MAO:778/17

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 19.2.2015 (liitteenä)

ASIAN TAUSTA

UPM-Kymmene Corporation on 24.11.2009 hakenut patenttia keksinnölle nimeltä "Menetelmä nanofibrilloidun selluloosamassan valmistamiseksi ja massan käyttö paperinvalmistuksessa tai nanofibrilloiduissa selluloosakomponenteissa".

Patentti- ja rekisterihallitus on 31.1.2013 myöntänyt UPM-Kymmene Corporationille patentin numerolla FI 123289.

Stora Enso AB on tehnyt Patentti- ja rekisterihallitukselle väitteen edellä mainittua patenttia vastaan ja vaatinut, että patentti kumotaan kokonaisuudessaan.

Patentti- ja rekisterihallitus on 19.2.2015 antamallaan päätöksellä hylännyt edellä mainitun väitteen ja pysyttänyt patentin numero FI 123289 voimassa.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Stora Enso AB on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen Patentti ja rekisterihallituksen päätöksen 19.2.2015 ja kumoaa patentin numero FI 123289 kokonaisuudessaan.

Perusteet

Toisin kuin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu, kysymyksessä olevan patentin mukaista ratkaisua ei ole pidettävä keksinnöllisenä.

D2 +D1

Kysymyksessä olevan patentin patenttivaatimusten 1–12 mukaiset ratkaisut eivät ensinnäkään eroa olennaisesti siitä, mitä on esitetty valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittujen viitejulkaisujen D2 ja D1 yhdistelmässä.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D2 mainitaan mikrofibrillit. Näin ollen on pidettävä selvänä, että viitejulkaisu D2 koskee myös kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista nanofibrilloitua selluloosamateriaalia. Alan ammattimies on ymmärtänyt, että viitejulkaisussa D2 kuvatussa menetelmässä pyritään valmistamaan puhdasta tai ainakin lähes 100 prosenttista nanofibrilloitua selluloosamateriaalia. Näin ollen viitejulkaisussa D2 kuvatussa menetelmässä valmistettava nanofibrilloitu selluloosa (jäljempänä myös NFC) on yhteneväinen itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 määritellyn massan kanssa, jossa on ainakin 30 painoprosenttia nanofibrilloitua selluloosamateriaalia kuivasta massasta mitattuna.

Alan ammattimies olisi ymmärtänyt optimoida edellä mainitussa viitejulkaisussa D2 esitettyä menetelmää ja pyrkiä valmistamaan korkeamman pitoisuuden omaavaa NFC:tä. Alan ammattimies olisi ymmärtänyt, että viitejulkaisussa D2 esitetyssä sellumassan raffinointimenetelmässä voidaan jossain sopivassa vaiheessa, kuten ennen fibrillointivaihetta tai sen yhteydessä, lisätä optista kirkastetta (jäljempänä myös OBA) parantamaan massan valkoisuutta ja kirkkautta, kuten on esitetty edellä mainitun viitejulkaisun D1 yhteenvedossa.

D3 + D4

Kysymyksessä olevan patentin patenttivaatimusten 1–12 mukaiset ratkaisut eivät toiseksi eroa olennaisesti siitä, mitä on esitetty valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittujen viitejulkaisujen D3 ja D4 yhdistelmässä.

Alan ammattimies ymmärtäisi edellä mainitun viitejulkaisun D3 opetuksen perusteella, että siinä valmistettava massa on pääsääntöisesti puhdasta NFC:aa ja siten yhteneväinen kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisella menetelmällä valmistetun sellumassan kanssa.

Alan ammattimies ymmärtäisi myös mainitun viitejulkaisun D3 opetuksesta, että optista kirkastetta voidaan lisätä siinä esitetyn menetelmän sopivissa kohdissa. Viitejulkaisussa D3 fibrillointivaiheeseen lisätään karboksimetyyliselluloosaa (jäljempänä myös CMC).

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D4 kuvataan tyypillisiä optisia kirkasteita, kuten stilbeeni-, kumariini- ja pratsoliyhdisteitä. Nämä optiset kirkasteet ovat samoja yhdisteitä kuin kysymyksessä olevan patentin selityksessä mainitut keksintöön sopivat optiset kirkasteet. Esitetystä CMC:tä koskevasta wikipedia-otteesta puolestaan ilmenee, että CMC on valkoista, mikä edelleen vahvemmin linkittää edellä mainitut viitejulkaisut D3 ja D4 toisiinsa.

Näin ollen alan ammattimies ymmärtäisi lisätä viitejulkaisun D4 mukaista optista kirkastetta johonkin sopivaan kohtaan viitejulkaisussa D3 kuvattuun fibrillointimenetelmään, joka sinänsä sisältää samat tyypilliset vaiheet kuin kysymyksessä olevassa patentissa kuvattu fibrillointimenetelmä.

