MAO:873/14
PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN
Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 27.2.2013 (liitteenä)
Päätöksestä on valitettu Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain kumoamisesta annetun lain voimaanpanosta annetun lain 2 §:n nojalla asia on siirtynyt markkinaoikeuden käsiteltäväksi.
ASIAN TAUSTA
Sepracor, Inc. on 27.6.1997 hakenut patenttia Suomessa jatketulla kansainvälisellä patenttihakemuksella keksintöön nimeltä "Deskarboetoksiloratadiinin (DCL) tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävän suolan käyttö valmistettaessa farmaseuttista tuotetta".
Patentti- ja rekisterihallitus on 27.2.2013 antamallaan päätöksellä hylännyt edellä mainitun hakemuksen.
ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA
Valitus
Vaatimukset
Sepracor, Inc. on vaatinut, että valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös kumotaan ja että hakemus patentin myöntämiseksi hyväksytään.
Perusteet
Deskarboetoksiloratadiinin (jäljempänä myös DCL) ei-sedatoiva antihistamiinivaikutus ei ole ollut tunnettu kysymyksessä olevan patenttihakemuksen tekemispäivänä.
Hakemuksen tekemispäivänä on ollut tunnettua, että esimerkiksi allergisen nuhan hoitamiseksi yhdisteen tulee olla selektiivinen
H1-reseptoriantagonisti. Sen paremmin Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D1 kuin viitejulkaisu D2 ei ole tarjonnut mitään opetusta siitä, onko DCL selektiivinen
H1-reseptoriantagonisti ja onko DCL tehokas kysymyksessä olevissa patenttivaatimuksissa mainittujen häiriöiden hoidossa. Loratadiinin tehokkuudesta julkaistut tiedot eivät ole vaikuttaneet mainittuun seikkaan.
Joka tapauksessa vaikka alan ammattimies olisi olettanut DCL:n olevan selektiivinen H1-reseptoriantagonisti, ei olisi ollut ilmeistä korvata kysymyksessä olevan keksinnön patenttivaatimusten mukaisesti loratadiinia DCL:llä. Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainituissa viitejulkaisuissa ei ole ollut kuvausta lääkkeenä käytettävän DCL:n farmakokinetiikasta. Ainoa mainittuihin viitejulkaisuihin sisältynyt kuvaus on liittynyt elimistössä loratadiinin metaboliittina syntyvään DCL:ään. Alan ammattimiehelle ei ole ollut ilmeistä, että DCL:llä olisi hyväksyttävä farmakokineettinen profiili ja teho annettaessa sitä potilaalle eristetyssä muodossa, ei epäsuorasti elimistössä syntyvänä metaboliittina.
Alan ammattimies olisi hakemuksen tekemispäivänä olettanut DCL:llä olevan erittäin ei-toivottuja sivuvaikutuksia, kuten esimerkiksi sydämen toimintaan ja kasvainten edistämiseen liittyvät vaikutukset sekä vuorovaikutus P450-sytokromin kanssa, minkä vuoksi alan ammattimies olisi luopunut käyttämästä DCL:ää kysymyksessä olevissa patenttivaatimuksissa lueteltujen ei-hengenvaarallisten häiriöiden hoidossa. Hakemuksen tekemispäivänä tunnettu tekniikka ja alalla vallinneet uskomukset eivät ole ohjanneet alan ammattimiestä käyttämään DCL:ää lääkkeen valmistuksessa vaan päinvastoin ovat tukeneet olettamusta DCL:n haitallisista vaikutuksista.
Kysymyksessä olevan keksinnön itsenäinen patenttivaatimus 1 on siten eronnut olennaisesti siitä, mikä on ollut tunnettua Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D1 tai D2 tai niiden yhdistelmästä.
