Hakemus

Vaatimukset

Kuluttaja-asiamies on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää Blue Finance Suomi Oy:tä 100.000 euron sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa kuluttajille tarjotaan kuluttajaluottoja sellaisin ehdoin, että kuluttajien kanssa tehtävien luottosopimusten muiden luottokustannusten kuin luoton koron määrä ylittää kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetun enimmäismäärän, johon luetaan myös luotonantajan tiedossa olevat maksullisesta paperilaskutuksesta, luottohakemuksen käsittelyn nopeuttamisesta ja luottosopimuksen mukaan maksettavien rahavarojen asettamisesta kuluttajan saataville nopeutetusti aiheutuvat kustannukset.

Perusteet

Blue Finance Suomi Oy:n (jäljempänä myös vastaaja) myöntämistä luotoista Arkilaina ja Satasen laina on peritty luottoehtojen mukaan luottokustannuksina korkoa ja tilinhoitomaksua. Luottoehtojen mukaan kuluttaja on voinut erillistä maksua vastaan nopeuttaa luottohakemuksensa käsittelyä, saada luottosopimuksen mukaan maksettavat rahavarat nopeutetusti käyttöönsä ja saada luoton maksua koskevan laskun paperisena sähköpostilaskun asemesta.

Arkilainaa ja Satasen lainaa koskevien yleisten sopimusehtojen ja vakiomuotoisten eurooppalaisten kuluttajaluottotietojen mukaan Arkilainan ja Satasen lainan laskut on lähetetty luotonsaajalle sähköpostitse tai kirjeitse paperisena laskuna luotonsaajan ja luotonantajan väliseen sopimukseen perustuen. Sähköpostitse toimitettava lasku on ollut ilmainen. Paperilaskun lähettämisestä on peritty erillinen palvelumaksu, jonka suuruus on ilmoitettu luotonantajan kulloinkin voimassa olevassa yleisessä hinnastossa.

Arkilainaa ja Satasen lainaa koskevien yleisten sopimusehtojen ja vakiomuotoisten eurooppalaisten kuluttajaluottotietojen mukaan mainittuja luottoja koskevat hakemukset on käsitelty noin kahden arkipäivän kuluessa. Mikäli luotonsaaja on halunnut, että luottohakemus on käsitelty viivytyksettä, luotonsaajan on ollut mahdollista valita luottohakemuksen Express-palvelu. Express-palvelusta on peritty erillinen palvelumaksu, jonka suuruus on ilmoitettu luotonantajan kulloinkin voimassa olevassa yleisessä hinnastossa nimikkeellä ”Hakemuksen pikakäsittely”. Luottohakemuksen Express-palvelussa luottohakemus on käsitelty vastaajan asiakaspalvelun aukioloaikoina noin 15 minuutin kuluessa.

Arkilainaa ja Satasen lainaa koskevien yleisten sopimusehtojen ja vakiomuotoisten eurooppalaisten kuluttajaluottotietojen mukaan hyväksytty luotto on maksettu luotonsaajan tilille noin kahden arkipäivän kuluessa. Mikäli luotonsaaja on halunnut, että nosto on maksettu tätä nopeammin, luotonsaajan on ollut mahdollista valita Hetinostopalvelu. Hetinostopalvelusta on peritty erillinen palvelumaksu, jonka suuruus on ilmoitettu luotonantajan kulloinkin voimassa olevassa yleisessä hinnastossa. Hinnastossa Hetinostopalvelusta on käytetty nimitystä ”Luoton Hetinosto”. Hetinostopalvelussa nosto on maksettu vastaajan asiakaspalvelun aukioloaikoina luotonsaajan tilille arkisin 15 minuutin kuluessa ja viikonloppuisin kahden tunnin kuluessa luottohakemuksen hyväksymisestä.

Arkilainaa koskevien yleisten sopimusehtojen ja vakiomuotoisten eurooppalaisten kuluttajaluottotietojen mukaan hyväksytty luotto on maksettu luotonsaajan tilille noin kahden arkipäivän kuluessa. Mikäli luotonsaaja on halunnut, että nosto maksetaan tätä nopeammin, luotonsaajan on ollut mahdollista valita Pikanostopalvelu. Pikanostopalvelusta on peritty erillinen palvelumaksu, jonka suuruus on ilmoitettu luotonantajan kulloinkin voimassa olevassa yleisessä hinnastossa. Hinnastossa pikanostopalvelusta on käytetty nimitystä ”Luoton Pikanosto (6h)”. Pikanostopalvelussa nosto on maksettu vastaajan asiakaspalvelun aukioloaikoina luotonsaajan tilille kuuden tunnin kuluessa luottohakemuksen hyväksymisestä.

Vastaajan kuluttajalta veloittamat edellä todetut paperilaskua, Express-palvelua, Hetinostopalvelua ja Pikanostopalvelua koskevat erilliset palvelumaksut ovat olleet luotonantajan, eli vastaajan tiedossa.

Luoton saaminen on edellyttänyt luoton hakemista. Hakemuksen tutkiminen ennen luoton myöntämistä on luotonantajan lakisääteinen velvollisuus. Luoton myöntämisen perustarkoitus puolestaan on, että asiakas nostaa luottoa. Luoton nostoa koskevista ehdoista eli siitä, miten ja milloin rahat ovat saatavissa, on kuluttajansuojalain mukaisesti sovittava luottosopimuksessa. Ilman maksutietoja kuluttaja ei voi noudattaa luottosopimuksen mukaista takaisinmaksuvelvoitettaan.

Luoton hakemista, nostamista ja laskutusta koskevat seikat ovat luottosuhteen perusosia, ja niistä sopiminen on luottosuhteen ehdoista sopimista. Tällaiset seikat eivät voi olla lisäpalvelusopimuksen kohteena, sillä lisäpalvelusopimuksella voidaan sopia ainoastaan luottosopimusta täydentävistä tai siihen nähden ylimääräisistä palveluista. Lisäpalvelusopimuksella itsessään ei voi olla vaikutusta luoton ehtoihin, eikä lisäpalveluista sopiminen ole luoton ehdoista sopimista.

Luotonantaja ei voi sopimuksin poiketa pakottavasta kuluttajansuojalain mukaisesta luottokustannusten määritelmästä niin, että käsitteen piiriin kuuluvia kustannuksia suljettaisiin kuluttajan vahingoksi käsitteen ulkopuolelle. Jos kustannus on määritelmän mukaisesti luottokustannus, se on sitä kaikissa luottosuhteissa.

Vastaajan veloittamien edellä todettujen erillisten palvelumaksujen perusteet eivät ole luottosopimukseen nähden ylimääräisiä tai sitä täydentäviä, vaan ne koskevat luoton olennaisia ominaisuuksia. Maksutietojen lähettäminen velalliselle, tapahtui se sähköpostilla tai paperisella kirjeellä, on olennainen osa luottosuhdetta. Samoin luottohakemuksen käsittely, käytettiin siihen 15 minuuttia tai kaksi päivää, on sekin olennainen osa luottosuhdetta, koska luoton saaminen edellyttää luoton hakemista. Myös luottosopimuksen mukaisten varojen asettaminen kuluttajan saataville on luottosuhteen perusosa, eikä tähän asettamiseen käytetyn ajan pituus vaikuta siitä perittävän kustannuksen luonteeseen luoton nostosta perittävänä luottokustannuksena.

Sillä, että kuluttajalla on luottosuhteessa mahdollisuus valita erilaisten luottohakemuksen käsittelytapojen, laskutustapojen tai nostotapojen välillä, ei ole vaikutusta niistä perittävien maksujen luonteeseen luottokustannuksina. Valinnanvapaus ei myöskään tee suoritettavasta toimenpiteestä tai luottosuhteeseen kuuluvasta tapahtumasta lisäpalvelua. Vastaajan veloittamat erilliset palvelumaksut ovat joka tapauksessa maksuja maksutietojen lähettämisestä, luottohakemuksen käsittelystä ja luoton nostosta, ja ne täyttävät näin kuluttajansuojalain mukaisen luottokustannusten määritelmän.

Koska kuluttajalta Arkilaina ja Satasen laina -luotoista perittävän tilinhoitomaksun määrä vastaajan luottoehtojen mukaan jo yksinään vastaa kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 2 ja 3 momentin mukaista enimmäismäärää, kuluttajan kanssa ei luoton korkoa lukuun ottamatta voi sopia muista luottokustannuksista ilman, että samalla rikotaan edellä mainittujen säännösten mukaista hintasääntelyä. Kun kuluttajan kanssa sovitaan vastaajan luottoehtojen mukaisesta luotto- tai nostohakemuksen nopeutetusta käsittelystä tai paperilaskutuksesta, luoton muiden luottokustannusten kuin luoton koron määrä ylittää yrityksen hinnaston perusteella kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 2 ja 3 momentin mukaisen luottokustannusten enimmäismäärän luottosopimuksen voimassaoloajalta.

