MAO:79/18

A > Sputnik Oy

tekijänoikeus - teos - markkinaoikeuden toimivalta

Diaarinumero: 2017/63
Antopäivä: 13.2.2018

KANNE

Vaatimukset

A on vaatinut, että markkinaoikeus

1. vahvistaa, että Toivon tuolla puolen -elokuvaan liittyvän lavastusteoksen tekijänoikeus kuuluu yksinomaan A:lle ja hänet tulee siksi yksin mainita elokuvan lavastajana;
2. toissijaisesti vahvistaa, että siinäkin tapauksessa, että A:ta ei olisi pidettävä lavastusteoksen yksinomaisena tekijänä, hänelle tekijänä kuuluvaa tekijänoikeutta loukatun virheellisellä kreditoinnilla, joka on tapahtunut mainitsemalla lavastusteoksen tekijöinä henkilöitä tai henkilön, joita/jota ei ole pidettävä lavastusteoksen tekijänä;
3. määrää hävitettäväksi Toivon tuolla puolen -elokuvan fyysiset kopiot, joiden lopputeksteissä on A:n lisäksi mainittu lavastajina muita henkilöitä (sellaisia henkilöitä, joita ei ole pidettävä lavastusteoksen tekijöinä);
4. velvoittaa Sputnik Oy:n suorittamaan hänelle 20.000 euroa tekijänoikeuslain 57 §:n mukaisena hyvityksenä ja 5.000 euroa korvauksena, molemmat määrät viivästyskorkoineen 9.2.2017 lukien;
5. määrää Sputnik Oy:n korvaamaan hänelle ne enimmäismäärältään 20.000 euron kustannukset, jotka aiheutuvat asiassa annettavan tuomion julkistamisesta kokonaan tai osittain kuukauden kuluessa sen lainvoimaiseksi tulemisesta.

Siltä varalta, että tekijänoikeuden loukkausta ei todeta, A on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Sputnik Oy:n suorittamaan hänelle 25.000 euroa perusteettoman edun palautuksena.

Lisäksi A on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Sputnik Oy:n korvaamaan hänen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 179,95 eurolla ja palkkion osalta 96.485,30 eurolla eli yhteensä 96.665,25 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Kantajan yksinoikeus elokuvaan liittyvään lavastusteokseen

Asiassa on kysymys siitä, voidaanko lavastusta suojata elokuvasta itsenäisenä teoksena. A on yksin luonut Toivon tuolla puolen elokuvaan liittyvän lavastusteoksen. Kyseinen lavastusteos on itsenäinen teos yhteenliitetyssä elokuvateoksessa. Joka tapauksessa kyse on itsenäisestä tekijänoikeudella suojatusta lavastusteoksesta. Tekijänoikeus lavastusteokseen kuuluu yksinomaan A:lle.

Lavastusteos on itsenäinen ja omaperäinen tavalla, joka ylittää niin sanotun teoskynnyksen. Lavastusteos ilmenee muusta elokuvateoksesta erotettavana taiteellisena, omaleimaisena ja tunnistettavissa olevana kokonaisuutena. A on hankkinut rekvisiittaa ja ohjannut lavastusteoksen rakentamistyötä elokuvan ohjaajasta itsenäisesti. B:n osallistuminen lavastusprosessiin on ollut vähäistä ja lavastusteoksen tekijyyden kannalta merkityksetöntä. Myöskään C:n ja D:n työskentely ei ole perustanut heille tekijäasemaa. Asianosaiset ovat sopineet, että A toimii lavastusosaston johtajana, eikä C:n ja D:n työnteko ole ollut verrannollista A:n panokseen ja vastuuseen lavastusteoksen luomiseksi.

Elokuvan lopputeksteissä sen tekemiseen osallistuneiden taiteellisesti päävastuullisten henkilöiden ilmoittaminen eli kreditointi on tullut suorittaa tekijänoikeuslain, alan yleisen käytännön ja osapuolten noudattaman kauppatavan mukaisesti. Aiemmissa tuotannoissa Sputnik Oy on erotellut varsinaiset lavastajat lavasterakentajista. Lavastus-kohdassa mainittavat nimet mielletään teoksen tekijöiksi osapuolten soveltamassa alan yleisessä kauppatavassa. Elokuvan lopputeksteissä kohdassa lavastus on tullut ilmoittaa vain A.

Jos vastoin A:n käsitystä markkinaoikeus katsoisi, että jotakin muuta henkilöä olisi hänen ohella pidettävä lavastusteoksen tekijänä, on kreditointia tällaisessakin tilanteessa pidettävä virheellisenä ja A:n tekijänoikeutta loukkaavana sikäli, kun tekijänä on ilmoitettu henkilöitä, jotka eivät ole lavastusteoksen tekijöitä.

Sputnik Oy:n elokuvassa Toivon tuolla puolen toteuttama kreditointitapa olisi edellyttänyt A:n etukäteistä suostumusta. Tällaista ei ole pyydetty eikä saatu. Tekijänoikeuslain 3 §:ssä tarkoitetut isyysoikeudet eivät ole olleet luovutettavissa. Tekijänoikeuslain 2 §:ssä säädettyjen taloudellisten oikeuksien osalta työsopimuksen kaikkien oikeuksien luovutuksen edellytykset ja siten kyseinen luovutuslauseke ovat rauenneet. Sopimusehtoon vetoaminen on kunnianvastaista ja arvotonta, sopimusehto johtaa ilmeiseen kohtuuttomuuteen ja sitä on soviteltava tekijänoikeuslain 29 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Sputnik Oy on näin ollen loukannut A:n tekijänoikeuslain 2 ja 3 §:ssä säädettyjä oikeuksia saattaessaan elokuvan yleisön saataviin ja valmistaessaan siitä kappaleita virheellisin lopputekstein.

A:lla on ollut peruste luottaa siihen, että hän toimii elokuvatuotannon lavastajana ja kantaa yksin lavastajan vastuun ja että Sputnik Oy:n suoritusvelvollisuuteen on yhteisesti ymmärretysti sisältynyt yleisen ja osapuolten välisen kauppatavan ja alalla noudatettavan hyvän tavan mukainen kreditointi. Sputnik Oy on voinut vaikuttaa edellä mainittuihin seikkoihin ja niiden toteutumiseen. Lisäksi Sputnik Oy vastaa virheellisen kreditoinnin oikeudellisista seuraamuksista. A ei olisi suostunut tekemään sopimusta, jos hän olisi ollut tietoinen Sputnik Oy:n aikomuksesta ilmoittaa C ja D lavastusteoksen tekijöinä tai ainakin harhaanjohtavasti rinnastaa lavasterakentajina toimineet C ja D häneen. Tekijän nimen ilmoittamisella on myös huomattava taloudellinen merkitys tekijälle. Ylimääräisten nimien ilmoittaminen on lisäksi heikentänyt A:n meriittejä ansioituneena tekijänä. Sopimuksen edellytykset ja siten oikeuksien siirtäminen sopimuksella ovat rauenneet.

Yksinoikeuden loukkauksen seuraamukset

Elokuvan yleisölle välitetyt fyysiset teoskappaleet tulee hävittää oikeudenloukkauksen lopettamiseksi ja A:lle aiheutuvan kärsimyksen ja mainehaitan minimimoiseksi, ja digitaalisessa jakelussa olevat tiedostot tulee muuttaa lopputekstien osalta vaadittuun muotoon.

Sputnik Oy on loukannut tekijänoikeutta ja sen suoritus on ollut virheellisen kreditoinnin vuoksi sovittua ja A:n edellyttämää vähäarvoisempi. Sputnik Oy on myös saanut perusteetonta etua A:n kustannuksella. Teon laatu ja loukkauksen tahallisuus huomioon ottaen kohtuullisena hyvityksenä isyysoikeuden ja taloudellisten oikeuksien loukkauksesta on pidettävä 20.000 euroa.

Sputnik Oy on luovutusta koskevan sopimuksen ja tekijänoikeuslain vastaisesti käyttänyt luovutettua lavastusteosta osana ammattimaista liiketoimintaansa tahallisesti ja A:n esittämien kirjallisten kieltojen jälkeen. Hyvityksen määrän arvioinnissa lähtökohtana on pidettävä sopimuskorvausta. Sopimuskorvauksen lisäksi A:lle kuuluvat lavastukselle myönnetyt palkinnot, mikä tulee ottaa huomioon hyvityksen määrän arvioinnissa. Sputnik Oy:n tahallinen menettely on loukannut A:ta taiteilijana ja aiheuttanut hänelle kärsimystä. Kärsimystä on lisännyt tahallinen ja sopimuksen vastainen menettely, A:n Sputnik Oy:öön nähden alisteinen asema ja luottamus asianosaisten välillä vallinneeseen kauppatapaan ja luottamuksen pettäminen sekä elokuvateoksen julkistamisen ja levityksen saama laaja kansainvälinen julkisuus. Vastaavilla perusteilla kohtuullisena korvauksena kärsimyksestä yhdessä korvausaiheiden kanssa on pidettävä 5.000 euroa. Sputnik Oy:n menettely tahallisena tekona saattaa täyttää myös tekijänoikeusrikoksena rangaistavaksi säädetyn teon tunnusmerkistön. Tämä on otettava huomioon kärsimyskorvauksen määrällisessä arvioinnissa loukkauksen laatua koskevana korottavana seikkana. Lisäksi kärsimyksestä tuomittavan korvauksen määrän arvioimiseksi mittapuuna voidaan käyttää Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia kunnianloukkausten aiheuttamien kärsimysten korvaamisesta.

Sputnik Oy tulee määrätä korvaamaan kustannukset, jotka aiheutuvat asiassa annettavan tuomion julkistamisesta. Tuomio tai osia siitä on tarkoitus julkaista keskeisillä ja vähintään kymmenellä elokuva-alan tietokantoja ja uutispalveluita tarjoavilla internetsivustoilla ja lisäksi levikiltään maanlaajuisen sanomalehden kulttuurisivuilla Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Pohjoismaissa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. Menettely on aiheuttanut A:lle huomattavaa mainehaittaa sekä taloudellisia menetyksiä ja inhimillistä kärsimystä. Sputnik Oy on toistanut virheelliseksi tietämiään käsityksiä kansainvälisissä yhteyksissä ja huomattavaa tiedotusarvoa sisältävissä mediatilaisuuksissa. Tuomion julkistamisella on huomattavaa merkitystä jo aiheutuneen ja edelleen aiheutuvan vahingon rajoittamiseen.

Toissijainen vaatimus ja markkinaoikeuden toimivalta asiassa

Siinä tapauksessa, että tekijänoikeuden loukkausta ei todeta, Sputnik Oy on oikeudettomasti hyötynyt A:n kustannuksella ja kyseinen hyöty tulee suorittaa perusteettoman edun palautuksena hyvityksen ja korvauksen yhteydessä todettujen seikkojen mukaisesti. Sputnik Oy on hyötynyt perusteettomasti A:n kustannuksella maksamalla A:lle luovutuksesta olennaisesti vähäarvoisemman vastasuorituksen kuin A olisi edellyttänyt, mikäli hän olisi ollut tietoinen, ettei häntä tulla kreditoimaan lavastusteoksen yksinomaisena tekijänä.

A:n ensisijaisten vaatimusten osalta asiassa on kysymys tekijänoikeuslain 61 §:ssä tarkoitetusta markkinaoikeuden yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvasta riita-asiasta, jossa yhtäältä vaatimukset kyseisten oikeuksien ja seuraamusten osalta perustuvat tekijänoikeuslakiin ja jossa on toisaalta kysymys tekijänoikeudesta. Työsopimuksen oikeuspaikkasopimuksella ei ole vaikutusta markkinaoikeuden yksinomaiseen asialliseen toimivaltaan tai ole muutakaan merkitystä. A:n tulee voida riitauttaa Sputnik Oy:n työsopimukseen vetoaminen ilman, että asia muuttuisi markkinaoikeuden toimivaltaan kuulumattomaksi. Markkinaoikeus voi ja sen tulee tarvittaessa tekijänoikeuden loukkauksen esikysymyksenä käsitellä myös sopimusten tulkintaa sen selvittämiseksi, mitä oikeuksia sopimuksella on siirretty ja onko Sputnik Oy käyttänyt muita kuin sopimuksella luovutettuja oikeuksia.

Toissijaisen perusteetonta etua koskevan vaatimuksen osalta kysymys on liitännäisvaatimuksesta, jonka markkinaoikeus on toimivaltainen käsittelemään toimivaltaansa kuuluvien tekijänoikeudellisten vaatimusten ohella. Seuraamukset ovat samankaltaisia ja sisältyvät tekijänoikeuslain 57 §:ssä tarkoitettuun käyttökorvaukseen. Kysymys ei ole työsopimuksen tulkinnasta, eikä oikeuspaikkalauseke sovellu asiaan. Arvioitavaksi tulee vain todistelun kautta selvitettävä kysymys hyötymisestä, perusteettomuudesta sekä syy-yhteydestä koituneeseen menetykseen.

Asian käsittelyn sirpaloituminen eri tuomioistuimiin ei myöskään olisi tarkoituksenmukaista tai lainsäädännön tavoitteiden mukaista.

VASTAUS

Vaatimukset

Sputnik Oy on vaatinut, että markkinaoikeus jättää kanteen tutkimatta perusteettoman edun palautusta koskevan toissijaisen vaatimuksen osalta ja siltä osin kuin kanne koskee tekijänoikeuslain 2 §:ssä säädettyjä oikeuksia ja toissijaisesti ja joka tapauksessa muilta osin hylkää kanteen.

Lisäksi Sputnik Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa A:n korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 3.821,91 eurolla ja palkkion osalta 82.942,50 eurolla eli yhteensä 86.764,41 eurolla sekä asianosaiskulut 1.377,41 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen.

Perusteet

Työsopimuksessa on sovittu A:n kaikkien oikeuksien, tässä tapauksessa tekijänoikeuslain 2 §:ssä tarkoitettujen taloudellisten oikeuksien, luovuttamisesta Sputnik Oy:lle. Työsopimuksessa sovitun tekijänoikeuden luovutusta koskevan ehdon kohtuuttomuuden arvioinnissa on kysymys työsopimuslain 10 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta asiasta. Työsopimuksessa on myös sovittu siihen sisältyvällä nimenomaisella ja selvällä oikeuspaikkalausekkeella erimielisyyksien ratkaisemisesta Helsingin käräjäoikeudessa. Myöskään tekijänoikeuden loukkaamisen vahvistamiseen nähden toissijainen vaatimus perusteettoman edun palautuksesta ei ole tekijänoikeuslakiin perustuva asia, vaan muu riita-asia, jota koskeva kanne on kanteenlaajennuksin nostettu eri aikaan kuin alkuperäinen tekijänoikeudellisen riita-asian kanne. Kanne ei johdu olennaisesti samasta perusteesta eikä käsillä ole erityisiä syitä tällaisen muun riita-asian käsittelyyn markkinaoikeudessa. Näiltä osin markkinaoikeus ei ole toimivaltainen. Sputnik Oy on tehnyt näitä alkuperäiseen kanteeseen sisältymättömiä vaatimuksia koskevat oikeudenkäyntiväitteet niiden esittämisen jälkeen.

A ei ole yksin suunnitellut ja toteuttanut lavastusta Toivon tuolla puolen -elokuvaan. Elokuvan visuaalinen kokonaisuus, mukaan lukien elokuvan kohtausten näyttämöllepano, on perustunut yksinomaan ohjaaja B:n taiteelliseen ennakkosuunnitteluun, eli B:n tavanomaista yksityiskohtaisemmin laatimaan elokuvakäsikirjoitukseen sekä kuvauspaikoilla kuvauspäivinä ja kohtausten kuvausten yhteydessä yksityiskohtaisesti antamiin ohjeisiin ja muun muassa erilaisille pinnoille ja materiaaleille hahmoteltuihin lavastus- ja värisuunnitelmiin. A:n kanssa on sovittu siitä, että hänen vastuulleen kuuluu lavastus- ja studiorakennelmien pystyttäminen ja valmistaminen yhdessä D:n kanssa. Myöhemmin työryhmään on liittynyt C. Tämä tekninen työ on sovittu tehtävän B:n suunnitelmien ja ohjeiden pohjalta, ja koko lavastustyöryhmä on toiminut suoraan hänen alaisuudessaan. A on toiminut ohjaajan yksityiskohtaisten ohjeistusten mukaan.

Ensisijaisesti A:lla tai kenellekään muullekaan ei ole syntynyt yksinomaista elokuvateoksesta erotettavaa tai erottuvaa tekijänoikeutta elokuvan lavastukseen. Toissijaisesti, jos katsotaan syntyneen itsenäinen elokuvateoksesta erottuva lavastusteos, lavastuksen tekijänoikeus kuuluisi yksinomaan B:lle, jonka taiteelliselle suunnittelulle muiden henkilöiden panos on ollut alisteista. A:n tai muiden avustajien panokset eivät ole olleet itsenäisiä tai omaperäisiä. Viimesijaisesti, mikäli katsottaisiin syntyneen itsenäinen elokuvateoksesta erottuva lavastusteos ja A:n panos elokuvan lavastuksessa ylittäisi tältä osin teoskynnyksen, tätä panosta ei kuitenkaan voida selkeästi erottaa muiden lavastustyöhön olennaisesti osallistuneiden panoksista ja kysymys olisi yhteisteoksesta A:n, B:n, D:n ja C kesken.

Elokuvan lopputekstien kirjoitusasu ei loukkaa A:n oikeutta tulla ilmoitetuksi tekijänä sillä tavoin kuin hyvä tapa eli alalla vallitseva käytäntö vaatii. Epäselvässä tilanteessa on suositeltavaa, että tekijä varmuuden vuoksi mainitaan. Tekijöiden ilmoittamisjärjestys kuuluu osaltaan sopimuskäytännön ja hyvän tavan piiriin. Elokuvan lopputeksteissä voidaan mainita myös elokuvan teossa avustaneet henkilöt, vaikka he eivät olisikaan tekijänoikeuslaissa tarkoitettuja elokuvan tekijöitä. Lavastusta koskeva kreditointi on ollut lavastukseen oleellisesti osallistuneiden, ei tekijöiden luettelo. Elokuvan lavastuksen tekijyys- ja teoskynnysarvioinnista riippumatta lopputekstien kreditointi on kuitenkin joka tapauksessa totuudenmukainen ja hyvää tapaa, vakiintunutta käytäntöä ja osapuolten välisiä sopimusjärjestelyjä vastaava. Lavastus-käsitteen käyttäminen ja nimen ilmoittaminen aakkosjärjestyksessä on ollut aiemmissa elokuvissa noudatetun käytännön mukainen. Työsopimuksella tai muutoinkaan ei ole sovittu tai määrätty elokuvan lopputekstien ilmoittamistavasta.

Työsopimuksen taloudellisten oikeuksien luovutusta koskeva ehto on tehokas, eikä siitä poikkeamiselle ole edellytyksiä sen paremmin sopimuksen edellytysten väitetyn raukeamisen, Sputnik Oy:n väitetyn kunnianvastaisen ja arvottoman menettelyn saatikka työsopimuksen väitetyn kohtuuttomuuden perusteella. Työryhmän jäsenellä ei tämän työsopimuksesta päätettäessä ole määräysvaltaa elokuvateoksen lopputekstien kreditointitavasta, eikä tällaisia ehtoja edes sisällytetä työryhmän jäsenten työsopimuksiin. Sputnik Oy ei perustellusti ole ollut eikä sen vastaavien sopimuksien tai alan käytäntöjen perusteella ole täytynytkään olla tietoinen siitä, että muiden henkilöiden nimien ilmoittamisella yhdessä A:n kanssa lopputekstien kohdassa lavastus on ollut A:lle olennainen vaikutus sopimukseen sitoutumisessa ja että hänellä on tämän suhteen ollut vääränsisältöisiä käsityksiä. Työsopimuksesta päätettäessä neuvottelut ovat kohdistuneet ainoastaan A:n työstään saaman vastikkeen määrään. Työsopimukseen sisältyvä tekijänoikeuden kokonaisluovutusta, siltä osin kuin se on tekijänoikeuslain osalta mahdollista, koskeva ehto on täysin alalla vallitsevaa sopimuskäytäntöä vastaava ja tavanomainen, eikä sen sovitteluun työsopimuslain 10 luvun 2 §:n perusteella ole edellytyksiä.

Myöskään perusteettoman edun palautukselle ei ole perusteita. A ei ole yksilöinyt tai perustellut Sputnik Oy:n hyväksi koitunutta etua eli hyötyä muutoin kuin määrällisesti, hyödyn perusteettomuutta taikka Sputnik Oy:n väitetyn hyödyn ja A:lle samanaikaisesti koituneen tappion välistä syy-yhteyttä. A on työsopimuksella luovuttanut työpanoksensa ja taloudelliset tekijänoikeutensa Sputnik Oy:lle, joka puolestaan on suorittanut osapuolten työsopimuksessa sovitun ja hyväksytyn vastikkeen. Sopimukselle ominainen vaihtotarkoitus on toteutunut, eikä perusteettoman edun palautus siten tule kysymykseen. Väite Sputnik Oy:n perusteettomasta edusta 25.000 euron suuruisena taloudellisena hyötynä on muutoinkin epäuskottava tämän tarkoittaessa tosiasiassa sitä, että A:n suoritus olisi taloudelliselta arvoltaan kaksinkertainen ja siten alalla täysin poikkeuksellinen siihen nähden, mistä osapuolet ovat välillään sopineet ja mihin A on sitoutunut.

A:n vaatimukset ovat näin ollen perusteettomia ja tekijänoikeuslain mukaiset hyvitys- ja korvausvaatimukset myös kokonaisuudessaan selvittämättömiä ja määrältään ilmeisen ylimitoitettuja. Oikeuskäytännön mukaisesti tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaiseen hyvitykseen ei sisälly vahingonkorvausoikeudellista ainesta (KKO 1989:87), kohtuullisen hyvityksen tulee määrältään vastata teoksen käytöstä tavanomaisesti perittävää käyttökorvausta eli lisenssimaksua

(KKO 1998:91) ja tekijänoikeuslain 3 §:ssä säädettyjen moraalisten oikeuksien loukkaus ei oikeuta hyvitykseen (KKO 2007:63, kohta 4). Tavanomaisissa työsopimuksissa, joita lavastajien kanssa laaditaan, taloudellisten oikeuksien luovutus on ainoastaan pieni osa sopimuksen kokonaisarvoa lavastajan työpanoksen ollessa keskeisin osa sopimuksen mukaista vastiketta. Näin on ollut myös tässä tapauksessa, jossa sovittuun vastikkeeseen on sisältynyt ennakko-, kuvaus- ja purkutyö sekä tekijänoikeuskorvaus. Tekijänoikeuskorvaus ei missään olosuhteissa muodosta nyt vaadittua 80 prosenttia kokonaiskorvauksesta. Tältä osin myönnetään kohtuullisena hyvityksenä määrällisesti 1.000 euroa.

Vaaditun tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentin mukaisen korvauksen osalta näyttövelvollisuus vahingon määrästä on korvausta vaativalla. Tältä osin väitetyn kärsimysvahingon osalta ei ole osoitettu mitään konkreettista selvitystä. Yleisesti tällaisen viime sijassa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 3 momentin nojalla arvioitavan korvauksen taso on ollut verrattain matala (esimerkiksi KKO 2005:43).

TODISTELU

Asiakirjatodistelu

A

1. Sputnik Oy:n vastauskirje A:lle (30.1.2017)
2. A:n työsopimus Toivon tuolla puolen -elokuvan lavastuksesta (16.12.2016) (myös Sputnik Oy:n asiakirjatodiste 4)
3. Toivon tuolla puolen -elokuvan tuotantomuistio
4. Valokuvakollaasi kuvauksiin luovutetuista lavastuksista ja niiden vastaavasta ilmenemisestä elokuvassa
5. D:n työsopimus Toivon tuolla puolen -elokuvasta (16.12.2016), Höyry Films Oy:n ja Sputnik Oy:n toimeksiantosopimus (27.7.2016) sekä Höyry Films Oy:n ja C:n välinen sopimus (27.7.2016) (osittain salassa pidettäviä)
6. Valokuvakollaasi elokuvan lavastuksen valmistumisesta ja elokuvassa ilmenevästä lavastusteoksesta yhdistettynä käsikirjoitukseen
7. European Film Academyn sähköposti A:lle (14.9.2017)
8. Sähköpostit B – A (27.3.2016)
9. Elokuvien "Toivon tuolla puolen", "Juha", "Mies vailla menneisyyttä", "Laitakaupungin valot", "Pidä huivistasi kiinni Tatjana", "Dogs have no hell", "Kauas pilvet karkaavat" alku- ja lopputekstien video-otteet
10. Kooste elokuvan "Toivon tuolla puolen" kreditoinnista ulkomailla
11. Kooste kantajan ja vastaajayhtiön aiempien yhteisten elokuvien kreditoinnista ulkomailla
12. Vastaajayhtiön valokuvakollaasissa esiintyvien kohteiden valokuvista muodostettu kooste elokuvan kohtausjärjestystä noudattaen
13. Asianosaisten välinen sopimus elokuvasta "Mies vailla menneisyyttä" (13.3.2003) ja "Näyttelijä/Tekijä luovutuspaperi"

Sputnik Oy

1. Elokuvakäsikirjoituksen toinen, lopullinen versio (26.7.2016)
2. A:n kirje Sputnik Oy:lle (31.1.2017)
3. Kuvakaappaukset viiden Sputnik Oy:n tuottaman ja B:n ohjaaman elokuvan lopputeksteistä
4. A:n työsopimus Toivon tuolla puolen -elokuvan lavastuksesta (16.12.2016) (myös A:n asiakirjatodiste 2)
5. Valokuvakollaasi elokuvan lopullisesta lavastuksesta tiettyjen kohtausten osalta yhdistettynä käsikirjoitukseen

Asiantuntijalausunnot

A

1. AB, elokuva- ja televisiotuotannon professori (4.10.2017)
2. JP, arkkitehtuurin professori emeritus (29.9.2017)
3. AL, elokuvakäsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja (29.9.2017)
4. AN, taiteen maisteri (29.9.2017)

Sputnik Oy

1. ST, elokuvantutkija ja tietokirjailija (20.9.2017)

Henkilötodistelu

A

1. A, todistelutarkoituksessa
2. B, Sputnik Oy:n toimitusjohtaja, todistelutarkoituksessa
3. AB, elokuva- ja televisiotuotannon professori, asiantuntijana
4. JP, arkkitehtuurin professori emeritus, asiantuntijana
5. KR, lavastemaalari, todistajana
6. TK, lavasterakentaja, todistajana
7. C, yrittäjä, todistajana

Sputnik Oy

1. B, Sputnik Oy:n toimitusjohtaja, todistelutarkoituksessa
2. ST, elokuvantutkija ja tietokirjailija, asiantuntijana
3. ML, elokuvatuottaja, todistajana
4. TS, elokuvaaja, todistajana
5. C, yrittäjä, todistajana
6. D, rekvisitööri, todistajana
7. MJ, tuottaja, todistajana
8. JN, kuvausjärjestäjä, todistajana

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1 Väitteet markkinaoikeuden toimivallasta

1.1 Asianosaisten kannanotot

1. Sputnik Oy on esittänyt, ettei markkinaoikeus ole toimivaltainen tutkimaan kannevaatimuksia 1–5 siltä osin kuin ne koskevat tekijänoikeuslain 2 §:ssä säädettyjä niin sanottuja taloudellisia oikeuksia. Tältä osin Sputnik Oy on viitannut siihen, että taloudellisten oikeuksien luovutuksesta on sovittu A:n ja Sputnik Oy:n kesken ja sopimuksessa on oikeuspaikkalauseke, jonka mukaan erimielisyydet on ratkaistava Helsingin käräjäoikeudessa sekä siihen, että kysymys on työsopimuslain 10 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta asiasta.

2. Sputnik Oy on lisäksi esittänyt, ettei markkinaoikeus ole toimivaltainen tutkimaan A:n toissijaista vaatimusta perusteettoman edun palauttamiseksi, koska vaatimus on esitetty eri aikaan kuin alkuperäinen kanne, siinä ei ole kysymys tekijänoikeuslakiin perustuvasta asiasta eikä kanne johdu olennaisesti samasta perusteesta ja koska käsillä ei ole erityisiä syitä tällaisen muun riita-asian käsittelyyn markkinaoikeudessa.

3. A on puolestaan esittänyt, että vaatimukset 1–5 perustuvat tekijänoikeuslakiin eikä sopimuksessa olevalla oikeuspaikkalausekkeella ole merkitystä asiassa. Lisäksi A on esittänyt, että markkinaoikeus on toimivaltainen tutkimaan perusteettoman edun palautusta koskevan vaatimuksen niin sanottuna liitännäisasiana.

1.2 Markkinaoikeuden toimivaltaa koskevat oikeudelliset lähtökohdat

4. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 15 kohdan mukaan markkinaoikeus käsittelee teollis- ja tekijänoikeudellisina asioina asiat, jotka säädetään sen toimivaltaan kuuluviksi tekijänoikeuslaissa. Lain 1 luvun 5 §:ssä säädetään lisäksi markkinaoikeuden toimivallasta teollis- ja tekijänoikeudelliseen asiaan liittyvässä riita-asiassa. Pykälän 1 momentin mukaan markkinaoikeus voi sen toimivaltaan kuuluvaksi säädetyn riita-asian yhteydessä tutkia myös muun riita-asian, jos kantaja nostaa kanteet samanaikaisesti samaa vastaajaa tai eri vastaajia vastaan ja kanteet johtuvat olennaisesti samasta perusteesta. Erityisestä syystä markkinaoikeus voi tutkia mainitun muun riita-asian, vaikka sitä tarkoittavaa kannetta ei ole nostettu samanaikaisesti. Viimeksi mainitun pykälän 3 momentin perusteella, mitä kyseisen pykälän 1 ja 2 momentissa säädetään, edellyttää kuitenkin, ettei asianosaisten oikeuspaikkasopimuksesta tai muun tuomioistuimen yksinomaisesta toimivallasta muuta johdu.

5. Tekijänoikeuslain 61 §:n 1 momentin mukaan tähän lakiin perustuvat riita- ja hakemusasiat käsitellään markkinaoikeudessa. Säännöksen esitöiden (HE 124/2012 vp s. 120) mukaan kaikki tekijänoikeuslakiin perustuvat riita- ja hakemusasiat käsitellään vastaisuudessa markkinaoikeudessa. Esitöiden mukaan säännöksessä käytettävä ilmaisu "käsitellään" osoittaa, että markkinaoikeus on yksinomaisesti toimivaltainen käsittelemään lainkohdassa tarkoitetut asiat. Käytettävällä ilmaisulla "tähän lakiin perustuvat riita- ja hakemusasiat" tarkoitetaan viitata kaikkiin asioihin, joissa vaaditaan tekijänoikeuslakiin perustuvaa seuraamusta tai joissa muutoin on kysymys mainittuun lakiin perustuvasta asiasta. Sen sijaan säännös ei esitöiden mukaan tarkoita esimerkiksi asioita, joissa on kysymys puhtaasti sopimusoikeudellisesta riidasta, jossa ei edes väitetä loukatun tekijänoikeuslain säännöksiä.

6. Kuten esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 2017:84 (kohta 23), KKO 2017:24 (kohta 15) ja KKO 2008:75 (kohta 6) ilmenee, riita-asiassa tuomioistuimen asiallisen toimivallan määräytymisessä on lähtökohtaisesti ratkaisevaa, mitä kanteessa on vaadittu ja mihin kannevaatimus perustuu. Myös kysymystä markkinaoikeuden asiallisesta toimivallasta on arvioitava näistä lähtökohdista. Toimivallan määräytymisen kannalta keskeistä on, tuleeko asiaa ratkaistaessa asianosaisten vetoamat seikat huomioon ottaen sovellettavaksi tekijänoikeuslaki. On selvää, että markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluvaa asiaa käsitellessään markkinaoikeus voi joutua esikysymyksenä tulkitsemaan sopimusta (Harenko ym., Tekijänoikeus, 2016, s. 708) tai yleisten oikeudenkäyntiä koskevien periaatteiden mukaisesti ottaa esikysymyksenä muutoinkin kantaa seikkaan, jonka tutkiminen ei lähtökohtaisesti kuulu markkinaoikeuden toimivaltaan (ks. KKO 2016:8, kohta 18 ja KKO 2011:70, kohta 5). Selvää on niin ikään, että markkinaoikeuden yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvassa asiassa asiaosaiset eivät voi sopia, että tällaiset riidat ratkaistaan käräjäoikeudessa, koska käräjäoikeus ei ole toimivaltainen tuomioistuin.

7. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 5 §:n esitöissä (HE 124/2012 vp s. 54) on todettu, että vastaavasti kuin oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 1 ja 2 §:ssä säädetään, kanteet on käsiteltävä samassa oikeudenkäynnissä, kun ne johtuvat olennaisesti samasta perusteesta. Viitattujen oikeudenkäymiskaaren säännösten esitöissä (HE 15/1990 vp s. 120) on puolestaan todettu olevan edullista yhdistää sellaiset kanteet samassa yhteydessä käsiteltäviksi, joissa on osittain tai kokonaan sama oikeudenkäyntiaineisto. Lisäksi oikeuskirjallisuudessa (Frände ym., Prosessioikeus, 2017, s. 571) on todettu, että oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 1 §:ssä tarkoitetun asioiden yhdistämisen edellytyksenä on se, että asioiden välillä vallitsee aineellisoikeudellinen yhteys. Yhteisenä tekijänä on tavallisesti joko sama oikeustoimi tai muu tapahtuma, joka antaa kantajalle aiheen useampiin vaatimuksiin vastaajaa vastaan.

8. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu muu riita-asia voidaan tutkia markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluvaksi säädetyn riita-asian yhteydessä edellyttäen lisäksi, että kanteet on nostettu samanaikaisesti. Kyseisestä samanaikaisuusvaatimuksesta markkinaoikeus voi poiketa erityisestä syystä. Lain esitöissä (LaVM 15/2012 vp s. 8–9) kanteiden samanaikaisuusvaatimuksesta poikkeamista on perusteltu sillä, että yksittäistapauksissa vaatimuksen ehdottomuus voisi johtaa kantajan kannalta epätarkoituksenmukaiseen ja sääntelyn taustalla olevien tavoitteiden vastaiseen lopputulokseen.

1.3 Markkinaoikeuden johtopäätökset tässä asiassa

9. Kanteen ensisijaisten vaatimusten tutkimatta jättämisen tueksi Sputnik Oy on edellä todetulla tavalla vedonnut osapuolten väliseen sopimukseen ja siinä olevaan oikeuspaikkalausekkeeseen sekä siihen, että kysymys on työsopimuslain 10 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta asiasta. Markkinaoikeus toteaa kanteen perustuvan väitteeseen A:n tekijänoikeuden loukkauksesta. Kanteessa on vaadittu tekijänoikeuslakiin perustuvia seuraamuksia. On siten selvää, että asia perustuu tekijänoikeuslakiin sen 61 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla. Asiassa on siten kysymys markkinaoikeuden yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvasta riita-asiasta, jota asianosaiset eivät voi sopia käsiteltäväksi muussa tuomioistuimessa ja jossa on tarvittaessa esikysymyksenä tarkasteltava sitä, mikä merkitys on annettava osapuolten sopimukselle ja sitä koskeville väitteille.

10. Perusteettoman edun palautusta koskevan toissijaisen vaatimuksen tutkimatta jättämisen tueksi Sputnik Oy on vedonnut muun ohella siihen, ettei vaatimuksen tutkimisessa ole kysymys tekijänoikeuslakiin perustuvasta asiasta eikä vaatimusta ole esitetty kannetta nostettaessa. Sen sijaan Sputnik Oy ei ole vaatimuksen tutkimatta jättämisen tueksi vedonnut osapuolten välisessä sopimuksessa olevaan oikeuspaikkalausekkeeseen.

11. Markkinaoikeus katsoo, että perusteettoman edun palautusta koskeva vaatimus perustuu tässä tapauksessa keskeisesti samaan tapahtumainkulkuun kuin vaatimukset 1–5 ja vaatimuksia koskeva oikeudenkäyntiaineisto on keskeisiltä osin yhteinen. Vaatimus on esitetty asian valmistelun yhteydessä yli kaksi kuukautta ennen asian valmistelun päättämistä. Vaikka kysymys ei ole oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla samanaikaisesti nostetusta kanteesta, vaatimus sen tueksi esitetyt perusteet ja todistelu huomioon ottaen johtuu kuitenkin olennaisesti samasta perusteesta, ja käsillä on säännöksessä tarkoitettu erityinen syy tutkia tarvittaessa myös tämä toissijainen vaatimus.

12. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus on toimivaltainen tutkimaan kannevaatimukset 1–5 kokonaisuudessaan ja lisäksi näihin vaatimuksiin nähden toissijaisen vaatimuksen perusteettoman edun palautuksesta, mikäli tämän vaatimuksen tutkiminen on tarpeen.

2 Asian tausta ja kysymyksenasettelu

13. Asiassa on riidatonta, että Sputnik Oy on tuottanut B:n ohjaaman Toivon tuolla puolen -elokuvan ja palkannut A:n työsopimuksella elokuvan lavastajaksi. Työsopimuksen mukaan A:n vastuulla on ollut lavastussuunnitelman luominen ja lavastustyön johtaminen sen osalta, mikä on tapana. Vastaavasti D on palkattu rekvisitööriksi ja C:n lavasterakentajaksi. Elokuvan lopputeksteissä on kohdassa lavastus mainittu D, C ja A, tässä järjestyksessä. A:n alaisuudessa on toiminut lavastemaalareita ja lavasterakentajia, jotka on mainittu elokuvan lopputeksteissä näitä tehtäviä tarkoittavissa kohdissa.

14. Markkinaoikeus on asian kirjallisessa ja suullisessa valmistelussa kiinnittänyt huomiota kannevaatimuksiin ja -perusteisiin ja tämän johdosta esittänyt asian selvittämistä varten tarpeelliset kysymykset. A on valmisteluistunnossa ja sen jälkeen asiasta lausuessaan päätynyt käsillä olevaan vaatimusten 1 ja 2 sekä niiden perusteiden muotoiluun ja lisäksi todennut, ettei seuraamuksia koskevista vaatimuksista 3–5 ole tarpeen lausua, mikäli ensiksi mainitut vaatimukset eivät menesty.

15. Markkinaoikeus toteaa oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 1 momentista ilmenevän, ettei tuomioistuin saa tuomita muuta tai enempää kuin asianosainen on vaatinut. Oikeuskirjallisuudessa (Virolainen, Materiaalinen prosessinjohto, 1988, s. 170) tästä niin sanotusta vaatimistaakasta on tuotu esiin, että vaatimuksen esittäneen asianosaisen vastapuoli voi luottaa siihen, että tuomioistuin tulee ratkaisussaan pysyttelemään esitetyn vaatimuksen sisällä, jolloin hän voi keskittyä prosessissa siihen, mitä on nimenomaan vaadittu. Toiselta puolen sääntö merkitsee sitä, että asianosaisen on pakko esittää itse kaikki ne vaatimukset, jotka hän haluaa tuomioistuimen ratkaisussaan ottavan huomioon. Asianosaisella on siis riski siitä, että hän on esittänyt jutussa sekä laadultaan että määrältään riittävät vaatimukset.

16. Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomiota ei saa perustaa seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonnut. Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2016:47 (kohta 16) ilmenee, että seikalla tarkoitetaan oikeusseuraamuksen kannalta välittömästi ratkaisuun vaikuttavaa tosiasiaa eli niin sanottua oikeustosiseikkaa. Seikkaan vetoamisella tarkoitetaan puolestaan sitä, että asianosainen tuo seikan esiin nimenomaan tarkoituksin saada se ratkaisun perusteeksi. Kuten mainitusta ratkaisusta myös ilmenee (kohta 20), kyseinen niin sanottua väittämistaakkaa koskeva säännös on ilmaus riita-asian oikeudenkäynnissä noudatettavasta niin sanotusta määräämisperiaatteesta. Se merkitsee muun muassa sitä, että oikeudenkäynnin asianosaiset määrittävät oikeudenkäynnin kohteen ja että kantajan asiana on riita-asiassa esittää ne kanteensa välittöminä perusteina olevat tosiseikat, joista kantaja katsoo vaatimansa oikeusseuraamuksen suoraan seuraavan. Kantaja määrittelee kanteessaan lähtökohtaisesti tuomioistuinta sitovasti, mitkä seikat ovat tällaisia (edellä mainitun ratkaisun kohta 21).

17. Markkinaoikeus toteaa, että kanteen perusteina ja oikeudellisena luonnehdintana on esitetty, että lavastusteos on itsenäinen teos yhteenliitetyssä elokuvateoksessa tai että se on joka tapauksessa itsenäinen teos. Niin ikään perusteeksi on muun ohella esitetty, että lavastusteos ilmenee muusta elokuvateoksesta erotettavana taiteellisena, omaleimaisena ja tunnistettavissa olevana kokonaisuutena. Lisäksi esitetyt vahvistusvaatimukset 1 ja 2, joihin vaatimukset 3–5 perustuvat, on yksiselitteisesti muotoiltu koskemaan tekijänoikeutta tai tekijyyttä lavastusteokseen.

18. Edellä todettu huomioon ottaen käsillä olevassa asiassa on A:n vaatimusten ja perusteiden mukaisesti ensi sijassa kysymys tekijänoikeudesta Toivon tuolla puolen -elokuvaan liittyvään ja siitä väitetysti erotettavissa olevaan itsenäiseen lavastusteokseen. Asiassa ei sen sijaan ole varsinaisesti kysymys siitä, ovatko ennen elokuvan kuvaamista tehdyt lavasteet sellaisenaan tekijänoikeuslaissa suojattuja – vaikka tällä voi sinänsä olla merkitystä edellä mainitussa tarkasteltavassa kysymyksessä – tai siitä, onko elokuvan lavastukseen osallistuneilla henkilöillä tekijänoikeus kyseiseen elokuvaan. Niin ikään kysymys elokuvan lopputekstien virheellisyydestä on kanneperusteet huomioon ottaen vaatimuksia 1–5 tarkasteltaessa merkityksellinen vain, jos elokuvasta voidaan erottaa itsenäinen lavastusteos.

19. Edellä todetun myötä asiassa on ensin arvioitava sitä, liittyykö Toivon tuolla puolen -elokuvaan A:n väittämällä tavalla itsenäinen lavastusteos.

3 Markkinaoikeuden arviointi lavastusteoksesta

3.1 Oikeudelliset lähtökohdat

20. Tekijänoikeuslain 1 §:n 1 momentin mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen, olkoonpa se kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote taikka ilmetköönpä se muulla tavalla.

21. Elokuvateosten osalta tekijänoikeuslain esitöissä (Komiteanmietintö 1953:5, s. 45) on todettu, että käytännössä voi olla vaikeata todeta, kenelle tekijänoikeuden elokuvateokseen on katsottava kuuluvan. Oikeuskirjallisuuden (Salokannel, Häviävät elokuvan tekijät, 1990, s. 28) mukaan pohjoismaisissa lainvalmisteluasiakirjoissa tehdään elokuvan tekijänoikeuden haltijoiden määrittelyssä ero toisaalta niiden tekijöiden välillä, joilla on tekijänoikeus koko elokuvateokseen ja toisaalta niiden tekijöiden välillä, joilla on tekijänoikeus ainoastaan elokuvaan sisältyviin yksittäisiin teoksiin tai suorituksiin. Pohjoismaisissa lainvalmisteluasiakirjoissa mainitaan henkilöistä, joille voi syntyä tekijänoikeus koko elokuvateokseen, yleensä käsikirjoittaja ja elokuvan ohjaaja. Syntyykö muille elokuvan valmistukseen taiteellisella panoksella osallistuville henkilöille tekijänoikeus koko elokuvaan vai vain omaan osuuteensa, riippuu heidän osuutensa merkityksestä elokuvalle kokonaisuutena. Tällaisia tekijöitä voivat olla muun muassa elokuvamusiikin tekijä, kuvaaja, leikkaaja, lavastaja, arkkitehti ja koreografi.

22. Edellä mainitussa teoksessa on edelleen todettu (s. 28 ja 29), että elokuvan oikeudenhaltijoiden määrittelyssä on ratkaisevaksi kysymykseksi muodostunut luovan työn ja teknisen taidon välisen rajan selvittäminen. Määräävinä seikkoina on pidetty työn (taiteellista) itsenäisyyttä ja omaperäistä ilmaisua. Työn itsenäisyyttä arvostellaan elokuvan tekemisessä yleensä sen perusteella, kuinka itsenäisesti henkilö työskentelee suhteessa elokuvan ohjaajaan. Tällä tarkoitetaan taiteellisin kriteerein itsenäiseksi katsottavaa luovaa työtä. Yksittäisen tekijän taiteellinen luova panos määräytyisi näin kunkin elokuvateoksen käsikirjoituksen ja ohjauksen perusteella, ja viime kädessä vasta käytännön valmistusprosessissa.

23. Tekijänoikeuslain 6 §:ssä säädetään niin sanotusta yhteisteoksesta. Säännöksen mukaan jos kaksi tai useammat ovat yhdessä luoneet teoksen heidän osuuksiensa muodostamatta itsenäisiä teoksia, on tekijänoikeus heillä yhteisesti. Kullakin heistä on kuitenkin valta vaatimusten esittämiseen oikeuden loukkauksen johdosta.

24. Oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä on puhuttu myös niin sanotuista yhteenliitetyistä teoksista. Oikeuskirjallisuudessa (Haarmann, Tekijänoikeus ja lähioikeudet, 2005, s. 105) esitetyn mukaan yhteenliitetyistä teoksista on kysymys silloin, kun tekijöiden panokset kokonaisuudesta ovat toisistaan erotettavissa. Esimerkkejä yhteenliitetyistä teoksista ovat operetti (KKO 1956 II 76), ooppera ja kirjallinen, kuvitettu teos. Yhteisteosta koskevaa tekijänoikeuslain 6 §:ää ei sovelleta näihin teoksiin. Vastaavasti oikeuskirjallisuudesta (Harenko ym., Tekijänoikeus, 2016, s. 85) ilmenee, että yhteenliitetty teos on useamman kuin yhden tekijän työn tuloksena syntynyt teos, jossa eri tekijöiden panokset muodostavat itsenäisiä teoksia, toisin kuin yhteisteoksessa. Esimerkkejä tällaisista yhteenliitetyistä teoksista ovat kuvitettu kirja, jossa kirjailijan ja kuvittajan osuudet voidaan erottaa, operetti, jossa on erotettavissa puhe-, tanssi- ja musiikkiosuudet, tai laulu, jossa säveltäjän ja sanoittajan osuudet ovat itsenäisiä.

25. Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 2003:11 on todettu, että rajanveto yhteisteoksen ja yhteenliitetyn teoksen välillä ei aina ole täysin selvä. Yhteisteos ja yhteenliitetty teos voivat olla lähelläkin toisiaan riippuen siitä, millä tavalla teos on syntynyt eli mikä on ollut teoksen luomisprosessi ja millä tavalla teokseen luomiseen osallistuneet henkilöt ovat teosta luodessaan työskennelleet. Merkitystä tässä rajanvedossa on myös sillä, ovatko teoksen luomiseen osallistuneiden henkilöiden panokset erotettavissa lopputuloksena olevasta teoskokonaisuudesta siten, että joku tai jotkut henkilöt voidaan selvästi osoittaa teoksen jonkin osan tai osuuden tekijöiksi. Jos teos on syntynyt useiden henkilöiden tiiviin vuorovaikutuksen tuloksena, tämä puoltaa teoksen katsomista tekijänoikeuslain 6 §:ssä tarkoitetuksi yhteisteokseksi.

3.2 Elokuvan lavastuksesta ja lavastamisesta esitetty selvitys

26. Markkinaoikeus toteaa aluksi, että kanteessa ei ole nimenomaisesti määritelty, mitä lavastuksella tai lavastusteoksella on tarkoitettu, ja näin ollen sitä, mitä asiassa esitetyt vahvistusvaatimukset tarkalleen ottaen koskevat. Asiassa esitetyn perusteella lavastus voidaan yhtäältä ymmärtää elokuvan visuaaliseksi ilmeeksi, mikä saattaa sisältää myös muun ohella valaistuksen tai puvustuksen. Lavastus voidaan toisaalta ymmärtää myös esimerkiksi siten, että se koskee vain sellaisia elokuvaa varten rakennettuja tai muutoin luotuja kuvauspaikkoja erityisine rekvisiittoineen, joilla pyritään vaikutelmaan todenmukaisesta ympäristöstä.

27. A on esittänyt, että lavastusteos ei muodostu yksittäisistä kohtauksia varten tehdyistä lavastuksista eli niin sanotuista "seteistä", vaan kokonaisuudesta, eikä rekvisitoitu kuvauspaikka ole lavastusteos. A:n mukaan myöskään elokuvassa ilmenevät "hiilikasat" eivät ole lavastusteoksia. Toisaalta A on myös tuonut esiin, että lavastajan päätös, että tietty kuvauspaikka ei edellytä erityistä lavastamista on myös sinänsä taiteellinen valinta.

28. Markkinaoikeus katsoo, että lavastuksella on tarkoitettu elokuvan taustaa, jota vasten näyttelijöiden suoritukset näkyvät erityisesti silloin, kun tämä maisema ja esineistö on edellyttänyt olennaisia toimenpiteitä. Elokuvassa näkyvään yleiseen visuaaliseen ilmeeseen ovat puolestaan vaikuttaneet myös esimerkiksi puvustus, valaistus ja kuvaus.

29. Toivon tuolla puolen -elokuvan lavastamisesta on esitetty selvityksenä asiassa ensinnäkin, että ohjaaja B on laatinut Sputnik Oy:n asiakirjatodisteesta 1 ilmenevän elokuvan käsikirjoituksen. Asiassa ei ole esitetty selvitystä, että lavastuksesta olisi laadittu muita merkityksellisiä kirjallisia suunnitelmia.

30. Markkinaoikeus toteaa, että kyseisessä käsikirjoituksessa kuvaillaan yhteensä 65 kohtausta ja elokuvan tapahtumaympäristöä yhtäältä osin lakonisesti mutta mielikuvia herättävästi ja toisaalta paikoin yksityiskohtaisesti. Asiantuntijoiden ja todistajien lausuntojen ja kertoman perusteella käsikirjoitus on ollut lavastuksen osalta tavanomaista kuvailevampi, mutta se ei ole kuitenkaan tekijänoikeudellisesti merkityksellisellä tavalla tyhjentävästi määrännyt lavastuksesta.

31. Henkilötodistelussa on pääosin yhdenmukaisesti kerrottu siitä, että kesällä 2016 A, kuvaaja TS ja osin tai myöhemmin ohjaaja B ja eräät muut henkilöt ovat käyneet läpi kuvausjärjestäjä JN:n ja tuotantopäällikkö ML:n esittämiä sekä muita mahdollisia kuvauspaikkoja ja keskustelleet muun ohella niiden soveltuvuudesta kuvauksiin, käytettävistä väreistä ja lavasterakentamisesta. Todistelusta on ilmennyt, että B on tehnyt näitä koskevat lopulliset ratkaisut. Niin ikään todistelun perusteella B:llä on ollut elokuvasta vahva näkemys, jonka toteutumisen hän on kokonaisvaltaista osallistumista ja määräysvaltaa käyttäen pyrkinyt varmistamaan.

32. A on häntä todistelutarkoituksessa kuultaessa kertonut, että rekvisiitalla on erittäin keskeinen osa lavastuksessa ja että lavastaja hankkii valtaosan rekvisiitasta. Hän on tehnyt tältä osin niin paljon kuin mahdollista. Toisaalta A on myös kertonut, että kuvausrekvisitööri on hoitanut niin sanottuja helppoja kuvauspaikkoja. Niin ikään D on häntä todistajana kuultaessa kertonut, että rekvisiitta on lavastuksen sisäinen osa ja sillä on suuri merkitys. Todistelusta on käynyt myös varsin yhdenmukaisesti ilmi, että B on tehnyt muutoksia rekvisiittaan ja erityisesti karsinut sitä ennen kuvauksia.

33. Todistelusta on ilmennyt, että A on lavasterakentajien ja maalareiden työtä johtaen toteuttanut kohtausten lavastamisen heinäkuusta 2016 alkaen. Lavasterakentajien ja maalareiden tehtävät ovat päättyneet ennen kuvausten alkamista kyseisessä kohteessa. Lavasterakentaja TK ja lavastemaalari KR ovat heitä todistajina kuultaessa kertoneet nähneensä tämän työvaiheen aikana B:tä korkeintaan satunnaisesti. Esitetyn todistelun perusteella A ja B ovat lisäksi käyneet läpi kuvauspaikkoja ennen kuvausten alkamista, jolloin B on muun ohella pyytänyt muutoksia tehtäviksi tai todennut kohteen olevan hyvä. Niin ikään A on ollut muissa tehtävissä kuvauspäivinä, jolloin siinä vaiheessa tarpeelliseksi havaittuja muutoksia ovat B:n ohjeistamina toteuttaneet lähinnä D ja C.

34. Edellä todetun varsin yhdenmukaisen todistelun lisäksi on sen sijaan esitetty vastakkaisia väitteitä ja runsaasti todistelua siitä, kuinka olennaisia muutoksia A:n omasta puolestaan valmiiksi saattamiin lavasterakennelmiin ja rekvisitointeihin on tehty kuvausvaiheessa. Markkinaoikeus toteaa, että kuten A:n asiakirjatodisteesta 6 ilmenevistä lavastusaikaisista valokuvista ja elokuvan kuvaruutukaappauksista, AL:n asiantuntijalausunnosta ja henkilötodistelusta on ilmennyt, rakenteita ei ole enää kuvausvaiheessa muutettu olennaisesti vaan muutokset ovat kohdistuneet lähinnä rekvisiitan poistoon, lisäämiseen tai uudelleenjärjestelyihin. Myöskään henkilötodistelusta ei ole käynyt yksilöidysti ilmi, että lavasterakenteisiin olisi tehty yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta kovin olennaisia muutoksia.

35. Markkinaoikeus toteaa edellä lausutun perusteella kokoavasti, että elokuvan käsikirjoitus, ohjaaja B:n työskentelytapa tai A:n työvaiheen jälkeen lavasteisiin tai rekvisiittaan tehdyt muutokset eivät ole olleet sellaisia, että A:n toteuttamaan lavastukseen ei olisi voinut liittyä tekijänoikeudellisesti merkityksellistä luomistyötä.

3.3 Lavastusta koskevat asiantuntijalausunnot ja kuuleminen

36. Elokuva- ja televisiotuotannon professori AB on asiantuntijalausunnossaan todennut, että elokuva on aina kokonaisuus ja prosessi, jonka osia on vaikea erottaa toisistaan. Osia lavastuksesta, esimerkiksi kokonaiset interiöörit tai lavastusta varten rakennetut huonekalut tai taideteokset, voidaan tietenkin elokuvasta erilläänkin esittää teoksina. Laajasti ottaen ja olennaisimmilta osiltaan lavastus on prosessi, jonka rajapinnat toisiin osa-alueisiin eivät ole täsmällisiä. Esimerkiksi kuvasuunnittelu, sommittelu, valaisu, näyttelijöiden liikkuminen, valitut terävyysalueet, puvustus ja leikkaus vaikuttavat siihen, miten lavastus näkyy. Lavastaja ei voi toimia menestyksellisesti yksin, vaan hänen on sovitettava työnsä näiden toisten luovien sektoreiden ja taiteellisesti päävastuullisten henkilöiden työhön. AB on häntä asiantuntijana kuultaessa kertonut muun ohella, että lavastustaiteen tarkoituksena on tukea kokonaisuutta ja elokuvan kerrontaa ja pyrkimyksenä on, ettei kokonaisuudesta voida erottaa osia.

37. Elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja AL on edellä mainitussa asiantuntijalausunnossaan todennut, että lavastus on olennainen ja keskeinen osa elokuvateosta. Lavastus on osa elokuvaa ja sillä on AL:n mielestä omat tekijänoikeutensa, jotka syntyvät lavastajalle. Yleensä ei ole tarkoituskaan, että lavastus erottuisi visuaalisesti muusta elokuvan maailmasta, sillä lavastus tukee elokuvan kokonaiskerrontaa. Ammattilaisen työn tunnistaa usein siitä, että elokuvassa lavastusta ei edes pyritä esittelemään lavastuksena vaan uskottavana ympäristönä elokuvan kertomukselle. Tasoltaan huono lavastus voi olla häiritsevällä tavalla silmiinpistävä. Tällöinkin on syytä tehdä ero silmiinpistävyyden ja erotettavuuden välillä. Lavastusta voi olla mahdollista esitellä yleisölle elokuvasta erillään esimerkiksi valokuvanäyttelyn avulla. AL:n näkemyksen mukaan jokaisen lavastuksen on tarkoitus olla jollain tavalla omaperäinen.

38. Arkkitehtuurin professori emeritus JP on asiantuntijalausunnossaan todennut, että paradoksaalisesti lavastusteos on vahva ja itsenäinen silloin, kun se mahdollisimman huomaamattomasti palvelee elokuvan taiteellisia päämääriä. Hänen mukaansa tässä paradoksissa kiteytyy myös lavastesuunnittelun vastuu ja vaatimus, ja A:n lavastusteoksen osalta paradoksi toteutuu täydellisesti käsillä olevassa elokuvassa. Toisin kuin elokuvamusiikkia, lavastusta ei voi esittää erillään elokuvasta.

39. Elokuvantutkija ja tietokirjailija ST on asiantuntijalausunnossaan todennut, että auteur-ohjaajana B:n kontrolli kaikkiin elokuviensa osatekijöihin on siinä määrin kiistatonta ja jo elokuvien yhtenäisestä ilmeestä välittyvää, että mitkään sen erilliset elementit, kuten lavastus, puvustus tai valaistus, eivät tässä suhteessa muodosta yksinään omaa ja itsenäistä elokuvasta erottuvaa osakokonaisuutta. ST on häntä asiantuntijana kuultaessa todennut niin ikään, että lavastus on yksi osatekijä elokuvan visuaalisessa ilmeessä, eikä sitä voi erottaa.

3.4 Johtopäätökset

40. Markkinaoikeus toteaa asiassa tulleen selvitetyksi, että elokuva on visuaalisilta osiltaan kokonaisuus, jonka muodostavat ja jossa sekoittuvat sitä varten erityisesti luodut lavasteet ja rekvisiitta sekä muu visuaalinen ilme. Asiantuntijoiden toteamin tavoin lavastuksen ei yleensä ole tarkoitus erottua muusta elokuvasta vaan mahdollisimman hyvin sulautua ja tukea elokuvan kerrontaa ja kokonaisuutta.

41. Asiassa esitetyn todistelun perusteella Toivon tuolla puolen elokuvassa esiintyvä lavastus on syntynyt useiden henkilöiden eri vaiheissa tapahtuneen vuorovaikutuksen seurauksena. Tässä keskeisimmät henkilöt ovat olleet A ja ohjaaja B, mutta työskentelyyn on osallistunut ainakin jonkinasteisella luovalla panoksella muitakin henkilöitä. Edellä todetun perusteella kyseistä elokuvaa ei voida pitää lavastuksen osalta tämän tuomion kohdassa 24 tarkoitettuna yhteenliitettynä teoksena.

42. Esitetyn todistelun perusteella elokuvan lavastukseen on voinut liittyä merkittävääkin henkistä luomistyötä. Tästä ei kuitenkaan sellaisenaan ja välttämättä seuraa, että elokuvan lavastus olisi elokuvasta erotettavissa oleva itsenäinen teos.

43. Jos lavastusteoksella tarkoitettaisiin elokuvan visuaalista ilmettä tai kaikkea elokuvan lavastusta, elokuvasta ei olisi edellä todetusti erottavissa itsenäistä lavastusteosta. Jos sen sijaan lavastusteoksella tarkoitettaisiin vain elokuvan joitakin kohtauksia varten tehtyjä toimenpiteitä, esitetyn perusteella olisi lisäksi vaikeaa tai mahdotonta määritellä vaatimusten 1 ja 2 mukaisesti sitä, mitkä osat elokuvasta olisivat vaatimuksissa tarkoitettuja lavastusteoksia ja miltä osin oikeudet A:lle tulisi vahvistaa kuuluvan.

44. Edellä todetuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että lavastus on keskeinen osa käsillä olevaa elokuvaa eikä elokuvasta ole erotettavissa kanteessa tarkoitettua itsenäistä ja omaperäistä lavastusteosta. Näin ollen vahvistusvaatimusten 1 tai 2 hyväksymiselle ei ole edellytyksiä. Edellä todetulla tavalla kysymys elokuvan lopputekstien virheellisyydestä on kanneperusteet huomioon ottaen merkityksellinen vain, jos elokuvasta voidaan erottaa itsenäinen lavastusteos. Edellä todettuun nähden elokuvan lopputekstien väitettyä virheellisyyttä ei siten ole tarpeen arvioida tässä yhteydessä. Näin ollen vaatimukset 1 ja 2 samoin kuin niihin perustetut vaatimukset 3–5 on hylättävä.

4 Markkinaoikeuden arviointi perusteettoman edun palautusta koskevasta vaatimuksesta

45. Edellä todetun myötä asiassa on vielä arvioitava toissijaista vaatimusta perusteettoman edun palautuksesta. A:n mukaan Sputnik Oy on hyötynyt perusteettomasti hänen kustannuksella maksamalla hänelle oikeuksien luovutuksesta olennaisesti vähäarvoisemman vastasuorituksen kuin hän olisi edellyttänyt, mikäli hän olisi ollut tietoinen, ettei häntä tulla kreditoimaan lavastusteoksen yksinomaisena tekijänä.

46. Markkinaoikeus toteaa, että vaatimuksessa ja sen tueksi esitetyissä perusteissa on pikemminkin kysymys työsopimuksessa sovittujen suoritusten uudelleenarvioinnista tai oikeustoimen pätemättömyydestä tai kohtuullistamisesta kuin yleisestä perusteettoman edun palautuksesta.

47. Markkinaoikeus katsoo, että asiassa esitettyjen perusteiden ja todistelun perusteella ei ole ensinnäkään tehtävissä johtopäätöstä, että työsopimusta olisi pidettävä rauenneena tai pätemättömänä taikka että sen kohtuullistamiselle olisi edellytyksiä. Esitetyn selvityksen perusteella asiassa ei ole myöskään todettavissa, että Sputnik Oy:lle olisi syntynyt perusteetonta etua eli uuden varallisuusarvon saamista tai velkojen tai rasitusten keventymistä tai että väitetylle perusteettomalle edulle ei olisi ollut pätevää oikeusperustetta asianosaisten välinen työsopimus ja sen perusteella tapahtuneet suoritukset huomioon ottaen.

48. Asiassa ei ole tullut ilmi sellaista perusteetonta etua, joka voitaisiin määrätä palautettavaksi. Näin ollen kyseinen vaatimus on hylättävä.

5 Oikeudenkäynti- ja asianosaiskulujen korvaaminen

49. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

50. Sputnik Oy on voittanut asian ja sillä on näin ollen lähtökohtaisesti oikeus saada täysi korvaus tarpeellisista toimenpiteistä johtuneista kohtuullisista oikeudenkäyntikuluistaan. Sputnik Oy on vaatinut A:ta korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 3.821,91 eurolla ja palkkion osalta 82.942,50 eurolla eli yhteensä 86.764,41 eurolla sekä asianosaiskulut 1.377,41 eurolla. A:n arvonlisäverollinen oikeudenkäyntikuluvaatimus on puolestaan ollut 96.996,25 euroa.

51. A on paljoksunut Sputnik Oy:n palkkiovaatimusta 20.000 euroa ylittäviltä osin sekä kuluja ja asianosaiskuluja ulkomaan matkakulujen osalta. A on esittänyt muun ohella, että asianosaisten toimenpiteitä ovat lisänneet ristiriitaiset ja yksilöimättömät väitteet ja oikeudenkäynnin pitkittäminen.

52. Sputnik Oy:n mukaan sen toimenpiteet ovat olleet samansuuntaisia kuin A:lla ja päinvastoin A:n toiminta valmistelussa on aiheuttanut kustannuksia. Sputnik Oy on todennut myös, että B asuu Portugalissa ja vaadittujen matkakulujen korvaaminen jää markkinaoikeuden harkintaan.

53. Markkinaoikeus toteaa, että tässä tapauksessa lähinnä A on määrittänyt oikeudenkäynnin kohteen edellä kuvatuksi. Oikeudenkäynnin laajuus on johtunut erityisesti kanteessa esitetyistä vaatimuksista ja niiden tueksi esitetyistä perusteista. Sputnik Oy:llä on ollut oikeus vastustaa kannetta tekemällään tavalla, ja vastustamisen perusteet ovat pysyneet olennaisilta osin samoina oikeudenkäynnin ajan. Sen sijaan A:n vaatimukset ja perusteet ovat muuttuneet oikeudenkäynnin kuluessa, mistä Sputnik Oy:lle on aiheutunut tarve toimenpiteiden tekemiselle. Sputnik Oy:n hylätyksi tulleella oikeudenkäyntiväitteellä ei ole ollut merkittävää vaikutusta oikeudenkäyntikulujen määrään.

54. Käsillä olevissa olosuhteissa ei ole ilmennyt perusteita sille, että Sputnik Oy:n toimenpiteet eivät olisi olleet tarpeellisia ja niistä johtuvat oikeudenkäyntikulut asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullisia. A on näin ollen velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut palkkion osalta vaaditun määräisinä.

55. Sputnik Oy:n vaatimat asianosaiskulut ovat esitetyn mukaan aiheutuneet B:n matkustamisesta Portugalista kuultavaksi oikeudenkäyntiin. Myös A on nimennyt B:n kuultavaksi ja edellyttänyt hänen kuulemista pääkäsittelyssä sen jälkeen, kun Sputnik Oy oli ilmoittanut luopuvansa B:n kuulemisesta. Markkinaoikeus katsoo, että B:n matkustamisesta johtuneissa kuluissa on ollut kysymys sellaisesta asianosaisen oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä, jonka A on velvoitettava korvaamaan.

56. A on kiistänyt oikeudenkäyntikuluvaatimuksen myös siltä osin kuin kuluja on aiheutunut todistaja TS:n matkustamisesta kuultavaksi oikeudenkäyntiin, mutta TS ei ole kuulemisensa yhteydessä vaatinut palkkiota tai korvausta matkakuluista. Markkinaoikeus toteaa, ettei kyseinen seikka ole asianosaisten välisessä korvausvelvollisuudessa ratkaiseva. A on kiistänyt vaatimuksen myös siltä osin kuin Sputnik Oy:n asiamies sekä todistaja, elokuvan tuotantopäällikkönä toiminut MJ ovat 3.–6.3.2017 eli haasteen tiedoksiannon jälkeen ja ennen kirjallisen vastauksen antamiselle asetettua määräpäivää matkustaneet Portugaliin tapaamaan B:tä.

57. Asiassa ei ole esitetty tai käynyt ilmi, että edellä mainitut matkakulut eivät olisi olleet todellisia tai että ne eivät olisi olleet sinänsä kohtuullisia. Sputnik Oy:n asiamiehen matkustamisesta aiheutuneita kuluja on käsillä olleissa olosuhteissa pidettävä tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuvina oikeudenkäyntikuluina. Sen sijaan MJ:n osalta ei ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, miksi matkustaminen Portugaliin on ollut tarpeellista. Viimeksi mainitun johdosta kuluvaatimus on hylättävä markkinaoikeuden arvioiman 800 euron osalta. Muilta osin A on määrättävä korvaamaan myös matkustamisesta aiheutuneet kulut vaaditun määräisinä.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeus hylkää kanteen.

Markkinaoikeus velvoittaa A:n korvaamaan Sputnik Oy:n oikeudenkäyntikulut 85.964,41 eurolla ja asianosaiskulut 1.377,41 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden ratkaisun antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 16.4.2018.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Pertti Lenkkeri ja Pekka Savola.

LAINVOIMAISUUS

Ei lainvoimainen.

 
Julkaistu 13.2.2018