Muutoksenhaun kohde

Kilpailu- ja kuluttajaviraston vastaukset toimenpidepyyntöön 22.7.2020 ja 17.8.2020

Asian käsittely Kilpailu- ja kuluttajavirastossa

Asunto Oy Jussinhovi, Asunto Oy Kivihaankuja 4, Kanta-Helsingin Omakotiyhdistys ry ja A (jäljempänä myös toimenpidepyynnöntekijät) ovat 12.2.2019 toimittaneet Kilpailu- ja kuluttajavirastolle toimenpidepyynnön, jossa toimenpidepyynnöntekijät ovat pyytäneet Kilpailu- ja kuluttajavirastoa ryhtymään toimenpiteisiin Helsingin kaupungin tontinvuokraustoimintaa koskevien kilpailunrajoitusten ja niiden vahingollisten vaikutusten poistamiseksi. Kilpailunrajoitukset ilmenevät erityisesti kohtuuttoman korkeina tonttivuokrina ja kohtuuttomina sopimusehtoina. Toimenpidepyynnöntekijöiden mukaan kysymys on kilpailulain 7 §:ssä kielletystä määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä.

Toimenpidepyynnöntekijät ovat perustelleet toimenpidepyyntöään muun ohella sillä, että toimenpiteisiin ryhtyminen on tarpeen toimivan kilpailun turvaamiseksi maa- ja tontinvuokramarkkinoilla Helsingin kaupungissa ja toimenpiteillä on suuri merkitys Helsingin kaupungin asukkaille ja vaikutus koko pääkaupunkiseudun ja maan kehitykseen. Toimenpidepyynnöntekijöiden mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttö ja tonttivuokrien huomattavat korotukset johtavat siihen, että vuokratonteilla olevien asuntojen ja talojen hinnat laskevat, alueet eriarvoistuvat ja asunto-osakeyhtiöillä ja talojen haltioilla tulee olemaan vähemmän rahaa käytettävissään muun ohella talojen kunnostukseen ja modernisointiin. Lisäksi tonttivuokrien taso ja niiden korotukset heikentävät Suomen kilpailukykyä, koska kohtuuhintaista työvoimaa ei ole saatavissa asumiskustannusten vuoksi.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (jäljempänä myös virasto) on 22.7.2020 päivätyssä vastauksessaan ilmoittanut Kanta-Helsingin Omakotiyhdistys ry:lle, ettei virasto käynnistä tutkintaa yhteydenoton perusteella. Virasto on lausunut vastauksessaan muun ohella seuraavaa.

Kynnys puuttua kohtuuttomaan korkeaan hinnoitteluun kilpailulain keinoin on asetettu oikeuskäytännössä erittäin korkealle. Kotimaisessa käytännössä on myös katsottu, että kilpailuvalvonnan keskiössä tulisi olla markkinoille pääsyn esteiden poistaminen, millä turvataan kilpailun ja markkinamekanismin toimivuutta. Hintasääntely tai tietyn hintatason asettaminen ei näin ollen kuulu kilpailuviranomaisen ensisijaisiin ja priorisoitaviin tehtäviin. Vaikka virasto ei ole asiassa arvioinut tontinvuokrien tasoa tai korotuksia, yleiseltä kannalta voidaan todeta, että kohtuuttomat sopimusehdot eivät kuulu toimiville markkinoille. Kilpailulaki ei kuitenkaan ole yleensä oikea väline mahdollisten kohtuuttomuuksien oikaisemisessa. Tontinvuokraan liittyviä kysymyksiä voidaan parhaiten ratkoa, ja on myös ratkottu, muissa siviili- ja hallinto-oikeudellisissa prosesseissa. Tontinvuokrat ovat keskeinen osa kuntien maankäyttöpolitiikkaa, jolloin kansalaisten ja yhdistysten käytössä ovat myös erilaiset poliittisen vaikuttamisen keinot.

