MAO:333/17

HAKEMUS

Copyright Management Services Ltd. on 23.12.2016 markkinaoikeuteen toimittamassaan hakemuksessa ja 25.1.2017 toimittamassaan hakemuksen täsmennyksessä pyytänyt, että markkinaoikeus määrää DNA Oyj:n antamaan yhteystiedot sille kuuluvista, hakemuksen liitteestä ilmenevistä teleliittymistä liitteessä mainittuina aikoina niiden yhteystietojen osalta, joita ei säilytetä tietoyhteiskuntakaaren 157 §:n perusteella viranomaiskäyttöä varten. Hakija on myös pyytänyt, että hakemuksen liitteenä esitetyt sopimukset (License Agreement/Granting Rights, CELL Film Holdings, LLC – Copyright Management Services Ltd., 1.6.2016 ja License Agreement/Granting Rights, I.T. Productions LLC – Copyright Management Services Ltd., 21.7.2016) määrätään liikesalaisuuksia sisältävinä pidettäväksi salassa 10 vuotta.

Copyright Management Services Ltd. on lisäksi 15.5.2017 saapuneessa hakemuksessaan vaatinut markkinaoikeutta määräämään yhteystietojen turvaamisesta tekijänoikeuslain 60 a §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla oikeudenkäymiskaaren 7 luvun mukaisesti. Hakija on vaatinut markkinaoikeutta määräämään DNA Oyj:n selvittämään ja säilyttämään hakemuksen kohteena olevien teleliittymien tiedot myöhemmin tapahtuvaa luovuttamista varten. Hakija on myös vaatinut, että markkinaoikeus 25.000 euron sakon uhalla kieltää DNA Oyj:tä käsittelemästä tietoja tavalla, joka estää selvittämästä ja säilyttämästä hakemuksen kohteena olevien teleliittymien tietoja myöhemmin tapahtuvaa luovuttamista varten.

Käyttäjän yhteystiedoilla tarkoitetaan kaikkea sitä tietoa, joka DNA Oyj:llä on tilaajasta ja liittymän käyttäjästä.

Hakija on havainnut, että hakemuksen liitteessä yksilöidyistä internetliittymistä on saatettu yleisön saataviin BitTorrent-vertaisverkossa ilman sen lupaa teoksia, joiden tekijänoikeudet kuuluvat hakijalle. Liittymistä on saatettu yleisön saataviin tekijänoikeuksien suojan kannalta merkittävissä määrin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman hakijan suostumusta loukaten näin sen yksinoikeutta valmistaa teoskappaleita ja saattaa teosta yleisön saataviin.

Hakija on kiinnittynyt sen teoksia jakaviin parviin vertaisverkossa valvontaohjelmalla, joka kirjaa lokitiedostoihin olennaiset tiedot kustakin parveen kiinnittyneestä IP-osoitteesta. Hakija on tehnyt koelatatuksen kunkin IP-osoitteen kohdalta varmistaen, että nämä todella ovat sallineet lataamiensa teosten edelleen jakamisen. Koelatauksen tulosta on myös verrattu hakijan teoksiin, millä on varmistettu, että tiedoston jakaminen on loukannut hakijan tekijänoikeutta.

Hakemuksen liitteenä olevassa taulukossa todettu kokonaisyleisö on määritelty laskemalla kaikki tarkastelujakson eli saman päivän aikana havaitut eri IP-osoitteet yhteen. Jokaisen jakajan osalta yhteenlaskettu yleisö on ollut sadoista satoihin tuhansiin käyttäjiin. Kokonaisyleisö on ollut merkittävän suuri myös pieneen parveen yhdistyneiden jakajien osalta, ja tapauksen olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen merkittävyyskynnys on näidenkin osalta täyttynyt.

BitTorrentin osalta oikeuskäytännössä on kiinnitetty huomiota parven käyttäjien määrään merkittävyyskynnystä arvioitaessa. Lisäksi arvioinnissa on otettava huomioon muut merkittävyyteen vaikuttavat seikat, kuten jakelun eli todetun yleisön kokonaismäärä, koska suosittua teosta on usein jaettu useassa parvessa. Rinnakkaiset parvet eivät ole suoraan yhteydessä toisiinsa, mutta yksittäisen jakelijan kannalta on sattumanvaraista mihin parveen liittyy eniten käyttäjiä. Näin ollen todetulle yleisön kokonaismäärälle on annettava painoa merkittävyyskynnystä arvioitaessa.

