MAO:482/15
ASIAN TAUSTA
Energiavirasto on valituksenalaisella päätöksellään sähkömarkkinalain (386/1995) 3 §:n 8 kohdan, 4, 9, 10, 14, 16 ja 38 c §:n nojalla vahvistanut Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n sähköverkkotoiminnan toisen valvontajakson 1.1.2008–31.12.2011 toteutuneen oikaistun tuloksen, kohtuullisen tuoton ja toisen valvontajakson kertyneen tuoton ylijäämän sekä sille lisättävän koron ja kolmannelle valvontajaksolle siirtyvän alijäämän.
Valituksenalaisen päätöksen mukaan Energiavirasto laskee toisen valvontajakson eri vuosina 2008, 2009, 2010 ja 2011 kertyneet toteutuneet oikaistut tulokset yhteen ja vähentää summasta vastaavien vuosien kohtuullisten tuottojen summan. Kohtuullinen tuotto määritetään vuosille 2008, 2009, 2010 ja 2011 valvontajaksoa koskevassa vahvistuspäätöksessä (dnro 494/424/2007) vahvistettuja periaatteita ja menetelmiä noudattaen.
Valituksenalaisessa päätöksessä on vielä todettu, että vahvistaessaan asianosaisen verkkotoiminnan toteutuneen oikaistun tuloksen ja kohtuullisen tuoton vuosina 2008–2011, Energiavirasto ottaa ensimmäiseltä valvontajaksolta vahvistetun asianosaiselle kertyneen tuoton yli- tai alijäämän huomioon seuraavalla tavalla. Mikäli asianosaiselle on kertynyt ensimmäiseltä valvontajaksolta ylijäämää, lisätään tämä ylijäämä (positiivinen luku) verkonhaltijan toiselta valvontajaksolta kertyneeseen alijäämään (negatiivinen luku). Mikäli taas asianosaiselle on kertynyt ensimmäiseltä valvontajaksolta alijäämää, lisätään tämä alijäämä (negatiivinen luku) verkonhaltijan toiselta valvontajaksolta kertyneeseen ylijäämään (positiivinen luku). Mikäli asianosaisen verkkotoiminnan tuoton ylijäämä vuosilta 2008–2011 alittaa ensimmäiseltä valvontajaksolta kertyneen tuoton alijäämän, otetaan kuitenkin huomioon enintään toisen valvontajakson ylijäämää vastaava määrä ensimmäiseltä valvontajaksolta kertyneestä alijäämästä. Mikäli verkonhaltijalle on kertynyt alijäämää sekä ensimmäiseltä että toiselta valvontajaksolta, ei ensimmäisen valvontajakson alijäämää oteta enää huomioon toisen valvontajakson valvontapäätöksessä. Mikäli verkonhaltijalle on kertynyt ylijäämää sähkömarkkinalain vastaisesti sekä ensimmäiseltä että toiselta valvontajaksolta, tulee Energiavirasto erillisellä päätöksellä velvoittamaan kyseisen verkonhaltijan korjaamaan menettelynsä ensimmäisen valvontajakson ylijäämän palauttamisesta sähkömarkkinalain mukaiseksi.
Energiavirasto on lausunut päätöksensä perusteluina siltä osin kuin markkinaoikeudessa on kysymys seuraavaa.
"Sähköverkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon määrittäminen – kantaverkon käyttöoikeuskentät
Energiavirasto toteaa, että kantaverkon käyttöoikeuskenttien osalta kysymys on sähköverkkotoiminnasta, johon verkonhaltijalla on yksinoikeus ja johon kohdistuvat verkonhaltijan yleiset oikeudet ja velvoitteet. Kantaverkon käyttöoikeuskenttien sisällyttäminen verkon rakennetietoihin on siten sinänsä sähkömarkkinalain mukaista.
Energiavirasto katsoo, ettei sähkömarkkinalain 10 §:n ja 14 §:n kohtuullisen hinnoittelun vaatimus huomioon ottaen samaa verkonosaa voida kuitenkaan sisällyttää useamman kuin yhden verkonhaltijan verkon rakennetietoihin. Kantaverkon käyttöoikeuskentät kuuluvat kantaverkonhaltijan sähkömarkkinalain 9 §:n ja 16 §:n mukaisen kehittämisvelvollisuuden piiriin. Virasto huomauttaa, etteivät verkonhaltijat voi sopimusjärjestelyin muuttaa sitä, mitkä verkonosat kuuluvat sen sähkömarkkinalain mukaisen säännellyn sähköverkkotoiminnan piiriin.
Kantaverkon käyttöoikeuskenttiä ei ole tullut eikä tule sisällyttää jakeluverkonhaltijan tai suurjännitteisen jakeluverkonhaltijan verkon rakennetietoihin. Jakeluverkonhaltijan tai alueverkonhaltijan edellä mainituista kantaverkon käyttöoikeuskentistä aktivoidut maksut käsitellään kuten pysyvien vastaavien muut oikaisut tasearvoonsa.
[– –]
Vuoden aikana valmistuneet verkkoinvestoinnit
Vantaan Energia Sähköverkot Oy on lausunnossaan vaatinut selvityksessään 22.5.2012 eriteltyjä vuoden aikana valmistuneita sähköverkkoinvestointeja huomioitavaksi yhtiön hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa muina pysyvinä vastaavina vuosina 2008–2011.
Vantaan Energia Sähköverkot Oy on selvityksessään ilmoittanut sähköverkkotoiminnan aineellisiin hyödykkeisiin sisältyviä eriä sekä näiden poistoja selvityksen kohdissa 2.2.3, 3.2.3, 4.2.3 ja 5.2.3 sekä 2.1.1, 3.1.1, 4.1.2 ja 5.1.2. Lisäksi Energiaviraston selvityksenne johdosta suorittamalla käynnillä 14.8.2012 Vantaa Energia Sähköverkot Oy on selvittänyt näiden kyseisten kohtien tasearvojen ja poistojen olevan verkko-omaisuuteensa kuuluvien komponenttien tilinpäätösperusteisia tasearvoja ja poistoja. Vantaan Energia Sähköverkot Oy on myös 14.8.2012 ilmoittanut, että kyseiset erät sisältyvät yhtiön eriytetyssä tilinpäätöksissä luonteensa mukaisesti sähköverkkotoiminnan aineellisten hyödykkeiden tasearvoon ja poistoihin. Kuten Energiamarkkinavirasto on ilmoittanut suorittamallaan käynnillä 14.8.2012 ja käynniltä laaditussa muistiossa, Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n pyytämät edellä mainitut korjaukset eivät ole lainvoimaisen vahvistuspäätöksen (dnro 494/424/2007) mukaisia. Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n laskelmilla 2008–2011 kyseiset erät huomioidaan jälleenhankinta-arvossa ja vastaavasti jälleenhankinta-arvosta määritellyissä laskennallisissa tasapoistoissa vahvistuspäätöksen mukaisesti.
[– –]
Koron laskenta
Sähkömarkkinalain 38 c §:n mukaan, jos verkkotoiminnan tuotto on ylittänyt päätöksen kohteena olevan valvontajakson kuluessa kohtuullisen tuoton määrän vähintään 5 prosentilla, on alennettavaan määrään lisättävä korko, joka lasketaan koko alennettavalle määrälle vuotuisena korkona päättyneen valvontajakson ajalta kyseistä valvontajaksoa koskevan vahvistuspäätöksen mukaisesti määritetyn oman pääoman koron keskiarvon mukaan. Hallituksen esityksen (127/2004) 38 c pykälän yksityiskohtaisten perustelujen mukaan Energiaviraston valvontajakson päätyttyä antamassa päätöksessä arvioidaan, onko verkonhaltijan noudattama hinnoittelu ollut valvontajakson aikana kokonaisuudessaan säännösten ja vahvistuspäätöksen mukaista. Vaatimus, jonka mukaan ensimmäisen kauden alijäämä pitäisi huomioida ennen koron laskentaa, ei perustu sähkömarkkinalakiin. Valvontapäätösten koronlaskennan osalta on sovellettu menetelmää, jossa valvontajakson yli- ja alijäämän määrittely suoritetaan itsenäisesti ilman edellisen jakson siirtyneen yli- tai alijäämän netottamista. Sähkömarkkinalain 38 c pykälästä ja sen perusteluista käy ilmi, että hinnoittelun kohtuullisuuden arviointi koskee vain ko. valvontajaksoa.
Vaadittu menetelmä tarkoittaisi käytännössä yhtiöiden asettamista epätasa-arvoiseen asemaan, kun koronlaskenta ylijäämälle olisi riippuvainen yhtiön ensimmäisen valvontajakson hinnoittelun kohtuullisuudesta. Ensimmäisellä valvontajaksolla ylijäämäiset verkonhaltijat maksaisivat jatkossa aina ylijäämistään koron, kun taas ensimmäisellä valvontajaksolla alijäämäiset eivät. Lisäksi vaadittu menettely tarkoittaisi käytännössä ali- ja ylijäämien siirtymistä yli seuraavan valvontajakson sekä korkoa korolle -laskentaa. Energiamarkkinoiden kohtuullisuusvalvontaa uudistava työryhmä on raportissaan (13/2003) sivulla 84 todennut, että koronlaskentamenetelmässä tulisi kiinnittää huomiota korkoseuraamusten symmetrisyyteen eli siihen, onko korko yhtäläinen ylituotolle ja alituotolle, koron määrittämistapaan ja menettelytapojen yksinkertaisuuteen. Näiden perusteiden nojalla Energiavirasto ei muuta koronlaskentamenettelyä vaaditulla tavalla."
Päätöstä on ollut noudatettava muutoksenhausta huolimatta.
Merkitään, että Energiaviraston nimi on ennen sen 1.1.2014 tapahtunutta nimenmuutosta ollut Energiamarkkinavirasto, josta käytetään jäljempänä myös nimitystä Energiavirasto tai virasto.
ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA
Valitus
Vaatimukset
Vantaan Energia Sähköverkot Oy (jäljempänä myös Vantaan Energia tai valittaja) on vaatinut ensisijaisesti, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja palauttaa asian Energiaviraston käsiteltäväksi sekä velvoittaa Energiaviraston muuttamaan valituksenalaista päätöstä seuraavasti.
1. yhtiön käytössä olevat ja sen rahoittamat kantaverkon käyttöoikeuskentät otetaan huomioon verkon rakennetiedoissa jälleenhankinta-arvoa ja nykykäyttöarvoa laskettaessa;
2. yhtiön vuoden aikana rakennetut ja valmistuneet sähköverkon hyödykkeisiin kirjatut sähköverkkoinvestoinnit otetaan huomioon yhtiön hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa kirjanpitoarvossaan ja niiden osalta sallitaan kirjanpitoon perustuva suunnitelman mukainen poisto;
3. toisen valvontajakson verkkotoiminnasta kertynyt ylijäämä ja korkoseuraamus lasketaan vahvistuspäätöksessä ilmoitetulla tavalla ottaen huomioon ensimmäiseltä valvontajaksolta kertynyt verkkotoiminnan alijäämä.
Vantaan Energia Sähköverkot Oy on vaatinut toissijaisesti, että markkinaoikeus muuttaa valituksenalaista päätöstä ensisijaisesti vaadituin tavoin.
Lisäksi Vantaan Energia Sähköverkot Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Energiaviraston korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 21.821,50 eurolla viivästyskorkoineen.
Perusteet
Valituksenalainen päätös on sähkömarkkinalain, vahvistuspäätöksen ja hallinto-oikeudellisen luottamuksensuojan periaatteen vastainen. Energiavirasto on sulkenut virheellisesti pois Vantaan Energian verkon rakennetiedoista yhtiön käytössä olevat ja sen rahoittamat kantaverkon käyttöoikeuskentät. Energiavirasto ei ole hyväksynyt Vantaan Energian vuoden aikana valmistuneita sähköverkkoinvestointeja otettavaksi huomioon yhtiön hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa kirjanpitoarvossaan ja suunnitelman mukaisine poistoineen. Toisen valvontajakson ylijäämää ja korkoseuraamusta laskettaessa ei ole otettu huomioon vahvistuspäätöksessä ilmoitetulla tavalla ensimmäisen valvontajakson alijäämää.
Perustelut
Sovellettava laki
Energiavirasto on soveltanut 1.9.2013 voimaan tulleella uudella sähkömarkkinalailla (588/2013) kumotun vanhan sähkömarkkinalain (386/1995) säännöksiä. Energiaviraston päätöksestä valvontajakson päätyttyä säädetään 1.9.2013 voimaan tulleen sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain (590/2013, jäljempänä valvontalaki) 14 §:ssä. Valvontalaki ei kuitenkaan sisällä sellaista siirtymäsäännöstä, jonka perusteella lain 14 § ei soveltuisi valvontapäätökseen, joka koskee ennen valvontalain ja uuden sähkömarkkinalain voimaantuloa päättynyttä valvontajaksoa.
Sovellettavaksi mahdollisesti tulevat uuden sähkömarkkinalain ja valvontalain säännökset ovat käytännössä pitkälti samansisältöisiä kuin vanhan sähkömarkkinalain säännökset, joten sovellettavan lain valinnalla ei ole tässä asiassa suurta merkitystä.
Kantaverkon käyttöoikeuskentät
Vantaan Energialla on käyttöoikeus eräisiin kantaverkon käyttöoikeuskenttiin, ja se kantaa tosiasiallisen taloudellisen vastuun kenttien investointien rahoittamisesta. Investoinneiksi katsottavat kustannukset kirjataan kirjanpidossa Vantaan Energian taseeseen sähköverkko-omaisuuteen. Näitä eriä käsitellään Vantaan Energian kirjanpidossa samalla tavalla kuin muitakin sen sähköverkkokomponentteihin liittyviä eriä.
Energiaviraston päätös perustuu virheelliseen sähkömarkkinalain ja vahvistuspäätöksen tulkintaan. Kohtuullista tuottoa ei ole sähkömarkkinalaissa tai sen perusteluissa kytketty pelkästään kehittämisvelvollisuuteen, vaan nimenomaan "verkon kehittämisvelvollisuudesta aiheutuviin investointeihin ja niiden rahoittamiseen".
Kyseiset kantaverkon käyttöoikeuskentät on rakennettu yksinomaan Vantaan Energiaa varten, ja ne ovat sen tosiasiallisessa käytössä eivätkä ne kuulu kantaverkkoon. Käyttöoikeuskenttiä koskevat sopimukset ovat pitkäaikaisia, ja ne ovat tulleet voimaan jo ennen sähkömarkkinalain mukaisen taloudellisen sääntelyn alkamista. Kysymys ei ole siitä, että verkonhaltijat sopimusjärjestelyin pyrkisivät muuttamaan sitä, mitkä verkonosat kuuluvat yhtiön säännellyn verkkotoiminnan piiriin.
Jotta Energiaviraston esittämä kenttien sisällyttäminen kahden verkonhaltijan verkon rakennetietoihin voidaan välttää, kentät voidaan poistaa kantaverkkoyhtiön verkon rakennetiedoista. On tasapuolisuusperiaatteen vastaista, että kantaverkkoyhtiö saa tuottoa Vantaan Energian tekemistä investoinneista.
Vuoden aikana rakennetut ja valmistuneet sähköverkkoinvestoinnit
Vantaan Energia on aikaisemmin ymmärtänyt Energiaviraston vahvistuspäätösten sisällön siten, että esimerkiksi sähköverkkotoiminnan kannalta välttämättömät varamuuntajat ja muut varalla olevat verkkokomponentit kuuluvat verkkokomponenttien määrätietoihin verkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa laskettaessa. Vantaan Energia on ilmoittanut muun muassa varastossa olevat jakelumuuntajat verkon komponenttimääriin.