Virasto on 17.8.2020 päivätyssä vastauksessaan antanut muille toimenpidepyynnöntekijöille tiedoksi Kanta-Helsingin Omakotiyhdistys ry:lle 22.7.2020 annetun vastauksen.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Asunto Oy Jussinhovi, Asunto Oy Kivihaankuja 4, Kanta-Helsingin Omakotiyhdistys ry ja A ovat ensisijaisesti vaatineet, että markkinaoikeus palauttaa asian Kilpailu- ja kuluttajavirastolle ja velvoittaa viraston antamaan toimenpidepyyntöön kirjallisen, perustellun ratkaisun valitusosoituksineen. Valittajat ovat toissijaisesti vaatineet, että markkinaoikeus viivytyksen välttämiseksi kumoaa viraston päätöksen jättää asia tutkimatta, palauttaa asian virastolle ja velvoittaa viraston tutkimaan asian toimenpidepyynnön mukaisesti.

Perusteet

Virasto on toiminut hallintolain ja perustuslain vastaisesti, kun se on vastannut valittajien sille tekemään toimenpidepyyntöön vain sähköpostiviesteillä eikä ole antanut asiassa lainkaan valituskelpoista perusteltua päätöstä.

Toimenpidepyynnössä on esitetty selkeä vaatimus ja sille oikeudelliset perusteet. Kilpailu- ja kuluttajaviraston olisi tullut käsitellä sen toimivaltaan kuuluva toimenpidepyyntö ilman aiheetonta viivytystä ja antaa asiassa perusteltu päätös. Ainoastaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto sekä markkinaoikeus ovat toimivaltaisia arvioimaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, minkä vuoksi määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeva toimenpidepyyntö on osoitettu virastolle ja kuuluu sen tutkittavaksi. Asiaa ei ole mahdollista käsitellä muissa siviili- ja hallinto-oikeudellisissa prosesseissa.

Mikäli virasto on päätynyt vastaamaan toimenpidepyynnöntekijöille vain sähköpostitse sillä perusteella, ettei toimenpidepyynnöntekijöillä olisi asianosaisasemaa asiassa, virasto on menetellyt lainvastaisesti. Toimenpidepyynnöntekijät ovat asianosaisia. A ja asunto-osakeyhtiöt ovat kaupungin sopimuskumppaneita ja tontinvuokralaisia, jotka kärsivät taloudellista vahinkoa sopimuskumppaninsa määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan myös etua ajavalla Kanta-Helsingin Omakotiyhdistys ry:llä on asianosaisasema asiassa. Joka tapauksessa viraston olisi tullut tehdä arviostaan asianosaisasemasta valituskelpoinen päätös.

Jotta toimenpidepyynnön tekijöiden perustuslain mukainen oikeus saada oikeuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi toteutuu, sähköpostiviestejä on pidettävä viraston päätöksenä. Koska virasto ei ole esittänyt kilpailulain 32 §:n edellyttämää perustetta jättää asia tutkimatta, viraston päätös on lakiin perustumaton.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston lausunto

Vaatimukset

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti jättää valituksen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen.

Perusteet

Valittajien ensisijainen vaatimus asian palauttamisesta ja viraston velvoittamisesta valituskelpoisen päätöksen antamiseen on jätettävä tutkimatta tai vähintäänkin hylättävä perusteettomana, sillä virasto ei ole antanut asiassa valituskelpoista päätöstä, johon voidaan hakea muutosta markkinaoikeudelta, eikä valittajilla ole oikeutta tällaisen päätöksen saamiseen asianosaisaseman puuttumisen vuoksi. Valittajien toissijainen vaatimus viraston päätöksen kumoamisesta ja asian palauttamisesta on jätettävä tutkimatta tai vähintäänkin hylättävä perusteettomana, sillä vaatimus on tällaisen päätöksen olemassaolon puuttuessa hypoteettinen ja ennenaikainen.

