Kanne

Vaatimukset

Nokia Technologies Oy on haastehakemuksessaan 17.11.2022 vaatinut markkinaoikeutta vahvistamaan, että Nokia Oyj:llä oli patentin numero FI/EP 1 929 826 hakemispäivänä 28.9.2006 oikeus vaatia etuoikeutta hakemuksesta US 60/721,618 keksijä A:n osalta ja velvoittamaan Continental Automotive GmbH:n ja TomTom International B.V:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Nokia Technologies Oy:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Nokia Technologies Oy on valmisteluistunnossa 20.12.2023 sekä kirjallisesti 22.12.2023 esittänyt pyynnön, että kannevaatimuksia muutettaisiin seuraavasti siten, että markkinaoikeus

1. (i) vahvistaa ensisijaisesti, että oikeus vaatia etuoikeutta patentille numero FI/EP 1 929 826 hakemuksesta US 60/721,618 oli 28.9.2006 siirtynyt keksijä A:lta Nokia Oyj:lle;

(ii) vahvistaa toissijaisesti, että A:n sijaan Nokia Oyj:llä oli 28.9.2006 oikeus vaatia etuoikeutta patentille numero FI/EP 1 929 826 hakemuksesta US 60/721,618 hakemuksen US 60/721,618 tosiasiallisena hakijana;

iii) vahvistaa kolmassijaisesti, että Nokia Oyj:llä oli patentin numero FI/EP 1 929 826 hakemispäivänä 28.9.2006 oikeus vaatia etuoikeutta patentille numero FI/EP 1 929 826 hakemuksesta US 60/721,618 keksijä A:n osalta.

2. Nokia Technologies Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Continental Automotive GmbH:n ja TomTom International B.V.:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Nokia Technologies Oy:n oikeudenkäyntikulut 538.755,22 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

1 Kanteen tutkiminen

Vastaajien esittämät oikeudenkäyntiväitteet on hylättävä.

Asiassa on kysymys patentin etuoikeusvaatimuksen muodollisesta pätevyydestä, josta säädetään patenttilain 70 m §:ssä. Markkinaoikeus on toimivaltainen tuomioistuin patenttilain 65 §:n ja oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 4 §:n säännösten nojalla. Kannepatentin etuoikeutta koskevan asian tutkimiseen markkinaoikeudella on yksinomainen toimivalta asetuksen tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (Bryssel I -asetus) 24 artiklan 4 kohdan ja kansallisten säännösten nojalla.

Lis pendens -vaikutusta koskevat Bryssel I -asetuksen 29–31 artiklat eivät sovellu tässä asiassa. Saksassa ei ole eikä ole ollut vireillä kannetta, joka olisi aiheuttanut lis pendens -vaikutuksen suhteessa tähän asiaan.

Nokialla on asiassa vahvistusintressi vastaajien esittämien, patentin numero FI/EP ’826 (jäljempänä myös kannepatentti) pätevyyteen liittyvien väitteiden vuoksi. Etuoikeuden siirtymisen pätevyyden kannalta merkityksellinen tapahtumainkulku ja etuoikeuden olemassaoloa koskeva oikeusperusta ovat yhteneväiset jokaisen patentin numero EP ’826 validoinnin osalta. Siten vastaajien patentin numero DE ’788 osalta esittämät väitteet siitä, että Nokia Oyj ei olisi ennen patentin numero EP ’826 hakemista pätevästi saanut keksijöiltä oikeutta esittää etuoikeushakemukseen perustuvaa etuoikeusvaatimusta, ovat luoneet Nokialle oikeussuojan tarpeen myös kannepatentin osalta. Kyse ei myöskään ole abstraktia oikeuskysymystä koskevasta vahvistusvaatimuksesta vaan konkreettisesta kannepatenttiin ja etuoikeushakemukseen liittyvästä tapahtumainkulusta ja sen oikeudellisesta arvioinnista.

Lisäksi Nokialla on asiassa vahvistusintressi sillä perusteella, että vastaajat ovat vastauksissaan vedonneet siihen, ettei etuoikeushakemukseen perustuva etuoikeus olisi siirtynyt Nokialle ennen kannepatentin hakemista. Näin ollen vahvistuskannetta ei voi jättää tutkimatta puuttuvan vahvistusintressin vuoksi riippumatta siitä, onko vahvistusintressi ollut olemassa vahvistuskanteen vireilletulohetkellä vai ei.

Nokian vahvistuskanteeseen liittyy selvä tulevaisuuteen suuntautuva intressi saada nyt ilmennyt kannepatentin etuoikeutta koskeva epäselvyys ratkaistua. Vain siten Nokia saa varmuuden siitä, estääkö etuoikeuteen liittyvä epäselvyys Nokiaa kieltämästä kannepatenttia loukkaavaa toimintaa.

2 Nokian kannevaatimusten sisällöstä ja markkinaoikeuskäsittelyn laajuudesta

Asiassa on kysymys etuoikeuden niin sanotusta muodollisesta pätevyydestä. Euroopan patenttiviraston (EPO) tutkimusohjeiden mukaan etuoikeuden muodollinen pätevyys tarkoittaa sitä, että eurooppapatentin hakija oli aiemman, etuoikeuspyynnön perusteena olevan hakemuksen hakija tai se, jolle aiemman hakemuksen hakijan oikeus on siirtynyt. EPO:n laajennetun valituslautakunnan 10.10.2023 antama ratkaisu asioissa G 1/22 ja G 2/22 (jäljempänä myös ratkaisu G 1/22) vahvistaa EPC 87 artiklan 1 kohtaan sisältyvän erottelun muodollisen etuoikeuden ja aineellisen etuoikeuden eli keksinnön samuusedellytyksen välillä.

Nokian vahvistuskanne ei koske etuoikeushakemuksen ja kannepatentin mukaisen keksinnön samuutta.

Kannevaatimusten uudessa muotoilussa ei ole kysymys kielletystä kanteen muutoksesta. Kanteen sisältö ei ole uudelleen muotoilun seurauksena muuttunut vaatimusten eikä perusteiden osalta.

3 Nokia Oyj:llä on ollut oikeus vaatia etuoikeutta patentille numero FI/EP ’826 hakemuksesta US ’618 A:n osalta hänen siirronsaajanaan

3.1 Etuoikeuden on katsottava siirtyneen EPC:n nojalla

Etuoikeuden muodollisen pätevyyden arviointiin sovelletaan kansallisen lain sijaan Euroopan patenttisopimusta ("EPC") itsenäisesti. Jos jatkohakemuksen hakija on etuoikeutta vaatiessaan täyttänyt EPC 88 artiklan ja siihen liittyvien sovellutussääntöjen (säännöt 52 ja 53) edellytykset, on arvioinnin lähtökohdaksi otettava EPC:n perusteella etuoikeuden siirron vahva pätevyysolettama. EPC 87 artiklan 1 kohdassa ei ole säädetty myöskään siirron muotovaatimuksista, joten siirto voi tapahtua ilman siirtokirjaa tai muuta etuoikeuden nimenomaisesti mainitsevaa oikeustointa. Etuoikeushakemuksen hakijan ja jatkohakemuksen hakijan nimeäminen jatkohakemuksessa yhdessä hakijoiksi on riittävä osoitus tapahtuneesta, EPC 87 artiklan 1 kohdan mukaisesta etuoikeuden siirrosta, vaikka hakijat olisi jatkohakemuksessa merkitty hakijoiksi eri maantieteellisiä alueita varten. EPC 87 artikla ei aseta myöskään ajallisia rajoituksia sille, milloin etuoikeuden siirron on tapahduttava.

Asiassa on sovellettava etuoikeuden vahvaa pätevyysolettamaa, koska Nokia Oyj on täyttänyt EPC 88 artiklan ja siihen liittyvien sovellutussääntöjen edellytykset vaatiessaan kannepatentille etuoikeutta hakemuksesta US '618.

Lisäksi etuoikeuden siirron A:lta Nokia Oyj:lle on katsottava tapahtuneen EPC 87 artiklassa tarkoitetulla tavalla, koska Nokia Oyj ja A on nimetty yhdessä kannepatenttiin johtaneen PCT-hakemuksen hakijoiksi. Siirron tapahtuminen ilmenee myös siitä, että (i) A on toiminut yhteistyössä Nokia Oyj:n kanssa avustamalla hakemuksen US '618 laatimisessa ja etuoikeuspäivän jälkeen allekirjoittamalla keksintöä koskevan siirtokirjan, (ii) A on suostunut siihen, että Nokia Oyj hyödyntää hakemukseen US '618 perustuvaa etuoikeutta ja (iii) A:n ja Nokia Oyj:n välillä on ollut yhteinen tavoite etuoikeuden siirrosta Nokia Oyj:lle.

Koska kannepatentin muodolliseen etuoikeuteen sovelletaan vahvaa pätevyysolettama, vastaajilla on muodollisen etuoikeuden pätevyyden kiistäessään todistustaakka siitä, että etuoikeus ei olisi pätevästi siirtynyt A:lta Nokia Oyj:lle tai kuulunut A:n sijaan Nokia Oyj:lle alusta lähtien. Tässä asiassa ei ole olemassa etuoikeuden siirron vahvan pätevyysolettaman kumoavaa seikkaa.

