MAO:174/2026

Asioiden tausta

Helsingin kaupungin (jäljempänä myös hankintayksikkö) sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiala on ilmoittanut 8.9.2025 julkaistulla EU-hankintailmoituksella avoimella menettelyllä puitejärjestelynä toteutettavasta liitteen E kohdan 7 mukaisesta kotiin vietävien ateriapalvelujen hankinnasta kahden vuoden sopimuskaudelle ja enintään kahden vuoden optiokaudelle.

Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan toimialajohtaja on 24.10.2025 tekemällään hankintapäätöksellä § 220 valinnut puitejärjestelyn palveluntuottajiksi etusijajärjestyksessä ensimmäiselle sijalle Compass Group Finland Oy:n ja toiselle sijalle Menumat Oy:n.

Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta on 25.11.2025 tekemällään hankintaoikaisupäätöksellä poistanut Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan toimialajohtajan 24.10.2025 tekemän hankintapäätöksen § 220 ja ratkaissut asian uudelleen suorittamalla tarjousten vertailun uudelleen ja valitsemalla puitejärjestelyn palveluntuottajiksi etusijajärjestyksessä ensimmäiselle sijalle Compass Group Finland Oy:n ja toiselle sijalle Menumat Oy:n.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintailmoituksen mukaan ollut 13.000.000 euroa.

Hankintasopimusta ei hankintayksikön ilmoituksen mukaan ole allekirjoitettu.

Asian diaarinumero 579/2025 käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Menumat Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen hankintapäätöksen, kieltää hankintayksikköä jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 4.582,50 eurolla lisättynä oikeudenkäyntimaksun määrällä viivästyskorkoineen.

Perustelut

Hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti ottaessaan voittaneen tarjoajan tarjoaman hinnan mukaan hintavertailuun. Tarjoajien on tarjouspyynnön mukaan tullut ilmoittaa ateriakuljetusmaksun hinta kahden desimaalin tarkkuudella. Valittaja on ilmoittanut ateriakuljetusmaksun hinnaksi 0,01 euroa. Hankintapäätöksen liitteenä olleesta tarjousten vertailutaulukosta on käynyt ilmi, että voittanut tarjoaja on saanut ateriakuljetusmaksusta täydet 30 vertailupistettä ja toiseksi sijoittunut valittaja sekä kolmanneksi sijoittunut tarjoaja kolme vertailupistettä. Kyseinen pistejakauma on ollut mahdollinen vain siinä tapauksessa, että voittanut tarjoaja on ilmoittanut ateriakuljetusmaksun hinnaksi 0,001 euroa. Tarjouspyynnön sanamuodon perusteella kahden desimaalin tarkkuudella annettava alin mahdollinen hinta ateriakuljetusmaksulle on kuitenkin ollut 0,01 euroa.

Mikäli voittanut tarjoaja on tarjonnut ateriakuljetusmaksun hinnaksi nolla euroa, olisi tarjouspyynnössä tullut olla selkeä kuvaus siitä, miten nollahinta vaikuttaa pisteiden laskentaan ja tarjousten vertailuun. Tarjouspyynnössä ei ole otettu huomioon mahdollisia nollahintaisia tarjouksia millään tavalla.

Vastine

Vaatimukset

Helsingin kaupunki on vaatinut, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 720 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Voittanut tarjoaja on ilmoittanut ateriakuljetusmaksun hinnaksi 0,00 euroa ja muut tarjoajat 0,01 euroa. Vertailua tehdessään hankintayksikkö on pyöristänyt voittaneen tarjoajan tarjouksessa ilmoitetun ateriakuljetusmaksun hinnan teknisistä syistä arvoon 0,001 euroa. Tämän seurauksena voittanut tarjoaja on saanut tarjousvertailussa ateriakuljetusmaksun hinnasta 30 pistettä ja muut tarjoajat kolme pistettä.

Hankintapäätökseen kohdistunutta hankintaoikaisuvaatimusta ja valitusta käsitellessään hankintayksikkö on havainnut toimineensa virheellisesti, mistä syystä hankintayksikkö on poistanut valituksenalaisen hankintapäätöksen ja suorittanut tarjousten vertailun uudelleen tarjouspyynnössä kuvatulla tavalla. Näin ollen asian käsittelylle markkinaoikeudessa ei ole enää perustetta ja markkinaoikeuden tulee poistaa asia käsittelystään.

Olisi kohtuutonta, jos hankintayksikkö joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan tilanteessa, jossa se on menetellyt hankintasäännösten mukaisesti. Valittajan tulee pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Kuultavan lausunto

Compass Group Finland Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 960 eurolla viivästyskorkoineen.

Kuultava on syöttänyt tarjoushintansa tarjouspyynnön mukaisesti. Tarjouspyynnössä ei ole kielletty nollahinnan tarjoamista. Vaikka tarjouspyynnön laskukaava ei ole sellaisenaan soveltunut nollahintaan, on selvää, että nollahinta on ollut tarjousvertailun edullisin hinta. Hankintayksikkö on voinut soveltaa kaavaa siten, että nollahintainen tarjous on saanut enimmäispisteet ja muut tarjoukset on pisteytetty suhteessa seuraavaksi pienimpään hintaan. Tarjoajat ovat voineet ennakoida pisteytyksen myös nollahinnan osalta.

Muut kirjelmät

Valittaja on hankintaoikaisupäätöksestä tiedon saatuaan ilmoittanut, ettei sillä ole enää pääasian osalta vaatimuksia asiassa, mutta ilmoittanut pitävänsä voimassa oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa. Valittaja on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määräksi 4.582,50 euroa.