Viranomaisen on käsiteltävä ja ratkaistava sille tehty vaatimus, joka kuuluu sen päätösvaltaan. Velvollisuus hallintopäätöksen tekemiseen on sellaisen vaatimuksen tai hakemuksen johdosta, joka koskee asianosaisen etua, oikeutta tai velvollisuutta. Viranomaisella on siten hallintoasian käsittelyssä ratkaisupakko, jos asia on tullut asiallisesti vireille asianosaisen toimesta, koska asianosaisella on oikeus saada asiassa sisällöllinen asiaratkaisu. Muiden kuin asianosaisten muutoin kuin omassa intressissään esittämistä vaatimuksista seuraa yleensä vain asian muodollinen vireilletulo. Viranomainen on tällöinkin velvollinen käsittelemään asian, mutta velvollisuutta sisällöllisen asiaratkaisun tekemiseen ei ole. Asian käsittelemiseksi riittää vastauksen antaminen viranomaisen kirjeellä. Asian vireillepanijalla ei ole oikeutta saada hallintopäätöstä pelkästään sillä perusteella, että hän katsoo asiansa edellyttävän sitä.

Kilpailulain asian tutkimatta jättämistä koskevien säännösten tarkoituksena ei ole ollut muuttaa viraston käytäntöä, jonka mukaan epäiltyyn kilpailunrajoitukseen viitanneelle kansalaiselle tai elinkeinonharjoittajalle lähetetään viraston vastaus, jossa kerrotaan, onko asia virastossa muutoin selvitettävänä ja todetaan, ettei asiaa tämän yksittäisen yhteydenoton perusteella ryhdytä erikseen selvittämään. Tällainen vastaus ei ole hallintolain mukainen päätös eikä sillä myöskään ole asian käsittelyn päättävää vaikutusta. Kysymys on hyvään hallintotapaan kuuluvasta menettelystä.

Hallintoasiassa päätöksen saamiseen oikeutettu asianosainen on se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. Asianosainen on ensinnäkin ratkaisutoimenpiteen välitön kohde eli se, jonka oikeudesta, edusta tai velvollisuudesta asiassa päätetään. Lisäksi asianosaisasema on sillä, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, mutta johon asiassa tehtävä päätös ei nimenomaisesti tule kohdistumaan. Pelkästään asiaan liittyvät tosiasialliset intressit eivät riitä tuottamaan laissa tarkoitettua asianosaisasemaa. Vaikutusten tulee olla oikeudellisia.

Oikeuskirjallisuudessa on korostettu, ettei tosiasiallinen intressi ole asianosaisaseman perusteeksi riittävä silloinkaan, kun se saattaa olla henkilön kannalta merkityksellinen. Siten päätöksestä mahdollisesti aiheutuva taloudellinen etu tai haitta ei sellaisenaan riitä tuottamaan asianosaisasemaa. Edelleen oikeuskirjallisuudessa on katsottu, ettei asianosaisena tule pitää edunvalvontajärjestöä, jonka valvottavana olevaan taloudelliseen tai muuhun etuun asian käsittely vaikuttaa tai voi vaikuttaa. Pelkästään tällaista etua tai valvontaintressiä ei ole yleensä pidetty niin vahvana, että se perustaisi asianosaisaseman. Oikeuskirjallisuudessa on lisäksi katsottu, että yhdistyksen asianosaisasema edellyttää hallintopäätöksen oikeusvaikutusten kohdistuvan yhdistyksen sääntömääräisiin tehtäviin.

Sillä, että virasto ei ole ottanut käsittelyynsä valittajien esille nostamaa asiaa, ei ole välitöntä vaikutusta valittajien oikeuteen, etuun tai velvollisuuteen, eikä valittajilla siten ole asianosaisasemaa. Yksinomaan se, että A ja asunto-osakeyhtiöt ovat Helsingin kaupungin sopimuskumppaneita, ei tuota asianosaisasemaa asiassa. Näiden ja Helsingin kaupungin välillä on vuokrasopimussuhde ja kaupungin hinnoittelumenettelyllä voidaan katsoa olevan valittajiin taloudellisia ja mahdollisesti merkittäviäkin vaikutuksia. Kysymys on kuitenkin yksityisoikeudellisten ja luonteeltaan välillisten vaikutusten syntymisestä yksityishenkilöille tai niihin kilpailuasiassa rinnastuville asunto-osakeyhtiöille. Vastaavasti jäsenistönsä etuja valvovan Kanta-Helsingin Omakotiyhdistys ry:n etua tai valvontaintressiä ei voida pitää niin vahvana, että yhdistyksellä voitaisiin katsoa olevan asianosaisasema asiassa. Kyse ei ole myöskään yhdistyksen sääntömääräisiin tehtäviin välittömästi kohdistuvista oikeusvaikutuksista. Kanta-Helsingin Omakotiyhdistys ry:llä voidaan katsoa olevan asiassa korkeintaan välillinen intressi jäsenistönsä edunvalvojana, mikä ei sinällään perusta asianosaisasemaa.

