MAO: 372/13

Vaatimukset

Kuluttaja-asiamies on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää Oy Parknet Ab:tä 50.000 euron sakon uhalla käyttämästä kuluttajasopimuksissa sopimusehtoa, jonka mukaan Oy Parknet Ab:llä on oikeus puolitoistakertaistaa erääntynyt 40 euron valvontamaksu, tai käyttämästä muuta vastaavaa sopimusehtoa, joka oikeuttaa Oy Parknet Ab:n veloittamaan erääntyneen valvontamaksun perimisestä kuluina enemmän kuin mihin yhtiö on enintään oikeutettu saatavien perinnästä annetun lain säännösten perusteella.

Perusteet

Oy Parknet Ab (jäljempänä myös Parknet), jonka päätoimialana on maksullinen pysäköinti, on marraskuuhun 2012 saakka soveltanut yksityisessä pysäköinninvalvonnassa sopimusehtoa, joka on mahdollistanut 40 euron suuruisen valvontamaksun puolitoista-kertaistamisen 60 euroon. Valvontamaksulomakkeessa on ilmoitettu, että 40 euron valvontamaksu on maksettava 14 päivän kuluessa lomakkeen päiväyksestä lomakkeeseen oheistettua tilisiirtolomaketta käyttäen ja että, mikäli valvontamaksua ei ole maksettu 14 vuorokauden sisällä, on yhtiöllä oikeus puolitoistakertaistaa valvontamaksun suuruus. Maksun korotuksesta on ilmoitettu valvontamaksulomakkeen lisäksi Parknetin verkkosivuilla ja myös pysäköintialueilla olevissa opasteissa, joissa Parknet on nimetty alueella pysäköintiä valvovaksi yritykseksi.

Parknet harjoittaa pysäköinninvalvontaa elinkeinonharjoittajana omaan lukuunsa tähdäten toiminnallaan taloudellisen hyödyn hankkimiseen. Parknetin harjoittamassa yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kysymys pysäköinninvalvontaa merkityllä alueella harjoittavan yhtiön eli Parknetin ja alueelle pysäköineen auton kuljettajan välille syntyneestä alueen opastetaulujen ehtojen mukaisesta pysäköintiä koskevasta yksityisoikeudellisesta sopimuksesta, joka sisältää velvoitteen suorittaa valvontamaksu Parknetille siinä tapauksessa, että pysäköinti on tapahtunut Parknetin määrittelemien ehtojen vastaisesti. Ottaen huomioon kulutushyödykkeen ja kuluttajan määritelmien laajuuden mainitussa sopimuksessa on kysymys kuluttajansuojalain soveltamisalaan kuuluvasta kulutushyödykettä koskevasta elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisestä sopimuksesta.

Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinon-harjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana. Kyseisen yleislausekkeen nojalla voidaan puuttua sellaiseen sopimuskäytäntöön, joka pyrkii mitätöimään kuluttajien eduksi säädettyjen oikeusnormien merkitystä. Kohtuullisuuden rajan määrittelemiseen on saatavissa johtoa saatavien perinnästä annetun lain (perintälaki) säännöksistä. Valvontamaksun puolitoistakertaistaminen 40 eurosta 60 euroon aiheuttaa kuluttajalle huomattavasti enemmän kuluja, kuin mihin Parknet olisi perintälain säännösten perusteella oikeutettu. Mainittua ehtoa on siten pidettävä kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n 1 momentin vastaisena.

Kuluttaja-asiamiehellä on sopimusehtoja koskevien kuluttajansuojalain säännösten valvonnassa ensisijainen päätösvalta siltä osin, katsotaanko jokin sopimusehto säännösten vastaiseksi ja mihin toimiin sen johdosta on ryhdyttävä. Kuluttaja-asiamies on siten voinut saattaa asian markkinaoikeuteen vaaditun kiellon määräämiseksi. Kuluttajansuojalain 3 luvun 2 §:n 1 momentti huomioon ottaen kiellon määrääminen on asiassa tarpeellista.

Ottaen huomioon eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain (1528/2001) 20 §:n Parknetin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on puheena olevassa kuluttajansuojalain mukaisessa asiassa hylättävä riippumatta asian lopputuloksesta.

VASTAUS

Vaatimukset

Oy Parknet Ab on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti jättää hakemuksen tutkimatta ja toissijaisesti hylkää sen.

Lisäksi Oy Parknet Ab on vaatinut, että kuluttaja-asiamies velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 5.483 eurolla korkoineen, mikäli hakemus jätetään tutkimatta.

