Kanne

Vaatimukset

Arctic Biomaterials Oy on vaatinut, että markkinaoikeus julistaa Suomessa voimaan saatetun eurooppapatentin numero FI/EP 2 243 500 mitättömäksi.

Lisäksi Arctic Biomaterials Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Purac Biochem B.V:n korvaamaan sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut asiassa kulujen osalta 70.420,19 eurolla ja asianajopalkkioiden osalta 494.450,00 eurolla eli yhteensä 564.870,19 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Eurooppapatentti numero FI/EP 2 243 500 (riitapatentti) on julistettava mitättömäksi, sillä siinä kuvattu keksintö ei ole uusi siihen nähden, mikä on ollut tunnettua ennen patenttihakemuksen tekemispäivää. Lisäksi keksintö ei ole keksinnöllinen, sillä se ei eroa olennaisesti siitä, mikä on ollut tunnettua ennen riitapatenttihakemuksen tekemispäivää. Vielä riitapatentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voisi sen perusteella käyttää keksintöä.

Uutuuden puuttuminen

Riitapatentin mukainen keksintö ei ole uusi estejulkaisuun D1 nähden. Uutuuden arvioinnissa ei voida huomioida itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirrettä 2.3, jonka mukaan kompatibilisaattorin molekyylipainon tulee olla alle 30.000 g/mol, sillä kyseinen määritelmä on liian epätäsmällinen. Vaikka piirre 2.3 huomioitaisiin, ei riitapatentissa kuvattu keksintö silti olisi uusi.

Estejulkaisun D1 epäitsenäinen patenttivaatimus 13 yhdistettynä yhteen kyseisen estejulkaisun esimerkissä 7 kuvattuun suoritusmuotoon sisältää kaikki riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet. Estejulkaisusta D1 ilmenee kiinnitysaine ja myös kompatibilisaattori, jonka rakenteellisista yksiköistä ainakin 10 prosenttia on identtisiä matriisipolymeerin rakenteellisten yksiköiden kanssa.

Estejulkaisun D1 esimerkin 7 kohdassa C on kuvattu polymeeri, jota käytetään käsittelemään lasin pintaa. Tämä polymeeri vastaa riitapatentin patenttivaatimuksen 1 mukaista kompatibilisaattoria. Lisäksi on selvää, että estejulkaisun D1 komposiittimateriaalin muut komponentit kuten matriisipolymeeri, lasipartikkelit ja kiinnitysaine vastaavat riitapatentin patenttivaatimuksen 1 mukaisia komponentteja. Nämä komponentit on katsottava esitetyn yhtenä kokonaisuutena estejulkaisussa D1.

Estejulkaisussa D1 selkeästi todetaan, että samassa komposiitissa voidaan käyttää sekä pintapassivoitua että pinta-aktiivista biolasia. Alan ammattimies ymmärtää julkaisussa esitetyn perusteella, että samaan komposiittiin voi yhtä hyvin käyttää erilaisilla tavoilla pintapassivoitua biolasia. Esimerkissä 7 on testattu ja kokeiltu erilaisten pintapassivointimenetelmien käyttöä komposiittimateriaaleissa. On luonnollista, että siinä ei ole käytetty erilaisia menetelmiä sekaisin, koska silloin yksittäisen menetelmän vaikutusta ei voida erikseen mitata.

Alan ammattimies siten ymmärtää estejulkaisun D1 perusteella, että erilaisia pintakäsittelymenetelmiä, kuten kiinnitysainetta ja kompatibilisaattoria, voi yhdistää ja käyttää samassa komposiittimateriaalissa. Hän ainakin ymmärtää, ettei ole mitään estettä sille, että erilaisia pintapassivointimenetelmiä voisi yhdistää ja jopa käyttää kahta eri passivointimenetelmää yhtä aikaa. Estejulkaisun D1 patenttivaatimuksessa 1 määritellään ainoastaan, että komposiittimateriaalissa käytetään pintapassivoitua bioaktiivista keraamista materiaalia. Siinä ei täsmennetä, millä tavalla biolasi on passivoitu. Estejulkaisu D1 kuvaa siis myös materiaalia, jossa biolasin pintaa on passivoitu kompatibilisaattorin avulla ja joka lisäksi sisältää silaani-kiinnitysainetta.

Keksinnöllisyys puuttuu estejulkaisun D1 ja alan ammattimiehen yleistiedon perusteella

Myöskään keksinnöllisyyden arvioinnissa ei voida huomioida piirrettä 2.3, jonka mukaan kompatibilisaattorin molekyylipainon tulee olla alle 30.000 g/mol, sillä kyseinen määritelmä on liian epätäsmällinen. Vaikka piirre 2.3 tulisi huomioon otettavaksi, riitapatentissa kuvattu keksintö ei olisi keksinnöllinen.

Mikäli markkinaoikeus ei katso, että estejulkaisu D1 on uutuuden este, niin keksinnöllisyys puuttuu jo estejulkaisun D1 ja alan ammattimiehen yleistiedon perusteella, sillä riitapatentissa esitetty ratkaisu on ilmeinen alan ammattimiehelle estejulkaisun D1 perusteella. Estejulkaisusta D1 ilmenevät kaikki riitapatentin piirteet paitsi korkeintaan piirre 2.1.

Estejulkaisusta D1 käy ilmi komposiittimateriaaleja, jotka soveltuvat terapeuttiseen käyttöön. Terapeuttisella käytöllä tarkoitetaan nimenomaan komposiitin käyttöä implanttien valmistuksessa (estejulkaisun D1 patenttivaatimus 1, joka koskee komposiittimateriaalia terapeuttisiin implantteihin). Siten estejulkaisussa D1 kuvatun komposiittimateriaalin tarkoitus ja vaikutus vastaa täysin riitapatentissa kuvatun komposiitin tarkoitusta ja vaikutusta, ja estejulkaisu D1, tarkemmin yksilöitynä toteutus, jossa kuvataan biolasin pinnan passivointi silaani-kiinnitysaineella eli kohta B esimerkistä 7 voi toimia lähimmän tekniikan tason julkaisuna.

Riitapatentin patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön erottavaksi piirteeksi estejulkaisussa D1 esitettyyn nähden jää korkeintaan kompatibilisaattorin käyttö yhdessä kiinnitysaineen kanssa (riitapatentin patenttivaatimuksen 1 piirre 2.1). Estejulkaisussa D1 kuvataan kompatibilisaattorin käyttö komposiitissa yhtenä vaihtoehtona muokkaamaan lujitelasin ja matriisipolymeerin rajapintaa. Estejulkaisu D1 kuvaa myös kiinnitysaineen käytön, eikä se sisällä mitään sellaista mainintaa, jonka perusteella kiinnitysainetta ei voisi käyttää yhdessä kompatibilisaattorin kanssa. Riitapatentissa ei ole osoitettu mitään teknistä vaikutusta kompatibilisaattorin ja kiinnitysaineen yhteiskäytölle, eikä varsinkaan pelkästään kiinnitysaineen käytölle. Siten objektiivinen tekninen ongelma, jonka riitapatentin mukainen keksintö ratkaisee, on korkeintaan vaihtoehtoinen tapa muokata lujitelasin ja matriisipolymeerin rajapintaa.

Alan ammattimies päätyisi yleistietonsa ja estejulkaisun D1 perusteella tehostamaan komposiittimateriaalin stabiiliutta ja vahvuutta käyttämällä estejulkaisussa D1 mainittua kiinnitysainetta yhdessä estejulkaisussa D1 mainitun kompatibilisaattorin kanssa.

Keksinnöllisyys puuttuu estejulkaisujen D1 ja D2 yhdistelmän perusteella

Riitapatentin mukainen ratkaisu on ilmeinen alan ammattimiehelle ainakin, jos estejulkaisuun D1 yhdistetään estejulkaisussa D2 esitetty.

