Markkinaoikeuden välituomio 4.10.2018 numero 494/18

Markkinaoikeus on 4.10.2018 antamallaan välituomiolla numero 494/18 Bayerische Motoren Werke Aktiengesellschaftin vaatimuksesta

a) kieltänyt vannetukku.fi Oy:tä jatkamasta Euroopan unionissa voimassa olevan kansainvälisen rekisteröinnin suojaaman tavaramerkin numero 955419, EU-tavaramerkin numero 91884 ja kansallisen tavaramerkin numero 25184 loukkausta Suomessa maahantuomalla, maastaviemällä, tarjoamalla, markkinoimalla ja myymällä vanteita ja vanteisiin kuuluvia keskimerkkejä tämän markkinaoikeuden ratkaisun perustelujen kohdan 5 mukaisella tunnuksella ”Blaukreuz” sekä toistamasta loukkausta;

b) kieltänyt vannetukku.fi Oy:tä jatkamasta rekisteröidyn yhteisömallin numero 002591453-0001 loukkausta Suomessa maahantuomalla, maastaviemällä, tarjoamalla, markkinoimalla ja myymällä sitä malliltaan vastaavaa Mi6-vannetta sekä toistamasta loukkausta;

c) määrännyt, että kaikki vannetukku.fi Oy:n hallussa tai määräysvallassa olevat kohdan a mukaisella loukkaavalla tunnuksella varustetut tuotteet on muutettava siten, että tavaroista poistetaan loukkaava tunnus tai jos se ei ole mahdollista, ne on hävitettävä, ja että kaikki vannetukku.fi Oy:n hallussa olevat tai määräysvallassa olevat kohdan b mukaiset loukkaavat vannemallit on hävitettävä;

d) määrännyt, että vannetukku.fi Oy:n hallussa tai määräysvallassa oleva markkinointimateriaali, joka sisältää kohdan a mukaisen loukkaavan tunnuksen tai kohdan b mukaisen loukkaavan vannemallin on muutettava siten, että materiaalista poistetaan loukkaava tunnus tai loukkaava vannemalli tai jos se ei ole mahdollista, materiaali on hävitettävä.

Lisäksi markkinaoikeus on mainitulla välituomiollaan hylännyt Bayerische Motoren Werke Aktiengesellschaftin kannevaatimuksen 7, jossa on vaadittu kieltäväksi vannetukku.fi Oy:tä 200.000 euron sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa se käyttää vanteiden markkinoinnissa ja myynnissä mallinimityksiä Mi4, Mi5, Mi6, Mi7, Mi8 tai Sport-M tai muita vastaavia mallinimityksiä, jotka ovat sekoitettavissa BMW:n M-mallisarjan mallinimityksiin tai joilla luodaan mielleyhtymä BMW:hen tai sen mallinimityksiin tarkoituksena hyötyä BMW:n ja sen mallinimitysten maineesta.

Markkinaoikeuden välituomioonsa antaman muutoksenhaun ohjauksen mukaan oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 6 §:n 2 momentti huomioon ottaen puheena olevaan välituomioon saa hakea muutosta ainoastaan haettaessa muutosta asian lopulliseen ratkaisuun.

Välituomiosta ilmenevin tavoin oikeudenloukkauksiin liittyvät Bayerische Motoren Werke Aktiengesellschaftin hyvitys- ja korvausvaatimukset käsitellään myöhemmin erikseen. Bayerische Motoren Werke Aktiengesellschaft on varannut oikeuden täydentää vaatimuksiaan 2 ja 4 kohtuullisen hyvityksen, kohtuullisen korvauksen ja aiheutuneen vahingon määrien osalta.

Markkinaoikeuden päätös 13.3.2019 numero 114/19

Markkinaoikeus on 13.3.2019 antamallaan päätöksellä numero 114/19 Bayerische Motoren Werke Aktiengesellschaftin (jäljempänä myös BMW) vaatimuksesta määrännyt vannetukku.fi Oy:n (jäljempänä myös Vannetukku) sakon uhalla toimittamaan markkinaoikeuteen muun ohella osto- ja myyntitositteita markkinaoikeuden välituomion tuomiolauselmassa kohdissa a ja b tarkoitetuista tuotteista ja tietoja niistä. Uhkasakko on asetettu kahdelle määräyksen kohdalle kummallekin erikseen 50.000 euron suuruisena. Päätöksen mukaan päätöslauselmalla mainitut asiakirjat ja tiedot on tullut toimittaa markkinaoikeuteen viimeistään 30 päivän kuluttua siitä, kun kyseinen päätös on saanut lainvoiman.

Korkein oikeus on 29.10.2019 antamallaan päätöksellä numero 1833 päättänyt, ettei muutoksenhakija Vannetukulle myönnetä edellä mainittua markkinaoikeuden päätöstä koskevaa valituslupaa ja että kyseinen päätös on jäänyt pysyväksi.

Markkinaoikeuden päätös 28.8.2020 numero 385/20

Markkinaoikeus on 28.8.2020 antamallaan päätöksellä numero 385/20 BMW:n vaatimuksesta tuominnut markkinaoikeuden 13.3.2019 antamassa päätöksessä numero 114/19 määräysten tehosteeksi asetetut uhkasakot maksettavaksi yhteensä 75.000 euron määräisenä, koska Vannetukku on huomattavilta osin jättänyt noudattamatta sille asetettuja määräyksiä.

Markkinaoikeus on täytäntöönpanoa koskevien toimenpiteiden jatkamista koskevilta osin lausunut, että nyt käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa asiakirjan esittämistä ja tiedonsaantia koskevien määräysten täytäntöönpano on tarkoituksenmukaisempaa toteuttaa ulosottomiehen toimenpitein kuin toistuvin sakon uhin. Markkinaoikeus on varannut BMW:lle tilaisuuden täydentää vaatimustaan ensinnäkin täytäntöönpanoa koskevien toimenpiteiden osalta. Lisäksi, mikäli BMW vaatii täytäntöönpanoa ulosottomiehen toimenpitein, sen on myös tullut esittää sisällöllinen vaatimus, jota vastaavan määräyksen se haluaa ulosottomiehen panevan täytäntöön.

Korkein oikeus on 12.2.2021 antamallaan päätöksellä numero 221 päättänyt, ettei muutoksenhakija Vannetukulle myönnetä edellä mainittua markkinaoikeuden päätöstä koskevaa valituslupaa ja että kyseinen päätös on jäänyt pysyväksi.