3.2 Työsuhdekeksintölakiin perustuva tarkastelu tukee etuoikeuden siirron pätevyyttä

Jos pätevyysolettaman kumoamista tarkastellaan kansallisen lain nojalla, sovellettava kansallinen laki määräytyy etuoikeushakemuksen tekijän ja hänen siirronsaajansa väliseen oikeussuhteeseen sovellettavan lain perusteella. Etuoikeuden siirron perustuessa työsuhteeseen, arvioidaan siirron pätevyyttä työsuhteeseen sovellettavan lain perusteella. Työsuhdekeksintölaki soveltuu, koska Nokia Oyj:n ja A:n väliseen työsuhteeseen sovelletaan Suomen lakia.

Nokia Oyj otti A:lta kaikki oikeudet kannepatentissa kuvattuun keksintöön työsuhdekeksintölain nojalla 27.9.2005. Vaihtoehtoisesti, etuoikeus siirtyi Nokia Oyj:lle työsuhdekeksintölain ja -käytännön nojalla viimeistään 3.2.2006 A:lle tehdyllä ilmoituksella.

Nokia Oyj:n A:lle 27.9.2005 ja 3.2.2006 lähettämien ilmoitusten ja heidän välisensä työsuhteen olosuhteiden perusteella molemmat osapuolet ymmärsivät, että Nokia Oyj tarkoitti ottavansa A:lta kaikki oikeudet keksintöön, mukaan lukien etuoikeushakemukseen perustuvan etuoikeuden.

A:n tekemä keksintö kuului työsuhdekeksintölain 4 §:n 1 momentin soveltamisalaan, ja Nokia Oyj:lla A:n työnantajana oli oikeus ottaa kaikki oikeudet keksintöön. Keksijät ilmoittivat kannepatentissa kuvatusta keksinnöstä Nokia Oyj:lle sähköistä keksintöilmoitusjärjestelmää käyttäen 21.9.2005. Nokia Oyj päätti varata itselleen kaikki oikeudet A:n ilmoittamaan keksintöön ja patentoida keksinnön. Nokia Oyj toimitti päätöksensä tiedoksi A:lle sähköpostitse 27.9.2005. Koska kaikki keksintöön liittyvät oikeudet siirtyivät A:lta Nokia Oyj:lle ennen etuoikeushakemuksen tekemistä, myös oikeus pyytää etuoikeutta etuoikeushakemuksesta kuului Nokia Oyj:lle.

Nokia Oyj:llä A:lla on ollut keskinäinen yhteisymmärrys työsuhdekeksintölain 6 §:n 1 momentin mukaisesta neljän kuukauden määräajasta poikkeamisesta seuraavien työsuhteen yksityiskohtien ja olosuhteiden valossa: (i) Työsuhteessa noudatetun työsuhdekeksintökäytännön mukaan Nokian työntekijät lähtökohtaisesti suostuivat siihen, että keksinnön arviointiin varattava kohtuullinen aika voi ylittää laissa säädetyn neljän kuukauden määräajan, mutta saattoivat niin halutessaan vaatia päätöksen tekemistä laissa säädetyssä neljän kuukauden määräajassa, (ii) A ei pyytänyt Nokia Oyj:tä arvioimaan kannepatentissa kuvattua keksintöä neljän kuukauden määräajassa, vaan jätti keksintöilmoitusta tehdessään rastittamatta tätä pyyntöä koskevan kohdan ja (iii) A ei ole reklamoinut määräajan laiminlyönnistä ja on ottanut vastaan keksintöoikeuksien ottamisen perusteella maksetut korvaukset.

3.3 Sopimusoikeudellinen tarkastelu tukee etuoikeuden siirron pätevyyttä

Nokia Oyj:llä on ollut oikeus vaatia kannepatentille etuoikeutta hakemuksesta US '618 A:n osalta, koska hän oli siirtänyt etuoikeuden Nokia Oyj:lle osapuolten väliseen implisiittiseen sopimukseen perustuen. EPC 87 artiklan 1 kohtaa koskevassa EPO:n ratkaisukäytännössä on tunnistettu ja hyväksytty implisiittiseen sopimukseen perustuva etuoikeuden siirtyminen, minkä ratkaisu G 1/22 ja G 2/22 vahvistaa. Myöskin sekä korkeimman oikeuden oikeuskäytäntö että työsuhdekeksintölautakunnan ratkaisut osoittavat, että oikeudet työsuhdekeksintöön voivat siirtyä työntekijältä työnantajalle implisiittisen sopimuksen perusteella.

A ilmoitti Nokia Oyj:lle matkapuhelintekniikkaan ja sitä koskevaan UMTS-standardiin liittyvästä eli Nokia Oyj:lle kaikella todennäköisyydellä merkittävästä keksinnöstä. Nokia Oyj puolestaan ilmoitti A:lle 27.9.2005 päätöksestään ottaa kokonaan oikeudet kannepatentissa kuvattuun keksintöön ja tehdä etuoikeushakemus. A avusti Nokia Oyj:tä hakemuksen US '618 laatimisessa, ja allekirjoitti etuoikeushakemuksen tekemisen jälkeen keksintöä koskevan siirtokirjan. A ei missään vaiheessa vastustanut Nokia Oyj:n päätöstä ottaa kokonaan oikeudet keksintöön tai tehdä etuoikeushakemusta. Osapuolten välille oli siten muodostunut implisiittinen sopimus siitä, että Nokia Oyj saa kaikki oikeudet keksintöön mukaan lukien oikeuden hyödyntää etuoikeutta hakemuksesta US '618. Tämän vahvistaa myöhempi kirjallinen siirtokirjakin.

4 Oikeus vaatia etuoikeutta hakemuksesta US 60/721,618 syntyi A:n sijaan Nokia Oyj:lle hakemuksen US ’618 tosiasiallisena hakijana

Nokian toissijaisen kannevaatimuksen perusteena on se, että Nokia Oyj:lla oli oikeus vaatia kannepatentissa etuoikeutta etuoikeushakemuksesta myös siinä tapauksessa, ettei etuoikeuden katsottaisi siirtyneen A:lta Nokia Oyj:lle. Nokia Oyj oli etuoikeushakemuksen tosiasiallinen hakija. Nokia Oyj:tä ei kuitenkaan voitu etuoikeuspäivänä nimetä etuoikeushakemuksen hakijaksi siksi, että Yhdysvaltojen lainsäädännön voimassa olleiden muotosäännösten mukaisesti ainoastaan keksijät voitiin nimetä etuoikeushakemuksen hakijoiksi. Vaikka A oli nimetty etuoikeushakemuksen hakijaksi toisen keksijän ohella, ei hän tosiasiallisesti tehnyt etuoikeushakemusta eikä hänellä olisi ollut edes oikeutta tehdä sitä.

EPC 87 artiklan 1 kohdan sanamuoto sallii etuoikeushakemuksen tosiasiallisen hakijan aseman tunnustamisen. Nokian omaisuudensuojan täyttyminen edellyttää, että Nokia Oyj:n asema etuoikeushakemuksen tosiasiallisena hakijana asetetaan keksijöiden muodollisen hakija-aseman edelle.

Toissijaisen vaatimuksen lisäksi Nokia Oyj:n tosiasiallinen hakija-asema muodostaa etuoikeuden siirrolle vaihtoehtoisen perusteen kolmassijaiselle vaatimukselle.

Continental Automotive GmbH:n vastaus

Vaatimukset

Continental Automotive GmbH on vaatinut, että markkinaoikeus jättää kanteen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää kanteen. Continental Automotive GmbH on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Nokia Technologies Oy:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 560.669,70 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

1 Kanteen tutkimatta jättäminen

Nokian kanne tulee jättää tutkimatta, koska ensinnäkin markkinaoikeudelta puuttuu kansainvälinen toimivalta käsitellä asiaa, sillä Continentalin kotipaikka on Saksa, eikä asiassa ole kysymys kannepatentin rekisteröintiä tai pätevyyttä koskevasta asiasta. Bryssel I -asetuksessa pääsääntönä on, että kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei asetuksen säännöksistä muuta johdu. Kysymys siitä, onko Nokia Oyj:llä ollut väitetty oikeus vaatia etuoikeutta, liittyy keksijöiden ja heidän työnantajansa väliseen suhteeseen eikä se siten liity saksalaiseen yhtiöön Continentaliin, joka ei ole esittänyt mitään väitteitä tai vaatimuksia suomalaisen kannepatentin rekisteröintiin tai pätevyyteen liittyen. On selvää, ettei tämä asia koske kannepatentin pätevyyttä miltään osin. Jotta asiassa voisi olla kysymys rekisteröintiin liittyvästä asiasta, EUT:n oikeuskäytännössä on edellytetty, että asialla on oltava aineellisesti ja oikeudellisesti läheinen yhteys rekisteriin. Tällä asialla ei ole mitään yhteyttä suomalaiseen patenttirekisteriin.

Toiseksi Nokian kanne tulee jättää tutkimatta, koska asiassa ei ole kysymys patenttilakiin perustuvasta riidasta. Kantajalla on todistustaakka näyttää, että sillä on vahvistusintressi asiassa. Nokia ei väitä, että Continental loukkaisi sen suomalaista kannepatenttia. Saksassa vireillä oleva riita koskee saksalaista patenttia, eikä kyseinen riita muodosta Nokialle vahvistusintressiä suomalaisen patentin osalta. Nokialla ei ole perustetta eikä myöskään vahvistusintressiä nostaa positiivista vahvistuskannetta Continentalia vastaan patenttilain nojalla. Oikeus vaatia etuoikeutta ja kysymys siitä, onko etuoikeus siirtynyt Nokia Oyj:lle jonain tiettynä hetkenä, ovat asioita, jotka eivät millään tavalla liity Continentaliin. Patenttilain vahvistuskanteita koskeva säännös ei anna markkinaoikeudelle toimivaltaa tutkia etuoikeuden väitettyä siirtoa koskevaa asiaa. Lisäksi kanteessa on kysymys abstraktisesta oikeuskysymyksestä, eikä konkreettisesta oikeussuhteesta, eivätkä vahvistuskanteen edellytykset tältäkään osin täyty.