Alan ammattimies päätyisi yhdistämään estejulkaisun D2 opetuksen estejulkaisun D1 opetukseen, koska julkaisuissa on käytetty kiinnitysaineena lasikuidun ja matriisipolymeerin rajapinnassa silaania. Mikäli alan ammattimies ei päätyisi jo yksin estejulkaisun D1 perusteella tehostamaan stabiiliutta ja vahvuutta käyttämällä kiinnitysainetta ja kompatibilisaattoria yhtäaikaisesti, hän etsisi muita julkaisuja, joissa on käytetty silaani-kiinnitysainetta ja pyritty parantamaan polymeerin ja lujitelasin välistä rajapintaa. Alan ammattimies huomaisi viimeistään estejulkaisusta D2 opetuksen, jonka mukaan kompatibilisaattoria ja kiinnitysainetta käytetään yhtäaikaisesti.

Estejulkaisun D2 johdannossa on kuvattu, miten lasin ja polymeerin yhteensovittaminen komposiiteissa on hankalaa, ja miten on oleellista, että lasikuidut tulee pinnoittaa. Estejulkaisu D2 nimenomaan kuvaa tätä pinnoitusta. Alan ammattimies erityisesti tutustuisi estejulkaisun D2 kuvaan 1 sivulla 232, ja oppisi siitä, että silaanista kiinnitysainetta ja kompatibilisaattoria voidaan käyttää yhdessä suojaamaan lasikuitua ja mahdollistamaan parannetun rajapinnan lasikuidun ja matriisipolymeerin välillä. Lisäksi, koska estejulkaisussa D1 on jo kuvattu kompatibilisaattorin ja kiinnitysaineen käyttö, niiden yhteiskäyttö julkaisun D2 perusteella olisi täysin ilmeinen ratkaisu alan ammattilaiselle suojata lasia komposiittimateriaalissa. Estejulkaisu D2 kuvaa erityisesti, miten lasikuidun ja polymeerin välistä rajapintaa tulisi muokata parantamaan koko komposiittimateriaalin mekaanisia ominaisuuksia. Tämä on täysin sama ongelma, mihin riitapatentti pyrkii tuomaan ratkaisua.

Estejulkaisu D2 tarjoaa ratkaisuksi kiinnitysaineen ja kompatibilisaattorin yhdistelmän. Estejulkaisussa D2 esitetyt materiaalit eivät ole bioyhteensopivia, mutta tällä ei ole merkitystä, sillä riitapatentin patenttivaatimuksen 1 mukaista kompatibilisaattoria ei ole rajattu bioyhteensopivaksi, ja alan ammattimies ymmärtää, miten kompatibilisaattori tulisi valita, että komposiittimateriaalista oletetusti tulisi bioyhteensopiva.

Mikäli piirre 2.3 tulisi huomioon otettavaksi, estejulkaisu D2 sisältää kompatibilisaattoreita, joiden molekyylipaino on alle 30.000 g/mol, sillä estejulkaisun D2 taulukossa sivulla 231 on esitetty 4.000–15.000 g/mol kompatibilisaattoreita.

Keksinnöllisyys puuttuu estejulkaisujen D1 ja D3 yhdistelmän perusteella

Riitapatentissa kuvattu keksintö on ilmeinen alan ammattimiehelle myös siinä tapauksessa, että estejulkaisun D1 opetukseen yhdistetään estejulkaisun D3 opetus.

Alan ammattimies päätyisi yhdistämään estejulkaisun D3 opetuksen estejulkaisun D1 opetukseen, koska julkaisuissa on käytetty kiinnitysaineena lasikuidun ja matriisipolymeerin rajapinnassa silaania. Mikäli alan ammattimies ei päätyisi jo yksin estejulkaisun D1 perusteella tehostamaan stabiiliutta ja vahvuutta käyttämällä kiinnitysainetta ja kompatibilisaattoria yhtäaikaisesti, hän etsisi muita julkaisuja, joissa on käytetty silaani-kiinnitysainetta ja pyritty parantamaan polymeerin ja lujitelasin välistä rajapintaa ja huomaisi viimeistään estejulkaisun D3 avulla, että kompatibilisaattoria ja kiinnitysainetta käytetään yhtäaikaisesti.

Estejulkaisusta D3 tunnetut mineraalikuidut eli lasikuidut kattavat myös tunnettuja biohajoavia tai bioliukenevia mineraalikuituja. Alan ammattimies on ymmärtänyt, että estejulkaisun D3 mukaisia ratkaisuja ja opetusta voidaan soveltaa myös bioyhteensopiville ja resorboituville polymeereille ja laseille. Estejulkaisussa D3 on sivun 12 riviltä 20 sivun 13 riville 11 kuvattu aivan samat ominaisuudet ja hyödyt kompatibilisaattorin käytölle kuin riitapatentissa. On ilmeistä, että alan ammattimies tutustuttuaan estejulkaisuun D3 päätyisi vastaavanlaiseen ratkaisuun kuin patenttivaatimuksessa 1 pyrkiessään muokkaamaan polymeerifaasin ja lasifaasin rajapintaa.

Mikäli piirre 2.3 tulisi huomioon otettavaksi, estejulkaisu D3 sisältää kompatibilisaattoreita, joiden molekyylipaino on alle 30.000 g/mol.

Selityksen riittämättömyys

Riitapatentin tarkoittamaa keksintöä ei ole esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voisi sen perusteella käyttää keksintöä. Ensinnäkään alan ammattimies ei pysty patenttivaatimuksen 1 koko laajuudelta toisintamaan keksintöä, jossa kompatibilisaattorin molekyylipaino on pienempi kuin 30.000 g/mol. Alan ammattimies ei myöskään pysty patenttivaatimuksen 1 koko laajuudelta toisintamaan keksintöä, jossa kompatibilisaattorilla on tarpeeksi pituutta muodostaakseen fysikaalisia vuorovaikutuksia matriisipolymeerin kanssa. Lisäksi, mikäli piirteen 2.2 rakenteelliset yksiköt ymmärretään jopa atomeina tai funktionaalisina ryhminä, alan ammattimies ei pysty toisintamaan keksintöä ilman kohtuutonta määrää yritystä ja erehdystä.

Vastaus

Vaatimukset

Purac Biochem B.V. on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää kanteen ja velvoittaa Arctic Biomaterials Oy:n korvaamaan sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut asiassa kulujen osalta 149.514,50 eurolla ja asianajopalkkioiden osalta 481.322,50 eurolla eli yhteensä 630.837 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Riitapatentin mitättömäksi julistamisen perusteita ei ole käsillä.

Riitapatentissa kuvattu keksintö on uusi ja keksinnöllinen. Riitapatentin mukainen keksintö on esitetty riittävän selvästi.

Riitapatentti on uusi estejulkaisun D1 valossa

Estejulkaisusta D1 ei ilmene kaikkia patenttivaatimuksen 1 piirteitä yhtenä kokonaisuutena. Piirre 2.3 eli kompatibilisaattorin molekyylipaino tulee ottaa huomioon uutuusarvioinnissa.

Arctic Biomaterials Oy (jäljempänä myös Arctic) on uutuustarkastelussa yhdistänyt kielletyllä tavalla erillisiä ja itsenäisiä suoritusmuotoja estejulkaisusta D1. Arcticin mukaan estejulkaisusta D1 ilmenisivät sekä kiinnitysaine että kompatibilisaattori (esimerkki 7). Esimerkki 7 sisältää kolme vaihtoehtoista menetelmää A, B ja C julkaisun aiheena olevan Bioglass®/polymeerikomposiitin mekaanisten ominaisuuksien parantamiseksi. Kukin näistä menetelmistä on itsenäinen suoritusmuoto, mikä käy selväksi siitä, että kukin niistä alkaa samalla fraasilla. Menetelmät A, B ja C eivät viittaa toinen toisiinsa, vaan ne esitetään vaihtoehtoina sille, miten esimerkkien 1 ja 2 mukaisten komposiittimateriaalien ominaisuuksia voidaan edelleen muokata. Tämä käy ilmi myös julkaisun D1 sivuilta 6–7, joilla käytetään Arcticin viittaamissa kohdissa nimenomaisesti ilmaisua ”alternative”.

Esimerkki 7 ei tarjoa mitään pohjaa päätelmälle, että vaihtoehdot B ja C suoritettaisiin peräkkäin eli että biolasi käsiteltäisiin silaanikiinnitysaineella ja sen jälkeen esikäsiteltäisiin polymeerilla. Vaihtoehtojen sanamuotojen perusteella on selvää, ettei tätä ole tarkoitettu. Mikään estejulkaisussa D1 ei vihjaa siihen, että ne voitaisiin yhdistää samaan suoritusmuotoon. Esimerkistä 7 ei siten ilmene komposiittimateriaalia, joka käsittää sekä kiinnitysaineen että kompatibilisaattorin.