Tekijänoikeuslain 60 a §:ssä tarkoitettu merkittävyyskynnys täyttyy ottaen myös huomioon BitTorrent-tekniikan tehokkuuden tiedostojen jakamisessa ja sen, ettei jakamisen kohderyhmää ole etukäteen yksilöllisesti määrätty vaan vastaanottajamäärä on ollut maailmanlaajuisesti rajoittamaton ja avoin. Yksittäisen käyttäjän kannalta on ollut sattumanvaraista, mihin parveen liittyy eniten käyttäjiä. Siksi tietojen luovuttaminen myös kokonaisyleisöltään vähäisimpien IP-osoitteiden osalta on välttämätöntä.

BitTorrent-toimintaperiaatteen mukaisesti, vaikka käyttäjä olisikin keskeyttänyt teoksen jakamisen, hän on osallistunut siihen, että koko parvi on voinut jatkaa toimintaansa ja kasvattaa kokonaiskäyttäjämääräänsä merkittävästi. Kunkin käyttäjän jakama teos jatkaa monistumistaan kyseisessä parvessa, vaikka käyttäjä olisikin itse keskeyttänyt jakamisen. Täten kukin IP-osoitteen haltija vastaa loukkaavan aineiston jakamisesta loukkauksen toteamishetkestä alkaen. BitTorrent-parven toimintaan osallistuneen on oikeuskäytännössä katsottu olleen rikosoikeudellisessa vastuussa myös myöhemmistä parvessa tehdyistä loukkauksista, vaikka käyttäjä ei olisi aktiivisesti osallistunut niihin. Periaate on analogisesti sovellettavissa myös tässä asiassa.

Tekijänoikeuslain 60 a §:ssä tarkoitettu merkittävyyskynnys täyttyy oikeuskäytännössä esitetyillä perusteilla. Yhdenvertaisuuden vuoksi edellytystä tulee arvioida samoin tässäkin tapauksessa. Merkittävyyttä ei siten tarvitse arvioida muilla perusteilla. Euroopan unionin tuomioistuimen 21.12.2016 antama tuomio Tele2 Sverige ja Watson ym. (C-203/15 ja C-698/15, EU:C:2016:970) ei rajoita tekijänoikeuslain 60 a §:n soveltamista.

Hakemus koskee liittymien yhteystietojen luovuttamista vain Euroopan talousalueella tapahtuvaa käyttöä varten. Hakija on sitoutunut olemaan luovuttamatta henkilötietoja Euroopan talousalueen ulkopuolelle.

ASIAKIRJATODISTELU

1. Ote valvontaohjelman lokitiedostosta

2. Ote United States Copyright Officen avoimesta tietokannasta

3. CELL Film Holdings, LLC:n ja Copyright Management Services Ltd:n välinen lisenssisopimus sekä I.T. Productions LLC:n ja Copyright Management Services Ltd:n välinen lisenssisopimus (salassa pidettäviä)

ASIAAN OSALLISEN LAUSUMA

DNA Oyj on ilmoittanut, että se ei vastusta pääasiaa koskevaa hakemusta, mutta se on esittänyt, että luovutusvelvollisuuden tulee koskea vain sellaisia tietoja, joita DNA Oyj luovutushetkellä säilyttää tietoyhteiskuntakaaren 17 luvun nojalla omia tarpeita varten määritellyn ajan, jonka se on määritellyt kuudeksi kuukaudeksi. DNA Oyj on lisäksi pyytänyt, että markkinaoikeus vahvistaa hakijan yleisen velvollisuuden korvata DNA Oyj:lle tietojen luovuttamismääräyksen täytäntöönpanosta aiheutuvat kulut.

DNA Oyj:tä ei ole kuultu turvaamistoimea koskevasta hakemuksesta.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Salassapitomääräys

Copyright Management Services Ltd:n vaatimuksesta markkinaoikeus määrää oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 ja 11 §:n nojalla liikesalaisuuksia sisältävänä salassa pidettäväksi hakijan asiakirjatodisteina 3 esittämät sopimukset (License Agreement/Granting Rights, CELL Film Holdings, LLC – Copyright Management Services Ltd., 1.6.2016 ja License Agreement/Granting Rights, I.T. Productions LLC – Copyright Management Services Ltd., 21.7.2016).