Markkinaoikeuden päätös 8.1.2021 numero 7/21

Markkinaoikeus on 8.1.2021 antamallaan päätöksellä numero 7/21 BMW:n vaatimuksesta määrännyt ulosottomiehen ottamaan jäljennökset tai valokuvaamaan asiakirjoja ja selvittämään tietoja markkinaoikeuden välituomion tuomiolauselmassa kohdissa a ja b tarkoitetuista Vannetukun tuotteista koskien niiden ostoja ja myyntejä.

Korkein oikeus on 4.6.2021 antamallaan päätöksellä numero 869 päättänyt, ettei muutoksenhakija Vannetukulle myönnetä edellä mainittua markkinaoikeuden päätöstä koskevaa valituslupaa ja että kyseinen päätös on jäänyt pysyväksi.

Asian valmistelun jatkuminen markkinaoikeudessa

Ulosottomiehen toimenpiteiden päätyttyä syyskuussa 2022 BMW on esittänyt täsmennetyt hyvitys- ja korvausvaatimuksensa 23.12.2022, ja Vannetukku on antanut vastauksensa 28.2.2023. Tämän jälkeen asiaa on vielä valmisteltu markkinaoikeudessa kirjallisesti ja suullisesti.

Käsittelemättä olevat kannevaatimukset

Vaatimukset

BMW on vaatinut, että markkinaoikeus

2) velvoittaa Vannetukun suorittamaan BMW:lle

a) kohtuullisena hyvityksenä BMW:n tavaramerkkioikeuksia loukkaavan tunnuksen käyttämisestä 88.450 euroa sekä

b) korvauksena tavaramerkkioikeuksien loukkauksella aiheuttamasta vahingosta yhteensä 190.400 euroa, sisältäen

i. vahingon saamatta jääneestä voitosta, määrältään 176.900 euroa, ja

ii. vahingon goodwill-arvon heikentymisestä, määrältään 13.500 euroa,

ja tästä kokonaismäärästä tulee vähentää vaatimuskohdan 2a perusteella määrätty kohtuullinen hyvitys, molemmat vaatimuskohdat a ja b korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen näiden vaatimusten esittämisestä 23.12.2022 lukien;

4) velvoittaa Vannetukun suorittamaan BMW:lle

a) kohtuullisena korvauksena BMW:n mallioikeutta loukkaavan vannemallin käyttämisestä 7.245 euroa sekä

b) korvauksena mallioikeuden loukkauksella aiheuttamasta vahingosta yhteensä 15.990 euroa, sisältäen

i. vahingon saamatta jääneestä voitosta, määrältään 14.490 euroa, ja

ii. vahingon goodwill-arvon heikentymisestä, määrältään 1.500 euroa,

ja tästä kokonaismäärästä tulee vähentää vaatimuskohdan 4a perusteella määrätty kohtuullinen korvaus, molemmat vaatimuskohdat a ja b korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen näiden vaatimusten esittämisestä 23.12.2022 lukien; ja

10) velvoittaa Vannetukun korvaamaan BMW:n arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 1.935,65 eurolla ja palkkion osalta 258.373,25 eurolla eli yhteensä 260.308,90 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Vannetukun BMW:n teollisoikeuksia loukkaava menettely, joka on kielletty markkinaoikeuden 4.10.2018 antamalla välituomiolla numero 494/18, on alkanut viimeistään vuoden 2015 alussa, jolloin BMW on lähettänyt Vannetukulle ensimmäisen kieltokirjeen. Loukkaava menettely on jatkunut riita-asian vireille tulon jälkeen ainakin vielä heinäkuussa 2017. BMW pitää todennäköisenä, että tämä loukkaava menettely on päättynyt aikaisintaan, kun markkinaoikeus on antanut välituomionsa. BMW:n käsityksen mukaan tarkasteltava ajanjakso on siten vähintään 45 kuukauden pituinen ajanjakso.

BMW on esittänyt korvaus- ja hyvitysvaatimusten käsittelyyn liittyen asiakirjan esittämistä koskevia vaatimuksia ja tiedonsaantivaatimuksia. Markkinaoikeuden päätöksistä huolimatta Vannetukku ei ole toimittanut kaikkia määrättyjä asiakirjoja ja tietoja. Asiakirjan esittämistä ja tiedonsaantia koskevien määräysten toimeenpanoa on tästä syystä jatkettu ulosoton kautta, mikä prosessi on kestänyt yli puolitoista vuotta.

Ulosottoprosessin aikana Vannetukun toimitusjohtaja on toimittanut ulosottolaitokselle vain satunnaisen näyte-erän tositejäljennöksiä. BMW:n saamien tietojen mukaan toimitetuista satunnaisista tositejäljennöksistä ei ilmene lainkaan tuotemerkkitietoja, minkä vuoksi niiden perusteella ei voida laskea tai edes arvioida tarkemmin nyt käsittelyssä olevien loukkaavien tuotteiden myyntimääriä, hintoja tai esimerkiksi Vannetukun saamaa voittoa.

Näin ollen BMW ei ole saanut kaikkia asiakirjan esittämistä koskevien vaatimusten ja tiedonsaantivaatimusten kohteena olevia yksilöityjä asiakirjoja ja tietoja Vannetukulta, minkä vuoksi BMW on joutunut arvioimaan kohtuullisen hyvityksen, kohtuullisen korvauksen ja vahingonkorvauksen määrät.

Edellä todettu huomioon ottaen mahdolliset näyttövaikeudet eivät saa johtaa siihen, että korvauksia ei tuomita lainkaan tai että korvauksien määrät arvioidaan liian varovaisesti. Epäselvät tilanteet tulee ratkaista ennemmin loukkauksia tehneiden kuin oikeudenhaltijoiden vahingoksi. Tahallisiin immateriaalioikeuksien loukkauksiin syyllistyneiden ei voi sallia puolustautuvan esimerkiksi sillä, että niiden aiheuttaman vahingon määrää on vaikea selvittää. Markkinaoikeuden tulee pyrkiä arvioimaan korvauksien määrät mahdollisimman lähelle todellista.

Käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella ”Blaukreuz”-vanteiden, mukaan lukien Mi6-vanteiden, osuus Vannetukun liikevaihdosta on vähintään yksi prosentti, arvonlisäveroton keskihinta on ollut noin 115 euroa vanteelta ja vanteita on myyty ainakin noin 6.300 kappaletta. Erikseen myytävien keskimerkkien osalta arvonlisäveroton myyntihinta on ollut kahdeksan euroa ja niitä on myyty 20.000 kappaletta. Tavaramerkin loukkauksen osalta kohtuullisen hyvityksen ja mallin loukkauksen osalta kohtuullisen korvauksen laskennallisena perusteena on pidettävä 10 prosenttia tuotteiden tuottamasta liikevaihdosta. Näin ollen Vannetukun liikevaihto kaikkien vanteiden osalta, mukaan lukien Mi6-vanteet, on ollut 115 euroa x 6.300 vannetta eli 724.500 euroa, Mi6-vanteiden osalta 115 euroa x 630 vannetta eli 72.450 euroa ja erikseen myytävien keskimerkkien osalta 8 euroa x 20.000 merkkiä eli 160.000 euroa. Edellä todetun perusteella tavaramerkkien loukkaukseen perustuvan kohtuullisen hyvityksen määrä on 724.500 euroa + 160.000 euroa eli 884.500 euroa x 10 prosentin laskennallinen peruste eli yhteensä kohtuullisen hyvityksen määrä on 88.450 euroa. Mallin loukkaukseen perustuvan kohtuullisen korvauksen määrä on puolestaan 72.450 euroa x 10 prosentin laskennallinen peruste eli 7.245 euroa.

BMW:lle on aiheutunut vahinkoa tavaramerkkien ja mallien loukkausten johdosta. Ensinnäkin Vannetukun toiminta on vähentänyt BMW:n myyntiä ja sille on siten aiheutunut vahinkoa saamatta jääneen voiton johdosta. Vahingonkärsijälle aiheutunutta vahinkoa saamatta jääneen voiton osalta voidaan arvioida loukkaajan saaman voiton perusteella. Käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella voidaan arvioida, että Vannetukun saama voitto on ollut vähintään noin 20 prosenttia kunkin ”Blaukreuz”-vanteen ja keskimerkin tuottamasta liikevaihdosta. Vannetukun saaman perusteettoman voiton voidaan katsoa olevan Mi6-vanteiden osalta liikevaihto vanteelta 115 euroa x voittoprosentti 20 x vanteiden määrä 630 kappaletta eli 14.490 euroa, muiden vanteiden osalta liikevaihto vanteelta 115 euroa x voittoprosentti 20 x vanteiden määrä 5.670 kappaletta eli 130.410 euroa ja erikseen myytävien keskimerkkien osalta liikevaihto keskimerkiltä 8 euroa x voittoprosentti 20 x keskimerkkien määrä 20.000 kappaletta eli 32.000 euroa. Tähän perustuen BMW:n saamatta jäänyt voitto mallin loukkauksen osalta on yhteensä 14.490 euroa ja tavaramerkkien loukkauksen osalta 14.490 euroa + 130.410 euroa + 32.000 euroa eli yhteensä 176.900 euroa.

Toiseksi Vannetukun toiminta on heikentänyt BMW:n tavaramerkkien ja yhteisömallin goodwill-arvoa. Vannetukku on käyttänyt ”Blaukreuz”-tunnusta, joka aiheuttaa sekaannusvaaran BMW:n laajalti tunnettuihin kuviotavaramerkkeihin, ja siten oikeudettomasti hyödyntänyt tavaramerkkeihin liittyvää goodwill-arvoa laaja-alaisesti useamman vuoden ajan. Vannetukun menettelyn on täytynyt ainakin jossakin määrin heikentää BMW:n laajalti tunnettujen kuviotavaramerkkien goodwill-arvoa aiheuttaen siten korvattavaa vahinkoa. Vannetukun vanteet eivät ole läpikäyneet BMW:n laadunvarmistusta, eivätkä ne siten välttämättä ole laadultaan yhtä hyviä kuin BMW:n alkuperäiset vanteet. Tällaisten todennäköisesti heikompilaatuisten tuotteiden myynti BMW:n oikeuksia luvattomasti hyödyntäen heikentää BMW:n tavaramerkkien ja yhteisömallin goodwill-arvoa, kun BMW liitetään halvempiin ja heikompilaatuisiin tuotteisiin.

Yksityiskohtaisen selvityksen esittäminen goodwill-vahingosta ja sen määrästä on tyypillisesti hankalaa tai mahdotonta. Ottaen huomioon Vannetukun loukkaavan toiminnan laatu ja kesto, loukkaavien tuotteiden arvioitu myyntimäärä sekä se, että BMW:n kuviotavaramerkit ovat laajalti tunnettuja, BMW arvioi sen tavaramerkkien loukkauksesta aiheutuneen goodwill-vahingon määräksi 13.500 euroa ja mallin loukkauksesta aiheutuneen goodwill-vahingon määräksi 1.500 euroa.

Vastaus

Vaatimukset

Vannetukku on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää BMW:n hyvitys- ja korvausvaatimukset sekä velvoittaa BMW:n korvaamaan Vannetukun arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 510 eurolla ja palkkion osalta 35.975 eurolla eli yhteensä 36.485 eurolla viivästyskorkoineen sekä asianosaiskulut 20.000 eurolla niin ikään viivästyskorkoineen.

Perusteet

BMW:n vaatimukset ovat määrältään olennaisella tavalla ylimitoitettuja. Vannetukulla ei ole enää käytännössä mahdollista selvittää sen hankkimien ja myymien eri tuotteiden volyymeja ja katteita. Ulosottovirasto on osaltaan tämän tosiasian todennut. Vuosikausia jälkikäteen tehtävän selvitystyön mahdottomuudesta ei saa seurata, että BMW:lle määrättäisiin maksettavaksi mitään korvauksia, joiden peruste ja määrä ei ole luotettavasti selvitetty.

Toisin kuin BMW on väittänyt, henkilöautojen vanteet eivät ole koskaan olleet Vannetukun liiketoiminnassa kovinkaan suurimerkityksellinen segmentti. Vanteiden myyntikate on ollut vaatimaton ja keskimerkkien negatiivinen.

Vannetukku myöntää myyneensä kanteessa tarkoitettuja Blaukreuz-vanteita yhteensä 110 kappaletta. Euromääräinen arvonlisäveroton myyntihinta vanteelta on ollut 108,10 euroa ja myyntikate noin viisi euroa, joten relevanttien vanteiden kokonaiskate on ollut 550 euroa yhteensä 11.891 euron verottomasta kokonaismyynnistä.

Mi6-vanteita on puolestaan myyty kaikkiaan vain 16 kappaletta, joista neljä kappaletta käytettyinä kappalehintaa 20 euroa ja loput arvonlisäverottomaan keskihintaan 80,60 euroa kappaleelta. Laskennallinen kolmen euron kate vanteelta on määrältään yhteensä 48 euroa.

