MAO:176/21
Päätös, josta valitetaan
Energiaviraston päätös 25.9.2019 asiassa dnro 376/420/2013
Asian tausta
Tutkintapyyntö
Toholammin Energia Oy on 19.4.2013 tehnyt Energiamarkkinavirastolle tutkintapyynnön, joka on koskenut Verkko Korpela Oy:n tarjoaman tuotannon verkkopalvelusopimuksen ehtojen lainmukaisuutta.
Energiamarkkinaviraston nimi on 1.1.2014 lukien muutettu Energiavirastoksi.
Energiaviraston valituksenalainen päätös
Asiassa on sovellettu sähkömarkkinalain 18, 24, 27 ja 106 §:ää sekä sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain (valvontalaki) 9, 10 ja 38 §:ää.
Valituksenalaisen päätöksen mukaan Verkko Korpela Oy:n käyttämään verkkopalvelusopimusmallipohjaan sekä Verkko Korpela Oy:n ja Toholammin Energia Oy:n väliseen verkkopalvelusopimukseen sisältyvä tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskeva ehto on sähkömarkkinalain 18 §:n vastaisella tavalla perusteeton.
Verkko Korpela Oy:n tuotannon verkkopalvelusopimusmallipohjaan sisältyvä tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskeva vaatimus on tosiasiassa luonteeltaan valvontalain 10 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu siirtopalvelun ehto, joka kuuluu viraston etukäteisen toimivallan piiriin.
Verkko Korpela Oy on laiminlyönyt valvontalain 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisen velvollisuuden vahvistuttaa Energiavirastolla kaikki yhtiön noudattamat siirtopalvelun ehdot ennen niiden käyttöönottamista.
Verkko Korpela Oy:n tulee poistaa tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskeva vaatimus verkkopalvelusopimuskäytännöstään. Edelleen Verkko Korpela Oy:n tulee poistaa verkkopalvelusopimuskäytännöstään kaikki sen käyttämään tuotannon verkkopalvelusopimusmallipohjaan sisältyvät vaatimukset, jotka ovat tosiasiassa luonteeltaan valvontalain 10 §:ssä tarkoitettuja siirtopalvelun ehtoja ja joita virasto ei ole etukäteen vahvistanut yhtiön noudatettaviksi edellä mainitun lain 10 §:ssä edellytetyllä tavalla.
Verkko Korpela Oy:n tulee ilmoittaa Energiaviraston ylläpitämään hintatietojärjestelmään kaikki sähkön jakelua koskevat hintatiedot sähkömarkkinalain 27 §:n 2 momentin sekä viraston antaman määräyksen sähköverkonhaltijan verkkopalveluehtojen ja -hintojen ilmoittamisesta Energiavirastolle (dnro 742/002/2018) mukaisesti.
Verkko Korpela Oy:n tulee kolmen kuukauden kuluessa päätöksen antopäivästä toimittaa Energiavirastolle selvitys toimenpiteistä, joihin se on ryhtynyt päätöksen johdosta.
Markkinaoikeuden välipäätös
Markkinaoikeus on 21.11.2019 antamallaan päätöksellä numero 496/19 määrännyt valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpanon keskeytettäväksi, kunnes valitus on markkinaoikeudessa ratkaistu tai asiassa toisin määrätään.
Asian käsittely markkinaoikeudessa
Valitus
Vaatimukset
Verkko Korpela Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä on määrätty valittaja poistamaan verkkopalvelusopimuskäytännöstään tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskeva kohta sekä kaikki muut tuotannon verkkosopimusmallipohjaan sisältyvät vaatimukset, jotka Energiavirasto on katsonut siirtopalvelun ehdoiksi ja joita virasto ei ole etukäteen vahvistanut yhtiön noudatettaviksi. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Energiaviraston korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut lisättynä oikeudenkäyntimaksua vastaavalla määrällä yhteensä 17.560 eurolla viivästyskorkoineen.
Perusteet
Energiavirasto on päätynyt valituksenalaisessa päätöksessään tuotevastuu- ja vastuuvakuutuksen määrää koskevan sopimuskohdan osalta eri lopputulemaan kuin 23.9.2013 asiassa tekemässään alkuperäisessä päätöksessä, jonka osalta markkinaoikeus on 26.3.2015 antanut päätöksen numero 224/15. Tämä viraston kannan muutos on rikkonut hallintopäätösten oikeusvoimavaikutusta ja luottamuksensuojan periaatetta. Tässä asiassa ei ole tapahtunut sen vireille tulon jälkeen olennaisia olosuhteiden muutoksia eikä asiassa ole markkinaoikeuden aikaisemman päätöksen jälkeen ilmennyt mitään sellaisia merkityksellisiä tosiseikkoja, jotka eivät olisi olleet Energiaviraston tiedossa jo aikaisemmin.
Energiavirasto on menetellyt valvontalain vastaisesti, kun se on katsonut valituksenalaisessa päätöksessään Verkko Korpela Oy:n tuotannon verkkopalvelusopimusmallipohjaan kuuluneen tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskevan ehdon valvontalaissa tarkoitetuksi siirtopalvelun ehdoksi, joka kuuluu viraston etukäteis- eli ennakkovalvonnan piiriin. Valittajan verkkopalvelusopimukseen sisältyvä tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskeva ehto ei ole valvontalain 10 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu siirtopalvelun ehto tai 4 kohdassa tarkoitettu liittämispalvelun ehto, vaan sähköntuotannon verkkopalvelusopimuksen ehto, jota mainittu pykälä ei koske.
Energiavirasto on vahvistanut valittajan käyttöön 1.6.2019 alkaen Energiateollisuus ry:n suosittelemat verkkopalveluehdot VPE 2019, joiden mukaan verkonhaltija ja käyttäjä voivat sopia muutoksista kyseisiin ehtoihin. Myös Energiavirasto on valituksenalaisella päätöksellään vahvistanut, että mikäli käyttäjä ja verkonhaltija yhdessä sopivat muutoksista verkkopalveluehtoihin VPE 2019, kyseessä on yksilöllinen sopimusehto, joka kuuluu osapuolten sopimusvapauden piiriin. Nyt kyseessä oleva tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskeva ehto on juuri tällainen yksilöllinen sopimusehto.
Energiaviraston näkemys siitä, että valvontalain 10 §:n 1 momentin 3 kohdan ilmaisu ”siirtopalvelun ehto” tarkoittaisi edellytystä eikä sopimusehtoa, on virheellinen. Mainitussa kohdassa käytetty termi ”ehto” tarkoittaa pelkästään tiettyä sopimusehtojen kategoriaa eli siirtopalvelun ehtoja. Kyseinen kohta ei kata kaikkia mahdollisia sopimusvapauden piiriin kuuluvia sopimusehtoja, vaikka kyseiset ehdot olisivatkin edellytys sopimuksen syntymiselle. Kahden elinkeinonharjoittajan välisille sopimuksille on tyypillistä, ettei sopimusta synny, ellei kumpikin osapuoli hyväksy kaikkia sopimuksen ehtoja. Jos lainsäätäjä olisi tarkoittanut, että kaikki sopimuksen syntymisen edellytyksenä olevat ehdot kuuluisivat lain 10 §:n 1 momentin 3 tai 4 kohdan soveltamisalaan, mainittuihin kohtiin olisi lisätty termi ”edellytykset” kuten saman pykälän 1 momentin maakaasumarkkinoita koskevassa 2 kohdassa.
Energiavirasto on menetellyt valvontalain vastaisesti, kun se on valituksenalaisessa päätöksessä katsonut Verkko Korpela Oy:n laiminlyöneen velvollisuutensa vahvistuttaa Energiavirastolla kaikki yhtiön noudattamat ja Energiaviraston siirtopalvelun ehdoksi katsomat ehdot ennen niiden käyttöönottamista. Jos edellä esitetystä huolimatta katsottaisiin, että valittajan tuotannon verkkopalvelusopimukseen sisältyvä tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskeva kohta olisi valvontalain 10 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu siirtopalvelun ehto tai 4 kohdassa tarkoitettu liittämispalvelun ehto, valittajan ei voida katsoa laiminlyöneen velvollisuuksiaan verkonhaltijana. Valittaja on tiedustellut toukokuussa 2013 Energiamarkkinavirastolta, mitä asiakirjoja virastolle on toimitettava, kun Toholammin Energia Oy:n tuotantolaitos siirtyy valittajan verkkoon. Energiamarkkinaviraston edustaja on ilmoittanut, että tuotannon verkkopalvelusopimuksia ei tarvitse ilmoittaa tai julkaista erikseen, vaan että kyseiset sopimukset tarkastetaan tarvittaessa erikseen. Virasto ei ole siten itsekään katsonut tuotannon verkkopalvelusopimuksen kuuluvan sen ennakkovalvonnan piiriin. Virasto on antanut asiassa ohjeistusta, ja valittaja on toiminut tämän ohjeistuksen mukaisesti.
