Asian tausta

Markkinaoikeus on 18.9.2023 antamallaan ja sittemmin lainvoimaiseksi tulleella päätöksellä numero 424/2023 (jäljempänä myös markkinaoikeuden kieltopäätös) kieltänyt Bondora AS, Suomen sivuliikettä jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa kuluttajille tarjotaan kuluttajaluottoja sellaisin ehdoin, että kuluttajien kanssa sovitaan sellaisesta luoton koroksi nimetystä luottokustannuksesta, joka lasketaan muusta summasta kuin kuluttajalla jäljellä olevasta lainapääoman määrästä, tai kuluttajilta peritään sellaista luoton koroksi nimettyä luottokustannusta, jonka määrä ylittää kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä tarkoitetun luoton koron enimmäismäärän. Kieltoa on tullut noudattaa heti 100.000 euron sakon uhalla.

Hakemus

Vaatimukset

Kuluttaja-asiamies on vaatinut, että markkinaoikeus

1. tuomitsee 18.9.2023 annetussa markkinaoikeuden päätöksessä numero 424/2023 Bondora AS, Suomen sivuliikkeelle kiellon tehosteeksi asetetun 100.000 euron uhkasakon maksettavaksi
   
   
2. asettaa Bondora AS, Suomen sivuliikkeelle markkinaoikeuden päätöksessä numero 424/2023 määrätyn kiellon tehosteeksi uuden 1.000.000 euron uhkasakon
   
   
3. kieltää Bondora AS, Suomen sivuliikettä 1.000.000 euron sakon uhalla uudistamasta tai jatkamasta menettelyä, jossa kuluttajien kanssa 1.9.2019–10.11.2021 tehtyä luottosopimusta koskevassa asiakassuhteessa Bondora AS, Suomen sivuliike perii luoton pääoman määrän lisäksi luoton korkoa, hallinnointipalkkiota tai sopimuspalkkiota, kun luoton korkona peritty kustannus on rikkonut kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n mukaista luoton korkoa koskevaa enimmäissääntelyä sen seurauksena, että Bondora AS, Suomen sivuliike on laskenut luoton koron määrää alkuperäisen lainapääoman mukaan jäljellä olevan lainapääoman sijasta ja
   
   
4. kieltää Bondora AS, Suomen sivuliikettä 1.000.000 euron sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa kuluttajien kanssa 1.9.2019–10.11.2021 tehtyä luottosopimusta koskevassa asiakassuhteessa Bondora AS, Suomen sivuliike kuluttajan vaatiessa hyvitystä pidättää itsellään kuluttajan luottosuhteen aikana maksamat luoton koron, hallinnointipalkkion ja sopimuspalkkion, kun luoton korkona peritty kustannus on rikkonut kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n mukaista luoton korkoa koskevaa enimmäissääntelyä sen seurauksena, että Bondora AS, Suomen sivuliike on laskenut luoton koron määrää alkuperäisen lainapääoman mukaan jäljellä olevan lainapääoman sijasta.

Perusteet

Bondora AS, Suomen sivuliike (jäljempänä myös Bondora) on markkinaoikeuden kieltopäätöksen antamisen jälkeen ja siinä kielletyllä tavalla jättänyt ottamatta huomioon kuluttajan luottosuhteen aikana aiemmin tekemiä korkosuorituksia, jotta kuluttaja tulisi maksaneeksi Bondoralle koko luottosuhteen ajalta korkeintaan kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n mukaisen enimmäiskoron. Menettely on johtanut siihen, että kuluttaja maksaa Bondoralle kuluttajaluoton korkoa määrän, joka ylittää mainitun enimmäiskoron. Markkinaoikeuden kieltopäätös ei ole kohdistunut vain uusien luottojen myöntämiseen, vaan myös voimassa oleviin luottosopimuksiin. Enimmäiskoron ylittämistä on arvioitava sen perusteella, miten korkoa on peritty koko luottosuhteen ajalta.

Markkinaoikeuden kieltopäätöksessä Bondoralle asetettu uhkasakko tulee määrätä maksettavaksi täysimääräisesti, koska Bondora ei ole kaikilta osin noudattanut määrättyä kieltoa. Bondora ei ole esittänyt pätevää syytä päävelvoitteen noudattamatta jättämiselle ja sillä on ollut tosiasiallinen ja oikeudellinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta.

Bondoralla on edelleen voimassa luottosopimuksia, joissa se perii korkoa markkinaoikeuden kieltämällä tavalla. Määrätyllä kiellolla ja sen tehosteeksi asetetulla uhkasakolla ei ole määrällisestikään ollut sellaista vaikutusta, että Bondora olisi pidättäytynyt kiellon vastaisesta menettelystä. Bondoralle tulee asettaa uusi 1.000.000 euron uhkasakko ottaen huomioon Bondoran menettelyn laatu, laajuus ja kestoaika, Bondoran maksukyky ja se, että uhkasakon rahamäärän tulee olla laskennallista Bondoralle syntyvää taloudellista hyötyä suurempi.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 4 momentin mukaan Bondoralla ei ole ollut oikeutta periä kuluttajaluottoasiakkailtaan muuta kuin luoton pääoma, kun Bondora on rikkonut pykälän ensimmäisen momentin säännöstä. Ensin mainittua säännöstä on jo sen sanamuodon perusteella tulkittava siten, että mikäli luotonantaja on rikkonut korkokattosäännöstä luottosuhteessa, kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa luotosta takaisin luotonantajalle muita kustannuksia kuin luoton pääoman määrä. Todettu on sovellettavissa sekä edelleen voimassa oleviin että jo päättyneisiin luottosopimuksiin ja se koskee koko luottosuhteen kestoa.

Bondora on markkinaoikeuden kieltopäätöksen antamisen jälkeen jatkanut luoton koron, hallinnointipalkkion ja sopimuspalkkion veloittamista kuluttajilta, joilla ei kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 4 momentin mukaan ole ollut velvollisuutta maksaa Bondoralle takaisin muuta kuin luoton pääoma. Bondora ei ole kuluttaja-asiamiehelle toimittamassaan selvityksessä ilmoittanut ryhtyneensä toimiin noudattaakseen mainittua säännöstä. Lisäksi Bondora ei ole ottanut huomioon kuluttajan aiemmin luoton korkoon, hallinnointipalkkioon ja sopimuspalkkioon tekemiä suorituksia, vaikka sen olisi tullut varmistaa, että kuluttaja maksaa sille takaisin vain luoton pääoman määrän.

Kuluttajat eivät ole vaatiessaan Bondoralta hyvityksiä päässeet lainmukaisiin oikeuksiinsa, koska Bondora on kieltäytynyt hyvittämästä kuluttajille näiden liikaa maksamia luottokustannuksia. Bondoran on tullut varmistaa, että se palauttaa kuluttajalle täysimääräisesti kaikki pääoman määrän ylittävät kuluttajan maksamat kustannukset. Mikäli kuluttajalla on ollut voimassa oleva luottosuhde, Bondoran olisi tullut varmistaa sama lopputulos kohdistamalla takaisinmaksuerät pelkästään luoton pääomaan.

