Päätös, josta valitetaan

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 25.11.2021 (liitteenä)

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö - Räddningsbranschens Centralorganisation i Finland ry on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 25.11.2021 ja palauttaa asian Patentti- ja rekisterihallitukselle haetun merkin PALOTURVALLISUUSVIIKKO rekisteröimistä varten.

Perusteet

Haettu merkki PALOTURVALLISUUSVIIKKO on erottamiskykyinen kaikille hakemuksen kattamille tavaroille ja palveluille. Haettua merkkiä ei voida pitää kuvailevana ja siten erottamiskyvyttömänä.

Toissijaisesti haettu merkki on valittajan pitkään jatkuneen käytön seurauksena vakiintunut sen tavaramerkiksi ja saavuttanut käytön kautta erottamiskyvyn hakemuksen kattamille tavaroille ja palveluille.

Valittajan esittämä näyttö markkinoinnista sekä siihen käytetyistä varoista osoittaa kyseiseen kampanjaviikkoon sekä haettuun merkkiin käytetyt markkinointikustannukset ja mainonnan kautta saavutetun näkyvyyden valtakunnallisesti eri kanavissa. Markkinointikampanjoissa on nimenomaisesti mainostettu kyseistä paloturvallisuutta edistävää kampanjaviikkoa sekä sen eri osatapahtumia. Valittaja on käyttänyt kampanjaviikon markkinointiin vuosittain huomattavan summan rahaa, ja kampanja on näkynyt erittäin laajasti ja monipuolisesti televisiossa, radiossa, sosiaalisessa mediassa, linja-autoissa, elokuvateattereissa, digitaalisissa ulkomainoksissa sekä lehdissä.

Esitetystä näytöstä käy ilmi, että haettu merkki on ollut valtakunnallisesti runsaasti ja monipuolisesti esillä eri medioissa vuodesta 2012 alkaen. Paloturvallisuusviikko-kampanjalle on myös omat verkkosivut sekä sosiaalisen median sivut Facebookissa, Instagramissa sekä Youtube-videopalvelussa. Patentti- ja rekisterihallituksen aikaisemmassa ratkaisukäytännössä merkki on voitu katsoa vakiintuneeksi, kun sitä on käytetty usean vuoden ajan koko Suomen alueella.

Valittaja on toimittanut Patentti- ja rekisterihallitukselle 23 vakiintumistodistusta, joiden antajat edustavat merkittävää osaa haetun merkin kohderyhmästä. Vakiintumistodistusten antajat ovat nimenomaisesti vahvistaneet, että haettu merkki on tullut tunnetuksi valittajan tavaroiden ja palvelujen tunnuksena esitemateriaaleissa, markkinointimateriaaleissa, mediatiedotteissa, verkkosivuilla, ohjeistusten julkaisemisessa, esitteiden julkaisemisessa, painotuotteiden julkaisemisessa ja toimittamisessa, lehtiartikkelien tuottamisessa, online-julkaisujen tarjoamisessa, koulutusten tarjoamisessa, seminaarien ja webinaarien tarjoamisessa, sähköisten julkaisujen tarjoamisessa sekä paloturvallisuusviestintään liittyvissä konsultointipalveluissa. Vakiintumistodistusten määrä ja niiden saaminen useilta valtakunnallisilta toimijoilta osoittaa, että haettu merkki on yleisesti tunnettu kohderyhmässään valittajan tavaroiden ja palvelujen merkkinä ja siten vakiintunut tavaramerkkinä.

Asiassa ei ole merkitystä sillä, että vakiintumistodistukset ovat vakiomuotoisia. Vakiintumistodistusten antajat ovat vapaaehtoisesti antaneet kyseiset todistukset haetun merkin vakiintumisesta ja voineet tässä yhteydessä valita ne tavarat ja palvelut, joiden osalta he ovat katsoneet merkin tulleen tunnetuksi.

Vaikka sanaa ”viikko” käytetään muiden tapahtumien ja kampanjoiden nimissä, tässä asiassa kyseisellä seikalla ei ole merkitystä ottaen huomioon, että sana ”viikko” on haetun merkin yksi osa. Haettu merkki PALOTURVALLISUUSVIIKKO on nimenomaisesti vakiintunut valittajan hallinnoiman, vuosittain marras-joulukuussa järjestettävän, paloturvallisuutta edistävän kampanjan nimeksi sekä siihen liittyvien tavaroiden ja palvelujen tunnukseksi. Patentti- ja rekisterihallitus on ratkaisukäytännössään aiemmin hyväksynyt rekisteröitäväksi tavaramerkkejä, joissa yhtenä sanana on viikko.

Valittajan esittämästä näytöstä käy ilmi, ettei yhdyssanaa ”paloturvallisuusviikko” ole käytetty yleiskielenomaisesti osoittamaan mitä tahansa paloturvallisuutta edistävää viikkoa. Koska haettu merkki PALOTURVALLISUUSVIIKKO on ollut käytössä jo kymmenen vuoden ajan ja se on vakiintunut erityisesti palo- ja pelastustoimen alalla sekä kiinteistösektorilla valittajan tavaroiden ja palvelujen tunnukseksi, merkitystä ei ole sillä, että kyseessä olisi alkuperäisessä merkityksessään yleiskielen sana tai kuvaileva sana.

