Hakemus

Vaatimukset

Adola Oy (jäljempänä myös Adola) on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää Elisa Oyj:tä (jäljempänä myös Elisa) vähintään 150.000 euron sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa se:

1. totuudenvastaisesti tai harhaanjohtavasti markkinoi mobiililaajakaistaliittymiään viittaamalla niiden tuotenimessä tai muualla niitä koskevassa markkinoinnissaan 1000 Mbit/s latausnopeuteen tai muuhun sellaiseen latausnopeuteen, jota kuluttajan ei ole mahdollista saavuttaa realistisissa käyttöolosuhteissa
   
   
2. totuudenvastaisesti tai harhaanjohtavasti markkinoi mobiililaajakaistaliittymiään ilmoittamalla liittymän enimmäislatausnopeuden siten, että sen välittömässä yhteydessä ei anneta ymmärrettävästi sekä selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla tietoa myös latausnopeuden vaihteluvälistä tai keskiarvosta, enimmäislatausnopeuden saavuttamiseen vaikuttavista tekijöistä ja eri alueilla saavutettavissa olevista enimmäislatausnopeuksista
   
   
3. hyvän liiketavan vastaisesti taikka muutoin sopimattomasti elinkeinotoiminnassa markkinoi sellaisia Elisa 5G Kotinetti -liittymiä tai muita vastaavia kiinteään sijaintipaikkaan matkaviestinverkon avulla tarjottavia laajakaistaliittymiä, joiden arvioitu miniminopeus on kohtuuttoman pieni suhteessa niiden markkinoituun enimmäisnopeuteen tai jonka arvioitua enimmäisnopeutta loppukäyttäjä ei voi odottaa saavansa ainakin osan ajasta
   
   
4. toissijaisesti siinä tapauksessa, että vaatimus 3 ei menesty kokonaisuudessaan, totuudenvastaisesti tai harhaanjohtavasti markkinoi Elisa 5G Kotinetti -liittymiä tai muita vastaavia kiinteään sijaintipaikkaan matkaviestinverkon avulla tarjottavia laajakaistaliittymiä ilmaisulla ”kiinteä 5G” tai muilla sellaisilla ilmaisuilla, joissa annetaan ymmärtää, että kyseiset liittymät vastaavat ominaisuuksiltaan kiinteitä laajakaistaliittymiä tai ovat parempia kuin tavalliset mobiililaajakaistaliittymät
   
   
5. käyttää markkinoinnissaan totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia ilmaisuja

a) ”Valokuidunnopea netti kotiin ilman kaapeleita. Elisa 5G Kotinetti - vakaa ja nopea. Hanki valokuidun nopeus edullisemmin 5G -kotinetillä”

b) ”Silloin paras ratkaisu verkkoyhteydeksi on yrityskäyttöön suunnattu Elisa Netti Lite 5G Kiinteä tai sen kuluttajapuolen Elisan 5G Kotinetti. Niillä saavutetaan jopa 1000 Mbit/s eli valokuituliittymän tasoinen nopeus langattomasti”

c) ”Nyt saan kotitoimistolle kuitutasoisen yhteyden langattomasti. Tarvitseeko kuituyhteyksiin enää juuri investoidakaan, jos langaton tekniikka toimii näin hyvin”

d) muita näihin rinnastettavia ilmaisuja, joissa edellä mainittuihin ilmaisuihin rinnastettavalla tavalla väitetään, että Elisa 5G Kotinetti liittymät tai muut vastaavat kiinteään sijaintipaikkaan matkaviestinverkon avulla tarjottavat laajakaistaliittymät olisivat yhtä nopeita kuin valokuituliittymät.

Adola Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Elisa Oyj:n korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut palkkion osalta 110.731,25 eurolla ja kulujen osalta 4.270,50 eurolla eli yhteensä 115.001,75 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Vaatimuksen 1 osalta Elisan enimmäisnopeusmarkkinointi ei ole lainmukaista, koska Elisan korostamat ja liittymien tuotenimissä esiintyvät enimmäisnopeudet eivät ole saavutettavissa realistisissa käyttöolosuhteissa. Markkinoidut enimmäisnopeudet eivät myöskään ole käytännössä mahdollisia merkittävälle osalle käyttäjistä samanaikaisesti. Elisan 1000 Mbit/s -liittymien keskimääräiset latausnopeudet ovat alle puolet markkinoiduista enimmäisnopeuksista. Näin ollen enimmäisnopeudet toteutuvat käytännössä harvoin, jos koskaan, ja silloinkin lähinnä ihanne- tai optimiolosuhteissa. Nämä olosuhteet eivät vastaa useimpien kuluttajien todellisia käyttöolosuhteita, eikä kuluttaja pysty hyötymään markkinoiduista enimmäisnopeuksista.

Elisa antaa markkinoinnissaan ymmärtää, että 1000 Mbit/s -enimmäisnopeus on saavutettavissa kaikkialla Elisan 5G-verkon kuuluvuusalueella. Elisan 5G-verkon kattavuus perustuu merkittävissä määrin 700 Mhz taajuuksien hyödyntämiseen, jolloin esimerkiksi latausnopeudet 1000 Mbit/s tai 600 Mbit/s eivät ole edes teoriassa mahdollisia. Verkossa on myös alueita, joilla verkon tehoa ja enimmäisnopeuksia on jouduttu rajoittamaan.

Vaatimuksen 2 osalta enimmäisnopeudesta on kerrottava ymmärrettävästi, mikä edellyttää sen saavuttamiseen vaikuttavien tekijöiden esittämistä. Arvioitu enimmäisnopeus on määriteltävä aluekohtaisesti, mikäli eri alueilla saatavissa nopeuksissa on merkittäviä ja jatkuvaluonteisia eroja. Elisa ei esitä enimmäisnopeuden yhteydessä selkeällä tavalla tietoja todellisesta nopeuden vaihteluvälistä tai miniminopeudesta. Lisäksi tiedonsiirtonopeuden saavuttamiseen ilmoitetaan liittyvän 14 tekijää, mikä ei auta kuluttajaa ymmärtämään millaisissa olosuhteissa enimmäisnopeudet ovat saavutettavissa.

Elisa ei tuo markkinoinnissaan esiin liittymiensä keskiarvoisia nopeuksia, ja tiedot nopeuden vaihteluvälistä ja nopeuden saavuttamiseen liittyvistä seikoista esitetään siten, että ne eivät välttämättä tule liittymän tilausvaiheessa vastaan. Kuluttajat eivät voi Elisan peittoaluekarttojen perusteella arvioida sitä, kuinka todennäköisesti he pystyvät hyödyntämään markkinoituja enimmäisnopeuksia. Näin ollen enimmäisnopeuksien saavuttamisesta annetut tiedot ovat olleet puutteellisia, ja markkinointi on ollut totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa.

Elisan peittoaluekartat ovat totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia, koska niistä ei ilmene, millä alueilla käytetään taajuusaluetta 700 Mhz ja näin ollen millaiset enimmäisnopeudet ovat mahdollisia. Elisan 5G-verkon eri taajuusalueiden kattavuus muodostaa merkittävän ja jatkuvaluonteisen vaikutuksen tiedonsiirtonopeuteen, josta tulisi kertoa selkeästi ja ymmärrettävästi. Muut keskeiset operaattorit tuovat peittoaluekartoissaan esiin eri alueiden enimmäisnopeudet ja käytössä olevat taajuusalueet. Eri taajuusalueissa on kyse eri verkkotekniikoista.

