MAO:332/20

Asian tausta

Hansel Oy on ilmoittanut 29.4.2019 julkaistulla EUhankintailmoituksella rajoitetulla menettelyllä toteutettavasta dynaamisen hankintajärjestelmän perustamisesta toimistokalusteiden ja niihin liittyvien palveluiden tavarahankintaan Hansel Oy:n asiakkaille ajanjaksolle 26.4.2019–30.5.2025. Hansel Oy on hyväksynyt dynaamiseen hankintajärjestelmään useita ehdokkaita.

Verohallinto (jäljempänä myös hankintayksikkö) on 19.7.2019 päivätyllä tarjouspyynnöllä pyytänyt dynaamiseen hankintajärjestelmään hyväksyttyjä ehdokkaita esittämään tarjouksensa dynaamisessa hankintajärjestelmässä tehtävästä, rajoitetulla menettelyllä toteutettavasta toimistokalusteiden ja sisustussuunnittelun tavarahankinnasta ajalle 23.9.2019–31.12.2021.

Verohallinto on 6.9.2019 tekemällään hankintapäätöksellä valinnut Isku Interior Oy:n tarjouksen.

Verohallinto on 8.10.2019 tekemällään hankintaoikaisupäätöksellä poistanut 6.9.2019 päivätyn hankintapäätöksen ja 8.10.2019 tekemällään hankintapäätöksellä valinnut Martela Oyj:n tarjouksen.

Verohallinnon toteuttaman hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut noin 1.600.000 euroa.

Hankintasopimus on allekirjoitettu 25.10.2019.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Isku Interior Oy on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan hankintapäätöksen, kieltää hankintayksikköä jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Valittaja on toissijaisesti vaatinut myös, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksuna 160.000 euroa tai määrää hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 17.085 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Hankintayksikön suorittama tarjousten vertailu on ollut vaihtelevaa ja epäjohdonmukaista. Tarjouspyynnön vertailuperusteet ovat jättäneet hankintayksikölle rajoittamattoman harkintavallan vertailun toteuttamisessa. Vertailuperusteet ovat olleet laveita ja määrittelemättömiä, eikä asiassa ole käynyt selvästi ilmi, mitkä kaikki yksittäisen laadullisen vertailuperusteen alakriteerin edellytykset ovat vaikuttaneet tarjousten vertailussa. Esimerkiksi kymmenen pisteen saaminen laadullisen vertailuperusteen alakriteeristä 6 on edellyttänyt muun ohella, että arviointiryhmä on uskonut yksimielisesti, että työympäristö inspiroi ja tuo käyttäjälleen positiivisia käyttökokemuksia. Tarjoajat eivät ole voineet tietää tarjouksia jättäessään, mitkä seikat otetaan arvioinnissa huomioon ja minkä perusteella työympäristön katsottaisiin olevan inspiroiva ja tuovan käyttäjälleen positiivisia käyttökokemuksia. Tarjouspyyntö on ollut tältä osin epäselvä.

Myös hankinnan kohteena oleva sohva on määritelty epäselvästi, joten tarjouspyyntö ei ole tuottanut hinnaltaan vertailukelpoisia tarjouksia. Vertailussa ei ole otettu huomioon sohvien mahdollista erilaisuutta. Tämä on vaarantanut tarjousten vertailukelpoisuuden, koska halvimmillaan joku tarjoajista on saattanut tarjota noin 300 euron arvoista kahden hengen sohvaa, kun taas joku toinen on saattanut tarjota huomattavasti isompaa ja siten kalliimpaa sohvaa.

Hankintayksikkö on lisäksi menetellyt virheellisesti ja vaarantanut tarjoajien tasapuolisen kohtelun muuttaessaan alkuperäisen hankintapäätöksen pisteytystä voittaneen tarjoajan osalta laadullisen vertailuperusteen alakriteeristä 3 ”Materiaali- ja väriratkaisut, visuaalisuus ja kalusteiden kestävyys” ja valittajan osalta laadullisen vertailuperusteen alakriteeristä 6 ”Sisustuksen kokonaisuus ja viihtyisyys”.

Uuden hankintapäätöksen liitteenä olleen vertailutaulukon mukaan kaikki tarjoajat ovat saaneet laadusta nolla pistettä. Hankintapäätös on ollut tältäkin osin virheellinen.

Vastine

Vaatimukset

Verohallinto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 6.450 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Valittajalla ei ole valitusoikeutta hankintaoikaisupäätöksestä, jolla on ainoastaan poistettu alkuperäinen virheellinen hankintapäätös.

Ottaen huomioon, mitä tarjouspyynnössä on todettu hankinnan kohteen kuvauksesta, pohjapiirustuksista, laadullisen vertailuperusteen alakriteereistä ja niiden arvioinnissa huomioitavista seikoista sekä pisteytyksen perusteluista, tarjoajat ovat tulleet tietoisiksi siitä, mihin seikkoihin tarjousten vertailu tulee perustumaan. Tarjouspyyntö on ollut riittävän selvä tuottamaan keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. Hankintayksiköllä ei ole ollut rajoittamatonta valinnanvapautta tarjousten vertailussa.

Sohvan määrittely ei ole ollut niin epäselvä, etteivätkö ammattimaisesti alalla toimivat tarjoajat olisi voineet antaa vertailukelpoisia tarjouksia. Tarjouspyyntö on kohdellut tarjoajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Sohvan koko ja muodon valinta ovat olleet riippuvaisia tarjoajan sisustussuunnitelmasta. Hankintayksikkö ei ole halunnut määritellä sohvan kokoa ja muotoa vaan ainoastaan sohvan käyttötarkoitusta tukevat ratkaisut. Tarjoaja on näin ollen voinut tarjota esimerkiksi kahden hengen sohvaa tai 8–10 hengen sohvaa, ja juuri tämä on ollut sisustussuunnittelupalvelun hankinnan tavoitteena. Sohvien mahdollinen erilaisuus on otettu huomioon tarjousten laatuvertailussa.

Hankintayksikkö on korjannut uudessa hankintapäätöksessään Martela Oyj:n ja valittajan pisteytyksen perusteluja laadullisen vertailuperusteen alakriteerin 3 osalta siten, että ne ovat vastanneet laatudokumentissa ilmoitettuja perusteluja. Alkuperäisen hankintapäätöksen pisteytyksen virheet ovat johtuneet siitä, että hankintayksikkö on virheellisesti jättänyt tuomatta esille perusteluissaan Martela Oyj:n kalusteiden laadukkuuden ja valittajan materiaalien laadukkuuden.

Laadullisen vertailuperusteen alakriteerin 6 osalta alkuperäisen hankintapäätöksen pisteytyksen virheet ovat johtuneet siitä, että hankintayksikkö on muuttanut pisteytyksen perusteluja laatudokumentissa ilmoitetusta ja samalla ottanut arvioinnissaan virheellisesti huomioon sellaisia seikkoja, joita laatudokumentissa ei ole ilmoitettu. Uudessa hankintapäätöksessä hankintayksikkö on poistanut valittajan tarjouksen osalta sellaiset perustelut, joita ei ole ilmoitettu laatudokumentissa vertailussa huomioon otettaviksi tekijöiksi.

Hankintayksikkö on voinut harkintavaltansa rajoissa pisteyttää tarjoukset uudesta hankintapäätöksestä ilmenevällä tavalla. Hankintayksikkö ei ole vaarantanut tarjoajien tasapuolista ja syrjimätöntä kohtelua.

Vaikka tarjoajien saamat laatupisteet ovat puuttuneet uuden hankintapäätöksen liitteenä olleesta vertailutaulukosta, ne ovat kuitenkin käyneet ilmi perustelumuistiosta. Kysymyksessä olevalla virheellä ei ole ollut merkitystä arvioitaessa sitä, onko hankintayksikkö menetellyt hankintasäännösten vastaisesti.

Koska kysymyksessä olevaan hankintaan ei sovelleta automaattista suspensiota, markkinaoikeudella ei ole käytettävissä hankintasäännösten mukaista tehottomuusseuraamusta.

Kuultavan lausunto

Martela Oyj ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut lausuntoa.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että hankintayksikön virheellistä menettelyä korostaa se, että alkuperäisessä hankintapäätöksessä arviointiryhmä on arvioinut tarjousten laatua ja esittänyt sanalliset perustelut laadun pisteytykselle. Alkuperäisen hankintapäätöksen perustelumuistio on edustanut arviointiryhmän arviointia ja pisteytystä. Tämän jälkeen hankintayksikön juristit ovat korjanneet pisteytyksen sen sijaan, että se olisi perustunut arviointiryhmän uuteen arviointiin. Jälkikäteinen ja keinotekoinen tarjousvertailun muuttaminen on ollut hankintasäännösten ja tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vaatimuksen vastaista.

Koska valittajalla on selvästi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä, hankintayksikkö tulee velvoittaa maksamaan valittajalle hyvitysmaksua.

Vaikka julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 156 § vaikuttaisi johtavan siihen, että tehottomuusseuraamus ei olisi käytettävissä nyt kysymyksessä olevassa asiassa, tämä on ristiriidassa oikeussuojadirektiivin ja erityisesti tehokkuusperiaatteen kanssa. Lainsäätäjän tarkoituksena ei ole voinut olla, että tehottomuusseuraamus ei olisi käytettävissä, kun hankintayksikkö on odottanut odotusajan ja asiassa on valitettu valitusajan puitteissa.

Muut kirjelmät

Hankintayksikkö on esittänyt, että uudessa hankintapäätöksessä ei ole millään tavoin muutettu arviointiryhmän alkuperäisessä hankintapäätöksessä tekemää tarjousten laatuarviointia. Tarjousten laatuvertailua ei ole tarvinnut suorittaa uudelleen, koska arviointiryhmän suorittama laatuvertailu ei ole ollut virheellinen. Virheellistä on ollut se, että arviointiryhmän perustelut eivät ole vastanneet minkään tarjoajan osalta tarjouspyynnön laatudokumentissa ilmoitettuja perusteluja. Lisäksi hankintayksikkö on korjannut voittaneen tarjoajan ja valittajan tarjousten pisteet, jotta ne ovat vastanneet arviointiryhmän laatimia pisteytyksen perusteluja. Hankintayksikön uusi hankintapäätös on perustunut arviointiryhmän alkuperäisessä hankintapäätöksessä suorittamaan laatuvertailuun ja siinä esitettyihin perusteluihin.

Valittajan oikeudenkäyntikuluvaatimus on perusteeton ja joka tapauksessa määrältään kohtuuton.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Valituksen kohdistuminen ja sen tutkiminen

Hankintayksikkö on 6.9.2019 tekemällään hankintapäätöksellä (jäljempänä ”alkuperäinen hankintapäätös”) valinnut valittajan tarjouksen. Tämän jälkeen hankintayksikkö on 8.10.2019 tekemällään hankintaoikaisupäätöksellä poistanut kyseisen hankintapäätöksen ja samana päivänä tekemällään erillisellä hankintapäätöksellä (jäljempänä ”uusi hankintapäätös”) valinnut voittaneen tarjoajan tarjouksen.

Hankintayksikkö on esittänyt, ettei valittajalla ole valitusoikeutta hankintaoikaisupäätöksestä, jolla on ainoastaan poistettu alkuperäinen virheellinen hankintapäätös.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (hankintalaki) 134 §:n 1 momentin mukaan hankintaoikaisun vireilletulo ja käsittely eivät vaikuta siihen määräaikaan, jonka kuluessa asianosaisella on kyseisen lain nojalla oikeus hakea muutosta valittamalla markkinaoikeuteen.

Hankintalain 134 §:n esitöiden (HE 108/2016 vp s. 226) mukaan pykälä vastaa aiemmin voimassa olleen julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) 82 §:ssä säädettyä. Kyseisen 82 §:n esitöiden (HE 190/2009 vp s. 56) mukaan määräajat muutoksenhaulle markkinaoikeuteen ja hankintaoikaisun tekemiseksi hankintayksikölle ovat erillisiä. Näin ollen siinä tilanteessa, että oikaisuvaatimus hylätään, ehdokkaalla tai tarjoajalla ei ole uuteen hankintapäätökseen perustuvaa määräaikaa valituksen tekemiselle markkinaoikeuteen, jos valitusta ei ole tehty ensi vaiheen hankintapäätöksestä. Jos päätös hankintaoikaisun seurauksena muuttuu, uuteen päätökseen liittyy mahdollisuus saattaa asia markkinaoikeuden käsiteltäväksi tuossa vaiheessa. Valittajakohtaisesti tarkasteltuna ratkaiseva määräaika muutoksenhaun käytölle alkaa siitä ensimmäisestä päätöksestä, jolla on valittajan oikeusasemaan mainitussa laissa tarkoitettu vaikutus.

Hankintalain 146 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeuden käsiteltäväksi valituksella voidaan saattaa tässä laissa tarkoitettu hankintayksikön päätös tai hankintayksikön muu hankintamenettelyssä tekemä ratkaisu, jolla on vaikutusta ehdokkaan tai tarjoajan asemaan.

Markkinaoikeus toteaa, että valittaja on liittänyt valitukseensa sekä hankintaoikaisupäätöksen että uuden hankintapäätöksen. Valittaja on valituksessaan vaatinut alun perin muun ohella, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen hankintapäätöksen. Lisäksi valittaja on todennut valituksessaan muun ohella, että hankintaoikaisupäätöksellä ja uudella hankintapäätöksellä on ollut vaikutusta valittajan oikeusasemaan, ja se on siten valituksen kohteena oleva päätös. Valituksessa todetun sekä valituksessa esitettyjen vaatimusten ja perusteiden perusteella ja ottaen lisäksi huomioon, että valitukseen on liitetty molemmat päätökset, valittajan on katsottava kohdistaneen valituksensa sekä hankintaoikaisupäätökseen että uuteen hankintapäätökseen.

Hankintaoikaisupäätöksellä on kumottu alkuperäinen hankintapäätös, jolla hankintayksikkö oli valinnut valittajan tarjouksen. Markkinaoikeus katsoo, että alkuperäisen hankintapäätöksen kumonneella hankintaoikaisupäätöksellä on näin ollen ollut vaikutusta valittajan asemaan hankintamenettelyssä. Näin ollen valitus on tutkittava myös siltä osin kuin se on kohdistunut hankintaoikaisupäätökseen.

Pääasiaratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu ja oikeusohjeet

Asiassa on valituksen perusteella ensin arvioitava, onko hankintayksikkö menetellyt hankintasäännösten vastaisesti tarjouspyyntöä laatiessaan. Tämän jälkeen asiassa on tarvittaessa arvioitava, onko hankintayksikkö menetellyt hankintasäännösten vastaisesti vertaillessaan valittajan ja voittaneen tarjoajan tarjousten laatua laadullisen vertailuperusteen alakriteerien 3 ja 6 osalta sekä onko uusi hankintapäätös ollut riittävällä tavalla perusteltu.

Hankintalain 3 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia ja muita toimittajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 52 §:n 1 momentin mukaan jokainen yksittäinen hankinta dynaamisen hankintajärjestelmän sisällä on kilpailutettava. Hankintayksikön on pyydettävä järjestelmään hyväksyttyjä ehdokkaita esittämään tarjous dynaamisessa hankintajärjestelmässä tehtävistä erillisistä hankinnoista. Pykälän 3 momentin mukaan tarjouksen valintaan sovelletaan, mitä hankintalain 93–96 §:ssä säädetään. Dynaamisen hankintajärjestelmän sisällä tehdyn hankinnan kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteet voidaan määritellä tarkemmin hankintaa koskevassa tarjouspyynnössä.

Hankintalain 67 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö, neuvottelukutsu ja niiden liitteet on laadittava niin selviksi, että niiden perusteella voidaan antaa keskenään vertailukelpoisia tarjouksia.

Hankintalain 71 §:n 1 momentin mukaan hankinnan kohdetta kuvaavat määritelmät sekä niihin mahdollisesti sisältyvät tekniset eritelmät on esitettävä hankintailmoituksessa, tarjouspyynnössä, neuvottelukutsussa tai näiden liitteissä ja niissä on vahvistettava rakennusurakoilta, palveluilta tai tavaroilta vaadittavat ominaisuudet. Määritelmien on mahdollistettava tarjoajille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuun, eivätkä ne saa perusteettomasti rajoittaa kilpailua julkisissa hankinnoissa.

Hankintalain 93 §:n 1 momentin mukaan tarjouksista on valittava kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous. Kokonaistaloudellisesti edullisin on tarjous, joka on hankintayksikön kannalta hinnaltaan halvin, kustannuksiltaan edullisin tai hinta-laatusuhteeltaan paras. Pykälän 2 momentin mukaan hankintayksikkö voi asettaa hinta-laatusuhteen vertailuperusteita, jotka liittyvät laadullisiin, yhteiskunnallisiin, ympäristö- tai sosiaalisiin näkökohtiin tai innovatiivisiin ominaisuuksiin. Laatuun liittyviä perusteita voivat olla tekniset ansiot, esteettiset ja toiminnalliset ominaisuudet, esteettömyys, kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävä suunnittelu, käyttökustannukset, kustannustehokkuus, myynnin jälkeinen palvelu ja tekninen tuki, huolto ja toimituspäivä tai toimitus- tai toteutusaika sekä muut toimitusehdot. Pykälän 5 momentin mukaan vertailuperusteiden on liityttävä hankinnan kohteeseen lain 94 §:n mukaisesti, ne eivät saa antaa hankintayksikölle rajoittamatonta valinnanvapautta ja niiden on oltava syrjimättömiä ja varmistettava todellisen kilpailun mahdollisuus. Hankintayksikön on asetettava vertailuperusteet siten, että tarjoaja pystyy todentamaan niihin perustuvat tiedot tarjousten vertailua varten. Epäselvissä tapauksissa hankintayksikön on tosiasiallisesti tarkistettava tarjoajien antamien tietojen ja näytön paikkansapitävyys.

Hankintalain 94 §:n mukaan hinta-laatusuhteen vertailuperuste liittyy hankinnan kohteeseen, jos se liittyy kyseisen sopimuksen perusteella toimitettaviin rakennusurakoihin, tavarahankintoihin tai palveluihin liittyvään sopimukseen miltä tahansa osin ja missä tahansa niiden elinkaaren vaiheessa.

Hankintalain 123 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on tehtävä ehdokkaiden ja tarjoajien asemaan vaikuttavista ratkaisuista sekä tarjousmenettelyn ratkaisusta kirjallinen päätös, joka on perusteltava. Pykälän 2 momentin mukaan päätöksestä tai siihen liittyvistä asiakirjoista on käytävä ilmi ratkaisuun olennaisesti vaikuttaneet seikat, joita ovat ainakin ehdokkaan, tarjoajan tai tarjouksen hylkäämisen perusteet sekä keskeiset perusteet, joilla hyväksyttyjen tarjousten vertailu on tehty. Päätöksessä, joka koskee puitejärjestelyyn perustuvan hankinnan kilpailuttamista, on riittävää todeta seikat, jotka osoittavat, että tarjousten valinta- ja vertailuperusteita on sovellettu 43 §:ssä edellytetyllä tavalla. Jos hankinnassa on noudatettava 129 §:ssä tarkoitettua odotusaikaa, päätöksestä tai siihen liittyvistä asiakirjoista on lisäksi käytävä ilmi, minkä ajan kuluttua hankintasopimus voidaan tehdä.

Tarjouspyyntöasiakirjat

Hankinnan kohteena on ollut toimistokalusteiden ja sisustussuunnittelun hankinta hankintayksikön tiettyihin toimipisteisiin. Tarjouspyynnön kohdassa ”Hankinnan kuvaus” on todettu, että osittain tai kokonaan suunniteltaviksi ja kalustettaviksi toimipisteiksi tulevat Oulu, Hämeenlinna, Seinäjoki, Kuopio, Tampere, Vaasa ja Kemi-Tornio, mutta hankintayksikkö ei sitoudu tähän. Lisäksi kyseisessä tarjouspyynnön kohdassa on todettu, että hankintayksikkö hyödyntää olemassa olevia kalusteitaan siltä osin kuin se on mahdollista ja että näiden lisäksi hankintayksikkö hankkii täydennyskalusteita muihin toimipisteisiin ympäri Suomen. Tarjouspyynnön mukaan kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena on ollut paras hinta-laatusuhde, jossa hinnan painoarvo on ollut 50 prosenttia ja laadun 50 prosenttia.

Tarjouspyynnön kohdan ”Hankinnan kohteen kriteerit” alakohdassa ”Hinta” on todettu, että tarjoajan tulee ladata tarjoukseen liite ”Hintalomake” ohjeiden mukaisesti täytettynä. Edellä mainitun kohdan alakohdassa ”Laatu” on todettu muun ohella seuraavaa:

”Laadullinen vertailuperuste:
Tuotteiden soveltuvuus asiakkaan kuvaamaan tilaan, esteettiset ja toiminnalliset ominaisuudet. Vertailuperusteen pisteytys ja arvioinnissa käytettävät arviointiperusteet on kerrottu liitteellä 13.
Tässä kilpailutuksessa arvioitavana vertailukohteena käytetään Oulun toimipisteen kaluste- ja sisustussuunnittelua.
Hankittavien kalusteiden ja suunnittelupalvelun vähimmäisvaatimukset on kuvattu tässä tarjouspyynnössä ja tarjouspyynnön liitteessä 9 Vähimmäisvaatimukset kalusteille.
[– –]
Tarjouksen laadulliset vertailuperusteet arvioi ja pisteyttää arviointiryhmä, jonka muodostavat asiantuntijat Toimitilapalvelutyksiköstä ja hankinta-asiantuntija hankintaryhmästä.”

Tarjouspyynnön kohdan ”Muut tiedot” alakohdassa ”Päätöksenteon perusteet” on todettu muun ohella seuraavaa:

”Laadulliset vertailuperusteet: Tuotteiden soveltuvuus asiakkaan kuvaamaan tilaan, esteettiset ja toiminnalliset ominaisuudet.
Laatuvertailussa huomioidaan, miten hyvin tarjoaja on ottanut huomioon Hankintayksikön tarjouspyynnössä kuvatut tavoiteltavat asiat ja tavoitetilan. Tavoitetila on kuvattu Verohallinnon tarkentavassa suunnitteluohjeessa, kohde-esittelyssä ja seuraavasti: Verohallinto tavoittelee hankinnalla onnistunutta työympäristöä, joka tukee työskentelykulttuurin muutosta toteutuspaikkakunnalla. Muutokseen sisältyy työn monipuolistuminen, tiedon kulun paraneminen sekä vuorovaikutuksen, yhteistyön ja yhteisöllisyyden lisääntyminen. Kalustuksen tulee muodostaa edustava, tyylikäs ja ajaton kokonaisuus. Kalusteiden tulee sopia keskenään yhteen ja olla siirrettävissä tilasta toiseen. Kalusteiden tulee mitoiltaan ja muotoilultaan sopia käyttötarkoitukseensa ja suunniteltuun tilaan. Työtuolien tulee olla monipuolisia säädöiltään ottaen huomioon käyttötarkoitus ja erikokoiset käyttäjät. Kalusteissa tulee huomioida melua vähentävät ratkaisut ja niiden tulee olla kestäviä sekä helposti puhdistettavia.
Tarjousten vertailu laadullisten vertailuperusteiden osalta toteutetaan siten, että arviointiryhmä arvioi tarjoukset yhdessä enemmistöpäätöksellä arviointiasteikon mukaisesti. Tarjoukselle lasketaan laadulliset pisteet jokaisesta valitusta laadullisesta vertailuperusteesta 1–6 (ks liite 13).”

Tarjouspyynnön liitteessä 3 ”Hintalomake” on lueteltu hankittavia kalusteita, joiden osalta tarjoajien on tullut ilmoittaa tarjoamansa tuote, tuotenumero ja tuotteen yksikköhinta. Hintalomakkeessa on ilmoitettu jokaisen hankittavan kalusteen osalta arvioitu kappalemäärä. Sohvia on arvioitu hankittavan kymmenen kappaletta.

Tarjouspyynnön liitteessä 9 ”Vähimmäisvaatimukset kalusteille” sohvalle on asetettu seuraavat vähimmäisvaatimukset:

”Sohva
sohva kiinteillä tyynyillä (vähintään vetoketjulla runkoon kiinnitettäviä)
laadukas kangas.”

Tarjouspyynnön liitteessä 10 ”Verohallinnon tilaohjelma ja tarkentava suunnitteluohje” on muun ohella kuvattu yleisiä suunnitteluperiaatteita ja esitetty suuntaa-antavat esimerkkilaskelmat 100 henkilön ja 80 työpisteen toimistosta. Esimerkkilaskelmat ovat sisältäneet eri toimitilojen, kuten muun ohella työpisteiden, työkahviloiden ja asiakaspalvelutilojen kappalemäärät ja pinta-alat. Työkahvilan kappalemääräksi on ilmoitettu yksi ja pinta-alaksi 115 neliömetriä. Asiakaspalvelutilojen kokonaispintaalaksi on ilmoitettu 200 neliömetriä, josta esimerkiksi sisääntulon, itsepalvelualueen ja odotustilan pinta-alaksi on ilmoitettu 100 neliömetriä. Lisäksi edellä mainitussa liitteessä on esitetty suunnitteluohjeet eri toimitiloille. Työkahvilan suunnitteluohjeessa on todettu muun ohella, että noin 100 työpisteen alueelle sijoitettava työkahvila tulee kalustaa vähintään 50 asiakaspaikalle. Suunnitteluohjeessa on kuvattu työkahvilaan tulevia kiintokalusteita ja irtokalusteita. Kalusteissa ei ole mainittu sohvia. Asiakaspalvelutilojen suunnitteluohjeessa on todettu muun ohella, että asiakaspalvelutila koostuu itsepalvelualueesta, sovittujen tapaamisten alueesta ja jonotustiskialueesta. Irtokalustuksessa on mainittu ajanvarausasiakkaiden odotustilan sohva- tai vastaava kalustus.

Tarjouspyynnön liitteissä 11 ”Oulun verotalohanke” ja 12 ”Hankekuvaus” on esitetty Oulun toimipisteen eri tilojen, kuten muun ohella asiakaspalvelutilojen, työtilojen, ja työkahviloiden, pohjapiirustukset ja pinta-alat.

Tarjouspyynnön liitteessä 13 ”Laadulliset vertailutekijät” on esitetty seuraavat kuusi laadullisen vertailuperusteen alakriteeriä, arvioinnissa tarkasteltavat asiat, pisteiden jakautuminen ja pisteytyksen perusteet:

”1. Työtuolien ergonomia, säätömahdollisuudet ja kokoerojen huomiointi (max 10 pistettä)
Arvioinnissa tarkastellaan seuraavia asioita:
miten ergonominen muotoilu työtuoleissa on?
miten monipuolisia säätömahdollisuuksia työtuoleissa on?
onko työtuoleissa vaihtoehtoja mitoitukseltaan erikokoisille henkilöille?
1.1 työtuoleissa on vain jonkin verran säätömahdollisuuksia, kokoerot on huomioitu pääsääntöisesti hyvin, mutta vaihtoehtoja ei välttämättä ole tarpeeksi erikokoisille henkilöille. Työtuolit tuntuvat pääsääntöisesti ergonomisilta (yksittäisiä ongelmia voi olla). 1 piste
1.2 työtuoleissa on hyvin säätömahdollisuuksia, kokoerot huomioitu hyvin ja ne tuntuvat suhteellisen ergonomisilta. 5 pistettä
1.3 työtuoleissa on todella hyvin säätömahdollisuuksia, vaihtoehtoja erikokoisille henkilöille on todella hyvin ja työtuolien ergonomiaratkaisut ovat todella onnistuneita. 10 pistettä
2. Tilojen toiminnallisuus ja kalusteiden riittävyys (max 15 pistettä)
Arvioinnissa tarkastellaan seuraavia asioita:
miten hyvin kokonaisuus toimii?
onko idea sijoittelusta järkevä? Ovatko kalustevalinnat sellaisia, että niiden avulla tila saadaan parhaiten hyödynnettyä?
onko tilaan suunniteltu vain vähimmäisvaatimuksissa edellytetyt kalusteet vai onko tämän lisäksi tilaan mietitty myös muita kalusteita?
onko kalusteita mahdollista ryhmitellä ja siirrellä helposti eri paikkoihin, niin että kokonaisuus säilyy silti eheänä?
tukeeko kalustus eri tiloissa niille asetettuja toiminnallisia tavoitteita uudelle työntekemisen tavalle?
2.1 tarjouksen perusteella monet tilat tuntuvat tyhjiltä, tiloissa on ratkaisuja, jotka eivät toimi tai tiloihin on suunniteltu laitettavaksi liikaa kalusteita. Kalusteet eivät näytä muodostavan toiminnallista kokonaisuutta tai toiminnalliset tavoitteet eivät toteudu. Kalusteet eivät juurikaan mahdollista muunneltavuutta. 0 pistettä
2.2 tarjouksessa on jonkin verran lisäkalusteita, mutta riittävyys saattaa olla liian vähäinen tai tarjouksessa on liikaa kalusteita, jolloin tilassa on vaikea kulkea. Tilan toiminnallisuus on ihan ok, mutta ratkaisut voisivat olla parempiakin. Osa kalusteista on muunneltavissa ja helposti siirrettävissä ja kalustus tukee jonkin verran uutta työntekemisen tapaa. 5 pistettä
2.3 tarjouksessa on sopivasti kalusteita eri tiloissa, tilat toimivat hyvin ja kalusteet edesauttavat tilan kokonaisvaltaista hyödyntämistä. Suurin osa kalusteista on muunneltavissa ja helposti siirrettävissä ja kalustus tukee hyvin uudenlaista toimintakulttuuria ja avoimia työtiloja. 10 pistettä
2.4 tarjouksessa on oikea määrä kalusteita niin, että tilassa on riittävästi kalusteita ja liikkumatilaa, kalusteratkaisut toimivat loistavasti siten, että tila saadaan parhaimmalla mahdollisella tavalla hyötykäyttöön. Kalusteet on muunneltavissa ja helposti siirrettävissä ja kalustus tukee erittäin hyvin uudenlaista toiminta- ja työskentelykulttuuria ja mahdollistaa erilaisten työtilojen hyötykäytön. 15 pistettä
3. Materiaali- ja väriratkaisut, visuaalisuus ja kalusteiden kestävyys (max 10 pistettä)
miten laadukkaita materiaalit ovat? Tuntuvatko ne laadukkailta?
vaikuttavatko kalusteet kestäviltä?
miten hyvin väriratkaisut toimivat?
miten visuaalisia kalusteet ovat?
3.1 materiaalit ja kalusteet vaikuttavat heikkolaatuisilta, väriratkaisuissa ja kalusteiden visuaalisessa ilmeessä on ongelmia. 0 pistettä
3.2 materiaalit vaikuttavat pääsääntöisesti hyvälaatuisilta, mutta osa materiaaleista ja kalusteista vaikuttavat heikkolaatuisilta ja kalusteet ovat visuaaliselta ilmeeltään ja väriratkaisuiltaan pääsääntöisesti hyviä. 3 pistettä
3.3 materiaalit ja kalusteet vaikuttavat hyvälaatuisilta, laadukkailta ja kestäviltä, visuaalinen ilme ja väriratkaisut ovat toimivia. 6 pistettä
3.4 materiaalit ja kalusteet vaikuttavat erittäin laadukkailta, kestäviltä ja hyvälaatuisilta, kalusteiden visuaalinen ilme ja väriratkaisut ovat tarkkaan mietittyjä. 10 pistettä
4. Akustiikka (max 10 pistettä)
miten hyvin tilan kalusteet tukevat tilan akustiikkaa?
onko tarjouksessa huomioitu melun vaimentamiseen tarkoitettuja kalusteita tai muita sisustuselementtejä?
4.1 tarjouksen kalusteet eivät juurikaan vaimenna melua, eikä akustiikkaan ole valittujen kalusteiden suunnittelussa kiinnitetty juurikaan huomiota. Kalusteiden siirtely tai avaaminen tuottaa häiritsevää melua. 0 pistettä
4.2 tarjouksessa on jonkin verran melua vaimentavia kalusteita, sisustuselementtejä ja akustiikkaan on kiinnitetty jonkin verran huomiota. Kalusteiden siirtelystä tai avaamisesta aiheutuva melu ei ole häiritsevää. 5 pistettä
4.3 tarjouksessa on huomioitu todella hyvin eri tilojen vaatimukset melua vaimentavien kalusteiden, sisustuselementtien ja akustiikan suhteen. Kalusteiden siirtely tai avaaminen ei juurikaan tuota melua. 10 pistettä
5. Kalusteiden puhdistettavuus (max 5 pistettä)
miten kalusteet hylkivät likaa ja miten helposti puhdistettavia ne ovat?
saako mahdolliset tahrat poistettua pääsääntöisesti nihkeällä pyyhkeellä?
onko kalusteissa huomioitu siistijän näkökulma, eli ovatko kalusteet helposti siirreltävissä tai onko niiden alla riittävästi tilaa siivoukseen?
5.1 suurin osa tarjouksen kalusteista ei ole likaa hylkiviä ja vaikuttavat vaikeilta puhdistaa, monien kalusteiden tahrojen puhdistamiseen tarvitaan puhdistusaineita, osa kalusteista on siistijän kannalta haasteellisia tai osa kalusteista saattaa jättää jälkiä lattiaan. 0 pistettä
5.2 suurin osa tarjouksen kalusteista on likaa hylkiviä ja helposti puhdistettavissa, monien kalusteiden puhdistamiseen riittää pääsääntöisesti nihkeä pyyhe, kalusteissa on huomioitu siistijän näkökulma ja kalusteet eivät mahdollisia yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta jätä jälkiä lattiaan. 3 pistettä
5.3 tarjouksen kalusteet ovat likaa hylkiviä ja helposti puhdistettavia, kalusteissa on kiinnitetty erityistä huomiota puhdistettavuuteen ja tilojen siistinä pitämiseen siten, että siistijän näkökulma on huomioitu todella hyvin ja kalusteet eivät jätä jälkiä lattiaan. 5 pistettä
6. Sisustuksen kokonaisuus ja viihtyisyys (max 10 pistettä)
tuntuuko tila viihtyisältä?
miten hyvin kokonaisuus toimii?
onko tiloissa huomioitu eri käyttötarkoitukset kuitenkin siten, että kokonaisuus on yhteneväinen ja tyylikäs?
6.1 tilat eivät vaikuta viihtyisiltä, sisustuksen kokonaisuus on hieman hajanainen, eri käyttötarkoitukset on huomioitu vain osittain, yleisilme on sekava. 0 pistettä
6.2 suurin osa tiloista vaikuttaa viihtyisiltä, vaikutelma tiloista ja sisustuksen kokonaisuudesta hyvä ja yhteneväinen. Tilojen eri käyttötarkoitukset on huomioitu kohtalaisen hyvin. Yleisilme kohtalaisen hyvä, kuitenkin löytyy pieniä puutteita. 3 pistettä
6.3 tilat vaikuttavat viihtyisiltä, tilojen eri käyttötarkoitukset on huomioitu hyvin ja kokonaisvaikutelma on hyvä. Sisustuksen kokonaisuus ja yleisilme hyvä ja aikaa kestävä. 6 pistettä
6.4 tilat vaikuttavat todella viihtyisiltä ja sellaisilta, että arviointiryhmä yksimielisesti uskoo, että työympäristö inspiroi ja tuo käyttäjälleen positiivisia käyttökokemuksia, tilojen eri käyttötarkoitukset on huomioitu erittäin hyvin. Sisustuksen kokonaisuus ja yleisilme on erittäin tyylikäs ja ajaton. 10 pistettä”.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan hankintamenettelyn aikana hankintayksikölle on esitetty seuraava kysymys:

”Tarkentaisitteko (Liite 9 Vähimmäisvaatimukset kalusteille) sohvan kokovaatimusta. Oulun verotalohankkeen pohjakuvassa tiloissa eri kokoisia sohvakokonaisuuksia, monen hengen sohva tarjotaan (Hintaliite 3), jotta tarjouksista saadaan vertailukelpoiset?”

Lisäksi hankintayksikölle on esitetty seuraava kysymys:

”Tarjouksen tasapuolisen vertailun vuoksi pyydämme täsmentämään sohvan ominaisuuksia: tuleeko tarjota monesta osasta koostuva, muunneltava moduulisohva tai esim. 2- tai 3-istuttava sohva?”

Hankintayksikkö on vastannut edellä esitettyihin kysymyksiin seuraavasti:

”Pehmeitä sohvia on pyydetty asiakaspalvelun odotustila sekä työkahviloihin. Suunnittelussa ja tarjouksessa huomioitava näihin tiloihin soveltuva kalustus mitoituksineen ja materiaalivalintoineen käyttötarkoituksen mukaisesti.”

Tarjouspyynnön epäselvyys

Valittaja on esittänyt, että tarjouspyynnön vertailuperusteet ovat jättäneet hankintayksikölle rajoittamattoman harkintavallan pisteytyksen toteuttamiseksi ja että tarjouspyyntö on ollut tältä osin epäselvä. Lisäksi valittaja on esittänyt, että myös hankinnan kohteena oleva sohva on määritelty epäselvästi, mikä on johtanut siihen, että tarjouspyyntö ei ole tuottanut hinnaltaan vertailukelpoisia tarjouksia.

Hankintayksikkö on esittänyt, että tarjouspyyntö on ollut riittävän selvä ja yksiselitteinen tuottamaan keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. Hankintayksikön mukaan sillä ei ole ollut rajoittamatonta valinnanvapautta tarjousten vertailussa.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on harkintavaltaa kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteiden määrittämisessä. Vertailuperusteiden tulee kuitenkin liittyä hankinnan kohteeseen ja olla luonteeltaan syrjimättömiä. Hankintamenettelyn avoimuus edellyttää, että tarjoajat tietävät jo tarjouksia laatiessaan, millä seikoilla on merkitystä tarjouskilpailua ratkaistaessa. Vertailuperusteet on ilmoitettava tarjouspyynnössä riittävän täsmällisesti siten, että tarjouspyyntö tuottaa yhteismitallisia ja vertailukelpoisia tarjouksia ja ettei hankintayksikölle anneta rajoittamatonta valinnanvapautta tarjousten vertailussa.

Tarjouspyynnön liitteessä 13 on lueteltu kuusi laadullisen vertailuperusteen alakriteeriä, jotka ovat koskeneet muun ohella kalusteiden ergonomiaa, tilojen toiminnallisuutta, materiaali- ja väriratkaisuja, akustiikkaa, puhdistettavuutta sekä sisustuksen kokonaisuutta. Liitteessä on esitetty kunkin alakriteerin osalta arvioinnissa huomioon otettavat seikat ja se, miten enimmäis- ja vähimmäispisteet sekä tietyt muut esimerkkipisteet muodostuvat. Tarjouspyyntöasiakirjoissa todetuin tavoin laadun arvioinnissa hankintayksikön apuna on toiminut arviointiryhmä, joka on koostunut hankintayksikön Toimitilapalvelut-yksikön asiantuntijoista ja hankintaasiantuntijasta.

Markkinaoikeus toteaa, että vaikka esimerkiksi laadullisen vertailuperusteen alakriteereissä mainitut kalusteiden visuaalisuus tai sisustuksen kokonaisuus ja viihtyisyys eivät ole täysin yksiselitteisiä ilmaisuja, hankintalain 93 §:n 2 momentin mukaan laatuun liittyviä vertailuperusteita voivat olla muun ohella esteettiset ja toiminnalliset ominaisuudet ja kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävä suunnittelu. Tarjouspyynnössä on edellä todetuin tavoin muun ohella huomioon otettavin seikoin ja esimerkkipistein täsmennetty sitä, mitä laadullisen vertailuperusteen eri alakriteereillä on esillä olevassa hankinnassa tarkoitettu. Hankinta on sisältänyt toimistokalusteiden ohella myös sisustussuunnittelua, joten tarjoajia voidaan pitää myös kyseisen alan ammattilaisina.

Asiassa esitetystä selvityksestä ei ole käynyt ilmi, että tarjouspyynnössä asetetut laadullisen vertailuperusteen alakriteerit 1–6 olisivat olleet sillä tavoin epäselviä, etteivät alalla ammattimaisesti toimivat tarjoajat olisi riittävällä tavalla ymmärtäneet, minkä seikkojen perusteella tarjouksia on tarkoitus vertailla. Asiassa esitetystä selvityksestä ei ole myöskään käynyt ilmi, että kyseiset alakriteerit olisivat olleet tarjoajia syrjiviä tai antaneet hankintayksikölle rajoittamattoman harkintavallan tarjousten arvioinnissa.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on laaja harkintavalta myös sen suhteen, miten se määrittelee hankinnan kohdetta koskevat vaatimukset. Tarjouskilpailuun osallistuvien tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaamiseksi hankinnan kohdetta koskevat vaatimukset tulee kuvata tarjouspyynnössä sellaisella tarkkuudella, että tarjouspyyntö tuottaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia.

Ottaen huomioon, että nyt tarkasteltavassa tapauksessa hankinnan kohteena on ollut varsinaisten toimistokalusteiden lisäksi myös sisustussuunnittelu, tarjouspyyntö on sinänsä voinut jättää tarjoajille enemmän liikkumavaraa kalusteiden, kuten sohvien, valinnassa ja sisustussuunnitelman toteuttamisessa. Hankinnan kohde ja tarjousten arviointiin vaikuttavat seikat tulee kuitenkin tässäkin tapauksessa ilmoittaa tarjouspyynnössä riittävän selvästi.

Tarjouspyynnön mukaan Verohallinnon tietyt seitsemän toimipistettä tulevat osittain tai kokonaan suunniteltaviksi ja kalustettaviksi. Lisäksi tarjouspyynnössä on edellä esitetyin tavoin todettu, että hankintayksikkö hyödyntää olemassa olevia kalusteitaan siltä osin kuin se on mahdollista ja että näiden lisäksi hankintayksikkö hankkii täydennyskalusteita muihin toimipisteisiinsä ympäri Suomen. Hankittavien sohvien määräksi on tarjouspyynnössä arvioitu kymmenen kappaletta. Tarjouspyynnössä ei ole ilmoitettu tietoja tarjottavan sohvan mitoista tai kokoluokasta. Hankintayksikkö on hankintamenettelyn aikana täsmentänyt, että sohvia on pyydetty asiakaspalvelun odotustilaan sekä työkahviloihin ja että suunnittelussa ja tarjouksessa on otettava huomioon näihin tiloihin soveltuva kalustus mitoituksineen ja materiaalivalintoineen. Tarjoajilla on ollut käytössään hankintayksikön Oulun toimipisteen asiakaspalvelun odotustilan ja työkahviloiden pohjapiirustukset pinta-aloineen sekä kuvaukset niiden käyttötarkoituksista ja niihin tulevista muista kalusteista. Lisäksi tarjoajilla on ollut käytössään 100 henkilön toimipisteen toimitilojen suuntaa-antavat esimerkkilaskelmat ja yleisluontoiset suunnitteluohjeet.

Tarjouspyynnöstä ei ole kuitenkaan käynyt ilmi, miten sohvien arvioitu kappalemäärä on laskettu tai onko se koskenut kaikkia Verohallinnon toimipisteitä vai esimerkiksi ainoastaan vertailukohteena käytettyä Oulun toimipistettä. Tarjouspyynnön perusteella on jäänyt epäselväksi, kuinka moneen Verohallinnon toimipisteeseen sohvia on ollut tarkoitus hankkia ja ovatko kyseiset toimipisteet vastanneet pohjapiirustuksiltaan tai kooltaan Oulun toimipistettä tai tarjouspyynnön liitteestä 10 ilmenevää 100 henkilön esimerkkitoimipistettä. Tämä on aiheuttanut sen, etteivät tarjoajat ole voineet tarjousta laatiessaan tietää, minkä kokoluokan sohvaa niiden on ollut tarkoitus tarjota. Koska sohvan koko vaikuttaa sohvan yksikköhintaan eikä tarjouspyynnössä ole otettu millään tavoin huomioon sitä, että suurempia sohvia tarvitaan lähtökohtaisesti vähemmän kuin pieniä sohvia, sohvan yksikköhinnalle hintaliitteessä käytetty kymmenen kappaleen kerroin on johtanut siihen, että sohvan kokoluokka olisi ollut tarjoajille olennainen tieto tarjousten laadinnassa. Hankintamenettelyn aikana hankintayksikköä on lisäksi pyydetty täsmentämään sohvan kokoa, jotta tarjoukset olisivat vertailukelpoisia, mutta hankintayksikkö ei ole täsmentänyt kokoa.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että tarjouspyyntö on ollut hankinnan kohteena olevan sohvan kokoluokan osalta siten epäselvä, etteivät tarjoajat ole sen perusteella voineet antaa keskenään vertailukelpoisia tarjouksia.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö on menetellyt hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Asiassa on näin ollen harkittava hankintalaissa säädettyjen seuraamusten määräämistä.

Edellä mainittu hankintamenettelyn virheellisyys sekä jäljempänä seuraamusten osalta lausuttu huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen lausua muista hankintamenettelyn virheellisyyttä koskevista väitteistä.

Seuraamusten määrääminen

Asian tarkastelun lähtökohdat

Hankintalain 154 §:n 1 momentin mukaan, jos hankinnassa on menetelty hankintalain vastaisesti, markkinaoikeus voi:

kumota hankintayksikön päätöksen osaksi tai kokonaan;
kieltää hankintayksikköä soveltamasta hankintaa koskevassa asiakirjassa olevaa virheellistä kohtaa tai muuten noudattamasta virheellistä menettelyä;
velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä;
määrätä hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksun asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä;
määrätä hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen;
määrätä hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun;
lyhentää hankinta- tai käyttöoikeussopimuksen sopimuksen sopimuskauden päättymään määräämänsä ajan kuluttua.

Hankintalain 154 §:n 3 momentin mukaan tehottomuusseuraamus, seuraamusmaksu ja sopimuskauden lyhentäminen voidaan määrätä vain kansallisen kynnysarvon ylittävässä liitteen E mukaisia palveluita koskevassa hankinnassa ja käyttöoikeussopimuksessa sekä EUkynnysarvon ylittävässä muussa hankinnassa.

Hankintalain 154 §:n esitöiden (HE 108/2016 vp s. 240) mukaan pykälä vastaa pääosin aiemmin voimassa olleen julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) 94 §:ssä säädettyä. Kyseisen 94 §:n esitöiden (HE 190/2009 vp s. 69) mukaan markkinaoikeudella on lainsäädännön puitteissa harkintavaltaa seuraamusten määräämisessä. Markkinaoikeuden tulee kuitenkin harkintavaltaansa käyttäessään ottaa huomioon tehokkaan oikeussuojan toteutuminen sekä hankintalainsäädännön tavoitteet. Näin ollen virheelliseen hankintamenettelyyn tulee ensisijaisesti puuttua pykälän 1 momentin
1–3 kohdassa luetelluilla ensisijaisilla seuraamuksilla eli reaalikeinoilla.

Valittaja on vaatinut ensisijaisesti reaalikeinojen ja toissijaisesti hyvitysmaksun tai tehottomuusseuraamuksen määräämistä. Markkinaoikeus toteaa, että esillä olevassa asiassa hankintayksikkö ja Martela Oyj ovat 25.10.2019 allekirjoittaneet hankintasopimuksen. Näin ollen asiassa tulevat ensisijaisesti arvioitaviksi muut kuin hankintalain 154 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetut reaalikeinot.

Hankintalain 161 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus voi asettaa tässä laissa tarkoitetun kiellon tai velvoitteen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon.

Tehottomuusseuraamus ja hankintapäätöksen kumoaminen

Valittajan vaatimasta tehottomuusseuraamuksesta säädetään hankintalain 156 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan markkinaoikeus voi todeta hankintasopimuksen tai käyttöoikeussopimuksen tehottomaksi, jos:

hankintayksikkö on tehnyt suorahankinnan ilman tässä laissa säädettyä perustetta eikä suorahankinnassa ole menetelty 131 §:ssä tarkoitetulla tavalla;
hankintayksikkö on tehnyt hankinta- tai käyttöoikeussopimuksen, vaikka hankinnassa on ollut velvollisuus noudattaa odotusaikaa;
hankintayksikkö on tehnyt 150 §:n vastaisesti hankinta- tai käyttöoikeussopimuksen, vaikka hankinta-asia on saatettu markkinaoikeuden ratkaistavaksi.

Hankintalain 156 §:n 2 momentin mukaan edellä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa edellytyksenä on lisäksi, että hankintayksikkö on tehnyt tämän lain vastaisen muun virheen, joka on vaikuttanut muutoksenhakijan mahdollisuuksiin saada hankinta- tai käyttöoikeussopimus.

Hankintalain 156 §:n 3 momentin mukaan markkinaoikeus voi todeta hankintasopimuksen tehottomaksi, jos hankintayksikkö on tehnyt puitejärjestelyyn tai dynaamiseen hankintajärjestelmään perustuvassa kilpailuttamisessa hankintasopimuksen 130 §:n nojalla käyttämättä odotusaikaa ja jos kilpailuttamisessa on menetelty 43 §:n 2 tai 3 momentin taikka 49–52 §:n vastaisesti siten, että virhe on vaikuttanut muutoksenhakijan mahdollisuuksiin saada hankintasopimus.

Hankintalain 156 §:n esitöiden (HE 108/2016 vp s. 241) mukaan pykälä vastaa aiemmin voimassa olleen julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) 96 §:ssä säädettyä. Kyseisen 96 §:n esitöiden (HE 190/2009 vp s. 70) mukaan säännös vastaa neuvoston direktiivien 89/665/ETY ja 92/13/ETY muuttamisesta julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen tehokkuuden parantamiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/66/EY (jäljempänä ”oikeussuojadirektiivi”) 2 d artiklaa. Kyseisen 96 §:n 1 momentin 3 kohdan, joka vastaa sanamuodoltaan relevanteilta osin hankintalain 156 §:n 1 momentin 3 kohtaa, esitöiden (HE 190/2009 vp s. 71) mukaan kielto tehdä hankintasopimus muutoksenhaun lykkäävän vaikutuksen vastaisesti sekä tehottomuusseuraamuksen määrääminen tällä perusteella koskevat tilanteita, joissa hankintayksiköllä on velvollisuus noudattaa odotusaikaa.

Hankintalain 129 §:n 1 momentin mukaan EU-kynnysarvon ylittävässä hankinnassa sekä kansallisen kynnysarvon ylittävässä liitteen E palveluhankinnassa tai käyttöoikeussopimuksessa voidaan tehdä sopimus aikaisintaan 14 päivän kuluttua siitä, kun ehdokas tai tarjoaja on saanut tai hänen katsotaan saaneen päätöksen ja valitusosoituksen tiedoksi (odotusaika). Pykälän 2 momentin mukaan dynaamiseen hankintajärjestelmään ja puitejärjestelyyn perustuvissa hankinnoissa 1 momentissa tarkoitettu odotusaika on 10 päivää. Pykälän 4 momentin mukaan muutoksenhaun vaikutuksesta hankintasopimuksen tekemiseen säädetään 150 §:ssä.

Hankintalain 130 §:n 3 kohdan mukaan odotusaikaa ei tarvitse noudattaa, jos sopimus koskee dynaamisen hankintajärjestelmän sisällä tehtävää hankintaa.

Hankintalain 150 §:n 1 momentin mukaan hankinnassa, jossa on noudatettava odotusaikaa tai 131 §:n 1 momentissa tarkoitettua määräaikaa, hankintayksikkö ei saa tehdä hankintasopimusta, jos asia on saatettu valituksella markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Pykälän 2 momentin mukaan, jos markkinaoikeus ratkaisee täytäntöönpanoa koskevan asian tai antaa pääasiassa ratkaisun ennen kuin odotusaika tai 131 §:n 1 momentissa tarkoitettu määräaika on kulunut umpeen, hankintayksikön on noudatettava odotusaikaa tai 131 §:n 1 momentissa tarkoitettua määräaikaa markkinaoikeuden päätöksen estämättä loppuun saakka.

Hankintalain 150 §:n esitöiden (HE 108/2016 vp s. 239) mukaan pykälä vastaa aiemmin voimassa olleen julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) 90 §:ssä säädettyä. Kyseisen 90 §:n esitöiden (HE 190/2009 vp s. 64) mukaan säännös perustuu oikeussuojadirektiivin 2 artiklan 3 kohtaan. Oikeussuojadirektiivi edellyttää, että muutoksenhaku lykkää hankintasopimuksen tekemistä, jos hankintapäätökseen haetaan muutosta itsenäiseltä muutoksenhakuelimeltä. Esitöiden mukaan kielto tehdä hankintasopimus alkaa heti muutoksenhakua koskevan valituksen saapumisesta markkinaoikeuteen. Tästä hetkestä eteenpäin hankintayksikkö ei saa säännöksen kattamissa tilanteissa tehdä hankintasopimusta ennen kuin markkinaoikeus on antanut asiassa pääasiaratkaisun tai antanut lain 91 §:ssä tarkoitetun väliaikaisen päätöksen, jolla se on sallinut hankintasopimuksen tekemisen. Pykälän 2 momentin mukaan hankintayksikön on kuitenkin aina noudatettava odotusaikaa sen loppuun saakka. Säännös vastaa soveltamisalaltaan odotusaikaa koskevaa sääntelyä. Näin ollen kielto tehdä hankintasopimus säännöksen tarkoittamissa tilanteissa koskee vain niitä tilanteita, joissa on 77 §:n mukaan noudatettava odotusaikaa. Jos hankintaan soveltuu 78 §:n mukainen poikkeus odotusajan noudattamisesta, ei hankintaa koske myöskään nyt käsiteltävänä olevan säännöksen tarkoittama kielto hankintasopimuksen tekemiseen.

Valittaja on esittänyt, että vaikka hankintalain 156 § vaikuttaisi johtavan siihen, että tehottomuusseuraamus ei olisi käytettävissä nyt kysymyksessä olevassa asiassa, tämä on ristiriidassa oikeussuojadirektiivin ja erityisesti tehokkuusperiaatteen kanssa. Lainsäätäjän tarkoituksena ei ole voinut olla, että tehottomuusseuraamus ei olisi käytettävissä, kun hankintayksikkö on odottanut odotusajan ja asiassa on valitettu valitusajan puitteissa.

Hankintayksikkö on esittänyt, että koska kysymyksessä olevaan hankintaan ei sovelleta automaattista suspensiota, markkinaoikeudella ei ole käytettävissä hankintasäännösten mukaista tehottomuusseuraamusta.

Markkinaoikeus toteaa, että esillä oleva hankinta on koskenut EUkynnysarvon ylittävää dynaamisen hankintajärjestelmän sisällä tehtävää hankintaa, jossa ei kuitenkaan hankintalain 130 §:n 3 kohdan nojalla ole tarvinnut noudattaa hankintalain 129 §:n mukaista odotusaikaa. Tästä huolimatta hankintayksikkö on päättänyt noudattaa vapaaehtoista odotusaikaa, eikä hankintasopimusta ole tehty ennen hankintalain 129 §:n 2 momentin mukaisen, tähän hankintamenettelyyn soveltuvan odotusajan päättymistä. Näin ollen asiassa ei ole kysymys tilanteesta, jossa hankintasäännöksissä tarkoitettua odotusaikaa ei ole noudatettu, eikä tehottomuusseuraamuksen määrääminen tule tällä perusteella arvioitavaksi.

Koska hankintayksiköllä ei esillä olevassa hankinnassa ole ollut hankintalain 130 §:n 3 kohdan perusteella velvollisuutta noudattaa odotusaikaa, hankintaan ei myöskään hankintalain 150 §:n 1 momentin ja sen esitöiden perusteella sovelleta hankintalain 156 §:n 1 momentin 3 kohdassa viitattua lain 150 §:n 1 momentin säännöstä automaattisesta suspensiosta, jonka mukaan hankintayksikkö ei saa tehdä hankintasopimusta, jos asia on saatettu valituksella markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Tältä osin markkinaoikeus toteaa kuitenkin seuraavaa.

Hankintalailla on sen 1 §:n 2 momentin mukaan pantu täytäntöön edellä mainitun oikeussuojadirektiivin lisäksi muun ohella julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annettu neuvoston direktiivi 89/665/ETY (jäljempänä ”valvontadirektiivi”) sekä julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU (jäljempänä ”hankintadirektiivi”).

Valvontadirektiivin 2 artiklan 3 kohdan mukaan, kun muutosta hankintaa koskevaan päätökseen on haettava hankintaviranomaisesta riippumattomalta ensimmäisen oikeusasteen elimeltä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että hankintaviranomainen ei voi tehdä sopimusta ennen kuin muutoksenhakuelin on ratkaissut joko välitoimia koskevan hakemuksen tai muutoksenhaun. Keskeyttäminen saa päättyä aikaisintaan direktiivin 2 a artiklan 2 kohdassa ja 2 d artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetun odotusajan päättyessä. Direktiivin 2 artiklan 4 kohdan mukaan lukuun ottamatta muun ohella 3 kohdassa tarkoitettuja tapauksia muutoksenhakumenettelyjen ei tarvitse välttämättä johtaa niiden sopimuksentekomenettelyjen automaattiseen keskeyttämiseen, joita ne koskevat.

Valvontadirektiivin 2 d artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että hankintaviranomaisesta riippumaton muutoksenhakuelin toteaa sopimuksen pätemättömäksi tai että sen pätemättömyys on tällaisen muutoksenhakuelimen päätöksen tulosta siinä tapauksessa, jos kyseessä on muun ohella tämän direktiivin 2 artiklan 3 kohdan vastainen virheellinen menettely, joka on estänyt muutosta hakevaa tarjoajaa käyttämästä sopimusta edeltäviä muutoksenhakukeinoja, jos tällaisen virheellisen menettelyn yhteydessä on tapahtunut myös hankintadirektiivin vastainen virheellinen menettely, joka on vaikuttanut muutoksenhakuun turvautuvan tarjoajan mahdollisuuksiin saada sopimus.

Valvontadirektiivin johdanto-osan 12 perustelukappaleen mukaan, vaikka muutosta haetaan vasta vähän ennen vähimmäisodotusajan päättymistä, muutoksenhakumenettelystä vastaavalla elimellä on oltava käytössään vähimmäisaika, joka on välttämätön sen toimille, erityisesti sopimuksen tekemistä lykkäävän määräajan pidentämiselle. Sen vuoksi on säädettävä erillisestä vähimmäisodotusajasta, joka ei saa päättyä ennen kuin muutoksenhakuelin on tehnyt päätöksen hakemuksesta. Tämä ei saa estää muutoksenhakuelintä tekemästä ennakkoarviota siitä, onko muutoksenhaku sinällään sallittu. Jäsenvaltiot voivat säätää, että kyseinen määräaika päättyy joko sen jälkeen, kun muutoksenhakuelin on ratkaissut hakemuksen välitoimista sopimuksen tekemisen lykkääminen mukaan luettuna, tai kun muutoksenhakuelin on ratkaissut pääasian, erityisesti vaatimuksen lainvastaisesti tehtyjen päätösten kumoamisesta.

Valvontadirektiivin johdanto-osan 18 perustelukappaleen mukaan odotusaikavelvoite ja automaattinen keskeyttäminen ovat tehokkaan muutoksenhaun edellytyksiä, joten niitä koskevien vakavien virheellisten menettelyjen estämiseksi on sovellettava tehokkaita seuraamuksia. Odotusajan tai automaattisen keskeyttämisen vastaisesti tehtyjä sopimuksia on tästä syystä pidettävä lähtökohtaisesti pätemättöminä, jos niihin liittyy direktiivin 2004/18/EY tai direktiivin 2004/17/EY vastaisia virheellisiä menettelyjä ja jos nämä virheelliset menettelyt ovat vaikuttaneet muutoksenhakuun turvautuvan tarjoajan mahdollisuuksiin saada sopimus.

Markkinaoikeus toteaa, että valvontadirektiivin 2 artiklan 3 kohdan mukainen automaattinen suspensio koskee myös sellaisia EUkynnysarvot ylittäviä hankintoja, joissa ei kansallisen lain mukaan ole velvollisuutta noudattaa odotusaikaa. Valvontadirektiivin perusteella hankintalaissa on voitu jättää säätämättä velvollisuudesta noudattaa odotusaikaa tietyissä tilanteissa, mutta ei siitä, että näissä tilanteissa ei noudateta automaattista suspensiota.

Esillä olevassa dynaamisen hankintajärjestelmän sisällä tehtävässä hankinnassa hankintayksikkö on edellä todetuin tavoin noudattanut vapaaehtoista kymmenen päivän odotusaikaa ennen hankintasopimuksen tekemistä. Hankintayksikkö on tehnyt 8.10.2019 päivättyyn hankintapäätökseen liittyvän hankintasopimuksen 25.10.2019. Hankintapäätöksestä on ennen odotusajan päättymistä ja hankintasopimuksen tekemistä 25.10.2019 valitettu markkinaoikeuteen 15.10.2019 ja lisäksi vaadittu hankintapäätöksen täytäntöönpanon kieltämistä 23.10.2019. Markkinaoikeus ei ole antanut ratkaisua valitukseen tai vaatimukseen täytäntöönpanon kieltämisestä.

Markkinaoikeus on edellä katsonut, ettei hankintayksikkö ole noudattanut hankintamenettelylle asetettuja vaatimuksia dynaamisen hankintajärjestelmän sisällä tehtävää hankintaa koskevan tarjouspyynnön laatimisen osalta. Hankintayksikön virheellisellä menettelyllä on ollut vaikutusta tarjoajien, mukaan luettuna valittaja, asemaan ja siten myös mahdollisuuksiin saada hankintasopimus.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että jos valtio ei ole saattanut direktiiviä osaksi kansallista oikeutta määräajassa tai jos se on saattanut direktiivin osaksi kansallista oikeutta virheellisesti, yksityiset voivat vedota tätä valtiota vastaan kansallisissa tuomioistuimissa ainoastaan niihin kyseisen direktiivin säännöksiin, jotka ovat sisällöltään ehdottomia ja riittävän täsmällisiä (esimerkiksi tuomio 7.7.2016, Ambisig, C-46/15, EU:C:2016:530, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Markkinaoikeus arvioi, että valvontadirektiivin, sellaisena kuin se on muutettuna muun ohella oikeussuojadirektiivillä, 2 artiklan 3 kohdassa ja 4 kohdassa sekä 2 d artiklan 1 kohdan b alakohdassa ei ole jätetty jäsenvaltiolle harkintavaltaa siinä, että muutoksenhaun estävä vaikutus (automaattinen suspensio) koskee myös dynaamisen hankintajärjestelmän sisällä tehtäviä EUkynnysarvon ylittäviä hankintoja. Kyseisiä direktiivin säännöksiä on pidettävä myös riittävän täsmällisinä. Kyseisillä säännöksillä on näin ollen katsottava olevan välittömiä oikeusvaikutuksia siten, että valittaja on voinut vedota niihin Verohallintoa eli valtion viranomaista vastaan.

Markkinaoikeus katsoo, että esillä olevassa tilanteessa on hankintalain 156 §:n 1 momentin 3 kohdassa viitatun hankintalain 150 §:stä huolimatta valvontadirektiivin, sellaisena kuin se on muutettuna muun ohella oikeussuojadirektiivillä, 2 artiklan 3 kohdan ja 4 kohdan sekä 2 d artiklan 1 kohdan b alakohdan välittömän oikeusvaikutuksen perusteella mahdollista määrätä hankintasopimusta koskeva tehottomuusseuraamus.

Tehottomuusseuraamuksen määräämättä jättämisestä on säädetty hankintalain 157 §:ssä, jonka ensimmäisen virkkeen mukaan markkinaoikeus voi jättää määräämättä tehottomuusseuraamuksen yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä.

Hankintalain 157 §:n esitöiden mukaan (HE 108/2016 vp s. 241) pykälä vastaa aiemmin voimassa olleen julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) 97 §:ssä säädettyä. Kyseisen 97 §:n esitöiden (HE 190/2009 vp s. 72) mukaan markkinaoikeuden on tutkittava kaikki olennaiset näkökohdat voidakseen todeta, onko sopimuksen vaikutukset pidettävä voimassa yleiseen etuun liittyvistä syistä. Tällaisia poikkeustilanteita voivat olla esimerkiksi kansanterveyden vaarantumiseen liittyvät uhkatilanteet. Pykälässä yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä on tarkoitettu ensisijaisesti muita kuin hankintasopimuksen osapuolten taloudellisia etuja. Tällaiset suoraan sopimukseen liittyvät taloudelliset edut, kuten tehottomaksi toteamisesta osapuolille syntyvät kustannukset, voivat olla yleisen edun mukaisia vain sellaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa kustannukset ovat kohtuuttomia.

Asiassa esitetystä selvityksestä ei ole ilmennyt sellaisia yleiseen etuun liittyviä pakottavia syitä, joiden perusteella tehottomuusseuraamus tulisi jättää määräämättä. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että asiassa on määrättävä tehottomuusseuraamus.

Hankintalain 156 §:n 4 momentin mukaan markkinaoikeus määrää, mitä sopimuksen velvoitteita tehottomuusseuraamus koskee. Tehottomuusseuraamus voi koskea vain vielä täyttämättä olevia sopimusvelvoitteita.

Hankintayksikön ja Martela Oyj:n välisen 25.10.2019 allekirjoitetun hankintasopimuksen kohdan 3 ”Sopimuksen kohde ja sisältö” mukaan sopimuksen kohteena ovat sekä toimistokalusteet että sisustussuunnittelu. Hankintasopimuksen kohdan 2 ”Sopimuskausi” mukaan sopimuskausi on 23.10.2019–31.12.2021 ja sopimukseen perustuvia hankintoja koskevat tilaukset tehdään ennen sopimuksen päättymisestä. Hankintasopimuksen kohdan 5 ”Tilaaminen” mukaan hankintayksikkö tekee tilaukset sähköisesti ja hankintasopimuksen kohdan 6 ”Tuotteiden ja palveluiden toimittaminen” mukaan tilattujen tuotteiden ja palveluiden tulee olla hyväksytysti toimitettuna enintään kymmenen viikon kuluessa tilauksesta. Hankintasopimuksen kohdan 7 ”Laskutus ja maksuehto” mukaan tuotteet laskutetaan hankintayksiköltä, kun ne on hyväksytysti vastaanotettu.

Tehottomuuden on koskettava koko hankintasopimusta siltä osin kuin sopimusvelvoitteita ei ole vielä täytetty. Markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikön ja Martela Oyj:n välillä 25.10.2019 allekirjoitettu hankintasopimus voidaan määrätä tehottomaksi 12.10.2020 alkaen.

Koska asiassa on määrätty tehottomuusseuraamus, tulee Verohallinnon 8.10.2019 tekemä hankintapäätös kumota vastaavilta osin.

Mikäli Verohallinto aikoo edelleen toteuttaa toimistokalusteiden ja sisustussuunnittelun hankinnan julkisena hankintana, sen on järjestettävä uusi tarjouskilpailu, jossa on otettava huomioon tässä päätöksessä mainitut seikat.

Hyvitysmaksu

Hankintalain 155 §:n 1 momentin mukaan hyvitysmaksu voidaan määrätä maksettavaksi, jos 154 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettu toimenpide saattaisi aiheuttaa hankintayksikölle, muiden oikeuksille tai yleiselle edulle suurempaa haittaa kuin toimenpiteen edut olisivat taikka jos valitus on pantu vireille vasta hankintasopimuksen tekemisen jälkeen.

Hankintalain 155 §:ää koskevien esitöiden (HE 108/2016 vp s. 240) mukaan mainittu pykälä vastaa aiemmin voimassa olleen julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) 95 §:ssä säädettyä. Kyseisen 95 §:n esitöiden (HE 190/2009 vp s. 69) mukaan hyvitysmaksu on markkinaoikeuden käytettävissä oleva toissijainen oikeuskeino, joka tulee pääsääntöisesti sovellettavaksi vain silloin, kun markkinaoikeudella ei ole käytettävissään reaalikeinoja. Jos hankintayksikkö on tehnyt hankintasopimuksen EU-kynnysarvon ylittävässä hankinnassa noudattamatta odotusaikaa tai muutoksenhaun hankintasopimuksen lykkäävästä vaikutuksesta huolimatta tai hankintayksikkö on tehnyt hankintasopimuksen kilpailuttamatta, olisivat tehottomuus, seuraamusmaksu ja sopimuskauden lyhentäminen ensisijaisia oikeuskeinoja.

Edellä todetusti markkinaoikeus määrää asiassa tehottomuusseuraamuksen, joten hyvitysmaksun määräämisen edellytyksiä arvioidaan vain jo täytettyjen sopimusvelvoitteiden osalta.

Hankintalain 154 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan markkinaoikeus voi määrätä hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksun asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä.

Aiemmin voimassa olleen julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) 95 §:n esitöiden (HE 190/2009 vp s. 69) mukaan hyvitysmaksun määräämisen edellytyksenä on, että hankintamenettelyssä on tapahtunut virhe ja että ilman tätä virhettä valittajalla olisi ollut todellinen mahdollisuus päästä hankinnan toimittajaksi. Jotta hyvitysmaksu voidaan määrätä, molempien edellytysten tulee täyttyä. Hyvitysmaksua voidaan määrätä maksettavaksi sellaiselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu. Valittajan on tämä osoitettava.

Hyvitysmaksun määräämisen edellytyksiä tulee edellä todetun mukaisesti arvioida sen perusteella, millaiseksi tarjouskilpailu ja valittajan asema olisi muodostunut virheettömässä menettelyssä. Kysymyksessä olevassa tarjouskilpailussa virheetön hankintamenettely olisi merkinnyt sitä, että tarjouspyyntö olisi laadittu hankintasäännösten mukaisesti. Markkinaoikeus toteaa, että asiassa ei voida luotettavasti todeta, miten tarjouspyyntö olisi laadittu virheettömässä menettelyssä ja mikä vaikutus tällä mahdollisesti olisi ollut tarjousten sisältöön ja tarjousten vertailuun. Asiassa ei ole tämän vuoksi mahdollista todeta, millaiseksi tarjouskilpailu ja valittajan asema olisi muodostunut virheettömässä menettelyssä.

Edellä mainittujen epävarmuustekijöiden vuoksi asiassa ei ole riittävän luotettavasti todettavissa, että valittajalla olisi ollut hankintalain 154 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. Kun edellytyksiä hyvitysmaksun määräämiselle ei siten ole, hyvitysmaksun määräämistä koskeva vaatimus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 149 §:n 2 momentin (1397/2016) mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muun ohella, mitä hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asiassa annettu ratkaisu ja hankintayksikön virheellinen menettely huomioon ottaen olisi kohtuutonta, mikäli valittaja joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Hankintayksikkö on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä. Asian näin päättyessä hankintayksikkö saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus määrää Verohallinnon ja Martela Oyj:n välillä 25.10.2019 allekirjoitetun hankintasopimuksen tehottomaksi 12.10.2020 alkaen. Markkinaoikeus kumoaa Verohallinnon hankintapäätöksen 8.10.2019 vastaavilta osin.

Markkinaoikeus velvoittaa Verohallinnon, mikäli se aikoo edelleen 12.10.2020 jälkeen toteuttaa toimistokalusteiden ja sisustussuunnittelun hankinnan julkisena hankintana, kilpailuttamaan kyseisen hankinnan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Velvoitetta on noudatettava 160.000 euron sakon uhalla.

Markkinaoikeus velvoittaa Verohallinnon korvaamaan Isku Interior Oy:n oikeudenkäyntikulut 14.500 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää valituksen muilta osin.

Markkinaoikeus hylkää Verohallinnon vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Muutoksenhaku

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Markkinaoikeuden päätös tehottomuusseuraamuksen määräämisestä voidaan kuitenkin panna täytäntöön vasta, kun päätös on lainvoimainen.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Reima Jussila, Pekka Savola ja Mirva Näsi.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.