Asian tausta ja käsittely markkinaoikeudessa

Helsingin ortodoksinen seurakunta (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 24.1.2024 julkaistulla kansallisella hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta Pyhän Kolminaisuuden kirkon julkisivujen ja talotekniikan korjausten rakennusurakan kilpailuttamisesta. Hankinta on jakautunut kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat olleet rakennusurakka/pääurakka, LVIA-urakka ja sähköurakka.

Helsingin ortodoksinen seurakunnan kirkkoherra on 14.3.2024 tekemällään hankintapäätöksellä valinnut rakennusurakan/pääurakan osalta Liehunen Oy:n tarjouksen.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut 600.000 euroa.

Markkinaoikeus on 30.4.2024 antamallaan välipäätöksellä numero 263/2024 kieltänyt Helsingin ortodoksinen seurakunnan kirkkoherran 14.3.2024 tekemän hankintapäätöksen täytäntöönpanon.

Etelä-Suomen Julkisivupalvelu Oy on markkinaoikeudelle osoittamassa hankinnan osa-aluetta 1, rakennusurakka/pääurakka, koskevassa valituksessa vaatinut muun ohella, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen hankintapäätöksen ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Liehunen Oy on antamassaan lausunnossa katsottava vaatineen valituksen hylkäämistä.

Helsingin ortodoksinen seurakunta on vastauksena markkinaoikeuden vastinepyyntöön toimittanut markkinaoikeudelle Helsingin ortodoksinen seurakunnan kirkkoherran 21.5.2024 tekemän päätöksen hankintamenettelyn keskeyttämisestä sen kaikkien osa-alueiden osalta.

Etelä-Suomen Julkisivupalvelu Oy, jolle markkinaoikeus on antanut tiedoksi edellä todetun hankintamenettelyn keskeytyspäätöksen, on ilmoittanut vaativansa, että hankintayksikön keskeytettyä hankintamenettelyn markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 12.960 eurolla, mikä määrä sisältää 500 euron osalta markkinaoikeuden oikeudenkäyntimaksun.

Valittaja on esittänyt muun ohella, että hankintapäätöksen tiedoksiannon jälkeen se on oikaisuvaatimuksessaan vaatinut hankintayksikköä kumoamaan hankintapäätöksen ja korjaamaan virheellisen menettelynsä järjestämällä asiassa uuden tarjouskilpailun. Valittaja on perustellut oikaisuvaatimustaan sillä, että hankintamenettely on ollut lukuisista syistä julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastainen.

Hankintayksikkö on keskeyttänyt hankintamenettelyn noin puolitoista kuukautta sen jälkeen, kun valittaja on toimittanut sille hankintaoikaisuvaatimuksen ja markkinaoikeudelle valituksen. Hankintayksikkö on keskeyttänyt hankintamenettelyn vasta sen jälkeen, kun markkinaoikeus on antanut välipäätöksen, jolla se on kieltänyt hankintapäätöksen täytäntöönpanon.

Hankintamenettelyä ovat rasittaneet lukuisat virheet, joihin valittaja on kiinnittänyt hankintaoikaisuvaatimuksessa ja markkinaoikeudelle toimittamassaan valituksessa hankintayksikön huomion. Hankintamenettelyn virheellisyys ja se, että markkinaoikeus on antamallaan välipäätöksellä kieltänyt hankintapäätöksen täytäntöönpanon, ovat vaikuttaneet siihen, että hankintayksikkö on keskeyttänyt hankintamenettelyn. Muutoksenhaulle on ollut hankintayksikön virheellisestä menettelystä johtuvat perusteet.

Olisi kohtuutonta, mikäli valittaja joutuisi pitämään omat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hankintayksikkö on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan. Valittajan oikeudenkäyntikuluja on pidettävä asian laatu ja laajuus huomioon ottaen kohtuullisina.

Liehunen Oy, jolle markkinaoikeus on antanut tiedoksi valituksen peruutuksen, ei ole käyttänyt sille varattua tilaisuutta lausunnon antamiseen.