Vaatimusten 3 ja 4 osalta Elisan niin sanotuissa FWA-liittymissä enimmäisnopeutta 1000 Mbit/s ei voi riittävällä varmuudella saavuttaa, eikä enimmäisnopeus ole kohtuullinen suhteessa liittymän miniminopeuteen. FWA-liittymien markkinoinnissa annetaan totuudenvastainen tai harhaanjohtava kuva siitä, että ne ”kiinteinä” liittyminä vastaisivat kiinteää laajakaistaa, kuten valokuituliittymää, tai olisivat parempia kuin tavalliset mobiililiittymät.

Vaatimuksen 5 osalta Elisa markkinoi kuluttajille ja yrityksille FWA-liittymiään ilmaisuilla, joissa virheellisesti väitetään tai annetaan mielikuva siitä, että liittymät ovat yhtä nopeita kuin valokuituliittymät. Elisan FWA-liittymät eivät ole myöskään viiveen ja viiveen vaihtelun osalta niin tasalaatuisia kuin valokuituliittymät.

Vastaus

Vaatimukset

Elisa Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen.

Elisa Oyj on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Adola Oy:n korvaamaan sen arvonlisäverottomat palkkiosta muodostuvat oikeudenkäyntikulut 26.070 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Elisa noudattaa liittymiensä markkinoinnissa lainsäädäntöä, viranomaisten linjauksia ja hyvää liiketapaa. Kaikki mobiilioperaattorit käyttävät mobiililaajakaistaliittymiensä nimeämisessä ja markkinoinnissa samaa, yhteyden nopeuteen perustuvaa käytäntöä. Elisan keskeiset kilpailijat ja asiakkaat pitävät markkinointitapaa hyväksyttävänä, ja se on siten hyvän liiketavan mukaista. Valvovat viranomaisetkaan eivät ole enimmäisnopeuksien ilmoittamiseen tai markkinointiin puuttuneet.

Vaatimuksen 1 osalta liittymien nimeäminen ja markkinointi enimmäisnopeuden mukaan on Suomessa ainoa looginen tapa erottaa liittymät toisistaan. Enimmäisnopeus kuvaa hyvin liittymien keskinäistä asemoitumista. Lisäksi ruuhkatilanteissa liittymien suhteellinen nopeusero säilyy silloinkin, kun enimmäisnopeutta ei saavuteta. Asiakkaat ovat tottuneet liittymien nimeämiseen enimmäisnopeuden perusteella ja ymmärtävät, että sen saavuttaminen riippuu monista seikoista ja on epätodennäköistä.

Liikenne- ja viestintäviraston kannanotto 222/2020 ei ole sellaisenaan velvoittava. Elisan 5G-verkossa on realistista saavuttaa latausnopeus 1000 Mbit/s. Elisa ei tällä hetkellä väitä, että sen 5G-verkko olisi Suomen kattavin tai enimmäisnopeus olisi mahdollista saavuttaa kaikkialla 5G-verkossa. Mobiililiittymiä tulee voida markkinoida valtakunnallisesti ja myös 5G-verkon peittoalueen ulkopuolella. Elisan peittoaluekartasta käy ilmi se, mitkä alueet kuuluvat 3G-, 4G- ja 5G-verkkotekniikoiden piiriin, ja esimerkiksi 5G-verkon laatutasoa on kuvattu kolmiportaisesti. Peittoaluekartasta siten ilmenevät kannanoton 222/2020 mukaiset seikat.

Vaatimuksen 2 osalta hakemuksessa viitattu Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätös on vanhentunut, eikä se ole enää relevantti tässä markkinatilanteessa. Nopeuden vaihteluväli on ilmoitettu varovaisuusperiaatteen mukaisesti. Tieto on ilmoitettu tilausprosessissa selvästi ja helposti havaittavalla tavalla, mutta Elisa on selkeyttämässä markkinointiaan tältä osin. Keskiarvoisia latausnopeuksia ei tarvitse ilmoittaa, ja niiden ilmoittamiseen liittyisi myös maantieteellisiä ja muutoksista johtuvia haasteita.

Vaatimusten 3 ja 4 osalta mikään Elisan mobiililiittymä ei ole kannanoton 222/2020 FWA-liittymän edellytysten mukainen, koska liittymille ei tehdä kapasiteettivarausta. Näin ollen kannanoton luku 3 ja muun ohella miniminopeutta koskevat suositukset eivät koske Elisan FWA-liittymiä. Elisan 5G Kotinetti -liittymän enimmäisnopeus ja latausnopeuksien vaihteluväli on ilmoitettu kannanoton mukaisesti. Vaikka liittymällä ei saavutettaisikaan sen enimmäisnopeutta, saavutettavat latausnopeudet ovat riittäviä kaikkiin mahdollisiin käyttötarkoituksiin. Lisäksi FWA-liittymiä myydään vain sellaisiin osoitteisiin, jossa on riittävän kuuluva 5G-verkko. Tämä tarkastetaan osoitehaulla ja peittokartalla, ja toimivuus varmistetaan asennuksen yhteydessä. Tällainen liittymä on siten vakaampi ja todennäköisesti myös muutoin parempi kuin tavanomainen mobiililiittymä. Liittymä asennetaan kiinteästi tiettyyn rakennukseen, joten ilmaisun ”kiinteä” käyttäminen on asianmukaista, eikä ilmaisua ole varattu vain kiinteän verkon kuten valokaapeliverkon yhteyksien käyttöön. Ilmaisu ei myöskään sisällä arvolatausta yhteyden paremmuudesta tavanomaiseen mobiililiittymään nähden.

Vaatimuksissa 5 mainitut ilmaisut eivät ole lainvastaisia. Elisa on joka tapauksessa lopettanut näiden ilmaisujen käyttämisen markkinoinnissa.

Todistelu

Asiakirjatodistelu

Adola Oy

Elisa Oyj

1. MM-B:n asiantuntijalausunto 22.11.2022
2. Omnitelen julkaisu ”Tiedonsiirtonopeusvertailu marraskuu 2022” 16.12.2022
4. Boftel Estonia Oü:n tutkimus vuodelta 2022, Operaattorivertailu, Selvitys Suomen 5G verkkojen kuuluvuudesta (salassa pidettävä)
5. Signals Ahead, 5G: The Greatest Show on Earth, Volume 20: Crossing the Finnish Line 23.11.2021

Asiantuntijalausunnot

Adola Oy

1. MM-B 22.11.2022
2. MM-B 29.5.2023

Henkilötodistelu

Elisa Oyj

1. JN, Head of Mobile Access Technology, Elisa Oyj

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

1 Asian tarkastelun lähtökohdat

1. Asiassa on kysymys siitä, onko Elisan 5G-mobiililaajakaistaliittymien markkinointi ollut liittymien mainostettuun nopeuteen liittyviltä osin totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa (Adolan kieltovaatimukset 1 ja 2) sekä siitä, onko Elisan kiinteisiin sijaintipaikkoihin matkaviestinverkon avulla tarjottavien laajakaistaliittymien (FWA-liittymien) markkinointi ollut tietyiltä osin hyvän liiketavan vastaista tai muutoin sopimatonta (Adolan kieltovaatimus 3) tai onko markkinointi-ilmaisu ”kiinteä 5G” ollut totuudenvastainen tai harhaanjohtava (Adolan kieltovaatimus 4) ja ovatko eräät Elisan FWA-liittymiä koskevat ilmaisut olleet totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia (Adolan kieltovaatimus 5).

2. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka muun ohella koskee omaa tai toisen elinkeinotoimintaa ja on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan taikka vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa.

3. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n yleislausekkeen esitöiden (HE 114/1978 vp s. 11) mukaan hyvänä liiketapana voidaan yleisesti pitää tunnollisen ja rehellisen elinkeinonharjoittajan noudattamaa sekä kilpailijoiden ja asiakkaiden hyväksymää menettelyä taloudellisessa toiminnassa. Lain 2 §:n osalta mainituissa esitöissä (s. 11–12) on puolestaan todettu muun ohessa, että harhaanjohtava ilmaisu on käsitteenä laajempi kuin totuudenvastainen ilmaisu. Totuudenmukainen ilmaisu voi nimittäin olla harhaanjohtava, jos samalla jätetään ilmaisematta jokin asian selvittämisen kannalta tärkeä seikka, mistä johtuen vastaanottajalle voi syntyä väärä käsitys mainostettavan hyödykkeen laadusta tai muista ominaisuuksista.

4. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan markkinointia harjoittavan tahon on kyettävä näyttämään toteen, että markkinoinnissa käytetyt tosiasiaväitteet ovat totuudenmukaisia eivätkä ne ole harhaanjohtavia. Tässä suhteessa tähän asiaan sovellettavat edellä kohdassa 2 mainitut säännökset eivät eroa vertailevaa markkinointia koskevasta sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 a §:stä.

2 Elisan 5G-mobiililaajakaistaliittymien markkinointi

2.1 Liittymän mainostetun nopeuden saavuttaminen

5. Adolan kieltovaatimus 1 perustuu keskeisesti siihen, että Elisan mobiililaajakaistaliittymien markkinoinnissa muun ohella tuotenimissä ilmenevä nopeus, erityisesti 1.000 megabittiä sekunnissa tai sitä vastaavat ”1000” tai ”1000M” (Adolan asiakirjatodisteet 26–28, 35, 36 ja 38), ei ole käyttäjien saavutettavissa realistisissa käyttöolosuhteissa, ja markkinointi on näin ollen ollut totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa.

6. Suomessa suoraan sovellettavan avointa internetyhteyttä koskevista toimenpiteistä ja säännellyn EU:n sisäisen viestinnän vähittäishinnoittelusta sekä direktiivin 2002/22/EY ja asetuksen (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta annetun Euroopan ja parlamentin asetuksen (EU) 2015/2120 (jäljempänä sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetus) 4 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan internetyhteyspalvelujen tarjoajien on varmistettava, että sopimuksessa, johon sisältyy internetyhteyspalvelu, mainitaan ainakin selkeä ja ymmärrettävä selvitys siitä, mikä on internetyhteyspalvelun minimi-, normaali-, maksimi- ja mainostettu nopeus ladattaessa tietoja verkosta ja verkkoon kiinteiden verkkojen tapauksessa tai arvioitu maksimi- ja mainostettu nopeus ladattaessa tietoja matkapuhelinverkosta ja verkkoon (…). Artiklan mukaan internetyhteyspalvelujen tarjoajien on julkaistava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot.

7. Sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksen johdantolauseessa 18 on todettu muun ohella, että avoimen internetyhteyden turvaamista koskevia säännöksiä olisi täydennettävä tehokkailla loppukäyttäjiä koskevilla säännöksillä, jotka käsittelevät erityisesti internetyhteyspalveluihin liittyviä kysymyksiä ja auttavat loppukäyttäjiä tekemään tietoisia valintoja. (…) Menetelmä olisi vahvistettava Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) suuntaviivoissa, ja sitä olisi tarkistettava ja päivitettävä tarvittaessa, jotta voidaan ottaa huomioon teknologian ja infrastruktuurin kehitys. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava läpinäkyvyystoimenpiteitä avoimen internetyhteyden varmistamiseksi koskevien tämän asetuksen sääntöjen noudattaminen.

8. Edellä todetussa johdantolauseessa mainitun Euroopan unionin perustaman sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetusta koskevissa suuntaviivoissa (BEREC Guidelines on the Implementation of the Open Internet Regulation, 11.6.2020 ja tältä osin samansisältöiset 9.6.2022 päivätyt suuntaviivat) on todettu muun ohella seuraavaa:

“150. Advertised speed is the speed an ISP uses in its commercial communications, including advertising and marketing, in connection with the promotion of IAS offers. In the event that speeds are included in an ISP’s marketing of an offer (see also paragraph 142), the advertised speed should be specified in the published information and in the contract for each IAS offer. (…)

153. The estimated maximum speed for a mobile IAS should be specified so that the enduser can understand the realistically achievable maximum speed for their subscription in different locations in realistic usage conditions. The estimated maximum speed could be specified separately for different network technologies that affect the maximum speed available for an end-user. End-users should be able to understand that they may not be able to reach the maximum speed if their mobile terminal does not support the speed. (…)

155. Estimated maximum download and upload speeds could be made available in a geographical manner providing mobile IAS coverage maps with estimated/measured speed values of network coverage in all locations.

156. The advertised speed for a mobile IAS offer should reflect the speed which the ISP is realistically able to deliver to end-users. Although the transparency requirements regarding IAS speed are less detailed for mobile IAS than for fixed IAS, the advertised speed should enable end-users to make informed choices, for example, so they are able to evaluate the value of the advertised speed vis-à-vis the actual performance of the IAS. Significant factors that limit the speeds achieved by end-users should be specified.”

9. Suomen kansallinen sääntelyviranomainen Liikenne- ja viestintävirasto on julkaisussaan 222/2020 (Kannanotto internetyhteyspalvelun nopeuden kohtuullisesta ilmoittamistavasta) viitannut mainittuihin suuntaviivoihin ja todennut, että sen kannanotto ei ole sellaisenaan yrityksiä velvoittava. Kannanoton kohdassa 4.1 ”Arvioitu maksiminopeus” on todettu muun ohella seuraavaa:

”BERECin suuntaviivojen (kohta 153) mukaisesti sopimuksessa tulee mainita käyttäjälle realistisesti saavutettavissa oleva maksiminopeus eri paikoissa. Tämä on arvioitu maksiminopeus, ja sen tulee olla saavutettavissa realistisissa käyttöolosuhteissa.

Arvioitu maksiminopeus ei voi olla liittymän teoreettinen enimmäisnopeus, vaan sen tulee perustua siirrettävän hyötydatan määrään todellisissa käyttöolosuhteissa.

Mobiililaajakaista mahdollistaa pääsääntöisesti tiedonsiirtopalvelun käyttämisen useamman verkkotekniikan avulla. Saatavilla oleva nopeus riippuu tällöin käyttöpaikassa saatavissa olevasta verkkotekniikasta. Operaattorin tulee siten ilmoittaa arvioitu maksiminopeus sopimuksessa erikseen kutakin verkkotekniikkaa varten. Lisäksi voi olla syytä määritellä arvioitu maksiminopeus aluekohtaisesti, mikäli eri alueilla saatavissa nopeuksissa on merkittäviä ja jatkuvaluonteisia eroja.

