Asian tausta ja käsittely markkinaoikeudessa

Helsingin kaupunki (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 16.6.2023 julkaistulla EU-hankintailmoituksella ja 28.7.2023 julkaistulla korjausilmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan asiakaskuljetusten liikennöintipalvelun hankinnasta 24 kuukauden sopimuskaudelle (1.5.2024–30.4.2026) ja kahdelle yhden vuoden mittaiselle optiokaudelle.

Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan toimialajohtaja on 15.11.2023 tekemällään hankintapäätöksellä § 230 valinnut asiakaskuljetusten liikennöinnin palveluntuottajat hankinnan osa-alueisiin 1–23.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintailmoituksen mukaan ollut 110.000.000 euroa.

Hankintasopimusta ei hankintayksikön ilmoituksen mukaan ole hankinnan osa-alueen 13 osalta allekirjoitettu.

The Yellow Line Oy on markkinaoikeudelle osoittamassaan valituksessa vaatinut muun ohella, että markkinaoikeus hankinnan osa-alueen 13 osalta kumoaa hankintapäätöksen, kieltää hankintayksikköä noudattamasta virheellistä menettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Valittaja on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan valittajan kaikki oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Valittaja on esittänyt valituksensa perusteluna muun ohella, että tarjouskilpailussa on osa-alueen 13 osalta ollut epäselvyyksiä WLTP-päästöarvojen määrityksessä ja merkitsemisessä ja esimerkiksi valittajan ajoneuvoihin on merkitty väärä päästöluokka. Kaikkien tarjottujen ajoneuvojen päästötiedot tulisi tarkistaa Traficomin ajoneuvorekisteristä ja kaikki valittajan tarjoamat ajoneuvot olisi tullut pisteyttää päästöluokan 180–220 grammaa kilometriä kohden mukaan.

Valittajan mukaan erään tarjoajan tarjouksen osalta tarjotun auton päästöarvo on ollut CO2NEDC-päästöarvo eikä CO2WLTP-päästöarvo. Mainitun ajoneuvon päästöarvoa ei ole konvertoitu WLTP-päästöarvoksi, jolloin ajoneuvon päästöarvoksi olisi tullut hankintayksikön esteettömille ajoneuvoille esittämän laskentatavan mukaan 206,23 WLTP-päästöä. Valittajan mukaan kyseinen ajoneuvo olisi tullut merkitä päästöluokkaan 181–220 grammaa kilometriä kohden, jolloin se olisi saanut tarjousten vertailussa vain viisi pistettä, eikä olisi tullut valituksi. Edellä mainituista syistä tarjousvertailu tulisi suorittaa uudelleen.

Helsingin kaupunki on vastineessaan markkinaoikeudelle vaatinut, että markkinaoikeus poistaa asian käsittelystään antamatta pääasiassa ratkaisua tai toissijaisesti hylkää valituksen. Hankintayksikkö on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valittajan vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta ja velvoittaa valittajan korvaamaan hankintayksikölle sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 720 eurolla viivästyskorkoineen.

Hankintayksikkö on viitannut siihen, että hankintasopimuksia ei ole allekirjoitettu, eikä hankintapäätöstä ole muutoinkaan pantu täytäntöön osa-alueen 13 osalta, ja että sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta on päättänyt oikaista hankintapäätöstä.

Hankintayksikkö on lisäksi esittänyt valittajan vaatineen, että se korjaa osa-alueelle 13 valittujen ajoneuvojen Traficomiin merkityt CO2NEDC-päästöt ja konvertoi ne WLTP-päästöiksi. Valittaja on valituksessaan todennut, että sen ajoneuvojen päästöt kuuluvat päästöluokkaan CO2WLTP 181–220 grammaa kilometriltä sen tarjouksessaan ilmoittaman päästöluokan 221–285 grammaa kilometriltä sijaan, jolloin valittajalle olisi kuulunut antaa enemmän vertailupisteitä. Lisäksi valittaja on hankintayksikön mukaan vaatinut, että hankintayksikkö korjaa myös osa-alueelle 13 valittujen 54 ajoneuvon Traficomiin merkityt päästöt ja konvertoi ne WLTP-päästöiksi. Valittajan vaatimukset ovat siten perustuneet keskeisiltä osin siihen, että hankintayksikön tulisi aktiivisesti muuttaa tarjouksissa annettuja tietoja, korjata ilmoitettuja päästöluokkia, tarvittaessa konvertoida päästöarvot WLTP-arvoiksi ja suorittaa näiden toimenpiteiden perusteella uusi tarjousvertailu sekä tehdä uusi hankintapäätös.

Hankintayksikön mukaan oikean päästöluokan merkitseminen tarjoukselle on ollut kuitenkin tarjoajan omalla vastuulla. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tarjoaja vastaa tarjouksestaan ja antamiensa tietojen oikeellisuudesta. Tarjouspyynnössä on ilmoitettu selkeästi, että tarjoajan tulee itse ilmoittaa tarjouksellaan WLTP-arvo ja konvertoida NEDC-arvo WLTP-arvoksi ilmoitetun kaavan mukaisesti.

Hankintayksikön mukaan tarjouskilpailun lähtökohtana on tarjousten lopullisuus ja tarjousta arvioidaan ainoastaan siitä ilmenevien tietojen perusteella. Tarjousten jälkikäteinen muuttaminen ei ole mahdollista. Hankintayksikkö ei siten ole voinut muuttaa tarjoajan antamia tietoja oma-aloitteisesti. Hankintayksikkö ei olisi myöskään voinut sallia tarjouksen täsmentämistä tarjousvertailussa käytettävän olennaisen seikan osalta, koska kyse olisi ollut tarjouksen kielletystä parantamisesta. Hankintayksikkö on kuitenkin edelleen hyväksynyt valittajan tarjoukset vertailuun, koska valittajan omaksi vahingokseen tekemä virhe päästöluokan merkitsemisessä ei ole vaikuttanut tarjousten vertailukelpoisuuteen tai vaarantanut tasapuolista tai syrjimätöntä kohtelua. Valittajan tarjoukset on vertailtu sellaisina kuin ne on toimitettu hankintayksikölle ja valittajan ilmoittaman korkeamman päästöluokan mukaan.

Siltä osin kun valittaja on lisäksi vaatinut, että erään tarjoajan tarjouksen saamaa pistemäärää oikaistaan vastaamaan tarjotun ajoneuvon todellista päästöarvoa siten, että valittajan tarjous tulee valituksi sen sijalle, hankintayksikkö toteaa, että kyseinen tarjoaja on lisäselvityksen yhteydessä vastannut ilmoittaneensa tarjouksellaan ajoneuvolleen todellista pienemmän päästöluokan. Hankintaoikaisun myötä kyseinen tarjous on hylätty, koska tarjousta ei ole voitu vertailla annetuilla tiedoilla eikä saattaa jälkikäteen vertailukelpoiseksi tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vaarantumatta. Kyseisessä tarjouksessa annettuja tietoja ei ole hankintayksikön toimesta muutettu eikä tarjousta pisteytetty valittajan vaatimuksista ilmenevällä tavalla, vaan tarjous on hylätty perustuen tarjoajan toimittamaan lisäselvitykseen ja sen arviointiin.

Helsingin kaupunki on toimittanut markkinaoikeudelle sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunnan 30.1.2024 tekemän päätöksen § 21, jossa lautakunta on hankintaoikaisuna kumonnut sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan toimialajohtajan 15.11.2023 tekemän hankintapäätöksen § 230 muun ohella osa-alueen 13 osalta.

Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta on todennut päätöksessään muun ohella seuraavaa:

”Samalla sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta päätti hylätä The Yellow Line Oy:n osa-aluetta 13 koskevan hankintaoikaisuvaatimuksen siltä osin, kun oikaisuvaatimuksen tekijä on vaatinut hankintayksikköä muuntamaan osa-alueelle 13 valittujen ajoneuvojen NEDC-päästöt WLTP-päästöiksi tarjousvertailua varten.