Valittajilla ei ole myöskään sellaista oikeussuojan tarvetta, jota kilpailulainsäädännöllä voidaan ja on tarkoitus suojata. Virasto ottaa kilpailulakia soveltaessaan huomioon markkinoiden toimintaedellytysten ja elinkeinonharjoittamisen vapauden suojaamisen ja tulkitsee kilpailusäännöksiä ensisijaisesti markkinaprosessin toimivuuden ja talouden tehokkuuden näkökulmasta. Viraston tulee keskittyä selvittämään kilpailunrajoituksia, joilla on kilpailun toimivuuden, kansantalouden ja yleisen edun kannalta merkittävä haitallinen vaikutus. Viraston päätöksentekovelvollisuuden kuluttajayhteydenottoihin laajentavaa tulkintaa ei voida pitää tarkoituksenmukaisena ottaen huomioon tällaisten yhteydenottojen suuren määrän ja virastolle nimenomaisesti säädetyn harkintavallan resurssien kohdentamisessa kilpailulain tarkoituksen tehokkaaksi toteuttamiseksi.

Valittajien, eli tonttivuokralaisena olevan yksityishenkilön ja yksityishenkilöiden muodostamien asunto-osakeyhtiöiden sekä yksityishenkilöiden etujärjestönä toimivan omakotiyhdistyksen, asema rinnastuu nyt käsiteltävässä asiassa niin sanotun kansalaisaloitteen tekijään. Valittajat ovat käyttäneet kansalaisille kuuluvaa hallintoasioita koskevaa yleistä vireillepano-oikeutta kiinnittäessään viraston huomion Helsingin kaupungin tontinvuokrien hinnoitteluun. Asia on tullut siten vain muodollisesti vireille virastossa, mikä tarkoittaa, että virasto on ollut velvollinen käsittelemään valittajien yhteydenoton, mutta valittajilla ei ole ollut oikeutta saada asiassa hallintopäätöstä asianosaisaseman puuttumisen vuoksi.

Virasto on täyttänyt käsittelyvelvollisuutensa asiassa vastaamalla valittajien yhteydenottoon 22.7.2020 ja 17.8.2020. Näissä vastauksissa ei ole ollut kysymys lopullisesta ja sitovasta asiasisältöisestä ratkaisusta. Vastauksissa ei ole ollut myöskään kysymys kilpailulain 32 §:n mukaisesta päätöksestä jättää asia tutkimatta. Virasto ei siten ole antanut, eikä sen olisi tullutkaan antaa, asiassa kilpailulain 44 §:n 1 momentissa tarkoitettua valituskelpoista päätöstä, josta olisi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 6 §:n 1 momentin mukainen muutoksenhakuoikeus markkinaoikeuteen.

Koska vastauksissa ei ole ollut kysymys valituskelpoisista päätöksistä, asiassa ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, mihin lainkohtaan valittajien toimenpidepyynnön tutkimatta jättäminen olisi perustunut.

Valittajan vastaselitys

Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä omaksutun perustuslakimyönteisen tulkinnan mukaan vaihtoehtoisessa tilanteessa on omaksuttava kanta, joka parhaiten vastaa perustuslain säännösten tarkoittamaa. Perustuslain 21 §:n ja Euroopan Unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan takaamat oikeudet tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin johtavat siihen, että valittajia on pidettävä asiassa asianosaisina, joilla on valitusoikeus asiassa. Joka tapauksessa valittajilla on oikeus valituskelpoiseen päätökseen viraston näkemyksestä valittajien asianomaisasemasta. Mikäli virasto voisi tehdä ratkaisun toimenpidepyynnön esittäjän asianosaisasemasta ilman valituskelpoista päätöstä oikeudet tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin eivät toteutuisi lainkaan ja virasto voisi toimia täysin ilman tuomioistuimen kontrollia.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Asiassa on valituksen tutkimisen kannalta ensisijaisesti ratkaistava, onko viraston toimenpidepyynnöntekijöille 22.7.2020 ja 17.8.2020 antamissa vastauksissa kysymys sellaisesta valituskelpoisesta päätöksestä, johon voidaan hakea muutosta markkinaoikeudelta ja onko valittajilla oikeus valittaa kyseisestä päätöksestä.

Kilpailulain 42 §:n 1 momentti sisältää säännöksen asian vireille tulosta markkinaoikeudessa.

Asiassa sovellettavan kilpailulain 44 §:n 1 momentin (595/2013) ensimmäisen virkkeen mukaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston mainitun lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 127 §:n mukaan muualla laissa tai asetuksessa olevalla viittauksella muun ohella hallintolainkäyttölakiin tarkoitetaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain voimaan tultua viittausta viimeksi mainittuun lakiin.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan valittamalla saa hakea muutosta päätökseen, jolla viranomainen on ratkaissut hallintoasian tai jättänyt sen tutkimatta.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on valittajien toimenpidepyyntöön 22.7.2020 ja 17.8.2020 antamissaan vastauksissa ilmoittanut, ettei se käynnistä tutkintaa toimenpidepyynnön perusteella. Vastauksiin ei ole liitetty valitusosoitusta.

Kilpailulain 31 §:n mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ryhtyy toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi, jos se katsoo elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän rajoittavan kilpailua 5 tai 7 §:ssä taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja toimenpiteisiin ryhtyminen on tarpeen terveen ja toimivan kilpailun turvaamiseksi markkinoilla.

Kilpailulain 32 §:n 1 momentin mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto asettaa tehtävänsä tärkeysjärjestykseen. Pykälän 2 momentin mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi jättää asian tutkimatta 1–5 kohdassa mainituilla perusteilla. Pykälän 3 momentin mukaan päätös tutkimatta jättämisestä on tehtävä viipymättä.

Kilpailulain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen yleisperustelujen kohdassa ”nykytilan arviointi” (HE 88/2010 vp s. 33) on todettu muun ohella, että hallintolain ja perustuslain vaatimukset on otettava huomioon, kun ehdotetaan keinoja, joiden perusteella Kilpailuvirasto voisi nykyistä paremmin keskittyä kaikkein haitallisimpien kilpailunrajoitusten selvittämiseen. Edellä mainitussa lain esitöiden kohdassa on edelleen todettu, että muiden kuin asianosaisten muutoin kuin omassa intressissään esittämistä vaatimuksista seuraa yleensä vain asian muodollinen vireille tulo. Viranomainen on tällöinkin velvollinen käsittelemään asian, mutta velvollisuutta sisällöllisen asiaratkaisun tekemiseen ei ole.

Edelleen lain esitöiden yleisperustelujen kohdan ”esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset” (HE 88/2010 vp s. 43) mukaan asioiden tärkeysjärjestykseen asettamista ja tutkimatta jättämistä koskevien säännösten tarkoituksena ei ole muuttaa Kilpailuviraston käytäntöä, jonka mukaan epäiltyyn kilpailunrajoitukseen viitanneelle kansalaiselle tai elinkeinonharjoittajalle lähetetään Kilpailuviraston vastaus, jossa kerrotaan, onko asia Kilpailuvirastossa muutoin selvitettävänä, ja todetaan, ettei asiaa tämän yksittäisen yhteydenoton perusteella ryhdytä erikseen selvittämään. Tällainen vastaus ei ole hallintolain mukainen päätös eikä sillä myöskään ole asian käsittelyn päättävää vaikutusta. Kysymys on kilpailulain esitöiden mukaan hyvään hallintotapaan kuuluvasta menettelystä.

Markkinaoikeus toteaa, että arvioitaessa päätöksen valituskelpoisuutta päätöksen nimike ei ole ratkaiseva, vaan arvioinnissa on otettava huomioon päätöksen sisältö, oikeusvaikutukset ja sitovuus.

