Päätös, josta valitetaan

Kansaneläkelaitoksen etuuspalvelujen tulosyksikön päätös tarjouksen hylkäämisestä ja hankintapäätös 14.9.2021, Kela 25/43/2021, Etelä-Savo (dnro 20336/2021)

Kansaneläkelaitoksen etuuspalvelujen tulosyksikön päätös tarjouksen hylkäämisestä ja hankintapäätös 14.9.2021, Kela 26/43/2021, Pohjois-Savo (dnro 20337/2021)

Kansaneläkelaitoksen etuuspalvelujen tulosyksikön päätös tarjouksen hylkäämisestä ja hankintapäätös 14.9.2021, Kela 27/43/2021, Pohjois-Karjala (dnro 20338/2021)

Asian tausta

Kansaneläkelaitos (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 4.6.2021 julkaistuilla ja 25.6.2021 sekä 20.7.2021 korjatuilla käyttöoikeussopimusta koskevilla ilmoituksilla avoimella menettelyllä toteutettavista Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuksesta korvaamia taksimatkoja ja palveluja koskevista käyttöoikeussopimuksista Etelä-Savon maakunnan ja Pohjois-Karjalan maakunnan alueille ajalle 1.10.2021–31.12.2024 ja mahdollisille kahdelle vuoden pituisille optiokausille.

Kansaneläkelaitos on ilmoittanut 4.6.2021 julkaistulla ja 28.6.2021 sekä 20.7.2021 korjatulla käyttöoikeussopimusta koskevalla ilmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuksesta korvaamia taksimatkoja ja palveluja koskevasta käyttöoikeussopimuksesta Pohjois-Savon maakunnan alueella ajalle 1.10.2021–31.12.2024 ja mahdollisille kahdelle vuoden pituisille optiokausille.

Kansaneläkelaitoksen etuuspalvelujen tulosyksikkö on 14.9.2021 tekemillään päätöksillä sulkenut Espoon matkatoimisto Oy:n tarjoukset Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntia koskevista tarjouskilpailuista.

Kansaneläkelaitoksen etuuspalvelujen tulosyksikkö on 14.9.2021 tekemillään hankintapäätöksillä valinnut Etelä-Savoa koskevassa kilpailutuksessa DRide Oy:n ja Savon Taksidata Oy:n (nykyisin Ekvator Oy) tarjoukset, Pohjois-Savoa koskevassa kilpailutuksessa Taksi Helsinki Oy:n ja Joensuun Taksi Oy:n tarjoukset ja Pohjois-Karjalaa koskevassa kilpailutuksessa Joensuun Taksi Oy:n ja Menevä Oy:n tarjoukset.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut Etelä-Savoa koskevassa kilpailutuksessa 40.000.000 euroa, Pohjois-Savoa koskevassa kilpailutuksessa 50.000.000 euroa ja Pohjois-Karjalaa koskevassa kilpailutuksessa 50.000.000 euroa.

Hankintasopimuksia ei hankintayksikön ilmoituksen mukaan ole allekirjoitettu.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitukset asioissa dnrot 20336/2021, 20337/2021 ja 20338/2021

Vaatimukset

Espoon matkatoimisto Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaiset hankintapäätökset ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut kunkin asian osalta 3.500 eurolla eli yhteensä 10.500 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Hankintayksikkö on menetellyt hankintasäännösten vastaisesti kilpailuttaessaan hankinnat käyttöoikeussopimuksina, vaikka kyse on tosiasiallisesti ollut palveluhankintasopimuksista. Kilpailutukset ovat olleet sisällöltään täysin vastaavia kuin asiassa, josta korkein hallinto-oikeus on antanut ratkaisunsa KHO 2021:57. Mainitussa ratkaisussa on katsottu kyseen olleen palveluhankinnasta eikä käyttöoikeussopimuksesta. Käsillä olevissa hankinnoissa ei ole ollut myöskään kysymys käyttöoikeussopimuksista.

Hankintayksikkö on lisäksi virheellisesti sulkenut valittajan tarjoukset tarjouskilpailuista tarjouspyynnön vastaisina. Valittajan tarjoukset eivät ole olleet ajoneuvojen määrää koskevan edellytyksen vastaisia, koska valittaja on tarjouksissaan ilmoittamillaan inva-autoilla tarkoittanut porrasvetolaitteellisia ajoneuvoja.

Projektisuunnitelmassa on ollut vaaditunlainen prosessikuvauksen kaavio. Hankintayksikkö ei ole määritellyt yksityiskohtaisesti, minkälainen kaavion tulisi olla. Valittajan kaavio on samalla täyttänyt myös vaatimuksen tilauksen työnkulun sanallisesta selvityksestä. Valittajan projektisuunnitelma on täyttänyt kaikki palvelukuvauksen kohdassa 5.3 edellytetyt ehdot, vaikkei kaikkia erityistilanteita olekaan siinä erikseen yksilöity.

Valittajan projektisuunnitelma on sisältänyt vaaditut kuvaukset maksuliikenteestä, työnjohdon ja henkilöstön järjestämisestä sekä maksuliikenne-, puhelinkeskus- ja asiakaspalautejärjestelmistä. Samoin projektisuunnitelmassa on esitetty riittävällä tarkkuudella kuvaus TAKSO-järjestelmän toiminnallisuuden hyödyntämisestä, asiakkuustietojen käsittelystä, järjestelmän testaamisesta sekä koulutusjärjestelmästä. Vaikka projektisuunnitelmasta on saattanut puuttua selostus jonkin yksittäisen tilanteen hoitamisesta, suunnitelma kokonaisuutena on osoittanut kaikki edellytetyt osa-alueet riittävän kattavasti selvitetyiksi.

Suhteellisuus- ja avoimuusperiaate olisivat vähintään edellyttäneet hankintayksiköltä täydennyspyynnön esittämistä valittajalle puutteelliseksi arvioiduista tiedoista tarjouksen suoran hylkäämisen asemesta.

Vastineet asioissa dnrot 20336/2021, 20337/2021 ja 20338/2021

Vaatimukset

Kansaneläkelaitos on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valitukset ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut asiassa dnro 20336/2021 2.800 eurolla, asiassa dnro 20337/2021 150 eurolla ja asiassa dnro 20338/2021 150 eurolla eli yhteensä 3.100 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Hankintayksikkö ei ole menetellyt virheellisesti kilpailuttaessaan hankinnat käyttöoikeussopimuksina. Käsillä olevissa hankinnoissa on valittu kunkin maakunnan osalta kaksi palveluntuottajaa, kun taas vuoden 2018 kilpailutuksissa, joita myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO 2021:57 koskee, on valittu kunkin maakunnan osalta vain yksi palveluntuottaja. Viitatusta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta käy ilmi, että jo silloinen sopimuskokonaisuus on täyttänyt käyttöoikeussopimuksen edellytykset palvelujen tarjoamisen ja hallinnoinnin siirrosta ja vastikkeen muodostumisesta. Ratkaisussa on korostettu etenkin palveluntuottajan kyseisessä kilpailutuksessa saamaa alueellista yksinoikeutta ja sen seurauksena muiden toimijoiden kilpailusta aiheutuvan riskin puuttumista. Nyt kysymyksessä olevissa hankinnoissa kilpailutuksen voittajille ei ole syntynyt vastaavaa yksinoikeutta kuin aikaisemmassa kilpailutuksessa, vaan valitut palveluntuottajat altistuvat etenkin keskinäisestä kilpailusta aiheutuvalle riskille.

Nyt kilpailutettavia taksipalveluja tarvitsevat asiakkaat päättävät joka kerta erikseen kummalta palveluntuottajalta he tilaavat taksipalvelun. Valitut palveluntuottajat altistuvat keskinäisestä kilpailusta johtuen sekä kysyntä- että tarjontariskille. Kysyntäriskin seurauksena palveluntuottaja ei välttämättä saa takaisin kaikkia palvelun toteuttamiseksi tehtyjä investointeja ja siitä syntyneitä kustannuksia tavanomaisissa käyttöolosuhteissa. Samoin tarjontariski on mahdollinen, jos palvelujen kysyntä ei vastaa tarjontaa. Hankintayksikkö ei ole myöskään antanut palveluntuottajille mitään takuita sopimuksenmukaisen palvelun toteuttamisesta aiheutuneiden investointien ja kustannusten takaisinsaamisesta.

Valittajan tarjoukset ovat olleet olennaisesti puutteellisia ja tarjouspyynnön vastaisia, minkä vuoksi ne on tullut sulkea tarjouskilpailuista. Valittajan tarjousten projektisuunnitelmasta on puuttunut selvitys porrasvetolaitteellisista ajoneuvoista, tilauksen työnkulusta, työnjohdosta, välittäjien määrästä, heidän etätöistään ja tietoturvasta sekä tiloista ja kulunvalvonnasta. Tarjouksissa ei myöskään ole ollut vaadittuja kuvauksia erityistilanteista, maksuliikennettä hoitavasta tahosta, maksuliikennejärjestelmästä ja koulutussuunnitelmasta, eikä tarjouksissa ole selvitetty koulutuksen sisältöä ja järjestämistä. Lisäksi niistä on puuttunut maksuliikenteen prosessikuvaus sekä vaadittu kuvaus palautteiden käsittelyprosessista.

Kuultavien lausunnot asioissa dnrot 20336/2021, 20337/2021 ja 20338/2021

DRide Oy on asiassa dnro 20336/2021 vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen. DRide Oy on esittänyt muun ohella, että hankintayksikön tekemät päätökset ovat olleet oikeita.

Ekvator Oy on asiassa dnro 20336/2021 vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 3.915 eurolla viivästyskorkoineen.

Ekvator Oy on esittänyt muun ohella, että hankintayksikkö on menetellyt hankintasäännösten mukaisesti. Kysymys on ollut käyttöoikeussopimuksesta, sillä kaikki käyttöoikeussopimukselle asetetut kriteerit ovat täyttyneet. Kuten korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 2021:57 todennut, tarjouskilpailun kohteena olleiden palveluiden tuottaminen on siirretty palveluntuottajille, ja sopimuksen mukainen vastike on muodostunut käyttöoikeussopimukselta edellytetyllä tavalla. Ratkaiseva seikka käyttöoikeussopimusluonteen kannalta asiassa on se, onko hankintayksikkö siirtänyt palveluntuottajille toiminnallisen riskin.

Palveluntuottajille on siirretty toiminnallinen riski, koska ne eivät ole saaneet alueellista yksinoikeutta, vaan ne altistuvat kilpailulle. Asiakkailla on vapaus valita, kumman palveluntuottajan palveluja he käyttävät, eikä hankintayksikkö ole taannut palveluntuottajille tiettyä määrää tilauksia tai asiakkaita. Palveluntuottajilla on siten kysyntä- ja tarjontariski siitä, ettei palveluntuottajilta vaaditulle huomattavalle automäärälle ole riittävästi kysyntää. Samoin palveluntuottajilla on riski siitä, että palvelun toteuttamiseksi tehtyjä investointeja ei saada katettua palvelusta saatavilla tuloilla. Lisäksi vaikka hankintayksikkö maksaa asiakkaiden tilaamat kyydit, palveluntuottajilla on riski siitä, etteivät asiakkaat maksa heidän vastuulleen kuuluvaa omavastuuosuutta. Palveluntuottajilla on lisäksi riski siitä, että ne joutuvat vahingonkorvaus- ja sopimussakkovastuuseen, jos tarjottu palvelu ei ole ollut tarjouspyynnössä vaaditun mukainen.