Muilta osin sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta totesi, että The Yellow Line Oy:n osa-aluetta 13 koskevassa hankintaoikaisuvaatimuksessaan sekä [– –] Oy:n osa-aluetta 23 koskevassa hankintaoikaisuvaatimuksessaan esittämät vaatimukset toteutuvat tai menettävät merkityksensä tämän päätöksen mukaisella itseoikaisulla, eikä oikaisuvaatimusten tekijöillä ole enää oikeussuojan tarvetta.”

The Yellow Line Oy, jolle markkinaoikeus on antanut tiedoksi sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunnan 30.1.2024 tekemän hankintaoikaisupäätöksen § 21, on ilmoittanut peruuttavansa valituksensa pääasian osalta, vaativansa hankintayksikön velvoittamista korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut määrältään yhteensä 1.250 eurolla ja vaativansa, että markkinaoikeus hylkää hankintayksikön vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Valittajan oikeudenkäyntikuluvaatimukseen sisältyy oikeudenkäyntimaksua vastaava määrä 500 euroa.

Valittaja on esittänyt, että se on tehnyt valituksen markkinaoikeuteen havaittuaan, että hankintayksikön alkuperäisellä hankintapäätöksellään ilmoittamien ajoneuvojen päästötiedoissa on ollut epäselvyyksiä ja virheellisyyksiä. Hankintayksikkö on todennut 31.1.2024 antamansa vastineen perusteluissa, että hankintaa valituksen ja oikaisuvaatimusten yhteydessä tarkasteltuaan hankintayksikkö on havainnut tarjousten käsittelyssä tapahtuneen virheitä. Hankintayksikkö on siten itse myöntänyt tarjousten käsittelyssä tapahtuneen virheitä. Hankintayksikkö on lopulta puuttunut näihin virheisiin valittajan tehtyä hankintaoikaisuvaatimuksen ja valituksen markkinaoikeuteen. Lisäksi hankintayksikkö on toteuttanut virheellisen menettelynsä oikaisemiseksi lukuisia toimenpiteitä, joita valittaja on nimenomaisesti vaatinut, kuten päästöarvojen tarkistamisen ja erään tarjoajan virheellisen ja tarjouspyynnön ehtojen vastaisen tarjouksen hylkäämisen.

Helsingin kaupunki, jolle markkinaoikeus on varannut tilaisuuden lausua valittajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen osalta, on kiistänyt valittajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteeltaan ja määrältään ja esittänyt, että hankintaoikaisupäätös on perustunut keskeisesti muihin kuin valittajan valituksessaan esittämiin syihin. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden arvioinnissa on otettava huomioon valittajan oma virheellinen toiminta päästöarvoluokkien merkitsemisessä, jota ilman sen ei olisi ollut tarvetta tehdä asiassa valitusta markkinaoikeudelle. Hankintayksikön korvattavaksi ei voi tulla valittajan itselleen aiheuttamia kuluja. Lisäksi valittajan esittämät vaatimukset sen omien ja muiden tarjoajien tarjouksillaan ilmoittamien tietojen muuttamisesta ovat olleet sellaisia, ettei niillä ole ollut menestymisen mahdollisuutta. On myös huomattava, että oikeudenkäyntimaksun osalta maksuvelvolliseksi on tuomioistuinmaksulain 6 §:n
1 momentin nojalla katsottava asian vireillepanija tai hänen sijaansa tullut.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Asiaan yleisenä oikeudenkäyntilakina sovellettavan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain
81 §:n 3 momentin mukaan asian käsittely raukeaa, jos valitus peruutetaan tai jos siihen on muu vastaava syy.

Valittaja on ilmoittanut peruuttavansa valituksensa pääasiavaatimusten osalta, joten mainituilta osin asian käsittely raukeaa. Asiassa on siten enää kysymys oikeudenkäynnin osapuolten oikeudenkäyntikulujensa korvaamista koskevista vaatimuksista.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (hankintalaki) 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95–101 §:ssä säädetään, ei kuitenkaan 95 §:n
3 momenttia.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 97 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat muun muassa oikeudenkäyntikirjelmän laatimisesta aiheutuneet kulut
(1 kohta) ja muut oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvät kulut (5 kohta). Markkinaoikeus toteaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvä kulu on esimerkiksi perittävä oikeudenkäyntimaksu.

Valittaja on esittänyt valituksensa perusteluna muun ohella, että tarjouskilpailussa on osa-alueen 13 osalta ollut epäselvyyksiä WLTP-päästöarvojen määrityksessä ja merkitsemisessä ja esimerkiksi valittajan ajoneuvoihin on merkitty väärä päästöluokka. Valittaja on esittänyt, että kaikkien tarjottujen ajoneuvojen päästötiedot tulisi tarkistaa Traficomin ajoneuvorekisteristä. Valittaja on edelleen esittänyt, että kaikki sen ajoneuvot tulisi pisteyttää päästöluokan 180–220 grammaa kilometriä kohden mukaan ja että tarjousvertailu tulisi suorittaa uudelleen. Lisäksi valittaja on esittänyt valituksensa perusteluna, että erään tarjoajan tarjouksen osalta tarjotun auton päästöarvo on ollut CO2NEDC-päästöarvo eikä CO2WLTP-päästöarvo. Mainitun ajoneuvon päästöarvoa ei ole konvertoitu WLTP-päästöarvoksi, jolloin ajoneuvon päästöarvoksi olisi tullut hankintayksikön esteettömille ajoneuvoille esittämän laskentatavan mukaan 206,23 WLTP-päästöä. Valittajan mukaan kyseinen ajoneuvo olisi tullut merkitä päästöluokkaan 181–220 grammaa kilometriä kohden, jolloin se olisi saanut tarjousten vertailussa vain viisi pistettä, eikä olisi tullut valituksi.

Hankintayksikkö on 30.1.2024 tekemänsä hankintaoikaisupäätöksen § 21 perusteluina todennut muun ohella seuraavaa:

”Hankintayksikkö havaitsi oikaisuvaatimusta arvioidessaan samalla itseoikaisun tarpeen osa-alueilla 13 ja 23 tarjousten käsittelyn ja tarjousvertailun yhteydessä tapahtuneiden virheiden vuoksi. Hankintayksikkö oli tarjouksia käsitellessään todennut, että joidenkin tarjoajien tarjouksellaan ilmoittamat ja Traficomin ajoneuvorekisteristä ilmenevät päästöarvot poikkesivat toisistaan. Hankintayksikkö toimi virheellisesti osa-alueilla 13 ja 23, kun se oli tämän seurauksena oikaissut tarjoajien tarjouksellaan ilmoittamat päästöarvot vastaamaan Traficomin rekisteristä ilmenneitä arvoja silloin, kun Traficomin rekisteristä ilmennyt arvo on ollut huonompi kuin tarjoajan itse ilmoittama arvo. Tarjouksella annettujen tietojen yksipuolinen muuttaminen hankintayksikön toimesta on ollut hankintalainsäädännön, tarjoajien tasapuolisen kohtelun ja avoimuus- periaatteen vastaista. Lisäksi Traficomin rekisteristä ei ilmene yksiselitteisesti, onko päästöarvon laskennassa käytetty WLTP- vai NEDC-mittaustapaa. Hankintayksikkö totesi, että hankintamenettely on oikaistava siten, että hankintayksikkö pyytää tarjoajilta lisäselvitystä todellisista päästöarvoista sekä päästöarvon mittauksessa käytetystä menetelmästä ja asiassa suoritetaan uusi tarjousvertailu.

