Hakemus

Vaatimukset

Kuluttaja-asiamies on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää Bondora AS, Suomen sivuliikettä (jäljempänä myös Bondora) 150.000 euron sakon uhalla tarjotessaan kuluttajille kuluttajaluottoja jatkamasta tai uudistamasta menettelyä:

1. jossa kuluttajien kanssa sovittavien tai kuluttajalta perittävien muiden luottokustannusten kuin luoton koron määrä ylittää kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä tarkoitetun muiden luottokustannusten enimmäismäärän, johon luetaan myös luotonantajan tiedossa olevat kustannukset palveluista, joihin sisältyy kuluttajalle mahdollisuus tehdä muutoksia maksuaikatauluun, suorittaa ennenaikainen takaisinmaksu, saada ensisijaista asiakaspalvelua ja saada luoton hallinnointia koskevia viestejä.
   
   
2. jossa kuluttajien kanssa sovitaan sellaisesta luoton koroksi nimetystä luottokustannuksesta tai kuluttajilta peritään sellaista luoton koroksi nimettyä luottokustannusta, joka lasketaan muusta summasta kuin kuluttajalla jäljellä olevasta lainapääoman määrästä ja perittävän kustannuksen määrä ylittää kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä tarkoitetut enimmäismäärät.

Perusteet

Vaatimuksessa 1 kyseessä olevan menettelyn osalta Bondora on tarjonnut kuluttajille lisäpalveluiksi kutsumiaan palveluita B On Track, B Secure ja B Secure+, joiden avulla kuluttaja voi tehdä muutoksia kuluttajaluoton maksuaikatauluun, suorittaa ennenaikaisen takaisinmaksun, saada ensisijaista asiakaspalvelua ja saada luoton hallinnointia koskevia viestejä.

Edellä mainituista palveluista kuluttajalle aiheutuvat kustannukset perustuvat luotonantajan ja luotonottajan välillä olemassa olevaan luottosuhteeseen ja ovat kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentissa ja kulutusluottodirektiivin (2008/48/EY) 3 artiklan g alakohdassa tarkoitettuja luottokustannuksia. Niissä ei ole kysymys luottokustannusten määritelmän ulkopuolelle jäävistä lisäpalveluiden kuluista.

B On Track -nimisen lisäpalveluksi kutsutun palvelun avulla kuluttaja saa tekstiviesti- ja sähköpostitiedotteita koskien kuluttajan kuukausimaksuja ja kuluttajalle luoton ottamisen yhteydessä luotavan Bondora-asiakastilin saldoa. Palvelussa on kysymys luoton hallinnointiin liittyvästä toimesta kuluttajan pakollisella asiakastilillä, joten toimenpiteestä perittävä maksu on suoraan luottosuhteesta johtuva luottokustannus. Kustannuksen luonteen arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, onko kuluttajalla vaihtoehtoisia tapoja tarkistaa luoton maksuun liittyviä tietoja.

B Secure -nimisen lisäpalveluksi kutsutun palvelun avulla kuluttajan on mahdollista tehdä muutoksia lainasopimukseensa palvelun ehtojen mukaisesti. Palvelun avulla kuluttaja voi pitää enintään vuoden lyhennysvapaan lainan pääoman maksusta, muuttaa lainan lyhennysaikataulua lyhyemmäksi tai pidemmäksi sekä valita kuukausittaisen lainan maksupäivän. Luoton maksuaikataulu sekä siihen tehtävät muutokset ovat luottosuhteen perusosia ja niistä sopiminen on luottosuhteen ehdoista sopimista. Tällaiset seikat eivät voi olla luottosuhteesta erillisen lisäpalvelusopimuksen kohteena, sillä lisäpalvelusopimuksella voidaan sopia ainoastaan luottosopimusta täydentävistä tai siihen nähden ylimääräisistä palveluista.

B Secure+ -niminen lisäpalveluksi kutsuttu palvelu sisältää kaikkien B Secure palvelun ominaisuuksien lisäksi eräitä muita palveluita. Kuluttajan on B Secure+ -palvelun avulla mahdollista pitää viisi vuotta lyhennysvapaata ja muuttaa laina-aikataulun pituutta 1–120 kuukauden välillä. Mikäli kuluttaja lisää Bondora-asiakastililleen kuukausierän ylittävän summan, käytetään tämä summa palvelun avulla automaattisesti osittaisena tai täysimääräisenä lainan ennenaikaiseen takaisinmaksuun. Palveluun kuuluvat myös ensisijainen asiakastuki, automaattiset ilmoitukset koskien kuluttajan ja Bondoran välisiä sopimuksia sekä uusien palveluiden varhainen saatavuus. Luoton maksuaikataulua, ennenaikaista takaisinmaksua ja asiakaspalvelua ei voida erottaa luottosuhteesta erilliseksi lisäpalveluksi, jonka kustannuksia ei laskettaisi mukaan luottokustannuksiin.