Edelleen se, että Continental on vastannut kanteeseen vaatiakseen ensisijaisesti kanteen tutkimatta jättämistä ja toissijaisesti sen hylkäämistä ja kiistääkseen Nokian esittämiä väitteitä, ei luonnollisestikaan voi perustaa Nokialle vahvistusintressiä. Siten ehdottoman prosessinedellytyksen puute ei voi korjaantua sillä, että Continental antaa asiassa vastauksen. Muu tulkinta olisi kyseenalainen jo yksistään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksen näkökulmasta.

Koska Nokia vetoaa edelleen Saksan oikeudenkäynnissä esitettyihin väitteisiin perusteena vahvistusintressin olemassaololle, kanne tulee jättää tutkimatta (Bryssel I-asetuksen 31 artiklan 1 kohta).

Nokian vaihtoehtoisessa vaatimusasetelmassa on kyse kielletystä kanteen muutoksesta, jota ei tule sallia. Kanteen muuttamista koskeva vaatimus on lisäksi esitetty liian myöhäisessä vaiheessa prosessia.

2 Kanteen hylkäämisperusteet

2.1 Continental on väärä vastaaja

Saksalainen Continental on väärä vastaaja asiassa, joka koskee kysymystä siitä, onko suomalaisen kannepatentin etuoikeus pätevästi siirtynyt keksijöiltä Nokia Oyj:lle. Nokian olisi tullut kohdistaa mahdollinen vahvistuskanne keksijöihin, eikä ulkomaiseen yritykseen, joka ei ole kohdistanut Nokiaan mitään oikeustoimia Suomessa tai edes esittänyt Nokialle kannepatenttia koskevia väitteitä tai vaatimuksia.

Vahvistuskanteella ei ole mitään liityntää Nokian ja Continentalin väliseen oikeussuhteeseen. Vaikka Nokian vahvistusvaatimus hyväksyttäisiin, ei Nokia voisi markkinaoikeuden vahvistustuomiolla saada vireille mitään suorituskannetta Continentalia vastaan.

2.2 Vain toisen keksijän oikeuksien siirtoon perustuva vahvistusvaatimus

Nokia Oyj:llä ei ole voinut olla oikeutta vaatia etuoikeutta kannepatentin osalta siinäkään tapauksessa, että keksintöön liittyvät oikeudet olisivat todistettavasti myöhemmin siirtyneet A:lta Nokia Oyj:lle. Koska toinen kannepatentin keksijöistä on jätetty vaatimuksen ulkopuolelle, kanne on hylättävä.

2.3 Nokia ei ole ottanut etuoikeutta kannepatentin mukaiseen keksintöön työsuhdekeksintölain nojalla

Koska Nokia Oyj ei ole kirjallisesti ottanut oikeutta keksintöön työsuhdekeksintölain 6 §:n 1 momentin edellyttämässä neljän kuukauden määräajassa ennen 21.1.2006, Nokia Oyj:lle ei ole siirtynyt mitään keksintöön liittyviä oikeuksia määräajassa. Näin ollen Nokia Oyj:lle ei myöskään ole voinut siirtyä etuoikeutta, joka liittyy kannepatenttiin.

Nokia ei ole näyttänyt toteen, että osapuolet olisivat sopineet työsuhdekeksintölain neljän kuukauden määräajasta poikkeamisesta, joten Nokia Oyj ei ole myöskään voinut enää 3.2.2006 ilmoittaa ottavansa oikeutta keksintöön.

2.4 Nokialla ei ole oikeutta vaatia etuoikeutta EPC 87 artiklan nojalla

2.4.1 Nokia Oyj ei ole EPC 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu etuoikeushakemuksen tosiasiallinen hakija

Nokia Oyj:tä ei ole nimetty hakijana etuoikeushakemuksessa. Tosiasialliset hakijat ovat keksijät B ja A eikä Nokia Oyj. Yhdysvaltojen lain mukaan keksijät ovat ainoat hakijat etuoikeushakemuksen osalta. Tämän kysymyksen osalta asiassa on kysymys etuoikeuden muodollisesta pätevyydestä eikä etuoikeutta ole siirretty hakemusteknisesti oikea-aikaisesti.

2.4.2 EPO:n pätevyysolettamaa ei sovelleta markkinaoikeudessa

EPO:n laajennetun valituslautakunnan ratkaisun G 1/22 mukaisessa pätevyysolettamassa on kyse vain olettamasta, joka on sanotun ratkaisun mukaisesti kumottavissa.

Pätevyysolettama ei tule sovellettavaksi kansallisessa tuomioistuimessa eikä se toimi edes ei-sitovana ohjeistuksena markkinaoikeudelle. Suomen kansallinen lainsäädäntö tai EPC eivät velvoita kansallisia viranomaisia noudattamaan EPO:n käytäntöä. Näin ollen markkinaoikeudessa nostetun kanteen osalta Nokialla on kantajana täysimittainen todistustaakka sekä muodollisen että aineellisoikeudellisen prioriteetin osalta.

2.4.3 Etuoikeus ei ole siirtynyt Nokia Oyj:n ja A:n välisen implisiittisen sopimuksen perusteella

Keksintöilmoitus on tehty kirjallisesti, jolloin työsuhdekeksintölain mukaan työnantajan on myös ilmoitettava määräajassa kirjallisesti keksijälle, ottaako työnantaja oikeuksia keksintöön. Nokia Oyj ei ole ilmoittanut A:lle työsuhdekeksintölain mukaisessa määräajassa, ottako se oikeuksia keksintöön vai ei.

Lisäksi implisiittisen sopimukseen perustuva väite tulee lähtökohtaisesti tutkittavaksi ainoastaan tilanteessa, jossa ei ole saatavissa mitään kirjallisia asiakirjoja väitteen osalta. Tässä asiassa on esitetty runsaasti kirjallisia asiakirjoja asiaan liittyen, minkä johdosta sitä kysymystä, onko etuoikeus siirtynyt implisiittisen sopimuksen perusteella, ei tulisi arvioida.

2.4.4 Ei sama keksintö

EPC 87 artiklan 1 kohdan sanamuodon perusteella on yksiselitteistä, ettei etuoikeutta ole mahdollista pätevästi vaatia, ellei kyse ole samasta keksinnöstä. EPC 87 artiklan 1 kohdan sananmuodosta käy selvästi ilmi, että kaikkien neljän kohdassa mainitun edellytyksen on täytyttävä samanaikaisesti, jotta etuoikeutta voitaisiin pätevästi vaatia.

Etuoikeushakemuksessa US '618 esitetty keksintö ei ole sama keksintö kuin patentissa FI/EP ’826 esitetty keksintö. Näin ollen patenttilain 70 m §:n sekä EPC:n 87 artiklan 1 kohdan vaatimukset eivät täyty.

2.4.5 Etuoikeutta ei voi siirtää ennen etuoikeushakemuksen tekemistä

EPC 87 artiklan mukaan oikeus pyytää etuoikeutta kuuluu ensinnäkin sille, joka on asianmukaisesti tehnyt ensimmäisen patenttihakemuksen. Nokia väittää, että etuoikeus olisi siirretty 27.9.2005. Tämä ei ole mahdollista koska etuoikeus on syntynyt vasta etuoikeushakemuksen tekemisen myötä 29.9.2005. Tämä on ollut vallitseva kanta EPO:n valituslautakuntien ratkaisukäytännössä ja EPO:n laajennettu valituslautakunta on vahvistanut tämän ratkaisussaan G 1/22, jonka mukaan etuoikeus syntyy vasta etuoikeushakemuksen jättämisen seurauksena. Näin ollen etuoikeutta ei ole mahdollista siirtää ennen kuin etuoikeushakemus on tehty.

2.5 Etuoikeutta ei ole siirretty FI/EP ’826 patentin tekemispäivään mennessä

Nokia ei ole näyttänyt, että etuoikeus olisi pätevästi ja oikea-aikaisesti sirretty ennen FI/EP ’826 patentin tekemispäivää. Siirtokirja Nokia Oyj:n ja A:n välillä on tehty aikaisintaan 20.10.2006 ja siten etuoikeutta koskevan oikeuden osalta liian myöhään.

TomTom International B.V.:n vastaus

Vaatimukset

TomTom International B.V. (jäljempänä myös ”TomTom”) on vaatinut, että markkinaoikeus jättää kanteen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää kanteen. TomTom International B.V. on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Nokia Technologies Oy:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 268.931,55 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

1 Kanteen tutkimatta jättäminen

1.1 TomTom on väärä vastaaja

TomTomilta puuttuu asialegitimaatio ja näin ollen Nokian kanne on jätettävä tutkimatta.

Kysymys Nokian oikeudesta vaatia etuoikeutta ei millään tavalla kohdistu TomTomiin, eikä käsillä olevaa asiaa voida käydä väärää vastaajaa vastaan.

1.2 Nokialla ei ole riittävää vahvistusintressiä

Nokian kanne tulee jättää tutkimatta, koska vahvistuskanteen edellytykset eivät täyty. Nokialla ei ole riittävää vahvistusintressiä.

Vahvistuskannetta voi ajaa sellainen taho, jolla on riittävä oikeudellinen intressi (vahvistusintressi). Asiassa ei ole kysymys patenttilain 63 §:ään tai oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 21 §:ään perustuvasta vahvistuskanteesta.