Valittaja on toimittanut 10.5.2013 Energiamarkkinavirastolle vahvistettaviksi verkkopalveluhinnastonsa ja tuotannon verkkopalvelusopimusmallit, vaikka tämä ei olisi virastolta saadun ohjeistuksen mukaan ollut edes tarpeellista. Toimitetut verkkopalvelusopimusmallit ovat sisältäneet myös asiakaskohtaiset tuotannon verkkopalvelusopimusmallit ja valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitetun tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskevan kohdan. Lisäksi virasto on ollut tietoinen kyseisestä sopimuskohdasta Toholammin Energia Oy:n tekemän tutkintapyynnön johdosta. Energiaviraston ei ole ollut kohtuullista perustaa 25.9.2019 tekemäänsä päätöstä siihen, että valittaja ei olisi ilmoittanut mainittua sopimuskohtaa viraston vahvistettavaksi, kun virasto on itse koko ajan käsitellyt sopimuskohtaa koskevaa asiaa. Energiavirasto ei ole toiminut kohtuullisessa ajassa, joten se on laiminlyönyt velvollisuutensa ja sen on katsottava menettäneen oikeutensa enää vedota valvontalain 10 §:ään valittajaa vastaan.
Myös Energiaviraston päätöksessä esitetty väite tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskevan sopimuksen kohdan perusteettomuudesta on lainvastainen ja virheellinen. Valittajan tuotannon verkkopalvelusopimus on ollut kokonaisuudessaan sähkömarkkinalain mukainen. Valittajan ja Toholammin Energia Oy:n väliseen tuotannon verkkopalvelusopimukseen on kuulunut olennaisena osana tuotannon vastuuvakuutus. Sopimuskokonaisuuteen ovat kuuluneet myös vaatimukset tuotannon suojalaitteille. Tämä sopimuskokonaisuus on turvannut vastuuvakuutuksen sisältävänä myös muiden jakeluverkonkäyttäjien oikeudet mahdollisten virhe- ja vahinkotilanteiden sattuessa. Näin valittaja on pystynyt tarjoamaan vastuullisen liitynnän Toholammin Energia Oy:lle, joka on voitu liittää jakeluverkkoon Toholammin Energia Oy:n kannalta mahdollisimman alhaisin kustannuksin. Sopimuskokonaisuus on nimenomaisesti sähkömarkkinalain tehokkuusperiaatteen mukainen.
Tuotevastuu- ja vastuuvakuutuksen vaatiminen yli 100 kVA- tuotantolaitosten verkkopalvelusopimuksessa on tarpeellista ja perusteltua. Vakuutus ja sen määrä ovat perustuneet realistiseen riskiarvioon. Kyseessä olevalla tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskevalla sopimuskohdalla on varauduttu tuottajan vahingonkorvausvelvollisuuteen, joka on määritelty muun ohella Energiateollisuus ry:n suosittelemissa verkkopalveluehdoissa. Kyse ei ole miltään osin verkonhaltijan ja verkon käyttäjän välisestä riskinjaosta tai verkonhaltijan liiketoimintariskin siirtämisestä verkon käyttäjälle, vaan verkon muiden käyttäjien suojaamisesta vakuutusyhtiön avulla. Tuotevastuu- ja vastuuvakuutus turvaa kaikkien osapuolten eli valittajan, verkon muiden käyttäjien sekä ennen kaikkea Toholammin Energia Oy:n etuja.
Valittaja on vastuussa sähkön laadusta verkossaan. Valittaja pitää huolta siitä, että sen hallinnoima jakeluverkko on jatkuvasti kunnossa, minkä lisäksi valittaja kehittää ja rakentaa verkkoa, jotta se täyttää sähkömarkkinalain 19 §:n vaatimukset verkonhaltijana. Valittaja ei kuitenkaan voi jatkuvasti valvoa, että Toholammin Energia Oy tai muu sähköntuottaja pitää omistamansa laitteet kunnossa, eikä sähkömarkkinalain 19 §:n perusteella voida edes väittää, että vastuu sähköntuottajan laitteista kuuluisi jakeluverkonhaltijalle. Valittaja voi parhaimmillaankin tehdä ajoittaisia pistokokeita, mutta tämä ei poista mahdollisten riskien realisoitumisen mahdollisuutta sähköntuottajan laitteissa. Suojalaitteiden osalta ei siis ole kysymys verkon kehittämisvelvollisuudesta, vaan mahdollisten tuotantolaitoksen aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisestä.
Valittaja on toteuttanut Toholammin Energia Oy:n liittämisen valittajan hallinnoimaan jakeluverkkoon mainitun verkonkäyttäjän kannalta mahdollisimman edullisella tavalla. Toholammin Energia Oy:ltä vaadittu vastuuvakuutus on vaihtoehtoiskustannus moninkertaisille suojauksille ja kalliille teknisille ratkaisuille, jotka eivät voisi kokonaan poistaa vahingon mahdollisuutta. Tuotevastuu- ja vastuuvakuutuksen asettaminen on edistänyt kilpailua sähkökaupassa mahdollistamalla Toholammin Energia Oy:lle liittymisen valittajan hallinnoimaan jakeluverkkoon nopeasti ilman uusien liittymien rakentamista taajaman läpi, mahdollisimman edullisin kustannuksin ja rajaten Toholammin Energia Oy:n itsensä korvattavaksi tulevan osuuden omavastuuseen.
Energiavirasto ei ole edes pyrkinyt selvittämään vakuutussuojan tosiasiallisten kustannusten merkitystä. Vaadittu vastuuvakuutus on maksanut Toholammin Energia Oy:lle noin 5.000 euroa vuodessa. Ottaen huomioon, että kyseinen vakuutus turvaa koko Toholammin Energia Oy:n toiminnan eikä vain mahdollisia valittajan hallinnoimassa jakeluverkossa tai sen asiakkaille aiheutettuja vahinkoja, vakuutuksen taloudellinen merkitys Toholammin Energia Oy:lle on mitätön. Valittaja vaatii vastuuvakuutuksen kaikilta sen hallinnoimaan jakeluverkkoon liitettäviltä tuotantolaitoksilta.
Yhden yrityksen aiheuttamien vahinkojen kattaminen verkkopalvelun hinnoittelulla olisi epäoikeudenmukaista muita verkkopalvelun käyttäjiä kohtaan eikä edes riittävää mahdollisessa vahinkotilanteessa. Verkkopalvelun hinnoittelu ei voi olla vaihtoehto vastuulliselle toiminnan vakuuttamiselle yritystoiminnassa. Valittajan edellyttämän tuotevastuu- ja vastuuvakuutuksen määrä on realistisesti mitoitettu ottaen huomioon valittajan toimiala sekä muut arviointiin vaikuttavat tekijät. Sähköverkkotoiminnassa vastuuvakuutuksen arviointi perustuu vastuuvakuutuksen määrän osalta asianmukaisiin taustatekijöihin kuten laitoksen sijaintiin, kokoon, tuotantotehoon ja käyttäjämääriin. Nämä kaikki vaikuttavat oleellisesti riskiarviointiin.
Tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskevaa kohtaa lukuun ottamatta Energiavirasto ei ole valituksenalaisessa päätöksessään yksilöinyt, mitä tuotannon verkkopalvelusopimusmallipohjan kohtia päätös vaatimusten poistamisesta koskee. Päätös ei sisällä yksilöityä tietoa siitä, mitä muita tuotannon verkkopalvelusopimuksen kohtia Energiavirasto pitää tosiasiassa luonteeltaan valvontalain 10 §:ssä tarkoitettuina siirtopalvelun ehtoina ja millä perusteella. Päätös on tältä osin hallintolain säännösten vastainen. Valittajan on päätöksen perusteella mahdotonta tietää, mitkä tuotannon verkkopalvelusopimuksen kohdat sen tulisi poistaa sopimuskäytännöstään, eikä päätöksen noudattaminen ole siten mahdollista.
Lausunto
Vaatimukset
Energiavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.
Perusteet
Energiaviraston valituksenalainen päätös on lainmukainen.
Hallintopäätöksen oikeusvoima koskee vain ratkaisun lopputulosta, eivätkä päätöksen perustelut saa oikeusvoimaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ratkaisun perusteluissa esitetyt tosiasioita koskevat kannanotot tai arviot eivät sido viranomaista. Luottamuksensuojaperiaate merkitsee, että viranomaisilla on velvollisuus noudattaa tekemiään päätöksiä ja niihin mahdollisesti sisältyviä sitoumuksia tai lupauksia. Tällaisia oikeutettujen odotusten kohteena olevia perusvelvollisuuksia ovat muun ohella velvollisuus noudattaa omaksuttua tulkinta- tai soveltamislinjaa, ellei sen muuttamiselle ole lainmukaisia perusteita. Luottamuksensuojan tavoitteena ei kuitenkaan ole muodostaa saavutettuja oikeuksia tai pysyttää kerran tehtyä hallintopäätöstä täysin muuttumattomaksi. Siten viranomainen voi perustellusta syystä muuttaa vakiintunutta ratkaisukäytäntöään.
Markkinaoikeus on 26.3.2015 antamallaan päätöksellä kumonnut Energiaviraston asiassa 23.9.2013 tekemän päätöksen ja palauttanut asian viraston uudelleen käsiteltäväksi. Energiavirasto on mainitussa alkuperäisessä päätöksessään todennut, että tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskeva ehto ei sinällään ole ilmeisen perusteeton. Kyseinen toteamus ei ole sisältynyt asian ratkaisuun vaan päätöksen perusteluihin. Energiavirasto on alkuperäisessä päätöksessään katsonut, että nyt kyseessä oleva ehto ei ole sähkömarkkinalain mukainen. Energiavirasto on asian uudelleen käsittelyssä harkinnut asian kokonaisuudessaan uudelleen. Kyseessä ei ole tilanne, jossa valittaja olisi perustellun viranomaistoimintaan kohdistuvan oletuksen pohjalta ryhtynyt toimiin tai jättänyt tekemättä jotain siten, että aikaisemman kannan peruuttaminen ei enää olisi mahdollista ilman haitallisia seuraamuksia. Valittajalle ei ole muodostunut sellaisia oikeutettuja odotuksia, jotka olisivat voineet estää virastoa muuttamasta tulkintaansa.
