MAO:611/2025

Asian tausta

Pirkanmaan hyvinvointialue (jäljempänä myös hankintayksikkö) on hankintailmoituksia julkaisematta 8.1.2025–11.4.2025 tekemillään suorahankintapäätöksillä päättänyt hankkia ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen palveluita usealta palveluntarjoajalta 31.12.2025 päättyvin sopimuskausin.

Hankintojen ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on suorahankintapäätösten perusteella ollut noin 54.000.000 euroa.

Hankintasopimukset on hankintayksikön ilmoituksen mukaan allekirjoitettu.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

TampereMissio Palvelut Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaiset suorahankintapäätökset, kieltää hankintayksikköä jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Valittaja on vaatinut myös siltä osin kuin suorahankintapäätökset on pantu täytäntöön, että markkinaoikeus määrää hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen tai lyhentää hankintasopimuksien sopimuskaudet päättymään määräämänsä ajan kuluttua sekä määrää hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun.

Valittaja on edelleen vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön esittämään markkinaoikeudelle jokaisen suorahankinnan kohteena olleen asiakkaan osalta viimeisimmän ennen asiakasta koskevaa suorahankintapäätöstä tehdyn RAI-arvioinnin, ja antaa valittajalle tiedoksi asianosaisjulkiset versiot mainituista RAI-arvioinneista sisältäen vähintään tiedot niiden tekoajankohdista sekä siitä, minkä toimintayksikön asiakasta ne koskevat.

Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 58.893,05 eurolla sisältäen oikeudenkäyntimaksun viivästyskorkoineen.

Perustelut

Hankintayksikkö on keväällä 2024 päättänyt käynnistää ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen hankinnan sekä irtisanoa kyseisen palvelun toistaiseksi voimassa olleet sopimukset. Kilpailutuksella ei ole saavutettu hankintayksikön tavoittelemaa asiakaspaikkamäärää, vaan tavoitemäärästä noin kolmannes eli yksityisistä asiakaspaikoista noin puolet on jäänyt kilpailutuksen ulkopuolelle. Tämän seurauksena hankintayksikkö on tehnyt 17 suorahankintapäätöstä koskien yhteensä lähes tuhatta asiakasta.

Hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti hankkiessaan ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen palveluita suorahankintoina, sillä suorahankintojen edellytyksiä ei ole arvioitu eikä perusteltu aidosti yksilöllisesti, kunkin yksittäisen asiakkaan kohdalla erikseen. Hankintasäännösten sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa mahdollistamaa suorahankintaa erityistilanteissa ei voida käyttää suorahankintaperusteena koskien kokonaista asiakasryhmää. Kyse ei ole tällöin hankintasäännösten tarkoittamasta yksittäistapauksesta.

Sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen erityistilanteita koskeva suorahankintaperuste ei voi tulla käsillä olevassa asiassa kyseeseen myöskään sen takia, että irtisanoessaan toistaiseksi voimassa olleet sopimukset jo ennen uuden tarjouspyynnön julkaisemista hankintayksikkö on omilla toimillaan aiheuttanut erityistilanteen, johon se on suorahankinnoissaan vedonnut. Hankintayksiköllä ei ole ollut pakottavaa tarvetta irtisanoa aiempia sopimuksia ja se olisi voinut irtisanoa aiemmat sopimukset vasta sitten, kun sillä olisi ollut varmuus, että uudessa kilpailutuksessa saadaan riittävästi asiakaspaikkoja. Näin ollen hankintasäännösten mukaisia perusteita lyhyen siirtymäajan suorahankinnoille ei asiassa ole ollut.

