MAO:491/2025

Asian tausta

Haminan kaupunki (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 11.3.2025 julkaistulla kansallisella hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta Aarnenkadun ja Vuorisenkadun katujen ja vesihuollon saneerausta koskevasta rakennusurakasta.

Haminan kaupungin kaupunkikehitysvaliokunta on 6.5.2025 tekemällään hankintapäätöksellä § 23 sulkenut MM Infra Oy:n tarjouskilpailusta ja valinnut Aarnenkadun saneerauksen urakoitsijaksi Recset Oy:n.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut 600.000–900.000 euroa.

Hankintasopimusta ei hankintayksikön ilmoituksen mukaan ole allekirjoitettu.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

MM Infra Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen hankintapäätöksen, kieltää hankintayksikköä jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Valittaja on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksuna 92.069,12 euroa. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 3.625 eurolla lisättynä markkinaoikeuden oikeudenkäyntimaksua vastaavalla määrällä viivästyskorkoineen.

Perustelut

Hankintayksikkö on sulkenut valittajan tarjouskilpailusta virheellisesti puuttuvan soveltuvuuden perusteella. Valittajalla on ollut voimavara‑alihankkija, jonka voimavaroihin se on voinut vedota. Voimavara‑alihankkijalla on ollut vaaditut RALA‑pätevyydet ja referenssit.

Selonottoneuvotteluissa on käynyt ilmi, ettei hankintayksikkö ole ollut tietoinen tarjoajien mahdollisuudesta vedota voimavara-alihankkijan resursseihin. Hankintapäätöksessä todettu näkemys valittajan kokemuksesta ja referenssikohteista perustuu valittajan selonottoneuvottelujen jälkeen hankintayksikölle toimittamaan asiakirjaan, jossa on esitetty esimerkkejä voimavara-alihankkijan käyttämisestä valittajan urakoissa ja tarjouksissa.

Vastine

Vaatimukset

Haminan kaupunki on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 3.510 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Valittajalla ei ole ollut vaadittuja referenssejä, eikä se siten ole täyttänyt referenssejä koskevaa pakollista soveltuvuusvaatimusta. Valittaja on referenssien osalta vedonnut voimavara-alihankkijaansa.

Kysymyksessä on ollut kansallinen rakennusurakkahankinta. Kansallisiin hankintoihin sovellettavissa oikeusohjeissa ei ole säädetty tarjousten tekemisestä ryhmittymänä tai ehdokkaan tai tarjoajan oikeudesta käyttää muiden yksiköiden voimavaroja. Euroopan unionin tuomioistuin on katsonut oikeuskäytännössään, etteivät avoimuuden tai syrjimättömyyden periaatteet edellyttäneet julkisista hankinnoista annetun direktiivin muiden yksiköiden voimavarojen käyttämistä koskevien määräysten soveltamista pääosin direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävään hankintaan. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä on katsottu, ettei kansallisen kynnysarvon ylittävässä hankinnassa tullut sovellettavaksi hankintasäännösten periaate soveltuvuusvaatimusten täyttymisestä muiden yksiköiden voimavaroja käytettäessä. Kyseisen oikeuskäytännön mukaan tarjoaja oli saanut käyttää voimavara‑alihankkijan referenssejä täyttääkseen soveltuvuusvaatimukset, kun voimavara‑alihankinnan käyttäminen oli nimenomaisesti ilmoitettu sallituksi.

Tarjouspyynnössä tai sen liitteissä ei ole mahdollistettu sitä, että tarjoaja voi soveltuvuusvaatimuksen täyttääkseen vedota alihankkijan resursseihin. Lisäksi referenssivaatimuksessa on nimenomaan vaadittu, että tarjoavalla yrityksellä tulee olla vaaditut referenssit. Hankintayksiköllä on ollut velvollisuus sulkea valittaja tarjouskilpailusta.

Kuultavan lausunto

Recset Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 5.180 eurolla.

