MAO:184/21

Asian tausta

Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä (jäljempänä myös kuntayhtymä) on ilmoittanut 19.12.2019 julkaistulla ja 14.1.2020 korjatulla käyttöoikeussopimusta koskevalla EU hankintailmoituksella vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (jäljempänä vammaispalvelulaki) ja sosiaalihuoltolain perusteella järjestettävien ja taksikortilla maksettavien kuljetusten ajovälitys- ja kuljetuspalveluja koskevasta käyttöoikeussopimuksesta ajalle 1.5.2020–31.12.2021 ja kahdelle yhden vuoden optiokaudelle.

Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän hallitus on 28.2.2020 tekemällään päätöksellä § 59 valinnut palveluntuottajiksi Kymenlaakson Taksi Oy:n ja Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy:n.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintailmoituksen mukaan ollut 15.890.000 euroa.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus ja sen täydennykset

Vaatimukset

Kymenlaakson Taksi Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja kieltää kuntayhtymää tekemästä hankintasopimusta tai muullakaan tavalla jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä.

Perustelut

Kuntayhtymä on menetellyt hankintasäännösten vastaisesti varatessaan Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy:lle tilaisuuden muuttaa tarjoustaan tarjousajan jälkeen välityskeskusta sekä alihankkijoita koskevien tietojen osalta. Muutoksissa on ollut kyse uudesta tarjouksesta tai ainakin hankintasäännösten vastaisesta tarjouksen olennaisesta muuttamisesta.

Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy on lisäksi antanut tarjouksessaan olennaisesti virheellisiä tietoja ilmoittaessaan tarjouksessaan suuren määrän yksityiskäytössä olevia ajoneuvoja, joita ei ole rekisteröity luvanvaraiseen taksiliikennekäyttöön. Taksikyydit yksityiskäytössä olevilla ajoneuvoilla ovat kiellettyjä. Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy on edelleen ilmoittanut tarjouksessaan sellaisia ajoneuvoja, joista osa on poistettu liikenteestä ja joista osa on toisten yritysten käytössä muualla Suomessa. Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy:n tarjouksessa on ilmoitettu myös M3 luokan linja auto, jolla tarjouspyynnön mukaisia henkilökuljetuksia ei ole oikeutta suorittaa.

Kuntayhtymä on tehnyt toukokuussa 2020 sopimuksen Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy:n kanssa. Kuntayhtymä on näin ollen ryhtynyt toteuttamaan hankintaa valituksesta huolimatta.

Vastine ja sen täydennykset

Vaatimukset

Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perustelut

Kuntayhtymä ei ole sallinut tarjousten jättämiselle asetetun määräajan jälkeen Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy:n tarjouksen muuttamista tai täsmentämistä. Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy:n tarjouksessa on mainittu, että 020202 palvelu toimii puhelunvälittäjänä. Lisäselvityksen yhteydessä Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy on ilmoittanut uuden 0800 alkuisen puhelinnumeron, josta kyydit tilataan.

Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy ei ole tiennyt tarjoushetkellä, että sen tarjouksessa ilmoitettu alihankkija ei tule toimimaan sen alihankkijana jatkossa. Selvityspyynnön jälkeen Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy on ilmoittanut korvaavista alihankkijoista.

Selvityksen yhteydessä Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy on ilmoittanut, että yksityiskäytössä olevat autot eivät ole tuotantokäytössä ja että ne muutetaan liikennekäyttöön ennen kuljetusten alkamista. Tarjoajien tasapuolisen kohtelun vuoksi kuntayhtymä ei ole voinut vaatia, että kaikki tarjouksessa ilmoitetut autot ovat olleet tarjoushetkellä taksiliikennekäyttöön rekisteröityjä. On riittävää, että autot ovat taksiliikennekäyttöön rekisteröityjä sopimuksen alkaessa. Osa ajoneuvoista on ollut tilapäisesti pois rekisteristä, mutta ne rekisteröidään ennen sopimuskauden alkua. M3-luokan linja-auto muutetaan M2 luokkaan ennen sopimuskauden alkua.

Hankinta on järjestetty väliaikaisilla sopimuksilla, jotka päättyvät automaattisesti markkinaoikeuden annettua asiassa ratkaisunsa.