Kuten Kilpailu- ja kuluttajaviraston vastauksista ilmenee, virasto ei ole ottanut asiaa käsittelyynsä eikä se ole siten selvittänyt asiaa toimenpidepyynnöntekijöiden toimenpidepyynnön perusteella. Markkinaoikeus katsoo, että viraston vastauksissa ei ole ollut kysymys lopullisesta ja sitovasta asiasisältöisestä ratkaisusta. Virasto ei ole myöskään tehnyt asiassa päätöstä tutkimatta jättämisestä. Näin ollen viraston vastaukset eivät sisällä sellaista päätöstä, josta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 6 §:n 1 momentin nojalla voidaan valittaa.

Siltä osin kuin asiassa on kyse valittajien oikeudesta hallintopäätökseen, markkinaoikeus toteaa seuraavaa. Hallintolaissa ei säädetä viranomaisen velvollisuudesta tehdä päätös eikä hallinnossa asioivan oikeudesta saada päätös. Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi lain mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa. Perustuslaissa ei ole määritelty, mitä asian käsittelyyn kuuluu, mutta lähtökohtaisesti asian käsittelyyn on katsottava kuuluvan myös asiaa koskevan päätöksen tekeminen. Hallintolain 7 luvussa on asian ratkaisemista sekä hallintopäätöksen muotoa, sisältöä ja perusteluja koskevat säännökset. Velvollisuus tehdä hallintopäätös kytkeytyy vireillepanijan asianosaisasemaan (hallintolaki 44 §). Hallintolain 11 §:n mukaan hallintoasiassa asianosainen on se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. Asianosaisasema määräytyy asiaan liittyvien oikeudellisten vaikutusten mukaan (HE 72/2002 vp s. 63). Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että viranomaisella ei ole velvollisuutta antaa sisällöllistä ratkaisua asiassa, mikäli asian on pannut vireille joku muu kuin asianosainen tai taho, jolla on asiavaltuus (Mäenpää, Olli, Hallinto-oikeus, Helsinki 2018, s. 506 ja 507).

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt, että valittajilla ei ole ollut asianosaisasemaa toimenpidepyyntöään koskevassa asiassa, eikä niillä siten ole ollut oikeutta saada asiassa hallintopäätöstä. Viraston mukaan asiassa on ollut kysymys ainoastaan välillisten vaikutusten syntymisestä yksityishenkilölle, niihin kilpailuasiassa rinnastuville asunto-osakeyhtiöille sekä yksityishenkilöiden etujärjestönä toimivalle yhdistykselle, mikä ei ole perustanut niille asianosaisasemaa.

Saadun selvityksen perusteella toimenpidepyyntöä on pidettävä ilmoituksena valvontaviranomaiselle, joka sille kuuluvan harkintavallan puitteissa käyttää toimivaltaansa kilpailusäännösten valvonnassa. Viraston toimenpidepyyntöä koskeviin vastauksiin ei ole sisältynyt sellaista hallintolain 44 §:ssä tarkoitettua valittajien oikeutta, etua tai velvollisuutta koskevaa ratkaisua, josta edellä esitetyn perusteella olisi tullut laatia valituskelpoinen päätös.

Lisäksi markkinaoikeus toteaa, että oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan hallintopäätökseen saa hakea muutosta valittamalla se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa ja se, jonka valitusoikeudesta laissa erikseen säädetään. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pelkästään se seikka, että jokin taho on ollut toimenpidepyynnön tekijä, ei tuota oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettua valitusoikeutta asianomaiselle taholle. Viraston vastauksilla ei valittajien toimenpidepyynnössään ja valituksessaan kuvaamissa olosuhteissa ja niissä esitetyillä perusteilla ole myöskään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentissa ja oikeuskäytännössä tarkoitettua välitöntä vaikutusta valittajien oikeuteen, etuun tai velvollisuuteen.

Valitus on siten jätettävä tutkimatta.

Lopputulos

Markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta.

Muutoksenhaku

Asiassa sovellettavan kilpailulain 44 §:n 2 momentin (948/2011) nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen valituslupaa pyytämättä siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Markus Mattila ja Jenni Poropudas.

Huomaa

Asiasta on valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 18.2.2022 taltionumero H485/2022.