Blaukreuz-keskimerkeistä ei ole veloitettu mitään ja yhteen toimitukseen on sisältynyt neljä kappaletta alkuperäisiä BMW-keskimerkkejä, joista kanteessa ei ole kysymys. Keskimerkeistä ei ole kertynyt liikevaihtoa saati -voittoa Vannetukulle.

Edellä todettujen määrin perusteella kannevaatimuksen 2a mukaisen kohtuullisen hyvityksen määrä on kymmenen prosenttia yhteensä 13.290,40 euroa arvonlisäverottomasta liikevaihdosta eli yhteensä 1.329,04 euroa. Vastaavan laskennan perusteella kannevaatimuksen 4a mukaisen kohtuullisen korvauksen määrä on 131,94 euroa.

BMW:lle ei ole aiheutunut mitään todellista ja osoitettavissa olevaa vahinkoa, menetettyä myyntiä tai goodwill-arvon menetystä. BMW:n tulee todistaa väitetyn vahingon määrä ja sen syy-yhteys Vannetukun toiminnasta havaittavaan tuottamukseen. BMW:n väittämä Vannetukulle asiassa syntynyt perusteettoman edun määrä on ollut edellä todeten laskennan perusteella 598 euroa.

Todistelu

Asiakirjatodistelu

Bayerische Motoren Werke Aktiengesellschaft

5. Forbes-lehden artikkeli ”The Word’s Most Valuable Brands” 2015
6. BMW:n yhteisömallirekisteröinti numero 2591453-0001
32. Kuvakaappauksia vannetukku.fi-verkkosivustolta 30.12.2016 ja 4.1.2017
49. Forbes-lehden artikkeli “The World’s Most Reputable Companies” 2012
50. Otteita Interbrandin ”Best Global Brands” -raporteista vuosilta 2008–2015
51. Otteita Millward Brownin ”Top 100 Most Valuable Global Brands” -raporteista vuosilta 2008–2015
55. BMW:n kieltokirjeet Vannetukulle 11.2.2015 ja 28.4.2015
80. Tulosteita Wayback Machine -palvelun kautta otetuista arkistoiduista Vannetukun verkkosivuista
81. Vannetukun 2.1.2019 toimittamat ”Siniristilippumme tositteet”
84. Vannetukun tilinpäätös 2015
85. Vannetukun tilinpäätös 2016
86. Vannetukun tilinpäätös 2017
87. Vannetukun tilinpäätös 2018
88. Myydyt Blaukreuz-tuotteet 1.3.2014–14.1.2020, laatuvanne.fi (salassapidettävä)

Vannetukku.fi Oy

1. Ote Vannetukun Blaukreuz-markkinoinnista
2. Vannetukun 28.2.2023 päivätyssä lausumassa viitatut ja sen 29.11.2019 päivätyn lausuman liitteenä olleet myyntitositteet

Henkilötodistelu

Vannetukku.fi Oy

1. JH, vannetukku.fi Oy:n toimitusjohtaja, todistelutarkoituksessa

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

1 Asian tarkastelun lähtökohdat ja kysymyksenasettelu

1. Markkinaoikeus on 4.10.2018 antamallaan välituomiolla numero 494/18 katsonut Vannetukun loukanneen BMW:n tavaramerkki- ja mallioikeuksia sekä määrännyt näihin loukkauksiin perustuvia kieltoja. Lisäksi markkinaoikeus on mainitulla välituomiollaan hylännyt BMW:n sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin perustuvan kieltovaatimuksen, joka ei ole perustunut samaan menettelyyn kuin tavaramerkki- tai mallioikeuksien loukkaukset. Markkinaoikeuden välituomion mukaan siihen saa hakea muutosta vasta haettaessa muutosta asian lopulliseen ratkaisuun eli välituomio ei ole vielä miltään osin lainvoimainen.

2. Edellä todettu välituomio huomioon ottaen markkinaoikeudessa on nyt kysymys ainoastaan tavaramerkki- ja mallioikeuksien loukkaukseen perustuvista BMW:n hyvitys- ja korvausvaatimuksista. Loukatut tavaramerkkioikeudet ovat olleet joko Euroopan unionin tai kansalliseen lainsäädäntöön perustuvia ja loukattu mallioikeus unionin lainsäädäntöön perustuva. EU-tavaramerkin ja yhteisömallin loukkauksesta suoritettavat hyvitykset ja korvaukset määräytyvät kansallisen oikeuden mukaan vastaavasti kuin kansallisten oikeuksien loukkauksissa.

3. BMW on lähtenyt vaatimuksissaan siitä, että loukkaukset ovat alkaneet alkuvuodesta 2015 ja jatkuneet ainakin markkinaoikeuden välituomion antamiseen 4.10.2018 saakka.

4. BMW:n tavaramerkkioikeudellisten vaatimusten arviointiin liittyvät tavaramerkkisäännökset ovat muuttuneet 1.5.2019 lukien. Nykyisen tavaramerkkilain (544/2019) 107 §:n 5 momentin siirtymäsäännöksen mukaan ennen tämän lain voimaantuloa yksinoikeuden loukkauksesta aiheutuneen vahingon korvaamiseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, vaikka vahinko on ilmennyt vasta tämän lain tultua voimaan. Todetun perusteella BMW:n tavaramerkkioikeudellisia vaatimuksia arvioidaan vanhan tavaramerkkilain (7/1964) 1.9.2006 voimaan tulleen 38 §:n (680/2006) 2 ja 3 momentin perusteella.

5. BMW:n mallioikeudellisia vaatimuksia arvioidaan puolestaan mallioikeuslain 36 §:n 1 ja 2 momentin perusteella.

6. BMW on väittänyt, että Vannetukun loukkaava menettely on alkanut alkuvuodesta 2015 ja päättynyt aikaisintaan markkinaoikeuden välituomion antamiseen siten, että loukkaava menettely on kestänyt vähintään 45 kuukautta. BMW on arvioinut, että Vannetukku on myynyt BMW:n tavaramerkkioikeuksia loukkaavalla ”Blaukreuz”-tunnuksella vanteita ainakin 6.300 kappaletta ja erikseen keskimerkkejä 20.000 kappaletta. Edellä mainituista vanteista BMW:n mallioikeutta loukkaavia Mi6-vanteita on BMW:n mukaan ainakin 630 kappaletta.