Vastaselitys

Valittaja on antanut vastaselityksen.

Kuultavan lausunto

Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 3.304 eurolla.

Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy ei ole muuttanut tarjoustaan tai antanut virheellistä tietoa tarjouskilpailussa. Tarjouspyynnössä ei ole edellytetty toimittamaan selvitystä käytettävistä puhelinnumeroista. Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy:n tarjous on täyttänyt tarjouspyynnössä asetetun vaatimuksen, jonka mukaan kuljetukset tilataan puhelimitse, tekstiviestillä tai älypuhelimen sovelluksella.

Tarjouksen jättämisen jälkeen Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy:n tietoon on tullut, että tarjouksessa ilmoitettu alihankkija ei jatka Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy:n alihankkijana. Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy on antanut tästä selvityksen kuntayhtymälle ja ilmoittanut samalla korvaavan alihankkijan.

Tarjoajalla ei tarvitse olla vaadittuja resursseja tarjouksen tekohetkellä vaan riittää, että tarjouksessa on sitouduttu hankinnan toteuttamiseen tarjouspyynnössä edellytetyillä resursseilla sopimuskauden alkaessa. Liikenteestä poistetut tai yksityiskäytössä olevat ajoneuvot rekisteröidään asianmukaisesti sopimuskauden alkuun mennessä, ja M3-luokan linja auto muutetaan M2-luokan ajoneuvoksi.

Muut kirjelmät

Valittaja on antanut lisälausuman.

Markkinaoikeus on varannut valittajalle, kuntayhtymälle sekä kuultavalle tilaisuuden lausua, onko Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän kilpailuttamassa järjestelyssä kysymys julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetussa laissa (hankintalaki) tarkoitetusta julkisesta hankinnasta. Markkinaoikeus on lausumapyynnössään viitannut Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisuun asiassa Tirkkonen (tuomio 1.3.2018, Tirkkonen, C 9/17, EU:C:2018:142) ja korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuun KHO 2018:91.

Valittaja on esittänyt, että edellä mainitut ratkaisut eivät sovellu nyt kysymyksessä olevaan hankintaan. Tarjoaja on voinut tulla valituksi palveluntuottajaksi vain täyttämällä kaikki tarjouspyynnössä asetetut vaatimukset. Tarjouspyynnössä on asetettu lukuisia teknisiä ja palveluntuotantoon liittyviä vaatimuksia, joita koskeva vertailu käy ilmi tarjousten vertailutaulukosta ja joiden perusteella Kymenlaakson sosiaali ja terveyspalvelujen kuntayhtymä on valinnut palveluntuottajat.

Kuultava on esittänyt, että nyt kysymyksessä olevassa järjestelyssä ei ole ollut kysymys hankintasäännöksissä tarkoitetusta julkisesta hankinnasta. Palvelun hinta on määritelty etukäteen, eikä tarjouskilpailussa ole asetettu laadullisia vertailuperusteita.

Kuntayhtymä ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut lisälausumaa.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Valituksen tutkiminen

Kysymyksenasettelu ja sovellettavat oikeusohjeet

Asiassa on ensin arvioitava, onko Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän kilpailuttamassa järjestelyssä kysymys julkisesta hankinnasta, jota koskevan valituksen tutkiminen kuuluu markkinaoikeuden toimivaltaan.

Hankintalain 154 §:n 1 momentin mukaan, jos hankinnassa on menetelty hankintalain, Euroopan unionin lainsäädännön taikka Maailman kauppajärjestön julkisia hankintoja koskevan sopimuksen vastaisesti, markkinaoikeus voi määrätä momentin 1–7 kohdissa todetun seuraamuksen.

Hankintalain 154 §:n 1 momentista seuraa, että markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu tutkia, onko hankinnassa menetelty hankintalain tai pykälässä mainittujen muiden säännösten tai oikeusohjeiden vastaisesti. Markkinaoikeuden toimivallan edellytyksenä on siten se, että markkinaoikeudelle tehdyssä valituksessa esitetyt vaatimukset koskevat hankintalain soveltamisalaan kuuluvaa hankintaa.