Arvioitu maksiminopeus on kerrottava ymmärrettävästi, mikä edellyttää sen saavuttamiseen vaikuttavien tekijöiden mainitsemista. Tietyn loppukäyttäjän kohdalla arvioidun maksiminopeuden saavuttaminen riippuu monista seikoista, kuten käyttöpaikasta ja käytetystä päätelaitteesta. Arvioidun maksiminopeuden määritelmä ei edellytä, että tietty loppukäyttäjä saavuttaisi arvioitua maksiminopeutta missään tietyssä käyttöpaikassa: riittää, että arvioitu maksiminopeus on realistisesti saavutettavissa todenmukaisissa käyttöolosuhteissa.

Operaattorin tulee tuoda käyttäjän tietoon selkeästi se, mikä vaikutus eri verkkotekniikoilla on tiedonsiirtonopeuteen. Tällaisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi loppukäyttäjän päätelaitteen tukemat verkkotekniikat ja eri verkkotekniikoilla toteutettujen verkkojen kattavuus.”

10. Kannanoton kohdassa 5 ”Mainostettu nopeus” on myös todettu seuraavaa:

”Avoimen internetin asetus ei suoraan sääntele mainostamista tai markkinointia. Asetus kuitenkin edellyttää operaattorin varmistavan, että sopimusehdoissa mainitaan sopimukseen sisältyvän internetyhteyspalvelun mainostettu nopeus. Traficom on katsonut tulkintakäytännössään, että mainostettua nopeutta ei tarvitse erikseen mainita sopimuksessa, mikäli se on sama kuin sopimuksessa mainittu maksiminopeus.

Sopimuksessa ilmoitettavan nopeuden on oltava sellainen, jonka operaattori voi realistisesti toimittaa. Selvityksen mainostetusta nopeudesta ja (arvioidusta) maksiminopeudesta tulee olla myös selkeä ja ymmärrettävä. Selvitystä ei lähtökohtaisesti voida pitää ymmärrettävänä, jos saman internetyhteyspalvelun mainostettu nopeus on maksiminopeutta tai arvioitua maksiminopeutta korkeampi. Mainostetun nopeuden perusteella käyttäjien tulisi BERECin suuntaviivojen (kohta 156) mukaisesti pystyä tekemään järkeviä ostopäätöksiä ja pystyä arvioimaan mainostetun nopeuden merkitystä suhteessa toteutuvaan nopeuteen. Näistä syistä sopimusehdoissa yllä kohdissa 3.1 ja 4.1 edellytetyllä tavalla määritelty maksiminopeus tai arvioitu maksiminopeus ei voi olla alempi kuin saman internetyhteyspalvelun mainostettu nopeus.”

11. Markkinaoikeus toteaa, että kyseisen sääntelyn perusteella Elisan on tullut muun ohella julkaista mobiililaajakaistaliittymistä arvioitu enimmäisnopeus ladattaessa tietoja verkosta. Sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetusta on niin ikään tulkittava edellä mainittujen suuntaviivojen ja kannanoton mukaisesti siten, että arvioidun enimmäisnopeuden tulee olla käyttäjän saavutettavissa realistisissa käyttöolosuhteissa, eikä mainostettu nopeus voi olla suurempi kuin arvioitu enimmäisnopeus.

12. Edellä todetun mukaisesti Elisan on tullut ottaa ainakin kyseiset mainostettua nopeutta ja tietojen julkaisemista koskevat velvollisuudet huomioon mobiililaajakaistaliittymiensä markkinoinnissa. Näin ollen Elisan markkinoinnin totuudenvastaisuutta tai harhaanjohtavuutta voidaan arvioida edellä mainittujen velvoitteiden perusteella.

13. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Elisa on käyttänyt markkinoinnissaan ainakin käsitteitä maksiminopeus, teoreettinen maksimi ja arvioitu nopeus (Adolan asiakirjatodisteet 35 ja 41). Koska Elisa on markkinoinnissaan käyttänyt myös muun ohella ilmaisuja ”1000”, ”1000M” tai 1.000 megabittiä sekunnissa, kohdassa 11 todetun vuoksi liittymien arvioidun enimmäisnopeuden on tullut joka tapauksessa olla vähintään kyseisen mainostetun nopeuden suuruinen.

14. Elisan asiakirjatodisteesta 5 ilmenee, että loppuvuonna 2021 Helsingin keskustan alueella toteutetussa 6,7 kilometrin pituisessa kävelymittauksessa saavutettiin latausnopeus 1.000 megabittiä sekunnissa noin neljässä prosentissa mittaustuloksia (kaaviokuvat 2 ja 5). Helsingin keskustaan ja Itä-Helsingiin sijoittuvassa 39 kilometrin pituisessa ajoneuvomittauksessa noin prosentissa mittaustuloksia saavutettiin kyseinen latausnopeus (kaaviokuvat 29 ja 33, Adolan asiantuntijalausunto 29.5.2023).

15. Elisan radioverkkotekniikasta vastaava johtaja JN on todistajana kuultaessa kertonut muun ohella, että Elisan verkossa latausnopeus 1.000 megabittiä sekunnissa on yleisesti saavutettavissa ja verkossa on mahdollista saavuttaa latausnopeutena jopa lähes 2.000 megabittiä sekunnissa. Todistaja on kertonut myös, että Elisan asiakirjatodisteesta 4 ilmenevän kuuluvuusmittauksen yhteydessä toteutettiin useammassa kymmenessä kaupungissa nopeusmittauksia, joista noin yhdessä prosentissa mittaustuloksia saavutettiin kaupallisesti saatavilla olevalla puhelimella ja liittymällä latausnopeutena vähintään 1.000 megabittiä sekunnissa. Todistaja on täsmentänyt myös Elisan asiakirjatodisteen 5 mittauksesta, että tutkimuksessa käytettiin kaupallista mittalaitetta ja rajoittamatonta liittymää.

16. Markkinaoikeus toteaa, että asiassa ei ole ratkaisevaa merkitystä sillä, että asiakirjatodistelun perusteella Elisan 5G-verkon keskimääräiset latausnopeudet ovat tyypillisesti olleet vain noin kolmasosa tai puolet mainostetusta nopeudesta 1.000 megabittiä sekunnissa, koska mainostetun nopeuden tai arvioidun enimmäisnopeuden ei sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksen sääntelyn perusteella tarvitse vastata mobiiliverkosta mitattuja keskimääräisiä nopeuksia.

17. Adolan esittämästä tekniikan alan asiantuntijalausunnosta 22.11.2022 ilmenee, että matkaviestinverkon tarjoama tiedonsiirtokapasiteetti on aina jaettu verkon solun alueella olevien saman operaattorin sellaisten tilaajien kesken, jotka käyttävät samaa teknologiaa ja radioresursseja yhtä aikaa. Lausunnossa on myös esitetty tulkinta, että teoreettiset maksiminopeudet viittaavat usein tilanteeseen, jossa verkon solussa on vain yksi käyttäjä, joka saa käyttöönsä kaikki solun radioresurssit ja että realistiset käyttöolosuhteet tarkoittavat tilannetta, jossa verkossa on useampia aktiivisia käyttäjiä, joiden kesken solun radioresurssit jaetaan.

18. Markkinaoikeus katsoo, ettei arvioitua enimmäisnopeutta ole perusteltua oikeudellisesti tulkita siten, että sen tulisi olla yhtä aikaa usean käyttäjän saavutettavissa saman jaetun verkon solun alueella. Arvioidun enimmäisnopeuden ei myöskään tarvitse olla kyseisen sääntelyn perusteella saavutettavissa kaikkialla tai edes suurimmassa osassa verkkoa, kunhan se on todenmukaisissa olosuhteissa saavutettavissa joissakin osissa verkkoa.

