MAO:191/2026

Asian tausta

Bio-VV Oy on ilmoittanut 5.12.2025 julkaistulla erityisalojen EU‑hankintailmoituksella kilpailullisella neuvottelumenettelyllä toteutettavasta Kalajoelle rakennettavan biokaasulaitoksen rakennusurakasta.

Bio-VV Oy:n toimitusjohtaja on 13.1.2026 tekemällään päätöksellä sulkenut Suomen Biovoima Oy:n hankintamenettelystä.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintailmoituksen mukaan ollut 17.500.000 euroa.

Hankintapäätöstä ja -sopimusta ei Bio-VV Oy:n ilmoituksen mukaan ole tehty.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Suomen Biovoima Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen, kieltää Bio-VV Oy:tä noudattamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa sen korjaamaan virheellisen menettelynsä. Valittaja on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus määrää Bio-VV Oy:n maksamaan sille hyvitysmaksua. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Bio-VV Oy:n korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 3.460 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Hankintaan on ilmoitettu sovellettavan vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettua lakia (jäljempänä erityisalojen hankintalaki). Valituksenalaisessa biokaasulaitoksen rakennusurakassa on kuitenkin kyse hankinnasta, jossa kaasua ei siirretä yleiseen verkkoon vaan sitä käsitellään erillisessä biokaasuverkossa, minkä vuoksi hankinta ei kuulu erityisalojen hankintalain soveltamisalaan.

Asiassa on kysymys julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (jäljempänä hankintalaki) soveltamisalaan kuuluvasta hankinnasta, joka kuuluu markkinaoikeuden toimivaltaan. Bio-VV Oy on katsottava hankintalain 5 §:n mukaiseksi hankintayksiköksi. Bio-VV Oy on kuntien perustama ja tosiasiallisesti viranomaisten rahoittama yhtiö, joka on perustettu huolehtimaan sille siirretyistä omistajakuntien lakisääteisistä velvoitteista, kuten jätevesien käsittelystä ja jätehuollon järjestämisestä. Yhtiön omistuspohja koostuu toimijoista, joiden lakisääteiset tehtävät ja oikeudellinen asema puoltavat hankintasäännösten soveltamista. Yhtiön yhtiöjärjestyksen mukainen suostumuslauseke, joka rajoittaa osakeomistuksen vain hankintalain tai erityisalojen hankintalain mukaisille hankintayksiköille, osoittaa osaltaan yhtiön sitoutuneen julkisoikeudelliseen toimintakenttään. Yhtiö on siten perustettu nimenomaisesti palvelemaan kuntien sille osoittamia tehtäviä, jotka eivät ole luonteeltaan teollisia tai kaupallisia, ja se täyttää julkisoikeudellisen laitoksen tunnusmerkit.

Hankinta on ilmoitettu nopeutettuna menettelynä käyttäen lyhyempää ilmoittautumisaikaa osallistumishakemuksien jättämisen osalta. Tätä on perusteltu sillä, että hankinnan käynnistämisen kiireellisyys johtuu seikoista, joita ei ole voitu ennakoida ja joihin ei ole voitu vaikuttaa. Ilmoitus on julkaistu toistamiseen pitkälle käytyjen edellisten neuvottelujen jälkeen, joten nopeutetun menettelyn käyttämisellä on tarkoitushakuisesti pyritty vaikuttamaan osallistujien osallistumismahdollisuuksiin.

Valittajan osallistumishakemus on hylätty valituksenalaisella päätöksellä omavaraisuusvaatimuksen täyttymättä jäämisen ja referenssien väitetyn puutteellisuuden vuoksi. Hylkäämiseen on vaikuttanut se, että hankintaa koskevat vähimmäisvaatimukset ovat olleet merkittävästi vaativammat kuin alkuperäisessä, syksyllä 2025 keskeytetyssä hankintamenettelyssä.

Omavaraisuusvaatimus on esitetty ainoastaan hankinta-asiakirjojen liitteenä olleessa lomakkeessa eikä selkeästi jo hankintailmoituksessa. Valittajan omavaraisuusastetta on arvioitu edellisen vuoden tietojen perusteella julkisesti esillä olleista ja valittajalta pyydetyistä raporteista, eikä Bio-VV Oy ole hyväksynyt muita keinoja, kuten välitilinpäätöstä, näyttää omavaraisuutta. Edellisessä keskeytetyssä kilpailutuksessa vaatimusta omavaraisuusasteelle ei ole ollut. Vaatimus ei ole vastannut hankintalainsäädännön tarkoitusta ja se on rajoittanut perusteettomasti kilpailuun osallistumisen mahdollisuuksia.