Luottokustannusten kulutusluottodirektiivin perustuva määritelmä on laaja eikä riippuvainen luotonantajan hinnoittelumallista tai siitä, sovitaanko kuluttajan maksettavaksi tulevasta kustannuksesta varsinaisessa luottosopimuksessa vai siitä erillisessä sopimuksessa. Lisäpalvelusopimuksessa ei voida sopia sellaisista asioista, jotka tosiasiallisesti kuuluvat luottosopimuksen alaan. Luottokustannusten määritelmän kannalta on olennaista se, perustuvatko luottosopimuksen yhteydessä kuluttajan maksettavaksi tulevat kustannukset olemassa olevaan luottosuhteeseen luotonantajan ja luotonottajan välillä. Koska kuluttajan ja Bondoran välinen asiakkuus perustuu näiden välillä olevaan luottosuhteeseen, kuluttajan ei ole syytä maksaa lisäpalveluiksi nimetyistä palveluista ilman luottosopimusta. Kuluttaja maksaa palveluista luottosuhteesta johtuen ja näin ollen mainituista palveluista kuluttajalle syntyvissä kuluissa on kysymys luottokustannuksista, joiden enimmäismäärä on rajoitettu kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä. Hintasääntelyä ei tule voida kiertää sopimalla luottokustannuksista erillisellä sopimuksella.

Kysymys on siitä, onko lisäpalveluiksi kutsuttujen palveluiden ehdoissa kyse luoton ehdoista ja niistä sopimisesta. Koska Bondoran lisäpalveluiksi kutsuttujen palveluiden avulla voidaan tehdä muutoksia kuluttajaluottosuhteeseen, kysymys on luoton ehdoista sopimisesta. Merkitystä ei ole sillä, millä nimellä luotonantaja itse kustannuksia nimittää, vaan minkä luonteisia kustannukset tosiasiallisesti ovat. Bondoran lisäpalveluiksi kutsutut palvelut ovat luottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi tulevia kustannuksia ja näin ollen kustannukset kuuluvat kuluttajansuojalain ja kulutusluottodirektiivin mukaisen luottokustannusten määritelmän piiriin.

Mikäli Bondoran lisäpalveluiksi kutsuttujen palveluiden kustannuksia pidettäisiin vastoin kuluttaja-asiamiehen käsitystä varsinaisten luottokustannusten määritelmän ulkopuolelle jäävinä lisäpalveluiden kustannuksina, niiden kustannukset on laskettava luottokustannuksiksi siitä syystä, että Bondoran tarjoaman luoton ehdot ovat epäedullisemmat ilman lisäpalveluiksi kutsuttujen palveluiden käyttöönottoa.

Bondora sopii ja perii kuluttajilta muita luottokustannuksia kuin korkoa siten, että ottamalla käyttöönsä minkä tahansa edellä mainituista yrityksen lisäpalveluiksi nimittämistä palveluista muiden luottokustannusten määrä ylittää kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n mukaisen enimmäismäärän.

Vaatimuksen 2 osalta Bondora on 1.9.2019–10.11.2021 voimassa olleiden sopimusehtojen mukaan sopinut kuluttajien kanssa 20 prosentin suuruisesta koroksi nimetystä luottokustannuksesta ja perinyt koroksi nimettyä luottokustannusta koko luottosuhteen ajan alkuperäisen lainasumman mukaan sen sijaan, että kustannusta olisi peritty jäljellä olevasta pääomasta.

Bondoran tapa laskea luoton koroksi nimetty luottokustannus on tosiasiallisesti vastannut muun luottokustannuksen kuin koron laskutapaa. Se ei siten ole vastannut sitä, mitä kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentissa korolla tarkoitetaan, eikä peritty kustannus ole vastannut sallittua perittävää koron enimmäismäärää. Vaikka Bondora on ilmoittanut kuluttaja-asiamiehelle luopuneensa edellä kuvatusta koroksi nimettyä luottokustannusta koskevasta sopimusehdosta 10.11.2021, Bondoralla on edelleen voimassa luottosopimuksia, joissa koroksi nimettyä luottokustannusta peritään kyseisellä tavalla.

Asiassa ei ole kuluttajansuojalaissa tarkoitettuja erityisiä syitä olla asettamatta uhkasakkoa kieltojen tehosteeksi. Asetettavan uhkasakon on oltava riittävän suuri ollakseen omiaan tehokkaasti ehkäisemään kiellon rikkomista.