Hankintalailla on sen 1 §:n 2 momentin mukaisesti pantu täytäntöön muun ohella julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU (hankintadirektiivi) sekä käyttöoikeussopimusten tekemisestä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/23/EU (käyttöoikeussopimusdirektiivi).

Hankintalain 4 §:n 1 kohdan mukaan hankintasopimuksella tarkoitetaan kirjallista sopimusta, joka on tehty yhden tai usean hankintayksikön ja yhden tai usean toimittajan välillä ja jonka tarkoituksena on rakennusurakan toteuttaminen, tavaran hankinta tai palvelun suorittaminen taloudellista vastiketta vastaan.

Edellä mainittua säännöstä koskevissa esitöissä (HE 108/2016 vp s. 75) on todettu muun ohella, että hankintadirektiivin johdanto osan 4 perustelukappaleen mukaan tilanteita, joissa kaikilla tietyt edellytykset täyttävillä toimijoilla on erotuksetta oikeus harjoittaa tiettyä toimintaa, kuten asiakkaan valinnanvapauteen perustuvat järjestelmät ja palvelusetelijärjestelmät, ei ole pidettävä hankintana vaan pelkästään lupajärjestelminä. Tällaisessa tilanteessa hankintayksikkö ei itse käytä valtaa tarjoajien valinnassa muutoin kuin asettamalla vähimmäisvaatimuksia valittavien piiriin pääsemiseksi.

Hankintalain 4 §:n 5 kohdan mukaan käyttöoikeussopimuksella tarkoitetaan 6 ja 7 kohdassa tarkoitettua sopimusta.

Pykälän 7 kohdan mukaan palveluja koskevalla käyttöoikeussopimuksella tarkoitetaan taloudellista vastiketta vastaan tehtyä kirjallista sopimusta, jolla yksi tai usea hankintayksikkö siirtää muiden kuin käyttöoikeusurakkaa koskevien palvelujen tarjoamisen ja hallinnoimisen sekä siihen liittyvän toiminnallisen riskin yhdelle tai usealle toimittajalle ja jossa siirtämisen vastikkeena on joko yksinomaan palvelujen käyttöoikeus tai tällainen oikeus ja maksu yhdessä.

Käyttöoikeussopimusdirektiivin johdanto-osan 13 perustelukappaleessa on todettu, että lisäksi järjestelyjä, joissa kaikilla tietyt edellytykset täyttävillä toimijoilla on erotuksetta oikeus harjoittaa tiettyä toimintaa, kuten asiakkaan valinnanvapauteen perustuvia järjestelmiä ja palvelusetelijärjestelmiä, ei ole pidettävä käyttöoikeussopimuksina, mukaan lukien järjestelyt, jotka perustuvat viranomaisen ja talouden toimijoiden oikeudellisiin sopimuksiin. Tällaiset järjestelmät perustuvat tyypillisesti viranomaisen päätökseen, jossa määritellään avoimet ja syrjimättömät edellytykset talouden toimijoiden jatkuvalle pääsylle erityispalvelujen, esimerkiksi sosiaalipalvelujen, tarjoamisen piiriin, jolloin asiakkaat voivat valita toimijan.

Kysymys hankintasopimuksen käsitteestä on ollut ratkaistavana Euroopan unionin tuomioistuimessa asiassa Tirkkonen (tuomio 1.3.2018, Tirkkonen, C-9/17, EU:C:2018:142). Unionin tuomioistuin on mainitussa tuomiossaan todennut, että tarjouksen ja siis sopimuspuolen valinta on osatekijä, joka kuuluu olennaisesti tuolloin voimassa olleen julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (jäljempänä hankintadirektiivi 2004/18/EY) mukaiseen julkisia hankintoja koskevia sopimuksia koskevaan kehykseen ja näin ollen sen 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun käsitteeseen ”julkista hankintaa koskeva sopimus” (tuomion 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että käsiteltävässä asiassa ratkaiseva osatekijä liittyi siihen, ettei hankintaviranomainen maininnut mitään hankintasopimuksen tekoperustetta, jolla hyväksymiskelpoisia tarjouksia olisi voitu verrata ja asettaa järjestykseen. Tällaisen osatekijän, joka 2.6.2016 annetun tuomion Falk Pharma (C-410/14, EU:C:2016:399) 38 kohdan mukaan kuuluu olennaisesti julkisia hankintoja koskevia sopimuksia koskevaan kehykseen, puuttuessa pääasiassa kyseessä olevan kaltainen maatilojen neuvontajärjestelmä ei voi olla hankintadirektiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu julkista hankintaa koskeva sopimus (tuomion 35 kohta).