Vaikka kieltovaatimukset 3 ja 4 voivat suhteessa markkinaoikeuden kieltopäätöksessä kiellettyyn menettelytapaan olla osin samanlaisen toimintakokonaisuuden osia tai johtua samasta perusteesta, markkinaoikeuden kieltopäätöksen oikeusvoimavaikutus ei estä kuluttaja-asiamiehen uusien kieltovaatimusten tutkimista. Bondora on rikkonut sille määrättyä kieltoa vasta markkinaoikeuden kieltopäätöksen antamisen jälkeen ottaen huomioon, että koron enimmäismäärä on määräytynyt luottosuhteen keston mukaisesti. Kysymys ei ole siitä, että Bondoran tulisi tehdä muutoksia luottosopimuksiin taannehtivasti. Kieltovaatimuksissa on kysymys siitä, että kuluttaja-asiamies hakee kieltoa Bondoran kuluttajiin kohdistamien menettelyjen lopettamiseksi eikä menneisyydessä tapahtuneiden asioiden hyvittämiseksi. Kuluttajaasiamies ei olisi voinut esittää kieltovaatimuksia vielä aiemmassa oikeudenkäynnissä.

Kieltojen tehosteeksi asetettavien erillisten uhkasakkojen rahamäärässä tulee ottaa huomioon Bondoran asiassa saama taloudellinen hyöty.

Vastaus

Vaatimukset

Bondora AS, Suomen sivuliike on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää kuluttaja-asiamiehen vaatimukset 1 ja 2 sekä jättää tutkimatta tai hylkää kuluttaja-asiamiehen vaatimukset 3 ja 4.

Lisäksi Bondora AS, Suomen sivuliike on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa kuluttaja-asiamiehen korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 20.000 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Perustetta tuomita markkinaoikeuden kieltopäätöksessä asetettu uhkasakko maksettavaksi ei ole, koska Bondora ei ole menetellyt markkinaoikeuden määräämän kiellon vastaisesti. Markkinaoikeus on kieltänyt Bondoraa tarjoamasta uusia kuluttajaluottoja tietyin ehdoin, ja Bondora on muuttanut koron laskentatavan uusiin luottosopimuksiin vuonna 2021. Bondora ei ole markkinaoikeuden kieltopäätöksen antamisen jälkeen tarjonnut kiellon tarkoittamia uusia kuluttajaluottoja. Bondora on myös muuttanut ajalla 1.9.2019–10.11.2021 tehtyjä luottosopimuksia siten, että niissä korko on laskettu vain kulloinkin jäljellä olevasta lainapääomasta. Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentin mukainen enimmäiskorko tarkoittaa korkoa 12 kuukauden ajanjaksona eikä korkoa koko luottosuhteen ajalta. Kuluttaja-asiamies ei ole edes väittänyt, että Bondora olisi missään sopimussuhteessa perinyt markkinaoikeuden kieltopäätöksen antamisen jälkeen korkoa yli vuosittaisen enimmäiskorkoprosentin.

Määrätyn kiellon ei voida tulkita olevan laajempi kuin mitä kuluttaja-asiamies on aiemmin markkinaoikeudessa vaatinut. Markkinaoikeuden määräämällä kiellolla ei ole taannehtivia siviilioikeudellisia vaikutuksia yksittäisten kuluttajien olemassa oleviin luottosopimuksiin, ja joka tapauksessa kiellossa on kysymys perusoikeusrajoituksesta, jota ei voida tulkita laajentavasti.

Markkinaoikeus ei ole muotoillut kiellon päävelvoitetta riittävän yksilöidysti, joten mahdollinen uhkasakko tulee tuomita maksettavaksi enintään 30.000 euron suuruisena. Lisäksi Bondora on pyrkinyt omalla toiminnallaan varmistumaan siitä, että korko lasketaan kaikissa olemassa olevissa ja uusissa luottosopimuksissa kulloinkin jäljellä olevasta lainapääomasta.

Perustetta asettaa uutta korkeampaa uhkasakkoa ei ole, koska Bondora on noudattanut markkinaoikeuden määräämää kieltoa. Joka tapauksessa vaadittu korkeampi uhkasakko on ylimitoitettu 100.000 euron ylittävin osin ottaen huomioon yhdenvertainen kohtelu uhkasakon asettamisessa, aiemman kiellon muotoilu ja suhteellisuusperiaate. Lisäksi kuluttaja-asiamies ei ole tosiasiallisesti pyrkinyt ratkaisemaan asiaa neuvottelemalla tai edes pyytämällä sitoumuksia käsittelyssä olevasta toiminnasta.

Kieltovaatimuksia 3 ja 4 ei voida oikeusvoimavaikutuksen vuoksi tutkia tässä oikeudenkäynnissä, koska kuluttaja-asiamies olisi voinut esittää ne jo aiemmassa oikeudenkäynnissä markkinaoikeudessa. Uudet kieltovaatimukset kohdistuvat Bondoran menettelyyn 1.9.2019–10.11.2021 tehdyissä kuluttajaluottosopimuksissa. Kyseinen menettely on ollut kuluttaja-asiamiehen tiedossa jo aiemman markkinaoikeusasian käsittelyn yhteydessä. Asiaa ei ole arvioitava toisin sen vuoksi, että vaatimuksissa on viitattu myös myöhempään ajankohtaan.

Vaatimusten tutkimatta jättämistä puoltavat lainkäytön taloudellisuus ja tehokkuus, kuluttaja-asiamiehen viranomaisasema sekä se, että Bondora ei voi markkinaoikeudellisessa asiassa saada oikeudenkäyntikulujaan korvatuiksi.

Kuluttaja-asiamies on tulkinnut väärin kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 4 momentin mitättömyysseuraamuksen soveltamisalaa ja soveltamisen ajallista ulottuvuutta. Säännöstä ei voi tulkita niin, että kuluttajan ei tarvitsisi maksaa luottokustannuksia lainkaan koko luottosopimuksen voimassaoloajalta. Tällainen tulkinta perusoikeusrajoituksen sisältävästä säännöksestä ei olisi suhteellisuusperiaatteen mukainen vaan merkitsisi suhteetonta rangaistusluonteista seuraamusta tilanteessa, jossa Bondora on noudattanut lain sanamuotoa. Mitättömyysseuraamus on päinvastoin sidottu rikkomuksen tapahtumisaikaan. Koska Bondora on jo tehnyt korjauksia koron laskentatapaan myös voimassa olevissa luottosopimuksissa, se on voinut näissä sopimuksissa periä luottokustannuksia koron laskentatavan korjauksen jälkeiseltä ajalta.

Kieltovaatimus 3 on perusteeton ottaen huomioon kuluttaja-asiamiehen virheellinen tulkinta edellä mainitusta säännöksestä. Lisäksi kuluttaja-asiamies pyrkii perusteettomasti puuttumaan kuluttajien yksittäisiin siviilioikeudellisiin sopimussuhteisiin ja niiden tulkintaan, vaikka kuluttaja-asiamies voi vaatia markkinaoikeudessa ainoastaan kieltoa. Kieltovaatimus sisältää myös tosiasiassa vahvistusvaatimuksen, jollaista markkinaoikeus ei voi markkinaoikeudellisessa asiassa ratkaista. Kuluttajansuojalain 7 luvun
17 a §:n 4 momentti ei sovellu tässä asiassa ja joka tapauksessa säännöksen tulkinnassa on otettava huomioon perusoikeusrajoitusta laajentavan sanamuodon vastaisen tulkinnan kielto ja suhteellisuusperiaate.