Edellä todetun mukaisesti edellä mainittujen palveluiden kustannukset on otettava huomioon osana luottokustannuksia. Näin ollen kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettu luottokustannusten enimmäismäärä ylittyy ja vastaaja on siten menetellyt mainittujen säännösten vastaisesti. Vastaajan menettelyä on pidettävä siten merkityksellisenä, että kuluttajansuojalain 7 luvun 50 §:n 1 momentissa tarkoitetun kiellon määrääminen saman lain 3 luvun 2 §:n 1 momentin perusteella on kuluttajansuojan kannalta välttämätöntä ja lainvastaisen menettelyn luonne edellyttää vaaditun uhkasakon asettamista.

Vastaus

Vaatimukset

Blue Finance Suomi Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen.

Perusteet

Kyseessä olevat luoton käsittelyä ja maksua koskevat lisäpalvelut ovat olleet osa palveluvalikoimaa jo vuodesta 2017. Nopeutetut käsittelyt ovat vapaaehtoisia lisäpalveluita. Niiden käyttämisellä tai käyttämättömyydellä ei ole käsittelyaikoja lukuun ottamatta vaikutusta luoton myöntämiseen eli luottopäätösten tekoon tai nostojen hyväksyntään taikka muutoinkaan luoton ehtoihin. Edellä mainitut lisäpalvelujen kustannukset eivät ole kuluttajansuojalaissa tarkoitettuja luottokustannuksia.

Sopimusvapaus on lähtökohtana siltä osin kuin kuluttajansuojalaissa ei säädetä sitä koskevista rajoituksista. Sopimusvapautta rajoittavaa pakottavaa sääntelyä ei tule soveltaa laventavasti. Kuluttajansuojalaki asettaa luottokustannuksille enimmäismäärät, joista ei voida poiketa sopimuksella kuluttajan vahingoksi. Kuluttajansuojalaissa on säädetty myös siitä, millä edellytyksillä lisäpalveluiden kustannukset kuuluvat luottokustannuksiin. Sopimusvapautta ei kuitenkaan ole mahdollista kuluttajasuojalain laajentavalla tulkinnalla rajoittaa enemmän kuin mitä kuluttajansuojalaissa on selkeästi säädetty.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentin säännöksen tulkinnan osalta on epäselvää, mitä kustannuksia otetaan huomioon säännöksen mukaisina luottokustannuksina. Kysymys on siitä, mitä säännöksessä tarkoitetaan lauseella ”luottokustannuksiin luetaan myös luottosopimuksiin liittyvien vakuutusten ja muiden lisäpalveluiden kustannukset, jos lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekeminen on edellytyksenä luoton saamiseksi markkinoiduin ehdoin.” Lause täsmentää kuluttajaluottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi tulevien korkojen, kulujen ja muiden maksujen yhteismäärän sisältöä.

Lain sanamuoto ja lähtökohta on selkeä. Kustannukset ovat luottokustannuksia, jos lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekeminen, eli lisäpalvelun ostaminen, on edellytyksenä luoton saamiseksi.

Edellä mainitun säännöksen esitöiden (HE 24/2010 vp s. 28) mukaan luottokustannuksiin luetaan mukaan myös luottosopimukseen liittyvien vakuutusten ja muiden lisäpalveluiden kustannukset, jos lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekeminen on edellytyksenä luoton saamiseksi markkinoiduin ehdoin. Kyse voi olla siis joko siitä, että luoton saisi vain epäedullisemmin ehdoin ilman lisäpalvelua, tai siitä, että sitä ei ylipäätään saisi ilman tarjottua lisäpalvelua.

Jotta lisäpalvelun kustannus olisi hallituksen esityksessä tarkoitettu luottokustannus, vastaajalta luottoa hakevan asiakkaan tulisi saada luotto epäedullisemmin ehdoin ilman sanottua lisäpalvelua. Vastaajan tarjoamien luottojen luotonhakuprosessissa luotonhakija täyttää luottohakemuksen, perehtyy luottosopimukseen ja sen ehtoihin, joista ilmenevät kaikki luoton ehdot ja siten kaikki luoton elementit, joista luotto muodostuu, ja mikäli hän päättää hakea luottoa, hyväksyy sopimuksen.

Luotonhakijalla on mahdollisuus myös valita täysin vapaaehtoisia lisäpalveluita, joihin kuuluvat luoton käsittelyä ja maksatusta nopeuttavat palvelut sekä paperilaskutus. Luotonhakija saa luoton joka tapauksessa täysin samoin, luottosopimuksesta ilmenevin ehdoin siitä riippumatta, valitseeko hän lisäpalveluita. Täysin eri asia on, että luotonantaja on mahdollistanut valinnaisena palveluna luoton käsittelyn ja sen maksamisen osalta tavanomaista nopeamman palvelun. Luottosopimuksen ehdot pysyvät kuitenkin aina samoina. Käsillä olevat lisäpalvelut eivät siis ole luoton peruselementtejä, eivätkä ne millään tavalla vaikuta luoton saamiseen tai sen myöntämiseen markkinoiduin ehdoin. Mikäli luotonhakija valitsee mainitut lisäpalvelut, hän saa luoton käyttöönsä nopeammin. Lisäpalvelut tuovat siis jotakin luoton perustason palveluiden ja elementtien päälle.

Eduskunnan talousvaliokunnan mietinnössä (TaVM 39/2018 vp) on kuvattu laajemmin kulutusluottoja koskevan sääntelyn tehokkuutta sekä sääntelyn tavoitteita todeten, että sääntelyn piiriin kuuluvina luottokustannuksina olisi pidettävä esimerkiksi luoton nostamisesta aiheutuvia kustannuksia siitä riippumatta, mikä on kuluttajan käyttämä nostotapa. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kyse ei ole erilaisista nostotavoista. Luotto maksetaan luotonsaajan tilille samalla tavalla riippumatta siitä, valitseeko hän luoton käsittelyä ja nostoa nopeuttavia lisäpalveluita.

Lisäksi talousvaliokunta on erikseen ottanut esille kaksi tapausta, joissa kustannuksia ei lueta luottokustannuksiin eikä siten hintasääntelyn piiriin, eli ensiksi sellaiset vakuutustyyppiset maksut, joiden tarkoituksena on luoton kohteen arvon säilyttäminen, ja toiseksi luottosopimukseen liittyvien lisäpalveluiden kustannukset, kun lisäpalvelu ei ole edellytyksenä luoton saamiseksi markkinoiduin ehdoin.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentin säätämisellä on sen esitöissä todetulla tavalla implementoitu Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi 2008/48/EY kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta (kulutusluottodirektiivi). Kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdassa on muun ohella todettu, että kuluttajalle aiheutuvilla luoton kokonaiskustannuksilla tarkoitetaan kaikkia kustannuksia, mukaan luettuina korko, palkkiot, verot ja muunlaiset maksut, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä ja jotka ovat luotonantajan tiedossa, notaarikuluja lukuun ottamatta. Näihin kustannuksiin kuuluvat myös luottosopimukseen liittyvien lisäpalveluiden kustannukset, erityisesti vakuutusmaksut, jos palvelusopimuksen tekeminen on pakollista luoton saamiseksi joko yleensä tai markkinoiduin ehdoin.

Kuten edellä on todettu, kuluttajansuojalaissa edellytetään lisäpalvelujen kustannusten luottokustannuksiin lukemiseksi, että lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekeminen on edellytyksenä luoton saamiseksi. Kulutusluottodirektiivissä asia on todettu niin, että lisäpalvelujen kustannukset luetaan luottokustannuksiin, jos lisäpalvelusopimuksen tekeminen on pakollista luoton saamiseksi joko yleensä tai markkinoiduin ehdoin. Sanamuodot eivät ole täysin yhtenevät. Kulutusluottodirektiivissä edellytetään lisäpalvelujen kustannusten lukemiseksi luottokustannuksiin, että lisäpalveluja koskevan sopimuksen tekeminen on pakollista luoton saamiseksi ja kuluttajansuojalain mukaan, että lisäpalveluja koskevan sopimuksen tekeminen on edellytys luoton saamiseksi.