Nokia on väittänyt vahvistusintressinsä perustuvan kannepatentin pätevyyden epäselvyyteen, joka väitetysti aiheutuisi TomTomin saksalaisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa mitättömyysoikeudenkäynnissä esittämien väitteiden johdosta Saksassa voimaan saatettua patenttia DE ’788 vastaan. Nokia on vedonnut ainoastaan Saksassa voimaan saatettua patenttia DE ’788 vastaan esitettyihin väitteisiin, eikä ole viitannut mihinkään Suomessa voimaan saatettua patenttia vastaan esitettyihin väitteisiin.

Vahvistuskanteen edellytykset eivät myöskään täyty, koska työsuhdekeksintölain tai sopimusoikeudellisten säännösten perusteella ei ole mahdollista nostaa käsillä olevan asian kaltaista vahvistuskannetta sellaisen vahvistustuomion saamiseksi, jossa vahvistetaan EPC 87(1) artiklaan liittyvien edellytysten täyttyminen.

Vahvistuskanne ei voi koskea vain abstraktia laintulkintakysymystä. Nokian vahvistusvaatimuksessa on kyse tällaisesta Suomen oikeutta koskevasta abstraktista laintulkintakysymyksestä, jossa Nokia pyrkii selvittämään Suomen oikeuden, erityisesti työsuhdekeksintölain, mukaisen tulkinnan. Lisäksi Nokian vahvistusvaatimusta ei joka tapauksessa voida ylipäänsä vahvistaa pelkästään arvioimalla, onko tarkasteltu etuoikeuden siirto (muodollinen etuoikeus) ollut pätevä koska Nokian vahvistusvaatimus edellyttäisi myös sen seikan vahvistamista, että etuoikeushakemuksessa eli US-hakemuksessa on EPC 87(1) artiklassa tarkoitetulla tavalla myös kyse samasta keksinnöstä kuin myöhemmässä eurooppapatenttihakemuksessa.

Vaikka Nokia saisi tässä asiassa vahvistustuomion muodollisen etuoikeuteen liittyen toisen keksijöistä osalta, Nokia ei voi sen avulla poistaa väittämänsä kannepatentin pätevyyttä koskevaa epäselvyyttä tai sen vaatiman etuoikeuden pätevyyttä koskevaa epävarmuutta. Näin ollen on selvää, ettei Nokialla ole riittävää vahvistusintressiä tässä asiassa.

Kysymys etuoikeuden (muodollisesta) pätevyydestä tai oikeasta etuoikeuspäivästä ei ole myöskään patentin mitättömyysperuste ja siten Nokian vahvistusvaatimus ei selvitä kysymystä kannepatentin pätevyydestä. Vastaavasti käsillä olevassa asiassa ei ole kyse patentin pätevyyttä koskevasta asiasta Bryssel I -asetuksen 24 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Nokialla ei ole oikeussuojan tarvetta tutkia muodollisen etuoikeuden pätevyyttä irrallaan tämän asian kaltaisella tavalla tilanteessa, jossa kannepatentin pätevyyttä ei ole miltään osin kyseenalaistettu.

Nokian kanne ei myöskään liity mihinkään tiettyihin konkreettisiin faktoihin tai tiettyyn oikeussuhteeseen kantajan ja vastaajan välillä Suomessa tai toisessa maassa. Osapuolten välillä ei ole vireillä mitään kannepatenttiin liittyviä riitaisuuksia. Vaikka Nokian vahvistusvaatimus hyväksyttäisiin, ei Nokia voisi markkinaoikeuden vahvistustuomiolla saada vireille mitään suorituskannetta TomTomia vastaan.

Nokia ei ole myöskään tuonut ilmi mitään tosiseikkoja, joiden perusteella se väittäisi TomTomin loukkaavan kannepatenttia. Täysin teoreettinen loukkauskanteen nostamisen mahdollisuus ei voi perustaa riittävää vahvistusintressiä.

Nokian väite, että sen oikeussuojan tarve perustuisi TomTomin vastaajana esittämiin substanssiväitteisiin, on perusteeton. TomTomin on ollut pakko vastata Nokian perusteettomaan kanteeseen omien etujensa suojaamiseksi, eikä vahvistusintressi voi perustua siihen, että vastaaja noudattaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteen mukaista vastaamisoikeuttaan oikeudenmenetyksen uhalla. Ottaen huomioon käsillä olevan asian vastaajayhtiöiden rooli suhteessa käsillä olevan asian vireille saattamiseen sekä Nokian vaatimat ilmeisen kohtuuttomat oikeudenkäyntikulut, ei olisi ollut mitenkään perusteltua, että vastaajayhtiöt jättäytyisivät passiiviksi Nokian haastehakemukseen vastaamisessa.

1.3 Nokian kannevaatimuksista

Nokia on esittänyt ensi-, tois- ja kolmassijaiseen järjestykseen perustuvan kannevaatimuksen. Vaatimuksissa ei kuitenkaan ole mitään sellaista, joka perustelisi tämänlaista ensi-, tois- tai kolmassijaista järjestystä, sillä tois- tai kolmassijainen vaatimus ei ole riippuvainen edeltävään vaatimukseen annettavasta vastauksesta. Lisäksi TomTom kyseenalaistaa sen, voiko kantaja siirtää aikaisemman ainoan vaatimuksen vasta kolmassijaiseksi vaatimukseksi kuten Nokia on tehnyt.

Nokian tosiasiallisen hakijuuden vahvistaminen vaikuttaa ylittävän Nokian alkuperäisen kanteen eikä kyseinen muutos ole siten sallittu oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla. On selvää, että Nokian tosiasiallisen hakijuuden vahvistaminen A:n suhteen edellyttää myös Nokian oikeudellisen aseman selvittämistä ja vahvistamista suhteessa muihinkin keksijöihin, koska A ei yksin ilman toisen keksijän myötävaikutusta ole voinut pätevästi määrätä etuoikeudesta, joka kuuluu hänelle yhteisesti keksijä B:n kanssa.

1.4 Käsillä olevassa asiassa ei ole kyse patentin pätevyyttä koskevasta asiasta

Joka tapauksessa tässä asiassa ei voi olla kyse kannepatentista tai sen pätevyydestä.

Markkinaoikeuden toimivalta ei voi siten perustua Bryssel I -asetuksen 24 artiklan 4 kohtaan.

1.5 Vireilläolovaikutus ja läheinen liittymä

Jos katsottaisiin, että Saksan tuomioistuin olisi ollut yksinomaisesti toimivaltainen tutkimaan tämän asian, on markkinaoikeuden jätettävä tämä asia tutkimatta yhä Bryssel I -asetuksen 31 artiklan 1 kohdan perusteella ottaen huomioon, että osapuolet ovat tässä asiassa identtiset Saksassa vireillä olevaan oikeudenkäyntiin verrattuna (asianosaisten identiteetti); Saksassa vireillä oleva oikeudenkäynti on pantu vireille ennen tätä asiaa (aikaprioriteetti); ja tässä asiassa on kyse samasta asiasta kuin Saksassa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä (asiaidentiteetti).

2 Kanteen hylkäämisperusteet

2.1 TomTom on väärä vastaaja

TomTom ei ole oikea vastaaja ja Nokian kanne on siten hylättävä.

Vahvistuskanteen käsittelyssä on asiakysymyksenä se, onko kantajan käsitys eli väite oikeussuhteen olemassaolosta tai ei-olemassaolosta oikea vai ei. Koska kysymys siitä, onko Nokialla ollut tai onko Nokialle siirtynyt oikeus vaatia etuoikeutta kannepatentissa tarkoitetun keksinnön keksijöiltä, ei millään tavoin koske TomTomia eikä siten liity Nokian ja TomTomin väliseen oikeussuhteeseen, on TomTom väärä vastaaja ja Nokian kanne on siten hylättävä.

2.2 Nokialla ei ole etuoikeutta kannepatentin mukaiseen keksintöön työsuhdekeksintölain nojalla

Nokia Oyj:n lähettämä sähköpostiviesti 27.9.2005 keksijöille ei osoita, että Nokia Oyj:llä olisi oikeudet kannepatentin mukaiseen keksintöön kokonaan tai osittain.

Vaikka markkinaoikeus katsoisi, että 27.9.2005 päivätyllä sähköpostilla Nokialle on siirtynyt jotain oikeuksia keksijöiden tekemään keksintöön, ei kyseisellä sähköpostilla ole voitu joka tapauksessa siirtää etuoikeutta US-hakemukseen, joka on tehty 29.9.2005, koska etuoikeuden siirto on EPC 87(1) artiklan sanamuotojen mukaisesti mahdollista aikaisintaan vasta sen jälkeen, kun etuoikeushakemus on tehty.

Nokia Oyj:lle ei ole siirtynyt etuoikeutta A:n osalta kannepatenttia koskevan hakemuksen tekemispäivään 28.9.2006 mennessä, vaan vasta aikaisintaan keksijöiden ja Nokia Oyj:n tekemän siirtokirjan ajankohtana 20.10.2006.

2.3 Nokia Oyj ei ole EPC 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu etuoikeushakemuksen hakija

Koska Nokia ei ole etuoikeushakemuksen tekijä, ei Nokialla ole oikeutta vaatia etuoikeutta US-hakemuksesta tosiasiallisen hakijuuden perusteella.