Valittaja on esittänyt, että hankintapäätös on kumottu valituksen tekemisen jälkeen, ja hankintapäätöksen kumoaminen on liittynyt valituksessa esitettyihin seikkoihin. Hankintayksikkö on hankintaoikaisupäätöksessään todennut toimineensa hankintamenettelyssä hankintasäännösten vastaisesti. Asian saattaminen markkinaoikeuden käsiteltäväksi on ollut perusteltua, ja olisi kohtuutonta, jos valittaja joutuisi vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Kuultava on ilmoittanut, ettei sillä ole enää oikeudenkäyntikuluvaatimuksen lisäksi muita vaatimuksia asiassa. Kuultava on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määräksi 960 euroa.

Hankintayksikkö on esittänyt, että valittajan oikeudenkäyntikulut ovat asian laajuuteen nähden suhteettoman korkeat. Kuluja tulisi joka tapauksessa kohtuullistaa kahden asiamiehen tekemien päällekkäisten tuntien takia. Valittajan oikeudenkäyntikuluerittelyn perusteella oikeudenkäyntikuluihin on sisällytetty oikeudenkäyntiin liittymättömiä kuluja, kuten muun ohella hankintayksikölle osoitetun tietopyynnön laatimiseen liittyviä kuluja. Oikeudenkäyntikuluerittelyssä esitettyjen toimenpiteiden perusteella oikeudenkäyntikuluihin on myös sisällytetty hankintaoikaisuvaatimuksen laatimisesta aiheutuneita kuluja, sillä oikeudenkäyntikuluerittelyssä on viitattu sekä ”valituksen” että ”markkinaoikeusvalituksen” laatimiseen.

Valittaja on esittänyt, että sen oikeudenkäyntikuluvaatimus ei ole ollut ylimitoitettu. Asian selvittäminen on ollut aikaa vievää, koska asiasta on ollut niukasti oikeuskäytäntöä. Valittajan asiamiesten tuntiveloitusperuste on ollut kohtuullinen suhteessa muihin pääkaupunkiseudulla toimiviin suuriin tai keskisuuriin asianajo- tai lakiasiaintoimistoihin. On tavanomaista, että oikeudenkäynnissä käytetään kahta asiamiestä. Hankintayksikölle osoitettu asiakirjapyyntö on ollut olennainen osa valituksen valmistelua, koska hankintapäätöksestä ei ole ilmennyt kaikkia relevatteja tietoja. Oikeudenkäyntikuluerittelyssä käytetyistä erilaisista ilmaisuista huolimatta kaikki erittelystä ilmenevä aika on käytetty markkinaoikeusvalituksen laatimiseen.

Asian diaarinumero 642/2025 käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Menumat Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen hankintaoikaisupäätöksen, kieltää hankintayksikköä jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Valittaja on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksun, määrää hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen tai tehottomuusseuraamukseen nähden toissijaisesti lyhentää hankintasopimuksen sopimuskauden päättymään määräämänsä ajan kuluttua sekä määrää hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 8.437,50 eurolla lisättynä oikeudenkäyntimaksun määrällä viivästyskorkoineen.

Perustelut

Hankintayksikkö on hankintaoikaisupäätöstä tehdessään pisteyttänyt tarjoukset virheellisesti. Hankintayksikkö ei ole soveltanut tarjouspyynnössä ilmoitettuja tarjousten valintaperusteita.

Hankintaoikaisupäätöksen liitteenä olleesta tarjousten vertailutaulukosta on käynyt ilmi, että toiseksi sijoittunut valittaja ja kolmannelle sijalle sijoittunut tarjoaja ovat saaneet kuljetusmaksusta tarjoamiensa hintojen johdosta nolla vertailupistettä. Voittanut tarjoaja on saanut tältä osin täydet 30 vertailupistettä.

Sinänsä nollahintaisen tarjouksen antaminen ja sen hyväksyminen tarjouskilpailussa ei ole kiellettyä. Nollahinnoittelun salliminen edellyttää kuitenkin tarjouspyynnössä selkeää kuvausta siitä, miten nollahinta vaikuttaa pisteiden laskentaan ja tarjousten vertailuun. Mahdollisia nollahintaisia tarjouksia ei ole otettu huomioon tarjouspyynnössä millään tavalla. Tarjouspyynnön laskukaavaa ei ole voinut soveltaa nollahintaan, koska matemaattisesti nollaa on mahdotonta jakaa millään luvulla. Nollahinnoittelun salliminen on johtanut siihen, etteivät tarjoukset ole olleet keskenään vertailukelpoisia.

Valittajan tarjoama 0,01 euroa on pienin mahdollinen hinta, jonka palvelulle on voinut tarjota ottaen huomioon, että tarjouspyynnössä on edellytetty hinnan ilmoittamista kahden desimaalin tarkkuudella. Hankintayksikön tarjousvertailussa valittajalle antamat nolla pistettä ovat olleet epäsuhteessa voittaneen tarjoajan 30 pisteeseen ottaen huomioon, että tarjousten välinen hintaero on ollut ainoastaan yksi sentti. Yhden sentin ero huomioon ottaen hankintayksikkö olisi voinut antaa valittajalle tarjousvertailussa 29,9 pistettä.

Koska tarjouspyynnössä ei ole erikseen ilmoitettu, miten mahdolliset nollahinnat suhteutetaan keskenään ja muiden tarjottujen hintojen kanssa, tarjoajat eivät ole voineet etukäteen arvioida kaikkia tarjousten pisteytyksiin vaikuttavia tekijöitä.

Kyseisellä kuljetusmaksua koskevalla vertailuperusteella, jonka painoarvo on ollut 30 prosenttia, on ollut suuri merkitys tarjouksen enimmäispisteiden muodostumisessa. Hankintayksikön menettely on vaikuttanut olennaisella tavalla kilpailutuksen lopputulokseen. Hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti, kun se on ottanut voittaneen tarjoajan tarjouspyynnön vastaisen hintatiedon huomioon tarjousten vertailussa.