Markkinaoikeus määrää asiakirjat pidettäväksi salassa 10 vuotta asian vireille tulosta lukien eli 23.12.2026 saakka.

Perustelut

Hakijan oikeudet

Copyright Management Services Ltd. on ilmoittanut, että sillä on kysymyksessä olevien elokuvien tuottajayhtiöiden kanssa tehtyjen lisenssisopimusten perusteella oikeus esittää asiassa tekijänoikeuslakiin perustuvia vaatimuksia.

Tekijänoikeuslain 63 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lain tekijänoikeutta koskevia säännöksiä sovelletaan elokuvateokseen, jonka tuottajan päätoimipaikka tai vakinainen asuinpaikka on Suomessa. Tässä tapauksessa kysymys on hakijan ilmoituksen mukaan elokuvista, joiden tuottajien kotipaikka on Yhdysvalloissa. Yhdysvallat ja Suomi ovat liittyneet Bernin yleissopimukseen taiteellisten ja kirjallisten teosten suojaamisesta (SopS 79/1986, jäljempänä Bernin sopimus).

Bernin sopimuksen 4 artiklan a kohdan mukaan yleissopimuksen mukaista suojaa sovelletaan sellaisten elokuvateosten tekijöihin, joiden valmistajan päätoimipaikka tai vakinainen asuinpaikka on liittomaassa.

Bernin sopimuksen 5 artiklassa on määräykset kansallisesta kohtelusta. Artiklan 1 kohdan mukaan tekijöillä on sopimuksessa suojattujen teostensa osalta muissa liittomaissa kuin teoksen alkuperämaassa ne oikeudet, jotka noiden maiden asianomaisissa laeissa nyt tai vastedes myönnetään niiden omille kansalaisille, samoin kuin tässä yleissopimuksessa erityisesti myönnetyt oikeudet.

Bernin sopimuksen 14 bis artiklan 2 a kohdan mukaan se, kenelle elokuvateoksen tekijänoikeus kuuluu, määräytyy sen maan lainsäädännön mukaan, jossa suojaa vaaditaan.

Tekijänoikeuslain 7 §:n 1 momentin mukaan tekijänä pidetään, jollei näytetä toisin olevan, sitä, jonka nimi taikka yleisesti tunnettu salanimi tai nimimerkki yleiseen tapaan pannaan teoksen kappaleeseen tai ilmaistaan saatettaessa teos yleisön saataviin.

Kun hakija perustaa vaatimuksensa ulkomaisen oikeudenhaltijan sille myöntämään oikeuteen ryhtyä oikeudellisiin toimiin tekijänoikeuden loukkauksen johdosta, hakijan oikeus on edellä todetun perusteella voitava johtaa esimerkiksi tuottajalta, jonka päätoimipaikka tai vakituinen asuinpaikka on Bernin sopimuksen sopimusvaltiossa. Hakijan on tarvittaessa toimitettava tätä koskeva riittävä selvitys.

Hakija on asiavaltuutensa osoittaakseen toimittanut markkinaoikeudelle Yhdysvaltojen tekijänoikeusrekisterin otteet sekä 1.6.2016 ja 21.7.2016 päivätyt lisenssisopimukset, joista käy ilmi muun ohella, että hakijalla on oikeus ryhtyä toimiin teoksiin kohdistuvien oikeudenloukkausten johdosta.

Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että hakijalla on asiavaltuus asiassa ja oikeus esittää tekijänoikeuslakiin perustuvia vaatimuksia.

Yhteystietojen luovuttamista koskevat oikeudelliset lähtökohdat

Tekijänoikeuslain 60 a §:n 1 momentin mukaan tekijällä tai hänen edustajallaan on oikeus tuomioistuimen määräyksellä salassapitosäännösten estämättä yksittäistapauksessa saada lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjältä taikka muulta välittäjänä toimivalta palvelun tarjoajalta yhteystiedot sellaisesta teleliittymästä, josta tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin saatetaan yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta. Tiedot tulee antaa ilman aiheetonta viivytystä. Tietojen luovuttamista koskevan asian käsittelyssä noudatetaan oikeudenkäymiskaaren 8 lukua. Tuomioistuin voi määrätä yhteystietojen turvaamisesta noudattaen oikeudenkäymiskaaren 7 lukua.

