MAO:133/15

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 5.10.2009 (liitteenä)

Päätöksestä on valitettu Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain kumoamisesta annetun lain voimaanpanosta annetun lain 2 §:n nojalla asia on siirtynyt markkinaoikeuden käsiteltäväksi.

ASIAN TAUSTA

Vacon Oyj on 28.8.2003 hakenut patenttia keksintöön nimeltä "Taajuusmuuttajan pulssinleveysmodulointi".

Patentti- ja rekisterihallitus on 31.3.2005 myöntänyt Vacon Oyj:lle patentin numerolla FI 115265.

ABB Oy on tehnyt Patentti- ja rekisterihallitukselle väitteen edellä mainittua patenttia vastaan ja vaatinut, että patentti kumotaan kokonaisuudessaan.

Patentti- ja rekisterihallitus on 5.10.2009 antamallaan päätöksellä hylännyt edellä mainitun väitteen ja pysyttänyt patentin numero FI 115265 voimassa.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

ABB Oy on vaatinut, että valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 5.10.2009 kumotaan ja että Vacon Oyj:lle myönnetty patentti numero FI 115265 kumotaan kokonaisuudessaan.

Perusteet

Kysymyksessä olevan patentin selitys on puutteellinen eikä se tue patentin patenttivaatimuksia. Alan ammattimies ei patentin selityksen perusteella kykene käyttämään keksintöä, koska selityksessä ei ole esitetty välipiirin jännitteen mittaamista käämivuon muutoksen laskemiseksi. Sen sijaan selityksessä on itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 poiketen esitetty, että käämivuon muutos lasketaan integroimalla invertterin ulostulojännitettä. Itsenäinen patenttivaatimus 1 määrittelee sellaisen menettelyn, jossa jännitevektori kytketään aktiiviseksi, kunnes käämivuon muutos vastaa ohjearvoa riippumatta siitä, ylittääkö kytkentään käytetty aika jonkin aikarajan välipiirin jännitteen ollessa mahdollisesti alhainen. Selitysosassa on kuitenkin perusteet vain kiinteällä kytkentätaajuudella toimivalle moduloinnille. Jotta alan ammattimies kykenisi selityksen perusteella käyttämään keksintöä, hänen taitotasonsa olisi oltava korkea.

Kysymyksessä olevan patentin mukainen ratkaisu ei myöskään ole eronnut olennaisesti tunnetusta tekniikan tasosta. Korkean taitotason omaava alan ammattimies tietää, kuinka mitatun välipiirijännitteen avulla lasketaan käämivuon muutos. Tämä käämivuon muutos saadaan kysymyksessä olevan patentin selityksessä esitetyin tavoin "laskemalla invertterin ulostulojännitteen aikaintegraalia kytkennän aikana". Alan ammattimies tietää, että tämä aikaintegraali voidaan laskea suoraan ulostulojännitteestä, joka vastaa välipiirin jännitettä.

Alan ammattimies tietää lisäksi, että kuorman käämivuon muutoksen voi määrittää joko invertterin lähdön jännitteen tai välipiirin jännitteen sekä kytkennän ajan perusteella. Alan ammattimies tietää myös lähtöjännitteen suuruuden vaikutuksen muodostuvaan vuohon, ja näin ollen jännitteen integroimisen merkityksen välipiirin jännitteen suuruuden vaihdellessa. Alan ammattimiehelle on edelleen selvää, että kerrottaessa kysymyksessä olevan patentin selityksen yhtälö 3 puolittain kytkentäjakson ajalla Ts saadaan aikaan selkeä yhtälö, joka kuvaa vuon muutoksen mainitun jakson aikana.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D1 nimitys "output voltage integral control technique for compensating nonideal DC buses in voltage source inverters" kertoo alan ammattimiehelle, että sanottu julkaisu koskee epäideaalisten

DC-välipiirien vaikutusten kompensointia lähtöjännitettä integroimalla. Mainitussa viitejulkaisussa D1 välipiirin jännitettä integroidaan ja verrataan referenssiarvoon, julkaisun esittäessä siten kysymyksessä olevan patentin mukaisen keksinnön perusajatuksen. Ainoa ero kysymyksessä olevassa patentissa tarkoitettuun keksintöön nähden on, että patentissa on esitetty käytettäväksi avaruusvektoripulssinleveysmodulaatiota. Ratkaisut toisistaan erottavaa modulaatiotavan valintaa ei kuitenkaan voida pitää alan ammattimiehen näkökulmasta keksinnöllisenä.

Niin sanottua could-would -ajattelua asianmukaisesti soveltaen päädytään johtopäätökseen, että alan ammattimies toteuttaisi mittauksen yksinkertaisemmalla, kysymyksessä olevassa patentissa tarkoitetulla tavalla ja päätyisi siten Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D2 kysymyksessä olevassa patentissa kuvattuun ratkaisuun.

Sillä, mitataanko jännite välipiiristä tai muuttajan lähdöstä ei sinänsä ole merkitystä keksinnöllisyyttä arvioitaessa. Valituksen liitteenä olevasta uudesta viitejulkaisusta (jäljempänä viitejulkaisu D6) ilmenee lisäksi, että mittaamalla muuttajan lähtöjännitettä mitataan muuttajan välipiirin jännitettä.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D2 on nyt kysymyksessä olevan patentin yhtälöitä vastaavan yhtälön (9) yhteydessä viitattu kuvion 1 c kytkentätiloihin. Kuten nyt kysymyksessä olevan patentin mukaisessa ratkaisussa, valitaan mainitun viitejulkaisun D2 yhtälön (9) mukaisesti kulloinkin vierekkäiset vektorit. Nyt kysymyksessä olevassa patentissa ei ole esitetty mitään syytä välipiirin jännitteen mittaamiselle suoraan välipiiristä, eikä patentin ratkaisua siten voida pitää keksinnöllisenä mainitun viitejulkaisun D2 suhteen.

Nyt kysymyksessä olevassa patentissa on esitetty tunnettuna tekniikkana, kuinka avaruusvektoripulssinleveysmodulaatiossa voidaan muodostaa jänniteohjetta vastaava jännitevektori kytkentäaikojen ja kahta vierekkäistä kytkentätilaa vastaavan lähtöjännitevektorin avulla.

Vacon Oyj:n vastaus

Vaatimukset

Vacon Oyj on vaatinut, että valitus hylätään. Lisäksi Vacon Oyj on vaatinut, että vasta valituksen liitteenä esitetty viitejulkaisu D6 jätetään asiassa huomiotta.

Perusteet

Valituksessa ei ole esitetty perusteita uuden viitejulkaisun D6 esittämiselle vasta valitusvaiheessa.

Nyt kysymyksessä olevan patentin selitys ei ole puutteellinen. Välipiirin jännitteen mittaaminen kuuluu alan ammattimiehen perustaitoihin eikä sen yksityiskohtainen esittäminen patentissa ole siten ollut tarpeen. Kysymyksessä olevan patentin selitys ei ole puutteellinen myöskään sen vuoksi, että itsenäinen patenttivaatimus 1 kattaa sellaisia vaihtoehtoja joita ei ole selostettu selityksessä. Itsenäinen patenttivaatimus 1 kattaa järjestelyn niin sanotun normaalin toimintatilan. Siihen ei ole ollut tarpeellista eikä edes mahdollista sisällyttää kaikkia mahdollisia erikoistilanteita.

Mikään asiassa esitetyistä viitejulkaisuista ei sisällä kaikkia kysymyksessä olevan patentin itsenäisten patenttivaatimusten tunnusmerkkejä. Kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö on myös eronnut olennaisesti tunnetusta tekniikasta.

Lähtöjännitteen ja välipiirin jännitteen mittaaminen eroavat olennaisesti toisistaan. Lähtöjännitteen pulssinreunojen muutosvauhti voi olla luokkaa 5 kV/μs, joten tällaisen jännitepulssin pinta-alan mittaaminen on olennaisesti hankalampaa ja kalliimpaa kuin luokkaa 5 V/μs muutosvauhtia omaavan välipiirin jännitteen mittaaminen.

Kysymyksessä olevassa patentissa tunnetun tekniikan osalta esitetty yhtälö 3 liittyy tunnettuun avaruusvektoripulssinleveysmodulointiin, jossa oletetaan välipiirin jännitteen pysyvän vakiona kytkentäjakson ajan, kun taas kysymyksessä olevan patentin mukaisessa keksinnössä jännitteen muuttuminen otetaan huomioon.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D1 esittämä menetelmä pohjautuu yksiselitteisesti alahaaran kytkimen yli vaikuttavan jännitteen mittaukseen. Mainittu viitejulkaisu ei siten asiassa esitettyjen seikkojen valossa voi olla este pitää kysymyksessä olevassa patentissa esitettyä järjestelyä, joka pohjautuu yhtä yksiselitteisesti mitattuun välipiirijännitteeseen, keksinnöllisenä.