Vastine

Vaatimukset

Helsingin kaupunki on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 2.610 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Vertailuperusteet on kuvattu tarjouspyynnössä selkeästi ja yksiselitteisesti. Nollahinnoittelua ei ole kielletty tarjouspyynnössä. Hinnat on tullut ilmoittaa kahden desimaalin tarkkuudella. Sekä 0,00 euron että 0,01 euron suuruiset kuljetusmaksut sisältävät tarjoukset ovat täyttäneet tämän edellytyksen.

Hankintasäännöksissä ei ole edellytetty minkään tietyn matemaattisen kaavan käyttämistä tarjousten vertailussa, eikä tarjouspyynnössä ole hankintasäännösten johdosta myöskään esimerkiksi korostettava, minkälaisia vaikutuksia eri suuruisten tarjousten antamisella olisi pisteytyksessä. Tarjouspyynnössä kuvattu vertailukaava on soveltunut nollahintoihin. Nollan jakaminen millä tahansa nollasta poikkeavalla luvulla on matemaattisesti mahdollista ja antaa aina tulokseksi nollan. Voittaneen tarjoajan tarjoama kuljetusmaksujen hinta 0,00 euroa on ollut vertailun halvin hinta, joka on saanut suoraan enimmäispisteet ilman laskutoimitusta. Laskukaava on kohdistunut siten ainoastaan tarjouksiin, jotka eivät ole olleet tältä osin halvimpia, ja näiden kohdalla vertailuhinta on laskettu tarjouspyynnön mukaisesti siten, että halvin hinta (0,00 euroa) on jaettu tarjotulla hinnalla (esimerkiksi 0,01 euroa) ja kerrottu kohteen enimmäispisteillä (kuljetusten osalta 30). Laskutoimitus on ollut matemaattisesti yksiselitteinen ja antanut tulokseksi nolla.

Tarjoukset ovat olleet myös keskenään vertailukelpoiset, eikä tarjoajille ole voinut tarjouspyynnön perusteella jäädä epäselväksi, miten nollahinta vaikuttaa vertailupisteisiin.

Koska nollahintoja ei ollut kielletty tarjouspyynnössä, tarjoajien tasapuolinen kohtelu ei olisi toteutunut, jos nollahinnasta ei olisi annettu pisteitä tai nollahintaisia tarjouksia ei olisi hyväksytty tarjousvertailuun. Nollahinnan käyttäminen vertailupisteiden laskemisessa ei ole myöskään vääristänyt tarjousten välisiä suhteita tai tarjouskilpailun lopputulosta.

Kuultavan lausunto

Compass Group Finland Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 800 eurolla viivästyskorkoineen.

Vaikka tarjouspyynnössä esitetty laskukaava ei ole sellaisenaan soveltunut nollahintaan, on selvää, että nollahinta on ollut kuljetusmaksua koskevan hintavertailun edullisin. Hankintayksikkö on voinut soveltaa kaavaa siten, että nollahintainen tarjous on saanut tältä osin hinnan enimmäispisteet ja muiden tarjousten pisteet ovat muodostuneet suhteessa tähän edullisimpaan hintaan. Tarjoajat ovat voineet ennakoida pisteytyksen myös nollahinnan osalta, ja tarjoukset ovat olleet keskenään vertailukelpoisia. Hankintayksikön menettely on ollut hankintasäännösten mukainen, tarkoituksenmukainen ja tehokas, sillä se on estänyt tarpeettomat viivästykset ja hankintamenettelyn keskeyttämisen.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että hinnalla voidaan pääsääntöisesti katsoa tarkoitettavan euromääräistä positiivista lukua. Myös hankintayksikkö on alkuperäisessä hintavertailussaan ennen hankintaoikaisupäätöstä oikaissut voittaneen tarjoajan kuljetusmaksun nollahinnan arvoksi 0,001 euroa. Hankintayksikkö on siten itsekin tulkinnut, että tarjotun hinnan tulisi olla positiivinen luku. Tarjouspyynnössä edellytetyn kahden desimaalin tarkkuudella pienin mahdollinen positiivinen hinta on kuitenkin ollut 0,01 euroa. Voittanutta tarjoajaa lukuun ottamatta kaikki tarjouskilpailuun osallistuneet tarjoajat ovat ymmärtäneet tarjouspyynnön vaatimukset näin, ja voittanut tarjoaja on ollut tarjouskilpailun ainoa tarjoaja, joka on tarjonnut tietyllä hintarivillä nollahintaa. Vaikka tarjouspyynnössä ei ole nimenomaisesti kielletty nollahintaa, ei tarjouspyynnössä ole myöskään suoraan tai epäsuoraan mainittu, että palvelua tai yksittäistä kohdetta voidaan tarjota maksuttomana. Tarjouspyynnössä ei ole mainintaa myöskään siitä, kuinka mahdolliset nollahinnat suhteutetaan muihin tarjottuihin hintoihin siten, että tarjousten vertailukelpoisuus säilyy ja tarjoajien tasapuolinen kohtelu toteutuu.

Tarjouspyynnön sanamuodosta ei ole pääteltävissä, että kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena olleella halvimmalla hinnalla tarkoitettaisiin pelkästään yksittäisen kohteen kuten ateriakuljetusmaksun halvinta hintaa. Voittaneen tarjoajan kuljetusmaksusta antama nollahinta on johtanut siihen, että tarjouskilpailun tosiasiallisesti halvimman hinnan antaneen valittajan tarjous ei ole tullut valituksi tarjouskilpailun voittajaksi. Voittaneen tarjoajan hinnoittelemien kohteiden yhteishinta on ollut 8,57 euroa, kun taas valittajan hinnoittelemien kohteiden yhteishinta on ollut 6,27 euroa eli 2,30 euroa halvempi kuin voittaneen tarjoajan yhteishinta. Tarjouspyynnössä ei ole asetettu tilattaville lounaille, jälkiruoille tai erityisruokavalioille mitään tilausmääriä, joten hintarivien yhteishinnan vertailukin olisi johtanut oikeudenmukaisempaan ja ennustettavampaan lopputulokseen kuin tarjouspyynnössä yksilöity hinnoittelumalli.