Hallituksen esityksestä (HE 28/2004 vp) antamassaan lausunnossa eduskunnan lakivaliokunta on ehdotettujen tekijänoikeutta loukkaavan aineiston saannin estämistä koskevien tekijänoikeuslain 60 a–60 d §:n osalta todennut yleisinä lähtökohtina muun ohella (LaVL 5/2005 vp s. 8), että laittoman toiminnan estämiseksi tulee olla käytettävissä riittävät keinot. Ensisijaisesti näiden keinojen tulee kohdistua siihen henkilöön, jonka väitetään saattavan yleisön saataviin tekijänoikeudelle suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta. Sekä viestinnän vapauden turvaamisen näkökulmasta yleensä, että väitetyn loukkaajan oikeusturvan kannalta erityisesti on tärkeää, että tällaisille viestinnän harjoittamiseen puuttuville toimille asetetaan riittävät edellytykset ja että asiassa noudatettava menettely sisältää takeet kaikkien osapuolten oikeuksien huomioon ottamisesta.

Lakivaliokunta on edellä mainitussa lausunnossaan ehdotetun 60 a §:n osalta todennut (s. 8–9), että koska tietoja ei luovuteta viranomaiselle vaan suoraan toiselle yksityiselle, säännös sisältää myös luovuttamisvelvollisuutta rajaavan edellytyksen. Tietoja voidaan luovuttaa vain sellaisen liittymän osalta, josta tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin saatetaan yleisön saataviin tekijänoikeutta loukkaavaa aineistoa.

Lakivaliokunta on edellä mainitussa lausunnossaan myös todennut (s. 9), että viime kädessä tuomioistuimen tehtävänä on valvoa, että aineiston yleisön saataville saattaminen laajuudeltaan ylittää tämän merkittävyyskynnyksen. Jos tämä kriteeri ei täyty, tekijällä tai hänen edustajallaan on aina mahdollisuus kääntyä asiassa poliisin puoleen. Lisäksi lakivaliokunta on todennut, että säännöksessä tarkoitettu korvausvelvollisuus on oletettavasti samalla omiaan suuntaamaan pykälässä tarkoitettuja tietojen luovuttamispyyntöjä tekijänoikeuden suojan toteuttamisen kannalta merkityksellisiin tapauksiin.

Tekijänoikeuslain 60 a §:n säännös liittyy tekijänoikeuslain muutokseen, jolla on saatettu kansallisesti voimaan tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY. Mainitun direktiivin 8 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeudenhaltijoilla on mahdollisuus hakea kieltoa tai määräystä sellaisia välittäjiä vastaan, joiden palveluita kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden tai lähioikeuden rikkomiseen. Tekijänoikeuslain muuttamiseen johtaneessa edellä mainitussa hallituksen esityksessä (HE 28/2004 vp) ei ehdotettu erillistä tietojen luovuttamista koskevaa säännöstä, vaan tekijänoikeuslain 60 a § lisättiin lakivaliokunnan aloitteesta lakiin erillisen sääntelyn tarpeen tultua esiin lainsäädäntöprosessin aikana. Lakivaliokunta kuitenkin painotti edellä mainitussa lausunnossaan (s. 8), että säännöstä on syytä tarkastella uudelleen, kun saatetaan kansallisesti voimaan teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48/EY. Säännöstä ei kuitenkaan tuossa yhteydessä tarkasteltu uudestaan eikä säännökseen ole tehty tältä osin muutoksia.

Euroopan unionin tuomioistuin on ratkaisuissaan arvioinut sitä, kuinka edellä mainittuja direktiivejä sekä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) on tulkittava arvioitaessa tunnistamistietojen luovuttamista koskevia edellytyksiä siviiliprosessia varten (muun muassa tuomio 29.1.2008, Promusicae, C-275/06, EU:C:2008:54 ja tuomio 19.4.2012, Bonnier Audio ym., C-461/10, EU:C:2012:219).

Sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin viestinnän luottamuksellisuutta koskevan 5 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on kansallisella lainsäädännöllä varmistettava yleisen viestintäverkon ja yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen välityksellä tapahtuvan viestinnän ja siihen liittyvien liikennetietojen luottamuksellisuus. Mainitun direktiivin 6 artiklassa säädetään tilaajia ja käyttäjiä koskevien liikennetietojen käsittelystä.

Sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 15 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että jäsenvaltiot voivat toteuttaa lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joilla rajoitetaan muun ohella mainitun direktiivin 5 ja 6 artiklassa säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien soveltamisalaa, jos tällaiset rajoitukset ovat välttämättömiä, asianmukaisia ja oikeasuhteisia tiettyjen säädettyjen päämäärien toteuttamiseksi ja edellyttäen, että toimenpiteet ovat unionin oikeuden yleisten periaatteiden kuten perusoikeuksien mukaisia.

Unionin tuomioistuin on katsonut, ettei sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 15 artiklan 1 kohdassa suljeta pois jäsenvaltioiden mahdollisuutta säätää velvollisuudesta paljastaa henkilötietoja siviiliprosessin yhteydessä, mutta siinä ei myöskään aseteta näille valtioille velvollisuutta säätää tällaista velvollisuutta (ks. em. tuomio Promusicae, C-275/06, 54–55 kohta ja em. tuomio Bonnier Audio ym., C-461/10, 54–55 kohta). Myöskään muut edellä mainitut direktiivit tai kansainväliset sopimukset eivät sisällä tällaista velvollisuutta (ks. em. tuomio Promusicae, 57–60 kohta ja em. tuomio Bonnier Audio ym., 55 kohta). Jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten on tällaisia toimenpiteitä täytäntöön pannessaan tulkittava kansallista oikeuttaan mainittujen direktiivien mukaisesti tavalla, jolla voidaan varmistaa unionin oikeusjärjestyksessä suojattujen eri perusoikeuksien välinen tasapaino sekä yleisten oikeusperiaatteiden, kuten suhteellisuusperiaatteen noudattaminen (ks. em. tuomio Promusicae, 68 ja 70 kohta ja em. tuomio Bonnier Audio ym., 59–61 kohta).

Unionin tuomioistuin on sittemmin liikennetietojen säilyttämistä koskevassa ratkaisussaan todennut, että koska jäsenvaltiot voivat sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 15 artiklan 1 kohdan nojalla rajoittaa viestinnän ja siihen liittyvien liikennetietojen luottamuksellisuuden varmistamista koskevan lähtökohtaisen velvollisuuden ulottuvuutta, sitä on unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kuitenkin tulkittava suppeasti (tuomio 21.12.2016, Tele2 Sverige ja Watson ym., C-203/15 ja C-698/15, EU:C:2016:970, 89 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Unionin tuomioistuin on viimeksi mainitun ratkaisunsa perusteluissa viitannut sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 15 artiklan 1 kohtaan ja siihen, että jäsenvaltiot voivat toteuttaa viestinnän ja siihen liittyvien liikennetietojen luottamuksellisuuden periaatteesta poikkeavan toimenpiteen, jos se on välttämätön, asianmukainen ja oikeasuhteinen demokraattisen yhteiskunnan toimenpide tässä säännöksessä ilmaistuihin tavoitteisiin nähden. Tuomioistuin on todennut edelleen, että mainitun direktiivin johdanto-osan 11 perustelukappaleessa täsmennetään, että tällaisen toimenpiteen on "ehdottomasti" oltava oikeassa suhteessa sen tarkoitukseen nähden (em. tuomion 95 kohta). Tuomioistuin on vielä todennut, että suhteellisuusperiaatteen noudattaminen perustuu myös unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan yksityiselämän kunnioitusta koskevan perusoikeuden suoja unionin tasolla edellyttää, että henkilötietojen suojaa koskevat poikkeukset ja rajoitukset on toteutettava täysin välttämättömän rajoissa (em. tuomion 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Markkinaoikeus toteaa, että edellä todetuista ratkaisuista ilmenevällä tavalla yhteystietojen luovuttaminen siviiliprosessissa on mahdollista edellyttäen, että tämä toteutetaan ja säännöksiä tulkitaan suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Unionin tuomioistuin on viimeksi mainitussa ratkaisussaan kuitenkin edelleen korostanut tällaisten poikkeusperusteiden suppeaa tulkintaa ja sitä, että toimenpiteiden on ehdottomasti oltava oikeassa suhteessa tarkoitukseen nähden ja toteutettava täysin välttämättömän rajoissa.