D5 + D4

Kysymyksessä olevan patentin patenttivaatimusten 1–12 mukaiset ratkaisut eivät kolmanneksi eroa olennaisesti myöskään siitä, mitä on esitetty valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittujen viitejulkaisujen D5 ja D4 yhdistelmässä.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D5 kuvataan yhtä lailla fibrillointimenetelmä, jonka lopputulos on yhteneväinen kysymyksessä olevan patentin sellumassan kanssa. Näin ollen alan ammattimies ymmärtäisi lisätä edellä mainitun viitejulkaisun D4 mukaista optista kirkastetta johonkin sopivaan kohtaan viitejulkaisussa D5 kuvattuun fibrillointimenetelmään.

D3 + D7 (+D6)

Kysymyksessä olevan patentin patenttivaatimusten 1–12 mukaiset ratkaisut eivät eroa olennaisesti myöskään siitä, mitä on esitetty valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittujen viitejulkaisujen D3 ja D7 tai vaihtoehtoisesti viitejulkaisujen D3 ja D6 yhdistelmässä.

Alan ammattimiehelle olisi ollut ilmeistä käyttää edellä mainitun viitejulkaisun D7 mukaista optista kirkastetta vaihtoehtona edellä mainitussa viitejulkaisussa D3 kuvatussa menetelmässä käytetylle CMC:lle, koska myös CMC muodostaa selluloosan kanssa vetysidoksia.

Alan ammattimies olisi edelleen tutustunut edellä mainittuun viitejulkaisuun D6, koska siinä jo otsikon perusteella käsitellään nanofibrilleja.

Optisten kirkasteiden käyttö mekaanisessa käsittelyssä mikrofibrilloidun sellun valmistuksessa olisi näin ollen ollut ilmeistä alan ammattimiehelle.

UPM-Kymmene Corporationin vastaus

Vaatimukset

UPM-Kymmene Corporation on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perusteet

Kysymyksessä olevan patentin patenttivaatimukset 1–12 eroavat olennaisesti siitä, mikä on ollut tunnettua valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainituista viitejulkaisuista.

Valituksessa esitetty siitä, että alan ammattimies olisi voinut edellä mainittujen viitejulkaisujen D1 ja D2 perusteella lisätä optista kirkastetta, milloin tahansa jauhatuksen tai fibrilloinnin aikana, lisätäkseen valkoisuutta ja kirkkautta, ei pidä paikkaansa. Kysymyksessä olevassa patentissa kuvattu keksintö ei perustu valkoisuuden ja kirkkauden lisäämiseen, vaan kuvattu menetelmä helpottaa selluloosan jauhatusta nanofibrilloituun muotoon. Lisäksi viitejulkaisu D2 ei käsitä nanoselluloosan valmistusta, vaikka siinä onkin mainittu mikrofibrilli. Kumpikaan mainituista viitejulkaisuista D2 tai D1 ei liity nanoselluloosaan, eikä näin ollen sovellu kysymyksessä olevassa patentissa esitetyn keksinnön keksinnöllisyyden arviointiin.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D2 on mainittu Congo Red -väriaineen käyttö jauhatuksen apuaineena sellun valmistusprosessin aikana. Viitejulkaisussa D2 ei ole kuitenkaan mainittu, että kyseistä väriainetta voisi lisätä nanoselluloosan valmistusprosessin yhteydessä. Myöskään edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 ei lainkaan käsitellä optisen kirkasteen lisäystä jauhatuksen yhteydessä. Alan ammattimiehellä ei siten olisi ollut syytä yhdistää viitejulkaisuja D2 ja D1 toisiinsa, eikä edes mainitut viitejulkaisut yhdistämällä olisi ollut mahdollista päätyä kysymyksessä olevan patentin patenttivaatimusten mukaisiin keksintöihin.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D3 kuvataan amfoteerisen CMC-polymeerin lisäys selluloosaan ennen sen jauhatusta nanoselluloosaksi. Viitejulkaisussa D3 ei kuitenkaan ehdoteta aineita, joilla voitaisiin korvata amfoteerisen CMC-polymeerin käyttö.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D4 on puolestaan sinänsä kuvattu optisen kirkasteen lisäys tavalliseen selluloosaan tuotteen kirkastamiseksi, milloin tahansa ennen jauhatusta, jauhatuksen aikana tai sen jälkeen.

Vaikka asiassa esitetyn CMC:tä koskevan wikipedia-otteen mukaan CMC on luonnostaan valkoista, siitä ei voi vetää johtopäätöstä, että edellä mainittujen viitejulkaisujen D3 ja D4 yhdistäminen olisi ollut alan ammattimiehelle ilmeistä. Vaikka jokin aine olisi väriltään valkoinen, se ei merkitse, että sitä olisi pidettävä automaattisesti optisena kirkasteena. Optinen kirkaste on kysymyksessä olevan patentin selityksessä määritelty väriaineen kaltaiseksi yhdisteeksi, joka absorboi lyhytaaltoista valoa ja emittoi valon uudelleen pitkäaaltoisella sinisellä alueella. CMC:llä ei ole näitä ominaisuuksia.

