MAO:6/17

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Viestintäviraston päätös 20.5.2016 dnro 132/522/2016 (liitteenä)

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

H-D U.S.A., LLC on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja määrää verkkotunnuksen h-d.fi peruutettavaksi. Valittaja on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa PK Product Oy:n korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 5.743 eurolla laillisine korkoineen.

Perusteet

Verkkotunnuksen hakemishetkellä 9.12.2004 valittajalla on ollut tavaramerkkioikeuksiin perustuva aikaisempi oikeus tunnukseen h-d ja siten myös sen tunnusmerkkeihin nähden identtiseen verkkotunnukseen h-d.fi. Valittaja on ollut laajalti tunnettujen Harley Davidson tavaramerkkien haltija. Myös H-D-tunnuksen laaja tunnettuisuus on ollut notorinen seikka verkkotunnuksen h-d.fi hakemishetkellä.

Viestintävirasto on valituksenalaisessa päätöksessään virheellisesti todennut, että PK Product Oy:lle verkkotunnuksen hakemishetkellä rekisteröitynä ollut aputoiminimi H D of Kuopio on ollut oikeudellisesti hyväksyttävä peruste verkkotunnuksen h-d.fi myöntämiselle.

Kyseinen aputoiminimi on ollut rekisteröitynä aikavälillä 31.12.1996–18.12.2008. Aputoiminimen rekisteröintiajankohtana PK Product Oy on toiminut Harley Davidson -tuotteiden sopimussuhteisena jälleenmyyjänä, jossa asemassa aputoiminimen rekisteröinti ja verkkotunnuksen myöntäminen ovat mahdollisesti voineet tapahtua tunnusmerkkioikeuden haltijan konkludenttisin suostumuksin. Jälleenmyyjäsopimus ja -asema on sittemmin siirtynyt uudelle H D of Kuopio Oy -nimiselle yhtiölle, joka on asetettu konkurssiin vuonna 2014 ja jonka toiminimi on lakannut konkurssin seurauksena vuonna 2015. Sopimussuhteen lakatessa PK Product Oy:n olisi tullut siirtää verkkotunnus uudelle yhtiölle. PK Product Oy:n on lisäksi tullut lopettaa Harley Davidson -tavaramerkkeihin ja -tunnuksiin liittyvä käyttö. Verkkotunnuksen voimassa pitäminen on siten ollut PK Product Oy:n sopimusvelvoitteiden vastaista. Vaikka PK Product Oy:llä olisikin ollut aikanaan peruste verkkotunnukselle, on tämä peruste joka tapauksessa lakannut.

Verkkotunnusta on käytetty kaupallisesti ja se loukkaa valittajan tavaramerkkioikeuksia.

Viestintäviraston lausunto

Viestintävirasto on todennut, että verkkotunnuksen myöntämisen ei tarvitse perustua verkkotunnuksen haltijan nimenomaiseen oikeuteen. Haettava verkkotunnus ei saa kuitenkaan oikeudettomasti perustua kenenkään toisen suojattuun nimeen tai merkkiin. Peruuttamisen edellytyksiä ja hyväksyttävän perusteen olemassaoloa tulee vakiintuneen käytännön mukaisesti arvioida verkkotunnuksen hakemishetkellä vallinneiden olosuhteiden näkökulmasta.

Sekä valittaja että verkkotunnuksen haltija ovat vedonneet omaan verkkotunnuksen hakemishetkellä suojattuna olleeseen oikeuteensa. Verkkotunnuksen hakemishetkellä verkkotunnuksen haltijalla on ollut suojattuna nimi H D of Kuopio, johon verkkotunnukseksi haettu lyhenne on sisältynyt. Tämä on ollut hyväksyttävä peruste verkkotunnuksen haltijan oikeudelle.

Vastaajan vastaus

Vaatimukset

PK Product Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perusteet

PK Product Oy:lle on rekisteröity aputoiminimi H D of Kuopio vuonna 1996 ja siten ennen valittajan tavaramerkin rekisteröintiä, joten sillä on ollut ensin oikeus verkkotunnukseen, jossa esiintyvät kirjaimet H ja D.