Yleisön saataviin saattamista koskeva selvitys

Asiassa on esitetty selvityksenä BitTorrent-vertaisverkkoliikennettä koskevan valvontaohjelman lokitietojen perusteella koottu taulukko, jossa sarakkeina ovat olleet IP-osoite, lähdeportti, ajankohta sekunnin tarkkuudella, parven käyttäjämäärä, todettu kokonaisyleisö ja teoksen nimi. Kyseisessä taulukossa on yksilöity kahdesta elokuvasta yhteensä noin tuhat havaintoa. Hakija on vaatinut kaikkien näiden yhteystietojen luovuttamista.

Hakijan mukaan se on kunkin IP-osoitteen osalta koelatauksin tarkastanut, että liittymästä on lokitiedosto-otteessa yksilöidyllä hetkellä saatettu yleisön saataviin hakijan teosta.

Markkinaoikeuden arviointi

Markkinaoikeus voi tekijänoikeuslain 60 a §:n nojalla määrätä kysymyksessä olevan viestinnän välittäjän luovuttamaan yhteystiedot sellaisesta teleliittymästä, josta tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin saatetaan yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman oikeudenhaltijan suostumusta.

Hakemukseen liitetyn valvontaohjelman lokitiedoista muodostetun taulukon perusteella asiassa voidaan katsoa saatetun tässä asiassa riittävän todennäköiseksi, että kustakin mainitussa liitteessä yksilöidystä IP-osoitteesta on liitteessä yksilöitynä ajankohtana saatettu niin sanotussa BitTorrent-vertaisverkossa yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa. Hakijalla on edellä todetun mukaisesti oikeus esittää kysymyksessä olevaan suojattuun aineistoon perustuvia vaatimuksia. Hakemuksessa ilmoitetun mukaan mainittu yleisön saataviin saattaminen on tapahtunut ilman oikeudenhaltijan suostumusta.

Asiassa on näin ollen vielä arvioitava, onko tekijänoikeudella suojatun aineiston saataviin saattamista katsottava asiassa esitetyn selvityksen perusteella tapahtuneen kustakin teleliittymästä eli tässä tapauksessa kustakin IP-osoitteesta tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin.

Asiassa on edellä todetun mukaisesti kysymys hakijan teoksen tai sen osien oikeudettomasta jakamisesta niin sanottua BitTorrent-tekniikkaa käyttäen. BitTorrent-tekniikka on tarkoitettu yksittäisten tietojen jakeluun ja siinä käyttäjät tyypillisesti jakavat edelleen niitä tiedostoja, joita he itse ovat ladanneet tai joita he ovat parhaillaan lataamassa. BitTorrent-tekniikassa tiedoston ei tarvitse olla kokonaisuutena saatavissa tietystä yksittäisestä lähteestä, vaan ohjelmisto kokoaa tiedoston eri tahojen jakamista niin sanotuista sirpaleista. BitTorrent-tekniikalla voidaankin siirtää tietoa nopeasti ja tehokkaasti.

BitTorrentia käyttävään niin sanottuun parveen voi tyypillisesti liittyä kuka tahansa. Yksittäisen käyttäjän kannalta on sattumanvaraista, miltä parvessa tiedostoa jakavilta käyttäjiltä sirpaleita ladataan ja vastaavasti kuka lataa sirpaleita jaetusta tiedostosta. Samaa tiedostoa voidaan jakaa myös rinnakkaisissa parvissa, jotka eivät ole yhteydessä keskenään. Vertaisverkon toimintaperiaatteesta johtuen käyttäjä ei voi vaikuttaa siihen, miten hänen jakamiaan sirpaleita jaetaan vertaisverkossa edelleen muiden toimesta senkin jälkeen, kun hän on itse lopettanut jakamisen.