Vastaus

Vaatimukset

Bondora AS, Suomen sivuliike on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen.

Perusteet

Vaatimus 1 on hylättävä, koska kuluttajalle lisäpalveluista B On Track, B Secure ja B Secure+ aiheutuvissa kustannuksissa ei ole kysymys kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentissa ja kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdassa tarkoitetuista luottokustannuksista, joiden enimmäismäärää on rajoitettu kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä.

Kulutusluottodirektiivin määritelmäsääntö on täysiharmonisoiva ja jäsenvaltion lainsäädännöstä riippumaton autonominen käsite, jota on tulkittava yhtenäisesti kaikkien jäsenvaltioiden alueella.

Määritelmä erottelee varsinaiset luottokustannukset (ensimmäinen haara) ja lisäpalveluiden luottokustannukset (toinen haara). Näiden kahden haaran määritelmät, soveltamiskriteerit ja niitä koskeva oikeuskäytäntö eroavat toisistaan. Lisäpalveluiden sellaiset maksut, jotka eivät tule määritelmäsäännön ensimmäisen tai toisen haaraan piiriin, eivät ole luottokustannuksia lainkaan.

Luottokustannuksen määritelmän ensimmäinen haara edellyttää, että maksu on sellainen, joka kuluttajan (i) on maksettava (ii) luottosopimuksen yhteydessä ja (iii) josta luotonantaja on tietoinen. Bondoran lisäpalveluista B On Track, B Secure ja B Secure+ aiheutuvat maksut eivät täytä näitä kaikkia vaatimuksia, sillä maksut eivät ole pakollisia luoton saamiseksi tai käyttämiseksi, ja koska niistä sovitaan luottosopimuksesta erillisessä sopimuksessa.

Luottokustannuksen määritelmän toinen haara edellyttää, että maksu (i) liittyy lisäpalveluun, (ii) jota koskevan sopimuksen tekeminen on pakollista luoton saamiseksi joko yleensä tai markkinoiduin ehdoin ja (iii) luotonantaja on tietoinen maksusta. Tämä toinen haara ei ole sisältynyt alkuperäiseen kulutusluottodirektiiviluonnokseen, vaan se on myöhemmin nimenomaisesti lisätty lisäpalveluita koskevaan erilliseen soveltamiskriteeristöön. Bondoran lisäpalveluista B On Track, B Secure ja B Secure+ aiheutuvat maksut eivät täytä edellytystä (ii).

Bondoran lisäpalveluista B On Track, B Secure ja B Secure+ kuluttajalle aiheutuneet kustannukset eivät siis ole kuluttajansuojalaissa ja kulutusluottodirektiivissä tarkoitettuja luottokustannuksia. Toisin kuin kuluttaja-asiamies on esittänyt, kustannuksissa on kysymys varsinaisista luottokustannuksista (ensimmäinen haara) ja lisäpalveluiden luottokustannuksista (toinen haara) erillisistä lisäpalveluiden muista maksuista, jotka ovat kuluttajalle täysin vapaaehtoisia.

B On Track ei ole lainasopimuskohtainen palvelu vaan kokonaisasiakkuuteen liittyvä palvelu, jolla kuluttaja voi vastaanottaa kokonaisasiakkuuteensa liittyen omia kuukausimaksuja ja omaa Bondora-asiakastilin saldoa koskevia henkilökohtaisia tekstiviesti- ja sähköpostitiedotteita. Kuluttaja voi esimerkiksi vastaanottaa tekstiviesti-ilmoituksia ennen kuukausittaisten maksuerien eräpäivää hänen Bondora-asiakastilinsä saldosta ja siitä, paljonko Bondora-asiakastilille pitää vielä siirtää rahaa lainoihin liittyvien maksuerien maksamiseksi. Bondora lähettää tekstiviesti- ja sähköposti-ilmoituksia kaikille kuluttaja-asiakkaille myös ilmaiseksi, mutta tällaiset ilmoitukset ovat yleisiä, eivätkä ne sisällä henkilökohtaisia laskelmia. B On Track -palvelu tarjoaa siten luottosopimuksiin nähden ylimääräisen ja niitä täydentävän palveluominaisuuden.

B Secure -lisäpalvelun avulla kuluttaja voi yksipuolisesti ja itsenäisesti tehdä muutoksia kaikkien lainasopimustensa maksujärjestelyihin käyttämällä Bondoran itsepalveluportaalia. Se, kuinka laajasti kuluttajan on mahdollista tehdä muutoksia, riippuu kuluttajan taloudellisesta tilanteesta. Lisäpalvelun avulla kuluttajan asema on parempi kuin mitä soveltuva lainsäädäntö edellyttää, sillä lainsäädäntö ei velvoita luotonantajaa suostumaan erinäisiin maksujärjestelyihin, kuten lyhennysvapaisiin ja muihin maksuaikataulumuutoksiin. Kuluttaja maksaa palvelussa sen tuomasta vakuutuksenomaisesta lisäturvasta. Palvelun avulla kuluttaja voi hallita maksujärjestelyjään itse automatisoitujen rajojen puitteissa sen sijaan, että kuluttaja neuvottelisi niistä Bondoran asiakaspalvelun kanssa.