Valittajan käyttämään verkkopalvelusopimusmallipohjaan sisältyvä tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskeva ehto on valvontalain 10 §:ssä tarkoitettu siirtopalvelun ehto. Energiavirasto on vastinepyynnöllään 9.7.2015 tiedustellut valittajalta, voiko verkkopalvelusopimusta solmia, mikäli sopimuskumppani kieltäytyy vakuutuksen ottamisesta tai sopimuskumppanille ei myönnetä vastuuvakuutusta. Virasto on tässä yhteydessä nimenomaisesti pyrkinyt selvittämään, onko kyseessä valvontalain 10 §:ssä tarkoitettu ja Energiaviraston etukäteisen toimivallan piiriin kuuluva verkkoon pääsyn edellytyksenä oleva ehto. Valittaja on vastannut selvityspyyntöön toteamalla muun ohella, että lähtökohtaisesti verkkopalvelusopimusta ei synny, mikäli kaikki sopimuksen ehdot eivät täyty.
Valittaja ei ole kilpailluilla markkinoilla toimiva elinkeinonharjoittaja, vaan viraston etukäteisen valvonnan piirissä oleva monopoliasemassa toimiva luvanvaraista sähköverkkotoimintaa harjoittava verkonhaltija, jota koskee sähkömarkkinalaissa säädetty kolmannen osapuolen verkkoon päästämisestä. Valittajan mallisopimuspohja sisältää vaatimuksia, joiden osalta Energiavirasto ei ole antanut valvontalain 10 §:ssä tarkoitettua vahvistuspäätöstä. Etukäteisen valvonnan periaate ja Energiaviraston velvollisuus vahvistaa etukäteen verkonhaltijan siirto- ja liittämispalvelun ehdot menettäisivät merkityksensä, mikäli virasto vahvistaisi vain osan verkonhaltijan käyttämistä ja yleisesti soveltamista ehdoista.
Energiaviraston valvonta kohdistuu sähkömarkkinoiden osapuolten toiminnan valvontaan yleisellä tasolla. Valittaja on tuonut esiin, että se soveltaa tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskevaa ehtoa yleisesti kaikkiin sen verkkoon liittyviin sähköntuotantolaitoksiin mikrotuotantoa lukuun ottamatta. Kyse ei siten ole ainoastaan valittajan ja Toholammin Energia Oy:n väliseen sopimukseen sisältyvästä yksilöllisestä sopimusehdosta. Se seikka, että valittaja määrittää yksilöllisesti kullekin sen verkkoon liittyvälle teolliselle sähköntuotantolaitokselle vaadittavan vastuuvakuutuksen määrän, ei poissulje sitä, että kyseessä on valvontalain 10 §:ssä tarkoitettu ja Energiaviraston etukäteisen valvonnan piiriin kuuluva ehto.
Energiavirasto on valituksenalaisessa päätöksessään käyttänyt termiä ”edellytys” kuvaamaan kolmannen osapuolen eli tässä tapauksessa sähköntuottajan tosiasiallista mahdollisuutta päästä verkkoon. Tämä on sähkömarkkinalaissa järjestetty niin sanotun säännellyn verkkoon pääsyn kautta. Tässä tapauksessa termeillä ”ehto” ja ”edellytys” ei voida katsoa olevan asian ratkaisemisen kannalta merkityksellistä eroa. Merkityksellistä on sen sijaan ehdon, vaatimuksen tai edellytyksen luonne, soveltaminen ja kolmannen osapuolen verkkoon pääsy sekä ennakollisen valvonnan periaate.
Energiavirasto ei ole laiminlyönyt velvollisuuksiaan asiassa eikä se ole menettänyt oikeuttaan vedota valvontalain 10 §:n 1 momenttiin asiassa.
Valittaja on 29.4.2019 toimittanut Energiavirastolle pyynnön vahvistaa valittajan käyttöön Energiateollisuus ry:n suosittelemat verkkopalveluehdot VPE 2019 ja liittymisehdot LE 2019. Valittaja on lisäksi toimittanut virastolle 26.8.2014 Energiateollisuus ry:n suosittelemia verkkopalveluehtoja VPE 2014, liittymisehtoja LE 2014 ja tuotannon liittymisehtoja TLE 2014 koskevan vahvistuspyynnön. Edelleen Energiavirasto on vastaanottanut Energiateollisuus ry:n suosittelemia sähköntuotannon verkkopalveluehtoja koskevan vahvistuspyynnön valittajalta 1.9.2011. Edellä mainitut ehdot eivät ole sisältäneet tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskevaa vaatimusta. Vakiintuneen käytännön mukaan verkonhaltijat toimittavat Energiavirastolle siirto- ja liittämisehtoja koskevan vahvistuspyynnön. Valittaja on ollut tietoinen tästä menettelytavasta, sillä se on itsekin näin toiminut toimittaessaan virastolle edellä kuvattuja vahvistuspyyntöjä.
Valittaja ei ole toimittanut 10.5.2013 verkkopalvelun mallisopimuspohjan sisältämiä ehtoja koskevaa vahvistuspyyntöä, vaan valittaja on lähettänyt sopimusmallipohjan virastolle tiedoksi. Valittaja ei ole tässä yhteydessä tuonut esiin, että se olisi ottamassa käyttöön viraston vahvistamista siirtopalveluehdoista poikkeavia ehtoja. Verkonhaltijan vastuulla on huolehtia siitä, ettei se ota käyttöön Energiaviraston etukäteisen valvonnan piiriin kuuluvia ehtoja ennen kuin virasto on antanut niitä koskevan vahvistuspäätöksen.
Verkonhaltija ei voi perusteettomasti vedota sähköjärjestelmän toimintavarmuuden osalta riskeihin, joiden ennalta ehkäiseminen kuuluu verkonhaltijan lakisääteisten velvoitteiden piiriin. Asiassa on lisäksi otettava huomioon valittajan asema monopoliasemassa toimivana verkonhaltijana, kyseiseen toimintaan liittyvä vähäinen liiketoimintariski sekä monopoliverkkotoimintaan liittyvä tehokkuusvaatimus. Jakeluverkon suojaaminen häiriöiltä ja sen toimintavarmuus ovat yksiselitteisesti verkonhaltijan vastuulla. Jakeluverkon haltija voi ja sen myös tulee asettaa jakeluverkon toimintavarmuuden kannalta perusteltuja vaatimuksia suojauksen järjestämiseksi. Tehokkuusvaatimuksen vastaista olisi kuitenkin, jos verkonhaltija asettaisi erittäin toimintavarmojen teknisten vaatimusten lisäksi vaatimuksen verkon käyttäjien vastuuvakuutuksista.
Energiaviraston tehtävänä ei ole arvioida vastuuvakuutuksen merkitystä Toholammin Energia Oy:n muun liiketoiminnan kannalta. Virasto ei ole valituksenalaisessa päätöksessään arvioinut Toholammin Energia Oy:ltä edellytetyn vakuutussuojan tosiasiallisten kustannusten merkitystä asiassa, koska päätöksessä on katsottu, että tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskeva ehto on jo itsessään perusteeton. Toholammin Energia Oy:lle vakuutussuojasta syntyvät kustannukset ovat kuitenkin huomattavat erityisesti, kun otetaan huomioon liittymissopimuksen hinta.
Toisin kuin valittaja esittää, tuotevastuu- ja vastuuvakuutusehdon asettamisessa voidaan katsoa olevan kysymys verkonhaltijan ja verkon käyttäjän välisestä riskinjaosta. Valittaja on Energiavirastolle toimittamissaan selvityksissä todennut, että mikäli se joutuisi korvaamaan jakeluverkkoonsa liitettyjen sähköntuottajien toiminnan seurauksena aiheutuneita vahinkoja sähkönkäyttäjille, tämä olisi riski valittajan liiketoiminnalle. Sähköverkkotoimintaan liittyy kuitenkin vain vähäisiä liiketoimintariskejä. Valittajan oman verkoston suojaminen kuuluu valittajan kontrollipiiriin, ja valittaja voi hankkia omalle toiminnalleen vastuuvakuutuksen. Tuotevastuu- ja vastuuvakuutuksen vaatiminen verkkoon liittyvältä tuotantolaitokselta ei ole alan käytäntö, eikä kyseinen vaatimus sisälly Energiateollisuus ry:n suosittelemiin verkkopalveluehtoihin tai esimerkiksi kantaverkonhaltija Fingrid Oy:n käyttämiin ehtoihin. Viraston tiedossa ei ole, että muilla verkonhaltijoilla olisi käytössä vastaavaa vaatimusta.
Valittajan edellyttämän vastuuvakuutuksen hyväksyminen tarkoittaisi sitä, että erittäin tiiviisti asutetuilla alueilla toimivat verkonhaltijat voisivat edellyttää verkkoon liittyviltä tuottajilta mittavia vastuuvakuutuksia, millä on merkitystä verkonhaltijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kannalta.