Haettua merkkiä on käytetty isolla alkukirjaimella suurimmassa osassa valittajan toimittamassa näytössä. Valittaja on itse käyttänyt merkkiä aina järjestelmällisesti isolla alkukirjaimella kirjoitettuna sen tuottamissa mainosmateriaaleissa, tapahtumissa sekä sosiaalisen median kanavissa. Valittaja ei ole voinut vaikuttaa siihen, miten tapahtumasta on kirjoitettu mediassa etenkin tapahtuman järjestämisen alkuaikoina.

Joka tapauksessa on selvää, että yhdyssanalla ”paloturvallisuusviikko” on viitattu eri yhteyksissä tiettyyn yksilöityyn ja vakiintuneeseen vuosittain järjestettävään valittajan hallinnoimaan paloturvallisuusviikkoon, eikä mihin tahansa paloturvallisuusalan tapahtumaan.

Silloin, kun yhdyssana ”paloturvallisuusviikko” on esiintynyt kampanjan mainonnassa valittajan käyttämän kuviomerkin yhteydessä, on kyseinen sana ollut dominantti osa kuviomerkkiä.

Suomalaisessa ja eurooppalaisessa oikeuskäytännössä on lisäksi vakiintuneesti katsottu, että verkkotunnuksen käyttäminen vastaa itse sanan käyttämistä ja sanan käyttämistä arvioitaessa voidaan verkkotunnuksen maatunnus jättää ottamatta huomioon. Sana ”paloturvallisuusviikko” on esiintynyt osana verkkotunnusta paloturvallisuusviikko.fi.

Haetun merkin PALOTURVALLISUUSVIIKKO osalta ei ole olemassa tunnusmerkkioikeudellista vapaana pitämisen tarvetta ottaen huomioon merkin vakiintuneisuus.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aiheen muuttaa valituksenalaista päätöstä.

Arvioitaessa valittajan esittämää käyttönäyttöä on otettava huomioon vakiintumistodistusten vakiomuotoisuus eli se, että allekirjoittajille on tarjottu valmiiksi kirjoitettu todistus allekirjoitettavaksi, mikä heikentää todistusten todistusarvoa. Mikäli muun näytön ei katsota osoittavan haetun merkin tavaramerkinomaista käyttöä, suurikaan määrä vakiintumistodistuksia ei yksinään voi osoittaa haetun merkin tulleen erottamiskykyiseksi käytön kautta. Haettua merkkiä on muun näytön perusteella käytetty lähinnä kuvailevassa merkityksessä.

Markkinointikustannukset voidaan ottaa huomioon merkin vakiintumista osoittavana näyttönä, jos osoitetaan, että kustannukset kohdistuvat nimenomaan haetun merkin käyttöön haetussa muodossa hakemuksen kattamille tavaroille ja palveluille. Tässä asiassa markkinointikustannukset näyttävät kohdistuvan mainontaan ja markkinointiin, jossa haettua merkkiä on käytetty lähinnä kuviomerkin osana ei-keskeisessä osassa mainosta tai ei ollenkaan.

Tavaramerkin käyttäminen verkkotunnuksen osana ei ole tavaramerkinomaista käyttöä, eikä suoraan rinnastettavissa tilanteeseen, jossa rekisteröitäväksi haettua sanamerkkiä olisi käytetty haetussa muodossa.

Aikaisemmin hyväksytyt tavaramerkkirekisteröinnit, jotka sisältävät sanan ”viikko”, on hyväksytty rekisteröitäväksi käyttönäytön perusteella. Kyseiset tavaramerkkirekisteröinnit vahvistavat linjaa, jonka mukaan viikko-loppuisia merkkejä on pidetty erottamiskyvyttömänä, minkä vuoksi myös haettu merkki on erottamiskyvytön.

Valituksessa mainitut Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan ratkaisut eivät ole analogisia nyt kysymyksessä olevan asian kanssa, eikä niistä voida tehdä johtopäätöksiä riittävän käyttönäytön määrästä.

Valittajan lausuma

Valittaja on ilmoittanut, ettei sillä ole lausuttavaa Patentti- ja rekisterihallituksen lausunnon johdosta.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tarkastelun lähtökohdat ja oikeusohjeet

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisessa 25.11.2021 tekemässään päätöksessä katsonut, että haettu merkki PALOTURVALLISUUSVIIKKO ei ole erottamiskykyinen eikä toimitettu näyttö osoita, että se olisi tullut käytössä erottamiskykyiseksi. Patentti- ja rekisterihallitus on hylännyt valittajan tavaramerkin rekisteröintiä koskevan hakemuksen.