Valittajan tarjous on ollut tarjouspyynnön vastainen. Valittajan tarjouksessa olleesta projektisuunnitelmasta ei ole ilmennyt, miten porrasvetolaitetta tarvitsevien asiakkaiden matkat hoidetaan haja-asutusseudulla. Valittajan tarjouksesta ei ilmene, että kaikki sen invataksit olisivat porrasvetolaitteellisia, tai että se ylipäänsä tarjoaisi näitä laitteita sisältäviä autoja. On yleisesti tiedossa, ettei kaikissa inva-autoissa ole porrasvetolaitteita. Tarjouksesta ei myöskään ilmene, miten vähimmäisautomäärät saavutetaan, ja valittajan tarjouksen perusteella se ei voisi suoriutua palvelujen tuottamisesta sopimuksen mukaisesti, koska sillä ei esimerkiksi ole ollut tarjota paaritakseja joihinkin Etelä-Savon kuntiin. Tarjouksessa ei ole myöskään ollut vaadittua prosessikuvausta ja sanallista selitystä työnkulusta. Valittajan projektisuunnitelma tai siinä viitatut liitteet ovat olleet monelta osin puutteellisia aiheuttaen tarjouspyynnön vastaisuuden.

Hankintayksikön ei ole ollut mahdollista pyytää valittajaa täydentämään tarjoustaan, koska valittajan tarjouksen puutteet ovat olleet olennaisia. Lisäksi hankintayksiköllä ei ole ollut velvollisuutta täydennyspyynnön tekemiseen.

Joensuun Taksi Oy on asioissa dnrot 20337/2021 ja 20338/2021 ilmoittanut, ettei sillä ole lausuttavaa.

Menevä Oy on asiassa dnro 20338/2021 vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen. Menevä Oy on esittänyt, että palveluntuottajat kantavat merkittävän taloudellisen riskin, koska palveluntuottajia on valittu kullekin alueelle kaksi. Siten valitut palveluntuottajat ovat saaneet vain mahdollisuuden tarjota hankintayksikön korvaamia kuljetuksia ilman varmuutta palvelun tuottamisesta saatavista tuloista. Lisäksi valittajan tarjous on ollut tarjouspyynnön vastainen. Valittajan esittämä siitä, että kaikissa invatakseissa olisi porrasvetolaite, on käytännössä mahdoton. Porrasvetolaitteellisia takseja tarvitaan vain murto-osassa kalustoa, minkä lisäksi tilankäytön takia kalusto pitää yleensä erikseen varustella porrasvetolaitteella.

Taksi Helsinki Oy ei ole asiassa dnro 20337/2021 sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut lausuntoa.

Vastaselitykset asioissa dnrot 20336/2021, 20337/2021 ja 20338/2021

Valittaja on esittänyt, että hankinnassa ei ole ollut kyse käyttöoikeussopimuksesta, koska toiminnallinen riski ei ole siirtynyt hankintayksiköltä palveluntuottajille. Se, että palveluntuottajia on valittu kaksi, ei ole muuttanut tilannetta, sillä palveluntuottajat ovat yhdessä saaneet alueellisen yksinoikeuden. Lisäksi palveluntuottajien välinen kilpailu ei ole tosiasiallista, koska asiakas voi tilata palvelun vain puhelimitse, eikä hän voi lainkaan kilpailuttaa matkansa hintaa, joka muodostuu omavastuuosuudesta. Palveluntuottajat eivät kilpaile myöskään palvelun laadulla, sillä niillä voi olla listoillaan samoja liikenteenharjoittajia, jolloin asiakkaan kannalta ei ole merkitystä, kummalta palveluntuottajalta hän tilaa palvelun. Palveluntuottajien on myös mahdollista sopia keskenään yhteisestä toiminnasta esimerkiksi hiljaisina vuorokaudenaikoina.

Toiminnallinen riski ei ole siirtynyt palveluntuottajille myöskään siksi, että hankintayksikkö maksaa pääosan vastikkeesta. Siten palveluntuottajilla ei ole luottotappioriskiä, vaan matkan peruuntumiseen sekä asiakkaiden omavastuuosuuden maksamatta jäämiseen liittyvä riski on asiassa merkityksetön. Kysyntäriskiäkään ei ole syntynyt, koska tarjoajat ovat voineet kysyntää arvioidessaan ottaa huomioon aikaisemmat tilastotiedot tilausmääristä. Kahden palveluntuottajan mallilla jo toimivilla alueilla on jo käytännössä huomattu, ettei kysyntäriskiä ole. Lisäksi sopimuksen mukaisen palvelun tuottamiseen tarvittavat investoinnit ja kustannukset eivät ole olleet erityisen suuria. Tilausvälityksessä ja asiakkaiden kuljettamisessa on mahdollista hyödyntää palveluntuottajan omia taikka alihankintaa käyttäen muita olemassa olevia resursseja. Tämä yhdessä sen kanssa, että palveluntuottaja on voinut itse määrittää matkakustannusten alennusprosentin, johtaa siihen, ettei palveluntuottajille ole siirtynyt sellaista taloudellista riskiä, että kyse voisi olla käyttöoikeussopimuksesta.

Muut kirjelmät

Hankintayksikkö on kaikissa asioissa antamissaan samansisältöisissä lisävastineissa esittänyt, että sekä käyttöoikeussopimus että palveluhankintasopimus on mahdollista tehdä yhden tai useamman tarjoajan kanssa, eikä sopimusosapuolten lukumäärällä ole merkitystä sopimuksen luonteen arvioinnissa. Asiassa kyse on ollut käyttöoikeussopimuksesta, koska palveluntuottaja on ensinnäkin saanut oikeuden periä palvelun käyttäjältä korvauksen hankintayksiköltä saamansa maksun lisäksi. Toisekseen palveluntuottajille on siirtynyt toiminnallinen riski. Hankintayksikön maksama vastike kattaa vain osan palvelun tuottamisesta aiheutuneista kustannuksista, eikä hankintayksikkö kompensoi mahdollista tappiota, jos asiakkaat eivät maksa omavastuuosuuttaan palveluntuottajalle. Riskin arvioinnissa merkitystä ei ole sillä, missä suhteessa maksu kattaa palveluntuottamisen kulut, vaan sillä, kuka kantaa taloudellisen vastuun.

Valittajan esittämät väitteet tosiasiallisen kilpailun puuttumisesta kahden palveluntuottajan välillä ovat virheellisiä. Hankintayksikkö esittää aina yhdessä kummankin palveluntuottajan puhelinnumeron, joten asiakkaiden on helppoa halutessaan vaihtaa palveluntuottajaa. Kilpailu palveluntuottajien välillä on todellista, mistä osoituksena voidaan ottaa huomioon niiden toteuttama mainonta. Palveluntuottajan on mahdollista kilpailla palvelun laadulla ja luotettavuudella. Palveluntuottajien ei ole mahdollista tehdä yhteistyötä, eivätkä ne voi jakaa markkinoita keskenään, sillä kaikenlainen keskinäisen kilpailun estäminen on sopimusehdoissa nimenomaisesti kielletty. Sillä, että palveluntuottajien listoilla voi olla samoja liikenteenharjoittajia, ei vaikuta niiden väliseen kilpailuun asiakkaista. Ulkopuolisen toimijan aiheuttaman kilpailun puuttuminen ei vaikuta sopimuksen luonteen arviointiin, koska sellaista ei käyttöoikeussopimuksissa edellytetä olevan. Tilastotiedot tilausmääristä eivät ole vähentäneet palveluntuottajien kohtaamaa riskiä, sillä tilastotietojen perusteella on ollut mahdotonta arvioida sopimuskauden tilausmääriä, jotka voivat vaihdella vuosittain paljonkin.

Ekvator Oy on asiassa dnro 20336/2021 esittänyt, että palveluntuottajien välinen kilpailu on todellista, sillä ne kilpailevat keskenään tarjoamansa palvelun laadulla, esimerkiksi palvelun saatavuudella. Valittajan väitteet riskin puuttumisesta eivät pidä paikkansa, sillä aiempien vuosien tilaustilastot eivät kerro palveluntuottajille tulevista markkinaosuuksista mitään. Tämä on aiheuttanut myös sen, että palveluntuottajilla on ollut merkittävä riski määrittäessään tarjouksensa hinnoittelua. Valittaja on myös sivuuttanut palveluntuottajien uponneet ja kiinteät kustannukset, mistä johtuen kustannukset ja siten myös taloudellinen riski ovat tosiasiassa suurempia, kuin mitä valittaja on antanut ymmärtää.

Saman liikenteenharjoittajan oleminen kummankin palveluntuottajan listoilla pikemminkin osoittaa kilpailun olemassaolon kuin sen puuttumisen, sillä palveluntuottajien pitää asiakkaiden lisäksi kilpailla myös tuotannontekijöistä eli liikenteenharjoittajista. Lisäksi valittajan väittämä palveluntuottajien mahdollinen yhteistoiminta olisi kartellikiellon vastaista menettelyä.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Hankinta- vai käyttöoikeussopimus

Asiassa on ensin ratkaistava, onko käsillä olevissa kilpailutuksissa ollut kysymys palveluhankintasopimuksista vai palveluja koskevasta käyttöoikeussopimuksista.

Oikeusohjeet

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (hankintalaki) 1 §:n 2 momentin mukaan lailla pannaan täytäntöön muun ohella käyttöoikeussopimusten tekemisestä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/23/EU (käyttöoikeussopimusdirektiivi).

Hankintalain 4 §:n 1 kohdan mukaan hankintasopimuksella tarkoitetaan kirjallista sopimusta, joka on tehty yhden tai usean hankintayksikön ja yhden tai usean toimittajan välillä ja jonka tarkoituksena on rakennusurakan toteuttaminen, tavaran hankinta tai palvelun suorittaminen taloudellista vastiketta vastaan.

Pykälän 4 kohdan mukaan palveluhankintasopimuksella tarkoitetaan muuta kuin julkista rakennusurakkaa koskevaa hankintasopimusta, jonka kohteena on palvelujen suorittaminen.

Pykälän 5 kohdan mukaan käyttöoikeussopimuksella tarkoitetaan 6 ja 7 kohdassa tarkoitettua sopimusta.

Pykälän 7 kohdan mukaan palveluja koskevalla käyttöoikeussopimuksella tarkoitetaan taloudellista vastiketta vastaan tehtyä kirjallista sopimusta, jolla yksi tai usea hankintayksikkö siirtää muiden kuin käyttöoikeusurakkaa koskevien palvelujen tarjoamisen ja hallinnoimisen sekä siihen liittyvän toiminnallisen riskin yhdelle tai usealle toimittajalle ja jossa siirtämisen vastikkeena on joko yksinomaan palvelujen käyttöoikeus tai tällainen oikeus ja maksu yhdessä.

Hankintalain 4 §:n 7 kohdan esitöiden (HE 108/2016 vp s. 76 ja 77) mukaan julkiset käyttöoikeussopimukset ovat hankintasopimusten tavoin vastikkeellisia sopimuksia yhden tai useamman hankintayksikön ja yhden tai useamman toimittajan välillä. Toimittajan suoritus hankintayksikölle sisältää urakkatyön toteuttamisen tai palvelujen tarjoamisen ja hallinnoimisen. Hankintayksikön suorituksena toimittajalle on yksinomaan rahavastikkeen sijasta kuitenkin joko rakennettavan kohteen käyttöoikeuden siirto taikka palvelukonsession osalta palvelujen käyttöoikeuden siirto. Käyttöoikeussopimuksen määritelmään kuuluu myös järjestely, jossa hankintayksikkö siirtää käyttöoikeuden ohella rahavastikkeen tai maksun.

Esitöissä (HE 108/2016 vp s. 76 ja 77) on edelleen todettu, että käyttöoikeuden ohella käyttöoikeussopimuksissa siirtyy joko rakennusurakan toteuttamiseen tai palvelujen tarjoamiseen ja hallinnoimiseen liittyvä toiminnallinen riski. Toiminnallisen riskin käsite on määritelty käyttöoikeussopimusdirektiivin 5 artiklan 1 kohdassa. Käyttöoikeuden siirrossa sen saajalle siirtyy myös toimintaan liittyvä taloudellinen riski siitä, ettei kaikkia urakoiden tai palvelujen toteuttamiseksi tehtyjä investointeja ja niistä aiheutuneita kustannuksia saada takaisin tavanomaisissa käyttöolosuhteissa, vaikka osa riskistä jäisikin hankintayksikölle. Mikäli hankintayksikkö vapauttaa sopimuskumppanin mahdollisista tappioista takaamalla tälle vähimmäistulon, joka on yhtä suuri tai suurempi kuin tehdyt investoinnit, ei järjestelyssä siirry lainkaan toiminnallista riskiä, eikä kyseessä ole julkinen käyttöoikeussopimus. Tällöin kyseessä saattaa olla 1 kohdassa tarkoitettu hankintasopimus. Hankintayksikön yksinomaan korvaama järjestely on kuitenkin katsottava käyttöoikeussopimukseksi, jos sopimuskumppanin urakan toteuttamiseksi tai palvelun tarjoamiseksi tekemien investointien ja urakasta tai palvelusta aiheutuneiden kustannusten takaisin saaminen riippuu palvelun tai kohteen tosiasiallisesta kysynnästä tai tarjoamisesta.