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on todettu, että kyseisessä päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D3 kuvatut koostumukset ovat sisältäneet ei-steroidista anti-inflammatorista ainetta. Nyt kysymyksessä olevan keksinnön patenttivaatimukset viittaavat kuitenkin DCL:ään ja verentungosta vähentävään aineeseen ainoastaan halutun terapeuttisen vaikutuksen, kuten yskän ja vilustumisoireiden hoito, aikaansaamiseksi. Mikään seikka kyseisessä viitejulkaisussa D3 ei ole ohjannut alan ammattimiestä kokeilemaan DCL:ää kysymyksessä olevissa patenttivaatimuksissa mainittujen häiriöiden hoidossa. Edellä mainittu viitejulkaisu D3 ei ole myöskään käsitellyt ei-sedatoivien antihistamiinien antoon liittyviä haitallisia sivuvaikutuksia eikä terapeuttista käyttöä DCL:n ja verentungosta vähentävän aineen yhdistelmänä, ilman ei-steroidista
anti-inflammatorista ainetta, kuten ibuprofeenia. Itsenäinen patenttivaatimus 7 on siten eronnut olennaisesti mainitun viitejulkaisun D3 opetuksesta.
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on esitetty, ettei uusi tieteellinen löydös tunnettujen yhdisteiden vaikutusmekanismista ole patentoitavissa toista lääketieteellistä löytöä koskevana, jos löydös liittyy sellaiseen lääketieteelliseen sovellusalueeseen, johon yhdisteet on jo aikaisemmin osoitettu.
Kysymyksessä olevan keksinnön patenttihakemukseen liittynyt havainto DCL:n tehosta ja turvallisuudesta patenttivaatimuksissa mainittuina yhdistelminä ja niissä mainittuihin käyttöihin on eronnut olennaisesti aiemmin tunnetusta eikä sitä ole voinut pitää pelkkänä tieteellisenä löydöksenä hakemuksen tekemispäivänä. Lääketieteellisessä käytössä tunnettu aine tai seos voi olla patentoitavissa rajoitettuna tiettyyn täsmällisesti määriteltyyn toiseen lääketieteelliseen käyttöön. Tuotteen tulee olla uusi ja keksinnöllinen. Myös toisen lääketieteellisen käytön jälkeen keksityt käytöt ovat suojattavissa. Kysymyksessä olevan keksinnön patenttivaatimukset ovat määritelleet keksinnön täsmällisesti, jolloin vaatimusten kuvaama suoritusmuoto on ollut uusi ja keksinnöllinen.
Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto
Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D1 on ollut selvästi osoitettu, että deskarboetoksiloratadiini on ollut käyttökelpoinen ei-sedatoivana antihistamiinina allergisten reaktioiden hoidossa. Mainitussa viitejulkaisussa D1 ei ole mainittu allergista nuhaa ja nokkosihottumaa, mutta niiden on yleisesti tiedetty olevan tavallisimpia allergisia reaktioita.
Yhdisteen vaikutusmekanismin selvittäminen ei tee toista lääketieteellistä käyttöä keksinnölliseksi, jos käyttö liittyy sellaiseen lääketieteelliseen sovellusalueeseen, johon yhdiste on jo aikaisemmin osoitettu. Myöskään yhdisteen haitallisten sivuvaikutusten puuttumien ei ole sellainen tekninen teho, joka tekisi lääketieteellisen käytön keksinnölliseksi, kun yhdiste ja sen terapeuttinen teho on tunnettu.
DCL on loratadiinin metaboliitti. Sekä kysymyksessä olevan keksinnön patenttihakemuksen selityksessä että Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D2 on loratadiinin osoitettu olevan tehokas lääke allergisen nuhan ja nokkosrokon hoidossa.
Kysymyksessä olevan keksinnön itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen lääketieteellisen käytön ei ole voinut katsoa eronneen olennaisesti siitä tekniikasta, joka on ollut tunnettu Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D1, kun on otettu huomioon myös kyseisessä päätöksessä mainittu viitejulkaisu D2. Kysymyksessä olevan keksinnön patenttihakemuksessa ei ole annettu mitään osoitusta DCL:n tehosta mainitussa tarkoituksessa. Myöhemmin saaduilla myyntiluvilla ei ole vaikutusta patentoitavuutta arvioitaessa.
Kysymyksessä olevan keksinnön itsenäisen patenttivaatimuksen 7 kohteena on ollut DCL:n ja verentungosta vähentävän aineen käyttö valmistettaessa yskän, vilustumisen, influenssan tai vilustumisen kaltaisten oireiden ja niihin liittyvän epämukavuuden, päänsäryn, kivun, kuumeen ja yleisen pahanolontunteen hoitoon tarkoitettua farmaseuttista koostumusta. Kyseessä on ollut kahta tunnettua terapeuttisesti tehokasta yhdistettä sisältävän tuotteen uusi lääketieteellinen käyttö.
