Asian tausta

Kymenlaakson hyvinvointialueen aluevaltuusto on 29.11.2022 tekemällään päätöksellä § 102 muun ohella hyväksynyt Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualuetta koskevan erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksen potilasvakuutuksen järjestämistä koskevan liitteen, jonka perusteella Kymenlaakson hyvinvointialue tulee vakuutetuksi HUS-yhtymän vakuutussopimukseen Suomen Keskinäisessä Potilasvakuutusyhtiössä 1.1.2023 alkavalla vakuutusturvalla.

Päätöksessä on lisäksi todettu, että Kymenlaakson hyvinvointialueen vakuutusmaksu on vuonna 2023 potilasvakuutusten osalta 1.431.000 euroa ilman jakojärjestelmämaksua ja 1.495.000 euroa sisältäen jakojärjestelmämaksun.

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualuetta koskevan erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksen potilasvakuutuksen järjestämistä koskevan liitteen vakuutussopimuksen osapuolia koskevasta kohdasta käy ilmi, että vakuutuksenantaja on Suomen Keskinäinen Potilasvakuutusyhtiö, vakuutuksenottaja on Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiiri (HUS-yhtymä 1.1.2023 lukien) ja että vakuutettu on KYMSOTE (Kymenlaakson hyvinvointialue 1.1.2023 lukien).

Saman liitteen mukaan ensimmäinen vakuutuskausi on 1.1.–31.12.2023. Vakuutus jatkuu tämän jälkeen vakuutuskauden kerrallaan. Liitteessä on lisäksi todettu, että vakuutukseen sovelletaan Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön kulloinkin voimassa olevia ehtoja ja että HUS-yhtymä vastaa vakuutuksenottajana vakuutusmaksun suorittamisesta, mutta vakuutusmaksu eritellään osapuolikohtaisesti. Edelleen liitteen mukaan kukin osapuoli voi suorittaa osuutensa vakuutusmaksusta joko suoraan vakuutusyhtiölle tai vakuutuksenottajan kautta, osapuolen ja vakuutuksenantajan sopiman mukaan.

Kymenlaakson hyvinvointialue on 1.1.2023 alkaen vastannut alueensa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Pohjola Vakuutus Oy:n on katsottava vaatineen, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen, jonka valittaja on katsonut koskeneen Kymenlaakson hyvinvointialueen hankintaa Suomen Keskinäisestä Potilasvakuutusyhtiöstä, kieltää hankintayksikköä noudattamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä sekä asettaa edellä mainitun kiellon ja velvoitteen tehosteeksi riittävän suuruisen uhkasakon. Valittaja on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen tai lyhentää hankintasopimuksen sopimuskauden päättymään määräämänsä ajan kuluttua, määrää hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksun ja määrää hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 100.000 euroa. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 23.462,35 eurolla lisättynä oikeudenkäyntimaksua vastaavalla määrällä viivästyskorkoineen.

Perustelut

Kymenlaakson hyvinvointialue on tehnyt laittoman suorahankinnan siirtymällä Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön asiakkaaksi 1.1.2023 alkaen ilman hankintasäännösten mukaisia perusteita. Hankintayksikkö ei ole julkaissut asiasta suorahankintailmoitusta tai suorahankintaa koskevaa jälki-ilmoitusta.

ERVA-järjestämissopimuksen liite on käytännössä sopimus potilasvakuutuksen järjestämisestä. ERVA-järjestämissopimuksesta ilmenee, että Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön perustajina ja vakuutuksenottajina on viisi yliopistosairaanhoitopiiriä. Ne ovat tehneet vakuutussopimuksen perustetun potilasvakuutusyhtiön kanssa. Tarkoitus on, että yliopistosairaanhoitopiiri järjestää potilasvakuutuksen oman erityisvastuualueensa sairaanhoitopiireille, kuten esimerkiksi HUS-yhtymä järjestää Kymenlaakson hyvinvointialueelle. Yksittäisillä sairaanhoitopiireillä tai hyvinvointialueilla ei siis ole omaa vakuutussopimusta Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön kanssa.

Asiassa ei voida vedota toimivallan siirtoon, koska kyse ei ole sairaanhoitopiirin julkisesta tehtävästä. Sairaanhoitopiiri ei siirrä sen järjestämisvastuulle kuuluvaa tehtävää yliopistosairaanhoitopiirille. Pelkästään julkisen tehtävän osan siirtäminen ei riitä, koska kaikkien julkiseen tehtävään liittyvien oikeuksien, vastuiden ja velvoitteiden tulisi siirtyä, jotta kyse olisi toimivallan siirrosta. Pelkän yksittäisen hankinnan, kuten potilasvakuutushankinnan järjestäminen toisen puolesta ei tarkoita toimivallan siirtoa. Potilasvakuutuksen järjestäminen on vain terveydenhuollon järjestämiseen liitännäinen velvoite.

Lisäksi toimivallan siirrossa siirtyvät samalla tehtävän hoitoon liittyvät oikeudet, vastuut ja velvollisuudet, kuten esimerkiksi valta organisoida ja rahoittaa tehtävät. Kymenlaakson hyvinvointialue ei siirrä oikeuksiaan, vastuitaan eikä velvollisuuksiaan, kuten esimerkiksi vahingonkorvausvelvoitettaan.

Sairaanhoitopiirit eivät kuitenkaan potilasvakuutuspalveluita, vaan niitä tuottavat vain vakuutusyhtiöt. Potilasvakuutuksen ottaminen on potilasvakuutuslain nojalla pakollista terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavalle yhteisölle, säätiölle ja itsenäiselle ammatinharjoittajalle sekä työnantajalle, jonka palveluksessa on terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Vakuuttamisvelvollisuus on siis lain nojalla asetettu, ja se koskee niin yksityisiä kuin julkisiakin terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavia tahoja. Hankintasäännökset eivät salli sitä, että yliopistosairaanhoitopiirit järjestävät potilasvakuutuksen kuvatulla tavalla muille sairaanhoitopiireille.

Suomen Keskinäinen Potilasvakuutusyhtiön ja Kymenlaakson hyvinvointialueen välille ei voi muodostua sidosyksikkösuhdetta HUS-yhtymän kautta, vaan sidosyksikkösuhteen tulisi olla suora ja tosiasiallinen. Sairaanhoitopiireillä ei ole päätösvaltaa tai omistusta suhteessa potilasvakuutusyhtiöön, vaan sitä on yliopistosairaanhoitopiireillä.

Keskinäisessä vakuutusyhtiössä, jollainen potilasvakuutusyhtiö on, ei ole mahdollista saada sidosyksikköasemaan verrattavaa päätösvaltaa pelkästään sillä perusteella, että sairaanhoitopiiri on yksi keskinäisen vakuutusyhtiön vakuutetuista. Vakuutetut eivät tee päätöksiä eivätkä ne voi osallistua potilasvakuutusyhtiötä koskevaan päätöksentekoon eli niillä ei ole potilasvakuutusyhtiöön sidosyksikkösääntelyn edellyttämää määräysvaltaa, vaikka kyseessä olisi keskinäinen yhtiö.

Koska asiassa ei ole kyse toimivallan siirrosta, tulisi potilasvakuutusyhtiön olla myös muiden sairaanhoitopiirien kuin yliopistosairaanhoitopiirien sidosyksikkö, jotta ne voisivat hankkia siltä potilasvakuutukset suoraan ilman hankintasäännösten mukaista menettelyä.

Myöskään ERVA-järjestämissopimuksella ei voida saada aikaiseksi tosiasiallista mahdollisuutta käyttää Suomen Keskinäiseen Potilasvakuutusyhtiöön määräysvaltaa samalla tavoin kuin sairaanhoitopiirit käyttävät sitä omiin toimipaikkoihinsa. Kyse on ytimeltään lääketieteellisen työn jakamiseen tarkoitetusta sopimuksesta.

Terveydenhuollon järjestämissuunnitelmasta ja erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:n 2 momentin mukaan erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa on sovittava, miten erityisvastuualueeseen kuuluvat sairaanhoitopiirien kuntayhtymät yhteistyössä toteuttavat toimintayksikköjensä tarvitsemat hankintapalvelut, lääkehuollon, välinehuollon, kuljetus- ja varastointipalvelut, tietojärjestelmäratkaisut ja niiden kehittämisen, taudinmääritykseen liittyvät palvelut, taudinmääritykseen liittyvien näytteiden säilyttämisen, niiden mahdollisen tutkimuskäytön ja niihin liittyvät käytännöt sekä muut tukipalvelut.

Edellä mainituilla sopimuksilla ei kuitenkaan edes siltä osin, kun kyse on sairaanhoitopiirien toimintayksiköiden hankintapalveluita koskevasta yhteistyöstä, luoda hankintasäännöksissä tarkoitettua sidosyksikkösuhdetta tai tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa potilasvakuutusyhtiön strategisiin tavoitteisiin ja tärkeisiin päätöksiin. Tosiasiallinen vaikutusvalta edellyttäisi osallistumista potilasvakuutusyhtiön päättävien elinten toimintaan ja päättävien elinten jäsenten valitsemiseen. Tällaisesta sopiminen ei kuitenkaan lainsäädännön puitteissa kuulu ERVA-järjestämissopimuksella sovittaviin asioihin.

Mikäli ERVA-järjestämissopimuksella nimenomaisesti sovittaisiin sairaanhoitopiirien ohjaavan potilasvakuutusyhtiön toimintaa, ylittäisi sopimus sille edellä mainitussa laissa ja asetuksessa annetun liikkumavaran rajat.

Vastine

Vaatimukset

Kymenlaakson hyvinvointialue on vaatinut, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta ja toissijaisesti hylkää sen sekä joka tapauksessa velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 4.440 eurolla viivästyskorkoineen. Lisäksi Kymenlaakson hyvinvointialue on vaatinut, että markkinaoikeus tekee asiassa ennakkoratkaisupyynnön Euroopan unionin tuomioistuimelle, mikäli valitusta ei jätetä tutkimatta.

Perustelut

Asiassa ei ole kyse hankintasäännösten soveltamisalaan kuuluvasta julkisesta hankinnasta, vaan hankintasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä toimivallan siirrosta. Toimivallan siirto on pantu täytäntöön.

Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/24/EU ei säädetä, että toimivallan siirron kohteena voisi olla ainoastaan jokin toiminta-alue kokonaisuudessaan. Direktiivin johdanto-osan 33 perustelukappaleessa on todettu, että viranomaisten direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävä yhteistyö voi kattaa kaikentyyppiset toiminnot.

Toimivallan siirron on todettu jäävän direktiivin 2014/24/EU soveltamisalan ulkopuolelle sekä mainitussa direktiivissä että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Näin ollen toimivallan siirron ei tarvitse perustua erityislainsäädäntöön, vaikka siitä voidaan saada tukea sille, että toimivallan siirrolle on ollut objektiiviset ja toiminnalliset syyt.