Lisäksi hankintayksiköllä on ollut jo syyskuun 2024 alussa tieto kilpailutuksessa saaduista tarjouksista, mutta se on tehnyt valituksenalaiset suorahankintapäätökset vasta vuoden 2025 puolella. Näin ollen yksittäisten asiakas- tai hoitosuhteiden jatkuvuuden turvaamista suorahankinnalla sopimuskauden päättyessä ei ole harkittu ja perusteltu asiakaskohtaisesti oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla etukäteen, vaan vasta aiempien sopimuskausien jo päätyttyä. Suorahankinnan edellytyksien yksilöllisen arvioinnin sijaan käsillä olevaan suorahankintakokonaisuuden piiriin lukeutuvat asiakkaat ovat valikoituneet sattumanvaraisesti sen perusteella, mitkä palveluntuottajat ovat jättäneet tarjoamatta kilpailutukseen syksyllä 2024.

Syksyn 2024 kilpailutuksessa ei ole ollut hyväksyttävää tarjota hankintayksikön asettaman kattohinnan ylittävää vuorokausihintaa. Suorahankintapäätöksien maininta siitä, että palveluntuottajilta suorahankintaa varten saadut tarjoukset ovat olleet hinnaltaan hyväksyttäviä, on kyseenalainen, sillä nämä hinnat ovat olleet selvästi korkeammat kuin kilpailutuksessa asetettu kattohinta.

Vastine

Vaatimukset

Pirkanmaan hyvinvointialue on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 5.740 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Hankintayksikkö ei ole menetellyt suorahankinnoissaan virheellisesti. Suorahankinnoille on ollut sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen erityistilanteita koskeva suorahankintaperuste. Suorahankintapäätökset koskevat asiakkaita, jotka on sijoitettu kyseisiin yksiköihin aikaisempiin hankintasopimuksiin perustuen. Kyseisten yksikköjen palveluntarjoajat eivät osallistuneet vuoden 2024 kilpailutukseen. Hankintayksikkö on katsonut, että asiakkaiden terveydentila ja ikä huomioiden olisi ollut kohtuutonta, jos jokainen asiakas olisi siirretty eri yksikköön täysin uuteen ja vieraaseen asumisympäristöön. Jokainen suorahankintapäätös on laadittu määräajaksi asiakaskohtaisesti, eikä kyseisiin yksiköihin sijoiteta uusia asiakkaita. Hankintayksikön tarkoituksena ei ole ollut tehdä suorahankintapäätöksiä uuden kilpailutuksen välttämiseksi tai hankintasäännösten kiertämiseksi.

Suorahankintapäätöksillä on turvattu hankintayksikön lakisääteisten tehtävien häiriötön toiminta ja palvelujen jatkuvuus sekä tarjottu asuinympäristö asumisyksikössä jo asuville asiakkaille, joiden ikä ja erityistarpeet edellyttävät asuinympäristön jatkuvuutta. Ikäihmisten ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asiakkaan hoitosuhde ei voi katketa. Suorahankintojen piirissä olevissa yksiköissä asuvien asiakkaiden määrän arvioidaan laskevan noin vajaaseen 500 asiakkaaseen vuoden 2025 loppuun mennessä, mikä osoittaa suorahankintapäätösten tarpeellisuuden tilanteissa, joissa pyritään turvaamaan asiakkaiden inhimillinen kohtelu heidän elämänsä loppuvaiheessa.

Hankintayksikkö on suorittanut jokaisen asiakkaan kohdalla perusteellisen harkinnan, mitä tukee hankintayksikön tekemät RAI-arviot (Resident Assesment Instrument). RAI-arvioihin perustuen hankintayksikkö on katsonut jokaisen asiakkaan osalta, että hoito- ja asiakassuhteen jatkumisella on erityinen merkitys asiakkaalle. Kyse on ollut asiakaskohtaisesta arvioinnista, vaikka teknisistä ja käytännön syistä johtuen useampaa asiakasta koskevat suorahankintapäätökset on niputettu samaan päätökseen. Jokaisen asiakkaan kohdalla perusteet ovat olleet pääpiirteittäin samat, joten jokaiselle asiakkaalle ei ole ollut tarkoituksenmukaista tehdä erillistä henkilökohtaista suorahankintapäätöstä.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että hankintayksikkö ei ole suorahankintapäätöksissään perustellut suorahankintojen tekemistä ja sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen erityistilanteita koskevan suorahankintaperusteen edellytysten täyttymistä RAI‑arvioinneilla. RAI-arvioinnit eivät muutenkaan ole voineet toimia perusteena suorahankinnalle esillä olevassa asiassa. Hankintayksikkö ei ole itse toteuttanut RAI-arviointeja, eivätkä RAI-arvioinnit sisällä tulkinnallisia kannanottoja siihen, missä hoivakodissa asiakkaan tulisi asua.

RAI-arvioinnin toteuttamisen edellyttämä työmäärä ja hoivakotien henkilöstömäärät huomioon ottaen on epäuskottavaa, että jokaisen suorahankinnan kohteena olevan asiakkaan osalta RAI-arviointi olisi riittävän tuore. Henkilön toimintakyky voi myös parantua iästä huolimatta, mistä syystä suorahankintapäätöstä edeltävä RAI-arviointi ei voi olla monia kuukausia vanha.

RAI-arvioinneissa on kyse tarpeellisista asiakirjoista valitusasian ratkaisemiseksi markkinaoikeudessa. Edellä esitetysti jo RAI-arvioinnin suorittamispäivämäärällä ja sen ajallisella suhteella suorahankintapäätökseen on keskeinen merkitys suorahankinnan edellytysten arvioinnissa. Siten hankintayksikön tulee toimittaa RAI-arvioinnit markkinaoikeudelle ja markkinaoikeuden tulee toimittaa kyseisten arvioiden asianosaisjulkiset versiot valittajalle. Koska valittajalla ei ole tietoa edes siitä, milloin RAI-arvioinnit on tehty, vaikeuttaa se hankintayksikön esittämien väitteiden oikeellisuuden arviointia ja heikentää valittajan mahdollisuuksia puolustaa oikeuksiaan.

Markkinaoikeuden tulee määrätä asiassa hankintayksikölle tehokkaat, oikeasuhtaiset ja varoittavat seuraamukset, sillä on olemassa riski, että valitustenalaisten suorahankintojen sopimuskausien päättyessä vuoden 2025 lopussa hankintayksikkö tulee tekemään vastaavia suorahankintapäätöksiä vuodelle 2026.

Muut kirjelmät

Hankintayksikkö on kiistänyt valittajan oikeudenkäyntikulut perusteeltaan ja paljoksunut niitä 15.000 euroa ylittäviltä osin sekä esittänyt, että RAI‑arviointeja ei tule luovuttaa markkinaoikeudelle tai valittajalle.

RAI-arviointiasiakirjat sisältävät sosiaalihuollon asiakkaan arkaluonteista asiakas- ja potilastietoa sekä asiakkaan lähipiiriä koskevaa luottamuksellista tietoa, ja näiden tietojen luovuttaminen valittajalle on kiellettyä. Vain ratkaisun kannalta välttämätön tieto kuuluu esittää markkinaoikeuden arvioitavaksi. Yksityiskohtaisen RAI-arvioinnin luovuttaminen markkinaoikeudelle kaikkien 967 asiakkaan osalta ei ole oikeasuhtainen toimenpide valituksen kohteena olevan asian ratkaisemiseksi. Valittajan pyytämillä RAI-arviointiasiakirjoilla ei ole merkitystä asian arvioinnissa siten, että selvityksen esittämättä jättäminen vaarantaisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen.

Hankintayksikkö on toimittanut markkinaoikeudelle RAI-arviointien perusteella koostetun salassa pidettävän massadatan.

Valittaja on esittänyt, että listaus, josta ilmenisi ilman asiakas-, potilas- tai henkilötietoja toimintayksikkökohtaisesti kunkin asiakkaan viimeisimmän, suorahankintapäätöstä edeltäneen RAI-arvioinnin ajankohta, olisi riittävä osoittamaan sen, voiko RAI-arvioinneilla olla ylipäätään merkitystä suorahankintojen lainmukaisuuden arvioinnissa. Kyseiset tiedot eivät voi olla salassa pidettäviä.

Valittajan oikeudenkäyntikuluja on pidettävä kohtuullisina asian laajuus ja merkitys huomioiden. Hankintayksikkö on pitkittänyt oikeudenkäyntiä tarpeettomasti laiminlyömällä velvollisuutensa esittää sen hallussa ollutta ja siltä pyydettyä selvitystä oikea-aikaisesti ja siten omalla menettelyllään aiheuttanut valittajalle tarpeettomasti sen oikeusturvan kannalta välttämättömiä oikeudenkäyntikuluja. Samasta syystä ei ole myöskään kohtuutonta, että hankintayksikkö saa pitää oikeudenkäyntikulut vahinkonaan asiassa annettavasta ratkaisusta riippumatta.

Hankintayksikkö on esittänyt, ettei valittajan mainitsemaa toimintayksikkökohtaista listausta RAI-arviointien tekopäivistä ole mahdollista tuottaa keskitetysti, eikä hankintayksiköllä ole osoittaa resurssia siihen, että kunkin asumisyksikön henkilöstö tuottaisi mainittua listaustietoa. Menehtyneiden asiakkaiden osalta kyseisiä tietoja ei ole mahdollista saada lainkaan.

Valittaja on antanut lisälausuman.

Hankintayksikkö on antanut lisälausuman.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Vaatimus asiakirjojen esittämisestä

Valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön esittämään markkinaoikeudelle jokaisen suorahankinnan piirissä olleen asiakkaan viimeisimmän RAI-arvioinnin ja että valittajalle annetaan tiedoksi kyseisten asiakirjojen asianosaisjulkiset versiot.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 42 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen on hallintotuomioistuimen pyynnöstä toimitettava sille päätöksen perusteena olleet asiakirjat ja muu tarvittava selvitys. Lain 50 §:n mukaan hallintotuomioistuimella on oikeus pyynnöstä saada maksutta viranomaiselta salassapitosäännösten estämättä kaikki asian ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot ja asiakirjat. Tuomioistuin voi määrätä viranomaisen esittämään tarpeellisen selvityksen. Määräyksen tehosteeksi voidaan asettaa sakon uhka.

Markkinaoikeus katsoo asiassa saatu muu selvitys sekä markkinaoikeuden päätöksen jäljempänä ilmenevä lopputulos ja sen perustelut huomioon ottaen, ettei valittajan vaatimien asiakirjojen esittäminen ole tarpeen asian selvittämiseksi. Valittajan vaatimus asiakirjojen esittämisestä on näin ollen hylättävä.

Pääasiaratkaisun perustelut

Oikeusohjeet

Asiassa on valituksen perusteella arvioitava, onko hankintayksikkö menetellyt virheellisesti päättäessään hankkia ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen palveluita usealta palveluntarjoajalta suorahankintoina.

Valituksenalaisissa suorahankinnoissa on kyse julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (jäljempänä hankintalaki) liitteen E kohdan 1 mukaisesta palveluhankintakokonaisuudesta, jonka yhteenlaskettu ennakoitu arvonlisäveroton arvo on ylittänyt hankintalain 25 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun kansallisen kynnysarvon. Siten hankintalain 107 §:ssä säädetyn mukaisesti asiassa sovellettavaksi tulevat hankintalain I (1–31 §) ja IV (123–174 §) osien säännökset hankintasopimuksista sekä hankintalain 12 luku (107–115 §).

Hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden 5 §:ssä tarkoitettujen hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa ja käyttöoikeussopimuksensa siten kuin hankintalaissa säädetään.

Hankintalain 109 §:n 2 momentin mukaan suorahankintoihin sovelletaan, mitä 40 ja 41 §:ssä säädetään suorahankinnoista palveluhankinnoissa.

Hankintalain 110 §:n mukaan sen lisäksi, mitä 109 §:n 2 momentissa säädetään, hankintayksikkö voi tehdä suorahankinnan yksittäisissä tapauksissa tämän luvun mukaisissa sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa, jos tarjouskilpailun järjestäminen tai palvelun tarjoajan vaihtaminen olisi ilmeisen kohtuutonta tai erityisen epätarkoituksenmukaista asiakkaan kannalta merkittävän hoito- tai asiakassuhteen turvaamiseksi.

Hankintalain 110 §:ää koskevien esitöiden (HE 108/2016 vp s. 216) mukaan pykälä vastaa sisällöllisesti tuolloin voimassa olleen hankintalain (348/2007, jäljempänä vanha hankintalaki) 67 §:ssä säädettyä.

Vanhan hankintalain 67 §:n esitöiden (HE 50/2006 vp s. 113 ja 114) mukaan suorahankinnan käyttötilanteet on tarkoitettu rajoitettavaksi erityisiin ja poikkeuksellisiin sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä koulutuspalvelujen hankintoja koskeviin tilanteisiin. Suorahankinta on mahdollista vain yksittäistapauksissa, joten jokaisen potilaan tai asiakkaan osalta menettelyn käyttöedellytys tulee harkita ja perustella erikseen. Asiakkaan kannalta merkittävän hoito- tai asiakassuhteen turvaamisella tarkoitetaan ensinnäkin pitkäaikaisen asiakassuhteen jatkamista tilanteessa, jossa aiempi sopimuskausi päättyy ja palvelut kilpailutetaan uudestaan. Tällöin olisi mahdollista uudistaa yksittäinen asiakas- tai hoitosuhde, jolla olisi asiakkaana olevan henkilön elämäntilanteessa tai muista henkilökohtaisista syistä erityinen merkitys. Suorahankinta on mahdollinen esimerkiksi iäkkään vanhuksen palveluasumista koskevassa palveluhankinnassa. Koska kysymykseen tulevat vain yksittäistapaukset, tulee tällaiset hankinnat pääsääntöisesti kilpailuttaa muita avoimempia menettelyjä, esimerkiksi puitejärjestelyä, käyttäen. Suorahankinta on poikkeus kilpailuttamisvelvoitteesta, joten sen käyttämisen tulee olla poikkeuksellista ja käyttöedellytyksiä koskevan tulkinnan ankaraa.

Tapahtumankulku keskeisiltä osin

Hankintayksikkö on 6.5.2024 päättänyt käynnistää ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen hankinnan ja sittemmin irtisanonut kyseisten palveluiden tuolloin toistaiseksi voimassa olleet sopimukset päättymään 31.12.2024.

Tuomi Logistiikka Oy on hankintayksikön toimeksiannosta ilmoittanut 27.5.2024 julkaistulla ja 29.5.2024 korjatulla hankintailmoituksella dynaamisen hankintamenettelyn kaltaisen hankintajärjestelmän perustamisesta ikäihmisten asumispalveluiden hankkimiseksi. Tuomi Logistiikka Oy on hankintayksikön toimeksiannosta 14.8.2024 päivätyllä tarjouspyynnöllä pyytänyt hankintajärjestelmään osallistuneilta ehdokkailta tarjouksia ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen palvelukokonaisuudesta. Tarjousten jättämisen määräaika on ollut 9.9.2024. Hankintayksikkö on 28.10.2024 tehnyt hankintapäätöksen ja 2.12.2024 hankintaoikaisupäätöksen.

Tarjouskilpailuun on jättänyt osallistumatta kokonaan tai osittain sellaisia yrityksiä, joiden asumisyksiköihin on sijoitettu asumaan hankintayksikön asiakkaita, jotka ovat olleet ympärivuorokautisen palveluasumisen palveluiden piirissä. Hankintayksikkö on 8.1.2025-11.4.2025 tekemillään valituksenalaisilla suorahankintapäätöksillä päättänyt hankkia kyseisille asiakkaille ympärivuorokautisen palveluasumisen palveluita samoista asumisyksiköistä, jotta asiakkaiden ei ole tarvinnut muuttaa toisiin kilpailutuksen perusteella valittuihin asumisyksiköihin asumaan.

Hankintayksikkö on perustellut suorahankintapäätöksiä sillä, että asiakkaat ovat iäkkäitä vanhuksia ja palveluntarjoajan vaihtaminen olisi ilmeisen kohtuutonta ja epätarkoituksenmukaista. Suorahankintapäätösten mukaan palveluiden jatkuvuus on välttämätöntä asiakkaan terveyden ja turvallisuuden varmistamiseksi. Markkinaoikeuden asioissa dnrot 331/2025, 334/2025 ja 337/2025 valituksenalaisia suorahankintapäätöksiä on perusteltu sillä, että asiakkaat ovat iäkkäitä vanhuksia ja heidän puolisonsa asuvat samassa asumisyksikössä, ja iäkkään pariskunnan erottaminen olisi ilmeisen kohtuutonta ja epätarkoituksenmukaista huomioiden asiakkaiden lakisääteinen oikeus asua yhdessä.

Asian arviointi

Hankintayksikkö on 8.1.2025-11.4.2025 tekemillään suorahankintapäätöksillä hankkinut ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen palveluita useasta eri asumisyksiköstä ilman kilpailuttamista. Hankintayksikkö on ilmoittanut kaikkien suorahankintojen perusteeksi hankintalain 110 §:n mukaisen erityistilanteen, sillä palveluntarjoajan vaihtaminen olisi ollut ilmeisen kohtuutonta asiakkaiden kannalta.

Osa valituksenalaisista päätöksistä on koskenut useaa asiakasta, ja osa on koskenut vain yhtä asiakasta. Valtaosa päätöksistä on perusteltu identtisesti vedoten asiakkaan korkeaan ikään ja siihen, että palveluiden jatkuvuus on välttämätöntä asiakkaiden terveyden ja turvallisuuden varmistamiseksi. Pientä osaa päätöksistä on perusteltu oikeudella asua samassa asumisyksikössä puolison kanssa. Hankintayksikkö on markkinaoikeudessa vielä esittänyt, että suorahankintojen tarve on arvioitu yksilöllisesti hankintayksikön tekemien RAI-arviointien perusteella.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksikön on pääsääntöisesti kilpailutettava julkiset hankintansa, ja suorahankinnan käyttöedellytyksiä on edellä hankintalain esitöissä esitetyllä tavalla tulkittava suppeasti. Lisäksi hankintalain 110 §:n mukaiset suorahankinnat tulevat esitöissä esitetysti kyseeseen vain yksittäisissä tapauksissa, joissa jokaisen asiakkaan osalta menettelyn käyttöedellytys tulee harkita ja perustella erikseen.

Markkinaoikeus toteaa, että yksittäisen vanhuksen kannalta merkittävän hoito- tai asiakassuhteen jatkuminen asumispalveluiden osalta ennallaan aiemman sopimuskauden päättyessä voi sinänsä olla hankintalain 110 §:n tarkoitettu syy suorahankinnan tekemiselle. Ottaen kuitenkin huomioon, että valituksenalaisten suorahankintojen piirissä on ollut lähes tuhat asiakasta ja että hankintayksikkö on itse omalla toiminnallaan irtisanomalla aiemmat toistaiseksi voimassa olleet palvelusopimukset aiheuttanut suorahankintatarpeeseen johtaneen erityistilanteen, markkinaoikeus katsoo, ettei suorahankinnoissa ole ollut kyse hankintalain 110 §:ssä tarkoitetusta yksittäisestä tapauksesta. Suorahankintapäätösten perusteella ei ole todettavissa, että hankintayksikkö olisi tosiasiallisesti harkinnut ja perustellut kunkin asiakkaan tilannetta riittävässä määrin yksilöllisesti ja erikseen siten, että olisi mahdollista todeta palvelun tarjoajan vaihtamisen olevan ilmeisen kohtuutonta tai erityisen epätarkoituksenmukaista kunkin asiakkaan kannalta merkittävän hoito- tai asiakassuhteen turvaamiseksi. Asiaa ei ole arvioitava toisin hankintayksikön viittaamien RAI-arviointien perusteella ottaen huomioon, että suorahankintapäätöksiä ei ole perusteltu RAI-arvioinneilla vaan hankintayksikkö on vedonnut niihin suorahankinnan perusteena vasta markkinaoikeudessa.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on menetellyt hankintasäännösten vastaisesti hankkiessaan ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen palveluita suorahankintoina.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö on menetellyt hankinnoissaan hankintasäännösten vastaisesti. Asiassa on näin ollen harkittava hankintalaissa säädettyjen seuraamusten määräämistä.

Seuraamusten määrääminen

Hankintalain 154 §:n 1 momentin mukaan, jos hankinnassa on menetelty hankintasäännösten vastaisesti, markkinaoikeus voi:

1. kumota hankintayksikön päätöksen osaksi tai kokonaan;
2. kieltää hankintayksikköä soveltamasta hankintaa koskevassa asiakirjassa olevaa virheellistä kohtaa tai muuten noudattamasta virheellistä menettelyä;
3. velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä;
4. määrätä hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksun asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä;
5. määrätä hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen;
6. määrätä hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun;
7. lyhentää hankinta- tai käyttöoikeussopimuksen sopimuskauden päättymään määräämänsä ajan kuluttua.

Hankintayksikkö on ilmoittanut, että hankintasopimukset on allekirjoitettu. Koska suorahankintapäätökset on jo pantu täytäntöön, hankintalain 154 §:n 1 momentin 1–3 kohdan mukaisia reaalikeinoja ei voida enää käyttää. Seuraamuksina hankintayksikön virheellisestä menettelystä voi valittajan asiassa esittämien vaatimusten perusteella tulla kysymykseen tehottomuusseuraamus tai sopimuskauden lyhentäminen sekä seuraamusmaksun määrääminen.

Tehottomuusseuraamus

Hankintalain 154 §:n 3 momentin mukaan tehottomuusseuraamus, seuraamusmaksu ja sopimuskauden lyhentäminen voidaan määrätä vain kansallisen kynnysarvon ylittävässä liitteen E mukaisia palveluja koskevassa hankinnassa ja käyttöoikeussopimuksessa sekä EU-kynnysarvon ylittävässä muussa hankinnassa.

Hankintalain 156 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan markkinaoikeus voi todeta hankintasopimuksen tehottomaksi, jos hankintayksikkö on tehnyt suorahankinnan ilman mainitussa laissa säädettyä perustetta eikä suorahankinnassa ole menetelty lain 131 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Hankintalain 156 §:n 4 momentin mukaan markkinaoikeus määrää, mitä sopimuksen velvoitteita tehottomuusseuraamus koskee. Tehottomuusseuraamus voi koskea vain vielä täyttämättä olevia sopimusvelvoitteita.

Markkinaoikeus toteaa, että asiassa on ollut kyse liitteen E mukaisesta kansallisen kynnysarvon ylittävästä palveluhankintojen kokonaisuudesta, joka on toteutettu suorahankintoina ilman hankintalain mukaista perustetta. Suorahankinnoista ei ole julkaistu hankintalain 131 §:n mukaista suorahankintaa koskevaa ilmoitusta. Näin ollen tehottomuusseuraamuksen määräämisen edellytykset täyttyvät.

Hankintalain 157 §:n mukaan markkinaoikeus voi jättää määräämättä tehottomuusseuraamuksen yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä. Sopimukseen suoranaisesti liittyviä taloudellisia etuja voidaan pitää pakottavina syinä vain, jos sopimuksen tehottomuudella olisi poikkeuksellisesti kohtuuttomia seurauksia.

Mainitun pykälän esitöiden mukaan (HE 108/2016 vp s. 241) tehottomuusseuraamusta koskevien säännösten voimassaoloaikana markkinaoikeuden ratkaisukäytännössä yleiseen etuun liittyvänä pakottavana syynä on pidetty esimerkiksi hankinnan kohteena olevien palvelujen varassa oleville henkilöille tehottomuusseuraamuksesta koituvaa merkittävää haittaa.

Hankintojen kohteena on ollut ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen palvelut. Hankintojen kohteena olevien palvelujen luonne huomioon ottaen tehottomuusseuraamuksen määrääminen merkitsisi merkittävää haittaa palveluasumisen piirissä oleville iäkkäille asiakkaille, joten markkinaoikeus katsoo, että tehottomuusseuraamus on yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä jätettävä asioissa määräämättä.

Kun asiassa ei tule määrättäväksi tehottomuusseuraamusta, asiassa ei ole perusteita kumota hankintapäätöksiä.

Seuraamusmaksu ja sopimuskausien lyhentäminen

Hankintalain 158 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan markkinaoikeus voi määrätä hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun, jos markkinaoikeus ei ole yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä 157 §:n mukaisesti määrännyt hankinta- tai käyttöoikeussopimuksen tehottomuusseuraamusta.

Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa markkinaoikeus voi seuraamusmaksun määräämisen lisäksi tai sen sijasta lyhentää hankinta- tai käyttöoikeussopimuksen sopimuskauden päättymään määräämänsä ajan kuluttua.

Pykälän 3 momentin mukaan seuraamusta määrätessään markkinaoikeuden on otettava huomioon hankintayksikön virheen tai laiminlyönnin laatu ja valituksen kohteena olevan hankinnan arvo. Seuraamusmaksun määrä ei saa ylittää kymmentä prosenttia hankinta- tai käyttöoikeussopimuksen arvosta.

Edellä todetusti markkinaoikeus on jättänyt tehottomuusseuraamuksen määräämättä yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä, minkä perusteella asiassa tulee harkittavaksi seuraamusmaksun määrääminen. Ottaen huomioon hankintayksikön virheen laatu ja valituksen kohteena olevien hankintojen kokonaisarvo, markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 500.000 euroa.

Valituksenalaisten suorahankintojen sopimuskaudet ovat päättymässä 31.12.2025, joten ottaen huomioon tämän markkinaoikeuden päätöksen antamisajankohta sekä se, mitä edellä on todettu tehottomuusseuraamuksen määräämättä jättämisestä, on seuraamusmaksua pidettävä asioissa riittävänä seuraamuksena, eikä sopimuskausien lyhentäminen tule asioissa kyseeseen.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95–101 §:ssä säädetään, ei kuitenkaan 95 §:n 3 momenttia.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Asiassa annettu ratkaisu ja hankintayksikön hankintasäännösten vastainen toiminta huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos valittaja joutuisi itse vastaamaan kokonaan oikeudenkäyntikuluistaan. Hankintayksikkö on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä sisältäen markkinaoikeuden oikeudenkäyntimaksun. Asian näin päättyessä hankintayksikkö saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Valittajalla ei arvonlisäverolain 34 ja 102 §:ssä säädetty huomioon ottaen ole oikeutta vähentää hankinnan kohteeseen liittyvään liiketoimintaan liittyvästä oikeudenkäynnistä aiheutuneisiin kuluihin sisältyvää arvonlisäveroa omassa verotuksessaan. Korvattavaksi vaadituista oikeudenkäyntikuluista ei siten ole vähennettävä niihin sisältyvää arvonlisäveroa.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää TampereMissio Palvelut Oy:n vaatimuksen asiakirjojen esittämisestä.

Markkinaoikeus määrää markkinaoikeuden asioissa dnrot 324–340/2025 Pirkanmaan hyvinvointialueen maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna yhteensä 500.000 euroa.

Markkinaoikeus velvoittaa Pirkanmaan hyvinvointialueen korvaamaan TampereMissio Palvelut Oy:n oikeudenkäyntikulut 26.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää valituksen muilta osin.

Markkinaoikeus hylkää Pirkanmaan hyvinvointialueen vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Muutoksenhaku

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Kuitenkin päätökseen, jolla markkinaoikeus on määrännyt hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun, saa hakea muutosta valituslupaa pyytämättä valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Markkinaoikeuden päätös seuraamusmaksun määräämisestä voidaan kuitenkin panna täytäntöön vasta, kun päätös on lainvoimainen.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Pertti Virtanen, Eeva Tiainen ja Mika Kuuppo.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.