Kulutusluottodirektiivin sanamuodon mukaisen edellytyksen mukaan lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekeminen on oltava pakollista luoton saamiseksi. Vastaajan tarjoamien lisäpalveluiden kohdalla ei ole perusteltavissa, että luoton käsittelyä tai maksua nopeuttavien palveluiden valitseminen olisi pakollista luoton saamiseksi, riippumatta siitä kuinka perustavanlaatuisia elementtejä itse ”luoton käsittely” tai ”luoton maksu” arvioidaan olevan luottosuhteen määrittelyssä. Asiakkaan kanssa sovitut luoton sopimusehdot ja pakottava sääntely määrittävät kuluttajaluottosuhteen sisällön. Mikäli sopimuksen mukaiset palvelun, eli luoton, ehdot muuttuvat sen perusteella, valitseeko asiakas mahdollisen lisäpalvelun vai ei, olisi kiistatta käsillä sellainen tilanne, että lisäpalvelun valitseminen olisi sopimuksen mukaisen luoton saamisen edellytys. Nyt näin ei ole, koska luotonhakija saa luoton käyttöönsä hänen hyväksymänsä sopimuksen mukaisin ehdoin, vaikka hän ei valitsisi lainkaan lisäpalveluita.

Komission kulutusluottodirektiiviä koskevan tulkinta-asiakirjan (SWD (2012) 128 final) kohdassa 3.1 on selvitetty kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdan sisältöä toteamalla, että mainitussa alakohdassa on kuvattu ne tilanteet, joissa lisäpalveluiden kustannuksien katsotaan sisältyvän luoton kokonaiskustannuksiin, eli tilanteet, joissa lisäpalvelut ovat ehtona luoton saamiselle tai tilanteet, joissa lisäpalvelut ovat ehtona luoton saamiselle markkinoiduilla ehdoin. Näin ollen, jos lisäpalvelut eivät ole ehtona luoton saamiselle tai jos lisäpalvelut eivät ole ehtona luoton saamiselle markkinoiduin ehdoin, niin sanottuja lisäpalveluja ei tule katsoa Komission tulkinta-asiakirjan mukaan luottokustannuksiin kuuluviksi.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momenttia koskevien esitöiden (HE 24/2010 vp s. 28) mukaan kuluttajaluottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi tulevilla koroilla, kuluilla ja muilla maksuilla tarkoitetaan lainkohdassa esimerkiksi luoton hakemisesta ja luottosopimuksen perustamisesta perittäviä kuluja ja palkkioita, maksuvälineen käytöstä perittäviä maksuja ja maksuja luotonvälittäjille. Yleisenä edellytyksenä kustannusten huomioon ottamiselle on, että kustannukset ovat luotonantajan tiedossa. Sitä, milloin luottokustannukset ovat olleet luotonantajan tiedossa, arvioidaan sen mukaan, mitä huolelliselta luotonantajalta voidaan perustellusti edellyttää. Komission tulkinta-asiakirjan mukaan luoton kokonaiskustannuksiin on laskettava kaikki ne luotonantajan tiedossa olevat kustannukset, jotka kuluttajan on maksettava saadakseen tai käyttääkseen luottoa, notaarikuluja lukuun ottamatta. Tällaisia kustannuksia ovat esimerkiksi luoton valmistelusta aiheutuvat kulut, hallinnolliset kulut ja postituskulut.

Arvioitaessa ensin sitä, mitkä kustannukset ylipäätään kuuluvat niiden ehtojen ja sopimuksen piiriin, joka luotonhakijan on allekirjoitettava luotonantajan palvelussa voidakseen käyttää luottoa, on tässä tapauksessa otettava huomioon luottosopimuksen kustannuksiin kuuluvat luoton korko ja laskutuslisä. Muita luotonantajan tiedossa olevia kustannuksia ei synny, jotta kuluttaja saa luoton käyttöönsä. Luotonantaja ei voi etukäteen tietää, mitä lisäpalveluja velallinen päättää valita. Luotonantaja tietää vain sen, mitä velallisen on pakko ottaa, jotta saa luoton käyttöönsä. Luottokustannukset muodostuvat siten näistä luotonantajan tiedossa olevista kustannuksista, jotka maksamalla kuluttaja saa luoton käyttöönsä. Näihin kustannuksiin ei voida lukea kustannuksia, jotka eivät ole luoton saamisen edellytyksenä. Siten olennaista on juuri edellä mainittu, komission tulkinta-asiakirjassa luotonantajan tiedossa olevista kustannuksista todettu.

Siltä osin kuin kuluttaja-asiamies on esittänyt, että edellä mainitut lisäpalvelut eivät ole luottoon nähden ylimääräisiä palveluita vastaaja toteaa ensiksi, että kuluttaja-asiamiehen mainitsemaa erottelua ”luoton peruselementtien” ja lisäpalveluiden osalta ei ole löydettävissä edellä mainituista kuluttajansuojalain esitöistä tai kulutusluottodirektiivistä taikka sen tulkinta-asiakirjasta. Komission tulkinta-asiakirjan mukaan lisäkustannukset ovat muista luoton kokonaiskustannusten perusteista poiketen luottosopimukseen nähden ylimääräisiä tai sitä täydentäviä palveluita. Vastaajan veloittamat lisäkustannukset ovat nimenomaan luottosopimukseen nähden ylimääräisiä tai sitä täydentäviä palveluita.

Peruspalveluille tarjottavat lisäpalvelut ovat harvoin sellaisia, että ne eivät liittyisi itse peruspalveluun lainkaan. Väite, että peruspalvelusta poikkeavan paremman palvelun tuottaminen kuluttajaluottoliiketoiminnassa ei ole mahdollista siksi, että lisäpalvelun luonne on liian sidoksissa itse peruspalvelun luonteeseen, ei ole perusteltavissa millään mainitulla oikeuslähteellä. Kyseessä on kuluttaja-asiamiehen muodostama kuluttajansuojalain säännöstä vastaamaton laajennettu laintulkinta.

Siten ei voida katsoa, että kaikista luoton hakemista, nostamista ja laskutusta koskevista seikoista sopiminen olisi luottosuhteen ehdoista sopimista. Luoton ehdot ilmenevät siitä sopimuksesta, joka kuluttajalle lähetetään sähköpostiin sen jälkeen, kun hän on luotonantajan verkkopalvelussa hyväksynyt luoton ehdot. Arvioitaessa sitä, mitkä kustannukset ovat kuluttajansuojalain tarkoittamia luottokustannuksia, huomio tulee kiinnittää siihen, mitkä palvelut ovat välttämättömiä luoton saamiseksi ja käyttämiseksi. Millään tulkinnalla ei voida perustella sitä, että luoton käsittelyä ja nostoa nopeuttavat vapaavalintaiset lisäpalvelut olisivat luonteeltaan sellaisia palveluja, joiden valitseminen olisi edellytyksenä sille, että kuluttaja voisi saada luoton ja käyttää sitä.

Vastaaja on halunnut asiakkaiden toivomuksesta kehittää ja toteuttaa normaalia parempaa ja täysin vapaaehtoista palvelua. Tulkinta, jonka mukaan tällaisen palvelun tuottaminen täytyisi toteuttaa täysin luotonantajan omalla kustannuksella, ei ole lain säännöksen eikä lainsäätäjän tarkoituksen mukainen. Selvää on, että normaalit luoton hakemisesta, luottotietojen arvioinnista, maksamisesta, ja tämän taustalla olevan järjestelmän toteuttamisesta aiheutuvista kustannuksista ei voi periä erillistä palkkiota, joita ei luettaisi luottokustannuksiin. Kuitenkin selvästi normaalia palvelua täydentävän paremman lisäpalvelun kustannukset ovat aidosti kuluttajansuojalain tarkoittamia lisäkustannuksia, joita koskevan sopimuksen tekeminen ei ole luoton saamisen edellytyksenä markkinoiduin ehdoin.

Paperilaskun lähettäminen on aina huomattavia lisäkustannuksia aiheuttava lisäpalvelu, jota ei voitaisi veloituksetta tarjota lainkaan. Paperilaskun lähettämiseen liittyy viivettä ja transaktiokustannuksia. Sopimusvapauteen kuuluu, että luoton hallinnoinnista voidaan pätevästi sopia niin, että luoton laskutus tapahtuu sähköpostitse. Jos luotonhakija valitsee maksullisen vaihtoehdon maksuttoman vaihtoehdon sijaan, kysymys on vapaaehtoisesta luotonhakijan valitsemasta lisäpalvelusta, jonka kustannuksia ei tulisi lukea luoton kokonaiskustannuksiin.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momenttia tulisi edellä selvitetyn perusteella tulkita kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdassa ja komission tulkinta-asiakirjassa todetuin tavoin niin, että käsillä olevien lisäpalvelujen kustannukset voidaan lukea kulutusluoton kokonaiskustannuksiin vain silloin, kun niiden käyttöön ottaminen on luotonhakijalle pakollista luoton saamiseksi yleensä tai markkinoiduin ehdoin. Tämä tulkinta vastaa myös kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentin sanamuotoa. Sanotun säännöksen esitöiden perusteella ei myöskään voi päätyä muuhun tulkintaan.