19. Näin ollen edellä selostettuja mittaustuloksia latausnopeuden 1.000 megabittiä sekunnissa saavuttamisesta muutamissa prosenteissa havaintoja voidaan pitää riittävinä osoittamaan, että kyseinen nopeus on ollut realistisissa käyttöolosuhteissa käyttäjien saavutettavissa. Tätä tukee myös se, mitä todistaja JN on häntä kuultaessa kertonut.

20. Markkinaoikeus katsoo edellä todetuin perustein näytetyksi, että Elisan 5G-verkossa käyttäjien on ollut realistisissa käyttöolosuhteissa mahdollista saavuttaa latausnopeus 1.000 megabittiä sekunnissa. Näin ollen Elisan markkinoinnissa esitetyt viittaukset kyseiseen nopeuteen eivät ole sellaisenaan olleet totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia, ja kieltovaatimus 1 on siten hylättävä.

2.2 Mainostetun nopeuden saavuttamista koskevat muut kysymykset

21. Adolan kieltovaatimus 2 koskee ensinnäkin sitä, että Elisan liittymien enimmäisnopeuksiin perustuvassa markkinoinnissa ei anneta riittävästi ja selkeästi tietoa latausnopeuden vaihteluvälistä tai keskiarvosta.

22. Markkinaoikeus toteaa, että sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksessa ei säädetä velvollisuutta ilmoittaa mobiililaajakaistaliittymän latausnopeuden vaihteluväliä tai keskiarvoa. Vaikka Elisa onkin aiemmin voimassa olleen sääntelyn mukaisesti palvelukuvauksessaan ilmoittanut hyvin laajan vaihteluvälin, esimerkiksi 10–1.000 megabittiä sekunnissa (Adolan asiakirjatodiste 36), tällaista vaihteluvälin ilmoittamista ei voida pitää sellaisenaan totuudenvastaisena tai harhaanjohtavana. Näin ollen Adolan kieltovaatimus 2 on hylättävä tältä osin.

23. Adolan kieltovaatimus 2 koskee toiseksi sitä, että Elisan markkinoinnin yhteydessä ei anneta riittävästi ja selkeästi tietoa enimmäisnopeuden saavuttamiseen vaikuttavista tekijöistä ja eri alueilla saavutettavissa olevista enimmäisnopeuksista.

24. Adolan mukaan kuluttajat eivät voi tehdä Elisan markkinoinnissa esittämien tietojen perusteella järkeviä ostopäätöksiä, kuten arvioida sitä, onko nopeammasta liittymästä todellista hyötyä suhteessa hitaampaan liittymään. Adolan mukaan Elisan 5G-verkon enimmäisnopeuksissa on myös olennaisia ja pysyviä aluekohtaisia eroja, joista se ei ole antanut kuluttajille asianmukaisesti tietoa.

25. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Elisa on markkinoinut 4G-liittymää ainakin nopeudella ”100M” ja 5G-liittymiä ainakin nopeuksilla ”300M”, ”600M” ja ”1000M” (Adolan asiakirjatodisteet 26–28).

26. Edellä selostetun sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksen sääntelyn keskeisenä tarkoituksena on katsottava olevan osaltaan se, että käyttäjät kykenevät arvioimaan arvioidun enimmäisnopeuden tai mainostetun nopeuden merkitystä suhteessa odotettavissa olevaan toteutuvaan nopeuteen eri olosuhteissa ja tekemään järkeviä ostopäätöksiä. Elisan on näin ollen tullut antaa käyttäjille selkeästi ja ymmärrettävästi tietoa nopeuksien saavuttamiseen vaikuttavista tekijöistä, jotta käyttäjät voivat tehdä järkeviä ostopäätöksiä erityisesti markkinoilla tarjolla olevien liittymien välillä.

27. Elisan mobiililaajakaistaliittymien markkinoinnissa ja verkkosivuilla olevissa tilausprosesseissa on tuotu esiin liittymän nopeusluokka, esimerkiksi 1.000 megabittiä sekunnissa (Adolan asiakirjatodisteet 26–28, 42 ja 43), muttei samassa yhteydessä ainakaan selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla muita liittymän nopeutta koskevia tietoja. Elisa on palvelukuvauksessaan tuonut esiin liittymien hyvin laajoja nopeuden vaihteluvälejä, esimerkiksi 10–1.000 megabittiä sekunnissa, ja esittänyt nopeuteen vaikuttavista tekijöistä seuraavaa (Adolan asiakirjatodiste 36):

”Tiedonsiirtonopeus riippuu mm. valitusta palvelusta, sijainnista, käytettävissä olevasta verkkotekniikasta, kuuluvuuden voimakkuudesta, häiriötasosta, päätelaitteen ominaisuuksista ja verkon kuormituksesta. Mobiililaajakaistapalveluiden tiedonsiirtonopeudet voivat tilapäisesti alittaa arvioidun tiedonsiirtonopeuden. Tiedonsiirtonopeuteen voivat vaikuttaa myös esimerkiksi internetpalveluiden ruuhka, palveluiden käyttöön tarkoitettujen laitteistojen suorituskyky, virustorjunta- ja palomuuripalveluiden sekä muiden käytössä olevien ohjelmistojen aiheuttama kuormitus tai langattoman lähiverkkoyhteyden käyttö. Lisäksi verkon kuuluvuusalueissa saattaa esiintyä paikallisia katveita, esimerkiksi naapurirakennukset tai oman talon rakenteet voivat vaimentaa kuuluvuutta sisätiloissa.”

28. Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainittuja tietoja ei voida ainakaan sellaisenaan pitää edellä kohdassa 26 tarkoitettuina sellaisina riittävän selkeinä ja ymmärrettävinä tietoina, että loppukäyttäjä voisi niiden avulla tehdä järkeviä ostopäätöksiä.

29. Vaatimus selkeän ja ymmärrettävän selvityksen antamisesta käyttäjille voi käytännössä edellyttää keskeisimpien tietojen esittämistä esimerkiksi peittoaluekartan avulla ainakin silloin, kun maantieteellisiä merkityksellisiä eroja ei voida käyttäjien kannalta selkeästi ja ymmärrettävästi muulla tavoin esittää. Liikenne- ja viestintäviraston edellä mainitun kannanoton 222/2020 kohdassa 4.2 ”Peittoaluekartat ja arvioidun maksiminopeuden saatavuus” on todettu tästä seuraavaa:

”Loppukäyttäjän tulee voida sopimuksessa annettavien tietojen perusteella ymmärtää, missä sijaintipaikoissa arvioitu maksiminopeus on palvelussa saavuttavissa.

Matkaviestinverkossa internetyhteyspalvelua tarjoavan yrityksen on tarjottava saataville tiedot siitä, mitä tiedonsiirtonopeutta kuhunkin sijaintiin on saatavilla. Arvioidun maksiminopeuden kuvaaminen selvästi ja ymmärrettävästi matkaviestinverkon osalta edellyttää tavallisesti peittoaluekartan käyttämistä. Arvioitujen enimmäislataus- ja lähetysnopeuksien saatavuus tekniikoittain on mahdollista ilmoittaa peittoaluekarttojen avulla. Peittoaluekartasta tulee käydä ilmi palvelun alueellinen saatavuus verkkotekniikoittain.