7. Vannetukku on kiistänyt tällaiset myyntimäärät pitäen niitä olennaisella tavalla ylimitoitettuina.

8. BMW on oikeudenkäynnin kestäessä koettanut saada selvitettyä muun ohella vanteiden ja keskimerkkien myyntimääriä asiakirjan esittämistä ja tiedonsaantia koskevin pyynnöin. Markkinaoikeuden määräyksistä (markkinaoikeuden päätökset 13.3.2019 numero 114/19, 28.8.2020 numero 385/20 ja 8.1.2021 numero 7/21) ja ulosottomiehen toimenpiteistä huolimatta BMW ei esittämänsä mukaan ole saanut käyttöönsä sellaisia Vannetukun asiakirjoja, joiden perusteella voitaisiin saada tarkka käsitys Vannetukun myyntimääristä.

9. Vannetukku on puolestaan lähtenyt siitä, että asioiden selvittäminen vuosikausia jälkikäteen on ollut mahdotonta ja että tästä mahdottomuudesta ei saa seurata, että BMW:lle määrättäisiin maksettavaksi mitään korvauksia, joiden peruste ja määrä ei ole luotettavasti selvitetty.

10. Markkinaoikeus toteaa, että Vannetukun loukkaavien tuotteiden myyntimäärät sekä myös tuotteiden keskihinnat vaikuttavat BMW:n vaatimustensa perusteeksi esittämien laskelmien perusteella suoraan kohtuullisen hyvityksen ja kohtuullisen korvauksen laskennassa olennaiseen liikevaihtoon. Loukkaajan saamaa voittoa voidaan puolestaan käyttää apuna arvioitaessa vahingonkärsijälle aiheutunutta vahinkoa, mihin myös BMW on perustanut kummankin vahingonkorvausvaatimuksensa saamatta jääneen voiton osalta. Näin ollen Vannetukun loukkaavien tuotteiden myyntimäärillä on merkitystä myös arvioitaessa BMW:n saamatta jääneen voiton määrää. BMW:n tavaramerkkien ja mallin goodwill-arvon heikentymistä arvioitaessa loukkaavien tuotteiden myyntimäärät eivät sitä vastoin ole suoraan samassa määrin merkityksellisiä.

11. Markkinaoikeus katsoo, että asiassa esitetyn todistelun perusteella ei voi saada luotettavaa tai edes suuntaa-antavaa kuvaa Vannetukun loukkaavien vanteiden ja keskimerkkien myyntimääristä, joilla olisi edellä todetun mukaisesti keskeinen merkitys hyvityksen ja korvausten määriä arvioitaessa. Tässä tilanteessa asia joudutaan ratkaisemaan ottamalla huomioon riita-asioita koskevan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin säännös tuomioistuimen vapaasta todistusharkinnasta sekä saman luvun 2 §:n säännökset todistustaakasta (1 momentti) ja näyttökynnyksestä (2 momentti) sekä niistä poikkeamisesta (3 ja 4 momentti).

2 Näytön arviointiin liittyvät säännökset ja muut oikeusohjeet

12. Todistelua koskevan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun uudistus on tullut voimaan 1.1.2016 eli nyt käsillä olevan asian vireille tulon 30.11.2015 jälkeen. Yleisen prosessioikeudellisen periaatteen mukaan noudatetaan kulloinkin voimassa olevaa prosessilakia, jollei toisin säädetä. Kun toisin ei ole säädetty, nyt käsillä olevassa asiassa tulevat sovellettaviksi oikeudenkäymiskaaren nykyisen 17 luvun säännökset.

13. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla, jollei laissa toisin säädetä.

14. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan riita-asiassa asianosaisen on näytettävä ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa tai vastustamisensa perustuu. Tästä säännöksestä ilmenee, ettei todistustaakka riita-asiassa jakaudu muodollisen asianosaisaseman perusteella. Pykälän 2 momentin mukaan seikan asettaminen tuomion perustaksi edellyttää, että asianosainen on esittänyt siitä uskottavan näytön. Tämän momentin esitöiden (HE 46/2014 vp s. 46) mukaan säännöksen mukainen näyttökynnys on pääsääntö, josta voidaan poiketa 4 momentissa osoitetulla tavalla.

15. Puheena olevan pykälän 3 momentin mukaan, jos yksityisoikeudellisen saatavan määrästä ei ole saatavissa uskottavaa näyttöä taikka se olisi saatavissa vain vaikeuksin tai asian laatuun nähden kohtuuttomilla kustannuksilla tai kohtuuttomalla vaivalla, tuomioistuin arvioi määrän. Pykälän 4 momentin mukaan, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, noudatetaan, jollei todistustaakasta tai näytöltä vaadittavasta vahvuudesta laissa toisin säädetä tai asian laadusta muuta johdu. Mitä 3 momentissa säädetään, noudatetaan, jollei laissa toisin säädetä.

16. Pykälän esitöiden (HE 46/2014 vp s. 46) mukaan 3 momentissa on osittain uutta sääntelyä. Myöhemmin mainitun 3 momentin osalta esitöissä (s. 47) on todettu, että säännöksen nojalla tuomioistuin voi arvioida saatavan määrän, vaikka siitä ei ole esitetty näyttöä lainkaan tai, vaikka jotain näyttöä on esitetty, se ei ole tarpeeksi vahvaa näyttökynnyksen ylittämiseen. Sääntelyn tarkoituksena on estää se epäoikeudenmukaisena pidettävä tilanne, että saatavan perusteista on esitetty uskottava näyttö ja että maksuvelvollisuus on sinänsä kiistaton, mutta kanne joudutaan hylkäämään, koska määrästä ei ole riittävän vahvaa näyttöä. Säännös koskee vahingon määrän lisäksi soveltamisalaa laajentaen myös muita yksityisoikeudellisia saatavia.

17. Markkinaoikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 3 momentti tulee mainitun pykälän 4 momentti huomioon ottaen noudatettavaksi käsillä olevassa asiassa, koska asiaan sovellettavissa laeissa ei toisin säädetä.

18. Silloin, kun yksityisoikeudellisen saatavan määrästä ei ole saatavissa uskottavaa näyttöä puoleen tai toiseen, asiaa arvioitaessa voidaan joutua kiinnittämään huomiota myös oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 4 momentissa todettuun asian laatuun. Mainitun momentin esitöiden (HE 46/2014 vp s. 48) mukaan todistustaakan jakautumista harkittaessa kiinnitetään ennen muuta huomiota kokemusperäiseen todennäköisyyteen ja asianosaisten näyttömahdollisuuksiin. Merkitystä voi olla myös asianomaisen lainsäädännön toimivuudella.