Tekijänoikeuslain 60 a §:n mukainen määräys lähtökohtaisesti henkilötietojen sekä viestinnän ja siihen liittyvien liikennetietojen suojan piiriin kuuluvien yksityisten henkilöiden tietojen luovuttamisesta toiselle yksityiselle taholle merkitsee poikkeusta ensiksi mainittujen suojaan. Kysymyksessä olevassa pykälässä säädetyllä rajoituksella pyritään varmistamaan tekijänoikeuden haltijoiden mahdollisuus puuttua oikeudenloukkauksiin siviilioikeudellisin keinoin. Pykälää sovellettaessa onkin erityisesti oikeudenloukkauksen merkittävyyttä arvioitaessa kysymys yhtäältä oikeudenhaltijan omaisuudensuojan ja sen toteuttamiseen liittyvien oikeussuojakeinojen käytettävyyden sekä toisaalta hakemuksessa tarkoitettujen IP-osoitteita vastaavien teleliittymien haltijoiden henkilötietojen sekä viestintää koskevien tietojen luottamuksellisuuden ja siten yksityiselämän suojan välisestä punninnasta.

Tekijänoikeuslain 60 a §:ään sisältyvällä oikeudenloukkauksen merkittävyyskynnyksellä on pyritty kohdistamaan menettelyt riittävän moitittaviin, tietyn vakavuusasteen ylittäviin tekoihin. Merkittävässä määrin -kriteerin täyttymistä tulee arvioida kunkin teleliittymän ja tässä tapauksessa IP-osoitetta koskevan havainnon osalta erikseen, ottaen arvioinnissa huomioon sekä oikeudenhaltijan että kunkin teleliittymän haltijan edellä mainitut intressit.

BitTorrent-tekniikalla tapahtuvasta oikeudettomasta teosten ja niiden osien jakamisesta oikeudenhaltijalle aiheutuvan haitan kannalta on sinänsä merkityksellistä, kuinka suuri joukko henkilöitä menettelyyn osallistuu ja näin ollen kuinka suuren henkilöjoukon saataviin teos vertaisverkon avulla saatetaan. Parven suuruutta koskevat tiedot eivät kuitenkaan sellaisenaan osoita, mikä merkitys jostakin yksittäisestä teleliittymästä saataviin saatetulla teoksen osalla on tosiasiassa ollut muiden käyttäjien toimintaan. Sama koskee niin sanottua kokonaisyleisöä eli samaa teosta rinnakkaisissa parvissa kysymyksessä olevan vuorokauden aikana havaittujen käyttäjien IP-osoitteiden lukumäärää.

Oikeudenhaltijan näkökulmasta teoksen pienenkin osan lyhytkestoisesta yksittäisestä jakamisesta aiheutuva haitta saattaa muodostua merkittäväksi, mikäli haittaa arvioidaan yhdessä muiden henkilöiden vastaavan menettelyn kanssa ottaen huomioon, että kukin käyttäjä osaltaan mahdollistaa teoksen laittoman käytön ja sen jatkamisen useiden henkilöiden toimesta. Markkinaoikeuden ratkaisukäytännössä onkin merkittävässä määrin edellytystä koskevassa arvioinnissa annettu olennaista painoarvoa muun ohella edellä mainitulle kokonaisyleisölle, jolla on sinänsä väistämättä merkitystä sen kannalta, kuinka merkittävää vahinkoa vertaisverkossa tapahtuvasta yleisön saataviin saattamisesta oikeudenhaltijalle kokonaisuutena arvioiden aiheutuu.

Unionin tuomioistuimen viimeksi mainitusta ratkaisusta (tuomio Tele2 Sverige ja Watson ym., C-203/15 ja C-698/15) käy korostetusti ilmi, että sähköisen viestinnän luottamuksellisuudesta säädettävien poikkeuksien, kuten tässä tapauksessa tekijänoikeuslain 60 a §:n, on rajoituttava ehdottoman välttämättömään ja niiden on ehdottomasti oltava oikeassa suhteessa päämäärään nähden. Poikkeuksia on myös tulkittava suppeasti ja toimenpiteiden on oltava täysin välttämättömän rajoissa.

Tämä viestinnän ja siihen liittyvien liikennetietojen suojaa painottava ja niihin tehtävien rajoitusten suppeaa tulkintaa koskeva vaatimus puoltaa osaltaan sitä, että merkittävässä määrin -edellytyksen arvioinnissa olisi aiempaa voimakkaammin painotettava sitä konkreettista oikeudenloukkausta, joka asiassa esitetystä selvityksestä on kunkin yksittäisen teleliittymän osalta todettavissa.

