MAO: 224/15

ASIAN TAUSTA

Energiamarkkinavirasto on Toholammin Energia Oy:n tekemän tutkintapyynnön johdosta valituksenalaisella päätöksellään velvoittanut Verkko Korpela Oy:n muuttamaan verkkopalvelusopimuksensa ehtoja siten, että loppukäyttäjän irtisanoman verkkosopimuksen irtisanomisaika on enintään kaksi viikkoa. Energiamarkkinavirasto on päätöksessään katsonut, että Verkko Korpela Oy:n verkkopalvelusopimuksen mukainen irtisanomisaika on sähkömarkkinalain 91 §:n vastainen, koska sähköverkkosopimuksen irtisanomisajan tulee mainitun pykälän mukaan olla loppukäyttäjälle kaksi viikkoa ja jakeluverkonhaltijalle kolme kuukautta, eikä pykälän säännöksistä saa poiketa loppukäyttäjän vahingoksi.

Energiamarkkinavirasto on kyseisessä päätöksessään lisäksi katsonut, että edellä mainitussa verkkopalvelusopimuksessa vaaditun vastuuvakuutuksen määrää ei ole realistisesti perusteltu, sopimuksen rajoittaessa siten asiakkaan mahdollisuuksia käyttää verkkoa sähkömarkkinalain 24 §:n 3 momentin vastaisesti. Energiamarkkinaviraston päätöksessä todetun mukaan vastuuvakuutuksen määrä on määriteltävä ja perusteltava tuotantolaitoksen mahdollisesti aiheuttamien realistisesti arvioitujen vahinkojen mukaisesti.

Energiamarkkinaviraston valituksenalaisen päätöksen mukaan Verkko Korpela Oy:n on tullut toimittaa päätöksessä esitettyjen vaatimusten mukainen verkkopalvelusopimus Energiamarkkinavirastolle 1.11.2013 mennessä.

Energiamarkkinaviraston nimi on sittemmin 1.1.2014 lukien muutettu Energiavirastoksi.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Verkko Korpela Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen Energiamarkkinaviraston päätöksen 23.9.2013 dnro 376/420/2013. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Energiaviraston korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 27.636 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Valituksenalaisessa päätöksessä on virheellisesti katsottu, että verkkopalvelusopimuksen irtisanomisaika olisi sähkömarkkinalain vastainen. Toholammin Energia Oy ei ole sähkömarkkinalaissa tarkoitettu loppukäyttäjä, eikä valittajan ja Toholammin Energia Oy:n välinen verkkopalvelusopimus ole sähkömarkkinalaissa määritelty sähköverkkosopimus. Näin ollen sähkömarkkinalain 91 §:n säännös ei sovellu valituksenalaisessa päätöksessä tarkasteltuun, valittajan ja Toholammin Energia Oy:n väliseen sopimukseen. Sähkömarkkinalaki ei sisällä säännöksiä sähkön tuottajan ja jakeluverkonhaltijan välisen tuotannon verkkopalvelusopimuksen irtisanomisajoista.

Lisäksi on huomattava, että valittajan ja Toholammin Energia Oy:n välillä 26.8.2013 solmitun tuotannon verkkopalvelusopimuksen mukaan sopimus on ollut voimassa toistaiseksi. Sopimus on voitu irtisanoa ja päättää voimassa olevien Energiateollisuus ry:n yleisten sopimusehtojen TVPE 11 ja VPE 2010 mukaisesti. Sähkön tuottajan osalta irtisanomisaika on ollut kaksi viikkoa.

Valituksenalaisessa päätöksessä on sovellettu virheellisesti myös sähkömarkkinalain 24 §:n 3 momenttia, arvioitaessa valittajan ja Toholammin Energia Oy:n välisessä tuotannon verkkopalvelusopimuksessa edellytettyä vastuuvakuutuksen määrää. Kyseinen säännös koskee vain verkkopalvelun hinnoittelua. Valituksenalaisessa päätöksessä ei siten ole voitu velvoittaa valittajaa muuttamaan edellä mainitun sähköverkkosopimuksen ehtoja sanotun sähkömarkkinalain säännöksen nojalla.