Kieltovaatimus 4 on perusteeton ottaen huomioon kuluttaja-asiamiehen virheellinen tulkinta edellä mainitusta säännöksestä ja se, että vaatimus sisältää lakiin perustumattoman sekä kieltovaatimuksen osaksi muotoillun positiivisen suoritusvaatimuksen. Mikäli vaatimus hyväksyttäisiin, Bondoran tulisi vaadittaessa maksaa hyvityksiä kuluttajille. Vaatimuksella pyritään perusteettomasti puuttumaan kuluttajien yksittäisiin siviilioikeudellisiin sopimussuhteisiin ja niiden tulkintaan, vaikka kuluttaja-asiamies voi vaatia markkinaoikeudessa ainoastaan kieltoa. Kieltovaatimus sisältää myös tosiasiassa vahvistusvaatimuksen, jollaista markkinaoikeus ei voi markkinaoikeudellisessa asiassa ratkaista. Lisäksi vaatimus on epäselvä, koska siitä ei yksiselitteisesti käy ilmi kiellettäväksi vaadittava menettely.

Uusien kieltojen tehosteeksi vaadittu uhkasakko on perusteeton ja lisäksi 100.000 euron ylittävin osin määrältään ylimitoitettu. Bondora tulee noudattamaan lainvoimaista sille määrättyä kieltoa. Päävelvoitteen oikeudellinen ja tosiasiallinen noudattaminen ei olisi yksinomaan riippuvaista Bondoran omasta toiminnasta. Alempaa uhkasakon määrää puoltavat myös perusoikeusnäkökulmat, kuten suhteellisuusperiaate. Lisäksi kieltovaatimuksen 4 yksilöimättömyydestä seuraa, että uhkasakkoa ei voida asettaa tai ainakin se tulee asettaa vaadittua alempana.

Bondoralla on oikeus saada oikeudenkäyntikulunsa korvattua. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 5 luvun 16 §:n 1 momentissa säädetty kuluttaja-asiamiehen oikeudenkäyntikuluvastuun rajoitus on perustuslain ja ihmisoikeussopimuksen vastainen. Lisäksi on kohtuutonta, että Bondoran tulee toistuvasti omalla kustannuksellaan puolustautua kuluttaja-asiamiehen väitteitä vastaan.

Todistelu

Asiakirjatodistelu

Kuluttaja-asiamies

1. Bondora AS, Suomen sivuliikkeen vastaus kuluttaja-asiamiehen selvityspyyntöön asiassa KKV/1373/14.08.01.02/2022, 19.1.2024 (salassa pidettävä)
2. Kilpailu- ja kuluttajaviraston tapauksen KKV0127416 tiedot 7.3.2024
3. Kilpailu- ja kuluttajaviraston tapauksen KKV0111451 tiedot 26.2.2024
4. Bondoran lisäselvitys kuluttaja-asiamiehelle ja kuvakaappauksia Bondoran luottojen tiedoista 10.10.2023
5. Kuvakaappaus WaybackMachine-palvelusta verkkosivulta www.bondora.fi 30.10.2020

Bondora AS, Suomen sivuliike

1. Kuluttaja-asiamiehen hakemus 10.1.2023 markkinaoikeudelle asiassa diaarinumero 12/2023
2. Kuluttaja-asiamiehen kuulemiskirje Bondora AS, Suomen sivuliikkeelle asiassa KKV/405/14.08.01.02/2024, 9.4.2024
3. Bondora AS, Suomen sivuliikkeen vastaus kuluttaja-asiamiehen kuulemiskirjeeseen asiassa KKV/405/14.08.01.02/2022, 24.4.2024
4. Verkkosivulla www.kkv.fi julkaistu tiedote ”Bondora perii luottokustannuksia lainvastaisesti – kuluttaja-asiamies kehottaa kuluttajia hakemaan hyvityksiä” 23.5.2024
5. Ote verkkosivulta www.kielitoimistonsanakirja.fi 12.9.2024
6. Bondoran kirjallinen vastaus 20.2.2023 markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 12/2023
7. Kuluttajariitalautakunnan päätös 15.6.2022 asiassa diaarinumero D/5847/39/2019
8. Aluehallintoviraston päätös 10.3.2023 asiassa diaarinumero ESAVI/1049/2023

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

1 Asian tarkastelun lähtökohdat ja kysymyksenasettelu

1. Bondora AS, Suomen sivuliike (jäljempänä myös Bondora) on kuluttajaluotonantaja, joka on tarjonnut ja tarjoaa kuluttajille vakuudettomia kertaluottoja.

2. Markkinaoikeus on 18.9.2023 antamallaan päätöksellä numero 424/2023 (jäljempänä myös markkinaoikeuden kieltopäätös) kieltänyt Bondoraa jatkamasta tai uudistamasta edellä asian taustassa todettua menettelyä. Kieltopäätöksen perusteena on ollut Bondoran 1.9.2019–10.11.2021 tekemissä kuluttajaluottosopimuksissa noudattama menettely, jossa kuluttajan nostamalle luotolle perittävän koron määrä on ylittänyt kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaisen luoton koron enimmäismäärän. Markkinaoikeuden kieltopäätöksen mukaan Bondora on laskenut ja perinyt kuluttajalta koroksi nimettyä luottokustannusta luottosopimuksen alkuperäisen pääoman määrästä sen asemesta, että kyseinen kustannus olisi laskettu ja peritty jäljellä olevasta pääomasta.

3. Kuluttajaluottojen luottokustannusten enimmäismäärästä säädetään kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan kuluttajan nostamalle luotolle perittävää luoton korkoa ei saa sopia suuremmaksi kuin korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 15 prosenttiyksiköllä. Tällöinkään luoton korko ei saa sopimuksen mukaan ylittää 20:tä prosenttia. Aiemmin eli 1.9.2019–30.9.2023 voimassa olleen pykälän 1 momentin (596/2019) mukaan kuluttajan nostamalle luotolle perittävää luoton korkoa ei saanut sopia 20:tä prosenttia suuremmaksi. Lisäksi kuluttajansuojalain 7 luvun 17 c §:ssä (512/2020 ja 1194/2020) oli 1.7.2020–30.9.2021 säädetty väliaikaisesti, että kuluttajan nostamalle luotolle ei saanut periä 10:tä prosenttia suurempaa korkoa, vaikka luoton korko olisi sovittu tätä suuremmaksi.

4. Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 4 momentin mukaan, jos luotonantaja tai luotonvälittäjä rikkoo, mitä tässä pykälässä säädetään, kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa luoton korkoa eikä muita luottokustannuksia lainkaan.

5. Vaikka kuluttajaluottojen sääntely Euroopan unionissa on monilta osin harmonisoitu kulutusluottodirektiivillä (23.4.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/EY kumoamisesta), edellä mainittu sääntely on kansallista.