Unionin tuomioistuin on mainitussa tuomioissaan edelleen todennut, että ”hankintasopimuksen tekoperusteina” ei voida pitää perusteita, joilla ei pyritä yksilöimään kokonaistaloudellisesti edullisinta tarjousta vaan jotka liittyvät lähinnä sen arvioimiseen, kykenevätkö tarjoajat täyttämään kyseisen sopimuksen. Perusteiden, jotka koskevat lähinnä kokemusta, pätevyyttä ja resursseja, joilla voidaan taata kyseisen sopimuksen asianmukainen täyttäminen, on nimittäin katsottu liittyvän tarjoajien kykyyn täyttää kyseinen sopimus, eikä niiden ole katsottu olevan ”hankintasopimuksen tekoperusteita”, vaikka hankintaviranomainen olisi luokitellut ne sellaisiksi (tuomion 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Unionin tuomioistuin on mainitussa tuomiossaan katsonut, että hankintadirektiivin 2004/18/EY 1 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä direktiivissä tarkoitettuna julkista hankintaa koskevana sopimuksena ei ole pidettävä pääasiassa kyseessä olevan kaltaista maatilojen neuvontajärjestelmää, jossa julkinen yksikkö valitsee kaikki talouden toimijat, jotka täyttävät tarjouspyynnössä asetetut soveltuvuusvaatimukset ja jotka ovat suorittaneet hyväksyttävästi kyseisessä tarjouspyynnössä mainitun tentin, vaikka yhtään uutta toimijaa ei voida hyväksyä kyseisen järjestelmän rajattuna voimassaoloaikana (tuomion 41 kohta).

Edellä mainittu Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2018:91 katsonut, ettei maatilojen neuvontapalvelua koskevassa järjestelyssä ollut kysymys tuolloin voimassa olleessa julkisista hankinnoista annetussa laissa (348/2007) tarkoitetusta julkisesta hankinnasta, jota koskevan valituksen tutkiminen olisi kuulunut markkinaoikeuden toimivaltaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että markkinaoikeuden olisi tullut jättää valitus tutkimatta.

Asian arviointi

Tarjouspyynnöllä on pyydetty tarjouksia vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain perusteella järjestettävien ja taksikortilla maksettavien kuljetusten ajovälitys- ja kuljetuspalveluista.

Tarjouspyynnön kohdassa II.2.4 ”Kuvaus hankinnasta” on todettu muun ohella seuraavaa:

”Palveluntuottajaksi valitaan kaikki tarjouspyynnön ehdot täyttävät tarjoajat ja joiden palvelu kattaa koko Kymenlaakson alueen sekä tarjoajalla on molemmat ns. sotekortit Likuma- ja Semel käytössä.

Kilpailutus toteutetaan käänteisenä kilpailutuksena, joka tarkoittaa, että hankintayksikkö (tilaaja) asettaa hankinnan hinnan ja tarjousten tulee olla juuri sen hintaisia.”

Tarjouspyynnön kohdassa II.2.5 ”Hankintasopimuksen tekoperusteet” hankintasopimuksen tekoperusteeksi on ilmoitettu hinta. Tarjouspyynnön kohdan ”Tarjouspalvelun tiedot” alakohdassa ”Vertailuperusteiden määrittely järjestelmässä” on todettu ”halvin hinta”.

Tarjouspyynnön kohdassa ”Muut ehdot” on asetettu tarjoajan soveltuvuutta koskevia vaatimuksia. Soveltuvuusvaatimukset ovat koskeneet muun ohella tarjoajan taloudellista suorituskykyä. Soveltuvuusvaatimusten lisäksi tarjouspyynnön kohdan ”Hankinnan kohteen kriteerit” alakohdissa ”Ajovälityspalvelu” ja ”Kuljetuspalvelut” on asetettu muun ohella kuljetusten tilaamista, puhelu- ja tekstiviestipalvelua, ajovälityskeskusta, kuljettajia ja ajoneuvoja koskevia vähimmäisvaatimuksia.