Hakijan lausunto

Kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdan mukainen kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten käsitteen tulkinta on vakiintunut Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä. Käsitteellä tarkoitetaan ratkaisukäytännön mukaan ”kaikkia kustannuksia, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä ja jotka ovat luotonantajan tiedossa, mukaan lukien palkkiot, jotka luotonottajan on maksettava luotonantajalle”, ja tämä määritelmä kattaa myös luottosopimukseen liittyvien niin kutsuttujen pakollisten lisäpalveluiden kustannukset (tuomio asiassa C-686/19 Soho Group, 30 kohta). Näin ollen myös pakollisten lisäpalveluiden kustannukset ovat ”kustannuksia, jotka on maksettava luottosopimuksen yhteydessä”. Myös markkinaoikeus on ratkaisussaan MAO 701/14 todennut, että pakollisesta lisäpalvelusta perityt maksut ovat kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja kuluttajaluottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi tulevia muita maksuja.

Tämä luoton kokonaiskustannusten määritelmän kattavuus käy ilmi myös kuluttajansuojalain sanamuodosta, jonka mukaan ollakseen luottokustannus maksun tulee olla luotonantajan tiedossa. Tämä edellytys koskee sekä sellaisia maksuja, jotka ovat luonteensa puolesta luottosuhteesta johtuvia, että niitä lisäpalvelusta perittäviä maksuja, jotka lasketaan luottokustannuksiksi lisäpalvelun pakollisuuden vuoksi. Luotonantajan tiedossa -edellytystä ei ole mainittu uudelleen kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentin eikä kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdan toisessa, lisäpalveluja koskevassa virkkeessä, koska se ei ole ollut tarpeen. Edellytys on osa ensimmäisen virkkeen mukaista määritelmää, jonka piiriin myös pakollisten lisäpalveluiden kustannukset kuuluvat.

Itä-Suomen hovioikeus on 9.5.2022 antamassaan tuomiossa numero 214 todennut, että pikasiirtomaksut johtuivat luottosuhteesta, mutta niiden lukeminen luottokustannuksiksi edellytti lisäksi pikasiirtopalvelun katsomista pakolliseksi lisäpalveluksi. Kuluttaja-asiamiehen näkemys poikkeaa tästä tulkinnasta. Jos maksut luonteensa ja perusteensa puolesta johtuvat luottosuhteesta, ei niiden lukeminen luottokustannuksiksi edellytä muuta kuin sitä, että ne ovat luotonantajan tiedossa. Tällaisiin luottokustannuksiin ei tule kohdistaa pakollisuusarviointia.

Näin ollen se seikka, että lisäpalvelu on pakollinen luoton saamiseksi markkinoiduin ehdoin, saa aikaan sen, että siitä perittävät kustannukset määritelmän mukaisesti johtuvat luottosuhteesta. Lisäpalvelun sisältö tai luonne eivät ole tähän arviointiin vaikuttavia seikkoja, sillä lisäpalvelun ei tarvitse liittyä suoranaisesti luottosopimukseen tai edes olla luonteeltaan taloudellinen, vaan se voi olla mikä tahansa muukin palvelu. Lisäpalvelun, esimerkiksi vakuutuksen tai lentokentän lounge-palvelun, kustannukset eivät ole sellaisinaan ja luonteensa puolesta luottosuhteesta johtuvia, mutta ne katsotaan luottosuhteesta johtuviksi silloin, kun niitä koskevan sopimuksen tekeminen on kuluttajalle pakollista luoton saamiseksi markkinoiduin ehdoin.

Jos maksut taas luonteensa ja perusteensa puolesta johtuvat luottosuhteesta, ei niiden lukeminen luottokustannuksiksi lain sanamuodonkaan mukaan edellytä muuta kuin sitä, että ne ovat luotonantajan tiedossa. Tällaisiin luottokustannuksiin ei lain mukaan tule kohdistaa pakollisuusarviointia.

Kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten, eli luottokustannusten, käsite on unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota on tulkittava yhtenäisesti kaikkien jäsenvaltioiden alueella. Käsitteen määritelmä on erityisen laaja, mikä vastaa kulutusluottodirektiivin päämäärää eli laajaa, korkeatasoista ja yhtäläistä kuluttajansuojaa. Käsitteen laaja tulkinta toteuttaa mainitun direktiivin johdanto-osan 19 perustelukappaleessa ilmaistua avoimuuden ideaalia, jonka mukaan kuluttaja voi tehdä päätöksensä täysin tietoisena kaikista tosiseikoista.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 5 §:n mukaan sopimusehto, joka poikkeaa mainitun luvun säännöksistä kuluttajan vahingoksi, on mitätön. Luotonantaja ei siis voi sopimuksin poiketa lain mukaisesta luottokustannusten määritelmästä. Tämä tarkoittaa myös sitä, etteivät luottokustannusten käsitteen laajuus ja sisältö ole riippuvaisia tarkastelun kohteena olevan luoton ehdoista tai luotonantajan hinnoittelumallista. Luotonantaja ei näin ollen voi hinnoittelullaan tai sopimusehdoillaan vaikuttaa siihen, katsotaanko jokin maksun peruste lisäpalveluksi vai ei, sillä se muuttaisi niitä edellytyksiä, joiden täyttyessä maksu katsotaan luottokustannukseksi ja näin myös käsitteen laajuutta ja sisältöä. Sillä seikalla, että luotonantaja itse kutsuu jotakin toimenpidettä lisäpalveluksi, ei ole merkitystä.

Sillä seikalla, että vastaaja tarjoaa kuluttajille luottoja erilaisilla hakemuksen käsittelyä, varojen nostoa ja laskutusta koskevilla ehdoilla, ei voi olla merkitystä luottokustannusarvioinnissa. Kuluttaja-asiamies ei väitä, etteikö vastaajan lisäpalveluiksi nimittämistä toimenpiteistä olisi mahdollista periä maksua. Kyse on siitä, että tällaiset maksut on laskettava luottokustannuksiksi.

Vastaajan väitteet siitä, ettei sen lisäpalveluiksi kutsumilla sopimuksilla olisi vaikutusta luoton ehtoihin, eivät pidä paikkaansa. Nämä palvelut sen sijaan itsessään muodostavat osan luottosuhteeseen sovellettavista luoton perustamista, nostamista ja laskutusta koskevista ehdoista.

Huomiota tulee kiinnittää kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentin lisäpalveluja koskevaan virkkeeseen. Sen mukaan luottokustannuksiin luetaan myös luottosopimukseen liittyvien vakuutusten ja muiden lisäpalveluiden kustannukset, jos lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekeminen on edellytyksenä luoton saamiseksi markkinoiduin ehdoin. Säännöksen sisältö menettää merkitystään, jos siinä tarkoitetut markkinoidut ehdot voivat itsessään olla lisäpalvelusopimuksen kohteena. Jos tämä olisi mahdollista, markkinoidessaan lisäpalvelua luotonantaja markkinoisi myös niitä ehtoja, joita palvelulla muutetaan.

Vastaajan tietoisuuden kustannuksista osalta on huomattava, että kulutusluottodirektiivin johdanto-osan 20 perustelukappaleen mukaan se, milloin kustannus on luotonantajan tiedossa, määräytyy objektiivisesti ottaen huomioon huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimukset. On selvää, että vastaaja tuntee itse veloittamansa kustannukset, jotka on ilmaistu vastaajan sopimusehdoissa ja hinnastossa. Todellisen vuosikoron laskennassa käytettävät oletukset eivät vaikuta supistavasti luottokustannusten käsitteeseen. Hintasääntelyä sovellettaessa huomioon otetaan ne luottokustannukset, joista on sovittu, sekä ne luottokustannukset, joita on tosiasiassa peritty. Näin ollen sillä seikalla, tietääkö luotonantaja etukäteen, mitä eri palveluja kuluttaja tulee valitsemaan, ei ole arvioinnissa merkitystä.

Vastaajan lausunto

Kustannukset lukeutuvat luottokustannuksiin, jos niitä koskevan sopimuksen tekeminen on luotonsaannin edellytyksenä markkinoiduin ehdoin. Toisin kuin Itä-Suomen hovioikeuden 9.5.2022 antamassa tuomiossa numero 214 kysymyksessä olleessa kuluttajaluottojen markkinoinnissa, vastaaja ei ole käsillä olevassa asiassa markkinoinut luottojaan välittömästi nostettavissa olevina. Päin vastoin Arkilainan markkinoinnissa on todettu, että laina nostetaan kerralla kokonaan ja että laina siirretään lainahakemuksen käsittelyn jälkeen luotonsaajan ilmoittamalle pankkitilille noin kahden pankkipäivän kuluessa. Vastaavasti on todettu Satasen lainan markkinoinnissa.

Lisäksi edellä Arkilainan sopimusehtojen lisäpalvelua koskevissa kohdissa, yleisissä eurooppalaisissa kuluttajaluottotiedoissa, että luoton yleisissä ehdoissa kaikissa luottosopimuksissa, on todettu, että mikäli luotonsaaja haluaa, että luottohakemus käsitellään viivytyksettä, luotonsaajan on mahdollista valita luottohakemuksen Express-palvelu. Tällaisesta luottohakemuksen Express-palvelusta peritään erillinen palvelumaksu, jonka suuruus on ilmaistu luotonantajan kulloinkin voimassa olevassa yleisessä hinnastossa, joka toimitetaan luotonsaajalle luottosopimuksen yhteydessä. Markkinoinnissa on edelleen todettu, että luottohakemuksen Express-palvelussa luottohakemus käsitellään noin 15 minuutin kuluessa Blue Finance Suomi Oy:n asiakaspalvelun voimassaoloaikoina.

Edelleen Arkilainan osalta markkinoinnissa on todettu, että mikäli luotonsaaja haluaa, että nosto maksetaan nopeammin kuin noin kahden pankkipäivän kuluessa, luotonsaajan on mahdollista valita pikanostopalvelu. Tällaisesta pikanostopalvelusta peritään erillinen palvelumaksu, jonka suuruus on ilmaistu luotonantajan kulloinkin voimassa olevassa yleisessä hinnastossa, joka toimitetaan luotonsaajalle luottosopimuksen yhteydessä.

Arkilainan markkinoinnissa on edelleen todettu, että pikanostopalvelussa nosto maksetaan luotonsaajan tilille kuuden tunnin kuluessa luottohakemuksen hyväksymisestä Blue Finance Suomi Oy:n asiakaspalvelun aukioloaikoina tai seuraavan mahdollisen aukioloajan alusta lukien.

Vielä Arkilainan markkinoinnissa on todettu, että mikäli luotonsaaja haluaa, että nosto maksetaan tätä nopeammin, luotonsaajan on mahdollista valita hetinostopalvelu. Tällaisesta hetinostopalvelusta peritään erillinen palvelumaksu, jonka suuruus on ilmaistu luotonantajan kulloinkin voimassa olevassa yleisessä hinnastossa, joka toimitetaan luotonsaajalle luottosopimuksen yhteydessä. Hetinostopalvelussa nosto maksetaan Luotonsaajan tilille arkisin 15 minuuutin kuluessa ja viikonloppuisin kahden tunnin kuluessa luottohakemuksen hyväksymisestä Blue Finance Suomi Oy:n asiakaspalvelun aukioloaikoina tai heti seuraavana mahdollisena aukioloaikana.

Satasen lainaa koskevassa sopimuksessa ehdot on ilmaistu samalla tavalla sillä erotuksella, että Satasen lainassa ei ole pikanostopalvelua vaan ainoastaan luottohakemuksen Express-palvelu ja hetinostopalvelu.

Vastaaja ei ole muullakaan tavalla markkinoinut luottoja heti käsiteltävinä tai heti tilille maksettavina. Siten kuluttajansuojalain asettama edellytys lisäpalvelun välttämättömyydelle ei täyty. Valinnaisten lisäpalveluiden valitseminen ei ole edellytyksenä sille, että luoton saa markkinoiduin ehdoin. Luotonantajan velvollisuudet, kuten luoton myöntäminen, varojen asettaminen luotonsaajan saataville sekä maksutietojen ilmoittaminen täytetään siitä riippumatta, valitseeko kuluttaja valinnaisia lisäpalveluita.

On selvää, että puhuttaessa luottosopimuksen vapaaehtoisista lisäpalveluista, ne liittyvät jollain tavalla itse luottosuhteeseen. Samoin käsite ”Lisäpalvelu” jo itsessään sisältää liitynnän ”pääpalveluun”, oli sitten kyse pikasiirtopalveluista tai lentokentän lounge-palveluista. Lisäpalvelu menettää merkityksensä itsenäisenä palveluna, koska kukaan ei valitse lentokentän lounge-palvelua ilman ostettua lentolippua. Siten olennaisin seikka on nimenomaan lisäpalvelun pakollisuus tai vapaaehtoisuus.

Kun arvioidaan luoton perusosia, asiaa tulee arvioida kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla. Onko luottosopimuksen peruselementit eroteltu osiin siten, että luotonsaaja saisi luoton paremmilla sopimusehdoilla maksamalla erillisestä lisäpalvelusta. Tällöin huomio tulee kiinnittää sopimusehtoihin. Jos erotetaan toisistaan tilanteet, joissa luoton hakija ei valitse lainkaan lisäpalveluita tai valitsee hetinostopalvelun, ja kun tämän jälkeen tarkastellaan kummassakin tapauksessa luottosopimuksen ehtoja, havaitaan, että ne ovat täysin samat. Korko, takaisinmaksu, maksuviivästykset ja niiden seuraamukset sekä kaikki muut luoton ehdot ovat identtisiä. Kuluttaja ei saa luottosopimusta huonommin ehdoin, mikäli hän ei valitse lisäpalvelua. Halutessaan hän voi kuitenkin erillisestä maksusta saada parempaa palvelua.

Mikäli lisäpalveluksi katsominen edellyttäisi vain sitä, että maksu luonteensa puolesta johtuu luottosuhteesta ja on luotonantajan tiedossa, koko ”vapaaehtoisen lisäpalvelun” merkitys poistuu. Kaikki lisäpalvelut johtuvat luottosuhteesta ja niiden kustannukset, mikäli ne valitaan, ovat luotonantajan tiedossa. Tällä tulkinnalla käytännössä poistettaisiin mahdollisuus tarjota minkäänlaisia lisäpalveluita. Siten riippumatta liitynnästä pääpalveluun taikka luotonantajan tietoisuudesta, luottokustannukseksi katsominen edellyttää aina lisäpalvelun pakollisuutta. Ilman tätä elementtiä kyse ei voi olla luottokustannuksesta.

Vastaaja on toteuttanut avoimuuden ideaalia, jonka mukaan kuluttaja voi tehdä päätöksensä täysin tietoisena kaikista tosiseikoista, varmistamalla tämän jo luottosopimuksissaan. Kuluttaja ei ole voinut vastaajan sopimusehtojen perusteella erehtyä nyt käsiteltävänä olevien lisäpalveluiden luonteesta. Sopimusehdoissa on eritelty erittäin selkeästi se, mikä on luottosopimuksen mukainen peruspalvelu ja mikä vapaaehtoinen lisäpalvelu.

Todistelu

Asiakirjatodistelu

Kuluttaja-asiamies

1. Blue Finance Suomi Oy:n Arkilaina-kuluttajaluoton vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot, Arkilainan Luottosopimus 5.11.2021 ja Arkilainan yleiset sopimusehdot 1.1.2021 alkaen
2. Blue Finance Suomi Oy:n Satasen laina -kuluttajaluoton vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot, Satasen lainan Luottosopimus 5.11.2021 ja Satasen lainan yleiset sopimusehdot 1.1.2021 alkaen
3. Blue Finance Suomi Oy:n hinnasto 1.12.2020 alkaen tehdyille sopimuksille

Markkinaoikeuden ratkaisu

Asian käsittely kirjallisessa menettelyssä

1. Asiassa on vedottu näyttönä yksinomaan asiakirjatodisteisiin eikä kumpikaan asianosaisista ole vastustanut asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä. Asian laatu huomioon ottaen sen ratkaiseminen käsillä olevissa olosuhteissa ei edellytä istunnon toimittamista. Asia on näin ollen ratkaistavissa oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 5 luvun 10 §:n 2 momentin nojalla kirjallisessa menettelyssä.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

2. Blue Finance Suomi Oy:n pääasiallinen toimiala on rahoitus- ja luottotoiminta, ja yhtiö on merkitty Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylläpitämään luotonantaja- ja vertaislainanvälittäjärekisteriin kuluttajaluotonantajaksi. Blue Finance Suomi Oy on aloittanut kuluttajaluottojen myöntämisen 16.3.2021.

3. Blue Finance Suomi Oy on tarjonnut kuluttajille Arkilaina ja Satasen laina -nimisiä kuluttajaluottoja, joiden luottoehdot ja hinnoittelu, liittyen muun ohella paperilaskun lähettämiseen, luottohakemuksen express-palveluun, pikanostopalveluun ja hetinostopalveluun, ovat Blue Finance Suomi Oy:n tiedossa kuluttajaluottoehtojen, luottosopimusten ja yleisten sopimusehtojen mukaisina. Yhtiö on tarjonnut Satasen lainaa ja Arkilainaa seuraavin ehdoin.

4. Satasen laina -kuluttajaluoton osalta lainan vakiomuotoisissa eurooppalaisissa kuluttajaluottotiedoissa (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 2) on todettu kohdan ”2. Kuvaus luoton pääominaisuuksista” alakohdassa ”Nostoa koskevat ehdot” seuraavaa: ”Blue Financen Satasen laina nostetaan kerralla kokonaan. Blue Financen Satasen lainan nosto siirretään lainahakemuksen käsittelyn jälkeen Luotonsaajan ilmoittamalle pankkitilille noin kahden (2) pankkipäivän kuluessa (palvelun saatavuus/nopeus riippuu myös vastaanottavasta pankista).” Vastaavat ehdot on Arkilaina-kuluttajaluoton osalta ilmoitettu sitä koskevissa vakiomuotoisissa eurooppalaisissa kuluttajaluottotiedoissa (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 1).

5. Satasen laina -kuluttajaluoton osalta lainan vakiomuotoisissa eurooppalaisissa kuluttajaluottotiedoissa on todettu kohdan ”3. Luoton kustannukset” alakohdassa ”Paperilaskutus” seuraavaa: ”Blue Financen Satasen lainan laskut lähetetään Luotonsaajalle sähköpostitse tai kirjepostitse paperisena laskuna Luotonsaajan ja Luotonantajan väliseen sopimukseen perustuen. Sähköpostitse toimitettava lasku on ilmainen. Paperilaskun lähettämisestä peritään erillinen palvelumaksu, jonka suuruus on ilmaistu Luotonantajan kulloinkin voimassa olevassa yleisessä hinnastossa.” Vastaavat ehdot on Arkilaina-kuluttajaluoton osalta ilmoitettu sitä koskevissa vakiomuotoisissa eurooppalaisissa kuluttajaluottotiedoissa.

6. Edelleen Satasen laina -kuluttajaluoton osalta lainan vakiomuotoisissa eurooppalaisissa kuluttajaluottotiedoissa on todettu kohdan ”3. Luoton kustannukset” alakohdassa ”Luottohakemuksen express-palvelu” seuraavaa: ”Blue Financen Satasen lainaa koskevat hakemukset käsitellään noin kahden (2) arkipäivän kuluessa. Mikäli Luotonsaaja haluaa, että luottohakemus käsitellään viivytyksettä, Luotonsaajan on mahdollista valita Luottohakemuksen express-palvelu. Tällaisesta luottohakemuksen express-palvelusta peritään erillinen palvelumaksu, jonka suuruus on ilmaistu Luotonantajan kulloinkin voimassa olevassa yleisessä hinnastossa, joka toimitetaan Luotonsaajalle luottosopimuksen yhteydessä. Luottohakemuksen express-palvelussa luottohakemus käsitellään noin 15 minuutin kuluessa Blue Finance Suomi Oy:n asiakaspalvelun aukioloaikoina. Asiakaspalvelun aukioloaikojen ulkopuolella tilattu luottohakemuksen express-palvelu suoritetaan heti seuraavana mahdollisena aukioloaikana.” Vastaavat ehdot on Arkilaina-kuluttajaluoton osalta ilmoitettu sitä koskevissa vakiomuotoisissa eurooppalaisissa kuluttajaluottotiedoissa.

7. Edelleen Satasen laina -kuluttajaluoton osalta lainan vakiomuotoisissa eurooppalaisissa kuluttajaluottotiedoissa on todettu kohdan ”3. Luoton kustannukset” alakohdassa ”Hetinostopalvelu” seuraavaa: ”Hyväksytty luotto maksetaan Luotonsaajan tilille noin kahden (2) arkipäivän kuluessa. Mikäli Luotonsaaja haluaa, että nosto maksetaan tätä nopeammin, Luotonsaajan on mahdollista valita hetinostopalvelu. Tällaisesta hetinostopalvelusta peritään erillinen palvelumaksu, jonka suuruus on ilmaistu Luotonantajan kulloinkin voimassa olevassa yleisessä hinnastossa, joka toimitetaan Luotonsaajalle luottosopimuksen yhteydessä. Hetinostopalvelussa nosto maksetaan Luotonsaajan tilille arkisin 15 minuutin kuluessa ja viikonloppuisin kahden (2) tunnin kuluessa luottohakemuksen hyväksymisestä Blue Finance Suomi Oy:n asiakaspalvelun aukioloaikoina tai heti seuraavana mahdollisena aukioloaikana.” Vastaavat ehdot on Arkilaina-kuluttajaluoton osalta ilmoitettu sitä koskevissa vakiomuotoisissa eurooppalaisissa kuluttajaluottotiedoissa.

8. Arkilaina-kuluttajaluoton osalta lainan vakiomuotoisissa eurooppalaisissa kuluttajaluottotiedoissa on lisäksi todettu kohdan ”3. Luoton kustannukset” alakohdassa ”Pikanostopalvelu” seuraavaa: ”Hyväksytty luotto maksetaan Luotonsaajan tilille noin kahden (2) arkipäivän kuluessa. Mikäli Luotonsaaja haluaa, että nosto maksetaan tätä nopeammin, Luotonsaajan on mahdollista valita pikanostopalvelu. Tällaisesta pikanostopalvelusta peritään erillinen palvelumaksu, jonka suuruus on ilmaistu Luotonantajan kulloinkin voimassa olevassa yleisessä hinnastossa, joka toimitetaan Luotonsaajalle luottosopimuksen yhteydessä. Pikanostopalvelussa nosto maksetaan Luotonsaajan tilille kuuden (6) tunnin kuluessa luottohakemuksen hyväksymisestä Blue Finance Suomi Oy:n asiakaspalvelun aukioloaikoina tai seuraavan mahdollisen aukioloajan alusta lukien.”

9. Myös Blue Finance Suomi Oy:n Satasen lainan ja Arkilainan yleisissä sopimusehdoissa (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodisteet 1 ja 2) on edellä todetut paperilaskutusta, luottohakemuksen express-palvelua ja hetinostopalvelua koskevat vastaavat sopimusehdot. Arkilainan yleisissä sopimusehdoissa on lisäksi edellä todetut pikanostopalvelua koskevat vastaavat sopimusehdot.

10. Blue Finance Suomi Oy:n hinnastossa (kuluttaja-asiamiehen asiakirjatodiste 3) on ilmoitettu kohdassa ”Luottokustannukset” prosentuaalinen luottorajasta laskettava tilinhoitomaksu enimmäis- ja vähimmäismäärineen. Kohdassa ”Valinnaiset lisäpalvelut” on ilmoitettu Arkilainan osalta hakemuksen pikakäsittelyn, luoton pikanoston, luoton hetinoston ja paperilaskun hinta euromääräisenä suoritekohtaisena hintana. Vastaavat tiedot, lukuun ottamatta luoton pikanoston hintaa, on ilmoitettu myös Satasen lainan osalta.

11. Arkilaina-kuluttajaluoton osalta lainan vakiomuotoisissa eurooppalaisissa kuluttajaluottotiedoissa on todettu kohdan ”2. Kuvaus luoton pääominaisuuksista” alakohdassa ”Luottotyyppi” luoton olevan kertaluotto, alakohdassa ”Luoton kokonaismäärä” on todettu luoton määräksi 500 euroa ja alakohdassa ”Luottosopimuksen voimassaoloaika” on laina-ajaksi ilmoitettu neljä kuukautta. Satasen laina -kuluttajaluoton osalta lainan vakiomuotoisissa eurooppalaisissa kuluttajaluottotiedoissa on todettu vastaavissa kohdissa luoton olevan kertaluotto, luoton määräksi 100 euroa ja laina-ajaksi 30 päivää.

12. Asiassa on kuluttaja-asiamiehen vaatimuksen johdosta arvioitava, ovatko Blue Finance Suomi Oy:n tarjoamien Arkilaina ja Satasen laina -kuluttajaluottojen paperilaskun lähettämisestä, luottohakemuksen express-palvelusta ja hetinostopalvelusta sekä Arkilaina-kuluttajaluoton pikanostopalvelusta luotonsaajalta perittävät maksut katsottava kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisiksi luottokustannuksiksi.

13. Asiassa on riidatonta, että jos yksikin edellä todetuista luotonsaajalta perittävistä maksuista paperilaskun lähettämisestä, luottohakemuksen express-palvelusta, pikanostopalvelusta tai hetinostopalvelusta katsotaan kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisiksi luottokustannuksiksi, ylittävät Blue Finance Suomi Oy:n Arkilaina ja Satasen laina -kuluttajaluottojen muut luottokustannukset kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 2 ja 3 momentin mukaisen enimmäismäärän.

Oikeudelliset lähtökohdat

14. Kuluttajaluotoista on säädetty kuluttajansuojalain 7 luvussa, jonka 6 §:ssä on määritelty muun ohella luottokustannukset. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan luottokustannuksilla tarkoitetaan tässä luvussa luotonantajan tiedossa olevien, kuluttajaluottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi tulevien korkojen, kulujen ja muiden maksujen yhteismäärää; luottokustannuksiin luetaan myös luottosopimukseen liittyvien vakuutusten ja muiden lisäpalveluiden kustannukset, jos lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekeminen on edellytyksenä luoton saamiseksi markkinoiduin ehdoin.

15. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan luottokustannuksiin ei lueta luoton hoitamiseen käytettävästä tilistä perittäviä kustannuksia, jos tilin avaaminen on vapaaehtoista ja kustannukset on sopimuksessa eritelty (1 kohta); kuluttajan mahdollisen sopimusrikkomuksen johdosta maksettavaksi tulevia maksuja (2 kohta); notaarikuluja (3 kohta).

16. Edellä todetulla luottokustannusten lakimäärittelyllä on pantu täytäntöön kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (jäljempänä kulutusluottodirektiivi tai direktiivi) 3 artiklan g alakohta. Kyseisen direktiivin 22 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivissä olevien yhdenmukaistettujen säännösten osalta jäsenvaltiot eivät voi kansallisessa lainsäädännössään pitää voimassa tai ottaa käyttöön säännöksiä, jotka poikkeavat direktiivissä annetuista.

17. Kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdan mukaan ’kuluttajalle aiheutuvilla luoton kokonaiskustannuksilla’ tarkoitetaan kaikkia kustannuksia, mukaan luettuina korko, palkkiot, verot ja muunlaiset maksut, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä ja jotka ovat luotonantajan tiedossa, notaarikuluja lukuun ottamatta; näihin kustannuksiin kuuluvat myös luottosopimukseen liittyvien lisäpalveluiden kustannukset, erityisesti vakuutusmaksut, jos palvelusopimuksen tekeminen on pakollista luoton saamiseksi joko yleensä tai markkinoiduin ehdoin.

18. Kulutusluottodirektiivin 19 artiklan 2 kohdan mukaan todellisen vuosikoron laskemista varten määritetään kuluttajalle aiheutuvat luoton kokonaiskustannukset lukuun ottamatta mahdollisia maksuja, jotka kuluttajan on suoritettava, jos hän ei ole noudattanut mitä tahansa luottosopimuksen ehtoja, ja sellaisia maksuja, jotka kuluttajan on tavaroiden tai palveluiden hankkimisen yhteydessä hankintahinnan lisäksi suoritettava siitä riippumatta, maksetaanko hankinta käteisellä vai luotolla. Edelleen mainitun 2 kohdan mukaan kuluttajalle aiheutuviin luoton kokonaiskustannuksiin sisällytetään tilinhoitokulut tilistä, jolle kirjataan sekä maksu- että luotonnostotapahtumia, kustannukset maksuvälineen käytöstä sekä maksujen suorittamiseen että luoton nostoihin, sekä muut maksutapahtumiin liittyvät kustannukset, paitsi jos tilin avaaminen on vapaaehtoista ja sen kustannukset on määritelty selkeästi ja erikseen luottosopimuksessa tai muussa kuluttajan kanssa tehdyssä sopimuksessa.

19. Direktiivin johdanto-osan 19 perustelukappaleessa on todettu muun ohella, että jotta kuluttaja voi tehdä päätöksensä täysin tietoisena kaikista tosiseikoista, hänen olisi saatava ennen luottosopimuksen tekemistä riittävät tiedot luottoehdoista ja luoton kustannuksista sekä velvollisuuksistaan; kuluttaja voi ottaa nämä tiedot mukaansa harkittaviksi. Jotta paras mahdollinen avoimuus ja tarjousten vertailtavuus voidaan varmistaa, näihin tietoihin olisi sisällyttävä erityisesti luoton todellinen vuosikorko, joka määritellään samalla tavalla kaikkialla yhteisössä.

20. Direktiivin johdanto-osan 20 perustelukappaleessa on todettu, että kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten olisi sisällettävä kaikki kustannukset, mukaan luettuina korko, palkkiot, verot, maksut luotonvälittäjille ja kaikenlaiset muut maksut, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä, notaarikuluja lukuun ottamatta. Luotonantajan todellista tietoa kustannuksista olisi arvioitava objektiivisesti ottaen huomioon huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimukset.

21. Direktiivin johdanto-osan 22 perustelukappaleessa on todettu muun ohella, että kuluttajille olisi tiedotettava ennen luottosopimuksen tekemistä kaikista lisäpalveluista, jotka ovat pakollisia luoton saamiseksi joko yleensä tai markkinoiduin ehdoin. Näiden lisäpalvelujen kustannukset olisi sisällytettävä luoton kokonaiskustannuksiin tai, jos tällaisten kustannusten määrää ei voida määrittää ennakkoon, kuluttajien olisi ennen sopimuksen tekemistä saatava riittävät tiedot kustannusten olemassaolosta. Luotonantajan on oletettava tuntevan kuluttajalle joko itse tai kolmannen osapuolen puolesta tarjoamansa lisäpalvelujen kustannukset, jollei niiden hinta määräydy kuluttajan erityisominaisuuksien tai -tilanteen perusteella.

Asian arviointi

22. Kuluttaja-asiamies on esittänyt, että paperilaskutus, express-palvelu, pikanostopalvelu ja hetinostopalvelu koskevat luottosuhteen perusosia, joten niistä sopiminen on luottosuhteen ehdoista sopimista. Kuluttaja-asiamiehen mukaan mainituista palveluista aiheutuvat kustannukset ovat luottokustannuksia, joiden määritelmä on laaja, eikä tähän määritelmään vaikuta se, onko luotonantaja etukäteen tietoinen siitä, valitseeko luotonsaaja mainittuja palveluita.

23. Blue Finance Suomi Oy on esittänyt, että mainitut paperilaskutusta, express-palvelua, pikanostopalvelua ja hetinostopalvelua koskevat palvelut ovat luottosuhteeseen liittyviä lisäpalveluita, joista perittävien maksujen määrittäminen luottokustannuksiksi edellyttäisi, että kyseisten palvelujen valitseminen on edellytys luoton saamiseksi markkinoiduin ehdoin. Blue Finance Suomi Oy:n mukaan nyt kysymyksessä olevien kuluttajaluottojen osalta mainittu edellytys ei täyty, koska kyseisten lisäpalveluiden valitseminen tai valitsematta jättäminen ei vaikuta niihin luottoehtoihin, joilla Arkilainaa ja Satasen lainaa on kuluttajille markkinoitu.

24. Markkinaoikeus toteaa, että kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentin mukainen kansallinen luottokustannusten määritelmä perustuu tältä osin täysharmonisoivaan kulutusluottodirektiiviin. Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä on tuotu esiin, että koska kulutusluottodirektiivin 3 artikla ei sisällä siinä todettujen käsitteiden osalta nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen, kutakin niistä on pidettävä unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä, jota on tulkittava yhtenäisesti kaikkien jäsenvaltioiden alueella (tuomio 16.7.2020, Soho Group, C-686/19, EU:C:2020:582, 39 kohta). Todetun unionioikeudellisen tulkintavaikutuksen johdosta kansallista luottokustannusten määritelmää sovellettaessa on otettava huomioon kulutusluottodirektiivin 3 artiklaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

25. Unionin tuomioistuin on todennut edellä mainitussa tuomiossaan, joka on sinällään koskenut laina-ajan pidentämisestä aiheutuvia kuluja, kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdan osalta, että kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee yhtäältä, että ainoastaan ”notaarikulut” on nimenomaisesti jätetty tämän määritelmän ulkopuolelle. Toisaalta tässä määritelmässä ei täsmennetä, rajoittuvatko siinä tarkoitetut kulut luoton saamiseksi välttämättömiin kuluihin (29 kohta). Tuomion mukaan sitä vastoin tästä sanamuodosta ilmenee, että kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten käsite kattaa ”muunlaiset maksut, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä ja jotka ovat luotonantajan tiedossa” ja että nämä kulut sisältävät ”myös luottosopimukseen liittyvien lisäpalveluiden kustannukset”. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tällä käsitteellä tarkoitetaan kaikkia kustannuksia, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä ja jotka ovat luotonantajan tiedossa, mukaan lukien palkkiot, jotka luotonottajan on maksettava luotonantajalle (30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Edelleen tuomion mukaan varmistaakseen laajan kuluttajansuojan unionin lainsäätäjä on siten määritellyt kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdassa käsitteen ”kuluttajalle aiheutuvat luoton kokonaiskustannukset” laajasti (31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten käsitteellä tarkoitetaan muun ohella luoton saamiseen liittyviä kustannuksia (33 kohta).

26. Edellä mainitussa tuomiossa on lisäksi todettu, että kulutusluottodirektiivin 3 artiklan i alakohdan mukaan todellisella vuosikorolla tarkoitetaan kuluttajalle aiheutuvia luoton kokonaiskustannuksia ilmaistuna luoton kokonaismäärälle laskettua vuosikorkona, johon soveltuvissa tapauksissa sisältyy saman direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kustannukset (41 kohta). Koska käsitteellä ”kuluttajan maksettavaksi tuleva kokonaismäärä” tarkoitetaan kulutusluottodirektiivin 3 artiklan h alakohdan mukaan ”luoton kokonaismäärän ja kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten yhteismäärää”, tästä seuraa, että käsitteet ”luoton kokonaismäärä” ja ”kuluttajalle aiheutuvat luoton kokonaiskustannukset” sulkevat pois toisensa ja että luoton kokonaismäärä ei näin ollen saa sisältää mitään niistä summista, jotka kuuluvat kuluttajalle aiheutuviin luoton kokonaiskustannuksiin (42 kohta).

27. Oikeuskirjallisuudessa (Fejős, Andrea: From Information Provision to (Direct and Indirect) Product Intervention, Case Note on Soho Group (Case C-686/19), Journal of European Consumer and Market Law, Issue 5/2021, s. 204) on esitetty, että edellä todetusta unionin tuomioistuimen tuomiosta ja kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdan laajasta tulkinnasta seuraa, että eurooppalaisen kulutusluotto-oikeuden tulkinnassa luoton kokonaiskustannuksiin luetaan kaikki luottokustannukset, lukuun ottamatta niitä kustannuksia, jotka on kulutusluottodirektiivissä nimenomaisesti suljettu määritelmän ulkopuolelle. Luotonantajien kehittäessä uusia maksuja niiden tulee ottaa huomioon, että kyseiset maksut luetaan luottokustannuksiksi, elleivät ne kuulu kapea-alaiseen ja nimenomaiseen kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdan notaarikuluja koskevaan poikkeukseen tai koske kyseisen direktiivin 19 artiklan 2 kohdan mukaisia velan takaisinmaksun laiminlyönnistä aiheutuvia kuluja.

28. Nyt kysymyksessä olevissa Blue Finance Suomi Oy:n tarjoamien kuluttajaluottojen ehtoihin sisältyvistä express-palvelusta, pikanostopalvelusta ja hetinostopalvelusta luotonsaajalta perittävissä maksuissa on kysymys luoton saamiseen liittyvistä kustannuksista, joiden on edellä viitatussa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä nimenomaisesti todettu sisältyvän kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten käsitteen alaan ja joita on siten pidettävä kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuina kuluttajaluottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi tulevina kuluina tai muina kustannuksina. Näin on myös paperilaskun lähettämisestä luotonsaajalta perittävien maksujen osalta, koska laskun vastaanottaminen joko sähköpostitse tai paperilaskuna on luoton saamisen edellytys.

29. Kuten edellä viitatusta unionin tuomioistuimen tuomiosta ilmenee, luotonsaajalle aiheutuvien kustannusten jääminen luottokustannusten määritelmän ulkopuolelle edellyttäisi, että kysymys olisi kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdassa mainituista notaarikuluista tai kyseisen direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa mainituista poikkeuksista. Kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 2 momentti vastaa tällaista tulkintaa. Käsillä olevassa asiassa arvioitavina olevissa luotonsaajalta perittävissä maksuissa ei ole kysymys viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitetuista luottokustannuksen määritelmän ulkopuolelle jäävistä kustannuksista.

30. Kuten edellä mainitun unionin tuomioistuimen tuomion 36 kohdasta ilmenee, kustannukset ovat luotonantajan tiedossa, jos ne on määritetty luottosopimuksessa tai määritettävissä sen perusteella. Myös markkinaoikeuden oikeuskäytännössä on katsottu, että luotonantajan tietoisuudella kustannuksista tarkoitetaan kulutusluottodirektiivin 3 artiklan g alakohdan osalta tietoisuutta kustannusten aiheutumisperusteesta (MAO 214/18, 28 kohta). Näin ollen Blue Finance Suomi Oy:n express-palvelusta, pikanostopalvelusta ja hetinostopalvelusta sekä paperilaskun lähettämisestä luotonsaajalta perittävien maksujen aiheutumisperusteet ovat luotonantajan tiedossa, eikä merkitystä ole luotonantajan tietoisuuden kannalta annettava sille, millä ehdoilla yksittäinen kuluttaja tosiasiassa kussakin yksittäistapauksessa luottosopimuksen tekee.

31. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että Blue Finance Suomi Oy:n express-palvelusta, pikanostopalvelusta ja hetinostopalvelusta sekä paperilaskun lähettämisestä luotonsaajalta perittävissä maksuissa on kysymys kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:ssä tarkoitetuista luottokustannuksista.

32. Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä on säädetty luottokustannusten enimmäismäärästä. Pykälän 1 momentin mukaan kuluttajan nostamalle luotolle perittävää luoton korkoa ei saa sopia 20:tä prosenttia suuremmaksi. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan, jos kuluttajan on sopimuksen mukaan maksettava muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja luottokustannuksia, näiden määrä ei saa ylittää päivää kohden 0,01:tä prosenttia luottosopimuksen mukaisesta luoton määrästä tai luottorajasta luottosopimuksen voimassaoloajalta. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan, sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, muiden luottokustannusten enimmäismäärä voidaan sopia 5 euroksi edellyttäen, että luottoaika on sopimuksen mukaan vähintään 30 päivää. Kuluttajan 2 momentin perusteella maksettavaksi tulevat kustannukset eivät saa ylittää 150:tä euroa vuodessa, eikä luottokustannuksia saa periä kuluttajalta ennakolta pidemmältä kuin vuoden ajalta.

33. Ottaen huomioon edellä perustelujen kohdassa 13 riidattomaksi todettu, ja koska Blue Finance Suomi Oy:n express-palvelusta, pikanostopalvelusta ja hetinostopalvelusta sekä paperilaskun lähettämisestä luotonsaajalta perittävät maksut ovat edellä todetuin perustein katsottava luottokustannuksiksi, on Blue Finance Suomi Oy menetellyt kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 2 ja 3 momentin vastaisesti määrittäessään Arkilaina ja Satasen laina-kuluttajaluottojen luottokustannukset.

Kiellon määrääminen ja uhkasakon asettaminen

34. Kuluttajansuojalain 7 luvun 50 §:n 1 momentin mukaan luotonantajaa ja luotonvälittäjää, joka rikkoo mainitun luvun säännöksiä, voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta tällaista menettelyä taikka uudistamasta sitä tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kiellon määräämisestä ja sen tehostamisesta uhkasakolla säädetään 2 ja 3 luvussa.

35. Kuluttajansuojalain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta 1 §:n 1 momentin vastaisen sopimusehdon käyttämistä taikka uudistamasta sellaisen tai siihen rinnastettavan sopimusehdon käyttämistä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

36. Kuluttajansuojalain 7 luvun 50 §:n 1 momentista ja 3 luvun 2 §:n 1 momentista seuraa, että elinkeinonharjoittajaa, joka on menetellyt kuluttajansuojalain 7 luvun säännösten vastaisesti, voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta tällaista menettelyä. Kun elinkeinonharjoittajan jo toteuttama menettely katsotaan lainvastaiseksi, tulee pääsääntöisesti määrättäväksi sanottu kielto. Edellä lainvastaiseksi katsottua Blue Finance Suomi Oy:n menettelyä ei ole pidettävä siten vähämerkityksellisenä, että kiellon määrääminen olisi tästä syystä kuluttajansuojan kannalta tarpeetonta.

37. Blue Finance Suomi Oy:tä on siten kiellettävä jatkamasta tai uudistamasta edellä lainvastaisiksi todettuja menettelyjä vaadituin ja jäljempänä päätöslauselmalla todetuin tavoin. Kielto on määrättävä noudatettavaksi heti. Edellä lausutun mukaisesti markkinaoikeuden on tehostettava asiassa annettavaa kieltoa uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta. Blue Finance Suomi Oy:n lainvastaisen menettelyn luonne ja kiellon tehokkuus edellyttävät uhkasakon asettamista. Markkinaoikeus katsoo, että uhkasakko on asetettava vaaditun 100.000 euron määräisenä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää Blue Finance Suomi Oy:tä jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa kuluttajille tarjotaan kuluttajaluottoja sellaisin ehdoin, että kuluttajien kanssa tehtävien luottosopimusten muiden luottokustannusten kuin luoton koron määrä ylittää kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetun enimmäismäärän, johon luetaan myös luotonantajan tiedossa olevat maksullisesta paperilaskutuksesta, luottohakemuksen käsittelyn nopeuttamisesta ja luottosopimuksen mukaan maksettavien rahavarojen asettamisesta kuluttajan saataville nopeutetusti aiheutuvat kustannukset.

Kieltoa on noudatettava heti nyt asetetun 100.000 euron sakon uhalla.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 6.2.2023.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Sami Myöhänen, Ville Parkkari ja Esko Pakka.

Lainvoimaisuus

Lainvoimainen