Estejulkaisusta D1 ei myöskään ilmene kompatibilisaattorin tarkkaa rakennetta, vaan Arctic ainoastaan olettaa, että estejulkaisun D1 kalvonmuodostajan rakenteellisista yksiköistä ainakin 10 prosenttia olisi identtisiä matriisipolymeerin rakenteellisten yksiköiden kanssa. Pelkkä todennäköisyys tai tietyn piirteen nimenomaisen poissuljennan puuttuminen ei kuitenkaan riitä siihen, että piirteen katsottaisiin ilmenevän suoraan ja yksiselitteisesti. Näin ollen kyseistä piirrettä ei ilmene estejulkaisusta D1.

Kompatibilisaattorin molekyylipainon osalta Arctic taas on viitannut estejulkaisun D1 kohtiin, joissa puhutaan vain koko polymeerisen implanttimateriaalin molekyylipainosta. Näin ollen myöskään kompatibilisaattorin molekyylipainoa koskevaa piirrettä ei ilmene estejulkaisusta D1 suoraan ja yksiselitteisesti.

Riitapatentti on keksinnöllinen verrattuna estejulkaisuun D1 yhdessä alan ammattimiehen yleistiedon kanssa

Estejulkaisu D1 on lähin tekniikan taso, sillä se kuuluu samalle tekniikan alalle kuin riitapatentin mukainen keksintö ja estejulkaisusta D1 ilmenevä materiaali on kehitetty samaan tarkoitukseen kuin riitapatentissa.

Riitapatentin patenttivaatimus 1 eroaa estejulkaisusta D1 tunnetusta piirteiden 2.1, 2.2 ja 2.3 osalta. Estejulkaisusta D1 ei ilmene komposiittimateriaalia, joka käsittää kiinnitysaineen lisäksi kompatibilisaattorin, jolloin ainakin 10 prosenttia kompatibilisaattorin rakenteellisista yksiköistä on identtisiä matriisipolymeerin rakenteellisten yksiköiden kanssa, ja kompatibilisaattorin molekyylipaino on pienempi kuin 30.000 g/mol.

Estejulkaisu D1 opettaa poispäin riitapatentin keksinnöstä, sillä siitä nimenomaisesti ilmenee, että kiinnitysaine ja kompatibilisaattori ovat keskenään vaihtoehtoisia ratkaisuja. Estejulkaisussa D1 ei ole mitään viitettä siitä, että niitä olisi edullista tai edes mahdollista käyttää samanaikaisesti, saati että tällaisesta yhteiskäytöstä olisi jotain etua.

Lisäksi estejulkaisussa D1 ei oteta mitään kantaa siihen, mitä polymeeriä sivun 6 riveillä 24–26 mainitussa polymeerikalvossa käytetään. Estejulkaisussa D1 ei näin ollen myöskään oteta mitään kantaa tämän polymeerin molekyylipainoon. Arctic ei ole esittänyt perusteluja sille, miksi maininnan kyseisestä polymeerikalvosta olisi tulkittava tekevän riitapatentin mukaiseen kompatibilisaattoriin liittyvistä, erikseen määritellyistä parametreista ilmeisiä.

Riitapatentti on keksinnöllinen verrattuna estejulkaisujen D1 ja D2 yhdistelmään

Julkaisu D1 opettaa poispäin riitapatentin keksinnöstä, sillä se ei ohjaa alan ammattimiestä käyttämään kiinnitysainetta ja kompatibilisaattoria yhdessä. Näin ollen alan ammattimiehellä ei ylipäätään ole mitään syytä yhdistää estejulkaisun D1 opetuksia minkään muun julkaisun opetuksiin sopivan kompatibilisaattorin löytämiseksi. Kaikki yhdistelmät, joissa estejulkaisu D1 yhdistetään julkaisuun, jossa käytetään patenttivaatimusta 1 vastaavaa kompatibilisaattoria, perustuvat puhtaasti jälkiviisauteen.

Mikäli alan ammattimies kuitenkin jostain syystä etsisi ratkaisua muista julkaisuista, hän ei löytäisi sitä estejulkaisusta D2, sillä siinä polymeeri on polypropeeni, joka ei ole patenttivaatimuksen 1 mukainen resorboituva polymeeri. Lisäksi vain harvat polypropeenit ovat bioyhteensopivia, eikä estejulkaisussa D2 ole mitään mainintaa bioyhteensopivuudesta tai ylipäätään lääkinnällisestä käytöstä. Näin ollen estejulkaisu D2 ei koske lääkinnällisiä implantteja vaan liittyy eri tekniikan alaan.

Lisäksi estejulkaisun D2 polypropeeni on oksastettu maleiinianhydridillä. Tällaiset polymeerit voivat siis sisältää maleiinianhydridiryhmiä. Tällaiset materiaalit ja ryhmät voivat reagoida ympäröivän kudoksen kanssa biolääketieteellisissä sovellutuksissa. Estejulkaisua D2 tutkiva alan ammattimies ymmärtäisi, ettei estejulkaisun D2 mukaista ratkaisua voida soveltaa lääkinnällisissä yhteyksissä.

Edelleen estejulkaisussa D2 käytetään E-lasia, eli biostabiilia lasia, kuten riitapatentin selitysosan kappaleessa [0049] on todettu. Riitapatentin kappaleessa [0004] on todettu, että biostabiili materiaali ei ole bioaktiivista eikä resorboituvaa. Riitapatentin selitysosassa on tehty ero kannepatentin ratkaisun ja tunnetun tekniikan biostabiilien komposiittien ja biostabiilien lasien välillä. Näin ollen estejulkaisu D2 koskee kokonaisuutena arvioituna hyvin erilaista teknistä sovellusta kuin mikä on riitapatentin aiheena. Vielä estejulkaisun D2 taulukossa 1 esitetyistä maleiinianhydridioksastetuista polypropeeneista vain kaksi yhdeksästätoista on molekyylipainoltaan riitapatentin patenttivaatimuksen 1 alueella, eikä Arctic ole selittänyt, miksi alan ammattimies päätyisi valitsemaan juuri kyseiset vaihtoehdot.

Riitapatentti on keksinnöllinen verrattuna estejulkaisujen D1 ja D3 yhdistelmään

Estejulkaisu D1 opettaa poispäin riitapatentin keksinnöstä, sillä se ei ohjaa alan ammattimiestä käyttämään kiinnitysainetta ja kompatibilisaattoria yhdessä. Näin ollen alan ammattimiehellä ei ylipäätään ole mitään syytä yhdistää estejulkaisun D1 opetuksia minkään muun julkaisun opetuksiin sopivan kompatibilisaattorin löytämiseksi. Kaikki yhdistelmät, joissa estejulkaisu D1 yhdistetään julkaisuun, jossa käytetään patenttivaatimusta 1 vastaavaa kompatibilisaattoria, perustuvat puhtaasti jälkiviisauteen.

Mikäli alan ammattimies jostain syystä etsisi ratkaisua estejulkaisun D3 avulla, hän ei löytäisi sitä. Estejulkaisussa D3 ei ensinnäkään ole kyse bioyhteensopivista ja resorboituvista materiaaleista, joten lähtökohtaisesti alan ammattimies ei yhdistäisi sitä estejulkaisuun D1. Estejulkaisusta D3 ei löydy tarvittavaa tietoa siihen, että alan ammattimies voisi johtaa riitapatentin mukaisen kompatibilisaattorin rakenteen. Estejulkaisun D3 sivulla 13 riveillä 4–7 on esitetty joidenkin estejulkaisun D3 mukaisten kompatibilisaattoreiden molekyylipainoja, mutta nämä kompatibilisaattorit ovat ei-ionisia, kationisia tai anionisia pinta-aktiivisia aineita, eikä niiden rakenneyksiköistä ei ole mitään tietoa. Alan ammattimiehelle ei olisi ilmeistä, lähdettäessä estejulkaisusta D1, yhdistellä piirteitä estejulkaisun D3 sisältämistä eri vaihtoehdoista niin, että hän päätyisi riitapatentin mukaiseen kompatibilisaattoriin.