B Secure+ sisältää B Secure -palvelun hyötyjen lisäksi esimerkiksi automatisoidut ennenaikaiset takaisinmaksut, priorisoidun asiakastuen sekä uusien palveluiden varhaisen saatavuuden. Myös B Secure+ palvelussa on edellä mainittujen kahden muun palvelun tavoin kysymys kuluttajalle vapaaehtoisesta ja luottosopimuksiin nähden ylimääräisestä ja niitä täydentävästä kuukausimaksullisesta lisäpalvelusta.

Kuluttajan ei luoton saamiseksi tai käyttämiseksi ole pakko maksaa lisäpalveluiden kustannuksia miltään osin. Lisäpalveluista sovitaan luottosopimuksesta erillisessä sopimuksessa, joten niitä koskevat konkreettiset ja täsmälliset ehdot eivät ole osa luottosopimuksen ehtoja. Kyseessä ei siis ole säännöksen ensimmäisen haaran mukaiset varsinaiset luottokustannukset.

Kuluttaja voi aina itse valita, tekeekö hän Bondoran kanssa lisäpalveluista erillisen sopimuksen, ja hän voi milloin tahansa luopua lisäpalveluista ilman, että tällä on mitään vaikutusta kuluttajan voimassa olevien luottojen ehtoihin. Näin ollen lisäpalvelusopimuksen tekeminen ei ole koskaan pakollista luoton saamiseksi joko yleensä tai markkinoiduin ehdoin, vaan kuluttaja saa luoton täysin samalla tavoin riippumatta siitä, onko hänellä käytössään mitään edellä mainituista kolmesta lisäpalvelusta. Kyseessä ei siis ole myöskään toisen haaran mukaiset lisäpalveluiden luottokustannukset.

Bondoran lisäpalvelusopimukset ovat asiakas-, eivät luottokohtaisia. Lisäpalveluun jo liittynyt asiakas voi hyödyntää sen etuja myös uusissa luotoissa, joista ei vielä ole sovittu, ja toisaalta asiakas voi saada kaikki aiemmat luottonsa lisäpalvelun piiriin tekemällä myöhemmin lisäpalvelua koskevan sopimuksen.

Lisäpalveluiden maksut eivät soveltuvien määritelmäsääntöjen valossa ole säänneltyjä luottokustannuksia (ei ensimmäisen tai toisen haaran mukaisia), vaan lisäpalveluihin liittyviä muita maksuja. Kulutusluottodirektiivi ei rajoita sitä, mitä palveluita voidaan tarjota lisäpalveluina, eikä asiassa ole edes väitetty, etteikö Bondora tarjoaisi kuluttajille ilman mainittuja lisäpalvelujakin sovellettavien säännösten mukaiset vähimmäisvaatimukset täyttävää asiakaspalvelua.

Siinä tapauksessa, että Bondoran vapaaehtoisten lisäpalveluiden kuukausimaksuissa katsottaisiin olevan kyse kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentin ja kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdan mukaisista luottokustannuksista, kuluttaja-asiamies ei ole osoittanut, että Bondora yleisesti sopisi tai perisi kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n sallimaa määrää enempää muita luottokustannuksia.

Vaatimuksen 2 osalta Bondora on kuluttaja-asiamiehen kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen luopunut kyseisestä menettelystä ja ryhtynyt muutostoimenpiteisiin. Asiassa ei siten ole kuluttajansuojalain 7 luvun 50 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kuluttajansuojan kannalta tarpeellista määrätä kieltoa.

Kiellon tehosteeksi ei ole tarvetta tai edellytyksiä asettaa uhkasakkoa. Erityisesti siitä syystä, että Bondora on jo tehnyt muutoksia menettelyynsä, uhkasakon ei tule ainakaan olla 30.000–50.000 euroa korkeampi.