Syksyllä 2011 Energiavirasto on tehnyt toisen valvontajakson verkon rakennetietojen tarkastuksia ja puuttunut Vantaan Energian osalta edellä mainittuun asiaan. Vantaan Energian ja Energiaviraston välillä on tuolloin käyty keskusteluja siitä, mitä komponentteja verkon jälleenhankinta-arvoon ja siten nykykäyttöarvoon voidaan sisällyttää. Energiavirasto on ilmoittanut, että useat Vantaan Energian sähköverkkokomponentit eivät ole tosiasiallisessa käytössä. Energiavirasto on edellyttänyt näiden komponenttien poistamista verkonarvosta, muun muassa osan sähköasematonteista ja varastomuuntajat. Energiavirasto on ilmoittanut, että ne sähköverkkokomponentit, joita ei ole voitu ilmoittaa verkonarvossa, otetaan kuitenkin huomioon taloudellisessa valvonnassa kirjanpitoarvossaan ja suunnitelman mukaisten poistojen mukaisesti.
Vantaan Energian kanssa käymiensä keskustelujen ollessa edelleen kesken Energiavirasto on julkaissut 23.11.2011 kolmannen valvontajakson lopulliset valvontamenetelmät. Kyseisissä valvontamenetelmissä todetaan seuraavaa:
"Vastaavasti sellaiset sähköverkon hyödykkeisiin kirjatut erät, joita ei oteta huomioon sähköverkon nyky- tai jälleenhankinta-arvon laskennassa, tulee ilmoittaa tilinpäätöksen liitetietona. Nämä erät otetaan huomioon kirjanpitoarvossaan ja kohtuullisena poistotasona sallitaan kirjanpitoon perustuva suunnitelman mukainen poisto."
Samaan aikaan käytyjen keskustelujen yhteydessä Energiavirasto on ilmoittanut, että yllä lainattu täsmennys koskee myös toista valvontajaksoa (2008–2011). Energiavirasto on todennut saman myös markkinaoikeudelle asioissa 421–495/11/E1 toimittamassaan 30.3.2012 päivätyssä lausunnossaan seuraavasti:
"Jo ensimmäisestä valvontajaksosta (2005–2007) lähtien Virastolla on ollut sama linja toisin kuin valituksessa annetaan ymmärtää. Tällöinkin vain tosiasiallisessa käytössä olevat verkkoon asennetut verkkokomponentit on saanut merkitä sähköverkon jälleenhankinta-arvoon. Kolmannen valvontajakson vahvistuspäätöksiin on täsmennetty asiaa, jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin ja verkonhaltijoille kiusallisilta verkonarvoon tehtäviltä jälkikäteisiltä muutoksilta vältyttäisiin verkonrakennetietojen tarkastusten yhteydessä. [– – ] Yhteenvetona voisi todeta, että varastokomponenteille saa valvontamenetelmissä kohtuullisen tuoton kirjanpitoarvon mukaan, jos ne merkitsee tilinpäätöstietoihin. Jälleenhankinta-arvoon lasketaan mukaan vain sähköverkkoon tosiasialliseen käyttöön asennetut verkkokomponentit, niin kuin tähänkin mennessä ensimmäisellä ja toisella valvontajaksolta on tehty."
Energiavirasto on ilmaissut edellä todetun myös markkinaoikeudelle toimittamassaan edellä mainittuja asioita koskevassa lisälausumassaan (31.8.2012) seuraavasti:
"Kolmannen valvontajakson käytäntö sitoutuneen pääoman arvostuksesta ei poikkea aikaisemmista valvontajaksoista. Ne komponentit, jotka ovat käytössä ja löytyvät Energiamarkkinaviraston yksikköhintaluettelosta, voi merkitä niiden määritelmien ja ohjeistuksien mukaan verkonrakennetietoihin. Tällöin niille on mahdollista saada kohtuullinen tuotto teknistaloudellisen pitoajan ja keski-ikätiedon perusteella. Vastaavasti sellaiset sähköverkon hyödykkeisiin kirjatut erät, joita ei oteta huomioon sähköverkon nyky- tai jälleenhankinta-arvon laskennassa eli joita ei merkitä verkonrakennetietoihin, tulee ilmoittaa tilinpäätöksen liitetietona. Nämä erät otetaan huomioon kirjanpitoarvossaan ja kohtuullisena poistotasona sallitaan kirjanpitoon perustuva suunnitelman mukainen poisto. [– –] Kaikelle verkkopääomalle on mahdollista yllä kuvatun mukaisesti saada kohtuullinen tuotto. Eli tapauksessa, jossa verkonhaltija on hankkinut varakomponentteja, verkonhaltijalle sallitaan kohtuullinen tuotto ensin kirjanpitoarvon mukaan ja mikäli komponentti otetaan sähköverkon käyttöön, kohtuullinen tuotto sallitaan Energiamarkkinaviraston yksikköhintojen sekä teknistaloudellisten pitoaikojen ja keski-ikätiedon perusteella."
Energiaviraston ohjeistuksen mukaan varalla olevat muuntajat ja muut komponentit otetaan verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton valvonnassa huomioon kirjanpitoarvossaan ja kohtuullisena poistotasona sallitaan kirjanpitoon perustuva suunnitelman mukainen poisto. Koska sähköverkon nyky- tai jälleenhankinta-arvon laskennassa otetaan huomioon vain vuoden alun tilanne, ovat myös vuoden aikana rakennetut ja valmistuneet sähköverkon osat tällaisia eriä. Energiaviraston ohjeistuksen mukaisesti Vantaan Energia on ilmoittanut vuoden aikana valmistuneet sähköverkon osat tilinpäätöksensä liitetietona ja ilmoittanut ne selvityksessään kunkin vuoden osalta kirjanpitoarvossaan ja kirjanpidon mukaisine poistoineen. Yhtiön tilintarkastajat ovat hyväksyneet kyseisen selvityksen.
Valituksenalaisessa päätöksessään Energiavirasto on todennut aikaisemmasta nimenomaisesta Vantaan Energialle antamastaan ohjeistuksesta, markkinaoikeudelle asioissa 421–495/11/E1 toimittamistaan lausunnoista sekä kolmannen valvontajakson vahvistuspäätökseen kirjatusta, aikaisempaan käytäntöön perustuvasta ohjeesta poiketen, että Vantaan Energian vaatimus ei ole lainvoimaisen vahvistuspäätöksen mukainen.
Vuoden aikana rakennetut ja valmistuneet verkonosat eivät ole valmistumisvuotenaan mukana verkonarvon laskennassa, eivätkä ne ole valmistumisvuotenaan mukana myöskään tasearvoisina. Suuri osa verkon rakentamisesta alkaa ja päättyy saman kalenterivuoden aikana, joten ne eivät myöskään koskaan päädy osaksi keskeneräisiä hankintoja. Vuoden aikana rakennetuille ja valmistuneille verkon osille ei valituksenalaisessa valvontapäätöksessä omaksutun tulkinnan mukaan saada mitään tuottoa.
Ongelmaa lisää vielä se, että Energiavirasto on 5.12.2013 lähettänyt verkonhaltijoille sähköpostiviestin, jossa se on ilmoittanut aikaisemmasta alalla vallinneesta tulkinnasta ja vahvistuspäätöksestä poikkeavan käsityksensä siitä, minkä ikäisenä sähköverkon komponentit olisi ilmoitettava valvontatiedoissa ilmoitettaessa komponentteja ensimmäisen kerran valvontatietoihin.
Jos verkonhaltija hankkii vuoden aikana varalle jakelumuuntajan, jonka se varastoi, verkonhaltija saa tälle varamuuntajalle kirjanpitoarvon ja suunnitelman mukaisten poistojen perusteella tuottoa jo hankintavuodelta. Jos verkonhaltija hankkii vuoden aikana jakelumuuntajan, jonka se asentaa välittömästi sähköverkkoon, valituksenalaisen valvontapäätöksen mukaan jakeluverkonhaltija ei saa tälle muuntajalle valmistumisvuoden osalta edes kirjanpitoarvon ja suunnitelman mukaisten poistojen mukaista tuottoa. Kyseinen muuntaja kirjataan verkkotietoihin vasta valmistumisvuotta seuraavan vuoden maaliskuussa vuoden alun tilanteen mukaisesti. Verkonhaltija ei siten saa kyseiselle komponentille mitään tuottoa valmistumisvuodelta.
Ylijäämän ja koron laskenta
Valvontalain 14 §:n mukaan, jos verkkotoiminnan tuotto on ylittänyt päätöksen kohteena olevan valvontajakson kuluessa kohtuullisen tuoton määrän vähintään 5 prosentilla, on alennettavaan määrään lisättävä korko, joka lasketaan koko alennettavalle määrälle.
Alennettava määrä on lain mukaan laskettava ottaen huomioon myös edellisen valvontajakson yli- tai alijäämä. Lain nimenomaisen sanamuodon mukaan korko on laskettava vasta sen jälkeen, kun on ensin otettu huomioon edellisen valvontajakson ali- tai ylijäämä.
Valvontalain 14 §:ssä ja samansisältöisen vanhan sähkömarkkinalain 38 c §:ssä tarkoitettu "alennettava määrä" sekä lain perusteluissa (HE 20/2013 vp ja HE 127/2004 vp) käytetty termi "palautettava määrä" tarkoittavat toiselta valvontajaksolta kertynyttä ylijäämää, jonka laskennassa on jo otettu huomioon mahdollinen ensimmäiseltä valvontajaksolta kertynyt alijäämä.
Valituksenalaisen päätöksen perusteena olevassa vahvistuspäätöksessä on ilmoitettu, miten toisen valvontajakson yli- tai alijäämän laskennassa on otettava huomioon ensimmäisen valvontajakson yli- tai alijäämä. Vahvistuspäätöksen mukaan vasta edellisen valvontajakson yli- tai alijäämän huomioon ottamisen jälkeen lopputuloksena saadaan se, kuinka paljon verkonhaltijan verkkotoiminnasta on kertynyt toisen valvontajakson ajalta tuoton yli- tai alijäämää yhteisöverojen jälkeen.
Valituksenalaisessa päätöksessään Energiavirasto on esittänyt vastoin valvontalain 14 §:n ja kumotun sähkömarkkinalain 38 c §:n nimenomaista sanamuotoa ja sovellettavan lainvoimaisen vahvistuspäätöksen sisältöä, että vaatimus, jonka mukaan ensimmäisen kauden alijäämä pitäisi huomioida ennen koron laskentaa, ei perustuisi lakiin. Summa, jolle Energiavirasto on laskenut korkoa, ei ole sama kuin laissa tarkoitettu "alennettava määrä".
Toisen valvontajakson ylijäämän laskenta riippuu lain ja vahvistuspäätöksen nimenomaisen sisällön ja tarkoituksen mukaan ensimmäisen valvontajakson hinnoittelun kohtuullisuudesta.
Valvontamallin mukaan valvontajakson yli- tai alijäämä tasoitetaan kaikille asiakkaille toteutettavana hinnanalennuksena tai -korotuksena seuraavan valvontajakson aikana. Kysymys on valvontamallin ominaisuudesta, joka ei ole alennuksen tai koron osalta asettanut yhtiöitä epätasa-arvoiseen asemaan.
Jos yhtiö on ollut ensimmäisellä valvontajaksolla ylijäämäinen, sen on tullut alentaa siirtopalvelumaksujaan toisella valvontajaksolla ylijäämän verran lisättynä mahdollisilla koroilla. Jos yhtiö on ollut ensimmäisellä valvontajaksolla alijäämäinen, sillä on ollut oikeus nostaa toisella valvontajaksolla maksujaan siten, että se "kuittaa" ensimmäisen valvontajakson alijäämän. Jos vielä tämän alijäämän kuittauksen jälkeen yhtiö on toisella valvontajaksolla ylijäämäinen, ja jos laissa oleva viiden prosentin raja ylittyy, sen on alennettava kolmannella valvontajaksolla siirtopalvelumaksujaan ylijäämällä lisättynä tälle "alennettavalle määrälle" laskettavalla korolla.
Vastoin Energiaviraston esittämää, menettely ei tarkoita ali- tai ylijäämien siirtymistä yli seuraavan valvontajakson eikä korkoa korolle -laskentaa. Viraston omaksuma malli johtaa valvontamenetelmän perusperiaatteen vastaiseen tilanteeseen.
Energiaviraston lausunto
Vaatimukset
Energiavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Perusteet
Valituksessa ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden perusteella valituksenalainen päätös tulisi kumota. Vantaan Energia on tulkinnut sähkömarkkinalain mukaista ennakollisen valvonnan järjestelmää virheellisesti ja sähkömarkkinalain säännöksiä lain sanamuodon, lainsäätäjän tarkoituksen sekä vakiintuneen hallinto-oikeudellisen doktriinin vastaisella tavalla.
Virastolla on mahdollista käyttää kansallisena sääntelyviranomaisena harkintavaltaa sen suhteen, miten käyttöoikeuskenttien ilmoittaminen verkonrakennetietoihin, vuoden aikana valmistuneiden sähköverkkoinvestointien ja ylijäämän korkoseuraamuksen käsittely valvontamenetelmissä toteutetaan siten, että erityisvalvonnan tavoitteet toteutuvat verkonhaltijoiden, asiakkaiden ja sähköverkkotoiminnan ja sen erityisvalvonnan toimivuuden kannalta.
Vantaa Energia ei ole osoittanut vaatimustensa olevan toisen valvontajakson vahvistuspäätöksen menetelmien ja periaatteiden mukaisia.
Valituksenalainen päätös on lain, sen esitöiden ja vahvistuspäätöksen periaatteiden mukainen.
Perustelut
Yleistä
Vantaan Energian vaatimukset perustuvat lähinnä virheelliseen käsitykseen valvontapäätöksen merkityksestä. Vaatimukset tarkoittavat käytännössä menetelmämuutoksia, joita ei voida vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toteuttaa valvontapäätöksellä. Vantaan Energian vaatimukset merkitsisivät sille räätälöityjä valvontamenetelmiä. Vaatimusten hyväksyminen romuttaisi menetelmien ennakoitavuuden ja ennakollisen valvonnan periaatteen sekä johtaisi sähköverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnan järjestelmän kannalta ei-toivottavaan lopputulokseen. Käytännössä valittajalle vaatimusten mukaan muutettavat menetelmät erkaannuttaisivat valvontapäätöksen vahvistuspäätöksen menetelmistä, mikä olisi ristiriitaista lain tavoitteiden valossa. Ennakollisella valvonnalla turvataan osaltaan myös sähkönkäyttäjien mahdollisuuksia ennakoida verkonhaltijoiden kohtuullisen tuoton tasoa tulevalla valvontajaksolla ja tätä kautta myös viime kädessä siirtohintojen korottamismahdollisuutta.
Sähkömarkkinalaki ja valvontalaki mahdollistavat jo hallintoprosessissa poikkeuksellisen laajan muutoksenhakumahdollisuuden lainvoimaiseen vahvistuspäätökseen myös kesken valvontajakson. Vantaan Energian oikeusturva ei edellytä, että valvontapäätöksellä tulisi mahdollistaa vahvistuspäätöksessä vahvistettujen periaatteiden ja menetelmien muuttaminen.
Kantaverkon käyttöoikeuskentät
Vahvistuspäätöksen menetelmien ja periaatteiden mukaan verkonhaltija saa ilmoittaa verkonrakennetietoihin vain niitä verkkokomponentteja, jotka ovat verkonhaltijan omistuksessa tai joita verkonhaltija vuokraa. Verkonrakennetietoihin ilmoitettavan verkkokomponentin tulee myös olla tosiasiallisesti käytössä. Samaa komponenttia ei voi omistaa tai vuokrata tai käyttää tosiasiallisesti useampi toimija koko komponentin osalta täysimääräisenä. Verkonhaltijat voivat omistaa osia verkkokomponentista, jolloin sen määrä ilmoitetaan desimaaleina omistussuhteen mukaan verkon rakennetietoihin. Verkkokomponentille ei sallita tuottoa moneen kertaan.
Vantaan Energian vaatimuksessa on kysymys siitä, kumpi – kantaverkonhaltija vai Vantaan Energia – saa ilmoittaa kyseiset käyttöoikeuskentät verkon rakennetietoihin. On selvää, että kantaverkonhaltija omistaa mainitut käyttöoikeuskentät, ja se on myös ilmoittanut kentät verkonrakennetiedoissaan.