Voittaneen tarjoajan tarjoaman lounaan ja jälkiruoan yhteenlaskettu hinta on ollut 6,62 euroa. Valittajan tarjoaman lounaan ja jälkiruoan yhteenlaskettu hinta on ollut 6,25 euroa eli 0,37 euroa halvempi kuin voittaneen tarjoajan hinta. Jos asiakkaalta laskutetaan lisäksi erityisruokavaliolisä lounaan osalta, on voittaneen tarjoajan yhteenlaskettu erityisruokavaliolounaan ja jälkiruoan hinta ollut 1,94 euroa kalliimpi kuin valittajan tarjoama hinta. Ateriakuljetuksia on tarjouspyynnössä ilmoitettu olevan yhdestä kahteen kuljetusta asiakasta kohden, joten valittajan tarjoaman ateriakuljetusmaksun 0,01 euroa osuus edellä olevaan laskelmaan on häviävän pieni ateriaa kohden.

Kuljetusmaksun painoarvo on ollut kohtuuttoman suuri ottaen huomioon sen tosiasiallinen vaikutus palvelun kokonaishintaan. Nollahintaisen tarjouksen vuoksi kaikki muut tarjoukset ovat saaneet kohdasta nolla pistettä riippumatta tarjottujen hintojen välisistä eroista. Hinnoittelumalli on vaarantanut tarjoajien tasapuolisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteet sekä mahdollistanut tarjouksen strategisen hinnoittelun, joka on johtanut valittajan tarjousta kalliimman tarjouksen tulemiseen valituksi.

Muut kirjelmät

Hankintayksikkö on esittänyt hintavertailun toteutetun siten, että lounaalle, jälkiruoalle, erityisruokavaliolisälle ja ateriakuljetusmaksuille annettuja hintoja on vertailtu erikseen omilla painoarvoillaan ja tarjouskilpailun on voittanut se, joka on saanut korkeimmat yhteenlasketut vertailupisteet. Valittajan väitteet siitä, että sen kokonaishinta olisi ollut halvin, ovat hankintamenettelyn hankintasäännösten mukaisuuden arvioinnin kannalta merkityksettömiä, koska hankintayksikkö on noudattanut harkintavaltansa puitteissa tarjouspyynnössä määrittelemiään vertailuperusteita ja toiminut hankintasäännösten mukaisesti. Ratkaisevaa ei ole ollut tarjouksen tosiasiallinen eromääräinen kokonaishinta, vaan tarjouspyynnön mukaisesti laskettu pisteytetty vertailuhinta, joka on muodostunut erillisistä hinnoista ja niille asetetuista painoarvoista. Tarjouksen tosiasiallinen edullisuus riippuu toteutuvista tilausmääristä, joita on mahdotonta ennustaa.

Arvioidut hankintamäärät on eritelty tarjouspyynnön liitteenä olleessa palvelukuvauksessa, ja hankintamenettelyn aikana aiheesta on esitetty useita kysymyksiä, joihin hankintayksikkö on vastannut sen käytössä olevien tietojen perusteella todeten kuitenkin, ettei tilausmääriä ja tilausten jakautumista ole mahdollista ennustaa tarkasti.

Valittaja on antanut lisälausuman, jossa se on esittänyt muun ohella, että hankintayksikön tulee pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan ja ilmoittanut, ettei sillä ole lausuttavaa hankintayksikön käyttämän tuntihinnan tai oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrän osalta.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut markkinaoikeuden pääasiassa diaarinumero 579/2025

Asiaan yleisenä oikeudenkäyntilakina sovellettavan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain
81 §:n 3 momentin mukaan asian käsittely raukeaa, jos valitus peruutetaan tai jos siihen on muu vastaava syy.

Valittaja on hankintaoikaisupäätöksestä 25.11.2025 tiedon saatuaan ilmoittanut, ettei sillä ole enää vaatimuksia pääasian osalta, mutta ilmoittanut vaativansa edelleen, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut. Näin ollen asian käsittely raukeaa pääasian osalta. Asiassa on siten enää kysymys valittajan, kuultavan ja hankintayksikön oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista.

Perustelut markkinaoikeuden pääasiassa diaarinumero 642/2025

Kysymyksenasettelu ja sovellettavat oikeusohjeet

Asiassa on valittajan esittämän perusteella arvioitava ensin, onko hankintayksikkö menetellyt hankintasäännösten vastaisesti hintavertailuperusteita ja niiden painoarvoja asettaessaan. Asiassa on lisäksi arvioitava, onko nollahintojen tarjoaminen ollut mahdollista ja onko hankintayksikkö menetellyt hankintasäännösten vastaisesti hyväksyessään voittaneen tarjoajan nollahintaisen osahinnan sisältäneen tarjouksen tarjousvertailuun. Asiassa on vielä tarvittaessa arvioitava, onko hankintayksikkö menetellyt hankintasäännösten vastaisesti vertaillessaan ja pisteyttäessään tarjoukset kuljetusmaksun osalta.

Hankinnassa on ollut kysymys julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (hankintalaki) liitteen E kohdan 7 mukaisesta palveluhankinnasta.

Hankintalain 107 §:n mukaan sen lisäksi, mitä I (1–31 §) ja IV (123–174 §) osassa säädetään hankintasopimuksista, liitteessä E lueteltuja palveluja koskeviin hankintoihin, jotka ovat arvoltaan vähintään 25 §:n 1 momentin 3 tai 4 kohdassa säädettyjen kynnysarvojen suuruisia, sovelletaan hankintalain 12 luvun (107–115 §) säännöksiä.