Alan ammattimiehelle ei näin ollen olisi ollut ilmeistä päätyä kysymyksessä olevan patentin tarjoamaan ratkaisuun yhdistämällä edellä mainituissa viitejulkaisuissa D3 ja D4 esitetty, ei edes edellä mainitun wikipedia-otteen valossa.

Kysymyksessä olevassa patentissa tarkoitettu keksintö eroaa olennaisesti myös siitä, mitä valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainituissa viitejulkaisuissa D5 ja D4 on esitetty. Viitejulkaisussa D5 mainitaan nanofibrilloidun selluloosan valmistusmenetelmä, jossa on kuvattu jauhatuksen ja fibrilloinnin vaiheet. Viitejulkaisussa D5 ei kuitenkaan mainita tai ehdoteta mitään jauhatuksen lisäainetta. Viitejulkaisu D4 taas ei liity nanoselluloosaan, vaan tavallisen selluloosaan. Näin ollen alan ammattimiehellä ei olisi ollut edes syytä yhdistää edellä mainittuja viitejulkaisuja D5 ja D4 toisiinsa.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D6 käsitellään vain nanoselluloosan kuivaukseen ja uudelleendispergointiin liittyviä ongelmia. Näin ollen alan ammattimies ei olisi perehtynyt viitejulkaisuun D6 etsiessään ratkaisua nanoselluloosan valmistamiseksi. Viitejulkaisusta D6 on lisäksi havaittavissa, että nanoselluloosa itsessään aiheluokkana on jo niin monimutkainen, ettei eri alaluokkien välillä annettuja opetuksia voida soveltaa keskenään. Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D7 taas on kuvattu optisen kirkasteen lisäys tavanomaisesti paperikoneen märkäpäässä. Näin ollen alan ammattimies ei olisi yhdistänyt edellä mainitun viitejulkaisun D3 opetusta viitejulkaisussa D7 tai viitejulkaisussa D6 esitetyn kanssa.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Valituksessa ei ole tuotu esille sellaisia seikkoja, joiden johdosta valituksenalaista Patentti- ja rekisterihallituksen päätöstä tulisi muuttaa.

Kysymyksessä olevan patentin patenttivaatimusten 1–12 mukaiset ratkaisut eroavat olennaisesti siitä, mikä on ollut tunnettua valituksenlaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainituista viitejulkaisuista.

Valittajan esittämän mukaan jokin edellä mainituista viitejulkaisuista D2, D3 tai D5 olisi kysymyksessä olevan patentin patenttivaatimuksissa esitetyn keksinnön kannalta relevantein. Kysymyksessä olevan keksinnön ratkaisema ongelma olisi tällöin, miten säästää energiaa nanofibrilloitua selluloosaa sisältävän paperin, kartongin tai komposiitin valmistuksessa ja samalla parantaa valmistetun paperin, kartongin tai komposiitin laatua.

Edellä mainitut viitejulkaisut D2, D3 tai D5 eivät sisällä mitään sellaista, minkä olisi katsottava opastavan alan ammattimiestä hakemaan ratkaisua edellä mainittuun ongelmaan edellä mainituista viitejulkaisuista D1, D4, D6 tai D7. Viitejulkaisussa D2 mainitaan erilaiset pienimolekyyliset jauhatuksen apuaineet, mutta ei optisia kirkasteita. Myöskään viitejulkaisu D3 tai D5 ei opasta käyttämään optisia kirkasteita jauhatuksen tai fibrilloinnin apuaineina. Kysymyksessä olevan patentin mukaisella keksinnöllä saadaan lisäksi useita etuja, kuten vähemmän energiaa kuluttava jauhatus tai fibrillointi, optisen kirkasteen parantunut retentio sekä laadukkaampi paperi, kartonki tai komposiitti.

Valittajan lausuma

Valituksenlaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D2 kuvataan valmistusmenetelmä, jossa muodostuu nanofibrilloitua selluloosamateriaalia, joka on yhteneväinen kysymyksessä olevan patentin patenttivaatimusten määrittelemän nanofibrilloidun selluloosamateriaalin kanssa. Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D1 kuvaa optisia kirkasteita ja niiden käyttöä valkoisuuden parantamiseen selluloosassa. Alan ammattimies ymmärtäisi edellä mainitun viitejulkaisun D2 opetuksen perusteella mihin eri menetelmävaiheisiin optista kirkastetta voisi lisätä raffinointimenetelmässä valmistettavan selluloosamateriaalin valkoisuuden parantamiseksi. Viitejulkaisuja D2 ja D1 yhdistää siten valkoisuuden tavoittelu, joka on myös kysymyksessä olevan patentin kuvaamaan keksinnön sivuvaikutus. Näin ollen alan ammattimiehelle olisi ollut ilmeistä lisätä optista kirkastetta viitejulkaisussa D2 kuvattuun menetelmään parantamaan siinä valmistettavan selluloosamateriaalin valkoisuutta toteuttaen samalla samat tekniset vaikutukset kuin kysymyksessä olevassa patentissa on kuvattu fibrillointimenetelmän osalta.

Alan ammattimiehelle olisi siten ollut ilmeistä yhdistää edellä mainitut viitejulkaisut D2 ja D1 valmistetun selluloosamateriaalin valkoisuuden parantamiseksi saavuttaen näin ollen samalla samat tekniset vaikutukset kuin mitä on esitetty kysymyksessä olevassa patentissa.

Vastaavasti, tavoitteenaan parantaa valkoisuutta, alan ammattimies olisi yhdistänyt valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D3 opetuksen sanotussa päätöksessä mainitun viitejulkaisun D4 tai D7 kanssa tai vaihtoehtoisesti sanotussa päätöksessä mainitun viitejulkaisun D5 viitejulkaisun D4 kanssa.

Lisäksi UPM-Kymmene Corporationin vastauksessa on epäsuorasti esitetty, että vain tietyntyyppiset optiset kirkasteet antavat tehokkaamman fibrilloinnin. Tämä tarkoittaa, että kysymyksessä olevan patentin mukaisesta keksinnöstä puuttuu keksinnöllisyys, koska kaikki optiset kirkasteet eivät anna toivottua vaikutusta eikä mainitun patentin patenttivaatimuksesta ilmene minkälaiset optiset kirkasteet toimivat.

Muut kirjelmät

UPM-Kymmene Corporation on 10.9.2015 päivätyssä lausumassaan esittänyt, että mikäli alan ammattimies olisi yhdistänyt valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitut viitejulkaisut D1 ja D2 pyrkiessään parantamaan valkoisuutta, hän olisi ratkaissut eri ongelman kuin minkä kysymyksessä oleva keksintö ratkaisee. Valkoisuuteen liittyvä ongelma ei liity millään tavalla nanofibrilloidun selluloosan valmistusta koskevaan ongelmaan, mihin kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö tarjoaa ratkaisun.

Arvioitaessa keksinnöllisyyttä ongelma-ratkaisu-lähestymistavan avulla ei ole sallittua viitata muiden ongelmien ratkaisuihin. Kysymyksessä olevan patentin selityksessä on esitetty myös odottamattomia koetuloksia liittyen tehokkaampaan fibrillointiin, minkä tietyntyyppiset optiset kirkasteet aikaansaavat.

Stora Enso AB on 22.12.2016 päivätyssä lausumassaan esittänyt, että UPM-Kymmene Corporation ei ole kyennyt osoittamaan, että kaiken tyyppiset optiset kirkasteet antaisivat tehokkaamman fibrilloinnin. Päinvastoin UPM-Kymmene Corporationin on katsottava epäsuorasti esittäneen, että vain tietyntyyppiset optiset kirkasteet antavat tehokkaamman fibrilloinnin. Itsenäinen patenttivaatimuksen 1 mukaisen ratkaisun ei siten ole katsottava olevan keksinnöllinen koko laajuudessaan. Kysymyksessä olevan patentin selityksessä on mainittu ainoastaan disulfoni- ja heksasulfoni-tyyppiset optiset kirkasteet.

UPM-Kymmene Corporation on 19.1.2017 päivätyssä lausumassaan esittänyt, että keksinnön teho ei liity yleisellä tasolla vain tietyntyyppisiin optisiin kirkasteisiin. Sen sijaan kysymyksessä olevan patentin selityksessä mainitut esimerkit voivat esittää vain rajallisen määrän erilaisia optisia kirkasteita. Selityksestä lisäksi ilmenee, että mainitut optisen kirkasteen tyypit ovat vain eräitä esimerkkejä ja kysymyksessä olevassa keksinnössä voidaan käyttää muunkin tyyppisiä tekniikan tason tunnettuja optisia kirkasteita. Kysymyksessä olevan keksinnön yleinen mekanismi perustuu havaintoon, että optiset kirkasteet voivat muodostaa sidoksia selluloosan kanssa siten, että optiset kirkasteet voivat toimia substituentteina kuitujen välisissä sidoksissa ja näin ollen estää fibrillien vetysidoksia selluloosassa. Tämä pienentää fibrillointivaiheen energiankulutusta ja saa aikaan paremman tuotantotehokkuuden.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi verrattuna siihen, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti muun ohella, milloin patentti on myönnetty, vaikkei mainitun lain 1, 1a, 1b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty.

Kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö

Kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö koostuu itsenäisistä patenttivaatimuksista 1, 10 ja 11 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–9 ja 12.

Edellä mainittu itsenäinen patenttivaatimus 1 koskee massanvalmistusmenetelmää, kuuluen seuraavasti:

"1. Massanvalmistusmenetelmä, jossa valmistettu massa sisältää ainakin 30 p-% nanofibrilloitua selluloosamateriaalia kuivasta massasta mitattuna, jossa menetelmässä

- johdetaan järjestelmään raaka-ainetta, joka sisältää selluloosaa,

- annostellaan järjestelmään ainakin yhdentyyppistä optista kirkastetta jauhatuksen lisäaineeksi, ja

jauhetaan raaka-ainetta annostellun optisen kirkasteen läsnä ollessa ainakin yhdessä esijauhatusvaiheessa tai fibrillointivaiheessa fibrilloidun selluloosamateriaalin muodostamiseksi."

Edellä mainittu itsenäinen patenttivaatimus 10 koskee massan käyttöä nanofibrilloiduissa selluloosakomposiiteissa, jolloin ainakin osa massasta on valmistettu jonkin mainittujen patenttivaatimusten 1–9 mukaisella menetelmällä.

Edellä mainittu itsenäinen patenttivaatimus 11 koskee massan käyttöä paperin tai kartongin valmistuksessa, mukaan lukien pohjapaperin valmistus ja paperin tai kartongin viimeistelyvaiheet, jolloin ainakin osa massasta on valmistettu jonkin mainittujen patenttivaatimusten 1–9 mukaisella menetelmällä.

Tunnettu tekniikka

Asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä on viitattu seuraaviin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuihin viitejulkaisuihin:

D1: Iamazaki, E.T., et al: “Sorption of a Fluorescent Whitening Agent (Tinopal CBS) onto Modified Cellulose Fibers in the Presence of Surfactants and Salt", Langmuir (2007), vol. 23, s. 12886–12892

D2: Milichovsky, M.: “A new concept of chemistry refining process", Refining Chemistry (1990), Tappi Journal, s. 221–232

D3: Kansainvälinen patenttihakemus WO 2009/126106 A1

D4: US-patenttihakemus US 2007/0193707 A1

D5: US-patenttihakemus US 2009/0221812 A1

D6: US-patenttijulkaisu US 6,224,663 B1

D7: US-patenttihakemus US 2009/0205795 A1

Edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 on tunnettua fluoresoivien valkaisuaineiden käyttö muun muassa sellukuiduissa. Mainitussa viitejulkaisussa D1 on molekyylitasolla tutkittu erilaisten pinta-aktiivisten aineiden vaikutusta erään fluoresoivan valkaisuaineen (Tinopal CBS) sitoutumiseen selluloosakuituihin.

Edellä mainitusta viitejulkaisusta D2 on tunnettua käyttää erilaisia jauhatuslisäaineita tehostamaan sellumassan jauhatusta. Kyseisestä viitejulkaisusta D2 käy ilmi, että kaikki jauhatuslisäaineet ovat hydrofiilisiä ja sitoutuvat selluloosan pintaan, vaikuttaen näin selluloosan kykyyn muodostaa vetysidoksia. Mainitussa viitejulkaisussa D2 on tutkittu Congo Red nimisen väriaineen sitoutumista selluloosan pintaan ja sen vaikutusta jauhatuksessa.

Edellä mainittu viitejulkaisu D3 kuvaa nanoselluloosan valmistusmenetelmää, jossa sellukuidut käsitellään karboksimetyyliselluloosalla (CMC) ennen sellukuidun varsinaista mekaanista rikkomisvaihetta (jauhatusta). Mainitun viitejulkaisun D3 mukaan sellukuidun CMC-käsittely ennen varsinaista nanoselluloosan valmistusvaihetta vähentää homogenisointivaiheen energiankulutusta ja estää tukkeutumista.

Edellä mainittu viitejulkaisu D4 koskee menetelmää sellumassan kirkkauden parantamiseksi, jossa ainakin yhtä optista kirkastetta lisätään sellumassaan missä tahansa sen valmistusvaiheessa viimeisen valkaisu- / uutevaiheen jälkeen. Mainitun viitejulkaisun D4 mukaan menetelmässä käytettäviksi sopivat tyypilliset kaupalliset optiset kirkasteet, kuten stilbeeni-, kumariini- ja pyratsoliiniyhdisteet.

Edellä mainittu viitejulkaisu D5 kuvaa mikrofibrilloidun selluloosan valmistusmenetelmää, jossa jauhatusvaihetta edeltää vaihe, jossa selluloosamateriaali käsitellään puuta hajottavilla entsyymeillä. Entsyymien käyttö vähentää kyseisen viitejulkaisun D5 mukaan mikrofibrilloidun selluloosan valmistuksessa tarvittavan energian määrää.

Edellä mainittu viitejulkaisu D6 koskee nanofibrilloitua sellumassaa sisältävää koostumusta sekä sen valmistusmenetelmää. Mainitussa viitejulkaisussa D6 kuvatussa valmistusmenetelmässä kuivatun nanofibrilloidun selluloosamateriaalin ominaisuuksia parannetaan lisäämällä nanofibrilloituun selluloosasuspensioon lisäaineita ennen selluloosasuspension kuivaamista.

Edellä mainittu viitejulkaisu D7 koskee menetelmää, jossa peroksidilla valkaistun selluloosan valkoisuutta parannetaan optisilla kirkasteilla, jotka lisätään selluloosaan valkaisuvaiheessa.

Edellä mainitun lisäksi asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä on viitattu CMC:tä koskevaan wikipedia-otteeseen, jossa esitetään tietoja karboksimetyyliselluloosasta.

Asian arviointi

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu, että kysymyksessä olevien patenttivaatimusten 1–12 mukaiset keksinnöt ovat uusia tunnettuun tekniikkaan nähden.

Valituksen käsittelyn yhteydessä markkinaoikeudessa ei myöskään ole kyseenalaistettu edellä mainittujen keksintöjen uutuutta tunnettuun tekniikan tasoon nähden.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että keksinnön patentoitavuuden osalta käsillä olevassa asiassa on kysymys siitä, onko kysymyksessä olevien patenttivaatimusten mukaisten keksintöjen katsottava eroavan valituksessa esitetyn perusteella olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.

Kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö koskee nanofibrilloitua selluloosamateriaalia sisältävän massan valmistusmenetelmää, jossa muun ohella annostellaan järjestelmään ainakin yhdentyyppistä optista kirkastetta jauhatuksen lisäaineeksi ja raaka-ainetta jauhetaan annostellun optisen kirkasteen läsnä ollessa ainakin yhdessä esijauhatusvaiheessa tai fibrillointivaiheessa.

Asiassa esitetty huomioon ottaen sekä nanofibrilloidun selluloosamateriaalin että optisten kirkasteiden sinänsä on katsottava olleen alan ammattimiehelle tunnettuja patenttihakemuksen tekemispäivän ajankohtana. Kysymyksessä olevan patentin mukaisten ratkaisujen keksinnöllisyyden osalta asiassa esitetyn perusteella onkin kysymys siitä, onko alan ammattimiehelle ollut ilmeistä suorittaa nanofibrilloidun selluloosamateriaalin valmistus siten, että ainakin yhdessä esijauhatusvaiheessa tai fibrillointivaiheessa on läsnä optista kirkastetta.

Viitejulkaisujen D2 ja D1 yhdistelmä

Valittaja on esittänyt, että alan ammattimiehelle olisi ensinnäkin ollut ilmeistä päätyä kysymyksessä olevan patentin mukaisiin ratkaisuihin edellä mainittujen viitejulkaisujen D2 ja D1 yhdistelmän perusteella.

Mainitussa viitejulkaisussa D2 kuvataan menetelmä, jossa käytetään Congo Red nimistä väriainetta tehostamaan selluloosamassan jauhatusta. Viitejulkaisusta D2 ilmenee lisäksi, että on olemassa myös muita jauhatusta tehostavia aineita, joiden rakenteelliset ominaisuudet muistuttavat mainittua Congo Red väriainetta. Näin ollen alan ammattimiehen on katsottava olleen edellä mainitun viitejulkaisun D2 perusteella motivoitunut etsimään vaihtoehtoisia selluloosamassan jauhatusta tehostavia aineita.

Edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 tunnetaan puolestaan optiset kirkasteet tai vaihtoehtoisesti fluoresoivat valkaisuaineet. Viitejulkaisusta D1 ilmenee lisäksi, että Tinopal CBS -niminen valkaisuaine kykenee sitoutumaan sellukuidun pintaan. Mainitusta viitejulkaisusta D1 ei kuitenkaan ilmene, että optiset kirkasteet yleisesti tai Tinopal CBS erityisesti voisi toimia selluloosamassan fibrilloinnissa jauhatusta tehostavana aineena. Myöskään viitejulkaisu D2 ei opeta alan ammattimiehelle, että optiset kirkasteet voisivat toimia selluloosamassan jauhatuksen tehostavina aineina.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei valittajan markkinaoikeudessa esittämän perusteella kysymyksessä olevan patentin mukaisia ratkaisuja ole pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä sen perusteella, mikä on tullut tunnetuksi edellä mainituista viitejulkaisusta D2 ja D1.

Viitejulkaisujen D3 ja D4 yhdistelmä

Valittaja on toiseksi esittänyt, että alan ammattimiehelle olisi ollut ilmeistä päätyä kysymyksessä olevan patentin mukaisiin ratkaisuihin edellä mainittujen viitejulkaisujen D3 ja D4 yhdistelmän perusteella.