Terveydenhuoltolain 43 §:n mukaan erikoissairaanhoidon yhteen sovittamiseksi erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien kuntayhtymien on tehtävä erikoissairaanhoidon järjestämissopimus. Terveydenhuollon järjestämissuunnitelmasta ja erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:n mukaan erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa on sovittava yhteistyöstä ja työnjaosta erikoissairaanhoidossa ja sen erityistason sairaanhoidossa sekä lääkinnällisessä kuntoutuksessa. Sopimuksessa on sovittava, miten erityisvastuualueeseen kuuluvat sairaanhoitopiirien kuntayhtymät yhteistyössä toteuttavat toimintayksikköjensä tarvitsemat hankintapalvelut, lääkehuollon, välinehuollon, kuljetus- ja varastointipalvelut, tietojärjestelmäratkaisut ja niiden kehittämisen, taudinmääritykseen liittyvät palvelut, taudinmääritykseen liittyvien näytteiden säilyttämisen, niiden mahdollisen tutkimuskäytön ja niihin liittyvät käytännöt sekä muut tukipalvelut. 

Nykyisiä hyvinvointialueita koskevassa lainsäädännössä on asiallisesti vastaavat säännökset järjestämissopimuksesta ja hyvinvointialueita koskevasta yhteistyöstä.

Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön toiminta ei ole lainkaan markkinasuuntautunutta. Yhtiö täyttää toiminnan kohdistumisen osalta sidosyksikköä koskevat edellytykset.

Kuultava Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön lausunto

Kuultava Suomen Keskinäinen Potilasvakuutusyhtiö on vaatinut, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen.

Suomen Keskinäinen Potilasvakuutusyhtiö on yhtynyt hyvinvointialueen vastineessa esitettyyn. Lisäksi yhtiö on esittänyt lisäselvityksenä seuraavaa.

Vakuutusmaksun määräytyminen ja velkakirjamenettely sijoituksissa Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön vapaaseen omaan pääomaan osoittavat, että sen ja kaupallisen vakuutusyhtiön vakuutukset eivät ole samanarvoisia vaihtoehtoja, vaikka molemmat ovat lakisääteisiä potilasvakuutuksia.

Suomen Keskinäinen Potilasvakuutusyhtiö soveltaa hyvinvointialueiden osalta tiettävästi ainoana potilasvakuutuksia myöntävänä yhtiönä Suomessa kertakaikkista ennakkomaksua, ilman jälkikäteen perittäviä tasausmaksua tai muitakaan jälkikäteisiä maksuja. Kaupalliset vakuutusyhtiöt, kuten valittaja, perivät arvioidun ennakkomaksun lisäksi seuraavana vuonna tasausmaksun ja tyypillisesti myös useampina sitä seuraavina vuosina tasaus- tai jälkiseurantamaksuja. Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön vakuutusmaksut ovat kaupallisiin yhtiöihin nähden edullisempia ja ennakoitavampia.

Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön toimintaidea rajoittuu julkisen sektorin terveyden- ja sairaanhoitoon. Yhtiöjärjestyksessä on rajattu ne tahot, joille vakuutus voidaan myöntää. Nämä ovat yhtiön viisi perustajaosakasta: HUS-yhtymä, Pirkanmaan hyvinvointialue, Pohjois-Savon hyvinvointialue, Varsinais-Suomen hyvinvointialue ja Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue. Muut hyvinvointialueet voivat liittyä perustajaosakkaiden vakuutussopimuksiin vakuutettuina.

Asiakkuus Suomen Keskinäisessä Potilasvakuutusyhtiössä on tarkoitettu pitkäjänteiseksi kumppanuudeksi, jonka myötä vakuutettuna oleva julkinen toimija pääsee nauttimaan erikoistuneen, pienimuotoisen ja kustannustehokkaan toiminnan mahdollistamasta edullisesta vakuutusmaksusta. Vakavaraisuuspääomaan liittyviä vakuutusmaksukuormituksia ei voida kaupallisten yhtiöiden tapaan siirtää Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön voitonjakokelpoisiksi varoiksi.

Vakuuttamisjärjestelyn tarkoituksena ei miltään osin ole ollut hankintasäännösten velvoitteiden välttäminen, vaan Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön toimintaidean mukaisesti luoda hyvinvointialueuudistukseen ja sitä ennen voimaan tulleen uuden potilasvakuutuslain vaatimuksiin soveltuvan pitkäjänteisen järjestelyn, joka tuo hyvinvointialueille edulliset ja ennakoitavat vakuutusmaksut. Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön pääomituksen etupainotteisuus osoittaa omalta osaltaan toimintaidean pitkäjänteisyyttä, ja järjestelyn myötä rahoituksellinen itsenäisyys säilyy palveluntuottajalla eli perustajaosakkaalla (tässä tapauksessa HUS-yhtymä) ja Suomen Keskinäisellä Potilasvakuutusyhtiöllä.

Vastaselitys

Valittaja on muun ohella esittänyt, että nyt esillä olevassa asiassa ei ole kyse toimivallan siirrosta eikä myöskään hankintayksiköiden välisestä yhteistyöstä. Horisontaalinen yhteistyö edellyttää nimensä mukaisesti yhteistyötä, kun taas toimivallan siirrossa hankintayksiköt eivät tee yhteistyötä, vaan toimivalta siirretään täysin toiselle hankintayksikölle.

Vaikka direktiivissä 2014/24/EU ei ole todettu, että jokin toiminta-alue tulisi siirtää kokonaisuudessaan, jotta kyse olisi toimivallan siirrosta, on ilmeistä, että toimivallan siirto sisältää valtuuksia ja vastuita, joita edellytetään siirrettyjen julkisten tehtävien suorittamiseksi. Siten kyse ei voi olla yksittäisestä toimesta, kuten vakuutuksen hankkimisesta toisen puolesta.

Hankintayksikkö ei ole vastineessaan perustellut sitä, miten se katsoo nyt kyseessä olevan asian rinnastuvan unionin tuomioistuimen toimivallan siirtoa koskevaan oikeuskäytäntöön. Nyt kyseessä oleva asia eroaa ratkaisevasti hankintayksikön mainitsemista unionin tuomioistuimen tuomioista. Nyt kyseessä olevassa asiassa hyvinvointialue pyrkii hankkimaan potilasvakuutuksen HUS-yhtymän sidosyksiköltä eli Suomen Keskinäinen Potilasvakuutusyhtiöltä ilman kilpailuttamista, vaikka hyvinvointialue ei ole siirtänyt sille kuuluvaa toimivaltaa HUS-yhtymälle eikä HUS-yhtymä siten voi hyödyntää omaa sidosyksikköään vakuutuspalvelujen järjestämiseksi myös hyvinvointialueelle, kun hyvinvointialue ei käytä Suomen Keskinäiseen Potilasvakuutusyhtiöön määräysvaltaa eikä ole siten siihen sidosyksikkösuhteessa.

Suomen Keskinäinen Potilasvakuutusyhtiön lausunnossaan esittämät väitteet eivät liity nyt kyseessä olevan asian käsittelyyn. Sen esittämät väitteet ovat spekulatiivisia ja paikkaansa pitämättömiä. Myös muut vakuutusyhtiöt kuin Suomen Keskinäinen Potilasvakuutusyhtiö tarjoavat budjetoitavaa hinnoitteluratkaisua vakuutuksenottajilleen.

Ei ole tarpeellista tai tämän asian kannalta merkityksellistä vertailla koko vakuutusyhtiön tasoisia liikekulusuhteita keskenään, kun puhutaan yksittäisen vakuutussopimuksen hinnoittelusta. Hankintasäännösten mukaisella kilpailutuksella olisi selvinnyt, mikä vakuutuksentarjoaja on kokonaistaloudellisesti edullisin vaihtoehto, ja tarjouskilpailun järjestämällä hankintayksikkö saisi myös vaadittua juuri haluamansa kaltaisen hinnoitteluratkaisun. Nyt kyseessä olevassa asiassa kilpailuttaminen on kuitenkin ohitettu ilman hankintasäännösten mukaista perustetta.

Sillä, ettei Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön tarkoitus ole tehdä voittoa, ei ole asiassa merkitystä. Suomen vakuutusmarkkinassa toimii sekä keskinäisiä vakuutusyhtiöitä että muita yhtiömuotoisia vakuutusyhtiötä. Nämä kaikki toimivat kilpailluilla markkinoilla Suomessa ja osallistuvat hankintasäännösten mukaisiin tarjouskilpailuihin. Vakuutusyhtiön yhtiömuoto tai muu toimintalogiikka ei ratkaise tarjouskilpailua, vaan asia ratkeaa tarjouskilpailussa asetetuilla vertailuperusteilla.

Muut kirjelmät

Hankintayksikkö on kiistänyt perusteeltaan ja määrältään valittajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. Oikeudenkäyntivaatimuksen perusteena oleva työmäärä on ylimitoitettu muun ohella henkilöstömäärältään.

Valittaja on esittänyt, että asia on poikkeuksellisen vaikea ja että asia on pääosin hoidettu yhden asianajajan ja yhden avustavan juristin voimin.

Hankintayksikkö on esittänyt, että toimivallan siirron ja hankintayksiköiden välisen horisontaalisen yhteistyön välinen ero on sille selvä. Terveydenhuoltoa koskevassa erityislainsäädännössä säädetään samaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden velvollisuudesta sopia työnjaosta muun muassa tukipalveluiden järjestämisessä. Kyse ei ole yhteistyöstä, jossa hyvinvointialueet tuottaisivat yhdessä jotain toiminnassaan tarvitsemaansa tukipalvelua, vaan kyse voi olla myös työnjaosta, jossa yksi yhteistyöalueeseen kuuluva taho työnjaon ja toimivallan siirron kautta järjestää kyseisen tukipalvelun myös muille samaan yhteistyöalueeseen kuuluville hyvinvointialueille.

Kymenlaakson hyvinvointialueen ja HUS-yhtymän välisessä järjestämissopimuksessa ja sen mahdollistamassa potilasvakuutuksen järjestämisessä yhdessä Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön kanssa, on kyse terveydenhuoltoa koskevan lainsäädännön mukaisesta työnjaosta ja toimivallan siirrosta.

Hyvinvointialueen tekemä järjestämissopimus täyttää tehtävien organisoinnin, päätösvallan ja rahoituksellisen itsenäisyyden osalta kaikki unionin tuomioistuimen asettamat edellytykset toimivallan siirrolle. HUS-yhtymällä ja Suomen Keskinäisellä Potilasvakuutusyhtiöllä on valta organisoida potilasvakuutukseen kuuluvien tehtävien suorittaminen ja antaa tehtäviä koskeva sääntelykehys, ja niillä on rahoituksellinen itsenäisyys, jolla ne voivat varmistaa näiden tehtävien rahoittamisen. Hyvinvointialue ei pidä itsellään päävastuuta näistä samoista tehtävistä eikä pidätä itsellään niitä koskevan varainhoidon valvontaa eikä hyväksy etukäteen päätöksiä. HUS-yhtymä ja Suomen Keskinäinen Potilasvakuutusyhtiö käyttävät potilasvakuutukseen liittyvää toimivaltaa itsenäisesti ja omalla vastuullaan.