Todistelu

Asiakirjatodistelu

Kuluttaja-asiamies

1. Bondoran 16.3.2022 päivitetyt lainasopimuksen erityiset ja yleiset ehdot, sivut 1–6
2. Bondoran 10.11.2021 asti voimassa olleet vakiomuotoiset eurooppalaiset kulutusluottotiedot ja lainasopimuksen erityiset ja yleiset ehdot, sivut 1–5
3. Bondoran B On Track -palvelun ehdot
4. Bondoran B Secure -palvelun ehdot
5. Bondoran B Secure+ -palvelun ehdot
6. Bondoran verkkosivuilla oleva hinnasto 22.9.2022
7. Bondoran kuluttaja-asiamiehelle 2.11.2022 toimittama selvitys
8. Bondoran ja eräiden kuluttajien 13.10.2019, 3.11.2019 ja 29.1.2020 tekemien lainasopimusten ehdot, sivut 1–5 ja 11
9. Tuloste Bondoran verkkosivuilta 23.3.2023

Bondora

1. Luottosopimuspohja (käytössä 28.1.2023 alkaen)
2. Luottosopimuspohja (käytössä 16.3.2022–27.1.2023)
3. Luottosopimuspohja (käytössä ennen 16.3.2022)
4. B On Track -lisäpalvelun ehdot (käytössä 13.2.2021 alkaen)
5. B Secure -lisäpalvelun ehdot (käytössä 11.2.2023 alkaen)
6. B Secure+ -lisäpalvelun ehdot (käytössä 11.2.2023 alkaen)
7. ”Vakiomuotoiset eurooppalaiset kulutusluottotiedot” -lomake (käytössä 10.11.2021 alkaen)
8. ”Vakiomuotoiset eurooppalaiset kulutusluottotiedot” -lomake (käytössä ennen 10.11.2021)

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

1 Asian tarkastelun lähtökohdat

1. Bondora on kuluttajaluotonantaja, joka tarjoaa kuluttaja-asiakkaille vakuudetonta kertaluottoa. Yksittäisen luoton kokonaismäärä on ollut sopimuksesta riippuen 100–10.000 euroa ja laina-aika 3–60 kuukautta.

2. Bondora on sopinut kuluttajien kanssa lisäpalveluiksi kutsumistaan palveluista B On Track, B Secure ja B Secure+ ja perinyt niistä kuluttajilta hinnastonsa mukaisia kustannuksia. Näiden palveluiden avulla kuluttajan on muun ohella ollut mahdollista tehdä muutoksia luoton maksuaikatauluun, suorittaa ennenaikainen takaisinmaksu, saada ensisijaista asiakaspalvelua ja saada luoton hallinnointia koskevia henkilökohtaisia laskelmia sisältäviä viestejä.

3. Asiassa on kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimuksen 1 osalta kysymys siitä, ovatko Bondoran kuluttajille tarjoamien edellä mainittujen palveluiden kustannukset sellaisia luottokustannuksia, jotka on otettava huomioon arvioitaessa sitä, onko Bondoran perimien muiden luottokustannusten kuin luoton koron määrä ylittänyt kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 2 momentissa säädetyn enimmäismäärän.

4. Asiassa on vaatimuksen 2 osalta kysymys siitä, onko Bondoran koroksi nimetyn luottokustannuksen periminen alkuperäisen eikä jäljellä olevan luoton pääoman perusteella johtanut siihen, että peritty kustannus on ylittänyt kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentissa säädetyn luoton koron enimmäismäärän.

2 Luottokustannuksia koskeva vaatimus 1

2.1 Sovellettavat säännökset

5. Kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan luottokustannuksilla tarkoitetaan mainitussa luvussa luotonantajan tiedossa olevien, kuluttajaluottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi tulevien korkojen, kulujen ja muiden maksujen yhteismäärää; luottokustannuksiin luetaan myös luottosopimukseen liittyvien vakuutusten ja muiden lisäpalveluiden kustannukset, jos lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekeminen on edellytyksenä luoton saamiseksi markkinoiduin ehdoin.

6. Kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan luottokustannuksiin ei lueta luoton hoitamiseen käytettävästä tilistä perittäviä kustannuksia, jos tilin avaaminen on vapaaehtoista ja kustannukset on sopimuksessa eritelty (1 kohta); kuluttajan mahdollisen sopimusrikkomuksen johdosta maksettavaksi tulevia maksuja (2 kohta); notaarikuluja (3 kohta).

7. Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (jäljempänä kulutusluottodirektiivi tai direktiivi) 3 artiklan g alakohdan mukaan ’kuluttajalle aiheutuvilla luoton kokonaiskustannuksilla’ tarkoitetaan kaikkia kustannuksia, mukaan luettuina korko, palkkiot, verot ja muunlaiset maksut, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä ja jotka ovat luotonantajan tiedossa, notaarikuluja lukuun ottamatta; näihin kustannuksiin kuuluvat myös luottosopimukseen liittyvien lisäpalveluiden kustannukset, erityisesti vakuutusmaksut, jos palvelusopimuksen tekeminen on pakollista luoton saamiseksi joko yleensä tai markkinoiduin ehdoin.

