MAO:119/17
ASIAN RIIDATON TAUSTA
Selex Systems Integration GmbH on 13.7.2006 tekemällään kansainvälisellä patenttihakemuksella, jota hakemusta yhtiö on sittemmin jatkanut eurooppapatenttihakemuksena, hakenut patenttia keksintöön nimeltä "Multi-channel radiofrequency receiver; Mehrkanaliger Hochfrequenz-Empfänger" (suomeksi "Monikanavainen suurtaajuusvastaanotin"). Hakemuksen etuoikeuspäivä on ollut 21.7.2005.
Selex Systems Integration GmbH:lle on edellä mainitun hakemuksen johdosta 6.4.2011 myönnetty eurooppapatentti numero EP 1 908 174, joka on sittemmin muun ohella saatettu voimaan Suomessa. Kyseisen eurooppapatentin alkuperäiskieli on saksa.
Selex Systems Integration GmbH on sittemmin sulautunut Selex Communications GmbH:n kanssa, joista yhtiöistä on sulautumisen seurauksena muodostunut Selex ES GmbH.
Selex ES GmbH on nykyään Suomessa voimaan saatetun eurooppapatentin numero FI/EP 1 908 174 (jäljempänä myös riitapatentti) haltija.
Riitapatentin tarkoittama keksintö koskee monikanavaista suurtaajuusvastaanotinta. Riitapatentti muodostuu itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–11.
Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 suomenkielinen käännös kuuluu seuraavasti:
"1. Monikanavainen suurtaajuusvastaanotin (1), johon kuuluu suurtaajuusanalogia-alue (2), jossa on tulokohta (3) vastaanottolaitteiston (4) sähköiselle signaalille, ja suurtaajuusanalogia-alueen (2) perään kytketty pientaajuusalue (8, 9), jossa on useita rinnakkaiskanavia (6b, 6c; 7b, 7c) kulloinkin erilaisille signaalivoimakkuuksille sekä analysointikytkentä, tunnettu siitä, että suurtaajuusanalogia-alueella (2) on signaalin jakaja (5) taajuuden jakamiseksi esiasetettavan jakosuhteen mukaan signaalin osasignaaleiksi, jotka ovat syötettävissä suurtaajuisin analogikanaviin (6a, 7a), joiden perään on kulloinkin kytketty pientaajuusalueen (8, 9) kanavat (6b, 6c; 7b, 7c), ja pientaajuusalueen (8, 9) kanavissa (6b, 6c; 7b, 7c) on kulloinkin analysointikytkentä taajuuden kunkin osasignaalin vaiheen ja amplitudin määrittämiseksi, jolloin analysointikytkennät on järjestetty mittaamaan pientaajuusalueella (8, 9) olevien kanavien (6b, 6c; 7b, 7c) vaihe- ja/tai amplitudieron kulloisenkin osasignaalin vaiheen ja amplitudin määritetyn mittausarvon korjaamiseksi havaitun vaihe- ja/tai amplitudieron perusteella."
Riitapatentin selityksen kohdan [0006] mukaan keksinnön tavoitteena on saada aikaan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 johdanto-osan mukainen monikanavainen suurtaajuusvastaanotin, joka rakenteeltaan yksinkertaistettuna mahdollistaa laadullisesti parannetun analysoinnin.
Riitapatentin selityksen kohdan [0007] mukaan keksinnön tavoite saavutetaan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkejä vastaavalla ratkaisulla. Mainitulla ratkaisulla saadaan aikaan monikanavainen suurtaajuusvastaanotin, jossa jo suurtaajuusanalogia-alueella on signaalin jakaja, joka jakaa suurtaajuusanalogiasähkösignaalin, joka on lähtöisin vastaanottolaitteistosta, kuten esimerkiksi tutka-antennista tai mittauslaitteen päästä, suurtaajuusanalogiakanaviin johdettaviin osasignaaleihin. Näiden osasignaalien perään on sitten kulloinkin kytketty pientaajuusalueen kanavat, joihin kulloinkin kuuluu analysointikytkentä, joka rekisteröi taajuuden kunkin osasignaalin vaiheen ja amplitudin.
Edellä selostettu riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 voidaan esittää piirteisiin jaoteltuna seuraavasti:
- monikanavainen suurtaajuusvastaanotin (1), johon kuuluu (jäljempänä myös piirre 1.a)
- suurtaajuusanalogia-alue (2), jossa on (jäljempänä myös piirre 1.b)
- tulokohta (3) vastaanottolaitteiston (4) sähköiselle signaalille, ja (jäljempänä myös piirre 1.b.1)
- suurtaajuusanalogia-alueen (2) perään kytketty pientaajuusalue (8, 9), (jäljempänä myös piirre 1.c)
- jossa on useita rinnakkaiskanavia (6b, 6c; 7b, 7c) kulloinkin erilaisille signaalivoimakkuuksille sekä analysointikytkentä, tunnettu siitä, että (jäljempänä myös piirre 1.c.1)
- suurtaajuusanalogia-alueella (2) on signaalin jakaja (5) taajuuden jakamiseksi esiasetettavan jakosuhteen mukaan signaalin osasignaaleiksi, jotka ovat syötettävissä suurtaajuisiin analogiakanaviin (6a, 7a), (jäljempänä myös piirre 1.b.2)
- joiden perään on kulloinkin kytketty pientaajuusalueen (8, 9) kanavat (6b, 6c; 7b, 7c), ja pientaajuusalueen (8, 9) kanavissa (6b, 6c; 7b, 7c) on kulloinkin analysointikytkentä taajuuden kunkin osasignaalin vaiheen ja amplitudin määrittämiseksi, jolloin (jäljempänä myös piirre 1.c.2)
- analysointikytkennät on järjestetty mittaamaan pientaajuusalueella (8, 9) olevien kanavien (6b, 6c; 7b, 7c) vaihe- ja/tai amplitudieron kulloisenkin osasignaalin vaiheen ja amplitudin määritetyn mittausarvon korjaamiseksi havaitun vaihe- ja/tai amplitudieron perusteella (jäljempänä myös piirre 1.c.3).
KANNE
Vaatimukset
Vaisala Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus julistaa Suomessa voimaan saatetun eurooppapatentin numero FI/EP 1 908 174 mitättömäksi kokonaisuudessaan.
Lisäksi Vaisala Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Selex ES GmbH:n korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 294.275,84 eurolla viivästyskorkoineen.
Perusteet
Riitapatentti tulee julistaa mitättömäksi ensinnäkin sen johdosta, että kyseinen patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä (patenttilain 52 §:n 1 momentin 3 kohta).
Toiseksi riitapatentti tulee julistaa mitättömäksi sen johdosta, että kyseisen patentin tarkoittamaa keksintöä ei ole esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voisi sen perusteella käyttää keksintöä (patenttilain 52 §:n 1 momentin 2 kohta).
Kolmanneksi riitapatentti tulee julistaa mitättömäksi myös sen johdosta, että kyseisen patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä uutena (patenttilain 52 §:n 1 momentin 1 kohta ja 2 §:n 1 momentti).
Vielä neljänneksi riitapatentti tulee julistaa mitättömäksi sen johdosta, että kyseisen patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä keksinnöllisenä (patenttilain 52 §:n 1 momentin 1 kohta ja 2 §:n 1 momentti).
Riitapatentti tulee julistaa mitättömäksi myös sen johdosta, että kyseisen patentin epäitsenäisten patenttivaatimusten 2, 3, 6–8, 10 ja 11 mukaisia keksintöjä ei ole pidettävä uusina eikä epäitsenäisten patenttivaatimusten 2–11 mukaisia keksintöjä ole pidettävä keksinnöllisinä.
1 Lisätty materiaali
Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirre 1.c.3, jonka mukaan "analysointikytkennät on järjestetty mittaamaan pientaajuusalueella (8, 9) olevien kanavien (6b, 6c; 7b, 7c) vaihe- ja/tai amplitudieron kulloisenkin osasignaalin vaiheen ja amplitudin määritetyn mittausarvon korjaamiseksi havaitun vaihe- ja/tai amplitudieron perusteella", on lisätty riitapatenttia koskeneen hakemuskäsittelyn aikana.
Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 voidaan edellä mainitun piirteen 1.c.3 valossa katsoa koskevan minkä tahansa pientaajuusalueen kanavaparin vaihe- ja/tai amplitudieron mittaamista; toisin sanoen esimerkiksi kanavaparin 6b ja 6c, kanavaparin 7b ja 7c, kanavaparin 6b ja 7c tai kanavaparin 7b ja 6c vaihe- ja/tai amplitudieron mittaamista. Riitapatentin perusasiakirjassa esitetään sen sijaan vaihe- ja/tai amplitudieron mittaaminen ainoastaan kanavien 6c ja 7c välillä.
Riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisällytetty piirre 1.c.3 ja riitapatentin perusasiakirja eivät näin ollen vastaa toisiaan siten, että mainittu piirre 1.c.3 olisi selvästi ja kiistattomasti luettavissa riitapatentin perusasiakirjasta. Riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisällytetty piirre 1.c.3 ei näin ollen ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä.
Riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisällytetyn piirteen 1.c.3 ei ole katsottava olevan muutoinkaan selvästi ja kiistattomasti luettavissa riitapatentin perusasiakirjasta.
Riitapatentin perusasiakirjassa analysointikytkentä ja valintalaitteisto esitetään sekä rakenteellisesti että toiminnallisesti toisistaan erillisinä elementteinä, joista analysointikytkennät suorittavat vaiheen ja/tai amplitudin määrittämisen, kun taas vaihe- ja/tai amplitudierojen mittaaminen on osa valintalaitteiston toimintaa.
Riitapatentin perusasiakirjan perusteella valintalaitteistoa on pidettävä olennaisena osana riitapatentin mukaisen suurtaajuusvastaanottimen toimintaa; ilman valintalaitteistoa riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen laitteen ei ole katsottava muodostavan toimivaa suurtaajuusvastaanotinta. Vaikka perusasiakirjan valintalaitteiston toimintaa kuvaavaan kappaleeseen sisältyvässä lauseessa "lisäksi vaihe- ja/tai amplitudierotuksen mittaus kanavien 6c, 7c välillä voidaan suorittaa erityisesti mittaus- ja/tai kalibrointijaksolla, jotta seuraavassa käytössä mittausarvot saadaan korjatuiksi erojen perusteella" ei nimenomaisesti mainitakaan valintalaitteistoa, koko asianomainen kappale käsittelee kokonaisuudessaan valintalaitteiston toimintaa, ja siten myös mainittu lause tulee lukea sanotussa kontekstissa. Riitapatentin perusasiakirjan valossa vaihe- ja/tai amplitudieron mittaamisen on siten katsottava tapahtuvan osana valintalaitteiston toimintaa. Riitapatentin perusasiakirjassa analysointikytkennät ja valintalaitteisto kuvataan erillisinä toiminnallisina lohkoina. Näin ollen, jos vaihe- ja/tai amplitudieron mittaaminen olisi tarkoitettu osaksi analysointikytkentöjä, tämä olisi tullut kuvata riitapatentin perusasiakirjassa selkeästi ja yksiselitteisesti nimenomaan analysointikytkentöjen ominaisuutena sen sijaan, että se on riitapatentin perusasiakirjassa kuvattu osana valintalaitteiston toimintaa. Myöskään perusasiakirjassa mainitun seikan valintalaitteiston toteuttamisesta tietokoneohjelmana yhdessä demodulaattorin kanssa ei ole katsottava osoittavan, että valintalaitteistoa olisi pidettävä osana analysointikytkentöjä.
Riitapatentin perusasiakirjassa ei myöskään esitetä suoritusmuotoa, jossa analysointikytkentä olisi järjestetty mittaamaan vaihe- ja/tai amplitudieroja, vaan perusasiakirjassa esitetyn perusteella vaihe- ja/tai amplitudierojen mittaaminen tapahtuu aina osana valintalaitteiston toimintaa.
Riitapatentin perusasiakirja esittää ainoastaan analysointikytkennän käytön osasignaalin vaiheen ja amplitudin havaitsemiseksi, eli se ei esitä vaihe- ja/tai amplitudieron mittaamista.
Riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisällytetty piirre 1.c.3 esittää lisäksi vaihe- ja/tai amplitudieron mittaamisen erillään valintalaitteiston muista piirteistä.
Riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisällytetyn piirteen 1.c.3 on näin katsottava myös irrotetun riitapatentin perusasiakirjassa valintalaitteistoa kuvaavasta suoritusmuodosta. Perusasiakirjassa piirre 1.c.3 on sanotulta osin kuvattu olennaisena osana valintalaitteiston toiminnallisuutta; piirteellä 1.c.3 on siten sekä rakenteellinen että toiminnallinen suhde perusasiakirjassa mainitulta osin kuvattuihin valintalaitteiston muihin piirteisiin. Riitapatentin perusasiakirjasta ei myöskään käy suoraan ja yksiselitteisesti ilmi sellainen toteutusvaihtoehto, jossa valintalaitteisto tai jokin sen toiminnallisuus olisi toteutettu osana analysointikytkentöjä.
Toiseksi on huomattava, että riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisällytetyn piirteen 1.c.3 sanamuoto, jonka mukaan "kulloisenkin osasignaalin vaiheen ja amplitudin määritetyn mittausarvon korjaamiseksi havaitun vaihe- ja/tai amplitudieron perusteella", jättää avoimeksi sen, mitkä mittausarvot ovat korjauksen kohteena. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 sanamuodon perusteella korjauksen kohteena olevat mittausarvot voivat olla mainitun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisesti määritetyt "kulloisenkin osasignaalin vaihe ja amplitudi", mikä tarkoittaisi niiden "tämänhetkisiä" määritettyjä arvoja. Riitapatentin perusasiakirjan vastaava osuus sen sijaan viittaa yksiselitteisesti ainoastaan mitattujen vaihe- ja/tai amplitudierojen perusteella tapahtuvaan mittausarvojen korjaukseen "seuraavassa käytössä", toisin sanoen myöhemmin saatujen mittausarvojen korjaamiseksi.
Lisäksi on vielä huomattava, että riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisällytetty piirre 1.c.3 esittää vaihe- ja/tai amplitudieron mittaamisen suorittamisen tapahtuvan osana itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen suurtaajuusvastaanottimen tavanmukaista toimintatapaa. Sen sijaan riitapatentin perusasiakirja esittää vaihe- ja/tai amplitudieron mittaamisen suorittamisen tapahtuvan "erityisesti mittaus- ja/tai kalibrointiajanjaksolla", viitaten näin ollen suurtaajuusvastaanottimen normaalista toiminnasta poikkeavaan toimintatilaan.
2 Selityksen puutteellisuus
2.1 Vaihe- ja/tai amplitudiarvon korjaaminen
Riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyvässä piirteessä 1.c.3 esitetään vaihe- ja/tai amplitudimittausarvon korjaaminen. Riitapatentin selityksessä ei kuitenkaan kuvata kyseisen korjaustoimenpiteen toteutustapaa.
Riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyvää piirrettä 1.c.3 on pidettävä niin sanotusti funktionaalisena, jopa toivomuksenluonteisena piirteenä, jonka toteutuksen osalta riitapatentin selityksessä ei esitetä ainoatakaan esimerkkiä tai viittausta siitä, millaisten teknisten piirteiden avulla mainittu piirre 1.c.3 olisi toteutettavissa.
Alan ammattimies ei riitapatentissa esitetyn perusteella kykene ymmärtämään, miten riitapatentin mukaisessa suurtaajuusvastaanottimessa itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyvässä piirteessä 1.c.3 esitetty vaihe- ja/tai amplitudimittausarvon korjaaminen havaitun vaihe- ja/tai amplitudieron perusteella toteutetaan sanotun suurtaajuusvastaanottimen yhteydessä.
Alan ammattimies ei näin ollen edellä mainitun johdosta kykene käyttämään riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä kyseisen patentin perusteella.
2.2 Valintalaitteisto
Riitapatentin selityksessä mainittu valintalaitteisto muodostaa olennaisen osan riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen suurtaajuusvastaanottimen toimintaa. Kaikki riitapatentin selityksessä kuvatut suurtaajuusvastaanottimen suoritusmuodot sisältävät valintalaitteiston. Lisäksi kaikissa riitapatentin selityksessä kuvatuissa suurtaajuusvastaanottimen suoritusmuodoissa lähtökohta on valintalaitteistossa. Myös riitapatentin selityksen kohdassa [0031] todetaan yksiselitteisesti valintalaitteiston muodostavan osan riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista suurtaajuusvastaanotinta. Ilman edellä mainittua valintalaitteistoa itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen laite ei siten muodosta toimivaa suurtaajuusvastaanotinta. Yksikään riitapatentin patenttivaatimuksista 1–11 ei kuitenkaan sisällä viittausta kyseiseen valintalaitteistoon.
Lisäksi on huomattava, että riitapatentin selitys ei myöskään sisällä valintalaitteiston toiminnan kuvausta. Riitapatentin mukaisen suurtaajuusvastaanottimen lähtökohtia voi olla useita. Lähtökohtia ei ole kuitenkaan riitapatentin selityksessä kuvattu. Myöskään tämän vuoksi ei riitapatentin mukainen suurtaajuusvastaanotin toimi.
Riitapatentti jättää myös epäselväksi sen, mikä riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen suurtaajuusvastaanottimen rakenteellinen piirre/elementti suorittaa pientaajuusalueella olevien kanavien vaihe- ja/tai amplitudieron mittaamisen.
Edellä esitetty huomioon ottaen alan ammattimies ei myöskään sanotun johdosta kykene käyttämään riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä kyseisen patentin perusteella.
2.3 Analysointikytkentöihin liittyvät ilmaisut
Riitapatentin mukaista keksintöä ei ole esitetty niin selvästi, että alan ammattimies kykenisi käyttämään keksintöä kyseisen patentin perusteella myöskään sen johdosta, että riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 sisältää epäselviä ilmaisuja liittyen analysointikytkentöihin (piirteet 1.c.1, 1.c.2 ja 1.c.3.). Riitapatentin selityksen valossa on epäselvää, mikä on riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyvän piirteen 1.c.1 mukaisen analysointikytkennän suhde mainittuun itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyvien piirteiden 1.c.2 ja 1.c.3 mukaisiin analysointikytkentöihin. Lisäksi riitapatentin selityksen valossa on epäselvää, miten tietyssä pientaajuusalueen kanavassa oleva analysointikytkentä voidaan järjestää mittaamaan vaihe- ja/tai amplitudieroa johonkin toiseen pientaajuusalueen kanavaan nähden.
Edellä mainitun lisäksi riitapatentin selityksen valossa analysointikytkennän/-kytkentöjen mahdollisesti sisältämän signaalin muuntimen rooli ja toiminta riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen monikanavaisen suurtaajuusvastaanottimen toiminnassa jää epäselväksi.
3 Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön uutuus
Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä uutena.
Riitapatentissa ei määritellä sen itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 esiintyviä käsitteitä "suurtaajuusanalogia-alue" ja "pientaajuusalue". Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kontekstissa mainittuja käsitteitä on pidettävä suhteellisina termeinä. Niiden merkitys on luettavissa ainoastaan suhteessa toisiinsa siten, että "suurtaajuus" viittaa "pientaajuutta" korkeamman taajuuden alueeseen. Siten myös analogista signaalia käsittelevä välitaajuusalue, joka on "pientaajuusaluetta" korkeamman taajuuden alue, on riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kontekstissa katsottava "suurtaajuusanalogia-alueeksi".
Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä uutena kantajan asiakirjatodisteena K8 esitetyn julkaisun valossa. Kantajan asiakirjatodisteena K8 esitetty julkaisu sisältää riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kuvatun ratkaisun. Lisäksi ottaen huomioon kantajan asiakirjatodisteena K8 esitetyssä julkaisussa suoritettu suora ja yksiselitteinen viittaus kantajan asiakirjatodisteena K6 esitettyyn julkaisuun, jonka on katsottava esittävän riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet 1.c.1, 1.c.2 ja 1.c.3, kaikki riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet ovat tulleet tunnetuiksi myös sanotun perusteella.