PK Product Oy:n kyseinen aputoiminimi on ollut hyväksyttävä peruste verkkotunnukselle, eikä se ole voinut loukata myöhemmin rekisteröitävää tavaramerkkiä. PK Product Oy:llä ei ole ollut sopimukseen perustuvaa velvollisuutta luovuttaa verkkotunnusta edelleen, vaikka kyseisen aputoiminimen käytöstä on luovuttu. Lyhennettä H-D käytetään yleisesti.

Verkkotunnus on ollut valittajan valtuuttaman maahantuojan tiedossa ainakin jo vuonna 2009. Valittaja on menettänyt oikeuden vaatia verkkotunnuksen peruuttamista, koska se ei ole vaatinut sitä kohtuullisessa ajassa saatuaan verkkotunnuksesta tiedon.

Valittajan lausuma

H-D U.S.A., LLC on esittänyt, että ratkaisua ei voi perustaa vain verkkotunnuksen hakemishetkellä vallinneisiin olosuhteisiin. Tämä Viestintäviraston esittämä arvioinnin lähtökohta ei saa tukea asiaan sovellettavasta lainsäädännöstä, johon asian markkinaoikeudessa käsiteltävänä ollessa kuuluu myös tavaramerkkilaki.

Verkkotunnuslaissa tai sen esitöissä ei ole tarkemmin käsitelty sitä, mitä hyväksyttävällä perusteella tarkoitetaan eikä perusteen poistumisen merkitystä peruutusvaatimuksen vireille tullessa. Hyväksyttävänä perusteena ei voida pitää valittajan oikeuksista johdettua ja valittajan tunnusmerkkioikeudelle alisteista sekä sittemmin lakannutta aputoiminimeä. Olosuhteiden muutokset tulee ottaa huomioon ainakin asiaa markkinaoikeudessa ratkaistaessa.

Sillä esiintyykö "h-d" muiden rekisteröityjen toiminimien osana tai käytetäänkö verkkotunnusta elinkeinotoiminnassa, ei ole merkitystä asiassa. Myöskään tavaramerkkilain mukaisella prekluusiolla tai siinä tarkoitetulla passiviteetilla ei ole merkitystä asiassa.

Valittaja ei saisi tavaramerkeillensä oikeussuojaa, jos PK Product Oy saisi pitää tavaramerkkioikeutta loukkaavan verkkotunnuksen. Verkkotunnus on oikeudettomasti perustunut valittajan laajalti tunnettuun tavaramerkkiin siitä lukien, kun verkkotunnuksen perusteena ollut aputoiminimi H D of Kuopio on lakannut ja osapuolten välillä ollut jälleenmyyjäsopimus on päättynyt. Valittajan tavaramerkki nauttii laajalti tunnetun tavaramerkin suojaa myös loukkaavia verkkotunnuksia vastaan. Verkkotunnuksen h-d.fi hallinta ja hyödyntäminen PK Product Oy:n taholta tapahtuu tällä hetkellä vilpillisessä mielessä.

Markkinaoikeus on toimivaltainen käsittelemään vaatimuksen myös siltä osin kuin se perustuu tavaramerkkilakiin, koska se on valitusasiaa käsiteltäessä toimivaltainen arvioimaan myös tunnusmerkkioikeuteen ja oikeuksien vahvuuteen liittyviä seikkoja. Viestintäviraston mahdollinen puuttuva toimivalta tältä osin ei rajoita markkinaoikeuden lakiin perustuvaa toimivaltaa.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asian käsittely Viestintävirastossa

PK Product Oy on 9.12.2004 hakenut verkkotunnusta h-d.fi, ja se on myönnetty sille samana päivänä.

H-D U.S.A., LLC on 12.2.2016 vaatinut Viestintävirastolta verkkotunnuksen h-d.fi peruuttamista ja perustanut siellä vaatimuksensa siihen, että sillä on muun ohella ollut Suomessa voimassa oleva EU-tavaramerkkirekisteröinti H-D numero 1526276, jonka hakemispäivä on ollut 24.2.2000. Lisäksi sillä on ollut Suomessa voimassa olevat EU-tavaramerkkirekisteröinnit H-D numero 3825148 hakemispäivältään 11.5.2004 ja numero 3527496 hakemispäivältään 31.10.2003. Kysymyksessä on ollut erittäin laajalti tunnettu tavaramerkki. H-D U.S.A., LLC:n mukaan sen Suomessa voimassa olevat EU-tavaramerkit ovat olleet aikaprioriteetin mukaisesti aikaisempia identtisiä oikeuksia verkkotunnuksen h-d.fi hakemispäivään 9.12.2004 verrattuna. PK Product Oy:llä ei ole ollut hyväksyttävää perustetta verkkotunnukselle.