Operaattorin on mainittava sopimusehdoissaan, mistä kuluttaja löytää ajankohtaiset tiedot matkaviestinverkon peittoalueista ja sitä kautta liittymän saavutettavissa olevasta tiedonsiirtonopeudesta eri alueilla tai osoitteissa. Operaattori voi pitää yllä ajantasaisia peittoaluekarttoja esimerkiksi omilla verkkosivuillaan. Itse peittoaluekartassa ei tarvitse ilmoittaa liittymien arvioituja enimmäisnopeuksia.

Traficom suosittelee, että peittoaluekartassa kuvataan kuuluvuutta myös useammalla eri laatutasolla. Myös mitattuja nopeuksia on mahdollista ilmoittaa peittoaluekartassa. (…)”

30. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Elisa on peittoaluekartassaan tuonut esiin valinnat ”2G”, ”3G”, ”4G max 100M”, ”4G max 300M”, ”4G max 600M” ja ”5G” sekä eritellyt kuuluvuutta kolmiportaisella luokituksella (Adolan asiakirjatodiste 31). Elisan peittoaluekartassa ei ole kuitenkaan eritelty erilaisia 5G-verkon enimmäisnopeuksia tai sitä, minkä taajuusalueen käyttöön 5G-verkko eri alueilla perustuu ja millaisia nopeuksia 5G-verkossa on käytännössä eri alueilla saavutettavissa.

31. JN on kuultaessa kertonut, että Elisa on ottanut käyttöön 700 megahertsin taajuusaluetta vuodesta 2021 alkaen ja että sitä ei ole kovin laajasti saatavilla kaupunkien ulkopuolella. Myös asiakirjatodistelusta ilmenee, että teleoperaattorit ovat ottaneet käyttöön kyseistä taajuusaluetta, jonka kantama on huomattavasti suurempi kuin 3.500 megahertsin taajuusalueella, mutta enimmäisnopeudet ovat merkittävästi pienempiä (Adolan asiakirjatodisteet 19, 21, 22, 25, 29 ja 30). Matalamman taajuusalueen teoreettiseksi enimmäislatausnopeudeksi on esitetty enintään noin 300 megabittiä sekunnissa (Adolan asiantuntijalausunto 22.11.2022) ja Liikenne- ja viestintäviraston tilaamassa selvityksessä nimellisnopeudeksi 110 megabittiä sekunnissa (Adolan asiakirjatodiste 30).

32. Lisäksi asiassa esitetyn selvityksen perusteella Suomen koko Venäjän vastaisella rajalla on Suomen puolella noin 60 kilometriä leveä kaistale, jolla 5G-verkon tukiasemien tehoja on jouduttu laskemaan kyseisillä taajuuksilla tapahtuvien rajan ylittävien häiriöiden välttämiseksi (Adolan asiakirjatodiste 32). Artikkelin mukaan esimerkiksi noin 50 kilometrin päässä valtiorajalta sijaitsevan Savitaipaleen tukiasema voi toimia vain puolella siitä tehosta, minkä 5G-tukiasema tarjoaisi esimerkiksi Helsingissä. Kyseisessä artikkelissa haastatellun Elisan osastopäällikön mukaan ”jos täysitehoisella päästäisiin reiluun 1 000 megabitin nopeuksiin, niin Savitaipaleella se jää 600–800 megabittiin”.

33. Näin ollen Elisan 5G-verkossa voidaan todeta olevan 5G-liittymien käytännössä saavutettavissa olevaan nopeuteen vaikuttavia merkittäviä alueellisia eroja, jotka useiden sinänsä tyypillisten mobiiliverkkojen kuuluvuuteen vaikuttavien seikkojen lisäksi kohdistuvat ainakin niihin alueisiin, missä 5G-verkko perustuu 700 megahertsin taajuusalueeseen sekä alueisiin, missä tukiasemien tehoa on rajoitettu.

34. Edellä kohtien 14–20 mukaisesti Elisan markkinoinnissa on mainostettu nopeutta, esimerkiksi 1.000 megabittiä sekunnissa, jonka on katsottu olevan realistisissa käyttöolosuhteissa saavutettavissa ainakin joissakin osissa verkkoa. Tämän nopeuden on kuitenkin näytetty olleen saavutettavissa vain muutamissa prosenteissa mittaustuloksia rajallisilla maantieteellisillä alueilla eli huomattavasti 5G-verkon kuuluvuusaluetta pienemmällä alueella. Tämän voidaan katsoa korostavan käyttäjien tarvetta saada markkinoinnin yhteydessä selkeästi ja ymmärrettävästi konkreettista tietoa nopeuden saavuttamiseen vaikuttavista tekijöistä ja käytännössä saavutettavissa olevista nopeuksista, jotta käyttäjät voisivat arvioida, onko heidän hyödyllistä hankkia kyseisen mainostetun nopeuden liittymää.

35. Edellä todetuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Elisa ei ole antanut 5G-liittymiensä markkinoinnin yhteydessä sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksen mukaisesti riittävän selkeää ja ymmärrettävää selvitystä arvioidun enimmäislatausnopeuden ja mainostetun nopeuden saavuttamiseen vaikuttavista tekijöistä siten, että käyttäjät voisivat tehdä järkeviä ostopäätöksiä liittymää hankkiessaan. Selkeän ja ymmärrettävän selvityksen antamisen voidaan katsoa edellyttävän sitä, että käyttäjät saavat tietoa myös eri alueilla käytännössä saavutettavissa olevista nopeuksista. Esitetyn näytön perusteella Elisan 5G-liittymien vain harvoin käytännössä saavutettavissa olevaan mainostettuun nopeuteen perustuvaa markkinointia on näin ollen pidettävä harhaanjohtavana.

3 Elisan kiinteästi asennettavien mobiililaajakaistaliittymien markkinointi

3.1 FWA-liittymien nopeuksien ilmoittaminen

36. Adolan kieltovaatimus 3 kohdistuu sellaisiin kiinteään sijaintipaikkaan matkaviestinverkon avulla tarjottaviin laajakaistaliittymiin, joiden arvioitu miniminopeus on kohtuuttoman pieni suhteessa niiden markkinoituun enimmäisnopeuteen tai jonka arvioitua enimmäisnopeutta loppukäyttäjä ei voi odottaa saavansa ainakin osan ajasta.

37. Edellä kohdassa 8 mainituissa suuntaviivoissa on todettu muun ohella seuraavaa:

“141. In recent years products have been introduced to the market which involve a combination of different types of technologies, and in some cases a mix of fixed and mobile technologies. BEREC welcomes innovative forms of connectivity as long as the end user remains informed as to what service level they can expect. When introducing a new product to the market, ISPs may implement their offer using their choice of technologies, as long as they are transparent about the actual performance of the IAS. In order for the contractual speed values to be understandable, contracts should specify factors that may have an effect on the speed, both within and outside the ISP's control. This also applies for FWA (Fixed Wireless Access) and services that use a combination of technologies such as hybrid IAS, where unpredictable influences (for example environmental conditions) can impact on the provision of the service to a certain degree.

141a. BEREC considers certain types of FWA as fixed network services for the purpose of transparency requirements in the Regulation. This is the case for example where a network using wireless technology (including mobile) is used for IAS provisioning at a fixed location with dedicated equipment and either capacity reservation or usage of a specified frequency spectrum band is applied. In this instance it should be compliant with the transparency requirements for fixed networks. When considering a specific case NRAs may take the specific product implementation and conditions into account.”

38. Liikenne- ja viestintäviraston edellä mainitun kannanoton kohdassa 3.4 ”Matkaviestinverkon avulla toteutetut kiinteän verkon liittymät” on todettu muun ohella seuraavaa:

”BERECin suuntaviivojen (kohdat 141–141b) mukaisesti Traficom katsoo, että kiinteän- ja matkaviestinverkon yhteyden yhdistävät hybridiliittymät ja matkaviestinverkon avulla kiinteään sijaintipaikkaan tarjottavat (Fixed Wireless Access, FWA) liittymät ovat seuraavien reunaehtojen täyttyessä asetuksen tarkoittamia kiinteän verkon liittymiä nopeuden ilmoittamista koskevien velvoitteiden osalta.

• Kiinteään sijaintipaikkaan matkaviestinverkon avulla tarjottavat liittymät, joissa liittymän laatu on varmistettu päätelaite- tai antennijärjestelyjen ja kapasiteettivarausten tai tähän käyttöön varatun taajuusalueen avulla. (…)”

39. Asiassa on riidatonta, että Elisan FWA-liittymissä ei ole käytetty resurssi- tai kapasiteettivarauksia. Näin ollen kannanotossa määritellyt reunaehdot eivät ole tässä tapauksessa täyttyneet.

40. Markkinaoikeus toteaa, että Liikenne- ja viestintäviraston kannanotossa on nimenomaisesti käsitelty niitä reunaehtoja, joiden vallitessa FWA-liittymiltä lähtökohtaisesti edellytetään sitä, että minimi- ja normaalinopeus on kohtuullisessa suhteessa enimmäisnopeuteen ja loppukäyttäjä voi olettaa saavansa enimmäisnopeuden ainakin osan ajasta. Markkinaoikeus katsoo, että kun kyseiset edellytykset eivät koske mobiililaajakaistaliittymiä, asiassa ei ole perusteita tulkita sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetusta Liikenne- ja viestintäviraston kannanotosta poikkeavalla tavalla ja edellyttää tässä tapauksessa kyseisten edellytysten noudattamista. Tämän vuoksi kieltovaatimus 3 on hylättävä.

3.2 Ilmaisun ”kiinteä 5G” totuudenvastaisuus tai harhaanjohtavuus

41. Adolan edellä hylättäväksi todettuun kieltovaatimukseen 3 nähden toissijainen kieltovaatimus 4 koskee menettelyä, jossa Elisa totuudenvastaisesti tai harhaanjohtavasti markkinoi Elisa 5G Kotinetti liittymiä tai muita vastaavia kiinteään sijaintipaikkaan matkaviestinverkon avulla tarjottavia laajakaistaliittymiä ilmaisulla ”kiinteä 5G” tai muilla sellaisilla ilmaisuilla, joissa annetaan ymmärtää, että kyseiset liittymät vastaavat ominaisuuksiltaan kiinteitä laajakaistaliittymiä tai ovat parempia kuin tavalliset mobiililaajakaistaliittymät.

42. Näin ollen kieltovaatimus koskee erityisesti sitä, onko Elisan FWA-liittymien markkinointi ilmaisulla ”kiinteä 5G” totuudenvastainen tai harhaanjohtava sen vuoksi, että tällä tai muilla ilmaisuilla luotaisiin tiettyjä virheellisiä mielikuvia. Koska muita ilmaisuja kuin ”kiinteä 5G” ei ole yksilöity kieltovaatimuksessa, näiden ilmaisujen lainmukaisuus ei tule sellaisenaan arvioitavaksi ainakaan, jos ilmaisua ”kiinteä 5G” ei voi pitää totuudenvastaisena tai harhaanjohtavana. Asiassa ei ole myöskään arvioitavana FWA-liittymien markkinoinnin lainmukaisuus muilta osin.

43. Elisa on esittänyt muun ohella, että FWA-liittymä asennetaan kiinteästi tiettyyn rakennukseen, joten ilmaisun ”kiinteä” käyttäminen on asianmukaista, eikä ilmaisua ole varattu vain kiinteän verkon kuten valokaapeliverkon yhteyksien käyttöön.

44. Elisa on markkinoinut Elisa 5G Kotinetti -palvelua käyttämällä muun ohella ilmaisuja ”Kiinteä 5G”, ”Vakaa, nopea ja kotimainen nettiyhteys kaikkialle kotiisi”, ”Huippunopea ja toimintavarma” ja ”Saat ruuhkattoman nettiyhteyden” (Adolan asiakirjatodisteet 34, 38 ja 51).

45. Elisa on markkinoinut Elisa Netti Lite 5G Kiinteä -palvelua muun ohella ilmaisuilla ”saat kotitoimistollesi vakaan ja huippunopean 5G-yhteyden”, ”Asennamme 5G-laajakaistan kiinteänä kotiisi, jolloin saat optimaalisen kuuluvuuden ja ruuhkattoman nettiyhteyden” ja ”Kiinteä asennus takaa vakaan yhteyden” (Adolan asiakirjatodiste 34).

46. Elisa on verkkosivuillaan myös vertaillut valokuitua ja kiinteää 5G:tä muun ohella seuraavasti (Adolan asiakirjatodiste 23):

”(…) Kiinteä 5G-laajakaista tarjoaa nopean ja varman vaihtoehdon perinteiselle kiinteälle laajakaistalle, etenkin silloin kun valokuitua ei ole saatavilla. Kiinteässä 5G-laajakaistassa kiinteistön julkisivuun asennetaan 5G-ulkovastaanotin ja sisätiloihin wifi-sisäreitittimet, jotka yhdessä takaavat nopean ja luotettavan nopean internetyhteyden. (…)

Nykyään kiinteä 5G-laajakaista kilpailee tosissaan kiinteän laajakaistan kanssa nopeudessa ja tasalaatuisuudessa.”

47. Markkinaoikeus toteaa, että ilmaisun ”kiinteä 5G” käyttämistä kiinteästi asennettavasta 5G-verkkoa hyödyntävästä liittymästä voidaan sinänsä pitää perusteltuna ja asianmukaisena. Kyseisen ilmaisun käyttämisen edellytykseksi ei voida myöskään asettaa sitä, että liittymälle olisi käytössä 5G-verkon resurssivarauksia.

48. Edellä todetuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei ilmaisua ”kiinteä 5G” voi pitää totuudenvastaisena tai harhaanjohtavana. Edellä kohdassa 42 todettu huomioon ottaen kieltovaatimusta ei ole tarpeen arvioida enemmälti. Kieltovaatimus 4 on näin ollen hylättävä.

3.3 Eräät muut FWA-liittymiä koskevat markkinointi-ilmaisut

49. Adolan kieltovaatimus 5 kohdistuu tiettyihin Elisan käyttämiin ilmaisuihin, joissa Adolan mukaan virheellisesti väitetään tai annetaan mielikuva siitä, että Elisan FWA-liittymät ovat yhtä nopeita kuin valokuituliittymät.

50. Elisa on riidattomasti esittänyt kieltovaatimuksessa 5 yksilöidyt markkinointi-ilmaisut. Ensinnäkin se on esittänyt muun ohella seuraavaa (Adolan asiakirjatodiste 39):

”Valokuidunnopea netti kotiin ilman kaapeleita

Elisa 5G Kotinetti - vakaa ja nopea. Hanki valokuidun nopeus edullisemmin 5G -kotinetillä. (…)”

51. Elisa on myös esittänyt verkkosivuillaan yrityksille-osiossa artikkelissa ”Nopea 5G-yhteys tekee mökkikaudesta pitemmän” väliotsikon ”Kiinteä antenni on ympärivuotisen loma-asunnon valinta” alla muun ohella seuraavaa (Adolan asiakirjatodiste 37):

”(…) Silloin paras ratkaisu verkkoyhteydeksi on yrityskäyttöön suunnattu Elisa Netti Lite 5G Kiinteä tai sen kuluttajapuolen Elisan 5G Kotinetti. Niillä saavutetaan jopa 1000 Mbit/s eli valokuituliittymän tasoinen nopeus langattomasti.”