6. Asiassa on kuluttaja-asiamiehen vaatimusten 1 ja 2 perusteella arvioitava, onko Bondora noudattanut markkinaoikeuden kieltopäätöksessä määrättyä kieltoa, onko Bondoralle siinä asetettu uhkasakko tuomittava maksettavaksi joko kokonaan tai osittain sekä onko kiellon tehosteeksi asetettava uusi, korkeampi uhkasakko. Lisäksi asiassa on kuluttaja-asiamiehen vaatimusten 3 ja 4 perusteella arvioitava, onko Bondora menetellyt kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 4 momentin vastaisesti, kun se on 1.9.2019–10.11.2021 tehdyissä kuluttajaluottosopimuksissa aiemmin rikkonut pykälän 1 momentin enimmäiskorkosäännöstä ja tämän jälkeen perinyt kuluttajalta tai hyvitystilanteessa pidättänyt itsellään luoton pääoman lisäksi luoton korkoa, hallinnointipalkkiota tai sopimuspalkkiota, sekä onko tällainen menettely kiellettävä sakon uhalla. Näitä ennen markkinaoikeus ottaa kuitenkin seuraavassa kantaa Bondoran vaatimukseen kuluttaja-asiamiehen vaatimusten 3 ja 4 tutkimatta jättämisestä.

2 Uusien kieltovaatimusten tutkiminen

7. Bondora on vaatinut kuluttaja-asiamiehen vaatimusten 3 ja 4 tutkimatta jättämistä negatiivisen oikeusvoimavaikutuksen perusteella, koska kuluttaja-asiamies on vedonnut vaatimustensa perusteena ainoastaan seikkoihin, jotka ovat olleet sen tiedossa jo aiemman markkinaoikeuden kieltopäätökseen johtaneen oikeudenkäynnin yhteydessä. Bondoran mukaan kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimuksissa on kyse täysin samasta asiasta, josta on ollut kysymys jo aiemmassa oikeudenkäynnissä.

8. Kuluttaja-asiamies on esittänyt, että kieltovaatimuksiin liittyvät tosiseikat ovat tulleet sen tietoon markkinaoikeuden kieltopäätöksen antamisen jälkeen. Vaikka kieltovaatimukset johtuvat kuluttaja-asiamiehen mukaan osin samasta perusteesta kuin aiemmassa oikeudenkäynnissä esitetyt vaatimukset, tässä asiassa esitetyissä kieltovaatimuksissa on kysymys siitä, että Bondora ei ole noudattanut kuluttajaluottojen luottokustannusten enimmäismäärän rikkomisesta säädettyä seuraamusta. Aiemmassa oikeudenkäynnissä ei ole ollut tästä kysymys, eikä kuluttaja-asiamies olisi voinut esittää vaatimuksia 3 ja 4 vielä aiemmassa oikeudenkäynnissä.

9. Markkinaoikeus toteaa, että asiassa on arvioitavana oikeusvoiman objektiivinen ulottuvuus eli se, mitä asioita markkinaoikeuden aiemmassa oikeudenkäynnissä 18.9.2023 antamalla päätöksellä numero 424/2023 on ratkaistu kyseisten asianosaisten välillä sitovasti. Oikeusvoimasta eli tuomion sitovasta vaikutuksesta ei ole säännöksiä laissa. Oikeusvoiman negatiivisesta vaikutuksesta on kysymys silloin, kun lainvoimaisesti ratkaistua, samaa asiaa koskevaa uutta kannetta ei voida tutkia. Se, milloin kysymys on samasta asiasta, on jäänyt oikeuskäytännössä ratkaistavaksi.

10. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2018:59 todennut vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella olevan selvää, että samaan perusteeseen nojautuvaa ja samaa oikeusseuraamusta tarkoittavaa uutta kannetta ei voida tutkia (kohta 12). Korkeimman oikeuden mukaan vastaajan oikeusturva ja lainkäytön tehokkuus sekä yleinen oikeusvarmuus edellyttävät, ettei pääosin samoihin seikkoihin ja samaan todisteluun perustuvia vaatimuksia käsitellä ilman pätevää syytä peräkkäisissä oikeudenkäynneissä (kohta 13 ja 26). Korkeimman oikeuden arvioitavana on ollut riita-asia, jossa sovinto oli sallittu ja jossa esitetty vaatimus ei miltään osin perustunut lainvoimaisen tuomion jälkeisiin uusiin seikkoihin tai sen antamisen jälkeen olennaisesti muuttuneisiin olosuhteisiin (kohta 23 ja 28).

11. Tässä markkinaoikeudellisessa asiassa on kysymys osin indispositiivisesta asiasta, jossa sovinto ei ole sallittu. Kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimukset perustuvat sinänsä osittain samaan perusteeseen kuin markkinaoikeuden kieltopäätöksen antamiseen johtaneet aiemmat kuluttaja-asiamiehen vaatimukset eli Bondoran tiettynä aikana tekemiin kuluttajaluottosopimuksiin, joissa on rikottu luottokustannusten enimmäismääräsääntelyä. Kuluttaja-asiamiehen uusissa kieltovaatimuksissa on kuitenkin kysymys kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 4 momentin mukaisen seuraamuksen arvioinnista suhteessa Bondoran kuluttajaluottosuhteissa noudattamaan menettelyyn, mistä ei ole ollut kysymys aiemmassa oikeudenkäynnissä markkinaoikeudessa. Kuluttaja-asiamiehen vaatima oikeusseuraamus on siten eri kuin aiemmassa oikeudenkäynnissä.

12. Kuluttaja-asiamies on tässä asiassa esittänyt näyttönä Bondoran kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 4 momentin vastaisesta menettelystä Bondoran kuluttaja-asiamiehelle 10.10.2023 toimittaman lisäselvityksen erään asiakkaan luottosopimuksista ja keväällä 2024 kahden asiakkaan kanssa käydyn kirjeenvaihdon näiden luottosopimusasioissa (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteet 2–4).

13. Markkinaoikeus katsoo, että kuluttaja-asiamiehen tässä asiassa esittämät kieltovaatimukset perustuvat sen kuluttajansuojalain 7 luvun 51 §:n 1 momentin mukaisen valvonnan yhteydessä ilmi tulleisiin lainvoimaisen markkinaoikeuden kieltopäätöksen jälkeisiin uusiin seikkoihin, ja vaaditut seuraamukset tulisivat vaatimusten menestyessä perustumaan Bondoran aiemman oikeudenkäynnin jälkeiseen menettelyyn. Ottaen huomioon edellä todetun lisäksi sen, että oikeusvoimavaikutus rajoittuu asian oikeudelliseen lopputulokseen eli tässä tapauksessa markkinaoikeuden kieltopäätöksen päätöslauselmaan, markkinaoikeuden 18.9.2023 antama päätös numero 424/2023 ei muodosta estettä kuluttaja-asiamiehen vaatimusten 3 ja 4 tutkimiselle. Bondoran oikeudenkäyntiväite on näin ollen hylättävä.