Selityksen riittävyys

Arcticin tältä osin esittämät väitteet liittyvät tosiasiassa patenttivaatimuksen 1 täsmällisyyteen, mikä ei ole patentin mitättömyysperuste. Joka tapauksessa Arctic ei ole kyennyt osoittamaan, miksi alan ammattilainen ei pystyisi käyttämään kannepatentissa kuvattua keksintöä ilman kohtuutonta vaivaa. Selityksen riittämättömyys olisi edellyttänyt, että Arctic olisi osoittanut toteennäytettävin esimerkein, että keksinnön toteutettavuus on kyseenalainen.

Todistelu

Asiakirjatodistelu

Arctic Biomaterials Oy

1. Riitapatentti FI/EP 2243500
2. Patenttijulkaisu WO2008/035088
3. The manufacturing technology of continuous glass fiber; K.L. Loewenstein, 1983 2nd Edt; Elsevier
4. Ote kirjasta D.W. van Krevelen, Klaas te Nijenhuis, (2009) 4th Edt, Elsevier Science
5. Ote kirjasta Principles of Polymerization, G. Odian, 4th Edt, 2004, John Wiley & Sons
6. Nuuttila Minna, Gel permeation chromatography methods in the analysis of lactide-based polymers, Master's thesis, University of Jyväskylä, 2018, sivu 79
7. Estejulkaisu D1, patenttijulkaisu WO98/46164
8. Estejulkaisu D2, Karian H., et al. (1998) Fibers: the effects of short glass fibers on the mechanical properties of thermoplastics, teoksessa Plastics Additives
9. Estejulkaisu D3, patenttijulkaisu WO 99/19396
10. Estejulkaisu D4, patenttijulkaisu WO 2006/114483
11. Estejulkaisu D5, Plackett D, (2004) J. Polym. Env. Vol 12, No 3 s. 131–138
12. Estejulkaisu D6, Jiang G., et al (2005) Biomaterials 26; s. 2281–2288
13. Estejulkaisu D7, Hiekkanen E., (2008) Diplomityö; Tampereen Teknillinen Yliopisto
14. Estejulkaisu D8, patenttijulkaisu US 5,108,755
15. Estejulkaisu D9, patenttijulkaisu WO 2008/079894
16. Estejulkaisu D10, Zhang et al. (2004), Biomaterials 25; s. 2489–2500
17. Patenttijulkaisu D 11 DE 195 03 172
18. EPO:n valituslautakunnan ratkaisu asiassa T 466/05
19. Artikkeli Melt rheology of variable L-content poly(lactic acid). John R. Dorgan,a) Jay Janzen, and Michael P. Claytonb), Journal of Rheology, May 2005
20. Vivodixin liiketoimintakaupan yhteydessä antama alkuperäinen määritelmä riitapatentin patenttivaatimuksen 1 mukaiselle termille ”rakenteellinen yksikkö”
21. Saarela et al., Komposiittirakenteet, Muoviyhdistys 2003
22. Treiser at al. Chapter I.2.6 Degradable and Resorbable Biomaterials, in the Book Biomaterials Science, 2013, s. 179–195.
23. SAPEA Report Bioderadability of Plastics in the Open Environment, p. 33. DOI 10.26356/biodegradabilityplastics
24. Helminen at al. (2003) Journal of Polymer Science Part A, Polymer Chemistry, 41(23), s. 3788–3797
25. Åkesson, D. et al. Journal of Applied Polymer Science 2010, 480–486. https://doi.org/10.1002/app.30800

Purac Biochem B.V.

1. Otteita kirjasta Introduction to Polymers, R. J. Young ja P. A. Lovell, 2nd edition, 1991
2. Maleiinianhydridin käyttöturvallisuustiedote
3. J. Currey: The structure and mechanical properties of bone. Luku 1 (s. 3–27) teoksessa “Bioceramics and their Clinical Applications”, Woodhead Publishing Series in Biomaterials, 2008
4. Hench & Wilson: Bioactive glasses and glass-ceramics: A 25 year retrospective. Ceramic transactions 48 (11–22), 1995
5. Ham & Harris: Repair and Transplantation of the Bone. Luku 10 teoksessa Development and Growth (1971)
6. Middleton & Tipton: Synthetic biodegradable polymers as orthopedic devices. Biomaterials 21 (s. 2335–2346), 2000
7. Dubois et al. (ed.): Handbook of Ring-Opening Polymerization, 2009, Chapter 1
8. Odian: Principles of Polymerization, 4th edition, 2004, Chapter 7
9. Saldivar-Guerra & Vivaldo-Lima (ed.): Handbook of Polymer Synthesis, Characterization, and Processing, 2013, Chapter 17
10. Otteita teoksesta Mori & Barth: Size Exclusion Chromatography, 1999
11. Young & Lovell: Introduction to Polymers, 3rd edition, 2011, Chapter 14
12. Arstila, H.; Vedel, E.; Hupa, L.; Hupa, M. Factors affecting crystallization of bioactive glasses. Journal of the European Ceramic Society 27 (2007)
13. Pirhonen, E.; Niiranen, H.; Niemelä, T.; Brink, M.; Törmälä, P.: Manufacturing, mechanical characterization, and in vitro performance of bioactive glass 13–93 fibers. J. Biomed. Mater. Res. 2006
14. Vert M, Li S; Garreau H. More about the degradation of LA/GA-derived matrices in aqueous media. J. Contr. Rel. 1991; 16: s. 15–26
15. Kulkarni RK; Pani KC; Neuman C; Leonard F. Polylactic acid for surgical implants. Arch. Surg. 1966; 93: s. 839–843
16. IUPAC:n määritelmä rakeenteelliselle yksikölle
17. A: Patenttijulkaisu EP 2 001 928 B1
    B: Patenttijulkaisu EP 0 593 271 B1
    C: Patenttijulkaisu EP 1 137 400 B1

Kirjalliset asiantuntijalausunnot

Arctic Biomaterials Oy

1. Professori HT:n asiantuntijalausunto 4.1.2024 liitteineen. SALASSA PIDETTÄVÄ
2. Professori HT:n asiantuntijalausunto todistelun turvaamisasiassa 30.8.2019 SALASSA PIDETTÄVÄ
3. Professori HT:n lisälausunto 21.3.2024 SALASSA PIDETTÄVÄ

Purac Biochem B.V.

1. Professori AD:n asiantuntijalausunto liitteineen 1–7
2. Apulaisprofessori IA:n asiantuntijalausunto liitteineen A–G
3. Dosentti AS:n asiantuntijalausunto liitteineen 1–5

Henkilötodistelu

Asiantuntijat ja todistajat

Arctic Biomaterials Oy

1. Professori (emeritus) HT, asiantuntijana
2. AR
3. VE
4. NA

Purac Biochem B.V.

1. Professori AD, asiantuntijana
2. Apulaisprofessori IA, asiantuntijana
3. Dosentti AS, asiantuntijana

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

1 Asioiden käsittely samassa oikeudenkäynnissä

1. Markkinaoikeus on 16.4.2024 antamallaan päätöksellä numero 227/2024 päättänyt käsitellä käsillä olevan asian sekä Purac Biochem B.V:n (jäljempänä myös Purac) nostaman patentin numero FI/EP 2 243 500 loukkausta koskevan asian (markkinaoikeuden asia diaarinumero 108/2020) samassa oikeudenkäynnissä.

2 Asian tausta ja kysymyksenasettelu

2. Asiassa on kysymys Arctic Biomaterials Oy:n (tässä tuomiossa myös Arctic) Puracia vastaan nostamasta, Suomessa voimaan saatetun eurooppapatentin numero FI/EP 2 243 500 (tässä tuomiossa myös riitapatentti) mitättömäksi julistamista koskevasta riidasta.

3. Riitapatentti on 23.4.2009 tehdystä hakemuksesta myönnetty keksinnölle nimeltä ”Bioyhteensopiva komposiitti ja sen käyttö”. Purac on sittemmin tullut sen haltijaksi.

4. Arctic on kanteensa perusteena vedonnut riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiselta keksinnöltä puuttuvaan uutuuteen ja keksinnöllisyyteen. Arctic on vedonnut myös siihen, että riitapatentin tarkoittamaa keksintöä ei ole esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voisi käyttää keksintöä.

5. Purac on esittänyt, että riitapatentissa kuvattu keksintö on uusi ja keksinnöllinen. Puracin mukaan Arcticin selityksen riittämättömyyden tueksi esittämissä seikoissa ei ole lainkaan kysymys selityksen riittämättömyydestä, vaan patenttivaatimuksen täsmällisyydestä, joka ei ole mitättömyysperuste. Puracin mukaan selitys on joka tapauksessa riittävä.

3 Riitapatentista ja alan ammattimiehestä

6. Asiassa on asianosaisten kesken vailla erimielisyyttä, että riitapatentin patenttivaatimusten tulkinnan kannalta todistusvoimainen kieli on englanti ja että englanninkielisen ja suomenkielisen version välillä ei ole ristiriitaa. Riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 voidaan esittää piirteisiin jaoteltuna suomen kielellä seuraavasti:

1 Komposiittimateriaali, joka käsittää:

1.2 bioyhteensopivaa ja resorboituvaa lasia,

1.3 bioyhteensopivaa ja resorboituvaa matriisipolymeeria; ja

1.4 kiinnitysainetta, joka kykenee muodostamaan kovalenttisidoksia,

2.1 tunnettu siitä, että se käsittää lisäksi kompatibilisaattoria, jolloin

2.2 ainakin 10 % kompatibilisaattorin rakenteellisista yksiköistä on identtisiä matriisipolymeerin rakenteellisten yksiköiden kanssa, ja

2.3 kompatibilisaattorin molekyylipaino on pienempi kuin 30000 g/mol.

7. Markkinaoikeus toteaa, että patenttioikeuden alalla on vakiintuneesti lähdetty siitä, että muun ohella kysymyksiä selityksen riittävyydestä, uutuudesta ja keksinnöllisyydestä tulee arvioida alan ammattimiehen näkökulmasta. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä alan ammattimies on vakiintuneesti ymmärretty asianomaisen alan ammattilaiseksi, jolla on kyseisen alan keskimääräiset tiedot sekä taidot ja joka on selvillä siitä, mitä etuoikeuspäivän ajankohtana on kuulunut asianomaisen alan yleistietouteen. Alan ammattimiehellä on paitsi mahdollisuus päästä käsiksi kaikkiin tunnetun tekniikan tasoon kuuluviin julkaisuihin myös kyky rutiininomaiseen työhön ja kokeiluihin. Alan ammattimiehen tavanomaisiin tehtäviin on lisäksi katsottu kuuluvan puutteellisuuksien poistaminen korjaamalla haittoja tai saavuttamalla parannuksia. Alan ammattimieheltä on kuitenkin katsottu puuttuvan keksinnöllisyyteen vaadittava luovuus tai mielikuvitus (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut T 455/91, kohta 5.1.3.2; T 39/93, kohta 7.8.4 sekä T 1030/06, kohta 20).

8. Markkinaoikeus yhtyy siihen asianosaisten riidattomaan käsitykseen, että nyt käsillä olevassa tapauksessa alan ammattimies on joko materiaalitekniikan insinööri tai polymeerikemisti, jolla on kokemusta polymeerikemiasta, komposiittimateriaaleista, lääkinnällisistä implanteista ja laseista. Alan ammattimies voi olla myös materiaalitekniikan insinöörin ja polymeerikemistin muodostama ryhmä, jonka jäsenillä on vastaava kokemus.

9. Riitapatentin selityksen kohtien [0029]–[0031] mukaan riitapatentissa kuvatun keksinnön tavoitteena on aikaansaada komposiittia koskeva ratkaisu, joka välttää tunnetun tekniikan tason mukaisten ratkaisujen haittapuolet. Tavoitteena on aikaansaada komposiittimateriaali, jota voidaan käyttää valmistettaessa sellaisia lääketieteellisiä implantteja, jotka ovat käytössä isoelastisia kortikaalisen luun kanssa. Tavoitteena olevalla komposiittimateriaalilla ei tulisi olla neuro- tai sytotoksisia vaikutuksia, ja vielä ratkaisun mukaisella materiaalilla tulisi olla parempi bioyhteensopivuus verrattuna tunnetun tekniikan mukaisiin ratkaisuihin. Riitapatentin selityksen kohdan [0036] mukaan kuvattu keksintö saa aikaan rakenteen vahvistumisen sitä kautta, että eri faasien eli matriisipolymeerin ja lasin välinen sidos on vahvempi ja stabiilimpi.

4 Oikeusohjeet uutuuden ja keksinnöllisyyden osalta

10. Patenttilain 70 g §:n 1 momentin mukaan Suomea koskevalla eurooppapatentilla on sama oikeusvaikutus kuin Suomen patenttiviranomaisen myöntämällä patentilla ja siihen sovelletaan Suomessa myönnettyä patenttia koskevia säännöksiä, jollei mainitun lain 9 b luvussa muuta säädetä.

11. Patenttilain 52 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomioistuimen tulee julistaa patentti mitättömäksi, jos patentti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä patenttilain 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja.

12. Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

13. Europan patenttisopimuksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan eurooppapatentti voidaan mitätöidä sopimusvaltioon ulottuvin vaikutuksin vain, milloin muun ohella patentin kohde ei ole patentoitavissa mainitun sopimuksen 52–57 artiklan määräysten mukaisesti.

14. Euroopan patenttisopimuksen 54 artiklan 1 kohdan mukaan keksinnön katsotaan olevan uusi, jos se ei kuulu tekniikan tasoon. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan tekniikan tasoon kuuluvaksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi ennen eurooppapatenttia koskevan hakemuksen tekemispäivää, joko kirjoituksen tai suullisen esityksen välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

15. Edelleen Euroopan patenttisopimuksen 56 artiklan mukaan keksinnön katsotaan olevan keksinnöllinen, jos se ei ole ilmeinen alan ammattimiehelle tunnetun tekniikan tason perusteella.

5 Uutuus

16. Arcticin mukaan riitapatentissa kuvattu keksintö ei ole uusi, sillä estejulkaisusta D1 yksinään ja tarkemmin sen epäitsenäisestä patenttivaatimuksesta 13 yhdistettynä esimerkkiin 7 käy ilmi kaikki itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet.

17. Purac on kiistänyt väitteen sillä perusteella, että estejulkaisusta D1 ei käy ilmi kaikki riitapatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet ainakaan yhtenä kokonaisuutena.

18. Markkinaoikeus toteaa Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä vakiintuneesti lähdetyn siitä, että tarkasteltavana olevaa keksintöä ei ole pidettävä uutena, mikäli sitä tarkoittavan patenttivaatimuksen kaikki piirteet ilmenevät yhtenä kokonaisuutena siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen patentin etuoikeuspäivää. Siten jos tunnetun tekniikan piiriin kuuluvasta ratkaisusta ei löydy kaikkia tarkasteltavana olevan keksinnön mukaisen patenttivaatimuksen piirteitä, kyseistä tunnettuun tekniikkaan kuuluvaa ratkaisua ei ole pidettävä uutuuden esteenä. Lisäksi oikeuskäytännön perusteella piirteen voi katsoa ilmenevän estejulkaisusta implisiittisesti, jos alan ammattimies voi yksiselitteisesti ja varmasti päätellä sen sisältyvän estejulkaisuun. Jos piirteen sisältyminen estejulkaisussa esitettyyn ei ole varmaa, kyse ei ole uutuuden esteestä (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisu T 95/97, kohta 3.3).

19. Estejulkaisu D1 on patenttijulkaisu WO98/46164 ja sen otsikko on ”Biodegradable Implant Material Comprising Bioactive Ceramic”. Julkaisun esimerkin 7 otsikko on ”Methods of Increasing Mechanical Properties of Bioglass®/Polymer Composites”. Markkinaoikeus toteaa, että esimerkki 7 sisältää kolme eri vaihtoehtoa, kohdat A, B ja C, joissa kaikissa on esitetty hieman erilaiset tavat valmistaa komposiittimateriaalia. Mikään esimerkeistä ei yhtenä kokonaisuutena käsitä sellaista tapaa, johon kuuluisi sekä patenttivaatimuksen 1 piirteen 1.4 mukaisen kiinnitysaineen että piirteen 2.1 mukaisen kompatibilisaattorin käyttäminen, eikä alan ammattimies olisi edes implisiittisesti käsittänyt tällaisen tavan sisältymistä estejulkaisuun D1.