Perusteet

Parknet on jo ennen hakemuksen vireille tuloa luopunut marraskuussa 2012 vapaaehtoisesti käyttämästä valvontamaksun puolitoista-kertaistamista koskevaa ehtoa. Asiassa ei siten ole kuluttajien oikeussuojan kannalta tarvetta hakemuksen mukaisen kiellon määräämiselle. Koska markkinaoikeudella ei ole muutenkaan toimivaltaa tutkia kuluttaja-asiamiehen hakemusta, hakemus on ensisijaisesti jätettävä tutkimatta.

Asiaa ei tule arvioida kuluttajansuojalain perusteella, sillä valvontamaksussa ei ole kysymys kulutushyödykkeestä eikä yksityisen pysäköinninvalvonnan hankkijana ole kuluttaja. Parknet ei ole asiassa kuluttajansuojalaissa tarkoitettu elinkeinonharjoittaja, sillä se ei myy tai muuten tarjoa vastiketta vastaan mitään hyödykkeitä kuluttajien hankittaviksi. Parknet ei tarjoa pysäköinninvalvontaa kuluttajille vaan kiinteistön omistajille tai haltijoille, jotka tekevät asiaan liittyvät sopimukset Parknetin kanssa. Kiinteistön omistaja tai haltija saa asettaa vapaasti kiinteistön käyttöä koskevat ehdot, mukaan lukien sopimussakot.

Asiassa on kysymys kiinteistön käyttöä koskevasta sopimuksesta, joka on tehty kiinteistön omistajan tai haltijan ja ajoneuvon pysäköijän välillä, sekä tällaisen sopimusvapauden puitteissa tehdyn kiinteistön käyttöä koskevan sopimuksen ehtojen noudattamisen valvonnasta yksityisen pysäköinninvalvontayrityksen eli tässä tapauksessa Parknetin toimesta. Kun ajoneuvon kuljettaja tulee kiinteistölle ja päättää pysäköidä autonsa sinne, merkitsee se sitä, että hän hyväksyy kiinteistön käytölle asetetut, opastetauluista ilmenevät pysäköintiehdot. Mainituissa ehdoissa on sovittu valvontamaksusta, joka on maksettava, jos ehtoja ei noudateta. Valvontamaksu on näin ollen sopimuksessa sovittu rangaistusluonteinen sopimussakko, joka tulee maksettavaksi sopimusrikkomuksen perusteella. Kuluttaja-asiamies ei voi asettaa rajoitteita sopimusvapauden puitteissa kiinteistön käyttöä varten tehtyjen sopimusehtojen valvomiselle.

Parknetin pysäköinninvalvonnasta saama tulo on kokonaisuudessaan valvontamaksuista saatavaa tuloa. Valvontamaksun maksaja on voinut päättää, sitoutuuko hän kiinteistön käyttöä koskevaan sopimukseen maksamalla sopimussakon 14 vuorokauden kuluessa vai myöhemmin, jolloin sopimussakkoon on ennalta ilmoitetun mukaisesti tullut 50 prosentin korotus. Koska kiinteistöä käyttäneellä ajoneuvon pysäköijällä on ollut vapaa mahdollisuus päättää sekä pysäköintiehtojen että valvontamaksun puolitoistakertaistamista koskeneiden ehtojen hyväksymisestä, hakemuksen kohteena olevaa valvontamaksun puolitoistakertaistamista koskenutta ehtoa ei ole pidettävä kohtuuttomana siinäkään tapauksessa, että sitä arvioitaisiin kuluttajansuojalain perusteella.

TODISTELU

Asiakirjatodisteet

Kuluttaja-asiamies

1. Oy Parknet Ab:n valvontamaksulomake
2. Tuloste yle.fi-verkkosivuilta, "Yksityinen pysäköinninvalvonta levittäytyy"
3. Aluehallintoviraston ylläpitämä luettelo voimassa olevista perintätoimen luvista
4. Tuloste parknet.fi-verkkosivuilta, "Yksityistä pysäköinninvalvontaa"

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Parknet on osakeyhtiö, jonka toimialana on muun ohella yksityinen pysäköinninvalvonta. Parknet harjoittaa yksityisillä pysäköintialueilla pysäköintiehtojen noudattamisen valvontaa alueiden omistajien tai haltijoiden kanssa tekemiensä sopimusten perusteella.

2. Yksityisillä pysäköintialueilla olleissa Parknetin opastetauluissa on ilmoitettu, että alueelle pysäköivän ajoneuvon kuljettaja hyväksyy pysäköimällä alueen pysäköintiehdot ja että ajoneuvon kuljettajalta veloitetaan ehtojen vastaisesta pysäköinnistä 40 euron valvontamaksu. Lisäksi opastetauluissa on ilmoitettu 40 euron valvontamaksun maksamiseen liittyen seuraavaa: "Mikäli maksua ei ole suoritettu 14 vuorokauden kuluessa, Oy Parknet Ab:llä on oikeus korottaa valvontamaksu 60 euroon."