3 Markkinaoikeuden kieltopäätöksen noudattamisen arviointi

14. Kuluttaja-asiamies on esittänyt Bondoran rikkoneen markkinaoikeuden kieltopäätöstä, kun Bondora on jättänyt ottamatta huomioon kuluttajan luottosuhteen aikana aiemmin tekemiä korkosuorituksia, jotta kuluttaja tulisi maksaneeksi Bondoralle koko luottosuhteen ajalta korkeintaan kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaisen enimmäiskoron. Kuluttaja-asiamiehen mukaan Bondoran noudattama menettely on aiheuttanut sen, että kuluttaja maksaa Bondoralle kuluttajaluoton korkoa luottokustannusten enimmäismääräsääntelyn ylittävästi.

15. Bondora on puolestaan esittänyt noudattaneensa markkinaoikeuden määräämää kieltoa, koska kielto on kohdistunut vain uusien kuluttajaluottojen tarjoamiseen tietyin ehdoin ja koska Bondora on kiellon määräämisen jälkeen muuttanut koron laskentatavan luottosopimuksissaan markkinaoikeuden kieltopäätöksen mukaiseksi.

16. Markkinaoikeus toteaa aluksi, että Bondoralle määrätty kielto on kaksiosainen, kuten Bondora on itsekin kuluttaja-asiamiehelle 24.4.2024 antamassaan vastauksessa (Bondoran asiakirjatodiste 3) esittänyt. Tässä asiassa on kysymys kiellon jälkimmäisen osan noudattamisen arvioinnista eli siitä, onko Bondora tarjotessaan kuluttajille kuluttajaluottoja perinyt kuluttajilta sellaista luoton koroksi nimettyä luottokustannusta, jonka määrä on ylittänyt kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentissa tarkoitetun luoton koron enimmäismäärän.

17. Markkinaoikeuden kieltopäätöksessä Bondoralle määrätyn kiellon tarkoituksena on ollut lopettaa kuluttajansuojalain vastainen menettely ja estää lainvastainen menettely myös tulevaisuudessa. Kieltoa ei ole määrätty Bondoralle yksittäisessä siviilioikeudellisessa kuluttajasuhteessa, vaan sillä on yleinen merkitys Bondoran kuluttajaluottosuhteissa.

18. Toisin kuin Bondora on esittänyt, markkinaoikeus katsoo kieltopäätöksen ilmaisun ”kuluttajaluottojen tarjoaminen” viittaavan yleisesti koko luottosuhteen aikaan eikä pelkästään luoton myöntämisvaiheeseen ottaen huomioon, että luottosuhteen ehdot ovat voimassa koko luottosuhteen ajan eikä kieltoa ole nimenomaisesti rajattu vain luoton myöntämiseen. Niin ikään kiellon jälkimmäiseen osaan sisältyvä ilmaisu ”periminen” viittaa kaikkiin sellaisiin keinoihin, joilla Bondora pyrkii saamaan luottosopimukseen perustuvan suorituksen kuluttajalta luottosuhteen aikana tai sen jälkeen. Edellä todettu ja kiellon sanamuoto huomioon ottaen kieltoa ei ole rajattu vain uusien kuluttajaluottojen tarjoamiseen. Kiellon ei ole katsottava olleen ammattimaisena kuluttajaluotonantajana toimivan Bondoran näkökulmasta sen esittämällä tavalla epäselvä. Näin ollen kuluttaja-asiamiehen vaatimuksen 1 hyväksyminen ei tarkoita markkinaoikeuden Bondoralle määräämän kiellon laajentavaa tulkintaa. Asiassa ei muutoinkaan ole käynyt ilmi seikkoja, joiden perusteella markkinaoikeuden Bondoralle määräämää kieltoa olisi edes tulkittava kieltopäätöstä laajemmin.

19. Riidatonta on, että Bondora on viimeistään markkinaoikeuden kieltopäätöksen jälkeen muuttanut kuluttajaluottosopimustensa koron laskentatapaa siten, että korko lasketaan vain kulloinkin jäljellä olevasta lainapääomasta. Riidatonta on myös, että Bondora ei ole ottanut huomioon enimmäiskorkosääntelyn ylittäviä kuluttajan maksamia korkoja, kun se on perinyt luottosopimuksissa korkoa tekemänsä koron laskentatapamuutoksen jälkeen.

20. Bondora on esittänyt, että kuluttaja-asiamies ei ole edes väittänyt, että Bondora olisi tosiasiassa missään sopimussuhteessa perinyt markkinaoikeuden kieltopäätöksen antamisen jälkeen korkoa yli kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentissa tarkoitetun vuosittaisen enimmäiskorkoprosentin. Tältä osin Bondora on viitannut erityisesti kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 4 momentin säännökseen luoton koron määritelmästä. Markkinaoikeus toteaa, että vaikka viimeksi mainitun säännöksen mukaan luoton korolla tarkoitetaan kyseisessä luvussa korkoa, joka ilmoitetaan luoton määrään vuositasolla sovellettuna prosenttilukuna, tämä koron ilmoitustavan määritelmä ei tarkoita sitä, että kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentissa tarkoitettu enimmäiskorkoprosentti koskisi ainoastaan kulloinkin käynnissä olevaa 12 kuukauden ajanjaksoa, eikä koko luottosuhteen keston aikaa. Luotonantaja ei näin ollen voi perittävän koron tai maksamatta olevan pääoman määrää määrittäessään olla ottamatta huomioon aiempina 12 kuukauden ajanjaksoina liikaa perittyjä korkoja siten, että kuluttajan koko luottosuhteen ajalta maksamat korot ylittäisivät kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentissa säädetyn enimmäismäärän.

21. Bondoran kuluttaja-asiamiehelle 10.10.2023 toimittamasta erään kuluttajan luottojen lisäselvityksestä (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 4) käy ilmi, että kuluttajan kanssa 26.10.2019 ja 20.8.2021 tehdyissä luottosopimuksissa luoton korko on sovittu koron enimmäismääräsääntelyn ylärajan suuruiseksi. Asianosaisten välillä ei ole ollut erimielisyyttä siitä, että vastaavaa koron enimmäismääräsääntelyn ylärajan suuruista korkoa on peritty myös ainakin osassa muissa 1.9.2019–10.11.2021 tehdyissä kuluttajaluottosopimuksissa myös tehdyn koron laskentatapamuutoksen jälkeen.

22. Edellä todetut seikat huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että Bondora ei ole varmistanut sitä, että kuluttaja maksaisi luotosta enintään kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaisen enimmäiskoron markkinaoikeuden kieltopäätöksen mukaisesti. Menettely on aiheuttanut sen, että Bondoran kuluttajilta luotosta perimä korko on tosiasiallisesti ylittänyt luoton koron enimmäismäärän. Näin ollen Bondora on jatkanut ja uudistanut 1.9.2019–10.11.2021 tehdyissä luottosopimuksissa menettelyä, jossa kuluttajilta on peritty sellaista luoton koroksi nimettyä luottokustannusta, jonka määrä on ylittänyt kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentissa tarkoitetun luoton koron enimmäismäärän. Bondora on siten tältä osin menetellyt markkinaoikeuden kieltopäätöksen päävelvoitteen vastaisesti.

23. Koska Bondoran on edellä katsottu osittain menetelleen markkinaoikeuden kieltopäätöksen päävelvoitteen vastaisesti, asiassa on seuraavaksi harkittava markkinaoikeuden määräämän kiellon tehosteeksi asetetun uhkasakon tuomitsemista maksettavaksi ja uuden uhkasakon asettamista.