52. Elisa on lisäksi esittänyt verkkosivuillaan yrityksille-osiossa Elisa Netti Lite 5G Kiinteä -palvelun yhteydessä kohdassa ”Asiakkaamme kertovat” erään henkilön sitaattina seuraavaa (Adolan asiakirjatodiste 34):

”Nyt saan kotitoimistolle kuitutasoisen yhteyden langattomasti. Tarvitseeko kuituyhteyksiin enää juuri investoidakaan, jos langaton tekniikka toimii näin hyvin.”

53. Adola on esittänyt muun ohella, että valokuitua pidetään alalla nopeimpana yhteystyyppinä myös Elisan mukaan (Adolan asiakirjatodiste 51), Elisan FWA-liittymien enimmäisnopeus on 1.000 megabittiä sekunnissa (Adolan asiakirjatodiste 36) ja markkinoilta on saatavilla valokuituliittymiä, joiden nopeus on 10.000 megabittiä sekunnissa (Adolan asiakirjatodiste 40).

54. Markkinaoikeus toteaa, että kyseiset markkinointi-ilmaisut sisältävät Elisan FWA-liittymiä koskevia tosiasiaväitteitä, joiden totuudenmukaisuudesta näyttötaakka on Elisalla. Elisa on kiistänyt ilmaisujen lainvastaisuuden, mutta ei ole esittänyt oikeudellisesti merkityksellisiä perusteita kiistämisensä tueksi tai esittänyt näyttöä siitä, että ilmaisut ovat totuudenmukaisia eivätkä ne ole harhaanjohtavia.

55. Näin ollen on katsottava, että kieltovaatimuksessa 5 yksilöidyt ilmaisut ovat olleet totuudenvastaisia.

4 Kiellon määrääminen ja uhkasakon asettaminen

56. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta 1–3 §:n vastaista menettelyä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

57. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n esitöissä (HE 114/1978 vp s. 17) todetulla tavalla kiellon tehokkuus edellyttää, ettei annettavaa kieltoa ole muotoiltu liian suppeasti. Kiellon on siten katettava paitsi toteutettu lainvastainen menettely myös vastaavanlaatuiset toimenpiteet. Kiellon sisältö riippuu asiassa esitetyistä vaatimuksista.

58. Elisan on edellä todettu menetelleen osittain kieltovaatimuksen 2 ja kaikkien kieltovaatimuksessa 5 yksilöityjen ilmaisujen osalta sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisesti. Näiltä osin Adolan hakemus on hyväksyttävä, mukaan lukien kieltovaatimukseen 5 liittyvä rinnastettavuusvaatimus.

59. Kieltovaatimukseen 2 perustuvaa kieltoa määrättäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin ei saa tuomita muuta tai enempää kuin asianosainen on vaatinut. Todettu huomioon ottaen kiellot on muotoiltava päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla. Kieltoja on noudatettava heti.

60. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n esitöissä (HE 114/1978 vp s. 17) on todettu, että uhkasakko on mitoitettava yksittäistapauksessa elinkeinonharjoittajan liikevaihto ja muut seikat huomioon ottaen siten, että uhka voi tehokkaasti ehkäistä kiellon rikkomisen. Uhkasakkoa asetettaessa otetaan huomioon asianomaisen maksukyky.

61. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole laissa tarkoitettuja erityisiä syitä olla asettamatta uhkasakkoa kiellon tehosteeksi. Harkittaessa uhkasakon suuruutta on ensisijaisesti otettava huomioon se, että sakon uhka on omiaan tehokkaasti ehkäisemään määrättävän kiellon rikkomisen. Tähän nähden uhkasakko on asetettava 150.000 euron määräisenä.

5 Oikeudenkäyntikulut

62. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 5 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:ssä tarkoitetun kiellon määräämistä koskevissa asioissa sovelletaan oikeudenkäymiskaaren oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevia säännöksiä.

63. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

64. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

65. Adola on vaatinut Elisaa korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen palkkion osalta 110.731,25 eurolla ja kulujen osalta 4.270,50 eurolla eli yhteensä 115.001,75 eurolla. Elisa on paljoksunut palkkiovaatimusta siltä osin kuin määrä on ylittänyt 26.000 euroa, mutta pitänyt kulujen määrää hyväksyttävinä.

66. Adolan viidestä kieltovaatimuksesta kahden perusteella on määrättävä kieltoja. Hylätyiltä osin kieltovaatimuksilla ei ole ollut vain vähäistä merkitystä asiassa. Kieltovaatimuksen 5 menestyminen huomioon ottaen ja koska kieltovaatimus 2 hyväksytyiltä osin on koskenut tässä oikeudenkäynnissä keskeisintä ja runsaasti näyttöä edellyttänyttä liittymänopeuksien ilmoittamisen edellytyksiä koskevaa kokonaisuutta, markkinaoikeus katsoo, että asiassa on syytä velvoittaa Elisa korvaamaan Adolan oikeudenkäyntikulut osaksi, kulujen osalta kokonaan ja palkkion osalta siten, että yhteismääräksi muodostuu 30.000 euroa.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää Elisa Oyj:tä jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa se markkinoi mobiililaajakaistaliittymiään ilmoittamalla liittymän mainostetun nopeuden ilman, että samassa yhteydessä annetaan selkeä ja ymmärrettävä selvitys mainostetun nopeuden saavuttamiseen vaikuttavista tekijöistä ja saavutettavissa olevista nopeuksista eri olosuhteissa ja alueilla.

Markkinaoikeus kieltää Elisa Oyj:tä jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa se käyttää markkinoinnissaan toteennäyttämättömästi ilmaisuja:

- ”Valokuidunnopea netti kotiin ilman kaapeleita. Elisa 5G Kotinetti - vakaa ja nopea. Hanki valokuidun nopeus edullisemmin 5G kotinetillä”

- ”Silloin paras ratkaisu verkkoyhteydeksi on yrityskäyttöön suunnattu Elisa Netti Lite 5G Kiinteä tai sen kuluttajapuolen Elisan 5G Kotinetti. Niillä saavutetaan jopa 1000 Mbit/s eli valokuituliittymän tasoinen nopeus langattomasti”

- ”Nyt saan kotitoimistolle kuitutasoisen yhteyden langattomasti. Tarvitseeko kuituyhteyksiin enää juuri investoidakaan, jos langaton tekniikka toimii näin hyvin”

tai muita näihin rinnastettavia ilmaisuja.

Kieltoja on noudatettava heti 150.000 euron sakon uhalla.

Markkinaoikeus velvoittaa Elisa Oyj:n korvaamaan Adola Oy:n oikeudenkäyntikulut 30.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa säädetyn korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Adola Oy:n hakemuksen muilta osin.

Markkinaoikeus hylkää Elisa Oyj:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 5.12.2023.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit
Sami Myöhänen, Pasi Yli-Ikkelä ja Pekka Savola.

Lainvoimaisuus

Lainvoimainen.