MAO:104/15
ASIAN TAUSTA
XX on 19.12.2012 hakenut patenttia keksintöön nimeltä "Menetelmä rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseksi".
Patentti- ja rekisterihallitus on 27.6.2014 antamallaan päätöksellä hylännyt edellä mainitun hakemuksen.
ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA
Valitus
Vaatimukset
XX on vaatinut, että valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 27.6.2014 kumotaan ja että hänen hakemuksensa patentin myöntämiseksi hyväksytään.
Perusteet
Valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen mukaan velkaisten yritysten, kuntien, valtioiden ja asuntovelallisten liiketoiminnallisen aseman helpottaminen kysymyksessä olevan patenttivaatimuksen mukaisella korkotukimenettelyllä on patenttilain 1 §:n tarkoittama suunnitelma liiketoimintaa varten. Edelleen päätöksen mukaan ollakseen keksintö patenttilain 1 §:n mielessä edellytetään, että ohjataan tekniikan alan ammattimiestä ratkaisemaan tietty tekninen ongelma käyttäen tiettyjä teknisiä välineitä.
Patenttilain 1 §:ssä ei kuitenkaan mainita sanallakaan, että ongelman ratkaisussa tulisi käyttää tiettyjä teknisiä välineitä. Kysymyksessä oleva keksintö on avustustekninen menetelmä, eikä suunnitelma, sääntö tai menetelmä liiketoimintaa varten, eikä sitä tarvitse ratkaista teknisin välinein.
Keksinnössä on kyse pelkästään avustustoiminnasta, koska rahoituslaitoksen ei tarvitse palauttaa saamaansa korkotukiavustusta takaisin. Lainanlyhennysten johdosta rahoituslaitoksilta vähenevät ne varat, joita tarvittaisiin uusien lainojen myöntämiseen. Tällöinkin on kyse avustustoiminnasta eikä liiketoiminnasta. Kun talous lähtee nousuun ja syntyy työpaikkoja, se on keksinnön mukaisesta avustustoiminnasta johtuva välillinen seuraus, jolla ei ole mitään tekemistä liiketoiminnan kanssa.
Kysymyksessä oleva keksintö on myös uusi ja yllättävä, mikä ilmenee Patentti- ja rekisterihallituksen tutkimusraportista, jossa ei ole mainittu relevantteja estejulkaisuja.
Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto
Valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aiheen muuttaa valituksenalaista päätöstä.
Valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen mukaan velkaisten yritysten, kuntien, valtioiden ja asuntovelallisten liiketoiminnallisen aseman helpottaminen kysymyksessä olevan patenttivaatimuksen mukaisella korkotukimenettelyllä on patenttilain 1 §:ssä tarkoitettu liiketoimintamenetelmä eikä ole sen vuoksi patentoitavissa.
Patenttikäsikirjan mukaan ollakseen patenttilain 1 §:n tarkoittama keksintö innovaation on ohjattava tekniikan alan ammattimiestä ratkaisemaan tietty tekninen ongelma käyttäen tiettyjä teknisiä välineitä. Sana "tietty" viittaa siihen, että pelkkä yleisviittaus tekniikkaan, kuten "tekninen menetelmä", ei ole riittävä. Patenttikäsikirjassa todetaan edelleen, että hallituksen esityksen mukaiseen patenttioikeudelliseen keksintöön tulee liittyä tekninen vaikutus. Teknisen vaikutuksen käsite puolestaan sisältää sen, että keksinnön tulee liittyä johonkin tekniikan alaan, sen tulee liittyä johonkin teknisen ongelman ratkaisemiseen ja ratkaisun on oltava tekninen.
Kysymyksessä olevan patenttihakemuksen mukainen keksintö liittyy liiketoiminnalliseen ongelmaan (velkaisten yritysten, kuntien, valtioiden ja asuntovelallisten liiketoiminnallisen aseman helpottaminen) ja patenttivaatimuksissa tarjottu ratkaisu on liiketoiminnallinen (korkotukimenettely). Kysymyksessä olevat patenttivaatimukset eivät siten määrittele patentoitavissa olevaa keksintöä.
Valittajan lausuma
Patenttikäsikirjaan kirjattu patentoitavissa olevan keksinnön tulkinta on patenttilain 1 §:n sekä sen esitöiden kirjaimen ja hengen vastainen. Patenttilain 1 §:n esitöissä ei mainita sanallakaan, että patentoitavissa olevaan keksintöön tulisi liittyä "tekninen vaikutus". Käsillä olevassa asiassa tulisi korostaa patenttilain 2 §:n 1 momenttia, jonka mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä.
Kysymyksessä oleva keksintö ei ole liiketoimintamenetelmä, vaan avustustekninen menetelmä eikä sitä tarvitse ratkaista teknisin välinein.
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Patenttilain 1 §:n 1 momentin mukaan joka on tehnyt mihin tekniikan alaan tahansa liittyvän keksinnön, jota voidaan käyttää teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään.