4 Uhkasakon tuomiseminen maksettavaksi ja uuden uhkasakon asettaminen

24. Kuluttajansuojalaissa ei säädetä asetetun uhkasakon tuomitsemisesta maksettavaksi. Uhkasakkolain 2 ja 3 §:stä seuraa, että tältä osin tulee sovellettavaksi, mitä uhkasakkolaissa säädetään.

25. Uhkasakkolain 10 §:n 1 momentin mukaan asetettu uhkasakko voidaan tuomita maksettavaksi, jos päävelvoitetta ei ole noudatettu eikä noudattamatta jättämiseen ole pätevää syytä. Markkinaoikeus toteaa, että pätevänä syynä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että velvoitetulta on puuttunut tosiasiallinen tai oikeudellinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta. Uhkasakko voidaan jättää tuomitsematta maksettavaksi ainoastaan poikkeuksellisesti. (Ks. myös HE 63/1990 vp s. 14.)

26. Uhkasakkolain 11 §:n mukaan uhkasakko voidaan tuomita asetettua pienempänä, jos päävelvoitetta on olennaiselta osalta noudatettu tai velvoitetun maksukyky on merkittävästi alentunut taikka jos uhkasakon määrän alentamiseen on muu perusteltu syy.

27. Viimeksi mainitun pykälän esitöiden (HE 63/1990 vp s. 15) mukaan säännös antaa tuomitsemisesta päättävälle viranomaiselle laajan harkintavallan ottaa huomioon kulloinkin ratkaistavan asian edellyttämät uhkasakon määrän alentamista puoltavat seikat. Käytännössä tärkein peruste on velvoitteen osittainen täyttäminen. Alentamiskynnyksen tulee olla verraten korkea. Säännöstä ei kuitenkaan ole tulkittava kaavamaisesti siten, että velvoitteen täyttäminen esimerkiksi yhdeltä viidesosalta aiheuttaisi uhkasakon määrän vastaavan alentamisen. Uhkasakko voidaan tuomita asetettua pienempänä myös muun perustellun syyn vuoksi.

28. Bondora on vastustanut uhkasakon tuomitsemista maksettavaksi yli 30.000 euron määräisenä. Bondora on perustellut vastustustaan markkinaoikeuden kiellon yksilöimättömyydellä ja sen omalla toiminnalla kiellon päävelvoitteen noudattamiseksi. Bondoran mukaan vaadittu korkeampi uhkasakko on ylimitoitettu ottaen huomioon aiempi ratkaisukäytäntö ja se, että kuluttaja-asiamies ei ole tosiasiallisesti pyrkinyt ratkaisemaan asiaa neuvottelemalla tai edes pyytämällä sitoumuksia Bondoran toiminnasta.

29. Kuten edellä kohdassa 18 todetusta käy ilmi, markkinaoikeuden määräämää kieltoa ei ole pidettävä ammattimaisena kuluttajaluotonantajana toimivan Bondoran näkökulmasta epäselvänä. Asiassa ei ole myöskään esitetty seikkoja, joiden perusteella Bondoralta olisi muutoin puuttunut tosiasiallinen tai oikeudellinen mahdollisuus noudattaa kiellon toisen osan päävelvoitetta.

30. Kuluttajansuojalain vastaista menettelyn sopimattomuutta on vakiintuneesti arvioitu menettelyn kohteena olevien kuluttajien näkökulmasta. Tällaisessa arvioinnissa elinkeinonharjoittajan menettelyn tuottamuksellisuudella ei ole merkitystä, vaan menettelyä arvioidaan objektiivisesti (ks. esim. HE 32/2008 vp s. 22). Bondora vastaa itse tarjoamiensa kuluttajaluottojen kuluttajansuojalain mukaisuudesta.

31. Edellä todetuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Bondoralla ei ole ollut pätevää syytä olla noudattamatta markkinaoikeuden kieltopäätöstä, eikä se ole olennaisilta osin noudattanut markkinaoikeuden määräämää kieltoa. Asiassa ei ole käynyt ilmi syytä tuomita kiellon tehosteeksi asetettua 100.000 euron uhkasakkoa maksettavaksi määrältään pienempänä. Siten markkinaoikeuden määräämän kiellon tehosteeksi asetettu uhkasakko on tuomittava maksettavaksi täysimääräisenä.

32. Asiassa on tältä osin vielä arvioitavana, onko markkinaoikeuden kieltopäätöksessä asetetun päävelvoitteen noudattamisen tehosteeksi asetettava uusi korkeampi uhkasakko.

33. Kuluttajansuojalaissa ei säädetä myöskään uuden uhkasakon asettamisesta, kun uhkasakko tuomitaan maksettavaksi. Uuden uhkasakon asettamisesta säädetään uhkasakkolain 12 §:n
1 momentissa, jonka mukaan uutta uhkasakkoa ei saa asettaa, ellei kysymystä aikaisemman uhkasakon tuomitsemisesta ole käsitelty. Säännöksen esitöiden (HE 63/1990 vp s. 15) mukaan, kun uhkasakko tuomitaan maksettavaksi, asetetaan samalla tavallisesti uusi, aikaisempaa suurempi uhkasakko.

34. Markkinaoikeuden kieltopäätöksellä määrätty kielto on edelleen voimassa, ja Bondora vastaa sitä velvoittavan markkinaoikeuden kieltopäätöksen noudattamisesta. Sillä Bondoran väittämällä seikalla, että kuluttaja-asiamies ei olisi tosiasiallisesti pyrkinyt ratkaisemaan asiaa, tai muidenkaan Bondoran esittämien kuluttaja-asiamiehen kannanottojen puuttumisella ei ole merkitystä asiassa. Asiassa on riidatonta, että Bondora on perinyt 1.9.2019–10.11.2021 tehdyissä luottosopimuksissa kuluttajilta luoton koron enimmäissääntelyn ylittävää kustannusta syyskuuhun 2023 mennessä vähintään 940.000 euroa ja kyseisiä luottosopimuksia on edelleen voimassa. Myös tehtyjen luottosopimusten ja vielä voimassa olevien luottosopimusten määrä, kuten Bondoran 19.1.2024 kuluttaja-asiamiehelle toimittamasta selvityksestä (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 1) käy ilmi, on suuri. Markkinaoikeus toteaa, että Bondoran lainvastaisen menettelyn vaikutukset kuluttajille ovat huomattavia.

35. Edellä todetut seikat ja kiellon rikkomisesta aiemmin todettu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kiellon tehosteeksi on asetettava aikaisempaa korkeampi 400.000 euron suuruinen uhkasakko.

5 Kieltojen määrääminen

36. Kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimuksissa eli vaatimuksissa 3 ja 4 on kysymys siitä, onko Bondora menetellyt kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 4 momentin vastaisesti, kun se on 1.9.2019–10.11.2021 tehdyissä kuluttajaluottosopimuksissa rikkonut pykälän 1 momentin säännöstä ja tämän jälkeen perinyt kuluttajalta tai hyvitystilanteessa pidättänyt itsellään luoton pääoman lisäksi kuluttajan maksamaa luoton korkoa, hallinnointipalkkiota tai sopimuspalkkiota.