Hyvinvointialueen tekemä järjestämissopimus täyttää myös kustannusten kattamisen osalta unionin tuomioistuimen asettamat edellytykset toimivallan siirrolle. Potilasvakuutuksen kustannukset jaetaan palvelujen käytön mukaan niin, että kukin sairaanhoitopiiri maksaa omaa toimintaansa vastaavat todelliset kustannukset. Edelleen Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön toiminta ei ole lainkaan markkinasuuntautunutta. Yhtiö täyttää näin ollen myös toiminnan kohdistumisen osalta sidosyksikköä koskevat edellytykset.

Valittaja on esittänyt, etteivät hyvinvointialue ja potilasvakuutusyhtiö voi yhdessä järjestää potilasvakuutusta, sillä ainoastaan vakuutusyhtiöt voivat tuottaa vakuutuspalveluita. Potilasvakuutusten toimeenpano on lailla säädetty muun ohella yksityisten vakuutusyhtiöiden hoidettavaksi julkiseksi hallintotehtäväksi; ei hyvinvointialueiden julkiseksi tehtäväksi. Vakuutuksen sisältö, vakuuttamisessa noudatettavat menettelytavat sekä se, miten vakuutusmaksut tulee määrätä, on säädetty vakuutusyhtiötä velvoittavassa lainsäädännössä. Hyvinvointialueen rooli potilasvakuuttamisen osalta rajoittuu ainoastaan velvollisuuteen ottaa vakuutus, eikä se voi vaikuttaa vakuutuksen sisältöön, siihen liittyviin tehtäviin, tehtävien organisointiin, eikä antaa ohjeita tai sääntelyä potilasvakuutustoimintaan liittyen. Hyvinvointialue tai HUS-yhtymä eivät siten voi myöntää potilasvakuutusta tai organisoida siihen liittyviä tehtäviä, joten hyvinvointialue ei myöskään voi pidättää päävastuuta itsellään toiminnasta, johon liittyvää vastuuta tai oikeutta sillä ei ole koskaan ollutkaan.

Vaikka hyvinvointialueet keskenään sopisivat, että HUS-yhtymä hankkii kaikille muille hyvinvointialueille vakuutuspalveluita, ei tämä oikeuta HUS-yhtymää hankkimaan vakuutuspalveluita kilpailuttamatta. Siten pelkästään se, että yhteistyösopimuksessa mainitaan vakuutuksen hankkiminen, ei tee siitä toimivallan siirtoa, joka ei kuuluisi kilpailuttamisvelvoitteen piiriin, vaan tosiasiassa HUS-yhtymä on nyt sitoutunut hankkimaan potilasvakuutuksen muiden yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden puolesta.

HUS-yhtymä on, markkinaoikeuden varattua sille tilaisuuden kuultavana lausua valittajan valituksen ja muiden lausumien johdosta sekä annettua HUS-yhtymälle tiedoksi muiden oikeudenkäynnin osapuolten kirjelmät, esittänyt yhtyvänsä asiassa siihen, mitä hankintayksikkö on esittänyt.

Hankintayksikkö on markkinaoikeuden pyydettyä siltä selvitystä vakuutuskauden jatkumisesta esittänyt muun ohella, että vakuutusyhtiön vastuu jatkuu vakuutuskauden kerrallaan, jollei vakuutuksenottaja irtisano sopimusta. Ensimmäinen vakuutuskausi on enintään 13 kuukautta ja seuraavat vuoden pituisia. Vakuutus on toistaiseksi voimassa oleva, joka jatkuu aina vakuutuskauden (kalenterivuosi) kerrallaan. Vakuutuksen voi irtisanoa ja yhtiölle pitää silloin esittää todistus vakuutuksen olemassaolosta toisesta yhtiöstä. Pelkkä irtisanomisilmoitus ei riitä. Sopimuksen jatkuminen vuodelle 2024 ei edellytä sopijapuolilta toimenpiteitä.

Valittaja on esittänyt, että seuraamusmaksun määrää arvioitaessa on otettava huomioon, että hankintayksikkö on tehnyt päätöksen olla kilpailuttamatta hankintaa viimeistään sopimuksen allekirjoitushetkellä, jonka jälkeen se on myös toteuttanut suorahankintaa jo yli vuoden ajan, eikä tehottomuusseuraamuksella tai sopimuskauden lyhentämisellä voida vaikuttaa hankintayksikön virheelliseen menettelyyn takautuvasti. Kun otetaan huomioon lisäksi hankinnan arvo, hankintayksikön virheen luonne ja seuraamusmaksua koskeva oikeuskäytäntö, valittaja on päätynyt arvioimaan seuraamusmaksun määräksi asiassa 100.000 euroa.

Hankintayksikkö on esittänyt, että osana potilasvakuutuksen toimivallan siirtoa hankintayksikkö on velkakirjalla lainannut HUS-yhtymälle huomattavat lainat, jotka HUS-yhtymä on sijoittanut osakkaana Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön vapaan oman pääoman rahastoon. Velalle ei makseta korkoa. Potilasvakuutuksia koskevissa hankintasäännösten soveltamisalaan kuuluvissa hankintasopimuksissa ei ole tällaisia velkakirjoja ja vapaan pääoman järjestelyjä. Myös tämä hankintasopimuksista poikkeava laina- ja rahoitusjärjestely osoittaa, että kysymyksessä on toimivallan siirto eikä hankintasopimus.

Mikäli markkinaoikeus vastoin hankintayksikön käsitystä tutkisi valituksen ja päätyisi määräämään asiassa seuraamuksen, asiassa ei ole perusteita määrätä seuraamusmaksua. Markkinaoikeus voi määrätä asiassa muita seuraamuksia. Lisäksi valittajan näkemys seuraamusmaksun määrästä on ylimitoitettu ja ristiriidassa valittajan omaa oikeudenkäyntikulujen korvaamisvaatimusta koskevien perustelujen kanssa, joissa todetaan asian olleen poikkeuksellisen vaikea. Toimivallan siirto onkin hyvin vaativa hankintaoikeudellinen kysymys, ja kansallisista hankintasäännöksistä on jätetty toimivallan siirtoa koskeva säännös kokonaan pois, vaikka Euroopan unionin hankintasäännöksissä on kysymyksestä nimenomainen säännös. Myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto on eräässä toisessa ja arvoltaan suurempaa hankintaa koskevassa asiassa esittänyt hankintayksikön maksettavaksi vain 1.000 euron seuraamusmaksua.

Mikäli markkinaoikeus ei vastoin hankintayksikön käsitystä jätä valitusta tutkimatta, hankintayksikkö on vaatinut markkinaoikeutta esittämään unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen siitä, onko unionin hankintasäännöksiä tulkittava niin, että lakisääteisen potilasvakuutuksen järjestämisessä on kyse sellaisesta valtuuksien ja vastuiden siirrosta julkisten tehtävien suorittamista varten, mikä voi olla hankintasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle jäävän toimivallan siirron kohteena. Lisäksi unionin tuomioistuimelle tulee esittää ennakkoratkaisukysymys siitä, vaikuttaako kansallisessa erityislainsäädännössä hankintayksiköille asetettu velvollisuus tehtävien yhteisestä järjestämisestä siihen, millaisten valtuuksien ja vastuiden siirto julkisten tehtävien suorittamista varten voi olla hankintasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle jäävän toimivallan siirron kohteena. Edelleen ennakkoratkaisukysymyksenä tulee esittää, vaikuttaako hyvin merkittävä tavanomaisista hankintasopimuksista poikkeava laina- ja rahoitusjärjestely sen tarkasteluun, onko kyse sellaisesta valtuuksien ja vastuiden siirrosta julkisten tehtävien suorittamista varten, mikä voi olla hankintasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle jäävän toimivallan siirron kohteena.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Ennakkoratkaisupyyntö

Valittaja on vaatinut markkinaoikeutta esittämään Euroopan unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen siten kuin edellä tämän päätöksen kertoelmassa on tarkemmin kuvattu.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan nojalla Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun ohella perussopimuksen ja unionin toimielimen säädöksen tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esille jäsenvaltion tuomioistuimessa, tämä tuomioistuin voi, jos se katsoo, että kysymys on ratkaistava, jotta se voi antaa päätöksen, pyytää unionin tuomioistuinta ratkaisemaan sen.

Markkinaoikeus katsoo, että jäljempänä toimivallan siirrosta todettu ja myös unionin tuomioistuimen jäljempänä mainittu oikeuskäytäntö huomioon ottaen asiassa ei ole ratkaistavana sellaisia kysymyksiä, joiden selvittämiseksi ennakkoratkaisun pyytäminen unionin tuomioistuimelta olisi tarpeen. Näin ollen markkinaoikeus hylkää hankintayksikön vaatimuksen ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta.

Asian tarkastelun oikeudelliset lähtökohdat

Asiassa on valittajan esittämän johdosta ensin arvioitava, onko Kymenlaakson hyvinvointialueen katsottava päättäneen valituksenalaisessa päätöksessään tehdä hankintasäännösten soveltamisalaan kuuluvan potilasvakuutuspalvelujen hankintaa koskevan sopimuksen kilpailuttamatta Suomen Keskinäiseltä Potilasvakuutusyhtiöltä vai onko päätöksen kohteena oleva järjestely koskenut toimivallan siirtoa hyvinvointialueelta HUS-yhtymälle ja jo tämän perusteella jäänyt hankintasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle.

Mikäli Kymenlaakson hyvinvointialueen on katsottava valituksenalaisessa päätöksessään päättäneen tehdä hankintasäännösten soveltamisalaan kuuluvan potilasvakuutuspalvelujen hankintaa koskevan sopimuksen kilpailuttamatta, on seuraavaksi arvioitava, onko hankintayksikkö menetellyt tällöin hankintasäännösten vastaisesti.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (hankintalaki) 1 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden mainitun lain 5 §:ssä tarkoitettujen hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa ja käyttöoikeussopimuksensa siten kuin kyseisessä laissa säädetään.

Hankintalain 1 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan mainitulla lailla pannaan täytäntöön julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU (hankintadirektiivi).

Hankintalain 3 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia ja muita toimittajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 4 §:n 1 kohdan mukaan hankintasopimuksella tarkoitetaan mainitussa laissa kirjallista sopimusta, joka on tehty yhden tai usean hankintayksikön ja yhden tai usean toimittajan välillä ja jonka tarkoituksena on rakennusurakan toteuttaminen, tavaran hankinta tai palvelun suorittaminen taloudellista vastiketta vastaan.

