MAO:724/17
PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN
Energiaviraston päiväämätön päätös asiassa diaarinumero1535/422/2016 (liitteenä)
ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA
Valitus
Vaatimukset
Susirajan Kiinteistöt Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen Energiaviraston päätöksen ja ettei uhkasakkoa aseteta. Lisäksi Susirajan Kiinteistöt Oy on vaatinut, että tutkintapyynnön tekijät A ja B velvoitetaan korvaamaan valittajayhtiön sekä asiaa hoitaneen sen toimitusjohtaja C:n arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 3.821,18 eurolla.
Perusteet
Valittaja ei ole menetellyt sähkömarkkinoita koskevan sääntelyn vastaisesti. Valittaja on ostanut pienjänniteverkon sen omistajalta 18.11.2009. Sopimusosapuolten olisi pitänyt noudattaa kyseistä kauppaa koskevaa sopimusta sekä tuolloin voimassa olleen sähkömarkkinalain (386/1995) voimassa olleita säännöksiä. Myös nyt esillä olevaan asiaan tulisi soveltaa tätä aiempaa sähkömarkkinalakia.
Valituksenalaisen päätöksen taustalla on alueella asuvien tutkintapyynnön tekijöiden toiminta. He ovat muun ohella omavaltaisesti vaihtaneet valittajan omistaman sähkömittarin omaansa. Toimenpidepyyntö on tehty vain Energiaviraston harhaanjohtamiseksi. Tutkintapyynnön tekijät eivät myöskään ole maksaneet yhtiövastikkeitaan Susirajan Kiinteistöt Oy:lle ja he ovat luvatta vaihtaneet sähkömittarin uuteen mittariin.
Koska syy asiantilaan ei ole valittajan, uhkasakkoa ei tulisi asettaa.
Energiaviraston lausunto
Vaatimukset
Energiavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.
Perusteet
Asiassa on tehty tutkintapyyntö Energiavirastoon 5.7.2016 koskien valittajan toiminnan sähkömarkkinalain mukaisuutta. Tutkintapyynnön tekijät ovat olleet valittajan sisäisen sähköverkon sähkön toimituksen piirissä. He ovat halunneet siirtyä paikallisen jakeluverkonhaltijan ja valitsemansa sähkönmyyjän asiakkaiksi.
Energiavirasto on valituksenalaisessa päätöksessään todennut Susirajan Kiinteistöt Oy:n toimineen sähkömarkkinalain vastaisesti ja velvoittanut yhtiön ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta tutkintapyynnön tekijät voisivat siirtyä jakeluverkon asiakkaiksi. Näistä toimenpiteistä valittajan olisi pitänyt ilmoittaa Energiavirastolle. Vaadittua selvitystä korjaavista toimenpiteistä ei ole saatu, mutta jakeluverkonhaltija on ilmoittanut, että tutkintapyynnön tekijät pystyvät nyt ostamaan sähkönsä jakeluverkon kautta valitsemaltaan sähkönmyyjältä.
Energiavirasto ei ole asettanut uhkasakkoa, vaan sakon asettamisesta on vasta kuultu valittajaa. Uhkasakon asettaminen on rauennut, koska Energiavirasto on edellä todetuin tavoin saanut jakeluverkonhaltijalta selvityksen asiasta.
Valittaja ei ole edesauttanut tutkintapyynnön tekijöiden siirtymistä jakeluverkon haltijan asiakkaiksi. Tämä on käynyt ilmi useista valittajayhtiön toimitusjohtajan kanssa käydyistä puhelinkeskusteluista ja kyseiseltä yhtiöltä 9.12.2016 saadusta selvityksestä. Valituksenalaista päätöstä tehtäessä tutkintapyynnön tekijät eivät ole päässeet siirtymään jakeluverkon kautta tapahtuvaan sähköntoimitukseen ja lisäksi sähköt ovat olleet poikki yli kolme kuukautta heidän vakituisesta asunnostaan.
Tutkintapyynnön taustalla olevat tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2016, joten tapaukseen sovelletaan 1.9.2013 voimaan tullutta sähkömarkkinalakia. Lisäksi aiemmassa sähkömarkkinalaissa (386/1995) oli ollut 1.9.2003 alkaen 25 d §:ssä nykyistä sääntelyä vastaava säännös kuluttaja-asiakkaiden osalta.
Valittaja ei ole noudattanut asiaan sovellettavan 1.9.2013 voimaan tulleen sähkömarkkinalain säännöksiä, joten Energiaviraston päätöksen antaminen on ollut tarpeellista kiinteistönhaltijan velvoittamiseksi korjaamaan lainvastainen menettelynsä kuluttaja-asiakkaita kohtaan.
Susirajan Kiinteistöt Oy on kohdistanut kuluvaatimuksensa tutkintapyynnöntekijöihin, joten Energiavirasto ei lausu tästä vaatimuksesta.
Vastaselitys
Susirajan Kiinteistöt Oy ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut vastaselitystä.
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU
Kysymyksenasettelu
Energiaviraston mukaan sen valituksenalainen päätös on tehty 29.9.2016. Kyseisen päätöksen ratkaisuosassa on todettu, että Susirajan Kiinteistöt Oy on menetellyt sähkömarkkinalain 72 §:n vastaisesti, kun se ei ole huolehtinut siitä, että tutkintapyynnön tekijöillä on mahdollisuus tehdä sähköverkkosopimus ja sähkönmyyntisopimus, jossa sähköntoimitus tapahtuu jakeluverkonhaltijan jakeluverkon kautta. Energiavirasto on kyseisellä päätöksellään velvoittanut Susirajan Kiinteistöt Oy:n ryhtymään viipymättä toimenpiteisiin mahdollistaakseen tutkintapyynnön tekijöiden siirtymisen jakeluverkonhaltijan asiakkaiksi edellä mainitun lainkohdan nojalla sekä sallimaan mittaukseen liittyvien muutostöiden suorittamisen kiinteistön sisäiseen sähköverkkoonsa ja toimittamaan Energiavirastolle selvityksen niistä toimenpiteistä, jotka se on tehnyt mahdollistaakseen sisäisen sähköverkkonsa loppukäyttäjien siirtymisen jakeluverkon asiakkaiksi.
Asiassa on markkinaoikeudessa Susirajan Kiinteistöt Oy:n valituksen johdosta kysymys pääasiana edellä mainitun Energiaviraston päätöksen lainmukaisuudesta. Tätä ennen on kuitenkin arvioitava valittajan eräiden vaatimusten tutkimisen edellytyksiä.
Valittajan vaatimusten tutkiminen
Energiavirasto on valituksenalaisella päätöksellään viranomaisena muun ohessa asettanut Susirajan Kiinteistöt Oy:lle velvoitteita, joten yhtiö on kyseisen hallintopäätöksen välitön kohde ja sillä on siten asiassa valitusoikeus. Susirajan Kiinteistöt Oy:n valituksen johdosta markkinaoikeudessa on tutkittavana edellä todetuin tavoin valituksenalaisen Energiaviraston päätöksen lainmukaisuus. Hallintoprosessuaaliseen pääasiaan liittyen arvioitavaksi voi tulla myös kysymys oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Hallintopäätöksen sisällöstä vastaa selvittämisvelvollisuutensa huomioon ottaen viranomainen, ei tutkintapyynnön tekijät, eivätkä he muutoinkaan ole käsillä olevan hallintoprosessuaalisen eli viranomaisen päätöksenteon lainmukaisuutta käsittelevän oikeudenkäynnin osapuolia. Todetun johdosta Susirajan Kiinteistöt Oy:n tutkintapyynnön tekijöihin kohdistama oikeudenkäyntikuluvaatimus on jätettävä tutkimatta.
Valituksenlaisen Energiaviraston päätöksen mukaan korjaavien toimenpiteiden eli Susirajan Kiinteistöt Oy:lle asetettujen velvoitteiden tehosteeksi tullaan asettamaan uhkasakko. Markkinaoikeudessa Energiavirasto on ilmoittanut, ettei asiassa ole asetettu uhkasakkoa eikä sitä tulla asettamaankaan. Kun Susirajan Kiinteistöt Oy:llä ei ole oikeussuojan tarvetta uhkasakon osalta, sitä koskeva vaatimus on jätettävä tutkimatta.
Pääasiaratkaisun perustelut
Susirajan Kiinteistöt Oy on esittänyt, että asiassa olisi sovellettava nykyistä aiempaa sähkömarkkinalakia (386/1995). Se on viitannut pienjänniteverkon kauppaa koskevaan 18.11.2009 tehtyyn sopimukseen, jonka osapuolina on ollut myyjänä verkon omistaja ja ostajana Susirajan Kiinteistöt Oy. Lisäksi Susirajan Kiinteistöt Oy:n mukaan tutkintapyynnön tekijät ovat harhaanjohtaneet Energiavirastoa.
Voimassa olevan sähkömarkkinalain (588/2013, jäljempänä sähkömarkkinalaki) 117 §:n 1 momentin mukaan laki on tullut voimaan 1.9.2013.
Sähkömarkkinalain 122 §:n 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa tehtyihin liittymis-, sähköverkko- ja sähkönmyyntisopimuksiin. Ennen lain voimaantuloa tehtyyn sopimukseen liittymismaksun palauttamisesta tai vakuuden luovuttamisesta sovelletaan kuitenkin ennen tämän lain voimaantuloa sovellettuja ehtoja.
Saadun selvityksen perusteella Energiaviraston päätös on kohdistunut Susirajan Kiinteistöt Oy:n toimintaan vuonna 2016. Kun otetaan huomioon sähkömarkkinalain 122 §:n 1 momentti, markkinaoikeus katsoo, että asiaan on sovellettava kyseisen sähkömarkkinalain säännöksiä, vaikka pienjänniteverkon kauppa on tapahtunut jo vuonna 2009.
Susirajan Kiinteistöt Oy ei ole kiistänyt, että kysymyksessä ei olisi sähkömarkkinalain 10 luvussa tarkoitettu kiinteistön sisäinen sähköverkko.
Edellä mainitussa luvussa olevan sähkömarkkinalain 72 §:n mukaan kiinteistönhaltijan on huolehdittava siitä, että loppukäyttäjällä on mahdollisuus tehdä sähköverkkosopimus ja sähkönmyyntisopimus, jossa sähköntoimitus tapahtuu jakeluverkonhaltijan jakeluverkon kautta. Kiinteistönhaltijan tulee luovuttaa loppukäyttäjälle tätä tarkoitusta varten käyttöoikeus kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäiseen sähköverkkoon. Jos sähkö toimitetaan kiinteistössä loppukäyttäjille kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäisen sähköverkon kautta, on loppukäyttäjän korvattava kiinteistönhaltijalle sähkön mittaukseen liittyvistä muutostöistä aiheutuvat kustannukset siirtyessään ostamaan sähkönsä jakeluverkon kautta.
Energiavirasto on päätöksensä perusteluissa esittänyt, että Susirajan Kiinteistöt Oy ei ole asiassa toimittanut riittävää selvitystä siitä, millä toimenpiteillä se aikoo huolehtia tutkintapyynnön tekijöiden mahdollisuudesta siirtyä kiinteistön sisäisestä sähköverkosta jakeluverkonhaltijan asiakkaiksi sähkömarkkinalain 72 §:n edellyttämällä tavalla. Näin ollen päätöksen ratkaisuosasta ilmenevin tavoin Susirajan Kiinteistöt Oy:n menettely on ollut mainitun lainkohdan vastaista, kun se ei ole huolehtinut siitä, että tutkintapyynnön tekijöillä on mahdollisuus tehdä sähköverkkosopimus ja sähkönmyyntisopimus, jossa sähköntoimitus tapahtuu jakeluverkonhaltijan jakeluverkon kautta.
Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi syytä todeta Energiaviraston päätöksen perustuneen virheellisiin tosiseikkoihin. Tutkintapyynnön tekijöiden mahdollisilla maksamattomilla yhtiövastikkeilla tai muulla väitetyllä toiminnalla ei ole merkitystä tässä arvioinnissa. Kun muutakaan syytä kumota Energiaviraston päätös ei ole ilmennyt, valittajan valitus on hylättävä.
Lopputulos
Markkinaoikeus jättää tutkimatta Susirajan Kiinteistöt Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen ja uhkasakkoa koskevan vaatimuksen sekä hylkää sen valituksen muilta osin.
MUUTOKSENHAKU
Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 37 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.
Valitusosoitus on liitteenä.
Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Pertti Virtanen ja Sami Myöhänen.
HUOMAA
Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkastaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.