Asiassa on markkinaoikeudessa kysymys ensinnäkin siitä, onko haettu merkki PALOTURVALLISUUSVIIKKO katsottava sellaisenaan erottamiskykyiseksi

luokassa 16 tavaroille: ”Opetus- ja ohjemateriaalit; Painettu koulutusmateriaali; Painetut julkaisut.”,

luokassa 41 palveluille: ”Koulutusmateriaalin julkaiseminen; Asiakirjojen julkaiseminen; Kirjojen julkaiseminen; Opetusmateriaalin julkaiseminen; Painotuotteiden julkaiseminen; Esitteiden julkaiseminen; Painotuotteiden julkaiseminen ja toimittaminen; Aikakauslehtien julkaiseminen; Koulutuksen tarjoaminen; Koulutuksen tarjoaminen maailmanlaajuisen tietokoneverkon välityksellä; Online-julkaisujen tarjoaminen; Sähköisten julkaisujen tarjoaminen; Koulutusseminaarien järjestäminen; Luentojen järjestäminen ja pitäminen; Seminaarien ja konferenssien järjestäminen.”,

luokassa 45 palveluille: ”Turvallisuuspalvelut omaisuuden ja ihmisten suojaamiseksi; Palontorjuntaan liittyvät konsultointipalvelut; Työturvallisuusmääräyksiä koskeva neuvonta.”

Tämän jälkeen asiassa on tarvittaessa arvioitava, onko haettu merkki tullut käytössä erottamiskykyiseksi kohderyhmänsä keskuudessa tavaramerkin hakijan tavaroiden ja palvelujen merkkinä.

Tavaramerkkilain 11 §:n 1 momentin mukaan tavaramerkkinä voidaan rekisteröidä mikä tahansa merkki, jos sillä voidaan elinkeinotoiminnassa erottaa tavaramerkin haltijan tavarat tai palvelut toisen tavaroista tai palveluista (kohta 1) ja se voidaan esittää tavaramerkkirekisterissä sellaisella tavalla, että viranomaiset ja yleisö voivat määrittää tavaramerkin haltijan saaman suojan selkeän ja täsmällisen kohteen (kohta 2).

Tavaramerkkilain 11 §:n 2 momentin mukaan erottamiskykyisenä ei pidetä merkkiä, joka voi kuvailla tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa, palvelujen suoritusajankohtaa taikka muuta niiden ominaisuutta (kohta 1), josta on tullut elinkeinotoiminnassa yleisesti käytetty nimitys tavarasta tai palvelusta (kohta 2) tai jolla ei muulla tavoin voida elinkeinotoiminnassa erottaa tavaramerkin haltijan tavaroita tai palveluita toisen tavaroista tai palveluista (kohta 3).

Tavaramerkkilain 12 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä, tai jos se on rekisteröity, se on mitätöitävä, jos merkki ei ole 11 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 2 momentin mukaisesti erottamiskykyinen.

Tavaramerkkilain 12 §:n 3 momentin mukaan tavaramerkkiä ei saa kyseisen pykälän 1 momentin 3 kohdan nojalla jättää rekisteröimättä, jos tavaramerkki on ennen hakemispäivää tullut käytössä erottamiskykyiseksi kohderyhmänsä keskuudessa tavaramerkin hakijan tavaroiden tai palvelujen merkkinä.

Haetun merkin itsenäisen erottamiskyvyn arviointi

Tavaramerkkilain 11 §:ssä todetuin tavoin kuvailevaa merkkiä ei pidetä erottamiskykyisenä. Merkin kuvailevuutta tarkastellaan kussakin yksittäistapauksessa suhteessa rekisteröinnin kattamiin tavaroihin tai palveluihin. Merkin kuvailevuutta on arvioitava ottaen toisaalta huomioon ne tavarat tai palvelut, joita varten merkki halutaan rekisteröidä, ja toisaalta se, miten kohdeyleisö, eli näiden tavaroiden tai palveluiden kuluttajat ymmärtävät merkin.

Nyt kysymyksessä olevat luokan 16 tavaroiden ja luokkien 41 sekä 45 palvelujen on katsottava olevan suunnattuja suurelle yleisölle, joka koostuu tavanomaisen valistuneista sekä kohtuullisen tarkkaavaisista ja huolellisista keskivertokuluttajista. Tällaisen keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusastetta ei ole kyseessä olevien palvelujen osalta pidettävä tavanomaista korkeampana.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että merkin pitäminen kuvailevana edellyttää, että merkin ja sen kattamien tavaroiden tai palvelujen välillä on olemassa riittävän suora ja konkreettinen yhteys, jotta kohdeyleisö voi heti ja asiaa tarkemmin pohtimatta havaita, että merkillä kuvaillaan kyseessä olevia tavaroita tai palveluja taikka niiden tiettyä ominaisuutta.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sanamerkkiä voidaan pitää kuvailevana ja siten erottamiskyvyttömänä siitä riippumatta, käytetäänkö sen ilmaisua tosiasiallisesti rekisteröinnin hakemisajankohtana sellaisten tavaroiden tai palvelujen kuvailemiseen, joita varten rekisteröintiä on haettu, tai näiden tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksien kuvailemiseen. Riittävää on, että sanamerkkiä ja sen ilmaisua voidaan käyttää tällä tavoin. Sanamerkkiä on pidettävä tarkasteltavana olevalla tavalla kuvailevana, jos ainakin yksi sen mahdollisista merkityksistä on sellainen, että se ilmaisee asianomaisten tavaroiden tai palvelujen ominaisuuden (ks. myös tavaramerkkilain 11 §:n esityöt HE 201/2018 vp s. 91 ja 92).

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että merkin kuvailevana pitämisen edellytyksenä ei ole myöskään se, että olisi olemassa konkreettinen, ajankohtainen tai pakottava vapaana pitämisen tarve, ja näin ollen on merkityksetöntä tuntea niiden kilpailijoiden lukumäärä, joiden intressissä on tai voisi olla käyttää kyseistä merkkiä (tuomio 4.5.1999, Windsurfing Chiemsee, C-108/97 ja C-109/97, EU:C:1999:230, 35 kohta ja tuomio 12.2.2004, Koninklijke KPN Nederland, C-363/99, EU:C:2004:86, 58 kohta).

Rekisteröitäväksi haettu merkki on sanamerkki, joka muodostuu kolmesta yhteen kirjoitetusta yleiskielen sanasta ”palo”, ”turvallisuus” ja ”viikko”. Markkinaoikeus toteaa, että haetun merkin käsittämällä yhdyssanalla ”paloturvallisuusviikko” on itsenäinen merkitys sitä kokonaisuutena tarkasteltaessa sen tarkoittaessa viikon kestävää paloturvallisuustapahtumaa- tai kampanjaa ja siihen liittyviä paloturvallisuutta edistäviä palveluja, julkaisuja sekä julkaisutoimintaa. Merkin on siten katsottava ilmaisevan tavaramerkkihakemuksen kattamien tavaroiden ja palvelujen lajia ja käyttötarkoitusta.

Siltä osin kuin valittaja on vedonnut siihen, että haetulle merkille ei ole vapaana pitämisen tarvetta, markkinaoikeus toteaa, että edellä todetusti vapaana pitämisen tarpeen ei tarvitse olla konkreettinen, ajankohtainen tai pakottava. Näin ollen merkitystä ei ole sillä, kuinka monen kilpailijan intressissä on tai voisi olla käyttää nyt kyseessä olevaa yhdyssanaa.

Edellä esitetyin perustein markkinaoikeus katsoo, ettei haettu merkki PALOTURVALLISUUSVIIKKO ole sellaisenaan erottamiskykyinen hakemuksen kattamille tavaroille ja palveluille luokissa 16, 41 ja 45.

Asiaa ei ole arvioitava toisin valittajan esittämin tavoin Patentti- ja rekisterihallituksen aiemman rekisteröintikäytännön perusteella ottaen huomioon se, että ratkaisun tavaramerkin erottamiskyvystä on perustuttava kussakin yksittäistapauksessa edellä todettujen seikkojen arviointiin kokonaisuutena.

Haetun merkin käytön perusteella saavutetun erottamiskyvyn arviointi

Asiassa on vielä arvioitava, onko haettu merkki PALOTURVALLISUUSVIIKKO tullut käytössä erottamiskykyiseksi kohderyhmänsä keskuudessa valittajan tavaroiden ja palvelujen merkkinä. Jotta merkki voidaan rekisteröidä erottamiskyvyn saavuttamisen perusteella, sen on tullut olla erottamiskykyinen rekisteröintihakemuksen tekemishetkellä, eli tässä asiassa 8.6.2021.

Myös tavaramerkin käyttöön perustuvaa erottamiskykyä on arvioitava yhtäältä suhteessa niihin tavaroihin tai palveluihin, joita varten merkin rekisteröintiä haetaan, ja toisaalta ottamalla huomioon se, miten kyseisentyyppisten tavaroiden tai palvelujen kohderyhmä oletettavasti mieltää merkin. Saavutettua erottamiskykyä on arvioitava saman keskivertokuluttajista koostuvan kohderyhmän näkökulmasta kuin merkin erottamiskykyä sellaisenaan arvioitiin edellä.

Tavaramerkkilain 12 §:n 3 momentin esitöissä (HE 201/2018 vp s. 100) on esitetty, että merkki, joka ei alun perin ole erottamiskykyinen, voi tulla erottamiskykyiseksi käytön kautta. Tavaramerkin on täytynyt tulla erottamiskykyiseksi kohderyhmänsä keskuudessa nimenomaisesti tavaramerkin hakijan tavaroiden tai palvelujen merkkinä. Mitä erottamiskyvyttömämpi merkki on, sitä pitkäaikaisempaa ja intensiivisempää näyttöä vaaditaan erottamiskyvyn saavuttamisesta käytön perusteella.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan niitä seikkoja, jotka voivat osoittaa tavaramerkin saaneen sellaisen luonteen, että sen perusteella voidaan tunnistaa kyseisen tavaran tai palvelun alkuperä, on arvioitava kokonaisuutena, ja tätä arvioitaessa voidaan myös ottaa huomioon tavaramerkillä markkinoitujen tavaroiden markkinaosuus, tavaramerkin käyttämisen intensiivisyys, maantieteellinen laajuus ja kesto, se, missä määrin yritys on käyttänyt varoja myynninedistämiseen, ja se, missä laajuudessa asianomaisessa kohderyhmässä tunnistetaan tämän merkin perusteella kyseinen tavara tai palvelu tietyn yrityksen tavaraksi, sekä kauppakamarien ja muiden ammatillisten yhteenliittymien antamat lausunnot (ks. tuomio 7.7.2005, Nestlé v. Mars, C-353/03, EU:C:2005:432, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Viimeksi mainitussa tuomiossa on lisäksi katsottu, että sen, että tavaran tai palvelun kohderyhmässä tavaran tai palvelun tiedetään olevan peräisin tietystä yrityksestä, on johduttava tavaramerkin käyttämisestä tavaramerkkinä (26 kohta).

Valittaja on Patentti- ja rekisterihallituksessa esittänyt haettua merkkiä koskevana näyttönä muun ohella kymmeniä eri lehdissä ja mediapalveluissa julkaistuja artikkeleita vuosilta 2012–2014, 2016–2018, 2020, mediatiedotteita vuosilta 2012, 2015, 2019 ja 2020, mediamainontaa koskevan budjetoinnin vuodelta 2019, Paloturvallisuusviikko 2019 -loppuraportin sekä sen mediayhteenvedon, Paloturvallisuusviikko 2014-, 2015-, 2017- ja 2020loppuraportit, päiväämättömiä esitteitä koskien paloturvallisuusviikkoa, WayBack Machinella otettuja kuvakaappauksia verkkosivulta paloturvallisuusviikko.fi vuosilta 2016–2020, kuvakaappauksia sosiaalisen median sivustoilta vuodelta 2020, Aula Researchin vuonna 2020 laatiman selvityksen Paloturvallisuusviikon vaikuttavuudesta, otteita valittajan verkkosivuilta vuosilta 2019–2021, Paloturvallisuusviikkoa koskevan julkaisusuunnitelman vuodelta 2014, otteita eri verkkosivuilla julkaistuista tiedotteista ja uutisista vuosilta 2012, 2015–2017, 2019 ja 2020, kutsun vuoden 2015 paloturvallisuusviikon tiedotustilaisuuteen, vuoden 2015 kampanjan jälkimittauksen, vuoden 2016 Paloturvallisuusviikkoa koskevan väliraportin, vuoden 2016 Paloturvallisuusviikkoa koskevan sosiaalisen median raportin, mainosten ajolistan vuodelta 2017, vuoden 2017 Paloturvallisuusviikon esitteen sekä 23 kappaletta haetun merkin vakiintumista koskevia vakiomuotoisia todistuksia eri ammatillisilta yhteenliittymiltä, kuten eri alojen yhdistyksiltä ja yrityksiltä sekä myös pelastuslaitoksilta.

Markkinaoikeus toteaa valittajan esittämästä käyttönäytöstä käyvän ilmi, että tunnusta PALOTURVALLISUUSVIIKKO sanana sellaisenaan sekä kuviomuodossa eli logossa on käytetty vuosittainen paloturvallisuuteen liittyvän kampanjaviikon sekä siihen liittyvien tiettyjen tavaroiden ja palvelujen tunnuksena. Edellä mainitussa logossa esiintyy haettu merkki PALOTURVALLISUUSVIIKKO sekä vastaava ilmaisu ”brandsäkerhetsveckan” ruotsiksi. Lisäksi logossa on kuviollisia elementtejä. Kampanjaviikkoa varten on laadittu verkkosivut ja lisäksi valittajalla on Paloturvallisuusviikko-nimisiä sivuja eri sosiaalisissa medioissa, joissa kaikissa esiintyy myös haettu merkki. Esitetystä käyttönäytöstä voidaan todeta, että valittaja käyttää haettua merkkiä laajasti kampanjaviikkoa koskevissa julkaisuissa.

Esitetystä käyttönäytöstä ei kuitenkaan käy ilmi, että valittaja olisi käyttänyt haettua merkkiä luokassa 41 palveluille: ”Kirjojen julkaiseminen; Aikakauslehtien julkaiseminen; Koulutuksen tarjoaminen maailmanlaajuisen tietokoneverkon välityksellä” tai luokassa 45 palveluille: ”Työturvallisuusmääräyksiä koskeva neuvonta”.

Valittajan esittämät vakiintumistodistukset tukevat sitä, että haettu merkki PALOTURVALLISUUSVIIKKO on ollut valittajan käytössä vuodesta 2012 lähtien erilaisten tavaroiden ja palvelujen tunnuksena.

Valittajan esittämästä käyttönäytöstä käy ilmi, että Paloturvallisuusviikko-kampanjasta on kirjoitettu laajasti eri tiedotusvälineissä julkaistuissa kampanjaviikkoa koskevissa artikkeleissa, vaikka kyseisistä artikkeleista ei suoraan ilmene haetun merkin tavaramerkinomaista käyttöä. Toisaalta artikkeleista ilmenee pääsääntöisesti, että valittaja mainitaan artikkeleissa samassa yhteydessä Paloturvallisuusviikon kanssa, minkä perusteella Paloturvallisuusviikkoa koskevat maininnat artikkeleissa voidaan osaltaan tunnistaa viittaukseksi valittajan kyseisellä tunnuksella markkinoimien tavaroiden ja palvelujen alkuperään.

Paloturvallisuusviikkoa koskevista loppuraporteista käy ilmi, että Paloturvallisuusviikko-kampanja on saavuttanut suuren näkyvyyden vuosittain Suomessa ja sen sosiaalisen median sivustoilla on ollut runsaasti kävijöitä. Myös Paloturvallisuusviikkoa koskeva mainonta on eri vuosina tavoittanut huomattavan määrän kohdeyleisöä.

Markkinaoikeus toteaa valittajan esittämästä haetun merkin käyttöä koskevasta varsin laajasta näytöstä, että Paloturvallisuusviikko-kampanja on välittömästi ennen rekisteröintihakemuksen tekemistä järjestetty useana vuotena peräkkäin ja kampanja sekä sen yhteydessä käytetty haettu merkki PALOTURVALLISUUSVIIKKO on ollut laajalti käytössä Suomessa. Käyttönäytöstä käy ilmi osin myös se, missä määrin valittaja on käyttänyt varoja kyseisen kampanjaviikon toteuttamiseen. Käyttönäytöstä ilmenevästi haettu merkki PALOTURVALLISUUSVIIKKO yhdistetään valittajaan ja sen tarjoamiin tavaroihin sekä palveluihin. Näin ollen tavanomaisen tarkkaavaisuuden omaavien keskivertokuluttajien kohderyhmässä tunnistetaan haetun merkin perusteella hakemuksen kattamat tavarat ja palvelut valittajan tavaroiksi ja palveluiksi siltä osin kuin asiassa esitetty käyttönäyttö kattaa kyseiset tavarat ja palvelut.

Käyttönäyttö sisältää edellä kuvatuin tavoin ammatillisten yhteenliittymien merkin käytöstä antamia lausuntoja. Niiden perusteella on arvioitavissa, että haettu merkki PALOTURVALLISUUSVIIKKO on lisäksi tullut käytössä erottamiskykyiseksi mainittujen ammatillisten yhteenliittymien keskuudessa valittajan tavaroiden ja palvelujen merkkinä.

Edellä todetuin perustein markkinaoikeus katsoo, että valittajan esittämän selvityksen on kokonaisuutena arvioituna katsottava osoittavan, että haettu merkki PALOTURVALLISUUSVIIKKO on tullut käytön kautta erottamiskykyiseksi ennen rekisteröintihakemuksen tekopäivää hakemuksen kattamille tavaroille ja palveluille lukuun ottamatta luokan 41 palveluja: ”Kirjojen julkaiseminen; Aikakauslehtien julkaiseminen; Koulutuksen tarjoaminen maailmanlaajuisen tietokoneverkon välityksellä” ja luokan 45 palveluja: ”Työturvallisuusmääräyksiä koskeva neuvonta”.

Johtopäätös

Markkinaoikeus on edellä katsonut, että haettu merkki PALOTURVALLISUUSVIIKKO on tullut käytön kautta erottamiskykyiseksi hakemuksen kattamille tavaroille ja palveluille lukuun ottamatta edellä mainittuja tavaroita ja palveluja. Valituksenalainen päätös on näin ollen tältä osin kumottava ja asia on palautettava Patentti- ja rekisterihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Lopputulos

Markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen 25.11.2021 tekemän päätöksen siltä osin kuin Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö - Räddningsbranschens Centralorganisation i Finland ry:n hakemus tavaramerkin PALOTURVALLISUUSVIIKKO rekisteröimiseksi on hylätty kysymyksessä olevien

- luokan 16 tavaroiden: ”Opetus- ja ohjemateriaalit; Painettu koulutusmateriaali; Painetut julkaisut”,

- luokan 41 palvelujen: ”Koulutusmateriaalin julkaiseminen; Asiakirjojen julkaiseminen; Opetusmateriaalin julkaiseminen; Painotuotteiden julkaiseminen; Esitteiden julkaiseminen; Painotuotteiden julkaiseminen ja toimittaminen; Koulutuksen tarjoaminen; Online-julkaisujen tarjoaminen; Sähköisten julkaisujen tarjoaminen; Koulutusseminaarien järjestäminen; Luentojen järjestäminen ja pitäminen; Seminaarien ja konferenssien järjestäminen” ja

- luokan 45 palvelujen: ”Turvallisuuspalvelut omaisuuden ja ihmisten suojaamiseksi; Palontorjuntaan liittyvät konsultointipalvelut”

osalta ja palauttaa asian mainituilta osin Patentti- ja rekisterihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Muutoksenhaku

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Petri Rinkinen, Markus Mattila (eri mieltä) ja Jari Tiainen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Markkinaoikeustuomari Mattila

Olen samaa mieltä kuin enemmistö siitä, että haettu merkki PALOTURVALLISUUSVIIKKO ei ole sellaisenaan erottamiskykyinen hakemuksen kattamille tavaroille ja palveluille luokissa 16, 41 ja 45. Erimielisyyteni koskee sitä, onko haettu merkki tullut enemmistön katsomin tavoin käytössä erottamiskykyiseksi osalle näistä palveluista. Viittaan tältä osin samoihin oikeusohjeisiin ja kysymyksenasetteluun sekä käyttönäyttöön kuin enemmistö. Asiassa esitetyn käyttönäytön arvioinnin osalta lausun seuraavaa.

Valittajan esittämissä vuosien 2014, 2015, 2017, 2019 ja 2020 Paloturvallisuusviikkojen loppuraporteissa on laajasti selostettu Paloturvallisuusviikko-kampanjan saamaa näkyvyyttä kunakin vuonna. Raporttien mukaan kampanja on eri muodoissaan tavoittanut varsin runsaasti kontakteja. Loppuraporteista ilmenee myös, että Paloturvallisuusviikon kampanjaan on eri vuosina sisältynyt pääkampanjan lisäksi myös muita osia, kuten esimerkiksi Päivä Paloasemalla -tapahtumat, Palometri ja Palovaroitinpäivä. Vuoden 2019 Paloturvallisuusviikon budjetointia koskevasta selvityksestä ilmenee kampanjaviikon markkinointiin käytetty rahamäärä. Aula Researchin vuonna 2020 laatimassa Paloturvallisuusviikkoa koskevassa vaikuttavuusselvityksessä on arvioitu muun ohella kampanjaviikon vaikutusta paloturvallisuuden huomioon ottamiseen kodeissa, Paloturvallisuusviikolla järjestettyihin tapahtumiin osallistumista ja sitä, miten paloturvallisuus näkyy vastaajien arjessa.

Totean edellä kuvatusta eri vuosina toteutettuja Paloturvallisuusviikko-kampanjoita koskevasta sinänsä varsin laajasta näytöstä, että se koskee pääasiassa valittajan paloturvallisuutta edistävän kampanjaviikon aikana syntyneiden kontaktien määrällistä arviointia ja kampanjaviikon vaikuttavuutta. Näytöstä ilmenee, että haettua merkkiä PALOTURVALLISUUSVIIKKO on ainakin sosiaalisessa mediassa jossain määrin käytetty kampanjan yhteydessä. Raporttien perusteella haettua merkkiä ei kuitenkaan pääosin ole käytetty sellaisenaan, vaan sana paloturvallisuusviikko on esiintynyt osana kuviomerkkiä taikka verkkotunnusta. Raporteista on lisäksi pääteltävissä, että merkittävä osa kampanjan vaikuttavuudesta ja kontakteista on liittynyt esimerkiksi Päivä Paloasemalla -tapahtumaan tai Palovaroitinpäivään.

Paloturvallisuusviikko-kampanjaa koskevissa raporteissa mainittujen mainosten ja kampanjan sisältö on jäänyt siinä määrin avoimeksi, ettei näytöstä ilmene, onko haettu merkki sisältynyt vaikuttavuusarvioinnissa huomioon otettuihin mainoksiin tai kampanjamateriaaleihin. Lisäksi vaikuttavuusarvioinnin tulokset ovat edellä todetuin tavoin osaltaan perustuneet pääkampanjan lisäksi myös muihin osiin, kuten Päivä Paloasemalla tapahtumiin, Palometriin ja Palovaroitinpäivään. Siltä osin kuin haettua merkkiä on käytetty osana kuviomerkkiä eikä sellaisenaan, asiassa on epäselvää, missä määrin kohdeyleisö tämän käytön perusteella yhdistää nimenomaan kyseisen kuviomerkin sanaosan PALOTURVALLISUUSVIIKKO tiettyyn kaupalliseen alkuperään. Näin ollen tämän näytön perusteella ei voida tehdä luotettavia päätelmiä siitä, että haettu merkki PALOTURVALLISUUSVIIKKO olisi tullut kohdeyleisön keskuudessa tunnetuksi haettujen tavaroiden ja palvelujen alkuperää osoittavana erityisenä tunnuksena.

Valittaja on lisäksi esittänyt haetun merkin käyttöä koskevana näyttönä lehtiartikkeleita, esitteitä ja markkinointimateriaaleja useiden vuosien ajalta. Näyttönä on esitetty myös otteita Paloturvallisuusviikko-kampanjan verkkosivuilta ja sosiaalisen median tileiltä. Mainitussa materiaalissa ei ole kuitenkaan käytetty kuin vähäisissä määrin haettua merkkiä PALOTURVALLISUUSVIIKKO haetussa muodossa, vaan lähinnä yleiskielenomaisesti taivutetuissa muodoissa. Lisäksi sana paloturvallisuusviikko on osittain esiintynyt myös pienellä alkukirjaimella sekä osana verkkotunnusta. Kyseinen näyttö osoittaa sinänsä sen, että Paloturvallisuusviikko-kampanja on ollut laajalti julkisuudessa eri medioissa. Edellä kuvatun näytön perusteella ei kuitenkaan voida katsoa käytetyn siten, että haettu merkki PALOTURVALLISUUSVIIKKO olisi tullut kohdeyleisön keskuudessa tunnetuksi haettujen tavaroiden ja palvelujen alkuperää osoittavana erityisenä tunnuksena.

Valittaja on vielä esittänyt käyttöä koskevana näyttönä yhteensä 23 vakiintumistodistusta, jotka ovat olleet eri yhteisöjen, kuten pelastuslaitosten, pelastusalan liittojen ja yhdistysten, kiinteistöalan liittojen ja yhdistysten, vanhustyön järjestöjen sekä yleisemmin järjestöjen ja yritysten, puolesta annettuja. Vakiintumistodistukset ovat samansisältöisiä siltä osin, että niissä on yhdenmukaisesti mainittu ne tavarat ja palvelut, joiden tunnuksena valittaja on käyttänyt haettua merkkiä. Lisäksi kaikkien vakiintumistodistusten, jotka on päivätty vuodelle 2021, mukaan haettua merkkiä on käytetty vuodesta 2012 lähtien. Erään vakiintumistodistuksen antaja on kuitenkin ilmoittamansa mukaan tehnyt yhteistyötä Paloturvallisuusviikko-kampanjan kanssa vuosina 2013–2015 ja erään toisen vakiintumistodistuksen antaja on ilmoituksensa mukaan perustettu vasta 2016, mikä vähentää näiden vakiomuotoisten vakiintumistodistusten merkitystä asiassa. Lisäksi vakiintumistodistusten merkitystä arvioitaessa on otettava huomioon, että vakiintumistodistukset ovat suurelta osin sellaisten yhteisöjen antamia, jotka ovat asiassa esitetystä käyttönäytöstä ilmenevin tavoin kuuluneet eri ajanjaksoina Paloturvallisuusviikko-kampanjan ohjausryhmään ja siten itse olleet osaltaan mukana kampanjan toteuttamisessa.

Vakiomuotoiset vakiintumistodistukset voivat sinänsä osoittaa haetun merkin PALOTURVALLISUUSVIIKKO käyttöä todistuksissa mainittujen tavaroiden ja palvelujen tunnuksena. Yksinomaan vakiintumistodistuksia sellaisinaan ei kuitenkaan ilman muuta näyttöä voida pitää riittävänä osoituksena siitä, että kohdeyleisö mieltäisi haetun merkin PALOTURVALLISUUSVIIKKO kysymyksessä olevien tavaroiden ja palvelujen tunnukseksi.

Kokonaisuutena valittajan esittämästä käyttönäytöstä ilmenee se, että Paloturvallisuusviikko-kampanja on järjestetty useana vuotena peräkkäin ja sen kesto on ollut noin viikon mittainen kunakin vuotena. Näytöstä ilmenee osin myös se, missä määrin valittaja on käyttänyt varoja kyseisen kampanjaviikon toteuttamiseen. Lisäksi näytöstä ilmenee erilaisten yhteisöjen merkin käytöstä antamia lausuntoja. Käyttönäytöstä ei kuitenkaan ilmene haetulla merkillä varustettujen tavaroiden ja palvelujen markkinaosuus, eikä haetun merkin käyttämisen intensiivisyys ottaen huomioon erityisesti se, että suurin osa esitetystä näytöstä ei osoita sanan paloturvallisuusviikko käyttöä tavaramerkkinä. Käyttönäytöstä ei myöskään esitettyjä vakiintumistodistuksia lukuun ottamatta ilmene se, missä laajuudessa asianomainen kohdeyleisö tunnistaa nimenomaan haetun merkin perusteella hakemuksen kattamat tavarat ja palvelut valittajan tavaroiksi ja palveluiksi. Muusta asiassa esitetystä näytöstä edellä todettu huomioon ottaen yksinomaan vakiintumistodistuksia ei ole pidettävä riittävänä näyttönä siitä, että haettua merkkiä PALOTURVALLISUUSVIIKKO olisi käytetty tavaramerkkinä niin kauan ja laajalti, että se olisi kysymyksessä olevien valittajan tavaroiden ja palvelujen merkkinä tullut käytössä erottamiskykyiseksi kohderyhmänsä keskuudessa ennen merkin hakemispäivää 8.6.2021.

Johtopäätös

Edellä todetuin perustein katson, ettei haettu merkki PALOTURVALLISUUSVIIKKO ole tavaramerkkilain 11 tai 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla erottamiskykyinen hakemuksen kohteena oleville tavaroille luokassa 16 tai palveluille luokassa 41 ja 45. Näin ollen hylkään valituksen.

Vakuudeksi:

Puheenjohtaja Petri Rinkinen

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.