MAO:125/20

Asian tausta

Liperin kunnan (jäljempänä myös hankintayksikkö) elinympäristöpalvelut on ilmoittanut 8.1.2019 julkaistulla kansallisella hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta Liperin kirkonkylän vesitornin saneerausta ja Liperin kirkonkylän vedenottamon UV-desinfiointilaitoksen hankintaa ja asennusta koskevasta rakennusurakasta ajalle 1.2.2019–18.10.2019.

Liperin kunnan elinympäristölautakunta on 12.2.2019 tekemällään hankintapäätöksellä § 24 valinnut Prosessi- ja vesitekniikka Provetek Oy:n tarjouksen.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut 450.000–470.000 euroa.

Hankintasopimus on allekirjoitettu 3.7.2019.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Rakennusliike Karjaluoto Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan hankintapäätöksen, kieltää hankintayksikköä jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Toissijaisesti valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksuna 44.000 euroa. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 1.500 eurolla lisättynä oikeudenkäyntimaksun määrällä.

Perusteet

Hankintayksikkö on tehnyt tarjousten vertailun ja pisteytyksen tarjouspyynnön vastaisesti. Tarjouspyynnön mukaan tarjoaja on voinut saada tarjousten laatuvertailussa pisteitä vain sellaisista referenssikohteista, jotka ovat olleet vuosilta 2008–2018 ja vastanneet kilpailutettua hankintakokonaisuutta. Rakennusalalla vastaavilla hankkeilla tarkoitetaan tyypillisesti muun ohella hankkeiden samankaltaisuutta hankkeiden työsisältöjen, laajuuden, arvon ja teknisten vaatimusten osalta. Suurin osa voittaneen tarjoajan tarjouksessaan ilmoittamista yrityksen ja työnjohtajan referensseistä ei ole ollut tarjouspyynnön mukaisia, eikä voittaneen tarjoajan olisi tullut saada niistä pisteitä.

Tarjousten vertailua ja hankintapäätöstä ei ole perusteltu hankintasäännösten mukaisesti. Hankintayksikkö ei ole perustellut antamiaan laatupisteitä sanallisesti.

Valittajan tarjous olisi saanut oikein toteutetussa tarjousten vertailussa enemmän pisteitä kuin voittaneen tarjoajan tarjous, ja valittajan tarjous olisi voittanut tarjouskilpailun.

Vastine

Vaatimukset

Liperin kunta on vaatinut, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen.

Perusteet

Kysymyksessä oleva hankinta kuuluu erityisalojen hankintasäännösten soveltamisalaan. Koska hankinnan arvo on alittanut erityisalojen hankintasäännösten mukaisen kynnysarvon, hankintaa koskevan valituksen tutkiminen ei kuulu markkinaoikeuden toimivaltaan.

Tarjousten vertailu on tehty tasapuolisesti ja syrjimättömästi.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että kysymyksessä olevassa hankinnassa on ollut kyse julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (hankintalaki) mukaisesta hankinnasta. Hankintalain mukainen kansallinen kynnysarvo on ollut 150.000 euroa, ja kysymyksessä olevan hankinnan arvo on ylittänyt mainitun kynnysarvon.

Tarjouspyyntöasiakirjoissa tai hankintapäätöksessä ei ole ollut mainintaa siitä, että kysymyksessä olisi erityisalojen hankintasäännösten mukaisesta hankinnasta. Kysymys on ollut tavanomaisesta rakennusurakasta, jonka osalta valittaja on valittanut hankintayksiköltä saamansa valitusosoituksen perusteella markkinaoikeuteen.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Valituksen tutkiminen pääasian osalta

Markkinaoikeuden toimivallan edellytyksenä nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on se, että kysymyksessä olevan hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on ylittänyt hankintaan sovellettavien hankintasäännösten mukaisen kynnysarvon. Asiassa on siten ensin ratkaistava kysymys siitä, kuuluuko kysymyksessä oleva hankinta hankintalain vai vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeusoikeussopimuksista annetun lain (erityisalojen hankintalaki) soveltamisalaan ja ylittääkö hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo hankintasäännöksissä tarkoitetun kynnysarvon.

Hankintalain 10 §:n mukaan mainittua lakia ei sovelleta erityisalojen hankintalaissa tarkoitettua toimintaa varten tehtäviin hankintoihin ja käyttöoikeussopimuksiin.

Erityisalojen hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden mainitun lain 5 §:ssä tarkoitettujen hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa ja käyttöoikeussopimuksensa siten kuin sanotussa laissa säädetään.

Erityisalojen hankintalain 5 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat yhtä tai useaa sanotun lain 6–9 §:ssä tarkoitettua toimintaa harjoittavat valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset, valtion liikelaitokset, julkisoikeudelliset laitokset sekä edellä mainittujen tahojen muodostamat yhteenliittymät (viranomaishankintayksikkö).

Erityisalojen hankintalain esitöissä (HE 108/2016 vp s. 249 ja 250) on todettu mainitun lain 5 §:n 1 momentin säännöksen osalta, että sanotun lain soveltamisalakysymysten selkeyttämisessä arvioinnin etenemisellä on olennainen merkitys. Arvioinnissa tulee ensin selvittää, mitä toimintaa hankkiva yksikkö harjoittaa ja liittyykö tehtävä hankinta kyseisen toiminnan harjoittamiseen. Lain soveltaminen riippuu ensisijaisesti yksikön toiminnan luonteesta, ei hankinnan kohteesta. Mikäli tehtävä hankinta liittyy erityisalatoiminnan harjoittamiseen, tarkastellaan seuraavaksi, onko hankkija erityisalojen hankintalain mukainen hankintayksikkö. Mikäli hankinta liittyy hankintalain mukaisen toiminnan harjoittamiseen, tarkastellaan hankintayksikköasemaa puolestaan hankintalain hankintayksikkösäännösten mukaisesti. Sovellettavilla hankintayksikkösäännöksillä on merkitystä, sillä erityisalojen hankintayksikkösäännökset eroavat osin hankintalain vastaavista. Relevantin hankintalain ja hankintayksikköaseman selvittämisen jälkeen selvitettäväksi tulee vielä kynnysarvon ylittyminen sekä erityisalojen hankintalain soveltamisalapoikkeusten mahdollinen soveltuminen hankintaan.

Erityisalojen hankintalain 7 §:n 1 momentin mukaan mainittua lakia sovelletaan vesihuoltolaissa tarkoitettuun veden johtamiseen, käsittelyyn ja toimittamiseen talousvetenä käytettäväksi.

Markkinaoikeus toteaa, että arvioitaessa sitä, onko nyt kysymyksessä olevaan hankintaan sovellettava erityisalojen hankintalain säännöksiä, on otettava ensin kantaa siihen, harjoittaako hankkiva yksikkö erityisalojen hankintalain 7 §:ssä tarkoitettua toimintaa ja liittyykö nyt kysymyksessä oleva hankinta sanottuun toimintaan. Tämän jälkeen on otettava kantaa siihen, onko hankkivaa yksikköä pidettävä erityisalojen hankintalain 5 §:ssä tarkoitettuna hankintayksikkönä. Tässä arvioinnissa merkitystä ei ole sillä, miten hankintamenettely on toteutettu.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa hankinnan on tehnyt Liperin kunnan oikeushenkilöön kuuluva Liperin kunnan elinympäristöpalvelut, joka johtaa ja valvoo kunnan vesihuoltolaitosta. Kyseinen vesihuoltolaitos vastaa vesihuollon palvelujen järjestämisestä ja toimittamisesta toiminta-alueelleen. Hankintayksikön on siten katsottava harjoittavan vesihuoltotoimintaa. Edellä todetulla tavalla hankintamenettelyn kohteena ovat olleet Liperin kirkonkylän vesitornin saneeraus ja Liperin kirkonkylän vedenottamon UV-desinfiointilaitoksen hankinta ja asennus. Kysymyksessä oleva hankinta on siten liittynyt erityisalojen hankintalain 7 §:ssä määriteltyyn vesihuoltotoiminnan harjoittamiseen. Hankintayksikkönä on ollut erityisalojen hankintalain 5 §:n 1 momentin mukainen viranomaishankintayksikkö.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että nyt kysymyksessä oleva hankinta on liittynyt erityisalojen hankintalain 7 §:ssä määriteltyyn toimintaan ja hankintayksikkönä on ollut erityisalojen hankintalain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu hankintayksikkö. Asiassa tulevat siten sovellettavaksi erityisalojen hankintalain säännökset.

Erityisalojen hankintalain 13 §:n 2 momentin mukaan mainittua lakia ei sovelleta kynnysarvot alittaviin hankintoihin. Asiassa on näin ollen seuraavaksi arvioitava, ylittääkö kysymyksessä olevan hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton arvo erityisalojen hankintalaissa tarkoitetun kynnysarvon.

Asiassa on kysymys erityisalojen hankintalain 4 §:n 2 kohdassa tarkoitetusta rakennusurakkaa koskevasta hankinnasta, jonka osalta erityisalojen hankintalain 13 §:n 1 momentin 3 kohdan mukainen kynnysarvo on ollut hankintailmoituksen julkaisemishetkellä 5.548.000 euroa. Hankintayksikön ilmoituksen mukaan kysymyksessä olevan hankinnan ennakoitu kokonaisarvo on ollut 450.000–470.000 euroa. Tarjouskilpailussa on saatu neljä tarjousta, joista arvonlisäverottomalta urakkahinnaltaan korkein tarjous on ollut yhteensä 652.200 euroa. Sanottuun nähden hankinnan kokonaisarvon on katsottava jääneen alle erityisalojen hankintalain 13 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun kynnysarvon.

Edellä lausuttu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että valitus on jätettävä pääasian osalta erityisalojen hankintalain 1 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Erityisalojen hankintalain 128 §:n nojalla sovellettavan hankintalain 149 §:n 2 momentin (1397/2016) mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Korkein hallinto-oikeus on arvioinut lyhyenä ratkaisuselosteena julkaistussa päätöksessään 29.9.2009 taltionumero 2376 oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvollisuutta tilanteessa, jossa kunta oli virheellisesti antanut muutoksenhakuohjauksen markkinaoikeuteen. Kyseisessä asiassa kunta oli liittänyt kuljetustuen maksamista koskevaan päätökseensä hankinta-asioita koskevan muutoksenhakuohjauksen asian saattamisesta markkinaoikeuteen. Yhtiö, jolta kunta oli pyytänyt tarjousta, oli tehnyt hakemuksen markkinaoikeudelle. Kunta oli markkinaoikeudessa lausunut, että kyseisellä päätöksellä ratkaistu asia ei kuulunut hankintalain soveltamisalaan. Markkinaoikeus jätti yhtiön hakemuksen tutkimatta. Korkein hallinto-oikeus katsoi mainitussa päätöksessään olevan kohtuutonta, kun otettiin huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentti, että hakemuksen markkinaoikeudelle virheellisen muutoksenhakuohjauksen perusteella tehnyt yhtiö joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa markkinaoikeudessa kokonaisuudessaan vahinkonaan. Korkein hallinto-oikeus määräsi kunnan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa korkeimman hallinto-oikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

Nyt tarkasteltavassa asiassa hankintayksikkö on liittänyt muutoksenhaun kohteena olevaan päätökseensä valitusosoituksen asian saattamiseksi markkinaoikeuteen. Markkinaoikeudessa hankintayksikkö on kuitenkin katsonut, että valituksen tutkiminen ei kuulu markkinaoikeuden toimivaltaan. Tähän nähden markkinaoikeus katsoo, että asiassa annetusta ratkaisusta huolimatta olisi kohtuutonta, että valittaja joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Tämän vuoksi Liperin kunta on velvoitettava korvaamaan Rakennusliike Karjaluoto Oy:n oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

Lopputulos

Markkinaoikeus jättää valituksen pääasian osalta tutkimatta.

Markkinaoikeus velvoittaa Liperin kunnan korvaamaan Rakennusliike Karjaluoto Oy:n oikeudenkäyntikulut 1.500 eurolla.

Muutoksenhaku

Erityisalojen hankintalain 128 §:n nojalla sovellettavan julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Jussi Karttunen sekä markkinaoikeustuomarit Pasi Yli-Ikkelä ja Markus Ukkola.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuus tarkistettava korkeimmasta hallinto-oikeudesta.