Hankintalain 2 §:n 2 momentin mukaan hankintayksiköiden on pyrittävä järjestämään hankintatoimintansa siten, että hankintoja voidaan toteuttaa mahdollisimman taloudellisesti, laadukkaasti ja suunnitelmallisesti olemassa olevat kilpailuolosuhteet hyväksi käyttäen ja ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat huomioon ottaen.

Hankintalain esitöissä (HE 108/2016 vp s. 72) on lain 2 §:n 2 momentin osalta muun ohella lausuttu, että kilpailuolosuhteiden hyödyntämisellä tarkoitetaan tuolloin voimassa olleen hankintalain (348/2007) 2 §:n mukaisesti markkinoiden ja markkinakilpailun hyödyntämistä parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Julkisia hankintoja koskevat menettelyt tulee esitöiden mukaan toteuttaa siten, että tarjouskilpailuissa saadaan aikaan todellista kilpailua, jolla optimaalinen hinta tai hinta-laatusuhde voidaan määrittää.

Hankintalain 3 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia ja muita toimittajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 113 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on pyydettävä hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä toimittajia määräaikaan mennessä esittämään tarjouksensa. Tarjouspyyntö on tehtävä kirjallisesti ja laadittava siten, että sen perusteella voidaan antaa keskenään vertailukelpoisia tarjouksia.

Hankintalain 115 §:n 1 momentin mukaan tarjouksista on valittava kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous. Kokonaistaloudellisesti edullisin on tarjous, joka on hankintayksikön kannalta hinnaltaan halvin, kustannuksiltaan edullisin tai hinta-laatusuhteeltaan paras. Hinta-laatusuhteen arvioinnissa käytettävien vertailuperusteiden tulee liittyä hankinnan kohteeseen ja mahdollistaa tarjousten puolueeton arviointi. Hankintayksikön tulee ilmoittaa käyttämänsä kokonaistaloudellisen edullisuuden peruste sekä mahdolliset vertailuperusteet hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä.

Hankintamenettely keskeisiltä osin

Hankintayksikkö on pyytänyt tarjouksia kotiin vietävistä ateriapalveluista. Kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena on ollut halvin hinta.

Tarjouspyynnön kohdasta ”Hankinnan kohteen kriteerit” on käynyt ilmi, että hinnan enimmäispisteet ovat olleet 100 pistettä. Mainitussa kohdassa on ilmoitettu hinnan pisteiden laskentatavaksi: (pienin annettu arvo / tarjottu arvo) * maksimipisteet.

Tarjouspyynnön kohdassa ”Hintavertailu” on ilmoitettu hintavertailuun vaikuttavat neljä hintaa ja niiden enimmäispisteet. Hinnat ovat olleet lounaan hinta (enintään 50 pistettä), jälkiruoan hinta (enintään 10 pistettä), erityisruokavaliolisä (enintään 10 pistettä) ja kuljetusmaksu (enintään 30 pistettä). Lounaan hinta on tullut ilmoittaa muodossa euroa/lounas, jälkiruoan hinta muodossa euroa/jälkiruoka, erityisruokavaliolisä muodossa euroa/kappale ja kuljetusmaksu muodossa euroa/kuljetus. Tarjouspyynnön kyseisestä kohdasta on käynyt ilmi, että kaikki hinnat on tullut ilmoittaa kahden desimaalin tarkkuudella.

Tarjouspyynnössä ei ole ollut mainintaa nollahintojen tarjoamisesta.

Tarjouspyynnön kohdassa ”Päätöksenteon perusteet” on todettu muun ohella, että hintavertailu toteutetaan siten, että lounaalle, jälkiruoalle, erityisruokavaliolisälle ja ateriakuljetusmaksulle annettuja hintoja vertaillaan erikseen. Kullekin hintavertailun kohteelle on tarjouspyynnössä määritelty painoarvo, jonka perusteella kohteen hinnan enimmäispisteet määräytyvät. Halvin tarjottu hinta saa kyseisen kohteen hinnan enimmäispisteet ja muut tarjotut hinnat suhteutetaan tähän kaavalla: pienin annettu arvo / tarjottu arvo * kohteen hinnan maksimipisteet. Kun kunkin kohteen hinnat on vertailtu ja pisteytetty, tarjoajan tarjouksen kohteiden saamat vertailupisteet lasketaan yhteen. Tarjouksen saamat kokonaisvertailupisteet muodostuvat siten kohteiden yhteenlasketuista vertailupisteistä. Tarjoukset asetetaan paremmuusjärjestykseen kokonaisvertailupisteiden perusteella ja sopimuskumppaneiksi valitaan kaksi edullisimman tarjouksen jättänyttä tarjoajaa.

Tarjouspyynnön liitteen olleen palvelukuvauksen kohdassa 2 ”Kotiin vietävän ateriapalvelun käyttäjät” on todettu muun ohella, että Helsingissä on ollut vuonna 2024 noin 1.240 kotiateriapalvelun asiakasta ja että aterioita on toimitettu yhteensä yli 341.000 kappaletta. Palvelukuvauksen kohdan 4 ”Kotiin vietävän ateriapalvelun tuottaminen” alakohdassa 4.1 ”Kotiaterian sisältö” on todettu muun ohella, että asiakkaalla on kotiaterian lisäksi mahdollisuus tilata jälkiruokaa. Alakohdassa 4.4 ”Erityisruokavaliot” on todettu muun ohella, että vuonna 2024 erityisruokavalioiden määrä on ollut noin 10 prosenttia kaikista kotiaterioista. Palvelukuvauksen kohdan 6 ”Aterioiden toimittaminen” samannimisessä alakohdassa 6.4 on todettu muun ohella, että ateriat toimitetaan asiakkaalle ateriatilauksen mukaisesti joitakin kertoja viikossa samaan aikaan maanantaista perjantaihin kello 8.00–18.00 välisenä aikana.

Hankintayksikkö on 24.10.2025 tekemällään hankintapäätöksellä valinnut puitejärjestelyn palveluntuottajiksi etusijajärjestyksessä ensimmäiselle sijalle Compass Group Finland Oy:n ja toiselle sijalle valittajan. Hankintapäätöksen liitteenä olleesta tarjousten vertailutaulukosta on käynyt ilmi, että Compass Group Finland Oy on saanut kuljetusmaksua koskevasta vertailuperusteesta täydet 30 pistettä sekä valittaja ja kolmanneksi sijoittunut tarjoaja kummatkin kolme pistettä.

Hankintayksikkö on 25.11.2025 tekemällään hankintaoikaisupäätöksellä poistanut 24.10.2025 tehdyn hankintapäätöksen ja suorittanut tarjousten vertailun uudelleen. Hankintaoikaisupäätöksessä on todettu muun ohella seuraavaa:

”Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta päätti hyväksyä Menumat Oy:n hankintaoikaisuvaatimuksen siltä osin kuin siinä on esitetty virhe hankintamenettelyssä tapahtuneesta tarjousvertailun toteuttamisesta. Lautakunta toteaa, että hankintayksikkö on korjannut virheen suorittamalla tarjousvertailun uudelleen tarjouspyyntöasiakirjoissa kuvatulla tavalla.

Korjatun tarjousvertailun perusteella hankintapäätöksen lopputulos ei muutu, mutta oikaisuvaatimuksessa esitetty menettelyvirhe on tullut korjatuksi tämän päätöksen A-osion mukaisella hankintaoikaisulla.”

Hankintaoikaisupäätöksen liitteenä olleesta tarjousten vertailutaulukosta on käynyt ilmi, että voittanut tarjoaja on tarjonnut kuljetusmaksun hinnaksi 0,00 euroa saaden täydet 30 vertailupistettä. Vertailutaulukosta on lisäksi käynyt ilmi, että valittaja ja kolmanneksi sijoittunut tarjoaja ovat kummatkin tarjonneet kuljetusmaksun hinnaksi 0,01 euroa saaden kummatkin nolla vertailupistettä.

Asian arviointi

Valittaja on esittänyt, että kuljetusmaksun painoarvo on ollut kohtuuttoman suuri ottaen huomioon sen tosiasiallinen vaikutus palvelun kokonaishintaan. Hinnoittelumalli on vaarantanut tarjoajien tasapuolisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteet sekä mahdollistanut tarjouksen strategisen hinnoittelun, joka on johtanut valittajan tarjousta kalliimman tarjouksen tulemiseen valituksi.

Korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksessään KHO 2016:97 katsonut, että tarjouslomakkeessa olleen tuotteiden ja palvelujen nollahinnoittelua koskevan maininnan sisältö oli jäänyt tulkinnanvaraiseksi ja epäselväksi, eivätkä tarjoajat olleet sen perusteella voineet tarjouksiaan laatiessaan täsmällisesti tietää, miten hankinnan kohteena olevien tuotteiden ja palvelujen hinnat on tullut ilmoittaa.

Korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksessään KHO 2015:17 katsonut, että vaikka nollahinnoittelua ei ollut tarjouspyynnössä nimenomaisesti kielletty, oli tarjoajien tullut ymmärtää, että kyseinen hinnoittelu mitätöisi tarjouspyynnössä asetetut tarjoajan suoritusten rahallisen arvon perusteella laskettavat euromääräiset sanktiot. Hankintayksiköllä oli oikeus sulkea tarjouskilpailusta tarjouspyynnön ehtoja vastaamaton tarjous myös siinä tilanteessa, että tarjouksen puutteellisuudella ei ollut merkitystä tarjousten vertailtavuuteen.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on harkintavaltaa kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteiden määrittämisessä. Hankintayksiköllä on myös harkintavaltaa sen suhteen, miten se määrittelee vertailuperusteiden vertailutavan ja mitä seikkoja se haluaa vertailussa painottaa. Vertailuperusteiden tulee kuitenkin liittyä hankinnan kohteeseen ja olla luonteeltaan syrjimättömiä. Vertailuperusteina tulee lisäksi käyttää sellaisia seikkoja, joiden perusteella voidaan selvittää, mikä tarjouksista on kokonaistaloudellisesti edullisin. Hankintamenettelyn avoimuus edellyttää, että tarjoajat tietävät jo tarjouksia laatiessaan, millä seikoilla on merkitystä tarjouskilpailua ratkaistaessa. Vertailuperusteet on ilmoitettava tarjouspyynnössä riittävän täsmällisesti siten, että tarjouspyyntö tuottaa yhteismitallisia ja vertailukelpoisia tarjouksia.

Tarjouspyynnössä on edellä kuvatulla tavalla ilmoitettu neljä hintaa, jotka on otettu huomioon hintavertailussa. Lisäksi on ilmoitettu hintojen painoarvot ja hintapisteiden laskemista varten hintoihin sovellettava laskukaava. Tarjouspyynnössä on myös todettu, että lounaalle, jälkiruoalle, erityisruokavaliolisälle ja kuljetusmaksulle annettuja hintoja vertaillaan erikseen ja että kokonaisvertailupisteet muodostuvat yhteenlasketuista kohdekohtaisista vertailupisteistä. Kohdekohtaisten vertailupisteiden ja kokonaisvertailuhinnan laskentatavat ovat siten olleet avoimesti kaikkien tarjoajien tiedossa etukäteen.

Tarjouspyyntöasiakirjoista on käynyt ilmi, että asiakkaille kotiin toimitettava ateriakokonaisuus ei kaikissa tilanteissa tule sisältämään kaikkia tarjoajan hinnoittelemia hintakohteita. Tarjouspyyntöasiakirjojen perusteella esimerkiksi jälkiruoan tilaaminen on ollut asiakkaan valittavissa. Samoin erityisruokavaliolisä on koskenut vain niitä asiakkaita, joilla on tarve erityisruokavaliolle. Kokonaishinnaltaan halvin tarjous ei siten välttämättä ole ollut hankintayksikölle yksittäistapauksessa halvin mahdollinen hankittava kokonaisuus. Näin ollen asiassa ei ole edellytyksiä katsoa, että käytettyjen vertailuperusteiden tai niiden laskukaavan perusteella ei olisi voitu selvittää, mikä tarjouksista on kokonaistaloudellisesti edullisin. Markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on voinut harkintavaltansa puitteissa pisteyttää erikseen jokaisen erillisen palvelun osan hintavertailun kokonaispistemäärän muodostuessa osien yhteenlasketusta pistemäärästä. Kun otetaan huomioon edellä kuvattu hankintayksikön harkintavalta sekä kuljetusmaksujen merkitys ateriapalvelujen kustannusten muodostumisessa, hankintayksikön ei ole myöskään katsottava ylittäneen harkintavaltaansa asettaessaan kuljetusmaksun painoarvoksi 30 prosenttia.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei hankintayksikkö ole menetellyt hankintasäännösten vastaisesti hintavertailuperusteita ja niiden painoarvoja asettaessaan.

Valittaja on lisäksi esittänyt, että vaikka tarjouspyynnössä ei ole nimenomaisesti kielletty nollahintaa, ei tarjouspyynnössä ole myöskään suoraan tai epäsuoraan mainittu, että palvelua tai yksittäistä kohdetta voidaan tarjota maksuttomana. Valittajan tarjoama 0,01 euroa on ollut pienin mahdollinen hinta, jonka palvelulle on voinut tarjota ottaen huomioon, että tarjouspyynnössä on edellytetty hinnan ilmoittamista kahden desimaalin tarkkuudella. Valittajan mukaan hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti, kun se on ottanut voittaneen tarjoajan tarjouspyynnön vastaisen hintatiedon huomioon tarjousten vertailussa.

Valituksenalaisen hankintaoikaisupäätöksen liitteenä olleesta vertailutaulukosta on käynyt ilmi, että voittanut tarjoaja on tarjonnut kuljetusmaksun hinnaksi 0,00 euroa. Vaikka tarjouspyynnössä on edellytetty hinnan antamista kahden desimaalin tarkkuudella, tarjouspyynnössä ei ole nimenomaisesti kielletty nollahintaisten tarjoushintojen tarjoamista tai asetettu muutakaan vähimmäishintaa. Tarjouspyynnöstä ei ole ollut siten pääteltävissä, että pienin hyväksyttävissä oleva hinta olisi 0,01 euroa. Tarjouspyynnön perusteella tarjoajien on siten ollut mahdollista tarjota esimerkiksi kuljetusmaksun hinnaksi nolla euroa. Vaikka tarjouspyynnössä kuvatun laskukaavan perusteella nollahintaisten ja tätä kalliimpien tarjousten tekeminen on kasvattanut tarjousten piste-eroa verrattuna tilanteeseen, jossa nollahintaisia tarjouksia ei olisi lainkaan tarjottu, on kyseinen seikka ollut tarjouspyynnön perusteella tarjoajien tiedossa tarjouksia laadittaessa, eikä tarjouspyynnössä selostetun laskukaavan käyttämisen tai nollahintaisia tarjouksia koskevien mainintojen puuttumisen voida katsoa johtaneen siihen, ettei vertailuperusteiden avulla olisi voitu selvittää, mikä tarjouksista on ollut kokonaistaloudellisesti edullisin siten kuin hankintayksikkö on päättänyt tarjousten kokonaistaloudellista edullisuutta arvioida. Ei myöskään voida katsoa, että hankintayksikkö olisi vertailuperusteita ja niiden soveltamista koskevia ehtoja asettaessaan jättänyt hyödyntämättä hankintalain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuja kilpailuolosuhteita.

Hinnan ilmoittaminen muodossa 0,00 euroa on myös täyttänyt tarjouspyynnössä asetetun edellytyksen hintojen ilmoittamisesta kahden desimaalin tarkkuudella. Kun otetaan huomioon kuljetusmaksuista annettujen tarjoushintojen yleinen hintataso sekä tarjouspyyntöasiakirjoissa selostetut sopimusluonnoksen ehdot, ei asiassa ole edellytyksiä myöskään katsoa, että nollahinnan tarjoaminen olisi vaarantanut hankintayksikön sopimusoikeudellisen aseman siten kuin korkein hallinto-oikeus on katsonut edellä mainitussa ennakkopäätöksessään KHO 2015:17. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei hankintayksikkö ole menetellyt hankintasäännösten vastaisesti, kun se ei ole kieltänyt tarjouspyynnössä nollahintojen tarjoamista tai esittänyt nollahintojen tarjoamisen yhteydessä omaa vertailupisteiden laskukaavaa taikka kun se on hyväksynyt voittaneen tarjoajan tarjouksen tarjousvertailuun.

Valittaja on edelleen esittänyt, että hankintayksikkö on hankintaoikaisupäätöstä tehdessään pisteyttänyt tarjoukset virheellisesti. Tarjouspyynnön laskukaavaa ei ole voinut soveltaa nollahintaan, koska matemaattisesti nollaa on mahdotonta jakaa millään luvulla. Valittajan mukaan hankintayksikön valittajalle antamat nolla pistettä ovat olleet epäsuhteessa voittaneen tarjoajan 30 pisteeseen ottaen huomioon, että hintaero suhteessa voittaneeseen tarjoukseen on ollut ainoastaan yksi sentti.

Markkinaoikeus toteaa, että tarjousvertailun tulee tapahtua tarjouspyynnössä etukäteen ilmoitetun mukaisesti ja tarjouksissa ilmoitettuihin tietoihin perustuen tarjoajien kannalta tasapuolisesti.

Tarjouspyynnössä on edellä todetulla tavalla ilmoitettu laskukaava, jota on sovellettu kaikkiin neljään vertailussa huomioon otettavaan hintaan. Koska tarjouspyynnössä ei ole kielletty nollahintaisten tarjoushintojen tarjoamista ja koska tarjouspyynnössä ei ole ilmoitettu nollahintaisten tarjoushintojen osalta edellä kuvatusta poikkeavaa laskukaavaa, on hankintayksikön tullut soveltaa tarjouspyynnössä selostettua laskukaavaa myös tilanteessa, jossa yksi tai useampi tarjoaja on tarjonnut nollahinnan. Tarjouspyynnössä ilmoitettu laskukaava on johtanut siihen, että voittaneen tarjoajan tarjotessa kuljetusmaksun hinnaksi 0,00 euroa ja saadessa kuljetusmaksusta täydet 30 vertailupistettä kyseisen hinnan ollessa halvin, ovat valittaja ja kolmanneksi sijoittunut tarjoaja saaneet 0,01 euron hinnalla kuljetusmaksusta nolla vertailupistettä. Mainittu laskukaava on selostettu selvästi tarjouspyynnössä, ja tarjouspyynnön perusteella alalla ammattimaisesti toimivien tarjoajien on tullut tarjouksiaan laatiessaan tietää, miten nollahintaisen tarjouksen antaminen vaikuttaa siihen suhteutettavien tarjoushintojen saamiin vertailupisteisiin.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei hankintayksikkö ole menetellyt hankintasäännösten vastaisesti pisteyttäessään tarjoukset uudelleen 25.11.2025 tekemällään hankintaoikaisupäätöksellä.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö ei ole menetellyt hankinnassaan valittajan esittämin tavoin hankintasäännösten vastaisesti. Valitus on näin ollen hylättävä markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 642/2025.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95–101 §:ssä säädetään, ei kuitenkaan 95 §:n 3 momenttia.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin esitöiden (HE 29/2018 vp s. 167) mukaan arvioitaessa oikeudenkäynnin osapuolten korvausvelvollisuuden perusteita on kiinnitettävä erityistä huomiota asiassa annettuun ratkaisuun. Asiassa annetun ratkaisun merkitystä arvioitaessa on kuitenkin aiheellista ottaa huomioon, että hallintoprosessissa ei läheskään aina ole yksiselitteisesti osoitettavissa voittajaa tai häviäjää, eikä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta voi siten perustaa yksin voittaja-häviäjä-asetelmaan. Tuomioistuimen asiassa antama ratkaisu voi olla sisällöltään sellainen, että osapuolten on kohtuullista itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 2 momentin esitöiden (HE 29/2018 vp s. 167) mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevassa ratkaisussa on kysymys kuluvastuun kohtuullisuuden kokonaisarvioinnista.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 97 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat muun ohella oikeudenkäyntikirjelmän laatimisesta, asian ratkaisemiseksi tarvittavan selvityksen hankkimisesta ja muusta oikeudenkäynnin valmistelusta aiheutuneet kulut
(1 kohta), asiamiehelle tai avustajalle maksettava palkkio ja korvaus (4 kohta) sekä muut oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvät kulut (5 kohta).

Markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 579/2025 hankintayksikkö on poistanut valituksenalaisen hankintapäätöksen vasta sen jälkeen, kun valittaja on tehnyt valituksen markkinaoikeudelle. Hankintayksikön 25.11.2025 tekemästä hankintaoikaisupäätöksestä on käynyt ilmi, että valituksenalaisen hankintapäätöksen poistaminen ja tarjousvertailun uudelleen suorittaminen ovat perustuneet monin osin valittajan asiassa diaarinumero 579/2025 esittämiin seikkoihin. Näin ollen olisi kohtuutonta, mikäli valittaja joutuisi vastaamaan kokonaan oikeudenkäyntikuluistaan markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 579/2025.

Valittajan esittämän oikeudenkäyntikuluerittelyn perusteella sen oikeudenkäyntikulut ovat muodostuneet markkinaoikeusvalituksen laatimisesta ja markkinaoikeuskäsittelystä aiheutuneista toimenpiteistä. Markkinaoikeus katsoo, ettei valittajan oikeudenkäyntikuluerittelyyn ole sisältänyt korvauskelvottomia kuluja. Hankintayksikkö on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden asian laatuun, laajuuteen ja valittajan esittämiin valitusperusteisiin nähden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

Asian lopputulos huomioon ottaen ei voida pitää kohtuuttomana, että hankintayksikkö ja kuultava joutuvat itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 579/2025.

Markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 642/2025 valitus on edellä todetun mukaisesti hylättävä. Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos hankintayksikkö ja kuultava joutuisivat itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Valittaja on näin ollen velvoitettava korvaamaan hankintayksikön ja kuultavan määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Asian näin päättyessä valittaja saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 642/2025.

Lopputulos

Asian käsittely raukeaa pääasian osalta markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 579/2025.

Markkinaoikeus velvoittaa Helsingin kaupungin korvaamaan Menumat Oy:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla viivästyskorkoineen markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 579/2025. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Helsingin kaupungin ja Compass Group Finland Oy:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 579/2025.

Markkinaoikeus hylkää valituksen markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 642/2025.

Markkinaoikeus velvoittaa Menumat Oy:n korvaamaan Helsingin kaupungin oikeudenkäyntikulut 2.610 eurolla viivästyskorkoineen ja Compass Group Finland Oy:n oikeudenkäyntikulut 800 eurolla viivästyskorkoineen markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 642/2025. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Muutoksenhaku

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Asian diaarinumero 579/2025 osalta muutoksenhakuoikeus koskee vain oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaa ratkaisua.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Markus Ukkola, Liisa Kauramäki ja Mika Kuuppo.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.