Valittajalle osoitetut siirtopalvelun ehtojen poistamista koskevat vaatimukset on riittävällä tavalla yksilöity valituksenalaisessa päätöksessä. Kyseinen päätös on ollut lainsäädännön edellyttämällä tavalla riittävästi perusteltu. Valituksenalaisessa päätöksessä on kattavasti perusteltu sitä, miksi verkkopalvelusopimusmallipohjan vaatimuksissa on kyse yleisesti sovellettavista sähköntuottajan verkkoon pääsyä koskevista ehdoista. Energiavirasto on päätöksessään velvoittanut valittajan poistamaan verkkopalvelusopimuskäytännöstään vaatimukset, joiden osalta virasto ei ole antanut valvontalain 10 §:ssä tarkoitettua päätöstä. Energiavirasto tulee antamaan hallintokäytäntönsä mukaisesti asiassa päätöksen korjaavista toimenpiteistä, jossa virasto antaa ratkaisunsa siitä, ovatko valittajan suorittamat korjaavat toimenpiteet riittäviä ja valituksenalaisen päätöksen mukaisia. Mikäli valittajalle on epäselvää se, mihin se on velvoitettu tai miten asia on ratkaistu, Energiavirasto voi myös antaa tätä asiaa koskevaa neuvontaa.
Vastaselitys
Valittaja on antanut vastaselityksen.
Muut kirjelmät
Energiavirasto on antanut lisälausunnon.
Markkinaoikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta
Toholammin Energia Oy on 19.4.2013 tehnyt tuolloiselle Energiamarkkinavirastolle tutkintapyynnön, joka on koskenut Verkko Korpela Oy:n tarjoaman tuotannon verkkopalvelusopimuksen ehtojen lainmukaisuutta.
Valittajan edustaja on lähettänyt 7.5.2013 Energiamarkkinavirastolle viestin, jossa se on ilmoittanut tarpeestaan varmistaa, mitä asiakirjoja Energiamarkkinavirastolle tulee ilmoittaa tai toimittaa. Viestin mukaan valittajan edustajan käsitys on tuolloin ollut, että Energiamarkkinavirastolle tulee ilmoittaa käytettävät liittymispalvelun sopimusehdot ja menetelmät maksujen määrittämiseksi sekä voimassa olevat myyntiehdot ja -hinnat ja niiden määräytymisperusteet. Viestissä on edelleen todettu, että tuotannon liittämistä koskevat tekniset vaatimukset tulee lisäksi julkaista, mutta itse sopimuksia ei tarvitse julkaista tai ilmoittaa erikseen, vaan sopimukset tarkastellaan tarvittaessa erikseen.
Energiamarkkinaviraston edustaja on vastauksessaan 7.5.2013 valittajan edustajan viestiin todennut, että valittajan edustajan käsitys on oikea eli että Energiamarkkinavirastolle tulee ilmoittaa käytettävät liittymisehdot ja menetelmät liittymismaksujen määrittelemiseksi, minkä lisäksi tulee ilmoittaa voimassa olevat myyntiehdot ja -hinnat sekä niiden määräytymisperusteet. Viestin mukaan Energiamarkkinavirastolle ei kuitenkaan tarvitse toimittaa muita asiakirjoja, mutta liittämistä koskevien teknisten vaatimusten pitää olla julkisia.
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan valittaja on 10.5.2013 toimittanut Energiamarkkinavirastolle verkkopalveluhinnastonsa lisäksi asiakirjan, jonka otsikkona on ollut ”Tuotannon verkkopalvelusopimus” ja johon on täytetty tietoja muun ohella jakeluverkonhaltijana toimivasta Verkko Korpela Oy:stä, liittymisjännitteestä sekä sähköntuotantolaitoksen sähköverkkoon kytkemistä, tuotettua sähköä ja sen laatua, sähköntuotannon rajoittamista, vahingonkorvausta ja sopimuksen voimassaoloa ja päättymistä koskevista ehdoista. Kyseisen asiakirjan asiakasta, tuotantolaitoksen liittymän kokoa tai tuotevastuu- ja vastuuvakuutuksen määrää koskevia tietoja ei ole täytetty. Asiakirjan allekirjoituspäivämääriä koskeviin kohtiin on tehty merkinnät ”/03 2013”. Energiavirasto on valituksenalaisessa päätöksessään ja markkinaoikeudelle esittämässään kutsunut mainittua asiakirjaa tuotannon verkkopalvelusopimusmallipohjaksi.
Valittaja ja Toholammin Energia Oy ovat 26.8.2013 allekirjoittaneet ”Tuotannon verkkopalvelusopimukseksi” otsikoidun sopimusasiakirjan, joka on perustunut edellä mainittuun tuotannon verkkopalvelusopimusmallipohjaan ja johon on täytetty muun ohella tiedot valittajan asiakkaana toimivasta Toholammin Energia Oy:stä, tuotantolaitoksen liittymän koosta, verkkopalvelun alkamisajankohdasta sekä tuotevastuu- ja vastuuvakuutuksen määrästä. Energiavirasto on valituksenalaisessa päätöksessään ja markkinaoikeudelle esittämässään kutsunut mainittua asiakirjaa tuotannon verkkopalvelusopimukseksi.
Energiamarkkinavirasto on Toholammin Energia Oy:n tekemän tutkintapyynnön johdosta päätöksellään 23.9.2013 asiassaan dnro 376/420/2013 velvoittanut Verkko Korpela Oy:n muuttamaan verkkopalvelusopimuksensa ehtoja.
Energiamarkkinaviraston nimi on 1.1.2014 lukien muutettu Energiavirastoksi.
Valittaja on 26.8.2014 toimittanut Energiavirastolle Energiateollisuus ry:n suosittelemia verkkopalveluehtoja VPE 2014, liittymisehtoja LE 2014 sekä tuotannon liittymisehtoja TLE 2014 koskevan vahvistuspyynnön. Energiavirasto on 14.11.2014 päivätyllä päätöksellään asiassaan dnro 1846/431/2014 vahvistanut mainitut ehdot valittajan noudatettaviksi.
Valittaja on 29.4.2019 toimittanut Energiavirastolle pyynnön vahvistaa sen käyttöön Energiateollisuus ry:n suosittelemat verkkopalveluehdot VPE 2019 sekä liittymisehdot LE 2019. Energiavirasto on 8.5.2019 päivätyillä päätöksillään asioissa dnro 1192/431/2019 ja 1209/431/2019 vahvistanut mainitut ehdot valittajan noudatettaviksi.
Markkinaoikeus on 26.3.2015 antamallaan päätöksellä numero 224/2015 kumonnut edellä kuvatun Energiamarkkinaviraston 23.9.2013 asiassaan dnro 376/420/2013 antaman päätöksen ja palauttanut asian Energiavirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Energiavirasto on 25.9.2019 tekemällään valituksenalaisella päätöksellään velvoittanut Verkko Korpela Oy:n muuttamaan verkkopalvelusopimuksien tekemistä koskevaa käytäntöään ja toimittamaan Energiavirastolle kolmen kuukauden kuluessa päätöksen antopäivästä selvityksen toimenpiteistä, joihin se on ryhtynyt päätöksen johdosta.
Kysymyksenasettelu
Asiassa on valituksen johdosta arvioitava, onko Energiavirasto menetellyt valvontalain ja sähkömarkkinalain vastaisesti, kun se on valituksenalaisella päätöksellään velvoittanut valittajan poistamaan verkkopalvelusopimuskäytännöstään viraston siirtopalvelun ehdoksi katsoman tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskevan ehdon sekä muut valittajan käyttämään tuotannon verkkopalvelusopimusmallipohjaan sisältyvät vaatimukset, jotka ovat päätöksen mukaisesti ”tosiasiassa olleet luonteeltaan valvontalain 10 §:n tarkoittamia siirtopalvelun ehtoja”.
Asiassa on valituksen johdosta lisäksi arvioitava, onko Energiaviraston valituksenalaisen päätöksen sisältö yksilöity lainmukaisella tavalla riittävästi.
Asiassa on valittajan esittämän perusteella kuitenkin ensin arvioitava, mikä merkitys asiassa on sillä, että Energiavirasto on valituksenalaisessa päätöksessään arvioinut tiettyjä oikeuskysymyksiä toisin kuin samassa asiassa 23.9.2013 tekemässään päätöksessä.
Valituksenalaisen päätöksen ja aiemman päätöksen suhteesta
Valittaja on esittänyt, että Energiaviraston kannan muutos 23.9.2013 päivätystä päätöksestä valituksenalaiseen päätökseen on rikkonut hallintopäätösten oikeusvoimavaikutusta ja luottamuksensuojan periaatetta. Valittajan mukaan asiassa ei ole tapahtunut sen vireille tulon jälkeen olennaisia olosuhteiden muutoksia eikä asiassa ole markkinaoikeuden aikaisemman päätöksen jälkeen ilmennyt sellaisia merkityksellisiä tosiseikkoja, jotka eivät olisi olleet Energiaviraston tiedossa jo aikaisemmin. Valittaja on lisäksi esittänyt, että Energiavirasto ei ole toiminut kohtuullisessa ajassa, joten se on laiminlyönyt velvollisuutensa ja sen tulee katsoa menettäneen oikeutensa enää vedota valvontalain 10 §:ään valittajaa kohtaan.