Mainittu viitejulkaisu D3 kuvaa edellä selostetulla tavalla menetelmää, jossa amfoteerista karboksimetyyliselluloosamateriaalia (CMC) käytetään sitoutumaan sellukuituun nanofibrilloidun selluloosaan valmistuksen esikäsittelyvaiheessa ennen varsinaista fibrillointivaihetta. Viitejulkaisussa D3 kuvataan, kuinka sellukuidun CMC-esikäsittelyn tarkoituksena on estää selluloosan valmistuksen homogenisointivaiheessa laitteiden tukkeutumista sekä vähentää energian tarvetta.

Edellä mainittu viitejulkaisu D4 kuvaa puolestaan edellä selostetulla tavalla menetelmää, jossa sellukuitujen kirkkautta parannetaan optisilla kirkasteilla, jotka lisätään selluun valkaisuvaiheen yhteydessä. Viitejulkaisusta D4 ei ilmene, että optisia kirkasteita voitaisiin käyttää edellä mainitun viitejulkaisun D3 mukaisen nanofibrilloidun selluloosan valmistuksessa vähentämään laitteiden tukkeutumista tai energian määrän tarpeen vähentämiseksi.

Valittaja on esittänyt, että CMC:n valkoisen värin perusteella alan ammattimies ymmärtäisi korvata edellä mainitussa viitejulkaisussa D3 mainitun CMC:n edellä mainitussa viitejulkaisussa D4 mainituilla optisilla kirkasteilla. Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän tavoitteena ei ole valmistettavan nanofibrilloidun selluloosamateriaalin valkoisuuden lisääminen vaan jauhatuksen tehokkuuden parantaminen. CMC:n värin ei ole katsottava ohjanneen alan ammattimiestä korvaamaan mainitussa viitejulkaisussa D3 jauhatuksen lisäaineena tarvittavan energian määrän vähentämiseksi käytettyä CMC:tä mainitussa viitejulkaisussa D4 mainituilla optisilla kirkasteilla jauhatuksen tehokkuuden parantamiseksi.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei valittajan markkinaoikeudessa esittämän perusteella kysymyksessä olevan patentin mukaisia ratkaisuja ole pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä sen perustella, mikä on tullut tunnetuksi edellä mainituista viitejulkaisusta D3 ja D4.

Viitejulkaisu D3 yhdistettynä viitejulkaisuun D6 tai D7

Valittaja on edelleen esittänyt, että alan ammattimiehelle olisi ollut ilmeistä päätyä kysymyksessä olevan patentin mukaisiin ratkaisuihin yhdistämällä edellä mainittuun viitejulkaisuun D3 joko edellä mainittu viitejulkaisu D6 tai edellä mainittu viitejulkaisu D7.

Mainittu viitejulkaisu D6 koskee sinänsä muun ohella mikrofibrilloitua tai nanofibrilloituja selluloosamateriaalia sisältävän koostumuksen valmistamista. Viitejulkaisu D6 ei kuitenkaan koske fibrilloidun selluloosamateriaalin muodostamista eikä siinä ole myöskään käsitelty optisten kirkasteiden käyttöä.

Mainittu viitejulkaisu D7 sen sijaan kuvaa muun ohella optisten kirkasteiden käyttöä selluloosamassan optisten ominaisuuksien parantamiseksi. Viitejulkaisu D7 ei kuitenkaan sisällä minkäänlaista viittausta fibrilloidun selluloosamateriaalin muodostamiseen.

Edellä esitetty huomioon ottaen ja kun otetaan lisäksi huomioon edellä viitejulkaisun D3 osalta esitetty markkinaoikeus katsoo, ettei alan ammattimiehellä olisi ollut syytä fibrilloidun selluloosamateriaalin jauhatusta tehostaakseen lähteä viitejulkaisun D3 perusteella etsimään opetusta sen paremmin viitejulkaisusta D6 kuin viitejulkaisusta D7. Lisäksi on todettavissa, että viitejulkaisusta D6 sen paremmin kuin viitejulkaisusta D7 ei edellä esitetyn valossa joka tapauksessa olisi katsottava olevan johdettavissa opetusta, minkä perusteella alan ammattimiehelle olisi ollut ilmeistä korvata viitejulkaisussa D3 käytetty CMC optisella kirkasteella.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei valittajan markkinaoikeudessa esittämän perusteella kysymyksessä olevan patentin mukaisia ratkaisuja ole pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä, mikä on tullut tunnetuksi edellä mainituista viitejulkaisusta D2 ja D1.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei valittajan markkinaoikeudessa esittämän perusteella kysymyksessä olevan patentin mukaisia ratkaisuja ole pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä sen perustella, mikä on tullut tunnetuksi edellä mainitusta viitejulkaisusta D3 yhdistettynä edellä mainittuun viitejulkaisuun D6 taikka tullut tunnetuksi mainitusta viitejulkaisusta D3 yhdistettynä edellä mainittuun viitejulkaisuun D7.