PK Product Oy on selvityksessään Viestintävirastolle muun ohessa esittänyt, että sille on rekisteröity aputoiminimi H D of Kuopio 31.12.1996. Tämä rekisteröinti on ollut voimassa ennen H-D U.S.A., LLC:n vetoamia tavaramerkkejä.

Viestintävirasto on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt H-D U.S.A., LLC:n vaatimuksen verkkotunnuksen h-d.fi peruuttamisesta. Sanotun päätöksen mukaan on painavia perusteita epäillä verkkotunnuksen olevan verkkotunnuslaissa tarkoitettu suojattu nimi tai merkki. Jos verkkotunnuksen haltijalla on oikeudellisesti relevantti peruste oikeudelleen, verkkotunnusta ei peruuteta, vaan asianosaisten on saatettava tunnusmerkkioikeudellinen riitansa ratkaistavaksi esimerkiksi yleiseen tuomioistuimeen tai sovittava asia keskenään. Kyseistä perustetta arvioitaessa tarkastellaan verkkotunnuksen hakemishetkellä vallinneita olosuhteita. Verkkotunnuksen haltijalla on ollut verkkotunnuksen hakemishetkellä rekisteröitynä aputoiminimi H D of Kuopio, joka on ollut suojattu nimi tai merkki, joka sisältää verkkotunnukseksi rekisteröidyn nimen "h-d". Viestintävirasto ei ole toimivaltainen arvioimaan verkkotunnuksen peruuttamista koskevissa tapauksissa eri tunnusmerkkioikeuksien keskinäistä vahvuutta.

Oikeudelliset lähtökohdat

Verkkotunnuksista on säädetty tietoyhteiskuntakaaren 21 luvussa. Tietoyhteiskuntakaaren 351 §:n 4 momentin voimaantulosäännöksen mukaan sen verkkotunnuksia koskeva 21 luku tulee voimaan 5.9.2016. Sanotun pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan tietoyhteiskuntakaaren voimaantulolla kumotaan verkkotunnuslaki. Tietoyhteiskuntakaaren 352 §:n 1 momentin siirtymäsäännöksen mukaan lain voimaan tullessa vireillä olleen hallintoasian käsittelyyn sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Valituksenalaisella hallintopäätöksellä ratkaistu asia on tullut Viestintävirastossa vireille 12.2.2016. Mainittu 20.5.2016 tehty päätös on niin ikään tehty ennen tietoyhteiskuntakaaren 21 luvun voimaantuloa ja asiaa on arvioitu Viestintävirastossa verkkotunnuslain perusteella. Myös nyt muutoksenhaussa asiaa on arvioitava verkkotunnuslain perusteella.

Verkkotunnuslain 4 §:n 3 momentin mukaan verkkotunnus ei saa oikeudettomasti perustua toisen suojattuun nimeen tai merkkiin taikka luonnollisen henkilön nimeen.

Verkkotunnuslain 3 §:n 3 kohdan mukaan sanotussa laissa tarkoitetaan suojatulla nimellä tai merkillä kauppa-, tavaramerkki-, yhdistys-, säätiö- tai puoluerekisteriin merkittyä nimeä tai merkkiä taikka toiminimilaissa ja tavaramerkkilaissa tarkoitettua vakiintunutta nimeä, toissijaista tunnusta tai tavaramerkkiä sekä julkisyhteisön, valtion liikelaitoksen, itsenäisen julkisoikeudellisen laitoksen, julkisoikeudellisen yhdistyksen sekä vieraan valtion edustuston tai näiden toimielimen nimeä.

Toiminimilain 1 §:n 1 momentin mukaan toiminimellä tarkoitetaan nimeä, jota elinkeinonharjoittaja käyttää toiminnassaan. Pykälän 3 momentin mukaan, mitä sanotussa laissa säädetään toiminimestä, koskee myös aputoiminimeä.