[– –]

Lisäselvitysten arviointi osa-alueella 13

[– –] Oy oli lisäselvityksen perusteella merkinnyt tarjoukseensa ajoneuvon todellista päästöarvoa pienemmän päästöluokan. [– –] Oy oli ilmoittanut tarjouksellaan WLTP-päästöarvon sijoittuvan välille 141–180 g/km. [– –] Oy toimitti lisäselvityksenä otteen Traficomin ajoneuvorekisteristä, jonka mukaan tarjotun ajoneuvon päästöarvo oli 178 g/km. Otteelta ei ilmennyt käytetty mittausmenetelmä. [– –] Oy tarkensi lisäselvitystään täsmentämällä, että Traficomin tiedoista ilmenevä ja tarjouksella ilmoitettu päästöarvo 178 g/km on NEDC-päästöarvo, jota vastaava WLTP-päästöarvo on 206 g/km. Siten [– –] Oy:n tarjouksellaan ilmoittama tieto ajoneuvon WLTP-päästöluokasta on ollut paikkansapitämätön.

[– –]

Tarjousten muuttaminen vastaamaan todellista päästöluokkaa parantaisi olennaisesti [– –] Oy:n, The Yellow Line Oy:n ja [– –] Oy:n asemaa tarjousvertailussa. Tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaamiseksi hankintayksikkö on arvioinut tarjouksia niissä alun perin ilmoitettujen päästöluokkien mukaan. Toisin kuin [– –] Oy:n kohdalla, poikkeama päästöluokissa on ollut tarjoajien vahingoksi, eikä se vaaranna tarjousten vertailukelpoisuutta tai tarjousten tasapuolista kohtelua tarjousvertailussa.”

Markkinaoikeus toteaa, että valittajan valituksensa perusteluna on ollut epäselvyys tarjottujen ajoneuvojen päästöarvojen määrittämisessä. Lisäksi valittaja on viitannut erään tarjoajan tarjoaman auton tarjousten vertailussa käytetyn päästöarvon virheellisyyteen.

Hankintayksikkö on hankintaoikaisupäätöksessään todennut mainitun erään tarjoajan ajoneuvon tiedon WLTP-päästöluokasta olleen paikkansapitämätön ja että oikea päästöarvo tarjousten vertailussa on ollut valittajan valituksessaan esittämä. Lisäksi hankintayksikkö on hankintaoikaisupäätöksensä perusteluna viitannut siihen, että joidenkin tarjoajien tarjouksessaan ilmoittamat ja toisaalta Traficomin ajoneuvorekisteristä ilmenevät päästöarvot ovat poikenneet toisistaan ja että hankintayksikkö on toiminut virheellisesti, kun se on oikaissut tarjoajien tarjouksellaan ilmoittamat päästöarvot vastaamaan Traficomin rekisteristä ilmenneitä arvoja silloin, kun rekisteristä ilmennyt arvo on ollut huonompi kuin tarjoajan itse ilmoittama arvo. Hankintayksikkö on vielä hankintaoikaisupäätöksessään todennut, että tarjousten muuttaminen vastaamaan todellista päästöluokkaa parantaisi olennaisesti muun ohella valittajan asemaa tarjousvertailussa.

Markkinaoikeus katsoo, että ne seikat, joihin valittaja on vedonnut valituksensa perusteluina, ovat olleet ainakin osin samoja, joilla hankintayksikkö on perustellut hankintapäätöksen kumoamista hankintaoikaisupäätöksessään, ja hankintayksikönkin esittämin tavoin hankintaoikaisumenettely on vaikuttanut valittajan asemaan hankintamenettelyssä sitä parantaen. Näin ollen olisi pääasiassa annetusta ratkaisusta huolimatta kohtuutonta, jos valittaja joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Hankintayksikkö on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut 1.250 euroa, mukaan lukien kyseiseen määrään sisältyvän valittajalta perittävää oikeudenkäyntimaksua 500 euroa vastaavan määrän. Vastaavasti hankintayksikkö saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Lopputulos

Asian käsittely raukeaa pääasian osalta.

Markkinaoikeus velvoittaa Helsingin kaupungin korvaamaan The Yellow Line Oy:n oikeudenkäyntikulut 1.250 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Helsingin kaupungin vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Muutoksenhaku

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevilta osin valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Sami Myöhänen ja Ville Parkkari.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.