Asian tausta

Puolustusvoimien logistiikkalaitos (jäljempänä myös hankintayksikkö) on hankintailmoitusta julkaisematta neuvotellut Ruotsin puolustusmateriaalivirasto FMV:n ja Sako Oy:n kanssa Suomen ja Ruotsin yhteisen käsiaseperheen hankintaa koskevan puitesopimuksen (Framework Agreement regarding Small Arms Family) ehdoista.

Suomen puolustusministeri on 16.3.2023 tekemällään hankintapäätöksellä päättänyt hyväksyä edellä mainitun puitesopimuksen, valtuuttaa Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen johtajan tai hänen määräämänsä henkilön allekirjoittamaan puitesopimuksen ja hankkia sopimukseen kuuluvat ja päätöksessä tarkemmin kuvatut testiaseet Sako Oy:ltä. Päätöksestä käy ilmi, että puitesopimuksen kesto on kymmenen vuotta, minkä jälkeen sopimus voi jatkua kolmen seitsemän vuoden optiokauden ajan aina 31.12.2053 saakka. Edelleen päätöksessä on todettu, että Puolustusvoimien logistiikkalaitos saa tehdä Sako Oy:n kanssa hankinnan kohdetta koskevan hankintasopimuksen mainitun puitesopimuksen ehdoin vuosille 2023–2026.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on asiassa esitetyn selvityksen perusteella ylittänyt kansallisen kynnysarvon.

Puitesopimus on allekirjoitettu 27.3.2023.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Heckler & Koch GmbH on vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksun, määrää hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen ja määrää hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Puolustusvoimat korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 174.271,25 eurolla, lisättynä markkinaoikeuden oikeudenkäyntimaksua vastaavalla määrällä, viivästyskorkoineen.

Valittaja on vaatinut edelleen, että markkinaoikeus myöntää asiassa käsittelyluvan.

Vielä valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus pyytää Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisun Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä SEUT) 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinnasta.

Perustelut

Hankintayksikkö ei ole julkaissut tekemästään käsiaseperheen aseiden hankinnasta hankintailmoitusta vaan se on ilmoittanut tehneensä päätöksen käsiaseiden hankkimisesta yhdeltä toimittajalta. Hankintayksikkö ei ole julkaissut myöskään suorahankintailmoitusta. Hankintayksikön esittämät SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaiset perusteet suorahankinnalle eivät ole täyttyneet asiassa eikä hankintayksikkö ole esittänyt hyväksyttäviä perusteluita sille, miksi hankintaa ei ole kilpailutettu hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden tekemien rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY (jäljempänä puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivi) mukaisesti.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamiselle on asetettu poikkeuksellisen tiukat edellytykset, ja vastaavia hankintoja on säännönmukaisesti kilpailutettu muualla Euroopassa.

Euroopan komissio on nimenomaisesti todennut, etteivät teolliset ja taloudelliset edut ole peruste SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen poikkeuksen käytölle.

Euroopan komissio on antanut tiedonannon (KOM (2006) 779 lopullinen) SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisesta puolustushankintoihin. Tiedonannossa edellytykset artiklan soveltamiselle on jaettu neljään osatekijään. Artiklan soveltamisen tarpeellisuutta koskevan osatekijän perusteella hankintayksikön olisi tullut näyttää, ettei sillä ole ollut muuta vaihtoehtoa valtion keskeisten turvallisuusetujen turvaamiselle kuin hankinnan kilpailuttamatta jättäminen ja suorahankinnan tekeminen tehdyssä laajuudessa vuoteen 2053 asti. Suorahankinnassa on ollut kysymys tavanomaisista käsiaseista, joiden markkinoilla on ollut runsaasti kilpailua ja tarjontaa.

Huoltovarmuusnäkökohdat eivät ole edellyttäneet hankinnan toteuttamista suorahankintana Sako Oy:ltä, vaan huoltovarmuusvaatimukset olisi voitu täyttää vähemmän rajoittavilla toimilla kuten sopimusehdoilla ja kilpailutettavan kohteen vaatimuksilla. Pelkästään se, että tuotteet ovat olleet tarpeellisia valtion keskeisten turvallisuusetujen suojaamiseksi, ei ole tehnyt kilpailuttamatta jättämisestä välttämätöntä.

Perusteettomassa SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisessa on ollut kysymys vakavasta unionin oikeuden rikkomisesta.

Vastine

Vaatimukset

Puolustusvoimat on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 48.262,50 eurolla viivästyskorkoineen.

Puolustusvoimat on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valittajan vaatimuksen ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan unionin tuomioistuimelta.

Perustelut

Hankinnassa on ollut kysymys julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain (jäljempänä puolustus- ja turvallisuushankintalaki) mukaisesta kansallisia menettelyjä noudattaen tehdystä hankinnasta. Hankinta on täyttänyt SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaiset Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä asetetut edellytykset Suomen kansallisten turvallisuusetujen kattavan arvioinnin perusteella. Suomen valtion keskeisten turvallisuusetujen ja niiden turvaamiseksi tarpeellisten toimenpiteiden arviointi on kuulunut Suomen valtion toimivaltaan eikä niiden arviointi voi olla oikeudenkäynnin kohteena.

Puolustusvoimat on tehnyt arvion keskeisistä turvallisuuseduista sisäisten ohjeidensa mukaisesti ja noudattaen Euroopan komission tulkitsevassa tiedonannossa (KOM(2006 779) lopullinen) esitettyä arviointia.

Hankinnan kohteena olevat tavarat ovat olleet Euroopan unionin yhteisen puolustustarvikeluettelon mukaisia tavaroita, joiden käyttötarkoitus on ollut nimenomaan sotilaallinen. Hankinnan kohteena olevat aseet ovat siten luonteensa puolesta kuuluneet SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisalaan.

Suomen valtion sotilaalliseen huoltovarmuuteen ja kriittisiksi suorituskyvyiksi määriteltyihin teknologia-alueisiin liittyvät keskeiset kansalliset turvallisuusedut ovat edellyttäneet vetoamista SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaiseen poikkeukseen. Turvallisuusetujen arvioinnissa on tullut ottaa huomioon Suomen turvallisuusetujen erityispiirteet sekä tähän arviointiin vaikuttava sääntely.

Hankintaan liittyvä Suomen keskeinen turvallisuusetu on sotilaallinen huoltovarmuus eli Puolustusvoimien toimintakyvyn kannalta välttämättömien resurssien ja niihin liittyvien teknisten järjestelmien ylläpidon ja huollon turvaaminen poikkeusolojen ja niihin verrattavissa olevien häiriöiden varalta. Hankinta on kohdistunut yhteen keskeisimmistä maavoimien asejärjestelmistä eli käsiaseisiin. Suomessa on säilytettävä riittävä puolustusteollinen kapasiteetti eli kotimainen tuotantokyky, mikä tässä tapauksessa on edellytys myös riittävän huolto-, korjaus- ja modifiointikyvyn säilyttämiselle.

Hankintapäätöksen ja hankintaan liittyvien keskeisten turvallisuusetujen välillä on ollut yhteys. Puolustusvoimilla on harkintavaltaa sen suhteen, milloin maanpuolustukseen, valtion turvallisuuteen tai huoltovarmuuteen liittyvät edut edellyttävät hankinnan toteuttamista suorahankintana. Keskeinen arviossa vaikuttava tekijä on ollut se, että rauhan aikana kotimaahan rakennettu käsiaseiden tuotantokyky mahdollistaa myös käsiaseiden nopean lisätuotannon poikkeusoloissa. Toimittajaksi valittu Sako Oy on ainoa Suomessa toimiva käsiaseiden teollinen valmistaja, jolla on tarvittava ja riittävä vuosittainen valmistuskapasiteetti Suomen ja Ruotsin yhteisen vaatimusmäärittelyn täyttävälle rynnäkkökiväärille.

Hankintaa ei ole ollut mahdollista toteuttaa nyt tehtyä vähemmän rajoittavalla tavalla. Puolustus- ja turvallisuushankintalaki sinänsä mahdollistaa huoltovarmuutta koskevien vaatimusten asettamisen, mutta puolustus- ja turvallisuushankintalaissa ei kuitenkaan esimerkiksi ole mahdollistettu sitä, että tuotantolinjat ja toimitusketjut voitaisiin velvoittaa sijoittamaan Suomeen. Puolustus- ja turvallisuushankintalain esitöissä on johdonmukaisesti katsottu, että huoltovarmuuteen liittyvät keskeiset turvallisuusedut voivat edellyttää kansallisen tuotantokyvyn ylläpitämistä. Toimittajan tehtaiden fyysinen sijainti muussa valtiossa olisi poikkeusolojen tarpeet huomioon ottaen käsiaseiden tuotannon, viankorjauksen ja huollon näkökulmasta jo logistisesti Suomen keskeisten turvallisuusetujen vastaista. Hankinnan toteuttaminen EU-tasoisena julkisena kilpailutuksena olisi aiheuttanut todellista, erityistä ja vakavaa vaaraa sotilaallisille eduille. Ulkomaisiin tuotantoketjuihin nojautuminen olisi merkinnyt käytännössä myös vieraiden valtioiden myöntämiin vientilupiin nojautumista. Ukrainan sota samoin kuin Suomen omat historialliset kokemukset ovat osoittaneet, että ulkomainen aseapu ei käytännössä ole luotettavuudeltaan samaa tasoa kuin kansallinen tuotanto-, integraatio- ja huoltokyky.

Hankinta on suunniteltu kaksivaiheiseksi. Hankinnan ensimmäisessä vaiheessa tarkoituksena on ollut testiaseiden hankinnalla tuottaa tietoa käsiaseperheen suunnitteluun. Hankinnan toisessa vaiheessa koko Puolustusvoimien käsiaseperhe on ollut tarkoitus päivittää nykyaikaiseksi ja NATO-yhteensopivaksi. Hankintasopimuksen pitkä kesto optioineen on perustunut hankinnan luonteeseen ja perusteltuun tarpeeseen. Koko kenttäarmeijan varustaminen rynnäkkökivääreillä kesti edellisellä kerralla noin 30 vuotta. Puolustushankinnoissa järjestelmien elinkaari on tyypillisesti hyvin pitkä.

Valittajan ei ole mahdollista osoittaa, että sillä olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu, joten hyvitysmaksu ei voi tulla kysymykseen. Myöskään tehottomuusseuraamuksen määrääminen ei asiassa ole mahdollista, koska kysymys on ollut valtion turvallisuusetujen kannalta olennaisesta puolustushankkeesta. Seuraamusmaksukaan ei voi tulla kysymykseen, sillä tehottomuusseuraamuksen määrääminen ei edellä todetulla tavalla ole mahdollista.

Vastaselitys

Valittajan mukaan hankintayksikkö on poikkeuksellisen merkittävästi kaventanut Euroopan unionin sisämarkkinoita yhden valmistajan eduksi. SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan poikkeusta tulee tulkita suppeasti. Se, että kysymys on ollut keskeisestä asejärjestelmästä, ei kuitenkaan ole tehnyt asejärjestelmästä sellaista, että se on pitänyt hankkia nimenomaan Sako Oy:ltä.

Valittajayhtiö on käsiaseiden viiden suurimman valmistajan joukossa koko maailmassa, ja se on toimittanut vastaavia asejärjestelmiä Euroopan unionin jäsenvaltioihin ja muihin maihin. Vaikka hankintatarve on hankintayksikön päätettävissä, on vastaavat asejärjestelmät kilpailutettu muualla Euroopan unionin alueella puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin mukaisesti.

Puitesopimuksen mukaan hankinnassa on ollut kysymys myös lukuisten siviiliorganisaatioiden ei-sotilaallisista hankinnoista, joiden osalta hankinnassa ei ole ollut kysymys Puolustusvoimien puolustushankinnasta. SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohta rajoittuu ainoastaan laitteisiin, jotka on kehitetty ja valmistettu erityisesti sotilaallisiin tarkoituksiin. Ei-sotilaalliseen käyttöön tarkoitettujen varusteiden hankinnat on kilpailutettava. Siviiliorganisaatioiden suorahankintoja ei voi perustella puolustushankinnoilla ja sotilaallisella huoltovarmuudella.

Puitesopimuksen mukaan sopimuksen tosiasiallinen laajuus on ollut täsmentymätön ja se on voinut laajentua huomattavasti ilmoitetusta. Puitesopimuksen kesto on ollut kymmenen vuotta ja sen jälkeen kolme seitsemän vuoden optiokautta. Puitesopimuksen perusteella hankinta on voitu tehdä pitkään puitesopimuksen päättymisen jälkeenkin, eikä puitesopimuksen päättyminen ole vaikuttanut puitesopimuksen perusteella tehtyjen hankintasopimusten voimassaoloon. Hankinnalle ei myöskään ole asetettu enimmäisarvoa. Hankinta on voinut lisäksi laajentua siten, että siihen on voinut liittyä muita valtioita Suomen ja Ruotsin lisäksi.

Puitesopimus ei ole taannut sitä, että aseet ja niiden osat valmistetaan Suomessa koko sopimuskauden ajan. Puitesopimuksen mukaan tuotteet on ollut tarkoitus valmistaa Ruotsin ja/tai Suomen alueella eikä siten ole velvoittanut aseiden valmistukseen vain Suomessa. Osapuolet ovat lisäksi voineet sopia tästä toisin. Ottaen huomioon, että Sako Oy on ulkomaisen yhtiön omistama, on ollut mahdollista ja jopa todennäköistä, että kyseisten aseiden osat valmistetaan puitesopimuksen mahdollistamalla tavalla Suomen ulkopuolella.

Hankintayksikkö ei ole tekemillään suorahankinnoilla poikennut vain puolustus- ja turvallisuushankintalain säännöksistä vaan myös EU-oikeuden sääntelystä. Kansallisesta lainsäädännöstä ei ole löydettävissä suorahankintaperustetta eikä sen perusteella ole voinut poiketa EU:n sääntelystä.

Suorahankinta on ollut myös puolustus- ja turvallisuushankintalain kansallisten säännösten vastainen. Hankintayksikkö ei ole käyttänyt hyväksi kilpailuolosuhteita, eikä se ole edes pyrkinyt toteuttamaan tarjouskilpailua. Koska suorahankinta on ollut lainvastainen, hankintayksikkö on määrättävä maksamaan valittajalle hyvitysmaksu.

Lisävastine

Puolustusvoimat on lisävastineessaan esittänyt, että markkinaoikeudella on toimivalta tutkia, onko hankinnassa ollut peruste suorahankinnan tekemiselle SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella. Koska peruste on ollut olemassa, valitus tulee hylätä tällä perusteella. Valittajalla ei ole intressiä saada ratkaisua asiassa siltä osin kuin kysymys on siitä, millä tavoin hankinta on toteutettu SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla puolustus- ja turvallisuushankintalain kansallisia säännöksiä noudattaen.

Ennakkoratkaisun pyytämiselle Euroopan unionin tuomioistuimelta ei ole tarvetta, koska se on jo antanut oikeuskäytännössään kaiken tarpeellisen ohjauksen, jota asian ratkaiseminen markkinaoikeudessa edellyttää.

Valittajan Ruotsissa tekemällä valituksella ei ole merkitystä asian arvioinnissa markkinaoikeudessa.

Sen lisäksi, että suorahankinta on ollut mahdollinen SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella, ei puolustus- ja turvallisuushankintalakia sovelleta myöskään puolustus- ja turvallisuushankintaan, joka liittyy vähintään kahden Euroopan talousalueen valtion yhteiseen uutta tuotetta koskevaan tutkimus- ja kehittämishankkeeseen, eikä hankintaan, joka on tehty tämän tuotteen elinkaaren myöhemmissä vaiheissa. Hankinta on täyttänyt myös tämän puolustus- ja turvallisuushankintalain mukaisen poikkeusperusteen.

Tehdyn hankinnan taustalla on ollut Suomen ja Ruotsin välinen poikkeuksellisen tiivis puolustusyhteistyöjärjestely (FISE). Tarkoituksena on erityisesti ollut saavuttaa nopein mahdollinen lisätuotantokyky Suomen ja Ruotsin alueella, modifioinnin ja huollon nopein mahdollinen vasteaika Suomen ja Ruotsin alueella, käsiaseiden ristiin käyttö koulutuksessa ja operatiivisessa käytössä sekä Suomen ja Ruotsin yhteinen ampumatarvikelogistiikka Suomen ja Ruotsin alueella. Molemmat valtiot ovat katsoneet nämä seikat keskeisten turvallisuusetujensa alaan kuuluviksi.

Yhteistyö on johtanut puitesopimuksen allekirjoitukseen Sako Oy:n kanssa. Puitesopimus on allekirjoitettu 27.3.2023. Hankintakokonaisuudessa on ollut kysymys Suomen ja Ruotsin välisestä tutkimus- ja kehittämishankkeesta, jonka tavoitteena on ollut uuden tuoteperheen kehittäminen. Suomen ja Ruotsin välinen järjestely on käytännössä molempiin suuntiin toimiva huoltovarmuussilta Pohjanlahden yli. Järjestelyn tavoitteiden toteuttamiseksi on päädytty siihen, että SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohtaan vetoaminen on ollut keskeisten turvallisuusetujen suojaamisen näkökulmasta välttämätöntä.

Suorahankinta olisi ollut mahdollinen myös tutkimus- ja kehittämishanketta koskevalla suorahankintaperusteella. Kahden yhtäaikaisen poikkeuksen soveltuessa on suorahankinta päätetty perustella nimenomaan SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella, koska hankintaan liittyviä huoltovarmuustekijöitä on pidetty erityisen painavana perusteena.

Asiassa ei ole erimielisyyttä siitä, että SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamista on pidettävä poikkeuksellisena toimenpiteenä, artiklan soveltamisalaa on tulkittava suppeasti ja artiklan käytännön soveltumisen tulee perustua tapauskohtaiseen arvioon soveltamisen välttämättömyydestä.

Jokainen jäsenvaltio, kuten tässä tapauksessa Suomi ja Ruotsi, on saanut määrittää itse omat keskeiset turvallisuusetunsa ja arvioida sen, onko hankintasäännöksistä poikkeaminen yksittäistapauksessa tarpeen näiden keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseksi. Asian arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, miten muut unionin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet käsiasehankinnat tai määritelleet turvallisuusetunsa. Suomen maantieteellinen sijainti sekä suorituskyky, jota Suomen valtion sotilaallisten etujen turvaaminen suomalaisen maanpuolustuksen ratkaisut huomioon ottaen vaatii, poikkeaa muista unionin jäsenvaltioista. SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltaminen keskeisten turvallisuusetujen vuoksi perustuu Puolustusvoimien omaan arvioon hankinnan kohteen ja siihen kohdistuvien vaatimusten kriittisyydestä. Merkittävä painoarvo on annettava myös sille, että hankintamenettely on osa järjestelyä, joka syventää Suomen ja Ruotsin sotilaallista yhteistyötä ja turvaa maiden yhteistä huoltovarmuutta kaikissa oloissa.

Ulkomaiset toimitukset eivät käytännössä voi turvata huoltovarmuutta vastaavalla tavalla kuin kotimainen tuotanto- ja ylläpitokyky, jolloin Suomen valtiolla on mahdollisuus myös suoraan vaikuttaa poikkeusolojen tuotantoon ja viankorjaukseen. Esillä olevan hankinnan kohde on strategiselta merkitykseltään sillä tavoin keskeinen maanpuolustukselle, että riippuvuus toisen valtion myöntämästä vientiluvasta vaarantaisi Suomen valtion keskeisiä turvallisuusetuja poikkeusoloissa, kriisin ja sodan aikana.

Hankintapäätös on koskenut vain Puolustusvoimien sotilaalliseen käyttötarkoitukseen tulevia hankintoja. Puolustusvoimat ei ole hankkinut eikä sillä ole ollut toimivaltaa hankkia hankinnan kohteena olevia käsiaseita muille organisaatioille kuin itselleen. Puitesopimuksen mahdollisina käyttäjinä on myös muita viranomaistahoja kuin Puolustusvoimat, koska suomalaisesta maanpuolustusratkaisusta johtuen muillakin viranomaisilla on lain nojalla poikkeusoloissa maanpuolustukseen liittyviä tehtäviä. Myös muiden viranomaisten hankinnoissa voi olla kyse puolustushankinnoista, kun ne liittyvät suoraan maanpuolustukseen. Puitesopimusta ei ole ollut tarkoitus käyttää siviilitarkoituksiin tehtäviin hankintoihin eikä Puolustusvoimat tee puitesopimuksessa mainituille viranomaisille hankintoja. Kyseiset viranomaiset voivat tehdä itse puitesopimuksen perusteella hankintoja, jos niillä on puitesopimuksen käyttämiselle riittävät oikeudelliset perusteet. Siltä osin kuin muut viranomaiset suorittavat maanpuolustuksen kannalta relevantteja tehtäviä, on huoltovarmuuden ja käytännön syistä maanpuolustuksen intressissä, että tässä tarkoituksessa toimivien viranomaisten aseistus olisi mahdollisimman yhdenmukaista.

Puitesopimuksen pituus tai laajuus eivät ole merkityksellisiä valittajan oikeusaseman kannalta. SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisiin hankintoihin sovellettavat puolustus- ja turvallisuushankintalain säännökset eivät sisällä rajoituksia puitesopimuksen pituudelle. Ennakoitu sopimuskausi ei ole ollut kriittisille suorituskykyhankinnoille poikkeuksellinen. Puitesopimus mahdollistaa tutkimus- ja kehittämishanketta koskevan poikkeuksen vuoksi yhteistyöhön liittymisen uusillekin osapuolille joko uuden tuotteen tutkimus- ja kehittämisvaiheen aikana tai sen jälkeen.

Aseiden valmistusmaa on Suomi ja valmistaja Sako Oy. Sopimusta valmisteltaessa on kuitenkin otettu huomioon, että vaikka kyseessä olevat käsiaseet valmistetaan Suomessa, on silti perusteltua pyrkiä siihen, että esimerkiksi huoltojärjestelmän vasteajasta saadaan mahdollisimman lyhyt kummallekin maalle, jolloin voi olla perusteltua, että huoltojärjestelmä on olemassa molemmissa maissa ja sitä voidaan tarvittaessa myös käyttää ristiin.

Suorahankinnan tekeminen on perustunut puolustus- ja turvallisuushankintalain 69 §:n 3 momenttiin.

Hankinnan kohteena ei ole täysin tavanomainen ase, vaan kyse on yhteisen tutkimus- ja kehittämishankkeen osana syntyneestä, pohjoisiin oloihin erityisesti suunnitellusta käsiaseesta.

Mikäli markkinaoikeus vastoin edellä todettua katsoisi hankintamenettelyn olleen joltain osin virheellinen, seuraamusten määrääminen vaarantaisi valtion turvallisuusetujen kannalta olennaisen puolustushankkeen toteutumisen ja haittaisi merkittävällä tavalla Suomen ja Ruotsin välistä puolustusyhteistyötä. Markkinaoikeus ei voi määrätä tehottomuusseuraamusta, jos sen seuraukset vaarantaisivat vakavasti valtion turvallisuusetujen kannalta olennaisen puolustus- tai turvallisuushankkeen toteuttamisen. Valtion turvallisuusedut ovat etusijalla kaikkiin muihin puolustus- ja turvallisuushankintalain periaatteisiin nähden.

Kuultavan lausunto

Sako Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 28.732,50 eurolla viivästyskorkoineen.

Sako Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valittajan vaatimuksen ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan unionin tuomioistuimelta.

Hankinnassa on ollut kysymys Euroopan unionin yhteisen puolustustarvikeluettelon mukaisen nimenomaan sotilaalliseen käyttöön tarkoitetun ja kehitetyn aseperheen hankinnasta tarpeistoineen testikäyttöön. Hankinnan taustalla on ollut poliittisesti asetettu päämäärä syventää Suomen ja Ruotsin välistä puolustusyhteistyötä, minkä johdosta on käynnistetty tutkimus- ja kehityshanke pohjoisiin oloihin sopivan yhteisen käsiaseperheen hankkimiseksi. Tarkoituksena on ollut turvata huoltovarmuus kaikissa oloissa. Tämä on edellyttänyt sitä, että käsiaseperheen tuotantolinja ja huolto ovat sijainneet valtion alueella siten, että puolustustilalain 17 §:n soveltaminen on ollut mahdollista.

Hankinta on täyttänyt SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan edellytykset. Suomen ja Ruotsin viranomaiset ovat määritelleet SEUT:n mukaisesti ja sopimuksen salliman harkinnan perusteella, että hankinta on ollut kansallisen turvallisuuden alaan kuuluva, eikä se näin ollen tule arvioitavaksi muiden oikeussääntöjen mukaisesti. Hankinta olisi voitu toteuttaa suorahankintana myös sillä perusteella, että se on puolustus- ja turvallisuushankintalain mukainen tutkimus- ja kehityshanke.

SEUT 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti kansallinen turvallisuus säilyy yksinomaan kunkin jäsenvaltion vastuulla. Suorahankinnan kohteena on ollut SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen nimenomaan sotilaalliseen käyttöön tarkoitettujen ja kehitettyjen aseiden tuotanto tai kauppa. Kyseessä on ollut hankinta, joka on palvellut valtion keskeisten turvallisuusetujen turvaamista.

Hankinnassa on ollut kysymys Suomen keskeisimmän puolustushaaran eli maavoimien taistelijan tärkeimmästä taisteluvälineestä eli rynnäkkökivääreistä sekä niihin liittyvistä varaosista ja huollosta. Ilman huoltovarmuuden turvaamista Puolustusvoimien ydintehtävä eli vaikuttaminen ei olisi tehokasta kaikissa oloissa.

Hankintapäätös on perustunut valtioneuvoston Suomen puolustuksen teknologisen ja teollisen perustan turvaamisesta annetussa päätöksessä määriteltyihin huoltovarmuudelle asetettuihin keskeisiin vaatimuksiin.

Hankintayksikkö on tehnyt suorahankinnan Euroopan unionin tuomioistuimen SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamiselle antamien edellytysten mukaisesti. Keskeiset turvallisuusedut ovat olleet unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla todellisia ja tarkoin määriteltyjä. Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa on korostanut varautumisen ja huoltovarmuuden merkitystä. Maavoimien keskeisimpiä taisteluvälineitä ja niihin kuuluvia osia tulee pystyä valmistamaan tarvittavassa laajuudessa kaikissa olosuhteissa Suomessa.

Asiassa ei ole tarpeen pyytää ennakkoratkaisua Euroopan unionin tuomioistuimelta.

Puitesopimuksen mukaan suorahankinnan kohteena olleet käsiaseperheen tuotteet ja varaosat on tullut pystyä kaikissa oloissa valmistamaan ja huoltamaan Suomessa. Sako Oy on rakentanut tehtaalleen Riihimäelle tuotantokapasiteetin suorahankinnan kohteena olevia tuotteita varten. Valittajan esittämä epäilys siitä, että nyt hankittavia tuotteita valmistettaisiin maailmanlaajuisesti, on perusteeton.

Muut kirjelmät

Valittaja on 24.11.2023 antamassaan lausumassa esittänyt, että Sako Oy ei tällä hetkellä valmista rynnäkkökiväärejä vaan on valmistanut niitä viimeksi 1990-luvulla. Koska Sako Oy:n menestyminen kilpailutuksessa ei olisi ollut varmaa, on hankinta päätetty ohjata suorahankinnalla Sako Oy:lle.

Hankintayksikkö olisi voinut asettaa tarjouspyyntöasiakirjoissa huoltovarmuutta, toimitusaikaa ja hintaa koskevia vaatimuksia ja vertailuperusteita. Näin ollen hankintaan tai huoltovarmuuteen liittyvät seikat eivät olisi estäneet hankintayksikköä järjestämästä tarjouskilpailua. Muut valmistajat olisivat voineet sitoutua kotimaiseen tuotantoon laajemmin kuin ulkomaisessa omistuksessa oleva Sako Oy on puitesopimuksessa sitoutunut. Sako Oy:llä ei ole omaa rynnäkkökiväärituotantoa ja puitesopimuksen perusteella on ollut mahdollista, että rynnäkkökiväärit ja niiden osat valmistetaan Sako Oy:n omistajan tehtaissa muualla kuin Suomessa. Muut valmistajat olisivat todennäköisesti olleet kiinnostuneita tekemään tehdasinvestointeja Suomeen ottaen huomioon, että myös Sako Oy on vasta suunnittelemassa uutta tehtaan laajennusta.

Hankintayksikön puolesta on vasta markkinaoikeudessa vedottu tutkimus- ja kehityshanketta koskevaan suorahankintaperusteeseen. Hankintapäätöksessä ei ole viitattu tutkimus- ja kehityshanketta koskevaan perusteeseen eikä myöskään puitesopimuksessa ole mainittu kyseistä suorahankintaperustetta. Hankintayksikkö ei ole esittänyt, että tutkimus- ja kehittämishankkeesta olisi tehty ehdottomana edellytyksenä oleva ilmoitus Euroopan komissiolle. Poikkeuksen soveltamisen edellytyksenä on, että kaksi jäsenvaltiota toteuttavat uuden tuotteen ja se koskee suuria valtioiden yhteistyöohjelmia. Hankintayksikön esittämän perusteella kysymys on ollut olemassa olevan tuoteperheen mukauttamisesta ja räätälöinnistä, mikä ei ole kuulunut poikkeuksen soveltamisalaan. Hankintayksikkö ei ole myöskään osoittanut, että testiaseet valmistettaisiin kokonaisuudessaan Sako Oy:n tehtaalla Suomessa. Ainakaan perusteita vuoteen 2053 ulottuvalle suorahankinnalle ei ole ollut.

Asiassa ei ole ollut oikeudellisia perusteita puitesopimuksessa mainittujen siviiliorganisaatioiden suorahankinnoille. Kyseiset organisaatiot ovat vakiintuneesti kilpailuttaneet hankintansa. Velvollisuus antaa Puolustusvoimille lain nojalla virka-apua ei tee mainituista organisaatioista sotilaallisia organisaatioita eikä niiden hankinnoista puolustushankintoja.

Tehottomuusseuraamuksen määrääminen ei vaaranna olennaisen puolustus- ja turvallisuushankkeen toteuttamista. Se, että hankinnassa on ollut kysymys keskeisestä asejärjestelmästä, ei ole tehnyt asejärjestelmästä sellaista, että se olisi pitänyt hankkia Sako Oy:ltä. Myös muut valmistajat olisivat voineet sitoutua Suomen puolustuskykyyn, kansalliseen turvallisuuteen, huoltovarmuuteen ja tietoturvallisuuteen liittyviin vaatimuksiin. Muut valmistajat olisivat voineet taata nopeammat toimitukset ja sitoutua kotimaiseen tuotantoon.

Puolustusvoimat on 11.12.2023 antamassaan lausumassa esittänyt, että huoltovarmuuden turvaamiseksi hankintaa ei ole ollut mahdollista toteuttaa muulla tavalla. Hankinta rinnastuu erääseen toiseen sotalaivojen kansallista tuotanto- ja ylläpitokykyä koskevaan hankintaan. Myös tässä toisessa hankinnassa kansallisen tuotantokyvyn ja osaamisen ylläpidon on katsottu olleen niin kriittistä poikkeusolojen huoltovarmuuden kannalta, että hankinta on suoritettu kansallisena suorahankintana SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella kotimaiselta telakalta. Vaikka kansainvälinen kilpailu olisi saattanut tuottaa joitain kilpailutuksella saavutettavia etuja, kansalliset turvallisuusintressit ovat edellyttäneet hankinnan tekemistä kotimaiselta toimittajalta.

Hankinnan sopimuskauden pituus on ollut perusteltu. Hankinnan kohteena olleen järjestelmän elinkaari on useita vuosikymmeniä. Tarkoituksena on, että koko Suomen laaja reservi koulutetaan järjestelmän käyttöön. Puolustusjärjestelmiä ei lähtökohtaisesti kilpailuteta uudelleen kesken niiden elinkaaren.

Muiden valtioiden viranomaisten kilpailutetut asehankinnat ovat olleet hankintayksikön tekemään hankintaan nähden pienehköjä hankintoja ja vertailukohdiltaan virheellisiä.

Hankintayksikön ja Sako Oy:n välinen sopimus ei mahdollista käsiaseperheen valmistamista Sako Oy:n emoyhtiön muissa tuotantolaitoksissa Suomen tai Ruotsin ulkopuolella. Sako Oy:llä on kaikki tarvittava teknologinen tietämys ja valmistuskapasiteetti Suomessa.

Vaikka hankinta on toteutettu soveltaen SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista poikkeusperustetta, olisi hankinta ollut mahdollista toteuttaa myös muiden vaihtoehtoisten poikkeusperusteiden nojalla. Koska hankinta on toteutettu kuitenkin ensisijaisesti SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella, hankinnan menettelyä ja perusteluita ei ole tehty tutkimus- ja kehittämishanketta koskevan poikkeusperusteen mukaisesti.

Hankinnassa on ollut kysymys puhtaasti puolustushankinnoista. Suomen maanpuolustus perustuu kokonaisratkaisuun, jossa myös muilla viranomaisilla on maanpuolustukseen liittyviä tehtäviä. Näin ollen sopimusjärjestelyin on ollut tarkoitus varautua siihen, että myös muille viranomaisille kuuluu poikkeusoloissa sotilaallisia tehtäviä. Hankintayksikkö ei ole tehnyt hankintoja muiden viranomaisten puolesta. Mikäli muut viranomaiset tekevät hankintoja puitesopimukseen perustuen, on kyseisten viranomaisten tehtävä itse mainitut hankinnat ja perusteltava ne. Hankinnan kohteena olevissa aseissa on ollut kysymys sotilaskäyttöön suunnitelluista aseista eivätkä ne ole olleet soveltuvia muuhun kuin sotilaskäyttöön.

Valittaja on 22.12.2023 antamassaan lausumassa esittänyt, että hankintayksikkö ei ole Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla perustellut poikkeamistaan perustamissopimuksen määräyksistä vaan se on ainoastaan viitannut keskeisiin turvallisuusetuihin. Hankintayksikön esittämät perusteet eivät ole vastanneet sitä, mitä jäsenvaltion olisi tullut esittää, jotta se olisi voinut jättää soveltamatta unionin oikeutta.

Hankinnalla on ollut suuri merkitys asevalmistajien välisessä kilpailussa. Myös muut asevalmistajat olisivat voineet siirtää tai rakentaa tuotantoaan Suomeen. Myös muilla asevalmistajilla olisi ollut mahdollista aloittaa tuotanto Suomessa. Kilpailuttamatta jättäminen on johtanut siihen, ettei Sako Oy:n emoyhtiölle voi tulla vastaavan kokoluokan kilpailevaa käsiaseiden valmistajaa Suomeen.

Sako Oy ei ole suomalaisessa omistuksessa, joten suorahankinnan perusteleminen kotimaisuusvaatimuksella ei ole ollut mahdollista. Vaikka Sako Oy:lla on asetehdas Suomessa, se ei ole valmistanut kyseisessä tehtaassa rynnäkkökiväärejä 25 vuoteen. Puolustusvoimilla on jo entuudestaan noin 200.000 ulkomaista rynnäkkökivääriä. Pelkästään se seikka, että Sako Oy:n tehdas sijaitsee Riihimäellä ja työllistää Suomessa, ei ole ollut riittävä peruste unionin oikeuden soveltamatta jättämiselle.

Sako Oy on päässyt määrittelemään itselleen edulliset sopimus- ja toimitusehdot, koska kilpailua ei ole järjestetty. Hankintayksikkö ei ole edellyttänyt Sako Oy:ltä tuotanto- ja ylläpitokykyä kaikissa oloissa eikä puitesopimus ole velvoittanut Sako Oy:tä suorahankinnan kohteena olevien käsiaseiden tuotantoon ja ylläpitoon kriisin kuten sodan aikana ylivoimaista estettä koskevan ehdon vuoksi.

Asiassa ei ole esitetty oikeudellisia perusteita muiden viranomaisten suorahankinnoille. Asiaa ei ole arvioitava toisin sillä perusteella, että hankintayksikkö ei ole tehnyt suorahankintoja muille viranomaisille tai sillä perusteella, että muiden viranomaisten tulisi tehdä ja perustella mahdolliset suorahankintansa itse. Puitesopimuksessa on nimenomaisesti sovittu, että myös muilla viranomaisilla on oikeus tehdä sopimuksia puitesopimuksen mukaisista tavaroista ja palveluista. Esimerkiksi Poliisihallitus on aiemmin kilpailuttanut asehankintojaan.

Asiassa ei ole esitetty, että käsillä olisi sellaisia yleiseen etuun tai valtion turvallisuusetuihin liittyviä pakottavia syitä, joiden vuoksi tehottomuusseuraamusta ei tulisi määrätä. Ottaen huomioon hankinnan aikataulu, hankintayksiköllä olisi hyvin aikaa järjestää kilpailutus ilman, että sillä olisi vaikutusta hankinnalle asetettuun aikatauluun. Taloudellista vahinkoa ei olisi pidettävä Sako Oy:lle kohtuuttomana, koska sen tuotantoa Suomessa ei ole edes aloitettu.

Puolustusvoimat on 11.1.2024 antamassaan lausumassa esittänyt, että sotilaallinen huoltovarmuus on edellyttänyt tuotantokyvyn säilyttämistä kotimaassa, minkä johdosta hankintasopimus on ohjattu kotimaiselle toimijalle eli Sako Oy:lle. Sako Oy on suomalainen osakeyhtiö, jonka pääkonttori sekä tuotantolinjat sijaitsevat Suomessa. Asian arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, kuuluuko Sako Oy kansainväliseen konserniin.

Sopimusjärjestely Sako Oy:n kanssa on ollut niin aukoton kuin se on voinut olla sodan kaltaisiin äärimmäisiin poikkeusoloihin varautumisessa.

Sako Oy:llä on ollut tarvittava osaaminen rynnäkkökivääreiden valmistamiseen viranomaisille eikä tuotanto tältä osin ole lakannut. Vaikka hankintayksiköllä on varastossaan muualla valmistettuja rynnäkkökiväärejä, ne eivät ole olleet aktiivisessa käytössä. Kotimainen aseiden tuotantokyky on välttämätöntä sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamiseksi.

Jokaisen EU-jäsenvaltion tehtävä on määritellä omat turvallisuusintressinsä. Suomen turvallisuusintressit poikkeavat Saksan teollisuuden ja geopoliittisen ympäristön intresseistä.

Hankintaa ei olisi voitu tehdä muutoin kuin yhdellä sopimuksella, koska kysymys on ollut korostetusti hankintayksikön maanpuolustuksen tarkoituksiin hankkimista aseista. Aseiden hankkiminen on katsottu tarpeelliseksi mahdollistaa myös muille viranomaisille, joilla voi olla maanpuolustuksellisia tehtäviä.

Puolustusvoimat on 18.1.2024 antanut lausuman.

Valittaja on 23.1.2024 antanut lausuman.

Markkinaoikeus on 19.2.2024 lähettämällään selvityspyynnöllä varannut valittajalle, Puolustusvoimille ja Sako Oy:lle tilaisuuden lausua käsityksensä muun ohella siitä, vastaavatko Valtioneuvoston turvallisuusympäristön muutosta koskevassa ajankohtaisselonteossa (VNS 1/2022 ) ja Valtioneuvoston huoltovarmuusselonteossa (Valtioneuvoston julkaisuja 2022:59) ilmenevät tiedot osapuolten käsitystä hankintamenettelyn aikana vallitsevasta ja hankinnan kannalta merkityksellisestä turvallisuustilanteesta sekä lausumaan käsityksensä siitä, mikä merkitys vallitsevalla turvallisuustilanteella on ollut SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan edellytysten täyttymisen tai täyttymättä jäämisen arvioinnin kannalta. Markkinaoikeus on lisäksi muun ohella pyytänyt osapuolia ilmoittamaan käsityksensä siitä, onko markkinaoikeuden lausumapyynnön liitteenä ollut luettelo vastannut SEUT 346 artiklan 2 kohdassa viitattua vuoden 1958 luetteloa merkityksellisiltä osin.

Puolustusvoimat on 8.3.2024 antamassaan lausumassa esittänyt, että markkinaoikeuden lausumapyynnössään viittaamat selonteot ovat kuvastaneet hankintamenettelyn kannalta merkityksellisen turvallisuustilanteen sellaisena kuin se on ollut ja tulee olemaan.

Turvallisuusympäristön muutokset ja sen aiheuttamat vaikutukset on otettu huomioon hankintaa valmisteltaessa. Suomen turvallisuusympäristön kannalta keskeisin epävakauttava tekijä on ollut Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa ja sen esittämät vaatimukset lähialueilla olevien valtioiden ulko- ja turvallisuuspoliittisen valinnanvapauden kaventamisesta.

Kriittisen materiaalin saatavauus on turvattava kotimaassa myös poikkeusoloissa. Valtioneuvoston antamissa selonteoissa on painotettu kansallisten kyvykkyyksien luomisen ja ylläpidon merkitystä esillä olevan kaltaisessa ja vastaavissa puolustushankinnoissa.

SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohtaan vetoamista vähäisemmät toimet eivät ole olleet uskottavia tai riittäviä turvaamaan Suomen keskeisiä turvallisuusetuja. Vastaaviin toimiin on ryhdytty myös muissa EU-maissa, vaikka maiden asema huoltovarmuuden kannalta on ollut vähemmän haavoittuva kuin Suomen.

SEUT 346 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vuoden 1958 luettelo on sinänsä voimassa oleva, mutta se on teknisessä ja teknologisessa mielessä jo kauan sitten vanhentunut. Nykyistä sotilasteknologiaa ei ole ollut olemassa luettelon laatimisen aikaan. Luetteloa ei kuitenkaan ole päivitetty ja käytäntönä on ollut, että sen tukena on käytetty päivitettävää EU:n yhteistä puolustustarvikeluetteloa.

Sako Oy on 8.3.2024 antamassaan lausumassa esittänyt, että turvallisuustilanne on vaikeutunut markkinaoikeuden viittaamissa selonteoissa esitetystä entisestään. Ukrainan sota on jatkunut jo kolmatta vuotta. Sodan luonne on osoittanut huoltovarmuuden turvaamiseen liittyvät merkittävät haasteet ETA-alueella sekä muun ohella perinteisten käsiaseiden ja ampumatarvikkeiden pitkäkestoisen ja laajamittaisen saatavuuden merkityksen sotamenestykselle. Laaja varautuminen tällaisten kaikkein välttämättömimpien hyödykkeiden osalta on tärkeää.

Hankinnan kilpailuttaminen ei olisi riittänyt varmistamaan riittävällä tavalla kansallista turvallisuutta. Koska kilpailuttamisen myötä sotilaallisen suorituskyvyn edellyttämän huoltovarmuuden toteutuminen olisi ollut epävarmaa, on hankinnan kilpailuttamatta jättäminen ollut oikeasuhtaista.

Valittaja on 12.3.2024 antamassaan lausumassa esittänyt, että markkinaoikeuden esille nostamat selonteot ovat sinänsä tietosisällöltään arvokkaita. Niistä ei ole kuitenkaan löydettävissä mitään sellaista, millä perusteella Puolustusvoimat voisi näyttää, ettei sillä ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin mainittu suorahankinta Sako Oy:ltä. Lisäksi tietyt hankinnan kohteena olleet testiaseet ja puitesopimuksen mukaiset aseet jäävät SEUT 346 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vuoden 1958 luettelon 1 kohdan nojalla kyseisen luettelon soveltamisalan ulkopuolelle, koska niiden kaliiperi on ollut alle 7 millimetriä. Näin ollen tehty suorahankinta on ollut lainvastainen jo tällä perusteella. Luettelossa mainittu kaliiperin koon rajoitus on koskenut kaikkia luettelon 1 kohdassa mainittuja kannettavia ampuma-aseita ja automaattiaseita. Euroopan neuvosto ei ole yksimielisesti Euroopan komission ehdotuksesta muuttanut luetteloa tai esittänyt siihen tehtävän muutoksia eikä luettelo siten ole vanhentunut. Mainittu luettelo on tyhjentävä ja sitä on tullut tulkita suppeasti. Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin johdanto-osan 10 kappale ei anna aihetta arvioida asiaa tältä osin toisin.

Hankintayksikön olisi kuitenkin tullut näyttää, ettei huoltovarmuutta ja turvallisuusetuja olisi voinut taata hankinta kilpailuttamalla. Hankintayksikkö olisi voinut velvoittaa tarjoajat kilpailemaan siitä, mikä tarjoajista olisi pystynyt esittämään huoltovarmuuden kannalta parhaan kokonaisuuden.

Hankintayksikkö ei ole vedonnut turvallisuustilanteen vuoksi asiassa kiireeseen. Kiiretilanteessa markkinoilla olisi tullut useita toimittajia, jotka olisivat voineet toimittaa aseet nopeassa aikataulussa.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohtaa voi soveltaa ainoastaan tilanteessa, jossa jäsenvaltio on tuonut konkreettisesti esiin normaalin hankintamenettelyn sille aiheuttamat turvallisuusuhat.

Valittaja on, markkinaoikeuden varattua sille tilaisuuden lausua Puolustusvoimien ja Sako Oy:n oikeudenkäyntikuluja koskevista vaatimuksista, 19.3.2024 antamassaan lausumassa muun ohella esittänyt, että SEUT 346 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vuoden 1958 luettelo on edelleen voimassa, eikä päivitettävällä EU:n yhteisellä puolustustarvikeluettelolla voida ohittaa sen määräyksiä.

Puolustusvoimat on 20.3.2024 antanut lausuman vain valittajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen johdosta. Tämä lausuma on annettu valittajalle tiedoksi.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on myönnetty käsittelylupa puolustus- ja turvallisuushankintalain 88 §:n 3 momentti huomioon ottaen.

Asiassa on valituksen johdosta ensin arvioitava, onko nyt kyseessä olevassa hankinnassa täyttynyt SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisen edellytykset ja onko hankintaan tullut soveltaa puolustus- ja turvallisuushankintalain 10 luvun (68–73 §) säännöksiä vai joitain muita hankintasäännöksiä. Tämän jälkeen on tarvittaessa arvioitava, onko hankintayksikkö menetellyt hankinnassaan siihen sovellettavien hankintasäännösten valossa virheellisesti.

Markkinaoikeus toteaa, että asiassa ei ole miltään osin arvioitavana Ruotsin viranomaisten menettely.

Ennakkoratkaisupyyntö

Heckler & Koch GmbH on vaatinut, että markkinaoikeus esittää Euroopan unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinnasta.

SEUT 267 artiklan perusteella unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun ohella perussopimuksen ja unionin toimielimen säädöksen tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esille jäsenvaltion tuomioistuimessa, tämä tuomioistuin voi, jos se katsoo, että kysymys on ratkaistava, jotta se voi antaa päätöksen, pyytää unionin tuomioistuinta ratkaisemaan sen.

Markkinaoikeus katsoo, ettei unionin tuomioistuimen jäljempänä mainittu oikeuskäytäntö huomioon ottaen asiassa ole ratkaistavana sellaisia kysymyksiä, joiden selvittämiseksi ennakkoratkaisun pyytäminen unionin tuomioistuimelta olisi tarpeen. Näin ollen markkinaoikeus hylkää Heckler & Koch GmbH:n vaatimuksen ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta.

Kansalliset säännökset ja niiden esityöt

Puolustus- ja turvallisuushankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan mainitulla lailla säädetään valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden velvollisuudesta kilpailuttaa puolustus- ja turvallisuushankintansa sekä näihin hankintoihin sovellettavista periaatteista ja menettelyistä.

Puolustus- ja turvallisuushankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen, jollei SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista valtion keskeisistä turvallisuuseduista muuta johdu.

Puolustus- ja turvallisuushankintalain 15 §:n 1 momentin mukaan hankintaan, jossa täyttyvät SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa asetetut edellytykset ja jonka arvo ylittää 13 §:ssä säädetyn kansallisen kynnysarvon, ei sovelleta mainitun lain II osaa (20–67 §).

Puolustus- ja turvallisuushankintalain 42 §:ssä säädetään huoltovarmuutta koskevista vaatimuksista, joita on listattu pykälän 2 momentissa. Kyseistä momenttia koskevien esitöiden (HE 76/2011 vp s. 85) mukaan momentin lista on luonteeltaan esimerkinomainen. Hankintayksikkö voi siis esittää muitakin huoltovarmuuteen liittyviä vaatimuksia edellyttäen, että nämä ovat hankinnan koko ja laatu huomioon ottaen suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Vaatimusten tulee olla myös syrjimättömiä, jollei muuhun ole objektiivisesti katsoen perusteita. Syrjimättömyyden periaate kohdistuu erityisesti tarjoajan kansallisuuteen. Huoltovarmuuteen liittyvät vaatimukset eivät voi johtaa kotimaisen toimittajan suoraan tai epäsuoraan suosimiseen. Hankintaan saattaa kuitenkin liittyä niin vaativia huoltovarmuusvaatimuksia, että siinä on perusteltua vedota SEUT 346 artiklaan ja toteuttaa hankinta lain III osassa määritetyin menettelytavoin.

Puolustus- ja turvallisuushankintalain 68 §:n 2 momentin mukaan lain 10 luvun mukaisia menettelyjä käytetään lain 5 §:ssä tarkoitetuissa 13 §:n mukaisen kansallisen kynnysarvon ylittävissä puolustushankinnoissa SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan edellytysten täyttyessä.

Viimeksi mainitun 2 momentin esitöiden (HE 76/2011 vp s. 115–116) mukaan 10 luvun menettelyjä tulee käyttää lain 5 §:ssä määritellyissä puolustushankinnoissa silloin, kun SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaiset edellytykset täyttyvät. Tällöin kyse on puolustushankinnoista, joissa jäsenvaltion keskeiset turvallisuusedut edellyttävät muiden kuin puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin mukaisten menettelyjen käyttämistä. Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin johdanto-osan 16 kohdan mukaan jäsenvaltio voi toteuttaa puolustus- tai turvallisuushankinnan SEUT 346 artiklan nojalla soveltamatta direktiivin säännöksiä, mikäli se on perusteltua jäsenvaltion keskeisten turvallisuusetujen suojelemiseksi. Tällainen tapaus voi tulla kysymykseen esimerkiksi sellaisissa puolustushankinnoissa, joissa valtion keskeiset turvallisuusedut vaativat erityisiä huoltovarmuusjärjestelyjä tai
-vaatimuksia ja puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin säännökset eivät mahdollista näiden vaatimusten asettamista, tai säännökset eivät muuten turvaa riittävällä tavalla valtion keskeisiä turvallisuusetuja. Tällainen tilanne voi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun tietty puolustustarvike tai palvelu on strategiselta merkitykseltään niin keskeinen maanpuolustukselle, että mikä tahansa toiseen valtioon liittyvä riippuvuus, kuten riippuvuus toisen valtion myöntämästä vientiluvasta, katsottaisiin vaarantavan valtion keskeisiä turvallisuusetuja. Keskeiset turvallisuusedut voivat edellyttää, että Suomessa säilytetään riittävä puolustusteollinen kapasiteetti tiettyyn kriittiseen ase- tai muuhun järjestelmään liittyen. Tässä tapauksessa huoltovarmuusvaatimus ei liity pelkästään hankinnan kohteeseen, vaan myös keskeisten turvallisuusetujen edellyttämään teolliseen kapasiteettiin tai osaamiseen.

Puolustus- ja turvallisuushankintalain 69 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on pyrittävä hyödyntämään olemassa olevat kilpailuolosuhteet ja toteuttamaan hankinta ensisijaisesti tarjouskilpailun kautta. Tarjouksia on pyydettävä hankinnan kokoon ja laatuun nähden riittävä määrä kilpailun varmistamiseksi.

Puolustus- ja turvallisuushankintalain 69 §:n 2 momentin mukaan hankinnasta on ilmoitettava julkisesti. Ilmoitusvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos hankinta täyttää SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa asetetut edellytykset.

Puolustus- ja turvallisuushankintalain 69 §:n 3 momentin mukaan hankintayksikkö voi pyytää tarjouksen suoraan yhdeltä toimittajalta, jos tarjouskilpailua ei voida järjestää maanpuolustukseen, valtion turvallisuuteen tai huoltovarmuuteen liittyvistä perustelluista syistä.

Viimeksi mainitun momentin esitöiden (HE 76/2011 vp s. 119) mukaan hankintayksikkö voi pyytää tarjousta suoraan yhdeltä toimittajalta, jos tarjouskilpailua ei voi järjestää maanpuolustukseen, valtion turvallisuuteen tai huoltovarmuuteen liittyvistä perustelluista syistä. Huoltovarmuus puolestaan voi olla suorahankinnan perusteena esimerkiksi silloin, kun puolustuskyvyn kannalta kriittinen teollinen kapasiteetti tai osaaminen on välttämätöntä säilyttää kotimaassa ja tämän kapasiteetin tai osaamisen ylläpito edellyttää hankinnan kohdentamista tietylle tarjoajalle. Kyseeseen voi tällöin tulla esimerkiksi kriittisen ase- tai muun järjestelmän huolto- ja korjauskyky (esimerkiksi sotilasilma-alusten huolto- ja korjauskyky), tuotantoon liittyvä osaaminen ja kapasiteetti (esimerkiksi keskeiset ampumatarvikkeet) tai muutoin huoltovarmuuden kannalta tärkeä osaaminen (esim. järjestelmien integrointiosaaminen). Samoin tilanteet, joissa tarjoajalta edellytetään varautumista tai kapasiteettivarauksia mahdollista kriisiä varten, voivat huoltovarmuussyistä edellyttää suorahankintaa. Huoltovarmuus ja siihen liittyvät hankintatarpeet voidaan määrittää kunkin viranomaisen toimesta niiden omien, lakiin perustuvien ydintehtävien osalta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tietyt pelastustehtävät tai yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitoon liittyvät tehtävät. Maanpuolustus ja puolustuskyvyn kehittäminen voi myös edellyttää tiettyä kotimaista teknologista tai teollista osaamista ja tämän osaamisen kehittäminen kustannustehokkaasti ja maanpuolustuksen edut turvaten on mahdollista vain kohdentamalla hankintoja tietylle kotimaiselle toimittajalle. Säännös jättää hankintayksilölle harkintavaltaa sen osalta, milloin maanpuolustukseen, valtion turvallisuuteen tai huoltovarmuuteen liittyvät edut vaativat hankinnan toteuttamista suorahankintana. Harkintavaltaa kuitenkin rajoittaa se, että edellä mainittuihin seikkoihin suorahankinnan perusteina voidaan vedota vain perustelluista syistä.

Euroopan unionin sääntely

SEUT 346 artiklan (aiemmin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 296 artikla) 1 kohdan mukaan perussopimusten määräykset eivät estä soveltamasta seuraavia sääntöjä: mikään jäsenvaltio ei ole velvollinen antamaan tietoja, joiden ilmaisemisen se katsoo keskeisten turvallisuusetujensa vastaiseksi (a alakohta); jokainen jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteet, jotka se katsoo tarpeellisiksi keskeisten turvallisuusetujensa turvaamiseksi ja jotka liittyvät aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden tuotantoon tai kauppaan; nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan saa heikentää sellaisten tuotteiden kilpailun edellytyksiä sisämarkkinoilla, joita ei ole tarkoitettu nimenomaan sotilaalliseen käyttöön (b alakohta).

SEUT 346 artiklan 2 kohdan mukaan neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta muuttaa luetteloa, jonka se on vahvistanut 15 päivänä huhtikuuta 1958 tuotteista, joihin sovelletaan 1 kohdan b alakohtaa.

Edellä viitatun luettelon 1 kohdassa on mainittu ”Kannettavat ampuma-aseet ja automaattiaseet kuten kiväärit, karabiinit, revolverit, pistoolit, konepistoolit ja -kiväärit, paitsi sellaiset metsästysaseet, pistoolit ja muut pienaseet, joiden kaliiperi on alle 7 mm”. Luettelon 3 kohdassa on mainittu muun ohella edellä 1 kohdassa mainittuihin aseisiin tarkoitetut ammukset.

Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin johdanto-osan 10 perustelukappaleessa on todettu, että kyseisessä direktiivissä sotilaskalustolla on ymmärrettävä erityisesti tuotetyyppejä, jotka sisältyvät neuvoston 15 päivänä huhtikuuta 1958 tekemällään päätöksellä 255/58 hyväksymään aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden luetteloon, ja jäsenvaltiot voivat käyttää pohjana pelkästään tätä luetteloa saattaessaan tämän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään. Tähän luetteloon sisältyy ainoastaan kalusto, joka on suunniteltu, kehitetty ja tuotettu erityisesti sotilaallisiin tarkoituksiin. Tämä luettelo on kuitenkin yleisluonteinen, ja sitä on tulkittava laajasti tekniikan kehityksen, hankintapolitiikkojen ja sellaisten sotilaallisten vaatimusten perusteella, jotka johtavat uudentyyppisen kaluston kehittämiseen esimerkiksi unionin yhteisen puolustustarvikeluettelon perusteella. Direktiivin termillä sotilaskalusto on katettava myös tuotteet, jotka on alun perin suunniteltu siviilikäyttöön mutta jotka on myöhemmin muutettu sotilaallisiin tarkoituksiin käytettäväksi aseissa, ammuksissa tai sotamateriaalissa.

Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin soveltamisalaa koskevan 2 artiklan mukaan, jollei perustamissopimuksen 30, 45, 46, 55 ja 296 artiklasta (nykyisin SEUT 346 artikla) muuta johdu, tätä direktiiviä sovelletaan puolustus- ja turvallisuusalan hankintoja koskeviin sopimuksiin, joiden tarkoituksena on puolustustarvikkeiden sekä kaikkien niiden osien, komponenttien ja/tai osakokonaisuuksien hankinta (a alakohta).

Euroopan unionin neuvoston 21.2.2022 päivitetyn yhteisen puolustustarvikeluettelon (2022/C 100/ 03) kohdan ML1 ”Seuraavat rihlattomat aseet, joiden kaliiperi on alle 20 mm, muut aseet ja automaattiaseet, joiden kaliiperi on 12,7 mm (0,50 tuumaa) tai vähemmän, ja niihin liittyvät lisälaitteet sekä niitä varten erityisesti suunnitellut komponentit” alakohdassa a on mainittu ”Kiväärit ja yhdistelmäaseet, käsiaseet, konekiväärit, konepistoolit ja monipiippuiset aseet”. Mainitun kohdan alakohdan b alakohdassa 1 on mainittu ”Erityisesti sotilaskäyttöön suunnitellut rihlattomat aseet.”

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

Euroopan Unionin yleinen tuomioistuin on ratkaisussaan (tuomio 30.9.2003, Fiocchi Munizioni v. komissio, T-26/01, EU:T:2003:248, 58 kohta) todennut, että Euroopan yhteisön (EY) perustamissopimuksen 296 artiklan (nykyisin SEUT 346 artikla) 1 kohdan b alakohdassa luodun järjestelmän tarkoituksena on säilyttää jäsenvaltioiden toimintavapaus tietyissä kansalliseen puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Kyseisessä määräyksessä jäsenvaltioille on annettu poikkeuksellisen laaja harkintavalta niiden tarpeiden arvioimisessa, jotka liittyvät keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseen.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (muun ohella tuomio 15.5.1986, Johnston v. Chief Constable of the Royal Ulster Constabulary,
C-222/84, EU:C:1986:206, 26 kohta ja tuomio 16.9.1999, komissio v. Espanja,
C414/97, 21 ja 22 kohta) on katsottu, että EY:n perustamissopimuksen määräykset poikkeuksista, jollainen myös perustamissopimuksen 296 artikla on, koskevat tarkasti rajattuja poikkeustilanteita eikä poikkeuksia rajoitetun luonteensa vuoksi voida tulkita laajasti. Jäsenvaltion, joka aikoo vedota näihin poikkeuksiin perustellakseen sen, että se ei ole noudattanut velvollisuuksiaan, on siten esitettävä näyttö siitä, että sen toimilla ei ylitetä poikkeustilanteita koskevia rajoja.

Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään (tuomio 8.4.2008, komissio v. Italia, C-337/05, EU:C:2008:203, 47 kohta) katsonut EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodosta ilmenevän, että jäsenvaltion keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseksi tehtäviä tarpeellisia toimenpiteitä koskevien tuotteiden on oltava tarkoitettu nimenomaan sotilaalliseen käyttöön. Tästä seuraa, että sellaisia varusteita ostettaessa, joiden käyttö sotilaallisiin tarkoituksiin on epävarmaa, on välttämättä noudatettava julkisten hankintasopimusten tekomenettelyjä koskevia sääntöjä.

Unionin tuomioistuin on lisäksi oikeuskäytännössään (tuomio 7.6.2012, Insinööritoimisto InsTiimi, C-615/10, EU:C:2012:324, 40 kohta) katsonut, että vaikka ostettava tuote kuuluisikin johonkin 15.4.1958 vahvistetun neuvoston luettelon sisältämistä materiaaliluokista, se voidaan katsoa – jos siitä on olemassa pääosin samanlaisia siviilialan teknisiä sovelluksia – tarkoitetun nimenomaan sotilaalliseen käyttöön EY:n perustamissopimuksen 296 artiklassa tarkoitetulla tavalla ainoastaan, jos tällainen käyttö paitsi vastaa hankintaviranomaisen tarkoitusta myös ilmenee kyseiseen käyttöön erityisesti suunnitellun ja kehitetyn tai sitä varten olennaisesti muutetun varustuksen ominaisuuksista.

Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut myös (tuomio 20.3.2018, komissio v. Itävalta (Valtion painatuskeskus), C-187/16, EU:C:2018:194), että jäsenvaltion, joka vetoaa edukseen keskeisiä turvallisuusetujaan koskeviin poikkeuksiin, on osoitettava, että tällaisten etujen suojaamisen tarpeeseen ei olisi voitu vastata kilpailuttamisen yhteydessä (79 kohta). Tuomion mukaan kilpailutuksen esteenä ei asiassa tältä osin voitu pitää sitä, että lainsäädännön mukaan hankintasopimuskumppaniksi voitiin valita vain yksi toimittaja (83 kohta) tai että sopimusten mukaisiin tehtäviin liittyi luottamuksellisuutta, toimitusvarmuuden takaamista ja arkaluonteisten tietojen ilmaisemisen estämistä koskevia vaatimuksia (84–94 kohta). Unionin tuomioistuin on katsonut lisäksi, että jäsenvaltion keskeisiin turvallisuusetuihin liittyviä poikkeuksia kilpailuttamisesta on tulkittava suppeasti (77 kohta) ja että jäsenvaltion, joka vetoaa edukseen poikkeuksiin, on osoitettava tarve turvautua niihin keskeisten turvallisuusetujensa turvaamiseksi. Tätä vaatimusta sovelletaan myös silloin, kun tämä jäsenvaltio vetoaa lisäksi SEUT 346 artiklan 1 kohdan a alakohtaan (78 kohta).

Kilpailutuksen esteenä tältä osin ei ole unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (tuomio 7.9.2023, komissio v. Puola, C-601/21, EU:C:2023:629) myöskään pidetty henkilöasiakirjojen ja näiden asiakirjojen hallinnointijärjestelmien valmistamista koskevassa hankinnassa virallisten asiakirjojen toimitusten jatkuvuuden varmistamisen ja asiakirjojen tuottamisen häiriintymisen vaaran vähentämisen (84–90 kohta), luottamuksellisten tietojen suojaamisen (91–103 kohta) tai väärentämisen taikka väärän valmistamisen estämisen (104–106 kohta) tavoitteita. Siltä osin kuin sitä vastoin on kyse sotilastietoja koskevista henkilöasiakirjoista, sotilashenkilöstön henkilökorteista, poliisien, rajavartijoiden, valtion turvallisuuspalvelun virkamiesten, sisäisen turvallisuuspalvelun virkamiesten, tiedustelupalvelun virkamiesten, sotilaallisen vastatiedustelupalvelun virkamiesten ja ammattisotilaiden, jotka on määrätty johonkin tehtävään kyseisessä vastatiedustelupalvelussa, sotilastiedustelupalvelun virkamiesten ja ammattisotilaiden, jotka on määrätty johonkin tehtävään kyseisessä sotilastiedustelupalvelussa, sekä sotilaspoliisin jäsenten henkilöstökorteista, unionin tuomioistuin on katsonut, että näillä asiakirjoilla on suora ja läheinen yhteys kansallisen turvallisuuden suojelun tavoitteeseen, joten ne voivat oikeuttaa sellaisten luottamuksellisuutta koskevien lisävaatimusten asettamisen, jotka myös estävät hankintasäännösten mukaisen kilpailutuksen järjestämisen (107–115 kohta).

Komission tiedonanto

Euroopan komissio on 7.12.2006 antanut ennen puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin voimaantuloa tulkitsevan tiedonannon EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan (nykyisin SEUT 346 artikla) soveltamisesta puolustushankintoihin (KOM(2006) 779 lopullinen). Tiedonannon mukaan sen tavoitteena on ollut ehkäistä EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan mahdollinen virheellinen tulkinta ja väärinkäyttö puolustushankintojen alalla. Mainittu tiedonanto on annettu ennen puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin voimaantuloa.

Komission tiedonannossa on todettu muun ohella, että perustamissopimuksen 296 artiklan mukaisen poikkeuksen käyttöä voidaan perustella ainoastaan jäsenvaltion keskeisten turvallisuusetujen turvaamisella. Muut edut, erityisesti teolliset ja taloudelliset, eivät yksinään ole peruste perustamissopimuksen 296 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen poikkeuksen käytölle, vaikka ne liittyisivätkin aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden tuotantoon ja kauppaan.

Tiedonannon mukaan puolustushankintojen yhteydessä jäsenvaltiot voivat sovittaa yhteen turvallisuusalan etuoikeutensa ja perustamissopimuksesta johtuvat velvollisuutensa ainoastaan arvioimalla huolellisesti kunkin hankintasopimuksen osalta erikseen, onko yhteisön säännöistä poikkeaminen perusteltua vai ei. Tällaisen tapauskohtaisen arvioinnin on oltava erityisen huolellista rajatapauksissa, joissa perustamissopimuksen 296 artiklan mukaisen poikkeuksen käyttäminen voi olla ristiriitaista.

Tiedonannossa on erityisesti katsottu, että hankintaviranomaisten tulisi perustamissopimuksen 296 artiklan soveltamista arvioidessaan pohtia seuraavia kysymyksiä:

• Mistä keskeisestä turvallisuusedusta on kyse?
• Mihin tämän turvallisuusedun ja asianomaisen hankintapäätöksen välinen yhteys perustuu?
• Miksi julkisia hankintoja koskevan direktiivin noudattamatta jättäminen tässä erityisessä tapauksessa on välttämätöntä tämän keskeisen turvallisuusedun turvaamiseksi?

Keskeiset hankintaa koskevat tosiseikat

Suomen puolustusministeri on 16.3.2023 tekemällään hankintapäätöksellä päättänyt Suomen ja Ruotsin yhteisen käsiaseperheen hankintaa koskevan puitesopimuksen (Framework Agreement regarding Small Arms Family) hyväksymisestä ja sen mukaisesta testiaseita koskevasta hankinnasta.

Hankintapäätöksessä on kohdassa ”Päätös” todettu seuraavaa:

”1. Hankinnan kohteena olevat tuotteet hankitaan Sako Oy:ltä, Suomi.

2. Puolustusministeri hyväksyy ja valtuuttaa Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen johtajan tai hänen määräämänsä henkilön allekirjoittamaan Suomen ja Ruotsin yhteisen käsiaseperheen hankintaa koskevan puitesopimuksen (Framework Agreement regarding Small Arms Family) sellaisena kuin se on tämän päätöksen liitteenä (liite 1).

3. Puolustusvoimien logistiikkalaitos saa tehdä Sako Oy:n kanssa hankinnan kohdetta koskevan hankintasopimuksen kohdan 2 puitesopimuksen ehdoin vuosille 2023–2026.”

Hankintapäätöksessä on kohdassa ”Hankinnan kohde ja puitesopimuksen sisältö” todettu seuraavaa:

”1) Hankinnan kohde

Hankinnan kohteena Suomen testiaseet seuraavasti:

- rynnäkkökiväärit (7.62NATO, 16” piipulla), 20 kpl, varusteineen
- henkilökohtaiset suoja-aseet (5.56NATO, 11,5” piipulla), 50 kpl, varusteineen
- rynnäkkökiväärit (5.56NATO, 16” piipulla), 50 kpl, varusteineen
- rynnäkkökiväärit (5.56NATO, 14,5” piipulla), 20 kpl, varusteineen

2) Puitesopimuksen sisältö

Suomi ja Ruotsi ovat 3.9.2021 allekirjoittaneet Technical Arrangement in Co-operation concerning Joint Procurement of Soldier Weapon Systems and Technologies -järjestelyasiakirjan, joka mahdollistaa Suomen ja Ruotsin väliset yhteishankinnat liittyen taistelijan asejärjestelmiin sisältäen esimerkiksi, mutta ei niihin rajoittuen, tarkkuuskiväärit, tulitukiaseet, henkilökohtaiset suoja-aseet, rynnäkkökiväärit, valonvahvistimet, tähtäimet ja tulenjohtolaitteet, maalinpaikannuslaitteet, ampumatarvikkeet sekä näihin liittyvät koulutusvälineet, logistisen tuen ja huollon järjestelyt.
Suomi ja Ruotsi ovat 18.5.2022 allekirjoittaneet Implementing Arrangement for Joint Procurement of Small Arms Family

-toimeenpanoasiakirjan Suomen ja Ruotsin yhteishankinnan käsiaseperheestä, johon kuuluvat seuraavat nimikkeet:

- rynnäkkökiväärit (7.62NATO/6.8/5.56)
- kerta- ja sarja-automaattiset kiväärit (7.62NATO)
- henkilökohtaiset suoja-aseet (PDW, 5.56)
- kertalaukaustoimiset tarkkuuskiväärit (8.6LM, 7.62NATO ja .22LR) ja
- sotilashaulikot

Suomen ja Ruotsin yhteisen käsiaseperheen hankintaa koskeva puitesopimus on toimeenpanoasiakirjan mukainen.

Puitesopimuksen osapuolina ovat Ruotsin puolustusmateriaalivirasto FMV, Puolustusvoimien logistiikkalaitos ja Sako Oy.

Puitesopimusta hyödyntäessään Ruotsin puolustusmateriaalivirasto FMV ja Puolustusvoimien logistiikkalaitos tekevät puitesopimuksen ehtojen nojalla itsenäisiä tilauksia (Call-offs) suoraan Sako Oy:ltä ja kumpikin hallinnoi omaa tilaustaan. Suomi ja Ruotsi pyrkivät ajoittamaan hankintansa samanaikaisesti volyymiedun saavuttamiseksi.

Puitesopimuksen ehdot ovat lisäksi voimassa seuraaville viranomaisille: Rajavartiolaitos, Suomen poliisi, Tulli, Rikosseuraamusvirasto, Keskusrikospoliisi ja Suojelupoliisi. Kyseisillä viranomaisilla tulee olla sopimuksen käyttöön omat, asianmukaiset suorahankintaperusteet.

Puitesopimuksen kesto on aluksi 10 vuotta ja sen jälkeen kolme seitsemän vuoden optiokautta aina 31.12.2053 asti.

Puitesopimuksella ei ole määriteltyä enimmäisarvoa.”

Hankintapäätöksessä on kohdassa ”Päätöksen perustelut” perusteltu suorahankintaa seuraavasti:

”Hankintaan sovellettavan julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain (1531/2011, jäljempänä puolustus- ja turvallisuuslaki) 5 §:n 2 momentin 1 kohtaa, sillä hankinnan kohde on EU-puolustustarvikeluettelon (2022/C 100/03) kohdan ML1.a mukainen käsiase tai kohdan ML1.b mukainen erityisesti sotilaskäyttöön suunniteltu rihlaamaton ase tai näihin suoraan liittyvä tavara tai palvelu, jonka käyttötarkoitus on sotilaallinen.

Hankinta toteutetaan puolustus- ja turvallisuushankintalain 68 §:n 2 nojalla, sillä hankinnassa täyttyvät SEUT 346 (1)b kohdan edellytykset seuraavista syistä:

Kyse on puolustushankinnasta, joka kohdistuu Maavoimien keskeisimpiin taistelijan asejärjestelmiin (käsiaseet) ja joihin liittyen Suomessa tulee säilyttää riittävä puolustusteollinen kapasiteetti, mikä tässä tapauksessa on edellytys riittävän huolto-, korjaus- ja modifiointikyvyn säilyttämiselle kotimaassa.

Valtioneuvoston huoltovarmuuden tavoitteita koskevan päätöksen (1048/2018) mukaisesti sotilaalliselle huoltovarmuudelle kriittisiä suorituskykyalueita ovat johtaminen ja verkostoiminta, tiedustelu, valvonta ja maalittamistuki, vaikuttaminen ja suoja. Näiden osalta valtioneuvosto varmistaa, että Suomessa säilyy tarvittava teknologinen koulutus ja osaaminen, järjestelmien elinjakson hallinta, tuotanto, tutkimus ja kehitys, suunnittelu,
integraatio-, huolto-, ylläpito- sekä kriisiajan vauriokorjauskyky.

Hankinnan kohde liittyy vaikuttamiseen, joka on Valtioneuvoston periaatepäätöksessä mainittu Suomen puolustuksen kriittisesti suorituskykyalueeksi.

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä ”Suomen puolustuksen teknologisen ja teollisen perustan turvaaminen”, 7.4.2016, on kuvattu tarkemmin ne kriittiset teknologiat, joiden osalta tulee varmistaa, että Suomessa säilyy tarvittava teknologinen osaaminen. Tällaisia Suomen puolustuksen kriittisesti suorituskykyalueiksi määriteltyjä teknologioita kiväärituotantoon ovat:

- Materiaali- ja rakenneteknologiat

- Moniteknologisten järjestelmien sekä järjestelmähallinnan teknologiat sisältäen laajojen järjestelmäkokonaisuuksien teknistoiminnallisen määrittelyn, suunnittelun, integroinnin, ylläpidon ja elinjakson hallinnan tarvitsemat ja hallintaan liittyvät insinöörityön teknologiat ja menetelmät.

Hankintaan liittyvä Suomen keskeinen turvallisuusetu on sotilaallinen huoltovarmuus eli Puolustusvoimien toimintakyvyn kannalta välttämättömien resurssien ja niihin liittyvien teknisten järjestelmien ylläpidon ja huollon turvaamista poikkeusolojen ja niihin verrattavissa olevien häiriöiden varalta.

Hankintasopimus ohjataan suoraan kotimaiselle toimittajalle. Sotilaallinen huoltovarmuus vaatii tuotantokyvyn säilyttämistä kotimaassa ja tästä syystä on perusteltua toimia noudattamatta SEUT:n syrjimättömyysperustetta ja ohjata hankinta suoraan kotimaiselle toimittajalle. Rauhan aikana kotimaahan rakennettu käsiaseiden tuotantokyky mahdollistaa myös käsiaseiden nopean lisätuotannon poikkeusoloissa.

Hankintaa ei ole edellä mainituista syistä mahdollista toteuttaa vähemmän rajoittavalla tavalla.

Hankinta toteutetaan julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain 69 §:n 3 momentin nojalla kansallisin menettelyin suoraan Sako Oy:ltä, sillä poikkeusolojen tarpeet huomioiden käsiaseiden viankorjauksen, huollon ja tuotannon osaaminen on huoltovarmuudellisesti perusteltua säilyttää Suomessa. Sako Oy on ainoa käsiaseiden teollinen valmistaja Suomessa, jolla on tarvittava ja riittävä vuosittainen valmistuskapasiteetti Suomen ja Ruotsin yhteisen vaatimusmäärittelyn täyttävälle rynnäkkökiväärille.”

Hankintapäätöksen mukainen Suomen ja Ruotsin yhteisen käsiaseperheen hankintaa koskeva puitesopimus (Framework Agreement regarding Small Arms Family) on allekirjoitettu 27.3.2023.

Puitesopimuksen kohdassa 2.3 on todettu muun ohella seuraavaa:

”The Parties agree that during the validity of this Framework Agreement the following Authorities have the right, but no obligation, to award Contract(s) regarding Goods/Services in accordance with this Framework Agreement:

- In Sweden: Customer Sweden
The Swedish Police Authority [– –]
The Swedish Security Services [– –]
Swedish Armed Forces [– –]
Swedish Coast Guard [– –]
Swedish customs office

- In Finland: Customer Finland
Finnish Defence Forces [– –]
Finnish Border Guard [– –]
Finnish Police [– –]
Finnish Customs [– –]
Finnish Criminal Sanctions Agency [– –]
Finnish National Bureau of Investigation [– –]
Finnish Security and Intelligence Service [– –]”

Puitesopimuksen kohdassa 38.1 on todettu muun ohella seuraavaa:

”38.1 Manufacturing of the products designed by the Supplier and delivered under the awarded Contracts based on this Framework Agreement is carried out on Swedish and/or Finnish territory if nothing else has been agreed between the Parties in writing.

38.2 The Supplier shall design its products so that manufacturing of components thereof shall be possible to be carried out on Swedish and/or Finnish territory.

[ – –].”

Puitesopimuksen kohdassa 39 on todettu muun ohella seuraavaa:

”39.1 Force majeure is deemed to be an unusual and relevant event, occurring after the signing of the Contract and preventing the fulfilment of the Contract, which the Parties had no reason to take into account when signing the Contract and which is beyond the control of the Parties, and whose consequences cannot be prevented without unreasonable additional cost or waste of time. Such an event may be war, rebellion internal unrest, expropriation or confiscation for public needs, import or export ban or denial of export license, natural catastrophe, interruption of public transport or energy distribution, a strike or other industrial action, fire or other corresponding event of unusual and significant impact beyond the control of the Parties.

[ – –]

39.3 If the fulfilment of a contractual obligation is delayed due to force majeure, the period for fulfilling the contractual obligation shall be extended for as long as is reasonable, considering all the circumstances influencing the case.”

Turvallisuustilannetta koskeva selvitys

Markkinaoikeus toteaa, että asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä esillä olleessa turvallisuustilannetta koskevassa selvityksessä on ollut kysymys kahdesta eduskunnalle annetusta valtioneuvoston ajankohtaisselonteosta vuodelta 2022. Valittaja ja Puolustusvoimat eivät ole olleet erimielisiä siitä, että kyseiset selonteot ovat edelleen ajankohtaisia. Sako Oy on ilmoittanut käsityksenään, että turvallisuusympäristö on vaikeutunut entisestään kyseisten selontekojen laatimisen ajankohdasta.

Valtioneuvoston turvallisuusympäristön muutosta koskevassa ajankohtaisselonteossa (VNS 1/2022 vp s. 10) on muun ohella todettu, että Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan on pitkäkestoisia vaikutuksia turvallisuusympäristöön Euroopassa ja Suomen lähialueilla. Venäjä on osoittanut, ettei se kunnioita valtioiden suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta ja on toimillaan loukannut YK:n peruskirjaa sekä rikkonut eurooppalaista sopimuspohjaista turvallisuusjärjestystä.

Selonteon mukaan Euroopan ja Suomen turvallisuustilanne on vakavampi ja vaikeammin ennakoitavissa kuin kertaakaan kylmän sodan jälkeen. Muutoksen arvioidaan olevan pitkäkestoinen. Venäjän vaatimukset ja sotilaalliset toimet Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin muuttamiseksi vaikuttavat myös Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen liikkumatilaan.

Selonteossa on lisäksi todettu, että jännitteiden lisääntyminen heikentää myös Itämeren alueen turvallisuustilannetta ja sen ennakoitavuutta. Mahdollinen Euroopan laajuinen tai Itämeren alueella tapahtuva sotilaallinen konflikti vaikuttaisi Suomeen, ja Suomen olisi vaikea pysytellä sen ulkopuolella.

Selonteossa on edelleen todettu, että Suomen lähialueen sotilaallinen tilanne on rauhallinen, eikä Suomeen kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa. Sotilaalliseen voimankäyttöön Suomea vastaan tai sillä uhkaamiseen tai poliittiseen painostukseen kuitenkin varaudutaan. Suomi varautuu myös siihen, että sotilaallista voimaa kohdistettaisiin yksinomaan Suomea vastaan. Ukrainaan kohdistetut sotatoimet osoittavat, että nopea toimintavalmius, kyky vastata pitkäkestoiseen sotilaalliseen painostukseen ja kyky torjua laajamittaisia hyökkäysoperaatioita useassa suunnassa samanaikaisesti on tärkeää.

Valtioneuvoston huoltovarmuusselonteon (Valtioneuvoston julkaisuja 2022:59 s. 48) sotilaallista huoltovarmuutta koskevassa 6 luvussa on muun ohella todettu, että toimintaympäristö sekä turvallisuus- ja puolustuspoliittiset perusvalinnat vaikuttavat keskeisesti Suomen sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamiseen. Maantieteellinen sijainti Euroopan unionin reuna-alueella, etäällä Euroopan teollisuuskeskittymistä, pohjoisissa ilmasto-olosuhteissa ja suurelta osin meriyhteyksien varassa, merkitsee käytännössä, että kriisitilanteessa tuen saaminen ja vastaanottaminen on vaikeaa ja tekee Suomen aseman huoltovarmuuden kannalta arvioiden haavoittuvaisemmaksi kuin esimerkiksi keskisen Euroopan maiden aseman.

Kyseisessä 6 luvussa on lisäksi todettu, että sotilaallisen maanpuolustuksen kannalta kriittisen materiaalin, tuotannon, teknologian ja osaamisen on oltava saatavissa ja käytettävissä kaikissa turvallisuustilanteissa. Teknologian saatavuus sekä kyky tuottaa ja integroida uutta teknologiaa ja teknisiä ratkaisuja kustannustehokkaasti osaksi puolustusjärjestelmää edellyttää kansallista teollista ja teknologista osaamista sekä tarkoituksenmukaista tuotantokykyä. Erityisen tärkeää on varmistaa kriittisten teknisten järjestelmien yllä- ja kunnossapito ja maanpuolustuksessa käytettävän kriittisen kulutusmateriaalin tuotanto. Puolustushallinto ylläpitää yhteistyössä Huoltovarmuuskeskuksen kanssa tärkeimpien sodan ajan kulutusmateriaalien, kuten ruutien ja ampumatarvikkeiden tuotantokapasiteettia sekä välttämättömiä maanpuolustusta tukevia varmuusvarastoja.

Edelleen kyseisen 6 luvun mukaan sotilaallinen huoltovarmuus on yhä enenevässä määrin materiaaliteknistä osaamista sekä pääsyä teknologiaan, pitäen sisällään myös oikeuden muokata muilta hankittuja teknologioita. Niin ollen tiedon omistajuuden ja tietopääoman hallinnan vaikutus kasvaa. Sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen edellyttää näiden varmistamista kansallisesti sopimusjärjestelyin sekä tarvittaessa valtiosopimuksin. Toimiva ja kansainvälisesti kilpailukykyinen kotimainen puolustusteollisuus, sen kansainvälinen verkottuminen sekä vientitoiminta mahdollistavat sotilaallisen huoltovarmuuden ylläpitämisen ja edistävät maanpuolustuksen toimintakykyä. Osaamisen ja ylläpitokyvyn merkitys korostuu järjestelmien teknistymisen myötä ja teknologisen kompetenssin kansallinen ylläpito on edellytyksenä kyvylle suunnitella, ostaa, käyttää ja huoltaa monimutkaisia järjestelmiä. Puolustustarvikkeiden vientilupaharkinnassa otetaan huomioon myös huoltovarmuusnäkökulma, erityisesti kriittisillä teknologia- ja osaamisalueilla.

Samassa luvussa on myös todettu, että Puolustusvoimien kumppaneilla alihankintaketjuineen on merkittävä ja vakiintunut asema puolustusjärjestelmässä. Erityisesti strategisten kumppaneiden rooli on keskeinen Puolustusvoimien kaluston ja materiaalin kunnossa- ja ylläpidossa. Strategisten kumppaneiden tuottamilla palveluilla on kriittinen vaikutus Puolustusvoimien ydintoimintaan ja niihin sisältyy aina poikkeusolojen toiminnan kannalta välttämättömiä valmiudellisia vaatimuksia.

Asian arviointi SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisen edellytysten täyttymisen osalta

Asiassa on ensin arvioitava, onko hankinnan kohteena olevissa tuotteissa kysymys SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla sotilaalliseen käyttöön tarkoitetuista tuotteista.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitun 15.4.1958 vahvistetun neuvoston luettelon, johon SEUT 346 artiklan 2 kohdassa nimenomaisesti viitataan, sisältämät tuotetyypit kuuluvat lähtökohtaisesti saman artiklan 1 kohdan b alakohdassa määrätyn poikkeusmahdollisuuden piiriin.

Edellä esitetysti hankinnassa on ollut kysymys kaksivaiheisesta hankinnasta, jossa hankinnan kohteena ovat olleet rynnäkkökiväärejä, kerta- ja sarja-automaattisia kiväärejä, henkilökohtaisia suoja-aseita, kertalaukaustoimisia tarkkuuskiväärejä sekä sotilashaulikoita koskevat testiaseet sekä hankinnan myöhemmässä vaiheessa kyseiset käsiaseet tarvikkeineen ja palveluineen puitesopimuksesta ilmenevällä tavalla.

SEUT 346 artiklan 2 kohdassa viitatun luettelon 1 kohdassa on mainittu kannettavat ampuma-aseet ja automaattiaseet kuten kiväärit, karabiinit, revolverit, pistoolit, konepistoolit ja -kiväärit, paitsi sellaiset metsästysaseet, pistoolit ja muut pienaseet, joiden kaliiperi on alle 7 millimetriä. Luettelon 3 kohdassa on viitattu edellä luettelon 1 kohdassa mainittuihin aseisiin tarkoitettuihin ammuksiin.

Valittaja on esittänyt, että tietyt hankinnan kohteena olleet testiaseet ja puitesopimuksen mukaiset aseet jäävät SEUT 346 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vuoden 1958 luettelon 1 kohdan nojalla kyseisen luettelon soveltamisalan ulkopuolelle sen vuoksi, että niiden kaliiperi on ollut alle seitsemän millimetriä.

Markkinaoikeus toteaa, että puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin johdanto-osan 10 perustelukappaleen mukaan SEUT 346 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vuoden 1958 luettelo on yleisluonteinen, ja sitä on tulkittava laajasti tekniikan kehityksen, hankintapolitiikkojen ja sellaisten sotilaallisten vaatimusten perusteella, jotka johtavat uudentyyppisen kaluston kehittämiseen esimerkiksi unionin yhteisen puolustustarvikeluettelon perusteella. Asiassa ei ole edes väitetty, etteivätkö hankinnan kohteena olevat tuotteet olisi kuuluneet Euroopan unionin neuvoston päivitetyn vuoden 2022 yhteisen puolustustarvikeluettelon soveltamisalaan.

Edellä todettuun nähden ja ottaen huomioon hankinnan kohteena olevista tuotteista saatu selvitys, markkinaoikeus katsoo, että hankinnan kohteena olevat tuotteet kuuluvat SEUT 346 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vuoden 1958 luettelon 1 kohdan nojalla kyseisen luettelon sisältämiin tuotteisiin, joihin voidaan soveltaa saman artiklan 1 kohdan b alakohdassa määrättyä poikkeusta.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei myöskään voida katsoa olevan epävarmaa, että hankintapäätöksen ja puitesopimuksen mukaiset käsiaseet eivät Puolustusvoimien osalta tulisi käyttöön sotilaallisessa tarkoituksessa siten kuin unionin tuomioistuin on asiassa C-337/05 antamassaan tuomiossa edellyttänyt. Myös kyseisten aseiden ominaisuuksista voidaan katsoa ilmenevän, että ne on suunniteltu ja kehitetty erityisesti sotilaalliseen käyttöön siten kuin unionin tuomioistuin on asiassa C-615/10 antamassaan tuomiossa todennut.

Edellä todettu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että hankinnan kohteena olevissa tuotteissa on ollut kysymys SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisalaan kuuluvista ja mainitussa alakohdassa tarkoitetulla tavalla sotilaalliseen käyttöön tarkoitetuista tuotteista ja että tämä on otettava asian arvioinnin lähtökohdaksi.

Puitesopimuksen mukaan sitä ovat voineet hyödyntää Puolustusvoimien lisäksi myös muut hankintapäätöksessä ja puitesopimuksessa mainitut Suomen viranomaiset. Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on poikkeuksellisen laaja harkintavalta Suomen valtion eli kansallisten turvallisuusetujen määrittämisessä ja tähän liittyen harkintavaltaa myös kansallisten turvallisuusetujen toteuttamiseksi tarpeellisten toimenpiteiden tekemisessä. SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ei ole nimenomaisesti rajattu puolustuksen ja turvallisuuden alalla toimivia viranomaisia, jotka voivat turvautua mainittuun poikkeukseen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei myöskään ole poissuljettua, että muut viranomaiset kuin Puolustusvoimat voisivat osallistua Puolustusvoimien vastuulle kuuluvien tehtävien hoitamiseen tai muutoin maanpuolustustoimintaan siten, että puitejärjestelyn kohteena olevien tuotteiden hankkimisen tarkoituksena ei mainittujen muiden hankintayksiköiden hyödyntämisoikeudesta huolimatta voitaisi katsoa olevan sotilaallinen käyttö. Markkinaoikeus kiinnittää tältä osin huomiota myös unionin tuomioistuimen asiassa C-601/21 antamaan tuomioon, jonka mukaan SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan poikkeussäännöksen piiriin voitiin tietyin edellytyksin katsoa kuuluviksi myös henkilöasiakirjojen ja näiden asiakirjojen hallinnointijärjestelmien valmistaminen. Henkilöasiakirjojen ja näiden asiakirjojen hallinnointijärjestelmien valmistamista ei yleensä ole rajoitettu vain valtioiden kansallisen turvallisuuden suojelusta vastaaville tahoille.

Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko Puolustusvoimat esittänyt riittävän selvityksen siitä, että SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun poikkeukseen turvautuminen on hankinnassa ollut artiklassa tarkoitetulla tavalla tarpeen valtion keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseksi. Olennaista on sen arvioiminen, olisiko turvallisuusetujen turvaamisen tarve voitu täyttää myös kilpailuttamalla hankinta.

Markkinaoikeus toteaa, ettei sen toimivaltaan kuulu Suomen valtion keskeisten turvallisuusetujen määrittäminen. SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohta on poikkeussäännös, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden olla noudattamatta Euroopan unionin hankintasäännöksiä, jos jäsenvaltion keskeiset turvallisuusedut edellyttävät muiden kuin puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin mukaisten menettelyjen käyttämistä. Kysymys voi olla esimerkiksi siitä, että valtion keskeiset turvallisuusedut vaativat erityisiä huoltovarmuusjärjestelyjä tai -vaatimuksia ja puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin säännökset eivät mahdollista näiden vaatimusten asettamista, tai säännökset eivät muuten turvaa riittävällä tavalla valtion keskeisiä turvallisuusetuja. Keskeiset turvallisuusedut voivat myös edellyttää, että Suomessa säilytetään riittävä puolustusteollinen kapasiteetti tiettyyn kriittiseen ase- tai muuhun järjestelmään liittyen.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että puolustus- ja turvallisuushankintalain 42 §:ssä on sinänsä mahdollistettu erinäisten huoltovarmuuteen liittyvien vaatimusten asettaminen. Näiden vaatimusten asettaminen ei voi kuitenkaan johtaa esimerkiksi kotimaisen toimittajan suoraan tai epäsuoraan suosimiseen. Edellä todetusti hankintaan saattaakin liittyä niin vaativia huoltovarmuusvaatimuksia, että hankintayksikön on perusteltua vedota SEUT 346 artiklaan ja toteuttaa menettely puolustus- ja turvallisuushankintalain 10 luvussa määritellyin menettelytavoin.

Asiassa saadun selvityksen mukaan hankinta on suoritettu Suomeen rekisteröidyltä kansainväliseen konserniin kuuluvalta osakeyhtiöltä Sako Oy:ltä.

Hankintapäätöksen mukaan hankinnassa ovat täyttyneet SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan edellytykset, koska kysymys on ollut puolustushankinnasta, joka on kohdistunut maavoimien keskeisimpiin taistelijan asejärjestelmiin eli käsiaseisiin, ja koska hankinta on ollut edellytyksenä riittävän huolto-, korjaus- ja modifiointikyvyn säilyttämiselle kotimaassa. Hankintapäätöksen mukaan hankintaan liittyvä Suomen keskeinen turvallisuusetu on ollut sotilaallinen huoltovarmuus.

Puolustusvoimat on markkinaoikeudessa muun ohella esittänyt, että hankinnan kilpailuttaminen ei ole ollut mahdollista, koska se olisi ollut Suomen keskeisten turvallisuusetujen vastaista eikä keskeisiä huoltovarmuusvaatimuksia olisi voitu toteuttaa muulla tavoin. Puolustusvoimien mukaan Sako Oy on ollut ainoa käsiaseiden teollinen valmistaja Suomessa, jolla on tarvittava ja riittävä valmistuskapasiteetti hankinnan kohteena oleville tuotteille. Puolustusvoimat on edelleen esittänyt, että ulkomaiset toimitukset eivät käytännössä voi turvata huoltovarmuutta vastaavalla tavalla kuin kotimainen tuotanto- ja ylläpitokyky, jolloin Suomen valtiolla on mahdollisuus myös suoraan vaikuttaa poikkeusolojen tuotantoon ja viankorjaukseen. Puolustusvoimien mukaan hankinnan kohde on strategiselta merkitykseltään sillä tavoin keskeinen maanpuolustukselle, että riippuvuus toisen valtion myöntämästä vientiluvasta vaarantaisi Suomen valtion keskeisiä turvallisuusetuja poikkeusoloissa, kriisin ja sodan aikana. Puolustusvoimat on vielä esittänyt, että kansallisen tuotantokyvyn ja osaamisen ylläpidon on katsottu olleen niin kriittistä poikkeusolojen huoltovarmuuden kannalta, että hankinta on suoritettu kansallisena suorahankintana.

Sako Oy on muun ohella esittänyt, että todelliset ja tarkoin määritellyt turvallisuusedut ovat edellyttäneet hankinnan tekemistä SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella. Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa on korostanut varautumisen ja huoltovarmuuden merkitystä. Maavoimien keskeisimpiä taisteluvälineitä ja niihin kuuluvia osia tulee pystyä valmistamaan tarvittavassa laajuudessa kaikissa olosuhteissa Suomessa.

Valittaja on muun ohella esittänyt, että huoltovarmuusnäkökohdat eivät ole edellyttäneet hankinnan toteuttamista suorahankintana Sako Oy:ltä vaan huoltovarmuusvaatimukset olisi voitu täyttää vähemmän rajoittavilla toimilla kuten sopimusehdoilla ja kilpailutettavan kohteen vaatimuksilla.

Markkinaoikeus toteaa, että oikeudenkäynnin osapuolet eivät ole olleet asian arvioinnin kannalta merkityksellisellä tavalla erimielisiä siitä, että Valtioneuvoston turvallisuusympäristön muutosta koskevasta ajankohtaisselonteosta (VNS 1/2022) ja Valtioneuvoston huoltovarmuusselonteosta (Valtioneuvoston julkaisuja 2022:59) ilmenevästä turvallisuustilanteesta saatu selvitys on ollut ajankohtainen ja paikkansa pitävä hankinnan toteuttamisajankohtana. Saadusta selvityksestä on käynyt ilmi, että Euroopan ja Suomen turvallisuustilanne on vakavampi ja vaikeammin ennakoitavissa kuin kertaakaan kylmän sodan jälkeen. Muutoksen on arvioitu olevan pitkäkestoinen. Venäjän Ukrainaan kohdistamat sotatoimet ovat selvityksen mukaan osoittaneet, että nopea toimintavalmius, kyky vastata pitkäkestoiseen sotilaalliseen painostukseen ja kyky torjua laajamittaisia hyökkäysoperaatioita useassa suunnassa samanaikaisesti on tärkeää. Selvityksen mukaan Suomen maantieteellinen sijainti Euroopan unionin reuna-alueella, etäällä Euroopan teollisuuskeskittymistä, pohjoisissa ilmasto-olosuhteissa ja suurelta osin meriyhteyksien varassa, merkitsee käytännössä, että kriisitilanteessa tuen saaminen ja vastaanottaminen on vaikeaa ja tekee Suomen aseman huoltovarmuuden kannalta arvioiden haavoittuvaisemmaksi kuin esimerkiksi keskisen Euroopan maiden aseman. Selvityksen mukaan erityisen tärkeää on varmistaa kriittisten teknisten järjestelmien yllä- ja kunnossapito ja maanpuolustuksessa käytettävän kriittisen kulutusmateriaalin tuotanto.

Edellä todetusti jäsenvaltioilla on poikkeuksellisen laaja harkintavalta turvallisuusetujensa määrittämisessä ja harkintavaltaa myös omien turvallisuusetujensa toteuttamiseksi tarpeellisissa toimenpiteissä. Valtioneuvoston turvallisuustilannetta koskevista selonteoista ilmenevät selvästi Suomen maantieteellisen sijainnin ja olennaisesti muuttuneen turvallisuustilanteen synnyttämät vaatimukset huoltovarmuuden turvaamiselle. Näillä vaatimuksilla on katsottava olevan suurta merkitystä julkisissa hankinnoissa. Valtioneuvoston selonteoissa on myös korostettu kriittisten teknisten järjestelmien yllä- ja kunnossapidon ja maanpuolustuksessa käytettävän kriittisen kulutusmateriaalin tuotannon varmistamista sekä toimivaa ja kansainvälisesti kilpailukykyistä kotimaista puolustusteollisuutta ja sen kansainvälistä verkottumista. Kun otetaan huomioon, että hankintapäätöksen perusteluissa ja Puolustusvoimien markkinaoikeudessa esittämässä on nimenomaan todettu suorahankinnan tarkoituksena olleen näiden huoltovarmuustavoitteiden saavuttaminen kotimaisen toimittajan kautta, markkinaoikeus katsoo, että hankinnan toteuttaminen suorahankintana on liittynyt huoltovarmuuden turvaamiseen Suomen keskeisenä turvallisuusetuna.

Markkinaoikeus toteaa hankintayksikön hankinnasta ja sen huoltovarmuustekijöistä esittämän olevan yhdenmukainen valtioneuvoston asiaa koskevissa selonteoissa todetun kanssa. Näissä olosuhteissa Suomen keskeisten turvallisuusetujen turvaamisen ei voida katsoa olleen hankinnan toteuttamisajankohtana mahdollista hankinnan kohteina olevissa tuotteissa jäsenvaltioiden rajat ylittävällä tarjouskilpailulla, esimerkiksi asettamalla kilpailutuksessa huoltovarmuutta koskevia erityisvaatimuksia.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo Puolustusvoimien esittäneen riittävän selvityksen siitä, että SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun poikkeukseen turvautuminen on hankinnassa ollut mainitussa artiklassa tarkoitetulla tavalla tarpeen ja rajat ylittävästä kilpailutuksesta pidättäytyminen välttämätöntä Suomen valtion keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseksi.

Markkinaoikeus toteaa, että puolustus- ja turvallisuushankintalaissa ei ole SEUT 346 artiklaan 1 kohdan b alakohdan edellytykset täyttävien hankintojen osalta asetettu sopimuskauden pituudelle tai sopimuksen laajuudelle sitovaa sääntelyä. Jäsenvaltiolla ei kuitenkaan ole oikeutta turvautua kyseisen artiklan poikkeuksiin laajemmalti kuin mitä on tarpeen tarpeellisten turvallisuusetujen suojaamiseksi. Kun otetaan huomioon, että markkinaoikeus on edellä katsonut Puolustusvoimien esittäneen riittävän selvityksen siitä, että SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun poikkeukseen turvautuminen on ollut tarpeen Suomen valtion keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseksi ja se, että saadun selvityksen mukaan hankinnan tarkoituksena on muun ohella ollut päivittää kokonaisuudessaan Suomen maavoimien käsiasejärjestelmä, markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on voinut suorittaa hankinnan tarvitsemassaan laajuudessa eikä hankintayksikön voida katsoa turvautuneen SEUT 346 artiklan poikkeukseen laajemmalti kuin mitä on ollut ehdottoman tarpeen Suomen valtion keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseksi. Sopimuskauden pituus ei näin ollen ole ainakaan näissä olosuhteissa merkityksellinen seikka suorahankinnan perusteiden arvioinnissa.

Puolustusvoimien esittämiä perusteluita tekemälleen suorahankinnalle erityisesti huoltovarmuuden osalta ei anna aihetta arvioida toisin se, mitä valittaja on esittänyt eräistä puitesopimuksen liike-elämän sopimuksissa tavanomaisina pidettävistä ehdoista.

Ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion keskeisiin turvallisuusetuihin liittyvät jäsenvaltioiden määritettävissä olevat erityispiirteet sekä edellä mainitut huoltovarmuuteen liittyvät seikat, asiaa ei ole arvioitava toisin myöskään sillä perusteella, että valittajan esittämällä tavalla käsiaseita koskevat hankinnat on kilpailutettu toisissa jäsenvaltioissa tai muissa käsiaseita koskevissa hankinnoissa.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus toteaa, että SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisen edellytykset ovat täyttyneet asiassa ja hankintayksikkö on voinut jättää noudattamatta Euroopan unionin hankintasäännöksiä nyt kyseessä olevan hankinnan toteuttamisessa.

Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, onko hankintayksikkö menetellyt hankinnassaan puolustus- ja turvallisuushankintalain 10 luvussa säädetyn vastaisesti.

Asian arviointi puolustus- ja turvallisuushankintalain 10 luvun valossa

Hankintapäätöksen mukaan hankinta on toteutettu puolustus- ja turvallisuushankintalain 69 §:n 3 momentin nojalla kansallisin menettelyin suoraan Sako Oy:ltä.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on harkintavaltaa sen osalta, milloin maanpuolustukseen, valtion turvallisuuteen tai huoltovarmuuteen liittyvät edut vaativat hankinnan toteuttamista puolustus- ja turvallisuushankintalain 69 §:n 3 momentin nojalla suorahankintana eli tarjouskilpailua järjestämättä tilanteessa, jossa SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisedellytykset ovat täyttyneet. Harkintavaltaa kuitenkin rajoittaa se, että edellä mainittuihin seikkoihin suorahankinnan perusteina voidaan vedota vain perustelluista syistä.

Hankintapäätöksessä hankinnan tekemistä suorahankintana Sako Oy:ltä on perusteltu sillä, että poikkeusolojen tarpeet huomioiden käsiaseiden viankorjauksen, huollon ja tuotannon osaaminen on huoltovarmuudellisesti perusteltua säilyttää Suomessa. Edelleen hankintapäätöksen mukaan Sako Oy on ainoa Suomessa toimiva käsiaseiden teollinen valmistaja, jolla on tarvittava ja riittävä vuosittainen valmistuskapasiteetti vaatimukset täyttävälle rynnäkkökiväärille. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ole käynyt ilmi, että hankintapäätöksessä tältä osin esitetty ei olisi pitänyt paikkaansa hankinnan toteuttamisajankohtana.

Edellä todettuun nähden ja suorahankinnalle esitetyt perustelut kokonaisuutena huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei hankintayksikön voida katsoa menetelleen suorahankinnan tehdessään puolustus- ja turvallisuushankintalaissa asetettujen SEUT 346 artiklaan 1 kohdan b alakohdan edellytykset täyttäviä hankintoja koskevan kansallisen sääntelyn vastaisesti.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö ei ole menetellyt hankinnassaan valittajan esittämin tavoin puolustus- ja turvallisuushankinnoista annettujen säännösten vastaisesti. Valitus on näin ollen hylättävä.

Kun hankintayksikkö on voinut toteuttaa suorahankinnan edellä todetuilla perusteilla, asiassa ei ole tarpeen lausua muista asiassa esitetyistä väitteistä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Puolustus- ja turvallisuushankintalain 91 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 10 luvussa (95–101 §) säädetään, ei kuitenkaan 95 §:n 3 momenttia.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Valittajan oikeudenkäyntikuluvaatimus on ollut 174.271,25 euroa lisättynä markkinaoikeuden oikeudenkäyntimaksua vastaavalla määrällä. Puolustusvoimien oikeudenkäyntikuluvaatimus on ollut 48.262,50 euroa ja kuultava Sako Oy:n 28.732,50 euroa.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Puolustusvoimat ja Sako Oy joutuisivat itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Valittaja on näin ollen velvoitettava korvaamaan niiden määrältään kohtuullisina pidettävät oikeudenkäyntikulut. Markkinaoikeus on ottanut kulujen kohtuullisuutta koskevassa arviossaan huomioon valituksenalaisen asian hankintaoikeudellisen laadun ja merkityksen oikeudenkäynnin osapuolille.

Asian näin päättyessä valittaja saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Markkinaoikeus velvoittaa Heckler & Koch GmbH:n korvaamaan Puolustusvoimien oikeudenkäyntikulut 48.262,50 eurolla ja Sako Oy:n oikeudenkäyntikulut 28.732,50 eurolla, molemmat viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Muutoksenhaku

Julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain 105 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen valituslupaa pyytämättä siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään.

Julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain 107 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Sami Myöhänen, Markus Ukkola ja Mika Kuuppo.

Tämä asiakirja on sähköisesti varmennettu tuomioistuimen asianhallintajärjestelmässä.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.