20. Edellä esitetyillä perusteilla riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 on uusi Arcticin esittämään nähden.

6 Keksinnöllisyys

21. Kysymys siitä, onko patentissa kuvattua ratkaisua pidettävä keksinnöllisenä, on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ratkaistu arvioimalla, olisiko alan ammattimies pyrkiessään ratkaisemaan tekniikan tasoon liittyviä ongelmia ja puutteita patenttihakemuksen tekemispäivän mukaisen tekniikan tason perusteella päätynyt patentissa kuvattuun ratkaisuun. Keksinnöllisyyden ei voida katsoa puuttuvan sillä perusteella, että alan ammattimies olisi voinut (could) päätyä kysymyksessä olevaan ratkaisuun, vaan olennaista on, olisiko hän todella päätynyt (would) siihen (ks. esim. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännöstä ratkaisu T 2/83, kohta 7).

22. Osapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että keksinnöllisyyden arvioinnissa on käytettävä niin sanottua ongelma–ratkaisu-menetelmää. Tähän nähden keksinnöllisyyttä arvioitaessa on ensin määritettävä lähimmän tunnetun tekniikan taso. Tämän jälkeen on määritettävä teknisten piirteiden erot patenttivaatimuksen ja lähimmän tunnetun tekniikan tason julkaisun välillä, ja sen jälkeen patenttivaatimuksen ja lähimmän tunnetun tekniikan tason julkaisun välisten erojen aikaansaama tekninen vaikutus. Teknisen vaikutuksen perusteella on määritettävä objektiivinen tekninen ongelma. Lopuksi on vastattava kysymykseen, onko alan ammattimiehelle ilmeistä päätyä ratkaisemaan objektiivinen tekninen ongelma patenttivaatimuksessa esitetyllä tavalla käyttämällä lähtökohtana lähintä tunnetun tekniikan tasoa.

23. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneessa oikeuskäytännössä on lähimmän tunnetun tekniikan tason määrittämisessä ensisijaisesti lähdetty siitä, että lähintä tunnetun tekniikan tasoa edustaa ratkaisu, josta käy ilmi tarkasteltavana olevan patenttivaatimuksen mukaiseen keksintöön nähden samaan tarkoitukseen kehitetty tai samaan tavoitteeseen pyrkivä ratkaisu, joka vastaa samaa käyttöä taikka liittyy samaan tai samankaltaiseen ongelmaan taikka ainakin liittyy samaan tai läheisesti samankaltaiseen tekniikan alaan (ks. esim. T 1965/17, perustelujen kohta 4.4).

24. Nyt asianosaiset ovat olleet yksimielisiä siitä, että ainakin estejulkaisua D1 voidaan ongelma–ratkaisu-menetelmää sovellettaessa käyttää lähimpänä tunnetun tekniikan tason julkaisuna, eikä markkinaoikeudella ole perustetta poiketa tästä näkemyksestä.

25. Estejulkaisu D1 on edellä kuvatusti patenttijulkaisu WO98/46164 ja sen otsikko on ”Biodegradable Implant Material Comprising Bioactive Ceramic”. Estejulkaisun esimerkin 7 otsikko on ”Methods of Increasing Mechanical Properties of Bioglass®/Polymer Composites”. Sen kohdassa B viitataan komposiittimateriaalin valmistamiseen estejulkaisussa D1 aikaisemmin esitettyjen esimerkkien 1 ja 2 mukaisesti. Kohdasta B ilmenevässä suoritusmuodossa silaanipohjainen kiinnitysaine lisätään polymeeriin lasikuidun (Bioglass) kanssa. Näin ollen estejulkaisun D1 esimerkin 7 kohdasta B ilmenee biohajoava komposiitti, jossa on polymeerimatriisi (joka on kannepatentin patenttivaatimuksen 1 piirteen 1.3 mukainen bioyhteensopiva ja resorboituva matriisipolymeeri) ja silaanipohjainen kiinnitysaine (piirteen 1.4 mukainen kiinnitysaine, joka kykenee muodostamaan kovalenttisidoksia). Tästä estejulkaisun D1 suoritusmuodosta ei sen sijaan ilmene, että biohajoavassa komposiitissa olisi polymeerimatriisin ja lasin välisessä sidoksessa käytetty kiinnitysaineen lisäksi kompatibilisaattoria (piirre 2.1).

26. Riitapatentin patenttivaatimuksessa 1 esitetyn keksinnön ja estejulkaisun D1 mukaisen ratkaisun, joka on kuvattu edellä, ero on siten patenttivaatimuksen 1 piirteiden 2.1, 2.2 ja 2.3 mukainen kompatibilisaattori, jonka rakenteelliset yksiköt ovat ainakin 10prosenttisesti identtiset matriisipolymeerin rakenteellisten yksiköiden kanssa ja jonka molekyylipaino on alle 30.000 g/mol. Eron tekninen vaikutus on riitapatentin mukaan tekniikan tasoon nähden paremmat mekaaniset ominaisuudet, jotka syntyvät paremmasta faasien välisestä sidoksesta ja stabiliteetista. Sekä riitapatentissa että estejulkaisun D1 mukaisessa ratkaisussa eri faaseilla tarkoitetaan yhtäältä piirteen 1.2 mukaista bioyhteensopivaa ja resorboituvaa lasia eli käytännössä lasikuitua ja toisaalta piirteen 1.3 mukaista polymeerimatriisia.

27. Objektiivinen tekninen ongelma lähtien estejulkaisusta D1 on siten, kuinka edelleen parantaa lasikuidun ja polymeerimatriisin välisen sidoksen mekaanisia ominaisuuksia mainitun estejulkaisun esimerkin 7 kohdassa B esitetyssä komposiittimateriaalissa.

28. Arctic on esittänyt, että ratkaisu edellä todettuun objektiiviseen ongelmaan on alan ammattimiehelle ilmeinen yhdistämällä estejulkaisun D1 opetus alan ammattimiehen yleistietoon. Arcticin mukaan alan ammattimies ymmärtää, että estejulkaisun D1 esimerkin 7 kohdissa A, B ja C kuvatut menetelmät passivoida biolasin pinta (A), kiinnitysaineen käyttö (B) ja kompatibilisaattorin käyttö (C) eivät ole toisiaan poissulkevia ja että alan ammattimies yhdistäisi nämä.

29. Markkinaoikeus toteaa, että tämän mitättömyysasian kantajana Arcticin velvollisuutena olisi kanteensa menestymiseksi osoittaa alan ammattimiehen yleistietoon kuuluneen riitapatentin etuoikeuspäivänä se, että nyt kysymyksessä olevan ratkaisun osalta on hyödyllistä käyttää samanaikaisesti sekä kiinnitysainetta että sellaista kompatibilisaattoria, jonka rakenteelliset yksiköt ovat ainakin 10-prosenttisesti identtiset matriisipolymeerin rakenteellisten yksiköiden kanssa ja joka on molekyylipainoltaan alle 30.000 g/mol.

30. Riittävää ei tältä osin ole se, että estejulkaisun D1 esimerkin 7 kohdissa A, B ja C on sinänsä erillisinä esitetty erilaisia tapoja muokata lasin pintaa, ellei alan ammattimiehen yleistietoon ole sisältynyt opetusta siitä, että kiinnitysainetta ja kompatibilisaattoria kannattaa ja voi käyttää yhdessä komposiittimateriaalin mekaanisten ominaisuuksien parantamiseksi. Markkinaoikeus toteaa, että estejulkaisussa D1 ei ole esitetty esimerkin 7 kohdissa A, B ja C esitettyjen vaihtoehtojen yhdistämistä. Arctic on esittänyt tästä väitteitä, mutta ei ole saattanut tällaista opetusta näytetyksi, joten markkinaoikeus katsoo, että riitapatentissa kuvattu keksintö ei ole ilmeinen tällä Arcticin esittämällä perusteella.