Energiaviraston hallintomenettelyyn yleislakina sovellettavan hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisten toimien on suojeltava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Pykälän esitöiden (HE 72/2002 vp s. 55 ja 56) mukaan luottamuksen suojaamisen keskeisenä sisältönä on, että yksityisten tulee voida luottaa viranomaisten toiminnan oikeellisuuteen ja virheettömyyteen sekä viranomaisten tekemien hallintopäätösten pysyvyyteen. Periaatteen soveltamisessa on kysymys siitä, millä edellytyksillä yksityinen oikeussubjekti voi luottaa julkista valtaa käyttäen tehdyn päätöksen pysyvyyteen ja minkälainen turva tällä on viranomaisten toiminnan odottamattomia muutoksia vastaan. Luottamuksensuojan periaate rajoittaa edunsuovien päätösten peruuttamista taannehtivin vaikutuksin ja yleensäkin päätösten muuttamista yksityiselle haitalliseen suuntaan.
Hallintolain 6 §:n esitöiden (HE 72/2002 vp s. 56) mukaan se, että oikeustilan muutos on ollut ennakoitavissa, ei oikeuta suojaamisen arvoiseen luottamukseen. Luottamuksen suojan arviointi perustuu viime kädessä tapauskohtaiseen harkintaan, jossa yksityisen luottamusta tulee punnita suhteessa julkiseen etuun.
Markkinaoikeus toteaa, että luottamuksensuojaperiaatteen perusteella valvonnan kohteella on lähtökohtaisesti oikeus luottaa siihen, että olosuhteiden ja oikeustilan säilyessä ennallaan viranomaisen valvontatoiminta pysyy johdonmukaisena. Periaate ei kuitenkaan estä viranomaista muuttamasta aikaisempaa käytäntöä esimerkiksi olosuhteiden tai oikeustilan muuttuessa.
Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu muun ohella seuraavaa:
”Virasto toteaa, että markkinaoikeus on kumonnut viraston asiassa 23.9.2013 antaman päätöksen ja palauttanut asian viraston uudelleen käsiteltäväksi. Virasto on alkuperäisessä päätöksessään todennut, että vastuu- ja tuotevakuutusta koskeva ehto ei sinällään ole ilmeisen perusteeton. Kyseinen toteamus ei ole sisältynyt asian ratkaisuun, vaan päätöksen perusteluihin.
Virasto on asian uudelleen käsittelyssä huomioinut kaiken asiassa annetun selvityksen sekä markkinaoikeuden päätöksen asiassa. Markkinaoikeus on päätöksessään muun ohella todennut, että Energiaviraston ei ole katsottava valituksenalaisen päätöksen perusteluissa arvioineen Verkko Korpela Oy:n Toholammin Energia Oy:ltä edellyttämästä vakuutussuojasta aiheutuvien tosiasiallisten kustannusten merkitystä asiassa.
Virasto toteaa, että se on asian uudelleen käsittelyssä harkinnut asian kokonaisuudessaan uudelleen markkinaoikeuden päätöksen perusteella. Edelleen virasto korostaa, että se on jo alkuperäisessä päätöksessään todennut, että nyt kyseessä oleva ehto ei ole sähkömarkkinalain mukainen. Viraston näkemyksen mukaan asianosaiselle ei siten tässä tapauksessa ole muodostunut sellaisia oikeutettuja odotuksia, jotka estäisivät viranomaista muuttamasta tulkintaansa tältä osin.”
Markkinaoikeus on 26.3.2015 antamallaan päätöksellä numero 224/15 muun ohella kumonnut Energiamarkkinaviraston 23.9.2013 tekemän päätöksen siitä syystä, että Energiaviraston tuossa päätöksessään soveltaman sähkömarkkinalain 24 §:n 3 momentin ei ole katsottu soveltuvan viraston päätöksen kohteena olleen Verkko Korpela Oy:n ja Toholammin Energia Oy:n välisen tuotannon verkkopalvelusopimuksen ehtojen arvioimiseen, ja palauttanut asian Energiavirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Markkinaoikeus toteaa, että markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluvaan Energiaviraston menettelyn valvontalain ja sähkömarkkinalain mukaisuuden kokonaisarviointiin vaikuttaa se, onko Energiavirasto loukannut valittajan esittämällä tavalla asiaan yleislakina sovellettavasta hallintolain 6 §:stä ilmenevää luottamuksensuojaperiaatetta taikka valittajan oikeutettuja odotuksia. Kun otetaan huomioon markkinaoikeuden edellä mainitun päätöksen sisältö ja se, että asia on markkinaoikeuden mainitulla päätöksellä palautettu Energiavirastolle uudelleen käsiteltäväksi tuotannon verkkopalvelusopimuksen ehtojen arvioimista varten, markkinaoikeus katsoo, että Energiavirasto ei käsitellessään asian uudelleen ja esittäessään valituksenalaisessa päätöksessään aiempaan päätökseensä nähden poikkeavia perusteluja ole loukannut hallintolain 6 §:ää ja siitä ilmenevää luottamuksensuojaperiaatetta taikka valittajan oikeutettuja odotuksia, eikä tällä perusteella menetellyt valvontalain tai sähkömarkkinalain vastaisesti. Energiavirastolla on ollut oikeus tutkia asia sen palauttamisen jälkeen kokonaisuudessaan.
Asian käsittelyyn virastossa kuluneen ajan ei sen sijaan voida katsoa liittyvän valvontalain tai sähkömarkkinalain mukaisuuden kokonaisarviointiin, eikä markkinaoikeudella ole nyt kyseessä olevassa energiamarkkina-asiassa toimivaltaa arvioida, onko viranomainen ratkaissut asiat riittävän nopeasti. Asiassa on näin ollen seuraavaksi arvioitava valituksenalaisen päätöksen sisältöä ja päätöksessä valittajalle asetettuja velvoitteita.
Tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskevan sopimusehdon hyväksyttävyys
Asian arvioinnin lähtökohdat
Energiavirasto on valituksenalaisella päätöksellään edellä kuvatusti velvoittanut valittajan poistamaan verkkopalvelusopimuskäytännöstään tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskevan sopimusehdon. Velvoitteen asettamista on perusteltu Energiaviraston päätöksessä sillä, että valittajan olisi tullut tuoda kyseinen sopimusehto verkonhaltijan siirtopalvelun ehtona Energiaviraston vahvistettavaksi, mutta se ei ole toiminut näin, ja sillä, että valittajan verkkopalvelusopimusmallipohjaan ja myös valittajan ja Toholammin Energia Oy:n väliseen tuotannon verkkopalvelusopimukseen sisältyvä tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskeva ehto on ollut sähkömarkkinalain 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla perusteeton. Asiassa on näin ollen seuraavaksi arvioitava, onko Energiavirasto voinut asettaa sopimusehdon poistamista koskevan velvoitteen edellä mainituilla perusteilla.
Sovellettavat oikeusohjeet
Asiassa sovellettavan valvontalain (590/2013) 2 §:n mukaan mainittua lakia sovelletaan niiden valvonta- ja seurantatehtävien hoitamiseen, jotka säädetään Energiamarkkinaviraston tehtäväksi muun ohella sähkömarkkinalaissa sekä sen nojalla annetuissa säännöksissä ja viranomaisten määräyksissä (1 kohta).
Valvontalain (590/2013) 9 §:n mukaan, jos joku rikkoo tai laiminlyö mainitun lain 2 §:ssä tarkoitetussa kansallisessa tai Euroopan unionin lainsäädännössä säädettyjä velvoitteitaan, Energiamarkkinaviraston on velvoitettava hänet korjaamaan rikkomuksensa tai laiminlyöntinsä. Päätöksessä voidaan määrätä, millä tavoin rikkomus tai laiminlyönti tulee korjata.
Valvontalain (590/2013) 9 §:n esitöissä (HE 20/2013 vp s. 160) on todettu, että pykälässä säädetään Energiamarkkinaviraston toimivallasta valvonta-asioissa. Valvontatoimivalta on jälkikäteistä, ellei toimivaltaa erikseen ole säädetty muualla lainsäädännössä etukäteiseksi. Energiamarkkinaviraston jälkikäteinen toimivalta käsittää muun muassa lain 6 §:ssä kansalliselle sääntelyviranomaiselle kuuluvat valvonta- ja seurantatehtävät. Energiamarkkinaviraston etukäteisestä toimivallasta säädetään puolestaan lain 10 §:ssä.
Esitöissä on lisäksi todettu, että Energiamarkkinavirasto voi pykälään perustuvassa päätöksessään määrätä ne nimenomaiset toimenpiteet, joilla valvottava velvoitetaan säännösten rikkomistapauksessa korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä.
Valvontalain (590/2013) 10 §:n 1 momentin mukaan Energiamarkkinaviraston tulee päätöksellään (vahvistuspäätös) vahvistaa ennen niiden käyttöönottamista muun ohella verkonhaltijan siirtopalvelun ehdot (3 kohta) sekä verkonhaltijan liittämispalvelun ehdot ja menetelmät liittämisestä perittävien maksujen määrittämiseksi (4 kohta).
Valvontalain 10 §:n esitöissä (HE 20/2013 vp s. 161) on todettu, että pykälään ehdotetaan muun ohella sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY (jäljempänä sähkömarkkinadirektiivi) 37 artiklan 6 kohtaan perustuvia säännöksiä Energiamarkkinavirastolle kuuluvasta etukäteisestä toimivallasta muun ohella verkonhaltijan ehtojen ja palvelujen hinnoittelua koskevien menetelmien asettamisessa. Etukäteinen toimivalta merkitsee sitä, että muun ohella verkonhaltija ei saa ottaa käyttöön etukäteisen toimivallan piiriin kuuluvien palveluiden ehtoja ja niiden hinnoittelua koskevia menetelmiä ennen kuin Energiamarkkinavirasto on antanut niitä koskevan vahvistuspäätöksen.
Valvontalain 10 §:n esitöissä (HE 20/2013 vp s. 161) on lisäksi todettu, että Energiamarkkinavirasto ei ole vahvistuspäätöstä antaessaan sidottu verkonhaltijan esittämiin ehtoihin tai menetelmiin, vaan virastolla on oikeus muun ohella sähkömarkkinadirektiivin 37 artiklan 10 kohdan edellyttämällä tavalla poiketa verkonhaltijan esityksestä. Vahvistuspäätös on luonteeltaan yhteen toiminnanharjoittajaan kohdistuva hallintopäätös, johon toiminnanharjoittajalla on muutoksenhakuoikeus.
Sähkömarkkinalain 18 §:n mukaan verkonhaltijan on tarjottava sähköverkkonsa palveluita sähkömarkkinoiden osapuolille tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Palveluiden tarjonnassa ei saa olla perusteettomia tai sähkökaupan kilpailua ilmeisesti rajoittavia ehtoja.
Sähkömarkkinalain 19 §:n 1 momentin mukaan verkonhaltijan tulee riittävän hyvälaatuisen sähkön saannin turvaamiseksi verkkonsa käyttäjille ylläpitää, käyttää ja kehittää sähköverkkoaan sekä yhteyksiä toisiin verkkoihin sähköverkkojen toiminnalle säädettyjen vaatimusten ja verkon käyttäjien kohtuullisten tarpeiden mukaisesti. Pykälän 2 momentin mukaan sähköverkko on suunniteltava ja rakennettava ja sitä on ylläpidettävä muun ohella siten, että sähköverkko täyttää sähköverkon toiminnan laatuvaatimukset ja sähkönsiirron sekä -jakelun tekninen laatu on muutoinkin hyvä (1 kohta); sähköverkko ja sähköverkkopalvelut toimivat luotettavasti ja varmasti silloin, kun niihin kohdistuu normaaleja odotettavissa olevia ilmastollisia, mekaanisia ja muita ulkoisia häiriöitä (2 kohta) sekä sähköverkko ja sähköverkkopalvelut toimivat mahdollisimman luotettavasti normaaliolojen häiriötilanteissa ja valmiuslaissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa (3 kohta).
Sähkömarkkinalain 20 §:n 1 momentin mukaan verkonhaltijan tulee pyynnöstä ja kohtuullista korvausta vastaan liittää sähköverkkoonsa tekniset vaatimukset täyttävät sähkönkäyttöpaikat ja voimalaitokset toiminta-alueellaan. Liittämistä koskevien ehtojen ja teknisten vaatimusten tulee olla avoimia, tasapuolisia sekä syrjimättömiä, ja niissä on otettava huomioon sähköjärjestelmän toimintavarmuus ja tehokkuus.
Tehokkuudesta on säädetty myös 31.8.2013 saakka voimassa olleen sähkömarkkinalain (386/1995) esitöissä (HE 127/2004 vp s. 7), joiden mukaan sähköverkkotoiminta poikkeaa tavanomaisista markkinoista, sillä sähkön siirto- ja jakelutoiminta muodostaa niin kutsutun luonnollisen monopolin, jossa kilpailu ei ole mahdollista kustannus- ja markkinaolosuhteiden vuoksi. Sähkön siirto asiakkaalle tapahtuu kiinteää infrastruktuuria käyttäen ja kysyntä on paikkaan sidottua. Esitöissä (HE 127/2004 vp s. 7) on lisäksi todettu, että luonnollisen monopolin erityisvalvonnan keskeisiä tavoitteita ovat tasapuolisuus, jatkuvuus ja tehokkuus. Tehokkuus tarkoittaa asiakkaan haluaman palvelun aikaansaamista mahdollisimman alhaisin kustannuksin.
Energiaviraston päätös
Energiaviraston päätöksen kohdassa ”Vastuu- ja tuotevakuutusta koskevan ehdon luonteesta ja viraston etukäteisestä valvonnasta” on todettu muun ohella seuraavaa:
”Virasto toteaa, että verkkoon pääsy on sähkömarkkinalaissa järjestetty edellä kuvatulla tavalla ns. säännellyn verkkoon pääsyn kautta. Kaikilla sähköverkon asiakkailla on oikeus verkkoon pääsyyn viraston etukäteen vahvistamien yhtäläisten ehtojen perusteella. Viraston toimivalta on keskeisissä verkkovalvonta-asioissa etukäteistä. Virasto vahvistaa yhtiökohtaisilla päätöksillä verkonhaltijoille noudatettavaksi keskeisimpien palveluiden ehdot ennen niiden käyttöönottamista. Ehtojen tulee täyttää niille lainsäädännössä asetetut vaatimukset.
Virasto on 9.7.2015 päivätyssä vastinepyynnössään tiedustellut asianosaiselta, voiko verkkopalvelusopimusta solmia, jos osapuoli kieltäytyy vakuutuksen ottamisesta tai yhtiölle ei myönnetä vastuuvakuutusta. Asianosainen on vastineessaan todennut, että lähtökohtaisesti verkkopalvelusopimusta ei synny, mikäli kaikki sopimuksen ehdot eivät täyty.
Edellä mainittu huomioiden virasto katsoo, että asianosaisen vaatiman vastuu- ja tuotevakuutusta koskevan ehdon täyttäminen on tosiasiassa verkkopalvelusopimuksen syntymisen edellytys, ja siten edellytys verkkoon pääsylle. Jotta sähköntuottajalla on mahdollisuus aloittaa tuotanto asianosaisen verkkoon, tulee sen ottaa verkonhaltijan vaatima tuote- ja vastuuvakuutus. Kyseisen ehdon täyttäminen on tosiasiassa edellytys verkkoon pääsylle, ja siten se on viraston näkemyksen mukaan valvontalain 10 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittama siirtopalvelun ehto, joka kuuluu viraston etukäteisen toimivallan piiriin edellä kuvatulla tavalla.
Virasto on 8.5.2019 päivätyillä päätöksillään vahvistanut asianosaisen noudatettaviksi Energiateollisuus ry:n suosittelemat verkkopalveluehdot VPE2019 sekä liittymisehdot LE2019. Edelleen virasto on 14.11.2014 päivätyllä päätöksellään vahvistanut asianosaisen noudatettaviksi Energiateollisuus ry:n suosittelemat tuotannon liittymisehdot TLE 2014 sekä 8.9.2011 päivätyllä päätöksellään tuotannon verkkopalveluehdot TVPE2011. Virasto on edellä mainituissa päätöksissä todennut, että kyseiset ehdot täyttävät niille lainsäädännössä asetetut vaatimukset.
Virasto toteaa, että nyt kyseessä oleva vastuu- ja tuotevakuutusta koskeva ehto ei ole sisältynyt edellä mainittuihin viraston vahvistamiin ehtoihin, vaan asianosaisen käyttämään tuotannon verkkopalvelusopimusmallipohjaan.”
Energiaviraston päätöksen kohdassa ”Vastuu- ja tuotevakuutusta koskevan ehdon sähkömarkkinalainmukaisuudesta” on todettu muun ohella seuraavaa:
”Viraston näkemyksen mukaan asiassa voidaan katsoa olevan kyse monopoliasemassa olevan verkonhaltijan ja verkon käyttäjän välisestä riskinjaosta. Sähkömarkkinalain esitöissä (HE 20/2013 vp, 24 §:n yksityiskohtaiset perustelut, s. 82) lausutun mukaisesti sähköverkkotoiminta on sen monopoliluonne huomioon ottaen vähäriskistä liiketoimintaa. Edellä esitetty huomioiden verkonhaltijan ei tule viraston näkemyksen mukaan ulkoistaa jo lähtökohtaisesti vähäisiä liiketoimintariskejään verkon käyttäjälle. Edelleen asiassa on viraston näkemyksen mukaan huomioitava monopoliverkkotoimintaan kohdistuva tehokkuusvaatimus (HE 127/2004 vp, yleisperustelut, s. 7). Tehokkuusvaatimuksen vastaista olisi, että verkonhaltija sähkömarkkinalain 20 §:n nojalla edellyttämiensä erittäin toimintavarmojen teknisten vaatimusten lisäksi vaatisi verkon käyttäjiltä vastuuvakuutusta. Lisäksi on huomioitava, että verkonhaltijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kannalta asianosaisen edellyttämän vastuuvakuutuksen hyväksyminen tarkoittaisi sitä, että erittäin tiiviisti asutetuilla alueilla toimivat verkonhaltijat voisivat edellyttää verkkoon liittyviltä tuottajilta mittavia vastuuvakuutuksia.
Virasto toteaa, että asianosaisen käyttämään tuotannon verkkopalvelusopimusmallipohjaan sisältyvä vastuu- ja tuotevakuutusta koskeva ehto on sähkömarkkinalain 18 §:n vastainen. Kyseinen ehto on lain 18 §:n tarkoittamalla tavalla perusteeton edellä esitetyin perustein.”
Asian arviointi
Valittajan ja Toholammin Energia Oy:n välillä 26.8.2013 allekirjoitetun toistaiseksi voimassa olevan tuotannon verkkopalvelusopimuksen ehtojen mukaan sähköntuottajalla on oltava mahdollista vahingonkorvausvelvollisuuttaan varten määrältään 3.000.000 euron tuotevastuu- ja vastuuvakuutus. Sopimuksen ehtojen mukaan sähköntuottajan on toimitettava ennen sähköntuotannon aloittamista kirjallinen todistus tuotevastuu- ja vastuuvakuutuksesta, josta ilmenevät vakuutuksen kattavuus, korvausmäärä ja voimassaoloaika. Sopimuksen mukaan vakuutuksen on oltava voimassa jatkuvasti sähköntuotantoa harjoitettaessa. Asiassa saadun selvityksen perusteella muut edellä mainitut ehdot kuin tuotevastuu- ja vastuuvakuutuksen määrää koskeva ehto ovat olleet valittajan Energiavirastolle 10.5.2013 toimittamassa tuotannon verkkopalvelusopimusmallipohjassa.
Markkinaoikeus toteaa, että edellä esitettyjen sähkömarkkinalain ja valvontalain säännösten sekä esitöiden nojalla Energiavirasto harjoittaa sähkömarkkinoilla valvontatoimintaa yhtäältä siten, että jakeluverkon verkonhaltija ei saa ottaa käyttöön Energiaviraston etukäteisen toimivallan piiriin kuuluvien palveluiden ehtoja ja niiden hinnoittelua koskevia menetelmiä ennen kuin Energiavirasto on antanut niitä koskevan vahvistuspäätöksen. Energiaviraston etukäteisen toimivallan piiriin kuuluvaksi on valvontalain 10 §:n 1 momentissa säädetty muun ohella siirtopalvelun ehdot. Energiavirasto harjoittaa sähkömarkkinoiden valvontatoimintaa myös jälkikäteisesti siten, että se käsittelee sille osoitettuja verkonhaltijoita koskevia tutkintapyyntöjä.
Asiassa saadun selvityksen mukaan valittaja on lähettänyt sähköpostilla Energiavirastolle 7.5.2013 edellä ”Asian tausta” -jaksossa kuvatun tiedustelun. Energiaviraston tässä yhteydessä valittajalle antaman vastauksen jälkeen valittaja on toimittanut virastolle 10.5.2013 muun ohella tuotannon verkkopalvelusopimusmallipohjan, muttei ole pyytänyt virastoa vahvistamaan siinä olevia ehtoja. Markkinaoikeus toteaa, että valittaja on kuitenkin toimittanut Energiavirastolle Energiateollisuus ry:n suosittelemia verkkopalveluehtoja, liittymisehtoja ja tuotannon liittymisehtoja vuosina 2011, 2014 ja 2019 pyytäen virastoa nimenomaisesti vahvistamaan mainitut ehdot, minkä Energiavirasto on myös tehnyt.
Asiassa on arvioitava, mikä merkitys on ollut valittajan 7.5.2013 lähettämällä tiedustelulla ja 10.5.2013 toimittamilla asiakirjoilla. Asiassa on selvää, että valittaja ei ole esittänyt asiakirjoja vuonna 2013 toimittaessaan pyyntöä vahvistaa niissä olevia ehtoja sen toiminnassa käytettäväksi, toisin kuin se on toiminut vuosina 2011, 2014 ja 2019. Markkinaoikeus toteaa, että Energiavirastolla ei ole velvollisuutta ilman sille esitettyä pyyntöä vahvistaa sille toimitettuja asiakirjoja käytettäväksi palveluiden ehtona. Valittajan on alan toimijana tullut ymmärtää, että jos se toimittaa asiakirjoja ainoastaan tiedoksi tuolloiselle Energiamarkkinavirastolle, tämä ei vastaa vahvistuspyyntöä. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, ettei valittajan voida katsoa toimittaneen valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitettua tuotannon verkkopalvelusopimusmallipohjaa Energiaviraston etukäteisvalvonnassa vahvistettavaksi.
Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että valvontalaissa tai sähkömarkkinalaissa ei ole nimenomaisesti rajoitettu sitä, minkälaista verkonhaltijoiden toimintaa tai minkälaisia sopimusehtoja Energiaviraston jälkikäteinen valvonta voi kattaa. Sekä etukäteisessä että jälkikäteisessä valvonnassa on kysymys siitä, ovatko jakeluverkon haltijan toiminta ja sen asettamat sopimusehdot sähkömarkkinalain ja sähkömarkkinadirektiivin säännösten ja periaatteiden mukaisia. Näin ollen asiassa tulee arvioida, onko valittajan tuotannon verkkopalvelusopimusmallipohjaan kuulunut tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskeva ehto ollut valituksenalaisessa päätöksessä todetulla tavalla perusteeton ja siten sähkömarkkinalain 18 §:n vastainen.
Valittaja on esittänyt, että sen tuotannon verkkopalvelusopimus on ollut kokonaisuudessaan sähkömarkkinalain mukainen. Valittajan mukaan tuotannon verkkopalvelusopimuskokonaisuus on turvannut vastuuvakuutuksen sisältävänä myös muiden jakeluverkonkäyttäjien oikeudet mahdollisissa virhe- ja vahinkotilanteissa. Valittaja on esittänyt, että sopimuskokonaisuus on nimenomaisesti sähkömarkkinalain tehokkuusperiaatteen mukainen.
Energiavirasto on esittänyt, että verkonhaltija ei voi perusteettomasti vedota sähköjärjestelmän toimintavarmuuden osalta riskeihin, joiden ennalta ehkäiseminen kuuluu verkonhaltijan lakisääteisten velvoitteiden piiriin. Viraston mukaan jakeluverkon suojaaminen häiriöiltä ja sen toimintavarmuus ovat verkonhaltijan vastuulla. Energiavirasto on lisäksi esittänyt, että tehokkuusvaatimuksen vastaista olisi, jos verkonhaltija asettaisi erittäin toimintavarmojen teknisten vaatimusten lisäksi vaatimuksen verkon käyttäjien vastuuvakuutuksista.
Valituksenalaisessa päätöksessä on arvioitu valittajan tuotannon verkkopalvelusopimusmallipohjassa ja tuotannon verkkopalvelusopimuksessa käytettyä tuotevastuu- ja vastuuvakuutusehtoa sekä asetettu valittajalle velvoitteita kyseisten ehtojen osalta. Asiassa on arvioitava valittajan käyttämien kyseisten verkkopalvelusopimusmallipohjan ja verkkopalvelusopimuksen sähkömarkkinalain mukaisuutta.
Markkinaoikeus toteaa, että jakeluverkon suojaaminen häiriöiltä ja sen toimintavarmuuden ylläpitäminen ovat edellä kuvatussa sähkömarkkinalain 19 §:ssä säädetyllä tavalla verkonhaltijan vastuulla. Verkonhaltijan tulee osana tätä toimintaa huolehtia siitä, että häiriöitä estetään ja jakeluverkon toimintavarmuutta ylläpidetään myös silloin, kun sähköntuottajia liitetään ja kun sähköä tuotetaan jakeluverkkoon. Tätä varten verkonhaltija voi myös asettaa vaatimuksia ja ehtoja verkkoon liittymiselle ja sähkön toimittamiselle verkkoon.
Sähkön tuottajaa koskevien vaatimusten ja ehtojen muodostama kokonaisuus ei saa kuitenkaan muodostua taloudellisesti tai riskienjaon osalta sellaiseksi, että monopoliasemassa toimivalle verkonhaltijalle laissa asetetuista velvoitteista johtuvat taloudelliset tai muut riskit kantaa tosiasiallisesti sähkön toimittaja. Tältä osin on otettava huomioon edellä viraston päätöksessä todetulla tavalla, että sähköverkkotoiminta on sen monopoliluonne huomioon ottaen vähäriskistä liiketoimintaa, eikä arvoltaan suuren vastuuvakuutuksen ottamisen vaatimusta voida pitää yhdenmukaisena sen sähkömarkkinoiden valvonnan tehokkuustavoitteen kanssa, että asiakkaan haluama palvelu saadaan aikaan mahdollisimman alhaisin kustannuksin.
Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että valittajan tuotannon verkkopalvelussopimusmallipohjassa ja tuotannon verkkopalvelusopimuksessa ollut tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskeva ehto on ollut Energiaviraston valituksenalaisessa päätöksessä todetun mukaisesti sähkömarkkinalain 18 §:n vastaisella tavalla perusteeton. Mainittua ehtoa voidaan esitetyn selvityksen perusteella lisäksi pitää poikkeuksellisena muiden verkonhaltijoiden käyttämiin sopimusehtoihin sekä Energiaviraston vahvistamiin mallisopimuksiin verrattuna. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että Energiavirasto ei ole menetellyt sähkömarkkinalain vastaisesti, kun se on velvoittanut valittajan poistamaan verkkopalvelusopimuskäytännöstään mainitun ehdon.