Kantaverkon käyttöoikeuskentät kuuluvat kantaverkonhaltijan sähkömarkkinalain (386/1995) 9 ja 16 §:n mukaisen kehittämisvelvollisuuden piiriin. Verkonhaltijat eivät voi sopimusjärjestelyin muuttaa sitä, mitkä verkonosat kuuluvat sen sähkömarkkinalain mukaisen säännellyn sähköverkkotoiminnan piiriin.
Kantaverkon käyttöoikeuskenttiä ei ole tullut eikä tule sisällyttää jakeluverkonhaltijan tai suurjännitteisen jakeluverkonhaltijan verkon rakennetietoihin. Jakeluverkonhaltijan tai alueverkonhaltijan edellä mainituista kantaverkon käyttöoikeuskentistä aktivoidut maksut käsitellään kuten pysyvien vastaavien muut oikaisut tasearvoonsa.
Kyseisille käyttöoikeuskentille on jo laskettu kohtuullinen tuotto ja tasapoisto kantaverkonhaltijalle sen ilmoittamien rakennetietojen perusteella. Kantaverkonhaltijalla on oikeus ilmoittaa nämä kentät, koska ne ovat sen omistuksessa. Lisäksi kentät ovat osa kantaverkkoa, johon liittyvät velvollisuudet kyseisen verkon osan osalta kuuluvat sähkömarkkinalain mukaan vain kantaverkonhaltijalle eikä Vantaan Energialle. Kantaverkonhaltija ei voi vapautua kyseisestä vastuusta siirtämällä sitä toiselle toimijalle. Tilannetta voidaan verrata esimerkiksi verkonhaltijan ja urakoitsijan tekemiin kunnossapitotöihin. Vaikka urakoitsija tekee kunnossapitotöitä, sähkömarkkinalain mukaiset velvoitteet koskevat vain verkonhaltijaa.
Vantaan Energian vaatimukset johtavat kestämättömään tilanteeseen, koska tällöin samalle komponentille sallittaisiin kohtuullinen tuotto ja jälleenrakentamiseen tarkoitettu jälleenhankinta-arvosta laskettu tasapoisto useaan kertaan. Tämä johtaisi siihen, että verkonhaltijoiden kannattaisi tehdä ristiin mahdollisimman paljon käyttöoikeussopimuksia. Useampi verkonhaltija voisi tällöin ilmoittaa saman komponentin ja saada sille tuoton. Koko Suomen tasolla verkonarvo olisi käyttöoikeuskenttien osalta moninkertainen oikeaan määrään nähden. Näin ollen sähköverkkoon sitoutunut pääoma olisi todellista tilannetta monta kertaa suurempi ja asiakkailla maksatettaisiin yhdestä komponentista aiheutuneet kustannukset moneen kertaan.
Toisella valvontajaksolla virasto on hyväksynyt kohtuullisen tuoton laskelmalla oikaistuun taseeseen tasearvossaan arvostettaviin muihin pysyviin vastaaviin käyttöoikeuskenttien aktivoidun tasearvon niille verkonhaltijoille, joilla taseeseen aktivoitua hankintamenoa on ollut osoittaa. Vantaan Energia on 26.7.2013 päivätyssä vastauksessaan viraston 18.6.2013 päivättyyn valvontakirjeeseen ilmoittanut, ettei se ole aktivoinut kantaverkon käyttöoikeuskenttiin liittyviä maksuja.
Vuoden aikana rakennetut ja valmistuneet sähköverkkoinvestoinnit
Vaatimus vuoden aikana valmistuneiden sähköverkkoinvestointien kirjanpitoarvojen huomioon ottamisesta yhtiön verkko-omaisuudessa ja siten kohtuullisen tuoton laskennassa on toisen valvontajakson vahvistuspäätöksen menetelmien vastaista.
Vantaan Energian sähköverkkoon tehdyt investoinnit on valvontapäätöksessä otettu huomioon toisen valvontajakson vahvistuspäätöksen menetelmien mukaisesti. Kyseisten menetelmien mukaan investoinnin ollessa keskeneräinen, se on otettu huomioon kirjanpitoarvossaan keskeneräisenä hankintana kunkin vuoden tilinpäätöshetken tilanteessa. Sähköverkkotoiminnan investoinnin valmistuttua komponenttitiedot on ilmoitettu Energiavirastolle seuraavan vuoden alussa, jonka jälkeen investointi on ollut osa menetelmien mukaista verkko-omaisuutta ja siten jälleenhankinta-arvon sekä nykykäyttöarvon laskentaa. Tämän jälkeen Vantaan Energia on saanut tehdä investoinnistaan jälleenhankinta-arvon mukaiset tasapoistot pitoajan mukaisesti ja sijoitetulle pääomalle on saanut kohtuullisen tuoton. Lisäksi kyseisten menetelmien perusteella on sallittu vielä jälleenhankinta-arvon mukainen tasapoisto sellaisille komponenteille, joiden pitoaika on päättynyt, jos ne ovat olleet edelleen tosiasiallisessa käytössä.
Vantaan Energia on perustellut vaatimustaan myös varamuuntajien käsittelyllä valvontamenetelmissä. Toisen valvontajakson vahvistuspäätöksen menetelmien mukaisesti verkonarvon laskentaan on otettu yhtiön hallinnassa olleet sähköverkkoon kuuluneet ja tosiasiallisessa käytössä olleet sähköverkon komponentit. Sellaiset muuntajat, jotka toimivat niin sanottuina varamuuntajina käsitellään menetelmissä siten, että ne otetaan huomioon kirjanpitoarvossaan, koska ne eivät ole olleet sähköverkon tosiasiallisessa käytössä. Tämä on yleisesti toisen valvontajakson menetelmien mukainen menettely, koska virallisen eriytetyn tilinpäätöksen taseen mukaiset sähköverkon hyödykkeet on korvattu sähköverkon arvon määrityksen perusteella laskettavalla nykykäyttöarvolla ja muut sähköverkkotoimintaan kuuluvat tase-erät on otettu huomioon kirjanpitoarvossaan.
Vantaan Energia on viitannut kolmannen valvontajakson vahvistuspäätöksen mukaisiin menetelmiin, joilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa eikä niillä ole oikeusvaikutusta toisen valvontajakson valvontapäätöksiin.
Toisella valvontajaksolla verkon nykykäyttöarvoa ei ole laskettu keski-ikätietojen perusteella eivätkä verkonhaltijat ole edes voineet ilmoittaa toisella valvontajaksolla Energiavirastolle komponenttien keski-ikätietoja. Toisella valvontajaksolla sähköverkon nykykäyttöarvo lasketaan edellisen vuoden nykykäyttöarvon, verkko-omaisuudesta tehtävien edellisen vuoden laskennallisten tasapoistojen ja edellisen vuoden aikana standardihintoihin perustuvien verkonhaltijan ilmoittamien verkkoinvestointien perusteella.
Energiavirasto on laskenut Vantaan Energian sähköverkon nykykäyttöarvon vahvistuspäätöksen menetelmien mukaisesti oikein Vantaan Energian ilmoittamien verkkokomponenttien investointi- ja määrätietojen perusteella.
Vantaan Energia on ollut tietoinen jo 14.8.2012 tehdyn tarkastuskäynnin aikana, että vuoden aikana valmistuneiden sähköverkkoinvestointien käsittelyä koskevassa vaatimuksessa kysymys on vahvistuspäätöksen menetelmämuutoksesta. Vantaan Energia olisi voinut halutessaan hakea vahvistuspäätökseen muutosta. Se ei ole myöskään valittanut kolmannelle valvontajaksolle sovellettavasta menetelmästä kolmannen valvontajakson vahvistuspäätöksen yhteydessä. Menetelmä on tältä osin sama kuin toisella valvontajaksolla.
Ylijäämän ja koron laskenta
Sähkömarkkinalain mukaan vahvistuspäätöksellä ei säännellä valvontajakson yli- tai alijäämän määrää tai koron määräytymistä. Sähkömarkkinaviranomainen tekee päätöksensä valvontajakson yli- tai alijäämästä ja ylijäämän korosta sähkömarkkinalain 38 c §:n määrittämän aineellisen perustan pohjalta. Toisen valvontajakson vahvistuspäätös ei sisällä koron laskentaa koskevaa menetelmää. Vantaan Energian vahvistuspäätökseen pohjaavat perustelut ovat siten epärelevantteja.
Vantaan Energian vaatimaa edellisen jakson jäämän netottamista ei sähkömarkkinalain esitöissä ole mainittu. Alennettava määrä on sähkömarkkinalain ja sen esitöiden mukaan kyseiseltä valvontajaksolta kertynyt ylijäämä. Sähkömarkkinalain esitöissä on lähdetty siitä, että valvontajaksojen hinnoittelun kohtuullisuuden arviointi tapahtuu erillään ja edellisellä valvontajaksolla kertynyt alijäämä on käytettävissä nimenomaan seuraavalla valvontajaksolla kertyneen ylijäämän kompensoimiseen. Valvontajaksojen hinnoittelun kohtuullisuuden arviointi suoritetaan sähkömarkkinalain 38 c §:n ja lain esitöiden mukaan kyseiseltä valvontajaksolta, jolloin myös korko määräytyy kyseisen valvontajakson ylijäämän perusteella.
Verkonhaltijoiden alijäämät ovat viraston antamilla valvontapäätöksillä toiselta valvontajaksolta olleet kokonaisuudessaan ja täysimääräisinä yhtiön hyväksi luettuina kolmannelle valvontajaksolle siirtyvän ali- tai ylijäämän määrittämisessä. Ensimmäiseltä valvontajaksolta kertyneen alijäämän vastinparina on tällöin, verkonhaltijoiden tasapuolisen kohtelun mukaisesti, määritetty toisen valvontajakson ylijäämä, vastaavasti kuten ensimmäiseltä valvontajaksolta ylijäämäisillä verkonhaltijoilla toisen valvontajakson alijäämä. Ylijäämiä kohdellaan yhdenvertaisesti riippumatta siitä, miltä valvontajaksolta ne ovat kertyneet. Kyseinen menettelytapa kohtelee kaikkia verkonhaltijoita tasapuolisesti eikä poista verkonhaltijan oikeutta kompensoida edellisen valvontajakson alijäämää seuraavalla valvontajaksolla.
Vantaan Energian tuotto ei muuttuisi alijäämäiseksi toisella valvontajaksolla sen vaatimalla laskentatavalla, vaikka näin tapahtuisi viidelle muulle yhtiölle.
Jos Vantaan Energian vaatimalla tavalla valvontajaksolta kertyneeseen alijäämään katsotaan kuuluvan myös edellisen valvontajakson alijäämä, siirtyy alijäämä sähkömarkkinalain 38 c §:n vastaisesti edelleen seuraavalle valvontajaksolle. Ensimmäisen valvontajakson ylijäämä siirtyy kolmannelle valvontajaksolle korkoineen edellä mainitun toisen valvontajakson ylijäämän määrittämisessä vaaditun logiikan mukaisesti. Lisäksi ensimmäisen valvontajakson ylijäämän korolle lasketaan korko, jos verkkotoiminnan tuotto on ylittänyt valvontajakson kuluessa kohtuullisen tuoton määrän vähintään 5 prosentilla.
Asiassa tulee huomioida myös se, ettei koronlaskentakynnyksen määrittävä vertailutieto, valvontajakson kohtuullinen tuotto, ole enää vaaditulla laskentatavalla vertailukelpoinen valvontajaksolta kertyneeseen ylijäämään.
Energiaviraston tulee viran puolesta huomioida verkonhaltijoiden tasapuolinen ja yhdenmukainen kohtelu vahvistuspäätöksen mukaisia menetelmiä määritettäessä ja valvontapäätöksen mukaista valvontajakson hinnoittelun kohtuullisuutta arvioitaessa.
Valittajan vaatima menetelmä on myös omiaan hämärtämään käsitystä valvontajakson hinnoittelun kohtuullisuudesta. Teoriassa vaaditun menetelmän mukaan ensimmäisen valvontajakson alijäämä voisi siirtyä ja kumuloitua aina jaksoittain rajattomasti niin pitkälle, kunnes verkonhaltija itse päättää kompensoida kertyneet alijäämät. Tämä ei ole ollut sähkömarkkinalain esitöiden tavoitteena. Hallituksen esityksen (HE 127/2004 vp) 38 c §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että kohtuullisen tuoton alittavan määrän tasoitusjakso rajataan seuraavaan valvontajaksoon, jonka jälkeen tasoittaminen ei olisi enää mahdollista.
Virasto on ohjeistanut 18.3.2010 päivätyllä kirjeellään verkonhaltijoita ensimmäisen valvontajakson ali- tai ylijäämän kuittaamisesta toisella valvontajaksolla, koska valituksessa ilmennyttä väärinkäsitystä ensimmäisen valvontajakson alijäämän kuittaamisesta on esiintynyt jo toisen valvontajakson alussa. Kirjeessä on todettu toisen valvontajakson ylijäämän määritettävän ennen edellisen valvontajakson alijäämän kuittaamista. Verkonhaltijoiden on tullut ymmärtää, että tällöin myös korko määritetään toisen valvontajakson ylijäämälle ennen edellisen valvontajakson ali- tai ylijäämän kuittaamista.
Vantaan Energia ei ole ilmeisesti perehtynyt asiaa koskevaan virastolta saamaansa ohjeistukseen. Sen odotukset asian käsittelystä tältä osin eivät voi saada hallinto-oikeudellista luottamuksensuojaa.
Vantaan Energia ei ole esittänyt vaatimustensa mukaisten laskentamenetelmien johtavan valvontamenetelmät kokonaisuutena huomioiden kustannuksen laskennan kannalta oikeampaan ja siten hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnin kannalta parempaan lopputulokseen, kuten korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun (KHO 2010:86) oikeusohje edellyttää.
Oikeudenkäyntikulut
Oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimus on perusteeton. On siten kohtuullista, että Vantaan Energia vastaa oikeudenkäyntikuluistaan asian lopputuloksesta riippumatta.
Vastaselitys
Vantaan Energia Sähköverkot Oy on esittänyt muun ohella, että se ei esitä menetelmämuutoksia lainvoimaiseen vahvistuspäätökseen. Vaatimukset noudattavat vahvistuspäätöksen periaatteita ja menetelmiä, joita myös Energiaviraston olisi noudatettava. Vantaan Energia on vaatinut muutoksia Energiaviraston takautuvasti tekemiin virheellisiin tulkintoihin ja uusiin täsmennyksiin.
Mikäli menetelmiä ei ole sisällytetty lainvoimaiseen vahvistuspäätökseen tai ne ovat tulkinnanvaraisia, valvontapäätös on ainoa viranomaispäätös menetelmistä tai niiden soveltamisesta, johon voidaan hakea muutosta. Vantaan Energia on esittänyt vaatimuksensa jo aiemmin Energiavirastolle toimittamissaan lausunnoissa.
Verkonhaltijan tulisi voida vahvistuspäätöksen perusteella arvioida etukäteen tuottonsa kohtuullisuutta. Valituksen kohteena olevat asiat kuitenkin osoittavat, että Energiaviraston antama vahvistuspäätös on ollut siinä määrin puutteellinen ja tulkinnanvarainen, että verkonhaltija ei ole voinut toimia tällä tavalla. Energiavirasto ei voi tehdä puutteellisesta vahvistuspäätöksestä jälkikäteen tulkintoja ja tehdä siihen täsmennyksiä, joita Energiavirasto käyttää verkonhaltijan vahingoksi. Tällainen valvovan asiatuntijaviranomaisen tulkinta ja käsitys omasta toimi- ja harkintavallastaan on vailla laillista perustetta ja vastoin luottamuksensuojan periaatetta.