4 Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön keksinnöllisyys
Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä keksinnöllisenä.
Alan ammattimiehelle on katsottava olleen tunnettua signaalin osasignaaleiksi jakamisen siirtäminen suoritettavaksi ennen alemmalle taajuudelle muuntamista, toisin sanoen signaalin osasignaaleiksi jakamisen siirtäminen suoritettavaksi "suurtaajuusalueelle". Vastaava signaalin jako osasignaaleiksi suurtaajuusalueella on ollut tunnettua tekniikkaa radiotaajuisten signaalien käsittelyyn liittyneissä sovellutuksissa yleisemminkin. Alan ammattimiehelle on ollut tunnettua myös, että signaalin osasignaaleiksi jakamisen siirtäminen suoritettavaksi ennen alemmalle taajuudelle muuntamista parantaa vastaanottimen dynamiikkaa, mahdollistaen laadullisesti parannetun analyysin.
Riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyvän piirteen 1.c.3 osalta on huomattava, että pelkän vaihe- ja/tai amplitudieron mittaamisen käyttäminen vaiheen ja/tai amplitudin mittausarvon korjaamiseksi ilman itse korjaamisen toteuttamista ei ole katsottava saavan aikaan teknistä vaikutusta, jonka voitaisiin katsoa täyttävän riitapatentin mukaiselle keksinnölle asetettu tavoite (dynamiikka-alueen laajennus ja/tai laadullisesti parannettu analyysi). Mainitun piirteen 1.c.3 ei siten voida katsoa muodostavan riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen suurtaajuusvastaanottimen tunnetusta tekniikasta erottavaa keksinnöllistä piirrettä.
Joka tapauksessa vaihe- ja/tai amplitudieron mittaamista on pidettävä yleisesti tunnettuna teknisenä ratkaisuna. Näiden suureiden mittaamisen siinä tarkoituksessa, että niitä myöhemmin mahdollisesti käytettäisiin vaiheen ja amplitudin mittausarvojen korjaamiseen, ei voi katsoa toimivan tunnetusta tekniikasta erottavana riitapatentin keksinnöllisenä piirteenä.
Riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kuvattu keksintö ei eroa olennaisesti siitä suurtaajuusvastaanotintekniikasta, joka kehitettiin osana MIT Lincoln Laboratoryn vuosina 2004–2005 Yhdysvaltojen liittovaltion ilmailuhallinnolle toteuttamaa tutkimusta. Kyseisen tutkimusprojektin tavoitteena oli kehittää menetelmiä säätutkan suorituskyvyn parantamiseksi, mukaan luettuna tutkan dynamiikka-alueen laajentaminen. Osana kyseistä projektia MIT Lincoln Laboratory kehitti, yhdessä Sigmet Inc. -nimisen yhtiön kanssa, RDA (Radar Data Acquisition) -vastaanotinalustassa käytettävää tekniikkaa. Kyseinen RDA-vastaanotinalustassa käytettäväksi kehitetty tekniikka on vastannut riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on näin pidettävä itsestään selvänä alan ammattimiehelle kyseistä RDA-vastaanotinalustassa käytettäväksi kehitettyä tekniikkaa kuvaavien kantajan asiakirjatodisteina K5, K6, K7 ja K8 esitettyjen julkaisujen valossa. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on lisäksi pidettävä itsestään selvänä alan ammattimiehelle mainittua RDA-vastaanotinalustassa käytettäväksi kehitettyä tekniikkaa kuvaavien kantajan asiakirjatodisteina K5 ja K6 esitettyjen julkaisujen yhdistettynä kantajan asiakirjatodisteena K7, K15 tai K16 esitettyyn julkaisuun valossa. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on pidettävä itsestään selvänä alan ammattimiehelle myös kantajan asiakirjatodisteina K5 ja K6 esitettyjen julkaisujen yhdistettynä kantajan asiakirjatodisteena K4, K7, K8 tai K13 esitettyyn julkaisuun valossa.
Kysymystä riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön keksinnöllisyydestä voidaan myös tarkastella lähtien joko kantajan asiakirjatodisteena K4 esitetystä julkaisusta tai kantajan asiakirjatodisteena K8 esitetystä julkaisusta taikka kantajan asiakirjatodisteena K14 esitetystä julkaisusta. Kyseisten julkaisujen voidaan nimittäin katsoa vaihtoehtoisesti edustavan lähintä tunnetun tekniikan tasoa itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen laitteeseen nähden.
Lähtien kantajan asiakirjatodisteena K4 esitetystä julkaisusta riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä keksinnöllisenä ensinnäkään jo mainitun julkaisun valossa yksinään. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä keksinnöllisenä myöskään yhdistettynä mainittu julkaisu kantajan asiakirjatodisteena K7, K8, K13, K15, K16 tai K17 esitettyyn julkaisuun. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä keksinnöllisenä myöskään yhdistettynä mainittu kantajan asiakirjatodisteena K4 esitetty julkaisu alan ammattimiehen yleistietoon tai edellä mainittua RDA-vastaanotinalustassa käytettävää tekniikkaa kuvaaviin kantajan asiakirjatodisteina K5 ja K6 esitettyihin julkaisuihin taikka kantajan asiakirjatodisteena K6 esitettyyn julkaisuun.
Lähtien kantajan asiakirjatodisteena K8 (tai puheena olevassa suhteessa identtisestä kantajan asiakirjatodisteena K7) esitetystä julkaisusta riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä keksinnöllisenä yhdistettynä mainittu asiakirjatodisteena K7 tai K8 esitetty julkaisu kantajan asiakirjatodisteena K6 tai K14 esitettyyn julkaisuun.
Lähtien kantajan asiakirjatodisteena K14 esitetystä julkaisusta riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä keksinnöllisenä yhdistettynä mainittu julkaisu kantajan asiakirjatodisteena K4, K7, K8, K10, K16 tai K17 esitettyyn julkaisuun taikka yhdistettynä sanottu kantajan asiakirjatodisteena K14 esitetty julkaisu alan ammattimiehen yleistietoon.
5 Riitapatentin epäitsenäisten patenttivaatimusten mukaisten keksintöjen uutuus ja/tai keksinnöllisyys
Koska riitapatentin ainoaa itsenäistä patenttivaatimusta 1 on pidettävä mitättömänä, myös riitapatentin epäitsenäisiä patenttivaatimuksia on pidettävä mitättöminä.
Muutoinkaan riitapatentin epäitsenäisten patenttivaatimusten mukaisia keksintöjä ei ole pidettävä uusina ja/tai keksinnöllisinä.
Riitapatentin epäitsenäisten patenttivaatimusten 2, 3, 6–8, 10 ja 11 mukaisia keksintöjä ei ole pidettävä uusina kantajan asiakirjatodisteena K4 esitetyn julkaisun valossa.
Riitapatentin epäitsenäisten patenttivaatimusten 2–11 mukaisia keksintöjä ei ole pidettävä keksinnöllisinä ennen riitapatentin etuoikeuspäivää julkiseksi tulleiden julkaisujen valossa, joko suoraan tai alan ammattimiehen yleistietoon yhdistettynä taikka pelkästään alan ammattimiehen yleistiedon valossa.
VASTAUS
Vaatimukset
Selex ES GmbH on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää kanteen.
Lisäksi Selex ES GmbH on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Vaisala Oyj:n korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 407.776,67 eurolla viivästyskorkoineen.
Perusteet
Patenttilain 52 §:ssä säädettyjä edellytyksiä patentin mitättömäksi julistamiselle ei ole käsillä. Riitapatentti ei ensinnäkään sisällä sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä. Riitapatentin mukainen keksintö on myös esitetty niin selvästi, että alan ammattimies kykenee sen perusteella käyttämään kyseistä keksintöä. Riitapatentin mukaiset keksinnöt ovat lisäksi olleet uusia ja keksinnöllisiä kysymyksessä olevan riitapatenttia koskevan patenttihakemuksen etuoikeuspäivänä.
1 Lisätty materiaali
Arvioitaessa sitä, käsittääkö kysymyksessä oleva riitapatentti patenttilain 52 §:n 1 momentin 3 kohdan vastaisesti sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä, asiakirjana, josta tarvittava tuki on löydyttävä (niin sanottu perusasiakirja), on pidettävä 13.7.2006 tehtyä kansainvälistä patenttihakemusta.
Riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyvä piirre 1.c.3 on esitetty suoraan ja yksiselitteisesti edellä mainittua riitapatenttia koskeneessa kansainvälisessä patenttihakemuksessa. Vastaava tuki löytyy myös riitapatentin selityksen kohdista [0031] ja [0007].
Riitapatentin ei ensinnäkään ole katsottava sisältävän patenttilain 52 §:n 1 momentin 3 kohdan vastaisesti sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä, riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyvässä piirteessä 1.c.3 suoritetun niin sanottujen viitemerkkien käyttämisen johdosta. Viitemerkkien käyttämisen tarkoituksena on ainoastaan selkeyttää patenttivaatimusta. Riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 ei siten ole viitemerkkejä lisäämällä lisätty mitään sellaista, mikä ei olisi ollut edellä mainitussa kansainvälisessä patenttihakemuksessa kuvattuna.
Riitapatenttia koskevan perusasiakirjan valintalaitteiston toimintaa muutoin kuvaavan kappaleen osalta on huomattava, että lauseessa, jossa esitetään vaihe- ja/tai amplitudieron mittaaminen, ei kuitenkaan mainita valintalaitteistoa.
Lisäksi on huomattava, että riitapatentin perusasiakirjassa kuvataan nimenomaisesti analysointikytkentä, jota käytetään osasignaalin vaiheen ja amplitudin havaitsemiseen.
Vaihe- ja/tai amplitudierojen mittaaminen mahdollistaa vaiheen ja amplitudin keskinäisten erojen määrittämisen, perustuen kummankin kanavan havaittuun vaiheeseen ja amplitudiin. Tämän perusteella on todettavissa, että analysointikytkentä on järjestetty mittaamaan vaihe- ja/tai amplitudiero kanavien välillä pientaajuusalueella.
Riitapatentin perusasiakirjan valossa analysointikytkentöihin on katsottava voivan kuuluvan analogia-/digitaalimuuntimen, demodulaattorin ja valintalaitteiston. Demodulaattori, jollainen on jokaiselle osasignaalille, voidaan kytkeä analogia-/
digitaalimuuntimen perään ja se voidaan toteuttaa tietokoneen digitaalisen signaaliprosessorin avulla. Valintalaitteisto on toteutettu tietokoneohjelmana yhdessä demodulaattorin kanssa. Riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 on näin ollen katsottava käytetyn täysin perustellusti yleistä termiä analysointikytkennät, sillä patentinhakijalla ei ole ollut mitään velvollisuutta rajoittaa analysointikytkentöjä johonkin mainituista analysointikytkennöistä: analogia-/digitaalimuunnin, demodulaattori tai valintalaitteisto.
Kantaja on vielä esittänyt, että riitapatentin perusasiakirjassa käytetty ilmaisu, jonka mukaan vaihe- ja/tai amplitudieron mittaaminen "voidaan suorittaa erityisesti mittaus- ja/tai kalibrointiajanjaksolla", viittaisi toimintatilaan, joka poikkeaa normaalista toimintatilasta. Mittaamisen suorittaminen tällaisen erityisen ajanjakson aikana on ainoastaan vaihtoehtoinen toimintatapa, joka on myös selkeästi ilmaistu riitapatentin perusasiakirjan kyseisen kohdan virkkeen aloittavalla sanalla "lisäksi". Riitapatentin perusasiakirjassa esitetyn ei näin ollen ole katsottava rajoitetun vain kyseiseen erityiseen mittaus- ja/tai kalibrointiajanjaksoon.
Riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 suoritetun piirteen 1.c.3 lisäämisen ei näin ollen ole katsottava merkinneen, että riitapatentti käsittäisi patenttilain 52 §:n 1 momentin 3 kohdan vastaisesti sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä.
2 Selityksen puutteellisuus
Selityksen riittävyyttä arvioitaessa ratkaisevana on pidettävä sitä, kykeneekö alan ammattimies patentin etuoikeuspäivänä hakemusasiakirjojen ja yleistietonsa perusteella ilman keksinnöllistä panosta ja ilman kohtuutonta taakkaa käyttämään patentin tarkoittamaa keksintöä. Selityksen riittävänä pitäminen ei edellytä, että kaikki keksinnön kuviteltavissa olevat yksityiskohdat olisi esitettävä patentissa suoraan ja yksiselitteisesti. Yleistietonsa perusteella alan ammattimies pystyy myös tunnistamaan ja korjaamaan patentin selityksessä olevia mahdollisia virheitä. Selityksen puutteellisuuden perusteella patentti voidaan julistaa mitättömäksi vain, mikäli patentti tarkoittaa keksintöä, joka on esitetty niin epäselvästi, ettei alan ammattimies kykene keksinnön perusteella käyttämään sitä.
2.1 Vaihe- ja/tai amplitudimittausarvon korjaaminen
Riitapatentin mukaisen keksinnön kohteena on suurtaajuusvastaanotin, eli laite. Riitapatentin mukainen keksintö ratkaisee tunnetussa tekniikan tasossa havaitun ongelman, eli suurtaajuusvastaanottimen rajoitetun dynamiikka-alueen, riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kuvatessa suurtaajuusvastaanottimen osat, joihin riitapatentin mukainen keksintö kohdistuu. Riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 ei siten kohdistu vaihe- ja/tai amplitudieron korjaamiseen, vaan siihen, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen suutaajuusvastaanotinlaite mittaa kanavien välisiä vaihe- ja/tai amplitudieroja näiden erojen korjaamiseksi.
Vaihe- ja/tai amplitudieron korjaamisen kuvaamisen riitapatentin selityksessä on katsottava olleen muutoinkin tarpeetonta. Kysymyksessä olevassa tapauksessa alan ammattimiehenä on pidettävä sähköinsinööriä, joka on erikoistunut vastaanotinteknologiaan ja tuntee tiedon korjausmekanismeja sekä analogisen että digitaalisen signaalin korjaamiseksi. Alan ammattimiehen yleistietoon on näin ollen katsottava kuuluvan, kuinka mainitun kaltainen tiedonkorjaus voidaan toteuttaa. Näin ollen kyseisen vaiheen kuvaaminen riitapatentissa suoraan ja yksiselitteisesti ei ole ollut tarpeen.
2.2 Valintalaitteisto
Riitapatentin selitystä ei ole pidettävä puutteellisena myöskään kantajan esittämästä valintalaitteistoon liittyvästä syystä, sillä riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole millään lailla sidottu valintalaitteistoon. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisessa keksinnössä on edellä todetulla tavalla kyse laitteesta, riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määrittäessä keksinnön kohteena olevan laitteen elementit. Riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 tai yksikään riitapatentin epäitsenäisistä patenttivaatimuksista ei kohdistu valintalaitteistoon. Valintalaitteistossa on kyse analysointikytkentään asennetusta tietokoneohjelmistosta. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 on katsottava viittaavan analysointikytkentään ja kattavan näin ollen automaattisesti tietokoneohjelmiston, joka ei kuitenkaan ole itsenäisesti suojattavissa. Patentinhaltijalla ei myöskään ole ollut mitään velvollisuutta sisällyttää valintalaitteistoa riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1.
Riitapatentin selityksessä kuvataan, kuinka valintalaitteisto voidaan toteuttaa esimerkiksi valitsemalla lähtökohtaan kytkettäväksi se osasignaali, joka hyödyntää parhaiten suurtaajuusvastaanottimen dynamiikka-alueen. Alan ammattimies, joka on erikoistunut vastaanotinteknologiaan, tuntee digitaalisen signaalin käsittelymekanismeja. Hänen on näin ollen yleistietonsa perusteella katsottava tietävän, kuinka riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen vastaanottimen yhteydessä käytettävä valintalaitteisto voidaan toteuttaa. Lisäksi on huomattava, että valintalaitteiston toteutukseen on olemassa useita vaihtoehtoja. Riitapatentin selityksen riittävänä pitämisen ei voida katsoa edellyttävän, että kaikki kuviteltavissa olevat yksityiskohdat olisi tullut esittää riitapatentissa suoraan ja yksiselitteisesti.
2.3 Analysointikytkentöihin liittyvät ilmaisut
Selityksen riittävyyden kannalta on pidettävä riittävänä, että patentin selityksessä kuvataan riittävällä tarkkuudella kaikki ne piirteet, jotka ovat olennaisia, jotta alan ammattimies voi toteuttaa keksinnön käytännössä.
Riitapatentin mukainen keksintö on kuvattu ja sen patenttivaatimukset on laadittu samalla tarkkuudella kuin on tehty tekniikan tasoon kuuluvissa julkaisuissa säätutka-alalla. Alan ammattimiehen on katsottava kykenevän ymmärtämään riitapatentin selityksen, sillä hän on tottunut vastaavan kaltaisiin julkaisuihin säätutka-alalla.
Riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyvän piirteen 1.c.1 analysointikytkentä kuuluu johdanto-osaan ja tunnusmerkkiosaan kuuluvat piirteet 1.c.2 ja 1.c.3 sisältävät sitä koskevia täsmennyksiä. Näin ollen ei ole mitään muuta suhdetta, joka vaatisi lisäselityksiä.
Alan ammattimies on yleistietämyksensä perusteella tietoinen siitä, että välitaajuus voi olla monin tavoin hyödyllinen. Sisään tuleva signaali muunnetaan välitaajuudelle esimerkiksi vahvistusta ja/tai suodatusta varten ennen kuin lopullinen signaalin havainnointi suoritetaan. Signaalin havainnointi on yksinkertaisempaa matalimmilla taajuuksilla kuin korkeammilla taajuuksilla. Riitapatentissa mainittujen analysointikytkentöjen järjestelyä on siten pidettävä normaalina elektroniikkasuunnitteluna, eikä sen ole katsottava sisältävän mitään alan ammattimiehelle epäselvää.
Riitapatentin selitystä ei ole pidettävä puutteellisena myöskään mainitulta osin.
3 Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön uutuus
Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on pidettävä uutena.
Keksinnön uutuutta arvioitaessa patenttivaatimus luetaan kokonaisuutena yhdistäen niin sanottuun johdanto-osaan ja niin sanottuun tunnusmerkkiosaan kuuluvat seikat. Tunnettuun tekniikan tasoon kuuluvaa estejulkaisua tulkitaan niin kuin asianomaisen alan ammattimies ymmärsi sen kyseisen estejulkaisun julkistamisajankohtana. Vain siinä tapauksessa, että patenttivaatimuksen kaikki piirteet ilmenevät aikaisemmin julkiseksi tulleesta estejulkaisusta, sanottu estejulkaisu muodostaa esteen patenttivaatimuksen uutuudelle. Patenttivaatimuksen kaikkien piirteiden on löydyttävä yhdestä ja samasta estejulkaisusta. Jos patenttivaatimuksen jokin tekninen piirre puuttuu tai on erilainen, keksintöä on pidettävä uutena. Patenttivaatimuksen piirteeltä puuttuu uutuus vain, mikäli se käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi aikaisemmasta estejulkaisusta.
Kantaja on riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön puuttuvan uutuuden esteenä vedonnut kantajan asiakirjatodisteena K8 esitettyyn julkaisuun. Kyseinen julkaisu ei kuitenkaan ole tullut julkiseksi ennen riitapatentin etuoikeuspäivää, eikä siten kuulu tunnettuun tekniikan tasoon.
Kantajan asiakirjatodisteena K8 esitetty julkaisu ei myöskään esitä kaikkia riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteitä. Kyseinen julkaisu ei kuvaa ainakaan itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyviä piirteitä 1.b.2, 1.c.2 ja 1.c.3.
