MAO:585/16

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Viestintäviraston päätös 19.8.2015 dnro 1020/522/2014 (liitteenä)

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Microsoft Corporation on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen, vahvistaa valittajan oikeuden verkkotunnukseen onedrive.fi ja palauttaa asian Viestintävirastolle verkkotunnuksen onedrive.fi peruuttamiseksi ja siirtämiseksi Microsoft Oy:lle. Valittaja on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Viestintäviraston korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut, jotka eivät sisällä arvonlisävero-osuutta, 17.486,50 eurolla laillisine korkoineen.

Perusteet

Microsoft Corporation on Euroopan unionissa voimassa olevien kansainvälisten tavaramerkkirekisteröintien ONEDRIVE numero 1213324 ja MICROSOFT ONEDRIVE numero 1204192 haltija. Tavaramerkkiä ONEDRIVE koskeva rekisteröintihakemus on aiemmin jätetty Etelä-Afrikassa 4.9.2013 ja tavaramerkkiä MICROSOFT ONEDRIVE koskeva hakemus samaten Etelä-Afrikassa 20.9.2013. Etelä-Afrikassa rekisteröityjen tavaramerkkien perusteella on tehty kansainväliset tavaramerkkihakemukset, jotka on kohdistettu muun ohella Euroopan unioniin. Kansainväliset hakemukset on jätetty Yhdysvalloissa kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun merkkejä on ensimmäisen kerran haettu Etelä-Afrikassa. Edellä mainitut päivät 4.9.2013 ja 20.9.2013 ovat Pariisin yleissopimuksen mukaisia etuoikeuspäiviä, jotka Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto on hyväksynyt ja joita on pidettävä Euroopan unionissa voimassa olevien kansainvälisten tavaramerkkirekisteröintien hakemuspäivinä. Vastaajan 27.1.2014 hakema ja vastaajalle samana päivänä myönnetty verkkotunnus onedrive.fi perustuu oikeudettomasti Microsoft Corporationin edellä mainittuihin aikaisempiin suojattuihin tavaramerkkeihin.

Viestintävirasto on valituksenalaisessa päätöksessään virheellisesti todennut, että Microsoft Corporationin edellä mainittuja tavaramerkkejä koskevat rekisteröintihakemukset ovat saapuneet vasta 29.5.2014 ja 21.8.2014. Kyseiset päivät koskevat Maailman henkisen omaisuuden järjestön WIPO:n antamia ilmoituksia kansainvälisistä rekisteröinneistä Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle. Viestintäviraston käsityksen mukaan verkkotunnusten peruuttamisvaatimuksessa huomioon otettava tavaramerkkien suoja-aika alkaa edellä mainituista päivistä. Tällöin Pariisin yleissopimuksen mukaisella etuoikeuspäivämäärällä ei olisi merkitystä verkkotunnusasiassa. Tavaramerkkien aikaprioriteettiin perustuva etusija määräytyy kuitenkin kansallisten ja kansainvälisten tavaramerkkioikeudellisten säännösten perusteella eikä tätä voida arvioida toisin verkkotunnuksen peruutusvaatimusta koskevassa menettelyssä.

Microsoft Corporationin tehtyä verkkotunnuksen peruutusvaatimuksen vastaaja ei ole vastannut Viestintäviraston selvityspyyntöön, jossa vastaajaa on kehotettu esittämään hyväksyttävä peruste oikeudelleen verkkotunnukseen. Viestintävirasto on tämän jälkeen sovellettavien säännösten vastaisesti lähettänyt vastaajalle vielä toisen selvityspyynnön. Tähän jälkimmäiseen selvityspyyntöön antamassaan vastauksessa vastaaja on perustellut oikeuttaan muun muassa sillä, että hän ei verkkotunnusta hakiessaan ole löytänyt tunnusta onedrive Viestintäviraston ilmoittamista rekistereistä. Kyseisellä seikalla ei ole merkitystä asiassa.