Ensimmäisen valvontajakson vahvistuspäätöksen perusteella Energiavirasto oli hyväksynyt komponenteille omat yksiköt "osallistuminen toisen käyttöomaisuuteen" kustannusten mukaan. Toisen valvontajakson vahvistuspäätöksen ja Energiaviraston tulkinnan perusteella Vantaan Energia ei nyt saa ilmoittaa yhtiön maksamia käyttöoikeuskenttiä. Energiavirasto on antanut aiemmasta poikkeavan tulkintansa vasta toisen valvontajakson jälkeen. Energiavirasto on ilmeisesti tulkinnut asian siten, että Vantaan Energian olisi tullut vastoin Energiaviraston korostamien ja sähkömarkkinalakiin kuuluvien ennakollisen valvonnan periaatteiden vastaisesti ymmärtää toisen valvontajakson vahvistuspäätöksestä, että Energiaviraston tulkinta on täysin muuttunut.
Energiaviraston tulkinta, jonka mukaan verkonrakennetietoihin hyväksytään vain verkonhaltijan omistuksessa oleva tai vuokraama verkko ei käy ilmi mistään aikaisemmasta päätöksestä. Asiaan ei ole edes ollut mahdollista puuttua missään muussa yhteydessä. On selvää, että Energiaviraston tulkinnan mukaan muut omistusjärjestelyt, kuten osallistuminen toisen käyttöomaisuuteen, leasing ja käyttöoikeuden hankkiminen, tulevat eri tavoin käsitellyksi kuin omistaminen ja vuokraus. Sähköverkkotoiminnan valvonnalla ei ole syytä ohjata omistusjärjestelyjä johonkin tiettyyn suuntaan tai asettaa jokin muu omistusjärjestely muita edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan.
Sähköverkkotoiminnassa on vuosikymmeniä ollut käytössä kustannustehokas järjestely, jossa useita tahoja palvelevia investointeja rahoitetaan "osallistuminen toisen käyttöomaisuuteen" -periaatteen mukaisesti. Energiaviraston toimivaltaan ei kuulu tällaisten hyväksi havaittujen järjestelyjen purettaviksi ajaminen etenkään ilman mitään perusteita.
Vantaan Energia ei ole esittänyt, että käyttöoikeuskentät tulisi saada ilmoittaa usean verkonhaltijan verkko-omaisuuteen. Se on ainoastaan esittänyt, että ne tulee ilmoittaa sen verkonhaltijan verkko-omaisuuteen, jonka taseeseen ne on kirjattu, ja joka on niiden uusimisesta sekä niihin tehtävistä investoinneista taloudellisesti vastuussa.
Kyseessä olevat käyttöoikeuskentät eivät ole osa kantaverkkoa. Ne ovat kantaverkonhaltijan omistuksessa, mutta nämä kyseiset käyttöoikeuskentät on rakennettu Vantaan Energian tarpeisiin eikä niitä ole edes tarkoitettu kantaverkoksi. Niitä ei myöskään rahoiteta kantaverkkomaksuilla toisin kuin kantaverkkoja. Sopimuksensa mukaisesti Vantaan Energia on vastuussa käyttöoikeuskenttien investointi- ja muista kustannuksista aivan samoin kuten se olisi omasta verkostaan.
Energiaviraston lausunnossa on todettu, että käyttöoikeuskentistä, joita ei tule sisällyttää verkonrakennetietoihin, aktivoidut maksut käsitellään kuten pysyvien vastaavien muut oikaisut eli tasearvoonsa. Tämä on täysin ristiriidassa sen kanssa, miten Energiavirasto muutoin tulkitsee vuoden aikana rakennetun verkon kirjaamista.
Vantaan Energian esittämällä ja Energiaviraston kolmannen valvontajakson vahvistuspäätöksessä esittämällä tavalla sitoutuneelle pääomalle saa tuoton koko verkkokomponentin pitoajalle. Ei ole mitään syytä, että toisen valvontajakson osalta noudatetaan tästä poikkeavaa virheellistä menetelmää.
Vantaan Energian vaatimus perustuu Energiaviraston korostamalle seikalle, että käytössä olevalle pääomalle maksetaan tuottoa. Sähkömarkkinoiden valvonnassa ei muuten oteta vuoden aikana käyttöönotettua verkkoa ja siihen sitoutunutta pääomaa huomioon.
Energiavirasto on yhtäältä esittänyt, että kolmannen valvontajakson vahvistuspäätöksellä ei ole mitään tekemistä valituksenalaisessa asiassa, mutta toisaalta se on vedonnut kolmannen valvontajakson vahvistuspäätökseen ja todennut menetelmän olevan sama kuin toisella valvontajaksolla.
Energiavirasto on toistuvasti ilmaissut oma-aloitteisesti ja siltä asiaa tiedusteltaessa, että menetelmät ovat tältä osin samat kolmannella ja toisella valvontajaksolla. Verkonarvoon hyväksyttyjen komponenttien läpikäynti on ollut kesken Energiaviraston ja Vantaan Energian välillä, kun kolmannen valvontajakson vahvistuspäätökset on 23.11.2011 julkaistu. Vantaan Energia ei ole valittanut, koska se on ollut perustellusti siinä käsityksessä, että Energiaviraston tulkinta myös toisen valvontajakson osalta on ollut tältä osin selvä, ja että tämä tulkinta on ollut sama sekä toisella että kolmannella valvontajaksolla.
Käsiteltävänä olevassa valituksenalaisessa Energiaviraston viittaamien yhteen yrityskäyntiin liittyvien pöytäkirjamerkintöjen merkitys on kyseenalainen, kun kyse on viraston vaihtelevista tulkinnoista.
Vantaan Energian esittämät vahvistuspäätökseen pohjaavat perustelut ylijäämän ja koron laskennan osalta ovat keskeisiä. Energiavirastolla on lisäksi virheellinen käsitys ali- ja ylijäämien siirtymisestä. Jos laskenta suoritetaan Energiaviraston 18.3.2010 päivätyssä ohjeessa esitetyllä tavalla, alijäämät eivät voi siirtyä kolmannelle valvontajaksolle. Mainitusta ohjeesta ei voida myöskään todeta, että korko määritellään toisen valvontajakson ylijäämälle ennen edellisen valvontajakson ali- tai ylijäämän kuittaamista.
Vantaan Energian osalta tarkasteltavana olevaan tilanteeseen soveltuvana menettelytapana on kyseisessä ohjeessa todettu seuraavaa:
"Toisella valvontajaksolla ensimmäisen valvontajakson yli- tai alijäämien kuittaaminen huomioidaan seuraavasti:
- aluksi 2. jakson valvontapäätöksessä tarkastellaan, onko 2. jaksolta syntynyt yli- tai alijäämää
- jos 2. jaksolta on kertynyt ylijäämää, niin tästä ylijäämästä vähennetään 1. jaksolla kertynyt alijäämä
- jos 2. jakson ylijäämä on suurempi kuin 1. jakson alijäämä, niin 2. jakson valvontapäätöksessä verkonhaltijalla on ylijäämää, joka määrätään otettavaksi huomioon 3. jaksolla."
Ohjeessa esitetty ei ole ristiriidassa Energiaviraston 13.12.2007 antaman vahvistuspäätöksen ja sen liitteen 1 kanssa.
Siitä seikasta, että laskutoimitus alkaa ohjeessa toisen jakson yli- tai alijäämän laskemisesta, ei voida tehdä Energiaviraston esittämiä johtopäätöksiä. Kirjeellä annetulla ohjeistuksella ei edes voitaisi muuttaa lain ja lainvoimaisen vahvistuspäätöksen selkeää sisältöä, ja mahdollisissa ristiriitatilanteissa tulisi ohjeistuksen sijaan noudattaa lakia ja vahvistuspäätöstä.
Energiavirastolla on käytetyn valvontamallin kehittämiseen jätetty harkintavaltaa. Valvontapäätöksen osalta harkintavalta on kuitenkin rajoitetumpaa, sillä Energiavirasto on sidottu antamaansa vahvistuspäätökseen ja kulloisessakin tilanteessa sovellettavaksi tuleviin sähkömarkkinalain ja valvontalain säännöksiin. Energiavirasto ei voi harkintavaltaansa perustuen valita, noudattaako se antamaansa vahvistuspäätöstä tai soveltuvia lakeja vai ei. Tämä pätee myös valituksenalaiseen asiaan.
Energiaviraston lausunnossaan mainitsemassa korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO 2010:86 on ollut kysymys teoreettisten laskentamenetelmien paremmuuden vertailusta. Tarkasteltavassa asiassa on kyse vain siitä, että Energiavirasto noudattaa antamaansa vahvistuspäätöstä eikä muuttuvin tulkinnoin muuta menetelmiä verkonkäyttäjien vahingoksi. Energiaviraston viittaamaa ratkaisua relevantimpi oikeustapaus on korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisu KHO 2014:81, jossa on korostettu vahvistuspäätöksen oikeusvoimaa valvontajakson jälkeen.
Muut kirjelmät
Energiavirasto on lisäkirjelmässään ja lausumassaan esittänyt muun ohella, että sääntelyn aukottomuutta on mahdotonta toteuttaa. Virastolla on toimivalta ja velvollisuus tulkita vahvistuspäätöksen menetelmiä ja periaatteita valvontapäätöstä laatiessaan eikä tämä tee viraston harkintavallan käytöstä jälkikäteistä.
Vantaan Energian vaatimus, jossa verkonhaltijoiden tulisi itse voida tehdä valvontapäätöksen mekaaninen laskutoimitus ilman sääntelyviranomaisen tulkintaa, ei perustu lakiin ja on sääntelyteorian valossa mahdotonta saavuttaa. Vaikka viraston menetelmät laadittaisiin kuinka yksityiskohtaisesti tahansa, syntyy aina reunavyöhykkeitä, joita viraston on tulkittava. Verkonhaltijoilla on kuitenkin mahdollisuus arvioida tuottonsa kohtuullisuutta riittävällä tarkkuudella viraston toimittamien vuosittaisten laskelmien avulla.
Valvontamenetelmien muuttaminen Vantaan Energian vaatimalla tavalla valvontapäätöksellä aiheuttaisi ongelmia, sillä valvontajakson "sulkeminen" muodostuisi lähes mahdottomaksi, kun menetelmät muuttuisivat valvontapäätöksellä. Tämän jälkeen sähkömarkkinaviranomaisen tulisi jo päättyneen valvontajakson osalta antaa ensin uudet vahvistuspäätökset ja sen jälkeen uudet valvontapäätökset, joista taas olisi muutoksenhakumahdollisuus.
Vantaan Energian olisi tullut valittaa puutteellisista menetelmistä vahvistuspäätöksen yhteydessä. Virasto ei ole tehnyt vahvistuspäätöksen menetelmistä ja sen periaatteista poikkeavia uusia tulkintoja tai täsmennyksiä valvontapäätökseen.
Vantaan Energia ei ole edes väittänyt, että käyttöoikeuskentät olisivat sen hallinnassa olevaa sähköverkkoa. Nämä kantaverkonhaltijan käyttöoikeuskentät ovat tosiasiallisesti kantaverkonhaltijan käytössä ja ylläpidon piirissä. Vantaan Energia ei ole osoittanut, että ne olisivat Vantaan Energian tosiasiallisessa käytössä ja ylläpidon piirissä.
Sähkömarkkinalain järjestelmässä ei ole olemassa sähkömarkkinalain kehittämisvelvollisuudesta erillistä taloudellista kehittämisvelvollisuutta. Taloudellinen vastuu ei ole vahvistuspäätöksen periaatteiden mukainen peruste sille, että mainitut kentät tulisi sisällyttää sen rakennetietoihin kantaverkonhaltijan sijaan.
Jos jokin verkonosa on rakennettu palvelemaan tietyn verkonhaltijan sähkönsiirtoa kantaverkossa, ei ole peruste siirtää kyseistä verkonosaa sen omistavan verkonhaltijan verkkopääomasta sen verkonhaltijan verkkopääomaan, jota se palvelee. Kentät kuuluvat kantaverkkoon, eikä Vantaan Energialla ole kyseisen käyttöoikeuskentän osalta liittämis-, kehittämis- tai ylläpitovastuuta.
Virastolle ei ole selvinnyt, mikä Vantaan Energian väittämä tosiasiallinen taloudellinen vastuu on, ja mikä sen merkitys tässä tapauksessa olisi. Energiavirasto on verkonhaltijoille lähetetyssä valvontakirjeessään todennut, että kehittämisvelvollisuus koskee näiden kenttien osalta kantaverkonhaltijaa, ja ne ovat osa kantaverkkoa, kuten Vantaan Energia on todennut virastolle 27.6.2013 lähettämässään kirjeessä.
Energiavirasto ei ole muuttanut linjaansa ensimmäiseltä valvontajaksolta. Toisen valvontajakson aikana virastolle on selvinnyt, että kantaverkonhaltijan omistamia kenttiä kantaverkonhaltijan lisäksi ovat ilmoittaneet myös jotkut verkkoyhtiöt, jotka ovat liittyneet kantaverkkoon näissä kentissä. Virasto ei ole nimenomaisesti hyväksynyt ensimmäisellä valvontajaksolla Vantaan Energian väittämän mukaista osallistumista toisen käyttöomaisuuteen, vaikka virasto ei tuolloin ole havainnut, että Vantaan Energia oli ilmoittanut kyseiset kentät verkkopääomassaan.
Toisella valvontajaksolla viraston hallintokäytännössä on vahvistuspäätösten termin "vuokraus" tulkittu kattavan myös leasingin. Kyseinen käyttöoikeusjärjestely ei ole verrattavissa vuokraukseen tai leasingiin, koska se ei edellytä verkonosan hallinnan siirtymistä, ja kyse ei ole sähkömarkkinalain ja valvontamenetelmien tarkoittamasta sähköverkon hallinnasta. Kysymys ei näin ollen ole varsinaisesta omistusjärjestelystä, vaan liittymisestä kantaverkkoon ja siitä perittävistä maksuista. Kentät sijaitsevat kantaverkonhaltijan omistamassa ja hallinnassa olevalla suljetulla alueella, ja kantaverkonhaltija vastaa niiden käytöstä, kunnossapidosta ja korvausinvestoinneista siihen saakka, kunnes laitteen tarve poistuu.
Virastolle on epäselvää, mihin ja miten Vantaan Energia on käyttöoikeuskentät taseessaan kirjannut. Mikäli kehittämisvelvollisuuden katsottaisiin kyseisten kenttien osalta vaarantuneen, viranomaisen tutkintavelvollisuus kohdistuisi tältä osin kantaverkonhaltijaan eikä Vantaan Energiaan. Käyttöoikeuskentät eivät ole Vantaan Energian rakennettua verkkoa eikä se ole vastuussa niistä kuten omasta verkostaan.
Vuoden aikana rakennetuille ja valmistuneille sähköverkkoinvestoinneille sallitaan lainvoimaisten menetelmien mukaisesti tasapoisto ja tuotto heti seuraavan vuoden alusta, kun ne ovat tulleet verkonarvon laskentaan mukaan. Tällaisen investoinnin vaikutus tulee laskentaan ainoastaan pienellä viiveellä, mutta se ei tarkoita sitä, että sille ei saa tasapoistoa pitoajan mukaisesti ja jopa vielä sen yli, jos investointi on vielä tosiasiallisessa käytössä pitoajan päättymisen jälkeen. Yhtiön investointi tulee kompensoitua menetelmien mukaisesti pitoaikansa mukaisesti.
Virasto ei ole esittänyt virheellisiä ja tarkoitushakuisia väitteitä, vaan on hoitanut lakisääteisiä viranomaistehtäviään harkintavaltansa rajoissa.
Vantaan Energia Sähköverkot Oy on antanut lausuman.
Energiavirasto ei ole käyttänyt sille varattua tilaisuutta antaa lausuma Vantaan Energian oikeudenkäyntikulujen määrästä.
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU
Sovellettava laki
Energiamarkkinavirasto on päätöksellään 13.12.2007 (dnro 494/424/2007) vahvistanut Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n noudatettavaksi menetelmät verkonhaltijan verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalvelusta perittävien maksujen määrittämiseksi sähkömarkkinalain (386/1995) 38 a §:n (1172/2004) nojalla toisella valvontajaksolla 1.1.2008–31.12.2011.
Energiamarkkinavirasto on 15.7.2011 tekemällään päätöksellä (dnro 494/424/2007) muuttanut 13.12.2007 tekemäänsä vahvistuspäätöstä sähkömarkkinalain 38 b §:n (1172/2004) nojalla siltä osin, että rahoitusomaisuudessa ei oteta huomioon eikä taseesta eliminoida myyntisaamisiin sisältyviä eriä. Lisäksi vahvistuspäätöstä on muutettu sähköntoimituksissa tapahtuneiden keskeytysten aiheuttaman haitan laatusanktion osalta.
Edellä mainittu sähkömarkkinalaki on kumottu 1.9.2013 voimaan tulleella sähkömarkkinalailla (588/2013). Samaan aikaan voimaan tullut sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annettu laki (590/2013, jäljempänä valvontalaki) sisältää muun ohella sähkömarkkinalain (386/1995) soveltamiskäytäntöä vastaavat säännökset Energiaviraston vahvistamista ehdoista ja menetelmistä (vahvistuspäätös), vahvistuspäätöksen muuttamisesta sekä Energiaviraston päätöksestä valvontajakson päätyttyä.
Valvontalain 40 §:n 1 momentin vahvistuspäätöksiä koskevien siirtymäsäännösten mukaan ennen valvontalain voimaantuloa annetut 10 §:ssä tarkoitetut vahvistuspäätökset jäävät voimaan valvontalain voimaantullessa ja niitä voidaan muuttaa siten kuin valvontalaissa säädetään. Jos muutoksen perusteena on 13 §:n 1 momentin 4 kohta ja olosuhteiden muutos on ilmennyt ennen valvontalain voimaantuloa, katsotaan olosuhteiden muutoksen ilmenneen lain voimaantullessa. Jos muutoksen perusteena on 13 §:n 1 momentin 2 kohta, voi Energiamarkkinavirasto päättää, että määräajaksi annetun vahvistuspäätöksen muutos tulee voimaan lain voimaantulon jälkeen alkavan seuraavan kalenterivuoden alusta. Tässä tapauksessa valvontalain säännöksiä sekä sähkömarkkinalain (588/2013) ja maakaasumarkkinalain muuttamisesta annetun lain (589/2013) säännöksiä sovelletaan valvontalain ja mainittujen lakien voimaan tullessa kesken olevaan valvontajaksoon kohdistuvaan valvontalain 14 §:n mukaiseen päätökseen siltä osin kuin päätös koskee vahvistuspäätöksen muutoksen voimaantulon jälkeistä aikaa.
Valvontalain 14 § sisältää säännöksen Energiaviraston päätöksestä valvontajakson päätyttyä eli niin sanotusta valvontapäätöksestä.
Valvontalain siirtymäsäännöksessä ei ole nimenomaisesti säädetty, tuleeko valvontapäätökseen, joka koskee valvontajaksoa, joka on jo päättynyt valvontalain ja uuden sähkömarkkinalain voimaantullessa, soveltaa valvontalain säännöksiä ja uuden sähkömarkkinalain aineellisoikeudellisia säännöksiä vai kumotun sähkömarkkinalain säännöksiä.
Markkinaoikeus toteaa, että valvontapäätös annetaan vahvistuspäätöksessä vahvistettujen menetelmien perusteella. Valvontapäätöksessä arvioidaan, onko verkonhaltijan noudattama hinnoittelu ollut valvontajakson aikana kokonaisuudessaan säännösten ja aiemmin vahvistetun vahvistuspäätöksen mukaista.
Energiamarkkinaviraston 13.12.2007 tekemän vahvistuspäätöksen liitteessä 1 on ilmoitettu, että virasto vahvistaa vuoden 2012 lokakuun loppuun mennessä verkonhaltijalle annettavassa valvontapäätöksessä valvontajakson aikana kertyneen toteutuneen tuoton sekä tuoton yli- tai alijäämän.
Toinen valvontajakso on päättynyt 31.12.2011 eli yli puolitoista vuotta ennen valvontalain ja uuden sähkömarkkinalain (588/2013) voimaantuloa 1.9.2013. Valittajan valvontapäätöstä koskeva asia on ollut jo tuolloin valvontalain ja uuden sähkömarkkinalain voimaan tullessa Energiaviraston ratkaistavana.
Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Energiaviraston on tullut valituksenalaista toisen valvontajakson valvontapäätöstä tehdessään soveltaa kumotun sähkömarkkinalain (386/1995) säännöksiä sellaisina kuin ne ovat olleet voimassa 31.8.2013.
Pääasiaratkaisun perustelut
Asiassa on ratkaistavana, ovatko tietyt kantaverkon käyttöoikeuskentät otettava huomioon Vantaan Energian verkon rakennetiedoissa jälleenhankinta-arvoa ja nykykäyttöarvoa laskettaessa.
Lisäksi asiassa on ratkaistavana, onko Vantaan Energian vuoden aikana rakennetut ja valmistuneet sähköverkkoinvestoinnit otettava huomioon yhtiön hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa kirjanpitoarvossaan ja suunnitelman mukaisine poistoineen.
Asiassa on vielä ratkaistavana, onko sähkömarkkinalain 38 c §:ssä tarkoitettu alennettava määrä, jolle lisättävä korko lasketaan, kyseisen valvontajakson sallittujen tuottojen ja toteutuneiden tuottojen erotus, vai onko alennettava määrä edellä mainittujen lukujen erotus, josta lisäksi vähennetään edellisen valvontajakson alituotto.
Sähkömarkkinalaki ja sen esityöt
Sähkömarkkinalain (386/1995) 3 §:n 6 kohdan mukaan sähköverkkotoiminnalla tarkoitetaan mainitussa laissa sähköverkon asettamista vastiketta vastaan sähkönsiirtoa ja muita verkon palveluja tarvitsevien käyttöön; sähköverkkotoimintaan kuuluvat myös sellainen sähköverkon suunnittelu, rakentaminen, ylläpito ja käyttö, asiakkaiden sähkölaitteiden liittäminen verkkoon, sähkön mittaus ja muut sellaiset sähkön siirtoon tarvittavat toimenpiteet, jotka ovat tarpeen sähkönsiirtoa ja muita verkon palveluja varten.
Pykälän 8 kohdan mukaan verkonhaltijalla (sähköverkkoluvan haltijalla) tarkoitetaan mainitussa laissa yhteisöä tai laitosta, jolla on hallinnassaan sähköverkkoa ja joka harjoittaa luvanvaraista sähköverkkotoimintaa.
Pykälän 9 kohdan mukaan jakeluverkonhaltijalla (jakeluverkkoluvan haltijalla) tarkoitetaan yhteisöä tai laitosta, jolla on hallinnassaan jakeluverkkoa ja joka harjoittaa luvanvaraista sähköverkkotoimintaa.
Sähkömarkkinalain 9 §:n 1 momentin mukaan verkonhaltijan tulee ylläpitää, käyttää ja kehittää sähköverkkoaan sekä yhteyksiä toisiin verkkoihin asiakkaiden kohtuullisten tarpeiden mukaisesti ja turvata osaltaan riittävän hyvälaatuisen sähkön saanti asiakkaille (verkon kehittämisvelvollisuus). Pykälän 2 momentin mukaan verkonhaltijan tulee pyynnöstä ja kohtuullista korvausta vastaan liittää verkkoonsa tekniset vaatimukset täyttävät sähkönkäyttöpaikat ja sähköntuotantolaitokset toiminta-alueellaan (liittämisvelvollisuus).
Sähkömarkkinalain 10 §:n 1 momentin mukaan verkonhaltijan on kohtuullista korvausta vastaan myytävä sähkön siirtopalveluja niitä tarvitseville verkkonsa siirtokyvyn rajoissa (siirtovelvollisuus).
Sähkömarkkinalain 14 §:n 1 momentin verkkopalvelujen myyntihintojen ja -ehtojen sekä niiden määräytymisperusteiden on oltava tasapuolisia ja syrjimättömiä kaikille verkon käyttäjille. Niistä saa poiketa vain erityisistä syistä. Pykälän 2 momentin mukaan verkkopalvelujen hinnoittelun on oltava kohtuullista.
Sähkömarkkinalain 16 §:n 1 momentin mukaan sähkömarkkinaviranomainen määrää sähköverkkoluvassa yhden kantaverkonhaltijan vastaamaan maamme sähköjärjestelmän teknisestä toimivuudesta ja käyttövarmuudesta sekä huolehtimaan valtakunnalliseen tasevastuuseen kuuluvista tehtävistä tarkoituksenmukaisella ja sähkömarkkinoiden osapuolten kannalta tasapuolisella ja syrjimättömällä tavalla (järjestelmävastuu). Järjestelmävastuussa olevan kantaverkonhaltijan tulee ylläpitää ja kehittää järjestelmävastuun piiriin kuuluvia toimintojaan ja palveluitaan sekä ylläpitää, käyttää ja kehittää sähköverkkoaan ja muita järjestelmävastuun hoitamiseen tarvittavia laitteistojaan sekä yhteyksiä toisiin verkkoihin siten, että edellytykset tehokkaasti toimiville sähkömarkkinoille voidaan turvata.
Sähkömarkkinalain 38 a §:n (1172/2004) 1 momentin mukaan sähkömarkkinaviranomaisen tulee päätöksellään vahvistaa verkonhaltijan ja järjestelmävastuuseen määrätyn kantaverkonhaltijan noudatettavaksi erilaisia palvelujen ehtoja ja palvelujen hinnoittelua koskevia menetelmiä ennen niiden käyttöönottamista. Sen on säännöksen 1 kohdan mukaan vahvistettava menetelmät verkonhaltijoiden verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalveluista perittävien maksujen määrittämiseksi valvontajakson aikana.
Pykälän 2 momentin mukaan hinnoittelussa noudatettavien menetelmien vahvistamista koskevassa päätöksessä voidaan määrätä
1) verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvostusperiaatteista;
2) verkkotoimintaan sitoutuneelle pääomalle hyväksyttävän tuoton määrittämistavasta;
3) verkkotoiminnan tuloksen määrittämistavasta sekä sen edellyttämästä tuloslaskelman ja taseen oikaisusta. [– –]
Sähkömarkkinalain 38 c §:n (1172/2004) 1 momentin mukaan sähkömarkkinaviranomaisen tulee 38 a §:ssä tarkoitetun valvontajakson päätyttyä antamallaan päätöksellä velvoittaa verkonhaltija alentamaan pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen menetelmien perusteella määritettyjä siirtopalvelumaksujaan kuluvan valvontajakson aikana sillä määrällä, jolla verkkotoiminnan tuotto on päättyneen valvontajakson kuluessa ylittänyt kohtuullisen tuoton määrän, taikka oikeuttaa verkonhaltija korottamaan siirtopalvelumaksujaan kuluvan valvontajakson aikana sillä määrällä, jolla verkkotoiminnan tuotto on päättyneen valvontajakson kuluessa alittanut kohtuullisen tuoton määrän. Jos verkkotoiminnan tuotto on ylittänyt valvontajakson kuluessa kohtuullisen tuoton määrän vähintään 5 prosentilla, on alennettavaan määrään lisättävä korko, joka lasketaan koko alennettavalle määrälle vuotuisena korkona päättyneen valvontajakson ajalta 38 a §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun vahvistuspäätöksen mukaisesti määritetyn oman pääoman koron keskiarvon mukaan.
Sähkömarkkinalain muuttamiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 127/2004 vp s. 26) yleisperusteluissa on todettu muun ohella, että siirtopalvelujen hinnoittelua koskeva vahvistuspäätös annetaan neljän vuoden pituisen valvontajakson ajaksi, jona aikana verkkohinnoittelun tulee olla kokonaisuudessaan kohtuullista. Yksittäisenä vuotena tästä voi olla poikkeamia. Valvontajakson päätyttyä Energiamarkkinavirasto antaa päätöksen, jossa arvioidaan, onko hinnoittelu ollut säännösten mukaista. Valvontajakson päätyttyä verkonhaltijan tulee Energiamarkkinaviraston päätöksen perusteella palauttaa mahdollinen ylituotto siirtopalvelujen hintoja alentamalla asiakkaille. Merkittävässä ylitystapauksessa verkonhaltija maksaa palautettavalle määrälle koron koko sen valvontajakson ajalta, jonka kuluessa tämä ylituotto on kertynyt. Mikäli verkkotoiminnan tuotto alittaa hyväksyttävänä pidettävän tason, voi verkonhaltija vastaavasti kerätä alitusta vastaavan määrän korkeampina siirtopalvelumaksuina seuraavan valvontajakson kuluessa.
Edellä mainitun lain esitöiden (HE 127/2004 vp s. 59 ja 60) yksityiskohtaisissa perusteluissa on 38 c §:n kohdalla todettu muun ohella, että pykälässä säädetään sähkömarkkinaviranomaisen valvontajakson päätyttyä antamasta päätöksestä, jossa arvioidaan, onko verkonhaltijan noudattama hinnoittelu ollut valvontajakson aikana kokonaisuudessaan säännösten ja 38 a §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittaman vahvistuspäätöksen mukaista. Verkkohinnoittelun tulee täyttää niiden mukaiset vaatimukset koko valvontajakson aikana, mutta yksittäisinä vuosina niistä voi olla poikkeamia. Valvontajaksoon perustuva tarkastelu mahdollistaa verkonhaltijalle pitkäjännitteisemmät suunnittelu- ja toimintamahdollisuudet muun muassa investointien toteuttamiselle sekä antaa paremmat mahdollisuudet huomioida toiminnassa säätilan vaihteluiden aiheuttamat vuotuiset eroavuudet.
Lain esitöissä on vielä todettu, että kohtuullisen tuoton määrän tasoitusjakso rajataan seuraavaan valvontajaksoon. Tämän jälkeen tasoittaminen ei ole enää mahdollista. Tasoitusjakson pituutta on tarkoituksenmukaista rajoittaa, jotta omistajan tuottovaatimuksen muuttuminen tai verkonhaltijan omistajanvaihdos eivät johda kohtuullisen tuoton alittavien määrien perimiseen pitkältä ajalta jälkikäteen. Merkittävän ylihinnoittelun ehkäisemiseksi verkonhaltijan tulee suorittaa palautuksen yhteydessä korkoa palautettavalle määrälle, jos verkkotoiminnan tuotto on ylittänyt valvontajakson kuluessa kohtuullisen tuoton määrän vähintään 5 prosentilla. Alennettavaan määrään lisättävä korko lasketaan koko alennettavalle määrälle vuotuisena korkona päättyneen valvontajakson ajalta vahvistuspäätöksen mukaisesti määritetyn oman pääoman koron keskiarvon mukaan.
Eduskunnan talousvaliovaliokunta on lausunut mietinnössään (TaVM 27/2004 vp), että hinnoittelun tulisi turvata riittävä tulorahoitus ja vakavaraisuus, kattaa sähköverkon ylläpidon, käytön ja rakentamisen kohtuulliset kustannukset sekä antaa sijoitetulle pääomalle kohtuulliseksi katsottava tuotto.
Energiamarkkinaviraston suositus sähkö- ja maakaasuliiketoimintojen laskennallisesta eriyttämisestä 26.4.2007 dnro 724/61/2004
Energiamarkkinaviraston laatiman sähkö- ja maakaasuliiketoimintojen laskennallista eriyttämistä koskevan suosituksen kohdassa 4.1 "Sähköverkko" on todettu, että keskeneräiset investoinnit tulee kirjata eriytetyssä tilinpäätöksessä keskeneräisiin hankintoihin riville "Ennakkomaksut ja keskeneräiset hankinnat".
Mainitun suosituksen kohdassa 7.4 "Tase vastaavaa" on todettu, että aineellisiin hyödykkeisiin sisältyvät maa- ja vesialueet, rakennukset ja rakennelmat, koneet ja kalusto, muut aineelliset hyödykkeet sekä ennakkomaksut ja keskeneräiset hankinnat. [– –] Sähkö- tai maakaasuverkon aineellisiin hyödykkeisiin liittyvät ennakkomaksut ja keskeneräiset hankinnat siirretään kyseisiin eriin vasta niiden valmistuttua.
Toisen valvontajakson (2008–2011) vahvistuspäätöksen liitteen 1 keskeinen sisältö
Vantaan Energialle vahvistetun toisen valvontajakson vahvistuspäätöksen "Perustelut" -kohdassa on lausuttu, että mainitussa päätöksessä vahvistettavien menetelmien perusteella Energiamarkkinavirasto laskee ja vahvistaa sähkömarkkinalain 38 c §:n nojalla annettavalla erillisellä valvontapäätöksellä valvontajakson päätyttyä verkonhaltijan verkkotoiminnan toteutuneen ja kohtuullisen tuoton valvontajakson ajalta. Energiamarkkinavirasto ottaa valvontapäätöstä koskevassa laskelmassa huomioon myös edelliseltä 1.1.2005 alkaneelta ja 31.12.2007 päättyneeltä valvontajaksolta asianosaiselle Energiamarkkinaviraston päätöksellä vahvistetun verkkotoiminnan tuoton yli- tai alijäämän.
Toista valvontajaksoa koskevan vahvistuspäätöksen liitteen 1 "Menetelmät sähkön jakeluverkkotoiminnan tuoton määrittämiseksi 1.1.2008 alkavalla ja 31.12.2011 päättyvällä valvontajaksolla" (menetelmäliite) kohdassa 1 "Yleistä" on ilmoitettu muun ohella, että valvontapäätökseen liittyvissä laskelmissa Energiamarkkinavirasto soveltaa menetelmiä verkonhaltijan verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalvelusta perittävien maksujen määrittämiseksi. Energiamarkkinavirasto ottaa valvontapäätöksessä huomioon 1.1.2005 alkaneelta ja 31.12.2007 päättyneeltä valvontajaksolta verkonhaltijalle vahvistetun verkkotoiminnan yli- tai alijäämän.
Menetelmäliitteen kohdassa 2.1.1 "Sähköverkon arvostusperiaatteet" on todettu, että verkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määritettäessä verkonhaltijan hallinnassa olevaa sähköverkkoa käsitellään samalla tavoin riippumatta siitä, onko kyseinen verkko verkonhaltijan omistama vai vuokraama.
Lisäksi kohdassa on todettu, että Energiamarkkinavirasto laskee toisella valvontajaksolla vuosittain verkonhaltijoiden maaliskuun loppuun mennessä virastolle ilmoittamien tietojen perusteella verkonhaltijan hallinnassa olevan sähköverkon jälleenhankinta-arvon tammikuun ensimmäisen päivän tilanteessa käyttäen lähtökohtaisesti eri verkkokomponenteille liitteessä B määriteltyjä komponenttikohtaisia verkostokomponenttien yksikköhintoja.
Kohdassa on vielä ilmoitettu, että sähköverkon arvonmäärityksessä käytettävä vuosittain sähköverkkoon tehtyjen investointien euromäärä lasketaan verkonhaltijan maaliskuun loppuun mennessä ilmoittamien edellisen vuoden aikana verkkoon investoitujen ja verkosta poistettujen komponenttien määrätietojen pohjalta käyttäen liitteessä B määriteltyjen komponenttikohtaisten verkostokomponenttien yksikköhintoja.
Lisäksi kohdassa on ilmoitettu, että sähköverkonhaltijoiden tulee toisen valvontajakson aikana ilmoittaa Energiamarkkinavirastolle vuosittain maaliskuun loppuun mennessä viraston määrittämän eri verkkokomponenttiryhmiin perustuvan jaottelun (liite B) mukaisesti hallinnassaan olevaan sähköverkkoon kuuluvien ja tosiasiallisesti käytössä olevien komponenttien määrätiedot kyseisen vuoden ensimmäisen päivän tilannetta vastaavana sekä verkkoon investoitujen ja verkosta poistettujen komponenttien määrätiedot kyseistä vuotta edeltävän vuoden ajalta.
Kohdassa 2.1.1.5 "Vuosittain ilmoitettavat tiedot" on ilmoitettu, että toisen valvontajakson aikana verkonhaltijoiden on sähköverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvojen määrittämistä varten ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle vuosittain maaliskuun loppuun mennessä sähköisen valvontatietojärjestelmän kautta liitteen B mukaisesti jaoteltuina hallinnassaan olevaan sähköverkkoon kuuluvien ja tosiasiallisessa käytössä olevien verkkokomponenttien määrätiedot kyseisen vuoden tammikuun ensimmäisen päivän tilannetta vastaavana sekä verkkoon investoitujen ja verkosta poistettujen komponenttien määrätiedot kyseistä vuotta edeltävän vuoden ajalta.
Menetelmäliitteen kohdassa 2.1.2 "Muiden pysyvien vastaavien arvostusperiaatteet" on todettu, että muiden pysyvien vastaavien hyödykkeiden osalta Energiamarkkinavirasto ei hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnan yhteydessä pääsääntöisesti oikaise tase-erien kirjanpitoarvoa nykykäyttöarvoon. Mikäli sähköverkon arvonmääritykseen sisältyviä omaisuuseriä on taseen muissa hyödykkeissä kuin sähköverkon hyödykkeissä, eliminoidaan ne pois sähköverkkoliiketoiminnan taseesta verkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määritettäessä ja ne korvataan sähköverkon nykykäyttöarvolla.
Menetelmäliitteen kohdassa 6 "Verkkotoiminnan tuoton kohtuullisuuden arviointi" on ilmoitettu muun ohella seuraavaa:
"Toisella valvontajaksolla Energiamarkkinavirasto laskee ja ilmoittaa verkonhaltijoille tiedoksi vuosittain lokakuun loppuun mennessä edellisen vuoden tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella ennen valvontajakson alkua annetussa vahvistuspäätöksessä vahvistettuja arviointimenetelmiä ja -periaatteita noudattaen verkonhaltijan verkkotoiminnan toteutuneen ja kohtuullisen tuoton. [– –]
Verkonhaltijan verkkotoiminnan tuoton kohtuullisuutta arvioitaessa sähköverkkotoiminnan toteutunutta oikaistua tuottoa laskennallisten yhteisöverojen jälkeen verrataan sitoutuneen pääoman perusteella laskettuun kohtuulliseen euromääräisen tuottoon laskennallisten yhteisöverojen jälkeen. Valvontajakson aikana yksittäisenä vuotena sähköverkonhaltijan verkkotoiminnan toteutunut oikaistu tuotto voi ylittää vastaavan kohtuullisen tuoton.
Toisen valvontajakson päättymisen jälkeen Energiamarkkinavirasto vahvistaa vuoden 2012 lokakuun loppuun mennessä verkonhaltijalle annettavissa valvontapäätöksessä valvontajakson aikana kertyneen toteutuneen tuoton laskennallisten yhteisöverojen jälkeen sekä sen, kuinka suurella euromäärällä kyseinen tuotto on ylittänyt tai alittanut kohtuullisen verkonhaltijan verkkotoiminnan tuoton valvontajakson ajalta. Laskelmassa Energiamarkkinavirasto laskee valvontajakson eri vuosina kertyneet toteutuneet tuotot laskennallisten yhteisöverojen jälkeen yhteen ja vähentää summasta vastaavien vuosien verkonhaltijan verkkotoiminnan kohtuullisten laskennallisten yhteisöverojen jälkeisten tuottojen summan.
Energiamarkkinavirasto ottaa ensimmäiseltä valvontajaksolta kertyneen verkkotoiminnan tuoton yli- ja alijäämän huomioon toisen valvontajakson loputtua tehtävässä laskelmassa. Jos verkonhaltijalle on kertynyt ensimmäiseltä valvontajaksolta verkkotoiminnasta ylijäämää yhteisöverojen jälkeen, niin se lisätään edellä olevaan lukuun. Jos verkonhaltijalle on kertynyt ensimmäiseltä valvontajaksolta verkkotoiminnasta alijäämää yhteisöverojen jälkeen, niin se vähennetään edellä olevasta luvusta.
Lopputuloksena saadaan selville, kuinka paljon verkonhaltijan verkkotoiminnasta on kertynyt toisen valvontajakson ajalta tuoton yli- tai alijäämää yhteisöverojen jälkeen."
Kolmannen valvontajakson (2012–2015) vahvistuspäätöksen liitteen 1 keskeinen sisältö
Vantaan Energialle vahvistetun kolmatta valvontajaksoa koskevan vahvistuspäätöksen liitteen 1 "Valvontamenetelmät sähkön jakeluverkkotoiminnan ja suurjännitteisen jakeluverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioimiseksi 1.1.2012 alkavalla ja 31.12.2015 päättyvällä kolmannella valvontajaksolla" (menetelmäliite) kohdassa 3.1.2 "Pysyvien vastaavien muut oikaisut" on ilmoitettu, että pysyvien vastaavien muiden hyödykkeiden kuin sähköverkon hyödykkeiden osalta ei verkonhaltijan verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman oikaisun yhteydessä oikaista eriytetyn taseen mukaisia kirjanpitoarvoja. Mikäli verkonhaltijan sähköverkon oikaisuun sisältyviä omaisuuseriä kuitenkin on eriytetyssä taseessa muualla kuin sähköverkon hyödykkeissä, eliminoidaan ne pois verkonhaltijan oikaistusta taseesta ja ne korvataan sähköverkon nykykäyttöarvolla siten kuin vahvistuspäätöksen luvussa 3.1.1 on esitetty. Vastaavasti sellaiset sähköverkon hyödykkeisiin kirjatut erät, joita ei oteta huomioon sähköverkon nyky- tai jälleenhankinta-arvon laskennassa, tulee ilmoittaa tilinpäätöksen liitetietona. Nämä erät otetaan huomioon kirjanpitoarvossaan ja kohtuullisen poistotasona sallitaan kirjanpitoon perustuva suunnitelman mukainen poisto.
Oikeudellinen arviointi kantaverkon käyttöoikeuskentistä
Vantaan Energia on esittänyt, että sen käytössä olevat ja rahoittamat kantaverkon käyttöoikeuskentät tulee ottaa huomioon verkon rakennetiedoissa jälleenhankinta-arvoa ja nykykäyttöarvoa laskettaessa, koska Vantaan Energialla on taloudellinen vastuu käyttöoikeuskenttien rahoittamisesta, ja käyttöoikeuskentät on rakennettu Vantaan Energian käyttöön. Käyttöoikeuskenttiä koskevat sopimukset ovat pitkäaikaisia, ja ne ovat tulleet voimaan jo ennen sähkömarkkinalain mukaisen taloudellisen sääntelyn alkamista.
Energiavirasto on puolestaan esittänyt, että mainitut kantaverkon käyttöoikeuskentät ovat kantaverkonhaltijan omistuksessa ja sen verkon rakennetiedoissa, ja ne kuuluvat kantaverkonhaltijan sähkömarkkinalain tarkoittaman kehittämisvelvollisuuden piiriin. Kohtuullisen hinnoittelun vaatimus huomioon ottaen samaa verkonosaa ei voida sisällyttää useamman kuin yhden verkonhaltijan verkon rakennetietoihin. Lisäksi Energiavirasto on esittänyt hyväksyneensä toisella valvontajaksolla kohtuullisen tuoton laskelmalla oikaistuun taseeseen tasearvossaan arvostettaviin muihin pysyviin vastaaviin käyttöoikeuskenttien aktivoidun tasearvon niille verkonhaltijoille, joilla on ollut osoittaa taseeseen aktivoitua hankintamenoa.
Viraston 18.6.2013 päivätystä valvontakirjeestä käy ilmi, että virasto oli 11.12.2012 lähettänyt 97 sähkön jakeluverkonhaltijalle ja suurjännitteisen jakeluverkonhaltijalle selvityspyynnön muun ohella kantaverkon käyttöoikeuskentistä. Valvontakirjeestä käy ilmi, että 82 verkonhaltijaa ei ollut ilmoittanut kantaverkonhaltijan omistamia tai kantaverkonhaltijan ja verkonhaltijan yhteisomistuksessa olevia käyttöoikeuskenttiä verkonrakennetietoihin. Sen sijaan 15 verkonhaltijaa oli ilmoittanut kantaverkonhaltijan omistamia tai kantaverkonhaltijan ja verkonhaltijan yhteisomistuksessa olevia käyttöoikeuskenttiä toisen ja kolmannen valvontajakson verkonrakennetietoihin.
Vantaan Energia on virastolle 26.7.2013 päivätyssä vastauksessaan viraston edellä mainittuun valvontakirjeeseen lausunut muun ohella, että se on ilmoittanut kolme käytössään olevaa 110 kV:n katkaisijakenttää kantaverkonhaltijan omistamilla sähköasemilla, joihin sillä on ilmoittamansa mukaan käyttöoikeus. Vantaan Energia on vastauksensa mukaan osallistunut kenttien investointikustannuksiin ja vastannut kenttien saneerausten aiheuttamista kustannuksista täysimääräisesti sekä asemien yhteisiin laitteisiin ja rakenteisiin kohdistuvista kustannuksista kenttien suhteellisen osuuden mukaan. Lisäksi mainitussa vastauksessa on todettu, että kantaverkon käyttöoikeuskentät kuuluvat sähkömarkkinalain mukaan kantaverkonhaltijan kehittämisvelvollisuuden piiriin, mutta Vantaan Energialla on taloudellinen vastuu käyttöoikeuskenttien kehittämisvelvollisuudesta.
Markkinaoikeus toteaa, että toisen valvontajakson vahvistuspäätöksen menetelmäliitteen kohdan "2. 1.1. Sähköverkon arvostusperiaatteet" mukaan verkonhaltija on voinut ilmoittaa verkonrakennetietoihin niitä verkkokomponentteja, jotka ovat verkonhaltijan omistuksessa tai joita verkonhaltija vuokraa. Lisäksi menetelmäliitteen mukaan verkkokomponentin on tullut olla verkonhaltijan hallinnassa ja tosiasiallisessa käytössä.
Sähkömarkkinalain mukaisen kohtuullisen hinnoittelun vaatimus huomioon ottaen samaa verkonosaa ei voida sisällyttää useamman kuin yhden verkonhaltijan verkon rakennetietoihin. Tämän on myös Vantaan Energia 5.11.2013 päivätyssä toisen valvontajakson valvontapäätösluonnosta koskevassa Energiavirastolle toimittamassaan lausunnossa todennut. Kuten Energiavirasto on esittänyt, verkonhaltija voivat omistaa osia verkkokomponentista, jolloin sen määrä ilmoitetaan desimaaleina omistussuhteen mukaan verkon rakennetietoihin.
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Vantaan Energian verkonrakennetietoihinsa lisättäväksi vaatimat käyttöoikeuskentät ovat olleet kantaverkonhaltijan omistuksessa, ja kantaverkonhaltija on ilmoittanut mainitut kentät verkon rakennetietoihinsa.
Kuten Vantaan Energia on 26.7.2013 päivätyssä vastauksessaan Energiavirastolle ilmoittanut, kantaverkon käyttöoikeuskentät kuuluvat sähkömarkkinalain mukaan kantaverkonhaltijan kehittämisvelvollisuuden piiriin. Kun Vantaan Energia ei omista osaksikaan käyttöoikeuskenttiä eikä ole osoittanut hallitsevansa niitä muullakaan perusteella, yhtiöllä ei voida katsoa olevan liittämis-, kehittämis- tai ylläpitovastuuta kantaverkonhaltijan omistamista käyttöoikeuskentistä. Vantaan Energian esittämä taloudellinen vastuu ei siten ole vahvistuspäätöksen mukainen peruste sille, että käyttöoikeuskentät tulisi sisällyttää Vantaan Energian verkon rakennetietoihin.
Vaikka käyttöoikeuskentät on Vantaan Energian mukaan rakennettu yhtiötä varten ja sillä on oikeus käyttää kantaverkonhaltijan omaisuutta liiketoiminnassaan, se ei ole peruste siirtää mainittuja kenttiä niiden omistavan kantaverkonhaltijan verkon rakennetiedoista Vantaan Energian verkon rakennetietoihin.
Sillä valittajan esittämällä seikalla, että ensimmäisellä valvontajaksolla (2005–2007) verkonhaltijan verkon rakennetietoihin olisi kirjattu myös kantaverkonhaltijan omistamia ja sen verkon rakennetietoihin sisältyviä käyttöoikeuskenttiä, ei ole ratkaisevaa merkitystä toisen valvontajakson valvontapäätöksen oikeellisuutta arvioitaessa.
Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Energiavirasto ei ole tältä osin menetellyt virheellisesti, kun se ei ole hyväksynyt Vantaan Energian verkon rakennetietoihin kantaverkonhaltijan omistamia ja sen verkonrakennetietoihin sisältyviä käyttöoikeuskenttiä. Valitus on siten tältä osin hylättävä.
Oikeudellinen arviointi vuoden aikana rakennetuista ja valmistuneista verkkoinvestoinneista
Vantaan Energia on vaatinut sen vuoden aikana rakennettuja ja valmistuneita sähköverkon hyödykkeisiin kirjattuja sähköverkkoinvestointeja otettavaksi huomioon yhtiön hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnassa kirjanpitoarvossaan ja suunnitelman mukaisine poistoineen. Valittajan mukaan vuoden aikana rakennettuja ja valmistuneita investointeja tulee kohdella kohtuullisen tuoton laskelmassa samalla tavalla kuin varamuuntajia. Lisäksi valittaja on viitannut siihen, että virasto on ohjeistanut yhtiötä, että sellaiset sähköverkon hyödykkeisiin kirjatut erät, joita ei oteta huomioon sähköverkon nyky- tai jälleenhankinta-arvon laskennassa, tulee ilmoittaa tilinpäätöksen liitetietoina.
Energiavirasto on esittänyt, että Vantaan Energian keskeneräiset sähköverkkoinvestoinnit on otettu huomioon kirjanpitoarvossaan kunkin vuoden tilinpäätöshetken tilanteessa. Sähköverkkotoiminnan investoinnin valmistuttua komponenttitiedot on ilmoitettu Energiavirastolle seuraavan vuoden alussa, jonka jälkeen investointi on ollut osa menetelmien mukaista verkko-omaisuutta ja siten jälleenhankinta-arvon sekä nykykäyttöarvon laskentaa. Tämän jälkeen verkonhaltija on saanut tehdä investoinnistaan jälleenhankinta-arvon mukaiset tasapoistot pitoajan mukaisesti ja sijoitetulle pääomalle on saanut kohtuullisen tuoton. Lisäksi kyseisten menetelmien perusteella on sallittu vielä jälleenhankinta-arvon mukainen tasapoisto sellaisille komponenteille, joiden pitoaika on päättynyt, ja ne ovat olleet edelleen tosiasiallisessa käytössä. Investoinnin vaikutus tulee viraston mukaan laskentaan pienellä viiveellä.
Valituksenalaisen päätöksen mukaan Vantaan Energian vaatimat investointeja koskevat korjaukset eivät ole olleet lainvoimaisen toisen valvontajakson vahvistuspäätöksen mukaisia. Lisäksi valituksenalaisesta päätöksestä käy ilmi, että Vantaan Energian valituksensa tueksi viittaamille varamuuntajille ja varakomponenteille on saanut kohtuullisen tuoton siten, että ne on otettu huomioon kirjanpitoarvossaan sähköverkkotoimintaan sitoutuneessa pääomassa.
Markkinaoikeus toteaa, että toisen valvontajakson menetelmäliitteen mukaan verkonrakennetietoihin merkitään sähköverkkoon kuuluvien ja tosiasiallisessa käytössä olevien verkkokomponenttien määrätiedot kyseisen vuoden tammikuun ensimmäisen päivän tilannetta vastaavana. Mainitun menetelmäliitteen mukaan sähköverkon arvonmäärityksessä käytettävä vuosittainen sähköverkkoon tehtyjen investointien euromäärä lasketaan verkonhaltijan maaliskuun loppuun mennessä ilmoittamien edellisen vuoden aikana verkkoon investoitujen ja verkosta poistettujen komponenttien määrätietojen pohjalta käyttäen liitteessä B määriteltyjen komponenttikohtaisten verkostokomponenttien yksikköhintoja. Verkonhaltijan sähköverkkoon sitoutuneen pääoman arvo oikaistaan hinnoittelun kohtuullisuuden valvontamenetelmillä vastaamaan markkina-arvoa siten, että kohtuullisen tuoton laskennassa verkonhaltijan eriytetyn tuloslaskelman tasearvon sijaan käytetään sähköverkon jälleenhankinta-arvosta laskettua sähköverkon nykykäyttöarvoa. Jälleenhankinta-arvo lasketaan verkonhaltijan ilmoittamien, hallinnassaan ja tosiasiallisessa käytössä olevien sähköverkon eri verkkokomponenttien määrätietojen ja yksikköhintojen perusteella.
Toisen valvontajakson vahvistuspäätöksen menetelmäliitteessä ei ole erikseen käsitelty vuoden aikana rakennettuja ja valmistuneita investointeja verkkotoiminnan tuottoa koskevissa laskelmissa.
Kuten Vantaan Energia on valituksessaan esittänyt, yhtiö ja Energiavirasto ovat toisen valvontajakson (2008–2011) viimeisen vuoden aikana ja sen jälkeen käyneet keskusteluja verkonrakennetiedoista ja niiden korjaamisesta.
Viraston edustajan 11.7.2011 lähettämästä sähköpostiviestistä Vantaan Energialle käy ilmi, että Vantaan Energian verkonrakennetiedot on tarkastettu kokonaan toisella valvontajaksolla. Mainitussa sähköpostiviestissä virasto on pyytänyt lisätietoa muuntajista, käytönvalvontajärjestelmän erotinasemakohtaisesta ja sähköasemakohtaisesta lisähinnasta, 110 kV:n ilmaeristeisistä ja kaasueristeisistä kentistä sekä sähköasematonteista.
Viraston edustaja on sähköpostiviestissään 3.8.2011 pyytänyt Vantaan Energialta lisätietoja muuntajamääristä, 110 kV:n kentistä, sähköasematonttien pinta-aloista ja sähköasemarakennusten jaottelusta. Lisäksi sähköpostissa on ilmoitettu, että varastossa olevia komponentteja ei tule merkitä verkonarvoon, ja että varastoissa olevat muuntajat voi merkitä siinä vaiheessa investoinnin kautta verkkoon, kun ne asennetaan verkkoon tosiasialliseen käyttöön.
Edelleen viraston edustajan 11.8.2011 Vantaan Energialle lähettämässä sähköpostiviestissä on tiedusteltu muuntajamääriä, 110 kV:n kenttiä, sähköasematontteja ja sähköasemarakennuksia. Sähköpostiviestissä on ilmoitettu, että komponentteja, jotka eivät ole tosiasiallisessa käytössä, ei saa merkitä verkonarvoon. Mainitussa sähköpostiviestissä on vielä todettu, että kohtuullinen tuotto ja tasapoisto sallitaan vain käytössä oleville komponenteille ja että tämä linja on pysynyt aina samana.
Viraston edustajan 23.8.2011 Vantaan Energialle lähettämässä sähköpostiviestissä on pyydetty korjaamaan rakennetietoja muuntajakoneiden, sähköasemarakennusten, sähköasematonttien, 110 kV:n kenttien, energiamittalaitteiden, muuntajaperustusten sekä sähköasemakohtaisen ja erotinasemakohtaisen lisähinnan osalta.
Viraston edustajan 30.9.2011 lähettämästä sähköpostiviestistä Vantaan Energialle käy ilmi, että virasto on ohjeistanut Vantaan Energiaa korjaamaan verkonrakennetiedoista toisella valvontajaksolla sähköasematontit, sähköasemarakennusten jaottelun, muuntajakoneet sekä 110 kV:n ja 20 kV:n kentät. Lisäksi virasto on ilmoittanut yhtiölle, että muuntajakoneista voi ilmoittaa takautuvasti ne investoinnit ja poistot, jotka ovat jääneet aikaisemmin ilmoittamatta johtuen siitä, että varastossa olevat muuntajat on pidetty verkonarvossa.
Virasto on 16.12.2011 päivätyssä Vantaan Energian 17.10.2011 päivättyyn kirjeeseen antamassaan vastauksessa todennut muun ohella, että Vantaan Energia on ilmoittanut varastomuuntajia verkonarvoon vastoin toisen valvontajakson vahvistuspäätöstä, sillä varastossa olevat muuntajat eivät ole sähköverkon tosiasiallisessa käytössä. Lisäksi mainitussa vastauksessa on ilmoitettu, että varastossa oleva komponentti otetaan huomioon kirjanpitoarvossaan sitoutuneessa pääomassa ja siitä tehtäviä suunnitelman mukaisia poistoja ei palauteta liikevoittoon. Vastauksessa on vielä ilmoitettu, että mikäli komponentti on kirjattu sähköverkon hyödykkeisiin, Vantaan Energian on tullut antaa riittävä selvitys komponentin kirjanpitoarvosta ja poistoista eriytetyn tilinpäätöksen liitteenä tilikaudesta 1.1–31.12.2011 alkaen. Aikaisempien tilikausien osalta Vantaan Energian on mainitun vastauksen mukaan tullut toimittaa tilintarkastajan vahvistama lausunto kirjanpitoarvoista ja poistoista vuosien 2008–2010 osalta riittävän selvityksen antamiseksi. Edelleen vastauksessa on todettu, että jos Vantaan Energia ei pysty antamaan riittävää selvitystä varastomuuntajien kirjanpitoarvoista ja poistoista 2008–2010 osalta sekä vuodesta 2011 alkaen, varastomuuntajat jäävät sähköverkon hyödykkeisiin, mutta verkonarvosta varastomuuntajat on tullut poistaa.
Vantaan Energia on toimittanut virastolle 22.5.2012 päivätyn selvityksen tilinpäätöksen liitetietojen tarkennuksista vuosina
2008–2011. Selvityksessä on viitattu yhtiön ja viraston 30.1.2012 pidettyyn kokoukseen verkonrakenne- ja tilinpäätöstietojen ilmoittamisesta virastolle sähköverkkotoiminnan valvontaa varten. Selvityksessään 22.5.2012 Vantaan Energia on ilmoittanut tietoja verkko-omaisuuden poistoista, sähköasematonteista, varastomuuntajista ja verkkovuokrasta. Selvitys on sisältänyt myös vaatimuksen tilikaudella valmistuneiden sähköverkon aineellisten hyödykkeiden ja poistojen huomioon ottamisesta kohtuullisen tuoton laskennassa, mistä tässä asiassa markkinaoikeudessa on nyt kysymys.
Viraston edustajat ovat laatineet 21.8.2012 päivätyn muistion, joka on liittynyt viraston edustajien ja Vantaan Energian edustajien 14.8.2012 yhtiön tiloissa pidettyyn tapaamiseen. Muistion mukaan tapaamisessa on käyty läpi Vantaan Energian laatimaa 22.5.2012 päivättyä selvitystä tilinpäätöksen liitetietojen tarkennuksista vuosina 2008–2011. Mainitussa muistiossa on todettu, että vuoden aikana valmistuneet investoinnit otetaan voimassa olevan käytännön ja menetelmien mukaan huomioon seuraavana vuonna. Edelleen muistion mukaan Vantaan Energian kohtuullisen tuoton laskelmalle ei tehdä muutoksia 22.5.2012 päivätyn selvityksen nojalla mainitulta osin.
Viraston edustajan 26.10.2012 päivätyssä sähköpostivastauksessa Vantaan Energialle on todettu, että 22.5.2012 päivätyssä selvityksessä kohtuullisen tuoton laskelmaan huomioon otettavaksi ilmoitetut sähköverkkotoiminnan aineellisiin hyödykkeisiin sisältyvät erät ja poistot eivät ole lainvoimaisen vahvistuspäätöksen mukaisia.
Markkinaoikeus katsoo edellä esitetyn viraston ja Vantaan Energian välisen yhteydenpidon viittaavan nimenomaan siihen, että Energiaviraston ohjeistus on koskenut sähköasemarakennusten, sähköasematonttien ja varamuuntajien käsittelyä verkon rakennetiedoissa. Myöhemmin esiin on tullut vaatimus vuoden aikana rakennettujen ja valmistuneiden investointien huomioon ottamisesta kohtuullisen tuoton laskelmassa. Virasto on kyseisen vaatimuksen osalta ilmoittanut, että vuoden aikana valmistuneet investoinnit otetaan huomioon verkon rakennetiedoissa seuraavan vuoden alussa, jonka jälkeen investointi on ollut osa menetelmien mukaista verkko-omaisuutta ja siten jälleenhankinta-arvon sekä nykykäyttöarvon laskentaa.
Lisäksi Vantaan Energia on vedonnut tätä valituksenalaista asiaa aikaisemmassa oikeudenkäynnissä annettuihin kirjelmiin (MAO 427–501/12). Mainitussa oikeudenkäynnissä on ollut kysymys kolmannen valvontajakson (2012–2015) vahvistuspäätöksistä. Mainitut kirjelmät ovat vedotuilta osiltaan koskeneet varamuuntajien ja muiden varalla olevien komponenttien huomioon ottamista verkonarvoon nykykäyttöarvollaan. Oikeudenkäynnissä ja mainituissa kirjelmissä ei ole ollut kysymys vuoden aikana rakennettujen ja valmistuneiden investointien käsittelystä kohtuullisen tuoton laskelmassa.
Vantaan Energia on vaatimuksensa tueksi viitannut myös kolmatta valvontajaksoa (2012–2015) koskevan vahvistuspäätöksen menetelmäliitteen kohtaan 3.1.2 "Pysyvien vastaavien muut oikaisut". Mainittu kohta ei kuitenkaan osoita, että toisen valvontajakson (2008–2011) vahvistuspäätöksen menetelmäliitteen mukaan vuoden aikana rakennetut ja valmistuneet investoinnit otetaan toisella valvontajaksolla huomioon kohtuullisen tuoton laskelmalla kirjanpitoarvossaan ja suunnitelman mukaisine poistoineen.
Markkinaoikeus toteaa, että kohtuullisen tuoton valvontaa koskevissa menetelmissä on kysymys menetelmistä ja malleista, jotka luonteensa vuoksi sisältävät väistämättä yleistyksiä. Toisen valvontajakson vahvistuspäätöksen menetelmäliitteessä ei ole otettu erikseen huomioon vuoden aikana rakennettuja ja valmistuneita investointeja muista vuoden aikana valmistuneista investoinneista. Menetelmien mukaan investoinnin ollessa keskeneräinen, se on otettu huomioon kirjanpitoarvossaan keskeneräisenä hankintana kunkin vuoden tilinpäätöshetken tilanteessa. Sähköverkkotoiminnan investoinnin valmistuttua komponenttitiedot on ilmoitettu Energiavirastolle seuraavan vuoden alussa, jonka jälkeen investointi on ollut osa menetelmien mukaista verkko-omaisuutta ja siten jälleenhankinta-arvon sekä nykykäyttöarvon laskentaa. Tämän jälkeen Vantaan Energia on saanut tehdä investoinnistaan jälleenhankinta-arvon mukaiset tasapoistot pitoajan mukaisesti ja sijoitetulle pääomalle on saanut kohtuullisen tuoton.
Energiaviraston ei voida katsoa menetelleen harkintavaltansa vastaisesti eikä Vantaan Energian kannalta epätasapuolisesti tai kohtuuttomasti, kun se ei ole Vantaan Energian vaatimin tavoin ottanut huomioon vuoden aikana rakennettuja ja valmistuneita investointeja kohtuullisen tuoton laskelmassa kirjanpitoarvossaan ja suunnitelman mukaisine poistoineen.
Asiassa ei ole myöskään käynyt ilmi, että valituksenalainen päätös johtaisi siihen, että verkonhaltijan tulot eivät kattaisi verkon ylläpidon, käytön ja rakentamisen kohtuullisia kustannuksia eikä antaisi sijoitetulle pääomalle sähkömarkkinalain edellyttämää kohtuullista tuottoa. Kun lisäksi otetaan huomioon verkonhaltijoiden yhdenvertainen kohtelu, markkinaoikeus katsoo, ettei Energiavirasto ole valituksenalaista päätöstä tältä osin tehdessään menetellyt virheellisesti. Valitus on siten tältä osin hylättävä.
Oikeudellinen arviointi ylijäämän ja koron laskennasta
Vantaan Energia on valituksessaan esittänyt, että Energiavirasto on laskenut virheellisesti koron yhtiön toiselta valvontajaksolta kertyneelle ylijäämälle ennen kuin siitä on vähennetty ensimmäisen valvontajakson alijäämä. Sähkömarkkinalaissa tarkoitettu alennettava määrä, jolle korko lasketaan, voidaan tietää vasta sen jälkeen, kun on ensin otettu huomioon edellisen valvontajakson ali- tai ylijäämä.
Energiavirasto on perustanut valituksenalaisen päätöksensä tältä osin siihen, että sähkömarkkinalain 38 c §:n ja lain esitöiden mukaan kohtuullisen tuoton laskennassa ja koron laskemisessa sovelletaan menetelmää, jossa valvontajakson yli- tai alijäämän määrittely tehdään itsenäisesti ilman edelliseltä valvontajaksolta siirtyneen yli- tai alijäämän netottamista. Energiaviraston mukaan sähkömarkkinalain 38 c §:stä ja sen perusteluista käy ilmi, että hinnoittelun kohtuullisuuden arviointi koskee vain kyseistä valvontajaksoa.
Valituksenalaisen päätöksen "Ratkaisu"-osasta käy ilmi, että Energiavirasto on vahvistanut Vantaan Energian toisen valvontajakson toteutuneeksi oikaistuksi tulokseksi 42.590 tuhatta euroa ja kohtuulliseksi tuotoksi 37.240 tuhatta euroa, ja toisen valvontajakson kertyneeksi tuoton ylijäämäksi 5.350 tuhatta euroa, ja että Vantaan Energian verkkotoiminnan kertynyt tuoton ylijäämä on ylittänyt kohtuullisen tuoton määrän viidellä prosentilla valvontajakson aikana. Tämän vuoksi vahvistettavaan tuoton ylijäämään on lisätty 330 tuhannen euron korko.
Ratkaisuosasta käy edelleen ilmi, että ensimmäiseltä valvontajaksolta kertynyt alijäämä on ollut -3.920 tuhatta euroa, ja että ensimmäiseltä valvontajaksolta kertynyt alijäämä huomioon ottaen kolmannelle valvontajaksolle siirtyvä, vahvistettu ylijäämä on ollut yhteensä 1.760 tuhatta euroa. Energiavirasto on velvoittanut Vantaan Energian ottamaan edellä mainitun vahvistetun ylijäämän huomioon verkkopalveluiden hinnoittelussa vuosina 2012–2015. Vielä ratkaisuosassa on todettu, että Energiavirasto vähentää toiselta valvontajaksolta vahvistetun tuoton ylijäämän Vantaan Energian verkkotoiminnan kohtuullisesta tuotosta vuosien 2012–2015 ajalta, kun Energiavirasto vahvistaa asianosaisen verkkotoiminnan toteutuneen oikaistun tuloksen ja kohtuullisen tuoton vuosilta 2012–2015.
Valituksenalainen päätös on sisältänyt erillisenä liitteenä laskelman Vantaan Energian toisen valvontajakson toteutuneesta oikaistusta tuloksesta ja kohtuullisesta tuotosta.
Sähkömarkkinalain 38 c §:n säännöksen mukaan, jos verkkotoiminnan tuotto ylittää päätöksen kohteena olevan valvontajakson kuluessa kohtuullisen tuoton määrän vähintään viidellä prosentilla, on alennettavaan määrään lisättävä korko, joka lasketaan koko alennettavalle määrälle.
Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitun säännöksen puhtaasti sanamuodon mukainen tulkinta vaikuttaisi puoltavan Energiaviraston käsitystä koron määräytymisestä. Edelleen Energiaviraston näkemystä jossain määrin puoltaa lain säännöksen tarkoitus koron maksuvelvollisuuden osalta merkittävän ylihinnoittelun estämiseksi.
Kyseistä säännöstä koskevissa lain esitöissä (HE 127/2004 vp) on edellä todetuin tavoin lausuttu, että merkittävän ylihinnoittelun ehkäisemiseksi verkonhaltijan tulee suorittaa palautuksen yhteydessä korkoa palautettavalle määrälle, jos verkkotoiminnan tuotto on ylittänyt valvontajakson kuluessa kohtuullisen tuoton määrän vähintään viidellä prosentilla. Alennettavaan määrään lisättävä korko lasketaan koko alennettavalle määrälle vuotuisena korkona päättyneen valvontajakson ajalta vahvistuspäätöksen mukaisesti määritetyn oman pääoman koron keskiarvon mukaan.
Markkinaoikeus toteaa, että sähkömarkkinalain esitöissä ei kuitenkaan ole määritetty sitä, mitä alennettavalla määrällä tarkoitetaan. Lain esitöiden valossa ei ole siten selvää, onko säännöksellä nimenomaisesti tarkoitettu vain kyseistä päättynyttä valvontajaksoa, kun hinnoittelun kohtuullisuuden valvonta perustuu sekä sähkömarkkinalakiin että vahvistuspäätökseen. Lain esitöissä on lausuttu, että Energiaviraston on valvontapäätöstä tehdessään arvioitava, onko verkonhaltijan noudattamaa hinnoittelu ollut valvontajakson aikana kokonaisuudessaan säännösten ja sähkömarkkinalain 38 a §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittaman vahvistuspäätöksen mukaista.
Toisen valvontajakson vahvistuspäätöksessä ei ole määritelty koron laskentaa eikä sitä, mitä "alennettava määrä" koron laskennan osalta tarkoittaa.
Energiavirasto on viitannut verkonhaltijoille lähettämäänsä 18.3.2010 päivättyyn kirjeeseen, joka on koskenut ensimmäisen valvontajakson ali- tai ylijäämän kuittaamista toisella valvontajaksolla. Mainitussa kirjeessä on viraston mukaan todettu, että toisen valvontajakson ylijäämä määritetään ennen edellisen valvontajakson alijäämän kuittaamista. Tästä lausumasta verkonhaltijoiden olisi viraston mukaan tullut ymmärtää, että myös korko määritetään toisen valvontajakson ylijäämälle ennen edellisen valvontajakson ali- tai ylijäämän kuittaamista.
Edellä mainitussa Energiaviraston kirjeessä on ilmoitettu muun ohella seuraavaa:
"Toisella valvontajaksolla ensimmäisen valvontajakson yli- tai alijäämien kuittaaminen huomioidaan seuraavasti:
- aluksi 2. jakson valvontapäätöksessä tarkastellaan, onko 2. jaksolta syntynyt yli- tai alijäämää
- jos 2. jaksolta on kertynyt ylijäämää, niin tästä ylijäämästä vähennetään 1 jaksolla kertynyt alijäämä
- jos 2. jakson ylijäämä on suurempi kuin 1. jakson alijäämä, niin 2. jakson valvontapäätöksessä verkonhaltijalla on ylijäämää, joka määrätään otettavaksi huomioon 3. jaksolla."
Markkinaoikeus toteaa, että mainitun viraston kirjeen tavoitteena on ollut selventää verkonhaltijoille, kuinka ensimmäisen valvontajakson ali- tai ylijäämät tulee käyttää tai kompensoida asiakkaille. Kirjeessä ei ole ollut mainintaa sähkömarkkinalain 38 c §:ssä tarkoitetusta korosta tai koron laskemisesta. Markkinaoikeus katsoo toisin kuin Energiavirasto on esittänyt, että asiassa ei ole kyseisen kirjeen perusteella voitu ymmärtää koron laskentatapaa ainakaan viraston esittämän mallin mukaan. Kirjeestä on voinut saada myös sen käsityksen, että alennettavasta määrästä on kyse vain siltä osin kuin todetusta toisen jakson ylijäämästä on ensin vähennetty ensimmäisen jakson alijäämä, mikä vaikuttaisi myös koron laskemiseen.
Vantaan Energian toista valvontajaksoa (2008–2011) koskevassa vahvistuspäätöksessä on kohdassa 6 "Verkkotoiminnan tuoton kohtuullisuuden arviointi" ilmoitettu, että Energiamarkkinavirasto ottaa ensimmäiseltä valvontajaksolta kertyneen verkkotoiminnan tuoton yli- ja alijäämän huomioon toisen valvontajakson loputtua tehtävässä laskelmassa. Jos verkonhaltijalle on kertynyt ensimmäiseltä valvontajaksolta verkkotoiminnasta ylijäämää yhteisöverojen jälkeen, se lisätään edellä olevaan lukuun. Jos verkonhaltijalle on kertynyt ensimmäiseltä valvontajaksolta verkkotoiminnasta alijäämää yhteisöverojen jälkeen, se vähennetään edellä olevasta luvusta. Lopputuloksena saadaan selville, kuinka paljon verkonhaltijan verkkotoiminnasta on kertynyt toisen valvontajakson ajalta tuoton yli- tai alijäämää yhteisöverojen jälkeen.
Valituksenalaisessa päätöksessä on puolestaan todettu, että valvontapäätöksessä vahvistetaan myös se, kuinka suurella euromäärällä valvontajakson aikana kertynyt toteutunut oikaistu tulos ylittää tai alittaa kohtuullisen tuoton ensimmäisen valvontajakson vahvistettu yli- tai alijäämä huomioonotettuna. Valituksenalaisessa päätöksessä on edelleen todettu, että vahvistaessaan asianosaisen verkkotoiminnan toteutuneen oikaistun tuloksen ja kohtuullisen tuoton vuosilta 2008–2011, Energiavirasto ottaa ensimmäiseltä valvontajaksolta vahvistetun asianosaiselle kertyneen tuoton yli- tai alijäämän huomioon päätöksessä mainitulla tavalla.
Kuten edeltä käy ilmi, Energiavirasto on toista valvontajaksoa koskevassa valituksenalaisessa päätöksessään ottanut huomioon ensimmäiseltä valvontajaksolta kertyneen alijäämän vahvistaessaan kolmannelle valvontajaksolle siirtyvän ylijäämän, joka Vantaan Energian on valituksenalaisen päätöksen mukaan otettava huomioon verkkopalveluiden hinnoittelussa vuosina 2012–2015.
Sähkömarkkinalain 38 c §:ssä viitataan mainitun lain 38 a §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin vahvistuspäätöksen sisältäviin menetelmiin. Hinnoittelun kohtuullisuuden valvonta perustuu siten sekä sähkömarkkinalakiin että vahvistuspäätökseen.
Vantaan Energian vahvistuspäätöksen edellä todetun sisällön perusteella markkinaoikeus katsoo, että sähkömarkkinalain 38 c §:ssä tarkoitettua alennettavaa määrää ja sähkömarkkinalain esitöissä mainittua palautettavaa määrää on tulkittava siten, että laskennassa otetaan huomioon mahdollinen edelliseltä valvontajaksolta kertynyt ali- tai ylijäämä, kuten vahvistuspäätöksessä on esitetty. Valvontajakson päätyttyä verkonhaltija on viraston tekemän valvontapäätöksen perusteella joko oikeutettu korottamaan siirtopalvelumaksujaan tai velvoitettu palauttamaan ylijäämä asiakkaille alentamalla siirtopalvelumaksujaan.
Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Energiaviraston on tullut laskea vasta tälle asiakkaille hinnoittelun kautta palautettavalle "alennettavalle määrälle" sähkömarkkinalain 38 c §:ssä tarkoitettu mahdollinen korkoseuraamus. Tämän vuoksi valittajan ensisijainen vaatimus korkoseuraamuksen laskentatavasta valvontapäätöksessä on hyväksyttävä ja Energiaviraston valituksenalainen päätös on siten kumottava.
Johtopäätös
Edellä esitetyillä perusteilla valitus on hylättävä siltä osin kuin se koskee valittajan vaatimuksia 1 ja 2 eli käyttöoikeuskenttiä sekä vuoden aikana rakennettuja ja valmistuneita investointeja.
Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n valituksessa esitetty vaatimus 3 on hyväksyttävä siltä osin kuin se koskee korkoseuraamuksen laskentatapaa. Energiavirasto on korkoseuraamuksen laskentatavan osalta menetellyt edellä todetuin tavoin sähkömarkkinalain 38 c §:ssä säädetyn vastaisesti. Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n toisen valvontajakson toteutunut tuotto ja tuoton ylijäämän laskeminen tapahtuu parhaiten Energiavirastossa. Asia on siten palautettava Energiavirastolle uuden valvontapäätöksen tekemistä varten.
Oikeudenkäyntikulut
Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan muutoin siltä osin kuin lain 1 luvun 2 §:ssä mainituissa laeissa ei toisin säädetä, kilpailu- ja valvonta-asiat käsitellään markkinaoikeudessa siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.
Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.
Hallintolainkäyttölain esitöiden (HE 217/1995 vp s. 87 ja 88) yksityiskohtaisissa perusteluissa on 74 §:n kohdalla todettu muun ohella, että perusteena korvausvelvollisuuden jakautumiselle olisi asiassa annettu ratkaisu. Tämä tarkoittaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 3 §:n säännösten mukaisia periaatteita eli sitä, että asiansa hävinnyt velvoitetaan korvaamaan vastapuolen kulut. Ratkaisun lopputuloksen lisäksi voidaan ottaa huomioon myös muita seikkoja. Yleisenä perusteena olisi sen arviointi, olisiko kohtuutonta, että vastapuoli joutuu kantamaan oikeudenkäyntikulunsa. Kysymys on siten asian lopputuloksen ja eräiden muiden seikkojen pohjalta tehtävästä arviosta. Julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta punnittaessa tulee esitöiden mukaan kiinnittää erityistä huomiota siihen, onko oikeudenkäynnin aiheena ollut viranomaisen virheellinen menettely. Myös asian tulkinnanvaraisuus voi olla peruste vähentää julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta. Asian riitaisuus ja tulkinnanvaraisuus voivat vaikuttaa korvausten sovittamiseen, vaikka toinen asianosainen lopputuloksen puolesta voittaakin asian.
Markkinaoikeus hyväksyy valittajan muutosvaatimuksen siltä osin kuin se koskee korkoseuraamuksen laskentaa. Markkinaoikeus hylkää valituksen käyttöoikeuskenttien sekä vuoden aikana rakennettujen ja valmistuneiden investointien käsittelyn osalta. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että asiassa ei ole siten kohtuutonta, että Vantaan Energia Sähköverkot Oy joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan.
Lopputulos
Markkinaoikeus kumoaa Energiaviraston 24.2.2014 tekemän päätöksen dnro 208/430/2009 Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n sähköverkkotoiminnan toteutuneesta oikaistusta tuloksesta ja kohtuullisesta tuotosta toisella valvontajaksolla 1.1.2008–31.12.2011.
Asia palautetaan Energiavirastolle uudelleen käsiteltäväksi toista valvontajaksoa (2008–2011) koskevan uuden valvontapäätöksen tekemiseksi Vantaan Energia Sähköverkot Oy:lle.
Markkinaoikeus hylkää Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.
MUUTOKSENHAKU
Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.
Valitusosoitus on liitteenä.
Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Pertti Virtanen, Jaakko Ritvala ja Riitta Hämäläinen sekä asiantuntijajäsen Kim Talus.
HUOMAA
Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.