4 Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön keksinnöllisyys
Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on pidettävä keksinnöllisenä.
Keksinnöllisyyttä arvioitaessa käytetään niin sanotun keskivertoammattimiehen tietoihin ja taitoihin perustuvaa selitysmallia. Keskivertoammattimiehellä ei tarkoiteta asianomaisen alan huippuasiantuntijaa. Keskivertoammattimies voidaan rinnastaa tavalliseen käytännön harjoittajaan, joka on tietoinen olemassa olevasta tunnetusta tekniikasta hakemuksen etuoikeuspäivän ajankohtana. Hänellä on myös saatavilla kaikki olemassa olevaan tekniikan tasoon liittyvä tietous, ja hänellä on käytettävissään tavanomaiset välineet ja kyvyt rutiininomaiseen työhön ja kokeiluun sekä kyky hyödyntää tunnettua tekniikkaa asianomaiselle alalle tyypillisellä tavalla. Keskivertoammattimiehen katsotaan myös pystyvän yhdistämään viitejulkaisuista esille tulleen tiedon alansa yleistietoihin. Keksinnöllisyyttä arvioitaessa on sallittua yhdistää kaksi tai useampia julkaisuja tai osia julkaisuista, eri osia samasta julkaisusta tai muita tekniikan tason viitteitä, mutta vain siinä tapauksessa, että yhdistäminen olisi ollut ilmeistä patenttihakemuksen etuoikeuspäivän ajankohtana. Keksinnöllisyyttä on arvioitava objektiivisesti. Ratkaiseva kysymys keksinnöllisyyden arvioimisessa on se, olisiko alan ammattimies päätynyt kysymyksessä olevaan keksintöön sen etuoikeuspäivänä ainoastaan esitettyjen viitejulkaisujen perusteella, ilman tietoa kysymyksessä olevasta keksinnöstä.
Kantajan asiassa esittämien kantajan asiakirjatodisteiden K5, K6, K7 ja K8 osalta on ensinnäkin huomattava, että kyseisten asiakirjojen esittämät julkaisut eivät ole tulleet julkisiksi ennen riitapatentin etuoikeuspäivää. Mainittujen julkaisujen ei näin ollen ole katsottava kuuluvan tunnettuun tekniikan tasoon.
Siinäkään tapauksessa, että jonkin tai joidenkin edellä mainituista julkaisuista katsottaisiin kuuluvan tunnettuun tekniikan tasoon, riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista ratkaisua ei voida pitää ilmeisenä alan ammattimiehelle. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on näin ollen pidettävä keksinnöllisenä.
Ratkaistavana ongelmana tunnetun tekniikan valossa on pidettävä sitä, miten toteuttaa monikanavainen korkeataajuusvastaanotin, joka sallii parempilaatuisen signaalin analysoinnin, mutta yksinkertaisemmalla suunnitelmalla. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön keskeinen piirre on jakaa signaali jo korkeataajuusanalogia-alueella, mikä mahdollistaa optimaalisen vastaanottimen, joka ei edellytä mitään kompromisseja signaalin käsittelyn ja erityisesti signaalia analysoivien komponenttien osalta, vastaten kussakin kanavassa analysoitavia signaalinvoimakkuuksia. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön tekninen teho on siinä, että vastaanotetun signaalin analysointia parannetaan keksinnön avulla.
Kun signaali jaetaan korkeataajuusanalogia-alueella, mieluiten ennen ensimmäistä LNA (low noise amplifer) -vahvistinta, koko vastaanottimen dynamiikka-alue, ei vain välitaajuusalueen dynamiikka-alue, laajenee. Kun signaali jaetaan ennen LNA-vahvistinta, voidaan hyödyntää suhteellisen halpoja ja yksinkertaisia LNA-vahvistimia, joiden dynamiikka-alueen ei tarvitse olla erityisen laaja, koska rinnakkaisten kanavien dynamiikka-alueet muodostavat yhdessä koko vastaanottimen dynamiikka-alueen. Näin dynamiikka-alueen laajennus saavutetaan, vaikka vastaanottimessa käytetään yksinkertaisempia signaalinkäsittelykomponentteja. Lisäksi yksittäiset kanavat voidaan suunnitella erilaisiksi, esimerkiksi yksi kanava voidaan optimoida matalakohinaiseksi, kun taas toinen voidaan optimoida voimakkaille signaaleille. Signaalin laatua parannetaan myös korjaamalla vaiheen ja amplitudin mitattuja arvoja.
Yhdessäkään kantajan viittaamista julkaisuista ei ole esitetty mitään sellaista, joka olisi ohjannut tai edes vihjannut alan ammattimiestä olla käyttämättä signaalin jakoa välitaajuusalueella dynaamisen alueen parantamiseksi. Kaikkien mainittujen julkaisujen on siten katsottava ohjanneen siihen, että dynaamisen alueen parantamiseksi välitaajuusalueella oleva signaali tulee jakaa osakanaviin. Riitapatentin mukaisessa keksinnössä on kuitenkin päädytty toisenlaiseen ratkaisuun, signaalin jakamiseen jo suurtaajuusalueella, toisin kuin tekniikan tasossa on esitetty.
Vaikka vaihe- ja/tai amplitudieron mittaaminen on sinänsä hyvin tunnettu tekninen ratkaisu, nyt kysymyksessä olevassa mittaamisessa on ollut kyse uudesta ja keksinnöllisestä ratkaisusta, sillä monikanavaisen vastaanottimen suurtaajuusalueella jaetut osasignaalit analysoidaan. Tämän valossa myös riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyvää piirrettä 1.c.3 on pidettävä keksinnöllisenä.
5 Riitapatentin epäitsenäisten patenttivaatimusten mukaisten keksintöjen uutuus ja/tai keksinnöllisyys
Myös riitapatentin epäitsenäisten patenttivaatimusten mukaisia keksintöjä on pidettävä uusina ja keksinnöllisinä.
Epäitsenäinen patenttivaatimus tulee lukea aina yhdessä asianomaisen itsenäisen patenttivaatimuksen kanssa. Näin ollen kaikkien riitapatentin epäitsenäisten patenttivaatimusten mukaisten keksintöjen on katsottava täyttävän patentoitavuuden tunnusmerkit, koska ne ovat riippuvaisia edellä todetulla tavalla patentoitavuuden tunnusmerkit täyttävästä riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisesta keksinnöstä.
TODISTELU
Asiakirjatodisteet
Vaisala Oyj
K1) Eurooppapatentti numero EP 1 908 174
K1 A) Eurooppapatentin numero FI/EP 1 908 174 suomenkielinen käännös
K1 B) Eurooppapatenttia numero EP 1 908 174 koskeva ote Patentti- ja rekisterihallituksen patenttirekisteristä
K2) Etuoikeustodistus numero DE 10 2005 034 032.6
K3) Kansainvälinen patenttihakemus numero WO 2007/009660
K4) Artikkeli; David Brunkow, V. N. Bringi, Patrick C. Kennedy ja Steven A. Rutledge, V. Chandrasekar, E. A. Mueller ja Robert K. Bowie: “A Description of the CSU-CHILL National Radar Facility"; Journal of Atmospheric and Oceanic Technology, Volume 17, December 2000
K5) Laajennettu tiivistelmä; JC, B ja Nathan G. Parker: "Enhanced Radar Data Acquisition System and Signal Processing Algorithms for the Terminal Doppler Weather Radar"
K6) Sigmet Inc.:n Radar Data Acquisition -vastaanotinalustaa koskeva “Release Notes for RDA 8.08" -asiakirja, 27.5.2005
K7) PowerPoint-diaesitys B: “TDWR RDA Development and Testing", 18 May 2004
K8) PowerPoint-diaesitys; JC: “TDWR RDA Enhancement Update", 14 September 2004
K9) Selex ES GmbH:n ja Vaisala Oyj:n välinen kirjeenvaihto 15.–27.10.2014
K10) Kansainvälinen patenttihakemus numero WO 95/29567
K11) Vastaajan ilmoitus Euroopan patenttivirastolle 10.2.2009
K12) Kirjallinen todistajankertomus; JC, 18 December 2014
K13) Artikkeli; E. Gorgucci, L. Baldini ja A. Volpi: “Polar 55C: an upgraded instrument for polarimetric radar research", 2002
K14) Artikkeli; Vilhelm Gregers-Hansen, Steven M. Brockett, Patrick E. Cahill ja Win-Jou Cheung: “A Stacked Analog-to-Digital Converter for Increased Radar Signal Processor Dynamic Range"; Naval Research Laboratory, Washington DC 20375-5320, June 5, 2001
K15) Artikkeli; Allen B. White, James R. Jordan, Brooks E. Martner, F. Martin Ralph ja Bruce W. Bartram: “Extending the Dynamic Range of an S-Band Radar for Cloud and Precipitation Studies"; Journal of Atmospheric and Oceanic Technology, Volume 17, September 2000
K16) US patentti numero 4 652 882
K17) Artikkeli; David M. Winker, William Hunt ja Chris Hostetler: “Status and performance of the CALIOP lidar"; Laser Radar Techniques for Athmospheric Sensing, November 4, 2004
K18) DM:n lausunto, 14.12.2015
K19) RW:n asiantuntijalausunto, 14.12.2015
K20) RVP8-vastaanotinalustaa koskeva materiaali Sigmet Inc.:n verkkosivuilla ennen 21.7.2005
K21) US patentti numero 8 824 986
Selex ES GmbH
V1) Selex ES GmbH:ta koskeva esite; “Technology Leader in Weather Radar Systems"
V2) Vaisala Oyj / A:n sähköpostiviesti, 27.1.2014
V3) Selex ES GmbH / C:n sähköpostiviesti, 23.6.2014
V4) Eurooppapatentti numero EP 1 908 174
V5) Eurooppapatentin numero FI/EP 1 908 174 suomenkielinen käännös
V6) Etuoikeustodistus numero DE 10 2005 034032.6
V6 A) Etuoikeustodistuksen numero DE 10 2005 034032.6 suomenkielinen käännös (ote)
V7) Kansainvälinen patenttihakemus numero WO 2007/009660
V7 A) Kansainvälisen patenttihakemuksen numero WO 2007/009660 suomenkielinen käännös (ote)
V8) US patenttihakemus numero 2009/036075 (etusivu ja sivu 1)
V9) B:n sähköpostiviesti, 18.1.2015
V10) Vaisala Oyj:n lehdistötiedote, 23.12.2005
V11) Ote Wikipedian artikkelista koskien The National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA) -nimistä virastoa
V12) Gematronik GmbH:n ja Lassen Researchin välinen salassapitosopimus, 22. / 29.7.1994
V13) Doppler Weather Radar System Meteor 1500S -nimistä laitetta koskeva käsikirja, Volume 07 (ote)
V14) Piirikaavio
V15) Lassen Research / D:n kirje, 22.5.2015
V16) Vaisala Oyj:n tiedote; “Vaisala Enters the Weather Radar Business", 10.11.2005
V17) Artikkeli; "Vaisala Weather Radar Available Now", Vaisala News 176/2008
V18) Ote Maailman ilmatieteellisen järjestön (WMO) sivuilta
V19) Vaisala Oyj:n säätutkia koskevat tuotekuvaukset, otteet yrityksen kotisivuilta
V20) luovuttu
V21) Ote teoksesta "Radiotekniikan Perusteet", s. 150
V22) FM:n asiantuntijalausunto, 16.2.2016
V23) Euroopan patenttiviraston ilmoitus, 10.2.2012
V24) Vaisala Oyj:n kirje Selex ES GmbH:lle, 27.10.2014
V25) RDA 18.3.1 Release Notes -asiakirja, 30.8.2012
V26) Euroopan patenttiviraston välipäätös, 13.11.2009
V26 A) Englanninkielinen käännös Euroopan patenttiviraston välipäätöksestä, 13.11.2009
V26 B) Suomenkielinen käännös Euroopan patenttiviraston välipäätöksestä, 13.11.2009 (ote)
V27) Selex ES GmbH:n vastine, 19.5.2010
V27 A) Englanninkielinen käännös Selex ES GmbH:n vastineesta, 19.5.2010
V27 B) Suomenkielinen käännös Selex ES GmbH:n vastineesta, 19.5.2010 (ote)
V28) Euroopan patenttiviraston välipäätös, 20.10.2010
V28 A) Englanninkielinen käännös Euroopan patenttiviraston välipäätöksestä 20.10.2010
V28 B) Suomenkielinen käännös Euroopan patenttiviraton välipäätöksestä, 20.10.2010 (ote)
V29) FJ:n asiantuntijalausunto, 17.2.2016
V30) Ote Vaisala Oyj:n vuosikertomuksesta vuodelta 2012
V31) MC:n asiantuntijalausunto, 19.2.2016
V32) Selex ES GmbH /E:n ja B:n välinen kirjeenvaihto 28.1.2015 ja 18.2.2015
33) Artikkeli; JC, B ja N. G. Parker: “Enhanced radar data acquisition system and signal processing algorithms for the Terminal Doppler Weather Radar"
V34) RVP8 Digital IF Receiver / Doppler Signal Processor User's Manual, December 2003, sivut 4/1–4/26
V35) RVP8 Digital IF Receiver /Doppler Signal Processor User's Manual, December 2003, sisällysluettelo
V36) US patenttihakemus numero 2009/036075
V37) AK:n asiantuntijalausunto, 9.8.2016
Henkilötodistelu
Vaisala Oyj
1. Asiantuntija RW, professori
2. Todistaja DM, professori
3. Todistaja JC
Selex ES GmbH
1. Asiantuntija MC, professori
2. Asiantuntija FM, professori
3. Asiantuntija AK, eurooppapatenttiasiamies
Muu oikeudenkäyntiaineisto
Markkinaoikeus on pyytänyt oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 22 §:n nojalla lausunnon Patentti- ja rekisterihallitukselta. Patentti- ja rekisterihallitus on 23.2.2016 antanut pyydetyn lausunnon.
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
1 Kysymyksenasettelu
1. Asiassa on kysymys Vaisala Oyj:n nostamasta, Selex ES GmbH:n Suomessa voimaan saatetun eurooppapatentin numero FI/EP 1 908 174 mitättömäksi julistamista koskevasta kanteesta.
2. Kanteellaan Vaisala Oyj on vaatinut edellä mainitun riitapatentin julistamista mitättömäksi kokonaisuudessaan (i) ensinnäkin sen johdosta, että kyseinen patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä (kysymys niin sanotusta lisätystä materiaalista), (ii) toiseksi sen johdosta, että kyseisen patentin tarkoittamaa keksintöä ei ole esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voisi sen perusteella käyttää keksintöä (kysymys niin sanotusta selityksen riittävyydestä), (iii) kolmanneksi sen johdosta, että kyseisen patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä uutena sekä (iv) vielä neljänneksi sen johdosta, että kyseisen patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä keksinnöllisenä. Edellä mainitun lisäksi Vaisala Oyj on vaatinut sanotun riitapatentin julistamista mitättömäksi sen johdosta, että kyseisen patentin epäitsenäisten patenttivaatimusten 2, 3, 6–8, 10 ja 11 mukaisia keksintöjä ei ole pidettävä uusina eikä epäitsenäisten patenttivaatimusten 2–11 mukaisia keksintöjä ole pidettävä keksinnöllisinä.
3. Selex ES GmbH on kiistänyt Vaisala Oyj:n kanteen ja vaatinut, että se hylätään kokonaisuudessaan. Selex ES GmbH:n mukaan patenttilain 52 §:ssä säädettyjä edellytyksiä patentin mitättömäksi julistamiselle ei ole käsillä, sillä riitapatentti ei ensinnäkään sisällä sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä. Riitapatentin mukainen keksintö on Selex ES GmbH:n mukaan myös esitetty niin selvästi, että alan ammattimies kykenee sen perusteella käyttämään kyseistä keksintöä. Riitapatentin mukaiset keksinnöt ovat Selex ES GmbH:n mukaan lisäksi olleet uusia ja keksinnöllisiä kysymyksessä olevaa riitapatenttia koskevan patenttihakemuksen etuoikeuspäivänä.
2 Riitapatentti
4. Edellä asian riidaton tausta -jaksossa todetulla tavalla Selex ES GmbH on kysymyksessä olevan riitapatentin, Suomessa voimaan saatetun eurooppapatentin numero FI/EP 1 908 174, haltija. Riitapatentti on myönnetty 13.7.2006 tehdystä kansainvälisestä patenttihakemuksesta, jota on sittemmin jatkettu eurooppapatenttihakemuksena. Hakemuksen etuoikeuspäivä on ollut 21.7.2005. Riitapatentti on myönnetty 6.4.2011 ja sen alkuperäiskieli on saksa.
5. Riitapatentin tarkoittama keksintö koskee monikanavaista suurtaajuusvastaanotinta. Riitapatentti muodostuu itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–11.
6. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 suomenkielinen käännös kuuluu seuraavasti:
"1. Monikanavainen suurtaajuusvastaanotin (1), johon kuuluu suurtaajuusanalogia-alue (2), jossa on tulokohta (3) vastaanottolaitteiston (4) sähköiselle signaalille, ja suurtaajuusanalogia-alueen (2) perään kytketty pientaajuusalue (8, 9), jossa on useita rinnakkaiskanavia (6b, 6c; 7b, 7c) kulloinkin erilaisille signaalivoimakkuuksille sekä analysointikytkentä, tunnettu siitä, että suurtaajuusanalogia-alueella (2) on signaalin jakaja (5) taajuuden jakamiseksi esiasetettavan jakosuhteen mukaan signaalin osasignaaleiksi, jotka ovat syötettävissä suurtaajuisin analogikanaviin (6a, 7a), joiden perään on kulloinkin kytketty pientaajuusalueen (8, 9) kanavat (6b, 6c; 7b, 7c), ja pientaajuusalueen (8, 9) kanavissa (6b, 6c; 7b, 7c) on kulloinkin analysointikytkentä taajuuden kunkin osasignaalin vaiheen ja amplitudin määrittämiseksi, jolloin analysointikytkennät on järjestetty mittaamaan pientaajuusalueella (8, 9) olevien kanavien (6b, 6c; 7b, 7c) vaihe- ja/tai amplitudieron kulloisenkin osasignaalin vaiheen ja amplitudin määritetyn mittausarvon korjaamiseksi havaitun vaihe- ja/tai amplitudieron perusteella."
7. Kuten edellä asian riidaton tausta -jaksossa on selostettu, asianosaiset ovat yksimielisesti katsoneet, että riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 voidaan esittää piirteisiin jaoteltuna seuraavasti:
- monikanavainen suurtaajuusvastaanotin (1), johon kuuluu (piirre 1.a)
- suurtaajuusanalogia-alue (2), jossa on (piirre 1.b)
- tulokohta (3) vastaanottolaitteiston (4) sähköiselle signaalille, ja (piirre 1.b.1)
- suurtaajuusanalogia-alueen (2) perään kytketty pientaajuusalue (8, 9), (piirre 1.c)
- jossa on useita rinnakkaiskanavia (6b, 6c; 7b, 7c) kulloinkin erilaisille signaalivoimakkuuksille sekä analysointikytkentä, tunnettu siitä, että (piirre 1.c.1)
- suurtaajuusanalogia-alueella (2) on signaalin jakaja (5) taajuuden jakamiseksi esiasetettavan jakosuhteen mukaan signaalin osasignaaleiksi, jotka ovat syötettävissä suurtaajuisiin analogiakanaviin (6a, 7a), (piirre 1.b.2)
- joiden perään on kulloinkin kytketty pientaajuusalueen (8, 9) kanavat (6b, 6c; 7b, 7c), ja pientaajuusalueen (8, 9) kanavissa (6b, 6c; 7b, 7c) on kulloinkin analysointikytkentä taajuuden kunkin osasignaalin vaiheen ja amplitudin määrittämiseksi, jolloin (piirre 1.c.2)
- analysointikytkennät on järjestetty mittaamaan pientaajuusalueella (8, 9) olevien kanavien (6b, 6c; 7b, 7c) vaihe- ja/tai amplitudieron kulloisenkin osasignaalin vaiheen ja amplitudin määritetyn mittausarvon korjaamiseksi havaitun vaihe- ja/tai amplitudieron perusteella (piirre 1.c.3).