Viestintäviraston lausunto

Viestintävirasto on todennut, että sen toimivaltaan kuuluu nimenomaan verkkotunnuksia koskevan erityislainsäädännön tulkinta ja soveltaminen. Tavaramerkkioikeudelliseen aikaprioriteettiin voi liittyä tulkinnanvaraisuutta verkkotunnuslain (228/2003) soveltamisalueella. Asiassa tulee sovellettavaksi verkkotunnuslain mukainen aikaprioriteettisääntö. Suojattujen nimien ja merkkien suoja-ajan alkamista koskevat pääsäännöt on määritelty verkkotunnuslain esitöissä. Verkkotunnuslain mukainen aikaprioriteettisääntö suojaa kansallisia ja EU-tavaramerkkejä, joita on tosiasiallisesti haettu rekisteröitäväksi ennen verkkotunnuksen hakemuspäivää.

Asialla on vaikutusta verkkotunnuksen hakijan luottamuksensuojaan verkkotunnuksen myöntämishetkellä. Jos tavaramerkkilainsäädännön mukaista aikaprioriteettisääntöä sovellettaisiin sellaisenaan myös verkkotunnuslain alalla, verkkotunnuksen hakija ei pystyisi kohtuullisesti käytettävissä olevin keinoin etukäteen tarkistamaan Viestintäviraston ohjeistuksessa ilmoitetuista ja verkkotunnuslainsäädäntöä koskevissa esitöissä mainituista rekistereistä sitä, ettei haettu verkkotunnus loukkaa kolmannen muualla suojattua oikeutta.

Nyt esillä olevassa asiassa verkkotunnuksen haltija on Viestintävirastolle toimitetun selvityksen mukaan tarkistanut kyseisistä rekistereistä, ettei verkkotunnuslainsäädännön mukaisia esteitä verkkotunnuksen myöntämiselle ole ollut havaittavissa. Microsoft Corporationin vaatimustensa perusteina viittaamien tavaramerkkien rekisteröinti on tullut vireille vasta verkkotunnuksen hakemisen jälkeen.

Viestintävirasto ei ole menetellyt virheellisesti kuultaessa verkkotunnuksen haltijaa hyväksyttävästä perusteesta oikeudelleen. Viestintävirasto on uudistaessaan verkkotunnuksen haltijalle osoitetun selvityspyyntönsä kirjeitse noudattanut menettelyä, jossa selvityspyyntö lähetetään verkkotunnuksen haltijan rekisteriin ilmoittamaan postiosoitteeseen, jos haltija ei ole millään tavoin reagoinut sähköisesti lähetettyyn ensisijaiseen selvityspyyntöön. Menettelyn tarkoitus on varmistaa selvityspyyntöjen laillinen tiedoksianto ja verkkotunnuksen haltijan oikeussuoja.

Ottaen huomioon lainsäädännön tulkinnanvaraisuus, Viestintäviraston ratkaisupakko ja puuttuva oikeuskäytäntö käsiteltävänä olevalta osin, ei ole kohtuutonta, että asianosaiset joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Toissijaisesti Viestintävirasto paljoksuu valittajan kuluvaatimuksen määrää. Valittaja ei ole valituksessaan markkinaoikeudelle tuonut esille mitään pääasian ratkaisemiseksi tarvittavaa uutta selvitystä.

Vastaajan vastaus

Vaatimukset

A:n on katsottava vaatineen, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perusteet

Asiassa ei ole merkitystä sillä, milloin Microsoft Corporation on jättänyt tavaramerkkiensä rekisteröintihakemukset Etelä-Afrikassa. Verkkotunnusta on haettu säännösten mukaisesti ja käytetty ilman mitään liityntää Microsoft Corporationin palveluihin. Sana "drive" esiintyy tuhansien eri palveluiden nimissä. On myös palveluita, joiden nimessä on sana "onedrive". Esimerkiksi 1D ONEDRIVE on rekisteröity tavaramerkiksi ennen Microsoft Corporationin merkkejä.