3. Valvontamaksun korotusoikeudesta on ilmoitettu pysäköintiehtoja rikkoneelle ajoneuvon kuljettajalle paitsi opastetauluissa myös hänelle annetussa valvontamaksulomakkeessa. Lomakkeesta on valvontamaksun korotusoikeuden lisäksi ilmennyt ehtojen vastaisen pysäköinnin syy, kuten esimerkiksi pysäköinti muualla kuin merkityllä paikalla.

4. Ennakkopäätöksessä KKO 2010:23 on katsottu, että auton pysäköimisellä yksityiselle alueelle on syntynyt pysäköinnin valvontaa alueella harjoittaneen yhtiön ja alueelle pysäköineen auton kuljettajan välille opastetaulun ehtojen mukainen pysäköimistä koskeva sopimus, joka on sisältänyt velvoitteen suorittaa valvontamaksu siinä tapauksessa, että pysäköinti on tapahtunut ehtojen vastaisesti. Mainittu ratkaisu on koskenut tilannetta, jossa pysäköinnistä ei ole peritty aikaan perustuvaa korvausta, vaan pysäköinti on ollut eräin poikkeuksin kielletty, ja kiellon vastaisesta pysäköinnistä on peritty kiinteämääräinen valvontamaksu.

5. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Parknetin toiminta on vastannut mainitun ennakkopäätöksen tilannetta. Tämä merkitsee ennen muuta sitä, että markkinaoikeuden arvioitavana oleva sopimusehto liittyy Parknetin ja auton valvottavalle alueelle pysäköineen kuljettajan väliseen sopimukseen.

6. Edellä lausuttu huomioon ottaen asiassa on kuluttaja-asiamiehen hakemuksen perusteella kysymys siitä, onko edellä mainittu Parknetin yksityisessä pysäköinninvalvonnassa käyttämä sopimusehto, jonka perusteella ajoneuvon kuljettaja on voinut joutua maksamaan 40 euron valvontamaksun lisäksi 20 euroa, ollut kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuuton.

Sopimusehdon liityntä kulutushyödykkeen tarjontaan

7. Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana. Säännöksen soveltamisen edellytyksenä on näin ollen se, että sopimusehto liittyy kulutushyödykkeen tarjontaan.

8. Kuluttajansuojalain 1 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeellä tarkoitetaan kuluttajansuojalaissa tavaroita, palveluksia sekä muita hyödykkeitä ja etuuksia, joita tarjotaan luonnollisille henkilöille tai joita tällaiset henkilöt olennaisessa määrässä hankkivat yksityistä talouttaan varten.

9. Kuten ratkaisussa KKO 2010:23 on todettu, auton pysäköimisellä alueelle syntyy pysäköinnin valvontaa alueella harjoittavan yhtiön ja alueelle pysäköineen auton kuljettajan välille opastetaulun ehtojen mukainen pysäköimistä koskeva sopimus. Tällaisessa pysäköintiä koskevassa sopimuksessa on kysymys elinkeinonharjoittajan tarjoamasta palvelusta. Näin ollen myös Parknetin käyttämä sopimusehto on liittynyt mainitunlaiseen palveluun ja se on siten liittynyt myös kulutushyödykkeen tarjontaan kuluttajille. Sillä, että sopimus on käsittänyt lähinnä ajoneuvon pysäköineen kuljettajan sitoutumisen pysäköintikiellon rikkomisesta aiheutuvaan seuraamukseen, ei ole merkitystä asian arvioinnissa.

10. Ottaen huomioon, että Parknetin käyttämä sopimusehto on liittynyt kulutushyödykkeen tarjontaan kuluttajille, asiassa on seuraavaksi arvioitava sitä, onko Parknetin käyttämä sopimusehto ollut kuluttajien kannalta kohtuuton.

Sopimusehdon kohtuuttomuus kuluttajien kannalta

11. Parknetin käyttämän sopimusehdon sisältönä on kuluttaja-asiamiehen mukaan ollut, että yhtiöllä on ollut oikeus puolitoistakertaistaa erääntynyt 40 euron valvontamaksu, mikäli valvontamaksua ei ole maksettu 14 vuorokauden sisällä. Kuluttaja-asiamiehen vaatimuksensa tueksi esittämästä käy ilmi, että väitetty ehdon kohtuuttomuus liittyy kuluttajilta ehdon perusteella veloitettavan lisämaksun euromäärään.