3 Alan ammattimiehestä
8. Edellä mainittuja käsillä olevassa asiassa ratkaistavina olevia kysymyksiä lisätystä materiaalista, selityksen riittävyydestä, puuttuvasta uutuudesta sekä puuttuvasta keksinnöllisyydestä tulee patenttioikeuden alalla vakiintuneesti omaksutun lähtökohdan mukaan tarkastella niin sanotun alan ammattimiehen näkökulmasta.
9. Alan ammattimiehen käsitteellä on patenttioikeuden alalla vakiintuneesti ymmärretty viitattavan kuvitteelliseen henkilöön, joka ei välttämättä ole yksi ainoa henkilö, vaan alan ammattimiehenä voidaan pitää myös joukkoa eri alojen osaajia (ks. esim. Oesch–Pihlajamaa–Sunila: Patenttioikeus, 3. uud. p., 2014, s. 78–79 sekä Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännöstä T 500/91, kohta 2.2).
10. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä alan ammattimies on vakiintuneesti ymmärretty asianomaisen alan ammattilaiseksi, jolla on kyseisen alan keskimääräiset tiedot ja taidot sekä joka on selvillä siitä, mitä etuoikeuspäivän ajankohtana on kuulunut asianomaisen alan yleistietouteen. Alan ammattimiehenä ei siten ole pidettävä asianomaisen alan huippuasiantuntijaa (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut T 39/93, kohta 7.8.4 sekä T 1030/06, kohta 20).
11. Euroopan patenttiviraston oikeuskäytännössä on edelleen vakiintuneesti katsottu, että alan ammattimiehellä on paitsi mahdollisuus päästä käsiksi kaikkiin tunnetun tekniikan tasoon kuuluviin julkaisuihin, hän myös kykenee rutiininomaiseen työhön ja kokeiluihin. Alan ammattimiehen tavanomaisiin tehtäviin on lisäksi katsottu kuuluvan puutteellisuuksien poistaminen korjaamalla haittoja tai saavuttamalla parannuksia. Alan ammattimieheltä on kuitenkin katsottu puuttuvan keksinnöllisyyteen vaadittava luovuus tai mielikuvitus (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut T 455/91, kohta 5.1.3.2, T 39/93, kohta 7.8.4 sekä T 1030/06, kohta 20).
12. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä on vielä vakiintuneesti katsottu, että alan ammattimiehen ei odoteta perehtyvän tunnetun tekniikan tason osalta kaukaisiin tekniikan aloihin, mutta hänen voidaan odottaa perehtyvän samaan tai läheiseen tekniikan alaan (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut T 176/84, kohta 5.3.1, T 195/84, kohta 8.4 ja tiivistelmä sekä T 986/96, kohta 3.1.1).
13. Asiassa esitetyn valossa (asiantuntijat RW, FM ja MC sekä todistaja DM) markkinaoikeus toteaa, että asianosaiset ovat olleet alan ammattimiehen määrittelemisestä nyt käsillä olevassa tapauksessa verraten yksimielisiä. Asiassa esitetyn valossa alan ammattimiehenä käsillä olevassa tapauksessa on pidettävä pikemminkin ryhmää henkilöitä kuin vain yhtä henkilöä. Alan ammattimiehellä asiassa esitetyn valossa olisi pidettävä sähkötekniikan alan maisterin tai diplomi-insinöörin tutkinnon suorittanutta henkilöä, joka olisi lisäksi perehtynyt radiotekniikkaan sekä vastaanotinteknologiaan. Tämän lisäksi alan ammattimiehellä olisi kokemusta signaalinkäsittelyn alalta, minkä ohella hän olisi selvillä laitesuunnittelussa huomioon otettavista seikoista.
4 Lisätty materiaali
14. Vaisala Oyj on patentin mitättömäksi julistamisen perusteeksi ensinnäkin esittänyt, että koska kysymyksessä olevan riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sanotun riitapatentin myöntämiseen johtaneen hakemuskäsittelyn aikana suoritetun piirteen 1.c.3 lisäämisen johdosta puheena oleva riitapatentti on tullut käsittämään sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä, riitapatentti on patenttilain 52 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla julistettava mitättömäksi.
15. Patenttilain 52 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan tuomioistuimen tulee julistaa patentti mitättömäksi sitä tarkoittavan kanteen perusteella, milloin patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä.
16. Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä myös Euroopan patenttisopimus tai EPC) 138 artiklan 1 kohdan mukaan eurooppapatentti voidaan mitätöidä sopimusvaltioon ulottuvin vaikutuksin vain, milloin muun ohella eurooppapatentti käsittää sellaista, mikä ei käynyt ilmi patenttihakemuksesta sitä tehtäessä, tai jos patentti on myönnetty jaettuun hakemukseen tai mainitun sopimuksen 61 artiklan mukaisesti tehdyn uuden hakemuksen perusteella siten, että se käsittää sellaista, mikä ei käynyt ilmi aikaisemmin tehdystä hakemuksesta.
17. Euroopan patenttisopimuksen 123 artiklan 2 kohdan mukaan eurooppapatenttia koskevaa hakemusta tai eurooppapatenttia ei saa muuttaa siten, että hakemuksen kohde laajenee siitä, mikä on esitetty hakemuksessa sitä tehtäessä.
18. Euroopan patenttiviraston laajennettu valituslautakunta on EPC 123 artiklan 2 kohdan tulkinnan osalta ratkaisussaan G 2/10 todennut, että EPC 123 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta kielletystä muutoksesta on kyse, jos kyseinen muutos ei ole, suoraan tai epäsuorasti, selvästi ja yksiselitteisesti ilmennyt alan ammattimiehelle tämän yleistiedon valossa mainitussa säännöksessä viitatusta hakemusasiakirjasta.
19. Asiassa on riidatonta, että kysymyksessä olevan riitapatentin myöntämiseen johtaneen hakemuskäsittelyn aikana on riitapatentin sittemmin hyväksyttyyn itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisällytetty edellä mainittu piirre 1.c.3.
20. Asiassa on edelleen riidatonta, että käsillä olevassa tapauksessa asiakirjana, jota patenttilain 52 §:n 1 momentin 3 kohdassa, kuten myös vastaavasti Euroopan patenttisopimuksen 123 artiklan 2 kohdassa, tarkoitetaan, ja siten asiakirjana, josta niin sanottu tarvittava tuki on löydyttävä, on pidettävä puheena olevaa riitapatenttia koskenutta, 13.7.2006 tehtyä kansainvälistä patenttihakemusta numero WO 2007/009660 (kantajan asiakirjatodiste K3 ja vastaajan asiakirjatodiste V7; jäljempänä myös niin sanottu perusasiakirja).
21. Vaisala Oyj on perustanut kanteensa puheena olevalta osin ensinnäkin siihen, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteessä 1.c.3 toteutetun niin sanottujen viitemerkkien käyttämisen valossa itsenäinen patenttivaatimus 1 koskee minkä tahansa pientaajuusalueen kanavaparin vaihe- ja/tai amplitudieron mittaamista, esimerkiksi kanavaparin 6b ja 6c, kanavaparin 7b ja 7c, kanavaparin 6b ja 7c tai kanavaparin 7b ja 6c vaihe- ja/tai amplitudieron mittaamista, kun taas riitapatenttia koskeneeseen perusasiakirjaan sisältyvässä selityksessä on esitetty (mainitun selityksen s. 8; rivit 17–30) vaihe- ja/tai amplitudieron mittaaminen ainoastaan kanavien 6c ja 7c välillä.
22. Euroopan patenttisopimuksen soveltamismääräysten säännön 43(7) mukaan, milloin europppapatenttihakemus sisältää piirustuksia, joissa käytetään viitemerkkejä, patenttivaatimusten sisältämien teknisten piirteiden yhteydessä on suositeltavaa käyttää näitä piirteitä osoittavia viitemerkkejä, mikäli patenttivaatimuksen ymmärrettävyyttä on näin mahdollista lisätä. Edelleen mainitun säännön 43(7) mukaan viitemerkkien ei tule ymmärtää rajoittavan patenttivaatimusta.
23. Markkinaoikeus toteaa, että mahdollinen viitemerkkien käyttäminen patenttivaatimuksissa ja piirustuksissa tulee näin ollen ymmärtää ainoastaan apukeinoksi patenttivaatimusten ymmärtämiseksi.
24. Lisäksi on huomattava, että kanavat 6c ja 7c on mainittu edellä mainitussa perusasiakirjaan sisältyvän selityksen kohdassa (mainitun selityksen s. 8; rivit 17–30) ainoastaan esimerkkeinä kanavista, joiden osasignaalien amplitudien ja vaiheiden arvoja syötetään valintalaitteiston tulopuolelle ja joiden kanavien välillä vaihe- ja/tai amplitudieron mittaaminen suoritetaan. Vaihe- ja/tai amplitudieron mittaamista ei perusasiakirjan selityksessä ole näin ollen edes katsottava rajoitetun vain kanavien 6c ja 7c välillä tehtäväksi.
25. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteessä 1.c.3 toteutetun viitemerkkien käyttämisen johdosta riitapatentti ole tullut käsittämään sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä.
26. Toiseksi Vaisala Oyj on perustanut kanteensa puheena olevalta osin siihen, että riitapatentin itsenäisessä patenttivaatimuksen 1 piiteessä 1.c.3 vaihe- ja/tai amplitudierojen mittaaminen esitetään analysointikytkentöjen toiminnallisuutena, kun taas riitapatenttia koskeneessa perusasiakirjassa mainittujen erojen mittaaminen on esitetty tapahtuvaksi analysointikytkennöistä erillisen valintalaitteiston toiminnallisuutena.
27. Asiassa esitetyn perusteella markkinaoikeus toteaa, ettei sen paremmin ilmaisulla "analysointikytkennät" kuin ilmaisulla "valintalaitteisto" ole osoitettu olevan mitään yleiskielessä sen paremmin kuin myöskään puheena olevalla alalla vakiintunutta merkitystä.
28. Edellä mainittuun perusasiakirjaan sisältyvässä selityksessä todetaan (mainitun selityksen s. 2, rivi 29–s. 3, rivi 6), että laitteen matalataajuisissa osissa sijaitsevan analysointikytkennän olevan vastaavan osasignaalin vaiheen ja amplitudin osoittamiseksi. Mainittuun perusasiakirjaan sisältyvässä selityksessä lisäksi todetaan (mainitun selityksen s. 4, rivit 18–24), kuinka analysointikytkentöihin voi kuulua kulloinkin analogia-/digitaalimuunnin sekä demodulaattori.
29. Kyseiseen perusasiakirjaan sisältyvässä selityksessä edelleen todetaan (mainitun selityksen s. 8; rivit 17–30; vastaajan asiakirjatodisteena V7 A esitetyn suomenkielisen käännöksen mukaisesti): "Demodulaattoreiden (17) perään on kytketty valintalaitteisto (18), jonka tulopuolelle syötetään esimerkiksi kanavien (6c, 7c) osasignaalien amplitudien ja vaiheiden digitaaliarvoja ja jotka tuottavat lähtösignaaleja ulostuloissa (10). Yksinkertaisimmassa tapauksessa valintalaitteisto (18) valitsee sen osasignaalin ulostuloon (10), joka hyödyntää parhaiten dynamiikka-alueen, joka siis tulee lähimmäksi dynamiikka-aluetta D sitä kuitenkaan ylittämättä. Edelleen voidaan suunnitella siten, että valintalaitteisto (18) identifioi ne kanavat, jotka ovat kyllästyneet. Lisäksi kanavien (6c, 7c) välisten vaihe- ja/tai amplitudierotusten mittaus voidaan suorittaa erityisesti mittaus- ja/tai kalibrointiajanjakson aikana, mittausarvojen korjaamiseksi seuraavassa käytössä erojen perusteella. Valintalaitteistoa (18) on toteutettu tietokoneohjelmana tarkoituksenmukaisesti yhdessä demodulaattoreiden (17) kanssa."
30. Eurooppapatenttiasiamies AK on asiassa antamassaan kirjallisessa asiantuntijalausunnossa, samoin kuin häntä markkinaoikeudessa suullisesti kuultaessa, esittänyt olevan epäilyksetöntä, että alan ammattimies on riitapatenttia koskeneen perusasiakirjan perusteella ymmärtänyt vaihe- ja/tai amplitudierojen mittaamisen voivan tapahtua analysointikytkentöjen toimesta. AK on tältä osin erityisesti viitannut siihen, että mikäli eri toiminnallisuuksia suoritetaan tietokoneohjelman avulla, kyseisten toimintojen suorittamista ei voida erottaa rakenteellisesti toisistaan. Kun demodulaattorit voivat edellä mainitun perusasiakirjan selityksen mukaan olla osa analysointikytkentöjä, alan ammattimies ymmärtää AK:n esittämän mukaan, että kun valintalaitteisto voidaan puolestaan toteuttaa tietokoneohjelmana yhdessä demodulaattoreiden kanssa vaihe- ja/tai amplitudieron mittaaminen voidaan tehdä yhden ja saman järjestelmän eli analysointikytkentöjen toimesta.
31. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevaa riitapatenttia koskeneesta perusasiakirjasta on selvästi ja yksiselitteisesti ilmennyt alan ammattimiehelle, että vaihe- ja/tai amplitudieron mittaaminen voidaan suorittaa yhden, analysointikytkennöiksi nimetyn kokonaisuuden toimesta, sanottuun kokonaisuuteen voidessa tällöin sisältyä niin analogia-/digitaalimuunin, demodulaattori kuin myös valintalaitteisto. Tältä osin asiaa ei anna aihetta arvioida toisin myöskään sen, että kysymyksessä olevaa riitapatenttia koskeneen perusasiakirjan kuviossa 1 valintalaitteisto on esitetty demodulaattoreita seuraavana erillisenä lohkona, sillä mainitussa kuviossa 1 myös analogia-/digitaalimuuntimet on esitetty erillisinä lohkoina.
32. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei riitapatentti ole asiassa esitetyn valossa tullut käsittämään sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä, myöskään sen perusteella, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteessä 1.c.3 vaihe- ja/tai amplitudierojen mittaaminen esitetään analysointikytkentöjen toiminnallisuutena.
33. Vaisala Oyj on vielä kolmanneksi perustanut kanteensa puheena olevalta osin siihen, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piiteessä 1.c.3 vaihe- ja/tai amplitudierojen mittaaminen esitetään erillään riitapatenttia koskeneeseen perusasiakirjaan sisältyvässä selityksessä esitetyistä (mainitun selityksen s. 8; rivit 17–30) valintalaitteiston muista toiminnallisuuksista.
34. Kuten edellä on selostettu, riitapatenttia koskeneeseen perusasiakirjaan sisältyvässä selityksessä todetaan (mainitun selityksen s. 8, rivit 17–30; vastaajan asiakirjatodisteena V7 A esitetyn suomenkielisen käännöksen mukaisesti): "Demodulaattoreiden (17) perään on kytketty valintalaitteisto (18), jonka tulopuolelle syötetään esimerkiksi kanavien (6c, 7c) osasignaalien amplitudien ja vaiheiden digitaaliarvoja ja jotka tuottavat lähtösignaaleja ulostuloissa (10). Yksinkertaisimmassa tapauksessa valintalaitteisto (18) valitsee sen osasignaalin ulostuloon (10), joka hyödyntää parhaiten dynamiikka-alueen, joka siis tulee lähimmäksi dynamiikka-aluetta D sitä kuitenkaan ylittämättä. Edelleen voidaan suunnitella siten, että valintalaitteisto (18) identifioi ne kanavat, jotka ovat kyllästyneet. Lisäksi kanavien (6c, 7c) välisten vaihe- ja/tai amplitudierotusten mittaus voidaan suorittaa erityisesti mittaus- ja/tai kalibrointiajanjakson aikana, mittausarvojen korjaamiseksi seuraavassa käytössä erojen perusteella. Valintalaitteistoa (18) on toteutettu tietokoneohjelmana tarkoituksenmukaisesti yhdessä demodulaattoreiden (17) kanssa."
35. Markkinaoikeus toteaa, että Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan patenttivaatimukseen ei yleensä ole sallittua lisätä sellaista piirrettä, joka hakemusasiakirjassa on esitetty ainoastaan osana tiettyjen piirteiden kokonaisuutta (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut T 219/09, kohta 3.1 ja T 1944/10, kohta 3.2). Piirteen erottamisen on katsottu olevan sallittua ainoastaan, jos kokonaisuuden muodostavien piirteiden kesken ei ole selvästi havaittavissa olevalla tavoin rakenteellista tai toiminnallista yhteyttä toisiinsa (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut T 1067/97, kohta 2.1.3 ja T 25/03, kohta 3.3) taikka jos kyseinen erotettu piirre ei ole erottamattomasti yhteydessä sanotun kokonaisuuden muihin piirteisiin (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisu T 714/00, kohta 3.3).
36. Kysymyksessä olevan riitapatentin perusasiakirjaan sisältyvässä selityksessä esitetään (mainitun selityksen s. 8, rivit 17–30) edellä selostetulla tavalla valintalaitteiston toiminnallisuuksia. Markkinaoikeus toteaa, että näistä toiminnallisuuksista kyllästyneiden kanavien identifioinnin sekä kanavien välisten vaihe- ja/tai amplitudierotusten mittaamisen on perusasiakirjan edellä mainitussa kappaleessa katsottava esitetyn ainoastaan valintalaitteiston mahdollisina toiminnallisuuksina. Mainittuja piirteitä ei siten voida katsoa esitetyn perusasiakirjassa ainoastaan osana sanotussa perusasiakirjan selityksen kohdassa esitettyjen valintalaitteiston toiminnallisuuksien kokonaisuutta. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteeseen 1.c.3 sisältyvää vaihe- ja/tai amplitudierojen mittaamista ei näin ollen ole katsottava irrotetun Vaisala Oyj:n esittämällä tavalla edellä mainitussa perusasiakirjan selityksen kohdassa esitetyistä valintalaitteiston muista toiminnallisuuksista.
37. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei riitapatentti ole asiassa esitetyn valossa tullut käsittämään sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä, myöskään sen perusteella, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteessä 1.c.3 vaihe- ja/tai amplitudierojen mittaaminen olisi esitetty erillään kysymyksessä olevan riitapatentin perusasiakirjaan sisältyvässä selityksessä esitetyistä valintalaitteiston muista toiminnallisuuksista.
38. Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei Vaisala Oyj:n asiassa esittämän perusteella kysymyksessä olevan riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 hakemuskäsittelyn aikana suoritetun piirteen 1.c.3 lisäämisen johdosta riitapatentti ole tullut käsittämään sellaista, mikä ei olisi ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä. Perusteita riitapatentin julistamiselle mitättömäksi Vaisala Oyj:n esittämän perusteella patenttilain 52 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla ei näin ollen ole.
5 Selityksen riittävyys
39. Kuten edellä on selostettu, Vaisala Oyj on toiseksi vaatinut kysymyksessä olevan riitapatentin julistamista mitättömäksi sen johdosta, että riitapatenttia ei ole esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voisi sen perusteella käyttää keksintöä, minkä johdosta riitapatentti tulee julistaa mitättömäksi patenttilain 52 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla.
40. Patenttilain 52 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomioistuimen tulee julistaa patentti mitättömäksi sitä tarkoittavan kanteen perusteella, milloin patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole niin selvästi esitetty, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.
41. Euroopan patenttisopimuksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan eurooppapatentti voidaan mitätöidä sopimusvaltioon ulottuvin vaikutuksin vain, milloin muun ohella keksintö ei käy patentista ilmi niin selvästi ja täydellisesti, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.