37. Markkinaoikeus toteaa, että lainsäätäjän tarkoituksena on 1.9.2019 voimaan tulleella kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 4 momentin säännöksellä ollut tiukentaa luottokustannusten enimmäismääräsääntelyn rikkomisen seuraamuksia tuolloin voimassa olleeseen sääntelyyn nähden. Säännöksen tarkoituksena on, että luottokustannusten enimmäismäärän rikkomistilanteissa kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa luoton korkoa eikä muita luottokustannuksia lainkaan luotonantajalle. Säännöstä on sovellettava yksittäisessä tuomioistuinasiassa siten, että jos kuluttajaluottosopimuksessa sovittu luoton korko on ylittänyt koron määrän enimmäissääntelyn tai muiden luottokustannusten määrä on sovittu sallittua suuremmaksi, tuomioistuimen tulee hylätä korko- ja muut luottokustannusvaatimukset silloinkin, kun kantajana olevan tahon vaatimukset eivät ylitä säädettyjä rajoja. Säännöksen tarkoituksena on myös, että jos kuluttaja on sääntelyn rikkomistilanteissa jo maksanut luotosta korko- tai muita luottokustannuksia, kuluttajalla on oikeus vaatia luotonantajaa palauttamaan ne. (Ks. HE 230/2018 vp s. 13, 15 ja 31.)

38. Säännöksen valmisteluvaiheessa on tuotu esiin, että ehdotettava sääntely saattaa yksittäistapauksissa johtaa luotonantajan kannalta liian ankariin seuraamuksiin. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että luotonantaja on ammattilainen, jonka tehtävänä on varmistaa hinnoittelunsa lainmukaisuus ja se kantaa lopulta riskin pakottavan lainsäädännön mukaisuudesta. Vaikka säännös on tulkittavissa sinänsä ankaraksi siten, että luotonantaja saattaa menettää oikeutensa periä mitään muuta kuin luoton pääoma takaisin kuluttajalta myös tilanteessa, jossa luottokustannusten enimmäismääräsääntelyä on rikottu erehdyksessä, on säännös yleisestävyyden vuoksi tarkoitettu sovellettavan kuvatulla tavalla ammattimaiseen luotonantajaan nähden. Joka tapauksessa lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut, että hintasääntelyn rikkominen johtaisi vain enimmäiskoron määrän ylittävien kustannusten hylkäämiseen. (Ks. HE 230/2018 vp s. 16 ja 23 sekä TaVM 39/2018 vp s. 7.)

39. Markkinaoikeus katsoo, että säännöksen sanamuodon perusteella on selvää, että luotonantajalla ei ole oikeutta saada kuluttajalta luotosta takaisin muuta kuin pääoma tilanteessa, jossa luotonantaja on rikkonut kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n luottokustannusten enimmäismääräsääntelyä. Säännöksestä tai sen lainvalmisteluasiakirjoista ei myöskään käy ilmi mitään ajallista rajausta siten, että luotonantajalla olisi osittainen oikeus luottokustannuksiin tällaisessa rikkomistilanteessa. Kun otetaan huomioon säännöksen sanamuodon mukainen tulkinta ja se, että luotonantajalla on säännöksen soveltamistilanteessakin oikeus perusoikeuksiin kuuluvan omaisuuden suojan näkökulmasta saada luoton pääoma takaisin, asiassa ei ole käynyt ilmi seikkoja, joiden perusteella säännöstä tulisi tulkita sen sanamuodosta poikkeavasti. Todettu on sovellettavissa sekä edelleen voimassa oleviin että jo päättyneisiin luottosopimuksiin.

40. Asiassa on riidatonta, että Bondora on markkinaoikeuden kieltopäätöksen antamisen jälkeen perinyt luoton korkoa, hallinnointipalkkiota ja sopimuspalkkiota kuluttajilta 1.9.2019–10.11.2021 tehdyissä voimassa olevissa kuluttajaluottosopimuksissa, joissa markkinaoikeuden päätöksen mukaan luoton koron määrä on ylittänyt kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaisen luoton koron enimmäismäärän. Edellä todetusta seuraa, ettei Bondoralla ole ollut oikeutta näissä luottosopimuksissa periä kuluttajalta tai pidättää itsellään muuta kuin luoton pääoma.

41. Kuluttaja-asiamiehen esittämästä todistelusta (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 2) käy ilmi, että eräs Bondoran kuluttaja-asiakas, jonka luottosopimus on tehty helmikuussa 2020, on 27.2.2024 ottanut yhteyttä Kilpailu- ja kuluttajaviraston kuluttajaneuvontaan. Kysymys on ollut tilanteesta, jossa kuluttaja on pyytänyt Bondoraa palauttamaan liikaa maksetut kulut hänelle. Bondora on vastannut asiassa kuluttajalle, mutta kuluttajaneuvonnan mukaan Bondora ei ole ilmoittanut palauttavansa kaikkia maksettuja luottokustannuksia vaan tarjonnut kuluttajalle osittaista hyvitystä. Kuluttajaneuvonta on 28.2.2024 ollut asiassa yhteydessä Bondoraan pyytäen siltä selvitystä asiassa. Bondora ei ole vastannut kuluttaja-asiamiehen selvityspyyntöön.

42. Toisessa kuluttajaneuvontaan 27.11.2023 saapuneessa yhteydenotossa (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 3) on ollut kysymys samankaltaisesta tilanteesta. Myös kyseisessä tapauksessa Bondora on vastannut asiassa kuluttajalle ja tarjonnut ensin osittaista hyvitystä. Bondora on ilmoittanut lisäksi, että jäljellä olevalle pääomalle peritään edelleen korkoa. Kuluttaja-asiamiehen yhteydenoton jälkeen Bondora on luvannut hyvittää kuluttajalle sen vaatimat luoton korot ja hallinnointipalkkiot. Bondora ei ole suostunut hyvittämään kuluttajalle tietyn maksullisen lisäpalvelun kustannuksia.

43. Bondora on 10.10.2023 toimittanut kuluttaja-asiamiehelle lisäselvityksen erään kuluttajan luottojen tiedoista (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 4). Asiakirjasta käy ilmi edellä kohdassa 21 mainittujen tietojen lisäksi, että Bondora on päivittänyt kaksi kuluttajan ajalla 1.9.2019–1.11.2021 tehtyä luottosopimusta siten, että se veloittaa niissä korkoa vain erääntyneelle pääomalle 27.9.2023 alkaen. Bondoran mukaan luottosopimuksille peritään edelleen korkoa jäljellä olevalle pääomalle asiakirjassa mainitulla korolla. Bondora on ilmoittanut asiakirjassa tarjonneensa kuluttajalle hyvityksenä tietyn määräistä korvausta, vaikka sen mukaan korkoero on ollut tätä vähäisempi. Asiakirjan liitteenä olleesta Bondoran laatimasta laskelmasta käy ilmi, että kuluttaja on maksanut eräästä luotosta luottokustannuksia Bondoralle huomattavasti tarjottua hyvitystä suuremman summan ja että Bondoran laatimassa lyhennyssuunnitelmassa kuluttajalta peritään edelleen luoton korkoa ja tilinhoitomaksua.