2.2 Oikeudellinen arviointi

8. Kuluttaja-asiamies on esittänyt, että Bondoran lisäpalveluiksi nimettyjen palveluiden B On Track, B Secure ja B Secure+ kustannukset ovat sellaisenaan kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja luottokustannuksia, koska ne perustuvat luotonantajan ja luotonottajan välillä olemassa olevaan luottosuhteeseen eikä kuluttajan ole syytä maksaa edellä mainituista palveluista ilman luottosopimusta.

9. Bondoran mukaan kyseisistä palveluista aiheutuvissa kustannuksissa ei ole kysymys edellä tarkoitetuista luottokustannuksista, koska kuluttajan ei luoton saamiseksi tai käyttämiseksi ole pakko maksaa palveluista aiheutuvia maksuja eikä palveluista ja niiden maksuista ole sovittu luottosopimuksen yhteydessä vaan erillisellä sopimuksella.

10. Kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentin luottokustannusten määritelmä eroaa kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdan vastaavasta määritelmästä. Kuluttajansuojalaissa luottokustannuksilla tarkoitetaan ”kuluttajaluottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi tulevien korkojen, kulujen ja muiden maksujen yhteismäärää”, kun taas kulutusluottodirektiivissä luottokustannuksilla tarkoitetaan ”kaikkia kustannuksia, mukaan luettuina korko, palkkiot, verot ja muunlaiset maksut, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä”. Lisäksi kuluttajansuojalain ja direktiivin sanamuodot eroavat jonkin verran toisistaan määritelmien loppuosien osalta.

11. Kulutusluottodirektiivin kyseinen sääntely on täysharmonisoivaa. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on tuotu esiin, että koska kulutusluottodirektiivin 3 artikla ei sisällä siinä todettujen käsitteiden osalta nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen, kutakin niistä on pidettävä unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä, jota on tulkittava yhtenäisesti kaikkien jäsenvaltioiden alueella (tuomio 16.7.2020, Soho Group, C-686/19, EU:C:2020:582, 39 kohta). Kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:ää sovellettaessa on näin ollen otettava huomioon unionioikeudellisen tulkintavaikutuksen rajoissa kulutusluottodirektiivin 3 artikla ja sitä koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

12. Unionin tuomioistuin on todennut edellä mainitussa tuomiossaan, joka on koskenut laina-ajan pidentämisestä aiheutuvia kuluja, että kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten käsitteellä tarkoitetaan kaikkia kustannuksia, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä ja jotka ovat luotonantajan tiedossa. Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että jotta luottosopimuksen mahdollisesta pidentämisestä, josta sopimuksessa määrätään, aiheutuvat kulut täyttäisivät edellä mainitut edellytykset ja ne voitaisiin ottaa huomioon laskettaessa kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdassa tarkoitettuja kuluttajalle aiheutuvia luoton kokonaiskustannuksia, tämän mahdollisen jatkamisen konkreettiset ja täsmälliset ehdot on täsmennettävä kyseisessä sopimuksessa ja näiden kulujen on oltava luotonantajan tiedossa, jotta kuluttaja voi määrittää nämä kulut sopimusehtojen perusteella ja erityisesti laina-ajan pituuden perusteella (tuomion 30 ja 34 kohdat).

13. Unionin tuomioistuin on lausunut edellä mainitussa tuomiossaan ennakkoratkaisunaan seuraavaa:

”Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY 3 artiklan g alakohdassa olevaa käsitettä ’kuluttajalle aiheutuvat luoton kokonaiskustannukset’ on tulkittava siten, että tämä käsite kattaa laina-ajan mahdollisesta pidentämisestä aiheutuvat kulut, mikäli yhtäältä laina-ajan mahdollista pidentämistä koskevat konkreettiset ja täsmälliset ehdot, laina-ajan pituus mukaan lukien, on otettu luottosopimuksen ehtoihin, jotka luotonantaja ja luotonottaja ovat hyväksyneet, ja mikäli toisaalta nämä kulut ovat luotonantajan tiedossa.”

14. Asiassa on riidatonta, että palveluista B On Track, B Secure ja B Secure+ sopiminen on edellyttänyt kuluttajalta voimassa olevaa luottosopimusta Bondoran kanssa. Riidatonta on myös se, että mainituista palveluista on sovittu Bondoran ja luotonottajan välillä varsinaisesta luottosopimuksesta erillisellä sopimuksella ja että luoton saadakseen kuluttaja ei ole ollut velvollinen sopimaan Bondoran kanssa lisäpalveluiksi nimettyjen palveluiden käyttöönotosta varsinaisen luottosopimuksen tekemisen yhteydessä tai myöhemminkään.