42. Euroopan patenttisopimuksen 83 artiklan mukaan keksinnön on käytävä eurooppapatenttia koskevasta hakemuksesta ilmi niin selvästi ja täydellisesti, että ammattimies kykenee sen perusteella käyttämään keksintöä.
43. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan edellä tarkoitettua arviointia siitä, onko keksintö esitetty riittävän selvästi, ei tule tehdä yksinomaan patenttivaatimusten perusteella, vaan koko hakemuksen perusteella, mukaan luettuina selitys, patenttivaatimukset sekä piirustukset (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisu T 14/83, kohta 3).
44. Vaisala Oyj on perustanut kanteensa puheena olevalta osin ensinnäkin siihen, että alan ammattimies ei kysymyksessä olevassa riitapatentissa esitetyn perusteella kykene ymmärtämään, miten edellä selostetussa riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteessä 1.c.3 esitetty vaihe- ja/tai amplitudimittausarvon korjaaminen havaitun vaihe- ja/tai amplitudieron perusteella toteutetaan riitapatentin mukaisen suurtaajuusvastaanottimen yhteydessä.
45. Patentti- ja rekisterihallitus on lausunnossaan markkinaoikeudelle todennut, että varsinaisen vaiheen ja amplitudin sekä vaihe- ja/tai amplitudieron mittaamisen teknisen toteuttamisen on katsottava kuuluneen alan ammattimiehen yleistietoon riitapatentin etuoikeuspäivän ajankohtana. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteeseen 1.c.3 sisältyvän määritteen "kulloisenkin osasignaalin vaiheen ja amplitudin määritetyn mittausarvon korjaamisen havaitun vaihe- ja/tai amplitudieron perusteella" on Patentti- ja rekisterihallituksen lausunnossa todetun mukaan katsottava puolestaan esittävän ainoastaan mahdollista laitteen sovellutuskohdetta, minkä vuoksi pelkästään mainintaa tällaisesta sovelluksesta on pidettävä riittävänä.
46. Asiassa esitetyn valossa edellä mainittujen riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen 1.c.3 mukaisten arvojen korjaamisen suorittamistapaa on lisäksi katsottava pidettävän alan ammattimiehelle selvänä.
47. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa esitetyn valossa riitapatentin selitystä ole pidettävä riittämättömänä sen johdosta, ettei alan ammattimies olisi riitapatentissa esitetyn perusteella kyennyt ymmärtämään, miten riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteessä 1.c.3 esitetty vaihe- ja/tai amplitudimittausarvon korjaaminen havaitun vaihe- ja/tai amplitudieron perusteella toteutetaan riitapatentin mukaisen suurtaajuusvastaanottimen yhteydessä.
48. Toiseksi Vaisala Oyj on perustanut kanteensa puheena olevalta osin siihen, että riitapatentin selityksessä mainittu valintalaitteisto muodostaa olennaisen osan riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen suurtaajuusvastaanottimen toimintaa, mistä huolimatta riitapatentin selitys ei Vaisala Oyj:n esittämän mukaan sisällä valintalaitteiston toiminnan kuvausta, minkä lisäksi riitapatentti jättää epäselväksi myös sen, mikä riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen suurtaajuusvastaanottimen rakenteellinen piirre/elementti suorittaa pientaajuusalueella olevien kanavien vaihe- ja/tai amplitudieron mittaamisen.
49. Edellä perustelukappaleessa 31 todetulla tavalla riitapatenttia koskeneesta perusasiakirjasta on katsottava ilmenneen alan ammattimiehelle selvästi ja yksiselitteisesti, että riitapatentin mukainen suurtaajuusvastaanotin voidaan järjestään sellaiseksi, jossa yhteen, analysointikytkennöiksi nimettyyn kokonaisuuteen voivat sisältyä niin analogia-/digitaalimuunin, demodulaattori kuin myös valintalaitteisto. Sanottuun nähden ei riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 ole katsottava olleen tarvetta sisällyttää viittausta valintalaitteistoon.
50. Lisäksi kuten edellä on todettu, varsinaisen vaiheen ja amplitudin sekä vaihe- ja/tai amplitudieron mittaamisen teknisen toteuttamisen on katsottava kuuluneen alan ammattimiehen yleistietoon riitapatentin etuoikeuspäivän ajankohtana.
51. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa esitetyn valossa riitapatentin selityksessä ole ollut tarpeen kuvata tarkemmin valintalaitteiston toimintaa ja ettei riitapatentin selitystä ole tullut pitää riittämättömänä myöskään Vaisala Oyj:n esittämistä valintalaitteistoon liittyvistä syistä.
52. Vaisala Oyj on vielä kolmanneksi perustanut kanteensa puheena olevalta osin siihen, että riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 sisältää epäselviä ilmaisuja liittyen analysointikytkentöihin. Vaisala Oyj:n esittämän mukaan riitapatentin selityksen valossa on epäselvää muun ohella se, mikä on riitapatentin itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyvän piirteen 1.c.1 mukaisen analysointikytkennän suhde mainittuun itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyvien piirteiden 1.c.2 ja 1.c.3 mukaisiin analysointikytkentöihin ja miten tietyssä pientaajuusalueen kanavassa oleva analysointikytkentä voidaan järjestää mittaamaan vaihe- ja/tai amplitudieroa johonkin toiseen pientaajuusalueen kanavaan nähden.
53. Markkinaoikeus toteaa, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen piirteessä 1.c.1 esitetään riitapatentin mukaiseen suurtaajuusvastaanottimeen kuuluvan muun ohella analysointikytkentä, jonka toimintaa on määritelty edelleen riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen piirteissä 1.c.2 ja 1.c.3.
54. Lisäksi Patentti- ja rekisterihallitus on lausunnossaan markkinaoikeudelle todennut, että signaalin analyysikytkentöjen on katsottava kuuluvan alan ammattimiehen yleistietoon, minkä vuoksi niiden tarkempaa määrittelyä ei ole pidettävä tarpeellisena.
55. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei riitapatentin selitystä ole tullut pitää riittämättömänä myöskään Vaisala Oyj:n esittämistä analyysikytkentöihin liittyvistä syistä.
56. Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei Vaisala Oyj:n esittämän perusteella kysymyksessä olevaa riitapatenttia ole esitetty niin puutteellisesti, ettei alan ammattimies olisi riitapatentissa esitetyn perusteella voinut käyttää riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä. Perusteita riitapatentin julistamiselle mitättömäksi Vaisala Oyj:n esittämän perusteella patenttilain 52 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla ei näin ollen ole.
6 Uutuus ja keksinnöllisyys
6.1 Tarkastelun lähtökohdat
57. Kuten edellä on selostettu, Vaisala Oyj on vaatinut kysymyksessä olevan riitapatentin julistamista mitättömäksi edellä käsitellyn lisäksi myös sen perusteella, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä uutena, sekä lisäksi vielä sen perusteella, että kyseisen patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä keksinnöllisenä.
58. Patenttilain 52 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomioistuimen tulee julistaa patentti mitättömäksi sitä tarkoittavan kanteen johdosta, milloin patentti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä mainitun lain 1, 1 a, 1 b, ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja.
59. Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi verrattuna siihen, mikä on tullut tunnetuksi ennen patentin hakemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.
60. Europan patenttisopimuksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan eurooppapatentti voidaan mitätöidä sopimusvaltioon ulottuvin vaikutuksin vain, milloin muun ohella patentin kohde ei ole patentoitavissa mainitun sopimuksen 52–57 artiklan määräysten mukaisesti.
61. Euroopan patenttisopimuksen 54 artiklan 1 kohdan mukaan keksinnön katsotaan olevan uusi, jos se ei kuulu tekniikan tasoon. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan tekniikan tasoon kuuluvaksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi ennen eurooppapatenttia koskevan hakemuksen tekemispäivää, joko kirjoituksen tai suullisen esityksen välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.
62. Edelleen Euroopan patenttisopimuksen 56 artiklan mukaan keksinnön katsotaan olevan keksinnöllinen, jos se ei ole ilmeinen alan ammattimiehelle tunnetun tekniikan tason perusteella.
63. Patentoitavuus näin ollen edellyttää muun ohella, että keksintö on uusi ja keksinnöllinen niin sanottuun tunnetun tekniikan tasoon nähden.
64. Puuttuvan uutuuden osalta Vaisala Oyj on perustanut kanteensa siihen, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei olisi pidettävä uutena kantajan asiakirjatodisteena K8 esitetyn julkaisun valossa. Lisäksi Vaisala Oyj on esittänyt, että ottaen huomioon kantajan asiakirjatodisteena K8 esitetyssä julkaisussa suoritettu suora ja yksiselitteinen viittaus kantajan asiakirjatodisteena K6 esitettyyn julkaisuun, kaikki riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet olisivat tulleet tunnetuiksi myös sanotun perusteella.
65. Puuttuvan keksinnöllisyyden osalta Vaisala Oyj on puolestaan perustanut kanteensa ensinnäkin siihen, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on pidettävä alan ammattimiehelle itsestään selvänä MIT Lincoln Laboratoryn toimesta Yhdysvaltojen liittovaltion ilmailuhallinnolle (Federal Aviation Administration) suoritetun tutkimusprojektin yhteydessä TDWR (Terminal Doppler Weather Radar) -tutkajärjestelmän RDA (Radar Data Acquisition) -vastaanotinalustaa varten kehitetyn tekniikan valossa. Tältä osin Vaisala Oyj on vedonnut kantajan asiakirjatodisteina K5, K6, K7 ja K8 esitettyjen julkaisujen yhdistelmään, kantajan asiakirjatodisteina K5 ja K6 esitettyihin julkaisuihin yhdistettynä kantajan asiakirjatodisteena K7, K15 tai K16 esitettyyn julkaisuun sekä kantajan asiakirjatodisteina K5 ja K6 esitettyihin julkaisuihin yhdistettynä kantajan asiakirjatodisteena K4, K7, K8 tai K13 esitettyyn julkaisuun.
66. Lisäksi Vaisala Oyj on esittänyt, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei olisi pidettävä keksinnöllisenä myöskään kantajan asiakirjatodisteena K4 esitetyn julkaisun valossa yksinään, eikä myöskään yhdistettynä mainittu julkaisu kantajan asiakirjatodisteena K7, K8, K13, K15, K16 tai K17 esitettyyn julkaisuun, alan ammattimiehen yleistietoon, kantajan asiakirjatodisteina K5 ja K6 esitettyihin julkaisuihin taikka kantajan asiakirjatodisteena K6 esitettyyn julkaisuun.
67. Edelleen Vaisala Oyj on esittänyt, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei olisi pidettävä keksinnöllisenä myöskään yhdistettynä kantajan asiakirjatodisteena K7 tai K8 esitetty julkaisu kantajan asiakirjatodisteena K6 tai K14 esitettyyn julkaisuun.
68. Vielä Vaisala Oyj on esittänyt, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei olisi pidettävä keksinnöllisenä myöskään yhdistettynä kantajan asiakirjatodisteena K14 esitetty julkaisu kantajan asiakirjatodisteena K4, K7, K8, K10, K16 tai K17 esitettyyn julkaisuun taikka yhdistettynä sanottu kantajan asiakirjatodisteena K14 esitetty julkaisu alan ammattimiehen yleistietoon.
69. Selex ES GmbH on edellä selostetulla tavalla kiistänyt Vaisala Oyj:n kanteen riitapatentin julistamisesta mitättömäksi. Selex ES GmbH:n mukaan riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö on ollut uusi ja keksinnöllinen kysymyksessä olevaa riitapatenttia koskevan patenttihakemuksen etuoikeuspäivänä.
70. Puuttuvaa uutuutta koskevan kanneperusteen osalta Selex ES GmbH on esittänyt, ettei kantajan sanotun tueksi vetoama kantajan asiakirjatodisteena K8 esitetty julkaisu ole edes tullut julkiseksi ennen riitapatentin etuoikeuspäivää, eikä siten kuulu tunnettuun tekniikan tasoon. Joka tapauksessa riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on Selex ES GmbH:n mukaan pidettävä uutena.
71. Puuttuvaa keksinnöllisyyttä koskevan kanneperusteen osalta Selex ES GmbH on puolestaan esittänyt, etteivät kantajan sanotun tueksi vetoamat kantajan asiakirjatodisteina K5, K6, K7 ja K8 esitetyt julkaisut ole edes tulleet julkisiksi ennen riitapatentin etuoikeuspäivää, eikä mainittujen julkaisujen näin ollen ole katsottava kuuluvan tunnettuun tekniikan tasoon. Joka tapauksessa riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei Selex ES GmbH:n mukaan voida pitää ilmeisenä alan ammattimiehelle, minkä vuoksi mainittua keksintöä on pidettävä keksinnöllisenä.
6.2 Kantajan asiakirjatodisteina K5, K6, K7 ja K8 esitettyjen julkaisujen kuuluminen tunnettuun tekniikan tasoon
72. Asiassa on kantajan ja vastaajan asiassa esittämän perusteella edellä esitetyn perusteella ensinnäkin riitaista se, onko kantajan asiakirjatodisteina K5, K6, K7 ja K8 esitettyjen julkaisujen katsottava tulleen julkisiksi ennen riitapatentin etuoikeuspäivää. Näin ollen asiassa tulee ensinnäkin ratkaistavaksi se, onko mainittujen julkaisujen katsottava kuuluvaan tunnettuun tekniikan tasoon.
6.2.1 Kantajan asiakirjatodisteena K5 esitetty julkaisu
73. Asiassa on kantajan ja vastaajan esittämän perusteella riitaista tunnetun tekniikan tason osalta ensinnäkin siis se, onko kantajan asiakirjatodisteena K5 esitetyn julkaisun katsottava kuuluvan tunnettuun tekniikan tasoon.
74. Kantajan asiakirjatodisteena K5 esitetyssä julkaisussa on kysymys vajaat viisisivuisesta, päiväämättömästä kirjoituksesta, jonka otsikko on "Enhanced Radar Data Acquisition System and Signal Processing Algorithms for the Terminal Doppler Weather Radar". Kirjoituksen laatijoina edellä mainitun otsikon alla on mainittu JC, B ja Nathan G. Parker.
75. Markkinaoikeudessa kantajan asiakirjakirjatodisteena K5 esitetyn julkaisun julkiseksi tulemiseen liittyen on kuultu todistajana JC:ta, joka on toiminut MIT Lincoln Laboratoryn työntekijänä, osallistuen edellä kerrottuun MIT Lincoln Laboratoryn Yhdysvaltojen liittovaltion ilmailuhallinnolle (Federal Aviation Administration) toteuttamaan tutkimusprojektiin.
76. Todistajana kuultu JC on kertonut, että kantajan asiakirjatodisteena K5 esitetty julkaisu on liittynyt lokakuussa 2005 Albuquerquessa, Uudessa Meksikossa, Yhdysvalloissa pidettyyn Yhdysvaltojen meteorologisen yhdistyksen konferenssiin. JC:n mukaan mainitussa julkaisussa on ollut kysymys kyseistä konferenssia varten laaditusta niin sanotusta laajennetusta tiivistelmästä. Julkaisu on JC:n kertoman mukaan ollut kyseisen konferenssin verkkosivuilla osallistujien tutustuttavana noin kaksi viikkoa ennen konferenssin pitämistä.
77. JC:n kertoman mukaan hän oli pitänyt edellä mainitussa konferenssissa esityksen kyseisen laajennetun tiivistelmän aihepiiristä. JC:n mukaan hän ei ollut esityksessään esitellyt mainittua kirjoitusta sellaisenaan, mutta hänen esityksessään käsitellyt asiat olivat olleet samoja kuin kirjoituksessa käsitellyt. JC on edelleen kertonut, että esityksestä oli toimitettu konferenssin järjestäjille tiivistelmä jo 16.5.2005, mutta sanottu tiivistelmä oli JC:n mukaan käsittänyt vain pari tekstikappaletta.
78. Markkinaoikeus toteaa, ettei viimeksi mainitun, JC:n kertoman mukaan 16.5.2005 konferenssin järjestäjille toimitetun tiivistelmän sisällöstä ole asiassa esitetty sen tarkempaa selvitystä. Joka tapauksessa sanottu tiivistelmä on JC:n itsensäkin kertoman mukaan käsittänyt vain pari tekstikappaletta, joten sen ei sisältönsä puolesta voida katsoa olleen rinnastettavissa kantajan asiakirjatodisteena K5 esitetyn julkaisun mukaiseen kirjoitukseen. JC:n kertomuksen valossa kantajan asiakirjatodisteena K5 esitetyn julkaisun mukaisen laajennetun tiivistelmän on puolestaan katsottava tulleen julkiseksi aikaisintaan syyskuussa 2005.
79. Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että kantajan asiakirjatodisteena K5 esitetty julkaisu tai siinä esitetyt tiedot olisivat tulleet patenttilain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla julkisiksi ennen kysymyksessä olevan riitapatentin etuoikeuspäivää 21.7.2005.
80. Näin ollen arvioitaessa seuraavassa riitapatentin mukaisten keksintöjen uutuutta ja keksinnöllisyyttä tunnettuun tekniikan tasoon kuuluvaksi ei voida lukea kantajan asiakirjatodisteen K5 mukaisen kirjoituksen sisältöä.
6.2.2 Kantajan asiakirjatodisteena K6 esitetty julkaisu ja siihen sisältyneet tiedot
81. Asiassa on kantajan ja vastaajan esittämän perusteella riitaista tunnetun tekniikan tason osalta lisäksi se, onko kantajan asiakirjatodisteena K6 esitetyn julkaisun tai siinä esitettyjen tietojen katsottava kuuluvan tunnettuun tekniikan tasoon.
82. Kantajan asiakirjatodisteena K6 esitetyssä julkaisussa on kantajan esittämän mukaan kysymys Sigmet Inc. -nimisen yhtiön RDA-vastanotinalustaa koskevan oppaan päivityslehdistä.
83. Markkinaoikeus toteaa, että kantaja on julkaisun osalta viitannut erityisesti sen sivulta 17 alkavaan jaksoon ja tältä osin erityisesti mainitussa jaksossa käsiteltyyn vaihtoehtoon 4 ("Mode 4").
84. Asiassa markkinaoikeudessa todistajana kuultu JC on kertonut, että itse Sigmet Inc.:n RDA-vastaanotinalusta, johon kantajan asiakirjatodisteena K6 esitetty julkaisu on liittynyt, on ollut saatavilla marraskuusta 2004. JC:n mukaan Sigmet Inc. oli kuitenkin saanut valmiiksi vastaanotinalustaa koskevan ohjelmiston vasta alkuvuodesta 2005. JC on edelleen kertonut, että Sigmet Inc.:n toimintapolitiikkana on ollut se, että kaikki ohjeet ja käsikirjat ovat olleet yhtiön verkkosivuilla kaikkien saatavilla.
85. Markkinaoikeus toteaa, ettei kysymyksessä olevasta kantajan asiakirjatodisteena K6 esitetystä julkaisusta itsestään käy ilmi mitään sellaista, minkä perusteella olisi katsottavissa, että itse kyseinen asiakirja olisi tullut julkiseksi. Tältä osin markkinaoikeus erikseen toteaa, ettei asiakirjan jokaisen sivun ylälaidassa olevan muokkauspäivämäärää (27.5.2005) koskevan maininnan voida katsoa olevan ymmärrettävissä osoitukseksi asiakirjan julkaisuajankohdasta, eikä edes siitä, että asiakirjaa olisi julkaistu. Itse kantajan asiakirjatodisteena K6 esitetyn julkaisun julkiseksi tulemista ennen kysymyksessä olevan riitapatentin etuoikeuspäivää, 21.7.2005, ei voida katsoa näytetyksi pelkästään myöskään sen perusteella, että todistajana kuullun JC:n mukaan Sigmet Inc.:n toimintapolitiikkana on ollut se, että kaikki ohjeet ja käsikirjat ovat olleet yhtiön verkkosivuilla kaikkien saatavilla.
86. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että itse kantajan asiakirjatodisteena K6 esitetty julkaisu olisi tullut patenttilain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla julkiseksi ennen riitapatentin mukaista etuoikeuspäivää 21.7.2005.
87. Kantaja on puheena olevalta osin vedonnut lisäksi kuitenkin siihen, että kantajan asiakirjatodisteen K6 sivulta 17 alkavassa jaksossa vaihtoehtoa 4 ("Mode 4") käsittelevien tietojen olisi katsottava tulleen julkiseksi sen perusteella, että kyseiset tiedot ovat ilmenneet myös kantajan asiakirjatodisteena K20 esitetystä julkaisusta.
88. Kantajan asiakirjatodisteena K20 esitetyssä julkaisussa on kantajan esittämän mukaan kysymys Sigmet Inc.:n RVP8-nimistä signaaliprosessoria koskevan käyttöoppaan jaksoista 3 ja 5. Kantaja on edelleen Wayback Machine -nimisen sovelluksen käyttämiseen perustuen esittänyt, että kyseinen käyttöopas on ollut Sigmet Inc:n verkkosivuilla jo keväällä 2005.
89. Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainittuihin kantajan asiakirjatodisteen K6 sivulta 17 alkavassa jaksossa vaihtoehtoa 4 ("Mode 4") käsitteleviin tietoihin nähden hyvin pitkälti samansisältöiset tiedot sisältyvät myös kantajan asiakirjatodisteena K20 esitetyn julkaisun jaksoihin 3.2.2 ja 5.1.2. Edelleen markkinaoikeus toteaa, ettei vastaaja ole kiistänyt sitä, että kantajan asiakirjakirjatodisteena K20 esitetyn julkaisun ei olisi osoitettu olleen Sigmet Inc.:n verkkosivuilla kaikkien saatavilla ennen kysymyksessä olevan riitapatentin etuoikeuspäivää.
90. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo asiassa näytetyksi, että kantajan asiakirjatodisteen K6 sivulta 17 alkavassa jaksossa vaihtoehtoa 4 ("Mode 4") käsittelevät tiedot ovat tulleet patenttilain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla julkisiksi ennen riitapatentin mukaista etuoikeuspäivää sen perusteella, että kyseiset tiedot ovat ilmenneet kantajan asiakirjatodisteena K20 esitetystä julkaisusta, jonka on edellä todetulla tavalla katsottava olleen Sigmet Inc.:n verkkosivuilla kaikkien saatavilla ennen kysymyksessä olevan riitapatentin etuoikeuspäivää.
6.2.3 Kantajan asiakirjatodisteena K7 esitetty julkaisu ja siihen sisältyneet tiedot
91. Asiassa on kantajan ja vastaajan esittämän perusteella riitaista tunnetun tekniikan tason osalta edelleen se, onko kantajan asiakirjatodisteena K7 esitetyn julkaisun tai siinä esitettyjen tietojen katsottava kuuluvan tunnettuun tekniikan tasoon.
92. Kantajan asiakirjatodisteena K7 esitetyssä julkaisussa on kysymys niin sanotusta PowerPoint-diaesityksestä, joka käsittää kaikkiaan 22 diaa. Esityksen kansilehdelle esityksen otsikoksi on merkitty "TDWR RDA Development and Testing", esityksen pitäjäksi tai laatijaksi B sekä esityksen päivämääräksi 18.5.2004.
93. Markkinaoikeus toteaa, että kantaja on kyseisen julkaisun osalta viitannut erityisesti diaesitykseen sisältyvään diaan numero 14 ja siinä kuvattuun "Option 2" -vaihtoehtoon. Mainitun dian numero 14 muodostaa dia, jonka otsikko kuuluu "Options for Extending Dynamic Range" ja jossa kuvataan kaksi vaihtoehtoa ("Option 1" ja "Option 2").
94. Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitusta asiakirjasta itsestään ei käy ilmi mitään sellaista, minkä perusteella olisi katsottavissa, että itse kyseinen PowerPoint-diaesityksen sisältävä asiakirja olisi tullut julkiseksi.
95. Markkinaoikeudessa kantajan asiakirjatodisteena K7 esitetyn julkaisun julkiseksi tulemiseen liittyen todistajana kuultu JC on kertonut, että B, joka oli toiminut edellä kerrotun MIT Lincoln Laboratoryn Yhdysvaltojen liittovaltion ilmailuhallinnolle (Federal Aviation Administration, FAA) toteuttaman tutkimusprojektin johtajana MIT Lincoln Laboratoryssä, olisi pitänyt suullisen esityksen, johon kyseinen diaesitys on liittynyt. JC:n mukaan esityksen pitäminen olisi tapahtunut projektikatsaustilaisuudessa Yhdysvaltojen liittovaltion ilmailuhallinnon projektijohtajille FAA:n pääkonttorissa Washington DC:ssä, Yhdysvalloissa.
96. JC on kertonut, ettei hän itse ollut osallistunut edellä mainittuun tilaisuuteen. JC ei kertomansa mukaan myöskään muistanut, oliko hän keskustellut B:n kanssa tilaisuudesta jälkikäteen, eikä JC osannut myöskään sanoa, oliko itse kantajan asiakirjatodisteen K7 mukaista PowerPoint-diaesitystä jaettu kirjallisessa muodossa mainitussa tilaisuudessa tai jälkikäteen siihen osallistuneille taikka laajemmin.
97. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että itse kantajan asiakirjatodisteen K7 mukainen PowerPoint-diaesityksen sisältävä asiakirja olisi tullut patenttilain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla julkiseksi ennen kysymyksessä olevan riitapatentin etuoikeuspäivää 21.7.2005.
98. Ottaen huomioon, ettei asiassa ole esitetty mitään näyttöä itse edellä mainitun projektikatsaustilaisuuden kulusta ja B:n sanotussa tilaisuudessa JC:n kertoman mukaan pitämästä esityksestä markkinaoikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että myöskään mainitun esityksen perusteella kantajan asiakirjatodisteen K7 mukaisen PowerPoint-diaesityksen sisältö olisi tullut patenttilain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla julkiseksi ennen kysymyksessä olevan riitapatentin etuoikeuspäivää 21.7.2005.
99. Näin ollen arvioitaessa seuraavassa riitapatentin mukaisten keksintöjen uutuutta ja keksinnöllisyyttä tunnettuun tekniikan tasoon kuuluvaksi ei voida lukea kantajan asiakirjatodisteen K7 mukaisen PowerPoint-diaesityksen sisältöä.
6.2.4 Kantajan asiakirjatodisteena K8 esitetty julkaisu ja siihen sisältyneet tiedot
100. Asiassa on kantajan ja vastaajan esittämän perusteella riitaista tunnetun tekniikan tason osalta vielä se, onko kantajan asiakirjatodisteena K8 esitetyn julkaisun tai siinä esitettyjen tietojen katsottava kuuluvan tunnettuun tekniikan tasoon.
101. Kantajan asiakirjatodisteena K8 esitetyssä julkaisussa on kysymys niin sanotusta PowerPoint-diaesityksestä, joka käsittää kaikkiaan 21 diaa. Esityksen kansilehdelle esityksen otsikoksi on merkitty "TDWR RDA Enhancement Update", esityksen pitäjäksi tai laatijaksi JC sekä esityksen päivämääräksi 14.9.2004.
102. Markkinaoikeus toteaa, että kantaja on kyseisen julkaisun osalta viitannut erityisesti diaesitykseen sisältyvään diaan numero 4 ja siinä kuvattuun "Option 2" -vaihtoehtoon. Mainitun dian numero 4 muodostaa dia, jonka otsikko kuuluu "Options for Extending Dynamic Range" ja jossa kuvataan kaksi vaihtoehtoa ("Option 1" ja "Option 2").
103. Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitusta asiakirjasta itsestään ei käy ilmi mitään sellaista, minkä perusteella olisi katsottavissa, että itse kyseinen PowerPoint-diaesityksen sisältävä asiakirja olisi tullut julkiseksi.
104. Markkinaoikeudessa kantajan asiakirjatodisteena K8 esitetyn julkaisun julkiseksi tulemiseen liittyen todistajana kuultu JC on kertonut pitäneensä suullisen esityksen, johon kyseinen PowerPoint-diaesitys on liittynyt. JC:n mukaan itse mainittua PowerPoint-diaesitystä ei välttämättä ollut kuitenkaan jaettu kirjallisessa muodossa mainitussa tilaisuudessa siihen osallistuneille eikä sitä myöskään myöhemmin muutoin ollut saatettu sanotussa tilaisuudessa olleiden kuulijoiden saataville, saati laajemmin.
105. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että itse kantajan asiakirjatodisteen K8 mukainen PowerPoint-diaesityksen sisältävä asiakirja olisi tullut patenttilain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla julkiseksi ennen kysymyksessä olevan riitapatentin etuoikeuspäivää 21.7.2005.
106. Asiassa on tämän jälkeen vielä tarkasteltava sitä, onko edellä todetusta huolimatta kantajan asiakirjatodisteena K8 esitetyn julkaisun sisällön katsottava tulleen julkiseksi edellä mainitun JC:n suullisen esityksen perusteella.
107. Kuten edellä on todettu, markkinaoikeudessa todistajana kuultu JC on kertonut pitäneensä suullisen esityksen, johon kantajan asiakirjatodisteen K8 mukainen PowerPoint-diaesitys on liittynyt. JC:n mukaan esityksen pitäminen tapahtui PowerPoint-diaesityksen kansilehteen merkittynä ajankohtana, 14.9.2004, Yhdysvaltojen kansallisen meri- ja ilmakehäviraston (National Oceanic and Atmospheric Administration, NOOA) alaisuuteen kuuluvan Yhdysvaltojen kansallisen hirmumyrskyjen laboratorion (National Severe Storms Laboratory, NSSL) tiloissa Oklahomassa, Yhdysvalloissa.
108. JC on kertonut pitäneensä esityksen esimiehensä F:n pyynnöstä. Esityksen pitäminen oli liittynyt siihen, että JC ja F olivat olleet muutoinkin työmatkalla Oklahomassa. Esityksen tarkoituksena oli ollut esitellä TWDR-tutkajärjestelmän RDA-vastaanotinalustan kehittämisprojektin tilannetta. Esitystä oli JC:n kertoman mukaan ollut kuuntelemassa E:n lisäksi kolme henkilöä NSSL:stä, Oklahoman yliopiston professori sekä mainitun yliopiston vieraileva tutkija, jotka kaikki oli kutsuttu tilaisuuteen NSSL:n toimesta.
109. JC on edelleen kertonut, viitaten osaltaan hänen vakiintuneeseen tapaansa pitää esityksiä, käyneensä esityksessään läpi kantajan asiakirjatodisteen K8 mukaisen PowerPoint-diaesityksen kokonaisuudessaan. Diaesitykseen sisältyvän dian numero 4 ja siinä kuvattujen kahden vaihtoehdon osalta JC on kertonut, että diassa alempana kuvatussa vaihtoehdossa ("Option 2") kyse ei ollut ollut varsinaisesti todellisesta vaihtoehdosta sinänsä, sillä sen mukainen ratkaisu olisi ollut käytännössä kallis toteuttaa olemassa olevan TWDR-tutkajärjestelmän yhteydessä. JC on kuitenkin mainittuun vaihtoehtoon liittyen kertonut käsityksenään, että kuulijoiden oli esityksen perusteella täytynyt ymmärtää, että kyseisessä vaihtoehdossa kuvattiin signaalin jakamisen tapahtuminen radiotaajuusalueella.
110. Kuten edellä on selostettu, patenttilaissa, samoin kuin Euroopan patenttisopimuksessa, on sinänsä nimenomaisesti mainittu yhtenä esimerkkinä tietyn seikan katsomiselle tunnettuun tekniikan tasoon kuuluvaksi sen tuleminen julkiseksi (suullisen) esitelmän välityksellä ennen patentin etuoikeuspäivää. Julkiseksi tulemiseen kirjoituksen (kirjallisen esityksen) välityksellä yhtäältä sekä suullisen esityksen välityksellä toisaalta on kuitenkin katsottava liittyvän huomattava eroavuus. Kirjoitus on nimittäin luettavissa uudestaan ja uudestaan, useampaan kertaan, kun taas suullisen esitys on luonteeltaan kertaluonteinen ja ohimenevä. Viimeksi mainitun johdosta Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä onkin vakiintuneesti katsottu, että näyttökynnystä julkiseksi tulemiselle suullisen esityksen välityksellä on pidettävä korkeana (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut T 2003/08, kohta 37 ja T 1057/09, kohta 5.3). Se, että tietyn seikan voidaan katsoa tulleen suullisen esityksen välityksellä julkiseksi, edellyttää riittävää näyttöä itse kyseiseen esityksen pitämiseen ja sen sisältöön liittyen sekä siitä, että alan ammattimies on kuulemansa perusteella kyennyt ymmärtämään mainitun seikan; tunnetun tekniikan tasoon ei voida lukea esitystä, jonka sisältö jää spekulatiiviseksi (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut T 877/90, kohdat 2.1.5 ja 2.1.6 sekä T 1212/97, kohdat 2–4).
111. Edellä todetulla tavalla asiassa on markkinaoikeudessa puheena olevaan kysymykseen liittyen kuultu henkilötodistajana ainoastaan edellä mainitun suullisen esityksen pitänyttä JC:ta. JC:n kuuleminen markkinaoikeudessa on tapahtunut lähes 12 vuotta esityksen pitämisen jälkeen. Ottaen huomioon sanottu huomattavan pitkä aika sekä se, että edellä selostettu kantajan asiakirjatodisteen K8 mukaisen PowerPoint-diaesityksen diassa numero 4 suoritettu vaihtoehtojen kuvaaminen on jo kyseisen PowerPoint-diaesityksen valossa muodostanut vain yhden esityksen kolmesta pääteemasta, markkinaoikeus katsoo, ettei yksin JC:n kertomuksen nojalla ole riittävällä varmuudella todettavissa, mitä JC on suullisesti sanotussa tilaisuudessa täsmällisesti esittänyt edellä mainittuihin diassa numero 4 kuvattuihin vaihtoehtoihin liittyen, saati sitä, mitä tilaisuudessa kuulijoina paikalla olleet ovat JC:n esityksen perusteella mainitulta osin ymmärtäneet.
112. Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että myöskään JC:n 14.9.2004 pitämän suullisen esityksen perusteella olisi tullut patenttilain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla julkiseksi kantajan asiakirjatodisteen K8 mukaisen PowerPoint-diaesityksen dian numero 4 sisältö siinä esitettyjen vaihtoehtojen kuvaamisen osalta. Näin ollen asiassa on katsottava jääneen näyttämättä, että myöskään JC:n suullisen esityksen perusteella ennen kysymyksessä olevan riitapatentin etuoikeuspäivää 21.7.2005 olisi tullut julkiseksi JC:n mainitsema seikka siitä, että kantajan asiakirjatodisteen K8 mukaisen PowerPoint-diaesityksen diaan numero 4 sisältyvässä "Option 2" -vaihtoehdossa kuvattaisiin signaalin jakamisen tapahtuminen radio- tai suurtaajuusalueella.
113. Näin ollen arvioitaessa seuraavassa riitapatentin mukaisten keksintöjen uutuutta ja keksinnöllisyyttä tunnettuun tekniikan tasoon kuuluvaksi ei voida lukea kantajan asiakirjatodisteen K8 mukaisen PowerPoint-diaesityksen dian numero 4 sisältöä siinä suoritettujen vaihtoehtojen kuvaamisen osalta.
6.3 Riitapatentin uutuus
114. Kuten edellä on selostettu, patenttilain 52 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomioistuimen tulee julistaa patentti mitättömäksi sitä tarkoittavan kanteen johdosta, milloin patentti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä mainitun lain 1, 1 a, 1 b, ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja.
115. Edelleen edellä selostetulla tavalla patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi verrattuna siihen, mikä on tullut tunnetuksi ennen patentin hakemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.
116. Vastaavasti kuten edellä on selostettu, Europan patenttisopimuksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan eurooppapatentti voidaan mitätöidä sopimusvaltioon ulottuvin vaikutuksin vain, milloin muun ohella patentin kohde ei ole patentoitavissa mainitun sopimuksen 52–57 artiklan määräysten mukaisesti.
117. Euroopan patenttisopimuksen 54 artiklan 1 kohdan mukaan keksinnön katsotaan olevan uusi, jos se ei kuulu tekniikan tasoon. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan tekniikan tasoon kuuluvaksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi ennen eurooppapatenttia koskevan hakemuksen tekemispäivää, joko kirjoituksen tai suullisen esityksen välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.
118. Patentin uutuutta arvioitaessa lähtökohtana on, että patentin uutuudenesteen voivat muodostaa ainoastaan patentissa kuvatun keksinnön kanssa täysin samankaltaiset aikaisemmin tunnetuksi tulleet ratkaisut. Patentissa kuvatun keksinnön uutuutta arvioitaessa patenttivaatimus luetetaan kokonaisuudessaan yhdistäen niin sanotussa johdanto-osassa ja niin sanotussa tunnusmerkkiosassa esitetyt tekniset piirteet. Uutuutta arvioitaessa ei lähtökohtaisesti ole sallittua yhdistellä tunnetusta tekniikasta eri ratkaisuja tai tietolähteitä toisiinsa, yleistietoa lukuun ottamatta, vaan uutuutta arvioitaessa kutakin tunnetun tekniikan ratkaisua verrataan yksi kerrallaan tarkasteltavana olevaan ratkaisuun. Patentissa kuvatun keksinnön yhdenkin teknisen piirteen puuttuessa tai erotessa aikaisemmasta ratkaisusta, on patentissa kuvattua ratkaisua pidettävä edellä tarkoitetulla tavalla uutena (ks. esim. esim. Oesch–Pihlajamaa–Sunila: Patenttioikeus, 3. uud. p., 2014, s. 68 sekä Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännöstä T 153/85, kohta 4.2).
119. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan uutuudenesteenä esitetyn julkaisun on suoraan ja yksiselitteisesti kuvattava kysymyksessä oleva keksintö, kun otetaan huomioon alan ammattimiehen yleistieto sanotun uutuudenesteenä esitetyn julkaisun julkistamisajankohtana (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisu T 410/99, kohta 3.2.1).
120. Kuten edellä on selostettu, Vaisala Oyj on perustanut kanteensa puuttuvan uutuuden osalta siihen, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei olisi pidettävä uutena kantajan asiakirjatodisteena K8 esitetyn julkaisun valossa. Lisäksi Vaisala Oyj on esittänyt, että ottaen huomioon kantajan asiakirjatodisteena K8 esitetyssä julkaisussa suoritettu suora ja yksiselitteinen viittaus kantajan asiakirjatodisteena K6 esitettyyn julkaisuun, kaikki riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet olisivat tulleet tunnetuiksi myös sanotun perusteella.
121. Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitulta osin Vaisala Oyj on perustanut riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön puuttuvaa uutuutta koskevan väitteensä siihen, että kantajan asiakirjatodisteen K8 mukaisen PowerPoint-diaesityksen diassa numero 4 kuvatussa "Option 2" -vaihtoehdossa kuvattaisiin signaalin jakamisen tapahtuminen radiotaajuusalueella. Edelleen markkinaoikeus toteaa, että edellä mainittu Vaisala Oyj:n esittämä koskien kantajan asiakirjatodisteessa K8 suoritettua suoraa ja yksiselitteistä viittausta kantajan asiakirjatodisteena K6 esitettyyn julkaisuun on liittynyt kantajan asiakirjatodisteen K8 mukaisen PowerPoint-diaesityksen diassa numero 4 esitettyihin vaihtoehtojen kuvaamiseen.
122. Kuten edellä on kuitenkin todettu, arvioitaessa riitapatentin mukaisten keksintöjen uutuutta ja keksinnöllisyyttä, tunnettuun tekniikan tasoon kuuluvaksi ei voida lukea kantajan asiakirjatodisteen K8 mukaisen PowerPoint-diaesityksen dian numero 4 sisältöä siinä esitettyjen vaihtoehtojen kuvaamisen osalta.