Nokian viittaama tosiasiallinen hakijuus ei ole patenttioikeudellinen käsite eikä se saa tukea Suomen oikeudesta, EPC:stä tai Yhdysvaltojen oikeudesta. Myös Yhdysvaltojen tuolloin voimassa olleessa oikeudessa hakijana pidettiin lähtökohtaisesti keksijää, siis luonnollista henkilöä.

2.4 Etuoikeus ei ole siirtynyt Nokian ja A:n välisen implisiittisen sopimuksen perusteella

Nokia ei ole osoittanut, että etuoikeuden siirtoa koskeva (implisiittinen) sopimus olisi tehty relevanttina ajankohtana US-hakemuksen ja kannepatenttia koskevan hakemuksen tekemisen välillä 29.9.2005–28.9.2006.

EPO:n laajennettu valituslautakunta on ratkaisussaan asiassa G1/22 soveltanut PCT-yhteishakijatilanteeseen implisiittisen sopimisen konseptia, joka ei kuitenkaan voi soveltua tässä asiassa, jossa osapuolet ovat nimenomaisesti ja kirjallisesti sopineet oikeuksien siirrosta. Nimenomainen kirjallinen sopimus syrjäyttää sen olettaman, että Nokia Oyj:n ja A:n välillä olisi ollut implisiittinen sopimus sen perusteella, että Nokia Oyj ja A ovat olleet hakijoina samassa PCT-hakemuksessa.

2.5 Nokia Oyj ei ole voinut pyytää etuoikeutta A:n kanssa tekemänsä PCT-hakemuksen perusteella

Koska etuoikeus kuuluu yhteisesti kaikille etuoikeushakemuksen tekijöille, ei vahvistustuomiota Nokian vaatimasta etuoikeuden vahvistamisesta vain toisen keksijän osalta voida antaa. Koska vahvistuskanne ei koske toista keksijää B:tä, jolle etuoikeus yhdessä keksijä A:n kanssa kuuluu, Nokian vahvistuskanne on jo tämän perusteella hylättävä.

2.6 Etuoikeushakemuksessa ei ole kyse samasta keksinnöstä kuin kannepatentissa

Koska etuoikeuden tarkastelu on mahdollista ainoastaan siinä vaiheessa, kun myöhempi hakemus on jo tehty, on selvää, ettei kysymys muodollisesta etuoikeudesta voi ajankohtaistua itsenäisesti riippumatta aineellisesta etuoikeudesta (sama keksintö), joka on edellytys sille, että myöhempi hakemus voi pyytä etuoikeutta aikaisemmasta hakemuksesta.

Patenttihakemus US ’618 ja kannepatentti eivät koske samaa keksintöä, koska kannepatentin patenttivaatimus 1 ei käy suoraan ja yksiselitteisesti ilmi etuoikeushakemuksesta US ’618.

Todistelu

Asiakirjatodistelu

Nokia Technologies Oy

1. Eurooppapatenttijulkaisu EP 1 929 826 B1
2. Eurooppapatenttijulkaisun numero FI/EP 1 929 826 T3 suomenkielinen käännös
3. Kansainvälinen patenttihakemus PCT/IB2006/002693
4. Eurooppapatentissa EP 1 929 826 mainittu etuoikeushakemus, väliaikainen US-patenttihakemus numero 60/721,618
5. Nokia Oyj:n ja Nokia Technologies Oy:n välinen siirtokirja 16.1.2015
6. A:n työsopimus 23.12.1997
7. Ote kaupparekisterin tiedoista päivältä 2.10.2001
8. Keksintöilmoituksen kansilehti 21.9.2005 (SALASSA PIDETTÄVÄ)
9. Keksintöilmoitus 21.9.2005 (SALASSA PIDETTÄVÄ)
10. Nokia Oyj:n ilmoitus oikeuksien ottamisesta A:lle 27.9.2005 (SALASSA PIDETTÄVÄ)
11. Nokia Oyj:n ilmoitus oikeuksien ottamisesta A:lle 3.2.2006 (SALASSA PIDETTÄVÄ)
12. Nokia Group Guidelines for Employee Inventions
13. Nokia Oyj:n toimeksianto patenttiasiamiehelle etuoikeushakemuksen laatimisesta 27.9.2005 (SALASSA PIDETTÄVÄ)
14. Patenttihakemuksia koskeneet Yhdysvaltojen lain muotosäännökset patentin numero FI/EP ’826 etuoikeuspäivänä
15. Patenttiasiamiehen sähköpostiviesti 29.9.2005 (SALASSA PIDETTÄVÄ)
16. Keksinnön siirtokirja 20.10.2006
17. Tietoja 29.9.2005 mennessä tehdyistä A:n keksintöjä koskevista PCT-hakemuksista, joissa vaaditaan etuoikeutta US Provisional -hakemuksista
18. Patenttihakemuksien julkaisemista koskeva Yhdysvaltojen patenttilain säännös (Title 35 U.S.C. 122)

Continental Automotive GmbH

1. Keksinnön siirtokirja 20.10.2006 (sama kuin kantajan todiste 16)
2. Eurooppapatenttijulkaisu 1 929 826 B1 (sama kuin kantajan todiste 1)
3. Etuoikeushakemus US 60/721,618 (sama kuin kantajan todiste 4)
4. Keksintöilmoitus 21.9.2005 (sama kuin kantajan todiste 9)
5. C:n (Nokia/Beijing) sähköposti A:lle ja B:lle 27.9.2005 (sama kuin kantajan todiste 10)
6. Nokia Oyj:n ilmoitus oikeuksien ottamisesta A:lle 3.2.2006 (sama kuin kantajan todiste 11)
7. Nokia Group Guidelines for Employee Inventions (sama kuin kantajan todiste 12)
8. Ote Yhdysvaltojen patenttirekisteristä
9. Eurooppapatenttijulkaisun numero FI/EP 1 929 826 T3 suomenkielinen käännös (sama kuin kantajan todiste K2)
10. Kansainvälinen patenttihakemus nro PCT/IB2006/002693 (sama kuin kantajan todiste K3)
11. ETSI:n standardijulkaisu TS 125 321 V6.5.0 (2005–06)

TomTom International B.V.

1. Eurooppapatenttijulkaisu EP 1 929 826 B1 (sama kuin kantajan todiste 1)
2. Eurooppapatenttijulkaisun FI/EP 1 929 826 B1 suomenkielinen käännös T3 (sama kuin kantajan todiste 2)
3. Kansainvälinen patenttihakemus nro PCT/IB2006/002693 (patenttihakemusjulkaisu nro WO/2007036790) (sama kuin kantajan todiste 3)
4. Väliaikainen US-patenttihakemus 60/721,618 (sama kuin kantajan todiste 4)
5. Keksintöilmoitus 21.9.2005 (sama kuin kantajan todisteet 8 ja 9) (SALASSA PIDETTÄVÄ)
6. Nokian sähköposti keksijöille 27.9.2005 (sama kuin kantajan todiste 10) (SALASSA PIDETTÄVÄ)
7. Nokian sähköposti keksijöille 3.2.2006 (sama kuin kantajan todiste 11) (SALASSA PIDETTÄVÄ)
8. Saksan liittovaltion patenttituomioistuimen (Bundespatentgericht) antama päätös yhdistetyissä asioissa 6 Ni 32/19 (EP) ja 6 Ni 33/19, annettu 18.3.2021 ja sen virallinen englanninkielinen käännös
9. Siirtokirja 20.10.2006 (sama kuin kantajan todiste 16)
10. Bundesgerichtshofin istuntopöytäkirja 9.1.2024
11. Patenttihakemuksia koskeneet Yhdysvaltojen lain muotosäännökset patentin FI/EP ’826 etuoikeuspäivänä
12. Ote Yhdysvaltojen patenttirekisteristä (US 60/721,618)
13. Ote Yhdysvaltojen patenttilaista (Title 35)

Asiantuntijalausunto

Continental Automotive GmbH

1. Professori GB:n asiantuntijalausunto

Henkilötodistelu

Nokia Technologies Oy

1. A, Senior Specialist, Nokia Solutions and Networks Oy
2. AO, Patent Portfolio Manager, Nokia Technologies Oy
3. RK, Principal Patent Counsel, Nokia Technologies Oy

Continental Automotive GmbH

1. Professori GB, asiantuntijana

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

1 Asian arvioinnin lähtökohdat

1. Asiassa on kysymys Nokian vahvistuskanteesta, jonka se on kohdistanut kahteen ulkomaiseen vastaajatahoon. Markkinaoikeusmenettelyn kuluessa Nokia on esittänyt vahvistusvaatimuksensa ensi-, tois- ja kolmassijaisena siten, että sen alun perin haastehakemuksessaan esittämä vaatimus on tullut kolmassijaiseksi vaatimukseksi. Vastaajat ovat pitäneet tätä oikeudenkäynnin aikana tapahtuneena kiellettynä kanteenmuutoksena. Lisäksi vastaajat ovat vaatineet kanteen tutkimatta jättämistä usealla eri perusteella ja joka tapauksessa kanteen hylkäämistä. Osa vastaajien esittämistä tutkimatta jättämisen perusteista on liittynyt ehdottomiin prosessinedellytyksiin eli sellaisiin oikeudenkäynnin edellytyksiin, jotka tuomioistuimen on arvioitava viran puolesta.

2. Siltä osin kuin on kysymys ehdottomiin prosessinedellytyksiin kuuluvista markkinaoikeuden kansainvälisestä toimivallasta ja Nokian vahvistusintressistä (tai oikeussuojan tarpeesta), samat seikat ovat merkityksellisiä riippumatta siitä, tarkastellaanko Nokian alkuperäistä vaiko muutettuja vahvistusvaatimuksia. Näin ollen asiassa ei ole näiltä osin tarve ottaa ensin kantaa siihen, onko Nokian 22.12.2023 tekemää kannevaatimusten muuttamista pidettävä oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n nojalla sallittuna kanteenmuutoksena. Asiassa on ensin arvioitava, onko markkinaoikeudella kansainvälinen toimivalta tutkia kanne sekä onko kantajalla riittävä oikeudellinen intressi saada kanne tutkittavaksi.

2 Markkinaoikeuden kansainvälinen toimivalta

3. Vastaajista Continental GmbH:n kotipaikka on Saksassa ja TomTom International B.V:n kotipaikka on Alankomaissa. Asiassa on siten vastaajien kotipaikasta johtuva kansainvälinen liityntä.

4. Oikeudenkäymiskaaren riita-asioiden oikeuspaikkaa koskevan 10 luvun 27 §:n mukaan luvun säännöksiä noudatetaan, jollei muusta laista, Euroopan yhteisön lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.

5. Markkinaoikeuden kansainvälistä toimivaltaa nyt esillä olevassa asiassa arvioidaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (uudelleenlaadittu asetus) perusteella.

6. Edellä mainittu asetus (jäljempänä myös ”Bryssel I a -asetus”) on korvannut tuomioistuimen toimivallasta siviili- ja kauppaoikeuden alalla Euroopan unionin alueella säädetyn niin sanotun Bryssel I -asetuksen (Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettu neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001).

7. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan Bryssel I a -asetuksen II luvussa säädetty yleistä toimivaltaa koskeva järjestelmä perustuu sen 4 artiklan 1 kohdassa ilmaistuun yleissääntöön, jonka mukaan kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan osapuolten kansalaisuudesta riippumatta tuon valtion tuomioistuimissa.

8. Unionin tuomioistuin on vakiintuneesti todennut, että Bryssel I asetuksen II luvun 6 jaksossa säädetään edellä mainitusta yleissäännöstä tehtävänä poikkeuksena joistakin yksinomaista toimivaltaa koskevista säännöistä, joihin kuuluu nyt arvioitavana oleva asetuksen 24 artiklan 4 alakohdan toimivaltasääntö. Koska kyseisen asetuksen 24 artiklan toimivaltasäännöt ovat poikkeussäännöksiä, niitä ei pidä tulkita laajemmin kuin niiden tavoitteen takia on välttämätöntä (esimerkiksi tuomio 25.3.2021, Obala i lučice, C-307/19, EU:C:2021:236, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

9. Bryssel I a -asetuksen 24 artiklan 4 kohdan mukaan asianosaisten kotipaikasta riippumatta yksinomainen toimivalta asiassa, joka koskee patentin, tavaramerkin, mallin tai muiden senkaltaisten tallettamista tai rekisteröintiä edellyttävien oikeuksien rekisteröintiä tai pätevyyttä, riitautettiinpa kyseinen rekisteröinti tai pätevyys kanteella tai oikeudenkäyntiväitteellä, on sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa tallettamista tai rekisteröintiä on haettu tai tallettaminen tai rekisteröinti on tapahtunut tai jossa se unionin säädöksen tai kansainvälisen yleissopimuksen määräysten mukaan katsotaan tapahtuneeksi.

10. Nokian mukaan markkinaoikeus on toimivaltainen käsittelemään kyseessä olevan vahvistuskanteen patentin pätevyyttä koskevana asiana edellä mainitun Bryssel I a -asetuksen 24 artiklan 4 alakohdan nojalla.

11. Vastaajat ovat kiistäneet, että kyseessä olisi patentin pätevyyttä koskeva asia ja että markkinaoikeus siten olisi toimivaltainen Bryssel I a -asetuksen 24 artiklan 4 alakohdan nojalla.

12. Markkinaoikeus toteaa unionin tuomioistuimen katsoneen oikeuskäytännössään, että Bryssel I a ‑asetuksen 24 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettuina patentin ”rekisteröintiä tai pätevyyttä” koskevina asioina on pidettävä sellaisia riita-asioita, joissa yksinomainen toimivalta annetaan sen jäsenvaltion tuomioistuimille, jossa patentti on myönnetty, sillä perusteella, että näillä tuomioistuimilla on parhaat edellytykset ratkaista tapaukset, jotka koskevat patentin pätevyyttä tai lakkaamista tai sitä, onko patentti talletettu tai rekisteröity, taikka vaatimusta etuoikeudesta aikaisemman tallettamisen perusteella. Jos taas riita-asia ei koske patentin pätevyyttä tai sitä, onko patentti talletettu tai rekisteröity, riita-asia ei kuulu kyseisen säännöksen soveltamisalaan. Kysymyksellä siitä, kenen omaisuutta immateriaalioikeus on, ei yleensä ole aineellisesti tai oikeudellisesti läheistä yhteyttä kyseisen oikeuden rekisteröimispaikkaan (tuomio 8.9.2022 IRNova, C-399/21, ECLI:EU:C:2022:648, 40 ja 41 kohdat oikeuskäytäntöviittauksineen).

13. Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitussa IRNova-ratkaisussa kysymys on ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa pääasiassa ollut sen ratkaisemisesta, mitä tahoa on pidettävä kyseessä olleiden keksintöjen oikeudenhaltijana. IRNova-ratkaisussa todetusti se seikka, että oikeutta keksintöön ei ole, voi olla peruste hakemuksen hylkäämiselle, mutta sillä ei ole merkitystä siltä osin kuin on kyse toimivallasta käsitellä keksijän asemaa koskevia riita-asioita (45 kohta). Edelleen Bryssel I a asetuksen 24 artiklan 4 alakohtaa on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta riita-asiaan, jossa pyritään keksijän tai yhteiskeksijän väitettyyn asemaan perustuvan kanteen yhteydessä ratkaisemaan, onko henkilöllä oikeus kolmansissa valtioissa jätetyissä patenttihakemuksissa ja niissä myönnetyissä patenteissa tarkoitettuihin keksintöihin (49 kohta).

14. Markkinaoikeudessa nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kysymys kannepatentin aineellisesta omistusoikeudesta, vaan siitä, voidaanko Nokian vahvistaa nauttivan yhden keksijän osalta etuoikeutta tilanteessa, jossa sinänsä pätevästi voimassa olevan kannepatentin rekisteröinnin etuoikeus perustuu Yhdysvalloissa tehtyyn ensimmäiseen patenttihakemukseen.

15. Nokian esittämissä vaatimuksissa ei ole kyse kannepatentin pätevyydestä ylipäänsä, eikä etenkään kantajan ja vastaajien välisessä suhteessa, vaan niissä pyritään vahvistamaan Nokian oikeus koskien etuoikeutta Nokian työntekijän tekemään keksintöön. Markkinaoikeus katsoo, että vaikka Nokian kannevaatimusten mukaisen kysymyksen ratkaiseminen voisi olla esikysymyksenä relevantti mahdollisessa myöhemmässä oikeudenkäynnissä osana kannepatentin pätevyyden arviointia, tässä asiassa ei voida katsoa kannetta vireille laitettaessa, eikä myöskään muutettujen kannevaatimusten perusteella, olleen kysymys kannepatentin pätevyydestä Bryssel I a -asetuksen 24 artiklan 4 alakohdan perusteella.

16. Vastaajien kanteeseen puolustautuessaan esittämän väitteen siitä, etteivät kaikki EPC:n 87 artiklan 1 kohdan edellytykset etuoikeuden siirtymisen kannalta ole keksijä A:n osalta täyttyneet, ei ole katsottava merkitsevän Bryssel I a -asetuksen 24 artiklan 4 alakohdan mukaista patentin pätevyyden riitauttamista oikeudenkäyntiväitteellä. Siten Continentalin ja TomTomin ei ole katsottava asiassa vielä markkinaoikeudessakaan kanteeseen vastatessaan esittämillään väitteillä riitauttaneen kannepatentin FI/EP ’826 pätevyyttä Suomessa.

17. Edellä lausutuilla perusteilla, ottaen huomioon edellä perustelukappaleessa 9 todettu unionin tuomioistuimessa vahvistettu suppean tulkinnan periaate, asiassa ei ole kysymys kannepatentin pätevyydestä Bryssel I a -asetuksen 24 artiklan 4 alakohdan tarkoittamin tavoin.

18. Nokia on vedonnut markkinaoikeuden kansainvälisen toimivallan osalta lisäksi siihen, että asiassa olisi Bryssel I a -asetuksen 24 artiklan 4 alakohdan mukaisesti kysymys etuoikeuden vahvistamisen vaatimisesta aikaisemman patentin tallettamisen eli aikaisemman hakemuksen perusteella.

19. Kuten edellä on todettu, Nokia on esittänyt vahvistusvaatimuksissaan olevan kysymys ainoastaan etuoikeuden niin sanotusta muodollisesta pätevyydestä yhden keksijän osalta eikä kanne koske kannepatentin sinänsä jo voimassaolevan rekisteröinnin perusteella nauttimaa etuoikeutta kokonaisuudessaan. Asiassa ei jo näistä lähtökohdista ole katsottava oleva kysymys myöskään etuoikeuden vahvistamisen vaatimisesta aikaisemman patentin tallettamisen eli aikaisemman hakemuksen perusteella.

20. Edellä lausutuilla perusteilla, ottaen huomioon edellä perustelukappaleessa 9 todettu unionin tuomioistuimessa vahvistettu suppean tulkinnan periaate, asiassa ei ole kysymys myöskään patentin rekisteröimisestä Bryssel I a asetuksen 24 artiklan 4 alakohdan tarkoittamin tavoin.