Helsingin ortodoksinen seurakunta on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valittajan vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Hankintayksikkö on esittänyt muun ohella, että hankintamenettelyn keskeyttäminen ei ole perustunut valittajan valituksessaan vetoamiin hankintamenettelyn virheisiin. Keskeyttäminen ei siten muodosta perustetta velvoittaa hankintayksikköä korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikuluja.

Hankintapäätökset eri osa-alueiden osalta on tehty 14.3.2024 ja ne on annettu tiedoksi tarjoajille 22.3.2024. Hankintayksikön havaittua saatujen tarjoushintojen ylittäneen hankkeelle varatut määrärahat, seurakunnanneuvosto on päättänyt 21.3.2024 esittää seurakunnanvaltuustolle lisäbudjettia. Keskeytyspäätöksessä todetusti Pyhän Kolminaisuuden kirkon remontti on mahdollista toteuttaa vasta siinä vaiheessa, kun sille on saatu seurakunnanvaltuuston hyväksymä ja lainvoimainen lisärahoitusratkaisu. Valittaja on jättänyt valituksensa markkinaoikeudelle 5.4.2024.

Seurakunnanvaltuusto on 18.4.2024 ylimääräisessä kokouksessaan päättänyt urakalle myönnettävästä lisäbudjetista. Seurakunnanvaltuuston päätökseen on kuitenkin 4.5.2024 haettu muutosta, josta hankintayksikkö on tullut tietoiseksi aamupäivällä 7.5.2024 kirkollishallituksen lausuntopyynnön myötä, ennen markkinaoikeuden vastinepyynnön vastaanottamista. Seurakunnanvaltuuston päätökseen kohdistetun muutoksenhaun taustalla on kolmas, tästä oikeudenkäynnistä ulkopuolinen taho.

Urakan lisäbudjetista päättäminen 18.4.2024 eli markkinaoikeusprosessin alkamisen jälkeen osoittaa, ettei hankintamenettelyssä ole ollut hankintayksikön käsityksen mukaan valittajan esittämiä väitettyjä virheellisyyksistä. Valittajan lisäkirjelmässään esittämillä seikoilla ei ole ylipäätään merkitystä oikeudenkäyntikuluratkaisun kannalta, eikä valittajalla ole keskeytystilanteessa oikeudellista intressiä saada markkinaoikeuden kantaa hankintamenettelyn väitetyistä virheellisyyksistä. Markkinaoikeudella ei myöskään ole toimivaltaa lausua tällaisesta.

Hankintamenettelyn keskeyttämisen pääasiasiallisena perusteena olleen hankintayksikön muuttuneen rahoitustilanteen vuoksi ei ole kohtuutonta, että osapuolet saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Hankintayksikkö paljoksuu joka tapauksessa valittajan oikeudenkäyntikuluvaatimusta siltä osin, kun toimeksiannon hoitamiseen on osallistunut useampi kuin yksi juristi. Asian laatuun ja laajuuteen nähden useamman juristin käyttöä toimeksiannon hoitamiseksi ei voida pitää tarpeellisena. Esimerkiksi 4.4.2024 toimenpidekirjauksia on neljällä eri rivillä, mikä antaa ymmärtää, että valituksen laatimiseen olisi osallistunut jopa neljä eri juristia. Vastaavia useamman kuin yhden rivin kirjauksia on kaikkiaan seitsemänä eri päivänä.

Etelä-Suomen Julkisivupalvelu Oy on lausumassaan esittänyt muun ohella, että oikeuskäytännössä on katsottu, että hankintayksikkö voidaan velvoittaa korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut myös silloin, kun hankinta on keskeytetty vasta markkinaoikeudelle tehdyn valituksen jälkeen muulla kuin valituksessa mainitsemalla perusteella, jos asiassa olisi kohtuutonta, että valittaja joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Vaikka hankinnan keskeyttämisen katsottaisiin johtuneen ensisijaisesti lisäbudjettipäätöstä koskevasta oikaisuvaatimusprosessista, oikeudenkäynnin on katsottava aiheutuneen hankintayksikön virheestä. Hankintayksikön vastauksessa esitetyllä tavalla hankkeen lisäbudjetista on päätetty seurakuntavaltuuston ylimääräisessä kokouksessa 18.4.2024, eli vasta noin kuukausi hankintapäätöksen tiedoksiannon jälkeen sekä lähes kaksi viikkoa sen jälkeen, kun valittaja on tehnyt valituksensa. Valittajan on myös tullut toimittaa väliaikaista täytäntöönpanokieltoa koskevaa hankintayksikön vastinetta koskeva lausumansa markkinaoikeudelle ennen lisäbudjetista päättämistä.

Valittajan käsityksen mukaan hankintayksikkö olisi hyvin voinut saattaa lisäbudjettia koskevan päätöksen lainvoimaiseksi ennen hankintapäätöksen tekemistä ja tiedoksi antamista. Valittajalla on ollut todellinen peruste muutoksenhaulle ja hankinta on keskeytetty vasta sen jälkeen, kun valittajalle on aiheutunut merkittävä osa oikeudenkäyntikuluista. Näissä olosuhteissa olisi kokonaisuutena arvioiden kohtuutonta, että valittaja joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Valittajan oikeudenkäyntikuluja on pidettävä asian laatu ja laajuus huomioon ottaen kohtuullisina. Tarjouspyyntömateriaali on ollut urakkahankinnalle tyypillinen ja se on koostunut useista asiakirjoista, joiden arvioiminen on ollut tarpeen valituksen laatimiseksi. Muutoksenhaku on perustunut useisiin hankintayksikön hankintamenettelyssä tekemiin virheisiin, mikä väistämättä lisää muutoksenhaun valmisteluun tarvittavaa työmäärää. Lisäksi hankintayksikkö on toimittanut täytäntöönpanokieltoa koskevaa vaatimusta koskien tavanomaista kattavamman vastineen, jonka perusteiden arvioiminen ja josta lausuminen on vaatinut tavanomaista suuremman työmäärän. Näihin seikkoihin nähden on ollut myös tarkoituksenmukaista, että asian arvioimiseen on osallistunut useampi juristi. Valittajan näkemyksen mukaan oikeudenkäyntikuluvaatimusta on pidettävä tavanomaisena ja kohtuullisena.

Helsingin ortodoksinen seurakunta on antanut lausuman.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Asiaan yleisenä oikeudenkäyntilakina sovellettavan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 81 §:n 3 momentin mukaan asian käsittely raukeaa, jos valitus peruutetaan tai jos siihen on muu vastaava syy.

Valittaja, jolle markkinaoikeus on antanut tiedoksi hankintayksikön päätöksen hankintamenettelyn keskeyttämisestä, on ilmoittanut vaativansa enää oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Valittajan peruutettua valituksensa pääasiavaatimusten osalta asian käsittely mainituin osin raukeaa. Asiassa on siten enää kysymys valittajan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevasta vaatimuksesta.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (hankintalaki) 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95–101 §:ssä säädetään, ei kuitenkaan 95 §:n
3 momenttia.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Mainitun pykälän esitöiden (HE 29/2018 vp s. 167 ja 168) mukaan arvioitaessa oikeudenkäynnin osapuolten korvausvelvollisuuden perusteita on kiinnitettävä erityistä huomiota asiassa annettuun ratkaisuun. Asiassa annetun ratkaisun merkitystä arvioitaessa on kuitenkin aiheellista ottaa huomioon, että hallintoprosessissa ei läheskään aina ole yksiselitteisesti osoitettavissa voittajaa tai häviäjää, eikä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta voi siten perustaa yksin voittaja-häviäjä-asetelmaan.

Esitöissä on edelleen todettu, että oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevassa ratkaisussa on kysymys kuluvastuun kohtuullisuuden kokonaisarvioinnista. Korvausvelvollisuuteen voi vaikuttaa viranomaisen mahdollisen virheen lisäksi myös muiden oikeudenkäynnin osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle. Jos oikeudenkäynnin tarve on aiheutunut viranomaisen selvästi lainvastaisesta ratkaisusta, olisi kohtuullista, että yksityinen asianosainen saa korvausta hänelle tästä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun viranomainen on päätöstä tehdessään ylittänyt toimivaltansa tai kun kyse on selvästi harkintavallan väärinkäytöstä. Tulkinnanvarainen tai vähäinen virhe asian käsittelyssä ei välttämättä muodostaisi viranomaiselle korvausvelvollisuutta. Toisaalta viranomainen voitaisiin määrätä korvaamaan yksityisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut silloinkin, kun kyse ei varsinaisesti ole viranomaisen tekemästä virheestä.

Hankintayksikkö on keskeyttänyt hankintamenettelyn 21.5.2024 tehdyllä päätöksellä, jonka perusteluna on todettu seuraavaa.

”Nyt kyseessä olevan hankinnan toteutumisen edellyttämä ja seurakuntavaltuuston 18.4.2024 hyväksymä lisäbudjettipäätös on oikaisuvaatimuksen kohteena Suomen ortodoksisessa kirkollishallituksessa. Hankintaa ei ole myöskään mahdollista toteuttaa alkuperäisessä aikataulussa markkinaoikeuden antaman välipäätöksen vuoksi. Urakka on tarkoituksenmukaisinta toteuttaa nyt suunniteltuun tapaan juuri kesäkauden aikana, jolloin kirkossa on ihmeisten kesälomien myötä muuta kirkkovuotta vähemmän tapahtumia. Tällöin korjausurakasta kirkon käyttäjille, joita ovat myös muut kuin vain Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenet, aiheutuva haitta on vähäisin.

Edellä mainitulla perusteella hankinnan kilpailuttaminen uudelleen on edullisin ja paras vaihtoehto sekä seurakunnan että sen jäsenten kannalta. Uusi hankintamenettely voidaan aloittaa sen jälkeen, kun oikaisuvaatimusasia on tullut loppuun käsitellyksi, ja Pyhän Kolminaisuuden kirkon remontille on saatu seurakuntavaltuuston hyväksymä ja lainvoimainen rahoitusratkaisu.”

Markkinaoikeus toteaa, että valitus on tullut vireille ennen hankintamenettelyn keskeyttämistä. Markkinaoikeus on huolimatta siitä, että valitus on tullut peruutetuksi pääasian osalta lähtökohtaisesti toimivaltainen tutkimaan valittajan asiassa esittämän oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Saadun selvityksen mukaan hankintayksikön seurakuntavaltuusto on vasta hankintapäätöksen tekemisen ja hankintapäätöstä koskevan muutoksenhakuajan päättymisen jälkeen hyväksynyt hankinnan toteuttamisen edellyttämän lisäbudjetin. Tästä päätöksestä on 4.5.2023 valitettu kirkollishallitukseen. Näin ollen valittaja ei ole hankintapäätöksen tekohetkellä, eikä muutoksenhakuajan kuluessa, ollut tietoinen siitä, ettei hankinnan toteuttamisen edellyttämä lisäbudjetti ole lainvoimainen. Suoritettaessa oikeudenkäyntikulujen kuluvastuun kohtuullisuuden kokonaisarviointia merkitystä ei siten voida antaa hankintayksikön mainitulle lisäbudjettipäätökselle tai siitä tehdylle valitukselle. Merkitystä ei voi myöskään antaa markkinaoikeuden välipäätöksen vaikutukselle hankinnan toteuttamisaikatauluun. Sen sijaan merkitystä on annettava sen arvioinnille, onko valittajalla ollut oikeussuojansa kannalta perusteltu syy valittaa hankintapäätöksestä markkinaoikeuteen. Tältä osin on tarvittavassa laajuudessa tarkasteltava valittajan valituksensa perusteeksi esittämiä seikkoja ja hankintayksikön menettelyä sen kilpailuttaessa hankinnan.

Valittaja on esittänyt valituksensa perusteena muun ohella, että tarjouspyyntöaineistosta ei käy lainkaan ilmi, mitä seikkoja laadun vertailuperusteiden, eli hankkeeseen soveltuvuuden, painoarvo 30 prosenttia, sekä yhteistyökyvyn ja luotettavuuden, painoarvo 10 prosenttia, osalta vertaillaan ja miten pisteytys tapahtuu. Valittaja on viitannut myös siihen, että esitetyissä pisteiden laskukaavoissa edellä mainittuja painoarvoja ei ole huomioitu, vaan laadun vertailuperusteiden painoarvo on ollut yhtä suuri, ja että tarjouspyyntöaineisto on tältä osin epäselvä ja tulkinnanvarainen. Valittaja on myös esittänyt, että hankintayksikkö on edellyttänyt tiettyjen laastien käyttämistä sekä viitannut tiettyyn tuotemerkkiin ja tiettyihin tuotteisiin.

Markkinaoikeus toteaa, että tarjouspyynnön liitteenä olevan urakkaohjelman mukaan laadun painoarvo tarjousvertailussa on 40 ja hinnan 60 pistettä. Laadun vertailuperusteista soveltuvuuden hankkeeseen, jonka osalta on viitattu soveltuvimpaan työnjohtajaan / rappausryhmään, painoarvo on ollut 30 prosenttia ja yhteistyökyvyn / luotettavuuden 10 prosenttia. Laadun pisteyttämistä kuvaavien laskentakaavojen mukaan kummastakin vertailuperusteesta on voinut saada enintään 100 pistettä.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hankintalain 3 §:n 1 momentin mukaiset tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun sekä menettelyn avoimuuden vaatimukset eivät täyty, jos tarjousten vertailuperusteet on ilmoitettu epäselvällä tavalla. Markkinaoikeus katsoo, että laadun vertailuperusteet soveltuvuus sekä yhteistyökyky ja luotettavuus ovat olleet siten avoimia ja epätäsmällisiä, etteivät tarjoajat ole niiden perusteella voineet arvioida, mihin seikkoihin tarjousten laatuvertailu tulee perustumaan. Lisäksi vertailuperusteiden painoarvot on ilmoitettu ristiriitaisesti painoarvojen ollessa urakkaohjelman mukaan joko 30 ja 10 prosenttia tai molempien vertailuperusteiden osalta 100 pistettä.

Tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu vaarantuu vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan myös, jos hankintayksikkö määrittäessään hankinnan kohteen viittaa tiettyyn valmistajaan tai tiettyä alkuperää oleviin tavaroihin, tai tiettyyn tavaramerkkiin, patenttiin, tuotetyyppiin tai alkuperään. Kun hankintayksikkö on tarjouspyyntömateriaaliin kuuluneessa työselostuksessa ilmoittanut, että rappauksessa on käytettävä tietyn valmistajan tiettyjä rappauslaasteja, on se tältäkin osin menetellyt hankintasäännösten vastaisesti.

Ottaen huomioon edellä vertailuperusteiden epäselvyydestä ja painoarvojen ristiriitaisuudesta sekä tiettyyn valmistajaan ja tuotteisiin viittaamisesta todettu, markkinaoikeus katsoo, että jo näillä perusteilla valittajalla on ollut oikeussuojansa kannalta perusteltu syy saattaa hankintapäätöstä koskeva valitus vireille markkinaoikeudessa. Vaikka hankintamenettelyn keskeyttäminen ei ole perustunut valittajan valituksessaan vetoamiin seikkoihin, olisi pääasiassa annetusta ratkaisusta huolimatta tässä tilanteessa kohtuutonta, jos hankintayksikön keskeyttäessä hankintamenettelyn muutoksenhakuajan päättymisen jälkeen sen sisäisen hankinnan budjetointiin liittyvän päätöksentekomenettelyn perusteella, valittaja joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Hankintayksikkö on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä, mikä määrä sisältää valittajalta perittävän oikeudenkäyntimaksun määrän.

Lopputulos

Asian käsittely raukeaa pääasian osalta.

Markkinaoikeus velvoittaa Helsingin ortodoksisen seurakunnan korvaamaan Etelä-Suomen Julkisivupalvelu Oy:n oikeudenkäyntikulut 8.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Muutoksenhaku

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevin osin muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Pertti Virtanen, Ville Parkkari ja Mika Kuuppo.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.