MAO:877/14
Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 14.5.2013 (liitteenä)
Päätöksestä on valitettu Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta annetun lain 2 §:n nojalla asia on siirtynyt markkinaoikeuden käsiteltäväksi.
ASIAN TAUSTA
Euroopan patenttivirasto on myöntänyt 2.10.2002 eurooppapatentin numero EP 0880432. Kyseinen eurooppapatentti on sittemmin 15.11.2002 saatettu voimaan Suomessa.
Edellä mainitun Suomessa voimaan saatetun eurooppapatentin 16. vuosimaksun varsinainen eräpäivä on ollut helmikuussa 2012.
Specifinn Oy on tehnyt 21.12.2012 Patentti- ja rekisterihallitukselle patenttilain 71 a §:n mukaisen esityksen siitä, että edellä mainitun Suomessa voimaansaatetun eurooppapatentin 16. vuosimaksu katsottaisiin suoritetuksi määräajassa.
Patentti- ja rekisterihallitus on 14.5.2013 antamallaan päätöksellä hylännyt Specifinn Oy:n tekemän patenttilain 71 a § mukaisen esityksen.
Specifinn Oy:n toiminimi on sittemmin muutettu Finninno Oy:ksi.
ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA
Valitus
Vaatimukset
Finninno Oy on vaatinut, että valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös kumotaan ja että yhtiön patenttilain 71 a §:n mukainen esitys hyväksytään.
Perusteet
Valittaja on toiminut patenttilain 71 a §:ssä tarkoitetulla tavalla niin huolellisesti kuin olosuhteet ovat vaatineet patenttilain 41 §:n mukaisen määräajan noudattamiseksi.
Vuosimaksun maksamatta jäämisessä on ollut kyse inhimillisestä virheestä, minkä seurauksena patentin raukeaminen olisi valittajalle täysin kohtuuton oikeudenmenetys.
Valittajan käyttämässä patenttitoimistossa vuosimaksujen seuranta on ollut hoidettu siten, että asiakkaalle lähetetään yli kolme kuukautta ennen vuosimaksun erääntymistä tiedustelu siitä, pidetäänkö patentti voimassa ja maksetaanko sen vuosimaksu. Kirjeen lähettäminen perustuu Patentti- ja rekisterihallituksen maksulistoihin sekä patenttitoimiston asiakaskohtaisiin kaavakkeisiin ja tietokonelistauksiin. Asiakkaan ilmoitettua halukkuutensa pitää patentti voimassa, hänelle lähetetään vahvistus ja sen mukana lasku vuosimaksun kustannuksista.
Jokaisella asiakkaalla on oma kaavake, johon merkitään vuosimaksukysely ja maksun maksaminen. Kaavake säilytetään sen kuukauden kohdalla, jolloin vuosimaksu erääntyy. Kaavakkeen lisäksi patenttitoimistossa on tietokoneella oma listauksensa kuukausittaisesta vuosimaksusta. Kun vuosimaksu maksetaan, maksusta tehdään merkintä Patentti- ja rekisterihallituksen maksulistatulosteeseen sekä edellä mainittuihin asiakaskohtaiseen kaavakkeeseen ja tietokonelistaukseen.
Edellä kuvattu vuosimaksujen valvontajärjestelmä perustuu siten asiakkaaseen nähden kahdenkertaiseen varmistukseen ja sisäisesti kolmiportaiseen kontrollijärjestelmään. Puheena olevan järjestelmän toimivuutta ja luotettavuutta kuvaa se, että kysymyksessä oleva virhe oli toimiston historiassa vasta toinen. Ensimmäisen virheen jälkeen järjestelmä oli kehitetty nykyiseen muotoonsa, jotta yksittäisen työntekijän tekemä virhe ei pääsisi toistumaan henkilövaihdostilanteissa.
Edellä mainitun valossa kysymyksessä oleva virhe saattaisi liittyä korkeintaan henkilöstön huolimattomuuteen. Mitä ilmeisimmin 25.11.2011 valittajalle lähetetty vahvistuskirje on merkitty
seuranta-asiakirjoihin maksuksi. Patenttitoimiston asiakirjoissa ollutta ristiriitaa ei toimiston työntekijän poislähdön vuoksi ole havaittu ajoissa. Kyseistä virhettä ei ole havaittu ennen kuin 23.10.2012, jolloin vuosimaksu korotuksineen on maksettu. Mikään kontrollijärjestelmässä tai siihen liittyvissä varmistuksissa ei ole antanut riittävää tietoa virheen havaitsemiseksi. Kysymys ei ole ollut huolimattomuudesta vaan inhimillisestä erehdyksestä.
Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto
Valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aiheen muuttaa valituksenalaista päätöstä.
Patenttitoimiston toimesta on marraskuussa 2011 virheellisesti merkitty sen omaan asiakaskohtaiseen kaavakkeeseen ja tietokonelistaan vuosimaksu maksetuksi. Lisäksi vuosimaksu on merkitty virheellisesti maksetuksi patenttitoimiston tulostamaan Patentti- ja rekisterihallituksen helmikuun maksulistatulosteeseen.
Asiassa tulee kuitenkin erityisesti kiinnittää huomiota vuosimaksun maksamisen osalta tapahtuneeseen laiminlyöntiin elokuussa 2012, jolloin vuosimaksu olisi ollut vielä maksettavissa niin sanotulla sakkomaksulla. Kysymyksessä olevan patentin 16. vuosimaksun varsinainen eräpäivä on ollut helmikuussa 2012. Elokuussa 2012 valittajan saatavilla on ollut Patentti- ja rekisterihallituksen maksulistaluettelo, johon kysymyksessä olevan patentin vuosimaksun kohdalla on ollut merkintä "sakkomaksu", koska vuosimaksua ei ollut maksettu ajallaan eräpäivänä helmikuussa 2012 ja kuuden kuukauden niin sanottu sakkoaika oli umpeutumassa elokuun lopussa.
Vuosimaksun maksamisesta huolehtineen tahon olisi viimeistään elokuussa tullut tarkistaa, mistä keskenään ristiriitaiset tiedot ja merkinnät ovat johtuneet. Lisäksi mainitun tahon olisi tuolloin tullut erityisesti varmistaa, että patentin oli tarkoitus antaa raueta, kun vuosimaksu jätettiin maksamatta sakkoajan eräpäivänäkin.
Maksun laiminlyömisessä elokuussa 2012 ei enää voida vedota yhdeksän kuukautta aiemmin marraskuussa 2011 tapahtuneeseen inhimilliseen erehdykseen ja samaan aikaan tapahtuneeseen työntekijän poislähtöön. Kyse ei myöskään ole enää ollut yksittäisestä virheestä, jota voitaisiin pitää inhimillisenä erehdyksenä, vaan patentin raukeaminen maksamattoman vuosimaksun seurauksena on johtunut useista peräkkäisistä virheistä, minkä vuoksi vuosimaksujen maksamisessa ei ole toimittu patenttilain 71 a §:n edellyttämällä olosuhteiden vaatimalla huolellisuudella.
Valittajan lausuma
Patenttilain 71 a §:n säännös on tarkoitettu juuri kysymyksessä olevan kaltaisten virhetilanteiden korjaamiseen. Patenttitoimiston työntekijän inhimillinen virhe ei saa johtaa sellaiseen kohtuuttomuuteen, joka patentin raukeamisesta aiheutuu. Valittajan on siten katsottava toimineen asiassa patenttilain 71 a §:n tarkoittamalla tavalla olosuhteiden vaatimalla huolellisuudella.
Patenttitoimiston eräs työntekijä on hoitanut maksujen valvontaan liittyviä tehtäviä. Yhtiön toinen työntekijä on käytännössä tehnyt samoja työtehtäviä ja toiminut myös ensiksi mainitun työntekijän esimiehenä. Pienessä patenttitoimistossa työntekijät joutuvat tekemään käytännössä samoja työtehtäviä, koska erikoistumiseen ei ole mahdollisuuksia. Nämä työtehtävät ovat olleet ja ovat valituksessa esitetyn kontrollijärjestelmän kannalta oikeat ja mahdollistaneet asianmukaisen seurantajärjestelmän toiminnan.
Patenttitoimisto on käynyt useaan kertaan läpi nyt sattuneen laiminlyönnin virhemekanismin, mutta ei ole löytänyt tapahtuneeseen mitään muuta selitystä kuin inhimillisen virheen, joka oli johtunut edellä ensiksi mainitun työntekijän työsuhteen päättymisen jälkeen mainitulle toiselle työntekijälle sattuneesta erehdyksestä elokuussa 2012 tehdyn "sakkomaksu"-merkinnän osalta. Tähän erehdykseen oli osaltaan vaikuttanut helmikuussa 2012 tehty virhemerkintä maksetusta maksusta.
Asiaa jälkikäteen tarkasteltaessa virheen syntymistä on äärimmäisen vaikea ymmärtää. Kontrollijärjestelmä on toiminut periaatteessa asianmukaisesti, mutta järjestelmän antaman tiedon tulkinnassa on jostain syystä tapahtunut virheitä. Näin on ollut erityisesti "sakkomaksu"-merkinnän osalta.
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Kysymyksenasettelu
Asiassa on riidatonta, että kysymyksessä olevan Suomessa voimaansaatetun eurooppapatentin osalta 16. vuosimaksua ei ole suoritettu säädetyssä määräajassa. Asiassa on myös selvää, että valittajana oleva patentinhaltija on kärsinyt sanotun johdosta oikeudenmenetyksen patentin rauettua maksamattoman vuosimaksun vuoksi.
Asiassa on kyse siitä, onko valittajana olevan patentinhaltijan katsottava toimineen niin huolellisesti kuin olosuhteet ovat vaatineet edellä mainitun vuosimaksun maksamisen määräajan noudattamiseksi.
Sovellettavat oikeusohjeet
Patenttilain 41 §:n 1 momentin mukaan vuosimaksu erääntyy maksettavaksi sen kalenterikuukauden viimeisenä päivänä, jonka kuluessa maksuvuosi alkaa. Vuosimaksut kahdelta ensimmäiseltä vuodelta erääntyvät kuitenkin vasta samanaikaisesti kuin kolmannen maksuvuoden maksu. Vuosimaksuja ei saa suorittaa aikaisemmin kuin kuusi kuukautta ennen niiden erääntymispäivää. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan vuosimaksu vahvistettuine korotuksineen voidaan suorittaa kuuden kuukauden kuluessa erääntymispäivästä.
Patenttilain 71 a §:n 1 momentin mukaan jos patentinhakija tai patentinhaltija on muussa kuin pykälän 2 momentissa tarkoitetussa asiassa kärsinyt oikeudenmenetyksen sen takia, että hän ei ole suorittanut toimenpidettä patenttiviranomaisessa mainitussa laissa tai sen nojalla vahvistetussa määräajassa, mutta hän on toiminut niin huolellisesti kuin olosuhteet vaativat määräaikaa noudattaakseen, ja jos hän suorittaa toimenpiteen kahden kuukauden kuluessa esteen päättymisestä, kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua määräajan päättymisestä, patenttiviranomaisen tulee todeta, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa. Jos patentinhakija tai patentinhaltija haluaa saada tällaisen ratkaisun, on hänen tehtävä siitä patenttiviranomaiselle kirjallinen esitys toimenpiteen suorittamiselle edellä säädetyssä ajassa ja suoritettava vahvistettu maksu.
Nykyisin voimassa oleva patenttilain 71 a §:n 1 momentti on säädetty patenttilain muuttamisesta annetulla lailla 896/2005. Kyseinen lainmuutos oli mainitulta osin kuitenkin luonteeltaan lähinnä lakitekninen (ks. HE 92/2005 vp s. 44). Jo mainitun nykyisin voimassa olevaa säännöstä edeltäneen patenttilain 71 a §:n 1 momentin säännöksen, joka perustui patenttilain muuttamisesta annettuun lakiin 1695/1995, säätämisen yhteydessä lainvalmistelutöissä tuotiin esiin pyrkimys saattaa patenttilain 71 a §:n 1 momentin tulkintalinja mahdollisimman yhdenmukaiseksi Euroopan patenttisopimuksen 122 artiklan tulkintalinjan kanssa. Patenttilain 71 a §:n 1 momentin (1695/1995) säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä laeiksi patenttilain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta todettiin, kuinka patenttilain 71 a §:n 1 momentissa säädettiin patenttiviranomaisen mahdollisuudesta katsoa tietty toimenpide suoritetuksi määräajassa, jos patentinhakija on kärsinyt oikeudenmenetyksen siitä syystä, että hän ei ole suorittanut toimenpidettä patenttiviranomaisessa määräajassa, vaikka hakija on määräaikaa noudattaakseen toiminut niin huolellisesti kuin kohtuudella voidaan vaatia. Edelleen mainitussa hallituksen esityksessä tuotiin esiin, kuinka säännös perustui Euroopan patenttisopimuksen 122 artiklaan ja kuinka Suomen patenttiviranomainen oli tulkinnut patenttilain 71 a §:n 1 momentin mukaista mahdollisuutta antaa määräajan ylitys anteeksi ankarammin kuin Euroopan patenttivirasto. Hallituksen esityksessä lausutun mukaan, koska Euroopan patenttisopimuksen 122 artikla ja patenttilain 71 a § koskivat samanlaista tilannetta, oli tarkoituksenmukaista, että Suomen patenttiviranomaisen ja Euroopan patenttiviraston tulkintalinja olisi mahdollisimman yhdenmukaista
(HE 161/1995 vp).
Euroopan patenttisopimuksen 122 artiklan mukaan eurooppapatentin hakija tai patenttioikeuden haltija, joka olosuhteiden edellyttämästä huolellisesta toiminnastaan huolimatta ei ole kyennyt noudattamaan määräaikaa Euroopan patenttivirastoon nähden, saa pyynnöstä oikeutensa palautetuiksi, jos kyseisen noudattamatta jättämisen välittömänä seurauksena aiheutuu mainitun sopimuksen nojalla eurooppapatenttia koskevan hakemuksen tai pyynnön hylkääminen tai eurooppapatenttia koskevan hakemuksen katsominen peruutetuksi tai eurooppapatentin kumoaminen taikka jonkin muun oikeuden tai oikaisukeinon menetys.
Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisukäytännössä on katsottu, ettei Euroopan patenttisopimuksen 122 artiklaa tule ymmärtää tavanomaiseksi keinoksi pidentää menetetty määräaika. Maksamisesta pidättäytymisen erityisesti strategisista tai taktisista syistä on katsottu olevan Euroopan patenttisopimuksen 122 artiklan soveltamisalan ulkopuolella (ks. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisu J 2/02).
Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä oikeudenmenetyksen korjaamisperusteeksi on sen sijaan hyväksytty irrallinen virhe normaalisti tyydyttävässä järjestelmässä tai muuten toimivaksi osoitetun järjestelmän harvinainen ja satunnainen virhe
(ks. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut J 2/86 ja J 3/86).
Asian arviointi
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella valittajan käyttämässä patenttitoimistossa vuosimaksujen seuranta ja valvonta on ollut järjestetty Patentti- ja rekisterihallituksen maksulistoihin sekä patenttitoimiston asiakaskohtaisiin kaavakkeisiin ja kuukausittaisiin tietokonelistauksiin perustuen. Kun patentin vuosimaksu maksetaan, maksusta tehdään merkintä Patentti- ja rekisterihallituksen maksulistatulosteeseen sekä asiakaskohtaiseen kaavakkeeseen ja tietokonelistaukseen.
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan patenttitoimiston työntekijä on marraskuussa 2011 virheellisesti merkinnyt tulostamaansa helmikuun 2012 Patentti- ja rekisterihallituksen maksulistatulosteeseen sekä edellä mainittuihin patenttitoimiston asiakaskohtaiseen kaavakkeeseen ja tietokonelistaukseen kysymyksessä olevan patentin vuosimaksun maksetuksi. Tämän johdosta mainitun patentin 16. vuosimaksu on jäänyt maksamatta vuosimaksun varsinaisena eräpäivänä helmikuussa 2012.
Kuten edellä on selostettu, patenttilain 41 §:n 3 momentin nojalla edellä mainittu vuosimaksu olisi ollut mahdollista maksaa korotettuna vielä elokuun 2012 loppuun mennessä.
Asiassa on lisäksi esitetty, että patenttitoimiston saatavilla olisi
Patentti- ja rekisterihallituksen verkkosivujen kautta ollut elokuussa 2012 erääntyvien patenttien vuosimaksujen osalta luettelo maksuista, jossa kysymyksessä olevan patentin vuosimaksun kohdalla olisi ollut merkintä "sakkomaksu". Kysymyksessä olevan patentin 16. vuosimaksu on kuitenkin jäänyt maksamatta myös patenttilain 41 §:n 3 momentin mukaisen kuuden kuukauden niin sanotun sakkoajan eräpäivään mennessä elokuussa 2012.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevan patentin 16. vuosimaksun jäämisessä maksamatta ei ole ollut kyse yksittäisestä inhimillisestä virheestä, vaan vuosimaksun maksamatta jääminen on johtunut useammasta peräkkäisestä virheestä ja laiminlyönnistä. Valittaja ei siten ole osoittanut toimineensa niin huolellisesti kuin olosuhteet ovat vaatineet patentin vuosimaksun maksamisen määräaikojen noudattamiseksi. Se, että patenttitoimiston yksi työntekijä on irtisanoutunut loppuvuodesta 2011, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.
Johtopäätös
Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei valittaja ole osoittanut toimineensa patenttilain 71 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla niin huolellisesti kuin olosuhteet ovat vaatineet kysymyksessä olevan patentin 16. vuosimaksun maksamisen määräaikojen noudattamiseksi. Valitus on näin ollen hylättävä.
Lopputulos
Markkinaoikeus hylkää valituksen.
MUUTOKSENHAKU
Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.
Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Petri Rinkinen sekä markkinaoikeusinsinöörit Erkki Tiala ja Kirsikka Etuaho.
HUOMAA
Päätöksestä on valitettu. Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.