21. Bryssel I a -asetuksen 24 artiklan 4 alakohtaa on siten tulkittava niin, että sen soveltamisalaa ei voida ulottaa nyt kyseessä olevaan ulkomaisiin vastaajiin kohdistettuun vahvistuskanteeseen, jossa pyritään ratkaisemaan, onko kantajalla oikeus yhden keksijän osalta vaatia kannepatentin nauttimaa etuoikeutta kannepatentin hakemispäivästä.

22. Vastaajia Continentalia ja TomTomia vastaan nostettua Nokian esittämien vahvistusvaatimuksien mukaista kannetta ei näin ollen ole mahdollista tutkia markkinaoikeudessa Bryssel I a -asetuksen 24 artiklan 4 alakohdan kansainvälisen toimivallan poikkeussäännöksen nojalla. Koska muutakaan perustetta markkinaoikeuden kansainväliselle toimivallalle ei ole katsottava olevan olemassa, kanne on jätettävä markkinaoikeudessa jo tällä perusteella tutkimatta.

3 Nokian kannetta koskeva vahvistusintressi

23. Nokia on esittänyt, että sillä on asiassa vahvistusintressi vastaajien esittämien, kannepatentin pätevyyteen liittyvien väitteiden vuoksi. Nokia on muun ohella viitannut siihen, että vastaajien saksalaisessa oikeudenkäynnissä samaan patenttiperheeseen kuuluvan patentin eli patentin DE ’788 osalta esittämät väitteet ovat luoneet Nokialle oikeussuojan tarpeen myös kannepatentin osalta. Nokian mukaan vastaajat ovat saksalaisessa oikeudenkäynnissä väittäneet, että Nokia ei olisi ennen kannepatentin hakemista saanut keksijöiltä pätevästi oikeutta esittää etuoikeutta koskevaa vaatimusta etuoikeushakemuksen perusteella. Nokian mukaan kyse ei myöskään ole abstraktia oikeuskysymystä koskevasta vahvistusvaatimuksesta, vaan konkreettisesta kannepatenttiin ja etuoikeushakemukseen liittyvästä tapahtumainkulusta ja sen oikeudellisesta arvioinnista. Nokian mukaan sillä on tulevaisuuteen suuntautuva intressi saada nyt ilmennyt kannepatentin etuoikeutta koskeva epäselvyys ratkaistua ja varmuus siitä, estääkö etuoikeuteen liittyvä epäselvyys Nokiaa kieltämästä kannepatenttia loukkaavaa toimintaa.

24. Lisäksi Nokian mukaan sillä on vahvistusintressi sillä perusteella, että vastaajat ovat vastauksissaan vedonneet Nokialta puuttuvaan etuoikeuteen. Näin ollen vahvistuskannetta ei voi Nokian mukaan jättää tutkimatta puuttuvan vahvistusintressin vuoksi riippumatta siitä, onko vahvistusintressi ollut olemassa vahvistuskanteen vireilletulohetkellä vai ei.

25. Nokian mukaan vastaajien esittämistä väitteistä ja niistä seuranneesta kannepatentin nauttimaa etuoikeutta koskevasta epävarmuudesta on aiheutunut sille yleisemminkin haittaa ja oikeussuojan tarve ja vahvistusintressi kohdistuisi tulevaisuuteen vaikuttaen kaikkiin kyseessä olevan eurooppapatentin kansallisiin validointeihin.

26. Continental ja TomTom ovat kumpikin puolestaan vaatineet, että Nokian kanne tulee jättää tutkimatta puuttuvan oikeussuojan tarpeen eli puuttuvan vahvistusintressin vuoksi. Molemmat vastaajat ovat lisäksi esittäneet, että Nokian markkinaoikeudessa esittämien väitteiden kiistäminen kanteeseen vastaamalla ei voi perustaa Nokialle oikeussuojan tarvetta.

27. Markkinaoikeus toteaa, että oikeussuojan tarve on oikeuskäytännössä vakiintunut ehdoton prosessinedellytys, joka ei kuitenkaan perustu kirjoitettuun lakiin. Vahvistuskanteen sallitusta sisällöstä ei sinänsä ole patenttilain 63 §:ssä katsottava esitetyn tyhjentävästi siitä, mitä patenttia koskevassa riita-asiassa voidaan vaatia vahvistettavaksi.

28. Korkein oikeus on vahvistuskanteen tarkoituksenmukaisuutta ja vahvistusintressiä koskevassa ennakkopäätöksessään KKO 1989:80 todennut, että kannevaatimusten mukainen vahvistaminen ei siten voisi ratkaista kysymystä siitä, onko kantajalle aiheutunut vahinkoa niissä tarkoitettujen seikkojen johdosta ja onko vastaaja kantajalle vahingonkorvausvastuussa sellaisesta vahingosta. Vaaditulla vahvistamisella ei näin muodoin olisi erikseen tehtävien vahingonkorvausvaatimusten kannalta itsenäistä oikeudellista merkitystä. Korkein oikeus on mainitussa ennakkopäätöksessä katsonut, että kannevaatimusten tutkiminen erillään niihin perustettavista vahingonkorvausvaatimuksista ole tarkoituksenmukaista ja ettei sillä muutenkaan olut kantajalle huomattavampaa merkitystä.

29. Helsingin hovioikeus on 19.10.2021 antamassa tuomiossa numero 1367 (Diaarinumero S 20/761) todennut oikeussuojan tarpeen eli vahvistusintressin puuttuneen tilanteessa, jossa vaaditulla vahvistamisella ei olisi erikseen tehtävien vahingonkorvausvaatimusten kannalta itsenäistä oikeudellista merkitystä eikä kannevaatimuksen tutkiminen erillään mahdollisesti myöhemmin esitettävistä vahingonkorvausvaatimuksista ole tarkoituksenmukaista. Lisäksi hovioikeus on todennut, että oikeussuojan tarpeen tulee liittyä asianosaisten väliseen oikeussuhteeseen.

30. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että vahvistuskanne on suorituskanteen tavoin niin sanottu yleiskanne, joka voidaan nostaa kaikissa tapauksissa, joissa kantajalla on todellinen oikeussuojan tarve haluamaansa vahvistukseen. Kannetta ei oteta tutkittavaksi, ellei kantajalla ole riittävää oikeudellista intressiä vaaditusta vahvistamisesta (vahvistusintressi). Tämä edellyttää, että kyseisestä oikeussuhteesta tai oikeudesta on olemassa oikeudellista epävarmuutta ja että kantaja kärsii haittaa vallitsevasta tilanteesta (Jokela, Oikeudenkäynnin asianosaiset ja valmistelu, 2024, s. 306). Vahvistustuomio vahvistaa tietyn kantajan ja vastaajan välisen oikeussuhteen olemassaolon tai ei-olemassaolon (Lappalainen, Siviiliprosessioikeus II, 2001, s. 358–359).

31. Nokian vahvistusvaatimusten sanamuodon perusteella se konkreettinen oikeussuhde, johon vahvistusintressin on objektiivisesti arvioiden katsottava kohdistuvan, on Nokian ja keksijä A:n välinen suhde.

32. Markkinaoikeus toteaa, että Nokian vain toista keksijää koskevan vahvistuskanteen hyväksyminen ei vielä voisi johtaa siihen, että Nokialla olisi oikeus vaatia kannepatentin osalta etuoikeutta, mikä oikeus Nokialla tosin jo tällä hetkellä kannepatentin rekisteröinnin johdosta on voimassa.

33. Siten Nokian tässä kanteessa esittämillä kannepatenttia koskevilla vahvistusvaatimuksilla ei voida katsoa olevaan Nokian vastaajia kohtaan mahdollisesti myöhemmin esittämien vaatimusten kannalta itsenäistä oikeudellista merkitystä.

34. Nokia ei myöskään ole markkinaoikeudessa vedonnut siihen, että vastaajat olisivat loukanneet suomalaista kannepatenttia, taikka vedonnut tosiseikkoihin, joita voitaisiin pitää osoituksena vastaajien tulevaisuudessa tekemästä kannepatentin loukkaamisesta.

35. Markkinaoikeus katsoo, että Nokia ei ole tässä oikeudenkäynnissä väittänyt, että se kärsisi haittaa vallitsevasta tilanteesta koskien suomalaista kannepatenttia, ja että sillä olisi kannepatenttia koskeva vahvistusvaatimuksissa yksilöity ja niistä johdettavissa oleva konkreettinen oikeussuhde vastaajiin nähden, joten sillä ei voida myöskään katsoa olevan vastaajiin nähden vahvistuskanteelta edellytettävää vahvistusintressiä. Nokian vaatimusten tutkimisen edellytyksiä ei tälläkään perusteella ole käsillä.

4 Johtopäätös kanteen tutkimatta jättämisestä

5 Oikeudenkäyntikulut

37. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

38. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan asianosaisen, jonka kanne jätetään tutkimatta, katsotaan hävinneen asian.

39. Hallituksen esityksessä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevien säännösten muuttamisesta todetaan, että asianosainen, jonka kanne jätetään tutkimatta, on pääsäännön mukaan velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, jollei oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2–5 §:n säännöksistä muuta johdu (HE 191/1993 vp, s. 15).