Hankintalain 4 §:n 1 momentin esitöissä (HE 108/2016 vp s. 75) on todettu, että hankintasopimuksen määritelmä edellyttää hankintayksikön taloudellisen suorituksen ohella myös vastasuoritusta sopimuskumppanilta. Hankintadirektiivin johdanto-osan 4 perustelukappaleen mukaan hankintasäännöillä ei pyritä sääntelemään kaikkia julkisten varojen käytön muotoja vaan ainoastaan sellaista käyttöä, joka on tarkoitettu vastikkeelliseen rakennusurakoiden, tavaroiden tai palvelujen hankkimiseen hankintasopimuksella. Hankkimisen käsite on ymmärrettävä laajasti hyötyjen saamisena kyseisistä rakennusurakoista, tavaroista tai palveluista, jolloin hankkiminen ei välttämättä edellytä omistusoikeuden siirtoa hankintaviranomaisille. Tällainen vastasuoritus olisi käsillä ensinnäkin silloin, kun hankintayksikön sopimuskumppani luovuttaa tavaran, suorittaa palvelun tai toteuttaa rakennustyön sopimuksen mukaisesti hankintayksikölle.

Hankintadirektiivin 1 artiklan 6 kohdan mukaan sopimukset, päätökset ja muut oikeudelliset välineet, joilla järjestetään hankintaviranomaisten tai niiden yhteenliittymien välistä valtuuksien ja vastuiden siirtoa julkisten tehtävien suorittamista varten ja joissa ei määrätä sopimussuhteisesta suorituksesta annettavasta korvauksesta, katsotaan kunkin jäsenvaltion sisäiseen organisaatioon kuuluvaksi asiaksi, eikä mainittu direktiivi näin ollen vaikuta niihin millään tavoin.

Hankintalain 15 §:n 1 momentin mukaan mainittua lakia ei sovelleta hankintaan, jonka hankintayksikkö tekee sidosyksiköltään. Sidosyksiköllä tarkoitetaan hankintayksiköstä muodollisesti erillistä ja päätöksenteon kannalta itsenäistä yksikköä. Lisäksi edellytyksenä on, että hankintayksikkö yksin tai yhdessä muiden hankintayksiköiden kanssa käyttää määräysvaltaa yksikköön samalla tavoin kuin omiin toimipaikkoihinsa ja että yksikkö harjoittaa enintään viiden prosentin ja enintään 500.000 euron osuuden liiketoiminnastaan muiden tahojen kuin niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa se on. Sidosyksikössä ei saa olla muiden kuin hankintayksiköiden pääomaa.

Hankintalain 15 §:n 5 momentin mukaan hankintayksiköiden katsotaan yhdessä käyttävän määräysvaltaa sidosyksikköön, jos sidosyksikön toimielimet koostuvat kaikkien hankintayksiköiden edustajista ja hankintayksiköt voivat yhdessä käyttää ratkaisevaa päätösvaltaa sidosyksikön strategisiin tavoitteisiin ja tärkeisiin päätöksiin. Lisäksi edellytyksenä on, että sidosyksikkö toimii määräysvaltaa käyttävien hankintayksiköiden etujen mukaisesti.

Hyvinvointialueita ja potilasvakuutusta koskeva kansallinen lainsäädäntö

Hyvinvointialueesta annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan hyvinvointialue järjestää sille lailla säädetyt tehtävät. Hyvinvointialue voi lisäksi alueellaan ottaa hoitaakseen sen lakisääteisiä tehtäviä tukevia tehtäviä. Hyvinvointialueen itselleen ottama tehtävä hoitaminen ei saa laajuudeltaan olla sellainen, että se vaarantaa hyvinvointialueen lakisääteisten tehtävien hoitamisen.

Hyvinvointialueesta annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan hyvinvointialue vastaa sille lailla säädettyjen tehtävien hoitamisesta, hyvinvointialueen asukkaan laissa säädettyjen oikeuksien toteutumisesta ja palvelukokonaisuuksien yhteensovittamisesta sekä järjestettävien palvelujen ja muiden toimenpiteiden: yhdenvertaisesta saatavuudesta (1 kohta), tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä (2 kohta), tuottamistavan valinnasta (3 kohta), tuottamisen ohjauksesta ja valvonnasta (4 kohta) ja viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä (5 kohta).

Hyvinvointialueesta annetun lain 7 §:n 2 momentin mukaan hyvinvointialue voi hoitaa tehtävät itse tai sopia järjestämisvastuun siirtämisestä toiselle hyvinvointialueelle. Lisäksi hyvinvointialueiden tehtävien järjestäminen voidaan koota yhdelle tai useammalle hyvinvointialueelle, jos se on välttämätöntä palvelujen laadun ja saatavuuden parantamiseksi, riittävien henkilöstö- ja muiden voimavarojen tai tehtävässä tarvittavan erityisasiantuntemuksen turvaamiseksi taikka muusta vastaavasta ja perustellusta syystä.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan hyvinvointialueesta annettu laki tulee voimaan muun ohella sen 6 ja 7 §:n osalta 1 päivänä heinäkuuta 2021.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 35 §:n 1 momentin mukaan hyvinvointialueiden järjestämän sosiaali- ja terveydenhuollon alueellista yhteensovittamista, kehittämistä ja yhteistyötä varten on viisi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöaluetta. Kuhunkin yhteistyöalueeseen kuuluvat hyvinvointialueet säädetään valtioneuvoston asetuksella siten, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 34 §:ssä tarkoitetut yliopistollista sairaalaa ylläpitävät hyvinvointialueet ja HUS-yhtymä kuuluvat kukin eri yhteistyöalueeseen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 36 §:n 1 momentin mukaan samaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden on tehtävä yhteistyösopimus valtuustokausittain. Yhteistyösopimuksen tarkoituksena on varmistaa yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden työnjako, yhteistyö ja yhteensovittaminen siltä osin kuin se on tarpeellista hyvinvointialueiden lakisääteisten tehtävien toteutumisen ja sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuuden turvaamiseksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 36 §:n esitöiden (HE 241/2020 vp s. 753) mukaan sopimus täydentää lainsäädännössä hyvinvointialueille osoitettuja velvoitteita ja velvoittaa hyvinvointialueita toimimaan yhteisesti sovitulla tavalla. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettavan lain lakien voimaantuloa koskevan 1 §:n mukaan mainitussa pykälässä tarkoitettu hyvinvointialueiden yhteistyösopimus on laadittava ensimmäisen kerran viimeistään vuoden 2025 loppuun mennessä. Tähän asti sovelletaan terveydenhuoltolain 43 §:ssä tarkoitettua erikoissairaanhoidon järjestämissopimusta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 36 §:n 1 momentin esitöissä (HE 241/2020 vp s. 753) on todettu, että työnjako, yhteistyö ja yhteensovittaminen on tarpeen tilanteissa, joissa sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteisten tehtävien toteutumista, viime kädessä perustuslain turvaamaa riittävää ja yhdenvertaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa, tai sen kustannusvaikuttavuutta ei voida varmistaa yksittäisen hyvinvointialueen toimesta. Yhteensovittamisella tarkoitetaan momentissa hyvinvointialueiden toiminnan järjestämistä siten, että yhteistyöalueella ei olisi sellaista eri suuntiin johtavaa toimintaa, joka vaikeuttaisi hyvinvointialueiden yhteistyötä, asiakkaiden kannalta tarkoituksenmukaisten palvelukokonaisuuksien toteutumista ja asiakkaiden liikkuvuutta tai aiheuttaisi tarpeetonta kustannustehottomuutta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 36 §:n 3 momentin mukaan yhteistyösopimuksessa on sovittava, ottaen huomioon, mitä niistä on mainitussa laissa ja toisaalla säädetty, hyvinvointialueiden työnjaosta, yhteistyöstä ja yhteensovittamisesta muun ohella lääkinnällisten tukipalvelujen ja muiden tukipalvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa (4 kohta).

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 36 §:n 3 momentin esitöissä (HE 241/2020 vp s. 754 ja 755) on todettu, että asiat, joista momentin nojalla on sovittava, ovat sellaisia, joissa hyvinvointialueiden työnjaon, yhteistyön ja yhteensovittamisen katsotaan olevan välttämätöntä hyvinvointialueiden lakisääteisten tehtävien toteutumisen ja sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuuden turvaamiseksi. Momentin 4 kohdan nojalla tulee sopia esimerkiksi siitä, miten hyvinvointialueet yhteistyössä toteuttavat toimintayksikköjensä tarvitsemat hankintapalvelut, lääkehuollon, välinehuollon, kuljetus- ja varastointipalvelut, taudinmääritykseen liittyvät palvelut, kuten laboratorio- ja kuvantamispalvelut, taudinmääritykseen liittyvien näytteiden säilyttämisen ja näytteiden mahdollisen tutkimuskäytön.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 1 §:n 3 momentin mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 35–39 § tulevat voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2022. Hyvinvointialueiden yhteistyösopimus on hyväksyttävä ensimmäisen kerran viimeistään vuoden 2025 loppuun mennessä.

Terveydenhuoltolain 43 §:n 1 momentin mukaan erikoissairaanhoidon yhteen sovittamiseksi erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien kuntayhtymien on tehtävä erikoissairaanhoidon järjestämissopimus. Pykälän 2 momentin mukaan erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa on sovittava erityisvastuualueeseen kuuluvien sairaanhoitopiirien kuntayhtymien työnjaosta ja toiminnan yhteensovittamisesta sekä uusien menetelmien käyttöönoton periaatteista. Työnjaon on edistettävä terveydenhuollon laatua, potilasturvallisuutta, vaikuttavuutta, tuottavuutta ja tehokkuutta. Työnjaossa on lisäksi varmistettava, että järjestämissopimuksen mukaan hoitoa antavassa toimintayksikössä on riittävät taloudelliset ja henkilöstövoimavarat sekä osaaminen.

Terveydenhuoltolain 43 §:n 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä asioista, joista on sovittava erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa.

Terveydenhuollon järjestämissuunnitelmasta ja erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:n 1 momentin mukaan erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa on sovittava yhteistyöstä ja työnjaosta erikoissairaanhoidossa ja sen erityistason sairaanhoidossa sekä lääkinnällisessä kuntoutuksessa. Pykälän 2 momentin mukaan sopimuksessa on sovittava, miten erityisvastuualueeseen kuuluvat sairaanhoitopiirien kuntayhtymät yhteistyössä toteuttavat toimintayksikköjensä tarvitsemat hankintapalvelut, lääkehuollon, välinehuollon, kuljetus- ja varastointipalvelut, tietojärjestelmäratkaisut ja niiden kehittämisen, taudinmääritykseen liittyvät palvelut, taudinmääritykseen liittyvien näytteiden säilyttämisen, niiden mahdollisen tutkimuskäytön ja niihin liittyvät käytännöt sekä muut tukipalvelut.