Voimassa olevaan patenttilain 1 §:n 1 momentin säännökseen muun ohella sisältyvä vaatimus siitä, että patentti voidaan myöntää ainoastaan (i) keksintöön ja että (ii) keksintöä tulee voida käyttää teollisesti, on sisältynyt lain 1 §:n 1 momenttiin jo nykyisen patenttilain voimaantulosta lähtien. Alkuperäisessä muodossaan nykyisen patenttilain voimaantullessa lain 1 §:n 1 momentin säännös kuului nimittäin: "Joka on tehnyt keksinnön, jota voidaan käyttää teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyväksikäyttöön sen mukaan kuin tässä laissa säädetään."
Patenttilain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä patenttilainsäädännön uudistamisesta (HE 101/1966 vp) on patenttilain 1 §:n 1 momentin säännökseen liittyen muun ohella esitetty, että sanalle "teollinen" on tarkoitettu antaa hyvin laaja merkitys siten, että se varsinaisen teollisuuden lisäksi tarkoittaa myös muita elinkeinoja. Sanalla "teollinen" on myös se merkitys, että keksinnön, jotta se voitaisiin patentoida, on oltava luonteeltaan teknillinen. Itse keksinnön käsitteeseen kuuluu, että keksinnöllä on oltava teknillinen teho ja että se on oltava reprodusoitavissa eli toisinnettavissa.
Sittemmin patenttilain 1 §:n 1 momenttia muutettaessa hallituksen esityksessä laeiksi patenttilain ja kasvinjalostajanoikeudesta annetun lain muuttamisesta (HE 21/2000 vp) on puolestaan muun ohella todettu, että keksintöä ei ole patenttilaissa määritelty. Oikeuskäytännössä keksinnön määritelmäksi on kuitenkin vakiintunut ratkaisu tiettyyn tekniseen ongelmaan. Patentin myöntäminen edellyttää, että hakemuksen kohteena on patenttioikeudellinen keksintö, jolla on tekninen luonne, joka on toisinnettavissa ja teollisesti käytettävissä.
Kysymyksessä olevan patenttihakemuksen tarkoittama keksintö on määritelty valittajan 18.2.2014 Patentti- ja rekisterihallitukselle esittämän itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaan seuraavasti:
"Menetelmä teollisten prosessien vireyden ja investointien lisäämiseksi ja rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseksi etenkin laman/taantuman aikana. Ongelma on kun yritykset, valtiot, kunnat ja asuntovelalliset ovat velkaantuneet laman/taantuman aikana ja käyttöpääomasta on vakava puute. Keksinnön mukaisella menetelmällä saadaan yrityksille, kunnille, valtioille ja asuntovelallisille lainanlyhennysrahat käyttöpääomaksi teolliseen tuotantoon ja investointeihin ja pankkeja ja rahalaitoksia tuetaan järkevällä tavalla, tunnettu siitä, että valtiot, EU, EKP ja valtioiden keskuspankit maksavat yritysten, valtioiden, kuntien ja asuntovelallisten maksaman alhaisen koron lisäksi pankeille ja rahoituslaitoksille ylimääräistä korkotukea lainojen lyhennyksille ennalta määrätyn pituisen ajan ja ennalta määrätyn korkotukiprosentin verran ja velvoittavat em. laitokset siirtämään yritysten, valtioiden, kuntien ja asuntovelallisten lainojen lyhennykset alkamaan ennalta määrätyn pituisen ajan kuluttua".
Edellä mainittu valittajan patenttihakemuksen tarkoittama keksintö on käsittänyt lisäksi epäitsenäiset patenttivaatimukset 2–6.
Markkinaoikeus katsoo, että edellä kerrotut itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiset menetelmävaiheet sisältävät lähinnä kansantaloustieteellisen rahoitusmarkkinoiden toimintaan vaikuttavan idean, joka ei liity patenttilain 1 §:n edellyttämällä tavalla mihinkään tekniikan alaan. Kyseinen itsenäinen patenttivaatimus ei myöskään sisällä teknisiä ominaispiirteitä eikä sen mukaisella menetelmällä pyritä ratkaisemaan teknistä ongelmaa. Tähän nähden itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisella keksinnöllä ei voida katsoa olevan teknistä luonnetta.
Myöskään kysymyksessä oleviin epäitsenäisiin patenttivaatimuksiin 2–6 ei sisälly teknisiä elementtejä.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevien patenttivaatimusten määrittelemiltä menetelmiltä puuttuu tekninen luonne. Kyseiset patenttivaatimukset eivät siten määrittele patenttilain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua keksintöä. Valitus on näin ollen hylättävä.
Lopputulos
Markkinaoikeus hylkää valituksen.
MUUTOKSENHAKU
Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.
Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Jaakko Ritvala sekä markkinaoikeusinsinöörit Erkki Tiala ja Kirsikka Etuaho.
HUOMAA
Asiasta on valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1.12.2016 taltionumero 5132.