40. Koska Nokian kanne jätetään tutkimatta, se on hävinnyt asian. Nokia on siten lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan kaikki vastapuoltensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut

41. Nokia on esittänyt, että jos se häviäisi asian, perustuisi ratkaisu väistämättä merkittävään oikeudelliseen epäselvyyteen joko kanteen tutkimisen tai sen hyväksymisen edellytysten osalta. Tällöin asianosaisten on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n nojalla vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

42. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukaan jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat itse oikeudenkäyntikuluista.

43. Lain esitöiden mukaan oikeudenkäyntikulujen korvausvastuun alentamiselle riittävän oikeudellisen epäselvyyden kynnyksen pitää olla suhteellisen korkea. Säännös on tarkoitettu poikkeukseksi eikä alentamista tämän pykälän nojalla tule perustaa kohtuusharkintaan (HE 107/1998 vp s. 19).

44. Perusteltu syy oikeudenkäyntiin voisi esiintyä tilanteessa, jossa oikeuskysymys on objektiivisesti arvioiden vaikea ja jossa ratkaisun lopputulos ei ole etukäteen ennustettavissa. Oikeudellisesta epäselvyydestä olisi kysymys esimerkiksi silloin, kun kirjoitetussa laissa on aukko, ennakkoratkaisua ei ole eikä ole selvää, kuinka riitaan liittyvä oikeuskysymys tulisi ratkaista. Mainitussa säännöksessä tarkoitettu perusteltu syy oikeudenkäyntiin voi esiintyä esimerkiksi tilanteessa, jossa oikeuskysymys on objektiivisesti arvioiden vaikea ja jossa ratkaisun lopputulosta ei ole etukäteen ennustettavissa (HE 107/1998 vp s. 19).

45. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n säännöksen poikkeuksellisuus on todettu myös korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä, jossa on katsottu, että mainitussa säännöksessä tarkoitettu perusteltu syy oikeudenkäyntiin voi esiintyä esimerkiksi tilanteessa, jossa oikeuskysymys on objektiivisesti arvioiden vaikea ja jossa ratkaisun lopputulosta ei ole etukäteen ennustettavissa (ks. esim. KKO 2018:65, kohta 29 ja KKO 2020:9, kohta 18).

46. Markkinaoikeus toteaa, että tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan osalta on olemassa varsin laajalti edellä tässä päätöksessäkin sovellettua unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja toisaalta vahvistuskanteen tarkoituksenmukaisuuden ja oikeudellisen intressin osalta on puolestaan asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisiä korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä.

47. Markkinaoikeus katsoo, että vaikka käsiteltävänä olevaa asiaa voidaan pitää sen kansainvälisen ulottuvuuden ja vahvistusvaatimusten osalta oikeudellisesti vaativana, sitä ei voida edellä todettujen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n esityölausumien perusteella pitää oikeudellisesti niin epäselvänä, että Nokialla olisi ollut tässä lainkohdassa tarkoitettu perusteltu syy oikeudenkäyntiin.

48. Nokia on lisäksi esittänyt, että koska vastaajat ovat oman käsityksensä mukaan riidattomassa asiassa kannetta vastustamalla aiheuttaneet oikeudenkäynnin jatkumisen haastehakemuksen tiedoksiannon jälkeen, vastaajat ovat joka tapauksessa velvollisia korvaamaan Nokian oikeudenkäyntikulut vastaajien vastausten toimittamisesta alkaen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin perusteella.

49. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan jos voittanut asianosainen on aloittanut oikeudenkäynnin ilman, että vastapuoli on antanut siihen aihetta, taikka muutoin tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin, hän on velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, jollei asiassa ilmenneisiin seikkoihin nähden ole aihetta määrätä, että kumpikin asianosainen saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

50. Asiassa esitetystä selvityksestä on käynyt ilmi, ettei kantaja ole ennen asian vireille saattamista markkinaoikeudessa esittänyt vastaajille suomalaiseen kannepatenttiin liittyviä vaatimuksia tai muutoin varoittanut ennalta tästä oikeudenkäynnistä.

51. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole kysymys oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, jossa vastaajat olisivat muutoin tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttaneet tarpeettoman oikeudenkäynnin siltäkään osin kuin ne ovat puolustautuneet oikeudenkäynnissä kanteen hylkäämistä koskevilla väitteillä.

52. Nokia on lisäksi paljoksunut TomTomin yhteensä 268.931,55 euron oikeudenkäyntikuluvaatimusta 206.675,43 ylittävältä osin sillä perusteella, että Nokia on arvioinut TomTomin oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta noin viidesosan kohdistuneen Nokian mukaan asiassa tarpeettomaan etuoikeuden aineelliseen pätevyyteen eli keksinnön samuutta koskevaan argumentaatioon.

53. Nokia on paljoksunut Continentalin yhteensä 560.669,70 euron oikeudenkäyntikuluvaatimusta siltä osin kuin se on ylittänyt Nokian mukaan määrältään hyväksyttävän ja tarpeellisiin toimenpiteisiin perustuvan 206.675,43 euroa.

54. Nokia on erikseen arvioinut Continentalin oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta tarpeettomiksi eriksi keksinnön samuutta koskevalta osalta 162.664,77 euroa, Continentalin esittämien yhteensä 66.848,20 euron käännöskulujen osalta 58.348,20 euron osuuden sekä toimenpiteiden suorittajan henkilöllisyyden osalta kuluerittelyssä yksilöimättömien toimenpiteiden osalta 19.933,65 euroa.

55. Liittyen kysymykseen keksinnön samuutta koskevasta argumentaatiosta markkinaoikeus toteaa EPC 87(1):n sisältävän neljä eri edellytystä sille, että etuoikeus aikaisemman hakemuksen perusteella on Euroopan patenttivirastossa pätevä. Näistä kolmen eli hakemisvaltion, hakemuksen kohteen (esimerkiksi hakemus patentin saamiseksi) ja hakijan identiteetin (ensimmäisen hakemuksen tekijä tai tämän siirronsaaja) voidaan ajatella olevan muodollisia siinä mielessä, että pätevyys täyttyy tai jää täyttymättä muodollisten seikkojen perusteella. Sen sijaan neljäs pätevyyden edellytys eli keksinnön samuus edellyttää sen tarkastelua, onko etuoikeushakemuksessa kuvatussa keksinnössä ja siinä keksinnössä, jota koskevalle patentille vaaditaan etuoikeutta myöhemmän hakemuksen osalta, kyse samasta keksinnöstä. Tarkastelu ei niin muodoin ole puhtaasti muodollinen, vaan edellyttää perehtymistä kummankin hakemuksen sisältöön.

56. Nokia on nyt pitänyt tarpeettomana sitä, että vastaajat ovat lainkaan tuoneet esille keksinnön samuutta koskevan kysymyksen, sillä Nokian mukaan sillä on kantajana ollut oikeus määritellä tutkittavana olevien kysymysten laajuus, ja Nokia on pelkästään tuonut esille hakijan identiteettiin liittyviä kysymyksiä.

57. Markkinaoikeus toteaa, että siviiliasioissa noudatetaan niin sanottua määräämisperiaatetta. Periaate kuitenkin ilmenee riidan kohteeseen ja oikeudenkäyntiaineistoon liittyen siten, että asianosaisten vaatimukset ja esittämät oikeustosiseikat ovat tuomioistuinta sitovia (ks. esim. teos Prosessioikeus (2017) s. 203). Tämä sitovuus on olemassa molempiin osapuoliin, eikä pelkästään kantajaan nähden, joten myös vastaajan esittämät seikat tulee tuomioistuimessa arvioida.

58. Nokia on esittänyt asian valmisteluvaiheessa käsityksenään sen, ettei vastaajien esittämistä oikeudenkäyntiväitteistä ole tarpeen antaa erillistä päätöstä. Tässä asiassa ei lopputuloksesta johtuen tule otettavaksi lopullista kantaa siihen, olisiko osana Nokian kannevaatimuksen hyväksymisen arviointia ollut välttämätöntä ratkaista myös kannepatentin mukaisen keksinnön samuutta koskeva kysymys, mihin seikkaan vastaajat ovat kanteen kiistäessään vedonneet.

59. Edellä lausuttuun nähden markkinaoikeus katsoo, että keksinnön samuuteen liittyviä oikeudenkäyntikuluja ei voida pitää Nokian väittämällä tavalla asian lopputulokseen nähden kokonaisuudessaan tarpeettomiin toimenpiteisiin perustuvina oikeudenkäyntikuluina.

60. Asian laatuun ja Nokian kantajana esittämään oikeudenkäyntikuluvaatimukseen suhteutettuna TomTomin yhteensä 268.931,55 euron oikeudenkäyntikuluvaatimusta on pidettävä kohtuullisena.

61. Asian laatuun ja Nokian kantajana esittämään oikeudenkäyntikuluvaatimukseen suhteutettuna Continentalin 560.669,70 euron oikeudenkäyntikuluvaatimusta ei kuitenkaan voida pitää Nokian korvausvastuulla olevana siltä osin kuin se ylittää kohtuullisena pidettävän 500.000 euroa.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus jättää Nokia Technologies Oy:n kanteen tutkimatta.

Markkinaoikeus velvoittaa Nokia Technologies Oy:n korvaamaan TomTom International B.V:n oikeudenkäyntikulut 268.931,55 eurolla ja Continental Automotive GmbH:n oikeudenkäyntikulut 500.000 eurolla viivästyskorkoineen.

Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden tuomion antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Nokia Technologies Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.
Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 24.6.2024.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Reima Jussila, Jaakko Ritvala ja Riikka Pirttisalo sekä markkinaoikeusinsinööri Merja Heikkinen-Keinänen.

Lainvoimaisuus

Lainvoimainen.