Tarjouspyynnön kohdan ”Muut tiedot” alakohdassa ”Hinta ja kaupalliset ehdot” on todettu, että kilpailutus toteutetaan käänteisenä kilpailutuksena, mikä tarkoittaa sitä, että tilaaja asettaa hankinnan hinnan ja tarjousten tulee olla juuri sen hintaisia. Kyseisessä kohdassa on lisäksi asetettu kiinteä hinta ajovälityspuhelulle, kiinteät lähtöhinnat arkisin kello 6–20 ja lauantaisin kello 6–16, kiinteä lähtöhinta muina aikoina, kiinteät ajomatkamaksut henkilömäärän mukaan, kiinteä odotusmaksu sekä kiinteät hinnat kolmelle eri avustamislisälle. Tarjouspyynnössä on siten määritelty hinnat, jotka kuntayhtymä maksaa valituille toimittajille kyseisten palveluiden tuottamisesta. Sen sijaan tarjouspyynnössä ei ole mainittu mitään sellaista hankintasopimuksen tekoperustetta, jolla hyväksymiskelpoisia tarjouksia olisi voitu verrata ja asettaa järjestykseen.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä kuvatulla tavalla unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan hankintasäännöksissä tarkoitettuja sopimuksen tekemisen perusteita voivat olla vain perusteet, joiden avulla voidaan selvittää, mikä tarjouksista on kokonaistaloudellisesti edullisin. Sopimuksen tekemisen perusteita eivät sen sijaan voi olla perusteet, jotka liittyvät lähinnä sen arvioimiseen, kykenevätkö tarjoajat panemaan täytäntöön kyseisen sopimuksen (tuomio 1.3.2018, Tirkkonen, C-9/17, EU:C:2018:142, 37 kohta). Tarjouspyynnössä asetetut tarjoajan soveltuvuutta koskevat vaatimukset tai hankinnan kohteelle asetetut vähimmäisvaatimukset eivät siten ole olleet hankintasäännöksissä tarkoitettuja sopimuksen tekemisen perusteita.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän toteuttamassa ajovälitys- ja kuljetuspalveluita koskevassa järjestelyssä ole ollut kysymys hankintalaissa tarkoitetusta julkisesta hankinnasta tai palveluja koskevasta käyttöoikeussopimuksesta, jota koskevan valituksen tutkiminen kuuluisi markkinaoikeuden toimivaltaan. Valitus on tämän vuoksi jätettävä pääasian osalta tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95–101 §:ssä säädetään, ei kuitenkaan viimeksi mainitun lain 95 §:n 3 momenttia.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Valittaja ja kuntayhtymä eivät ole esittäneet asiassa oikeudenkäyntikuluvaatimuksia. Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kymenlaakson Taksi Oy:n korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 3.304 eurolla.

Nyt tarkasteltavana olevassa asiassa Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä on julkaissut käyttöoikeussopimusta koskevan EU hankintailmoituksen ja liittänyt valituksenalaiseen päätökseensä valitusosoituksen asian saattamiseksi markkinaoikeuteen. Markkinaoikeus on kuitenkin viran puolesta katsonut, että valituksenalaista päätöstä koskevan valituksen tutkiminen ei kuulu markkinaoikeuden toimivaltaan. Kun otetaan huomioon, että Kymenlaakson Taksi Oy on valittanut markkinaoikeuteen valituksenalaiseen päätökseen sisältyneen valitusosoituksen mukaisesti ja kysymys markkinaoikeuden toimivallasta on noussut esiin vasta markkinaoikeudessa, markkinaoikeus katsoo, että pääasian lopputuloksesta huolimatta ei ole kohtuutonta, että Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta pääasian osalta.

Markkinaoikeus hylkää Kymenlaakson Kyydinvälitys Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Muutoksenhaku

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Pertti Virtanen, Jenni Poropudas ja Liisa Kauramäki.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.