Myös Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D2 esittää yksinomaan lähtöjännitteen mittaamisen ja siinä myös perustellaan miksi mittaus mittausvirheiden välttämiseksi kannattaa tehdä juuri tästä. Väite siitä, että kyseessä olisi sama menetelmä kuin nyt kysymyksessä olevassa patentissa, on jälkikäteispäättelyä.

Myöskään viitejulkaisujen yhdistelmällä ei päädytä kysymyksessä olevan patentin mukaiseen ratkaisuun.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Käytettäessä vaatimusten ymmärtämisessä apuna nyt kysymyksessä olevan patentin selitystä sekä tiedettäessä alan ammattimiehen kyky käyttää hyväksi tunnettua tekniikkaa ja alan oppi- ja käsikirjoja, kysymyksessä olevan patentin patenttivaatimuksia on pidettävä riittävän selvinä ja riittävästi perusteltuina.

Alan ammattimiehen tietämyksen tasoa arvioitaessa on otettava huomioon, että toisin kuin keksinnöllisyyttä arvioitaessa, alan ammattimies lukee selityksen riittävyyttä arvioitaessa valmista patenttijulkaisua, eli valmiiksi dokumentoitua ratkaisua.

Kysymyksessä olevan patentin selitys ei ole ollut puutteellinen sen vuoksi, ettei selityksessä ole tuotu esille, miten välipiirin jännite mitataan patentin patenttivaatimuksen määräämällä tavalla, koska kyseessä on eräs sähköpiirin perusmittauksista, jonka alan ammattimies osaa suorittaa ilman erityistä kuvaustakin.

Nyt kysymyksessä olevan patentin patenttivaatimuksissa ei puhuta ulostulojännitteen mittaamisesta, vaan välipiirin jännitteen mittaamisesta, joka on kysymyksessä olevan keksinnön oleellinen tunnusmerkki. Välipiirin suureen mittaaminen on alan ammattimiehelle eri asia kuin välipiirin suureiden määrittäminen ulostulon mittauksista. Alan ammattimies mittaa kysymyksessä olevan patentin selityksen perustella nimenomaan välipiirin jännitteen, ei taajuusmuuttajan ulostulojännitettä.

Kysymyksessä olevan patentin itsenäisissä patenttivaatimuksissa esitetty keksintö on eronnut olennaisesti patentin selityksessä kuvatusta tunnetusta tekniikasta. Kysymyksessä olevassa patentissa kuvattu ratkaisu on siten keksinnöllinen.

Kysymyksessä olevan patentin selityksessä kuvatun tunnetun tekniikan valossa avaruusvektoripulssinleveysmodulaatio on jännitevälipiirilliselle taajuusmuuttajalle sopiva modulointitapa. Taajuusmuuttajan ohjauksessa välipiirin jännite oletetaan yleensä vakioksi ja laskennassa käytetään takaisinkytkentänä lähtöjänniteavaruusvektoria. Eräissä tapauksissa välipiirijännitteen vaihtelu on kuitenkin tunnettu ongelma. Jos välipiirin jännite muuttuu huomattavasti, moduloinnin tuloksena ei ole haluttu lähtöjänniteavaruusvektori. Kysymyksessä olevassa patentissa kuvatun tunnetun tekniikan perusteella alan ammattimies ei kuitenkaan päätyisi mittaamaan välipiirin jännitettä, koska selityksen mukaan sanottu jännite oletetaan yleensä vakioksi.

Lisäksi alan ammattimiehelle on selvää, että kerrottaessa kysymyksessä olevan patentin selityksessä esitetty yhtälö (3) puolittain jaksonajalla Ts saadaan aikaan yhtälö, joka kuvaa vuon muutoksen jakson aikana. Kysymyksessä olevan patentin selityksen perusteella ei kuitenkaan selviä, mikä motivoisi alan ammattimiestä muokkaamaan yhtälöä ja mihin tällainen muokkaaminen johtaisi.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D1 mukaisessa järjestelyssä mitataan jännitettä alemman kytkinkomponentin yli. Alemman kytkimen johtaessa jännitemittauksen mittaustulos on todennäköisesti nolla, eikä välipiirin jännitteestä tällöin saada mittaustulosta. Mainitun viitejulkaisun D1 mukaisen ratkaisun mittaustulos ei ilmeisesti olekaan välipiirin jännite, vaan alemman kytkimen yli vaikuttavan jännitteen mittaustulos, jolloin mitataankin tasasähkövälipiirin jännitteen sijasta taajuusmuuttajan tuottamaa vaihtojännitettä.

Lisäksi Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D1 ratkaisuun liittyy yksi mittausjärjestely jokaista vaihetta kohti jännitettä alempien kytkinten yli mitattaessa, eikä mittaustulos kytkinten tilasta ja kytkinelimien epäideaalisuudesta, kuten häviöistä, riippuen ole välttämättä sama kuin välipiirin jännite.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D1 ja kysymyksessä oleva patentti ratkovat samaa ongelmaa, mutta ratkaisut eroavat toisistaan ainakin modulointimenetelmän ja laitteen fyysisen toteutuksen osalta. Ongelma ja ratkaisu -menetelmän käyttö ja mittauskomponenttien määrän vähentämistarvekaan ei välttämättä johda alan ammattimiestä mainitusta viitejulkaisusta D1 kysymyksessä olevassa patentissa esitettyyn ratkaisuun, vaan mahdollisia vaihtoehtoisia ratkaisuja on useita. Kysymyksessä olevan patentin mukainen ratkaisu eroaa siten olennaisesti mainitusta viitejulkaisusta D1.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D2 esittää ratkaisun, jossa käytetään hystereesisäätöä ja jossa käämivuon muutos lasketaan mittaamalla taajuusmuuttajan lähdön jännitettä. Lähtiessään edelleen kehittämään mainitun viitejulkaisun D2 mukaista ratkaisua, alan ammattimies tuntee sanotusta julkaisusta hystereesisäädön eikä välttämättä ota käyttöön muita menetelmiä tai valitsee jonkin muun kuin kysymyksessä olevassa patentissa kuvatun ratkaisun mukaisen avaruusvektoripulssinleveysmodulaation. Lisäksi alan ammattimies mittaa mainitun viitejulkaisun D2 opetuksen mukaan taajuusmuuttajan lähdön jännitettä eikä kysymyksessä olevan patentin mukaisesti välipiirin jännitettä, jolloin ratkaisujen fyysisetkin kokoonpanot eroavat toisistaan. Kysymyksessä olevan patentin mukainen ratkaisu eroaa siten olennaisesti myös mainitusta viitejulkaisusta D2.

Valituksen liitteenä oleva viitejulkaisu D6 esittää, että taajuusmuuttajan ulostulojännitteet riippuvat välipiirin jännitteestä. On kuitenkin huomattava, että muuttajalaite ja sen kytkimet käytännön laitteina eivät ole ideaalisia, häiriöttömiä ja häviöttömiä. Käytännössä taajuusmuuttajan lähtöjännite ei välttämättä ole sama kuin välipiirin jännite, vaikka niillä onkin riippuvuussuhde. Kysymyksessä olevan patentin mukainen ratkaisu eroaa olennaisesti myös edellä mainittujen viitejulkaisujen D2 ja D6 yhdistelmästä.

Valittajan lausuma

Kysymyksessä oleva patentti eroaa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D1 erilaisen modulaatiotavan osalta. Modulaatiotavan valintaa ei kuitenkaan voida pitää keksinnöllisenä erityisesti, kun kysymyksessä olevassa patentissa käytetty modulaatiotapa ei sinällään tuo mitään lisäarvoa toiminnalliseen ajatukseen.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D1 esittää valmiina sen ajatuksen, jota kysymyksessä olevassa patentissa on hyödynnetty toisen, sinänsä tunnetun modulointitavan yhteydessä. Mainitun viitejulkaisun D1 mukaisessa ratkaisussa sekä mitataan että integroidaan välipiirin jännitettä, kunnes asetettu referenssi saavutetaan. Mainitussa viitejulkaisussa D1 esitetään erityisesti, kuinka DC-välipiirin jännitettä integroidaan vuon aikaansaamiseksi, ja tätä vuota verrataan muodostettuun ohjearvoon, joka on esitetty kyseisen viitejulkaisun D1 kuviossa 2b (Vref). Mainitun viitejulkaisun D1 mukaan alemman kytkimen yli vaikuttava jännite syötetään integraattorille, jännitteen määräytyessä yhtälön (1) mukaisesti siten, että ylemmän kytkimen johtaessa jännite on Vdc, eli välipiirin jännite, ja alemman kytkimen johtaessa jännite on 0. Viitejulkaisun D1 modulointitavassa integraalia lasketaan ainoastaan silloin, kun ylempi kytkin on johtavassa tilassa, jolloin yhtälön (1) mukaisesti integroitava jännite on välipiirin jännite Vdc.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D2 ja kysymyksessä olevan patentin mukaisen keksinnön välinen ero on siinä, että käämivuon muutos lasketaan viimeksi mainitussa patentissa mitatun välipiirijännitteen perusteella, kun taas mainitussa viitejulkaisussa D2 muutos lasketaan mitatun lähtöjännitteen perusteella.

Alan ammattimiehen tuntema ja yleisesti käytetty tapa lähtöjännitteen määrittämiseksi on käyttää välipiirin jännitettä ja tunnettuja kytkinpulssien aikoja. Kysymyksessä olevassa patentissa esitetyt yhtälöt (3) ja (4) nimenomaan kertovat, miten lähtöjännite voidaan määrittää välipiirin jännitteen avulla. Alan ammattimiehelle on myös selvää, että kysymyksessä olevassa patentissa esitettyjen yhtälöiden (3) ja (4) avulla johdettujen kytkentäaikojen avulla toteutettu us,ref ei toteudu tarkasti, koska se ei ota huomioon epäideaalisuuksia. Vastaavasti alan ammattimies tietää, että jos hän käyttää mitatun lähtöjännitteen sijasta välipiirin jännitettä lähtöjännitteen määrittämiseen, syntyy pientä epätarkkuutta, joka on yleensä merkityksetöntä lopputuloksen kannalta.

Mikäli alan ammattimies havaitsee Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D2 mukaisessa järjestelyssä, että lähtöjännitteen mittaaminen on hankalaa lähtöjännitteessä olevien nopeiden pulssinreunojen vuoksi, on jännitteen mittaus välipiiristä hänelle yksinkertainen tehtävä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensiksi kyse siitä, onko kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö esitetty patenttilain 8 §:n edellyttämällä tavalla niin selvästi, että ammattimies voi selityksen perusteella käyttää keksintöä. Toiseksi asiassa on ABB Oy:n valituksessa esitetyn valossa arvioitava, eroaako kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö olennaisesti tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista, kuten valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu.

Sovellettavat oikeusohjeet

Patenttilain 1 §:n 1 momentin mukaan, joka on tehnyt mihin tekniikan alaan tahansa liittyvän keksinnön, jota voidaan käyttää teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään.

Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Patenttilain 8 §:n 1 momentin mukaan patenttihakemuksen tulee sisältää keksinnön selitys, tarvittaessa piirustuksineen, sekä täsmällisesti ilmaistuna se, mitä patentilla halutaan suojata (patenttivaatimus). Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti muun ohella, milloin patentti on myönnetty, vaikkei 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty, tai milloin patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö

Kysymyksessä olevan patentin mukainen keksintö koskee "taajuusmuuttajan pulssinleveysmodulointia".

Patentin mukainen keksintö koostuu itsenäisistä patenttivaatimuksista 1 ja 4 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–3 ja 5–6.

Patentin itsenäinen patenttivaatimus 1 koskee menetelmää, joka kuuluu seuraavasti:

"Jännitevälipiirillä varustetun taajuusmuuttajan avaruusvektoripulssinleveysmodulointimenetelmä, jossa taajuusmuuttajassa on vaihtosähkölähteeseen (UU, UV ja UW) kytkettävä verkkosilta (10), tasajännitevälipiiri sekä ohjattu kuormasilta (11) taajuudeltaan vaihtelevan vaihtojännitteen (US, UR, UT) syöttämiseksi kuormaan (12),
tunnettu siitä, että
- kuormasillan modulaattorille annetaan ohjearvona jännitevektoreiden aiheuttamien käämivuomuutosten ohjeet,
- lasketaan mitatun välipiirijännitteen avulla käämivuon muutos, ja
- pidetään kulloinkin aktiivista jännitevektoria kytkettynä, kunnes ohjearvo saavutetaan".

Taajuusmuuttajaa koskeva itsenäinen patenttivaatimus 4 on määritelty itsenäistä patenttivaatimusta 1 vastaavin tavoin.

Selityksen selvyys

Valittaja on esittänyt, ettei kysymyksessä olevassa patentissa tarkoitettua keksintöä ole esitetty niin selvästi että alan ammattimies voisi sen perusteella käyttää keksintöä, koska patentin selitysosassa ei ole tuotu esiin, kuinka välipiirin jännite mitataan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määritelmän mukaisesti. Valittaja on tältä osin viitannut lisäksi siihen, että patentin selityksen mukaan käämivuomuutoksen oloarvo vertailtavaksi referenssin kanssa saadaan itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 esitetystä poiketen laskemalla invertterin ulostulojännitteen aikaintegraalia kytkennän aikana.

Markkinaoikeus toteaa, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaan käämivuon muutos lasketaan mitatun välipiirijännitteen perusteella. Markkinaoikeus katsoo, että välipiirin jännitteen mittaamista voidaan sinänsä pitää alan ammattimiehen taitoihin kuuluvana, tavanomaisena toimenpiteenä, jonka esittäminen patentin selityksessä ei ole tarpeen. Patentin selityksessä on tosin todettu (s. 5, rivit 45), että käämivuonmuutoksen oloarvo saadaan laskemalla invertterin ulostulojännitteen aikaintegraalia. Sanottua selityksen kohtaa seuraavasta yhtälöstä (8) kuitenkin ilmenee, että integroitavana ovat avaruusvektorimallin jännitevektorit Vm ja Vm+1, jotka on sitten esitetty välipiirin mitatun jännitteen UDC,meas avulla. Yhtälön (8) oikea puoli osoittaa siten, että käämivuon muutoksen laskennassa käytetään mitattua välipiirin jännitettä. Muutoinkin selityksen perusteella on pidettävä selvänä, että keksinnön yksi olennainen piirre on nimenomaisesti itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 ilmaistu käämivuomuutoksen laskeminen mitatun välipiirin jännitteen avulla.

Valittaja on lisäksi esittänyt, ettei kysymyksessä olevan patentin selitysosa tue itsenäistä patenttivaatimusta 1, koska sanottu patenttivaatimus ei ole rajoittunut patentin selityksessä kuvattuun, kiinteällä kytkentäjaksolla toimivaan modulointimenetelmään. Tältä osin markkinaoikeus toteaa, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaan kulloinkin aktiivista jännitevektoria pidetään kytkettynä, kunnes ohjearvo saavutetaan. Vastaava seikka on esitetty myös patentin selityksessä (s. 3, rivit 10–12 sekä s. 4 rivit 16–18). Patentin selityksessä ei ole sinänsä nimenomaisesti esitetty, että kytkentäjakso Ts olisi kiinteä. Markkinaoikeus katsoo, että siitä huolimatta, ettei selityksessä ole selostettu sellaista tilannetta, jossa käämivuon muutos ei saavuta ohjearvoa käytettävissä olevan ajan puitteissa, alan ammattimies ymmärtää kuitenkin, että patentin selityksessä on selostettu modulaattorin normaalia käyttötilannetta, jossa käämivuon muutoksen ohjearvo saavutetaan kytkentäjakson aikana. Markkinaoikeus katsoo, ettei patentin selitystä ole pidettävä kysymyksessä olevalta osin puutteellisena ja että keksintö on myös tältä osin esitetty riittävän selvästi.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä oleva itsenäinen patenttivaatimus 1 määrittelee kysymyksessä olevan keksinnön patenttilain 8 §:n edellyttämällä täsmällisyydellä.

Itsenäisten patenttivaatimusten 1 ja 4 keksinnöllisyys

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu, että kysymyksessä olevien itsenäisten patenttivaatimusten 1 ja 4 mukainen keksintö on ollut uusi tunnettuun tekniikkaan nähden.

Asian käsittelyssä markkinaoikeudessa ei ole kyseenalaistettu edellä mainittujen itsenäisten patenttivaatimusten 1 ja 4 mukaisten keksinnön uutuutta tunnettuun tekniikan tasoon nähden.

Kysymyksessä olevan keksinnön patentoitavuuden osalta asiassa on kyse siitä, onko edellä mainituissa itsenäisissä patenttivaatimuksissa 1 ja 4 kuvatun keksinnön katsottava eronneen olennaisesti tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista.

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on tunnetun tekniikan osalta viitattu seuraaviin viitejulkaisuihin:

D1: Pande M. et al: "Output Voltage Integral Control Technique for Compensating Nonideal DC Buses in Voltage Source Inverters", IEEE Transactions on Power Electronics, Vol. 12, No 2, March 1997

D2: Veltman A. et al: “Flux Based and Predictive Voltage Based Current Regulators for Motor Drive Applications", Proceedings of the 1996 International Conference on Power Electronics, Drives & Energy Systems for Industrial Growth, vol 8–11, jan. 1996

D3: Veltman A. et al: “On-line Optimal Switching Patterns for 2-level and 3-level Inverters using the Fish Method", Proceedings of IEEE Power Electronics Specialist Conference 20–24 June 1993

D4: Holtz J.: “Pulsewidth modulation – a survey", IEEE Transactions on Industrial Electronics, Dec. 1992, VOL 39, No. 5

D5: Takahashi I. et al: “A New Quick-Response and High-Efficiency Control Strategy of an Induction Motor", Conference Record Industry Applications Society, 1985, p. 496-502.

Lisäksi valittaja on asian käsittelyn yhteydessä markkinaoikeudessa viitannut keksinnöllisyyden esteenä viitejulkaisuun:

D6: Mohan. N et al: "Power Electronics–Converters, Applications and Design", John Wiley & Sons, Inc. 1995.

Valittaja on viitannut kysymyksessä olevan keksinnön puuttuvan keksinnöllisyyden osalta (i) edellä mainittuun viitejulkaisuun D1, (ii) edellä mainittuun viitejulkaisuun D2 sekä (iii) edellä mainittuun viitejulkaisuun D6 yhdistettynä viitejulkaisuun D2.

D1

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittu viitejulkaisu D1 koskee taajuusmuuttajan ohjausta, jolla pyritään välttämään välijännitepiirin tasajännitteeseen liittyvän aaltoilun ("ripple") vaikutusta. Kyseisen julkaisun mukaan tämä toteutetaan siten, että kuormasillan kunkin kytkimen yli vaikuttavaa lähtöjännitettä integroidaan ja integroitua jännitettä (Vint) verrataan komparaattorissa referenssiarvoon (Vref), joka on tasajännitekomponentin sisältävä sinimuotoinen jännite. Kun integraattorin lähtöarvo (V/s) saavuttaa referenssiarvon, kytkin suljetaan.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 ei esitetä välipiirijännitteen mittaamista, vaan integroitavana suureena on kunkin alahaaran kytkimen yli vaikuttava jännite. Sanotun viitejulkaisun mukainen menettely vaatii siten ainakin kolmen erillisen mittauksen ja vertailun suorittamista, kun taas kysymyksessä olevassa keksinnössä tarvitaan vain yksi välipiirijännitteen mittaus ja siihen liittyvä modulaattori. Mittausten ja mittalaitteiden lukumäärän lisäksi mittalaitteille asetettavat laatuvaatimukset ovat erilaiset riippuen siitä, mitataanko välipiirin jännitettä vai lähtöjännitettä. Mittalaitteiden lukumäärään liittyy myös se seikka, että kysymyksessä olevassa patentissa tarkoitetussa modulointimenetelmässä käytetään jännitteiden ja käämivuon avaruusvektoriesitystä.

Vaikka Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D1 esitetäänkin ulostulojännitteen integroimista, mikä sellaisenaan tuottaa käämivuohon verrannollisen suureen, ei kyseisessä julkaisussa kuitenkaan nimenomaisesti mainita, että vertailusuureena olisi tarvittavan käämivuon muutoksen arvo ja että lähtöjännitteiden avulla laskettaisiin käämivuon muutosta.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevan keksinnön mukainen menetelmä ei ole ollut Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D1 perusteella alan ammattimiehelle ilmeinen ratkaisu avaruusvektoripulssinleveysmodulointia soveltavassa taajuusmuuttajassa.

D2

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D2 esitetään kaksi virransäätömenetelmää, joista jälkimmäinen ("flux based current regulator") perustuu invertterin vuon ja referenssivuon erotuksen käsittelyyn. Kyseisessä julkaisussa on esitetty mainitun erotuksen ("error flux ΔΨedq") muodostaminen kompleksisessa

dq-koordinaatistossa. Invertterin kytkentätiloja ohjataan hystereesisäätöön perustuvalla säätimellä siten, että erotus rajoittuu "laatikkoon", jota rajoittavat sekä d-akselin että q-akselin suunnassa ennalta määrätyt rajat (±Δd , ±Δq). Kysymyksessä olevassa keksinnössä ei käytetä mainittua hystereesisäätöä.

Edellä mainitun viitejulkaisun D2 mukaisessa ratkaisussa käytetään vuon laskennassa invertterin lähtöjännitettä (νsinv dq), eikä välipiirin jännitettä, kuten kysymyksessä olevassa keksinnössä.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa D2 ei ole esitetty sellaisia seikkoja, jotka olisivat motivoineet alan ammattimiestä tavanomaisen avaruusvektoripulssinleveysmodulaation yhteydessä käyttämään välipiirin jännitettä käämivuon laskemiseksi ja käyttämään mainitussa viitejulkaisussa D2 käytetyn hystereesisäädön sijasta kysymyksessä olevassa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 esitettyä menettelyä.

D6 + D2

Vacon Oyj on esittänyt, ettei valittaja enää asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä voi vedota vaatimustensa tueksi esittämäänsä edellä mainittuun uuteen viitejulkaisuun D6, ja vaatinut, että sanottu julkaisu jätetään huomiotta.

Patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain kumoamisesta annetun lain voimaanpanosta annetun lain 2 §:n mukaan asian käsittelyyn markkinaoikeudessa sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallintolainkäyttölain 27 §:n 2 momentin mukaan valittaja saa valitusajan jälkeenkin esittää uusia perusteita vaatimuksensa tueksi, jollei asia sen johdosta muutu toiseksi.

Edellä lausuttu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei kyseisen viitejulkaisun D6 sekä siitä ilmenevien seikkojen huomioon ottamiselle asiaa ratkaistaessa ole estettä.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D6 esitetään, että kolmivaiheisen invertterin lähtöjännite riippuu ainoastaan välipiirin jännitteestä. Sanotun on kuitenkin jo Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D1 yhteydessä katsottu kuuluvan alan ammattimiehen tietämykseen ja otettu niiden osalta tehdyssä arvioinnissa huomioon. Kyseisessä viitejulkaisussa D6 ei sen sijaan ole esitetty välipiirin jännitteen mittausta. Ottaen huomioon, mitä edellä Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D1 yhteydessä on todettu välipiirin jännitteen ja lähtöjännitteen mittaamisen osalta, markkinaoikeus katsoo, ettei mainittu viitejulkaisu D6 anna aihetta arvioida kysymyksessä olevan patentin mukaisen keksinnön ja

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D2 välisen eron olennaisuutta edellä viitejulkaisun D2 yhteydessä esitetystä poiketen. Kysymyksessä olevassa patentissa tarkoitettua ratkaisua ei siten ole pidettävä ilmeisenä myöskään mainittujen viitejulkaisujen D2 ja D6 yhdistelmän perusteella.

Muu viitattu tunnettu tekniikka

Valittaja on lisäksi esittänyt, että kysymyksessä olevassa patentissa tarkoitettu keksintö on ollut alan ammattimiehelle ilmeinen myös kyseisen patentin selityksessä esitetyn tunnetun tekniikan perusteella.

Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevan patentin selityksessä ja sen tunnettua tekniikkaa kuvaavassa osuudessa esitetään, että tunnetussa avaruusvektoripulssinleveysmodulaatiossa asetetaan lähtöjännitereferenssi, joka esitetään kytkentäaikojen ja menetelmään kuuluvien jännitevektoreiden (Vm ja Vm+1) avulla. Yhtälöiden (3)–(5) esittämällä tavalla lasketaan tarvittavat kytkentäajat, joilla päästään haluttuun jännitereferenssiin.

Edellä selostettu tekniikan tason kuvaus on kuitenkin laadittu jo tuntien kysymyksessä olevan keksinnön mukainen ratkaisu. Edellä lausuttu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei alan ammattimies olisi päätynyt kysymyksessä olevassa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 määriteltyyn ratkaisuun myöskään mainitun patentin selityksessä kuvatun tunnetun tekniikan tason perusteella.

Yhteenveto keksinnöllisyydestä

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä oleva itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ole valituksessa esitetyillä perusteilla ollut alan ammattimiehelle ilmeinen sen perusteella, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tunnetusta tekniikan tasosta.

Sen valossa, mitä edellä on esitetty itsenäisen patenttivaatimuksen 1 osalta, markkinaoikeus katsoo, ettei myöskään itsenäisen patenttivaatimuksen 4 mukainen laite ole valituksessa esitetyillä perusteilla ollut alan ammattimiehelle ilmeinen sen perusteella, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tunnetusta tekniikan tasosta.

Johtopäätös

Valituksessa ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla kysymyksessä oleva patentti olisi kumottava. Valitus on näin ollen hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Sanna Holkeri sekä markkinaoikeusinsinöörit Erkki Tiala ja Kirsikka Etuaho.

PRH:n päätös

HUOMAA

Asiasta on valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 25.10.2017 taltionumero 5348.