Hakija on esittänyt valvontaohjelmiston lokitiedostosta muodostetulla taulukolla selvitystä siitä, mikä on ollut parven käyttäjämäärä kokonaisuudessaan kyseisellä tarkasteluhetkellä. Selvitystä on esitetty myös niin sanotusta kokonaisyleisöstä, eli käyttäjämäärästä samaa teosta jakavissa rinnakkaisissa eli muissa parvissa saman päivän aikana. Selvityksestä on edellä todetun mukaisesti pääteltävissä, että kustakin hakemuksen liitteessä yksilöidystä IP-osoitteesta on saatettu yhtä hakijan teosta tai sen osaa yleisön saataviin yhtenä hakemuksen liitteessä yksilöitynä sekunnin tarkkuudella ilmaistuna ajankohtana.

Hakija ei kuitenkaan ole väittänyt eikä esittänyt selvitystä, josta kävisi ilmi esimerkiksi, että sen teoksen jakamista olisi jostakin hakemuksessa tarkoitetusta IP-osoitteesta tapahtunut toistuvasti tai pidemmän aikaa, kysymyksessä olevasta IP-osoitteesta tapahtunut saataviin saattaminen olisi koskenut useita teoksia tai mikä merkitys IP-osoitteesta tapahtuneella yleisön saataviin saattamisella on tosiasiassa ollut toisiin vertaisverkon käyttäjiin ja siten loukkauksen merkittävyyteen. Asiassa esitetty selvitys ei sellaisenaan osoita kunkin yksittäisestä teleliittymästä toteutetun yleisön saataviin saattamisen olleen säännöksessä tarkoitetulla tavalla merkittävää. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että kunkin yksittäisen teleliittymän ja tässä tapauksessa IP-osoitteen haltijan toimesta tapahtunut asiassa esitetystä selvityksestä pääteltävissä oleva konkreettinen loukkaus on jäänyt vähäiseksi.

Oikeudenhaltijoilla saattaa tosin olla jo teknisistä syistä johtuvia hankaluuksia edellä esitettyjä seikkoja koskevan näytön esittämisessä. Tästä huolimatta markkinaoikeus katsoo, ottaen erityisesti huomioon kunkin IP-osoitteen haltijan henkilötietojen sekä viestintää koskevien tietojen ja siten yksityiselämän suojasta tehtävien poikkeusten suppean tulkinnan vaatimuksen, ettei hakemuksessa yksilöidyistä IP-osoitteista ole asiassa esitetyn selvityksen perusteella katsottava saatetun yleisön saataviin hakijan tekijänoikeudella suojattua aineistoa tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin.

Koska hakija ei edellä todetun mukaisesti ole esittänyt riittävää selvitystä tekijänoikeuslain 60 a §:ssä hakemuksen hyväksymiselle asetettujen edellytysten täyttymisestä, hakemus on hylättävä.

Hakemuksen tultua hylätyksi asiassa ei ole tarpeen lausua turvaamistoimea koskevasta hakemuksesta.

Asiaan osallisen vaatimukset

DNA Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus vahvistaa hakijan yleisen velvollisuuden korvata DNA Oyj:lle tietojen luovuttamismääräyksen täytäntöönpanosta aiheutuvat kulut.

Markkinaoikeus toteaa, että tekijänoikeuslain 60 a §:n 3 momentin nojalla välittäjänä toimivalle palveluntarjoajalle on korvattava tietojen luovuttamismääräyksen täytäntöönpanosta aiheutuneet kulut sekä mahdollinen vahinko. Yhteystietojen luovuttamismääräystä koskevan hakemusasian yhteydessä ei kuitenkaan ole mahdollista vahvistaa yleistä korvausvelvollisuutta, vaikka hakijan hakemus menestyisikin, tai ennakollisesti velvoittaa hakijaa korvaamaan DNA Oyj:lle tietojen luovuttamismääräyksen täytäntöönpanosta tulevaisuudessa aiheutuvia kuluja tai mahdollista vahinkoa. DNA Oyj:n vaatimus on siten hylättävä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus hylkää Copyright Management Services Ltd:n hakemukset ja DNA Oyj:n vaatimuksen täytäntöönpanokulujen korvaamisvelvollisuuden vahvistamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 11.8.2017.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Kimmo Mikkola sekä markkinaoikeustuomarit Nina Korjus, Sami Myöhänen, Reima Jussila, Ville Parkkari, Sanna Holkeri ja Pekka Savola.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen.