MAO:244/13

ASIAN KÄSITTELY KILPAILUVIRASTOSSA

Asian vireilletulo

X (jäljempänä myös X) on 22.4.2010 tehnyt Kilpailuvirastolle toimenpidepyynnön Suomen Ampumaurheiluliitto ry:n (jäljempänä myös Ampumaurheiluliitto) menettelyistä, joita X on pitänyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

Kilpailuviraston valituksenalainen päätös

Ratkaisu

Kilpailuvirasto on jättänyt asian tutkimatta.

Asiaselostus ja ratkaisun perustelut

X on suomalainen ampumaurheilija, joka on saanut yhteistyökumppanikseen ja sponsorikseen saksalaisen patruunanvalmistajan Ruag Ammotec GmbH:n. Yhtiö valmistaa muun muassa RWS-merkkisiä patruunoita, joilla X ampuu kilpaillessaan.

Ampumaurheiluliitolla on eräitä yhteistyökumppaneita, joista keskeisimpiä on suomalainen patruunanvalmistaja Nammo Lapua Oy (jäljempänä myös Lapua). Liiton käyttämä urheilijasopimus sisältää toimialarajauksen, jolla rajoitetaan urheilijan mahdollisuutta mainostaa kilpailuasussaan liiton yhteistyökumppaneiden kanssa kilpailevia omia sponsoreita kansainvälisissä edustustehtävissä. Urheilijasopimuksen allekirjoitus on edellytyksenä urheilijan valitsemiselle maajoukkueeseen ja kansainvälisiin arvokisoihin.

X:n näkemyksen mukaan Ampumaurheiluliitto on kilpailulain tarkoittamassa määräävässä markkina-asemassa, kun ainoastaan lajiliitto voi nimittää urheilijan keskeisiin arvokilpailuihin ja ottaa tämän mukaan maajoukkuetoimintaan. Urheilijasopimuksen allekirjoitusvaatimusta ehtona arvokilpailuihin valitsemiselle X pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. X myös katsoo, että urheilijasopimus estää urheilijaa käyttämästä itse valitsemaansa patruunamerkkiä. Urheilijasopimuksen määräykset kilpailuasujen mainoksista ovat X:n mukaan lisäksi lajin kansainvälisen kattojärjestön (International Shooting Sport Federation) sääntöjen vastaisia.

Toimenpidepyynnön tekijän mukaan vain arvokilpailuilla on merkitystä ampujan sponsoreiden hankinnassa. Sopimuksen allekirjoittaminen johtaisi X:n mukaan siihen, että hän joutuisi luopumaan omasta sponsoristaan vastineetta, koska hän ei ilmoituksensa mukaan ole saanut liitolta valmennustukea, vaan on käyttänyt omaa valmentajaa. X:llä ei myöskään olisi mahdollisuutta kerätä mainostuloja urheilijasopimuksen laajojen toimialarajoitusten vuoksi.

Ampumaurheiluliiton selvityksen mukaan urheilija saa vapaasti valita kilpailuvälineensä, kuten patruunat ja aseet. Ampua saa omalla aseella ja patruunamerkillä myös maajoukkueessa ja arvokilpailuissa. Sen sijaan kilpailuasussa ei saa kansainvälisissä edustustehtävissä mainostaa muuta kivääripatruunaa kuin Lapuaa, koska tämä olisi vastoin Ampumaurheiluliiton ja Lapuan välistä yhteistyösopimusta. Ampuja saa mainostaa omaa patruunamerkkiään kotimaan kilpailuissa sekä ulkomailla niin sanotuissa GP-kisoissa ja muissa kansainvälisissä kilpailuissa, joihin urheilijat osallistuvat yksilöinä eivätkä lajiliiton nimeäminä. Urheilijalle jää urheilijasopimuksen estämättä mainontamahdollisuuksia lukuisissa kansallisten sarjojen kilpailuissa ja kansallisissa kilpailuissa, mukaan lukien Suomen mestaruuskilpailut.

Kilpailuvirastolle tekemänsä toimenpidepyynnön ohella X on saattanut Ampumaurheiluliiton toiminnan tutkittavaksi ainakin Urheilun oikeusturvalautakuntaan, tasa-arvovaltuutetulle ja oikeuskanslerille. Urheilun oikeusturvalautakunta on tehnyt asiassa ratkaisunsa 7.4.2010 ja sen mukaan Ampumaurheiluliiton tehtävänä on muun muassa päättää maajoukkuevalinnoista ja edustusjoukkueen lähettämisestä arvokilpailuihin sekä ratkaista, millä perusteilla valinnat tehdään ja miten arvokilpailuihin osallistumisesta päätetään. Lautakunnan mukaan yksittäisellä urheilijalla ei ole subjektiivista oikeutta päästä kansainvälisiin arvokilpailuihin. Lautakunnan mukaan Ampumaurheiluliiton menettely ei ole ollut ristiriidassa julkaistujen valintakriteerien kanssa, eikä liiton edellyttämä urheilijasopimuksen allekirjoittaminen arvokilpailuihin osallistumisen ehtona ole lajiliiton sääntöjen vastaista.

Kilpailuviraston asiassa soveltama tutkimatta jättämistä koskeva säännös:

Kilpailulain 32 §:ssä on säännös asioiden tutkimatta jättämisestä Kilpailuvirastossa. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan Kilpailuvirasto jättää asian tutkimatta, jos ei voida pitää todennäköisenä, että kyseessä on lain 5 tai 7 §:n tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa tarkoitettu kilpailunrajoitus. Säännöstä koskevien perustelujen mukaan (HE 88/2010) asia jätetään tutkimatta 2 momentin 1 kohdan perusteella, jos voidaan kohtuudella olettaa, että menettely ei kuulu kilpailulain tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kilpailusääntöjen soveltamisalaan.

Kilpailulain 32 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan asia jätetään tutkimatta, jos asiaa koskeva toimenpidepyyntö on ilmeisen perusteeton. Lakiesitystä koskevien perustelujen mukaan toimenpidepyyntö on ilmeisen perusteeton esimerkiksi silloin, jos toimenpidepyyntö ei kuulu Kilpailuviraston toimivaltaan tai jos toimenpidepyynnössä esitetyt seikat eivät selvästi liity kilpailun turvaamiseen.

Kilpailuvirasto on tehnyt tutkimatta jättämistä koskevan päätöksensä asiassa seuraavin perustein:

Asiassa ei näytä olevan kysymys rajoituksesta, joka kilpailulain 1 §:n tarkoittamalla tavalla vaikuttaisi markkinaprosessin toimivuuteen tai talouden tehokkuuteen. Kysymys on pikemminkin kahden osapuolen välisestä sopimusriidasta, jotka pääsääntöisesti eivät kuulu kilpailulain mukaan ratkaistaviin asioihin.

Kilpailulakia koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lain 1 §:stä muun muassa: "Lain tarkoitus ei sen sijaan ole tarjota oikeussuojakeinoja yksittäisten sopimusriitojen ratkaisuun tai suojata elinkeinonharjoittajaa kilpailijan tai kauppakumppanin kohtuuttomilta tai mielivaltaisilta menettelytavoilta, ellei kysymys samalla ole menettelystä, jonka tutkiminen on tarpeen terveen ja toimivan kilpailun turvaamiseksi markkinoilla. Elinkeinonharjoittamisen vapauden suojaaminen kuuluu ensisijaisesti muun lainsäädännön kautta toteutettavaksi, ja vain välillisesti kilpailulain alaan, jos menettelyllä on suora kytkentä kilpailun toimivuuteen yleensä."

Kilpailuviraston tavoitteena on lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla puuttua kansantaloudellisesti merkittäviin kilpailunrajoituksiin, joilla on markkinamekanismin yleisen toimivuuden kannalta merkittävä haitallinen vaikutus, tai jotka on kilpailulaissa selvästi kielletty. Toimenpidepyynnössä ei ole viraston saamien tietojen valossa kysymys tällaisesta tilanteesta.

Ampumaurheiluliiton menettely liittyy lajiliittojen oikeuteen asettaa niiden alaisuudessa harjoitettavalle urheilutoiminnalle sääntöjä ja päättää arvokilpailuihin osallistumisen kriteereistä. Urheilun oikeusturvalautakunta on päätöksessään 7.4.2010 todennut, ettei Ampumaurheiluliiton liittohallituksen päätös ollut ristiriidassa julkaistujen valintakriteerien kanssa eikä Ampumaurheiluliiton edellyttämä urheilijasopimuksen allekirjoittaminen edellytyksenä arvokilpailuihin osallistumiselle ollut liiton sääntöjen vastaista.