Kysymyksessä olevan keksinnön patenttihakemuksessa ei ole osoitettu lainkaan itsenäisen patenttivaatimuksen 7 mukaisen koostumuksen tehoa. Kahden lääkeaineen yhteiskäyttö on alan ammattimiehelle ilmeistä, eikä sen voida katsoa eroavan olennaisesti tunnetusta tekniikasta, ellei sen avulla osoiteta saatavan aikaan yllättävää tehoa.
Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D3 on ollut tunnettu DCL:n ja verentungosta vähentävän aineen, kuten pseudoefedriinin, yhteiskäyttö kysymyksessä olevan keksinnön itsenäisessä patenttivaatimuksessa 7 mainittujen oireiden hoidossa. Edellä mainitun viitejulkaisun D3 mukaisissa koostumuksissa on käytetty lisäksi ei-steroidista anti-inflammatorista yhdistettä, mikä ei ole sisältynyt kysymyksessä olevan keksinnön itsenäiseen patenttivaatimukseen 7.
Vaikka kysymyksessä olevan keksinnön itsenäisessä patenttivaatimuksessa 7 ei olekaan mainittu ei-steroidista anti-inflammatorista yhdistettä, on DCL:n ja verentungosta vähentävän aineen, kuten pseudoefedriinin, yhteiskäyttö ollut alan ammattimiehelle ilmeistä mainitun patenttivaatimuksen mukaisten oireiden hoidossa. Pseudoefedriinin on tiedetty ilman anti-inflammatorista yhdistettä vaikuttavan lieventävästi muun ohella yskään ja vilustumisoireisiin. Kysymyksessä olevan keksinnön itsenäisessä patenttivaatimuksessa 7 esitetylle yhdistelmälle ei ole myöskään osoitettu yllättävää tehoa, joten sen mukainen käyttö ei ole eronnut olennaisesti siitä, mikä on ollut tunnettua Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D3.
Valittajan lausuma
Kysymyksessä olevan patenttihakemuksen tekemispäivänä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan deskarboetoksiloratadiinillä olisi ollut vastaavat haittavaikutukset kuin loratadiinilla, jonka metaboliitti DCL on. Tästä syystä alan ammattimiehellä ei ollut syytä lähteä tutkimaan DCL:n käyttöä minkäänlaisten lääkkeiden valmistuksessa, eikä etenkään tavanomaisten ei-hengenvaarallisten häiriöiden hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden valmistuksessa. DCL:n käyttö ei siten ole ollut ilmeistä.
Kysymyksessä olevan keksinnön patenttivaatimusten mukaisen valmisteen tekninen teho on osoitettu lukuisin kokein hakemuksen tekemispäivän jälkeen. Nämä tulokset tukevat kysymyksessä olevan hakemuksen opetuksia.
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko kysymyksessä olevien patenttivaatimusten mukaisen keksinnön katsottava eronneen olennaisesti tunnetun tekniikan tason mukaisista ratkaisuista.
Oikeusohjeet
Patenttilain 1 §:n 1 momentin mukaan, joka on tehnyt mihin tekniikan alaan tahansa liittyvän keksinnön, jota voidaan käyttää teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään.
Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.
Patenttilain 2 §:n 5 momentin mukaan pykälän 1 momentissa oleva säännös, jonka mukaan keksinnön tulee olla uusi, ei estä myöntämästä patenttia tunnettuun, tietyssä mainitun lain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetussa menetelmässä käytettävään aineeseen, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu tässä menetelmässä (toinen lääketieteellinen käyttö).
Kysymyksessä olevien patenttivaatimusten mukainen keksintö
Valittajan patenttihakemuksessa esittämä keksintö koostuu itsenäisistä patenttivaatimuksista 1 ja 7 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista
2–6 ja 12 sekä 8–11 ja 13.
Patenttihakemuksessa tarkoitettu keksintö on määritelty itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 seuraavasti:
"Deskarboetoksiloratadiinin (DCL) tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävän suolan terapeuttisesti tehokkaan määrän käyttö valmistettaessa farmaseuttista tuotetta, joka on tarkoitettu ihmisen allergisen nuhan tai nokkosihottuman hoitoon, samalla kun vältetään myötä seuraava altistaminen haitallisille sivuvaikutuksille, jotka liittyvät ei-sedatoivien antihistamiinien antoon".
Keksinnön toinen suoritusmuoto on määritelty itsenäisessä patenttivaatimuksessa 7 seuraavasti:
"(i) Deskarboetoksiloratadiinin (DCL) tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävän suolan terapeuttisesti tehokkaan määrän ja (ii) verentungosta vähentävän aineen tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävän suolan terapeuttisesti tehokkaan määrän käyttö valmistettaessa farmaseuttista tuotetta, joka on tarkoitettu ihmisen yskän, vilustumisen, vilustumisen kaltaisten tai influenssan oireiden ja niihin liittyvän epämukavuuden, päänsäryn, kivun, kuumeen ja yleisen pahanolontunteen hoitoon, samalla kun vältetään myötä seuraava altistaminen haitallisille sivuvaikutuksille, jotka liittyvät ei-sedatoivien antihistamiinien antoon, jolloin farmaseuttisen koostumuksen aktiiviset ainesosat ovat (i) deskarboetoksiloratadiini (DCL) tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola ja (ii) verentungosta vähentävä aine tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola".
Tunnettu tekniikka
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on tunnetun tekniikan osalta viitattu seuraaviin viitejulkaisuihin:
D1: WO 85/03707 A1
D2: US 4282233
D3: US 4990535.
Edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 tunnetaan deskarboetoksiloratadiinin käyttö. Kyseisessä julkaisussa esitetyn mukaan DCL on ei-sedatoiva antihistamiini, jota käytetään allergisten reaktioiden hoidossa.
Edellä mainittu viitejulkaisu D2 koskee loratadiinia, jonka metabolinen johdannainen DCL on. Kyseisestä viitejulkaisusta ilmenee, että loratadiini on ei-sedatoiva antihistamiini, jota käytetään allergisen nuhan ja nokkosihottuman hoidossa.
Edellä mainitussa viitejulkaisussa D3 esitetään DCL:n ja verentungosta vähentävän aineen (esimerkiksi pseudoefedriini) sekä ei-steroidisen anti-inflammatorisen aineen (esimerkiksi ibuprofeeni) yhteiskäyttö. Kyseisessä julkaisussa esitetyn mukaan julkaisun mukaisella tuotteella hoidetaan yskää, vilustumista ja influenssan tai vilustumisen kaltaisia oireita.
Uutuus ja keksinnöllisyys
Itsenäinen patenttivaatimus 1
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on sinänsä katsottu, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen käyttö on uusi tunnettuun tekniikkaan nähden.
Mainitulta osin keksinnön patentoitavuuden osalta asiassa on kyse siitä, onko itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön katsottava eronneen olennaisesti tunnetun tekniikan tason mukaisista ratkaisuista.
Markkinaoikeus toteaa, että lähintä tekniikan tasoa kysymyksessä olevan keksinnön suhteen edustaa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D1, josta tunnetaan deskarboetoksiloratadiinin käyttö allergisten reaktioiden hoidossa.
Kysymyksessä olevan patenttihakemuksen tarkoittamalla keksinnöllä haetaan hoitoratkaisua allergiseen nuhaan tai nokkosihottumaan, jotka ovat tavanomaisia allergisia reaktioita. Patenttihakemuksen selityksestä ja Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D2 ilmenee, että ennen patenttihakemuksen tekemispäivää muun muassa allergista nuhaa ja nokkosihottumaa on hoidettu loratadiinilla, joka on H1-reseptoriantagonisti. DCL on loratadiinin metaboliatuote.
Kysymyksessä olevan patenttihakemuksen selityksestä ilmenee myös, että loratadiinin päämetaboliitti DCL on farmakologisesti aktiivinen ja että sillä on antihistamiiniaktiivisuutta. Myös Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D1 on osoitettu, että DCL on käyttökelpoinen antihistamiini allergisten reaktioiden hoidossa. Alan ammattimiehellä on siten ennen patenttihakemuksen tekemispäivää ollut syytä olettaa, että loratadiinin lisäksi myös DCL on selektiivinen H1-reseptoriantagonisti.
Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö eroaa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D1 valossa tunnetusta tekniikasta siten, että mainittu itsenäinen patenttivaatimus 1 määrittelee DCL:n käyttökohteeksi allergisen nuhan ja nokkosihottuman, kun taas mainitussa viitejulkaisussa D1 käyttökohteena on yleisesti allergisten reaktioiden hoito. Kysymyksessä olevan patenttihakemuksen selityksessä ei kuitenkaan ole esitetty, että DCL:n käyttöön nimenomaan allergisen nuhan tai nokkosihottuman hoidossa liittyisi tunnettuun tekniikkaan nähden jotain yllättävää tehoa tai vaikutusta.
Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että alan ammattimiehelle on ollut ennen kysymyksessä olevan patenttihakemuksen tekemispäivää ilmeistä käyttää DCL:ää myös allergisen nuhan ja nokkosihottuman hoidossa.
Valittajan esittämän mukaan kysymyksessä olevan patenttihakemuksen tekemisajankohtana olisi ollut vallalla käsitys, että DCL:llä olisi vastaavat haitalliset sivuvaikutukset kuin loratadiinilla, minkä vuoksi alan ammattimiehellä ei olisi ollut syytä lähteä tutkimaan DCL:n käyttöä minkäänlaisissa lääkkeissä, etenkään tavanomaisten
ei-hengenvaarallisten häiriöiden hoitoon tarkoitetuissa lääkkeissä. Sanotun tueksi valittaja on viitannut julkaisuihin, joissa on esitetty, että loratadiinilla ja eräillä muilla samaan yhdisteluokkaan kuuluvilla
ei-sedatiivisilla H1-antagonisteilla voi olla haitallisia, kardiovaskulaarisia ja kardiotoksisia sivuvaikutuksia sekä kasvaimia edistävää vaikutusta.
Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitut valittajan viittaamat julkaisut eivät ole nimenomaisesti käsitelleet DCL:n sivuvaikutuksia. Vaikka kyseisissä julkaisuissa onkin raportoitu eräiden DCL:n kanssa samaan ryhmään kuuluvien H1-reseptoriantagonistien käyttöön liittyvistä epäillyistä sivuvaikutuksista, ei yksinomaan sanotun seikan voida kuitenkaan katsoa merkinneen alan ammattimiehelle, ettei DCL voisi olla käyttökelpoinen lääke. Alan ammattimiehen yleistietämyksen piiriin on kuulunut ensinnäkin se, että kanta-aineen metaboliitilla saattaa olla samankaltainen teho kuin alkuperäisellä yhdisteellä, mutta ilman alkuperäisen yhdisteen sivuvaikutuksia. Lisäksi alan ammattimiehen yleistietämykseen on kuulunut se, että kanta-aineen ja sen metaboliitin ominaisuudet voivat olla erilaisia. Kysymyksessä olevassa tapauksessa DCL:n (loratadiinin päämetaboliitti) käyttö on ollut tunnettua myös allergian hoidossa.
Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, etteivät kyseiset valittajan viittaamat havainnot mahdollisista sivuvaikutuksista ole osoittaneet sellaista ennakkokäsitystä, joka olisi estänyt alan ammattimiestä kokeilemasta ja käyttämästä DCL:ää allergisten oireiden, mukaan luettuna allerginen nuha ja nokkosihottuma, hoidossa.
Valittaja on viitannut kysymyksessä olevan keksinnön keksinnöllisyyttä puoltavana seikkana vielä siihen, että keksinnön mukaisella DCL:n käytöllä vältetään ei-sedatiivisten antihistamiinien antoon liittyvät haitalliset sivuvaikutukset.
Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevan keksinnön tarkoittama yhdiste (DCL) ja sen terapeuttinen vaikutus ovat olleet sinänsä tunnettuja ennen kysymyksessä olevan patenttihakemuksen tekemispäivää. Sivuvaikutusten puuttuminen on mainitun tunnetun yhdisteen oma ominaisuus, joka ei kysymyksessä olevan patenttihakemuksenkaan mukaisessa käytössä ole kuitenkaan tuottanut sellaista uutta vaikutusta tai tehoa, jolla olisi merkitystä keksinnöllisyyttä arvioitaessa.
Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei eroa olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen kysymyksessä olevan patenttihakemuksen tekemispäivää.