Potilasvakuutuslain 6 §:n 1 momentin mukaan terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavalla yhteisöllä, säätiöllä ja itsenäisellä ammatinharjoittajalla sekä työnantajalla, jonka palveluksessa on terveydenhuollon ammattihenkilöitä, on oltava vakuutus mainitun lain mukaisen vastuun varalta.

Potilasvakuutuslain 6 §:n esitöiden (HE 298/2018 vp s. 61) mukaan yhteisöllä tarkoitetaan kaikkia eri yhteisömuotoja, kuten esimerkiksi valtiota, maakuntia ja muita julkisyhteisöjä sekä niiden perustamia liikelaitoksia sekä osakeyhtiöitä, yhdistyksiä, osuuskuntia ja henkilöyhtiöitä.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

Euroopan unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään (tuomio 25.3.2010, Helmut Müller, C-451/08, EU:C:2010:168, 49 kohta), katsonut, että hankintasopimukseen liittyy välitön taloudellinen intressi hankintayksikölle. Tällainen intressi on kyseessä muun muassa silloin, kun hankintayksikön on tarkoitus tulla rakennettavan kohteen omistajaksi tai jos hankintayksikkö saa taloudellisia etuja rakennettavan kohteen tulevasta käytöstä tai luovutuksesta (50–52 kohta).

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä (tuomio 11.7.2013, komissio v. Alankomaat, C-576/10, EU:C:2013:510, 52–54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ilmenee, että sovellettavat säännökset ovat lähtökohtaisesti ne, jotka ovat voimassa sillä hetkellä, jolloin hankintaviranomainen valitsee noudatettavan menettelytyypin ja päättää lopullisesti siitä, onko se velvollinen järjestämään kilpailun ennen julkisen hankintasopimuksen antamista.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (tuomio 21.12.2016, Remondis,
C-51/15, EU:C:2016:985, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) mukaan se, että viranomaisen toimivaltaan kuuluva toiminta muodostaa julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/18/EY tarkoitetun palvelun, ei yksinään riitä siihen, että mainittua direktiiviä sovellettaisiin, koska viranomaiset voivat vapaasti päättää, turvautuvatko ne vai eivät markkinoihin niille kuuluvien yleisen edun mukaisten tehtävien suorittamiseksi. Lisäksi toimivallan jakoa jäsenvaltion sisällä suojataan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 artiklan 2 kohdalla, jonka mukaan unionilla on velvollisuus kunnioittaa jäsenvaltioiden kansallista identiteettiä, joka on olennainen osa niiden poliittisia ja valtiosäännön rakenteita, myös alueellisen ja paikallisen itsehallinnon osalta (40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Unionin tuomioistuin on asiassa C-51/15 antamassaan tuomiossa edelleen todennut, että koska edellä mainittu toimivallan jako ei ole jähmettynyttä, SEU 4 artiklan 2 kohdassa annettu suoja koskee myös toimivaltojen uudelleen järjestelyjä jäsenvaltion sisällä. Tällaisista uudelleenjärjestelyistä, jotka voidaan tehdä joko ylemmänasteisen viranomaisten määräämällä toimivallan uudelleenjakamisella viranomaiselta toiselle tai viranomaisten kesken tapahtuvalla vapaaehtoisella toimivallan siirrolla, seuraa, että aikaisemmin toimivaltainen viranomainen vapautetaan tai se vapauttaa itsensä velvollisuudesta ja oikeudesta hoitaa tiettyä julkista tehtävää ja jatkossa tätä koskeva velvollisuus ja oikeus kuuluvat toiselle viranomaiselle (41 kohta). Tällainen toimivallan uudelleenjakaminen tai siirto ei täytä kaikkia julkista hankintaa koskevan sopimuksen käsitteen määritelmän edellytyksiä (42 kohta).

Tuomion mukaan ainoastaan vastiketta vastaan tehty sopimus voi olla direktiivin 2004/18 soveltamisalaan kuuluva julkista hankintaa koskeva sopimus, ja vastikkeellisuus merkitsee sitä, että julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekevä hankintaviranomainen saa sopimuksen perusteella vastiketta vastaan suorituksen, johon on liityttävä välitön taloudellinen intressi hankintaviranomaiselle (43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Valtuuden käyttämisessä käytettyjen sellaisten resurssien uudelleenjakoa, jotka siihen saakka toimivaltainen viranomainen on siirtänyt toimivaltaiseksi tulleelle viranomaiselle, ei voida pitää maksun maksamisena, vaan se on päinvastoin looginen – jopa välttämätön – seuraus kyseisen toimivallan vapaaehtoisesta siirrosta tai pakollisesta uudelleenjakamisesta ensiksi mainitulta viranomaiselta jälkimmäiselle (45 kohta).

Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään (tuomio 18.6.2020, Porin kaupunki, C-328/19, EU:C:2020:483, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) lisäksi todennut, että jotta viranomaisten kesken tapahtuva toimivallan siirto voidaan katsoa sisäisen organisaation toimeksi, joka kuuluu SEU 4 artiklan 2 kohdan piiriin, viranomaisella, jolle toimivalta annetaan, on kuitenkin oltava valta organisoida tähän toimivaltaan kuuluvien tehtävien suorittaminen ja antaa tehtäviä koskeva sääntelykehys, ja sillä on oltava rahoituksellinen itsenäisyys, jolla se voi varmistaa näiden tehtävien rahoittamisen. Alun perin toimivaltainen viranomainen ei siis voi pitää itsellään päävastuuta näistä samoista tehtävistä eikä pidättää itsellään niitä koskevan varainhoidon valvontaa tai hyväksyä etukäteen päätöksiä, jotka yksikkö, jonka se ottaa avukseen, aikoo tehdä. Toimivallan siirto edellyttää siis, että äskettäin toimivaltaiseksi tullut viranomainen käyttää tätä toimivaltaa itsenäisesti ja omalla vastuullaan.

Unionin tuomioistuin on samassa tuomiossa todennut edelleen, että viranomaisen, jolle toimivalta on annettu, toiminnanvapaus ei kuitenkaan tarkoita, että äskettäin toimivaltaiseksi tulleen yksikön on vältyttävä kaikelta jonkun toisen julkisen yksikön harjoittamalta vaikutusvallalta. Toimivallan siirtävä yksikkö saa nimittäin pitää tietyn valvontavallan näin siirrettyyn julkiseen palveluun liittyvien tehtävien osalta. Tällaiseen vaikutusvaltaan, jota voidaan käyttää esimerkiksi aiemmin toimivaltaisten alueellisten tai paikallisten julkisyhteisöjen edustajista koostuvan elimen, kuten valtuuston, välityksellä, ei periaatteessa voi kuitenkaan sisältyä puuttuminen niihin konkreettisiin tapoihin, jotka koskevat siirretyn toimivallan piiriin kuuluvien tehtävien suorittamista (49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Unionin tuomioistuin on asiassa C-328/19 antamassaan tuomiossa alustavasti katsonut, että SEU 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toimivallan siirron edellytykset näyttävät täyttyneen asiassa (56 kohta). Unionin tuomioistuin on perustanut näkemyksensä kuuteen asiaan liittyneeseen havaintoonsa. Ensinnäkin terveyspalvelujen yhteistoimintasopimuksessa sen osapuolina olevat kunnat ovat siirtäneet kaupungille vastuun näiden kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä, ja tämä vapaaehtoinen toimivallan siirto on perustunut lakiin (50 kohta). Toiseksi perustetun yhteistoiminta-alueen hallinnointi on järjestetty lain mukaisesti siten, että terveyspalvelujen yhteistoimintasopimuksella on annettu vastuukunnan vastuulle arvioida ja määritellä kyseisten kuntien asukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeet, päättää näiden kyseisille asukkaille tarjottavien palvelujen laajuudesta ja laatutasosta sekä huolehtia, että heille turvataan tarpeelliset palvelut. Vastuukunta on päättänyt myös kyseisten palvelujen tuottamistavasta, saatavuudesta, saavutettavuudesta ja laadusta sekä niiden valvonnasta ja seurannasta (51 kohta).

Kolmanneksi yhteistoiminta-alueeseen kuuluvien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu on annettu käytännössä yhteiselle toimielimelle eli kaupungin perusturvalautakunnalle (52 kohta). Neljänneksi terveyspalvelujen yhteistoimintasopimuksessa on määrätty, että kaupungin kaupunginvaltuusto hyväksyy kyseisen lautakunnan johtosäännön ja määrittää sen toimialan ja tehtävät (53 kohta).

Viidenneksi yhteistoimintasopimuksessa on määrätty, että sosiaali- ja terveyspalvelujen talouden ohjaus perustuu mainitun sopimuksen osapuolina olevien kuntien yhteisesti valmistelemaan talousarvioon ja ‑suunnitelmaan, palvelusuunnitelmaan sekä menoja ja mainittujen palveluiden käyttöä koskevaan seurantaan (54 kohta). Kuudenneksi sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannukset on jaettu palvelujen käytön mukaan niin, että kukin kunta maksaa oman väestönsä ja vastuullaan olevien asukkaittensa käyttämistä palveluista aiheutuneet todelliset kustannukset (55 kohta).

Asian kannalta merkityksellinen tosiseikasto

Kymenlaakson hyvinvointialueen valtuusto on 29.11.2022 tekemällään päätöksellä hyväksynyt Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualuetta koskevan erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksen potilasvakuutuksen järjestämistä koskevan liitteen.

Samassa päätöksessä on muun ohella todettu vakuutettuna olemisen tarkoittavan sitä, että vakuutusturva on osa erityisvastuualueen yliopistosairaanhoitopiirin vakuutussopimusta. Vakuutettu saa saman turvan kuin vakuutussopimuksen tehnyt yliopistosairaanhoitopiiri, ja vakuutetun osuus erityisvastuualueen vakuutusmaksusta lasketaan samoin perustein kuin vakuutuksenottajankin.

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualuetta koskevan erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksen 14.4.2022 kohdasta 1. ”Sopijapuolet” ilmenee, että sopijapuolet ovat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (HUS), Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä (Kymsote), Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä (Eksote) sekä Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymä (PHHYKY).

Samassa järjestämissopimuksessa on sovittu yhteistyöstä ja työnjaosta sopijapuolten kesken muun ohella erikoissairaalakohtaisten päivystyspisteiden, lääkinnällisen kuntoutuksen, tutkimusyhteistyön, eräiden henkilöstön koulutuksiin liittyvien asioiden, hankintapalveluiden, lääke- ja välinehuollon, tietojärjestelmäratkaisujen, taudinmääritykseen liittyvien palveluiden, menetelmien arvioinnin sekä varautumisen, valmiuden ja ensihoitokeskustoiminnan osalta.