15. Kuten edellä mainitusta tuomiosta ilmenee, kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdan mukainen käsite ”kuluttajalle aiheutuvat luoton kokonaiskustannukset” kattaa kuluttajan luottosopimuksen yhteydessä maksamat maksut, mikäli yhtäältä niiden konkreettiset ja täsmälliset ehdot on otettu luottosopimuksen ehtoihin, jotka luotonantaja ja luotonottaja ovat hyväksyneet, ja mikäli toisaalta nämä kulut ovat luotonantajan tiedossa. Viimeksi mainitun tiedossa olemista koskevan edellytyksen täyttyminen on tässä asiassa riidatonta.

16. Direktiivin määritelmän sanamuodosta seuraa, että kuluttajalle aiheutuvissa luoton kokonaiskustannuksissa on oltava kysymys maksuista, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä. Edellä mainitun tuomion perusteella tämän on katsottava viittaavan kuluttajalla olevaan maksuvelvollisuuteen maksaa luottosopimuksen yhteydessä jokin täsmällisin ja konkreettisin ehdoin sovittu, kyseisessä tapauksessa laina-ajan pidentämistä koskeva, maksu. Toisin kuin Bondora on esittänyt, merkitystä ei kuitenkaan ole sillä, onko kyseisen palvelun käyttäminen pakollista vai ei.

17. Asiassa esitetyn perusteella Bondoran luottosopimukset ja Bondoran ”Vakiomuotoiset eurooppalaiset kulutusluottotiedot” (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteet 1, 2 ja 8 sekä Bondoran asiakirjatodisteet 1–3, 7 ja 8) eivät ole sisältäneet mitään mainintoja Bondoran lisäpalveluiksi nimetyistä palveluista B On Track, B Secure tai B Secure+.

18. Edellä todetun perusteella Bondoran kuluttajille tarjoamissa palveluissa B On Track, B Secure ja B Secure+ ei ole ollut kysymys sellaisista palveluista, joiden konkreettiset ja täsmälliset ehdot olisivat olleet unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetyn mukaisesti osa luottosopimusten ehtoja. Näin ollen kustannukset eivät ole olleet sellaisia kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdan mukaisia maksuja, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä, eivätkä unionioikeudellinen tulkintavaikutus huomioon ottaen sellaisia kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja maksuja, jotka tulevat kuluttajaluottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi.

19. Kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentin toisesta virkkeestä ja kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdan loppuosasta puolestaan ilmenee, että luottokustannuksiin kuuluvat myös luottosopimukseen liittyvien lisäpalveluiden kustannukset, jos palvelusopimuksen tekeminen on pakollista luoton saamiseksi joko yleensä tai markkinoiduin ehdoin.

20. Kuluttaja-asiamies on esittänyt, ettei kyseessä olevista palveluista kuluttajalle aiheutuvia kustannuksia edes tulisi arvioida tällaisina lisäpalveluiden kuluina. Kuluttaja-asiamies on kuitenkin esittänyt siltä varalta, että myös luottokustannuksia koskevan määritelmän jälkimmäinen osa tulisi markkinaoikeudessa arvioitavaksi, että mainituista palveluista kuluttajalle aiheutuvat kustannukset tulisi laskea luottokustannuksiksi sillä perusteella, että Bondoran tarjoaman luoton ehdot ovat epäedullisemmat ilman näiden lisäpalveluiksi kutsuttujen palveluiden käyttöönottoa.

21. Markkinaoikeus toteaa, ettei kuluttaja-asiamies ole esittänyt selvitystä siitä, että Bondora olisi markkinoinut kulutusluottojaan sellaisella tavalla, että tällaisen luoton saaminen joko yleensä tai markkinoiduin ehdoin olisi edellyttänyt jonkin edellä mainittua lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekemistä. Kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentin viimeistä virkettä ei voi sen sanamuoto ja unionioikeudellinen tulkintavaikutus huomioon ottaen myöskään tulkita laajentavasti siten, että mikä tahansa kulutusluottosopimukseen liittyvä tai vaikuttava lisäpalvelu täyttäisi edellytyksen lisäpalvelusopimuksen välttämättömyydestä luoton saamiseksi joko yleensä tai markkinoiduin ehdoin.

22. Edellä lausutuilla perusteilla Bondoran kuluttajille tarjoamien lisäpalveluiden B On Track, B Secure ja B Secure+ kustannuksissa ei ole ollut kysymys kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuista luottokustannuksista siten kuin säännöstä on kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdan perusteella tulkittava. Näin ollen Bondoran kuluttajien kanssa sopimien ja kuluttajilta perimien muiden luottokustannusten kuin luoton koron määrän ei ole näytetty ylittäneen kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 2 momentin mukaista enimmäismäärää. Kuluttaja-asiamiehen vaatimus 1 on siten hylättävä.

