MAO:733/2025

Asian tausta

Lapin hyvinvointialue (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 11.2.2025 julkaistulla sosiaali- ja terveyspalveluja ja muita erityisiä palveluja koskevalla hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta liitteen E kohdan 12 mukaisesta vartiointi- ja turvallisuuspalvelujen hankinnasta kahden vuoden pituiselle sopimuskaudelle ja kahdelle vuoden pituiselle optiokaudelle.

Lapin hyvinvointialueen kehitysjohtaja on 9.5.2025 tekemällään päätöksellä § 21 sulkenut STSEC KY:n tarjouskilpailusta.

Lapin hyvinvointialueen kehitysjohtaja on 9.5.2025 tekemällään hankintapäätöksellä § 22 valinnut Securitas Oy:n tarjouksen.

Lapin hyvinvointialueen hankintapäällikkö on 29.8.2025 tekemällään hankintaoikaisupäätöksellä hylännyt STSEC KY:n hankintaoikaisuvaatimuksen.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut noin 850.000 euroa.

Hankintasopimusta ei hankintayksikön ilmoituksen mukaan ole allekirjoitettu.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

STSEC KY on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaiset päätökset, kieltää hankintayksikköä jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Valittaja on vaatinut myös, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksuna 85.000 euroa. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 6.200 eurolla lisättynä markkinaoikeuden oikeudenkäyntimaksua vastaavalla määrällä viivästyskorkoineen.

Perustelut

Hankintayksikkö on virheellisesti sulkenut valittajan tarjouskilpailusta luotettavuuden kyseenalaistavan vakavan virheen perusteella. Hankintayksikkö on perustellut valittajan poissulkemista osapuolten aiempaan hankintasopimukseen liittyvällä laskutuserimielisyydellä. Erimielisyys ei ole johtunut valittajan virheestä, joka millään tavoin asettaisi kyseenalaiseksi sen luotettavuuden. Laskutuserimielisyys koskee hankintasopimusta, joka on siirtynyt Tornion kaupungilta hankintayksikölle 1.1.2023 alkaen ja jota koskevasta laskutuksesta hankintayksikkö on 14.4.2025 ja 6.5.2025 reklamoinut valittajaa. Valittaja on vastannut reklamaatioihin ja esittänyt perusteet laskuille. Asia on edelleen osapuolten välillä riitainen ja valittaja on ilmoittanut nostavansa laskujen perimiseksi kanteen käräjäoikeudessa, mikäli ei saa suoritusta laskuista.

Lisäksi hankintayksikkö on virheellisesti hylännyt valittajan tarjouksen hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisena. Hankintayksiköllä ei ole oikeutta hylätä tarjousta mainitulla perusteella, jos tarjoaja pystyy luotettavasti osoittamaan mahdollisuutensa hankinnan toteuttamiseen. Valittajan tarjous on ollut tarjouspyynnössä edellytetyn mukainen ja valittaja on vakuuttanut tuottavansa palvelut ilmoittamillaan hinnoilla. Tarjouspyynnössä ei ole annettu ohjeita, jotka olisivat estäneet tarjoajia vapaasti hinnoittelemasta palveluitaan. Tarjouspyynnössä ei myöskään ole nimenomaisesti ilmoitettu, että hinnan alhaisuus voisi johtaa tarjouksen hylkäämiseen.

Hankintayksikkö on pyytänyt valittajalta lisäselvitystä yksikköhintoja koskien ja katsonut valittajaa koskevassa päätöksessään valittajan tarjouksessaan ilmoittamien paikallisvartiointi-, piirivartiointi- sekä hälytysvartiointipalveluiden ja asennus- ja huoltotyöpalveluiden yksikköhintojen olevan alan yleiseen hintatasoon verrattuna poikkeuksellisen alhaiset ja alittavan osin alalle sovellettavan työehtosopimuksen vähimmäistuntihinnat. Hankintayksiköllä ei ole ollut mitään syytä epäillä, etteikö valittaja maksaisi työntekijöilleen työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Hankintayksikkö ei ole muutoinkaan päätöksessään tarkemmin perustellut, miksi se on valittajan selvityksen perusteella katsonut, ettei valittaja olisi esittänyt hyväksyttäviä perusteita tarjoushinnalleen. Hankintayksiköllä ei objektiivisesti arvioiden ole voinut olla aihetta epäillä, että laajan kokemuksen vastaavien palveluiden tuottamisesta omaava valittaja ei kykenisi tarjoamillaan hinnoilla toteuttamaan kysymyksessä olevaa palvelua tarjouspyynnössä edellytetyllä tavalla.

Vastine

Vaatimukset

Lapin hyvinvointialue on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 1.650 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Valittaja on syyllistynyt ammattitoiminnassaan sen luotettavuuden kyseenalaistavaan vakavaan virheeseen, jonka hankintayksikkö voi näyttää toteen. Luotettavuuden kyseenalaistava vakava virhe on perustunut laskutukseen liittyviin epäselvyyksiin, joita koskevia reklamaatioita on valituksenalaisen poissulkemispäätöksen tekohetkellä ollut tehtynä ja valmistelussa yhteensä kolme kappaletta.

Valittajan hankintaoikaisuvaatimuksen käsittelyhetkellä hankintayksikkö on katsonut, että valittaja on syyllistynyt sen luotettavuuden kyseenalaistavaan vakavaan virheeseen laskutukseen liittyvien useiden epäselvyyksien ja varsinaiseen vartioimistoimintaan liittyvien epäkohtien vuoksi. Hankintayksikkö on reklamoinut valittajalle laskutukseen liittyvistä epäselvyyksistä vuoden 2025 aikana seitsemällä erillisellä reklamaatiolla sekä pyytänyt lisäselvityksiä. Valittaja on ollut haluton selvittämään laskutukseen liittyviä epäselvyyksiä sillä tarkkuudella, että hankintayksikkö olisi voinut varmistua laskutuksen oikeellisuudesta ja hyväksyä laskut. Valittaja on laskujen tiedoissa merkinnyt sopimuksen vastaisesti vartijakutsupainikkeet vartiointikohteiksi. Valittaja on myös laskuttanut samojen kohteiden vartioinnista kahteen kertaan. Hankintayksikön näkökulmasta olisi kohtuutonta ja epätarkoituksenmukaista, jos se joutuisi valitsemaan valittajan sopimuskumppanikseen.

Poikkeuksellisen alhaisen tarjoushinnan osalta hankintayksiköllä on myös sosiaali- ja terveyspalveluja sekä muita erityisiä palveluja koskevissa hankinnoissa oikeus turvata oma sopimusoikeudellinen asemansa sen varalta, että tarjoajat tarjoavat palveluja hinnalla, jolla hankintaa ei voida toteuttaa hankinta-asiakirjoissa kuvatun mukaisesti tai jonka johdosta hankinnan toteuttamisessa syntyy hankintayksikölle taloudellisia riskejä.

Hankintayksikön valittajalle lähettämässä lisäselvityspyynnössä on pyydetty valittajalta selvitystä tarjouksessa ilmoitetuista yksikköhinnoista. Esiin on nostettu erityisesti paikallisvartioinnin hinnat, jotka ovat alittaneet alalle sovellettavan työehtosopimuksen voimassa olevat vähimmäistuntihinnat arkisin sekä lauantaisin suoritettavan palvelun osalta ja olleet muiltakin osin alan yleiseen hintatasoon verrattuna poikkeuksellisen alhaiset. Esiin on nostettu myös piirivartioinnin hinnat, hälytysvartioinnin hinnat ja asennus- ja huoltotöiden hinnat, jotka kaikki ovat olleet alan yleiseen hintatasoon nähden poikkeuksellisen alhaiset. Asennus- ja huoltotyöhinnat ovat alittaneet lisäksi sovellettavan työehtosopimuksen voimassa olevat vähimmäistuntihinnat. Tarjoajan ilmoittamilla yksikköhinnoilla on ollut oleellinen vaikutus tarjousvertailuun.

Valittajan lisäselvityspyyntöön antamassa vastauksessa esittämä kustannusten jakautuminen eri asiakkuuksien kesken on mahdollista ainoastaan hälytysvalvonnan osalta, jonka hälytyskeskuspalvelua (ilman hälytyskäyntiä) voidaan hoitaa keskitetysti ja samanaikaisesti useille asiakkuuksille. Sen sijaan esimerkiksi hankinnan kohteena oleva paikallisvartiointi ja tilausvartioinnit sisältävät paikallaolovaatimuksen eli vaatimuksen siitä, että vartija on läsnä vartiointikohteessa. Näiden osalta tuntihinnan ja aloitusmaksun lisäksi ei ole mahdollista veloittaa muita kuluja, eli niiden tulee kattaa myös siirtymiseen käytettävän työajan aiheuttamat työntekijäkustannukset ja esimerkiksi ajoneuvojen kustannukset. Sitä hankinnan osuutta, joka vaatii kohteessa tapahtuvaa vartijatyöskentelyä, ei voida laskuttaa muilta asiakkailta. Palvelusta aiheutuvia kustannuksia ei voida myöskään kuitata sillä, että palvelu tuotetaan olemassa olevien resurssien turvin.

Valittaja ei ole edellä mainitun lisäksi ottanut muulla tavoin kantaa hintojen muodostumiseen tai siihen, miten veloitettavilla hinnoilla kustannetaan palvelun tuottamisesta aiheutuvat kulut, esimerkiksi työehtosopimuksen mukainen palkka. Hankintayksikkö on pitänyt vastausta riittämättömänä, sillä selvitys ja muu toimitettu näyttö ei ole tyydyttävästi selittänyt tarjottujen hintojen alhaista tasoa.

Tarjous on voitu hinnoitella sinällään vapaasti. Valittajan antamien yksikköhintojen ja niiden perusteella saatujen vertailuhintojen sekä saadun lisäselvityksen valossa hankintayksikkö ei kuitenkaan ole voinut varmistua siitä, että hankinta voidaan toteuttaa hankintasopimuksen mukaisesti tarjotuilla hinnoilla. Valittaja on viitannut myös mahdollisuuteensa korottaa hintoja sopimuskaudella. Sopimuksen mukaisella hinnantarkistusehdolla on tarkoitus kompensoida kustannuskehityksen mukaista hintojen nousua, ei sitä, että tarjous on ollut jo alun perin poikkeuksellisen alhainen. Hankintayksikkö on arvioinut ammatillisen tietämyksensä valossa, että valittajalla ei ole mahdollisuutta tuottaa hankittavaa palvelua ilmoittamillaan hinnoilla. Vartiointipalveluissa on kyse hankintayksikön asiakkaiden ja henkilökunnan turvallisuuden takaamisesta, eikä riskienhallinnan vuoksi voida edellyttää, että hankintayksikkö sitoutuisi ostamaan palvelua sellaiselta toimittajalta, jonka sopimukseen perustuva laskutus ei ole palvelun tuottamiseen nähden riittävää.

Hankintayksikkö on paljoksunut valittajan oikeudenkäyntikuluvaatimusta. Vaatimukseen sisältyy osittain hankintaoikaisuvaatimukseen liittyviä toimenpiteitä.

Kuultavan lausunto

Securitas Oy ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut lausuntoa.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että se on Tornion kaupungilta hankintayksikölle siirtyneen aiemman hankintasopimuksen laskutusta tarkastaessaan havainnut jättäneensä osittain laskuttamatta hankintayksikköä sopimuksen mukaan tuottamistaan palveluista. Hankintayksikkö ei sinänsä ole kiistänyt valittajan oikeutta takautuvaan laskutukseen, mutta on kiistänyt maksuvastuunsa muilla perusteilla.

Määrällisesti huomattavin yksittäinen erimielisyyden aihe hankintayksikön ja valittajan välillä on ollut vartijankutsupainikkeeseen liittyvän hälytyskeskuspalvelun valvonnan laskutus. Sopimuksessa on ollut eriteltynä vartijankutsupainikkeen vuokrahinta ja lisäksi sopimuksessa on ollut erillinen hinta hälytysvalvonnalle. Koska jokaiseen vartijankutsupainikkeeseen on sisältynyt oma hälytyskeskuspalvelunsa, niistä on laskutettu sopimuksen mukaisesti erikseen. Hankintayksiköltä on näin ollen laskutettu hälytyskeskuspalvelujen valvontamaksu 97 kohteesta.

Vaikka laskutus on tapahtunut myöhästyneenä, on palvelua koko ajan tuotettu sopimuksen mukaisesti ja laskutus on vastannut sovittua. Hankintayksikön on täytynyt olla tietoinen, ettei valittaja ollut laskuttanut sitä hälytyskeskuspalveluista, vaikka sopimus oli siirtynyt hankintayksikölle jo 1.1.2023. Valittaja ei ole laskuttanut kahteen kertaan, vaan laskutus on jakautunut kahteen osaan. Tornion kaupunki on maksanut kiinteistön omistajana vartijankutsupainikkeiden vuokrakustannukset. Valittaja on 1.1.2023 jälkeen laskuttanut Tornion kaupunkia suoraan kiinteistöön liittyvistä vartijankutsupainikkeiden vuokrista. Hankintayksikkö on kuitenkin tehnyt tästä virheellisen johtopäätöksen, ettei valittaja olisi ollut oikeutettu laskuttamaan sitä painikkeisiin liittyvästä hälytysvalvonnasta. Kiinteistön vuokralaisena toimiva hankintayksikkö vastaa harjoittamaansa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaan liittyvistä vartiointipalveluista. Hälytyskeskuspalvelut ovat kohdistuneet nimenomaan harjoitettavan toiminnan turvaamiseen, minkä vuoksi valittaja on laskuttanut niistä hankintayksikköä eikä Tornion kaupunkia. Kokonaislaskutus on vastannut sopimuksessa sovittua. Valittaja on näin ollen laskuttanut hankintayksikköä ainoastaan sopimukseen perustuvista palveluista sovituilla hinnoilla. Laskutuksessa on ollut joitakin määrällisesti pieniä virheitä, jotka valittaja on joko omasta aloitteestaan tai huomautuksen saatuaan oikaissut. Näitä virheitä ei voida pitää poissulkemiseen oikeuttavina vakavina virheinä.

Valittaja on korottanut 1.4.2025 valtakunnallisesti palveluhintojaan ja tästä on tiedotettu asiakkaita 31.1.2025 päivätyllä asiakastiedotteella. Hankintayksikkö on kiistänyt saaneensa tiedotteen. Tosiasiallisesti on epätodennäköistä, että hankintayksikkö ei ainoana asiakkaana olisi saanut asiakastiedotetta. Kuitenkin riitaisuuksien välttämiseksi valittaja on hyvittänyt 1.4.2025 tulleen hinnankorotuksen hankintayksikön joidenkin laskujen osalta.

Hankintayksikkö ei ole reklamoinut valittajaa laskutuksesta ennen hälytyskeskuspalveluiden takautuvaa laskuttamista, josta hankintayksikkö on reklamoinut ensimmäisen kerran 14.4.2025. Valittajan poissulkemisesta 9.5.2025 tehdyn päätöksen jälkeen hankintayksikkö on 16.6.2025 alkaen esittänyt systemaattisesti reklamaation lähes kaikista valittajan laskuista. Nämä reklamaatiot eivät kuitenkaan ole voineet olla poissulkemispäätöksen perusteina.

Hankintayksikön väitteet tarjouksen hinnan aiheuttamista riskeistä osoittavat osaltaan poikkeuksellisen alhaiseen tarjoushintaan perustuvan valittajan tarjouksen hylkäämisperusteen olevan keinotekoinen. Valittajalla on tarvittavat resurssit hankinnan toteuttamiseen. Valittajalla on kolme piirivartiointiyksikköä sekä toimistoesihenkilö, joka on käytettävissä arkipäivisin. Hankintayksikkö on pyytänyt tarjousta 22 kohteen piirivartiointikäynneistä sekä 93 kohteen hälytys- ja ajovalmiuspalvelusta. On selvää, ettei tällaista määrää varten tarvitse omaa piirivartiointiyksikköä. Tämän vuoksi valittaja on pystynyt jakamaan olemassa olevan resurssin kolmeen piirivartiointiyksikköön, jolloin kulut eivät kohdistu pelkästään tarjouspyynnön mukaiseen hankintaan.

Valittaja on ollut hyvin tietoinen palvelun tuottamisen kustannuksista, eikä se olisi antanut itselleen taloudellisesti kannattamatonta tarjousta. Valittajalla on käytössä järjestely, jossa toimistoesihenkilö ja/tai piirivartija hoitaa vartiointitehtäviä. Paikallisvartioinnin hinnalla ei ole juurikaan merkitystä, sillä sen määrä on vähäinen suhteessa koko hankintaan. Hankintayksikkö ei ole edes yrittänyt esittää, millä tavoin valittaja rikkoisi työehtosopimuksen mukaisia velvoitteitaan.

Valittajalle on ollut selvää, ettei sillä ole oikeutta yksipuolisesti korottaa hintoja. Valittaja ei ole myöskään väittänyt, että se voisi kompensoida väitetysti alhaisia tarjoushintoja niitä jälkikäteen korottamalla.

Muut kirjelmät

Hankintayksikkö on antanut lausuman.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja sovellettavat oikeusohjeet

Asiassa on valittajan esittämän johdosta ensin arvioitava, onko hankintayksikkö menetellyt hankintasäännösten vastaisesti sulkiessaan valittajan tarjouskilpailusta julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (hankintalaki) 81 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisen harkinnanvaraisen poissulkemisperusteen nojalla. Tämän jälkeen on tarvittaessa arvioitava, onko hankintayksikkö menetellyt hankintasäännösten vastaisesti hylätessään valittajan tarjouksen hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisena.

Hankinnan kohteena on ollut hankintalain liitteen E kohdan 12 mukainen vartiointi- ja turvallisuuspalvelujen hankinta. Hankintayksikön ilmoittama hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton arvo on ylittänyt hankintalain 25 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun kansallisen kynnysarvon. Näin ollen hankintalain 107 §:ssä säädetyn mukaisesti asiassa tulee sovellettavaksi, mitä hankintalain I
(1–31 §) ja IV (123–174 §) osassa säädetään hankintasopimuksista sekä hankintalain 12 luku (107–115 §) sosiaali- ja terveyspalveluista sekä muista erityisistä palveluhankinnoista.

Hankintalain 3 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia ja muita toimittajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 109 §:n 1 momentin mukana hankintayksikön on noudatettava hankinnan kilpailuttamisessa sellaista menettelyä, joka on 3 §:n 1 momentissa tarkoitettujen periaatteiden mukainen. Hankintayksikön on kuvattava käyttämänsä hankintamenettely hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä.

Hankintalain 114 §:n 2 momentin mukaisesti hankintayksikön tulee soveltaa 80 §:ssä ja se voi soveltaa 81 §:ssä säädettyjä poissulkemisperusteita ehdokkaisiin ja tarjoajiin. Ehdokkaiden ja tarjoajien korjaaviin toimenpiteisiin ja soveltuvuutta koskevien vaatimusten asettamiseen voidaan soveltaa, mitä 82–86 §:ssä sekä 88 §:ssä säädetään.

Hankintalain 81 §:ssä säädetään harkinnanvaraisista poissulkemisperusteista, joilla hankintayksikkö voi päätöksellään sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle ehdokkaan tai tarjoajan.

Hankintalain 81 §:n esitöiden (HE 108/2016 vp s. 183) mukaan pykälän tarkoituksena on vähentää toimittajan heikosta taloudellisesta asemasta, lainsäädännön vastaisesta toiminnasta tai muista vastaavista tekijöistä johtuvia riskejä hankinnan toteuttamiselle. Hankintayksiköllä on harkintavalta poissulkemisperusteen käyttämisessä, mutta sen on pykälässä säädettyjä poissulkemisperusteita soveltaessaan kiinnitettävä erityistä huomiota suhteellisuusperiaatteeseen. Ehdokas tai tarjoaja on vain poikkeuksellisesti suljettava menettelyn ulkopuolelle vähäisten rikkomusten perusteella. Toistuvat vähäisetkin sääntöjenvastaisuudet voivat kuitenkin kyseenalaistaa ehdokkaan tai tarjoajan luotettavuuden hankinnan toteuttamisessa, jolloin poissulkeminen voi olla perusteltua. Hankintayksikkö voi huomioida harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden näyttönä myös muuta aineistoa kuin lainvoimaisia päätöksiä tai tuomioita. Hankintayksikkö vastaa kuitenkin siitä itsestään johtuvan virheellisen poissulkemispäätöksen seurauksista.

Hankintalain 81 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan hankintayksikkö voi päätöksellään sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle ehdokkaan tai tarjoajan, joka on ammattitoiminnassaan syyllistynyt sen luotettavuuden kyseenalaistavaan vakavaan virheeseen, jonka hankintayksikkö voi näyttää toteen.

Hankintalain 82 §:n 1 momentin mukaan ehdokas tai tarjoaja voi esittää näyttöä luotettavuudestaan siitä huolimatta, että sitä rasittaa lain 81 §:ssä tarkoitettu poissulkemisperuste. Jos hankintayksikkö katsoo näytön ja luotettavuuden riittäväksi, se ei saa sulkea kyseistä ehdokasta tai tarjoajaa pois tarjouskilpailusta.

Hankintalain 82 §:n 2 momentin mukaan ehdokas tai tarjoaja voi esittää 1 momentissa tarkoitettuna näyttönä selvitystä siitä, että ehdokas tai tarjoaja on maksanut tai sitoutunut maksamaan korvauksen kaikista vahingoista, joita rangaistavasta teosta, virheestä tai laiminlyönnistä on aiheutunut, selvittänyt tosiasiat ja olosuhteet kattavasti toimimalla aktiivisesti yhteistyössä tutkintaviranomaisten kanssa ja toteuttanut konkreettiset tekniset sekä organisaatioon ja henkilöstöön liittyvät toimenpiteet, joilla voidaan estää uudet rangaistavat teot, virheet tai laiminlyönnit.

Saman pykälän 3 momentin mukaan ehdokkaan tai tarjoajan toteuttamat korjaavat toimenpiteet on arvioitava ottaen huomioon rangaistavan teon, virheen tai laiminlyönnin vakavuus sekä niihin liittyvät olosuhteet.

Hankintalain 82 §:n esitöiden (HE 108/2016 vp s. 189) mukaan lainkohta perustuu julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (hankintadirektiivi) 57 artiklan 6 kohtaan. Hankintalain 82 §:n 1 momentin esitöissä on esitetty, että hankintayksiköllä ei ole velvollisuutta vaatia tai pyytää näyttöä luotettavuudesta. Hankintayksikkö voi edellyttää hankinta-asiakirjoissa, että tiettyjen yksilöityjen poissulkemisperusteiden osalta mahdollinen korjaavia toimenpiteitä koskeva selvitys esitetään jo tarjousten ja yhteisen eurooppalaisen hankinta-asiakirjan jättämisen yhteydessä. Jos näin ei tehdä, on hankintayksikön suositeltavaa joka tapauksessa ilmaista toimittajille aikeensa ennen poissulkemista koskevan ratkaisun tekemistä ja antaa niille näin mahdollisuus esittää näyttöä luotettavuuden osoittamiseksi ehdotetun lainkohdan mukaisesti. Näin ehkäistään myös tilanne, jossa näyttöä korjaavista toimenpiteistä esitettäisiin vasta hankintayksikön poissulkemisratkaisun jälkeen mahdollisessa tuomioistuinkäsittelyssä.

Hankintadirektiivin 57 artiklan 4 kohdan c alakohdan perusteella hankintaviranomaiset voivat sulkea talouden toimijan pois hankintamenettelystä tilanteessa, jossa hankintaviranomainen voi asianmukaisesti osoittaa, että talouden toimija on syyllistynyt ammatin harjoittamiseen liittyvään vakavaan virheeseen, joka kyseenalaistaa sen rehellisyyden.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että käsite ”virhe ammattitoiminnassa” kattaa kaikenlaisen virheellisen menettelyn, joka vaikuttaa kyseisen toimijan ammatilliseen luotettavuuteen, ja hankintayksikkö voi todeta virheen ammattitoiminnassa millä tahansa perusteltavissa olevalla keinolla. Perusteen käyttö ei edellytä myöskään lainvoimaista tuomiota. (tuomio 13.12.2012, Forposta ja ABC Direct Contact, C-465/11, EU:C:2012:801, 27 ja 28 kohta).

Unionin tuomioistuimen mukaan sitä, että taloudellinen toimija ei täytä sopimusvelvoitteitaan, voidaan lähtökohtaisesti pitää ammattitoiminnassa tehtynä virheenä. Vakavan virheen käsite on unionin tuomioistuimen mukaan ymmärrettävä siten, että se viittaa tavallisesti taloudellisen toimijan menettelyyn, joka ilmentää toimijan tietyn vakavuusasteen tuottamusta tai huolimattomuutta. Mikä tahansa sopimuksen tai sopimuksen osan virheellinen, epätäsmällinen tai puutteellinen täyttäminen taloudellisen toimijan puolelta voi mahdollisesti osoittaa tämän ammatillisen pätevyyden puutteita, muttei merkitse automaattisesti vakavaa virhettä. Vakavan virheen olemassaolon toteaminen edellyttää lähtökohtaisesti kyseisen taloudellisen toimijan asenteen konkreettista ja yksilökohtaista arviointia (em. tuomio Forposta ja ABC Direct Contact, 29–31 kohta).

Hankintadirektiivin 57 artiklan 6 kohdan mukaan talouden toimija, joka on jossakin 1 ja 4 kohdassa tarkoitetuista tilanteista, voi esittää näyttöä, jonka perusteella talouden toimijan toteuttamat toimenpiteet ovat riittäviä osoittamaan sen luotettavuuden siitä huolimatta, että asianmukainen poissulkemisperuste on olemassa. Jos näyttö katsotaan riittäväksi, asianomaista talouden toimijaa ei saa sulkea pois hankintamenettelystä. Tätä varten talouden toimijan on esitettävä näyttö siitä, että se on maksanut tai sitoutunut maksamaan korvauksen kaikista vahingoista, joita rangaistavasta teosta tai virheestä on aiheutunut, selvittänyt tosiasiat ja olosuhteet kattavasti toimimalla aktiivisesti yhteistyössä tutkintaviranomaisten kanssa ja toteuttanut konkreettiset tekniset sekä organisaatioon ja henkilöstöön liittyvät toimenpiteet, joilla voidaan tarkoituksenmukaisesti estää uudet rangaistavat teot tai virheet. Talouden toimijoiden toteuttamat toimenpiteet on arvioitava ottaen huomioon rangaistavan teon tai rikkomuksen vakavuus ja niihin liittyvät erityiset olosuhteet. Jos toimenpiteitä pidetään riittämättöminä, talouden toimijan on saatava kyseisen päätöksen perustelut.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee (tuomio 3.10.2019, Delta Antrepriză de Construcţii şi Montaj 93, C-267/18, EU:C:2019:826, 37 kohta), että jos hankintaviranomainen katsoo, että direktiivin 2014/24 57 artiklan 4 kohdan g tai h alakohdan edellytykset täyttyvät, sen on kyseisen direktiivin 57 artiklan 6 kohdan säännöksiä, luettuina yhdessä mainitun direktiivin 102 perustelukappaleen kanssa, noudattaakseen jätettävä kyseessä olevalle talouden toimijalle mahdollisuus esittää näyttöä siitä, että sen toteuttamat korjaavat toimenpiteet ovat riittäviä aikaisemman hankintasopimuksen irtisanomisen syynä olleen sääntöjenvastaisuuden toistumisen välttämiseksi ja että kyseiset toimenpiteet siten ovat omiaan osoittamaan kyseisen talouden toimijan luotettavuuden huolimatta merkityksellisen vapaaehtoisen poissulkemisperusteen olemassaolosta.

Hankintalain 123 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on tehtävä ehdokkaiden ja tarjoajien asemaan vaikuttavista ratkaisuista sekä tarjousmenettelyn ratkaisusta kirjallinen päätös, joka on perusteltava. Pykälän 2 momentin mukaan päätöksestä tai siihen liittyvistä asiakirjoista on käytävä ilmi ratkaisuun olennaisesti vaikuttaneet seikat, joita ovat ainakin ehdokkaan, tarjoajan tai tarjouksen hylkäämisen perusteet sekä keskeiset perusteet, joilla hyväksyttyjen tarjousten vertailu on tehty.

Valittajan sulkeminen tarjouskilpailusta harkinnanvaraisen poissulkemisperusteen nojalla

Hankintayksikkö on 9.5.2025 tekemällään päätöksellä sulkenut valittajan tarjouskilpailusta hankintalain 81 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella.

Valittaja on esittänyt, että hankintayksiköllä ei ole ollut oikeutta sulkea sitä tarjouskilpailusta aiempaan hankintasopimukseen liittyvien laskutus- ja sopimusepäselvyyksien perusteella. Valittajan mukaan kysymys ei ole ollut vakavista virheistä, vaan osin väärinkäsityksistä ja osin vähäisistä virheistä, jotka on korjattu.

Hankintayksikkö on valituksenalaisessa poissulkemispäätöksessä 9.5.2025 § 21 perustellut valittajan sulkemista tarjouskilpailusta sillä, että hankintayksikön ja valittajan välisessä aiemmassa sopimussuhteessa on ilmennyt lukuisia epäselvyyksiä laskutuksessa ja palvelun tuottamisessa, joista hankintayksikkö on reklamoinut valittajaa. Valituksenalaisen päätöksen mukaan laskutusepäselvyyksistä on tehty valittajalle yksi reklamaatio, johon saatua vastausta hankintayksikkö ei ole hyväksynyt. Lisäksi valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että laskutusepäselvyyksistä on tehty toinen reklamaatio, johon ei toistaiseksi ole saatu vastausta, ja ilmoitettu, että aiheettomista laskutuksista tullaan tekemään valittajalle ainakin vielä kolmas reklamaatio. Hankintayksikkö on päätöksessään katsonut, että laskutusepäselvyydet ovat olleet vakavia virheitä ottaen huomioon virheellisten laskutusten kokonaissumma, niiden sisältö sekä aikaväli ja että ne ovat kyseenalaistaneet hankintalain 81 §:n
1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla valittajan luotettavuuden.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä kuvattujen hankintalain esitöiden perusteella kyseisen lainkohdan osalta on olennaista arvioida sitä, onko tarjoajan menettely kyseenalaistanut tarjoajan luotettavuuden hankinnan toteuttamisessa. Vakavaksi virheeksi katsottavan menettelyn on ilmennettävä tietyn vakavuusasteen tahallisuutta tai huolimattomuutta. Hankintayksiköllä on harkintavaltaa hankintalain 81 §:ssä tarkoitettujen harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden käyttämisessä. Hankintayksikön on kuitenkin poissulkemisperusteita soveltaessaan kiinnitettävä erityistä huomiota suhteellisuusperiaatteen vaatimuksiin.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella valittaja on ensin toiminut Tornion kaupungin vartiointi- ja turvallisuuspalvelujen sopimuskumppanina ja sopimuskauden aikana sopimus on osin siirtynyt Tornion kaupungilta hankintayksikölle. Markkinaoikeus toteaa, että yhtäältä hankintayksikkö on tuonut esiin lukuisia laskutusepäselvyyksiä koskien muun ohella kahteen kertaan laskuttamista. Toisaalta valittaja on esittänyt, että kysymys ei ole ollut kahteen kertaan laskuttamisesta, vaan sopimuksen jakautumisesta kahteen osaan siten, että osa kuluista on tullut laskuttaa Tornion kaupungilta ja osa hankintayksiköltä. Riidatonta on, että osa laskuista on lähetetty myöhässä ja että joissakin laskuissa on ollut myös vähäisempiä virheitä, jotka on sittemmin oikaistu.

Markkinaoikeus toteaa, ottaen huomioon laskutuksen virheettömyyden merkityksen osapuolten keskinäisen luottamuksen kannalta, että hankintayksikkö on sinänsä voinut katsoa, että sen esittämän kaltaiset laskutusta koskevat epäselvyydet asettavat toteen näytettyinä tarjoajan luotettavuuden siinä määrin kyseenalaiseksi, että käsillä on hankintalain 81 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu poissulkemisperuste. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei kuitenkaan ole pidettävä poissuljettuna, että ainakin osassa laskutusepäselvyyksistä on voinut olla kysymys sellaisista sopimuksen siirtymiseen liittyvistä tulkintaerimielisyyksistä tai väärinkäsityksistä, jotka eivät ilmennä hankintalain 81 §:n
1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun vakavan virheen olemassaoloa. Hankintayksikkö ei ole irtisanonut tai purkanut aiempaa sopimustaan valittajan kanssa vaan on antanut sen päättyä ajallaan 31.5.2025 sopimuksen mukaisesti. Kokonaisuutena arvioiden markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole riittävän luotettavasti selvitetty, että kuvatut laskutusepäselvyydet olisivat johtuneet nimenomaan valittajan sopimuksenvastaisesta menettelystä.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että hankintalain 82 §:n esitöissä on esitetty edellä kuvatulla tavalla yhtäältä, että hankintayksiköllä ei ole velvollisuutta vaatia tai pyytää näyttöä luotettavuudesta, ja toisaalta saman pykälän esitöissä on annettu suositus siitä, että hankintayksikkö ilmaisee toimittajille aikeensa ennen poissulkemista koskevan ratkaisun tekemistä ja antaa niille näin mahdollisuuden esittää näyttöä luotettavuuden osoittamiseksi. Edellä selostetusta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä (erityisesti tuomio asiassa C‑267/18) ilmenee kuitenkin periaate, jonka mukaan tarjoajalle tulee varata tilaisuus esittää selvitystä korjaavista toimenpiteistään osoittaakseen luotettavuutensa ja osallistuakseen hankintamenettelyihin. Hankintadirektiivin 57 artiklan 6 kohdan viimeisestä virkkeestä käy myös ilmi, että jos hankintayksikkö pitää korjaavia toimenpiteitä riittämättöminä, tarjoajan on saatava tästä perusteltu päätös. Hankintalakia on tältä osin tulkittava unionin oikeuden mukaisesti.

Vaikka hankintayksikön tekemät reklamaatiot koskien aikaisempaa sopimussuhdetta ovat sinänsä olleet valittajan tiedossa, hankintayksikkö ei kuitenkaan asiassa esitetyn selvityksen perusteella ole nyt kyseessä olevassa hankintamenettelyssä ilmoittanut valittajalle ennen valituksenalaisen poissulkemispäätöksen tekemistä harkitsevansa valittajan poissulkemista tarjouskilpailusta harkinnanvaraisen poissulkemisperusteen nojalla, eikä hankintayksikkö ole antanut valittajalle mahdollisuutta esittää näyttöä korjaavista toimenpiteistä luotettavuutensa osoittamiseksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla. Hankintayksikkö on pyytänyt valittajalta selvitystä yksinomaan poikkeuksellisen alhaiseen tarjoushintaan liittyen, minkä johdosta valittaja on perustellusti voinut saada sen käsityksen, ettei sitä olla sulkemassa tarjouskilpailusta hankintalain 81 §:n mukaisten harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden nojalla.

Edellä todettu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö ei ole menetellyt avoimesti ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, kun se on sulkenut valituksenalaisella päätöksellään valittajan tarjouskilpailusta harkinnanvaraisen poissulkemisperusteen nojalla varaamatta valittajalle ennen päätöksen tekemistä tilaisuutta esittää selvitystä korjaavista toimenpiteistä.

Valittajan tarjouksen hylkääminen poikkeuksellisen alhaisen tarjoushinnan perusteella

Valittaja on lisäksi esittänyt, että hankintayksikkö on menetellyt hankintasäännösten vastaisesti hylätessään valittajan tarjouksen poikkeuksellisen alhaisen tarjoushinnan perusteella.

Hankintayksikkö on markkinaoikeudessa esittänyt, että valittajan antama selvitys sen tarjoushinnoista ei ole ollut riittävä, vaan hankintayksiköllä on ollut selvityksen perusteella syytä epäillä valittajan kykyä selviytyä hankinnan kohteena olevien palvelujen tuottamisesta.

Esillä olevassa hankinnassa tarjousten vertailuperusteena on tarjouspyynnön mukaan ollut halvin hinta. Tarjouspyynnön hintaliitteellä tarjoajia on pyydetty ilmoittamaan hinnat hälytysvalvonnalle kohdekohtaisena kuukausimaksuna, paikallisvartioinnille tuntihintoina eri kellonaikoina ja päivinä sekä aloitusmaksuna per kerta alueittain, piirivartioinnille per käyntikerta alueittain, tilausvartioinnille tuntihintoina eri viikonpäivinä ja tilausajankohtina sekä aloitusmaksuna per kerta eri tilausajankohtina alueittain, hälytysvartioinnille per käyntikerta eri päivinä alueittain, sekä lisäksi hintoja muun ohella hälytyspainikkeisiin ja laitteisiin sekä asennus- ja huoltotöihin liittyen. Vertailuhinta on muodostunut edellä mainittujen osioiden yhteenlasketuista painotetuista kokonaishinnoista.

Markkinaoikeus toteaa, että nyt kyseessä olevaan liitteen E mukaiseen palveluhankintaan sovellettavan hankintalain 12 luvun säännöksistä ei ilmene, että hankintalain II osaan kuuluvan ja hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisia tarjouksia koskevan 96 §:n säännöksiä sovellettaisiin hankintalain 12 luvun mukaisissa hankinnoissa. Hankintalain 12 luvussa ei ole myöskään säädetty erikseen hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisten tarjousten käsittelystä. Hankintalain 109 §:n 1 momentin perusteella hankintayksikön harkintavaltaan kuuluu se, minkälaista hankintamenettelyä se käyttää sosiaali- ja terveyspalveluja ja muita erityisiä palveluja koskevan hankinnan kilpailuttamisessa, kunhan käytettävä menettely kuvataan hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että hankintayksiköllä on lähtökohtaisesti myös sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä muiden erityisten palveluhankintojen hankinnoissa oikeus turvata oma sopimusoikeudellinen ja taloudellinen asemansa sen varalta, että tarjoajat tarjoavat palveluja hinnalla, jolla hankintaa ei voida toteuttaa hankinta‑asiakirjoissa kuvatun mukaisesti tai jonka johdosta hankinnan toteuttamisessa syntyy taloudellisia riskejä. Hankintayksiköllä on siten myös edellä mainituissa hankinnoissa oikeus pyytää selvitystä vastaanottamiensa tarjousten tarjoushinnoista ja kustannuksista sekä tarvittaessa hylätä hinnaltaan poikkeuksellisen alhainen tarjous. Hankintayksikön tulee kuitenkin tältäkin osin noudattaa sellaista menettelyä, joka on hankintalain 3 §:ssä tarkoitetun syrjimättömyyden, avoimuuden ja suhteellisuuden periaatteiden mukainen.

Tarjouspyynnön kohdassa ”Hylkäämisperusteet” on muun ohella todettu, että tarjous voidaan hylätä, jos tarjoushinta on niin alhainen, että on ilmeistä, ettei hankintaa tarjoajan taloudelliset edellytykset huomioon ottaen voida tarjouksen mukaisesti täyttää.

Hankintayksikkö on pyytänyt lisäselvityspyynnöllä valittajalta lisäselvitystä tarjoushinnoista. Selvityspyyntö on koskenut valittajan paikallisvartioinnin, piirivartioinnin, hälytysvartioinnin ja asennus- ja huoltotöiden palveluille ilmoittamia yksikköhintoja ja se on merkitty liikesalaiseksi. Hankintayksikkö on todennut selvityspyynnössään pitävänsä mainittuja hintoja osin työehtosopimuksen vähimmäistuntihintoihin sekä alan yleiseen hintatasoon verrattuna poikkeuksellisen alhaisina ja on pyytänyt asiasta selvitystä valittajalta 2.4.2025 mennessä.

Kun otetaan huomioon edellä mainittu hankintayksikön harkintavalta poikkeuksellisen alhaisten tarjoushintojen selvittämisessä, markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on sinänsä harkintavaltansa perusteella voinut pyytää valittajalta selvitystä sen tarjouksen hinnoittelusta.

Valittaja on 1.4.2025 hankintayksikölle esittämässään vastauksessa tehnyt selkoa tarjoushintojensa muodostumisesta. Selvityksen on ilmoitettu sisältävän liikesalaisuuksia.

Valittajan poissulkemista koskevan päätöksen mukaan tarjoajan ilmoittamilla yksikköhinnoilla on oleellinen vaikutus tarjoajan asemaan tarjoajien välisessä kilpailutuksen tarjousvertailussa. Hankintayksikkö on valituksenalaisessa päätöksessä arvioinut, että valittajan tarjouksessaan ilmoittamat paikallisvartiointi-, piirivartiointi- sekä hälytysvartiointipalveluiden ja asennus- ja huoltotyöpalveluiden yksikköhinnat ovat olleet alan yleiseen hintatasoon verrattuna poikkeuksellisen alhaisia ja arkisin ja lauantaisin suoritettavien paikallisvartiointipalveluiden sekä asennus- ja huoltotyöpalveluiden yksikköhinnat ovat alittaneet alalle sovellettavan työehtosopimuksen vähimmäistuntihinnat. Hankintayksikkö on arvioinut, että valittajalla ei ole mahdollisuuksia tuottaa puheena olevia vartiointi- ja turvallisuuspalveluita tarjouspyynnön mukaisella tavalla tarjouksessa ilmoittamillaan yksikköhinnoilla.

Markkinaoikeus toteaa, että sääntelyllä poikkeuksellisen alhaisesta tarjoushinnasta pyritään kiinnittämään huomiota nimenomaan sellaiseen taloudellisen riskin tilanteeseen, jossa tarjoaja ei kykenisi hoitamaan sopimuksen mukaisia velvoitteitaan. Hankintayksikön oikeus hylätä hinnaltaan poikkeuksellisen alhainen tarjous perustuu osaltaan siihen, että hankintayksiköllä on oikeus turvata oma sopimusoikeudellinen asemansa tilanteessa, jossa sillä on syytä arvioida, että tarjouksen hyväksyminen tarkoittaisi riskiä toimituksen laiminlyömisestä taikka puutteellisuudesta. Tässä arvioinnissa hankintayksikön on otettava huomioon asiaan vaikuttavat seikat kokonaisuutena. Hankintayksiköllä ei ole oikeutta hylätä tarjoajan tarjousta, jos tarjoaja pystyy luotettavasti osoittamaan mahdollisuutensa hankinnan toteuttamiseen. Hankintalain sosiaali- ja terveyspalveluja ja muita erityisiä palveluja koskevissa säännöksissä ei myöskään ole asetettu hankintayksikölle velvollisuutta hylätä tarjousta poikkeuksellisen alhaisen tarjoushinnan perusteella.

Markkinaoikeus toteaa, että nyt esillä olevassa asiassa vain yksi tarjous on edennyt hintavertailuun. Varsinaista hintavertailua ei siten ole suoritettu, mutta annettujen tarjousten perusteella prosentuaalinen ero valittajan ja voittaneen tarjoajan vertailuhinnoissa olisi ollut verraten merkittävä. Suuretkaan hintaerot tarjousten välillä eivät kuitenkaan välttämättä merkitse, että hankintamenettelyssä olisi hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisia tai alhaiselta vaikuttavia tarjouksia. Kun arvioidaan hankintamenettelyssä annettua tarjousta kokonaisuutena, yksittäisen hankinnan osan tai suoritteen edullinen hinta ei lähtökohtaisesti merkitse sitä, että tarjoaja ei sen vuoksi kykenisi selviytymään sopimusvelvoitteistaan. Tarjousten väliset hintaerot voivat yleisesti johtua yritysten välisistä eroista esimerkiksi tuotannon tehokkuudessa, katevaatimuksissa tai pyrkimyksessä vallata uusia markkinoita. Suuretkin erot yksittäisten hankinnan osien tarjoushinnoissa voivat lisäksi selittyä erilaisilla tarjoajien tietoisilla hinnoittelustrategioilla. Tällaiset syyt eivät oikeuta tarjouksen hylkäämiseen alihintaisena, jos tarjoaja pystyy luotettavasti osoittamaan mahdollisuutensa hankinnan toteuttamiseen.

Hankintayksikkö on valittajalle toimittamassaan selvityspyynnössä viitannut sovellettavan työehtosopimuksen vähimmäistuntipalkkoihin ja esittänyt valittajan poissulkemista koskevassa päätöksessään valittajan arkisin ja lauantaisin suoritettavien paikallisvartiointipalveluiden ja asennus- ja huoltotyöpalveluiden yksikköhintojen alittaneen alalle sovellettavan työehtosopimuksen vähimmäistuntihinnat. Markkinaoikeus katsoo, etteivät tarjouksen yksikköhinnat ja työehtosopimuksen vähimmäispalkat ole suoraan verrannollisia keskenään, eikä vähimmäistuntipalkkoja alempien tarjoushintojen voida katsoa yksinään osoittavan, että valittaja ei kykenisi suoriutumaan sopimusvelvoitteista. Valittaja on hankintayksikön selvityspyyntöön toimittamassa selvityksessään vastannut hankintayksikön selvityspyynnössä esiin nostamiin seikkoihin ja ilmoittanut sitoutuvansa tarjoushintoihinsa ja hankinta-asiakirjojen ehtoihin. Valittaja on myös ilmoittanut noudattavansa vartiointialan työehtosopimusta.

Tarjouspyynnössä määritelty kynnys tarjouksen hylkäämiselle poikkeuksellisen alhaisen hinnan perusteella on asetettu verraten korkealle, kun siinä on todettu, että tarjous voidaan hylätä, jos tarjoushinta on niin alhainen, että on ilmeistä, ettei hankintaa tarjoajan taloudelliset edellytykset huomioon ottaen voida tarjouksen mukaisesti täyttää. Markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö ei ole esittänyt riittäviä perusteluja sille, minkä konkreettisten seikkojen vuoksi yksinomaan yksikköhintojen perusteella olisi tarjouspyynnössä esitetyn ehdon mukaisesti ilmeistä, ettei hankintaa voitaisi valittajan taloudelliset edellytykset huomioon ottaen täyttää tarjouksen mukaisesti tai että valittajan tarjouksen hylkäämiselle hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisena olisi ollut muu perusteltu syy.

Edellä mainituin perustein hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti myös hylätessään valittajan tarjouksen hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisena.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö on menetellyt hankinnassaan hankintasäännösten vastaisesti. Asiassa on näin ollen harkittava hankintalaissa säädettyjen seuraamusten määräämistä.

Seuraamusten määrääminen

Hankintasopimusta ei hankintayksikön ilmoituksen mukaan ole allekirjoitettu. Markkinaoikeus toteaa, että hankintamenettelyn virheiden korjaamista koskevien seuraamusten määrääminen edellyttää tässä tapauksessa sitä, että asiassa on hankintalain 154 §:n 1 momentin nojalla kumottava 9.5.2025 tehdyn valittajan poissulkemista koskevan päätöksen § 21 ohella myös hankintayksikön 9.5.2025 tekemä hankintapäätös § 22 ja kiellettävä niiden täytäntöönpano. Hankintayksikön 29.8.2025 tekemällä hankintaoikaisupäätöksellä, jolla valittajan hankintaoikaisuvaatimus on hylätty, ei ole ollut vaikutusta valittajan oikeusasemaan, koska sillä ei ole kumottu tai poistettu hankintayksikön 9.5.2025 tekemiä päätöksiä.

Hankintalain 161 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus voi asettaa kiellon tai velvoitteen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon.

Hyvitysmaksun määrääminen ei tule hankintalain 155 §:n 1 momentin nojalla toissijaisena seuraamuksena tämän hankintamenettelyn osalta kysymykseen.

Mikäli hankintayksikkö aikoo edelleen toteuttaa vartiointi- ja turvallisuuspalvelujen hankinnan kysymyksessä olevan tarjouskilpailun perusteella, sen on arvioitava valittajan osalta uudelleen, soveltuuko siihen jokin harkinnanvarainen poissulkemisperuste, ja jos näin on, varattava sille hankintalain 82 §:ssä säädetty tilaisuus esittää selvitystä luotettavuudestaan, arvioitava tarjoajien soveltuvuus ja käsiteltävä tarjoukset uudelleen sekä tehtävä uusi asianmukaisesti perusteltu hankintapäätös ottaen huomioon tässä päätöksessä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95–101 §:ssä säädetään, ei kuitenkaan 95 §:n 3 momenttia.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 97 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat muun ohella oikeudenkäyntikirjelmän laatimisesta, asian ratkaisemiseksi tarvittavan selvityksen hankkimisesta ja muusta oikeudenkäynnin valmistelusta aiheutuneet kulut (kohta 1), asiamiehelle tai avustajalle maksettava palkkio ja korvaus (kohta 4) ja muut oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvät kulut (kohta 5).

Viimeksi mainitun pykälän esitöissä (HE 29/2018 vp s. 171) on todettu, että oikeudenkäyntikuluina voidaan korvata vain oikeudenkäyntivaiheesta aiheutuneita kuluja. Oikeudenkäyntiä mahdollisesti edeltäneestä oikaisuvaatimusvaiheesta tai muusta hallintomenettelystä aiheutuneita kuluja ei voida korvata oikeudenkäyntikuluina.

Asiassa annettu ratkaisu ja hankintayksikön hankintasäännösten vastainen toiminta huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos valittaja joutuisi itse vastaamaan kokonaan oikeudenkäyntikuluistaan. Hankintayksikkö on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä. Kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa markkinaoikeus on ottanut huomioon sen, että valittajan kuluvaatimukseen on sisältynyt oikaisuvaatimukseen liittyviä kuluja.

Asian näin päättyessä hankintayksikkö saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus kumoaa Lapin hyvinvointialueen kehitysjohtajan 9.5.2025 tekemät päätökset § 21 ja 22. Markkinaoikeus kieltää Lapin hyvinvointialuetta tekemästä hankintasopimusta viimeksi mainitun hankintapäätöksen perusteella tai panemasta kyseisiä päätöksiä muutoin täytäntöön nyt asetetun 50.000 euron sakon uhalla.

Markkinaoikeus velvoittaa Lapin hyvinvointialueen korvaamaan STSEC KY:n oikeudenkäyntikulut 8.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Lapin hyvinvointialueen vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Muutoksenhaku

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Pasi Yli-Ikkelä, Eeva Tiainen ja Suvi Karlén-Savolainen.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.