19. Markkinaoikeus toteaa, että asian laatu voi merkitä esimerkiksi sitä, että todistustaakka on sillä, jonka hallussa tosiseikan selvittämistä edellyttävä aineisto on tai on ollut. Asianmukaista on kiinnittää huomiota myös siihen, onko sanotun aineiston haltijan tullut varautua näytön esittämiseen. Edelleen markkinaoikeus toteaa, että sellaisessa tilanteessa, kun vahingon määrä ei ole näytettävissä vahingon aiheuttajan liikesalaisuuksien vuoksi, todistustaakka on pääsääntöisesti perusteltua asettaa vahingon aiheuttajalle. Tällaiset todistustaakan jakautumiseen vaikuttavat näkökohdat eivät ole suoranaisessa ristiriidassa esimerkiksi tähän asiaan sovellettavan tavaramerkkilain (7/1964) 38 §:n (680/2006) esitöissä (HE 26/2006 vp s. 23) lausuttuun nähden. Kyseisissä esitöissä on todettu, että vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti oikeudenhaltijan on pääsääntöisesti näytettävä toteen vahinkonsa määrä.

20. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tuomioistuin harkitsee, mikä vaikutus asianosaisen menettelyllä on todisteena, jos hän ilman hyväksyttävää syytä ei noudata tuomioistuimen kehotusta täydentää tai selventää esitystään taikka muuta kehotusta.

3 Hyvitysten ja korvausten määräämistä koskevat oikeusohjeet

21. Tavaramerkkilain (7/1964) 38 §:n (689/2006) 2 momentin mukaan, joka tahallaan tai huolimattomuudesta loukkaa oikeutta tavaran tunnusmerkkiin, on velvollinen suorittamaan loukatulle kohtuullisen hyvityksen merkin käyttämisestä sekä korvauksen kaikesta vahingosta, jonka loukkaus aiheuttaa. Jos huolimattomuus on vain lievää, korvausta vahingosta voidaan sovitella. Pykälän 3 momentin mukaan, jos huolimattomuuttakaan ei ole, loukkaaja on velvollinen suorittamaan kohtuullisen hyvityksen merkin käyttämisestä.

22. Mallioikeuslain 36 §:n 1 momentin mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta loukkaa mallioikeutta, on velvollinen suorittamaan kohtuullisen korvauksen mallin käyttämisestä sekä korvauksen muusta vahingosta, jonka loukkaus on aiheuttanut. Jos tuottamus on vähäinen, voidaan vahingonkorvausta sovitella. Pykälän 2 momentin mukaan, milloin mallioikeuden loukkaus ei ole tahallinen tai tuottamuksellinen, loukkaaja on velvollinen suorittamaan korvausta mallin käyttämisestä siinä määrin kuin se katsotaan kohtuulliseksi.

23. Nykyisen tavaramerkkilain 69 §:n esitöiden (HE 201/2018 vp s. 168) perusteella säännös vastaa sanamuodoltaan esitöitä laadittaessa voimassa olleen tavaramerkkilain 38 §:n 2 ja 3 momentin sääntelyä. Markkinaoikeus toteaa, että nämä viimeksi mainitut säännökset ovat edellä perustelujen kohdassa 21 kuvatut.

24. Sekä aiemman tavaramerkkilain (7/1964) 38 §:n (689/2006) esitöistä (HE 26/2006 vp s. 23) että nykyisen tavaramerkkilain 69 §:n esitöistä (HE 201/2018 vp s. 168 ja 169) ilmenee yhdensuuntaisesti, että tyypillinen tai peräti tyypillisin tavaramerkkioikeuksien loukkauksista aiheutuva vahinko on saamatta jäänyt voitto. Arvioitaessa saamatta jääneen voiton määrää viitteitä siitä voidaan saada tuotteiden menekin muutoksista. Usein loukkaustilanteissa on helpompi selvittää oikeudenloukkaajan saama hyöty kuin loukatulle aiheutunut vahinko. Tämän vuoksi oikeudenloukkaajan saamaa voittoa tai muuta loukkaajan saamaa perusteetonta hyötyä voidaan käyttää apuna vahingonkorvauksen määrän arvioinnissa. Markkinaoikeus toteaa, että tällaiset näkökohdat ovat merkityksellisiä myös mallioikeuden loukkaukseen nähden.

25. Edelleen puheena olevista esitöistä (HE 26/2006 vp s. 23 ja HE 201/2018 vp s. 169) ilmenee yhdensuuntaisesti, että loukkaus on usein omiaan aiheuttamaan myös liiketoiminnan nauttiman maineen ja arvostuksen vähentymistä tai häiritsemään asiakassuhteita, vaikkakin näistä syistä johtuva vahinko on yleensä erityisen vaikea näyttää toteen. Samanlaista vaikeasti näytettävissä olevaa taloudellista vahinkoa loukkaus voi aiheuttaa tavaramerkin goodwill-arvolle tai erottamiskyvylle vesittymisen kautta. Markkinaoikeus toteaa, että tällaiset näkökohdat ovat merkityksellisiä myös mallioikeuden loukkaukseen nähden.

4 Markkinaoikeuden arviointi

27. Nyt käsillä oleva asia on tullut vireille markkinaoikeuteen 30.11.2015 toimitetulla haastehakemuksella. Kyseisessä haastehakemuksessa on esitetty hyvitys- ja korvausvaatimuksia perustuen olennaisesti samoihin näkemyksiin tavaramerkki- ja mallioikeuden loukkauksista, joiden johdosta markkinaoikeuden 4.10.2018 antamalla välituomiolla numero 494/18 Vannetukun loukkaukset on todettu. Markkinaoikeus katsoo, että Vannetukun on haastehakemuksen tiedoksi saatuaan tullut varautua esittämään puolustautuakseen hyvitys- ja korvausvaatimuksia vastaan selvitystä muun ohella tuotteidensa myyntimääristä ja -hinnoista. Vannetukun on tullut myös ymmärtää, ettei tällaiseksi selvitykseksi sen tehokkaan puolustautumisen näkökulmasta katsottuna todennäköisesti riitä se, mitä yhtiön toimitusjohtaja oikeudenkäynnin aikana ja pääkäsittelyssä tulee kertomaan asioista. Vannetukun tietoisuutta tällaisen selvityksen saamisen merkityksestä on entisestään korostanut se, että markkinaoikeus on 28.8.2020 antamallaan sittemmin lainvoiman saaneella päätöksellä numero 385/20 tuominnut Vannetukun maksettavaksi aiemmin asetetut uhkasakot 75.000 euron määräisenä, koska se oli huomattavilta osin jättänyt noudattamatta sille asetettuja määräyksiä toimittaa tarvittavia asiakirjoja ja tietoja.