123. Edellä mainitun perusteella perusteita riitapatentin julistamiselle mitättömäksi Vaisala Oyj:n esittämän perusteella riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön puuttuvan uutuuden nojalla ei näin ollen ole.
6.4 Riitapatentin keksinnöllisyys
124. Kuten edellä on selostettu, patenttilain 52 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomioistuimen tulee julistaa patentti mitättömäksi sitä tarkoittavan kanteen johdosta, milloin patentti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä mainitun lain 1, 1 a, 1 b, ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja.
125. Edelleen edellä selostetulla tavalla patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi verrattuna siihen, mikä on tullut tunnetuksi ennen patentin hakemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.
126. Vastaavasti kuten edellä on selostettu, Europan patenttisopimuksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan eurooppapatentti voidaan mitätöidä sopimusvaltioon ulottuvin vaikutuksin vain, milloin muun ohella patentin kohde ei ole patentoitavissa mainitun sopimuksen 52–57 artiklan määräysten mukaisesti.
127. Euroopan patenttisopimuksen 56 artiklan mukaan keksinnön katsotaan olevan keksinnöllinen, jos se ei ole ilmeinen alan ammattimiehelle tunnetun tekniikan tason perusteella.
128. Erilaisista sanamuodoista huolimatta keksinnöllisyyden arvioinnin perusteiden on katsottu olevan samat niin patenttilain kuin Euroopan patenttisopimuksen soveltamistilanteissa (ks. esim. Oesch–Pihlajamaa–Sunila: Patenttioikeus, 3. uud. p., 2014, s. 78.)
129. Kysymystä siitä, onko patentissa kuvattua ratkaisua pidettävä keksinnöllisenä, on vakiintuneen käytännön mukaan ratkaistu arvioimalla, olisiko alan ammattimies pyrkiessään ratkaisemaan tekniikan tasoon liittyviä ongelmia ja puutteita patenttihakemuksen tekemispäivän mukaisen tekniikan tason perusteella päätynyt patentissa kuvattuun ratkaisuun. Keksinnöllisyyden ei siten voida katsoa puuttuvan sillä perusteella, että alan ammattimies olisi voinut (could) päätyä kysymyksessä olevaan ratkaisuun, vaan olennaista on, olisiko hän todella päätynyt (would) siihen (ks. esim. Haarmann, Pirkko-Liisa: Immateriaalioikeus, 5. uud. p., 2014, s. 197 sekä Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännöstä ratkaisut T 2/83, kohta 7 ja T 414/98, kohta 6.1).
130. Kuten edellä on selostettu, Vaisala Oyj on asian käsittelyn kuluessa esittänyt useita perusteita riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön puuttuvalle keksinnöllisyydelle. Markkinaoikeuden pääkäsittelyssä Vaisala Oyj on ensisijaisena perusteena puuttuvalle keksinnöllisyydelle vedonnut kantajan asiakirjatodisteena K14 esitettyyn julkaisuun yhdistettynä siihen kantajan asiakirjatodisteena K10 esitetty julkaisu.
131. Selex ES GmbH on edellä mainittuun liittyen esittänyt, ettei alan ammattimies olisi yhdistänyt kantajan asiakirjatodisteena K10 esitettyä julkaisua kantajan asiakirjatodisteena K14 esitettyyn julkaisuun ja että joka tapauksessa alan ammattimiehelle ei niiden perusteella olisi ollut ilmeistä ilman keksinnöllistä panosta päätyä riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun.
6.4.1 Kantajan asiakirjatodisteina K14 ja K10 esitettyjen julkaisujen yhdistäminen
132. Edellä todetun mukaisesti asiassa on kantajan ja vastaajan esittämän perusteella riitaista ensinnäkin se, olisiko alan ammattimies pyrkiessään ratkaisemaan suurtaajuusvastaanottimiin liittyviä tekniikan tason ongelmia ja puutteita yhdistänyt kantajan asiakirjatodisteena K10 esitetyn julkaisun kantajan asiakirjatodisteena K14 esitettyyn julkaisuun.
133. Kuten edellä perustelujen jaksossa 3 "Alan ammattimiehestä" on todettu, patenttioikeuden alalla käytetyllä alan ammattimiehen käsitteellä on vakiintuneesti ymmärretty viitattavan asianomaisen alan ammattilaiseen, jolla on kyseisen alan keskimääräiset tiedot ja taidot, joka on selvillä siitä, mitä etuoikeuspäivän ajankohtana on kuulunut asianomaisen alan yleistietouteen, ja jolla on mahdollisuus päästä käsiksi kaikkiin tunnetun tekniikan tasoon kuuluviin julkaisuihin. Alan ammattimiehen on edelleen katsottu kykenevän rutiininomaiseen työhön ja kokeiluihin, minkä lisäksi hänen tavanomaisiin tehtäviinsä on katsottu kuuluvan puutteellisuuksien poistaminen korjaamalla haittoja tai saavuttamalla parannuksia. Alan ammattimieheltä on kuitenkin katsottu puuttuvan keksinnöllisyyteen vaadittava luovuus tai mielikuvitus. Alan ammattimiehen ei myöskään odoteta perehtyvän tunnetun tekniikan tason osalta kaukaisiin tekniikan aloihin, mutta hänen voidaan odottaa perehtyvän samaan tai läheiseen tekniikan alaan.
134. Edelleen edellä perustelujen jaksossa 3 "Alan ammattimiehestä" todetulla tavalla asiassa esitetyn valossa alan ammattimiehenä käsillä olevassa tapauksessa on pidettävä pikemminkin ryhmää henkilöitä kuin vain yhtä henkilöä. Alan ammattimiehenä olisi pidettävä sähkötekniikan alan maisterin tai diplomi-insinöörin tutkinnon suorittanutta henkilöä, joka olisi lisäksi perehtynyt radiotekniikkaan sekä vastaanotinteknologiaan. Tämän lisäksi alan ammattimiehellä olisi kokemusta signaalinkäsittelyn alalta, minkä ohella hän olisi selvillä laitesuunnittelussa huomioon otettavista seikoista.
135. Asiassa esitetyn valossa (asiantuntijat RW ja FM sekä todistajat DM ja JC) edellä mainitun alan ammattimiehen yleistietoon käsillä olevassa tapauksessa on katsottava kuuluneen muun ohella tietous mahdollisuudesta signaalin jakamiseen analogisella välitaajuusalueella ja siitä, kuinka sanottu jakaminen itsessään tulee tehdä, sekä tietous koskien signaalin vaiheen ja/tai amplitudin havaitsemista, mittaamista, analysointia sekä korjaamista vaihe- ja/tai amplitudierojen avulla.
136. Kantajan asiakirjakirjatodisteena K14 esitetyssä julkaisussa on kysymys 5.6.2001 päivätystä artikkelista nimeltään "A Stacked Analog-to-Digital Converter for Increased Radar Signal Processor Dynamic Range". Julkaisu käsittelee tutkavastaanottimien digitaalisen vastaanottimen A/D-muuntimet käsittävän osan dynaamisen alueen laajentamista käyttäen useampia rinnakkaisia A/D-muuntimia. Julkaisussa esitetyn mukaan julkaisua edeltäneen vuosikymmenen aikana tarve dynaamisen alueen laajentamiseksi oli tasaisesti kasvanut, huomattavimman pullonkaulan halutulle laajentamiselle muodostuessa A/D-muuntimista.
137. Patentti- ja rekisterihallitus on lausunnossaan markkinaoikeudelle todennut, että kantajan asiakirjatodisteena K14 esitetystä julkaisusta tunnetaan tutkajärjestelmä, jossa käytetään useita rinnakkaisia A/D-muuntimia, jotka on kytketty tutkan välitaajuiseen signaaliin vahvistimien kautta. Signaalien tasaamisen ja yhdistämisen jälkeen saavutetaan suurempi dynaaminen alue kuin yhdellä A/D-muuntimella.
138. Kantajan asiakirjatodisteena K10 esitetyssä julkaisussa on kysymys kansainvälisestä patenttihakemuksesta WO 95/29567 keksinnölle nimeltä "Multichannel wideband digital receiver making use of multiple wideband tuners having individually selectable gains to extend overall system dynamic range". Julkaisu käsittelee langattoman viestinnän verkossa käytettävien digitaalisten laajakaistavastaanottimien dynaamisen alueen laajentamista. Sanottuun liittyen julkaisussa esitetyssä ratkaisussa signaalin kaistanleveys jaetaan kahteen tai useampaan rinnakkaiseen alakaistaan, jota kutakin käsitellään erikseen A/D-muuntimessa.
139. Patentti- ja rekisterihallitus on lausunnossaan markkinaoikeudelle todennut, että kantajan asiakirjatodisteena K10 esitetystä julkaisusta tunnetaan monikanavainen, laajakaistainen ja digitaalinen vastaanotin, jossa on useita laajakaistaisia virittimiä säädettävällä vahvistuksella dynaamisen alueen laajentamiseksi. Tukiasema prosessoi sille kohdistetun taajuuskaistan kahdeksi tai useammaksi alakaistaksi. Nämä alakaistat käsitellään digitaalisessa viritysosassa, joka koostuu vahvistimesta, A/D-muuntimesta ja suodattimesta.
140. Kantajan asiakirjakirjatodisteena K14 esitetty julkaisu liittyy siis tutkateknologian alaan, kun taas kantajan asiakirjatodisteena K10 esitetty julkaisu liittyy langattoman viestintäteknologian alaan.
141. Kuten edellä on selostettu, Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että alan ammattimiehen ei odoteta perehtyvän tunnetun tekniikan osalta kaukaisiin tekniikan aloihin, mutta hänen voidaan odottaa perehtyvän samaan tai läheiseen tekniikan alaan.
142. Markkinaoikeus toteaa, että riitapatenttia koskevan selityksen mukaan riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen monikanavainen suurtaajuusvastaanotin voidaan suunnitella erityisesti tutkalaitteistolle, esimerkinomaisesti säätutkalaitteistoille. Riitapatentin mukaisen monikanavaisen suurtaajuusvastaanottimen sovellutusalaa ei selityksen valossa ole kuitenkaan katsottava rajatun vain tutkalaitteistoihin, vaan riitapatentin mukaisen keksinnön sovellutusalueisiin kuuluvat muun ohella myös kommunikointi- ja mittalaitteet (ks. selityksen kohdat [0002] ja [0018]).
143. Asiassa esitetyn valossa (asiantuntijat RW ja FM sekä todistajat DM ja JC) riitapatentissa käytetyllä ilmaisulla "suurtaajuusalue" on katsottava tarkoitetun samaa kuin ilmaisulla "radiotaajuusalue".
144. Edellä esitetyn valossa markkinaoikeus katsoo, että alan ammattimies pyrkiessään ratkaisemaan suurtaajuusvastaanottimiin liittyviä tekniikan tason ongelmia ja puutteita ei olisi rajoittunut perehtymään vain tutkateknologian alan julkaisuihin, vaan olisi perehtynyt yleisemminkin julkaisuihin, jotka koskevat radiotaajuisten signaalien käsittelyä.
145. Kantajan asiakirjatodisteena K14 esitetyn julkaisun samoin kuin kantajan asiakirjatodisteena K10 esitetyn julkaisun on katsottava koskeneen radiotaajuisten signaalien käsittelyä. Tämän lisäksi on huomattava, että kantajan asiakirjatodisteena K10 esitetty julkaisu, joka on ollut kansainvälinen patenttihakemus, on jo otsikkonsa mukaan liittynyt laajakaistavastaanottimen dynaamisen alueen laajentamiseen, eli samankaltaiseen ongelmaan kuin mitä kantajan asiakirjatodisteena K14 esitetty julkaisu on käsitellyt.
146. Selex ES GmbH on asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä sinänsä viitannut siihen, että alan ammattimies ei olisi yleistietonsa ja erityisesti niin sanotun Friisin lausekkeen valossa edes harkinnut signaalin jakamista radiotaajuusalueella. Markkinaoikeus kuitenkin toteaa, että asiassa esitetyn näytön (asiantuntija RW ja todistaja DM) valossa Friisin lauseke on kuitenkin liittynyt lähinnä eri komponenteista koostuvan laitteen kohinalukuun eli tavanomaisessa laitesuunnittelussa huomioon otettavaan seikkaan. Sanotun näytön perusteella ei siten ole katsottava olevan pääteltävissä, että alan ammattimies olisi rajannut mahdollisuutta jakaa signaali jo radiotaajuusalueella kokonaan pois.
147. Edellä esitetyn lisäksi on huomattava, että kantajan asiakirjatodisteen K10 mukaisessa patenttihakemuksessa on yhtäältä hakemukseen sisältyvässä kuviossa 1 sekä sitä koskevissa selityksen kohdissa (selityksen s. 9, rivi 19–s. 10, rivi 6) jäljempänä perustelukappaleessa 155 todetulla tavalla katsottava esitetyn signaalin tehon jakaminen jo radiotaajuusalueella sekä tämän ohella toisaalta hakemukseen sisältyvässä kuviossa 9 sekä sitä koskevissa selityksen kohdissa (selityksen s. 20; rivit 11–17) lisäksi esitetty vaihtoehtoisena järjestelynä edellä mainitulle järjestelylle signaalin jakaminen alassekoituksen jälkeen. Kantajan asiakirjatodisteena K10 esitettyyn julkaisuun on näin ollen katsottava sisältyneen vaihtoehdot koskien signaalin jakamista sekä ennen alassekoitusta että sen jälkeen.
148. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että alan ammattimies olisi pyrkiessään ratkaisemaan suurtaajuusvastaanottimiin liittyviä tekniikan tason ongelmia ja puutteita yhdistänyt kantajan asiakirjatodisteena K10 esitetyn julkaisun kantajan asiakirjatodisteena K14 esitettyyn julkaisuun.
6.4.2 Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen ratkaisun ilmeisyys
149. Kuten edellä on todettu, asiassa on kantajan ja vastaajan esittämän perusteella riitaista lisäksi se, olisiko alan ammattimiehelle kantajan asiakirjatodisteina K14 ja K10 esitettyjen julkaisujen perusteella ollut ilmeistä ilman keksinnöllistä panosta päätyä riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun.
150. Edellä todetun mukaisesti kantajan asiakirjakirjatodisteena K14 esitetty julkaisu käsittelee tutkavastaanottimien digitaalisen vastaanottimen dynaamisen alueen laajentamista käyttäen useampia rinnakkaisia A/D-muuntimia.
151. Patentti- ja rekisterihallitus on lausunnossaan markkinaoikeudelle todennut, että kantajan asiakirjatodisteena K14 esitetystä julkaisusta tunnetaan tutkajärjestelmä, jossa käytetään useita rinnakkaisia A/D-muuntimia, jotka on kytketty tutkan välitaajuiseen signaaliin vahvistimien kautta. Signaalien tasaamisen ja yhdistämisen jälkeen saavutetaan suurempi dynaaminen alue kuin yhdellä A/D-muuntimella. Lausunnossa edelleen esitetyn mukaan kantajan asiakirjatodisteena K14 esitetyn julkaisun mukaisessa järjestelmässä välitaajuussignaali jaetaan usealle rinnakkaiselle kanavalle, jossa kullakin suoritetaan kanavalle yksilöity vahvistus, A/D-muunnos, taajuuden muutos kantataajuudelle sekä kanavien ekvalisointi. Kanavien ekvalisoinnilla pyritään korjaamaan kanavien välinen vahvistuksen ja vaiheen dispersio. Ekvalisointi sisältää lausunnon mukaan siten kanavien amplitudin ja vaiheen mittaamisen, näiden erojen määrittämisen kanavien välillä sekä dispersion korjaamisen erojen perusteella.
152. Edelleen edellä todetun mukaisesti kantajan asiakirjatodisteena K10 esitetty julkaisu puolestaan käsittelee langattoman viestinnän verkossa käytettävien digitaalisten laajakaistavastaanottimien dynaamisen alueen laajentamista, jakamalla signaalin kaistanleveys kahteen tai useampaan rinnakkaiseen alakaistaan, jota kutakin käsitellään erikseen A/D-muuntimessa.
153. Patentti- ja rekisterihallitus on lausunnossaan markkinaoikeudelle todennut, että kantajan asiakirjatodisteena K10 esitetystä julkaisusta tunnetaan monikanavainen, laajakaistainen ja digitaalinen vastaanotin, jossa on useita laajakaistaisia virittimiä säädettävällä vahvistuksella dynaamisen alueen laajentamiseksi. Lausunnossa esitetyn mukaan vastaanottimen tukiasemaan kuuluvat antenni, tehonjakaja sekä useita vahvistimia ja digitaalisia virittimiä. Tehonjakaja jakaa antennille saapuvan suurtaajuussignaalin usealle signaalireitille. Signaalin jakosuhde riippuu puolestaan tehonjakajan ominaisuuksista. Lausunnon mukaan tukiasema prosessoi sille kohdistetun taajuuskaistan kahdeksi tai useammaksi alakaistaksi. Nämä alakaistat käsitellään puolestaan digitaalisessa viritysosassa, joka koostuu vahvistimesta, A/D-muuntimesta ja suodattimesta. Lausunnossa edelleen esitetyn mukaan virittimisessä suoritetaan signaalin sekoitus alemmalle välitaajuusalueelle valitulla taajuuskaistalla, minkä lisäksi kunkin alakanavan voidaan implisiittisesti tulkita sisältävän myös signaalin analysointikytkennän. Järjestelmässä ei ole kuitenkaan tarvetta mitata ja korjata kanavien välisiä eroja, koska kanavat sisältävät signaalin suodatuksen ja kutakin kanavaa on tarkoitus käyttää vain sille kohdistetulla taajuudella.
154. Selex ES GmbH on asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä esittänyt, että kantajan asiakirjatodisteena K10 esitetyn julkaisun mukaiseen vastaanottimeen ei, vastoin Patentti- ja rekisterihallituksen edellä mainitussa lausunnossa todettua, sisältyisi suurtaajuusanalogia-alueelle sijoittuvaa signaalin jakamista taajuuden jakamiseksi esiasetettavan jakosuhteen mukaisesti (= riitapatentin piirre 1.b.2), koska kyseisessä julkaisussa kuvatussa vastaanottimessa on kysymys usealla eri taajuudella olevien signaalien käsittelystä, kun taas riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisessa ratkaisussa on kyse yhdellä taajuudella olevan signaalin käsittelystä.
155. Kantajan asiakirjatodisteena K10 esitetty julkaisu on edellä selostetulla tavalla kansainvälinen patenttihakemus. Markkinaoikeus toteaa, että mainitussa julkaisussa esitetty ratkaisu koskee langattomissa viestinnän verkoissa, kuten matkapuhelinverkoissa, käytettävää vastaanotinta, jonka dynaamista aluetta pyritään laajentamaan. Markkinaoikeus edelleen toteaa, että kyseisen julkaisun mukainen ratkaisu koskee sinänsä laajakaistaista vastaanotinta. Ratkaisussa dynaamisen alueen laajentaminen on kuitenkin toteutettu kysymyksessä olevan riitapatentin mukaisesti rinnakkaisin kanavin (puheena olevaan julkaisuun sisältyvän selityksen s. 5; rivit 5–19). Asiassa esitetyn näytön (asiantuntija RW sekä todistajat DM ja JC) valossa alan ammattimiehen onkin katsottava ymmärtäneen, että puheena olevan julkaisun kuviossa 1 sekä sitä koskevissa selityksen kohdissa (selityksen s. 9, rivi 19–s. 10, rivi 6) on kuvattu signaalin tehon jakaminen jo radiotaajuusalueella esiasetettavan jakosuhteen mukaisesti.
156. Kuten edellä on selostettu, kantajan asiakirjatodisteena K14 esitetyssä julkaisussa on kuvattu tutkavastaanottimen dynaamisen alueen laajentaminen ja signaalin analysoinnin parantaminen jakamalla signaali niin sanotulla välitaajuusalueella. Asiassa esitetyn näytön (asiantuntijat RW ja MC) valossa signaalin jakamiseen itsessään liittyvä tieto on ollut tunnettua alan ammattimiehelle jo vuosikymmeniä riitapatentin etuoikeuspäivän ajankohtana, eikä signaalin jakamisessa tarvittavien komponenttien saatavuudessa ole myöskään ollut ongelmaa. Edelleen kuten edellä on selostettu, kantajan asiakirjatodisteena K14 esitetyssä julkaisussa kuvataan kanavien amplitudin ja vaiheen mittaaminen, näiden erojen määrittäminen kanavien välillä sekä dispersion korjaaminen erojen perusteella.
157. Kantajan asiakirjatodisteena K14 esitetyssä julkaisussa ei sen sijaan kuvata, että signaalin jakaminen voitaisiin tehdä jo radiotaajuusalueella, eikä julkaisu ole myöskään sisältänyt vihjettä sanotusta.
158. Edellä todetun mukaisesti kantajan asiakirjatodisteen K10 mukaisen patenttihakemuksen kuviossa 1 sekä sitä koskevissa selityksen kohdissa (selityksen s. 9, rivi 19–s. 10, rivi 6) on katsottava esitetyn sellaisenaan signaalin tehon jakaminen esiasetettavan jakosuhteen mukaisesti jo radiotaajuusalueella.
159. Edelleen kuten edellä on todettu, asiassa esitetyn valossa riitapatentissa käytetyllä ilmaisulla "suurtaajuusalue" on katsottava tarkoitetun samaa kuin ilmaisulla "radiotaajuusalue".
160. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun pääseminen ole edellyttänyt alan ammattimieheltä kuin kantajan asiakirjatodisteena K10 esitetystä julkaisusta ilmenevän seikan koskien signaalin tehon jakamista jo radiotaajuusalueella vastaanottimen dynaamisen alueen laajentamiseksi yhdistämistä varsin suoraviivaisesti edellä mainittuihin kantajan asiakirjatodisteena K14 esitetystä julkaisusta ilmeneviin piirteisiin. Alan ammattimiehelle on näin ollen katsottava olleen ilmeistä ilman keksinnöllistä panosta päätyä kyseiseen ratkaisuun.
161. Edellä lausutuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että alan ammattimiehelle on ollut kantajan asiakirjatodisteina K14 ja K10 esitettyjen julkaisujen perusteella ilmeistä päätyä riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun.
6.4.3 Yhteenveto keksinnöllisyydestä
162. Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole eronnut patenttilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen riitapatentin etuoikeuspäivää, 21.7.2005, kantajan asiakirjatodisteena K14 esitetystä julkaisusta yhdistettynä siihen kantajan asiakirjatodisteena K10 esitetty julkaisu. Riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei siten ole ollut jo viimeksi mainitun johdosta patentoitavissa.
163. Kysymyksessä oleva riitapatentti muodostuu edellä esitetyllä tavalla itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–11. Koska edellä todetulla tavalla riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole ollut patentoitavissa, myöskään koko riitapatentin patenttivaatimusasetelman 1–11 mukainen keksintö ei ole ollut patentoitavissa.
164. Asiassa ei näin ollen tarpeen lausua muista kantajan puuttuvan keksinnöllisyyden tueksi esittämistä perusteista.
7 Johtopäätös
165. Edellä todetulla tavalla riitapatentin patenttivaatimusasetelman 1–11 mukainen keksintö ei ole ollut patentoitavissa. Näin ollen Suomessa voimaan saatettu eurooppapatentti numero FI/EP 1 908 174 on julistettava mitättömäksi kokonaisuudessaan.
8 Oikeudenkäyntikulut
166. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.
167. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.
168. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.
169. Vaisala Oyj on vaatinut, että Selex ES GmbH velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut yhteensä 294.275,84 eurolla korkoineen, yhtiön oikeudenkäyntikulujen muodostuessa palkkion osalta 267.517,60 eurosta (Asianajotoimisto Borenius Oy:n lasku yhteensä 228.027,50 euroa sekä patenttiasiamiestoimistojen Berggren Oy:n ja Seppo Laine Oy:n laskut yhteensä 39.490,10 euroa) sekä kulujen osalta 15.958,24 eurosta (Asianajotoimisto Borenius Oy:n lasku 289,17 euroa sekä viimeksi mainittuun laskuun sisältymättömät todistelu- ja tulkkauskustannukset yhteensä 15.669,07 euroa) sekä asianosaiskuluista 10.800 eurosta.
170. Vaisala Oyj:n esittämän mukaan yhtiön edellä mainittu oikeudenkäyntikulujen palkkio-osuus on Asianajotoimisto Borenius Oy:n laskun osalta muodostunut asianajokuluista, käytetyn tuntimäärän ollessa laskusta ilmenevän mukaisesti 558,25 tuntia, sekä patenttiasiamiestoimistojen Berggren Oy:n ja Seppo Laine Oy:n laskujen osalta patenttiasiamieskuluista, käytetyn tuntimäärän ollessa laskuista ilmenevän mukaisesti noin 150 tuntia.
171. Vaisala Oyj:n edelleen ilmoittaman mukaan noin 20.000 euroa on yhtiön edellä mainitun palkkio-osuuden osalta kohdistunut sen tekemän asiakirjojen esittämistä koskevan vaatimuksen käsittelyyn.
172. Vaisala Oyj:n kanne on hyväksytty pääasiavaatimuksen osalta. Selex ES GmbH on siten hävinnyt asian ja se on näin ollen velvoitettava korvaamaan kaikki Vaisala Oyj:n tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat oikeudenkäyntikulut mainitulta osin. Koska Vaisala Oyj:n tekemä asiakirjojen esittämistä koskeva vaatimus on tullut hylätyksi, ei Vaisala Oyj:llä kuitenkaan ole katsottava olevan oikeutta saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan tältä osin. Selex ES GmbH saa puolestaan pitää oikeudenkäynti- ja asianosaiskulunsa markkinaoikeudessa kokonaisuudessaan vahinkonaan.
173. Selex ES GmbH on Vaisala Oyj:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluvaatimuksen osalta todennut huomiota herättävän laskutuksen painottuminen pääasiallisesti asianajokustannuksiin ja niihin verrattuna patenttiasiamieskustannusten olemiseen varsin vähäiset. Selex ES GmbH on edelleen esittänyt, että yhtiön näkemyksen mukaan asian kovin teknillispainotteinen luonne ei sellaisenaan ole perustellut työtuntien voimakasta painottumista asianajopuolelle. Muutoin Selex ES GmbH on ilmoittanut, ettei sillä ole tämän enempää kommentoitavaa Vaisala Oyj:n oikeudenkäyntikuluvaatimusta koskevaan yksilöintiin.
174. Markkinoikeus toteaa, että Selex ES GmbH on vaatinut omien oikeudenkäynti- ja asianosaiskulujen korvauksena yhteensä 407.776,67 euroa viivästyskorkoineen. Oikeudenkäyntikulujen osalta vaatimus on muodostunut Asianajotoimisto Backström & Co Oy:n laskusta yhteensä 119.049 euroa ja Boco IP Oy Ab:n laskusta yhteensä 215.888,20 euroa, mainittujen laskujen yhteissumman ollessa siten 334.937,20 euroa sekä todistelu- ja tulkkauskustannuksista yhteensä 68.308 euroa. Selex ES GmbH:n ilmoittaman mukaan Asianajotoimisto Backström & Co Oy:n laskun osalta käytetty tuntimäärä on ollut 271 tuntia ja Boco IP Oy Ab:n laskun osalta 590,85 tuntia.
175. Edellä mainitun Boco IP Oy Ab:n laskun osalta on kuitenkin huomattava, että sen osalta käytetystä tuntimäärästä arviolta ainakin runsaat puolet on koostunut Selex ES GmbH:n toisena oikeudellisena avustajana asiassa toimineen juristin toimenpiteistä. Sanottuun nähden ei asianosaisten käyttämien asiamiesten toimenpiteiden jakautumisessa oikeudelliseen avustamiseen yhtäältä sekä teknilliseen avustamiseen toisaalta ole niin huomattavaa eroavaisuutta kuin pelkästään edellä mainittuja laskuja ja niiden kokonaissummia tarkasteltuna voisi päätellä.
176. Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että Selex ES GmbH on velvoitettava suorittamaan Vaisala Oyj:lle tämän tarpeellisista toimenpiteistä johtuvana kohtuullisena oikeudenkäyntikulujen korvauksena palkkion osalta 247.000 euroa ja kulujen osalta vaaditut 15.958,24 euroa sekä asianosaiskulujen korvauksena vaaditut 10.800 euroa.
Tuomiolauselma
Markkinaoikeus julistaa Suomessa voimaan saatetun eurooppapatentin numero FI/EP 1 908 174 mitättömäksi.
Markkinaoikeus velvoittaa Selex ES GmbH:n suorittamaan Vaisala Oyj:lle korvauksena oikeudenkäyntikuista palkkion osalta 247.000 euroa ja kulujen osalta 15.958,24 euroa sekä korvauksena asianosaiskuluista 10.800 euroa, eli yhteensä korvauksena oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluista 273.758,24 euroa. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän tuomion antamisesta.
Markkinaoikeus hylkää Selex ES GmbH:n vaatimuksen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulujensa korvaamisesta.
MUUTOKSENHAKU
Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.
Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 2.5.2017.
Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen, Reima Jussila (eri mieltä) ja Jaakko Ritvala sekä markkinaoikeusinsinööri Erkki Tiala.
Asiassa on äänestetty. Eri mieltä olevan jäsenen äänestyslausunto on liitetty tuomioon.
ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO
Markkinaoikeustuomari Jussila:
Olen muutoin samaa mieltä kuin markkinaoikeuden enemmistö. Markkinaoikeuden tuomion perustelujen jaksojen 6.2.4 ja 6.3 sijasta lausun kuitenkin seuraavan:
Mitä seikkoja on tullut tunnetuksi kantajan asiakirjatodisteena K 8 esitetyn julkaisun ja JC:n esityksen perusteella
Olen markkinaoikeuden enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, että kantajan asiakirjatodisteen K8 mukaisen PowerPoint-asiakirjan julkiseksi tuleminen ennen riitapatentin mukaista etuoikeuspäivää on jäänyt asiassa näyttämättä. Kantajan väittämät seikat eivät siten ole tulleet tunnetuiksi itse asiakirjan perusteella.
Sen sijaan koskien tietojen julkiseksi tulemista JC:n suullisen esityksen perusteella totean seuraavan.
Kuten enemmistön perusteluista ilmenee, EPO:n valituslautakuntien oikeuskäytännön perusteella näyttökynnys julkiseksi tulemiselle suullisen esityksen välityksellä on asetettu varsin korkealle. Kuitenkin sellaisessa tilanteessa, jossa esityksen sisällöstä ei jää epäselvyyttä, esityksen sisällön on katsottava kuuluvan tunnetun tekniikan tasoon (ks. esim. EPO:n valituslautakuntien ratkaisu T 86/95). Joka tapauksessa on selvää, että julkiseksi tulemista joudutaan arvioimaan aina tapauskohtaisesti. Julkiseksi tulemiseksi katsominen edellyttää riittävää näyttöä ensinnäkin itse kyseisen esityksen pitämisestä ja sen sisällöstä. Lisäksi riittävää näyttöä on oltava siitä, että joku kuulija on kuulemansa perusteella kyennyt ymmärtämään tekniikan tasoa kuvaavaksi väitetyn seikan tai että kuulija on ainakin pystynyt välittämään tiedon esityksestä henkilölle, joka on ymmärtänyt kyseessä olevan teknisen opetuksen. Tässä arviossa on perusteltua ottaa huomioon esimerkiksi esityksen laajuus, kyseessä olevan seikan keskeisyys esityksessä sekä kuulijoiden perehtyneisyys kyseessä olevaan tekniikan alaan.
Asiassa on markkinaoikeudessa tältä osin esitetty näyttönä pelkästään kyseisen suullisen esityksen pitäneen JC:n kertomus. Siltä osin mitä JC on asiassa kertonut viittaan markkinaoikeuden ratkaisun perusteluissa lausuttuun.
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä sekä perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla, jollei laissa toisin säädetä. Näin ollen myös todistajan ja hänen kertomuksensa uskottavuus ja luotettavuus sekä asiassa esitetyn todistelun näyttöarvo ja näytön riittävyys kokonaisuudessaan on arvioitava vapaan todistusharkinnan periaatteen mukaisesti.
Totean, että JC:n kuuleminen markkinaoikeudessa on sinänsä tapahtunut lähes 12 vuotta esityksen pitämisen jälkeen. JC:lle on vastakuulustelussa esitetty runsaasti kysymyksiä, joilla on pyritty horjuttamaan JC:n kertomusta, erityisesti kulunut aika huomioon ottaen. JC:n kertomus kokonaisuudessaan ja myöskin koskien esityksen pitämistä ja siinä esille tulleita seikkoja sekä esityksen kuulijoita on kuitenkin ollut hyvin uskottava ja luotettava. Pidän JC:n kertomuksen luotettavuuden puolesta puhuvana seikkana sitä, että JC ei ole aivan täsmällisesti kertonut yksityiskohtia esityksen sisällöstä, vaan lähinnä todennut tapanaan olleen käydä esityksissään läpi kaikki PowerPoint-diaesityksestä ilmenevät seikat. Asiassa esille tulleesta muusta näytöstä ei myöskään ilmene seikkaa, joka horjuttaisi JC:n kertomuksen sisältöä.
Totean, että nyt on kysymys ensinnäkin siitä, miten korkealle näyttökynnys esityksen sisällön osalta asetetaan liittyen noin 12 vuotta sitten pidettyyn esitykseen. Nyt on näyttönä esitetty esityksen pitäneen henkilön luotettava kertomus ja esitystä koskevat PowerPoint-diat. Tätä pidän riittävänä näyttönä esityksen sisällöstä. Näyttökynnyksen asettaminen tätä korkeammalle ei nähdäkseni ole nyt käsillä olevassa tilanteessa perusteltua.
Edellä lausuttuun nähden katson asiassa näytetyksi, että JC on todisteen K8 sisältöä vastaavan esityksen tämän kertomin tavoin pitänyt ja että JC on yleisön läsnä ollessa käynyt läpi TWDR-tutkajärjestelmän prototyyppiä koskevaa vaihtoehtoa "Option 2".
Lisäksi asiassa on kysymys siitä, onko JC:n esityksen sisältö tullut riittävästi ymmärretyksi. JC:n kertomuksen mukaan vaihtoehtojen "Option 1" ja "Option 2" kuvaaminen on muodostanut yhden esityksen kolmesta pääteemasta, ja ollut näistä ensimmäinen esille otettu asia. Kaikkien esityksen kuulijoiden on selvitetty olleen tutkateknologian huippuammattilaisia ja olleen erittäin hyvin perillä esityksen aihealueesta.
Edellä lausuttuun nähden pidän erittäin todennäköisenä, että ainakin yksi tilaisuudessa olleista MIT Lincoln laboratorioon nähden ulkopuolisista viidestä henkilöstä on saanut esitelmän välityksellä tiedon vaihtoehdon "Option 2" sisällöstä sillä tarkkuudella, että hän on ymmärtänyt tähän vaihtoehtoon JC:n kertomuksen mukaan sisältyvät tekniset opetukset eli muun ohella mahdollisuuden jakaa signaali radiotaajuudella ja tähän liittyvän toisen signaalin vaimennuksen. Asiassa ei ole ilmennyt, että tätä tietoa olisi koskenut jokin salassapitovelvoite, joten tietoa on voitu esteettä käyttää.
Edellä lausuttuun nähden katson asiassa tulleen riittävällä varmuudella selvitetyksi, että JC:n esitelmän välityksellä tieto, jonka mukaan TWDR-tutkajärjestelmän mukaiseen vastaanottimeen tuleva signaali voidaan jakaa radiotaajuusalueella, on tullut julkiseksi ennen riitapatentin etuoikeuspäivää.
Muodostavatko JC:n esityksestä ilmenevät tiedot uutuudenesteen
Kantaja on puuttuvan uutuuden osalta vedonnut estejulkaisuun K8 sillä tavoin, että estejulkaisua K8:sta ilmenevien piirteiden tulkinnassa tulee ottaa huomioon K8:ssa oleva suora ja yksikäsitteinen viittaus estejulkaisuun K6. Kantaja on pitänyt tällaisena viittauksena sitä, että estejulkaisussa K8 on mainittu marraskuussa 2004 saatavilla oleva uusi Sigmetin kaksikanavainen digitaalinen vastaanotin ("Upgrade to SIGMET’s 2-channel IFD"). Kantajan mukaan alan ammattimies on viittauksen perusteella ymmärtänyt, että kyseisen digitaalisen vastaanottimen toimintaa koskevia tarkempia tietoja on löydettävissä estejulkaisusta K6, joka nimenomaisesti koskee Sigmetin vastaanottoalustan päivitettyä versiota. Kantajan mukaan, kun luetaan estejulkaisuja K8 ja K6 tällä tavoin yhdessä, kaikki riitapatentin piirteet ovat tulleet tunnetuiksi riitapatentin mukaisen keksinnön uutuuden poistavalla tavalla.
Jotta estejulkaisu voi muodostaa uutuudenesteen, siitä itsestään tulee ilmetä kaikki kulloinkin kysymyksessä olevan keksinnön itsenäisissä patenttivaatimuksissa kuvatut piirteet. Tämän vahvan pääsäännön osalta EPO:n oikeuskäytännössä on tehty tarkennus (EPO:n valituslautakunnan ratkaisu T153/85, kohta 4.2), koskien tilannetta, jossa yksi estejulkaisu sisältää nimenomaisen viittauksen toiseen julkaisuun, ja tuossa toisessa julkaisussa esitetty seikka on alan ammattimiehelle tarpeen estejulkaisussa esitetyn ymmärtämiseksi. Tällaisessa tilanteessa toista julkaisua voidaan käsitellä uutuudenesteen kannalta osana varsinaista estejulkaisua.
Olen edellä katsonut JC:n esitelmän välityksellä tulleen 14.9.2004 eli ennen riitapatentin etuoikeuspäivää julkiseksi tiedon, jonka mukaan TWDR-järjestelmän mukaiseen vastaanottimeen tuleva signaali voidaan jakaa radiotaajuusalueella. Kuten markkinaoikeuden enemmistön perusteluissa edellä on katsottu, RDA-vastaanottoalustaa koskevien ohjeiden vaihtoehtoa "Mode 4" koskevat tiedot ovat olleet julkisia toukokuussa 2005 eli sinänsä ennen riitapatentin etuoikeuspäivää. Asiassa on siten selvitetty vaihtoehtoa "Mode 4" koskevien tietojen tulleen julkisiksi vasta useita kuukausia myöhemmin kuin JC:n esityksen välityksellä julkiseksi tulleet tiedot. Koska vaihtoehtoa "Mode 4" koskevien tietojen ei ole selvitetty olleen julkisia viimeistään JC:n esityksen pitämishetkellä, on selvää, että käsillä ei voi olla sellaista nimenomaisen viittauksen tilannetta yhdestä estejulkaisusta toiseen, josta on ollut kysymys edellä mainitussa EPO:n ratkaisussa, tai edes tähän verrannollista tilannetta.
Asiassa esitettyyn nähden JC:n esityksen kautta olisi tullut tunnetuksi riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kaikki piirteet vain siinä tapauksessa, että asiassa huomioidaan vastaavat tiedot, jotka ovat ilmenneet estejulkaisusta K6. Koska edellä todetuin tavoin näitä tietoja ei voida huomioida uutuutta koskevassa tarkastelussa, perusteita riitapatentin julistamiselle mitättömäksi tällä kantajan esittämällä perusteella ei ole.
LAINVOIMAIUSUUS
Lainvoimainen.