Valittajan tarjouksesta ei käy ilmi niitä voimavara-alihankkijan referenssikohteita koskevia tietoja, joihin tarjoaja tarjouksessaan vetoaa referenssejä koskevan soveltuvuusvaatimuksensa täyttymiseksi. Hankintayksiköllä on ollut hankintasäännösten nojalla velvollisuus sulkea valittaja tarjouskilpailusta puuttuvien yritysreferenssitietojen ja siten sen soveltuvuusvaatimusten täyttymättä jäämisen perusteella.

Tarjousten jättämisen määräajan jälkeen valittajan hankintayksikölle toimittamia referenssitietoja ei tule ottaa huomioon valittajan tarjousta arvioitaessa.

Valittaja on toimittanut tarjouksensa yhteydessä voimavara-alihankkijansa RALA-pätevyysraportin, joka on sisältänyt luettelon kyseisen yrityksen referensseistä. Kyseinen raportti ei ole ollut riittävä täyttämään tarjoajan yritysreferensseille asetettua tarjouspyynnön vaatimusta, koska valittaja tai voimavara-alihankkija ei ole tarjouksessa yksilöinyt eikä muutenkaan selkeästi ilmoittanut, mihin voimavara-alihankkijan referensseihin tarjoaja vetoaa soveltuvuusvaatimuksensa täyttymiseksi. Pelkästä voimavara-alihankkijan aiempia urakoita koskevasta luettelosta ei ilmene riittävästi se, missä luettelossa mainituissa urakoissa on ollut kyse hankittavaan urakkaan nähden vastaavanlaisista ja tarjouspyynnössä edellytetyistä referenssitöistä.

Hankintayksiköllä ei ole ollut velvollisuutta, eikä tarjoajien syrjimättömän ja tasapuolisen kohtelun periaatteesta johtuen oikeutta selvittää oma-aloitteisesti sitä, täyttääkö joku tai jotkut voimavara-alihankkijan RALA-pätevyysraporttiin sisältyvään yleiseen referenssiluetteloon listatuista rakennusurakoista mahdollisesti tarjouspyynnössä asetetut vaatimukset.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että tarjoajalla on hankintadirektiivien ulkopuolelle jäävissä hankinnoissa oikeus vedota voimavara-alihankkijaan. Esillä olevassa asiassa ei ole kysymys siitä, velvoittavatko tai sallivatko hankintadirektiivit hyväksymään soveltuvuusvaatimusten täyttämiseksi voimavara-alihankkijan käytön. Oikeuskäytännöstä käy ilmi, ettei hankintayksiköllä ole oikeutta kieltää voimavara-alihankkijoiden käyttöä. Hankintayksikön toiminta on ollut hankintasäännösten vastaista, kun se ei ole sallinut valittajan vedota voimavara-alihankkijoihinsa.

Tarjouspyynnössä esitetty referenssivaatimus ei sanamuotonsa perusteella sulje pois voimavarojen käyttöä tai ryhmittymänä tarjoamista, eikä tällainen vaatimus olisi hankintasäännösten mukainen. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännönkään mukaan oikeutta käyttää muun tahon voimavaroja soveltuvuusvaatimusten täyttämiseen ei lähtökohtaisesti voida rajoittaa. Voimavara-alihankkijoiden käyttäminen on kiinteässä yhteydessä julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (hankintalaki) 2 §:ssä lueteltujen tavoitteiden kilpailumahdollisuuksien hyödyntämisestä sekä pienten ja keskisuurten yritysten osallistumismahdollisuuksien takaamisesta kanssa.

Hankintayksikkö on vasta markkinaoikeudessa väittänyt, ettei voimavara‑alihankkijoiden käyttö olisi ollut sallittua. Kuitenkin hankintayksikkö on ryhtynyt selvittämään, miten voimavara-alihankkija osallistuu urakkaan ja lopulta oikaisupäätöksellä poissulkenut valittajan menettelystä siksi, että voimavara-alihankkija ei osallistu urakkaan. Mikäli hankintayksiköllä olisi ollut oikeus rajoittaa voimavara-alihankkijoiden käyttöä, on hankintayksikkö tämän omalla toiminnallaan nimenomaisesti sallinut.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ratkaistaessa on joka tapauksessa otettava huomioon hankintayksikön toiminta ja sen antama aihe oikeudenkäynnin aloittamiselle. Valitus on alun perin pantu vireille referensseihin perustuvan poissulkemisen vuoksi, miltä osin hankintayksikkö on myöntänyt toimineensa virheellisesti.