Verkkotunnuslain 12 §:ssä on säädetty niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä Viestintävirasto voi peruuttaa verkkotunnuksen. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan Viestintävirasto voi peruuttaa verkkotunnuksen, jos on painavia perusteita epäillä, että tunnus on suojattu nimi tai merkki, ja nimen tai merkin haltija pyytää tunnuksen peruuttamista, eikä tunnuksen haltija kahden viikon määräajassa esitä hyväksyttävää perustetta oikeudelleen.

Verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin esitöissä (HE 96/2002 vp s. 27– 28) on tuotu esiin, että verkkotunnuksen peruuttaminen on sen sulkemista, josta säädetään lain 11 §:ssä, painavampi verkkotunnuksen haltijan oikeuteen puuttuva toimi. Tämän vuoksi peruuttamisen edellytykset on määritelty pykälässä yksityiskohtaisesti. Mainitun momentin 3 kohdan säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa tunnuksen peruuttaminen sulkemisen sijaan ilmeisen selvissä tapauksissa. Peruuttaminen edellyttää, että näyttö oikeudenloukkauksesta on vahva, eikä tunnuksen haltija pysty esittämään hyväksyttävää perustetta oikeudelleen. Esitöissä on menettelyn osalta viitattu verkkotunnuslain 11 §:n 1 momentin 4 kohdassa esitettyyn.

Verkkotunnuslain 11 §:n 1 momentin 4 kohdan alkuperäisissä esitöissä (HE 96/2002 vp s. 26) on esitetty, että esiin saattaa tulla tilanteita, joissa toiselle kuuluva suojattu nimi tai merkki rekisteröidään verkkotunnukseksi, koska verkkotunnuksen hakijan oikeutta nimeen tai merkkiin ei enää ennakkoon tutkita. Tällöin mahdollisen oikeudenloukkauksen selvittäminen alkaa loukatun Viestintävirastolle tekemästä tunnuksen sulkemispyynnöstä. Pyynnön tekijän on esitettävä näyttöä oikeudenloukkauksesta väitteensä tueksi. Tämän jälkeen Viestintävirasto kuulee tunnuksen haltijaa, jonka on kahden viikon kuluessa esitettävä hyväksyttävä peruste oikeudelleen. Jos tunnuksen haltija pystyy Viestintäviraston arvion mukaan esittämään oikeudellisesti relevantin perusteen oikeudelleen, tunnusta ei suljeta, vaan asianosaisten on saatettava tunnusmerkkioikeudellinen riitansa ratkaistavaksi esimerkiksi tuomioistuimeen tai sovittava asia keskenään. Jos tunnuksen haltija ei esitä mitään perustetta oikeudelleen tai haltijan esittämällä perusteella ei selvästi ole merkitystä asiassa, Viestintävirasto voi sulkea tunnuksen asian selvittämistä varten. Myös tässä tapauksessa asianosaisten tulee saattaa tunnusmerkkioikeudellinen riita esimerkiksi tuomioistuimen käsiteltäväksi tai sopia asiasta keskenään.

Tietoyhteiskuntakaaressa ja sen esitöissä on todettu edellä kuvatuista verkkotunnuslain 4 ja 12 §:n mukaisista nyt kysymyksessä olevista seikoista seuraavaa:

Tietoyhteiskuntakaaren 166 §:n 2 momentin mukaan verkkotunnus ei saa merkitsemishetkellä muun ohella vastata toisen suojattua nimeä tai merkkiä, ellei verkkotunnuksen käyttäjä pysty esittämään hyväksyttävää perustetta verkkotunnuksen merkitsemiselle.