28. BMW:n arvioimiin myyntimääriin vaikuttaa osaltaan loukkausten ajallinen kesto. BMW on esittänyt todistelua siitä, että Vannetukun loukkaava menettely on alkanut viimeistään vuoden 2015 alussa (BMW:n asiakirjatodisteena 55 olevat BMW:n kieltokirjeet 11.2.2015 ja 28.4.2015) ja että loukkaava menettely on jatkunut ainakin vielä heinäkuussa 2017 (BMW:n asiakirjatodisteena 32 olevat kuvakaappaukset verkkosivustolta vannetukku.fi 30.12.2016 ja 4.1.2017 sekä BMW:n asiakirjatodisteena 80 olevat tulosteet Wayback Machine -palvelun kautta otetuista arkistoiduista Vannetukun verkkosivuista). BMW:n asiakirjatodisteet 32 ja 80 kuvaavat Vannetukun verkkosivustolla toteutettua markkinointia, mukaan lukien mahdollisuutta verkkokauppaostoihin kyseiseltä sivustolta.
Markkinaoikeus on 28.8.2020 antamassaan päätöksessä numero 385/20 (kohta 7) BMW:n asiakirjatodisteesta 80 ilmenevän perusteella katsonut paikkansa pitämättömäksi Vannetukun väitteen siitä, että Blaukreuz-tunnuksen käyttö Blaukreuz-tuotteissa on lakannut kokonaan viimeistään vuoden 2016 loppuun mennessä. Edellä perustelujen kohdassa 28 viitatut muut todisteet vahvistavat tätä käsitystä. Tämän todistelun perusteella markkinaoikeus pitää uskottavana myös sitä, että Vannetukku on jatkanut loukkaavaa markkinointiaan BMW:n esittämin tavoin ainakin edellä todetun markkinaoikeuden välituomion antamiseen 4.10.2018 saakka. Markkinaoikeus pitää esitetyn todistelun perusteella todennäköisenä myös sitä, että Vannetukku on viimeistään vuoden 2015 alusta ja ainakin 4.10.2018 saakka saanut myös myydyksi markkinaoikeuden välituomiossa kysymyksessä olevia BMW:n oikeuksia loukkaavia tuotteita.

29. BMW:n vuoden 2015 kieltokirjeet, oikeudenkäynnin alkaminen niiden jälkeen loppuvuodesta 2015 ja Vannetukun menettelyn vuosiin 2015–2018 ajoittuva kesto huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo olevan selvää, että kyseinen menettely on ollut vähintään tavaramerkkilain (7/1964) 38 §:n 2 momentissa (680/2006) tarkoitetuin tavoin huolimatonta ja vähintään mallioikeuslain 36 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin tuottamuksellista, eikä Vannetukun huolimattomuus tai tuottamus ole ollut lievää.

30. Tämän jälkeen asiassa on olennaista Vannetukun loukkaavien vanteiden ja erikseen myytyjen keskimerkkien myyntimäärien ja -hintojen sekä Vannetukun katteen arviointi. Näiltä osin markkinaoikeus katsoo edellä perustelujen kohdissa 19 ja 27 todettu huomioon ottaen, että Vannetukulla on todistustaakka siitä, että BMW:n esittämät arviot Vannetukun myyntimääristä ja -hinnoista sekä Vannetukun katteesta eivät ole uskottavia. Tältä osin on merkityksetöntä, että Vannetukulla ei ole kaikilta osin enää ollut kirjanpitolakiin perustuvaa velvollisuutta tositteiden säilyttämiseen. Markkinaoikeus katsoo, ettei Vannetukku ole esittänyt asiassa sellaista selvitystä, etteivätkö BMW:n arviot loukkaavien vanteiden osalta Vannetukun myyntimääristä ja -hinnoista sekä Vannetukun katteesta olisi suuruusluokaltaan oikeasuuntaisia.

32. Keskimerkkien osalta asiassa esitetystä todistelusta (BMW:n asiakirjatodiste 81 ja Vannetukun asiakirjatodiste 2) ilmenee, että ”Blaukreuz”-keskimerkin hinta on ollut asiakkaan maksutositteessa pääsääntöisesti 0 euroa, kun asiakkaalle on samalla myyty vanteita tai vanne. Yhdessä BMW:n asiakirjatodisteen 81 tositteessa neljä keskimerkkiä erikseen myytäessä yhden merkin arvonlisäverottomaksi hinnaksi on merkitty 3,99 euroa. Vaikka tämä todistelu ei ole kattava selvitys siitä, missä määrin ja mihin hintaan ”Blaukreuz”-keskimerkkejä on toimitettu asiakkaille joko osana vanteiden myyntiä tai erikseen hankittuna, markkinaoikeus pitää uskottavana, että keskimerkkejä on toimitettu asiakkaille pääosin vanteiden oston yhteydessä. Tähän nähden markkinaoikeus pitää ylimitoitettuna BMW:n arviota siitä, että keskimerkkejä erikseen hankittuina olisi myyty kahdeksan euron hintaan 20.000 kappaletta.

33. Edellä todetun perusteella kohtuullisen hyvityksen ja kohtuullisen korvauksen määrien sekä saamatta jääneen voiton arvioinnissa lähtökohtana on pidettävä BMW:n esittämiä arvioita Vannetukun myyntimääristä ja -hinnoista sekä myyntikatteesta ottaen kuitenkin huomioon keskimerkeistä edellä perustelujen kohdassa 32 todettu. BMW:n mukaan tavaramerkin loukkauksen osalta kohtuullisen hyvityksen ja mallin loukkauksen osalta kohtuullisen korvauksen laskennallisena perusteena on pidettävä 10 prosenttia tuotteiden tuottamasta liikevaihdosta. Markkinaoikeus toteaa, että asiassa ei ole esitetty vakuuttavia perusteita tästä BMW:n esittämästä poikkeamiselle.

34. BMW ei ole esittänyt suoranaista näyttöä goodwill-arvon heikentymiseen liittyvien näkökohtiensa tueksi, vaan se on vedonnut ennen muuta Vannetukun myyntimääriin ja omien tavaramerkkiensä laajalti tunnettuuteen. Lisäksi BMW on todennut, että Vannetukun vanteet eivät ole läpikäyneet BMW:n laadunvarmistusta, eivätkä ne siten välttämättä ole laadultaan yhtä hyviä kuin BMW:n alkuperäiset vanteet. BMW:n mukaan tällaisten todennäköisesti heikompilaatuisten tuotteiden myynti BMW:n oikeuksia luvattomasti hyödyntäen heikentää BMW:n tavaramerkkien ja yhteisömallin goodwill-arvoa, kun BMW liitetään halvempiin ja heikompilaatuisiin tuotteisiin.

35. Markkinaoikeus katsoo, että Vannetukun myyntimäärällisesti huomattavista oikeudenloukkauksista on todennäköisesti aiheutunut BMW:n tavaramerkkien ja mallin goodwill-arvon jonkinasteista heikentymistä. Yksityiskohtaisen selvityksen esittäminen sanotunlaisesta vahingosta ja sen määrästä on tyypillisesti hankalaa tai mahdotonta. Todetusta johtuen markkinaoikeuden on arvioitava vahingonkorvauksen määrä goodwill-arvon heikentymisten osalta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 3 momentin mukaisesti.

36. Edellä todetut näkökohdat huomioon ottaen markkinaoikeus joutuu perustamaan arvionsa vaadittujen kohtuullisen hyvityksen ja kohtuullisen korvauksen sekä vahingonkorvausten korvausmääristä hyvin pitkälle todistustaakkanäkökohtiin. Lisäksi vahingonkorvausten kokonaismääristä on BMW:n vaatimusten mukaisesti vähennettävä tavaramerkkioikeuksien loukkausten osalta määrätyn kohtuullisen hyvityksen määrä ja mallioikeuden loukkauksen osalta määrätyn kohtuullisen korvauksen määrä.

37. Todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että Vannetukun on suoritettava BMW:lle tavaramerkkioikeuksien loukkauksen johdosta arvioituna kohtuullisena hyvityksenä 70.000 euroa ja vahingonkorvauksena arvioidusta 150.000 eurosta kohtuullisen hyvityksen määrää vastaavalla 70.000 eurolla vähennettynä 80.000 euroa sekä mallioikeuden loukkauksen johdosta arvioituna kohtuullisena korvauksena 7.000 euroa ja vahingonkorvauksena arvioidusta 15.000 eurosta kohtuullisen korvauksen määrää vastaavalla 7.000 eurolla vähennettynä 8.000 euroa.

5 Oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut

38. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

39. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.

40. Vannetukku on hävinnyt asian nyt käsiteltyjen vaatimusten ja osin myös markkinaoikeuden 4.10.2018 antamalla välituomiolla numero 494/18 käsiteltyjen vaatimusten osalta. Välituomiolla käsitellyn BMW:n kannevaatimuksen 7 hylkääminen on kuitenkin ollut Vannetukulle selkeä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukainen osavoitto. Kyseinen vaatimus on ollut yksi kolmesta BMW:n päävaatimuksesta, ja BMW on esittänyt sen tueksi myös varsin paljon näyttöä. Sitä vastoin hyvitys- ja korvausvaatimusten hyväksymättä jääneet osat ovat johtuneet ainoastaan edellä mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetusta harkinnanvaraisesta seikasta, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään. Todettu BMW:n kannevaatimuksen 7 hylkäämisestä johtuva osavoittotilanne huomioon ottaen Vannetukku on velvoitettava korvaamaan BMW:n oikeudenkäyntikulut osaksi.

41. BMW on vaatinut arvonlisäverottomien oikeudenkäyntikulujensa korvaamista kulujen osalta 1.935,65 eurolla ja palkkion osalta 258.373,25 eurolla eli yhteensä 260.308,90 eurolla viivästyskorkoineen. Mainitut määrät ovat jakautuneet kahden asiamiesyhtiön kesken siten, että ensiksi toimineen yhtiön kulujen osuus on ollut 1.026 euroa ja palkkion osuus 27.189 euroa sekä myöhemmin toimineen yhtiön kulujen osuus 909,65 euroa ja palkkion osuus 231.184,25 euroa.

42. Vannetukulla ei ole ollut määrällistä huomauttamista korvattavaksi vaadittujen kulujen osalta, eikä ensiksi viitatun asiamiesyhtiön palkkion osalta. Jälkimmäisen asiamiesyhtiön palkkiota Vannetukku on paljoksunut 26.812 euroa ylittäviltä osin viitaten useamman kuin yhden asiamiehen käyttöön, merkittäviin käännöskustannuksiin ja tarpeettomiin toimenpiteisiin. Markkinaoikeus katsoo, että BMW:n oikeudenkäyntikulut ovat olleet palkkion kokonaismäärän suuruusluokan osalta asian laatuun ja laajuuteen nähden varsin kohtuulliset.

43. Markkinaoikeuden 4.10.2018 antamasta välituomiosta numero 494/18 ilmenevin tavoin Vannetukun oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluvaatimus on ollut siinä vaiheessa yhteensä 11.375 euroa. BMW:n oikeudenkäyntikulut ensiksi toimineen asiamiesyhtiön osalta ovat ajalta ennen välituomion antamista. Toisen asiamiesyhtiön laskuerittelyn perusteella välituomion antamisen vaiheeseen liittyviä oikeudenkäyntikuluja on ollut vajaat 100.000 euroa. Perustelujen tässä kohdassa mainitut määrät tulevat otettaviksi huomioon arvioitaessa oikeudenkäyntikulujen korvaamista BMW:n kannevaatimuksen 7 hylkäämisestä johtuvassa osavoittotilanteessa.

44. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että Vannetukun on korvattava BMW:n oikeudenkäyntikulut kulujen osalta 1.935,65 eurolla ja palkkion osalta 200.000 eurolla viivästyskorkoineen. BMW:n oikeudenkäyntikuluvaatimus tulee siten hylättäväksi enemmälti sekä Vannetukun oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluvaatimus kokonaisuudessaan.
Tuomiolauselma

Markkinaoikeus velvoittaa vannetukku.fi Oy:n korvaamaan Bayerische Motoren Werke Aktiengesellschaftille tavaramerkkioikeuksien loukkauksen johdosta kohtuullisena hyvityksenä 70.000 euroa ja vahingonkorvauksena 80.000 euroa sekä mallioikeuden loukkauksen johdosta kohtuullisena korvauksena 7.000 euroa ja vahingonkorvauksena 8.000 euroa. Edellä mainituille määrille on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 23.12.2022 lukien.

Markkinaoikeus velvoittaa vannetukku.fi Oy:n korvaamaan Bayerische Motoren Werke Aktiengesellschaftin oikeudenkäyntikulut 201.935,65 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän markkinaoikeuden tuomion antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää asianosaisten nyt käsitellyt vaatimukset muilta osin.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän tuomioon ja markkinaoikeuden 4.10.2018 antamaan välituomioon numero 494/18 saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 2.1.2024.


Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Sami Myöhänen ja Markus Mattila.

Lainvoimaisuus

Ei lainvoimainen.