Edelleen esitöiden (HE 108/2016 vp s. 77) mukaan riskin absoluuttisella määrällä ei ole vaikutusta käyttöoikeussopimuksen määrittelyssä. Sopimus on voitava määritellä käyttöoikeussopimukseksi, vaikka riski on alun perin pieni. Näin voi olla esimerkiksi hintasäännellyillä aloilla tai aloilla, joilla toiminnallista riskiä rajoitetaan sopimalla osittaisesta korvauksesta tai korvauksesta käyttöoikeussopimuksen päättyessä ennenaikaisesti hankintayksiköstä johtuvista syistä tai ylivoimaisen esteen vuoksi. Toiminnallisen riskin on johduttava tekijöistä, joihin sopimuspuolet eivät voi vaikuttaa. Esimerkiksi hallinnon ongelmiin, toimittajan puutteisiin sopimuksen toteuttamisessa tai ylivoimaisen esteen tilanteisiin liittyvät riskit eivät ole ratkaisevia käyttöoikeussopimukseksi luokittelun kannalta, koska niitä sisältyy kaikkiin sopimuksiin. Toiminnallinen riski on ymmärrettävä riskiksi markkinoiden epävarmuustekijöille altistumisesta. Riski voi liittyä joko kysyntään, tarjontaan tai molempiin. Kysyntäriski tarkoittaa sopimuksen kohteena olevien urakoiden tai palvelujen kysyntään liittyvää riskiä kuten riskiä asiakkaiden määrästä. Tarjontariski tarkoittaa puolestaan sopimuksen kohteena olevien urakoiden toteuttamiseen tai palvelujen tarjoamiseen liittyvää riskiä kuten erityisesti riskiä siitä, että palvelujen tarjoaminen ei vastaa kysyntää. Arvioitaessa toiminnallista riskiä sopimuskumppanin kaikkien investointien, kustannusten ja tulojen nettonykyarvo on otettava huomioon johdonmukaisella ja yhdenmukaisella tavalla.

Käyttöoikeussopimusdirektiivin 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan käyttöoikeusurakan tai palvelujen käyttöoikeussopimuksen tekemiseen liittyy se, että käyttöoikeussopimuksen saajalle siirtyy urakkaa tai palveluja toteutettaessa toiminnallinen riski, joka voi käsittää joko kysyntä- tai tarjontariskin tai molemmat. Käyttöoikeussopimuksen saajan katsotaan vastaavan toiminnallisesta riskistä tavanomaisissa käyttöolosuhteissa silloin, kun hankinnan kohteena olevien urakoiden tai palvelujen toteuttamiseksi tehtyjen investointien ja niistä aiheutuneiden kustannusten takaisin saamisesta ei ole varmuutta. Osaan käyttöoikeussopimuksen saajalle siirtyneestä riskistä sisältyy todellinen altistuminen markkinoiden epävarmuustekijöille, jolloin käyttöoikeussopimuksen saajalle koituva mahdollinen tappio ei ole pelkästään nimellinen tai merkityksetön.

Käyttöoikeussopimusdirektiivin johdanto-osan 18 perustelukappaleessa on todettu muun ohella, että käyttöoikeussopimuksen tärkein piirre – rakennettavan kohteen tai palvelun käyttöoikeus – merkitsee aina sitä, että käyttöoikeussopimuksen saajalle siirtyy toimintaan liittyvä, luonteeltaan taloudellinen riski, johon sisältyy se mahdollisuus, ettei kaikkia urakoiden tai palvelujen toteuttamiseksi tehtyjä investointeja ja niistä aiheutuneita kustannuksia saada takaisin tavanomaisissa käyttöolosuhteissa, vaikka osa riskistä jääkin hankintaviranomaiselle tai hankintayksikölle. Käyttöoikeussopimusten tekemistä sääntelevien erityisten sääntöjen soveltaminen ei ole perusteltua, jos hankintaviranomainen tai hankintayksikkö vapauttaa talouden toimijan mahdollisista tappioista takaamalla tälle vähimmäistulon, joka on yhtä suuri tai suurempi kuin tehdyt investoinnit ja kustannukset, joita talouden toimijalle aiheutuu sopimusvelvoitteiden täyttämisestä. Samalla on tehtävä selväksi, että tietyt järjestelyt, jotka yksinomaan hankintaviranomainen tai hankintayksikkö korvaa, on katsottava käyttöoikeussopimuksiksi, jos kyseisen toimijan urakan toteuttamiseksi tai palvelun tarjoamiseksi tekemien investointien ja urakasta tai palveluista aiheutuneiden kustannusten takaisin saaminen riippuu palvelun tai omaisuuserän tosiasiallisesta kysynnästä tai tarjoamisesta.

Käyttöoikeussopimusdirektiivin johdanto-osan 19 perustelukappaleen mukaan, jos riski poistetaan alakohtaisella sääntelyllä antamalla käyttöoikeussopimuksen saajalle takeet sopimuksen toteuttamisesta aiheutuneiden investointien ja kustannusten saamisesta takaisin, kyseistä sopimusta ei pidä katsoa mainitussa direktiivissä tarkoitetuksi käyttöoikeussopimukseksi. Sopimus on voitava määrittää käyttöoikeussopimukseksi, vaikka riski on alun perin pieni. Näin voi olla esimerkiksi aloilla, joilla sovelletaan säänneltyjä tariffeja tai joilla toiminnallista riskiä rajoitetaan sopimusjärjestelyillä sopimalla osittaisesta korvauksesta, myös korvauksesta käyttöoikeussopimuksen päättyessä ennenaikaisesti hankintaviranomaisesta tai hankintayksiköstä johtuvista syistä tai ylivoimaisen esteen vuoksi.

Oikeuskäytäntö

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan palveluja koskevien hankintasopimusten ja palvelukonsession välinen ero on palvelujen tarjoamisesta saatavassa vastikkeessa. Palveluja koskeva hankintasopimus sisältää vastikkeen, jonka hankintaviranomainen maksaa suoraan palvelujen tarjoajalle, kun taas palvelukonsessiossa palvelujen tarjoamisen vastikkeena on joko palvelun hyödyntämisoikeus yksinään tai tällainen oikeus ja maksu yhdessä. (ks. esimerkiksi tuomio 10.11.2011, Norma-A ja Dekom, C-348/10, EU:C:2011:721, 41 ja 42 kohta).

Vaikka korvaustapa onkin yksi ratkaisevista tekijöistä palvelukonsessioksi luokittelussa, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että palvelukonsessio edellyttää sitä, että konsessionsaaja ottaa kantaakseen kyseisten palvelujen hyödyntämiseen liittyvän riskin. Jos palvelutoimintaan liittyvää riskiä ei siirretä palvelun tarjoajalle, kyseinen sopimus on julkisia palveluja koskeva hankintasopimus eikä palvelukonsessio. Vaikka riski voi jo alun alkaen olla hyvin vähäinen, palvelukonsession olemassaolon toteamiseksi on tarpeen, että hankintaviranomainen siirtää tähän toimintaan liittyvän riskin täysimääräisesti tai ainakin pääosin konsessionsaajalle (ks. esimerkiksi em. tuomion 44 ja 45 kohta sekä tuomio 10.9.2009, Eurawasser, C-206/08, EU:C:2009:540, 59 ja 77 kohta).

Edellä mainittu riski on ymmärrettävä riskinä altistua markkinoiden epävarmuustekijöille, joka voi ilmetä muiden toimijoiden kilpailusta aiheutuvana riskinä; riskinä, joka aiheutuu siitä, etteivät palvelujen tarjonta ja kysyntä vastaa toisiaan; riskinä, joka aiheutuu siitä, että ne, joiden on maksettava hinta tarjotuista palveluista, ovat maksukyvyttömiä; riskinä, joka aiheutuu siitä, ettei tuloilla saada kokonaan katettua toimintakustannuksia; tai vielä riskinä palvelun puutteellisuuteen perustuvasta vastuusta aiheutuvana riskinä (ks. esimerkiksi tuomio 21.5.2015, Kansaneläkelaitos, C-269/14, EU:C:2015:329, 31–33 kohta, tuomio 10.3.2011, Privater Rettungsdienst,
C-274/09, EU:C:2011:130, 37 kohta ja em. tuomio asiassa Norma-A ja Dekom, 48 kohta).

Saatuaan unionin tuomioistuimen tuomion edellä mainitussa asiassa C-269/14, Kansaneläkelaitos, korkein hallinto-oikeus on 4.4.2016 antamassaan vuosikirjapäätöksessä KHO 2016:37 katsonut, että Kansaneläkelaitoksen ja Suomen Taksiliitto ry:n välinen runkosopimus ja sen perusteella tehdyt alueelliset suorakorvaussopimukset olivat muodostaneet yhdessä sopimuskokonaisuuden, jota oli pidettävä aiemmin voimassa olleen julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) 5 §:n 6 kohdassa tarkoitettuna palveluja koskevana käyttöoikeussopimuksena. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Kansaneläkelaitos oli siirtänyt unionin tuomioistuimen edellä mainitussa tuomiossa tarkoitetulla tavalla merkittävän osan sille kuuluvasta, sähköisen suorakorvausmenettelyn kautta maksettavien korvausten välittämiseen liittyvästä teknisestä, hallinnollisesta ja taloudellista toteuttamista koskevasta riskistä tilausvälityskeskuksiksi nimetyille taksiyhtiöille.

Korkein hallinto-oikeus on samassa vuosikirjapäätöksessään todennut muun ohella, että tilausvälityskeskuksiksi nimetyt taksiyhtiöt joutuivat investoimaan suorakorvausmenettelyn toteuttamiseen. Kun lisäksi otettiin huomioon, että kyseisten taksiyhtiöiden tulot riippuivat taksiautoilijoiden maksamista korvauksista ja kuljetuksia tilaavilta asiakkailta perittävistä puhelumaksuista, taksiyhtiöiden oli suorakorvausmenettelyä toteuttaessaan katsottava altistuvan markkinoiden epävarmuustekijöille. Taksiyhtiöiden oli katsottava altistuvan riskille siitä, että taksiautoilijat jättävät korvaukset maksamatta ja siten riskille siitä, ettei toimintakustannuksia saada kokonaan katettua. Lisäksi taksiyhtiöiden oli katsottava altistuvan riskille siitä, että niiden tilausvälityspalvelujen kysyntä heikkenee, vaikka tilausvälityspalveluja käytetään myös muuhun taksiliikenteen tilaamiseen.

Korkein hallinto-oikeus on myöhemmin 4.5.2021 antamassaan vuosikirjapäätöksessä KHO 2021:57 arvioinut, oliko Kansaneläkelaitoksen järjestämässä Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuksesta korvaamien matkojen ja palvelujen hankintaa koskevassa kilpailutuksessa kysymys hankintalain 4 §:n 4 kohdan mukaisesta palveluhankintasopimuksesta vai pykälän 7 kohdan mukaisesta palveluja koskevasta käyttöoikeussopimuksesta. Kansaneläkelaitoksen kilpailuttamassa järjestelyssä oli kysymys palvelukokonaisuudesta, joka oli sisältänyt henkilökuljetusten tilausten vastaanoton, yhdistelyn, välityksen, kuljetuspalvelujen järjestämisen ja valvonnan sekä maksuliikenteen ja raportoinnin. Vaikka palveluntuottajan saama vastike oli sinänsä riippuvainen Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuksesta korvattavien kuljetusten käytöstä, hankittavaan kokonaisuuteen olivat kuitenkin kuuluneet kaikki Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuslain perusteella korvaamat taksimatkat siten, ettei asiakkaalla ollut päätöksen mukaan enää mahdollisuutta saada korvausta taksimatkasta, jota ei ole tilattu Kansaneläkelaitoksen kanssa sopimuksen tehneeltä palveluntuottajalta.