Kilpailuvirasto on arvioinut urheilun sponsoritoimintaa vuonna 2004, jolloin virasto katsoi, ettei Suomen Hiihtoliiton (jäljempänä Hiihtoliitto) sopimusehto, joka rajasi sponsoreita eräiden toimialojen osalta vääristänyt kilpailua, koska sekä sponsoreilla että urheilijoilla oli vaihtoehtoja käytettävissään (dnro 765/61/2004). Toimialarajauksen todettiin tuolloin olevan pitkäaikainen käytäntö ja toimitettujen selvitysten perusteella sponsorien edellyttämä. Toimialarajauksen poistamisen todettiin päätöksessä vaarantavan koko varainhankintajärjestelmän.

Kilpailuvirasto katsoi päätöksessä myös, että urheilussakin on vaihtoehtoisia sponsorikohteita ja käytännössä sama sponsori tukee usein myös muuta toimintaa, josta uskoo saavansa vastinetta tekemälleen sijoitukselle. Näkyvyyttä yritykselle ja sen tuotteille voi saada muun muassa television, lehdistön, radion, Internetin ja messujen kautta. Urheilijallakin oli käytettävissään muita potentiaalisia sponsoreita riippumatta Hiihtoliiton sopimukseen ottamasta toimialarajauksesta.

Edellä Hiihtoliiton varainhankinnasta todettu pätee Kilpailuviraston arvion mukaan myös ampumaurheilun sponsoreihin, eikä Ampumaurheiluliiton toimialarajausten voida katsoa estävän urheilijaa hankkimasta sponsoria itselleen. Toimialarajauksen estämättä oman sponsorin näkyvyyttä on edelleen mahdollista edistää monissa kilpailuissa ja tapahtumissa. Myös sponsoreilla – mukaan lukien X:n yhteistyökumppanilla Ruag Ammotec GmbH:lla – on Ampumaurheiluliiton menettelytapojen estämättä monipuoliset mahdollisuudet tuotteidensa mainontaan ja näkyvyyden saavuttamiseen Suomessa.

Asiassa saatujen tietojen perusteella terve ja toimiva taloudellinen kilpailu ei ole vaarantunut Ampumaurheiluliiton toiminnan vuoksi. Toimenpidepyynnön tekijällä on käytössään muita oikeussuojakeinoja sopimuskiistansa ratkaisemiseksi, viime kädessä siviilioikeudellisessa menettelyssä. Ampumaurheiluliiton urheilijasopimuksen mahdolliset ristiriitaisuudet lajin kansainvälisen kattojärjestön sääntöjen kanssa eivät myöskään kuulu Kilpailuviraston tutkittavaksi.

Kilpailuviraston päätös tutkimatta jättämisestä ei sisällä arviota epäillyn kilpailunrajoituksen lainmukaisuudesta. Mikäli virasto saa uutta tietoa, jonka perusteella on syytä epäillä asiassa käsitellyn toiminnan olevan kilpailulain vastaista, Kilpailuvirasto voi ottaa asian uudelleen käsiteltäväksi.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

X on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen.

X on vaatinut myös, että markkinaoikeus toteaa Suomen Ampumaurheiluliitto ry:n syyllistyneen kilpailulaissa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (jäljempänä myös SEUT) tarkoitettuun määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön käyttämällä sääntöjen vastaista valmennustukisopimusta, jolla on rajoitettu kilpailua ja vääristetty markkinoita sekä asetettu kohtuuttomia sopimusehtoja, jotka estävät urheilijan elinkeinonharjoittamisen ampumaurheiluviihteen toimialalla.

X on vaatinut lisäksi, että markkinaoikeus määrää Suomen Ampumaurheiluliitto ry:n lopettamaan kilpailurikkomuksen välittömästi.

X on vaatinut toissijaisesti, että markkinaoikeus palauttaa asian Kilpailuvirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

X on vaatinut lisäksi, että markkinaoikeus velvoittaa Suomen Ampumaurheiluliitto ry:n korvaamaan hänelle Ampumaurheiluliiton vaateista ja kilpailunrajoituksesta aiheutuneet vahingot ja tulojen menetykset 41.112.280 eurolla viivästyskorkoineen.

X on vielä vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa ensisijaisesti Kilpailuviraston ja toissijaisesti Suomen Ampumaurheiluliitto ry:n, joko yksin tai yhdessä, korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa markkinaoikeudessa sekä hänelle asian käsittelystä Kilpailuvirastossa ja urheilun oikeusturvalautakunnassa aiheutuneet kulut yhteensä 24.310,80 eurolla viivästyskorkoineen, jos korvausta ei ole mahdollista saada oikeusapulain mukaisesti.

Perusteet

Kilpailuviraston päätös on perusteeton. Kilpailuvirasto ei ole ottanut kantaa toimenpidepyynnössä esitettyyn vaan on tarkastellut vain sponsorimarkkinoiden toimivuutta sponsoreiden näkökulmasta. Päätöksen perustelut ovat osin perättömiä.

Priorisointivelvollisuus ei tarkoita sitä, että Kilpailuviraston ei tarvitse perustella päätöksiään asianmukaisesti.

Kilpailuviraston päätöksestä ei ilmene, että Ampumaurheiluliitto on ollut Kilpailuvirastossa kuultavana. Päätöksessä olisi hallintolainkin mukaan tullut tuoda esiin linjanveto ja perustelut sille, mistä Ampumaurheiluliittoa epäillään, sekä johtopäätös siitä, miten kilpailua on parannettu urheiluviihteen toimialalla, välinemarkkinoilla ja sponsorimarkkinoilla sekä mainosmarkkinoilla urheilussa. Lisäksi päätöksessä olisi tullut tuoda esiin se, että Ampumaurheiluliitto ei ole antanut vastauksia, joita voidaan pitää kaikilta osin relevantteina, ja näin parantanut kilpailua, kuten Kilpailuvirasto on edellyttänyt ja kirjannut pöytäkirjaan. Ampumaurheiluliiton lausuma ei kaikilta osin pidä paikkaansa.

Kilpailuvirasto ei ole päätöksessään yksityiskohtaisesti perustellut sitä, mihin se perustaa päätöksensä sallia mainosrajoitteet, jotka eivät perustu sääntöihin eivätkä lakiin. Kilpailuvirasto on menetellyt virheellisesti, koska se ei ole ottanut huomioon International Shooting Sport Federationin (jäljempänä ISSF) ja International Ski Federationin (FIS) sääntöjen eroavuutta.

Kilpailuviraston olisi tullut tutkia perusoikeutena taattu elinkeinonharjoittamisen vapaus Ampumaurheiluliiton sääntöjen, yhdistyslain ja kilpailulain näkökulmasta sekä Ampumaurheiluliiton Lapua-sopimuksen keston jatkaminen ja sisällön syventäminen sekä ottaa päätöksessään huomioon eri lajiliittojen erilaiset säännöt, erilainen oikeudellinen asema markkinoilla ja Ampumaurheiluliitolle asetettu velvoite parantaa kilpailua urheiluviihteen toimialalla.

Kilpailuvirasto ei ole tehdyssä päätöksessä toiminut terveen kilpailun ja elinkeinonharjoittamisen vapauden, rinnakkaistuonnin vapauden ja elinkeinonharjoittajien yhdenvertaisuuden mukaisesti eikä erityisesti ole suojellut heikommassa asemassa olevaa elinkeinonharjoittajaa. Kilpailuviraston päätöstä ei voida pitää kilpailulain mukaisena jo senkään vuoksi, että yhdelle toimijalle on annettu yksinoikeus. Kilpailuviraston päätös suosii Ampumaurheiluliittoa ja Lapuaa sekä asettaa suomalaisen elinkeinonharjoittajan eli ampujan heikompaan asemaan muiden Euroopan maiden elinkeinonharjoittajiin eli ampujiin nähden.

Kilpailuviraston tulee ottaa kantaa toimenpidepyyntöön X:n elinkeinonharjoittamisen vapaudesta ja vapaudesta käyttää valittuja välineitä, urheiluviihteen tarjoajien markkinoiden analysoimiseen ja siihen, rajoittaako Ampumaurheiluliitto toimillaan nimenomaan näiden markkinoiden toimivuutta vaatimuksellaan peittää ja panna harhaanjohtavasti välineet toisen valmistajan etiketteihin ja näin antaa harhaanjohtava kuva välinemarkkinoille ja kuluttajille. Ampumaurheiluliitto on rikkonut monia eri lakeja ja etenkin kilpailunrajoituksista annetun lain 4 ja 6 §:ää, kilpailulain 5 ja 7 §:ää sekä SEUT 101 ja 102 artiklaa tehdessään päätöksiä rajoittaa urheilijan toimintaa sekä yksinoikeuksia sponsorimarkkinoilla ja rajoittaen sivullisen elinkeinotoimintaa perustamatta päätöstään mihinkään lakiin.

Kilpailuvirasto ei ole käsitellyt asiallisesti ja tehnyt päätöstä immateriaalioikeuksien pakkoluovutuksesta, jollaisesta Ampumaurheiluliiton vaatimuksissa on kyse, eikä immateriaalioikeuksien eriarvoisesta luvasta. Ampumaurheiluliitto vaatii yksinoikeuden nimen, äänen ja kuvan käyttöön ja näin pakkolunastaa tämän oikeuden, mihin urheilijalla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa. Kyseessä on kilpailunrajoituksista annetun lain 4 ja 6 §:n, kilpailulain 5 ja 7 §:n sekä SEUT 101 ja 102 artiklan vastainen lisäsuorite ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttö. Kilpailuviraston olisi myös tullut tutkia esitetyt seikat siitä, että Ampumaurheiluliitto jakaa urheilijan nimeä, ääntä ja kuvaa sivulla, vaikka sopimusta ei ole syntynyt.

Ampumaurheiluliitto on antanut yhdelle välineen maahantuojalle Nordia Distribution Lapualle oikeuden mainostaa ja käyttää sen välinettä eli patruunaa kilpailuissa ja samalla evännyt tämän oikeuden muilta maahantuojilta kuten Ruag Ammotec GmbH:lta sekä kieltänyt muita elinkeinonharjoittajia tekemästä sopimuksia tai vaatinut purkamaan sopimuksen.

Lapua, jolle mainokset sallitaan, on samalla ampumaurheiluviihteen toimialalla kuin Ruag Ammotec GmbH, jolta kielletään mainostukien myöntäminen yksittäiselle elinkeinonharjoittajalle. Kilpailulaki ei salli mitään rajoitteita, joilla toinen elinkeinonharjoittaja asetetaan erilaiseen asemaan. Kyse voi olla myös rinnakkaistuonnin rajoittamisesta kielletyllä tavalla. Kilpailuvirasto ei ole päätöksessään ottanut kantaa kahden Saksassa valmistetun patruunan eli välineen rinnakkaistuonnin estämiseen tai haittaamiseen. Lisäksi Lapualle on annettu samanlainen yksinoikeus kuin Veikkaus Oy:lle. Kilpailuviraston olisi päätöksessään tullut ottaa huomioon myös Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja tutkia erot mäkihypyn urheiluviihteen ja ampumaurheiluviihteen toimialoilla. Kysymyksessä on kilpailulain 4, 5 ja 7 §:n sekä SEUT 101 ja 102 artiklan rikkominen.

Panosten maahantuojia on Suomessa vähän ja kyseessä on marginaalinen tuote, joten Ampumaurheiluliiton yksinoikeuden myöntäminen Lapuan panosmerkille on täysin vastoin kilpailulainsäädäntöä. RWS-panoksen valmistaja ja maahantuoja (Urheilu ja Kalastus Oy) eivät käytännössä voi saada tuotettaan markkinoiduksi millään muulla kilpailukykyisellä tavalla kuin sponsoroimalla ampumaurheilua. Myöntämällä tällaisen urheiluvälineen sponsorointimarkkinoille yksinoikeus annetaan Lapua-panosmerkille ja sen maahantuojalle niin suuri kilpailuetu, että tätä on kiistatta pidettävä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

Ampumaurheiluliitto on sopinut samalla jakeluportaalla olevien yksittäisten elinkeinonharjoittajien sekä maahantuojien puolesta yksinoikeudesta välineeseen ampumaurheiluviihteen toimialalla. Näin X, jolla on ollut sopimus toisen Saksassa valmistetun patruunan valmistajan kanssa, on joutunut epäedulliseen asemaan. Ampumaurheiluliitto on käyttänyt hyväksi määräävää markkina-asemaansa ja hyväksynyt maajoukkueeseen ja päästänyt arvokilpailuihin vain Lapuan patruunalla ampuvat kilpailijat. Näin markkinat on yksinoikeudella annettu kansallisesti ja elinkeinonharjoittajia syrjivällä tavalla rikottu alalla toimivaa kilpailua ja kilpailulakia. Lisäksi Ampumaurheiluliitto on Lapuan kanssa tekemällään sopimuksella sopinut yhden toimijan kanssa testauksesta sekä välineiden jakamisesta elinkeinonharjoittajille sovittuun hintaan ja näin määrännyt ostopaikan sekä hinnan tuotteille ampumaurheiluviihteen toimialalla.

Kilpailuviraston olisi tullut tutkia samalla jakeluportaalla olevien Ampumaurheiluliiton ja suomalaisten elinkeinonharjoittajien eli ampujien asema suhteessa Euroopan käytäntöön ja etenkin Saksan ja Suomen ampumaurheilun mainosmarkkinoiden käytäntöjen ero. Eurooppalaiset ampujat saavat käyttää omia mainoksiaan kilpailuasuissaan, vaikka he ovat samalla toimialalla ja jakeluportaalla sekä samojen sääntöjen alaisia kuin liiton pääsponsorit. Kysymys on rinnakkaistuotujen patruunoiden sulkemisesta ampumaurheiluviihteen toimialan mainosmarkkinoilta käyttäen hyväksi määräävässä markkina-asemassa olevaa lajiliittoa. Saksassa ja saksalaisille ampujille sallittu menettely on Ampumaurheiluliiton päävalmentajan ja Ampumaurheiluliiton sääntöjen vastaisen sopimuksen kautta Suomessa kielletty. Toimintatapa on erilainen kuin Kilpailuviraston päätöksessä viitatussa Hiihtoliittoa koskevassa päätöksessä. X:n tapauksessa rajoitus koskee urheiluvälinettä. Hiihtoliitto rajoitti mainospaikkoja urheiluvälineissä. Ampumaurheiluliitto on yksiselitteisesti vaatinut yhden patruunan käytön ja kieltänyt näin muiden patruunoiden käytön ja mainostamisen.

Järjestörakenteesta johtuen vain kansallisen lajiliiton kautta voi osallistua kansainväliseen kilpailutoimintaan, ja kansalliset lajiliitot toimivat monopoliasemassa. Lajiliitolla on kilpailulaissa tarkoitettu määräävä markkina-asema osanotto-oikeutta tavoitteleviin urheilijoihin nähden ja nimetessään joukkuetta kansainvälisiin lajiliiton alaisiin kilpailuihin ja Ampumaurheiluliiton sopimuksessa mainittuihin tiettyihin muihin kilpailuihin. Näin voidaan puhua lajiliiton ja urheilijan välisestä vertikaalisesta ja relatiivisesta markkinavoimasta, sillä kyse on nimenomaan toimijoiden keskinäisiin voimasuhteisiin liittyvästä epätasapainosta.

Sponsorisopimusten markkinoilla puolestaan Ampumaurheiluliitto ja urheilijat ovat kilpailijoita keskenään ja kilpailevat samoista yhteistyökumppaneista, jolloin ollaan horisontaalitasolla. Vertikaaliset markkinavoimat ja rakenteelliset monopoliasemat saavat aikaan Ampumaurheiluliitolle ja Lapualle merkittävän markkinavoiman myös tällä horisontaalitasolla.

Menettely täyttää selkeästi määräävän markkina-aseman tunnusmerkistön ja on omiaan vääristämään kilpailua sponsorimarkkinoilla ja vaikeuttamaan urheilijoiden elinkeinonvapauden periaatetta ja estämään rinnakkaistuonnin ja ainakin haittaamaan muiden tuotteiden maahantuontia ja markkinointia estämällä sponsorointi.

Objektiivista perustetta asettaa kauppakumppanit erilaiseen asemaan ei tässä tapauksessa ole. Ampumaurheiluliitto ei ole kyennyt esittämään mitään erityistä syytä yksinoikeussopimuksen tekemiselle, kun otetaan huomioon mainostulojen vähäinen merkitys Ampumaurheiluliiton tulonmuodostukselle.

Ampumaurheiluliiton rajoitukset koskien X:n mahdollisuuksia hankkia mainostuloja eivät ole miltään osin oikeassa suhteessa X:n Ampumaurheiluliitolta saamaan hyötyyn, sponsoritulojen merkitykseen Ampumaurheiluliitolle, rajoitusten X:lle aiheuttamaan haittaan harjoittaa ammattiaan, X:n ja Ampumaurheiluliiton mahdollisuuksiin kilpailla samoista mainostuloista, panosvalmistajien kilpailuun mainoskanavista, panosvalmistajien kilpailuun panosmyynnistä, muiden mainostajien kilpailuun ampumaurheilun sponsoroinnista eikä ampujien keskinäiseen kilpailuun tulonhankinnassa ja mahdollisuudessa hankkia mainostuloja.

X ei ole taloudellisesti hyötynyt Ampumaurheiluliitosta millään tavalla. Kysymys on tilanteesta, jossa muutenkin huomattavasti vahvemmassa asemassa oleva elinkeinonharjoittaja määräävää markkina-asemaansa käyttäen rajoittaa urheilijan mahdollisuuksia hankkia mainostuloja, jotka ovat käytännössä välttämätön edellytys urheilijan elinkeinonharjoittamiselle.

Ruag Ammotec GmbH on saksalainen yritys, joka valmistaa patruunan Saksassa ja tuo sen Suomeen suomalaisen toimijan kautta. Lapua on Suomessa rekisteröity yritys, joka tuo Saksassa valmistettua välinettä Suomeen oman toimijan kautta. Kahden samalla jakeluportaalla olevan erilaiseen asemaan saattamisella on haitallisia vaikutuksia myös kuluttajiin jo sen vuoksi, että annetaan kuva, jossa vain toisen välinettä käytetään huippu-urheilussa. ISSF:n säännöissä on selkeästi sanottu, kenellä on oikeus tehdä sponsorisopimuksia, eikä niissä ole Ampumaurheiluliiton ja Ampumaurheiluliiton sponsorin sopimia rajoituksia vastaavia rajoituksia. Ampumaurheiluliitto rikkoo sääntöjä ottamalla itselleen mainospaikkoja sääntöjen vastaisesti.

Kilpailuvirasto ei ole ottanut kantaa Ampumaurheiluliiton säännöissä mainittuun oikeuteen tehdä sponsorisopimuksia taloudellisen toiminnan edistämiseksi eikä siihen, kuinka laajaksi Ampumaurheiluliitto voi rajoitteet viedä, jotta toiminta olisi vähäarvoista ja näin yhdistyslain mukaista, eikä siihen, voivatko lajiliitot kuten Ampumaurheiluliitto toimenpidepyynnössä mainitulla tavalla rajoittaa yksittäisten elinkeinonharjoittajien toimintaa vääristämättä kilpailua ampumaurheilun tai urheiluviihteen toimialalla.

Kilpailuviraston olisi tullut selvittää, mitä voidaan vaatia ja mitä säännöt edellyttävät sekä mitä on mahdollista vaatia yhdistyslain ja kilpailulain näkökulmasta, niin hiihtourheilussa kuin ampumaurheilun toimialalla.

Ampumaurheiluliiton valmennustukisopimus ei ole ollut liiton sääntöjen mukaisessa järjestyksessä päätösasiana ja hyväksyttävänä liiton päättävissä elimissä. Ampumaurheiluliitto rahoittaa lainvastaisesti sponsorituloilla toimihenkilöidensä taloudelliseen asemaan liittyviä asioita. Urheilujärjestöt eivät myöskään voi asettaa sellaisia sääntöjä, joiden vaikutukset jäsenten oikeusasemaan ovat taloudellisia. Ampumaurheiluliiton valmennustukisopimus ja vaatimus sen tekemisestä rikkovat kilpailulain 5 ja 7 §:ää ja ovat lainvastaisia.

Kilpailuviraston päätöksessä urheilun oikeusturvalautakunnan päätöksestä lausuttu ei ole relevanttia, ja sitä voidaan pitää perättömänä ja tarkoitushakuisena. Ampumaurheiluliiton liittohallitus ei ole noudattanut Ampumaurheiluliiton toimintasääntöä jättäessään urheilijan valinnan jälkeen pois muulla kuin toimintasäännön 7 §:ssä mainitulla syyllä ja on näin rikkonut jäsenoikeuksia. Ampumaurheiluliitto on käyttänyt määräävää markkina-asemaansa ajaessaan omaa taloudellista etuaan. Kilpailuviraston olisi tullut tutkia urheilun oikeusturvalautakunnalle tehdyn valituksen ja Ampumaurheiluliiton hallituksen päätösten 27.10.2009 ja 20.1.2010 lainmukaisuus ja sääntöjenmukaisuus.

Kilpailuvirasto ei ole selvittänyt, onko lajiliittojen keskinäisessä yhteistyössä urheiluviihteen sponsorimarkkinoilla ja välinemarkkinoiden jakamisessa kyse kielletystä yhteistyöstä ja näin ollen kartellista ja lajiliittojen monopoliasemasta. Kysymyksessä olevassa menettelyssä useat lajiliitot sopivat keskenään sponsorimarkkinoista urheiluviihteen toimialalla sekä tuotteiden tuotteistamisesta ja näin ollen yhteistyöstä, jonka tarkoituksena on muodostaa kartelli ja sulkea muut toimijat markkinoilta. Kartellit näyttäisivät muodostuneen urheiluviihteen sponsorimarkkinoille ja urheiluviihteen välinemarkkinoille.

Ampumaurheiluliitto ja Lapua ovat jakaneet markkinat siten, että kukaan urheilija, joka menestyy tai on oikeutettu osallistumaan lajin maajoukkuetoimintaan, ei saa tehdä sopimuksia muiden välinevalmistajien kanssa. Kyseessä on selkeä kilpailulaissa kielletty markkinoiden jako.

Ampumaurheiluliiton harjoittelupaikassa Vierumäen urheiluopistolla voidaan testata ja käyttää vain Lapuan patruunaa. Valtion veikkausvaroin rakennetussa laitoksessa on siten sovittu yhden välinemerkin käytöstä ja jaettu myös urheiluopistot käsittämään vain lajiliiton sponsoreiden välinemerkit ja nostettu sponsorisopimusten hintaa keinotekoisesti. Toimintatavassa on kyse julkisten rakennusten tuotteistamisesta omaan käyttöön ja käyttöoikeudesta julkisilla varoilla rakennetuissa laitoksissa. Kyseessä on myös julkisista hankinnoista annetussa laissa säädettyjen hankintojen monopolisointi.

X:n ansiotulot ovat romahtaneet, koska häntä ei ole päästetty vuoden 2009 jälkeen kilpailemaan ilman, että hän olisi luopunut RWS-yhteistyöstä vastikkeetta Ampumaurheiluliiton ja Lapuan hyväksi. Näin ollen olisi kohtuutonta, jos hän joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Kilpailuviraston lausunto

Vaatimukset

Kilpailuvirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perusteet

Kilpailulain 32 § on menettelysäännös asioiden tärkeysjärjestyksestä, joka perustuu selvitettävien asioiden merkittävyyteen. Asia jätetään tutkimatta, jos kyse ei ole kansantalouden tai yleisen edun kannalta merkittävästä kilpailunrajoituksesta.

X:n toimenpidepyynnössä ei ole ollut kyse kansantalouden tai yleisen edun kannalta merkittävästä kilpailunrajoituksesta vaan siitä, missä laajuudessa X:n on mahdollista tarjota näkyvyyttä sponsorilleen urheilukilpailuissa. Asiassa ei ole kysymys laajamittaisesta ja vakavasta menettelystä, jolla olisi laajoja vaikutuksia esimerkiksi asetarvikkeiden ja ammuntavälineiden markkinoilla Suomessa. On mahdollista, että Ampumaurheiluliiton ja X:n välisellä kiistalla urheilijasopimuksen ehdoista on vaikutuksia X:n mahdollisuuteen saada sponsorituloja ja menestyä ampumaurheilijana. Tällöin kysymys ei kuitenkaan ole markkina- tai kilpailuprosessin toimivuudesta eikä talouden tehokkuuden näkökulmasta, joita Kilpailuviraston tulisi kilpailulain tarkoituksen valossa turvata.

Kilpailulain lähtökohtana on, että toimiva kilpailu koituu viime kädessä asiakkaan ja kuluttajan eduksi. X:n toimenpidepyynnön osalta ei ole ollut nähtävissä, että Ampumaurheiluliiton menettelytavoilla olisi vaikutuksia laajoihin asiakas- tai kuluttajaryhmiin. X:n sponsorilla on mahdollisuus saada Ampumaurheiluliiton menettelyistä huolimatta näkyvyyttä tuotteilleen monenlaisilla markkinoinnin keinoilla.

Kilpailulain esitöissä todetun mukaan Kilpailuviraston velvollisuus asettaa tehtävänsä tärkeysjärjestykseen tai päätös tutkimatta jättämisestä eivät sisällä arviota epäillyn kilpailunrajoituksen lainmukaisuudesta. Ampumaurheiluliiton urheilijasopimuksen mahdolliset ristiriitaisuudet lajin kansainvälisen kattojärjestön sääntöjen kanssa eivät kuulu Kilpailuviraston toimivaltaan.

X:n toimenpidepyyntöä koskeva päätös tutkimatta jättämisestä on tehty tapauskohtaisesti harkittujen esiselvitystoimenpiteiden, joilla on muun muassa pyritty varmistamaan, että päätös on yhdenmukainen Kilpailuviraston urheilun sponsoritoimintaa koskevan aiemman päätöksen kanssa, jälkeen. Esiselvityksessä on myös arvioitu markkinoiden kokoa ja väitetyn kilpailunrajoituksen merkittävyyttä ja voitu todeta, ettei kysymys ole kilpailulain toimivuuden, kansantalouden tai yleisen edun kannalta merkittävästä kilpailunrajoituksesta. Esiselvityksenkään jälkeen ei ole voitu pitää todennäköisenä, että kyseessä on kielletty kilpailunrajoitus. Esiselvityksessä on perehdytty X:n oma-aloitteisesti useissa erissä toimittamaan mittavaan asiakirja-aineistoon.

Kilpailuvirasto on jättänyt Ampumaurheiluliiton menettelyä koskevan asian tutkimatta, koska ei voida pitää todennäköisenä, että kyseessä on kielletty kilpailunrajoitus. Toimenpidepyyntö on myös monilta osin ilmeisen perusteeton. Asian esiselvityksessä saatujen tietojen perusteella terve ja toimiva kilpailu ei ole vaarantunut Ampumaurheiluliiton toiminnan vuoksi. X:llä on käytössään muita oikeussuojakeinoja sopimuskiistansa ratkaisemiseksi, viime kädessä siviilioikeudellisessa menettelyssä.

Oikeudenkäynti ei ole aiheutunut Kilpailuviraston virheestä, eikä asiassa ole perusteita velvoittaa Kilpailuvirastoa korvaamaan X:n oikeudenkäyntikuluja.

Suomen Ampumaurheiluliitto ry:n lausunto

Vaatimukset

Suomen Ampumaurheiluliitto ry on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perusteet

Ampumaurheiluliiton toiminta ei vaikuta kilpailulaissa tarkoitetulla tavalla markkinaprosessin toimivuuteen tai talouden tehokkuuteen.

Valittaja on esittänyt asiassa ilmeisen perusteettoman vaatimuksen, eikä asiassa ole edellytyksiä velvoittaa Ampumaurheiluliittoa osaksikaan korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikuluja.

Vastaselitys

X on todennut, että Kilpailuviraston tulee kilpailusäännösten ja hallintolain mukaisesti valvoa markkinoita haitallisilta kilpailunrajoituksilta. Kilpailuvirasto ei ole menetellyt kilpailulain 9 §:n mukaisesti vaan on huolimattomuuttaan antanut kilpailunrajoituksen jatkua. Kilpailuviraston päätös ei ole tasapuolinen, ja Kilpailuvirasto on rikkonut hallintolain 6 §:ää. Kilpailuvirasto ei ole perustellut päätöstään hallintolain 45 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla eikä toiminut hallintolain 10 §:n mukaisesti yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa.

Eurooppalaisille elinkeinonharjoittajille on sallittua se, mikä on suomalaiselta elinkeinonharjoittajalta kiellettyä, eivätkä elinkeinonharjoittajat näin ollen ole kilpailulaissa edellytetyllä tavalla tasa-arvoisessa asemassa eikä Kilpailuvirasto ole ottanut asiaan hallintolaissa edellytetyllä tavalla tasapuolista kantaa. Euroopan unionin sisällä kaikkia elinkeinonharjoittajia tulee kilpailulain mukaan kohdella samalla tavalla. Kilpailuviraston päätös rikkoo monia perusoikeuksia.

Kilpailuvirasto on ohjeistanut Ampumaurheiluliittoa niin, että se on vastauksessaan peitellyt kilpailurikkomuksiaan. Kilpailuviraston on puututtava asiaan, jos Ampumaurheiluliiton säännöt rikkovat kilpailulakia.

Markkinaoikeuden tulee toimenpidepyynnön mukaisesti tutkia Ampumaurheiluliiton määräävän markkina-aseman väärinkäyttö ja osallisuus kartelliin urheiluviihteen toimialalla. Asiassa tulisi antaa ennakkopäätös kilpailulainsäädännön toimimisesta Suomessa sekä siitä, miten suomalaiset elinkeinonharjoittajat eli urheilijat voivat harjoittaa elinkeinoaan urheiluviihteen toimialalla tasavertaisesti muiden Euroopan maiden urheilijoiden kanssa.

Tuomioistuin voi oikeustoimilain 36 §:ää perusoikeusmyönteisesti soveltamalla kohtuullistaa urheilujärjestön sääntöihin tai urheilijan kanssa solmittavaan sopimukseen sisältyvää urheilijan perusoikeuksia loukkaavaa ehtoa. Jos urheilujärjestön toiminta täyttää määräävän markkina-aseman väärinkäytön tunnusmerkistön ja sillä estetään urheilijan perusoikeuksien toteutumista, markkinaoikeus voi kilpailusäännöksiä perusoikeusmyönteisesti soveltamalla kieltää kyseisen toiminnan ja saada heikomman osapuolen perusoikeudet toteutumaan.

Toimenpidepyynnön kohteena on kansantaloudellisesti merkittävä urheiluviihteen toimialaa yhtenäistävä päätös. Kyse on koko urheiluviihteen toimialaa rajoittavasta elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöksestä, joka rajoittaa muiden elinkeinonharjoittajien toimintaa ja jolla valvotaan tuotantoa ja maahantuontia sekä hintoja koko urheiluviihteen toimialalla ja urheiluvälineiden toimialalla. Kilpailurikkomus on kestänyt vuodesta 2007 alkaen.

Urheiluviihteen toimialan liikevaihto on yli miljardi euroa. Lapuan liikevaihto patruunoissa on yli puolet koko patruunaliikevaihdosta. Euroopan komission antama niin kutsuttu de minimis -tiedonanto ei sovellu, koska Lapuan ja Ampumaurheiluliiton yhteenlaskettu markkinaosuus ylittää kymmenen prosenttia ja Ampumaurheiluliitolla on määräävä markkina-asema.

Kysymys on mainosmarkkinoiden ja urheiluvarusteiden kaupan määräävässä markkina-asemassa olevien lajiliittojen keskenään sopiman kartellin markkinoiden jaosta. Suomen mainosmarkkinat ovat 145 miljoonaa euroa, josta urheilun osuus on 100 miljoonaa euroa. Ruotsin mainosmarkkinat ovat 450 miljoonaa euroa ja Saksan miljardi euroa. Urheiluvälineiden markkinat ovat moninkertaiset mainosmarkkinoihin nähden.

Ampumaurheiluliitolla on 100 prosentin ja Lapualla 40 prosentin markkinaosuus, joten määräävän markkina-aseman väärinkäytön kielto koskee niitä kumpaakin. Kilpailuvirasto ja Ampumaurheiluliitto eivät ole kiistäneet, että kyseessä olisi määräävän markkina-aseman väärinkäyttö.

Ampumaurheiluliiton käytännön tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen ja hintojen vahvistaminen, tuotannon rajoittaminen tai markkinoiden ja asiakkaiden jakaminen. Näin ollen kilpailurikkomuksen toteamiseksi ei ole tarpeen osoittaa kilpailulle aiheutuneita haitallisia vaikutuksia. Menettely vaikuttaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja Suomen markkinoihin.

Kilpailuviraston Hiihtoliittoa koskevasta päätöksestä (dnro 765/61/2004) ilmenee, että elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä Suomen liikunta ja urheilu ry (jäljempänä myös SLU) on ohjeistanut samalla tuotantoportaalla olevia elinkeinonharjoittajia lajiliittoja ja Ampumaurheiluliittoa yhtenäistämään käytännön sponsorimarkkinoilla, välinemarkkinoilla, tuotannonrajoittamisessa ja hintojen asettamisessa sekä hyväksymismenettelyssä maahantuoduille välineille. SLU:n ja lajiliittojen menettely on muodostanut Suomen ja Euroopan unionin kilpailusäännöissä kielletyn kartellin.

Ampumaurheiluliiton sopimuksessa on kohta, jossa kielletään kaikki omat sponsorit ja tapahtumat. Urheilijalla ei ole yhtään omaa mainospaikkaa, vaan kaikki mainospaikat ovat yksinoikeudella Ampumaurheiluliiton mainospaikkoja. Kyseessä on SLU:n luoma sopimuskäytäntö, jossa elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä yhtenäistää elinkeinonharjoittajien käytännön.

Kyseessä on selkeä lajiliittojen ja näin SLU:n yhdessä lajiliittojen kanssa sopima malli viedä toimialarajoituksella kaikki mainospaikat urheilijoilta ja vääristää näin sponsorimarkkinoita korottamalla kielletyllä tavalla omaa sponsorimarkkina-arvoa markkinoilla keinotekoisesti, kieltämällä kilpailu ja käyttämällä määräävää markkina-asemaa hyväksi.

SLU:n jäsenjärjestöt kuten Ampumaurheiluliitto toimivat samoilla merkityksellisillä markkinoilla ja ovat siten urheiluviihteen toimialalla toimivien elinkeinonharjoittajien eli urheilijoiden todellisia kilpailijoita. Lapua ja Ruag Ammotec GmbH ovat sekä Euroopan että Suomen alueella keskenään kilpailijoita merkityksellisillä markkinoilla, ja kyseessä on 15 muun maahantuojan toiminnan sekä niiden edustamien välineiden rajoittaminen ja näin vaikuttaminen Euroopan sisäiseen kauppavaihtoon sek myös kilpailun rajoittaminen ja tasapuolisuuden rikkominen.

Maailman kaikkein menestynein patruunan valmistaja (Eley) on joutunut luopumaan lähes kokonaan Suomen markkinaosuudesta, eikä kukaan suomalainen huippuampuja ole saanut lupaa tehdä yhteistyösopimusta sen kanssa. Tilanne on sama Ruag Ammotec GmbH:n osalta.

Lapua saa yksinoikeuden markkinoihin ja mainosmarkkinoihin ampumaurheiluviihteen toimialalla sekä voi rajoittaa samalla tuotanto- ja jakeluportaalla olevien elinkeinonharjoittajien eli muun merkin välineiden maahantuojien ja urheilijoiden toimintaa.

Suomessa Eley-patruunaa ei saa käyttää Ampumaurheiluliiton yksinoikeussopimuksen vaatimusten mukaisesti, mikä osoittaa selkeästi, kuinka laajasti Ampumaurheiluliiton yksinmyynti, markkinointi ja mainossopimus ovat vaikuttaneet kauppavaihtoon Suomessa. Eley-patruunan markkinoille tuloon Suomessa on asetettu merkittäviä esteitä. Ampumaurheiluliiton ja Lapuan sopimus rajoittaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välistä kauppaa ja Suomessa elinkeinonharjoittamisen vapautta.

Asiaan liittyy mahdollisesti Ampumaurheiluliiton lausumien perusteella myös harmaata taloutta. Ampumaurheiluliitto jättää viemättä kirjanpitoonsa noin kymmenen prosenttia tuloistaan. Näyttää siltä, ettei se maksa tuotetuloistaan veroja eikä arvonlisäveroja.

Ampumaurheiluliitto on myöntänyt saaneensa haltuunsa X:n sopimuksen, joka on liikesalaisuus, sekä käyttävänsä sopimusta ja luovuttavansa sen eteenpäin. Ampumaurheiluliitto rikkoo näin sopimuksen salassa pidettävyyttä.

X:n menetykset ovat mittavat, sillä hän on ollut kaikkien aikojen menestynein nuori ampuja ja hänen on todistettavasti ollut mahdollista saada tulot elinkeinotoiminnalla ammuntaurheilun alalla. Kreikkalaisessa oikeuskäytännössä, jota voidaan soveltaa myös Suomessa, on olympiakilpailuun pääsemisen estämisen arvoksi määrätty 277.000 euroa. Ampumaurheiluliiton on kilpailulain 20 §:n mukaisesti korvattava X:lle tahallisesti aiheuttamansa menetykset.

Olisi kohtuutonta, jos X joutuisi pitämään kustannuksensa asian käsittelystä Kilpailuvirastossa ja oikeudenkäyntikulunsa markkinaoikeudessa vahinkonaan. Kilpailuviraston, joka on laiminlyönyt tehtävänsä, on korvattava X:lle viranomaiselle kuuluvien selvitysten tekemisestä sekä markkinointidatan ja oikeuskäytännön etsimisestä aiheutuneet kustannukset.

Lisäkirjelmät

X on 10.12.2012, 19.12.2012, 22.2.2013 ja 20.5.2013 toimittanut lisäkirjelmät sekä todennut muun ohella, että Ampumaurheiluliitto on vastaselityksen antamisen jälkeen julkaissut internetsivuillaan liittovaltuustonsa päätöksen. Kyseinen päätös ja Ampumaurheiluliiton Kilpailutoiminnan yleissäännöt ja ohjeet, KY2013 rikkovat selkeästi kilpailulakia ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Asian tutkiminen

Markkinaoikeus käsittelee ne asiat, jotka säädetään sen toimivaltaan kuuluviksi markkinaoikeuslain (1527/2001) 1 §:n 1 momentissa mainituissa laeissa. Mainitun momentin 1 kohdan mukaan markkinaoikeus käsittelee ne asiat, jotka säädetään sen toimivaltaan kuuluviksi kilpailulaissa.

Kilpailulain 42 §:n 1 momentin mukaan kilpailunrajoitusta koskeva asia tulee vireille markkinaoikeudessa kilpailulain 12 §:n 3 momentissa, 25 §:n 1 momentissa, 26 §:n 2 momentissa tai 30 §:n 2 momentissa tarkoitetulla esityksellä, 44 §:n 1 momentissa tarkoitetulla valituksella taikka 36 §:n 3 momentissa tai 45 §:n 2 momentissa tarkoitetulla hakemuksella.

Kilpailulain 44 §:n (948/2011) 1 momentin mukaan Kilpailuviraston kilpailulain nojalla antamaan päätökseen saa mainitussa lainkohdassa säädetyin poikkeuksin hakea muutosta markkinaoikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Valittaja on valituksessaan vaatinut muun ohella, että markkinaoikeus velvoittaa Suomen Ampumaurheiluliitto ry:n korvaamaan hänelle Ampumaurheiluliiton vaateista ja kilpailunrajoituksesta aiheutuneet vahingot ja tulojen menetykset. Markkinaoikeuden toimivaltaan ei kuulu vahingonkorvausvaatimusten tutkiminen. Valittajan vahingonkorvausvaatimus on siten jätettävä tutkimatta.

Valittaja on valittanut Kilpailuviraston 21.6.2012 tekemästä päätöksestä. Valituksen vuoksi käsiteltävissä kilpailunrajoitusasioissa markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu tutkia Kilpailuviraston päätöksen lainmukaisuus. Markkinaoikeudella ei ole toimivaltaa ensiasteena tutkia sellaisia väitettyjä kilpailunrajoituksia, jotka eivät ole olleet Kilpailuviraston käsiteltävinä tai joiden on väitetty tapahtuneen Kilpailuviraston valituksenalaisen päätöksen tekemisen jälkeen.

Valitus on siten jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee väitettyä SLU:n ja lajiliittojen tai lajiliittojen välistä kartellia taikka Ampumaurheiluliiton valittajan vastaselityksen antamisen jälkeen julkaisemia liittovaltuustonsa päätöstä ja Kilpailutoiminnan yleissääntöjä ja ohjeita, KY2013.

Markkinaoikeuden toimivaltaan ei myöskään kuulu, kun otetaan huomioon markkinaoikeuslain (1527/2001) 1 §:n 1 momentti, yhdistysoikeudellisten tai sopimusoikeudellisten kysymysten, kuten urheilujärjestön sääntöihin tai urheilijan kanssa solmittavaan sopimukseen sisältyvän ehdon kohtuullisuuden, mahdollisen harmaan talouden tai Ampumaurheiluliiton verotukseen liittyvien seikkojen eikä kilpailuasiassa mahdollisen liikesalaisuuden paljastamisen tutkiminen. Valitus on siten myös näiltä osin jätettävä tutkimatta.

Markkinaoikeus on valituksessa esitetyn johdosta muilta osin tutkinut, onko Kilpailuviraston menettely valittajan toimenpidepyynnön johdosta vireille tulleen asian käsittelyssä ollut virheellistä ja onko Kilpailuvirasto voinut päätöksessään mainitsemillaan perusteilla jättää kysymyksessä olevan asian tutkimatta.

Kilpailuviraston menettely

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Valittajan mukaan Kilpailuviraston päätös suosii Ampumaurheiluliittoa ja Lapuaa sekä asettaa suomalaisen elinkeinonharjoittajan eli ampujan heikompaan asemaan muiden Euroopan maiden elinkeinonharjoittajiin eli ampujiin nähden. Kilpailuvirasto ei valittajan mukaan ole ottanut asiaan hallintolaissa edellytetyllä tavalla tasapuolista kantaa.

Markkinaoikeus katsoo, ettei Kilpailuviraston, joka on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt valittajan toimenpidepyynnöstä vireille tulleen asian tutkimatta, voida näin tehdessään katsoa menetelleen hallintolain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla epätasapuolisesti. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt perusteita katsoa, että Kilpailuviraston menettely asian käsittelyssä olisi ollut epätasapuolista.

Hallintolain 10 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa ja asian vaatimassa laajuudessa avustettava toista viranomaista tämän pyynnöstä hallintotehtävän hoitamisessa sekä muutoinkin pyrittävä edistämään viranomaisten välistä yhteistyötä.

Valittajan mukaan Kilpailuvirasto ei ole toiminut hallintolain 10 §:n mukaisesti yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa.

Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole esitetty perusteita katsoa, että Kilpailuvirasto olisi valittajan toimenpidepyynnöstä vireille tulleen asian käsittelyssä menetellyt valittajan väittämin tavoin tältä osin virheellisesti.

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Valittajan mukaan Kilpailuvirasto ei ole perustellut päätöstään asianmukaisesti. Valittaja on todennut, ettei Kilpailuviraston päätöksestä ilmene, että Ampumaurheiluliitto on ollut Kilpailuvirastossa kuultavana. Päätöksessä olisi valittajan mukaan tullut tuoda esiin linjanveto ja perustelut sille, mistä Ampumaurheiluliittoa epäillään, sekä johtopäätös siitä, miten kilpailua on parannettu urheiluviihteen toimialalla, välinemarkkinoilla ja sponsorimarkkinoilla sekä mainosmarkkinoilla urheilussa, sekä se, että Ampumaurheiluliitto ei ole antanut vastauksia, joita voidaan pitää kaikilta osin relevantteina, ja näin parantanut kilpailua, kuten Kilpailuvirasto on edellyttänyt ja kirjannut pöytäkirjaan.

Markkinaoikeus katsoo, että Kilpailuviraston valituksenalaisesta päätöksestä, jolla Kilpailuvirasto on jättänyt valittajan toimenpidepyynnöstä vireille tulleen asian tutkimatta, ilmenevät hallintolain 45 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla ratkaisuun vaikuttaneet seikat ja selvitykset sekä sovelletut säännökset. Kilpailuviraston ei siten ole katsottava päätöstään perustellessaan menetelleen valittajan väittämällä tavalla virheellisesti.

Edellä lausutuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei Kilpailuvirasto ole asian käsittelyssä menetellyt valittajan väittämin tavoin virheellisesti.

Pääasiaratkaisun perustelut

Oikeusohjeet

Kilpailulain 1 §:n 1 momentin mukaan kilpailulain tarkoituksena on terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaaminen vahingollisilta kilpailunrajoituksilta. Saman pykälän 2 momentin mukaan kilpailulakia sovellettaessa on erityisesti otettava huomioon markkinoiden toimintaedellytysten ja elinkeinon harjoittamisen vapauden suojaaminen niin, että myös asiakkaat ja kuluttajat hyötyvät kilpailusta.

Kilpailulain 1 §:n 2 momenttia koskevissa lain esitöissä (HE 88/2010 vp s. 54) on muun ohella todettu, että kilpailulain säännöksiä tulkittaessa on otettava huomioon ensisijaisesti markkinaprosessin toimivuuden ja talouden tehokkuuden näkökulma. Kilpailulain kannalta elinkeinonharjoittamisen vapauden suojaaminen taas tarkoittaa sellaisten olosuhteiden luomista ja ylläpitämistä, joissa elinkeinotoiminnalla on tasapuoliset toimintaedellytykset ja luottamus siihen, että etevämmyydellä voidaan menestyä. Lain tarkoitus ei sen sijaan ole tarjota oikeussuojakeinoja yksittäisten sopimusriitojen ratkaisuun tai suojata elinkeinonharjoittajaa kilpailijan tai kauppakumppanin kohtuuttomilta tai mielivaltaisilta menettelytavoilta, ellei kysymys samalla ole menettelystä, jonka tutkiminen on tarpeen terveen ja toimivan kilpailun turvaamiseksi markkinoilla. Elinkeinonharjoittamisen vapauden suojaaminen kuuluu ensisijaisesti muun lainsäädännön kautta toteutettavaksi, ja vain välillisesti kilpailunrajoituslain alaan, jos menettelyllä on suora kytkentä kilpailun toimivuuteen yleisesti.

Kilpailulain 31 §:n (948/2011) mukaan Kilpailuvirasto selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Kilpailuvirasto ryhtyy toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi, jos se katsoo elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän rajoittavan kilpailua 5 tai 7 §:ssä taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja toimenpiteisiin ryhtyminen on tarpeen terveen ja toimivan kilpailun turvaamiseksi markkinoilla.

Kilpailulain 31 §:ää koskevissa lain esitöissä (HE 88/2010 vp s. 74) on lausuttu muun ohella, että pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi niin, että Kilpailuvirasto ryhtyy toimenpiteisiin, jos se on tarpeen terveen ja toimivan kilpailun turvaamiseksi markkinoilla. Täsmennyksen tarkoituksena on tuolloista selvemmin liittää Kilpailuviraston tehtävät ja toimintavelvollisuus lain 1 §:ssä tarkoitettuun lain tavoitteeseen. Toimenpiteistä luopumisesta ehdotetaan säädettäväksi lain 32 §:ssä.

Kilpailulain 32 §:n (948/2011) 1 momentin mukaan Kilpailuvirasto asettaa tehtävänsä tärkeysjärjestykseen. Saman pykälän 2 momentin mukaan Kilpailuvirasto jättää asian tutkimatta, jos:
1) ei voida pitää todennäköisenä, että kyseessä on 5 tai 7 §:ssä taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa tarkoitettu kielletty kilpailunrajoitus;
2) kilpailua kyseisillä markkinoilla voidaan epäillystä kilpailunrajoituksesta huolimatta pitää kokonaisuudessaan toimivana; tai
3) asiaa koskeva toimenpidepyyntö on ilmeisen perusteeton.

Kilpailulain 32 §:ää koskevissa lain esitöissä (HE 88/2010 vp s. 74 ja 75) on todettu, että Kilpailuvirasto asettaa pykälän mukaan tehtävänsä tärkeysjärjestykseen ja jättää asian tutkimatta, jos asian tutkiminen ei ole tarpeen terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaamiseksi vahingollisilta kilpailunrajoituksilta. Säännöksen tavoitteena on varmistaa, että Kilpailuvirasto käyttää toimivaltaansa niin, että 1 §:ssä ilmaistu lain tavoite toteutuu mahdollisimman hyvin. Lain tavoitteen toteutumisen kannalta on tärkeää, että Kilpailuvirasto suuntaa voimavaransa yleisen edun kannalta merkittävien kilpailunrajoitusten selvittämiseen. Säännöstä sovellettaessa ei oteta kantaa kilpailunrajoituksen hyväksyttävyyteen lain 5 tai 7 §:n taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklan kieltosäännösten nojalla. Kilpailuviraston velvollisuus asettaa tehtävänsä tärkeysjärjestykseen tai päätös tutkimatta jättämisestä eivät siis sisällä arviota epäillyn kilpailunrajoituksen lainmukaisuudesta. Kyseessä on menettelysäännös, jonka mukaan asioiden tärkeysjärjestys määräytyy niiden merkittävyyden perusteella, ja asia jätetään tutkimatta, jos sen tutkiminen ei ole tarpeen lain tavoitteiden eli terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaamiseksi.

Edellä mainituissa kilpailulain esitöissä (s. 75) on kilpailulain 32 §:n 1 momentin osalta lausuttu muun ohella, että Kilpailuviraston on suunnattava voimavaransa niin, että se puuttuu ensisijaisesti kilpailun toimivuuden, kansantalouden ja yleisen edun kannalta merkittäviin kilpailunrajoituksiin sekä kaikkein vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Pykälän 1 momentti ei ole lain kieltosäännösten sisältöä määrittävä aineellisoikeudellinen säännös, vaan se sääntelee Kilpailuviraston toimimisvelvollisuutta. Kun Kilpailuvirasto asettaa tehtäviään tärkeysjärjestykseen 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, se ottaa huomioon esimerkiksi sen, onko kysymys paljaasta tai vakavasta kilpailunrajoituksesta ja onko kyseessä sellainen periaatteellisesti merkittävä rajoitus, johon tulisi joka tapauksessa puuttua. Arviointiin vaikuttaa myös se, millaisia potentiaalisesti kilpailua rajoittavia vaikutuksia menettelyyn sisältyy, kuinka laajasti kyseinen menettelytapa on käytössä ja kuinka merkittävään taloudelliseen toimintaan tai osuuteen taloudellisesta toiminnasta rajoitus liittyy. Kilpailuvirasto arvioi lisäksi, millaisia ennalta ehkäiseviä vaikutuksia puuttumisella voidaan olettaa olevan muihin elinkeinonharjoittajiin tai toimialoihin.

Kilpailulain 32 §:n 2 momentin osalta edellä mainituissa kilpailulain esitöissä (s. 75) on todettu muun ohella, että päätöksessä ei oteta kantaa kilpailunrajoituksen hyväksyttävyyteen lain 5 tai 7 §:n taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklan kieltosäännösten perusteella. Päätös tutkimatta jättämisestä ei siten sisällä arvioita epäillyn kilpailunrajoituksen lainmukaisuudesta. Siinä todetaan vain, että asian tutkiminen ei ole tarpeen lain tavoitteiden, eli terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta. Asia voidaan jättää tutkimatta esimerkiksi silloin, jos menettelyn ei katsota olevan niin laajaa tai tuomittavaa, että sillä olisi kilpailulle haitallisia vaikutuksia. On myös mahdollista, että toimenpidepyynnössä kuvattuun ongelmaan on jo puututtu tai ongelmat johtuvat markkinoiden murrostilanteesta, eikä asiaa ole sen vuoksi syytä selvittää.

Kilpailulain 32 §:n 2 momentin 1 kohdan osalta edellä mainituissa kilpailulain esitöissä (s. 75) on lisäksi lausuttu muun ohella, että mainitun lainkohdan mukaan Kilpailuvirasto jättää asian tutkimatta, jos ei voida pitää todennäköisenä, että kyseessä on lain 5 tai 7 §:n kieltosäännöksissä tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa tarkoitettu kilpailunrajoitus. Kilpailuviraston käsiteltäväksi tulee usein tapauksia, joissa on kyse ensisijaisesti osapuolten välisestä riita-asiasta tai muusta menettelystä, joka ei kuulu kilpailunrajoituslain kieltosäännösten piiriin. Asia jätetään tutkimatta mainitun pykälän 2 momentin 1 kohdan nojalla, jos Kilpailuviraston selvityksen perusteella voidaan kohtuudella olettaa, että menettely ei kuulu kilpailulain tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kilpailusääntöjen soveltamisalaan.

Kilpailulain 32 §:n 2 momentin 3 kohdan osalta edellä mainituissa kilpailulain esitöissä (s. 75 ja 76) on lausuttu muun ohella, että toimenpidepyyntö on ilmeisen perusteeton esimerkiksi silloin, jos toimenpidepyynnön kohteena oleva asia ei kuulu Kilpailuviraston toimivaltaan tai kilpailulainsäädännön alaan tai jos toimenpidepyynnössä esitetyt seikat eivät selvästi liity kilpailun turvaamiseen.

Oikeudellinen arviointi

Valittaja on tehnyt Kilpailuvirastolle toimenpidepyynnön Suomen Ampumaurheiluliitto ry:n menettelyistä, joita valittaja on pitänyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

Kilpailuvirasto on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt asian kilpailulain 32 §:n 2 momentin 1 ja 3 kohdan nojalla tutkimatta. Kilpailuvirasto on perustellut päätöstään muun muassa sillä, että asiassa ei ole näyttänyt olevan kysymys rajoituksesta, joka kilpailulain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla vaikuttaisi markkinaprosessin toimivuuteen tai talouden tehokkuuteen, vaan pikemminkin kahden osapuolen välisestä sopimusriidasta, jotka pääsääntöisesti eivät kuulu kilpailulain mukaan ratkaistaviin asioihin. Päätöksen perusteluissa on todettu myös, että toimenpidepyynnössä ei ole Kilpailuviraston saamien tietojen valossa ollut kysymys kansantaloudellisesti merkittävästä kilpailunrajoituksesta, jolla on markkinamekanismin yleisen toimivuuden kannalta merkittävä haitallinen vaikutus tai joka on kilpailulaissa selvästi kielletty ja jollaisiin Kilpailuviraston tavoitteena on lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla puuttua.

Kilpailuvirasto on päätöksensä perusteluissa myös todennut arvioineensa urheilun sponsoritoimintaa vuonna 2004 Suomen Hiihtoliiton sopimusehdon osalta. Hiihtoliiton varainhankinnasta todettu on Kilpailuviraston arvion mukaan pätenyt myös ampumaurheilun sponsoreihin. Päätöksen perustelujen mukaan Ampumaurheiluliiton toimialarajausten ei voida katsoa estävän urheilijaa hankkimasta sponsoria itselleen, toimialarajauksen estämättä oman sponsorin näkyvyyttä on edelleen mahdollista edistää monissa kilpailuissa ja tapahtumissa ja myös sponsoreilla on Ampumaurheiluliiton menettelytapojen estämättä monipuoliset mahdollisuudet tuotteidensa mainontaan ja näkyvyyden saavuttamiseen Suomessa.

Kilpailuvirasto on asiassa saatujen tietojen perusteella katsonut, ettei terve ja toimiva taloudellinen kilpailu ole vaarantunut Ampumaurheiluliiton toiminnan vuoksi. Kilpailuvirasto on lisäksi todennut, etteivät Ampumaurheiluliiton urheilijasopimuksen mahdolliset ristiriitaisuudet lajin kansainvälisen kattojärjestön sääntöjen kanssa kuulu Kilpailuviraston tutkittavaksi.

Markkinaoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että Kilpailuvirasto on voinut arvioida, ettei terve ja toimiva taloudellinen kilpailu ole vaarantunut Ampumaurheiluliiton toiminnan vuoksi, eikä asiaa ole valituksessa esitetyn johdosta syytä arvioida toisin. Ampumaurheiluliiton urheilijasopimuksen mahdolliset ristiriitaisuudet lajin kansainvälisen kattojärjestön sääntöjen kanssa eivät Kilpailuviraston päätöksessä todetusti kuulu Kilpailuviraston tutkittavaksi. Kilpailuviraston toimivaltaan ei myöskään kuulu arvioida sitä, onko Ampumaurheiluliitto menetellyt yhdistyslain mukaisesti.

Edellä lausutun perusteella Kilpailuvirasto on voinut päätöksessään mainitsemillaan perusteilla jättää valittajan Ampumaurheiluliiton määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pitämiä menettelyjä koskevan toimenpidepyynnön johdosta vireille tulleen asian tutkimatta. Valitus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

X ei ole ilmoittanut hakeneensa asiassa oikeusapua oikeusaputoimistolta eikä ole toimittanut markkinaoikeudelle oikeusapupäätöstä. Sikäli kuin X:n on katsottava markkinaoikeudessa vaatineen oikeudenkäyntikulujensa korvaamista oikeusapulain nojalla valtion varoista, vaatimus on jätettävä markkinaoikeuden toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallintolain 64 §:n 1 momentin mukaan hallintoasiassa kukin vastaa omista kuluistaan.

X:n vaatimuksessa asian käsittelystä Kilpailuvirastossa aiheutuneista kuluista on kyse sellaisista hallinnollisessa viranomaismenettelyssä aiheutuneista kuluista, joista X:llä ei ole oikeutta saada korvausta oikeudenkäyntikuluina. Myöskään X:lle asian käsittelystä urheilun oikeusturvalautakunnassa aiheutuneet kulut eivät voi tulla korvattaviksi oikeudenkäyntikuluina markkinaoikeudessa.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että X joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa markkinaoikeudessa vahinkonaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus jättää X:n vahingonkorvausvaatimuksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta oikeusapulain nojalla tutkimatta.

Markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta siltä osin kuin se koskee väitettyä Suomen liikunta ja urheilu ry:n ja lajiliittojen tai lajiliittojen välistä kartellia, Suomen Ampumaurheiluliitto ry:n valittajan vastaselityksen antamisen jälkeen julkaisemia liittovaltuustonsa päätöstä ja Kilpailutoiminnan yleissääntöjä ja ohjeita, KY2013, yhdistysoikeudellisia tai sopimusoikeudellisia kysymyksiä, kuten urheilujärjestön sääntöihin tai urheilijan kanssa solmittavaan sopimukseen sisältyvän ehdon kohtuullisuutta, mahdolliseen harmaaseen talouteen tai Suomen Ampumaurheiluliitto ry:n verotukseen liittyviä seikkoja tai mahdollista liikesalaisuuden paljastamista.

Markkinaoikeus hylkää valituksen muilta osin.

MUUTOKSENHAKU

Kilpailulain 44 §:n 2 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Kimmo Mikkola, markkinaoikeustuomarit Maarit Lindroos-Kokkonen ja Sami Rautiainen sekä asiantuntijajäsen Antti Aine.

HUOMAA

Asiasta on valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 16.9.2015 taltionumero 2445.