31. Arctic on esittänyt myös, että ratkaisu edellä todettuun objektiiviseen tekniseen ongelmaan on alan ammattimiehelle ilmeinen, kun estejulkaisun D2 opetus yhdistetään estejulkaisun D1 opetukseen. Arcticin mukaan estejulkaisu D2 kuvaa erityisesti, miten lasikuidun ja polymeerin välistä rajapintaa tulisi muokata parantamaan koko komposiittimateriaalin mekaanisia ominaisuuksia, mikä Arcticin mukaan on täysin sama ongelma kuin mihin riitapatentti pyrkii tuomaan ratkaisua.

32. Purac on kiistänyt Arcticin väitteen siitä, että alan ammattimiehelle estejulkaisujen D1 ja D2 opetuksen yhdistäminen olisi ollut ilmeistä. Puracin mukaan estejulkaisu D2 kuuluu eri tekniikan alaan, eikä alan ammattimies olisi yhdistänyt kyseisiä julkaisuja.

33. Markkinaoikeus toteaa, että edeltä ilmenevin tavoin alan ammattimiehen tavanomaisiin tehtäviin kuuluu muun ohella parannuksien tekeminen. Tässä tarkoituksessa hän tutustuisi vähintäänkin saman erikoisalan julkaisuihin, ja myös laajempaa yleisalaa koskeviin julkaisuihin, jos kyseinen erikoisala on osa tuota laajempaa yleisalaa ja tuolla yleisalalla on käsitelty samaa ongelmaa (EPO:n teknisen valituslautakunnan ratkaisut T 176/84 ja T 195/84).

34. Estejulkaisu D1 koskee biohajoavaa polymeeriä ja bioaktiivista keraamista ainetta sisältävää materiaalia, josta voidaan valmistaa terapeuttisia implantteja. Kyseisessä estejulkaisussa esitetyn mukaan bioaktiivisen keraamisen aineen lisäämisellä biohajoavaan polymeeriin saavutetaan useita etuja, joista tärkeänä etuna on esitetty mekaanisten ominaisuuksien paraneminen. Estejulkaisu D2 on osa ”Plastic Additives” -julkaisua, joka koskee yleisesti polymeerien ominaisuuksien muokkaamista lisäaineiden avulla. Estejulkaisuna D2 esitetyssä ”Fibers: the effects of short glass fibers on the mechanical properties of thermoplastics” -osassa on esitetty, että polymeerin mekaanisia ominaisuuksia voidaan parantaa lisäämällä siihen lasikuitua. Estejulkaisu D2 edustaa siten estejulkaisuun D1 nähden laajempaa yleisalaa, jossa ilmenee sama tekninen ongelma kuin estejulkaisun D1 edustamalla erikoisalalla. Edellä todettua objektiivista teknistä ongelmaa ratkaiseva alan ammattimies olisi siten tarkastellut estejulkaisua D2.

35. Purac on kiistäessään sen, että alan ammattimies yhdistäisi estejulkaisujen D1 ja D2 opetukset, esittänyt, että alan ammattimies ymmärtäisi, ettei estejulkaisusta D2 ilmenevää ratkaisua voida soveltaa lääkinnällisissä yhteyksissä, sillä ratkaisusta ilmenevät materiaalit ja kemialliset ryhmät voivat reagoida ympäröivän kudoksen kanssa biolääketieteellisissä sovelluksissa. Markkinaoikeus ensinnäkin toteaa, että estejulkaisu D1 jo sisältää lääkinnällisen sovelluksen, joten alan ammattimiehen ei tarvitsisi etsiä lääkinnällistä sovellusta estejulkaisusta D2. Lisäksi markkinaoikeus toteaa, että riitapatentin itsenäinen patenttivaatimus 1 ei välttämättä edellytä nimenomaan kompatibilisaattorilta reagoimattomuutta ympäröivän kudoksen kanssa tai muutakaan lääketieteellistä sopivuutta.

36. Estejulkaisun D2 kuvassa 1 on esitetty kompatibilisaattorin muodostama ”silta”, jonka tarkoituksena on välittää voimia polymeerimatriisista lasikuitupintaan. Alan ammattimies havaitsisi kuvasta kovalenttisen sidoksen sekä kiinnitysaineen (silaanin) ja lasikuidun välillä että kiinnitysaineen ja kompatilibisaattorin välillä. Lisäksi hän havaitsisi kuvasta, että kompatibilisaattori on polymeeri ja että kompatibilisaattori on kietoutuneena polymeerimatriisin kanssa.

37. Estejulkaisun D2 perusteella alan ammattimies ymmärtäisi, että kietoutumien muodostamiseksi kompatibilisaattoriksi kannattaa valita mahdollisimman samankaltainen tai jopa täysin sama polymeeri kuin mitä käytetään polymeerimatriisissa. Estejulkaisun D2 taulukosta 1 alan ammattimies havaitsisi, että kaupallisesti on saatavissa kuvan 1 mukaisessa koostumuksessa kompatibilisaattorina käytettävää oksastettua polymeeriä, jonka molekyylipaino on alle 30.000 g/mol.

38. Markkinaoikeus toteaa, että keksinnöllisyysarvioinnin lähtökohdaksi valittu estejulkaisun D1 esimerkin 7 kohdan B mukainen komposiittimateriaali käsittää bioyhteensopivaa ja resorboituvaa lasia, bioyhteensopivaa ja resorboituvaa PLG-matriisipolymeeria sekä silaanipohjaista kiinnitysainetta, joka kykenee muodostamaan kovalenttisidoksia. Näin ollen riitapatentin patenttivaatimuksen 1 muut piirteet paitsi 2.1, 2.2 ja 2.3 täyttyvät. Edellä todettua objektiivista teknistä ongelmaa ratkaiseva alan ammattimies lisäisi estejulkaisun D2 opetuksen perusteella estejulkaisun D1 esimerkin 7 kohdan B mukaiseen komposiittimateriaaliin PLG-polymeeristä muodostuvan kompatibilisaattorin ja päätyisi näin komposiittimateriaaliin, joka sisältää edellä mainittujen piirteiden lisäksi piirteet 2.1 (kompatibilisaattori yhdessä kiinnitysaineen kanssa komposiitissa), 2.2 (kompatibilisaattorin rakenteelliset yksiköt ovat samoja tai hyvin samankaltaisia polymeerimatriisin kanssa, jolloin ne olisivat vähintään 10-prosenttisesti identtiset polymeerimatriisin kanssa) ja 2.3 (kompatibilisaattorin molekyylipaino on alle 30.000 g/mol). Alan ammattimiehelle olisi suoraviivaista yhdistää nämä piirteet estejulkaisun D1 opetukseen ottaen huomioon, että molekyylipainoltaan erilaiset kompatibilisaattorit on estejulkaisun D2 taulukossa 1 esitetty samanarvoisina ja siten alan ammattimiehelle yhtä ilmeisinä vaihtoehtoina. Riitapatentissa ei myöskään ole esitetty patenttivaatimuksen 1 mukaista komposiittimateriaalia edustavia esimerkkejä tai vertailuesimerkkejä, joista voisi päätellä, että piirteen 2.3 mukainen kompatibilisaattorin molekyylipainon raja-arvo 30.000 g/mol olisi valittu jonkin teknisen vaikutuksen perusteella. Näin ollen kyseistä raja-arvoa on pidettävä mielivaltaisena ja mainittua raja-arvoa pienempien molekyylipainojen valitsemista estejulkaisun D2 taulukosta 1 siten alan ammattimiehelle ilmeisenä, jolloin ratkaisu, jonka alan ammattimies olisi toteuttanut, olisi ollut itsenäisen patenttivaatimuksen kattama ratkaisu.

39. Näin ollen alan ammattimiehelle olisi ollut ilmeistä päätyä ratkaisemaan riitapatentin objektiivinen tekninen ongelma patenttivaatimuksessa 1 esitetyllä tavalla käyttämällä lähtökohtana lähintä tekniikan tasoa eli estejulkaisua D1 ja yhdistämällä siihen estejulkaisun D2 opetuksen.

40. Edellä kerrotuilla perusteilla riitapatentin ainoa itsenäinen patenttivaatimus 1 ei ole keksinnöllinen. Riitapatentti on siten julistettava mitättömäksi jo tällä perusteella, eikä asiassa ole tarpeen ottaa kantaa muihin mitättömyysperusteiksi esitettyihin perusteisiin.

7 Oikeudenkäyntikulut

41. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

42. Luvun 3 §:n mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

43. Luvun 5 §:n mukaan, jos asianosainen on jäämällä pois tuomioistuimesta, jättämällä noudattamatta tuomioistuimen antamia määräyksiä tai esittämällä väitteen, jonka hän on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää aiheettomaksi, taikka muutoin oikeudenkäyntiä pitkittämällä velvollisuuden vastaisella menettelyllään tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut toiselle asianosaiselle kustannuksia, hän on velvollinen korvaamaan sellaiset kustannukset riippumatta siitä, kuinka oikeudenkäyntikulut muutoin on korvattava.

44. Arctic on vaatinut Puracin velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut asiassa kulujen osalta 70.420,19 eurolla, sisältäen patenttiasiamieskulut 59.818,33 euroa, ja asianajopalkkioiden osalta 494.450,00 eurolla eli yhteensä 564.870,19 eurolla viivästyskorkoineen.

45. Purac on esittänyt, että yleisellä tasolla kummallekin osapuolelle syntyneet kulut ovat olleet tarpeellisia ja kohtuullisia. Purac on kuitenkin kiistänyt Arcticin vaatimuksen määrän ensinnäkin sillä perusteella, että toimenpiteisiin 18.6.2020 (1.800 euroa) ja osittain 20.9.2023 (1.305 euroa) perustuvan laskutuksen sekä 18.6.2020 päivätyn kulukirjauksen (80 euroa) liityntä tähän patentin mitättömyysasiaan on epäselvä.

46. Purac on lisäksi kiistänyt vaatimuksen sillä perusteella, että vaikka riitapatentti tulisi julistetuksi mitättömäksi, tilannetta tulisi arvioida oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaisesti siten, että Purac ei olisi hävinnyt asiaa, tai luvun 3 §:n mukaisesti siten, että Purac olisi hävinnyt asian vain osittain. Puracin mukaan joka tapauksessa tilannetta tulisi arvioida luvun 5 §:n perusteella siten, että Arctic on huolimattomuudesta aiheuttanut Puracille kustannuksia. Näin ollen Arcticin olisi Puracin mukaan korvattava Puracille ainakin 196.380,99 euroa Puracin oikeudenkäyntikuluja koskevasta vaatimuksesta riippumatta siitä, miten asia muutoin ratkaistaan.

47. Purac on perustanut edellä perustelukohdasta 46 ilmenevät väitteensä siihen, että Arctic on pääkäsittelyn lopuksi loppupuheenvuoronsa yhteydessä luopunut useista perusteistaan mitättömyydelle. Puracin mukaan Arctic on luopunut yhdestä neljästä perusteestaan koskien selityksen riittämättömyyttä ja yhdeksästä neljästätoista perusteestaan koskien puuttuvaa keksinnöllisyyttä. Purac on esittänyt, että sen on täytynyt aina loppupuheenvuoroonsa asti valmistautua vastaamaan näihin väitteisiin ja että sen näihin väitteisiin liittyvät oikeudenkäyntikulut ovat toteutuneet täysimääräisesti. Vastaavasti Arcticin oikeudenkäyntikuluvaatimukseen on Puracin mukaan ilmeisesti sisältynyt myös luopumisen kohteena olleisiin väitteisiin liittyneet oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi Purac on arvioinut 164.960,81 euroa.

48. Markkinaoikeus toteaa, että Arcticin vaatimuksena on ollut riitapatentin julistaminen mitättömäksi. Purac on vaatinut kyseisen vaatimuksen hylkäämistä. Muita pääasiavaatimuksia ei asiassa ole ollut, joten Puracin on katsottava hävinneen asian oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla, eikä asiassa ole kysymys luvun 3 §:ssä tarkoitetusta osavoittotilanteesta.

49. Arcticin mitättömäksi julistamista koskeva vaatimus on perustettu kolmeen eri patentin mitättömyysperusteeseen eli selityksen riittämättömyyteen sekä puuttuvaan uutuuteen ja puuttuvaan keksinnöllisyyteen. Arctic on asian valmistelun kuluessa esittänyt väitteitään yhtäältä koskien sitä, millaisten seikkojen perusteella riitapatentin selitystä on pidettävä riittämättömänä, ja toisaalta koskien sitä, millaisten seikkojen perusteella riitapatentissa kuvattua keksintöä ei ole pidettävä uutena tai on pidettävä ilmeisenä alan ammattimiehelle. Markkinaoikeuden kokoonpanon puheenjohtaja on asiassa toimitetun pääkäsittelyn lopuksi pyytänyt Arcticia tarkentamaan edellä tarkoitettuja seikkoja, jotta markkinaoikeudella olisi viimeisin tieto koskien sitä, mihin väitteet riittämättömän selityksen ja puuttuvan keksinnöllisyyden osalta kohdistuvat. Arctic on tuossa vaiheessa tarkentanut väitteitään ja ilmoittanut, että se ei enää vetoa tiettyihin aiemmin esittämiinsä väitteisiin.

50. Markkinaoikeuden tarkasteltavaksi saatetut seikat ovat siis supistuneet vasta aivan pääkäsittelyn lopuksi. Arctic on siten esittänyt aikaisemmin oikeudenkäynnissä väitteitä, jotka sen voidaan katsoa todenneen pääkäsittelyn lopuksi kuitenkin aiheettomiksi. Kysymys ei kuitenkaan ole ollut oikeudenkäynnin pitkittämisestä sillä tavoin kuin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 5 §:ssä tarkoitetaan. Arcticin ei näin ollen ole katsottava toimineen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Näin olen asiassa ei ole perusteita velvoittaa Arcticia korvaamaan Puracin kuluja siltä osin kuin ne ovat kohdistuneet niihin väitteisiin, joihin Arctic ei ole enää vedonnut pääkäsittelyn lopussa.

51. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:stä ilmenevästi hävinnyt asianosainen on velvollinen korvaamaan vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Siitä, että Arctic ei ole enää vedonnut eräisiin seikkoihin riittämättömän selityksen ja puuttuvan keksinnöllisyyden osalta aivan pääkäsittelyn lopussa kaiken todistelun jo tultua vastaanotetuksi, ei voida suoraan päätellä, että näihin seikkoihin aikaisemmin vetoamisesta ja niihin liittyneestä todistelusta aiheutuneet kulut eivät olisi olleet tarpeellisia. Asiassa on kuitenkin otettava huomioon, että markkinaoikeus on jo valmistelun kuluessa kiinnittänyt Arcticin huomiota puuttuvan keksinnöllisyyden osalta esitettyjen estejulkaisuyhdistelmien suureen lukumäärään, ja eräiden estejulkaisuyhdistelmien osalta esitettyjen perustelujen puutteellisuuteen. Tähän nähden ei olisi kohtuullista, mikäli Purac olisi velvollinen korvaamaan Arcticille kaikki sille tältä osin aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Markkinaoikeus arvioi, että tarpeellisten ja kohtuullisten Puracin korvattavien patenttiasiamieskulujen määrä on 45.000 euroa ja asiamiesten palkkioiden määrä on 370.000 euroa.

52. Purac Biochem B.V. on siten velvoitettava korvaamaan Arctic Biomaterials Oy:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut kulujen, mukaan lukien patenttiasiamiehen kulut, osalta yhteensä 55.601,86 eurolla ja asiamiesten palkkioiden osalta 370.000 eurolla eli yhteensä 425.601,86 eurolla viivästyskorkoineen. Arctic Biomaterials Oy:n vaatimus oikeudenkäynti- ja asianosaiskulujensa korvaamisesta on enemmälti hylättävä. Purac Biochem B.V. puolestaan saa pitää oikeudenkäynti- ja asianosaiskulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeus julistaa Suomessa voimaan saatetun eurooppapatentin numero FI/EP 2 243 500 mitättömäksi.

Markkinaoikeus velvoittaa Purac Biochem B.V:n korvaamaan Arctic Biomaterials Oy:n oikeudenkäyntikulut 425.601,86 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain
4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän tuomion antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää Purac Biochem B.V:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta ja Arctic Biomaterials Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta enemmälti.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 9.12.2024.



Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Petri Rinkinen, Reima Jussila ja Riikka Pirttisalo sekä markkinaoikeusinsinööri Pasi Nikkonen

Lainvoimaisuus

Lainvoimainen.