Valittajan lausuma

Microsoft Corporation on esittänyt, että Viestintäviraston lausunnon perusteella asiassa ei ole erimielisyyttä tavaramerkkioikeudellisesta aikaprioriteetista ja sen sisällöstä. Asiassa on kysymys sen sijaan siitä, sovelletaanko tavaramerkkioikeudellista aikaprioriteettia myös verkkotunnuslain soveltamisalalla. Viestintäviraston tulkinta ei saa tukea verkkotunnuslain sanamuodosta. Lisäksi verkkotunnuslainsäädännön esitöistä ei ilmene, että tarkoituksena olisi ollut säätää poikkeus tavaramerkkioikeudelliseen aikaprioriteettiin. Tällainen poikkeus vaarantaisi tavaramerkkisuojan ja rajoittaisi tavaramerkinhaltijan omaisuudensuojaa. Viestintäviraston tulkinta merkitsisi sitä, että ainoastaan hakemuspäivänä rekistereistä ilmenevät merkit saisivat suojaa verkkotunnuslakia sovellettaessa. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että myöskään vakiintuneita tavaramerkkejä ei suojattaisi, mikä on vastoin verkkotunnuslain nimenomaista säännöstä.

Toisin kuin Viestintävirasto on lausunnossaan verkkotunnuksen hakijan luottamuksensuojaan vedoten esittänyt, verkkotunnuslaista tai sen esitöistä ei ole luettavissa, että verkkotunnuksen haltijan tekemä ennakkotutkimus tai hänen käsityksensä omasta oikeudestaan haettuun verkkotunnukseen muodostaisi esteen jälkikäteisille korjaamistoimenpiteille.

Viestintäviraston on korvattava valittajan oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti, koska oikeudenkäynti on johtunut yksinomaan Viestintäviraston virheellisestä menettelystä ja laintulkinnasta. Asia olisi ollut ratkaistavissa valittajan hyväksi jo ennen oikeudenkäyntiä. Aiempien tavaramerkkien aikaprioriteettiin perustuva suoja ilmenee selvästi verkkotunnuslain sanamuodosta ja lain esitöistä. Asia ei siten ole ollut tulkinnanvarainen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Sovellettavista säädöksistä

Verkkotunnuksista on säädetty tietoyhteiskuntakaaren 21 luvussa. Tietoyhteiskuntakaaren 351 §:n 4 momentin voimaantulosäännöksen mukaan sen verkkotunnuksia koskeva 21 luku tulee voimaan 5.9.2016. Sanotun pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan tietoyhteiskuntakaaren voimaantulolla kumotaan verkkotunnuslaki. Tietoyhteiskuntakaaren 352 §:n 1 momentin siirtymäsäännöksen mukaan lain voimaan tullessa vireillä olleen hallintoasian käsittelyyn sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Valituksenalaisella hallintopäätöksellä ratkaistu asia on tullut Viestintävirastossa vireille 1.9.2014. Mainittu päätös, joka on Viestintäviraston ilmoituksen mukaan virheellisesti päivätty 19.8.2014 ja tosiasiallisesti tehty 19.8.2015, on niin ikään tehty ennen tietoyhteiskuntakaaren 21 luvun voimaantuloa ja asiaa on arvioitu Viestintävirastossa verkkotunnuslain perusteella. Myös nyt muutoksenhaussa asiaa on arvioitava verkkotunnuslain perusteella.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tarkastelun lähtökohdat

A on 27.1.2014 hakenut verkkotunnusta onedrive.fi, ja se on myönnetty hänelle samana päivänä.

Microsoft Corporation on perustanut mainittua verkkotunnusta koskevat vaatimuksensa siihen, että sillä on Euroopan unionissa voimassa olevat aikaisemmat kansainväliset tavaramerkkirekisteröinnit ONEDRIVE numero 1213324 ja MICROSOFT ONEDRIVE numero 1204192. Kansainvälinen tavaramerkkirekisteröinti ONEDRIVE on tullut voimaan 3.3.2014 ja sitä koskeva ilmoitus on saapunut Euroopan unionin teollisoikeuksien virastoon (EUIPO) 21.8.2014. EUIPO on hyväksynyt rekisteröinnin etuoikeuspäiväksi 4.9.2013 perustuen sanottuna päivänä Etelä-Afrikassa jätettyihin hakemuksiin. Kansainvälinen tavaramerkkirekisteröinti MICROSOFT ONEDRIVE on tullut voimaan 19.3.2014 ja sitä koskeva ilmoitus on saapunut EUIPO:on 29.5.2014. EUIPO on hyväksynyt rekisteröinnin etuoikeuspäiväksi 20.9.2013 perustuen sanottuna päivänä Etelä-Afrikassa jätettyihin hakemuksiin.

Viestintävirasto on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Microsoft Corporationin vaatimuksen verkkotunnuksen onedrive.fi peruuttamisesta ja siirtämisestä Microsoft Oy:lle. Sanotun päätöksen mukaan asiassa ei ole ollut painavia perusteita epäillä verkkotunnuksen onedrive.fi olleen hakemuspäivänään verkkotunnuslain aikaprioriteettisäännön perusteella suojattu nimi tai merkki taikka ilmeisessä hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa hankittu johdannaisnimi tai -merkki. Päätöksen mukaan asiassa ei ole ollut verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 3 tai 4 kohdan mukaisia edellytyksiä verkkotunnuksen peruuttamiselle.

Microsoft Corporation on markkinaoikeudessa perustanut vaatimuksensa siihen, että verkkotunnus onedrive.fi perustuu Microsoft Corporationin edellä mainittuihin Euroopan unionissa voimassa oleviin kansainvälisiin tavaramerkkirekisteröinteihin, jotka ovat verkkotunnukseen nähden aikaisempia. Asiassa on siten ensisijaisesti kysymys siitä, onko Microsoft Corporationin edellä mainittujen suojattujen merkkien katsottava olevan verkkotunnukseen onedrive.fi nähden sellaisia, että ne tulisi ottaa huomioon aikaisempina oikeuksina verkkotunnuksen onedrive.fi peruutusvaatimusta käsiteltäessä. Tämän jälkeen on tarvittaessa arvioitava, onko verkkotunnus onedrive.fi Microsoft Corporationin suojattu nimi tai merkki.

Verkkotunnuslain 4 §:n 3 momentin mukaan verkkotunnus ei saa oikeudettomasti perustua toisen suojattuun nimeen tai merkkiin taikka luonnollisen henkilön nimeen. Säännöksen esitöissä (HE 96/2002 vp s. 21) on muun ohella todettu, että hakijan tulee verkkotunnusta hakiessaan aktiivisesti selvittää, että haettava verkkotunnus ei loukkaa toisten suojattuja oikeuksia, kuten esimerkiksi rekisteröityjä toiminimiä tai tavaramerkkejä. Esitöiden mukaan hakija voi hyödyntää internetissä olevia tavaramerkkirekisteri- ja verkkotunnustietopalveluja kartoittaessaan sopivaa verkkotunnusta ja selvittää ennakolta, loukkaako haettava verkkotunnus jo rekisteröityjä tunnusmerkkejä.

Verkkotunnuslain 3 §:n 3 kohdan mukaan sanotussa laissa tarkoitetaan suojatulla nimellä tai merkillä kauppa-, tavaramerkki-, yhdistys-, säätiö- tai puoluerekisteriin merkittyä nimeä tai merkkiä taikka toiminimilaissa ja tavaramerkkilaissa tarkoitettua vakiintunutta nimeä, toissijaista tunnusta tai tavaramerkkiä sekä julkisyhteisön, valtion liikelaitoksen, itsenäisen julkisoikeudellisen laitoksen, julkisoikeudellisen yhdistyksen sekä vieraan valtion edustuston tai näiden toimielimen nimeä.

Verkkotunnuslain 12 §:ssä on säädetty niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä Viestintävirasto voi peruuttaa verkkotunnuksen ja siirtää se peruuttamista pyytäneelle taholle. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan Viestintävirasto voi peruuttaa verkkotunnuksen, jos on painavia perusteita epäillä, että tunnus on suojattu nimi tai merkki, ja nimen tai merkin haltija pyytää tunnuksen peruuttamista, eikä tunnuksen haltija kahden viikon määräajassa esitä hyväksyttävää perustetta oikeudelleen. Pykälän 2 momentin mukaan Viestintävirasto voi hakemuksesta siirtää 1 momentin 2–4 kohdan nojalla peruutetun tunnuksen peruuttamista pyytäneelle.

Verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin esitöissä (HE 96/2002 vp s. 27– 28) on tuotu esiin, että verkkotunnuksen peruuttaminen on sen sulkemista, josta säädetään lain 11 §:ssä, painavampi verkkotunnuksen haltijan oikeuteen puuttuva toimi. Tämä vuoksi peruuttamisen edellytykset on määritelty pykälässä yksityiskohtaisesti. Pykälän 1 momentin 3 kohdan osalta esitöissä on menettelyn osalta viitattu verkkotunnuslain 11 §:n 1 momentin 4 kohdassa esitettyyn.

Verkkotunnuslain 11 §:n 1 momentin 4 kohdan alkuperäisissä esitöissä (HE 96/2002 vp s. 26) on todettu, että koska verkkotunnuksen hakijan oikeutta nimeen tai merkkiin ei enää ennakkoon tutkita, saattaa esiin tulla tilanteita, joissa toiselle kuuluva suojattu nimi tai merkki rekisteröidään verkkotunnukseksi. Tällöin mahdollisen oikeudenloukkauksen selvittäminen alkaa loukatun Viestintävirastolle tekemästä tunnuksen sulkemispyynnöstä. Pyynnön tekijän on esitettävä näyttöä oikeudenloukkauksesta väitteensä tueksi. Tämän jälkeen Viestintävirasto kuulee tunnuksen haltijaa, jonka on kahden viikon kuluessa esitettävä hyväksyttävä peruste oikeudelleen. Jos tunnuksen haltija pystyy Viestintäviraston arvion mukaan esittämään oikeudellisesti relevantin perusteen oikeudelleen, tunnusta ei suljeta, vaan asianosaisten on saatettava tunnusmerkkioikeudellinen riitansa ratkaistavaksi esimerkiksi tuomioistuimeen tai sovittava asia keskenään.

Esitöissä on lisäksi muun ohella tuotu esiin, että aikaprioriteettisäännön mukaan rekisteröityjen nimien ja merkkien suoja-aika alkaa, kun rekisteröintihakemus on tullut vireille Patentti- ja rekisterihallituksessa tai EUIPO:ssa, eikä hakemusta ole myöhemmin muutettu. Vakiintunut nimi tai merkki saa suojaa vakiintumisesta alkaen. Vireillä oleva tavaramerkkihakemus, jonka väiteaika ei ole vielä päättynyt, ei ole sulkemisperuste. Aikaprioriteetti ratkaisee tunnusta ensiksi hakeneen eduksi sellaiset tilanteet, joissa sekä tunnuksen haltijalla, että sulkemista koskevan pyynnön esittäjällä on rekisteröity tavaramerkki eri tavaramerkkiluokassa.

Markkinaoikeuden arviointi

Edellä todetuin tavoin Microsoft Corporationin kansainvälistä tavaramerkkirekisteröintiä ONEDRIVE koskeva ilmoitus on 21.8.2014 saapunut EUIPO:on, joka on hyväksynyt rekisteröinnin etuoikeuspäiväksi 4.9.2013. Kansainvälistä tavaramerkkirekisteröintiä MICROSOFT ONEDRIVE koskeva ilmoitus on saapunut EUIPO:on 29.5.2014 ja sen rekisteröinnin etuoikeuspäiväksi on hyväksytty 20.9.2013.

Siinä tapauksessa, että edellä mainitut etuoikeuspäivät otetaan huomioon, Microsoft Corporationin merkeillä on aikaprioriteettiin perustuva etusija verkkotunnukseen onedrive.fi nähden. Asiassa ei ole esitetty eriäviä käsityksiä sanotuista etuoikeuspäivistä. Sen sijaan asiassa on erimielisyyttä siitä, mikä merkitys tavaramerkkioikeudellisilla etuoikeuspäivillä on verkkotunnuksen peruutusvaatimusta ratkaistaessa.

Teollisoikeuden suojelemista koskevan Pariisin yleissopimuksen (SopS 43/1975), joka on saatettu Suomessa voimaan asetuksella, 4 artiklan A kirjaimen 1 kappaleen mukaan sillä, joka asianmukaisessa järjestyksessä on hakenut suojaa tehtaan- tai kauppamerkille jossakin liittomaassa tai hänen oikeudenomistajallaan, on sopimuksessa jäljempänä mainittujen määräaikojen kuluessa etuoikeus hakemuksen tekemiseen toisissa maissa. Sanotun artiklan C kirjaimen 1 kappaleen mukaan edellä mainitut etuoikeusajat ovat tehtaan- tai kauppamerkkien osalta kuusi kuukautta. Artiklan C kirjaimen 2 kappaleen mukaan määräaika lasketaan siitä päivästä, jona ensimmäinen hakemus tehtiin; hakemuksen tekemispäivää ei lueta määräaikaan.

Kansallisesti voimassa olevien tavaramerkkien osalta etuoikeudesta ja sen vaikutuksesta hakemuspäivään on säädetty tavaramerkkiasetuksen 17 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan, jos tavaramerkin rekisteröintiä on haettu sellaisessa vieraassa valtiossa, joka on liittynyt teollisoikeuden suojelemista koskevaan Pariisin yleissopimukseen (SopS 43/1975) tai Maailman kauppajärjestön perustamissopimukseen (SopS 5/1995), ja merkin rekisteröintiä haetaan Suomessa kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen tekemisestä vieraassa valtiossa, Suomessa tehty hakemus katsotaan muihin hakemuksiin tai muihin käyttöön otettujen tavaran tunnusmerkkeihin nähden tehdyksi samanaikaisesti kuin vieraassa valtiossa tehty hakemus.

EU-tavaramerkin osalta etuoikeudesta ja sen vaikutuksesta on säädetty Euroopan unionin tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (jäljempänä unionin tavaramerkkiasetus) 29 ja 31 artiklassa. Asetuksen 29 artiklan 1 kohdan mukaan henkilöllä, joka on asianmukaisesti jättänyt tavaramerkkiä koskevan hakemuksen valtiossa tai valtiolle, joka on Pariisin yleissopimuksen tai Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen osapuoli, on etuoikeus jättää

EU-tavaramerkkiä koskeva hakemus saman tavaramerkin osalta ja samoja tuotteita tai palveluja varten kuin ne, joita varten tätä merkkiä on haettu tai jotka sisältyvät niihin, kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisen hakemuksen jättämispäivästä. Asetuksen 31 artiklan mukaan etuoikeuden vaikutuksesta etuoikeuspäivää pidetään

EU-tavaramerkin hakemispäivänä määritettäessä oikeuksien aiemmuutta.

Verkkotunnuslaissa ei ole määritelty, mistä päivästä lukien lain 12 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen suojattujen nimien tai merkkien suoja-aika alkaa. Viestintävirasto on katsoessaan suoja-ajan alkavan hakemuksen tosiasiallisesta vireille tulosta viitannut verkkotunnuslain esitöihin, joissa on edellä todetuin tavoin muun ohella tuotu esiin, että aikaprioriteettisäännön mukaan rekisteröityjen nimien ja merkkien suoja-aika alkaa, kun rekisteröintihakemus on tullut vireille Patentti- ja rekisterihallituksessa tai EUIPO:ssa. Viestintävirasto on lisäksi esittänyt, että jos tavaramerkkilainsäädännön mukaista aikaprioriteettisääntöä sovellettaisiin sellaisenaan myös verkkotunnuslain osalta, verkkotunnuksen hakija ei pystyisi kohtuullisesti käytettävissä olevin keinoin etukäteen tarkistamaan Viestintäviraston ohjeistuksessa ilmoitetuista ja verkkotunnuslainsäädäntöä koskevissa esitöissä mainituista rekistereistä sitä, ettei haettu verkkotunnus loukkaa kolmannen muualla suojattua oikeutta.

Markkinaoikeus toteaa, että tavaramerkkiasetuksen 17 §:n 1 momentista ja unionin tavaramerkkiasetuksen 31 artiklasta ilmenee edellä todetuin tavoin sääntö, jonka mukaan kansallisen tavaramerkin ja

EU-tavaramerkin osalta etuoikeuspäivää on pidettävä hakemus- tai hakemispäivänä oikeuksien aiemmuutta määritettäessä. Koska verkkotunnuslaissa ei ole erikseen säädetty suojattujen nimien ja merkkien suoja-ajan alkamisesta, markkinaoikeus katsoo, ettei verkkotunnuslaista tai sen esitöistä ole pääteltävissä, että verkkotunnuslaissa olisi ollut tarkoitus poiketa edellä mainittuihin tavaramerkkioikeudellisiin säännöksiin perustuvasta aikaprioriteettiperiaatteesta.

Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin se verkkotunnuslain esitöissä esitetty, että suoja-aika alkaa rekisteröintihakemuksen vireille tulosta Patentti- ja rekisterihallituksessa tai EUIPO:ssa. Markkinaoikeus katsoo, että esitöissä todetulla on viitattu hakemuspäivään. Edellä todetun mukaisesti etuoikeuspäivää on pidettävä hakemuspäivänä silloin, kun etuoikeutta koskeva vaatimus on hyväksytty. Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin myöskään se, että tällöin verkkotunnuksen hakijalla ei aina ole mahdollisuutta selvittää tavaramerkkirekistereistä tyhjentävästi sellaisia aikaisempia merkkejä, jotka saattavat olla perusteena myöhemmälle verkkotunnuksen peruutusvaatimukselle. Tästä on osoituksena se, että aikaisempi suojattu merkki voi verkkotunnuslain 3 §:n 3 momentin mukaan olla muun ohella myös vakiintunut tavaramerkki, joka ei lainkaan ilmene rekistereistä.

Edellä todetusta seuraa, että Microsoft Corporationin Euroopan unionissa voimassa oleva kansainvälinen tavaramerkki ONEDRIVE numero 1213324, jonka etuoikeuspäivä on 4.9.2013, on 27.1.2014 haettuun verkkotunnukseen onedrive.fi nähden aiempi suojattu merkki. Koska verkkotunnus onedrive.fi sisältää kyseisen tavaramerkin sellaisenaan, on verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla painavia perusteita epäillä, että verkkotunnus on suojattu tavaramerkki.

Asiassa on vielä arvioitava, onko vastaaja esittänyt edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetun hyväksyttävän perusteen oikeudelleen verkkotunnukseen onedrive.fi. Markkinaoikeus toteaa, että vastaaja ei ole Viestintävirastossa tai markkinaoikeudessa esittänyt hänellä olleen ennen verkkotunnuksen hakemista mitään tavaramerkki- tai muita oikeuksia tunnukseen onedrive. Kysymyksessä olevalla tunnuksella ei ole muutoinkaan esitetty olevan yhteyttä vastaajan harjoittamaan toimintaan.

Markkinaoikeus katsoo, ettei vastaaja ole esittänyt verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua hyväksyttävää perustetta tunnuksen onedrive käyttämiselle kysymyksessä olevassa verkkotunnuksessaan.

Johtopäätös

Edellä esitetyin perustein valituksenalainen päätös on kumottava ja asia palautettava Viestintävirastoon verkkotunnuksen onedrive.fi peruuttamista varten.

Valittaja Microsoft Corporation on vaatinut verkkotunnuksen siirtämistä Microsoft Oy:lle eli ei siis itselleen. Viestintäviraston on asiaa ratkaistessaan otettava huomioon verkkotunnuslain 12 §:n 2 momentti, jonka mukaan Viestintävirasto voi hakemuksesta siirtää 1 momentin

2–4 kohdan nojalla peruutetun tunnuksen peruuttamista pyytäneelle.

Lopputulokseen nähden asiassa ei ole tarpeen lausua muista Microsoft Corporationin valituksensa tueksi esittämistä perusteista.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Oikeudenkäyntikuluista säädetään hallintolainkäyttölain 74 ja 75 §:ssä. Mainitun 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian lopputulos huomioon ottaen, ja koska lainsäädäntö ei ole nyt kysymyksessä olevilta osin Viestintäviraston esittämällä tavalla erityisen tulkinnanvarainen, olisi kohtuutonta, jos Microsoft Corporation joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Viestintävirasto on näin ollen velvoitettava korvaamaan Microsoft Corporationin oikeudenkäyntikulut määrällä, jonka markkinaoikeus harkitsee kohtuulliseksi asian vaatimaan työmäärään ja asian laatuun nähden.

Lopputulos

Markkinaoikeus kumoaa Viestintäviraston 19.8.2015 tekemän päätöksen dnro 1020/522/2014 ja palauttaa asian Viestintävirastoon verkkotunnuksen onedrive.fi peruuttamista varten.

Markkinaoikeus velvoittaa Viestintäviraston korvaamaan Microsoft Corporationin oikeudenkäyntikulut 5.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Sami Myöhänen ja Markus Mattila.

Viestintäviraston päätös

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.