Referenssivaatimuksia on korotettu aiemmasta keskeytetystä hankintamenettelystä merkittävästi edellyttämällä yhden referenssin sijaan kolmea referenssiä. Valittajan referensseistä ei ole hyväksytty kuin yksi kokonaisvastuu-urakka. Valittajan referensseinään esittämät ulkomaille toimitetut kokonaisurakat suunnitteluineen on arvioitu valituksenalaisessa päätöksessä osaurakoiksi ilman suunnittelutoimeksiantoa. Valittajan ulkomaille toimittamat urakat ovat kuitenkin sisältäneet myös suunnittelua. Lisäksi valittajalla on ollut hankintamenettelyyn ilmoittautuessaan voimavarayksikkö nimettynä, jolla on ollut näyttää referenssejä.

Vastine

Vaatimukset

Bio-VV Oy on vaatinut, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta tai hylkää sen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 7.910 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Markkinaoikeudella ei ole asiassa toimivaltaa, jos Bio-VV Oy:n harjoittaman toiminnan ei katsota kuuluvan erityisalojen hankintalain soveltamisalaan. Bio-VV Oy:öön ei sovelleta myöskään hankintalakia, koska se ei ole hankintalain 5 §:ssä tarkoitettu hankintayksikkö.

Vesikolmio Oy ja Vestia Oy omistavat Bio-VV Oy:n puoliosuuksin. Bio-VV Oy on perustettu Vesikolmio Oy:n ja Vestia Oy:n sidosyksiköksi, missä roolissa se vastaanottaa ensin mainitun yhdyskuntalietettä ja jälkimmäisen biojätettä tuottaakseen näistä biokaasua omistajiensa sekä laajemmin markkinoiden käyttöön. Hankkeen taloudellisen kannattavuuden varmistamiseksi biokaasun tuottamisessa hyödynnetään myös alueen maatalouden biomassoja sekä tuotetaan lannoitteita maatalouden käyttöön. Tuottaessaan biokaasua ja lannoitteita Bio-VV Oy harjoittaa kaupallista toimintaa. Biokaasu ja lannoitteet ovat tuotteita, joita markkinoilla yleisesti tuotetaan, eikä toimintaan liity yleishyödyllistä luonnetta. Yhtiöllä on normaali yhtiöjärjestys, jossa ei ole poikettu osakeyhtiön yleisestä voiton tavoittelua koskevasta tarkoituksesta.

Bio-VV Oy:tä ei ole pidettävä hankintalain 5 §:n 2 momentin mukaisena oikeushenkilönä, joka olisi nimenomaisesti perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta. Koska Bio-VV Oy rahoittaa biokaasulaitoksen rakentamisen ympäristöministeriön 6,5 miljoonan euron erityisavustuksen ylittäviltä osin itse, sitä ei voida myöskään tulkita hankintalain mukaiseksi hankintayksiköksi sillä perusteella, että se olisi saanut hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta hankintalain 5 §:n 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitetulta hankintayksiköltä.

Aikaisemmalla keskeytetyllä hankintamenettelyllä ei ole asiassa merkitystä. Osallistumishakemusten jättämiselle on varattu nyt kyseessä olevassa hankintamenettelyssä hankintasäännösten mukainen määräaika. Valittaja ei ole täyttänyt asetettuja soveltuvuusvaatimuksia ja on suljettu hankintamenettelystä. Omavaraisuusasteen osalta on edellytetty 30 prosentin omavaraisuusastetta, mitä vaatimusta valittaja ei ole täyttänyt. Urakan KVR-luonteen vuoksi referenssivaatimusten täyttymisen osalta on ollut keskeistä, että ehdokas on sekä suunnitellut että toteuttanut biokaasulaitoksia. Valittajan ilmoittamat kaikki kolme toteutusurakkaa ovat olleet osatoimituksia ja liittyneet biokaasulaitoksen biojätteen vastaanoton ja esikäsittelyn urakointiin, mistä syystä niitä ei ole voitu pitää vähimmäisvaatimukset täyttävinä urakoina.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että rakennettavan biokaasulaitoksen toiminta kytkeytyy suoraan kuntien lakisääteisiin huolehtimisvelvoitteisiin (vesihuoltolaki ja jätelaki). Toiminnan yhtiöittäminen ei poista tehtävän luonnetta julkisen palvelun järjestämisessä. Biokaasulaitoksen ensisijainen tavoite on jätehuollon ja jätevesilietteen käsittelyn resurssitehokas toteuttaminen, mikä on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista perusrakenteen ylläpitoa.