12. Ottaen huomioon kuluttaja-asiamiehen hakemuksen kohteena oleva sopimusehto, markkinaoikeus on istunnossa kiinnittänyt kuluttaja-asiamiehen huomiota korkolain säännöksiin sekä siihen, miten mainittua sopimusehtoa olisi sisältönsä puolesta oikeudellisesti luonnehdittava. Sen johdosta, että kuluttaja-asiamies on sopimusehdon väitetyn kohtuuttomuuden tueksi viitannut perintälakiin, markkinaoikeus on istunnossa tuonut esille, että ehdon kohtuuttomuuden arvioinnin kannalta merkitystä on annettava, ei niinkään perintälain säännöksille, vaan pikemminkin korkolain säännöksille.

13. Markkinaoikeus toteaa, että perintälain 1 §:n 1 momentin mukaan perinnällä tarkoitetaan perintälaissa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada velallinen vapaaehtoisesti suorittamaan erääntynyt velkojan saatava. Ehto, jonka käyttämistä kuluttaja-asiamies on vaatinut kiellettäväksi, ei ole liittynyt perintälaissa tarkoitettuun jo erääntyneen saatavan perintään. Sitä vastoin puheena olevassa sopimusehdossa on sen sanamuodon mukaisesti ollut kysymys valvontamaksun suorittamisen viivästymisen johdosta Parknetille maksettavasta 20 euron lisäsuorituksesta.

14. Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan arvioitaessa sopimusehdon kohtuullisuutta on otettava hinnan lisäksi huomioon muut asiaan vaikuttavat seikat. Säännöksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan (HE 8/1977 vp s. 36) sääntelyllä pyritään suojaamaan kuluttajia sellaisia elinkeinonharjoittajan käyttämiä sopimusehtoja vastaan, jotka tyypiltään ovat kohtuuttomia kuluttajansuojan kannalta. Kohtuullisuuden rajaa määritettäessä on otettava huomioon sopimuksen kokonaisvaikutukset sekä asianomaisen alan erityispiirteet. Sopimusehtoa, joka on muun kuin kuluttajansuojalakiin sisältyvän pakottavan säännöksen vastainen tai jonka tarkoituksena on tällaisen säännöksen kiertäminen, on pidettävä kohtuuttomana.

15. Parknetin käyttämä sopimusehto koskee edellä todetun mukaisesti valvontamaksun suorittamisen viivästyksen varalta maksettavaa lisäsuoritusta. Maksun viivästymisen johdosta perittävää korkoa koskevat säännökset ovat korkolaissa. Korkolain 2 §:n 2 momentin (232/2001) mukaan, jos velallisen sitoumus liittyy kulutusluottoa tai muuta kulutushyödykettä koskevaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen, sitoumus on tehoton siltä osin kuin velallinen olisi velvollinen maksamaan enemmän viivästyskorkoa kuin 4–11 §:ssä säädetään. Jos velallinen on viivästyskoron lisäksi tai sen sijasta sitoutunut viivästyksen varalta maksamaan provisiota, palkkiota tai vastaavaa toistuvaa suoritusta, suorituksen yhteenlaskettu määrä ei säännöksen mukaan saa ylittää mainittua viivästyskoron määrää. Korkolain 4 §:n 1 momentin viivästyskoron määrää koskevan säännöksen mukaan velan maksun viivästyessä velallisen on maksettava viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko.

16. Mainitut korkolain 2 §:n 2 momentin ja 4–11 §:n säännökset ovat pakottavia, eikä niistä voi sopimuksin poiketa kuluttajan vahingoksi. Korkolain säännösten estämättä velkojalla on kuitenkin oikeus saada kohtuulliset, todellisiin perimistoimenpiteisiin perustuvat kulut velalliselta.

17. Kun arvioidaan, onko tarkasteltavana oleva sopimusehto kohtuuton sillä perusteella, että se on pakottavan lainsäädännön vastainen, ei ole merkitystä sillä, että kuluttaja-asiamies on edellä todetuin tavoin erehtynyt sopimusehdon kohtuuttomuuden arvioinnissa merkityksellisen lainsäädännön suhteen.

18. Parknetin käyttämä kuluttajasopimuksen sopimusehto, joka on oikeuttanut 40 euron valvontamaksun puolitoistakertaistamiseen 60 euroon, on merkinnyt sitä, että ajoneuvon Parknetin valvomalle alueelle pysäköineet kuluttajat ovat saattaneet joutua maksamaan valvontamaksun suorittamisen viivästyksen vuoksi Parknetille korkolain mukaisen viivästyskoron ylittävän määrän. Koska Parknetin käyttämä sopimusehto on ollut korkolain pakottavien säännösten vastainen, se on ollut kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kuluttajien kannalta kohtuuton.