44. Markkinaoikeus toteaa, että edellä todetut riidattomat seikat ja kuluttaja-asiamiehen esittämä todistelu osoittavat, että Bondora on menetellyt kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 4 momentin vastaisesti, kun se on pykälän 1 momentin säännöksen rikkomisesta huolimatta perinyt kuluttajilta luoton pääoman ylittäviä luottokustannuksia ja kieltäytynyt palauttamasta näitä kustannuksia täysimääräisesti kuluttajille heidän niitä vaatiessa.

45. Kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimuksissa ei ole kysymys siitä, että kuluttaja-asiamies pyrkisi perusteettomasti puuttumaan kuluttajien yksittäisiin siviilioikeudellisiin suhteisiin tai siitä, että kieltovaatimusten perusteella vahvistettaisiin yksittäisen kuluttajan oikeus hyvitykseen eikä myöskään siitä, että niissä esitettäisiin muu puhdas yksityisoikeudellinen vahvistusvaatimus. Sen sijaan kieltovaatimuksissa on kysymys kuluttajansuojalain 7 luvun 50 §:n 1 momentin mukaisesta kiellosta. Mainitun lainkohdan mukaan luotonantajaa ja luotonvälittäjää, joka rikkoo kyseisen luvun säännöksiä, voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta tällaista menettelyä taikka uudistamasta sitä tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Säännöksen mukaan kiellon määräämisestä ja sen tehostamisesta uhkasakolla säädetään lain 2 ja 3 luvussa.

46. Koska kuluttaja-asiamiehen yleisiin tehtäviin kuuluu nimenomaan kuluttajien yleisen edun suojaaminen eikä markkinaoikeuden määräämällä kiellolla ole automaattisesti vaikutuksia kysymyksessä oleviin sopimussuhteisiin, kuluttaja-asiamiehen vaatimus 4 ei sisällä Bondoran esittämällä tavalla kieltovaatimuksen osaksi muotoiltua positiivista suoritusvaatimusta (ks. myös kuluttajansuojalain alkuperäiset esityöt HE 8/1977 vp s. 35). Vaatimus 4 ei ole myöskään Bondoran esittämällä tavalla epäselvä sen sisältäessä muotoilut ”kuluttajan vaatiessa hyvitystä” tai ”pidättää itsellään” ottaen huomioon, että näitä on pidettävä ammattimaiselle luotonantajalle selvinä ilmaisuina.

47. Kuluttajansuojalain 2 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta kyseisen luvun säännösten tai niiden nojalla annettujen säännösten vastaista menettelyä taikka uudistamasta sellaista tai siihen rinnastettavaa menettelyä.

48. Markkinaoikeus on edellä katsonut Bondoran menetelleen kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n
4 momentin vastaisesti. Menettely on ollut luonteeltaan sellaista, että kuluttajansuojan kannalta on tarpeellista kieltää Bondoraa jatkamasta tai uudistamasta kuluttajansuojalain vastaiseksi katsottua menettelyä päätöslauselmasta ilmi käyvällä tavalla. Kieltoja on noudatettava heti.

49. Kuluttajansuojalain 2 luvun 16 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen mukaan kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

50. Uhkasakkolain 6 §:n 1 momentin mukaan kunkin päävelvoitteen tehosteeksi on asetettava eri uhkasakko. Lain 8 §:n mukaan uhkasakon suuruutta harkittaessa on otettava huomioon päävelvoitteen laatu ja laajuus, velvoitetun maksukyky ja muut asiaan vaikuttavat seikat.

51. Markkinaoikeus toteaa, että kuluttajansuoja-asioissa on ensisijaisesti otettava huomioon se, että sakon uhkan tulee olla omiaan tehokkaasti ehkäisemään määrättävän kiellon rikkomisen.

52. Riidatonta on, että Bondoran emoyhtiön Bondora AS:n liikevaihto ulkomaan markkinoilla on vuonna 2023 ollut 22,3 miljoonaa euroa, josta Suomen liiketoiminnan osuus on ollut noin 85 prosenttia eli lähes 19 miljoonaa euroa. Riidatonta on myös, että Bondora on perinyt ajalla 1.9.2019–10.11.2021 tehdyissä luottosopimuksissa kuluttajilta luoton enimmäiskorkosääntelyn ylittävää kustannusta syyskuuhun 2023 mennessä ainakin 940.000 euroa. Toisaalta Bondoran menettely on tältä osin ensimmäistä kertaa markkinaoikeuden arvioitavana.

53. Markkinaoikeus katsoo, että edellä todetun perusteella nyt määrättävien kieltojen tehosteeksi on asetettava 300.000 euron suuruiset uhkasakot.

6 Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

54. Bondora on vaatinut kuluttaja-asiamiestä eli Suomen valtiota korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut.

55. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 5 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan asianosaiset vastaavat eräin poikkeuksin, joista nyt ei ole kysymys, itse oikeudenkäyntikuluistaan markkinaoikeudessa mainitussa luvussa tarkoitetussa asiassa. Edellä todettu ja asian lopputulos huomioon ottaen Bondora saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan tässä asiassa. Siten Bondoran vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta on hylättävä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeuden 18.9.2023 antamalla päätöksellä numero 424/2023 Bondora AS, Suomen sivuliikkeelle määrätyn kiellon tehosteeksi asetettu uhkasakko tuomitaan Bondora AS, Suomen sivuliikkeen maksettavaksi 100.000 euron määräisenä. Kieltoa on tästä eteenpäin noudatettava nyt asetetun 400.000 euron sakon uhalla.

Markkinaoikeus kieltää Bondora AS, Suomen sivuliikettä 300.000 euron sakon uhalla uudistamasta tai jatkamasta menettelyä, jossa se kuluttajien kanssa 1.9.2019–10.11.2021 tehtyä luottosopimusta koskevassa asiakassuhteessa perii luoton pääoman määrän lisäksi luoton korkoa, hallinnointipalkkiota tai sopimuspalkkiota, kun luoton korkona peritty kustannus on rikkonut kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaista luoton koron enimmäissääntelyä sen seurauksena, että Bondora AS, Suomen sivuliike on laskenut luoton koron määrää alkuperäisen lainapääoman mukaan jäljellä olevan lainapääoman sijasta.

Markkinaoikeus kieltää Bondora AS, Suomen sivuliikettä 300.000 euron sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa se kuluttajien kanssa 1.9.2019–10.11.2021 tehtyä luottosopimusta koskevassa asiakassuhteessa kuluttajan vaatiessa hyvitystä pidättää itsellään kuluttajan luottosuhteen aikana maksamat luoton koron, hallinnointipalkkion ja sopimuspalkkion, kun luoton korkona peritty kustannus on rikkonut kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaista luoton koron enimmäissääntelyä sen seurauksena, että Bondora AS, Suomen sivuliike on laskenut luoton koron määrää alkuperäisen lainapääoman mukaan jäljellä olevan lainapääoman sijasta.

Kieltoja on noudatettava heti.

Markkinaoikeus hylkää kuluttaja-asiamiehen hakemuksen enemmälti.

Markkinaoikeus hylkää Bondora AS, Suomen sivuliikkeen vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 4.3.2025.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Ville Parkkari, Mirva Näsi ja Jari Tiainen.

Lainvoimaisuus

Ei lainvoimainen.