Itsenäinen patenttivaatimus 7
Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on sinänsä katsottu, että itsenäisen patenttivaatimuksen 7 kohde on uusi tunnettuun tekniikkaan nähden.
Mainitulta osin keksinnön patentoitavuuden osalta asiassa on kyse siitä, onko itsenäisen patenttivaatimuksen 7 mukaisen keksinnön katsottava eronneen olennaisesti tunnetun tekniikan tason mukaisista ratkaisuista.
Kysymyksessä oleva itsenäinen patenttivaatimus 7 koskee DCL:n ja verentungosta vähentävän aineen käyttöä yhdessä yskän, vilustumisen, vilustumisen kaltaisten tai influenssan oireiden sekä niihin liittyvän epämukavuuden, päänsäryn, kivun, kuumeen ja yleisen pahanolontunteen hoitoon.
Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D3 on esitetty tarkasteltavana olevassa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 7 lueteltuihin oireisiin tarkoitettu tuote, joka sisältää (i) DCL:ää, (ii) verentungosta estävää ainetta sekä (iii)
ei-steroidista anti-inflammatorista ainetta. Itsenäisen patenttivaatimuksen 7 mukainen tuote eroaa mainitun viitejulkaisun D3 mukaisesta tuotteesta ainoastaan siinä, että tarkasteltavana oleva tuote sisältää vain edellä mainitut ainesosat (i) ja (ii).
Markkinaoikeus toteaa, että tarkasteltavana olevassa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 7 on kyse kahden sinänsä tunnetun lääkeaineen yhdistelmän uudesta lääketieteellisestä käytöstä. Kysymyksessä olevan patenttihakemuksen selityksessä ei kuitenkaan ole esitetty mitään osoitusta DCL:n ja verentungosta vähentävän aineen yhteiskäytöllä mahdollisesti saavutettavasta yllättävästä teknisestä tehosta. Alan ammattimies on tuntenut ennen patenttihakemuksen tekemispäivää sekä DCL:n että verentungosta estävän aineen (esimerkiksi pseudoefedriini) käytön ja mainittujen aineiden vaikutustavat, jolloin mainitussa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 7 esitettyjen oireiden hoidossa on ollut ilmeistä käyttää näihin oireisiin tunnetusti tehoavia lääkeaineita. Kun lisäksi otetaan huomioon Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D3 tunnettu DCL:n, verentungosta vähentävän aineen (pseudoefedriini) ja
ei-steroidityyppisen, anti-inflammatorisen aineen (esimerkiksi ibuprofeeni) yhteiskäyttö itsenäisen patenttivaatimuksen 7 mukaisiin oireisiin, on kyseisen itsenäisen patenttivaatimuksen 7 mukaisen käytön katsottava olleen alan ammattimiehelle ilmeistä ennen kysymyksessä olevan patenttihakemuksen tekemispäivää.
Valituksessa haitallisten sivuvaikutusten osalta esitettyyn liittyen markkinaoikeus viittaa edellä itsenäisen patenttivaatimuksen 1 yhteydessä lausuttuun.
Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että itsenäisen patenttivaatimuksen 7 mukainen keksintö ei eroa olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen kysymyksessä olevan patenttihakemuksen tekemispäivää.
Epäitsenäiset patenttivaatimukset
Tarkasteltavana oleva valittajan patenttihakemuksessa esittämä patenttivaatimusasetelma koostuu itsenäisistä patenttivaatimuksista 1 ja 7 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–6 ja 12 sekä 8–11 ja 13. Edellä todetulla tavalla itsenäisten patenttivaatimusten 1 ja 7 mukaiset keksinnöt eivät ole patentoitavissa. Asiassa ei siten ole tarpeen lausua epäitsenäisten patenttivaatimusten patentoitavuudesta.
Johtopäätös
Edellä todetulla tavalla kumpikaan tarkasteltavana olevien itsenäisten patenttivaatimusten mukaisista keksinnöistä ei ole patentoitavissa. Valitus on näin ollen hylättävä.
Lopputulos
Markkinaoikeus hylkää valituksen.
MUUTOKSENHAKU
Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.
Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Jaakko Ritvala, markkinaoikeusinsinööri Erkki Tiala sekä asiantuntijajäsen Ullamari Pesonen.
HUOMAA
Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.