19. Kuten edellä on todettu, puheena oleva sopimusehto ei ole liittynyt perintälaissa tarkoitettuun jo erääntyneen saatavan perintään. Näin ollen siltä osin kuin kuluttaja-asiamies on vaatinut, että Parknetiä kielletään käyttämästä myös muuta vastaavaa sopimusehtoa, joka oikeuttaa Parknetin veloittamaan erääntyneen valvontamaksun perimisestä kuluina enemmän kuin mihin yhtiö on enintään oikeutettu perintälain säännösten perusteella, kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimus on hylättävä.

Kiellon määrääminen ja uhkasakon asettaminen

20. Kuluttajansuojalain 3 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta 1 §:n 1 momentin vastaisen sopimusehdon käyttämistä taikka uudistamasta sellaisen tai siihen rinnastettavan sopimusehdon käyttämistä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

21. Asiassa on riidatonta, että Parknet on lopettanut hakemuksessa tarkoitetun sopimusehdon käyttämisen jo ennen hakemuksen vireille tuloa markkinaoikeudessa. Kuten markkinaoikeuden päätöksissä on vakiintuneesti katsottu, kieltovaatimuksissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan jo toteuttaman menettelyn lainmukaisuuden arvioinnin ja lainvastaiseen menettelyyn perustuvan markkinaoikeudellisen kiellon määräämisen kannalta ei kuitenkaan ole merkitystä sillä, miten elinkeinonharjoittaja on sittemmin mahdollisesti muuttanut aiemmin toteuttamaansa menettelyä.

22. Kuluttajansuojalain 3 luvun 2 §:n 1 momentista seuraa, että elinkeinonharjoittajaa, joka on menetellyt saman luvun 1 §:n

1 momentin vastaisesti, voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta tällaista menettelyä. Kun elinkeinonharjoittajan jo toteuttama menettely katsotaan lainvastaiseksi, tulee siten pääsääntöisesti määrättäväksi myös sanottu kielto. Edellä kuluttajansuojalain vastaiseksi katsottua Parknetin menettelyä ei ole pidettävä siten vähämerkityksellisenä, että kiellon määrääminen olisi tästä syystä kuluttajansuojan kannalta tarpeetonta.

23. Kuluttajansuojalain esitöissä (HE 8/1977 vp s. 30) on käsiteltäessä markkinoinnin kieltämistä ja kiellon tehostamista uhkasakolla mainittu esimerkkinä tilanteesta, jossa uhkasakon asettaminen ei ehkä ole tarpeen se, että elinkeinonharjoittaja on ennalta ilmoittanut suostuvansa kuluttaja-asiamiehen vaatimuksiin, mutta kuluttaja-asiamies pitää ennakkoratkaisun saamista tärkeänä ja vie tästä syystä asian tuomioistuimeen. Vaikka vakiintuneesti onkin katsottu, että lainvastaisena pidetyn menettelyn lopettaminen ei yleensä ole peruste olla määräämättä kieltoa, menettelyn lopettaminen voidaan kuitenkin ottaa huomioon arvioitaessa uhkasakon asettamisen tarpeellisuutta. Todettu soveltuu myös asiaan, jossa on kysymys sopimusehdon käyttämisen kieltämisestä.

24. Parknetiä on edellä lausuttu huomioon ottaen kiellettävä uudistamasta kuluttajansuojalain vastaiseksi todettua menettelyä vaadituin tavoin. Ottaen huomioon, että Parknet on lopettanut hakemuksessa tarkoitetun sopimusehdon käyttämisen jo ennen hakemuksen vireille tuloa markkinaoikeudessa, markkinaoikeus katsoo, että asiassa on kuluttajansuojalain 3 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu erityinen syy jättää uhkasakko asettamatta. Kuluttaja-asiamiehen vaatimus kiellon tehostamisesta uhkasakolla on siten hylättävä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää Oy Parknet Ab:tä käyttämästä kuluttajasopimuksissa sopimusehtoa, jonka mukaan Oy Parknet Ab:llä on oikeus puolitoistakertaistaa erääntynyt 40 euron valvontamaksu.

Kieltoa on noudatettava heti.

Muut vaatimukset hylätään.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 13.12.2013.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Sami Myöhänen ja Pasi Yli-Ikkelä sekä asiantuntijajäsen Jaana Norio-Timonen.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen.