MAO:31/2022

‍Asia

Vahingonkorvausta koskeva riita; Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukainen ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle

Markkinaoikeuden ratkaisu

Oikeudenkäynnin kohde

1. Asiassa on kyse väitetysti tarpeettomasti hankitusta turvaamistoimesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamista koskevasta kanteesta.
   
   
2. Ennakkoratkaisupyynnön osalta asiassa on kysymys teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY (jäljempänä myös täytäntöönpanodirektiivi) 9 artiklan 7 kohdan tulkinnasta.

Asian kannalta merkitykselliset tosiseikat

Asian tausta

3. Patentti- ja rekisterihallitus on 3.12.2009 myöntänyt Suomessa voimaan saatetun eurooppapatentin numero FI/EP 0 915 894 (jäljempänä myös peruspatentti) perusteella Suomessa lisäsuojatodistuksen numero 266 ”Tenofoviiridisoproksiili ja sen suolat, hydraatit, tautomeerit ja solvaatit yhdessä emtrisitabiinin kanssa”.

4. Mylan AB on tarjonnut EMTRICITABINE/TENOFOVIR DISOPROXIL MYLAN 200 mg/245 mg, kalvopäällysteinen tabletti -nimistä lääkevalmistettaan kahden suomalaisen sairaanhoitopiirin julkisissa hankintamenettelyissä keväällä 2017 ja voittanut kyseiset kilpailutukset mainitun tuotteen osalta.

5. Edellä mainitun peruspatentin voimassaolo on sittemmin päättynyt 25.7.2017.

6. Gilead Sciences Finland Oy, Gilead Biopharmaceuticals Ireland UC ja Gilead Sciences, Inc. (jäljempänä yhdessä myös Gilead) ovat 15.9.2017 panneet markkinaoikeudessa vireille muun ohella Mylan AB:ia vastaan lisäsuojatodistuksen numero 266 loukkaukseen perustetun kanteen. Samassa yhteydessä Gilead on esittänyt Mylan AB:ia kohtaan turvaamistoimihakemuksen.

7. Mylan AB on kiistänyt Gileadin loukkauskanteen ja turvaamistoimihakemuksen sekä on vuorostaan 30.11.2017 pannut markkinaoikeudessa vireille kanteen lisäsuojatodistuksen numero 266 mitättömäksi julistamisesta.

8. Markkinaoikeus on 21.12.2017 antamallaan päätöksellä hyväksynyt Gileadin turvaamistoimihakemuksen lisäsuojatodistukseen numero 266 perusteella ja kieltänyt Gileadin hakemuksesta Mylan AB:ia 500.000 euron sakon uhalla tarjoamasta, saattamasta vaihdantaan ja käyttämästä lääkevalmistetta EMTRICITABINE/TENOFOVIR DISOPROXIL MYLAN 200 mg/245 mg kalvopäällysteinen tabletti sekä tuomasta maahan, valmistamasta ja pitämästä hallussa kyseistä valmistetta näitä tarkoituksia varten lisäsuojatodistuksen numero 266 voimassaoloaikana. Edelleen markkinaoikeus on määrännyt, että kyseinen määräys on voimassa siihen saakka, kunnes pääasiassa annetaan ratkaisu tai asiassa toisin määrätään.

9. Edellä mainittu turvaamistoimi on sittemmin peruutettu Mylan AB:in tekemästä hakemuksesta korkeimman oikeuden 11.4.2019 antamalla päätöksellä.

10. Markkinaoikeus on 25.9.2019 antamallaan tuomiolla julistanut lisäsuojatodistuksen numero 266 mitättömäksi. Kyseisestä tuomiosta on valitettu korkeimpaan oikeuteen, joka on 13.11.2020 antamallaan päätöksellä hylännyt Gileadin valituslupahakemuksen, jolloin markkinaoikeuden tuomio on saanut lainvoiman.

11. Gileadin peruutettua lisäsuojatodistuksen numero 266 loukkaukseen perustetun kanteensa on kyseinen kanne jäänyt sillensä markkinaoikeuden 11.3.2021 antamalla päätöksellä.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

12. Mylan AB on vaatinut markkinaoikeudessa, että Gilead velvoitetaan korvaamaan vahingonkorvauksena tarpeettomasti hankitun turvaamistoimen johdosta 2.367.854,99 euroa viivästyskorkoineen.

13. Mylan AB on perustanut kanteensa siihen, että Gilead on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n mukaisessa ankarassa vastuussa tarpeettomasti hankitun turvaamistoimen johdosta Mylan AB:lle aiheutuneista vahingoista, koska turvaamistoimen myöntämisen perustana ollut lisäsuojatodistus numero 266 on sittemmin julistettu mitättömäksi. Mylan AB:in esittämän mukaan unionin tuomioistuimen täytäntöönpanodirektiivin 9 artiklan 7 kohdan osalta omaksumasta tulkinnasta asiassa C-688/17 (tuomio 12.9.2019, Bayer Pharma, C-688/17, EU:C:2918:722) ei voida katsoa seuraavan, että täytäntöönpanodirektiivi estäisi oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n mukaisen ankaran vastuun periaatteen soveltamista.

14. Gilead on kiistänyt kanteen ja vaatinut, että se hylätään.

15. Gilead on kanteen kiistämisensä tueksi muun ohella vedonnut siihen, että unionin tuomioistuimen täytäntöönpanodirektiivin 9 artiklan 7 kohdan osalta omaksumasta tulkinnasta edellä mainitussa asiassa C-688/17 on katsottava seuraavan, ettei oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n mukaista ankaran vastuun periaatetta ole sallittua soveltaa vahingonkorvausvastuun arvioimisen lähtökohtana puheena olevan kaltaisissa tilanteissa. Gileadin esittämän mukaan mainitussa ratkaisussa omaksutun tulkinnan täytäntöönpanodirektiivin 9 artiklan 7 kohdan säännöksen osalta on siten katsottava estävän vahingonkorvausvastuun käsillä olemisen katsomista yksin sen perusteella, että lisäsuojatodistus numero 266, jonka väitettyyn loukkaamiseen turvaamistoimen myöntäminen aikoinaan perustettiin, on sittemmin julistettu mitättömäksi.

Asiassa merkitykselliset oikeussäännökset ja oikeuskäytäntö

Kansallinen oikeus

16. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n mukaan hakijan, joka on tarpeettomasti hankkinut turvaamistoimen, on korvattava vastapuolelle turvaamistoimesta ja sen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko ja asiassa aiheutuneet kulut.

17. Suomalaisessa oikeuskäytännössä samoin kuin oikeuskirjallisuudessa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ssä tarkoitetun vahingonkorvausvastuun on katsottu tarkoittavan tuottamuksesta riippumatonta eli ankaraa vastuuta. Tämän mukaisesti turvaamistoimen hakijan on katsottu olevan vahingonkorvausvastuussa, mikäli turvaamistoimen myöntämisen perusteena ollut immateriaalioikeus on sittemmin julistettu mitättömäksi.

18. Toisaalta suomalaisessa oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan myös oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n tilanteissa korvausvastuun määrää saattaa vähentää se, että velallinen on itse osaltaan tehnyt mahdolliseksi vahingon syntymisen tai jättänyt ryhtymättä kohtuullisiin toimenpiteisin vahingon torjumiseksi tai rajoittamiseksi ja tällä tavoin myötävaikuttanut vahingon aiheutumiseen.

19. Edellä selostetun lisäksi on tässä yhteydessä lisäksi syytä kansallisen oikeuden osalta tuoda esiin se, että ankaran vastuun periaate omaa merkityksensä suomalaisessa oikeusjärjestyksessä myös turvaamistointa myönnettäessä. Turvaamistoimen myöntäminen edellyttää nimittäin Suomessa kolmen kriteerin täyttymistä. Jotta turvaamistoimi voisi tulla myönnettäväksi edellyttää tämä (i) niin sanotun vaade-edellytyksen täyttymistä, (ii) niin sanotun vaaraedellytyksen täyttymistä sekä (iii) että niin sanottu haittavertailu puoltaa turvaamistoimen myöntämistä. Vaade-edellytyksen täyttymisen arviointiin kuuluu sen arviointi, miten todennäköisesti kyseisen immateriaalioikeuden katsotaan olevan pätevästi voimassa Suomessa ja miten todennäköisesti vastaajan katsotaan loukkaavan mainittua immateriaalioikeutta. Vaaraedellytyksen täyttymisen arviointiin kuuluu puolestaan sen arviointi, onko olemassa vaara, että vastaaja tulee jatkamaan menettelyään. Haittavertailussa vertaillaan taas yhtäältä turvaamistoimen myöntämisestä aiheutuvaa haittaa sen kohteelle ja toisaalta sitä haittaa, joka aiheutuisi turvaamistoimen hakijalle, mikäli turvaamistointa ei myönnettäisi. Yksi tekijä, joka viimeksi mainitussa yhteydessä käytännössä vakiintuneesti tulee otettavaksi huomioon, liittyy siihen, että mikäli immateriaalioikeuden ei sittemmin katsota olevan pätevä tai sen loukkausta ei muusta syystä katsota tapahtuvan, turvaamistoimen hakija on ankarassa vastuussa turvaamistoimesta aiheutuneista vahingoista.

Unionin oikeus ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

20. Täytäntöönpanodirektiivin 9 artiklan 7 kohdan mukaan, jos turvaamistoimenpiteet kumotaan tai jos ne raukeavat kantajan toiminnan tai laiminlyönnin takia tai jos myöhemmin todetaan, ettei teollis- tai tekijänoikeutta ole loukattu tai loukkaamisen uhkaa ole ollut, oikeusviranomaisilla on oltava oikeus vastaajan pyynnöstä määrätä toimenpiteiden hakija suorittamaan vastaajalle asianmukainen korvaus näiden toimenpiteiden aiheuttamista vahingoista.

21. Täytäntöönpanodirektiivin 22 perustelukappaleen mukaan on myös erityisen tärkeää säätää turvaamistoimenpiteistä, joiden avulla loukkaus saadaan välittömästi lakkaamaan ilman, että joudutaan odottamaan pääasiaa koskevaa ratkaisua, samalla kun vastaajan oikeuksia kunnioitetaan ja huolehditaan siitä, että turvaamistoimenpiteet ovat oikeasuhteisia kunkin tapauksen ominaispiirteisiin nähden, sekä antamalla vakuudet, jotka tarvitaan kattamaan perusteettomasta hakemuksesta vastaajalle aiheutuneet kulut ja vahingot. Nämä toimenpiteet ovat erityisen perusteltuja, jos viivästyminen saattaisi aiheuttaa korjaamatonta vahinkoa teollis- ja tekijänoikeuden haltijalle.

22. Unionin tuomioistuin on 12.9.2019 antamassaan täytäntöönpanodirektiivin 9 artiklan 7 kohdan tulkintaa koskeneessa tuomiossa (tuomio 12.9.2019, Bayer Pharma, C 688/17, EU:C:2019:722) todennut, että täytäntöönpanodirektiivin 9 artiklan 7 kohtaa ja erityisesti kyseisessä säännöksessä tarkoitettua ”asianmukaisen korvauksen” käsitettä on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan asianosaiselle ei tarvitse maksaa korvausta vahingosta, joka tälle on aiheutunut siitä syystä, ettei tämä ole toiminut siten kuin asianomaisessa tilanteessa on tavanomaisesti odotuksenmukaista vahingon välttämiseksi tai pienentämiseksi, ja jonka johdosta tuomioistuin ei pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa velvoita turvaamistoimenpiteiden hakijaa korvaamaan vahinkoa, joka on aiheutunut kyseisistä toimenpiteistä, vaikka patentti, jonka perusteella näitä toimenpiteitä on haettu ja jonka perusteella niistä on määrätty, on sittemmin mitätöity, edellyttäen, että tuomioistuin voi tämän lainsäädännön nojalla ottaa asianmukaisesti huomioon kaikki asian objektiiviset seikat asianosaisten menettely mukaan lukien muun muassa sen tarkistamiseksi, ettei hakija ole käyttänyt kyseisiä toimenpiteitä väärin.

23. Unionin tuomioistuin on edellä mainitussa tuomiossa todennut lisäksi, että koska täytäntöönpanodirektiivin 9 artiklan 7 kohta ei sisällä viittausta jäsenvaltioiden kansalliseen oikeuteen ”asianmukaisen korvauksen” käsitteen osalta, mainittua käsitettä on tulkittava itsenäisesti ja yhdenmukaisesti eikä tulkinta voi kuulua eri jäsenvaltioiden toimivaltaan (kohta 41), sekä edelleen, että ”asianmukaisen korvauksen” käsitettä on pidettävä unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä, jota on tulkittava yhdenmukaisesti unionin alueella (kohta 49).

24. Edelleen unionin tuomioistuin on mainitussa tuomiossa lausunut täytäntöönpanodirektiivin 9 artiklan 7 kohdan säännökseen liittyen, että erityisesti on todettava, että vaikka tuomioistuinten on tällaisen korvauksen myöntämistä koskevaa toimivaltaa käyttäessään tiukasti noudatettava ennalta määriteltyjä edellytyksiä, joiden mukaan turvaamistoimenpiteet on täytynyt kumota tai niiden on täytynyt raueta hakijan toiminnan tai laiminlyönnin takia tai myöhemmin on täytynyt todeta, ettei teollis- tai tekijänoikeutta ole loukattu tai loukkaamisen uhkaa ole ollut, se, että nämä edellytykset täyttyvät tietyssä asiassa, ei merkitse sitä, että toimivaltaisten kansallisten tuomioistuinten olisi automaattisesti ja joka tapauksessa velvoitettava hakija korvaamaan vastapuolelle näistä toimenpiteistä aiheutuneet vahingot (kohta 52).

25. Vielä unionin tuomioistuin on kyseisessä tuomiossa todennut, että täytäntöönpanodirektiivin 22 perustelukappaleen mukaan mainitun direktiivin 9 artiklassa säädetyt turvaamistoimenpiteet ovat perusteltuja erityisesti, jos viivästyminen saattaisi aiheuttaa korjaamatonta vahinkoa teollis- tai tekijänoikeuden haltijalle (kohta 61). Unionin tuomioistuimen mukaan sanotusta seuraa, että sen toteaminen, että turvaamistoimenpiteitä koskeva hakemus on perusteeton, edellyttää ennen kaikkea, ettei ole olemassa vaaraa siitä, että teollis- tai tekijänoikeuden haltijalle aiheutuu korjaamatonta vahinkoa, jos tämän hakemien toimenpiteiden toteuttaminen viivästyy (kohta 62). Edelleen unionin tuomioistuimen mukaan tältä osin on todettava, että kun vastapuolet myyvät valmisteitaan, vaikka patenttihakemus on tehty tai on olemassa patentti, joka estää tällaisen myynnin – mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava –, tällaista menettelyä voidaan lähtökohtaisesti pitää objektiivisena näyttönä siitä, että kyseisen patentin haltijan osalta on olemassa vaara korjaamattoman vahingon aiheutumisesta, jos tämän hakemien toimenpiteiden toteuttaminen viivästyy. Kyseisen patentin haltijan tällaisen menettelyn vuoksi tekemää turvaamistoimenpiteitä koskevaa hakemusta ei näin ollen lähtökohtaisesti voida pitää täytäntöönpanodirektiivin 9 artiklan 7 kohdassa, luettuna kyseisen direktiivin johdanto-osan 22 perustelukappaleen valossa, tarkoitetulla tavalla ”perusteettomana” (kohta 63).

26. Unionin tuomioistuin on sanotussa tuomiossa vielä todennut, että pääasiassa kyseessä olevien turvaamistoimenpiteiden kumoamista ei sellaisenaan voida pitää ratkaisevana seikkana sen osoittamiseksi, että kumottuja turvaamistoimenpiteitä koskeva hakemus oli perusteeton, vaikka kumoaminen voikin – kuten mainitun tuomion kohdassa 52 on täsmennetty – olla yksi täytäntöönpanodirektiivin 9 artiklan 7 kohdassa säädetyn toimivallan käyttämisen edellytyksistä (kohta 64).

Ennakkoratkaisupyynnön tarve

27. Kuten edellä selostetusta ilmenee, unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että täytäntöönpanodirektiivin 9 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua ”asianmukaisen korvauksen” käsitettä on pidettävä unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä, jota on tulkittava yhdenmukaisesti unionin alueella. Edelleen unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään korostanut paitsi sitä, kuinka mainittua käsitettä on tulkittava itsenäisesti ja yhdenmukaisesti, niin myös sitä, kuinka kyseisen käsitteen tulkinta ei voi kuulua eri jäsenvaltioiden toimivaltaan.

28. Kuten edellä selostetusta edelleen ilmenee, Suomessa täytäntöönpanodirektiivin 9 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun vastuun on katsottu olevan ankaraa vastuuta, mihin liittyen nyt käsillä olevassa asiassa asianosaiset ovat esittäneet täysin päinvastaiset näkemykset unionin tuomioistuimen asiassa C-688/17 antaman tuomion tulkinnasta ja merkityksestä.

29. Edellä mainittuun liittyen on lisäksi todettava, että ainakin kahdessa unionin jäsenvaltiossa kansalliset tuomioistuimet ovat katsoneet, ettei unionin tuomioistuimen edellä mainitun tuomion olisi katsottava estävän ankaralle vastuulle perustuvan vahingonkorvausjärjestelmän soveltamista. Toisaalta eurooppalaisessa immateriaalioikeudellisessa oikeuskirjallisuudessa on sanottua unionin tuomioistuimen tuomiota koskien esitetty tulkintakannanottoja, joiden mukaan unionin tuomioistuimen asiassa C-688/17 antaman tuomion on katsottava merkitsevän, että ankaralle vastuulle perustuvat vahingonkorvausjärjestelmät ovat täytäntöönpanodirektiivin 9 artiklan 7 kohdan vastaisia.

30. Edellä esitetyn perusteella vaikuttaisi tällä hetkellä unionin tuomioistuimen asiassa C-688/17 antamaan tuomioon liittyen vallitsevan aito epäselvyys ja tulkintaerimielisyys siitä, voidaanko ankaralle vastuulle perustuvan vahingonkorvausjärjestelmän katsoa olevan täytäntöönpanodirektiivin 9 artiklan 7 kohdan mukainen. Koska mainitun direktiivin ”asianmukaisen korvauksen” käsitteen tulkinnassa on kyse unionin oikeuden itsenäisestä käsitteestä, minkä johdosta tulkinnan kyseisen käsitteen osalta on katsottava kuuluvan unionin tuomioistuimelle, eikä kansallisille tuomioistuimille, markkinaoikeus käsillä olevissa olosuhteissa pitää nyt kysymyksessä olevan ennakkoratkaisupyynnön tekemistä suorastaan välttämättömänä jo sen selvittämiseksi, onko Suomen oikeusjärjestelmän tältä osin katsottava olevan Euroopan unionin oikeuden mukainen.

31. Siinä tapauksessa, että ankaralle vastuulle perustuvan vahingonkorvausjärjestelmän ei katsota olevan täytäntöönpanodirektiivin 9 artiklan 7 kohdan mukainen, ennakkoratkaisupyynnön tekemiselle on tarve lisäksi sen johdosta, että unionin tuomioistuin edelleen täsmentäisi asiassa C-688/17 antamansa tuomiossa todettuun nähden direktiivin 9 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun ”asianmukaisen korvauksen” käsitteen arviointikriteereitä.

Ennakkoratkaisukysymykset

Markkinaoikeus on varattuaan asianosaisille tilaisuuden lausua ennakkoratkaisukysymysten sisällöstä päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisun seuraavista kysymyksistä:

1. Onko edellä kuvatun (tämän ennakkoratkaisupyynnön kohdat 16–18) kaltaisen Suomessa voimassa olevan ankaralle vastuulle perustuvan vahingonkorvausjärjestelmän katsottava olevan täytäntöönpanodirektiivin 9 artiklan 7 kohdan mukainen?

2. Jos vastaus edellä mainittuun kysymykseen 1 on kielteinen, niin millaiselle vahingonkorvausvastuulle täytäntöönpanodirektiivin 9 artiklan 7 kohdan mukaisen korvausvastuun on katsottava perustuvan? Onko kyseisessä korvausvastuussa katsottava olevan kyse jonkinlaiseen tuottamukseen perustuvasta vastuusta, jonkinlaiseen väärinkäyttöön perustuvasta vastuusta vai johonkin muuhun perustuvasta vastuusta?

3. Edellä mainittuun kohdan 2 kysymykseen liittyen, mitä seikkoja on otettava huomioon korvausvastuun käsillä olemista arvioitaessa?

4. Erityisesti edellä mainittuun kohdan 3 kysymykseen liittyen, onko arviointi tehtävä pelkästään niiden seikkojen perusteella, jotka ovat olleet tiedossa turvaamistointa hankittaessa, vai onko sallittua ottaa huomioon esimerkiksi se seikka, että immateriaalioikeus, jonka väitettyyn loukkaamiseen turvaamistoimi on perustettu, on sittemmin turvaamistoimen hankkimisen jälkeen julistettu mitättömäksi ab initio, ja jos näin, niin mikä merkitys viimeksi mainitulle seikalle on annettava?
Saatuaan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun markkinaoikeus antaa lopullisen ratkaisunsa asiassa.

Muutoksenhaku

Tähän päätökseen ei saa hakea erikseen muutosta.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Jussi Karttunen sekä markkinaoikeustuomarit Petri Rinkinen ja Reima Jussila.