Viimeksi mainitun pykälän esitöiden (HE 221/2013 vp s. 159–160) mukaan ehdotettu pykälä vastaa pääasiallisesti sisällöltään voimassa olevan verkkotunnuslain 4 §:ää, lukuun ottamatta eräitä verkkotunnuksen sisältöön liittyviä rajoituksia. Riitatilanteessa Viestintävirasto kuulee nykykäytännön mukaisesti verkkotunnuksen käyttäjää siitä, onko tällä ollut verkkotunnuksen merkitsemishetkellä hyväksyttävä peruste rekisteröinnilleen. Hyväksyttäväksi perusteeksi on oikeuskäytännössä katsottu esimerkiksi se, että tunnuksen haltijalla on verkkotunnuksen hakuhetkellä rekisteröitynä nimi tai merkki, joka sisältää verkkotunnukseksi rekisteröidyn nimen. On mahdollista, että suojatun nimen tai merkin haltija vaatii oikeuksiaan vasta useita vuosia verkkotunnuksen rekisteröinnin jälkeen. Tällöin loukkaavaa rekisteröintiä arvioidaan lähtökohtaisesti sen tilanteen mukaan, joka on vallinnut rekisteröintihetkellä.

Tietoyhteiskuntakaaren 169 §:n 3 momentin mukaan, jos 166 §:n 2 momentissa tarkoitetun oikeuden haltija pyytää verkkotunnuksen poistamista, Viestintävirasto voi poistaa laissa asetettujen säännösten vastaisesti merkityn verkkotunnuksen verkkotunnusrekisteristä ja fi-juuresta tai merkitä sen oikeudenhaltijan käyttöön.

Viimeksi mainitun säännöksen esitöiden (HE 221/2013 vp s. 162) mukaan verkkotunnuksen poistaminen on edellyttänyt voimassa olevan verkkotunnuslain esitöiden mukaisesti vahvaa näyttöä oikeudenloukkauksesta eikä tällä lakimuutoksella ole tarkoitus poiketa Viestintäviraston tähänastisesta ratkaisukäytännöstä.

Asian arviointi

Valittaja on esittänyt, että sillä on ollut sen tavaramerkkioikeuksiin perustuva aikaisempi oikeus niihin nähden identtiseen verkkotunnukseen h-d.fi. Vaikka PK Product Oy:llä olisi ollut peruste verkkotunnuksen myöntämiselle vuonna 2004, tämä peruste on sittemmin lakannut aputoiminimen rekisteristä poistamisesta ja asianosaisten sopimussuhteen päättymisestä johtuen. Olosuhteiden muutokset tulee ottaa asiaa arvioitaessa huomioon. Valittaja on myös esittänyt, että markkinaoikeus on valitusasiaa käsitellessään toimivaltainen arvioimaan tunnusmerkkioikeuteen ja oikeuksien vahvuuteen liittyviä seikkoja. Viestintäviraston mahdollinen puuttuva toimivalta tältä osin ei rajoita markkinaoikeuden lakiin perustuvaa toimivaltaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisusta 2006:41 ilmenee, että verkkotunnuksen haltijalta ei voida edellyttää oikeudellisesti relevanttia perustetta vahvemman perusteen esittämistä oikeudelleen verkkotunnuksen peruuttamista koskevassa asiassa, koska Viestintäviraston ei tule edes määräajaksi sulkea verkkotunnusta, jos haltija esittää oikeudellisesti relevantin perusteen oikeudelleen. Ratkaisussa hyväksyttävänä perusteena on pidetty sitä, että verkkotunnus on perustunut muun muassa verkkotunnuksen haltijan omasta toiminimestä johdettuun oikeuteen ja toiminimen iskuosaan.

Oikeuskirjallisuudessa (Mäenpää, Hallintoprosessioikeus, 2007, s. 491) on todettu, että hallintotuomioistuimen päätösvaltaan vaikuttaa erityisesti toimeenpano- ja tuomiovallan välinen ero. Hallintotuomioistuin ei ratkaisuvaltaansa käyttäessään voi ottaa itselleen hallintoviranomaisen tehtäviä eikä asettua sen asemaan. Lainsäädäntöä soveltaessaan hallintotuomioistuimen tehtävänä ei siten ole tehdä itsenäisiä hallintopäätöksiä, vaan sen päätösvalta kohdistuu oikeusriidan kohteena olevan hallintopäätöksen lainmukaisuuden arviointiin.