Viitejulkaisujen D5 ja D4 yhdistelmä

Valittaja on vielä esittänyt, että alan ammattimiehelle olisi ollut ilmeistä päätyä kysymyksessä olevan patentin mukaisiin ratkaisuihin edellä mainittujen viitejulkaisujen D5 ja D4 yhdistelmän perusteella.

Mainittu viitejulkaisu D5 kuvaa puuta hajottavien entsyymien käyttämistä esikäsittelemään sellukuituja ennen mikrofibrilloidun sellumateriaalin valmistuksen homogenisointivaihetta. Viitejulkaisussa D5 esitetyn mukaan kyseiset entsyymit vähentävät homogenisointivaiheen energiakulutusta. Viitejulkaisusta D5 ei kuitenkaan ilmene, että energiakulutusta vähentämään voisi käyttää optisia kirkasteita.

Lisäksi on todettavissa, että edellä mainittu viitejulkaisu D4 kuvaa edellä selostetulla tavalla menetelmää, jossa sellukuitujen kirkkautta parannetaan optisilla kirkasteilla, jotka lisätään selluun valkaisuvaiheen yhteydessä. Viitejulkaisusta D4 ei ilmene, että optisia kirkasteita voitaisiin käyttää mikrofibrilloidun selluloosan valmistuksessa energian tarpeen vähentämiseksi.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei valittajan markkinaoikeudessa esittämän perusteella kysymyksessä olevan patentin mukaisia ratkaisuja ole pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä sen perusteella, mikä on tullut tunnetuksi edellä mainituista viitejulkaisusta D5 ja D4.

Keksinnöllisyyden puuttuminen muilla valittajan esittämillä perusteilla

Valittaja on lisäksi esittänyt, että kysymyksessä olevan patentin mukaisista keksinnöistä olisi katsottava puuttuvan keksinnöllisyys sen johdosta, että UPM-Kymmene Corporationin itsensä markkinaoikeudessa esittämän mukaan vain tietyntyyppiset optiset kirkasteet antavat tehokkaamman fibrilloinnin. Valittajan edelleen esittämän mukaan kysymyksessä olevan patentin itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 ei käy ilmi, minkä tyyppiset optiset kirkasteet toimivat keksinnön mukaisessa menetelmässä jauhatuksen lisäaineena.

Kuten edellä on selostettu, kysymyksessä olevan patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaan järjestelmään annostellaan ainakin yhdentyyppistä optista kirkastetta jauhatuksen lisäaineeksi. Mainitun itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 käytetyn termin "ainakin yhdentyyppinen" on puheena olevassa yhteydessä katsottava ymmärrettävän tarkoittavan, että keksinnön mukaisen menetelmän kannalta on riittävää annostella yhtä optista kirkastetta.

Markkinaoikeus toteaa, että valittaja on viitannut UPM-Kymmene Corporationin markkinaoikeudessa esittämään siitä, että tietyntyyppiset optiset kirkasteet olivat saaneet aikaan odottamattomia koetuloksia. Markkinaoikeus katsoo UPM-Kymmene Corporationin tarkoittaneen viitata sanotulla kysymyksessä olevan patentin selityksessä esitettyihin koetuloksiin ja näissä kokeissa käytettyihin optisiin kirkasteisiin. Patentin selityksessä esitettyjen koetulosten tarkoituksena on kuitenkin ainoastaan osoittaa keksinnön eräitä mahdollisia suoritusmuotoja sekä havainnollistaa, että patenttivaatimukset voidaan katsoa riittävän perustelluiksi. Asiassa ei ole myöskään valittajan toimesta esitetty mitään selvitystä sen tueksi, etteivät tietyt optiset kirkasteet toimisi kysymyksessä olevan keksinnön mukaisessa menetelmässä.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevan patentin mukaisilta ratkaisuilta puutu keksinnöllisyyttä myöskään valittajan esittämän perusteella sen johdosta, että vain tietyt optiset kirkasteet toimisivat keksinnön mukaisessa menetelmässä.

Johtopäätös

Edellä lausuttuun nähden markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevan patentin patenttivaatimusten mukaiset ratkaisut ole valittajan markkinaoikeudessa esittämän perusteella olleet alan ammattimiehelle ilmeisiä sen perusteella, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuspäivää tunnetusta tekniikan tasosta. Valituksessa ei siten ole esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla kysymyksessä oleva patentti olisi kumottava. Valitus on näin ollen hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Sanna Holkeri sekä markkinaoikeusinsinöörit Erkki Tiala ja Krister Karlsson.

PRH:n päätös

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkastaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.