Järjestämissopimuksen kohdassa 18. ”Potilasvakuutus” on muun ohella todettu, että Suomen viisi yliopistosairaanhoitopiiriä ovat yhdessä perustaneet Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön, joka on aloittanut toimintansa tammikuun alussa 2021. Kohdan mukaan yliopistosairaanhoitopiirit suojaavat uuden yhtiön kautta potilasvahinkoriskinsä. Vakuutuksenottajia ovat kaikki Suomen viisi yliopistosairaanhoitopiiriä. Ne ovat tehneet vakuutussopimuksen perustetun yhtiön kanssa. Vakuutettuja ovat yliopistosairaanhoitopiirien omistajakunnat ja niiden alueilla toimivat muut julkisen terveydenhuollon yksiköt. HYKS-Ervan muut sairaanhoitopiirit eivät ole perustamisvaiheessa vielä olleet mukana yhtiössä, vaan ovat hankkineet potilasvakuutuksen yksityisiltä markkinoilta. Yhtiön toimintaa voidaan kuitenkin laajentaa kattamaan yliopistosairaanhoitopiirien lisäksi myös muut sairaanhoitopiirit.

Järjestämissopimuksen kohdassa 18.1 ”HYKS-Erva sairaanhoitopiirien mukaantulo Suomen Keskinäiseen Vakuutusyhtiöön” on muun ohella todettu, että erityisvastuualueen muiden sairaanhoitopiirien mahdollinen mukaantulo Suomen Keskinäiseen Vakuutusyhtiöön toteutetaan siten, että vakuutuksenottajina ovat edelleen viisi yliopistosairaanhoitopiiriä. Kukin yliopistosairaanhoitopiiri voi tuottaa potilasvakuutuksen oman erityisvastuualueensa sairaanhoitopiireille sekä alueen kunnille ja kaupungeille. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri perii erityisvastuualueensa sairaanhoitopiireiltä vakuutuksista korvauksen huomioiden toiminnan volyymin ja riskisyyden. Vaihtoehtoisesti sairaanhoitopiiri voi suorittaa laskennallisen osuutensa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin vakuutusmaksusta suoraan vakuutusyhtiölle. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri sijoittaa Suomen Keskinäiseen Potilasvakuutusyhtiöön lisääntyneen vakuutusriskin aiheuttamaa pääomavaatimusta vastaavan summan uutta pääomaa. Sijoitus on kertaluonteinen ja se tehdään kunkin sairaanhoitopiirin mukaantulon yhteydessä, ennen vakuutusturvan alkamista. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri perii kyseisen summan erityisvastuualueensa sairaanhoitopiireiltä.

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualuetta koskevan erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksen potilasvakuutuksen järjestämistä koskevan liitteen vakuutussopimuksen osapuolia koskevasta kohdasta käy ilmi, että vakuutuksenantaja on Suomen Keskinäinen Potilasvakuutusyhtiö, vakuutuksenottaja on Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiiri (HUS-yhtymä 1.1.2023 lukien) ja että vakuutettu on KYMSOTE (Kymenlaakson hyvinvointialue 1.1.2023 lukien).

Saman liitteen mukaan ensimmäinen vakuutuskausi on 1.1.–31.12.2023, minkä jälkeen vakuutus jatkuu vakuutuskauden kerrallaan. Liitteessä on lisäksi todettu, että vakuutukseen sovelletaan Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön kulloinkin voimassa olevia ehtoja ja että HUS vastaa vakuutuksenottajana vakuutusmaksun suorittamisesta, mutta vakuutusmaksu eritellään osapuolikohtaisesti. Edelleen liitteen mukaan kukin osapuoli voi suorittaa osuutensa vakuutusmaksusta joko suoraan vakuutusyhtiölle tai vakuutuksenottajan kautta, osapuolen ja vakuutuksenantajan sopiman mukaan.

Kymenlaakson hyvinvointialueen aluevaltuuston 29.11.2022 tekemässä päätöksessä § 102 on muun ohella todettu, että Kymenlaakson hyvinvointialueen vakuutusmaksu on vuonna 2023 potilasvakuutusten osalta 1.431.000 euroa ilman jakojärjestelmämaksua ja 1.495.000 euroa sisältäen jakojärjestelmämaksun.

Asian arviointi

Euroopan unionin tuomioistuin on edellä kuvatulla tavalla oikeuskäytännössään katsonut, että hankinta-asiassa sovellettavat säännökset ovat lähtökohtaisesti ne, jotka ovat voimassa sillä hetkellä, jolloin hankintaviranomainen valitsee noudatettavan menettelytyypin ja päättää lopullisesti siitä, onko se velvollinen järjestämään kilpailun ennen julkisen hankintasopimuksen antamista. Mainitusta voidaan ottaa johtoa myös valituksenalaisen päätöksen tai ratkaisun määrittämisessä. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Kymenlaakson hyvinvointialue ei ole kilpailuttanut aluevaltuustonsa 29.11.2022 tekemässä päätöksessä § 102 tarkoitettuja potilasvakuutuspalveluja. Kun lisäksi otetaan huomioon oikeudenkäynnin osapuolten väitteet hankintayksikön menettelystä ja sen virheellisyydestä, markkinaoikeus toteaa, että valituksenalaiseksi päätökseksi on asiassa katsottava Kymenlaakson hyvinvointialueen aluevaltuuston 29.11.2022 tekemä päätös § 102 hyväksyä Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualuetta koskevan erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksen (ERVA-järjestämissopimus) potilasvakuutuksen järjestämistä koskeva liite.

Edellä kuvatulla tavalla unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että viranomaisen toimivallan uudelleenjakaminen tai siirto siten, että aikaisemmin toimivaltainen viranomainen vapautetaan tai se vapauttaa itsensä velvollisuudesta ja oikeudesta hoitaa tiettyä julkista tehtävää ja jatkossa tätä koskeva velvollisuus ja oikeus kuuluvat toiselle viranomaiselle, ei täytä kaikkia julkista hankintaa koskevan sopimuksen käsitteen määritelmän edellytyksiä.

Markkinaoikeus toteaa, että viranomaisen julkisen tehtävän hoitamisvelvollisuus ja -oikeus sisältyvät Suomessa muun ohella järjestämisvastuun käsitteeseen. Hyvinvointialueen järjestämisvastuusta on edellä kuvatulla tavalla säädetty muun ohella hyvinvointialueesta annetun lain 7 §:ssä.

Potilasvakuutuslain 6 §:n 1 momentissa on edellä kuvatulla tavalla asetettu muun ohella terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittaville yhteisöille ja säätiöille velvollisuus ottaa vakuutus mainitun lain mukaisen vastuun varalta. Vakuuttamisvelvollisuus ei siten koske pelkästään viranomaisia, vaan velvollisuus voi lain mukaan koskea esimerkiksi terveydenhoitopalveluja järjestämisvastuussa olevalle viranomaiselle tuottavaa yhteisöä. Vakuuttamisvelvollisuudessa tai sen täyttämisessä kyse ei siten voi myöskään olla viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä, joka kuuluu hyvinvointialueesta annetun lain 7 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan hyvinvointialueen järjestämisvastuuseen.

Markkinaoikeus toteaa edellä esitetyn perusteella, että potilasvakuutuslain mukainen vakuuttamisvelvollisuus ei ole unionin tuomioistuimen asiassa C-51/15 annetussa ratkaisussa tarkoitettu velvollisuus ja oikeus hoitaa tiettyä julkista tehtävää. Näin ollen kyseessä ei voi myöskään olla samassa ratkaisussa ja asiassa C-328/19 annetussa ratkaisussa tarkoitetusta viranomaisen toimivallasta, joka siirtyisi hyvinvointialueelta HUS-yhtymälle. Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin se, että potilasvakuutuksen vakuuttamisvelvollisuudesta on sinänsä säädetty laissa tai että potilasvakuutuksen ottamiseen sisältyy monia hyvinvointialueesta annetun lain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vastuita kuten tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisen tai tuottamisen ohjauksen ja valvonnan ohjaamisvastuu. Tällaisia vastuita voi sisältyä monen sellaisen palvelun hankkimiseen, joiden järjestämisvastuusta tai viranomaistoimivallasta ei kuitenkaan ole kyse. Asiaa ei myöskään anna aihetta arvioida toisin se, että potilasvakuutus liittyy läheisesti hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon tai sitä koskevaan ERVA-järjestämissopimukseen, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuuseen liittyy runsas määrä erilaisia tukitoimia, jotka eivät itse ole hyvinvointialueen toimivallan piirissä ja jotka eivät ole määriteltävissä unionin tuomioistuimen edellä mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetuiksi julkisiksi tehtäviksi. Myös ERVA-järjestämissopimuksessa on sovittu yhteistyöstä muidenkin kuin välittömästi sopijakumppaneiden järjestämisvastuun tai viranomaisten toimivallan piiriin kuuluvien tehtävien kuten esimerkiksi laajan hankinta- ja logistiikkayhteistyön osalta.

Markkinaoikeus toteaa, että viranomaisilla ja muilla hankintayksiköillä on myös mahdollisuus tehdä yhdessä hankintoja siten, että hankintayksiköt käyttävät hankintalain 4 §:n 12 kohdassa tarkoitettua yhteishankintayksikköä tai sopia muutoin yksittäisen hankinnan toteuttamisesta yhdessä siten kuin hankintalain 21 §:ssä on säädetty. Yksinomaan se, että yksi viranomainen ottaa tehtäväkseen toisen viranomaisen lakisääteisen palvelun hankkimisen, ei kuitenkaan ole riittävä piirre, jotta järjestely voitaisiin katsoa edellä mainitussa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetuksi toimivallan siirroksi viranomaiselta toiselle. Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin myöskään se, että hyvinvointialueille on sosiaali- ja terveydenhoidon järjestämistä ja organisointia koskevassa edellä kuvatussa lainsäädännössä asetettu laaja-alaisesti velvollisuus tehdä yhteistyötä. Järjestelyn asemaa muuna kuin toimivallan siirtona ei myöskään anna aihetta arvioida toisin se, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella hankintayksikkö on lainannut velkakirjoilla HUS-yhtymälle lainoja, jotka HUS-yhtymä on sijoittanut osakkaana Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön vapaan oman pääoman rahastoon.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että Kymenlaakson hyvinvointialueen aluevaltuuston 29.11.2022 tekemässään päätöksessä § 102 hyväksyä Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualuetta koskevan erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksen
(ERVA-järjestämissopimus) potilasvakuutuksen järjestämistä koskeva liite ei ole ollut kysymys Kymenlaakson hyvinvointialueen toimivallan siirtämisestä HUS-yhtymälle siten, että Kymenlaakson hyvinvointialueen ja HUS-yhtymän taikka sen määräysvallassa olevan yhtiön välillä ei tämän vuoksi voisi olla hankintalain 4 §:ssä tarkoitettua hankintasopimusta.

Asiassa on vielä arvioitava, täyttääkö Kymenlaakson aluevaltuuston 29.11.2022 tekemässään päätöksessä § 102 tarkoitettu potilasvakuutusta koskeva järjestely muutoin hankintasopimuksen määritelmän.

Hankintasopimuksella tarkoitetaan edellä hankintalain 4 §:n 1 kohdassa kuvatulla tavalla mainitussa laissa kirjallista sopimusta, joka on tehty yhden tai usean hankintayksikön ja yhden tai usean toimittajan välillä ja jonka tarkoituksena on rakennusurakan toteuttaminen, tavaran hankinta tai palvelun suorittaminen taloudellista vastiketta vastaan. Markkinaoikeus toteaa, että hankintalain soveltamisen edellytyksenä on, että valituksenalaisessa päätöksen kohteena on hankintayksikön ja toisen oikeushenkilön välillä tehtävä vastavuoroinen sopimus, jolla on taloudellista arvoa.

Edellä kuvatulla tavalla ERVA-järjestämissopimuksen potilasvakuutusta koskevassa liitteessä on määritelty vakuutuksenantajaksi Suomen Keskinäinen Potilasvakuutusyhtiö, vakuutuksenottajaksi HUS-yhtymä ja vakuutetuksi Kymenlaakson hyvinvointialue. Saman liitteen vakuutusmaksua koskevassa kohdassa on muun ohella todettu, että HUS-yhtymä vastaa vakuutuksenottajana vakuutusmaksun suorittamisesta, mutta vakuutusmaksu eritellään osapuolikohtaisesti. Kohdan mukaan kukin osapuoli voi suorittaa osuutensa vakuutusmaksusta joko suoraan vakuutusyhtiölle tai vakuutuksenottajan kautta, osapuolen ja vakuutuksenantajan sopiman mukaan.

Markkinaoikeus toteaa mainitun ERVA-järjestämissopimuksen potilasvakuutusta koskevan liitteen perusteella, että Suomen Keskinäinen Potilasvakuutusyhtiö suorittaa vakuutuspalveluja, joiden osalta vakuutetut ovat Kymenlaakson hyvinvointialueen potilaita. Kymenlaakson hyvinvointialue suorittaa puolestaan vakuutusmaksun Suomen Keskinäiselle Potilasvakuutusyhtiölle joko suoraan tai HUS-yhtymän kautta. Hankintayksikkönä toimivalla Kymenlaakson hyvinvointialueella on katsottava olevan vakuutettuina olevien potilaidensa kautta välitön taloudellinen intressi potilasvakuutuspalveluiden hankkimiseen, joten Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön on katsottava suorittavan palveluja Kymenlaakson hyvinvointialueelle. Kymenlaakson hyvinvointialue suorittaa puolestaan taloudellista arvoa olevan korvauksen viime kädessä Suomen Keskinäiselle Potilasvakuutusyhtiölle. Markkinaoikeus katsoo edellä todetun perusteella, että ERVA-järjestämissopimuksen potilasvakuutusta koskevassa liitteessä on kysymys Kymenlaakson hyvinvointialueen ja Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön välisestä hankintasopimuksesta, jossa on mukana myös HUS-yhtymä.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei myöskään ole käynyt ilmi, että kyse olisi hankintalain 20 ja 21 §:ssä tarkoitetusta yhteishankinnasta, jossa HUS-yhtymä tekisi hankinnan Kymenlaakson hyvinvointialueen lukuun tai yhdessä hyvinvointialueen kanssa. Tältä osin markkinaoikeus toteaa myös, että hankintalain 15 §:n 1 momentissa sidosyksikkösuhteen edellytyksenä oleva hankintayksikön määräysvalta on oltava osoitettavissa myös sidosyksiköltä tehtävän usean hankintayksikön yhteisen hankinnan tilanteessa, kuten on säädetty hankintalain 15 §:n 5 momentissa.

Valituksenalaisesta päätöksestä ilmenee, että Kymenlaakson hyvinvointialueen vakuutusmaksu Suomen Keskinäinen Potilasvakuutusyhtiölle vuonna 2023 sisältäen jakojärjestelmämaksun on 1.431.000 euroa. Ilman jakojärjestelmämaksua hankinnan arvo vuodelta 2023 on 1.495.000 euroa. ERVA-järjestämissopimuksen potilasvakuutusta koskevan liitteen mukaan ensimmäinen vakuutuskausi on 1.1.–31.12.2023, jonka jälkeen vakuutus jatkuu vakuutuskauden kerrallaan. Liitteen mukaan vakuutusmaksu on veroton. Markkinaoikeus toteaa, että Kymenlaakson hyvinvointialueen ja Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön välillä tehdyn sopimuksen arvonlisäveroton arvo on ylittänyt hankintalain 26 §:ssä palveluhankinnoille tarkoitetun EU-kynnysarvon.

Asiassa ei ole edes väitetty, että Kymenlaakson hyvinvointialueella olisi Suomen Keskinäiseen Vakuutusyhtiöön tai HUS-yhtymään sellaista määräysvaltaa, joka on hankintalain 15 §:n 1 momentissa asetettu edellytykseksi sidosyksikkösuhteelle. Tällaisena määräysvaltana ei myöskään voida pitää hankintayksikön HUS-yhtymälle velkakirjalla antamaa lainaa, jonka HUS-yhtymä on asiassa esitetyn selvityksen mukaan sijoittanut Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön vapaan oman pääoman rahastoon. Näin ollen nyt kyseessä oleva EU-kynnysarvon ylittävä hankintasopimus ei voi jäädä hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle hankintalain 15 §:n perusteella. Kun asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei muutoinkaan ole käynyt ilmi, että jokin hankintalain I osassa (1–31 §) tarkoitettu soveltamisalan rajaus olisi käsillä, on Kymenlaakson hyvinvointialueen tullut kilpailuttaa valituksenalaisessa hankintapäätöksessä tarkoitettu potilasvakuutuspalveluja koskeva hankintasopimus hankintalain 1 §:ssä edellytetyllä tavalla. Kymenlaakson hyvinvointialueen on katsottava menetelleen hankintasäännösten vastaisesti, kun se ei ole näin tehnyt.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö on menetellyt hankinnassaan hankintasäännösten vastaisesti. Asiassa on näin ollen harkittava hankintalaissa säädettyjen seuraamusten määräämistä.

Seuraamusten määrääminen

Hankintalain 154 §:n 1 momentin mukaan, jos hankinnassa on menetelty hankintalain vastaisesti, markkinaoikeus voi:

1) kumota hankintayksikön päätöksen osaksi tai kokonaan;
2) kieltää hankintayksikköä soveltamasta hankintaa koskevassa asiakirjassa olevaa virheellistä kohtaa tai muuten noudattamasta virheellistä menettelyä;
3) velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä;
4) määrätä hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksun asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä;
5) määrätä hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen;
6) määrätä hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun;
7) lyhentää hankinta- tai käyttöoikeussopimuksen sopimuksen sopimuskauden päättymään määräämänsä ajan kuluttua.

Hankintasopimus on allekirjoitettu 21.12.2022, ja hankintayksikkö on ilmoittanut, että toimivallan siirto on pantu täytäntöön.

Koska hankintapäätös on jo pantu täytäntöön, hankintalain 154 §:n 1 momentin 1–3 kohdan mukaisia reaalikeinoja ei voida enää sellaisinaan käyttää. Seuraamuksina hankintayksikön virheellisestä menettelystä voi valittajan asiassa esittämien vaatimusten perusteella tulla kysymykseen hyvitysmaksun ja tehottomuusseuraamuksen määrääminen sekä sopimuskauden lyhentäminen.

Hyvitysmaksu

Edellä jo todetusti hankintalain 154 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan markkinaoikeus voi määrätä hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksun asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä.

Hankintalain 155 §:n 1 momentin mukaan hyvitysmaksu voidaan määrätä maksettavaksi, jos 154 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettu toimenpide saattaisi aiheuttaa hankintayksikölle, muiden oikeuksille tai yleiselle edulle suurempaa haittaa kuin toimenpiteen edut olisivat taikka jos valitus on pantu vireille vasta hankintasopimuksen tekemisen jälkeen.

Hankintalain 155 §:ää koskevien esitöiden (HE 108/2016 vp s. 240) mukaan mainittu pykälä vastaa julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007, vanha hankintalaki) 95 §:ssä säädettyä. Vanhan hankintalain 95 §:ää koskevissa esitöissä (HE 190/2009 vp s. 69) on tuotu esiin hyvitysmaksun määräämisen edellytyksenä olevan, että hankintamenettelyssä on tapahtunut virhe ja että ilman tätä virhettä valittajalla olisi ollut todellinen mahdollisuus päästä hankinnan toimittajaksi. Jotta hyvitysmaksu voidaan määrätä, molempien edellytysten tulee täyttyä. Hyvitysmaksua voidaan määrätä maksettavaksi sellaiselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu. Valittajan on tämä osoitettava.

Hyvitysmaksun määräämisen edellytyksiä tulee edellä todetun mukaisesti arvioida sen perusteella, millaiseksi tarjouskilpailu ja valittajan asema olisi muodostunut virheettömässä menettelyssä. Kysymyksessä olevassa tarjouskilpailussa virheetön menettely olisi merkinnyt sitä, että hankintayksikkö olisi kilpailuttanut potilasvakuutuspalveluja koskevan hankinnan. Koska kilpailutusta ei ole lainkaan järjestetty, markkinaoikeus toteaa, ettei asiassa ole tämän vuoksi mahdollista todeta, millaiseksi tarjouskilpailu ja valittajan asema olisi muodostunut virheettömässä menettelyssä.

Markkinaoikeus katsoo, että hankintamenettely on toteutettu kysymyksessä olevassa hankinnassa siten virheellisesti, ettei asiassa ole riittävän luotettavasti todettavissa, että valittajalla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. Hyvitysmaksun määräämisen edellytykset eivät näin ollen täyty ja valittajan hyvitysmaksun määräämistä koskeva vaatimus on hylättävä.

Tehottomuusseuraamus ja sopimuskauden lyhentäminen

Hankintalain 156 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan markkinaoikeus voi todeta hankintasopimuksen tai käyttöoikeussopimuksen tehottomaksi, jos hankintayksikkö on tehnyt suorahankinnan ilman tässä laissa säädettyä perustetta eikä suorahankinnassa ole menetelty lain 131 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Hankintalain 154 §:n 3 momentin mukaan tehottomuusseuraamus, seuraamusmaksu ja sopimuskauden lyhentäminen voidaan määrätä vain kansallisen kynnysarvon ylittävässä liitteen E mukaisia palveluja koskevassa hankinnassa ja käyttöoikeussopimuksessa sekä EU-kynnysarvon ylittävässä muussa hankinnassa.

Hankintalain 156 §:n 4 momentin mukaan markkinaoikeus määrää, mitä sopimuksen velvoitteita tehottomuusseuraamus koskee. Tehottomuusseuraamus voi koskea vain vielä täyttämättä olevia sopimusvelvoitteita.

Markkinaoikeus toteaa, että nyt kyseessä olevassa EU-kynnysarvon ylittävä hankintasopimus on jätetty kilpailuttamatta siten kuin suorahankinnan osalta määritellään hankintalain 40 §:n 1 momentissa, eikä tälle ole osoitettu hankintalaissa säädettyä perustetta. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella suorahankinnasta ei myöskään ole ilmoitettu hankintalain 131 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Asiassa täyttyy siten hankintalain 156 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen edellytys tehottomuusseuraamuksen määräämiseksi.

Hankintalain 157 §:n mukaan markkinaoikeus voi jättää määräämättä tehottomuusseuraamuksen yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä. Sopimukseen suoranaisesti liittyviä taloudellisia etuja voidaan pitää pakottavina syinä vain, jos sopimuksen tehottomuudella olisi poikkeuksellisesti kohtuuttomia seurauksia.

Markkinaoikeus toteaa, että esillä olevassa asiassa hankinnan kohteena olevat vakuutuspalvelut ovat lakisääteisiä ja niillä on suuri merkitys terveydenhuollon asiakkaille ja terveydenhuollon riskienhallinnalle, minkä vuoksi yleiseen etuun liittyvien pakottavien syiden vuoksi tehottomuusseuraamuksen määrääminen ei voi johtaa siihen, että hankintayksikkö olisi potilasvakuutuspalvelujen osalta sopimuksettomassa tilassa. Markkinaoikeus toteaa, että mainitut yleiseen etuun liittyvät pakottavat syyt voidaan kuitenkin ottaa huomioon tehottomuusseuraamuksen määräämisen kohdistamisessa siten, että hankintayksiköllä on riittävä aika järjestää potilasvakuutuspalvelut markkinaoikeuden päätöksen jälkeen. Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että tehottomuusseuraamus näin kohdistettaessa päästään samaan lopputulokseen kuin tehottomuusseuraamukselle vaihtoehtoisessa ja sen voimaantuloa ajankohdaltaan vastaavassa sopimuskauden lyhentämisessä, josta on säädetty hankintalain 158 §:n 2 momentissa. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole esillä syitä, joiden perusteella tehottomuusseuraamus olisi jätettävä määräämättä.

Hankintasopimuksen täytäntöönpanosta esitetyn selvityksen mukaan sopimus on tehty 21.12.2022. Sopimuksen ensimmäinen vuosi on jo kulunut, mutta sopimukseen kirjatun mukaan se jatkuu vakuutuskauden kerrallaan. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan nyt kyseessä oleva potilasvakuutussopimus on toistaiseksi voimassa oleva ja jatkuu aina kalenterivuoden pituisen vakuutuskauden kerrallaan. Vakuutuksen voi irtisanoa, mutta vakuutusyhtiölle pitää silloin esittää todistus vakuutuksen olemassaolosta toisesta yhtiöstä. Kun otetaan huomioon edellä yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä todettu, markkinaoikeus katsoo, että tehottomuusseuraamus on määrättävä asiassa siten että sopimuskausi päättyy yhdeksän kuukauden kuluttua markkinaoikeuden päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Siltä osin kuin asiassa on määrätty tehottomuusseuraamus, tulee Kymenlaakson hyvinvointialueen aluevaltuuston 29.11.2022 tekemä päätös § 102 kumota ja sen täytäntöönpano kieltää. Mainittu kumoaminen ja täytäntöönpanon kieltäminen eivät estä hankintayksikköä pitämästä tehtyä hankintasopimusta voimassa edellä määrätyn tehottomuusseuraamuksen voimaantulon alkamiseen saakka, eikä sopimuksen kyseistä voimassa pitämistä pidetä asetetun kiellon rikkomisena.

Hankintalain 161 §:n mukaan markkinaoikeus voi asettaa mainitussa laissa tarkoitetun kiellon tai velvoitteen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon määräämisestä ja tuomitsemisesta säädetään uhkasakkolaissa.

Mikäli Kymenlaakson hyvinvointialue aikoo edelleen toteuttaa potilasvakuutuspalvelujen hankinnan julkisena hankintana, sen on järjestettävä tarjouskilpailu, jossa on otettava huomioon tässä päätöksessä mainitut seikat.

Koska asiassa määrätään tehottomuusseuraamus, eivät sopimuskauden lyhentämiselle hankintalain 158 §:n 1 ja 2 momentissa asetetut edellytykset täyty. Näin ollen valittajan vaatimus sopimuskauden lyhentämisestä on hylättävä.

Seuraamusmaksu

Hankintalain 158 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan markkinaoikeus voi määrätä hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun, jos markkinaoikeus on määrännyt tehottomuusseuraamuksen.

Hankintalain 158 §:n esitöiden (HE 108/2016 vp s. 241) mukaan pykälä vastaa pääosin vanhan hankintalain 98 §:ssä (321/2010) säädettyä. Viimeksi mainitun pykälän esitöiden (HE 190/2009 vp s. 72) mukaan tilanteessa, jossa sopimusvelvoitteet on seuraamusta määrättäessä jo täytetty osittain tai kokonaisuudessaan, voivat pelkän tehottomuusseuraamuksen vaikutukset jäädä merkityksettömiksi. Tämän vuoksi laissa säädetään tehottomuuden lisäseuraamuksena valtiolle maksettavasta seuraamusmaksusta.

Hankintalain 158 §:n 3 momentin mukaan seuraamusta määrätessään markkinaoikeuden on otettava huomioon hankintayksikön virheen tai laiminlyönnin laatu ja valituksen kohteena olevan hankinnan arvo. Seuraamusmaksun määrä ei saa ylittää kymmentä prosenttia hankinta- tai käyttöoikeussopimuksen arvosta.

Hankintalain 160 §:n 2 momentin mukaan määrätessään hankintalaissa tarkoitetuista seuraamuksista markkinaoikeuden on otettava huomioon, että seuraamusten yhteisvaikutus ei saa muodostua hankintayksikön tai sen sopimuspuolen kannalta kohtuuttomaksi.

Markkinaoikeus on edellä todetulla tavalla määrännyt tehottomuusseuraamuksen ja hankintapäätöksen tehottomuusseuraamusta vastaavilta osin kumottavaksi. Sopimusvelvoitteet on sopimuksen ensimmäisen vuoden osalta jo täytetty, joten tältä osin pelkän tehottomuusseuraamuksen määräämisen vaikutukset jäisivät edellä hankintalain esitöissä todetulla tavalla merkityksettömiksi. Näin ollen asiassa on määrättävä myös seuraamusmaksu. Seuraamusmaksua ei tule jättää määräämättä sen hankintayksikön esittämän seikan perusteella, että kysymystä hankintayksikön järjestelyn asemasta toimivallan siirtona voidaan sinänsä pitää laajana ja monimutkaisena oikeudellisena kysymyksenä.

Valittaja on esittänyt hankinnan arvon, hankintayksikön päätöksen ja sopimuksen tekemistä koskevan menettelyn, hankintayksikön virheen luonteen sekä seuraamusmaksua koskeva oikeuskäytännön perusteella seuraamusmaksun määräksi 100.000 euroa. Hankintayksikkö on esittänyt, että valittajan näkemys seuraamusmaksun määrästä on ylimitoitettu ja ristiriidassa valittajan omaa oikeudenkäyntikulujen korvaamisvaatimusta koskevien perustelujen kanssa. Hankintayksikön mukaan toimivallan siirto on hyvin vaativa hankintaoikeudellinen kysymys, minkä lisäksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto on eräässä toisessa ja arvoltaan suurempaa hankintaa koskevassa asiassa esittänyt merkittävästi valittajan esittämää pienempää seuraamusmaksua.

Markkinaoikeus harkitsee, kun otetaan huomioon hankintayksikön virheiden laatu, valituksen kohteena olevan hankinnan arvo, asiassa jo täytetyt sopimusvelvoitteet ja hankintalain 160 §:n 2 momentin säännös seuraamusten yhteisvaikutuksesta seuraamusmaksun määräksi asiassa 50.000 euroa.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95–101 §:ssä säädetään, ei kuitenkaan 95 §:n 3 momenttia.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Asiassa annettu ratkaisu ja hankintayksikön hankintasäännösten vastainen toiminta huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos valittaja joutuisi itse vastaamaan kokonaan oikeudenkäyntikuluistaan. Valittajalla ei arvonlisäverolain 34, 44 ja 102 §:ssä säädetty huomioon ottaen ole oikeutta vähentää hankinnan kohteena koskevaan liiketoimintaan liittyvästä oikeudenkäynnistä aiheutuneisiin kuluihin sisältyvää arvonlisäveroa omassa verotuksessaan. Korvattavaksi vaadituista oikeudenkäyntikuluista ei siten ole vähennettävä niihin sisältyvää arvonlisäveroa. Hankintayksikkö on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla 15.000 eurolla, mikä määrä sisältää oikeudenkäyntimaksua vastaavan osuuden.

Asian näin päättyessä hankintayksikkö saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus määrää Kymenlaakson hyvinvointialueen ja Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön välillä 21.12.2022 tehdyn hankintasopimuksen tehottomaksi siten, että sopimuskausi päättyy yhdeksän kuukauden kuluttua markkinaoikeuden päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Markkinaoikeus määrää Kymenlaakson hyvinvointialueen maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 50.000 euroa.

Markkinaoikeus kumoaa siltä osin kuin asiassa on määrätty tehottomuusseuraamus Kymenlaakson hyvinvointialueen aluevaltuuston 29.11.2022 tekemän päätöksen § 102 hyväksyä Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualuetta koskevan erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksen (ERVA-järjestämissopimus) potilasvakuutuksen järjestämistä koskevan liitteen. Markkinaoikeus kieltää Kymenlaakson hyvinvointialuetta tekemästä tältä osin hankintasopimusta kyseisen päätöksen perusteella tai panemasta sitä muutoin täytäntöön nyt asetetun 50.000 euron sakon uhalla.

Muilta osin valitus hylätään pääasian osalta.

Markkinaoikeus velvoittaa Kymenlaakson hyvinvointialueen korvaamaan Pohjola Vakuutus Oy:n oikeudenkäyntikulut 15.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Kymenlaakson hyvinvointialueen vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Muutoksenhaku

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Kuitenkin päätökseen, jolla markkinaoikeus on määrännyt hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun, saa hakea muutosta valituslupaa pyytämättä valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Markkinaoikeuden päätös hyvitysmaksun, tehottomuusseuraamuksen, seuraamusmaksun ja sopimuskauden lyhentämisen määräämisestä voidaan kuitenkin panna täytäntöön vasta, kun päätös on lainvoimainen.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Sami Myöhänen, Markus Ukkola ja Suvi Karlén-Savolainen.

Huomaa

Päätöksestä on valitettu. Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.