Bio-VV Oy:n toimintaa on pidettävä hankintalaissa tarkoitettuna yleisen edun mukaisten tarpeiden täyttämisenä. Toiminnan teollinen ja kaupallinen puoli on alisteinen kunnallisille perustehtäville ja lopputuotteiden mahdollinen myyntikelpoisuus viranomaisohjaukselle erillisine lupaprosesseineen. Hankinnassa ei ole kysymys hankintalaissa tarkoitetusta sidosyksikköhankinnasta siitä riippumatta, täyttääkö Bio-VV Oy sidosyksikön määritelmän. Hankkeen tarkoituksena on rakennuttaa biokaasulaitos Vesikolmio Oy:n vesilaitoksen keskuspuhdistamon yhteyteen, mitä tarkoitusta varten Vesikolmio Oy on perustanut Bio-VV Oy:n yhteistyössä kuntaomisteisen jätehuoltoyhtiö Vestia Oy:n kanssa.

Omavaraisuusastevaatimus on ollut hankinnan laatuun ja laajuuteen nähden ilmeisen ylimitoitettu. Vaatimuksesta tekee erityisen kohtuuttoman se, että Bio-VV Oy on vaatinut sopimuskumppaneiltaan merkittävästi korkeampaa vakavaraisuutta kuin mihin se itse kykenee. Vaatimuksen asettamisella on katsottava pyrityn tietoisesti rajoittamaan kilpailua ja sulkemaan valittaja tarjouskilpailun ulkopuolelle.

Referenssivaatimukset on määritetty tasolle, joka painottaa erilaista laitostoimitusta kuin mitä on hankinta-asiakirjoissa ilmoitettu. Referenssien on valittajan käsityksen mukaan edellytetty olevan biokaasulaitoksista (esimerkiksi sähkön ja lämmön tuotanto), vaikka hankinnan kohteena on biometaanilaitos (jalostus liikennepolttoaineeksi).

Muut kirjelmät

Bio-VV Oy on esittänyt, että sen perustamisella on selvästi kaupallinen tai teollinen tarkoitus. Yhtiö ei ole hankintalaissa tarkoitettu julkisoikeudellinen laitos, sillä se toimii markkinaolosuhteissa, tavoittelee taloudellista kannattavuutta ja kantaa itse toimintaansa liittyvät tappiot.

Bio-VV Oy:n toiminta kytkeytyy omistajiensa eli Vesikolmio Oy:n ja Vestia Oy:n toimintaan vain siltä osin, että se on perustettu jatkohyödyntämään omistajiensa lakisääteisten tehtävien hoitamisessa syntynyttä jätemateriaalia. Jätteiden jatkohyödyntämisessä syntynyttä energiaa kanavoidaan osaltaan myös omistajien käyttöön ja omistajat pääsevät järjestelyllä tehokkaammin eroon jatkohyödyntämiseen soveltuvasta jätteestään. Bio-VV Oy:lle ei kuitenkaan ole tarkoitus siirtää sen omistajien lakisääteisiä velvoitteita, vaan Vesikolmio Oy ja Vestia Oy jatkavat lakisääteisten palvelujensa tuottamista Bio-VV Oy:n taloudellisesta menestyksestä riippumatta. Vaikka biokaasulaitos rakennetaan Vesikolmio Oy:n vesilaitoksen yhteyteen, biokaasulaitoksen rakentamisen tarkoitus on jätteiden jatkojalostaminen biokaasuksi ja lannoitteiksi.

Bio-VV Oy:n toiminnan luonteen arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, että biokaasulaitoksen toiminta on tiukasti säänneltyä ja lupamenettelyiden alainen. Merkitystä ei ole myöskään Bio-VV Oy:n yhtiöjärjestyksen merkinnällä osakkeen hankkimisesta luovutustoimin.

Bio-VV Oy ei ole saanut hankinnan tekemistä varten muuta tukea kuin ympäristöministeriön avustuksen, jonka suuruus on enimmillään 6.525.000 euroa. Lisäksi Vesikolmio Oy ja Vestia Oy ovat lainarahoittaneet Bio-VV Oy:tä yhteensä 930.000 eurolla. Kyseessä on ollut tavanomainen omistajien ja omistetun yhtiön välinen järjestely, kun omistetun yhtiön toimintaa ryhdytään perustamaan. Vaikka koko lainasumma huomioitaisiin hankkeeseen annettuna tukena, jäisi hankinnan tekemistä varten annettu hankintayksiköiden tuki reilusti alle puoleen hankinnan ennakoidusta 17.500.000 euron arvosta.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Valituksen tutkiminen

Asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä, tuleeko nyt kyseessä olevaan Bio‑VV Oy:n biokaasulaitoksen hankintaan KVR-urakkana soveltaa erityisalojen hankintalain säännöksiä.