Sopimuksessa edellytetty vastuuvakuutuksen määrä on myös ollut täysin tavanomainen ja perustunut realistisesti arvioituun riskiin. Valittaja vaatii kaikilta uusilta sähköntuotantolaitoksilta voimassa olevaa vastuu- ja/tai tuotevakuutusta. Vaaditun vastuuvakuutuksen määrä perustuu tuotantolaitosten kokoon, sijaintiin ja realistiseen arvioon riskistä sekä mahdollisen vahingon määrästä.

Valituksenalaisessa päätöksessä on virheellisesti tulkittu, että vastuuvakuutuksen minimimäärä olisi arvioitu jokaisen alueen sähkönkäyttäjän suurimman mahdollisen vahingon mukaan. Vaadittu määrä olisi tällöin ollut moninkertainen nyt vaadittuun 3.000.000 euron määrään verrattuna. Pienenkin tuotantolaitoksen aiheuttama vahinko voi olla suuri.

Toholammin Energia Oy:n on mahdollista saada vastuuvakuutus kohtuullisilla kustannuksilla, eivätkä vastuuvakuutuksessa ensimmäisen korvattavan miljoonan jälkeen tulevat lisämiljoonat nosta samassa suhteessa vakuutusmaksun määrää. Vakuutuksesta maksettava vakuutusmaksu on suuruusluokaltaan täysin eri asia kuin vastuuvakuutuksen perusteella korvattava määrä. Vakuutusmaksun suuruuteen voi vaikuttaa myös valitun omavastuun kautta.

Verkkopalvelusopimuksessa edellytetty ehto ei ole ollut perusteeton eikä se ole ollut omiaan rajoittamaan sähkökaupan kilpailua. On myös huomattava, että Toholammin Energia Oy on pystynyt hankkimaan edellytetyn vakuutuksen.

Lausunto

Vaatimukset

Energiavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perusteet

Valituksenalainen päätös ei ole perustunut sähkömarkkinalain 91 §:n ilmeisen virheelliseen soveltamiseen. Toholammin Energia Oy on sähkömarkkinalaissa tarkoitettu loppukäyttäjä, koska se ostaa sähköä myös omaan käyttöönsä. Valittajan ja Toholammin Energia Oy:n välinen verkkopalvelusopimus on sähkömarkkinalain 84 §:ssä tarkoitettu sähköverkkosopimus ainakin siltä osin kuin siinä on kysymys ehdoista, jotka liittyvät tuottajan omaan käyttöönsä ostaman sähkön jakeluun. On kuitenkin tulkinnanvaraista, kuluuko tuotannon verkkopalvelusopimus siltä osin kuin siinä on kysymys ehdoista, jotka koskevat yksinomaan sähkön tuotantoa ja toimittamista jakeluverkkoon, sähköverkkosopimuksen määritelmään ja siten sähkömarkkinalain 91 §:n soveltamisalaan.

Sähkömarkkinalakiin sisältyvän määritelmän mukaan loppukäyttäjällä tarkoitetaan asiakasta, joka ostaa sähköä omaan käyttöönsä. Sähkömarkkinalaissa tai sen esitöissä kyseistä määritelmää ei ole rajattu esimerkiksi sillä perusteella, missä määrin sanottu asiakas ostaa sähköä omaan käyttöönsä. Määritelmää ei ole rajattu myöskään sillä perusteella, mitä toimintaa asiakas harjoittaa. Sähkömarkkinalakia ei voida tulkita myöskään siten, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kuuluminen tietyn sähköalan yrityksen määritelmään piiriin tarkoittaisi, ettei tämä voisi kuulua myös sähköalan yrityksen asiakkaan, mukaan lukien verkon käyttäjän, määritelmän piiriin. Näin ollen tuottaja voi olla myös loppukäyttäjä. Sähkön tuottajakin on sähkömarkkinalain 3 §:n 18 kohdan loppukäyttäjän määritelmän mukaisesti asiakas, jos se ostaa sähköä omaan käyttöönsä. Loppukäyttäjän määritelmän rajaamiselle esimerkiksi sillä perusteella, onko kyseessä sähkön nettokuluttaja vai nettotuottaja ei löydy perusteita, vaan loppukäyttäjiä ovat kaikki asiakkaat, jotka ostavat sähköä omaan käyttöönsä.

Erityisesti pienimuotoisessa sähköntuotannossa on vuosittain huoltoja, joiden aikana voimalat eivät toimita sähköä sähköverkkoon, vaan niille toimitetaan sähköä. Lisäksi voimalaitoksella voi olla sellaista oman tuotannon kulutusta, jota varten voimalaitos ostaa sähköä omaan käyttöönsä. Näin ollen Toholammin Energia Oy on ainakin voimalaitosten huoltoseisokkien ajan sähkömarkkinalain mukainen loppukäyttäjä. Lisäksi on huomattava, että valittajan ja Toholammin Energia Oy:n välisen verkkopalvelusopimuksen liitteenä ovat olleet valittajan siirtohinnat ja palvelumaksut, jotka ovat koskeneet sähkön jakelua Toholammin Energia Oy:lle. Myös tämä on puoltanut sitä, että Toholammin Energia Oy on sähkömarkkinalainsäädännössä tarkoitettu loppukäyttäjä.

Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole tulkittu virheellisesti sähkömarkkinalain 24 §:n 3 momenttia. Kyseisen säännöksen nojalla voidaan arvioida erinäisiä verkkopalveluehtoja. Säännöksen soveltamisen kannalta oleellisia ovat ehdon vaikutukset verkon käyttäjän mahdollisuuteen käyttää verkkoa sekä sähkökaupan kilpailuun.

Edellä mainitun sähkömarkkinalain säännöksen soveltuminen muihinkin kuin muodollisesti hinnoittelua koskeviin verkkopalvelun ehtoihin käy ilmi kyseisen säännöksen esitöistä. Lisäksi sähkömarkkinalain esitöissä on vahvistettu, ettei lainsäätäjän tarkoituksena ole ollut muuttaa aikaisemmin voimassa olleen sähkömarkkinalain soveltamiskäytäntöjä mainitulta osin. On myös huomattava, että säännöksen tarkoitus on turvata tosiasiallinen verkkoon pääsy ja estää syrjintä verkon käyttäjien välillä. Muukin kuin muodollisesti hinnoittelua koskeva ehto voi nostaa verkon käyttäjän kustannuksia käyttää verkkoa. Joka tapauksessa valittajan Toholammin Energia Oy:lle tarjoamien verkkopalvelujen ehdot eivät ole olleet vaaditun vastuuvakuutuksen määrän osalta sähkömarkkinalain 18 §:n mukaisia.

Valittajan edellyttämän vastuuvakuutuksen määrä ei ole perustunut realistiseen arvioon riskistä ja vahingoista. Valittajan edellyttämän suojauksen toimintavarmuuden taso on korkea, joten todennäköisyys riskin realisoitumiselle on hyvin alhainen. Lisäksi suojaus kuuluu osittain verkonhaltijan velvoitteiden piiriin. Edelleen suurimman mahdollisen haitan realisoituminen on käytännössä mahdotonta.

Vastuuvakuutuksen edellyttämistä ei myöskään ole pidettävä alalla tavanomaisena. Esimerkiksi Energiateollisuus ry:n suosittelemissa sähköntuotannon verkkopalveluehdoissa ei ole vastuuvakuutusta koskevaa ehtoa. Lisäksi Energiaviraston selvityksen mukaan valittajan naapurina oleva jakeluverkonhaltija ei peri 20 kilovoltin verkkoon liittyviltä tuotantolaitoksilta vastuuvakuutuksia.

Pelkästään se seikka, että Toholammin Energia Oy on tehnyt asiassa tutkintapyynnön vaaditun vastuuvakuutuksen määrästä osoittaa, että sanotulla kysymyksellä on taloudellista merkitystä sen kannalta. Merkitystä ei ole sillä seikalla, että Verkko Korpela Oy:n ja Toholammin Energia Oy:n välillä on sopimus. Jotta Toholammin Energia Oy on voinut aloittaa voimalaitoksen sähköntuotannon, sillä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin hankkia valittajan edellyttämä vastuuvakuutus.

Valittajan esittämien vaatimusten hyväksyminen vastuuvakuutusten osalta tarkoittaisi sitä, että erittäin tiiviisti asutetuilla alueilla toimivat jakeluverkonhaltijat sekä kantaverkonhaltija voisivat edellyttää verkkoon liittyviltä tuottajilta mittavia vastuuvakuutuksia.

Valittajan vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on perusteeton asian lopputuloksesta riippumatta.

Valittajan vastaselitys

Tarkasteltavana oleva sopimus ei ole koskenut lainkaan sähkön ostamista. Asiassa on kysymys vain valittajan ja Toholammin Energia Oy:n välillä solmitusta sähkön tuotannon verkkopalvelusopimuksesta. Tuotannon verkkopalvelusopimuksen liitteenä olleet valittajan siirtohinnat ja palvelumaksut eivät ole muuttaneet sanottua sopimusta myyntisopimukseksi. Mainitut hinnat ja maksut ovat olleet kyseisen sopimuksen liitteenä, koska hinnastossa on esitetty kaikkia sähköverkon asiakkaita koskevat palvelumaksut. Nämä ovat koskeneet myös sähköntuottajia.

Sähkömarkkinalain 24 §:n 3 momentin sanamuoto ei tue tulkintaa, että kyseinen säännös soveltuisi kaikkien verkonhaltijan asettamien ehtojen arviointiin. Se, että säännöksen esitöissä on sanan "hinnoittelu" jälkeen ja sijasta käytetty sanaa "ehto" ei tue sitä, että kyseistä lainkohtaa voisi lain sanamuodon vastaisesti soveltaa mihin tahansa ehtoihin. Kyseinen lainkohta käsittelee ainoastaan hinnoittelua. Mikäli valituksenalainen päätös olisi perustettu muille ehdoille kuin hinnoittelulle, tai jopa muiden ehtojen määräytymisperusteille, päätöstä olisi ollut mahdollista perustella lain 24 §:n 1 momentin sanamuodon mukaisesti. Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole kuitenkaan tehty näin.

Vaadittu vastuuvakuutus maksaa ainoastaan noin 5.000 euroa vuodessa, joten se ei voi olla perusteeton tai rajoittaa sähkökaupan kilpailua. Energiaviraston ehdottamat tekniset ratkaisut olisivat merkittävästi kalliimpia verrattuna vaadittuun, kohtuulliseen ja perusteltuun vastuuvakuutukseen. Tekniset ratkaisut eivät myöskään poistaisi vahingon mahdollisuutta.

Vaikka Toholammin Energia Oy:n tuotantolaitos on pienimuotoinen laitos, se on kooltaan suuri suhteessa sen käyttämään jakeluverkkoon. Lisäksi kyseessä oleva tuotantolaitos on pilottiprojekti, johon liittyy aina suurempia riskejä kuin vakiintuneisiin tuotantolaitosmalleihin.

Valittaja ei voi ottaa vakuutusta korvaamaan Toholammin Energia Oy:n toiminnasta aiheutuvia vahinkoja. Valittaja ei voi myöskään kattaa tietyn yrityksen toiminnasta aiheutuvia vahinkoja verkkopalvelujen hinnoittelulla, koska tämä olisi epäoikeudenmukaista muita verkkopalvelujen käyttäjiä kohtaan.

Toholammin Energia Oy on vastuussa, jos sen suojalaitteet eivät toimi. Toholammin Energia Oy:n vastuuvakuutus kattaa juuri näitä sen omien laitteiden toimimattomuudesta aiheutuvia vahinkoja, jotka ovat täysin mahdollisia.

Sähköntuotannon verkkopalveluehdoissa säännellään vain sitä, mikä taho korvaa vahingot, mutta ei kuitenkaan määrätä tarkemmin, miten vahinkojen korvaaminen kussakin sopimuksessa järjestetään. Energiaviraston viittaama valittajan naapurina olevan jakeluverkonhaltijan toimintatapa ei ole alan yleinen käytäntö, minkä lisäksi on huomattava, että kyseinen yritys on huomattavasti valittajaa suurempi. Vastuuvakuutusten tai vastuiden kantamiseen tarkoitettujen muiden toimintatapojen käyttäminen sähköntuotannon verkkopalvelusopimuksissa kuuluu alan yleiseen käytäntöön.

Valittajan omistaa Korpelan voima kuntayhtymä, joka omistaa myös osan Toholammin Energia Oy:stä. Verkkopalveluehdot ovat kaikille syrjimättömät ja tasapuoliset.

Energiaviraston esittämä käsitys sähkömarkkinalain 18 §:n soveltumisesta asiaan toissijaisesti on virheellinen. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu valittajan verkkopalvelujen myyntihintojen ja

-ehtojen olevan tasapuolisia ja syrjimättömiä.

Energiaviraston lisäkirjelmä

Sähkömarkkinalain perusteella verkonhaltijalla on velvollisuus joka tilanteessa huolehtia sähköverkkonsa selektiivisestä suojauksesta. Verkonhaltija ei voi ulkoistaa tätä velvollisuuttaan verkkoonsa liittyneille verkon käyttäjille eikä täyttää velvollisuutta vastuuvakuutusta koskevalla vaatimuksella. Verkonhaltijalla on oikeus asettaa verkkoonsa liitettävälle teknisiä vaatimuksia, jotka voivat koskea myös suojausta. Toholammin Energia Oy on täyttänyt valittajan tarpeelliseksi katsomat tekniset vaatimukset.

Koska tuotannon liittymismaksun määrittämistä koskevien periaatteiden mukaisesti valittaja voi periä verkkoon liitettäviltä tuotantolaitoksilta liittymästä johtuvat verkon suojauksesta aiheutuvat kustannukset, valittaja voi kustantaa verkko-omaisuudessaan olevalle muuntamolle tarvittavat suojaukset, jos se katsoo, etteivät tuotantolaitoksen omat suojaukset suojaa verkon muita asiakkaita sähkömarkkinalain kehittämisvelvollisuuden edellyttämällä tavalla. Toholammin Energia Oy:n vastuuvakuutusta perustellessaan valittaja kuitenkin näyttää katsovan, ettei verkon suojaus toteudu riittävällä tavalla tuotantolaitoksen suojauksilla.

Vastuuvakuutusta koskevaa ehtoa arvioitaessa on otettava huomioon, että ehto heikentää Toholammin Energia Oy:ltä saadun selvityksen perusteella yhtiön mahdollisuuksia kilpailuttaa vakuutuksiaan markkinoilla, sillä vakuutusyhtiöt ovat kieltäytyneet myöntämästä valittajan vaatimaa vastuuvakuutusta.

Kyseessä olevan ORC-laitoksen tekniikka on uutta lähinnä lämmöntuotantonsa ja -siirtonsa osalta.

MARKKINAOIKEUDEN TÄYTÄNTÖÖNPANON KESKEYTTÄMISTÄ KOSKEVA RATKAISU

Markkinaoikeus on 30.10.2013 antamallaan päätöksellä keskeyttänyt Energiamarkkinaviraston valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpanon, kunnes Verkko Korpela Oy:n valitus markkinaoikeudessa on ratkaistu tai asiassa toisin määrätään.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Verkkopalvelusopimuksen irtisanomisaika

Asiassa markkinaoikeudessa on tältä osin ensisijaisesti kysymys siitä, onko valituksenalaisessa päätöksessä voitu katsoa, että valittajan ja Toholammin Energia Oy:n välisen tuotannon verkkopalvelusopimuksen sisältämä irtisanomisaika on ollut sähkömarkkinalain 91 §:n vastainen.

Sähkömarkkinalain 91 §:n 1 momentin mukaan jakeluverkonhaltija ei saa irtisanoa kuluttajan sähköverkkosopimusta. Muun sähköverkkosopimuksen jakeluverkonhaltija saa irtisanoa vain, jos sopimuksen pitäminen voimassa on lainsäädännön muutoksen tai olosuhteiden olennaisen muutoksen takia hänen kannaltaan kohtuutonta. Pykälän 2 momentin mukaan sähköverkkosopimuksen irtisanomisaika on loppukäyttäjälle kaksi viikkoa ja jakeluverkonhaltijalle kolme kuukautta. Pykälän 3 momentin mukaan mainitun pykälän säännöksistä ei saa poiketa loppukäyttäjän vahingoksi.

Sähkömarkkinalain 84 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain 13 luvun säännöksiä sovelletaan liittymissopimukseen, sähköverkkosopimukseen ja sähkönmyyntisopimukseen. Sähköverkkosopimukseen ja sähkönmyyntisopimukseen kyseisen luvun säännöksiä sovelletaan kuitenkin vain, jos sopimuksen osapuolena oleva loppukäyttäjä ostaa sähköä vähittäismyyjältä pääasiassa omaan käyttöönsä. Mainitun pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan sähköverkkosopimuksella tarkoitetaan jakeluverkonhaltijan ja loppukäyttäjän välistä sopimusta, joka koskee sähkönjakelua jakeluverkon kautta, ja muuta siihen liittyvää verkkopalvelua.

Sähkömarkkinalain 3 §:n 18 kohdan mukaan loppukäyttäjällä tarkoitetaan asiakasta, joka ostaa sähköä omaan käyttöönsä.

Markkinaoikeus toteaa, että valittajan ja Toholammin Energia Oy:n välisessä tuotannon verkkopalvelusopimuksessa on ollut muun ohella ehto, jonka mukaan sähköntuottajalta peritään tuotannon verkkopalvelumaksut kulloinkin voimassa olevan hinnaston mukaisesti. Lisäksi edellä mainitussa sopimuksessa on ollut ehtoja tuotetusta sähköstä ja sen laadusta, sähköntuotannon rajoittamisesta ja vahingonkorvauksesta. Sopimuksen liitteenä on ollut muun ohella valittajan siirtohinnat ja palvelumaksut, mutta itse sopimuksessa ei ole ollut ehtoa sähkön toimittamisesta Toholammin Energia Oy:lle. Asiassa ei ole myöskään muutoin ilmennyt, että Toholammin Energia Oy olisi voinut ostaa sanotun sopimuksen perusteella sähköä. Sitä vastoin asiassa on markkinaoikeudelle esitetty erillinen 1.2.2013 valittajan ja Toholammin Energia Oy:n välillä solmittu sähköverkkosopimus, jossa on ollut kysymys omakäyttösähkön toimittamisesta valittajan jakeluverkosta Toholammin Energia Oy:n voimalaitokselle.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että valituksenalaisen päätöksen kohteena olleessa valittajan ja Toholammin Energia Oy:n välisessä tuotannon verkkopalvelusopimuksessa ei ole ollut kysymys kyse sähkömarkkinalain 84 §:n 1 momentissa tarkoitetusta sähköverkkosopimuksesta, jonka osapuolena oleva loppukäyttäjä ostaisi sähköä vähittäismyyjältä pääasiassa omaan käyttöönsä ja jota olisi siten voitu arvioida sähkömarkkinalain 91 §:n nojalla.

Edellä mainittua ei anna aihetta arvioida toisin se, että ostaessaan sähköä Toholammin Energia Oy voi olla sähkömarkkinalain 3 §:n 16 kohdassa tarkoitettu asiakas ja saman pykälän 18 kohdassa tarkoitettu loppukäyttäjä.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että valituksenalainen päätös on virheellinen siltä osin, kun siinä on todettu valittajan ja Toholammin Energia Oy:n välisen tuotannon verkkopalvelusopimukseen sisältyneen irtisanomisajan olevan sähkömarkkinalain 91 §:n vastainen. Valituksenalainen päätös on siten tältä osin kumottava.

Verkkopalvelusopimuksessa olevan vakuutusehdon kohtuullisuus

Asiassa markkinaoikeudessa on tältä osin ensisijaisesti kysymys siitä, onko valituksenalaisessa päätöksessä voitu arvioida valittajan ja Toholammin Energia Oy:n väliseen tuotannon verkkopalvelusopimukseen sisältynyttä vastuuvakuutuksen määrää koskevaa ehtoa sähkömarkkinalain 24 §:n 3 momentin säännöksen nojalla.

Sähkömarkkinalain 24 §:ssä säädetään verkkopalvelujen myyntiehdoista ja hinnoittelusta. Pykälän 3 momentin mukaan verkkopalvelujen hinnoittelussa ei saa olla perusteettomia tai sähkökaupan kilpailua ilmeisesti rajoittavia ehtoja. Siinä on kuitenkin otettava huomioon sähköjärjestelmän toimintavarmuus ja tehokkuus sekä kustannukset ja hyödyt, jotka aiheutuvat voimalaitoksen liittämisestä verkkoon.

Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että valittajan ja Toholammin Energia Oy:n väliseen tuotannon verkkopalvelusopimukseen sisältynyttä vastuuvakuutuksen määrää koskevaa ehtoa on arvioitava sähkömarkkinalain 24 §:n 3 momentissa ilmaistujen vaatimusten mukaisesti. Päätöksessä on muun ohella todettu, että kyseessä ei sinällään ole ilmeisen perusteeton tai kilpailua ilmeisesti rajoittava ehto. Päätöksen mukaan Toholammin Energia Oy:n tuotantolaitos on kuitenkin suhteellisen pieni ja siltä verkkopalvelusopimuksessa vaaditun tuotevastuu- ja vastuuvakuutuksen määrää, joka kyseessä olevassa sopimuksessa on ollut 3.000.000 euroa, ei ole realistisesti perusteltu ja se siten rajoittaa perusteettomasti asiakkaan mahdollisuuksia käyttää verkkoa sähkömarkkinalain 24 §:n 3 momentissa ilmaistujen edellytysten vastaisesti.

Kuten edellä on todettu, sähkömarkkinalain 24 § koskee vain verkkopalvelujen myyntihintoja ja -ehtoja. Tähän nähden sähkömarkkinalain 24 §:n ei ole katsottava olevan sovellettavissa tuotannon verkkopalvelusopimuksen ehtojen arvioimiseen.

Edellä mainittu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että valituksenalaisessa päätöksessä sovellettu sähkömarkkinalain 24 §:n 3 momentti ei ole ollut sovellettavissa valituksenalaisen päätöksen kohteena olleen valittajan ja Toholammin Energia Oy:n välisen tuotannon verkkopalvelusopimuksen ehtojen arvioimiseen. Valituksenalaista päätöstä ei siten olisi tullut perustaa kyseiseen säännökseen. Valituksenalainen päätös on näin ollen sanotuilta osin perustunut väärään lain soveltamiseen. Energiaviraston ei ole myöskään katsottava valituksenalaisen päätöksen perusteluissa arvioineen Verkko Korpela Oy:n Toholammin Energia Oy:ltä edellyttämästä vakuutussuojasta aiheutuvien tosiasiallisten kustannusten merkitystä asiassa.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että valituksenalainen päätös on ollut virheellinen myös siltä osin kuin siinä on katsottu sähkömarkkinalain 24 §:n 3 momentin soveltuvan päätöksen kohteena olleen valittajan ja Toholammin Energia Oy:n välisen tuotannon verkkopalvelusopimuksen ehtojen arvioimiseen. Valituksenalainen päätös on siten kumottava myös mainitulta osin.

Kysymyksessä olevan asian luonne huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei edellä mainitun vastuuvakuutuksen määrää koskevan kysymyksen arviointi muiden kuin sähkömarkkinalain 24 §:n 3 momentin säännöksen nojalla tule käsillä olevassa tilanteessa näin markkinaoikeudessa ensimmäisenä asteena kysymykseen edes viivytyksen välttämiseksi.

Johtopäätös

Edellä esitetyn perusteella Energiamarkkinaviraston päätös on kumottava ja asia on palautettava Energiavirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä mainitussa pykälässä ja sanotun lain 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, mikäli valittaja joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Energiavirasto on näin ollen velvoitettava korvaamaan Verkko Korpela Oy:n oikeudenkäyntikulut asian laatu ja laajuus huomioon ottaen markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

Lopputulos

Markkinaoikeus kumoaa Energiamarkkinaviraston päätöksen 27.9.2013 dnro 376/420/2013 ja palauttaa asian Energiavirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Markkinaoikeuden 30.10.2014 antama täytäntöönpanon keskeyttämistä koskeva määräys raukeaa.

Markkinaoikeus velvoittaa Energiaviraston korvaamaan Verkko Korpelan Oy:n oikeudenkäyntikulut 20.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen, Jaakko Ritvala ja Olli Wikberg sekä asiantuntijajäsen Veli-Pekka Nurmi.

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.