Korkein hallinto-oikeus totesi edellä esitetyn perusteella, että sopimuskokonaisuudessa palveluntuottaja sai alueellisen yksinoikeuden Kansaneläkelaitoksen korvaamien taksimatkojen tuottamiseen, eikä palveluntuottaja altistunut muiden toimijoiden kilpailusta aiheutuvalle riskille. Kysymyksessä ollut sopimuskokonaisuus erosi korkeimman hallinto-oikeuden mukaan Kansaneläkelaitoksen aikaisemmasta suorakorvausmenettelyä koskeneesta unionin tuomioistuimen asiassa C-269/14, Kansaneläkelaitos, ja korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO 2016:37 arvioitavana olleesta järjestelystä, jossa asiakkaan oli mahdollista saada Kansaneläkelaitoksen korvaama kuljetus myös käyttämällä järjestelyn ulkopuolista taksiautoilijaa. Korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomiota myös siihen, että unionin tuomioistuin on korkeimman hallinto-oikeuden mukaan oikeuskäytännössään arvioinut riskin siirtymistä erityisesti suhteessa siihen tapaan, jolla palvelun suorittaja saa korvauksen suorittamastaan palvelusta, minkä osalta viitattiin unionin tuomioistuimen asiassa C-300/07 antamaan tuomioon (tuomio 11.6.2009, Hans & Christophorus Oymanns, C-300/07, EU:C:2009:358, 72 kohta). Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksen mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että riskin siirtymistä koskevan edellytyksen täyttymisen kannalta merkitystä on myös sillä, missä määrin vastike saadaan hankintayksiköltä, miltä osin on viitattu unionin tuomioistuimen asiassa C-274/09 antamaan tuomioon (tuomio 10.3.2011, C-274/09, Privater Rettungsdienst und Krankentransport Stadler, EU:C:2011:130, 33 kohta).

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan vuosikirjapäätöksessä KHO 2021:57 esillä ollut asia erosi asian KHO 2016:37 kohteena olleesta järjestelystä myös suoritetun korvauksen luonteen ja hankintayksiköltä saatavan vastikeosuuden suhteessa. Siinä missä suorakorvausmenettelyssä palveluntuottaja ei saanut korvausta osaksikaan hankintayksiköltä, arvioitavana olleessa järjestelyssä palveluntuottaja sai palvelun tuottamisesta vastikkeen pääosin suoraan Kansaneläkelaitokselta, ja vastike saatiin siten kolmansilta vain siltä osin kuin kysymys oli asiakkaan omavastuuosuudesta.

Korkein hallinto-oikeus totesi vuosikirjapäätöksessään edelleen, että kuljetuskorvauksen asiakkaan maksamaan omavastuuosuuteen liittyvä maksukykyriski oli sopimuskokonaisuuteen nähden merkityksetön. Palveluntuottaja oli voinut itse määrittää matkakustannusten alennusprosentin ja ottaa korvaushintaa asettaessaan huomioon muun ohella palvelujen toteuttamiseksi tehtyjä investointeja sekä palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Kansaneläkelaitoksen korvaamien taksimatkojen kysynnän heikkenemisen voitiin katsoa olevan epätodennäköistä, eikä palveluntuottajan muutoinkaan katsottu altistuvan markkinoiden epävarmuustekijöille siten, että palvelukokonaisuuden hoitamisesta palveluntuottajalle koituvaa riskiä tappiosta olisi pidettävä muuna kuin merkityksettömänä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei palveluntuottajalle siirtynyt toimintaan liittyvä taloudellinen riski siitä, ettei kaikkia palvelujen toteuttamiseksi tehtyjä investointeja ja niistä aiheutuneita kustannuksia saada takaisin tavanomaisissa käyttöolosuhteissa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kysymyksessä oli palveluhankintasopimus.

Hankinta-asiakirjat keskeisiltä osin

Hankintayksikkö on pyytänyt tarjouksia Kelan sairausvakuutuksesta korvaamista taksimatkoista ja palveluista Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Etelä-Karjalan alueelle kunkin maakunnan osalta erillisellä, mutta tarkasteltavana olevan asian kannalta merkityksellisiltä osin samansisältöisellä tarjouspyynnöllä.

Tarjouspyyntöjen kohdassa II.2.4) ”Kuvaus hankinnasta” on muun ohella todettu seuraavaa:

”Kansaneläkelaitos (Kela) hakee kokonaisvastuullista palveluntuottajaa, joka vastaa käyttöoikeussopimuksessa ja sen liitteissä määritellyn palvelun tuottamisesta kokonaisuudessaan. Sopimuksen palvelukokonaisuus sisältää henkilökuljetusten tilausten vastaanoton, yhdistelyn, välityksen, kuljetuspalvelujen järjestämisen ja valvonnan, sekä maksuliikenteen ja raportoinnin. Hankinnan tarkempi kuvaus on liitteenä 1 Palvelukuvaus.”

Tarjouspyyntöjen liitteenä olleessa palvelukuvauksessa on kohdassa 1 ”Hankinnan tausta” todettu muun ohella seuraavaa:

”Kansaneläkelaitos (jatkossa Kela) hakee palveluntuottajia, jotka toteuttavat Kelan korvaamien taksimatkojen sähköistä suorakorvausmenettelyä. Suorakorvausmenettely perustuu sairausvakuutuslain (1224/2004) 15 luvun 9 §:ään.

Suorakorvausmenettely koskee kaikkia Suomessa tehtyjä sairauden hoitoon ja Kelan järjestämään kuntoutukseen liittyviä taksimatkoja, jotka tilataan maakunnallisista tilausvälityskeskuksista. Sairausvakuutuslain mukaisesti vakuutetun matkakorvaus voidaan maksaa sopimuksen osapuolena olevalle palveluntuottajalle erillisen sopimuksen mukaisesti. Jos asiakas tilaa taksin muualta kuin maakunnallisesta tilausvälityskeskuksesta, Kela ei maksa korvausta näistä matkoista.

[– –]

Palvelukuvauksen liitteenä esitetään taksimatkojen suorakorvausmenettelyyn liittyviä tilastoja. Tilastot on koostettu Kelan tilastoista ja palveluntuottajien Kelalle toimittamista tiedoista. Aiemmin toteutuneet matkamäärät eivät ole tae tulevien matkamäärien kehityksestä. Sopimuskaudella matkamäärät voivat poiketa merkittävästi aiemmin toteutuneista matkamääristä. Kela ei sitoudu mihinkään tiettyyn hankittavaan palvelun määrään.”

Palvelukuvauksen kohdassa 1.1 ”Hankinnan yleiskuvaus” on muun ohella todettu seuraavaa:

”Kela hakee jokaiselle kilpailutusalueelle kahta (2) palveluntuottajaa hoitamaan kokonaisvastuullisesti suorakorvausmenettelyä. [– –]

Asiakkaalla ja terveydenhuollolla on mahdollisuus valita, kummalta kilpailutusalueen palveluntuottajalta Kelan korvaama matka tilataan.

Palveluntuottaja vastaa siitä, että kaikki tilatut suorakorvausmatkat hoidetaan tilauksen mukaisesti tarkoituksenmukaisella kulkuneuvolla. Kaikkia tilattuja matkoja tulee yhdistellä aina, kun se on tarkoituksenmukaista. Samaa matkaa ei voi tilata molemmilta palveluntuottajilta.

Palveluntuottaja ei voi siirtää tilauspuhelua tai matkatilausta kilpailutusalueen toiselle palveluntuottajalle. Jos palveluntuottaja ei pysty järjestämään matkaa tilauksen mukaisesti, tulee palveluntuottajan järjestää asiakkaalle korvaava matka tai maksaa asiakkaalle syntyneet kustannukset asiakkaan itsensä järjestämästä muualta tilatusta matkasta.

[– –]

Kokonaisvastuullinen palvelumalli antaa mahdollisuuden palveluntuottajalle toteuttaa hankittava palvelu operatiivisen toiminnan osalta haluamallaan tavalla. Samoin teknisen toteutuksen yksityiskohdat palveluntuottaja voi toteuttaa suunnittelemallaan tavalla.

[– –]

Palvelun toteuttamisessa on huomioitava asiakkaiden erityistarpeet sekä kuljetusten luotettavuus, täsmällisyys ja oikea-aikaisuus. Palvelun tulee toimia moitteettomasti riippumatta viikonpäivästä, vuoden- tai vuorokauden ajasta.

[– –]

Kun palveluntuottaja arvioi maakuntakohtaista liikenteenharjoittajien määrää, sen tulee huomioida kuljetuskustannusten hinnoittelu sekä palveluun sisältyvät korkeat laatukriteerit, kuten se, kuinka nopeasti auton tulee olla asiakkaan tilaamassa paikassa. Kaikkia ajoneuvotyyppejä on oltava saatavilla riittävä määrä myös haja-asutusseudun liikennöintialueelta, jotta laadukas kuljetuspalvelu voidaan toteuttaa palvelukuvauksessa kerrotulla tavalla. Erityisesti esteettömiä autoja tulee olla riittävä määrä käytettävissä. Ajoneuvotarpeen arvioinnissa palveluntuottajan tulee hyödyntää tarjouspyynnön liitteenä olevia tilastoja alueen kuljetustarpeista. Palveluntuottajan tulee reagoida alueen muuttuviin kuljetustarpeisiin ja lisätä tarvittaessa ajoneuvojen määrää. [– –]

Palveluntuottajalla tulee olla vähintään liitteessä 11.17 Kilpailutusaluekohtaiset vähimmäisautomäärät sekä puhtaiden ajoneuvojen vähimmäismäärät.

[– –]

Matkojen välityksestä ja yhdistelemisestä maksetaan palveluntuottajalle erillinen matkakohtainen maksukertapalkkio. Palkkio maksetaan jokaisesta Kelan hyväksymästä ja korvattavasta matkasta, yhdistellystä matkasta se maksetaan kaksinkertaisena.

Matkojen korvausperusteena käytetään hintaa, joka määräytyy hankintapäätöksen perusteella. Hinta muodostuu siten, että kustannusten veloitus aloitetaan siitä hetkestä, kun auto on asiakkaan luona nouto-osoitteessa tilauspuhelussa sovittuna ajankohtana. Hintarakenne sisältää lähtömaksun, kilometrimaksun, odotusajan maksun, sekä joitakin lisämaksuja liittyen autojen varustetasoon. Kustannusten veloitus loppuu siihen, kun asiakas poistuu autosta kohdeosoitteessa.”

Palvelukuvauksen kohdassa 1.2 ”Hankittavan palvelukokonaisuuden yleisiä tietoja” on muun ohella todettu seuraavaa:

”Kela korvaa suorakorvausmatkoista hankintapäätöksen mukaisen, valtioneuvoston asetuksessa säädetystä hinnasta annetun alennusprosentin mukaisen hinnan. Hintoja tarkastetaan vuosittain kulloinkin voimassa olevan valtioneuvoston asetuksen mukaisesti. Hinnat muuttuvat arvonlisäverokannan muuttuessa arvonlisäveron osuudelta. Hankinnassa matkakohtainen kuljetuskustannus muodostuu seuraavista hintaelementeistä:

• perusmaksu
• ajomatkamaksu: taksaluokka I (1–4 henkilöä), taksaluokka II (yli 4 henkilöä)
• odotusmaksu: korvataan asiakasta odotettaessa 15 min
• avustamislisä: kaksi eri avustamislisää.”
  
  
  

Palvelukuvauksen kohdassa 3.2 ”Matkatietojen käsittelyyn ja palveluun liittyviä käytäntöjä” on todettu muun ohella seuraavaa:

”Yhdensuuntaisesta matkasta peritään sairausvakuutuslain mukainen omavastuuosuus. Vuonna 2022 se on 25,00 euroa. Jos matkan kustannus on alle omavastuuosuuden, asiakkaalta peritään vain matkan hinnan suuruinen omavastuuosuus.