Erityisalojen hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden 5 §:ssä tarkoitettujen hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa ja käyttöoikeussopimuksensa siten kuin sanotussa laissa säädetään.

Erityisalojen hankintalain 5 §:n 1 momentin mukaan sanotussa laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat yhtä tai useaa 6–9 §:ssä tarkoitettua toimintaa harjoittavat valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset, valtion liikelaitokset, julkisoikeudelliset laitokset sekä edellä mainittujen tahojen muodostamat yhteenliittymät (viranomaishankintayksikkö). Pykälän 2 momentin mukaan sanotussa laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat lisäksi 6–9 §:ssä tarkoitettua toimintaa harjoittavat julkiset yritykset sekä viranomaisen myöntämän erityis- tai yksinoikeuden nojalla toimivat yksiköt (muu hankintayksikkö).

Erityisalojen hankintalain 5 §:n esitöiden (HE 108/2016 vp s. 249 ja 250) mukaan sanottua lakia sovelletaan laissa tyhjentävästi luetelluilla toimialoilla toimivien vesi- ja energiahuollon, liikenteen sekä postipalvelujen yksiköiden kynnysarvot ylittäviin tavara- ja palveluhankintoihin sekä rakennusurakoihin. Edelleen esitöiden mukaan sanotun lain soveltamiskysymysten selkeyttämisessä arvioinnin etenemisellä on olennainen merkitys. Arvioinnissa tulee ensin selvittää, mitä toimintaa hankkiva yksikkö harjoittaa ja liittyykö tehtävä hankinta kyseisen toiminnan harjoittamiseen. Lain soveltaminen riippuu ensisijaisesti yksikön toiminnan luonteesta, ei hankinnan kohteesta. Mikäli tehtävä hankinta liittyy erityisalatoiminnan harjoittamiseen, tarkastellaan seuraavaksi, onko hankkija erityisalojen hankintalain mukainen hankintayksikkö. Mikäli hankinta liittyy hankintalain mukaisen toiminnan harjoittamiseen, tarkastellaan hankintayksikköasemaa puolestaan hankintalain hankintayksikkösäännösten mukaisesti. Sovellettavilla hankintayksikkösäännöksillä on merkitystä, sillä erityisalojen hankintalain hankintayksikkösäännökset eroavat osin hankintalain vastaavista.

Asiassa on ensiksi arvioitava, onko Bio-VV Oy:n nyt kyseessä olevaan hankintaan liittyvä toiminta erityisalojen hankintalain 6–9 §:ssä tarkoitettua toimintaa.

Bio-VV Oy:n yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön toimialana on toimia biokaasulaitoksena. Tätä toimintaansa varten yhtiö voi muun muassa vastaanottaa, käsitellä ja kierrättää orgaanisia jätteitä, harjoittaa energian ja kaasun tuotantoa, tuottaa energiapalveluja ja harjoittaa muuta näihin liittyvää liiketoimintaa. Yhtiö voi omistaa, myydä, vuokrata ja hallita maa-alueita ja muuta kiinteää tai irtainta omaisuutta sekä arvopapereita.

Kaasun ja lämmön osalta erityisalojen hankintalain soveltamisalaan kuuluvista toiminnoista on säädetty lain 6 §:n 1 ja 2 momentissa. Pykälän 1 momentin mukaan lakia sovelletaan sellaisten kiinteiden verkkojen antamiseen käyttöön tai toimintaan, joiden tarkoituksena on tarjota yleisölle kaasun tai lämmön tuotantoon, siirtoon tai jakeluun liittyviä palveluja. Tätä lakia sovelletaan myös kaasun tai lämmön toimittamiseen näihin verkkoihin ja maakaasumarkkinalaissa tarkoitetun järjestelmävastuun hoitamiseen.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan lakia ei sovelleta, jos 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu muu hankintayksikkö toimittaa sivutuotteena syntyvää kaasua tai lämpöä julkisen palvelun verkkoihin seuraavien ehtojen täyttyessä:

kaasua tai lämpöä tuotetaan muun kuin 1 momentissa tarkoitetun toiminnan harjoittamiseksi;
yleiseen verkkoon toimittamisen tarkoituksena on sivutuotteena syntyvän energian hyödyntäminen taloudellisesti; ja
yleiseen verkkoon toimitettava osuus kaasun tai lämmön kokonaistuotannosta on enintään 20 prosenttia yksikön liikevaihdosta laskettuna viimeksi kuluneiden kolmen vuoden keskimääräisen liikevaihdon mukaan, kulloinkin kuluva vuosi mukaan lukien.

Erityisalojen hankintalain 6 §:n 1 momentin esitöiden (HE 108/2016 vp s. 251 ja 252) mukaan kaasun ja lämmön osalta laissa tarkoitetuksi toiminnoksi on säädetty vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/25/EU (erityisalojen hankintadirektiivi)
8 artiklan mukaisesti yleisölle tarjottavan kaasun tai lämmön tuotantoon, siirtoon tai jakeluun liittyviä palveluja koskevien kiinteiden verkkojen toiminta sekä verkkojen antaminen verkkopalveluja tarvitsevien käyttöön. Verkkotoiminnan harjoittamisella tarkoitetaan kaasun ja lämmön tuotantoon ja jakeluun liittyvien verkkojen rakennuttamista, verkkojen tarjoamista saataville sekä näiden ylläpitoa samalla tavoin kuin mitä sähkön osalta säädettäisiin. Näillä niin sanotuilla yleisillä verkoilla tarkoitetaan esimerkiksi kunnallista kaukolämpöverkkoa, jonka tarkoituksena on jakaa lämpöä kuntalaisille. Yleisillä verkoilla tarkoitetaan myös maakaasumarkkinalaissa (508/2000) tarkoitettua maakaasuverkkotoimintaa. Maakaasuverkkotoiminta on määritelty maakaasumarkkinalain 3 §:n
8 kohdassa, jonka mukaan maakaasuverkkotoiminnalla tarkoitetaan liiketoimintaa, jossa toiminnanharjoittaja eli verkonhaltija vastiketta vastaan harjoittaa maakaasun siirtotoimintaa maakaasun siirto- tai jakeluverkossa sekä tuottaa ja tarjoaa muita maakaasumarkkinalaissa tai sen nojalla annetuissa säädöksissä verkonhaltijan tehtäväksi säädettyjä maakaasun siirto- tai jakeluverkkoon perustuvia palveluja niitä tarvitseville.

Edelleen mainittujen esitöiden mukaan muiden kuin yleisten verkkojen verkkotoiminta ei kuuluisi
1 momentissa tarkoitettuun erityisalatoimintoon. Tällaisia muita verkkoja olisivat esimerkiksi maakaasun sisämarkkinoita koskevassa direktiivissä 2009/73/EY tarkoitetut suljetut jakeluverkot eli teollisuudessa käytetyt verkot, joihin ei voi liittyä kotitalousasiakkaita, sekä maakaasun sisämarkkinadirektiivin ja maakaasumarkkinalain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät erilliset biokaasuverkot.

Markkinaoikeus toteaa, että Bio-VV Oy:n harjoittama toiminta liittyy esitetyn selvityksen perusteella nimenomaisesti hankinnan kohteena olevaan biokaasulaitokseen. Bio-VV Oy:n biokaasulaitoksen KVR-urakasta julkaistun hankintailmoituksen mukaan biokaasulaitoksella käsitellään Vestia Oy:n biojätettä, Vesikolmio Oy:n puhdistamolietettä, lähialueen rehuteollisuuden sivueriä sekä maataloudessa ja turkistarhoilla syntyviä biojakeita, minkä lisäksi laitoksella voidaan ottaa vastaan myös elintarviketeollisuuden sivujakeita, kuten rasvajakeita. Markkinaoikeus katsoo hankinnasta esitetyn selvityksen perusteella, että Bio-VV Oy:n toiminta ei liity sellaiseen erityisalojen hankintalain 6 §:n
1 momentissa määriteltyyn verkkotoimintaan, jonka tarkoituksena olisi tarjota yleisölle kaasun tai lämmön tuotantoon, siirtoon tai jakeluun liittyviä palveluja. Bio-VV Oy:n toiminta ei liity myöskään erityisalojen hankintalain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun kaasun tai lämmön toimittamiseen julkisen palvelun verkkoihin. Kysymys on sen sijaan yhdyskuntalietteen, biojätteiden ja maatalouden biomassojen hyödyntämiseksi toteutettavasta biokaasulaitoksesta biokaasun ja lannoitteiden tuottamista varten, mikä toiminta jää edellä todetuilla perusteilla erityisalojen hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle. Edellä mainituilla perusteilla Bio-VV Oy:tä ei ole pidettävä erityisalojen hankintalain 5 §:ssä tarkoitettuna hankintayksikkönä.

Koska hankintaan ei edellä todettu huomioon ottaen sovelleta erityisalojen hankintalakia, asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko Bio-VV Oy hankintalain 5 §:ssä tarkoitettu hankintayksikkö ja koskeeko hankinta hankintalain soveltamisalaan kuuluvaa hankintaa.

Hankintalain 5 §:n 1 momentin mukaan sanotussa laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat:

valtion, hyvinvointialueiden, hyvinvointiyhtymien, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset;
evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko sekä niiden seurakunnat ja muut viranomaiset;
valtion liikelaitokset;
julkisoikeudelliset laitokset;
mikä tahansa hankinnan tekijä silloin, kun se on saanut hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta 1–4 kohdassa tarkoitetulta hankintayksiköltä.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentin 4 kohdassa julkisoikeudellisella laitoksella tarkoitetaan oikeushenkilöä, joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta ja:

jota rahoittaa pääasiallisesti 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö;
jonka johto on 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitetun hankintayksikön valvonnan alainen; taikka
jonka hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö nimeää yli puolet.

Osakeyhtiömuodossa toimivaa Bio-VV Oy:tä ei ole pidettävä hankintalain 5 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuna hankintayksikkönä eikä se ole myöskään 3 kohdassa tarkoitettu valtion liikelaitos. Asiassa on siten seuraavaksi arvioitava, onko Bio-VV Oy hankintalain 5 §:n 1 momentin
4 kohdassa tarkoitettu julkisoikeudellinen laitos. Julkisoikeudellisella laitoksella tarkoitetaan edellä todetun mukaisesti oikeushenkilöä, joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta.

Hankintalain 5 §:n 2 momentin esitöiden (HE 108/2016 vp s. 84–86) mukaan julkisoikeudellisen laitoksen käsitteen ensimmäisen osan edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti. Yksikön tulee olla oikeushenkilö, sen tulee olla perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita ja näiden tarpeiden on oltava luonteeltaan muita kuin teollisia tai kaupallisia. Unionin tuomioistuimen ratkaisussa asiassa C-360/96, Gemeente Arnhem (EU:C:1998:525) katsottiin, että yleisen edun mukaisia muita kuin teollisia tai kaupallisia tarpeita ovat yleensä tarpeet, jotka tyydytetään muulla tavoin kuin tarjoamalla markkinoilla tavaroita tai palveluja.

Esitöissä on edelleen todettu, että yleisen edun mukaisiksi muiksi kuin teollisiksi ja kaupallisiksi tarpeiksi on vakiintuneessa unionin oikeudessa katsottu tarpeet, joita tyydytetään muilla tavoin kuin tarjoamalla markkinoilla tavaroita tai palveluja ja jotka julkinen valta yleiseen etuun liittyvistä syistä päättää tyydyttää itse tai joiden osalta se haluaa säilyttää määräysvallan. Muun kuin teollisen tai kaupallisen toiminnan harjoittamista koskevalla edellytyksellä pyritään täsmentämään yleisen edun mukaisten tarpeiden käsitettä. Luonteeltaan muiden kuin teollisten tai kaupallisten yleisen edun mukaisten tarpeiden ja luonteeltaan teollisten tai kaupallisten yleisen edun mukaisten tarpeiden välille on tehty ero. Luonteeltaan muiden kuin teollisten tai kaupallisten yleisen edun mukaisten tarpeiden käsitteen ulkopuolelle eivät kuitenkaan jää sellaiset tarpeet, joita myös yksityiset yritykset tyydyttävät tai voivat tyydyttää. Kehittyneen kilpailun olemassaolo voi kuitenkin olla merkki siitä, että kyseessä on teollinen tai kaupallinen yleisen edun mukainen tarve.

Esitöissä on vielä todettu, että teollisen tai kaupallisen luonteen arvioinnissa oikeuskäytännössä on merkityksellisiksi katsottu kilpailuolosuhteissa toimimisen lisäksi muun muassa laitoksen tehtävien kuuluminen julkisen viranomaisen tehtäviin, laitoksen voiton tavoittelu sekä taloudellisten riskien kantaminen. Yleisen edun mukaisten tehtävien lisäksi julkisoikeudellinen laitos voi huolehtia myös muista tehtävistä. Merkitystä ei tältä osin ole annettava sille, onko yleisen edun mukaisten tarpeiden täyttäminen laitoksen pääasiallinen tehtävä vai vähämerkityksellinen osa laitoksen tehtävistä, jos yksikön perustamisella ja toiminnalla on kuitenkin ollut yleisen edun mukainen tarkoitus. Siten myös laitoksen kaupalliseen toimintaan liittyvät hankinnat on kilpailutettava hankintalainsäädännön mukaisesti. Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (hankintadirektiivi) johdanto-osan 10 perustelukappaleen mukaan olisi selvennettävä, että laitosta, joka toimii tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, tavoittelee voittoa ja vastaa toimintansa harjoittamisesta aiheutuneista tappioista, ei olisi pidettävä julkisoikeudellisena laitoksena.

Markkinaoikeus toteaa edellä esitetyn johdosta, että pelkkä julkisyhteisön tai muun hankintayksikön omistus tai muu määräysvalta tarkasteltavaan oikeushenkilöön ei riitä täyttämään hankintalain mukaista hankintayksikkömääritelmää. Koska valituksenalaisen hankinnan tekijänä on osakeyhtiö, sitä voidaan pitää hankintalaissa tarkoitettuna hankintayksikkönä vain, jos se täyttää hankintalain 5 §:n
1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun julkisoikeudellisen laitoksen määritelmän tai jos se on saanut momentin 5 kohdan mukaisesti hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta hankintayksiköltä.

Bio-VV Oy:n esittämän selvityksen mukaan yhtiö on perustettu sen puoliosuuksin omistavien Vesikolmio Oy:n ja Vestia Oy:n sidosyksiköksi, missä roolissa se vastaanottaa Vesikolmio Oy:n yhdyskuntalietettä sekä Vestia Oy:n biojätettä tuottaakseen näistä biokaasua omistajiensa sekä laajemmin markkinoiden käyttöön. Biokaasun tuottamisessa on hankkeen taloudellisen kannattavuuden varmistamiseksi ilmoitettu hyödynnettävän myös alueen maatalouden biomassoja sekä tuotettavan lannoitteita maatalouden käyttöön. Biokaasulaitos muodostaa toiminta-alueellaan ravinteiden kierrätyksen symbioosin, joka yhdistää yhdyskuntien jätevesilietteiden, kuntien biojätteiden sekä maatalouden biomassojen käsittelyn tuottaen samalla paikallisesti maataloudessa hyödynnettäviä kierrätyslannoitteita.

Bio-VV Oy:n mukaan hankinnan keskeisiä tavoitteita on tuottaa paikallisesti uusiutuvaa energiaa korvaamaan fossiilisen polttoaineen käyttöä, löytää kannattava ja toimiva käsittely yhdyskuntalietteen ja biojätteen käsittelyyn ja edesauttaa näiden ravinteiden kierrätettävyyttä, parantaa jäteveden puhdistuksen energiatehokkuutta ja energiaomavaraisuutta, vähentää polttoaineen kulutusta jätejakeiden kuljetuksissa sekä korvata jätejakeiden kuljetuksissa ja keräilyssä polttoaineen käyttöä uusituvilla polttoaineilla sekä luoda mahdollisuuksia vähentää alueellisia päästöjä jätteenkäsittelyssä, liikenteessä kuin maataloudessakin. Bio-VV Oy harjoittaa esittämänsä mukaan biokaasua ja lannoitteita tuottaessaan kaupallista toimintaa ottaen huomioon, että biokaasussa ja lannoitteissa on kysymys markkinoilla yleisesti tuotettavista tuotteista eikä toimintaan liity yleishyödyllistä luonnetta. Bio-VV Oy:n yhtiöjärjestyksessä ei ole poikettu osakeyhtiön yleisestä voiton tavoittelua koskevasta tarkoituksesta.

Unionin tuomioistuin on yhdistetyissä asioissa C-155/19 ja C-156/19 antamassaan ratkaisussa (tuomio 3.2.2021, FIGC ja Consorzio Ge.Se.Av., EU:C:2021:88, 36 kohta) todennut unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevän, että unionin lainsäätäjä on halunnut saattaa julkisia hankintoja koskevien sitovien sääntöjen alaisiksi vain yksiköt, jotka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta, ja joiden toiminta täyttää tällaiset tarpeet.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on myös todettu, että yhtiö, joka yhtäältä on kokonaan sellaisen hankintaviranomaisen omistuksessa, joka toiminnassaan tyydyttää yleisen edun mukaisia tarpeita, ja joka toisaalta toteuttaa sekä liiketoimia kyseiselle hankintaviranomaiselle että liiketoimia kilpailluilla markkinoilla, on luokiteltava mainitussa säännöksessä tarkoitetuksi julkisoikeudelliseksi laitokseksi, kunhan kyseisen yhtiön toiminta on tarpeen, jotta mainittu hankintaviranomainen voi harjoittaa toimintaansa, ja kunhan yleisen edun mukaisten tarpeiden tyydyttämiseksi kyseinen yhtiö toimii muiden kuin taloudellisten perusteiden pohjalta (tuomio 5.10.2017, C-567/15, LitSpecMet, EU:C:2017:736, 48 kohta).

Markkinaoikeus toteaa asiassa esitetyn selvityksen osoittavan Bio-VV Oy:n perustamistarkoituksen liittyvän biokaasun ja lannoitteiden tuottamiseen kilpailuille markkinoille erityisesti yritysten ja maatalouden käyttöön. Vaikka rakennettava biokaasulaitos hyödyttää myös Bio-VV Oy:n omistajia Vesikolmio Oy:tä ja Vestia Oy:tä hyödyntämällä niiden toiminnasta syntynyttä materiaalia ja tuottamalla energiaa osaltaan myös niiden käyttöön, Vesikolmio Oy:n tai Vestia Oy:n toiminnan harjoittamisen edellytyksenä ei ole hankinnan kohteena olevan biokaasulaitoksen rakentaminen. Lisäksi, vaikka biokaasulaitoksen toiminta palvelee osaltaan myös yleisen edun mukaisia tarpeita esimerkiksi tehostamalla alueen jätevirtojen käsittelyä ja vähentämällä päästöjä, Bio-VV Oy on saadun selvityksen perusteella perustettu taloudellisten perusteiden pohjalta.

Markkinaoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että vaikka Bio‑VV Oy on kokonaan sellaisten tahojen omistuksessa, jotka toiminnassaan tyydyttävät yleisen edun mukaisia tarpeita, Bio-VV Oy:tä ei ole perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita eikä sen toiminnalla ole sellaista yleisen edun mukaista tarkoitusta, jolla ei olisi teollista tai kaupallista luonnetta. Bio-VV Oy ei siten täytä hankintalain mukaisen julkisoikeudellisen laitoksen määritelmää. Koska Bio-VV Oy ei esitetyn selvityksen perusteella ole myöskään saanut hankintayksiköltä hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta, kysymyksessä ei siten ole hankintalain 5 §:n mukainen hankintayksikkö, eikä hankintalakia sen 6 §:n 1 momentin mukaisesti sovelleta valituksenalaiseen hankintaan.

Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla Bio-VV Oy:n nyt kysymyksessä olevaan hankintaan ei sovelleta erityisalojen hankintalakia tai hankintalakia. Valitus on näin ollen jätettävä markkinaoikeuden toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Erityisalojen hankintalain 128 §:n nojalla sovellettavan hankintalain 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95–101 §:ssä säädetään, ei kuitenkaan 95 §:n 3 momenttia.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Bio-VV Oy on julkaissut kyseessä olevasta hankinnasta erityisalojen hankintailmoituksen ja liittänyt valituksenalaiseen päätökseensä valitusosoituksen asian saattamiseksi markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Kun otetaan huomioon, että Suomen Biovoima Oy on valittanut markkinaoikeuteen valituksenalaiseen päätökseen sisältyneen valitusosoituksen mukaisesti ja kysymys hankintalainsäädännön soveltamisesta on noussut esiin vasta markkinaoikeudessa, markkinaoikeus katsoo, että pääasian lopputuloksesta huolimatta olisi kohtuutonta, jos valittaja joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Tämän vuoksi Bio-VV Oy on velvoitettava korvaamaan Suomen Biovoima Oy:n määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Sen sijaan Bio-VV Oy saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus jättää Suomen Biovoima Oy:n valituksen tutkimatta pääasian osalta.

Markkinaoikeus velvoittaa Bio-VV Oy:n korvaamaan Suomen Biovoima Oy:n oikeudenkäyntikulut 3.460 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Bio-VV Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Muutoksenhaku

Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista annetun lain 128 §:n nojalla sovellettavan julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Pertti Virtanen sekä markkinaoikeustuomarit Pasi Yli-Ikkelä ja Eeva Tiainen.

Huomaa

Päätöksestä on valitettu. Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.