Siltä osin kuin valittaja on esittänyt, että sen ja Toholammin Energia Oy:n välisessä tuotannon verkkopalvelusopimuksessa ollut tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskeva ehto on ollut niiden välinen sallittu yksilöllinen sopimusehto, markkinaoikeus toteaa, että Toholammin Energia Oy on tehnyt tutkintapyynnön kyseisen sopimusehdon hyväksyttävyydestä ennen kuin se on allekirjoittanut tuotannon verkkopalvelusopimuksen valittajan kanssa. Ottaen huomioon myös valittajan Energiavirastolle esittämä siitä, että sopimusehdon hyväksyminen on ollut ehto sopimuksen allekirjoittamiselle, markkinaoikeus katsoo, että kyseessä ei ole voinut olla sellainen ehto, jonka hyväksyttävyys voisi perustua sille, että kyseessä on molempien sopijapuolten hyväksymä yksilöllinen sopimusehto.
Tuotannon verkkopalvelusopimusmallipohjan muiden ehtojen poistamista koskeva velvoite ja Energiaviraston päätöksen yksilöiminen
Sovellettavat oikeusohjeet
Energiaviraston toimintaan yleislakina sovellettavan hallintolain 44 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu.
Hallintolain 44 §:n 1 momentin 3 kohdan esitöissä (HE 72/2002 vp s. 99) on todettu, että säännös sen ilmoittamisesta yksilöidysti, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka asia on muutoin ratkaistu, vastaa hallintolailla kumotun hallintomenettelylain (598/1982) 23 §:ää.
Hallintomenettelylain 23 §:n esitöiden (HE 88/1981 vp s. 50) mukaan hallintopäätökseen kohdistuu muun ohella yksilöintivaatimus. Päätös on riittävästi yksilöity, kun asianosainen saa päätöksestä tietää, miten viranomainen on tarkoittanut järjestää päätöksellä ratkaisemansa asian. Päätöksen tulee olla asianosaiselle yksiselitteinen ohje esimerkiksi siitä, mitä hänelle on myönnetty, mitä hän saa tehdä taikka mihin hänet on velvoitettu. Esitöissä (HE 88/1981 vp s. 50) on lisäksi todettu, että vaadittava päätöksen yksilöinnin taso yksittäistapauksessa voi vaihdella asioittain. Päätöksen riittäväksi yksilöimiseksi vaadittava taso riippuu varsinkin siitä, millaiset seikat asiassa ovat ratkaistavina. Pykälän esitöissä (HE 88/1981 vp s. 50) on edelleen todettu, että monissa velvoittavissa hallintopäätöksissä varsinkaan asianosaisen velvoittaminen joihinkin toimiin ei saa olla tulkinnanvarainen.
Energiaviraston päätös
Energiaviraston valituksenalaisen päätöksen kohdassa ”Verkkopalvelusopimuksen muut ehdot” on todettu muun ohella seuraavaa:
”Verkko Korpela Oy:n käyttämä ja virastolle toimittama sähköntuotannon verkkopalvelusopimusmallipohja sisältää ehtoja, joiden osalta virasto ei ole antanut valvontalaissa tarkoitettua vahvistuspäätöstä. Yhtiö on 1.9.2015 virastolle toimittamassaan vastineessa todennut, että lähtökohtaisesti tuotannon verkkopalvelusopimusta ei synny, jos kaikki sopimusmallipohjan sisältämät ehdot eivät täyty.
Virasto toteaa, että verkkopalvelusopimuksen osapuolilla on sopimusvapaus, ja viraston yhtiön käyttöön 8.5.2019 vahvistamien Energiateollisuus ry:n suosittelemien verkkopalveluehtojen VPE2019 kohdan 2.8 mukaan verkonhaltija ja käyttäjä voivatkin sopia muutoksista kyseisiin ehtoihin. Mikäli käyttäjä ja verkonhaltija yhdessä sopivat muutoksesta ehtoihin, on kyseessä yksilöllinen sopimusehto, joka kuuluu osapuolten sopimusvapauden piiriin. Asianosainen on kuitenkin selvityksessään virastolle todennut, että lähtökohtaisesti tuotannon verkkopalvelusopimusta ei synny, mikäli kaikki tuotannon verkkopalvelumallisopimuspohjan sisältämät vaatimukset eivät täyty. Näin ollen kyseessä ei viraston näkemyksen mukaan ole tosiasiassa osapuolten sopimusvapauden piiriin kuuluva yksilöllinen sopimusehto, vaan sopimusmallipohjan sisältämissä ehdoissa on kyse valvontalain 10 §:ssä tarkoittamista ehdoista, jotka kuuluvat viraston etukäteisen toimivallan piiriin.
Edellä esitetyin perustein asianosaisen tulee poistaa verkkopalvelusopimuskäytännöstään vaatimukset, joiden osalta virasto ei ole antanut valvontalain 10 §:ssä tarkoitettua vahvistuspäätöstä.”
Asian arviointi
Valittaja on esittänyt, että tuotevastuu- ja vastuuvakuutusta koskevaa kohtaa lukuun ottamatta Energiavirasto ei ole valituksenalaisessa päätöksessään yksilöinyt, mitä tuotannon verkkopalvelusopimusmallipohjan kohtia päätös vaatimusten poistamisesta koskee tai mitä muita tuotannon verkkopalvelusopimuksen kohtia Energiavirasto pitää tosiasiassa luonteeltaan valvontalain 10 §:ssä tarkoitettuina siirtopalvelun ehtoina ja millä perusteella. Valittajan mukaan sen on päätöksen perusteella mahdotonta tietää, mitkä kohdat sen tulisi poistaa sopimuskäytännöstään, eikä päätöksen noudattaminen ole siten mahdollista.
Energiavirasto on esittänyt, että valittajalle osoitetut siirtopalvelun ehtojen poistamista koskevat vaatimukset on riittävällä tavalla yksilöity valituksenalaisessa päätöksessä ja että kyseinen päätös on ollut lainsäädännön edellyttämällä tavalla riittävästi perusteltu. Virasto on lisäksi esittänyt, että se tulee antamaan hallintokäytäntönsä mukaisesti asiassa päätöksen korjaavista toimenpiteistä, jossa se antaa ratkaisunsa siitä, ovatko valittajan suorittamat korjaavat toimenpiteet riittäviä ja valituksenalaisen päätöksen mukaisia. Mikäli valittajalle on epäselvää se, mihin se on velvoitettu tai miten asia on ratkaistu, Energiaviraston mukaan se voi myös antaa tätä asiaa koskevaa neuvontaa.
Valittajan sähköntuotannon verkkopalvelusopimusmallipohjassa on ollut ehtoja muun ohella sähköntuotantolaitoksen sähköverkkoon kytkemisestä, tuotetusta sähköstä ja sen laadusta, sähköntuotannon rajoittamisesta, vahingonkorvauksesta, sopimuksen voimassaolosta ja päättymisestä sekä sopimusasiakirjojen sitovuusjärjestyksestä. Viimeksi mainittuun liittyen verkkopalvelusopimusmallipohjassa on listattu sen liitteinä tuotannon liittämistä koskevat tekniset vaatimukset, tuotannon verkkopalveluehdot TVPE 2011, Verkkopalveluehdot VPE 2010, Verkko Korpela Oy:n tuotannon verkkopalvelumaksut sekä Verkko Korpela Oy:n siirtohinnat ja palvelumaksut.
Valituksenalaisen päätöksen mukaan Energiavirasto on 8.5.2019 päivätyillä päätöksillään vahvistanut valittajan noudatettaviksi Energiateollisuus ry:n suosittelemat verkkopalveluehdot VPE 2019 sekä liittymisehdot LE 2019. Päätöksen mukaan virasto on edelleen 14.11.2014 päivätyllä päätöksellään vahvistanut valittajan noudatettaviksi Energiateollisuus ry:n suosittelemat tuotannon liittymisehdot TLE 2014 sekä 8.9.2011 päivätyllä päätöksellään tuotannon verkkopalveluehdot TVPE 2011.
Markkinaoikeus toteaa, että valittajan tuotannon verkkopalvelusopimusmallipohjaa ei ole tuotu Energiaviraston vahvistettavaksi eikä mallipohjaa tai sen sisältämiä siirtopalvelun ehtoja ole vahvistettu. Tähän lähtökohtaan nähden ja kun otetaan huomioon, että valituksenalaisesta päätöksestä ilmenee Energiaviraston edellyttävän vahvistettaviksi kaikki siirtopalvelun ehdot, että ehtojen poistamisvaatimus rajoittuu yhteen asiakirjaan eli verkkopalvelusopimusmallipohjaan ja että valittaja on velvoitettu päätöksessä toimittamaan Energiavirastolle selvitys toimenpiteistä, joihin se on ryhtynyt päätöksen johdosta, mitä Energiavirasto arvioi myöhemmin uudestaan, markkinaoikeus katsoo, että valittaja on saanut asian jatkokäsittelyyn nähden riittävät ja riittävän yksilöidyt tiedot, eikä Energiaviraston päätöksen kumoamiselle ole perusteita.
Johtopäätös
Edellä esitetyn perusteella valitus on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen
Hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.
Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen valittaja saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Lopputulos
Markkinaoikeus hylkää valituksen.
Markkinaoikeuden 21.11.2019 antama täytäntöönpanon keskeyttämistä koskeva määräys raukeaa.
Muutoksenhaku
Sähkömarkkinalain 114 §:n 4 momentin ja sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 37 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeuden tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen valituslupaa pyytämättä siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.
Valitusosoitus on liitteenä.
Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Petri Rinkinen, Pasi Yli-Ikkelä ja Markus Ukkola.
Huomaa
Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.