesunesteenä (12)."
4 Tunnettu tekniikka
Asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä on tunnetun tekniikan osalta viitattu seuraaviin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuihin viitejulkaisuihin:
D1: WO00/43589
D2: WO95/13991
Edellä mainittu viitejulkaisu D1 koskee menetelmää selluloosatehtaan kuitususpensioiden pesemiseksi, jossa pesulaitteelta tuleva suodoksen osavirta erotetaan separaattorilla puhtaammaksi virraksi ja likaisemmaksi virraksi.
Edellä mainittu viitejulkaisu D2 koskee niin ikään menetelmää selluloosatehtaan prosessivesien puhdistamiseksi, jossa osaan haihduttimesta tulevaa konsentraattia lisätään happoa pH:n laskemiseksi välille 1–5 flokkien ja saostumien muodostamiseksi.
5 Ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön uutuus ja keksinnöllisyys
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu, että päätöksessä tarkastellun, kysymyksessä olevan ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä on uusi edellä mainituista viitejulkaisuista ilmenevään tunnettuun tekniikkaan nähden.
Asian käsittelyssä markkinaoikeudessa ei ole kyseenalaistettu ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän uutuutta tunnettuun tekniikkaan nähden.
Keksinnön patentoitavuuden osalta puheena olevalta osin asiassa on siten kyse siitä, onko ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän katsottava eroavan selvästi tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista.
Kuten edellä on selostettu, edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 on tunnettu menetelmä selluloosatehtaan kuitususpensioiden pesemiseksi, jossa pesulaitteelta tuleva suodoksen osavirta erotetaan separaattorilla, joka voi olla haihdutin, puhtaammaksi suodosvirraksi ja likaisemmaksi suodosvirraksi ja jossa puhtaampi suodosvirta palautetaan ensimmäiselle pesulaitteelle osaksi pesuvettä ja kiintoainetta sisältävä likaisempi suodosvirta kierrätetään prosessissa.
Edellä mainitun viitejulkaisun D1 kuvaama menetelmä eroaa kysymyksessä olevan keksinnön tarkoittamasta menetelmästä siinä, että se ei sisällä kysymyksessä olevan keksinnön mukaisen menetelmän vaiheita, joissa toisen osavirran pH lasketaan välille 6–8 yhdistämällä toiseen osavirtaan hapottavaa ainetta ja hapotettu osavirta johdetaan prosessiyksikköön, jossa osavirrasta ja koko prosessista poistetaan uuteaineita ja metalleja sisältävä liete. Yllä mainittujen vaiheiden tarkoituksena on puhdistaa osa toisesta pesulaitteesta tulevasta suodoksesta, poistamalla hapotetusta osavirrasta uuteaineita ja metalleja, jotta näin puhdistettu osavirta voidaan kierrättää ja käyttää ensimmäisen pesulaitteen pesunesteenä.
Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainittu viitejulkaisu D2 kuvaa menetelmää puhdistaa sellutuotannon prosessivettä tarkoituksena poistaa prosessivedestä suoloja, uuteaineita ja kuitujäämiä (fibre fragment). Mainitun viitejulkaisun D2 mukaisessa menetelmässä suoloja, uuteaineita ja kuitujäämiä poistetaan prosessivedestä jakamalla prosessivesi kahteen osavirtaan ja poistamalla toisesta osavirrasta epäpuhtaudet säätämällä sen happamuus hapolla välille pH 1–5 (s. 3, rivit 19–21) sekä tämän jälkeen saostamalla/flokkaamalla kiinteä aine (s. 4, rivit 12–20).
Edellä mainitun viitejulkaisun D2 mukainen menetelmä poistaa suoloja (metalleja), uuteaineita ja kuitujäämiä prosessivedestä eroaa siten kysymyksessä olevan patentin mukaisesta menetelmästä pH:n suhteen.
Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D2 on sinänsä todettu, että saostus ja flokkaus tyypillisesti tapahtuu happamuuden ollessa välillä pH 7,5–8,5. Kyseisessä viitejulkaisussa D2 on kuitenkin samalla todettu, että suodoksen pH pitää laskea välille 1–5, jotta sekä orgaaninen että epäorgaaninen aines saostuu.
Markkinaoikeus toteaa edelleen, ettei asiassa ole esitetty seikkoja, joiden perusteella alan ammattimiehellä olisi katsottava olevan syy poiketa viimeksi mainitussa viitejulkaisussa D2 esitetystä opetuksesta ja päätyä säätämään suodoksen happamuus samalle välille kuin nyt kysymyksessä olevan patentin mukaisessa keksinnössä eli välille pH 6–8.
Kysymyksessä olevan patentin sovellutusesimerkeissä on esitetty, että hapottamalla suodosvirta tasolle pH 7 saadaan riittävä metallien ja uuteaineiden poisto. Patentin selitysosassa on lisäksi mainittu, että sulfaattiselluloosamassan pesussa pH:n laskeminen neutraalille tai happamalle alueelle aiheuttaa sinänsä jäännösligniinin epätoivottuja reaktioita. Tämän ongelman patentin mukaisen menetelmän on esitetty ratkaisevan siten, että pesulaitteelta saatava suodos jaetaan kahteen osavirtaan ja suoritetaan happokäsittely ainoastaan toiselle osavirralle, jolloin massavirtaan palautettavan pesunesteen pH-taso säilyy riittävän korkealla yhdistettäessä happokäsitelty osavirta ja käsittelemätön osavirta, mikä estää jäännösligniinin epätoivottujen reaktioiden tapahtumisen. Kysymyksessä olevan keksinnön tarkoittaman menetelmän voidaan siten katsoa saavan aikaan teknisen vaikutuksen, joka ei ole ilmennyt sen paremmin edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 kuin edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 taikka niiden yhdistelmästä.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että vaikka valittajan esittämällä tavalla yhdistettäisiin edellä mainitut viitejulkaisut D1 ja D2, ei sanotun ole katsottava tarjoavan sellaista ilmeistä ratkaisua, joka olisi kysymyksessä olevan ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän keksinnöllisyyden esteenä.
Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä oleva ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ole valituksessa esitetyillä perusteilla ollut alan ammattimiehelle ilmeinen sen perusteella, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tunnetusta tekniikan tasosta.
6 Johtopäätös
Valituksessa ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla kysymyksessä oleva edellä mainittujen ensisijaisten patenttivaatimusten mukaisessa muodossa voimassa oleva patentti numero FI 115977 olisi kumottava. Asiassa ei siten ole tarpeen lausua toissijaisten patenttivaatimusten patentoitavuudesta. Valitus on näin ollen hylättävä.
Lopputulos
Markkinaoikeus hylkää valituksen.
MUUTOKSENHAKU
Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.
Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Reima Jussila sekä markkinaoikeusinsinööri Krister Karlsson ja asiantuntijajäsen Tapani Alatossava.
HUOMAA
Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.