Edellä mainitusta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta ilmenee, että Viestintävirastoa ei voi pitää toimivaltaisena arvioimaan tunnusmerkkioikeuksien keskinäistä vahvuutta. Siten jos verkkotunnuksen haltija kykenee esittämään oikeudellisesti relevantin perusteen oikeudelleen, verkkotunnusta ei suljeta tai peruuteta, vaan asianosaisten on saatettava tunnusmerkkioikeudellinen riitansa ratkaistavaksi esimerkiksi tuomioistuimeen tai sovittava asia keskenään. Myös verkkotunnuslaista ja sen esitöistä ilmenee, että verkkotunnuksen peruuttaminen tulee kysymykseen ilmeisen selvissä tapauksissa ja että muutoin tunnusmerkkioikeudelliset riidat tulee ratkaista muulla tavoin.

Markkinaoikeudella ei ole käsitellessään valitusta hallintopäätöksestä sellaista aineellista toimivaltaa, mitä päätöksen tehneellä viranomaisella ei ole ollut. Näin ollen tässä valitusasiassa myöskään markkinaoikeus ei valittajan esittämin tavoin tarvittaessakaan voisi arvioida tunnusmerkkien keskinäistä vahvuutta saati sopimusoikeudellisia perusteita.

Sovellettavia säännöksiä vastaavien tietoyhteiskuntakaaren säännösten mukaan verkkotunnus ei saa merkitsemishetkellä muun ohella vastata toisen suojattua nimeä tai merkkiä, ellei verkkotunnuksen käyttäjä pysty esittämään hyväksyttävää perustetta verkkotunnuksen merkitsemiselle. Tietoyhteiskuntakaaren esitöistä käy ilmi, että Viestintävirasto kuulee nykykäytännön mukaisesti verkkotunnuksen käyttäjää siitä, onko tällä ollut verkkotunnuksen merkitsemishetkellä hyväksyttävä peruste. Esitöistä käy myös ilmi, että hyväksyttäväksi perusteeksi on oikeuskäytännössä katsottu esimerkiksi se, että tunnuksen haltijalla on verkkotunnuksen hakemishetkellä rekisteröitynä nimi tai merkki, joka sisältää verkkotunnuksen. Markkinaoikeus toteaa, että tämän perusteella nyt sovellettavaa verkkotunnuslakia ei ole ollut tarkoitus tulkita tai ole tulkittu tästä poikkeavalla tavalla.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että hyväksyttävää perustetta tulee kysymyksessä olevassa tapauksessa arvioida verkkotunnuksen hakemishetken mukaan. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan verkkotunnusta haettaessa 9.12.2004 PK Product Oy:llä on ollut rekisteröitynä aputoiminimi H D of Kuopio. Koska verkkotunnuksen haltijalla on verkkotunnuksen hakemishetkellä ollut rekisteröitynä suojattu nimi H D of Kuopio, jonka iskuosa vastaa myönnettyä verkkotunnusta h-d.fi lukuun ottamatta jälkimmäisen yhdysmerkkiä, markkinaoikeus katsoo, että verkkotunnuksen haltija on esittänyt oikeudellisesti relevantin hyväksyttävän perusteen omalle oikeudelleen.

Asiassa ei siten ole merkitystä sillä, että kysymyksessä olevan aputoiminimen rekisteröinti on lakannut vuonna 2008 tai että valittajan ja PK Product Oy:n välinen jälleenmyyjäsopimus on myös päättynyt verkkotunnuksen hakemishetken jälkeen.

Näin ollen vaikka valittajalla on ollut verkkotunnusta haettaessa voimassa EU-tavaramerkkejä H-D, vaikka verkkotunnus h-d.fi on sisältänyt tunnuksen H-D sellaisenaan ja vaikka aputoiminimen H D of Kuopio rekisteröinti on vuonna 2008 lakannut, verkkotunnusta h-d.fi ei voida edellä todetun mukaisesti verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla peruuttaa, koska verkkotunnuksen haltija on esittänyt, että sillä on verkkotunnuksen hakemishetkellä ollut hyväksyttävä peruste oikeudelleen.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla Viestintävirasto ei ole menetellyt virheellisesti hylätessään 20.5.2016 tekemällään päätöksellä dnro 132/522/2016 H-D U.S.A., LLC:n vaatimuksen verkkotunnuksen h-d.fi peruuttamisesta. Valitus tulee siten hylätä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Oikeudenkäyntikuluista säädetään hallintolainkäyttölain 74 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian lopputulos huomioon ottaen valittaja saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Sami Myöhänen, Saini Siitarinen ja Pekka Savola.

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.