Mikäli hankintayksikön katsottaisiin menetelleen hankintasäännösten mukaisesti sen kieltäessä voimavara-alihankkijoiden käyttämisen, olisi kohtuutonta, mikäli valittaja määrättäisiin vastaamaan omista ja hankintayksikön oikeudenkäyntikuluista. Oikeudenkäynti on aiheutunut hankintayksikön menettelystä. Koska valitus on pantu vireille hankintayksikön virheen seurauksena, on hankintayksikkö velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntimaksu sekä oikeudenkäyntikulut. Hankintayksikkö on velvoitettava pitämään omat kustannuksensa vahinkonaan. Kuultavan valittajaan kohdistama oikeudenkäyntikuluvaatimus on hylättävä kokonaisuudessaan perusteettomana.

Muut kirjelmät

Hankintayksikkö on esittänyt, että kansallisiin hankintoihin sovellettavassa hankintalain 11 luvussa ei ole säädetty tarjousten tekemisestä ryhmittymänä tai ehdokkaan tai tarjoajan oikeudesta käyttää muiden yksiköiden voimavaroja.

Hankintalain 2 §:n 3 momentissa mainitut tavoitteet ovat lainsäätäjän suosituksia, jotka eivät synnytä hankintayksikölle velvollisuuksia ottaen huomioon myös hankintayksiköille annettu laaja harkintavalta toteuttaa hankintoja tarkoituksenmukaisella tavalla.

Keskeistä on se, mitä hankinta-asiakirjoissa on todettu. Hankintayksikön tarjousten vastaanottamisen jälkeen lähettämillä viesteillä tai tehdyillä päätöksillä ei voida muuttaa tarjouskilpailun vaatimuksia. Hankintayksikön mahdolliset virheelliset käsitykset eivät synnytä tarjoajalle oikeutta vedota itselleen edulliseen tarjouspyynnöstä ja hankintalainsäädännöstä poikkeavaan tulkintaan.

Kuultava on esittänyt, että valittaja ei ole tarjouksessaan selkeästi yksilöinyt tarjouspyynnössä vaadittuja tarjoajan kolmea referenssiä, joihin se vetoaa soveltuvuusvaatimusten täyttymiseksi.

Oikeuskäytännöstä ei käy ilmi, että kansallisissa hankintamenettelyissä tarjoajilla olisi oikeus käyttää voimavara-alihankkijaa hankinnan toteuttamiseen tai tarjouspyynnön referenssivaatimusten täyttämiseen. Lähtökohta kansallisessa hankintamenettelyssä on hankintayksikön oikeus määrätä hankinnan toteuttamista ja tarjoajan soveltuvuutta koskevista vaatimuksista, kunhan se noudattaa hankintasäännösten mukaisia tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden sekä avoimuuden ja suhteellisuuden periaatteita. Hankintayksikkö ei ole tarjouspyynnössään ilmoittanut, että tarjoaja voi käyttää hyväksi alihankkijan voimavaroja hankinnan toteuttamiseen kokonaan tai joltakin osin, eikä sitä, että alihankkijan yritysreferenssit voidaan ottaa huomioon arvioitaessa tarjoajan soveltuvuusvaatimuksen täyttymistä. Hankintalaissa ei ole kansallisten hankintamenettelyjen osalta säännöksiä tarjoajan oikeudesta käyttää voimavara-alihankkijaa tarjouspyynnön referenssivaatimusten täyttämiseksi. Näin ollen on kyseenalaista, onko vireillä olevassa asiassa tarjoajan vetoaminen voimavara-alihankkijan referensseihin soveltuvuusvaatimusten täyttämiseksi ollut tarjouspyynnön vaatimusten mukaista.

Valittajan olisi joka tapauksessa tullut ilmoittaa tarjouksessaan voimavara-alihankkijansa antaman sitoumuksen lisäksi yksilöity selvitys sen tarjouspyynnön vaatimusten mukaisista referensseistä ja soveltuvuusvaatimuksen täyttymisestä sekä selvitys siitä, miten ja miltä osin voimavara-alihankkija osallistuu hankinnan toteuttamiseen. Valittajan tarjous on ollut näiltä osin puutteellinen ja tarjouspyynnön vastainen.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja oikeusohjeet

Hankinnassa on ollut kysymys kansallisen kynnysarvon ylittävästä mutta EU‑kynnysarvon alittavasta rakennusurakasta.