[– –]

Vuonna 2022 asiakkaan vuotuinen omavastuu on 300,00 euroa.”

Palvelukuvauksen liitteessä 11.17 ”Kilpailutusaluekohtaiset vähimmäisautomäärät sekä puhtaiden ajoneuvojen vähimmäismäärät” on esitetty jokaisen maakunnan osalta vaadittavaksi määräksi 70 prosenttia maakunnan henkilöautotaksien, invataksien ja paaritaksien kokonaisautomäärästä.

Tarjouspyynnöistä esitetyissä lisätietokysymyksissä ja niihin annetuissa vastauksissa on muun ohella todettu seuraavaa:

”Kysymys 2: Asiakkaalla on mahdollisuus valita nyt välitysyhtiö minkä kautta hän kuljetuksen tilaa. Onko asiakkaan mahdollista tilata meno ja paluu matka eri välitysyhtiöstä? [– –]

Vastaus: Asiakkaan on mahdollista tilata meno- ja paluumatkat eri välitysyhtiöistä. [– –]

Kysymys 3: Miten Kela ohjeistaa sairaaloiden henkilökuntaa kyytien tilaamiseen, vai saako esim. sairaaloiden henkilökunta itse päättää kummalta palvelutuottajalta kuljetus tilataan?

Vastaus: Kela ei ohjeista terveydenhuoltoa sen suhteen, kummalta palveluntuottajalta matka tilataan.

[– –]

Kysymys 9: Miten matkatilaukset jaetaan/kohdistetaan kilpailutusalueen kahden palveluntuottajan kesken siten, että palveluntuottajat tulevat kohdelluksi yhdenvertaisesti, tasapuolisesti ja syrjimättömästi hankintalain mukaan? Miten Kela ohjeistaa asiakkaitaan tilaamaan tasapuolisesti matkat molemmilta palveluntuottajalta?

Vastaus: Kahden palveluntuottajan mallissa asiakkaalla on valinnanvapaus. Kela ei ohjeista asiakkaita tilaamaan tasapuolisesti molemmilta palveluntuottajilta. Kelan verkkosivuilla palveluntuottajien puhelinnumerot esitetään siten, että ensimmäisenä on hinnaltaan edullisimman palveluntuottajan tilausnumerot.

[– –]

Kysymys 16: Palvelukuvauksen mukaan: ”Palveluntuottaja vastaa korkealaatuisesta palvelusta Kelalle koko hankittavan palveluketjun osalta”. Miten Kela takaa sen, että palveluntuottaja saa riittävän ja kohtuullisen osuuden (esim. 50 %) kilpailutusalueen matkatilauksista voidakseen tuottaa korkealaatuista palvelua Kelalle?

Vastaus: Kela ei takaa kummallekaan palveluntuottajalle ennalta määrättyä matkamäärää.

Kysymys 17: Miten tarjoaja käyttöoikeuden saajana voi kohtuudella odottaa saavansa takaisin tekemänsä investoinnin ja saada tuoton sijoitetulle pääomalle, jos tarjoaja ei voi etukäteen tietää matkatilausten määrää sopimuskaudella?

Vastaus: Kysymys ei liity tarjouspyyntöön eikä tarjouksen tekemiseen.

[– –]

Kysymys 20: Jos kilpailutusalueen suurin paikallinen toimittaja valitaan palveluntuottajaksi, niin miten Kela takaa toiseksi valitulle pienemmälle tai kilpailutusalueen uudelle palveluntuottajalle riittävästi matkatilauksia täyttääkseen 70 % vähimmäisautomäärän vaatimuksen sopimuskaudella? Miten palveluntuottaja pääsee kohtuudella vetäytymään irti sopimuksesta, jos Kela ei pysty antamaan riittävästi matkatilauksia 70 % vähimmäisautomäärän täyttämiseksi sopimuskaudella?

Vastaus: Kela ei takaa kummallekaan palveluntuottajalle ennalta määrättyä matkamäärää.

Kysymys 21: Matkamääräarvio, perityt maksut ja kela korvaukset on v. 2019 ja 2020 tilastot. Mikäli eduskunta nostaa matkojen omavastuuta merkittävästi ja suorakorvausmatkojen määrä vähenee oleellisesti, onko mahdollista saada kela lisäkorvausta tai purkaa suorakorvaussopimus?

Vastaus: Matkojen omavastuun nostaminen ei mahdollista sopimuksen purkamista tai Kelan lisäkorvauksen maksamista. Purkuperusteet on määritelty sopimuksessa.

[– –]

Kysymys 31: Osalta asiakkaista ei saa omavastuuta edes perinnän kautta. Voiko palveluntuottaja kieltäytyä vastaanottamasta matkatilauksia henkilöiltä, joilta omavastuu jää todennäköisesti pysyvästi saamatta?

Vastaus: Ei voi kieltäytyä.

[– –]

Kysymys 37: Olisiko mahdollista, että kela vastaa maksuttoman tilausnumeron 0800 hankinnasta ja vastaisi numeron kustannuksista?

Vastaus: Ei ole mahdollista.

[– –]

Kysymys 49: [– –] Tarkoittaako tämä myös sitä, että jos osoittautuu, että Kelan esittämä automäärävaade on ylimitoitettu, vaateen saa alittaa?

Vastaus: Vaadittua 70 % vähimmäisautomäärää ei voi alittaa.

[– –]

Kysymys 62: ”Kela ei korvaa peruuntuneita matkoja palveluntuottajalle. Asiakkaita ohjataan ilmoittamaan mahdolliset muutokset tilaamaansa matkaan viimeistään 2 tuntia ennen tilauspuhelussa sovittua kuljetuksen lähtöaikaa.”

- Onko palveluntuottajan tai autoilijan mahdollista periä asiakkaalta peruuttamattomasta matkata korvaus? Ottaako Kela kantaa, mikäli näin toimitaan?

Vastaus: Kela ei ota kantaa kysymykseen, koska kyseessä ei ole SVL:n mukainen korvattava matkakustannus, sillä matkaa ei ole tehty.”

Palvelukuvauksessa on ollut liitteenä maakuntakohtaiset tilastot hankintayksikön korvaamista taksimatkoista ajoneuvoluokittain vuosilta 2019 ja 2020.

Arviointi

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä todetuin, edellä tarkemmin selostetuin tavoin hankintasopimuksen ja käyttöoikeussopimuksen välinen ero on siinä, että jälkimmäisen osalta palvelujen suorittamisen vastikkeena on joko hankintayksikön luovuttama palvelun käyttöoikeus, eli oikeus tuottaa kyseinen palvelu hankintayksikön puolesta, yksinään tai tällainen käyttöoikeus ja hankintayksikön suorittama maksu yhdessä.

Nyt kysymyksessä olevissa kilpailutuksissa on edellä ilmenevin tavoin ollut kysymys palvelukokonaisuuksista, joissa hankintayksikkö on hakenut kullekin hankinta-alueelle kahta palveluntuottajaa hoitamaan sairausvakuutuslain suorakorvausmenettelyn piiriin kuuluvien taksimatkojen tilausten vastaanoton, yhdistelyn, välityksen, kuljetuspalvelujen järjestämisen ja valvonnan sekä maksuliikenteen ja raportoinnin.

Edellä esitetyn mukaisesti palveluntuottajan sen toteuttamasta palvelusta saama korvaus on koostunut asiakkaan maksamasta omavastuuosuudesta, hankintayksikön suorittamasta kuljetuskorvauksesta asiakkaan omavastuuosuuden ylittäviltä osin sekä matkakohtaisesta maksukertapalkkiosta.

Markkinaoikeus katsoo, että kilpailutusten perusteella tehtävissä sopimuksissa on kysymys taloudellista vastiketta vastaan tehtävistä sopimuksista, joilla hankintayksikkö siirtää edellä selostettujen palveluiden tarjoamisen ja hallinnoinnin palveluntuottajille ja jossa siirtämisen vastikkeena on toisaalta hankintayksikön maksama korvaus ja toisaalta asiakkaalta saatu kuljetuskorvauksen omavastuuosuus. Sopimuskokonaisuus täyttää siten palvelujen tarjoamisen ja hallinnoinnin siirron ohella myös käyttöoikeussopimuksen vastikkeen muodostumisen perustetta koskevan edellytyksen. Todettakoon, etteivät osapuolet ole markkinaoikeudessa esittäneet eriäviä näkemyksiä palvelua koskevan käyttöoikeussopimuksen määritelmän vastiketta koskevan edellytyksen täyttymisestä. Markkinaoikeuden arvio tältä osin vastaa korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksestä KHO 2021:57 ilmenevää arviota.

Kuten edellä tarkemmin viitatusta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, jotta kyse olisi käyttöoikeussopimuksista, hankintayksikön on myös tullut samalla siirtää sille kuuluva toiminnallinen riski, vaikka riski olisikin huomattavan pieni, täysimääräisesti tai ainakin pääosin palveluntuottajille. Edelleen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että riski on ymmärrettävä riskinä altistua markkinoiden epävarmuustekijöille, joka voi ilmetä muiden toimijoiden kilpailusta aiheutuvana riskinä; riskinä, joka aiheutuu siitä, etteivät palvelujen tarjonta ja kysyntä vastaa toisiaan; riskinä, joka aiheutuu siitä, että ne, joiden on maksettava hinta tarjotuista palveluista, ovat maksukyvyttömiä; riskinä, joka aiheutuu siitä, ettei tuloilla saada kokonaan katettua toimintakustannuksia; tai vielä riskinä palvelun puutteellisuudesta aiheutuvaan vahinkoon perustuvasta vastuusta (ks. edellä viitattu C-269-14, Kansaneläkelaitos, 31–33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella hankintayksikön aiemmin vuonna 2018 kilpailuttama hankinta, jossa korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksestä KHO 2021:57 tarkemmin ilmenevin perustein katsonut olevan kysymys palveluhankintasopimuksesta, on hankinnan kohteena olleen palvelukokonaisuuden osalta poikennut nyt kilpailutuksen kohteena olevasta kokonaisuudelta keskeisesti siltä osin, että kyseisessä kokonaisuudessa kilpailutuksen voittanut palveluntuottaja on saanut palvelua koskevan yksinoikeuden.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksen KHO 2021:57 mukaan, kun kyseessä olleessa hankinnassa otetaan huomioon erityisesti palveluntuottajalle annettava yksinoikeus, vastikkeen muodostumista koskevat seikat, palvelun tuottamiseen liittyvät kustannustekijät sekä alhainen riski kysynnän vähenemisestä, palveluntuottajan ei voida katsoa altistuvan markkinoiden epävarmuustekijöille siten, että palvelukokonaisuuden hoitamisesta palveluntuottajalle koituvaa riskiä tappiosta olisi pidettävä muuna kuin merkityksettömänä.

Markkinaoikeus toteaa, että nyt käsillä olevissa hankinnoissa palveluntuottajia on valittu kullekin hankinta-alueelle kaksi, joiden kummankin on tullut täyttää palvelun tasolle ja saatavuudelle asetetut vaatimukset. Asiassa saadun selvityksen perusteella asiakkailla ja terveydenhuollon yksiköillä on vapaus valita palveluntuottajan palvelu aina matkatilausta tehdessään, eikä hankintayksikkö ole taannut kummallekaan valitulle palveluntuottajalle tilausten vähimmäismäärää. Palveluntuottajien välinen yhteistyö on tarjouspyynnössä kielletty, eikä matkatilauksia saa siirtää toiselle palveluntuottajalle, vaan tilauksen vastaanottavan palveluntuottajan on tullut kyetä toteuttamaan tilaus itse tai omalla kustannuksellaan hankkia asiakkaalle korvaava kuljetus. Koska palveluntuottajia on valittu kaksi kullekin hankinta-alueelle, käsillä oleva tilanne poikkeaa korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2021:57 käsillä olleesta tilanteesta, jossa hankinta-alueittain on valittu vain yksi palveluntuottaja.

Nyt käsillä olevan hankintamenettelyn mukaisessa kahden palveluntuottajan mallissa palveluntuottajan kohtaama taloudellinen riski kohdistuu valittujen palveluntuottajien keskinäisen kilpailun seurauksena etenkin siihen, saako palveluntuottaja tarpeeksi tilauksia kattaakseen kulunsa ja investointinsa, eikä niinkään siihen, saako se maksusuoritukset toteutuneista tilauksista. Vaikka palveluntuottaja saa suurimman osan korvauksesta hankintayksiköltä ja asiakkaiden omavastuuosuuksien merkitys ja luottoriski on vähäinen, ei se sinällään vielä merkitse sitä, ettei kyse voisi olla käyttöoikeussopimuksesta.

Palvelukuvauksessa olleet tilastotiedot taksimatkojen määrästä ovat antaneet tarjoajille kokonaiskäsityksen siitä, millaisia määriä matkoja kullakin hankinta-alueella keskimäärin tullaan myös tulevaisuudessa tilaamaan. Aiempien tilastotietojen perusteella tarjoajat eivät ole kuitenkaan voineet ennalta arvioida, millaiset kilpailuolosuhteet hankintasopimuskaudella tulisivat valittavien tarjousten perusteella vallitsemaan ja kuinka tilaukset ja toteutuvat kuljetukset tulisivat valittujen palveluntuottajien välillä käytännössä jakaantumaan.

Vaikka asiakkaan maksama omavastuuosuus on sama riippumatta siitä, kumman palveluntuottajan asiakas valitsee, voivat palveluntuottajat käsillä olevassa asiassa tästä huolimatta kilpailla keskenään asiakkaista palvelun laatuun liittyvillä seikoilla. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi palvelun nopeus, tilausten toteutumisen toimintavarmuus ja yleinen asiakaspalvelukokemus sekä tilausta tehdessä että tilatun matkan aikana. Palveluntuottajien välisen kilpailun tosiasiallisessa toteutumisessa ei siten ole välttämätöntä, että palveluntuottajat kilpailevat asiakkaista palvelun hinnalla.

Kummallakin palveluntuottajalla on tullut olla oma puhelinpalvelunsa ja välityskeskuksensa tilausten vastaanottamiseen ja yhdistelyyn sekä tilausten välittämiseen liikenteenharjoittajille. Siten se, että palveluntuottajilla voi olla palveluksessaan mahdollisesti osittain samoja liikenteenharjoittajia matkatilausten toteuttamiseen, ei tarkoita, että asiakkaan kannalta olisi merkityksetöntä, kummalta palveluntuottajalta hän tilauksensa tekee.

Edellä todettua kilpailua ei ilmene yhden palveluntuottajan mallissa, jossa palveluntuottaja on saanut alueellisen yksinoikeuden palvelun tuottamiseen ja voinut olla siten varma siitä, että se saa kaikki kyseiseltä alueelta tulevat matkatilaukset itselleen. Kahden palveluntuottajan mallissa palveluntuottajat eivät sen sijaan pysty varmuudella arvioimaan, kuinka tulevat tilaukset tulisivat niiden välillä jakautumaan ja saavatko ne tilauksia siinä määrin, että tarjouspyynnössä palveluntuottajalle asetettu vähimmäisautomäärä ei olisi saatuihin tilauksiin nähden palveluntuottajan toiminnan kannattavuuden kannalta ylimitoitettu. Koska palveluntuottajien välinen yhteistyö on kielletty eikä tilauksia ole sallittua siirtää toiselle palveluntuottajalle, tilanne ei ole verrannollinen yhden palveluntuottajan mallissa palveluntuottajan saamaan alueelliseen yksinoikeuteen.

Markkinaoikeus katsoo, että valituille palveluntuottajille on siirtynyt toimintaan liittyvä taloudellinen riski siitä, ettei kaikkia palvelujen toteuttamiseksi tehtyjä investointeja ja niistä aiheutuneita kustannuksia saada takaisin tavanomaisissa käyttöolosuhteissa. Palvelukokonaisuuden hoitamisesta palveluntuottajalle koituvaa markkinariskiä alhaisesta kysynnästä, ylimitoitetusta tarjonnasta ja riskiä tappiosta on pidettävä todellisena eikä sitä voida pitää merkityksettömänä.

Tätä arviota tukee osaltaan sekin, että edellä todettujen hankintamenettelyn aikana hankintayksikölle kohdistettujen kysymysten perusteella potentiaaliset tarjoajat ovat tunnistaneet varsin suuren määrän mahdollisia hankintamenettelyn kohteena olevan toiminnan harjoittamiseen liittyviä taloudellisia riskejä, joiden olemassaoloa hankintayksikkö ei ole antamillaan vastauksilla tai muutenkaan katsottava poistaneen.

Markkinaoikeus siten katsoo, että nyt kysymyksessä olevissa palvelun tuottamista koskevissa sopimuksissa on siten ollut kysymys käyttöoikeussopimuksista.

Valittajan tarjousten tarjouspyynnön mukaisuus

Asiassa on vielä arvioitava, ovatko valittajan tarjoukset olleet tarjouspyyntöjen mukaisia ja onko hankintayksikkö menetellyt virheellisesti sulkiessaan valittajan tarjoukset kustakin tarjouskilpailuista.

Oikeusohjeet

Hankintalain 116 §:n 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä kyseisen lain 1, 2, 8 ja 14–17 luvussa, lukuun ottamatta 12 §:n 1 momenttia ja 124 sekä 170 §:ää, säädetään, sovelletaan sellaisiin käyttöoikeussopimuksiin, jotka ovat ennakoidulta arvoltaan vähintään 25 §:n 1 momentin 5 kohdassa säädetyn kynnysarvon suuruisia, mitä tässä luvussa säädetään. Käyttöoikeussopimuksiin sovelletaan lisäksi, mitä hankintalain 26, 28, 31, 67–69, 71, 73, 77–83, 91 ja 92 §:ssä säädetään.

Hankintalain 118 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on noudatettava käyttöoikeussopimuksen kilpailuttamisessa sellaista menettelyä, joka on hankintalain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettujen periaatteiden mukainen. Hankintayksikön on kuvattava käyttämänsä hankintamenettely hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä.

Hankintalain 3 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia ja muita toimittajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 79 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ennen tarjousten valintaa hankintayksikön on tarkistettava, että tarjous on hankintailmoituksessa ja hankinta-asiakirjoissa asetettujen vaatimusten, ehtojen ja perusteiden mukainen.

Pykälän esitöiden (HE 108/2016 vp s. 178 ja 179) mukaan momentin 1 kohdassa säädettyjen edellytysten tarkistamisella varmistettaisiin, että kaikki vertailuun otettavat tarjoukset ovat tarjouspyynnön ja muiden hankinta-asiakirjojen mukaisia ja siten keskenään vertailukelpoisia. Lain 74 §:n mukaan tarjoaja on vastuussa siitä, että sen tarjous tai osallistumishakemus on hankinta-asiakirjoissa asetettujen vaatimusten mukainen. Hankinta-asiakirjojen vastaiset tarjoukset on 74 §:n nojalla hylättävä.

Esitöissä viitatun hankintalain 74 §:n 1 momentin mukaan tarjoajan tulee tarjouksessaan osoittaa tarjoamansa tavaran, palvelun tai rakennusurakan olevan tarjouspyynnössä ja muissa hankinta-asiakirjoissa esitettyjen vaatimusten mukainen. Hankintayksikön on suljettava tarjouspyyntöä tai tarjousmenettelyn ehtoja vastaamattomat tarjoukset tarjouskilpailusta.

Pykälän 2 momentin mukaan jos tarjouksessa tai osallistumishakemuksessa olevat tiedot tai asiakirjat ovat puutteellisia tai virheellisiä taikka jotkut asiakirjat tai tiedot puuttuvat, hankintayksikkö voi pyytää tarjoajaa tai ehdokasta toimittamaan, lisäämään, selventämään tai täydentämään tietoja tai asiakirjoja hankintayksikön asettamassa määräajassa. Edellytyksenä on, että menettelyssä noudatetaan 3 §:ssä säädettyjä periaatteita.

Hankintalain 74 §:n 2 momenttia koskevissa esitöissä (HE 108/2016 vp s. 173 ja 174) todetaan, että tarjousten täsmentäminen ja täydentäminen olisi sallittua, jos kysymys olisi epäolennaisesta puutteesta, ristiriidasta taikka virheestä. Hankintayksikön ei kuitenkaan tulisi sallia osallistumishakemusten taikka tarjousten olennaista muuttamista. Sallittua ei olisi pyytää täsmennyksiä, korjauksia ja täydennyksiä siten, että menettelyllä olisi olennainen vaikutus ehdokkaan tai tarjoajan asemaan. Siten hankintayksikön ei olisi sallittua pyytää tarjoajaa täydentämään tarjousta tarjousajan päättymisen jälkeen esimerkiksi pyytämällä tarjoajaa vaihtamaan tarjotun tarjouspyynnön vastaisen tuotteen taikka toimittamaan tarjousten vertailussa käytettävän merkityksellisen hinta- tai puuttuvan laatutiedon.

Edelleen esitöissä todetaan, että hankintamenettelyn asiakirjojen täsmentämisessä ja täydentämisessä tulisi noudattaa ehdokkaiden ja tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta¸ jonka mukaisesti täsmentämis- ja täydentämismahdollisuus tulisi antaa samalla tavalla kaikille samassa asemassa oleville ehdokkaille tai tarjoajille. Hankintayksiköllä olisi harkintavaltaa siitä, pyytääkö se ehdokkaita tai tarjoajia täsmentämään tai täydentämään asiakirjoja. Hankintayksiköllä ei sitä vastoin olisi velvollisuutta antaa ehdokkaille tai tarjoajille oikeutta täsmentää tai täydentää tarjouksia tai osallistumishakemuksia, eikä tarjoajalla olisi oikeutta vaatia lisäaikaa ja mahdollisuutta tarjouksen loppuunsaattamiseksi hankinta-asiakirjojen vaatimalle tasolle.

Tarjouspyyntö ja hankintapäätös

Tarjouspyyntöjen kohdan ”Päätöksenteon perusteet” alakohdassa 3. ”Tarjousten vertailu” on muun ohella todettu seuraavaa:

”Tarjouksista valitaan kaksi kokonaistaloudellisesti edullisinta tarjousta. Kokonaistaloudellisesti edullisin on tarjous, joka on Kelan kannalta hinnaltaan halvin.

Tarjouspyynnössä ja palvelukuvauksissa hankintayksikön asettamat pakolliset vaatimukset takaavat palvelun korkean laatutason ja tämän vuoksi pakollisia vaatimuksia ylittävää laatua ei arvioida eikä pisteytetä. [– –]”

Tarjouspyyntöjen kohdassa ”Hankinnan kohteen kriteerit” on muun ohella vaadittu seuraavaa:

”Tarjoajalla on Tilaajan edellyttämällä tavalla kuvattu projektisuunnitelma. Projektisuunnitelman tulee sisällöltään vastata palvelukuvausta. Mikäli projektisuunnitelma ei ole palvelunkuvauksen mukainen, tarjous hylätään.

[– –]

Ohje: Tarjoajan tulee laatia projektisuunnitelma liitteenä 3 olevan Projektisuunnitelman sisältörungon mukaan.”

Tarjouspyyntöjen liitteessä 3 ”Projektisuunnitelman sisältörunko” on muun ohella vaadittu seuraavaa:

”Palveluntuottajaa edellytetään laatimaan tarjouksensa liitteeksi projektisuunnitelma oheisen sisältörungon mukaisesti. Tarjoajan tulee täyttää sisältörungossa keltaisella maalatut kohdat.

Projektisuunnitelman tulee sisällöltään vastata palvelukuvausta. Alla olevat numeroidut kohdat tulee kuvata selkeästi ja kattavasti jokaisen kohdan ja siihen liittyvän alakohdan osalta, siten että toteutus tai toteuttaminen on hyvin ymmärrettävissä myös käytännön tasolla. Numeroidussa kohdassa kuvataan vain kyseisessä kohdassa pyydetty asiakokonaisuus.”

Kyseisen projektisuunnitelmarungon kohdassa 5.1 ”Automäärävaatimus” on vaadittu kuvaamaan kuntakohtaisesti jokaisen viikonpäivän osalta, miten vähimmäisautomäärävaatimus tullaan saavuttamaan kilpailutusalueella siten, että jokainen matka suoritetaan palvelunkuvauksen mukaisilla kriteereillä. Kyseisessä kohdassa on lisäksi muun ohella vaadittu kuvaamaan seuraavaa:

”1. erikseen (Excel-taulukko), miten haja-asutusseudun liikenne hoidetaan riittävällä automäärällä huomioiden asiakkaat, jotka tarvitsevat porrasvetolaitetta

[– –]

Jokaisen tilatun matkan tulee täyttää palvelukuvauksen edellyttämät laatuvaatimukset ja jokaiselle matkalle tulee löytyä asiakkaan terveydentilan edellyttämä tarkoituksenmukainen kulkuneuvo.”

Tarjouspyynnön liitteen ”Palvelukuvaus” kohdassa 1.1 ”Hankinnan yleiskuvaus” on muun ohella todettu seuraavaa:

”Kun palveluntuottaja arvioi maakuntakohtaista liikenteenharjoittajien määrää, sen tulee huomioida kuljetuskustannusten hinnoittelu sekä palveluun sisältyvät korkeat laatukriteerit, kuten se, kuinka nopeasti auton tulee olla asiakkaan tilaamassa paikassa. Kaikkia ajoneuvotyyppejä on oltava saatavilla riittävä määrä myös haja-asutusseudun liikennöintialueelta, jotta laadukas kuljetuspalvelu voidaan toteuttaa palvelukuvauksessa kerrotulla tavalla. Erityisesti esteettömiä autoja tulee olla riittävä määrä käytettävissä. Ajoneuvotarpeen arvioinnissa palveluntuottajan tulee hyödyntää tarjouspyynnön liitteenä olevia tilastoja alueen kuljetustarpeista. Palveluntuottajan tulee reagoida alueen muuttuviin kuljetustarpeisiin ja lisätä tarvittaessa ajoneuvojen määrää. Palvelukuvauksen liitteessä Alueellinen matkadata on maakuntakohtaiset tiedot tarvittavista erilaisista kulkuneuvoista (henkilöautotaksit, invataksit, paaritaksit). Palveluntuottajalla tulee olla vähintään liitteessä 11.17 Kilpailutusaluekohtaiset vähimmäisautomäärät sekä puhtaiden ajoneuvojen vähimmäismäärät. Palveluntuottajan on huolehdittava myös siitä, että maakunta-alueella on riittävästi autoja, joiden varustetasoon kuuluu porrasvetolaite/porraskiipijä sekä lasten turvaistuin.”

Projektisuunnitelmarungon kohdassa 5.3 ”Tilausvälitys” on muun ohella vaadittu seuraavaa:

”Prosessikuvaus kaaviona ja siihen liittyvä sanallinen selvitys tilauksen työnkulusta. Tilausliikenteen kulku tulee kuvata kokonaisuudessaan (matkan tilauksesta TAKSO-kyselyn kautta kyydin välittämiseen ja mahdollisten autoilijan ilmoittamien lisätietojen kirjoittamiseen).”

Samassa kohdassa on lisäksi vaadittu muun ohella antamaan kuvaus työnjohdosta, välittäjien määrästä, välittäjien etätyöstä ja tietoturvasta sekä tiloista ja kulunvalvonnasta. Kohdassa on edelleen vaadittu antamaan kuvaus seuraavista erityistilanteista:

• ”miten toimitaan tilanteissa, kun matkatilauksia ei pystytä vastaanottamaan ja/tai välittämään teknisistä syistä autoille
  
  
• miten toimitaan tilanteissa, kun asiakkaalle ei saada järjestettyä autoa tilauksen mukaisesti. Palvelukuvauksen kohta 2.1 Korvaavan kuljetuksen järjestäminen ja ilmoitusvelvollisuus asiakkaalle
  
  
• miten hoidetaan asiakkaan taksimatka, jonka tulee toteutua välittömästi tilauksen tekemisen jälkeen siten, että asiakas pääsee terveydenhuollon vastaanotolle silloin kun hänellä on siellä vastaanottoaika. Palvelukuvauksen kohta 2.1 Tilausvälityskeskuksen toiminta ja asiakaspalvelu (Asiakkaan kiireellinen matkatilaus. Matka, jonka tulee toteutua välittömästi tilauksen tekemisen jälkeen)”

Projektisuunnitelmarungon kohdassa 5.4 ”Maksuliikenne” on vaadittu seuraavaa:

”Prosessikuvaus kaaviona ja siihen liittyvä sanallinen selvitys maksuliikenteen työnkulusta. Maksuliikenteen kulku tulee kuvata kokonaisuudessaan (auton maksupäätteeltä, tilaus- ja maksutietojen yhdistämiseen, tilitystietojen lähettämiseen Kelalle sekä korvauksen tilittämiseen liikenteenharjoittajalle).

Kuvaus:

• maksuliikennettä hoitavista tahoista
• työnjohdosta
• henkilöstöresursseista
• tiloista ja kulunvalvonnasta sekä tietoturvasta
• tukipalveluista
  • tilausvälitysyhtiölle
  • liikenteenharjoittajille
  • tilaajalle (Kelalle)
  • järjestelmätoimittajien tuesta
• häiriötilanteiden hoitamisesta
  • esim. miten tilitystiedot toimitetaan sähköisesti Kelaan myös silloin, kun maksutapahtumat eivät ole siirtyneet normaalisti liikenteenharjoittajasta tai tekniikkaan liittyvästä virheestä johtuen.”

Projektisuunnitelmarungon kohdassa 5.5 ”Järjestelmät” on muun ohella vaadittu seuraavaa:

”Kuvaus:

[– –]

• TAKSO:n toiminnallisuuden hyödyntämisestä ja asiakkuustietojen käsittelystä
• puhelinkeskusjärjestelmästä
• maksuliikennejärjestelmästä
• asiakaspalautejärjestelmästä

[– –]

Selvitys testaussuunnitelmista”

Projektisuunnitelmarungon kohdassa 6. ”Koulutussuunnitelma ja selvitys koulutusten sisällöistä sekä järjestämisestä” on muun ohella vaadittu seuraavaa:

• ”välittäjien koulutus, liitteenä erillinen perehdytyssuunnitelma
  
  
• liikenteenharjoittajien ja kuljettajien koulutus liittyen muun muassa apuvälineiden kiinnittämiseen, asiakkaiden kohtaamiseen ja turvalliseen ajotapaan [– –]
  
  
• vapaaehtoisen erityisryhmien kuljettajakoulutuksen suorittamisen valvonta. Palvelukuvauksen kohta 6.1. Kuljetusten laatu ja kuljetuskalusto”

Projektisuunnitelmarungon kohdassa 8. ”Palautteiden käsittelyprosessit” on vaadittu seuraavaa:

• ”kuvaus asiakaspalautteiden käsittelystä
  
  
• kuvaus terveydenhuollon palautteiden käsittelystä
  
  
• kuvaus liikenteenharjoittajien palautteiden käsittelystä
  
  
• kuvaus muiden palautteiden käsittelystä (mm. yleisönosastokirjoitukset)”

Hankintayksikkö on 14.9.2021 tekemillään päätöksillä sulkenut valittajan tarjoukset tarjouskilpailuista. Hankintayksikkö on päätöksissään todennut, että valittajan tarjoukset ovat olleet puutteelliset edellä ilmenevien tarjouspyyntöjen edellytysten osalta, minkä takia valittajan tarjoukset ovat olleet tarjouspyyntöjen vastaiset. Hankintayksikkö on päätöksissään muun ohella todennut seuraavaa:

”Tarjouspyynnön palvelua koskevissa pakollisissa vaatimuksissa on edellytetty, että tarjoajalla on tilaajan edellyttämällä tavalla kuvattu projektisuunnitelma. Projektisuunnitelman tulee sisällöltään vastata palvelunkuvausta. Mikäli projektisuunnitelma ei ole palvelunkuvauksen mukainen, tarjous hylätään. Lisäksi projektisuunnitelmassa on suunnitelman täyttämisestä sanottu seuraavaa:

”Palveluntuottajaa edellytetään laatimaan tarjouksensa liitteeksi projektisuunnitelma oheisen sisältörungon mukaisesti. Sisältörungossa esitetyt asiat ovat keltaisella maalatut kohdat.

Projektisuunnitelman tulee sisällöltään vastata Palvelunkuvausta. Alla olevat kohdat tulee kuvata selkeästi ja kattavasti jokaisen kohdan ja alakohdan osalta, siten että toteutus tai toteuttaminen on hyvin ymmärrettävissä myös käytännön tasolla. Jos projektisuunnitelma ei ole tarjouspyynnön mukainen, tarjoajan tarjous hylätään.”

Espoon Matkatoimisto Oy:n projektisuunnitelmassa

• kohdasta 5.1 Automäärävaatimus puuttuu, miten haja-asutusseudun liikenne hoidetaan riittävällä automäärällä huomioiden asiakkaat, jotka tarvitsevat porrasvetolaitetta
• kohdasta 5.3 Tilausvälitys puuttuu prosessikuvaus kaaviona ja siihen liittyvä sanallinen selvitys tilauksen työnkulusta. Tilausliikenteen kulku tulee kuvata kokonaisuudessaan (matkan tilauksesta TAKSO-kyselyn kautta kyydin välittämiseen ja mahdollisten autoilijan ilmoittamien lisätietojen kirjoittamiseen)
• kohdasta 5.3 Tilausvälitys puuttuu kuvaus
  • työnjohdosta
  • välittäjien määrästä ja etätyöstä ja tietoturvasta
  • tiloista, kulunvalvonnasta
• kohdasta 5.3 Tilausvälitys puuttuu kuvaus erityistilanteista, miten toimitaan tilanteessa, kun matkatilauksia ei pystytä vastaanottamaan ja/tai välittämään teknisistä syistä autoille
• kohdasta 5.3 Tilausvälitys puuttuu kuvaus erityistilanteista, miten toimitaan tilanteissa, kun asiakkaalle ei saada järjestettyä autoa tilauksen mukaisesti. Palvelukuvauksen kohta 2.1 Korvaavan kuljetuksen järjestäminen ja ilmoitusvelvollisuus asiakkaalle
• kohdasta 5.3 Tilausvälitys puuttuu kuvaus erityistilanteista, miten hoidetaan asiakkaan taksimatka, jonka tulee toteutua välittömästi tilauksen tekemisen jälkeen siten, että asiakas pääsee terveydenhuollon vastaanotolle silloin, kun hänellä on siellä vastaanottoaika. Palvelukuvauksen kohta 2.1 Tilausvälityskeskuksen toiminta ja asiakaspalvelu (Asiakkaan kiireellinen matkatilaus. Matka, jonka tulee toteutua välittömästi tilauksen tekemisen jälkeen)
• kohdasta 5.4 Maksuliikenne puuttuu maksuliikenteen prosessikuvaus kaaviona.
• Maksuliikenteen kulku tulee kuvata kokonaisuudessaan (auton maksupäätteeltä, tilaus- ja maksutietojen yhdistämiseen, tilitystietojen lähettämiseen Kelalle sekä korvauksen tilittämiseen liikenteenharjoittajalle)
• kohdasta 5.4 Maksuliikenne puuttuu kuvaus maksuliikennettä hoitavista tahoista
  • työnjohdosta
  • henkilöresursseista
  • tiloista ja kulunvalvonnasta sekä tietoturvasta
  • tukipalveluista
    • tilausvälitysyhtiölle
    • liikenteenharjoittajille
    • tilaajalle (Kelalle)
    • järjestelmätoimittajien tuki
  • häiriötilanteiden hoitamisesta esimerkiksi miten tilitystiedot toimitetaan sähköisesti Kelaan myös silloin, kun maksutapahtumat eivät ole siirtyneet normaalisti liikenteenharjoittajasta tai tekniikkaan liittyvästä virheestä johtuen
• kohdasta 5.5 Järjestelmät puuttuu kuvaus maksuliikennejärjestelmästä
  • puhelinkeskusjärjestelmästä
  • asiakaspalautejärjestelmästä
• kohdasta 5.5 Järjestelmät puuttuu kuvaus TAKSO:n toiminnallisuuden hyödyntämisestä ja asiakkuustietojen käsittelystä
• kohdasta 5.5 Järjestelmät puuttuu selvitys testaussuunnitelmasta
• kohdasta 6. Koulutussuunnitelma ja selvitys koulutuksen sisällöstä sekä järjestämisestä puuttuu välittäjien koulutus, liitteenä erillinen perehdytyssuunnitelma
• kohdasta 6. Koulutussuunnitelma ja selvitys koulutuksen sisällöstä sekä järjestämisestä puuttuu liikenteenharjoittajien ja kuljettajien koulutus mm. apuvälineiden kiinnittämiseen, asiakkaan kohtaamisen ja turvallisen ajotavan osalta
• kohdasta 6. Koulutussuunnitelma ja selvitys koulutuksen sisällöstä sekä järjestämisestä puuttuu vapaaehtoisen kuljettajakoulutuksen suorittamisen valvonta
• kohdasta 8. Palautteiden käsittelyprosessit puuttuu kuvaus
  • asiakaspalautteiden käsittelystä
  • terveydenhuollon palautteiden käsittelystä
  • liikenteenharjoittajien palautteiden käsittelystä
  • muiden palautteiden käsittelystä (mm. yleisönosastokirjoitukset).

Näiltä osin Espoon Matkatoimisto Oy:n tarjous on tarjouspyynnön vastainen ja se suljetaan sen vuoksi tarjouskilpailusta.”

Tarjousten tarjouspyynnönmukaisuuden arviointi

Valittajan mukaan sen tarjouksessa oleva projektisuunnitelma on sisältänyt vaaditut kuvaukset maksuliikenteestä, työnjohdon ja henkilöstön järjestämisestä ja maksuliikenne-, puhelinkeskus- ja asiakaspalautejärjestelmistä. Samoin projektisuunnitelmassa on riittävällä tarkkuudella ollut kuvaus TAKSO-järjestelmän toiminnallisuuden hyödyntämisestä, asiakkuustietojen käsittelystä, järjestelmän testaamisesta sekä koulutusjärjestelmästä. Valittaja on esittänyt, että vaikka projektisuunnitelmasta on saattanut puuttua selostus jonkin yksittäisen tilanteen hoitamisesta, suunnitelma kokonaisuutena on osoittanut kaikki edellytetyt osa-alueet riittävän kattavasti selvitetyiksi.

Hankintayksikkö on esittänyt, että edellä mainitut tarjouspyynnössä edellytetyt seikat ovat puuttuneet valittajan tarjouksista, minkä perusteella hankintayksikkö on sulkenut valittajan tarjoukset tarjouskilpailuista.

Markkinaoikeus toteaa, että tarjousten vertailussa tarjoajien tasapuolinen kohtelu voi toteutua ainoastaan, mikäli tarjoukset ovat keskenään yhteismitallisia ja vertailukelpoisia. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tarjoaja vastaa tarjouksensa sisällöstä ja tarjouksia arvioidaan ainoastaan niistä ilmenevien tietojen perusteella. Tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaamiseksi hankintayksikkö on velvollinen sulkemaan tarjouskilpailusta tarjouspyyntöä vastaamattoman tarjouksen, mikäli tarjouksen puutteellisuus tai tarjouspyynnön vastaisuus vaarantaa tarjoajien tasapuolisen kohtelun tarjousten vertailussa, ja kyseessä ei ole epäolennainen puute tai virhe.

Tarjousten vertailuperusteena on ollut halvin hinta. Hankintayksikkö on kuitenkin tarjouspyynnöissä asettanut palveluntuottajan toiminnalle useita laadullisia vaatimuksia, joista tarjoajien on tullut projektisuunnitelmassaan esittää selvitystä, jotta hankintayksikkö on voinut varmistua siitä, että palvelunkuvauksessa asetettu palvelun laadun vähimmäistaso täyttyy. Tarjouspyynnöissä asetettuna lähtökohtana on ollut, että projektisuunnitelma on tullut laatia sitä koskevan tarjouspyyntöjen liitteenä olleen sisältörungon mukaisesti.

Valittajan projektisuunnitelmien liitteinä olevissa automääräliitteissä valittaja on ensinnäkin ilmoittanut kullekin kilpailutusalueelle kuntakohtaisesti tarjoamiensa taksien lukumäärät. Kyseisissä liitteissä ei ole ilmoitettu valittajalla mahdollisesti käytössään olevista porrasvetolaitteista eikä muuallakaan valittajan tarjouksissa ole ollut asiasta mainintaa. Valittaja on markkinaoikeudessa esittänyt, että kaikissa sen invatakseissa olisi porrasvetolaite. Asiassa saadun selvityksen perusteella porrasvetolaite ei kuitenkaan ole invataksien vakiovaruste, joten hankintayksikön ei ole ollut mahdollista tietää ilman erillistä selostusta, kuinka valittajalla on ollut porrasvetolaitteita käytössään. Valittajan tarjouksista ei ole siten ilmennyt sitä, miten haja-asutusseudun liikenne hoidetaan riittävällä automäärällä huomioiden asiakkaat, jotka tarvitsevat porrasvetolaitetta. Koska tarjouksia tulee arvioida vain niistä ilmenevien seikkojen perusteella, valittajan tarjoukset ovat olleet tältä osin tarjouspyyntöjen vastaisia.

Valittaja on projektisuunnitelmissaan todennut, että se noudattaa tietosuojaa ja täyttää toiminnassaan kaikki GDPR-asetuksen asettamat ehdot. Valittajan projektisuunnitelmissa ei ole kuitenkaan sille tarkoitetussa kohdassa tai siinä viitatussa projektisuunnitelman liitteessä kuvattu tarkemmin tietoturvaa, eikä lainkaan tähän liittyen valittajan tiloja tai kulunvalvontaa. Markkinaoikeus toteaa, että tarjouspyynnöissä on pyydetty tarjoajan toiminnasta ja käytännöistä selvitystä koskien laajempaa kokonaisuutta kuin vain henkilötietojen käsittelyä. Tietoturvan vaaditusta tasosta on esitetty useita muitakin vaatimuksia palvelukuvauksen liitteessä 11.6. Valittajan ilmoitus GDPR-asetuksen, eli yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojan yleisestä noudattamisesta ei siten ole ollut riittävä kuvaus tarjouspyynnöissä asetettu vaatimustaso huomioon ottaen. Valittajan tarjoukset ovat näiltä osin olleet tarjouspyyntöjen vastaisia.

Projektisuunnitelmassa on erikseen vaadittu kuvaamaan palveluntuottajan toimintaa tietyissä, edellä mainituissa projektisuunnitelmarungon kohdan 5.3 mukaisissa matkatilauksien järjestämistä koskevissa erityistilanteissa. Näillä kuvauksilla on ollut yhteys palvelukuvauksen kohdassa 2.1 palveluille asetetun vaatimustason varmistamiseen muun ohella asiakkaan kiireellistä matkatilausta koskevilta osin.

Valittajan projektisuunnitelmissa ei ole ollut näitä vaadittuja kuvauksia erityistilanteista, joten valittajan tarjoukset eivät ole täyttäneet tarjouksille asettuja vaatimuksia. Samoin valittajan projektisuunnitelmista on puuttunut edellä mainitut projektisuunnitelmarungon kohdassa 5.4 vaaditut kuvaukset maksuliikenteen hoitamisen kulunvalvonnasta, tietoturvasta, eri tahoille tarjottavasta tukipalveluista sekä häiriötilanteiden hoitamisesta joko kokonaan tai niistä on todettu vain maininnan tasolla niin, ettei toteutus ole ollut niiden perusteella lainkaan ymmärrettävissä käytännön tasolla. Näistä etenkin häiriötilanteita koskevalla kuvauksella on ollut liityntä muun ohella sen varmistamiseen, että tarjoajan järjestelmä täyttää palvelukuvauksessa asetetut maksuliikenteen luotettavuutta ja oikeellisuutta koskevat vaatimukset.

Valittaja on projektisuunnitelmissaan ilmoittanut, mitä järjestelmää se käyttää tilausten välittämiseen. Sen sijaan puhelinkeskus-, maksuliikenne- ja asiakaspalvelujärjestelmiä ei ole valittajan tarjouksissa kuvattu, eikä projektisuunnitelma ole sisältänyt vaadittua selvitystä testaussuunnitelmista. Palvelukuvauksen kohdassa 7 on esitetty useita järjestelmän käyttöönottovaiheessa sen testaamiseen liittyviä vaatimuksia, joiden hoitaminen on ollut palveluntuottajan vastuulla. Niin ikään valittajan projektisuunnitelmista ovat puuttuneet edellä mainitut, poissulkemispäätöksen perusteluista ilmenevät projektisuunnitelmarungon kohdan 6 mukaiset selvitykset koulutuksesta, sen sisällöstä ja järjestämisestä, eikä tarjousten liitteenä ole ollut vaadittua perehdytyssuunnitelmaa. Palvelukuvauksen kohdassa 6.1 sekä luvussa 9 on esitetty koulutusta koskevia, palveluntuottajan vastuulle kuuluvia vaatimuksia. Valittajan tarjoukset ovat siten näiltäkin osin olleet tarjouspyyntöjen vastaisia.

Markkinaoikeus katsoo, että jo edellä mainituin perustein valittajan tarjoukset ovat olleet tarjouspyyntöjen vastaisia tavalla, joka on vaikuttanut niiden vertailukelpoisuuteen, ja hankintayksikön on siten tullut sulkea ne tarjouskilpailuista. Koska hankintayksikkö on jo edellä todetun perusteella voinut sulkea valittajan tarjoukset tarjouskilpailuista, ei asiassa ole tarpeen lausua valittajan tarjouksen tarjouspyynnön mukaisuudesta muilta osin.

Valittajan esittämän tarjousten täsmennyttämisen laiminlyönnin osalta markkinaoikeus toteaa vielä, että hankintayksikkö voi poikkeuksellisesti tietyissä tilanteissa pyytää tarjoajaa täsmentämään tarjoustaan epäolennaisten puutteiden osalta, kunhan edellä hankintalain esitöistä ilmenevin tavoin tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu toteutuu. Hankintayksiköllä ei sen sijaan ole velvollisuutta täsmennyksen pyytämiseen, eikä tarjoaja voi tätä vaatia. Näin ollen hankintayksikkö ei ole menetellyt virheellisesti, kun se ei ole pyytänyt valittajaa täsmentämään tarjouksiaan ennen niiden sulkemista tarjouskilpailusta.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö ei ole menetellyt hankinnassaan valittajan esittämin tavoin hankintasäännösten vastaisesti. Valitus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95–101 §:ssä säädetään, ei kuitenkaan 95 §:n 3 momenttia.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Asioissa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos hankintayksikkö joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Lisäksi asiassa dnro 20336/2021 annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos siinä kuultavana ollut Ekvator Oy joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Valittaja on näin ollen velvoitettava korvaamaan hankintayksikön ja Ekvator Oy:n määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Asioiden näin päättyessä valittaja saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan kussakin asiassa.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valitukset markkinaoikeuden asioissa diaarinumerot 20336/2021, 20337/2021 ja 20338/2021.

Markkinaoikeus velvoittaa Espoon matkatoimisto Oy:n korvaamaan Kansaneläkelaitoksen oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden asioissa diaarinumerot 20336/2021, 20337/2021 ja 20338/2021 yhteensä 3.100 eurolla viivästyskorkoineen ja Ekvator Oy:n oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 20336/2021 3.915 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Muutoksenhaku

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 165 §:n mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 168 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Pertti Virtanen, Jaakko Ritvala ja Esko Pakka.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.