3 Luoton koron laskentatapaa koskeva vaatimus 2

23. Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaan kuluttajan nostamalle luotolle perittävää luoton korkoa ei saa sopia 20:tä prosenttia suuremmaksi.

24. Asiassa on riidatonta, että Bondoran 1.9.2019–10.11.2021 tehtyjen luottosopimusten sopimusehtojen mukaan koroksi nimetty luottokustannus on laskettu ja peritty luottosopimuksen alkuperäisen pääoman määrästä sen sijaan, että se olisi laskettu ja peritty jäljellä olevasta pääomasta. Riidatonta on myös se, että Bondoralla on edelleen voimassa luottosopimuksia, joissa koroksi nimettyä luottokustannusta peritään edellä mainitulla tavalla.

25. Bondoran edellä selostettu menettely on merkinnyt sitä, että kuluttajan nostamalle luotolle perittävän luoton koron määrä on ylittänyt kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaisen luoton koron enimmäismäärän.

4 Kiellon määrääminen ja uhkasakon asettaminen

26. Kuluttajansuojalain 7 luvun 50 §:n 1 momentin mukaan luotonantajaa ja luotonvälittäjää, joka rikkoo mainitun luvun säännöksiä, voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta tällaista menettelyä taikka uudistamasta sitä tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kiellon määräämisestä ja sen tehostamisesta uhkasakolla säädetään 2 ja 3 luvussa.

27. Kuluttajansuojalain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta 1 §:n 1 momentin vastaisen sopimusehdon käyttämistä taikka uudistamasta sellaisen tai siihen rinnastettavan sopimusehdon käyttämistä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

28. Markkinaoikeus on vakiintuneesti katsonut, että kieltovaatimuksissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan jo toteuttaman menettelyn lainmukaisuuden arvioinnin ja lainvastaiseen menettelyyn perustuvan markkinaoikeudellisen kiellon määräämisen kannalta ei ole merkitystä sillä, miten elinkeinonharjoittaja on sittemmin mahdollisesti muuttanut aiemmin toteuttamaansa menettelyä. Näin ollen sillä, että Bondora on ilmoittanut luopuneensa kieltovaatimuksessa 2 tarkoitetusta menettelystään ja ryhtyneensä luottosopimusten muutostoimenpiteisiin, ei sinänsä ole kiellon määräämisen kannalta merkitystä.

29. Kuluttajansuojalain 7 luvun 50 §:stä ja 3 luvun 2 §:n 1 momentista seuraa, että elinkeinonharjoittajaa, joka on menetellyt kuluttajansuojalain 7 luvun säännösten vastaisesti, voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta tällaista menettelyä. Kun elinkeinonharjoittajan jo toteuttama menettely katsotaan lainvastaiseksi, tulee siten pääsääntöisesti määrättäväksi myös kielto. Bondoran edellä vaatimuskohdan 2 osalta kuluttajansuojalain vastaiseksi katsottua menettelyä ei ole pidettävä siten vähämerkityksellisenä, että kiellon määrääminen olisi tästä syystä kuluttajansuojan kannalta tarpeetonta.

30. Bondoraa on siten kiellettävä jatkamasta tai uudistamasta edellä kuluttajansuojalain vastaiseksi vaatimuksen 2 osalta todettua menettelyä jäljempänä päätöslauselmassa todetuin tavoin. Kielto on määrättävä noudatettavaksi heti. Edellä lausutun mukaisesti markkinaoikeuden on tehostettava asiassa annettavaa kieltoa uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta. Bondoran lainvastaisen menettelyn luonne ja kiellon tehokkuus edellyttävät uhkasakon asettamista. Markkinaoikeus katsoo, että uhkasakko on asetettava 100.000 euron määräisenä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää Bondora AS, Suomen sivuliikettä jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa kuluttajille tarjotaan kuluttajaluottoja sellaisin ehdoin, että kuluttajien kanssa sovitaan sellaisesta luoton koroksi nimetystä luottokustannuksesta, joka lasketaan muusta summasta kuin kuluttajalla jäljellä olevasta lainapääoman määrästä, tai kuluttajilta peritään sellaista luoton koroksi nimettyä luottokustannusta, jonka määrä ylittää kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä tarkoitetun luoton koron enimmäismäärän.

Kieltoa on noudatettava heti nyt asetetun 100.000 euron sakon uhalla.

Hakemus hylätään enemmälti.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 17.11.2023.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Pasi Yli-Ikkelä ja Pekka Savola.

Lainvoimaisuus

Lainvoimainen.