Asiassa on valituksen johdosta kysymys siitä, onko hankintayksikkö menetellyt julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti sulkiessaan valittajan tarjouskilpailusta puuttuvan soveltuvuuden perusteella. Tältä osin markkinaoikeuden on arvioitava, onko valittaja voinut soveltuvuusvaatimusten täyttämiseksi vedota muun yksikön voimavaroihin.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (hankintalaki) 2 §:n 1 momentin mukaan lain tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden, innovatiivisten ja kestävien hankintojen tekemistä sekä turvata yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuoliset mahdollisuudet tarjota tavaroita, palveluja ja rakennusurakoita julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa. Pykälän 2 momentin mukaan hankintayksiköiden on pyrittävä järjestämään hankintatoimintansa siten, että hankintoja voidaan toteuttaa mahdollisimman taloudellisesti, laadukkaasti ja suunnitelmallisesti olemassa olevat kilpailuolosuhteet hyväksi käyttäen ja ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat huomioon ottaen.

Hankintalain 3 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia ja muita toimittajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 99 §:n mukaan sen lisäksi, mitä I (1–31 §) ja IV (123–174 §) osassa säädetään hankintasopimuksista, tavara- ja palveluhankintoihin, suunnittelukilpailuihin sekä rakennusurakoihin, jotka ovat arvoltaan 26 §:ssä säädetyt EU-kynnysarvot alittavia, mutta vähintään 25 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa säädettyjen kansallisten kynnysarvojen suuruisia, sovelletaan hankintalain 11 luvun (99–106 §) säännöksiä.

Hankintalain 100 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on noudatettava hankinnan kilpailuttamisessa sellaista menettelyä, joka on 3 §:n 1 momentissa tarkoitettujen periaatteiden mukainen. Hankintayksikön on kuvattava käyttämänsä hankintamenettely hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä.

Hankintalain 100 §:n esitöiden (HE 108/2016 vp s. 210) mukaan lainkohdassa jätetään siis hankintayksikön harkintavaltaan se, minkälaista menettelyä se haluaa käyttää hankinnan kilpailuttamisessa. Hankintayksikkö voi halutessaan käyttää samanlaisia menettelyjä kuin ehdotetun lain EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa, mukauttaa niitä tai se voi käyttää voimassa olevan lain kansallisia menettelyjä. Halutessaan hankintayksikkö voi käyttää myös muunlaista menettelyä, jonka se on itse määritellyt. [– –] Hankintayksikön on kuitenkin kuvattava käyttämänsä hankintamenettely hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä. Kuvaus tulee esittää siten, että toimittajat pystyvät sen perusteella ennakoimaan käytetyn hankintamenettelyn luonnetta ja kulkua sekä tietävät oman roolinsa menettelyssä.

Lisäksi edellä mainituissa esitöissä on mainittu, että hankintayksikkö voi toteuttaa hankintamenettelyn EU-kynnysarvon alittavissa hankinnoissa kevyemmin ja joustavammin säännöksin kuin EU-kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan myös hankintadirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle esimerkiksi arvon johdosta jäävissä hankinnoissa on noudatettava perustamissopimuksen perustavanlaatuisia oikeussääntöjä, mikäli hankinnassa on käsillä jäsenvaltioiden rajat ylittävä intressi. [– –] Kaikkia EU:n hankintadirektiivin ja ehdotetun lain II osan säännöksiä ei ole kuitenkaan tarkoitus soveltaa sellaisinaan EU-kynnysarvon alittavissa hankinnoissa, koska tällöin EU-kynnysarvon alittavissa hankinnoissa ei toteudu lakiehdotuksella tavoiteltu kevyt ja joustava sääntely.

Edellä mainittujen esitöiden mukaan unionin tuomioistuimen ratkaisussa asiassa C-95/10, Strong, katsottiin, että hankintadirektiivi 2004/18/EY ei asettanut jäsenvaltioille velvollisuutta soveltaa kyseisen direktiivin muiden yksiköiden voimavaroihin viittaamisoikeutta koskevia 47 artiklan 2 kohdan määräyksiä hankinnassa, johon ei sovellettu direktiivin kyseistä artiklaa. Jos perustamissopimuksen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamisala käsitettäisiin niin laajaksi, että myös direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle pääosin jääviin hankintoihin sovellettaisiin hankintadirektiivin olennaisia määräyksiä, vaarannettaisiin tällä ratkaisun mukaan hankintadirektiivin tarkoitus ulottaa tietyt säännöt vain direktiivin täysimääräiseen soveltamisalaan kuuluviin hankintoihin. Koska myös ehdotetussa hankintalaissa on tarkoitus säännellä 11 luvun hankintoja kevyesti ja joustavasti, hankintayksiköllä on II osan säännöksiin nähden laajemmat mahdollisuudet esimerkiksi neuvotella hankinnan vaatimuksista ja vertailuperusteista neuvottelua sisältävissä menettelyissä.

Hankintalain 105 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikkö voi asettaa vaatimuksia tarjoajan soveltuvuudelle. Soveltuvuutta koskevien vaatimusten tulee olla oikeassa suhteessa hankinnan kohteeseen. Hankintayksikön tulee ilmoittaa käyttämänsä vaatimukset hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä. Hankintayksikön on suljettava tarjouskilpailusta ehdokas tai tarjoaja, joka ei vastaa asetettuja soveltuvuusvaatimuksia. Hankintayksikkö voi vaatia, että tarjoajat antavat tarjouksensa osana vakuutuksen, että ne täyttävät hankintayksikön asettamat soveltuvuutta koskevat vaatimukset. Vakuutuksessa annettujen tietojen paikkansapitävyys tulee tarkastaa tarjouskilpailun voittajan osalta ennen hankintasopimuksen allekirjoittamista.

Edellä mainitun pykälän 2 momentin mukaan ehdokkaiden ja tarjoajien sulkemisessa tarjouskilpailun ulkopuolelle ja soveltuvuutta koskevien vaatimusten asettamisessa voidaan noudattaa, mitä 80–86 §:ssä säädetään.

Viimeksi mainitun säännöksen esitöissä (HE 108/2016 vp s. 213) on muun ohella todettu, että lain
80–86 §:n soveltamisen mahdollisuus soveltuvin osin ei tarkoita sitä, että lain II osan hankintadirektiivistä johtuvia säännöksiä on sovellettava kansallisissa hankinnoissa sellaisinaan. Kuten hankintamenettelyä koskevia säännöksiä, myös soveltuvuusehtoja ja poissulkemisperusteita koskevia säännöksiä voidaan soveltaa II osan säännöksiin nähden väljemmin.

Hankintalain 86 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikkö voi asettaa vaatimuksia, joilla varmistetaan, että ehdokkailla ja tarjoajilla on tarvittavat henkilöstö- ja tekniset voimavarat ja kokemusta hankintasopimuksen toteuttamiseksi hankintayksikön edellyttämällä tasolla. Hankintayksikkö voi vaatia, että riittävä kokemus osoitetaan viittaamalla aiemmin toteutettuihin sopimuksiin.

Keskeiset hankinta-asiakirjat

Haminan kaupunki on pyytänyt tarjouksia Aarnenkadun ja Vuorisenkadun kunnallistekniikan rakentamisesta joko toiseen tai molempiin mainittuihin kohteisiin.

Tarjouspyynnössä on edellytetty yrityksen ja henkilöstön pätevyysvaatimuksia koskevassa kohdassa, että yrityksellä on Rakentamisen Laatu RALA ry:n myöntämä RALA-pätevyys tai vastaavat näytöt ja todistukset asianomaiselta toimialalta. Lisäksi yrityksen referensseiltä on edellytetty seuraavaa:

”Tarjoavalla yrityksellä tulee olla vähintään kolme referenssiä viimeisen viiden vuoden ajalta vastaavanlaisista katu- ja vesihuoltotöistä, joissa yritys on toiminut pääurakoitsijana tai päätoteuttajana. Ainakin 1 viimeisen viiden vuoden aikana valmistunut sekä vesihuoltoa että kadunrakennusta sisältänyt hanke tulee olla ollut arvoltaan vähintään 0,5 milj. euroa.”

Alihankinnasta tarjouspyynnössä on todettu, että urakoitsijan on sisällytettävä RALA-pätevyys tai vastaavat näytöt ja todistukset myös aliurakoita koskeviin tarjouspyyntöihin.

Tarjouspyyntöasiakirjoissa ei ole mainintaa voimavarayksikön käyttämisestä. Urakkaohjelmassa on todettu samat yritystä koskevat pätevyysvaatimukset kuin tarjouspyynnössä ja että tilaajalla on oikeus hylätä sellainen urakoitsija, aliurakoitsija tai näiden alihankkija, joka ei ole toimittanut vaadittuja selvityksiä.

MM Infra Oy:n tarjouksesta käy ilmi, että se on oheistanut tarjoukseensa voimavarayhtiökseen ilmoittamansa yhtiön RALA-pätevyystodistuksen näyttönä RALA-pätevyydestä asianomaisella toimialalla sekä samaisen yhtiön RALA-pätevyysraportin tietoina yrityksen referensseistä tarjouspyynnön edellyttämältä toimialalta. Lisäksi tarjoukseen on oheistettu mainitun yhtiön sitoumus voimavara-alihankkijaksi ryhtymisestä kyseiseen urakkaan referenssi‑, pätevyys- ja soveltuvuusvaatimusten täyttämiseksi.

Hankintapäätöksen mukaan MM Infra Oy voimavarayhtiöineen ei ole täyttänyt referenssejä koskevia soveltuvuusvaatimuksia ja että yhtiö on siten suljettu tarjouskilpailusta. Hankintapäätöksessä on todettu, että MM Infra Oy on ilmoittanut tarjouksensa liitteellä yhteensä 11 referenssiä, joista kolmen on voitu katsoa olevan vaaditulla tavalla katu- ja vesihuoltotöiden alalta ja että kaikissa kolmessa referenssissä yhtiön on ilmoitettu toimineen ali- ja sivu-urakoitsijana. Hankintapäätöksessä on edelleen todettu, että hyväksyttäviksi referensseiksi katsotaan tarjouspyynnön mukaisesti ainoastaan suoritukset, joissa tarjoaja on toiminut pääurakoitsijana tai päätoteuttajana. Hankintapäätöksessä on lisäksi todettu, etteivät yhtiön RALA-pätevyydetkään ole vastanneet soveltuvuusvaatimuksia ja ettei voimavarayksiköksi ilmoitetun yrityksen referenssejä oltu mainittu tarjouksessa.

Asian oikeudellinen arviointi

Markkinaoikeus toteaa, että hankinnassa on ollut kysymys hankintalain 26 §:n mukaisesta EU-kynnysarvon alittavasta kansallisesta hankinnasta, jonka osalta noudatettavasta hankintamenettelystä on hankintalain 11 luvussa säännelty EU‑kynnysarvon ylittäviä hankintoja joustavammin ja kevyemmin. Hankintaan ei siten sovelleta suoraan muun ohella hankintalain 92 §:n 2 momenttia muiden yksiköiden voimavarojen käytöstä, eikä tarjouspyyntöasiakirjoissakaan ole ilmoitettu, että hankintamenettely toteutettaisiin samalla tavalla kuin EU‑kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa.

Markkinaoikeus toteaa edelleen, että hankintayksiköllä on harkintavaltaa sen osalta, minkälaista hankintamenettelyä kilpailuttamisessa käytetään. Hankintayksikön tulee kuitenkin noudattaa kilpailuttamisessa sellaista menettelyä, joka on hankintalain 3 §:ssä tarkoitetun syrjimättömyyden, avoimuuden ja suhteellisuuden periaatteiden mukainen. Hankintayksikön on kuvattava käyttämänsä hankintamenettely hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä siten, että tarjoajat pystyvät sen perusteella ennakoimaan käytetyn hankintamenettelyn luonnetta ja kulkua sekä tietävät oman roolinsa menettelyssä.

Kansallisiin hankintoihin sovellettavassa hankintalain 11 luvussa ei ole säädetty ehdokkaan tai tarjoajan oikeudesta käyttää muiden yksiköiden voimavaroja.

Hankintayksikkö pyrkii varmistumaan tarjoajien soveltuvuutta koskevilla vaatimuksilla tarjoajan kyvystä toteuttaa hankinta. Hankintayksiköllä on harkintavaltaa sen suhteen, milloin se katsoo, että hankinnan kokoon ja laatuun nähden riittävät edellytykset täyttyvät, kunhan menettely ei ole tarjoajia kohtaan syrjivää tai epätasapuolista eikä suhteellisuusperiaatteen tai avoimuusperiaatteen vastaista.

Markkinaoikeus toteaa edelleen, että tarjouspyynnössä on edellytetty, että tarjoajalla on edellä tarkemmin määritellyn kaltainen Rakentamisen Laatu RALA ry:n myöntämä RALA-pätevyys ja että tarjoavalla yrityksellä on edellä tarkemmin määritellyn kaltaiset kolme referenssiä. Tarjouspyyntöasiakirjoissa ei ole ollut mainintoja muiden yksiköiden voimavarojen käyttämisestä. Mahdollisuutta muiden yksiköiden voimavarojen käyttämiseen soveltuvuusvaatimusten täyttämiseksi ei ole ollut pääteltävissä tarjouspyyntöasiakirjojen edellä selostetuilla alihankintaa koskevilla edellytyksillä ja maininnoilla ottaen huomioon tarjouspyynnön sanamuodon mukainen tarjoajayritystä koskeva vaatimus RALA-pätevyydestä ja referenssivaatimuksesta sekä siitä, että mahdollisten alihankkijoiden on tullut täyttää samat vaatimukset kuin varsinaisen tarjoajan.

Valittaja on tarjouksessaan vedonnut soveltuvuusvaatimusten täyttämiseksi voimavarayksikköön. Tarjouspyyntöasiakirjoissa ei ole mainintoja siitä, että tarjoaja voisi vedota muiden yksiköiden voimavarojen käyttämiseen eikä hankintalain säännökset ole tällaista edellyttäneet.

Myöskään tehokasta kilpailua koskevasta yleisestä periaatteesta ei voi johtua velvoite soveltaa EU-kynnysarvot alittaviin kansallisiin hankintoihin EU‑kynnysarvot ylittäviä säännöksiä (katso esimerkiksi Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio 17.3.2011, Strong Segurança, EU:C:2011:161, 37 kohta). Mainittu velvoite ei johdu myöskään hankintalain 2 §:n mukaisista hankintalain periaatteellisista tavoitteista ja suosituksista.

Edellä todettuun nähden markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on voinut harkintavaltansa puitteissa edellyttää, että tarjoajan on täytettävä tarjouspyynnössä asetetut soveltuvuusvaatimukset ilman voimavarayksikön käyttämistä. Hankintayksikkö ei siten ole menetellyt julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti sulkiessaan valittajan tarjouskilpailusta puuttuvan soveltuvuuden perusteella. Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin se, että hankintayksikkö on asian myöhemmissä vaiheissa pyrkinyt selvittämään voimavarayksiköksi ilmoitetun yhtiön tosiasiallista osallistumista hankinnan kohteen toteuttamiseen.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö ei ole menetellyt hankinnassaan valittajan esittämin tavoin hankintasäännösten vastaisesti. Valitus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95–101 §:ssä säädetään, ei kuitenkaan 95 §:n 3 momenttia.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos hankintayksikkö ja kuultava joutuisivat itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Valittaja on näin ollen velvoitettava korvaamaan hankintayksikön määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut ja kuultavan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä. Asian näin päättyessä valittaja saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

Markkinaoikeus velvoittaa MM Infra Oy:n korvaamaan Haminan kaupungin oikeudenkäyntikulut 3.510 eurolla viivästyskorkoineen ja Recset Oy:n oikeudenkäyntikulut 4.000 eurolla. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Muutoksenhaku

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Pertti Virtanen, Saija Laitinen ja Liisa Kauramäki.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.